Kirjoittaja Aihe: Tavallista arkea  (Luettu 102805 kertaa)

Piikatyttö

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 661
    • Profiili
Tavallista arkea
« : 12.09.2013 09:02:08 »
Päätin, että minä jorisen omat arkiset asiani tällä palstalla ja ....välillä pulinanurkassa jne.

Eilen lehtihyllystä hyppäsi ostoskoriini lehti "Ekoelo", edullinen tutustumishintakin. Minulle mielenkiintoista luettavaa koko lehti.

Lainaanpa runoilija Arto Juurakon rakkausrunon. Hän kirjoittaa omalla eteläpohjalaisella murteellaan ja on voittanut ensimmäisellä runollaan rakkausrunokilpailun ja siitä se alkoi. Runoja syntynyt jo yli 500.

"Mää näjin,
Ku meirän hammasharijat
Pussaali peilikaapis
Yän pimeyres.
Palttoot kaulaali toistansa naulakos,
Krahanuttivat kylykiään yhtehen,
Ja saappahat hymyyli
Ujoona lattialla.

Soon vissihi tarttunu
Meistä vaatteisihin:
Sukakki niin somasti
Yhyres mykkyräs."

Rakkausrunokilpailun voitto 51-vuotiaalle Arto Juurakolle tuli v.2007. Edesmennyt Tommy Tabermann toimi päätuomarina.

Hänen kuvasi Juurakon ruonoa:"Voittajaruno kertoo loistavalla itseiro nialla, kuinka vaikeaa on tunnustaa rakkaus suoraan. Arjen elementteihin verhottu viesti on kuitenkin aito ja kaunis".

rosa_leen

  • Vieras
Vs: Tavallista arkea
« Vastaus #1 : 14.09.2013 18:44:39 »
 Tavallista syksyn arkea meillä eletään. Marjat sienet mies kantaa kotiin, minä olin sentään karpalossa hänen kanssaan raakoja olivat vielä.
 eikö marjoja joskus kypsytetty jossakin pimeässä.
 Sanotaan sienet ovat ilmaista ruokaa, mutta päivä niiden kanssa hurahtaa.
 eipä väliä jotain päivien ratoksi.

Piikatyttö

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 661
    • Profiili
Vs: Tavallista arkea
« Vastaus #2 : 15.09.2013 10:03:48 »
Sunnuntaiaamu valkeni nsyksyisen kuulakkaan aurinkoisena-. Kosteutta ilmassa on, mutta eipä tuo haittaa.

Pimeässä kypsyttämisen kokemusta minulla on lakoista. Yhden ainoan kerran olen vähän raakoina kerännyt ja yksi vuorokausi peräkärryn lavalla kuomun alla riitti kypsyttämiseen. Mutta eivät ne minun mielestäni yhtä meheviä ole, kun vapaasti suolla kypsynrrt. Syötyä kyllä tulivat.

Vaikka on sunnuntai, jatkan kurkkusalaatin tekemistä. Laskin, että 18 kg tulee salaattia tehtyä, mutta kellarissa on tilaa.
Ja syötyä varmaan tulee ja hyvää viemistä ystäville.

Tuttavani aroniapensaan marjat kävi suit sait lintuparvi laittamassa parempiin suihin, sain vain puoli sangollista, mutta hyvä niinkin.

Huomenna taas siirryn rannalle. Israelilaiset lähtevät ja lakana ja pyyhepyykkiä riittää, ottivat liinavaatteet. Perjantaina tuli viikonloppuvieraiksi "kolmoseen" kuusi komeaa, nuorta miestä ja mikä "hauskinta", yksi heistä israelilainen, pitkä, tumma, komea, suomalaisen kanssa naimisissa. En kysynyt, mikä miehiä yhdisti, yksi Savonlinnasta, yksi Kuhmosta jne. Tuli autoa ja moottoripyörää. Kunnollisen oloista väkeä!!!

Klapeja ei vuoden aikana ole kovin paljon mennyt, grillatessakin monet käyttävät hiiliä, mutta varastoa täytyy täyttää. Alue pidetään hyvin luonnonmukaisena, ei väliä, vaikka mustikka- ja puolukkavarvut tulisivat pihapiiriin, mutta siistimistä riittää.

Rentouttavaa sunnuntaipäivää teille kaikille.

