Tavallista arkea

[Anniliisa]

  Olen sen verran illantorkku että en jaksa noita myöhäisohjelmia seurata.
Onneksi on Inhimillinen tekijäkin uusintana sunnuntaina ja ihan ihmisten aikaan.
Paljon jää mielenkiintoista näkemättä kun tulevat niin myöhään.
Kuitenkin nykyään on tuo Yle-Areena,sieltä löytyy aika paljon joskaan ei kaikkea..

Olen kuunnellut kuopiolaisen Matti Uusituvan luennon ja hän ohjeisti vanhenevan ihmisen terveyttä.
Kertoi että televisiota ei pitäisi katsella kovin myöhään.

Hänen mukaansa ihmisen pitäisi seurata vähän päivänkiertoa ja nukkua yöllä ja valvoa päivällä.
Etelämpänä se onkin helppoa kun pimeä tulee aina samaan aikaan.
Meillä täällä pohjolassa ei taas kohta sitä pimeää yötö taida edes tulla.
Samainen tohtori oli sitä mieltä että ei näistä ravintolisistä ei ole kovin muuta hyötyä kuin että kukkarosi vähän taas kevenee.
Sanoi kyllä itsekin ottavansa D-vitamiiniä.Tänää sitä taas saadaan tuolta taivaalta,ulos vaan....

[Anniliisa]

Oli aika erikoisista kokemuksista kysymys nyt tuolla Inhimillisessa Tekijässä.
Joku on päässyt kurkistamaan vähän tuonpuoleista.

[Justiina]

Oli aika erikoisista kokemuksista kysymys nyt tuolla Inhimillisessa Tekijässä.
Joku on päässyt kurkistamaan vähän tuonpuoleista.

Katsoin ohjelman Areenasta kuntopyöräillen samalla. Enpä tiedä mitä sanoa. Ohjelma jätti ajattelemisen aihetta.

Ehkä joskus tiedetään aivojen toiminnasta niin paljon, että rajatilakokemuksille löytyy järkeenkäyvä selitys. Mielenkiintoisinta oli kuulla tutkijan kertovan, että rajatilakokemukset saattavat olla kulttuurisidonnaisia. Jääkö aivoihin niin tiukka jälki saamastamme uskonnollisesta ja muusta kasvatuksesta, että kliinisen kuolemankin hetkellä aivot tuottavat opittuja kuvia?

Ohjelman positiivisin anti oli rajatilan kokeneiden kertomus  kuolemanpelon katoamisesta ja elämän merkityksellisyyden löytymisestä.

Ohjelman esittelystä:
Osa ihmisistä, jotka on sydämenpysähdyksen jälkeen saatu elvytettyä takaisin eloon, kertovat kokeneensa yliluonnollisia asioita kliinisen kuolemansa aikana. Inhimillisessä tekijässä puhutaan kuolemanrajakokemuksista.

Tiedemaailmassa ei ole päästy yksimielisyyteen siitä, mistä kokemukset voivat johtua; aivojen toiminnasta tiedetään vielä liian vähän. Matti Kiviluoto, Marja Rehn ja tutkija Leo Näreaho kertovat, kuinka kuolemanrajakokemus muutti heidän elämäänsä.

[Piikatyttö]

Täällä rannalla ulkotöiden parissa touhuan. Tuntuu siltä, että taita tulla rusketusta kasvoille, muuta paljasta pintaa ei vielä ole vara paljastaa! Piti tulla vähän lounastamaan.

Joutsenten edestakaisin lentoa täytyy välillä jäädä ihailemaan. Onneksi pesivät lahden pohjukassa, eivät ole likaamassa rantojamme. Toki opettavat pikkujoutsenia sitten kesän mittaan uimaan ja lentämään tuossa lähietäisyydelläkin.

Jos Justiina tarkoitit ex:llä ex-miestäni, oikein arvasit. Miespuolinen rajakokemuksia kertonut on poikieni isä.

Nyt en malta enempää kirjoittaa, istun päätteeni ääreen illalla. Minulla ei ko. kokemuksia ole henkilökohtaisesti, mutta minulla on ystäviä, jotka ovat yläkerrassa (ilmeisesti yläkerrassa) käyneet!

Nautitaan sinisestä taivaasta ja täysauringonpaisteesta!

[KROPSU3]

Oli aika erikoisista kokemuksista kysymys nyt tuolla Inhimillisessa Tekijässä.
Joku on päässyt kurkistamaan vähän tuonpuoleista.

