Golden Age Foorumi
Keskustelualueet => Harrastukset => Aiheen aloitti: Piikatyttö - 12.09.2013 09:02:08
-
Päätin, että minä jorisen omat arkiset asiani tällä palstalla ja ....välillä pulinanurkassa jne.
Eilen lehtihyllystä hyppäsi ostoskoriini lehti "Ekoelo", edullinen tutustumishintakin. Minulle mielenkiintoista luettavaa koko lehti.
Lainaanpa runoilija Arto Juurakon rakkausrunon. Hän kirjoittaa omalla eteläpohjalaisella murteellaan ja on voittanut ensimmäisellä runollaan rakkausrunokilpailun ja siitä se alkoi. Runoja syntynyt jo yli 500.
"Mää näjin,
Ku meirän hammasharijat
Pussaali peilikaapis
Yän pimeyres.
Palttoot kaulaali toistansa naulakos,
Krahanuttivat kylykiään yhtehen,
Ja saappahat hymyyli
Ujoona lattialla.
Soon vissihi tarttunu
Meistä vaatteisihin:
Sukakki niin somasti
Yhyres mykkyräs."
Rakkausrunokilpailun voitto 51-vuotiaalle Arto Juurakolle tuli v.2007. Edesmennyt Tommy Tabermann toimi päätuomarina.
Hänen kuvasi Juurakon ruonoa:"Voittajaruno kertoo loistavalla itseiro nialla, kuinka vaikeaa on tunnustaa rakkaus suoraan. Arjen elementteihin verhottu viesti on kuitenkin aito ja kaunis".
-
Tavallista syksyn arkea meillä eletään. Marjat sienet mies kantaa kotiin, minä olin sentään karpalossa hänen kanssaan raakoja olivat vielä.
eikö marjoja joskus kypsytetty jossakin pimeässä.
Sanotaan sienet ovat ilmaista ruokaa, mutta päivä niiden kanssa hurahtaa.
eipä väliä jotain päivien ratoksi.
-
Sunnuntaiaamu valkeni nsyksyisen kuulakkaan aurinkoisena-. Kosteutta ilmassa on, mutta eipä tuo haittaa.
Pimeässä kypsyttämisen kokemusta minulla on lakoista. Yhden ainoan kerran olen vähän raakoina kerännyt ja yksi vuorokausi peräkärryn lavalla kuomun alla riitti kypsyttämiseen. Mutta eivät ne minun mielestäni yhtä meheviä ole, kun vapaasti suolla kypsynrrt. Syötyä kyllä tulivat.
Vaikka on sunnuntai, jatkan kurkkusalaatin tekemistä. Laskin, että 18 kg tulee salaattia tehtyä, mutta kellarissa on tilaa.
Ja syötyä varmaan tulee ja hyvää viemistä ystäville.
Tuttavani aroniapensaan marjat kävi suit sait lintuparvi laittamassa parempiin suihin, sain vain puoli sangollista, mutta hyvä niinkin.
Huomenna taas siirryn rannalle. Israelilaiset lähtevät ja lakana ja pyyhepyykkiä riittää, ottivat liinavaatteet. Perjantaina tuli viikonloppuvieraiksi "kolmoseen" kuusi komeaa, nuorta miestä ja mikä "hauskinta", yksi heistä israelilainen, pitkä, tumma, komea, suomalaisen kanssa naimisissa. En kysynyt, mikä miehiä yhdisti, yksi Savonlinnasta, yksi Kuhmosta jne. Tuli autoa ja moottoripyörää. Kunnollisen oloista väkeä!!!
Klapeja ei vuoden aikana ole kovin paljon mennyt, grillatessakin monet käyttävät hiiliä, mutta varastoa täytyy täyttää. Alue pidetään hyvin luonnonmukaisena, ei väliä, vaikka mustikka- ja puolukkavarvut tulisivat pihapiiriin, mutta siistimistä riittää.
Rentouttavaa sunnuntaipäivää teille kaikille.
-
Tavallista arkea meilläkin vietetään vaikka onkin sunnuntai. Kaikki päivät ovat lähes samanlaisia. En ole tänään mitään kummempaa tehnyt. Sisko tässä kävi meillä ja minä menin sitten heille hänen kanssaan. Kaupassakin käväisin kun aukesi puolilta päivin.