Annuska

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 789
    • Profiili
Vs: Tavallista arkea
« Vastaus #3 : 15.09.2013 13:36:12 »
Tavallista arkea meilläkin vietetään vaikka onkin sunnuntai. Kaikki päivät ovat lähes samanlaisia. En ole tänään mitään kummempaa tehnyt. Sisko tässä kävi meillä ja minä menin sitten heille hänen kanssaan. Kaupassakin käväisin kun aukesi puolilta päivin.

Seurustelupaikkammekin aukesi viime maanantaina joten sielläkin on tullut aikaa vietettyä. Lenkkeilyä on myös harrastettu naapurin kanssa.

Piikatyttö on tehnyt kurkkusalaattia. Meillä on se haittapuoli kun ei tässä talossa ole kellaria ollenkaan. Ei ole kuin jääkaappi ja pakastekaappi sen alla. Aikoinaan kun oli kellari niin tuli säilöttyä kurkut ja punajuuret. Samoin noita salaatteja ja pikkelssejä tuli tehtyä. Nyt niitä tulee ostettua kaupasta.

Hyvää sunnuntaita ja myös alkavaa viikkoa.


Justiina

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 1190
    • Profiili
Vs: Tavallista arkea
« Vastaus #4 : 16.09.2013 16:34:36 »
"Arjen elementteihin verhottu viesti on kuitenkin aito ja kaunis".

Piikatytön lainaama runo on tosiaan puhutteleva. Semmoista se on, arkinen elämä.
Kyllä minäkin arvostan valmiiksi keitettyä aamukahvia enemmän kuin sanoja, olkootpa millaista rakkaushöpinää hyvänsä...

Piikatyttö

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 661
    • Profiili
Vs: Tavallista arkea
« Vastaus #5 : 23.09.2013 00:18:43 »
Tästäpä se arkin taas alkoi!

Lähes arkimaista tuo oli viikonloppukin. Minä seitsemäntenä nuorten työtalkoissa. Siinä meni syntymäkotini uuden jätevesijärjestelmän suuren suuri säiliö piiloon maan alle. Tuntuu mukavalta, kun löytyy vielä nuoria, jotka arvostavat ruumillisenkin työn tekoa vapaa-ajan harrastuksenaan. Puhtaasti talkootyönä emme kenelläkään työtä teetätä, vaan ilmainen viikonloppu rannalla on tiedossa ja sunnuntainahan emme vierailla työtä teetätä. Omakin juniori lähti jo lauantai-iltana takaisin Tampereelle.

Muonitus oli minun tehtäväni.

Sunnuntaina rannalla kokoontui järvemme toisella puolella sijaitsevan kansakouluni historiikkia ja hauskoja ja vähemmän hauskoja tapahtumia kokoava toimikunta. Kahden vuoden kuluttua tulee jo 50 vuotta, kun ko. koulu lopetettiin. Minä ehdin käydä sitä viisi vuotta, vasta silloin keksivät, että oppikouluun pitää lähteä pyrkimään.

Syntymäpitäjäni seurakunta on ostanut kauniilla järvenrantatontilla olevan koulun leirikeskuksekseen.

Vieraiden lähdettyä laitoin Pitokokkini tekemään töitä. Aikanaan ostin Erätukusta ko. haudutusruukun. Teräskuoren sisällä ruukku, jossa valmistuu helposti ruokaa tai marjat- tai omenasoseet. Tänään tein omenasosetta, omena-puolukka-kesäkurpitsahilloa. Tuolla purkit paukahtelevat umpioituessaan.

Aamulla täytyy taas lähteä "ihmisten ilmoille", joten nyt pitää mennä laittamaan pää tyynyyn.

Piikatyttö

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 661
    • Profiili
Vs: Tavallista arkea
« Vastaus #6 : 24.09.2013 22:59:18 »
Ihmisten ilmoilla kävin ja takaisin rannalle yhden kaupunkiyön jälkeen palasin. Lähtivät katukuvaa komistaneet marjanpoimijatkin kohti Hesaa ja ilmeisesti kotivaltionsa maksamina jatkavat matkaansa ilmojen halki.