Katsoin ohjelman Areenasta kuntopyöräillen samalla. Enpä tiedä mitä sanoa. Ohjelma jätti ajattelemisen aihetta.

Ehkä joskus tiedetään aivojen toiminnasta niin paljon, että rajatilakokemuksille löytyy järkeenkäyvä selitys. Mielenkiintoisinta oli kuulla tutkijan kertovan, että rajatilakokemukset saattavat olla kulttuurisidonnaisia. Jääkö aivoihin niin tiukka jälki saamastamme uskonnollisesta ja muusta kasvatuksesta, että kliinisen kuolemankin hetkellä aivot tuottavat opittuja kuvia?

Ohjelman positiivisin anti oli rajatilan kokeneiden kertomus  kuolemanpelon katoamisesta ja elämän merkityksellisyyden löytymisestä.

Ohjelman esittelystä:
Osa ihmisistä, jotka on sydämenpysähdyksen jälkeen saatu elvytettyä takaisin eloon, kertovat kokeneensa yliluonnollisia asioita kliinisen kuolemansa aikana. Inhimillisessä tekijässä puhutaan kuolemanrajakokemuksista.

Tiedemaailmassa ei ole päästy yksimielisyyteen siitä, mistä kokemukset voivat johtua; aivojen toiminnasta tiedetään vielä liian vähän. Matti Kiviluoto, Marja Rehn ja tutkija Leo Näreaho kertovat, kuinka kuolemanrajakokemus muutti heidän elämäänsä.

Jospa ne rajantakana,kokemiset eivät ollenkaan liity aivotoimintaan.
Ihminenhän on ,vaan hiukan ennen apinaa, puusta  alas tullut.
 Kaikilla eläimillähän on selittämättömiä ominaisuuksia.
 Miks ei sitten ihmiselläkin, siltä ajalta jäänteitä jolloin oli todellinen eläin.
 - Onkohan  sitä alettu nimittää vaistoksi,,  kaikillahan pittää olla nimi ...

[Justiina]

Piikatyttö, ex oli oikein osunutta  ounastelua.

Kropsu, mistäpä me ihmislajin otukset tiedämme mitä kaikkea muut lajit aistivat. Ei ole meillä yhteistä kieltä. Mutta ikinä en unohda sitä katsetta, jonka koirani loi minuun, kun vein sen eläinlääkärille viimeistä kertaa. Se tiesi. Istuin eläinsairaalan lattialla koira sylissä ja itkin ääneen. Sen jälkeen en ole itkenyt kertaakaan.

[Piikatyttö]

Nyt on testattu, että "tietokoneriippuvuutta" minulla ei ole!!!

Minä mestari onnistuin reilu viikko sitten jumittamaan kannettavani. Kannoin sen tietisikkaliikkeeseen, apua ei löytynyt. Joku levyke olisi pitänyt olla mukana (tallessa?). Onneksi toisella käyttämälläni pankilla on vielä pankkisalissa laite, jolla voi maksaa laskut. Onneksi toisen pankin laskuja ei ollut erääntymässä.

Uutiset olivat television varassa ja paikalliset lehdet kertoivat lähiuutiset. Pyysin jo tarjouksiakin uudesta laitteesta, mutta sitten juniorit ilmoittivat "viikonlopputyöleiristään". Ja ensitöikseen ja alle aikayksikön saivat kuusi vuotta minua palvelleen tietsikkani toimimaan eilen illalla! Olin sulkenut päätteeni päivityksen aikana ja vanha koneeni ei sitä tällä kertaa sietänyt.

Työpäivämme alkoi lauantaiaamuna kello 7.30. Kaatuneiden puiden korjaaja aloitti työt. Ne pitää saada pois ennen mahdollista teiden painorajoitusta. Sitten poikien ja yhden vieraan työntekijän kanssa teimme klapikoneella parin, kolmen vuoden lomatalojen klapit. Saimme urakkamme valmiiksi ennen kuin alkoi vähän ripsimään vettä. Puukasaa on vielä jäljellä, mutta jatkamme parin viikon kuluttua.

Täytyy oikein urakalla myöhemmin lukea, mitä kaikkea olettekaan "sokkoviikkoni" aikana kirjoitelleet.

Oikein hyvää, keväistä viikonloppua toivottaen.