Seurustelupaikkammekin aukesi viime maanantaina joten sielläkin on tullut aikaa vietettyä. Lenkkeilyä on myös harrastettu naapurin kanssa.
Piikatyttö on tehnyt kurkkusalaattia. Meillä on se haittapuoli kun ei tässä talossa ole kellaria ollenkaan. Ei ole kuin jääkaappi ja pakastekaappi sen alla. Aikoinaan kun oli kellari niin tuli säilöttyä kurkut ja punajuuret. Samoin noita salaatteja ja pikkelssejä tuli tehtyä. Nyt niitä tulee ostettua kaupasta.
Hyvää sunnuntaita ja myös alkavaa viikkoa.
-
"Arjen elementteihin verhottu viesti on kuitenkin aito ja kaunis".
Piikatytön lainaama runo on tosiaan puhutteleva. Semmoista se on, arkinen elämä.
Kyllä minäkin arvostan valmiiksi keitettyä aamukahvia enemmän kuin sanoja, olkootpa millaista rakkaushöpinää hyvänsä...
-
Tästäpä se arkin taas alkoi!
Lähes arkimaista tuo oli viikonloppukin. Minä seitsemäntenä nuorten työtalkoissa. Siinä meni syntymäkotini uuden jätevesijärjestelmän suuren suuri säiliö piiloon maan alle. Tuntuu mukavalta, kun löytyy vielä nuoria, jotka arvostavat ruumillisenkin työn tekoa vapaa-ajan harrastuksenaan. Puhtaasti talkootyönä emme kenelläkään työtä teetätä, vaan ilmainen viikonloppu rannalla on tiedossa ja sunnuntainahan emme vierailla työtä teetätä. Omakin juniori lähti jo lauantai-iltana takaisin Tampereelle.
Muonitus oli minun tehtäväni.
Sunnuntaina rannalla kokoontui järvemme toisella puolella sijaitsevan kansakouluni historiikkia ja hauskoja ja vähemmän hauskoja tapahtumia kokoava toimikunta. Kahden vuoden kuluttua tulee jo 50 vuotta, kun ko. koulu lopetettiin. Minä ehdin käydä sitä viisi vuotta, vasta silloin keksivät, että oppikouluun pitää lähteä pyrkimään.
Syntymäpitäjäni seurakunta on ostanut kauniilla järvenrantatontilla olevan koulun leirikeskuksekseen.
Vieraiden lähdettyä laitoin Pitokokkini tekemään töitä. Aikanaan ostin Erätukusta ko. haudutusruukun. Teräskuoren sisällä ruukku, jossa valmistuu helposti ruokaa tai marjat- tai omenasoseet. Tänään tein omenasosetta, omena-puolukka-kesäkurpitsahilloa. Tuolla purkit paukahtelevat umpioituessaan.
Aamulla täytyy taas lähteä "ihmisten ilmoille", joten nyt pitää mennä laittamaan pää tyynyyn.
-
Ihmisten ilmoilla kävin ja takaisin rannalle yhden kaupunkiyön jälkeen palasin. Lähtivät katukuvaa komistaneet marjanpoimijatkin kohti Hesaa ja ilmeisesti kotivaltionsa maksamina jatkavat matkaansa ilmojen halki.
Pojillani oli aikanaan Hesassa thaimaalainen Mai (Phisamai) hoitajana kaksi ja puoli vuotta. Neljä ja viisivuotiaat aloittivat ankaran suomenkielen opettamisen Maille ja kotiin tullessani löysin kaikki kolme lattialta vatsallaan Main suomenkilen oppikirjoja tutkimassa. Mai totesikin pojista, että olivat parhaat suomenkielen opettajat hänelle, korjasivat heti, jos hän "teki virheitä" puhuessaan suomeksi.
Thaimaalaiset ovat ahkeraa kansaa. Joutaisivat keskisuomalaisetkin työttömät ym. marjametsään!
Minä annan Pitokokkipadalleni lisää työtä. Omenaa, kesäkurpitsaa ja puolukkaa sopivassa suhteessa ja hyvää hilloa tulee. Vielä lisää. Kurkkusalaatin tekemisestä sain jo tarpeekseni, purkkirivi kellarissa riittävä. Mutta vasta huomenna hillottamaan.