Pojillani oli aikanaan Hesassa thaimaalainen Mai (Phisamai) hoitajana kaksi ja puoli vuotta. Neljä ja viisivuotiaat aloittivat ankaran suomenkielen opettamisen Maille ja kotiin tullessani löysin kaikki kolme lattialta vatsallaan Main suomenkilen oppikirjoja tutkimassa. Mai totesikin pojista, että olivat parhaat suomenkielen opettajat hänelle, korjasivat heti, jos hän "teki virheitä" puhuessaan suomeksi.

Thaimaalaiset ovat ahkeraa kansaa. Joutaisivat keskisuomalaisetkin työttömät ym. marjametsään!

Minä annan Pitokokkipadalleni lisää työtä. Omenaa, kesäkurpitsaa ja puolukkaa sopivassa suhteessa ja hyvää hilloa tulee. Vielä lisää. Kurkkusalaatin tekemisestä sain jo tarpeekseni, purkkirivi kellarissa riittävä. Mutta vasta huomenna hillottamaan.

Aamulla oltava maataloussihteerin luona heti aamusta, joten kohta nukkumaan, mutta sitä ennen vähän kevennystä.

"Professori Harald Teir toimi nuorena lääkärinä Helsingissä, missä hän teki sairaskäyntejä. Jälleen kerran hän meni kotikäynnille Rööperiin ja havaitsi perille tullessaan, että pihalla oli vierekkäin ambulanssi ja ruumisauto. Potilaan, perheenäidin tutkittuaan Teir tiedusteli tämän mieheltä, mistä syystä pihalle oli tilattu niin monipuolinen autovalikoima. Aviomies selitti katsoneensa, että potilas oli jo niin huonossa kunnossa, ettei hän pystynyt ratkaisemaan, kumpaa ajoneuvoa pikemmin tarvittaisiin."

Savolaismies oli professori Osvald Renkosen vastaanotolla.
- Mikä miestä vaevoo?
- Arvooppas.

Lääkäri tutki tuttavansa mustaa turvonnutta silmäkulmaa:
- Mistäs sinä tämän olet saanut?
- Vaimoltani.
- Mutta eikös hänen pitänyt olla matkoilla?
- Niin minäkin luulin.

Tohtori Oskari Reinikainen oli ennustanut eräälle potilaalleen pikaista loppua, mutta tapasikin tämän yllätyksekseen vuoden kuluttua Viipurin kadulla.
- Ka, kuinka sinä vielä elät?
- No mie ku vaihoin leäkärii.

Hyvää yötä!

Piikatyttö

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 661
    • Profiili
Vs: Tavallista arkea
« Vastaus #7 : 04.10.2013 00:22:49 »
Lokakuinen, ei ihan tavallinen arkipäivä on lähes kohta vaihtumassa huomiseksi arkipäiväksi, tavallisemmaksi!

Koko torstaisen päivän istuin Jyväskylässä Survon kartanon tiloissa ja toisten matkailu- ym. yrittäjien kanssa kävimme läpi ammattitaitoisten esiintyjien kanssa aihetta: Syntyykö Keski-Suomeen maaseutumatkailuyrittäjäryhmä? Verkostoitumisesta voisi puhua. Moinen sana on jo lähes inflaation kärsinyt, mutta toteutuessaan se toisi monenlaista hyötyä varsinkin pienille yrittäjille. Aivan kaikkea ei tarvitsisi itse selvittää, joku toinen on jo minun mietinnässäni olevan asian jo ratkaissut. Jne. jne.

Kuukauden kuluttua kokoonnumme seuravan kerran ja katsotaan, millainen yrittäjien kokoonpano silloin saapuu paikalle.

Meillähän varsinainen myyjä on Lomarengas Oy välityspalkkioineen, joskin he, jotka tulevat jo toisen tai kolmannen kerran, varaavat loma-aikansa meiltä suoraan.

Ankarasti olen miettinyt, lähdenkö lauantaina tai sunnuntaina Seinäjoen käsityömessuille. Kilometrejä kertyy, mutta, kun tarvitsisin kalalankaa ja jotain muutakin, rahtikuluilla kustannan jo polttoainetta ja samalla näen, millaiset ko. messut ovat tänä päivänä. Edellisestä käyntikerrasta on kuusi vuotta, silloin järjestin viimeisen kerran messumatkan paikallisille kädentaitajille. Toinen suosittu käsityömessumatkakohde oli Tampereen Pirkkahalli, joka ko. messutapahtumana taitaa olla laajin tänäkin päivänä. Parhaimpina vuosina Tampereelle mentiin kolmella täydellä bussilla!