[Anniliisa]

 Hyviä ja asiallisia neuvoja Ainuli antaa maton kutojille.On tosiaan mattojakin  niin monenlaisia kuin kutojiakin.
Jos asiaan ei kunnolla paneudu on jälkikin sen mukainen.Juuri saadakseen siistin maton on seurattava reunaa koko ajan ja samoin aina toimittava.Se pännärin..siis pjngottimen.. siirto tarpeeksi usein monelta unohtuu.
Kun hyppäsin pois kiireisen työelämäni oravanpyörästa hankin omat kangaspuut.
Vähäiseen taitooni hain vahvistusta Kansalaisopiston kudontapiiristä.
Siellä kerran joku kiireinen matonkutoja etsi pännäriään ja sanoi sen hävinneen
.
Lähemmin tarkastellen sen huomattiin olevan jo tukilla asti menossa ja vielä kerros mattoakin päällä.

[Piikatyttö]

Ihanan aurinkoisesta aamusta puuttuu  vain lintujen viserrys! Eiköhän sekin lähiaikoina aamuherätyksiin liity.

Mahtavia mattotyttöjä "tällä palstalla" ja tuo mpännärin "raidaksi kutominen" oli päivän parasta.

Yhdeksältä pelitunti, jospa illalla tavallisesta arjestani enemmän ehtisin kirjoittaa.

Aurinkoista päivää kaikille teille.

[Viola]

  Tervehdys taas Hämeestä.
 On mielenkiintoista lukea teidän päivityksiänne tavallisesta arjesta, teillä aina sattuu ja tapahtuu.
 Täällä Hämeessä kaikki on paljon verkkaisempaa, jopa tavallinen arkikin, siitä ei saa irti mitään jutun juurta; aamulla ylös sängystä, samanlainen kaurapuuro joka aamu, sitten pientä puuhastelua mitä milloinkin, kaupassakäyntiä muutaman kerran viikossa, jumppatunnit, kahvituokioita eri yhdistysten parissa.
 Illalla television katselua, sitten könyäminen tuttuun ja turvalliseen sänkyyn, ja taas aamulla sama uudestaan .
 Mutta niinhän se on että tavanomainen arki on kuitenkin sitä parasta.

[Piikatyttö]

Päivänä muutamana Viola kirjoitti hauskasti hämäläisten verkkaisuudesta. Hittainahan se sanontakin hämäläisiä pittää!!! "Illalla television katselua, sitten könyäminen tuttuun ja turvalliseen sänkyyn ja taas aamulla....."

Toisin täällä Savon ja Keski-Suomen rajoilla. Minä unohdin oman "tutun ja turvallisen sängyn" ja hyppäsin aivan ventovieraaseen sänkyyn, valkoisten lakanoiden väliin. Mutta valitettavasti vain oman pääni löysin tyynyltä, prinssejä ei näkynyt! Mutta hyvää silti teki, olla edes yksi yö pois liiankin tutusta nukkumahuoneesta. Vaikka ravaanhan minä kahden nukkumahuoneen väliä, kaupunki- ja maalaissellaisen.

Mutta ihan oikeasti, piristi kummasti edes kahden päivän ja yhden yön visiitti ja matkaakin vain alle 40 kilometriä suuntaansa.

Olin erään seuran vuosikokousviikonlopussa. Tällä kertaa ei Martat! Olin ihan virallisena edustajana. Viisi vuotta olen ns. piirihallitustasosta ollut rakennus ym. muiden kiireiden vuoksi pois, enkä ko. tasolle enää palaa. Mutta kuinka ihanaa oli tavata "vuosikokoustuttuja" vuosien takaa. Tuttuja Iisalmesta, Siilinjärveltä, Kuopiosta, Rantasalmelta, Kiteeltä, Punkaharjulta, Mikkelistä, Tohmajärveltä jne. jne. Jälleennäkemishalaukset antavat hyvää oloa pitkänpitkälle ajalle eteenpäin.

Niin ja pitihän kynnetkin maalata punaisiksi. Varpaittenkin kynnet, vaikka niitä vain itse ihailin!

Astua valmiiseen aamupalapöytään ja valmiiseen lounas- ja illallispöytään on juhlaa arjen keskellä. Puhumattakaan iloisista tanssahtelun askelista kaiken tämän lomassa.

Viime viikon klapitalkoot saivat "siivet selkäänsaä" ja tulevat pääsiäisen tienoon työrupeamatkin tuntuvat mukavalta
tulevalta ulkoilutapahtumalta. Vallankin, jos vielä säätiedotuskin pitää paikkansa, että lämpöasteet kohoavat vallan hurjiin lukemiin.

