Jonkun niminen arki alkoi tänään, kun viimeinenkin lomatalo sai asukkaansa. Pietarista, Saksasta ja koto-Suomesta asukkaat ja henkeä vedetään elokuun puolella!!!
Tietysti täytyy olla onnellinen, että tulijoita on. Tänä kesänä ulkomaalaisenemmistö.
Pietarilaispariskunta sitä ikäluokkaa, että opiskelivat saksaa tai ranskaa. Minulla taas oli lyhyt saksa, joten en sillä pärjännyt ja venäjää en puhu ollenkaan. Sitten vaan tulkkiapua ja onneksi ystäväpiiristä löytyy rouva, jonka välityksellä ymmärrämme toisiamme. Maksan palvelusta, mutta katson, että palvelua pitää saada, jos majoittuu meille kolmeksi ja puoleksi viikoksi.
Saksalainen nuori pari tuli laivalla autoineen päivineen Hesaan, siirtyi Turkuun, Raumalle, Naantaliin ja Poriin, mistä sitten Keski-Suomeen. Meillä on sähkökäyttöiset venemoottorit, sellaisen ottivat viikoksi ja ylistivät suomalaista järvikauneutta! Järvikauneutta, jota ei nuorena tytönhupakkona osannut "pitää minään", mutta näillä vuosikymmenillä en voisi kuvitella asuvani keskellä metsää!
Minulla on tapana olla itse ottamassa vastaan turistit. Ja pöydällä heitä odottaa leipomani rusinakakku! Perjantai-iltana leivoin kahta kakkua, lauantain ja sunnuntain tulijoille. Siinä vaiheessa iltaa, kun laitoin vuokia uuniin, huomasin, että olin laittanut pesemäni "pellinpidikkeet" väärin päin paikoilleen, en saanut alusritilää uuniin. Laskin uunin lämpöä ja hetken päästä korjasin virheeni. Tehtyäni "käännöksen" en muistanutkaan nostaa uunin kämpöä, joten kakut "lissahtivat"!!!
Mutta sitkeä suomalainen ottaa uusiksi. Nuorelle parille löytyi tekemiäni Hannatädin kakkuja iso kulhollinen lauantaiksi, mutta tämän sunnuntain tulijoille päätin leipoa kakun rannassa, jonne menin lomatalon tyhjennyttyä. Mittasin kaikki ainekset valmiiksi mukaani ja kun saavuin rannalle, heti ensimmäiseksi kakku uuniin. Mutta sokeri olikin jäänyt pois matkastani. Ei muuta, kun auton rattiin ja pikapikaa tuttavatalon pihaan sokeria lainaamaan. Kaikki ovet lukossa, ei ketään kotona. Sitten seuraavaan taloon ja sokeria löytyi lainattavaksi! Ei tarvinnut ajaa kirkonkylille.
Kaikki oli valmista loma-asukkaiden tullessa ja saivat edellisenkin päivän tulijat vielä kakunkin.
Nuori pariskunta oli kirjoittanut "mökkikirjaan", että hirvi oli piipahtanut pihapiirissä. Minä en ole hirveä nähnyt, synkkä metsä kun kaadettiin rakennusvaiheen alta, mutta kauriita on liikkunut. Niitä kun naapuruudessa syötetään.
Nyt pää tyynyyn, hellekin veroitti voimavaroja. Hyvää yötä!