Tänään oli lämmin ja aurinkoinen päivä. Kymmentä lämpöastetta auton mittari näytti vielä kello 16.00.

Pitkästä aikaa lorautin iltakaakaoni joukkoon hieman rommia. Ja nyt lähden laittamaan päätä tyynylle ja lähden katselemaan ihania unimaisemia.


Piikatyttö

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 661
    • Profiili
Vs: Tavallista arkea
« Vastaus #8 : 04.10.2013 21:50:02 »
Nyt ei tarvitse enää miettiä, lähdenkö sunnuntaina Seinäjoen korkeudelle. Ei ollut puolenyön aikoihin nautittu kaakao-romminamijuomakaan esteenä: kello 10 tänä aamuna auton nokka kohti Pohjanmaata.

Kyyjärvellä Paletissa (menestystarina "ei missään", kiitos Marimekon, Hackmanin myymälän, Pentikin jne.) pysähdyin ja join kupin hyvää kahvia. Sitten Alajärvelle, Vimpeliin ja Lappajärvelle. Lappajärven Värjäämön tuotteita kaksi säkillistä kyytiin.

Siinä lastatessani pihaan pyyhälsi bussillinen "turisteja paperinaruostoksille"! Muutama naisihminen jäi juttusille ja olivat Suomen Lapista. Joka toinen vuosi tekevät matkan Seinäjoen käsityömessuille. Pohjoisimmat Rovaniemen pohjoispuolelta, eteläisimmät Kemistä. Kahden yön reissu ja monen monessa paikassa käyvät ostoksilla ja muutenkin paikkoihin tutustumassa. Iltapäiväksi menivät Seinäjoen Areenalle itse messuillekin.

Sitten huristelin kalalankatehtaalle ja 12 kalalankarullaa (á 1.8 kg) kyytiin ja taas baanalle.

Reilu puoli tuntia ja olin Kauhavan Kangasaitan pihassa. Täyden palvelun talo kaikille vähänkin käsitöitä harrastaville naisihmisille ja miksei miehillekin. Tunnen minäkin miehiä, jotka ovat kutoneet kangaspuilla poppanaa ja mattoa. Ja näyttelijä Leo Jokelahan kutoi aina sukkaa odottaessaan näyttämön takana omia roolivuorojaan.

En luettele, mitä kaikkea autooni rahtasin Kauhavalla, mutta aikaa meni myös siihen, kun tapasin eläkkeellä olevan johtajan ja kahville piti mennä minua jo toistakymmentä vuotta palvelleen Arjan kanssa.

Itse messuille en enää mennyt. Osaan ne ulkoa ja tällä hetkellä en kaipaa yhtään uutta ideaa kädentaitoihin. Nyt riittää, kun hankin ideoita vanhan syntymäkotini täysremonttiin!!!

Kilometrejä tuli mittariin 380. Ajokeli oli mahtava, aurinkoinen päivä koko matkan ajan. Ainoa harmi oli, kun jouduin ajamaan lähes parikymmentä kilometriä poliisiauton perässä. Piti totella heidän nopeuksiaan!!!

Päivän päätteeksi pieni kevennys:

Vänrikki Olli Juva joutui jatkosodan aikana Maaselän suunnalla rakennuttamaan korsun kenraali Taavetti Laatikaiselle. Korsun lähettyville kyhättiin tietysti myös käymälärakennus. Tarkastaessaan käymälää ja havaittuaan sen istumareiän kovin pieneksi Laatikainen tiukkasi:
- Minkäs mallin mukkaan tämä on tehty?
Juva katsoi hieman ihmeissään kenraalia ja vastasi:
- Tein sen ihan oman pääni mukaan, herra kenraali.
- Mitä helevettiä, Laatikainen tokaisi. Minun takapuoleni mukkaanhan se piti tehä.

(Kenraalijutut kirjasta ja komia Olavi Hurmerinnan piirtämä kuva käymälän lopputarkastuksesta!!!)

Piikatyttö

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 661
    • Profiili
Vs: Tavallista arkea
« Vastaus #9 : 11.10.2013 21:26:10 »
Iltapäivällä en ehtinyt muuta, kuin nauraa Kirjanurkan tyttöjen hauskoille "kirjoitusvirhejutuille". Nyt A-studion väki selkäni takana väittelee ministeri Hautalan erosta.