Kevättä rintoihin teille kaikille!

[pumpuli]

Voisin tähän panna otsikoksi: irti arjesta. Kuten Piikatyttö edellä sanoo, tekee hyvää joskus olla vaikka vain pari päivää poissa kotoa.

Maanantai-aamuna istahdin ystäväpariskunnan auton takapenkille ja matka kohti Ikaalisten kylpylää alkoi. Nyt seuraa kehuja. Toivottavasti yx Korpela ei poista tätä mainoksena.

GA:n etusivulta löysin linkin Ikaalisten Lomarinteeseen. Minua odotti siellä juuri remontoitu, kauniisti sisustettu huoneisto. Sieltä löytyi kaikki hammastikuista vessaharjaan ja kaikkea siltä väliltä. 

Maanantai-illan naistentanssit  yllätti positiivisesti. Pitkiä, komeita, tanssitaitoisia, kohteliaita miehiä! Mulla ihan "sukat pyöri jaloissa". Mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia.

Joo, Vimpelin Veto ja rullaverhot alas! 

Lähtöpäivän aamuna aurinko paistoi parvekkeelle, asteita lähelle 30. Siinä istuessa ajattelin, että kyllä tämä etelänmatkat voittaa.

Voin suositella lämpimästi! 

[Piikatyttö]

Tampereen juniori soitti päivällä ja stoppasin laminaattimestarin "apuhommat".

Hän kertoi, että Jämijärven onnettomuuden uhrien joukossa oli hänen kurssikaverinsa, joka myös vuosi sitten juhlallisesti vannoi valansa tummaan pukuun sonnustautuneena. Kuusi vuotta opiskelua, vuosi työtä, sitten elämänlanka katkeaa.

En pystynyt estämään kyyneleitä, niin pahalta tuntui.

Kun pääsin kotiin, etsin esille valmistuneiden Kronikka-kirjan. Sen sivulla urheilullinen, 26-vuotias nuori mies "nauraa täysillä".

Kun Kronikan tekijä kysyi häneltä, mitä teet 10 vuoden kuluttua, hän vastaa:"Suljen unelmaduunipaikan oven, heitän lapset mummolaan ja arskat naamalle ja lähden vaimon ja kavereiden kanssa harrastamaan kimppakivaa taivaalle".

Kurssikavereiden kommentteja hänestä:"Mies, jolla on sopivan rento, mutta hyvä asenne lääkäriyteen. Järjen ääni. Team FatBoyz, murskaava keilausmestaruus 2012. Hyvä ja luotettava ystävä. Rehti toiminnan mies, joka seisoo sanojensa takana.......Keräsi kadehtittavan paljon kokemuksia ja elämyksiä välivuotensa aikana: matkustelua maailman ympäri ja laskuvarjohyppyjä."

Elämänlanka katkesi 27-vuotiaana, jolloin elämä vasta edessä. Kuuden vuoden opiskeluoppeja hän ehti toteuttaa vain yhden vuoden, mutta tuon opiskeluvälivuotensa aikana hän kyllä ehti nähdä ja kokea enemmän, kuin moni meistä kokee koko elämänsä aikana.

Onneksi hänkään ei koneeseen noustessaan tiennyt, kuinka hänen maallinen lentonsa päättyy.

[Piikatyttö]

Tulin tänään Rantasalmelta ja Linnansaaren kansallispuistoretkeltä, jolta retkeltä olisi vähän taianomaistakin kerrottavaa.

Viikko sitten kirjoitin murheellisesta asiasta, nuoren miehen tapaturmaisesta poisnukkumisesta. Toiset huomioivasta, opiskelukavereittensa arvostamasta, monella tapaa esimerkillisestä nuoresta.

Ahkerasti kirjoittamaani on käyty lukemassa, mutta hieman ihmettelen, ettei kukaan ole yhtään riviä kirjoittanut. Menehtynyt nuori mies oli vain oman poikani monivuotinen opiskelukaveri, mutta kyllä asia kosketti minua.

Väkisin mieleeni on noussut ajatus, että turhaan tänne kovin syvällisiä kirjoitan.

[Viola]

Piikatyttö, ehkä sitä onnettomuutta käsiteltiin niin paljosti eri medioissa ettei enää jaksettu täällä ottaa siihen kantaa. Ainakin omalla kohdallani oli niin.