Minulla on "virka", josta minua ei kannata erottaa, muutoin jäävät talot siivoamatta ja turistit vastaanottamatta!!!

Tiistai-iltana rannalla oli 14 omaishoitajaa vieraanani. Tarjosin nakkikeittoa, jossa keitossa oli runsaasti juureksia. Keitto maistui. En ole pitkään aikaan ko. keittoa tehnyt ja todella se kaikkine tykötarpeineen nyt onnistui.

Itse toivat ohjelmanumerokseen kynttiläesittelijän. Saivat arvokasta työtä tekevät, nämä omaishoitajat kaikki naisia, aivan omaa aikaa ja kaikki nauttivat retkestään.

Tänään tulin takaisin rannalle ja pakkasesta löytyi vielä rasiallinen ko. keittoa. Tuntui siltä, että keiton maku oli vain parantunut.

Tämä lokakuinen päivä oli mahtava. Järvi oli tyynen tyyni ja aurinko paistoi. Myöhäisillansuussa pilviverhoa tuli taivaanrannalle ja puolikas kuu verhoutui pilviverhoon. Kuunsiltoja pitkin ei päässyt kävelemään!

Päivällä huoltorakennuksen takaa hyppi ja pomppi kaksi tämän keväistä kaurista. Olivatpa sieviä. Seuraavaksi keskellä pihaa oli orava ja pimeyden jo tavoitettua illan, joutsenet ilmeisesti harjoittelevat jo etelään lentoaan. Äänekästä menoa.

Huomenna syyslomalaiset valloittavat rantamme ja minut "häädetään" taas kaupunkiin. Tosin tulen ensi viikolla töihin puolen kilometrin päässä olevaan syntymäkotiini. Siellä on mitä tehdä.

Inhimillinen tekijä tulee vielä kymmenen jälkeen ja sitä seuratessa voin kuoria vielä loppuja omenoita. Sitten omenahilloa on tarpeeksi!

Miellyttävää lokakuista viikonlopun alkua kaikille.


Piikatyttö

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 661
    • Profiili
Vs: Tavallista arkea
« Vastaus #10 : 27.10.2013 23:24:05 »
Kaksi tuntia sitten palasin viikonloppuretkeltäni Iistä ja matkalla opin uuden suomenkielisen sanan. Sikäläinen emäntäni jäi ystävättärensä kanssa paistamaan kaalikääryleitä ja minä lähdin käymään paikallisessa kauppakeskuksessa. Sieltä palatessani piipahdin paikallisesta K-kaupasta ostamassa meille saunasiiderit ja kala-altaan ohitusmatkalla huomasin tuoreita silakoita rasiassa. Ostin kalarasian ja kyläpaikkaani palattuani hihkuin riemusta, että löysin hyvännäköisiä silakoita.

Arvon rouvat totesivat, etteivät ko. kalat olleet silakoita, vaan meren muikkuja eli maivia (maiva)!!!

Kyllähän rasian kannessa kalalajin nimi mainittiin, mutta sitäkös  minä olin lukenut, kun silakoita, herkkujani, oli näköpiirissä!

Niin kalat perattiin, paistettiin ja sitten herkuiteltiin kaalikääryleiden kypsymistä odotellessa. Todella hyviä olivat.
Illan suussa naapurin isäntä toi meille vielä siikoja ja minäkin sain mukaani kaksi Iissä suolakerroksen saanutta ja yhden savustetun siian. Savustettua siikaa piti heti kotiin päästyä maistaa. Hyvää oli, naisväen savustamaksi!!!

Sain elämäni ensimmäisen kerran maistaa yksinkertaisen hyvää jälkiruokaa. Paistinpannulle lorautettiin siirappia ja kermaa. Seos kuumennettiin ja pannulle laitettiin neljään osaan paloiteltu leipäjuusto. Sitä "paistettiin" molemmin puolin, kumottiin lautaselle ja lakkahilloa päälle. Oli todella herkullista. Aion tarjota sitä ystävilleni, joskaan itsetehtyä lakkahiloloa (ilman kiviä) minulla ei ole.

Yleensä tuota maantietä mittaan yksikseni ja osaan siitä yksinäisyydestä nauttiakin, mutta nyt minulla oli mennen tullen mukana ystävä, joka lähti vierailemaan tyttärensä luokse Ouluun. Hän oli mahtavana "apusilmänä", kun yritimme palatessamme pimeän jo laskeuduttua huomata kaikki peltipoliisit, joita Pyhäsalmen korkeudelta aina Iihin saakka on aivan liian monta. Onneksi ohitimme kaikki ilman "salamointia eli kuvan ottamista"! Joskus olen puolivakavissani harkinnut sellaisen "vempaimen" hankkimista, joka paljastaisi tulevat peltipoliisit!

Ja onneksi hirvetkin pysyivät metsähallituksen puiolella.

Taas kerran liikenteessä oli autoilijoita, jotka pimeänkin aikaan tuppaavat lähestymään autoni takapuskuria.  Kauhea tilanne, jos minun eteeni vaikka loikkaisi hirvi ja joutuisin tekemään paniikkijarrutuksen. Perässä tuleva auto tulisi perääni ja niskat menisivät minulta!

Tapanani on tuossa tilanteessa vilkutella sumuvaloja ja jättää vaikka vähäksi aikaa ne päälle. Yleensä se tehoaa ja aika monta kertaa takanatulija myös lähtee ohitukseen, vaikka hänen nopeutensa kyllä menee runsaaksi ylinopeudeksi...jos minua lähtee ohittamaan!!!

Vesisade, joka ulkona ropisee, alkoi onneksi vasta nyt. Ajokeli oli hyvä.

Hyvää alkavaa arkiaikaa toivottelen teille kaikille. 


Anniliisa

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 938
    • Profiili
Vs: Tavallista arkea
« Vastaus #11 : 01.11.2013 20:40:38 »
En oikein tiedä pitäiskö toivottaa Hyvää Kekriä ,Pyhäinpäivää  vai Halloveeta ja Kurpitsajuhlaa.
Kaikkea näitä oli tarjolla tuollaTVn puoliseitsämässä.Varmaan työnantajatkin paremmin pärjäisi ilman supistuksia ja lopetusuhkia jos palattaisiin tuohon vanhaan hyvään aikaan.Ei naudittu viiden viikon kesölomista parhaaseen työaikaan..Vaan nyt römppäkelissä  ja myöhäissyksyllä sai palkollinen sen viikon loman.Ja jos ei kelvannut niin sai lähteä,eikä tainnut olla mitään työnvälityksiä minne mennä valittamaan.Ollaan kiitollisia kun aika on muuttunut.Vai onko tämä taas pikkuhiljaa paluuta vanhaan.
Me laitoimme tyttöjen kanssa kurpitsalyhtyjä ylisuurista keltaisista kesäkurpitsoista ja niitä nyt ihailemme..

Piikatyttö

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 661
    • Profiili
Vs: Tavallista arkea
« Vastaus #12 : 01.11.2013 22:26:07 »
Toivotetaan Anniliisa vaikka hyvää pyhäinpäivää.

Minun piti oikein googlettaa ja katsoa "kurpitsajuhlan" synty. Minä kun luulin, että ko. juhla on lähtöisin Yhdysvalloista. Mutta ei. Anglosaksisissa maissa on "kurpitsajuhlaa" vietetty muinaisten kelttien talven alkamisen päivänä, jolloin vainajahenkien uskottiin liikkuvan. Yhdysvaltoihin juhlan toivat irlantilaiset ja skotlantilaiset siirtolaiset.

Kyllä kurpitsalyhdyt tekisivät hyvää, raskaat pilvet matalalla mataa, pimeää jo muutenkin, mutta onneksi ei
sada. Otin lomalaiset vastaan, vein kynttilät haudalle ja taas tänne pikkukaupunkiin. Huomenna nukun niin pitkään, kun unta riittää.

Olisinkohan ansainnut rommikaakaon? Luulen, että olen. Nyt lämmittämään maitoa.

Rauhaisaa pyhäinpäivän aikaa kaikille.

Piikatyttö

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 661
    • Profiili
Vs: Tavallista arkea
« Vastaus #13 : 06.11.2013 23:42:50 »
Olipa taas päivä, jolloin energiatankit täyttyivät. Noin puolen tunnin ajomatkan päässä Laukaassa on Tupaswilla- niminen perinnepaikka, missä meitä Maalla-hankkeen kutsumana kokoontui 37 eri alan maaseutuyrittäjää. 

Pihapiiri on nähtävä, sitä ei voi sanoin kuvailla. Olin aikaisemmin käynyt paikalla perinnemarkkinoilla vieraillen. Nyt maittavien aamukahvien jälkeen puhuttiin oikeaa asiaa, sitten syötiin maistuva keittolounas ja taas asiaa kahvikupposten siivittämänä. Ja saimme aikaiseksi sen, että meitä 26 yrittäjää kokoontuu joulukuun alussa jatkamaan projektia.

Virallisen ohjelman jälkeen paikan isäntä Erkki Kauppinen, joka esiintyi "Pirunpelto"-sarjassa herra Kantosena (Kantonenhan mm. lyttäsi kaivurillaan Sorjosen volvon romukasaksi!), esitteli pihapiirinsä. Pihapiirissä on Suomen suurin savusauna. Sauna oli lämmin ja ylimmälle lauteelle saakka piti vaatteet päällä mennä ihmettelemään!

Täytyy olla asialleen vihkiytynyt ja omata "silmääkin", että sellaisen pihapiirin on saanut aikaiseksi. Ja koko ajan alue kehittyy.

Pihapiirissä pidetään jokavuotiset Tupaswillan kaksipäiväiset perinnepäivät, on joulumarkkinat ja kerran kuukaudessa erittäin suositut naisten turvesaunaillat. Ym.

"Neljän tuulen kansa" on talviteatteria ulkona! Ensi-ilta uudenvuodenaattona. Upea musiikki siivittää tarinaa muinaisten saamelaisten sisukkaasta heimosta. Elävät tulet luovat esitykseen taianomaista tunnelmaa. Lammen jäällä ja rannoilla taistellaan, saalistetaan ja pidetään yhtä.

Toivotaan, että lampi jäätyy!  "Pirunpellon Kantonen" on yhtenä näyttelijänä.

Ja kotimatkaa kruunasi kaunis, aurinkoinen sää.

Käykääpäs sivuilla www.tupaswilla.fi


Piikatyttö

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 661
    • Profiili
Vs: Tavallista arkea
« Vastaus #14 : 10.11.2013 18:52:29 »
Ystävät hyvät, ei tämä ole minun "yksinhöpinänurkka". Pistäkää mielipiteitänne tännekin, jos "minun arkeni" tuo jotain mieleen!

Tänään pesin lomarannan veneet ja ne laitettiin talviteloilleen. Juniori oli kääntöapuna. Lopuille tierummuille laitettiin "juoksutusputket", jos nyt varsinainen rumpuputki olisikin jäätynyt, kuten aika monena keväänä on käynyt. Viime keväänä yksi juoksutusputkikin oli jäässä (huolimaton työ kostautui!) ja niinpä tien yli laitoin lattialämmitysputken jämiä ja imin veden juoksemaan tien yli. Vuorokaudessa olivat pienetkin putket mukavasti madaltaneet ojan vesipintaa, eikä ollut pelkoa tien murskeen ajautumisesta ojaan.

Siinäpä ne rannan talveen varustautumistyöt sitten ovatkin, aurauskepit kun ovat jo paikoillaan ja pihojen haravointia ei ole.

Rannalle kuitenkin huomenna pitää palata Jyväskylän paperienkelikurssin jälkeen. Illan suussa paikallinen lvi-urakoitsija tulee vaihtamaan lämminvesivaraajiin "anodit". Onneksi minun ei tarvitse ymmärtää mistään mitään! Kiltisti vaan menen ja ostan ja maksan kaikenmaailman tarvikkeita ja ammatti-ihmiset tekee työn!!!

Tiistaina Keski-Suomen Matkailuparlamentin iltapäivään Ravintola Revontuleen ja keskiviikkoaamuna tulee koneellisen ilmanvaihdon säätäjä. Huusholleissa on ilmastointi, joka ottaa talteen poistoilman ja lämmittää sillä käyttöveden.
Siihen hommaan sitten pitääkin tulla miehen jo kauempaa. Kuka hyvänsä kun ei saa mennä säätöjä tekemään.

Eipä sitä räntää vielä Keski-Suomessa nähty. Aamupäivän tihhuutteli vettä ja lämpöasteita 5. Taisi vallan aurinkoa huomiselle luvata.

Isänpäivä on jo voiton puolella. Kynttilät kävin isälle sytyttämässä, maalla kun olin.

Nauttikaa sunnuntai-illasta.