Aamulla oltava maataloussihteerin luona heti aamusta, joten kohta nukkumaan, mutta sitä ennen vähän kevennystä.
"Professori Harald Teir toimi nuorena lääkärinä Helsingissä, missä hän teki sairaskäyntejä. Jälleen kerran hän meni kotikäynnille Rööperiin ja havaitsi perille tullessaan, että pihalla oli vierekkäin ambulanssi ja ruumisauto. Potilaan, perheenäidin tutkittuaan Teir tiedusteli tämän mieheltä, mistä syystä pihalle oli tilattu niin monipuolinen autovalikoima. Aviomies selitti katsoneensa, että potilas oli jo niin huonossa kunnossa, ettei hän pystynyt ratkaisemaan, kumpaa ajoneuvoa pikemmin tarvittaisiin."
Savolaismies oli professori Osvald Renkosen vastaanotolla.
- Mikä miestä vaevoo?
- Arvooppas.
Lääkäri tutki tuttavansa mustaa turvonnutta silmäkulmaa:
- Mistäs sinä tämän olet saanut?
- Vaimoltani.
- Mutta eikös hänen pitänyt olla matkoilla?
- Niin minäkin luulin.
Tohtori Oskari Reinikainen oli ennustanut eräälle potilaalleen pikaista loppua, mutta tapasikin tämän yllätyksekseen vuoden kuluttua Viipurin kadulla.
- Ka, kuinka sinä vielä elät?
- No mie ku vaihoin leäkärii.
Hyvää yötä!
-
Lokakuinen, ei ihan tavallinen arkipäivä on lähes kohta vaihtumassa huomiseksi arkipäiväksi, tavallisemmaksi!
Koko torstaisen päivän istuin Jyväskylässä Survon kartanon tiloissa ja toisten matkailu- ym. yrittäjien kanssa kävimme läpi ammattitaitoisten esiintyjien kanssa aihetta: Syntyykö Keski-Suomeen maaseutumatkailuyrittäjäryhmä? Verkostoitumisesta voisi puhua. Moinen sana on jo lähes inflaation kärsinyt, mutta toteutuessaan se toisi monenlaista hyötyä varsinkin pienille yrittäjille. Aivan kaikkea ei tarvitsisi itse selvittää, joku toinen on jo minun mietinnässäni olevan asian jo ratkaissut. Jne. jne.
Kuukauden kuluttua kokoonnumme seuravan kerran ja katsotaan, millainen yrittäjien kokoonpano silloin saapuu paikalle.
Meillähän varsinainen myyjä on Lomarengas Oy välityspalkkioineen, joskin he, jotka tulevat jo toisen tai kolmannen kerran, varaavat loma-aikansa meiltä suoraan.
Ankarasti olen miettinyt, lähdenkö lauantaina tai sunnuntaina Seinäjoen käsityömessuille. Kilometrejä kertyy, mutta, kun tarvitsisin kalalankaa ja jotain muutakin, rahtikuluilla kustannan jo polttoainetta ja samalla näen, millaiset ko. messut ovat tänä päivänä. Edellisestä käyntikerrasta on kuusi vuotta, silloin järjestin viimeisen kerran messumatkan paikallisille kädentaitajille. Toinen suosittu käsityömessumatkakohde oli Tampereen Pirkkahalli, joka ko. messutapahtumana taitaa olla laajin tänäkin päivänä. Parhaimpina vuosina Tampereelle mentiin kolmella täydellä bussilla!
Tänään oli lämmin ja aurinkoinen päivä. Kymmentä lämpöastetta auton mittari näytti vielä kello 16.00.
Pitkästä aikaa lorautin iltakaakaoni joukkoon hieman rommia. Ja nyt lähden laittamaan päätä tyynylle ja lähden katselemaan ihania unimaisemia.
-
Nyt ei tarvitse enää miettiä, lähdenkö sunnuntaina Seinäjoen korkeudelle. Ei ollut puolenyön aikoihin nautittu kaakao-romminamijuomakaan esteenä: kello 10 tänä aamuna auton nokka kohti Pohjanmaata.
Kyyjärvellä Paletissa (menestystarina "ei missään", kiitos Marimekon, Hackmanin myymälän, Pentikin jne.) pysähdyin ja join kupin hyvää kahvia. Sitten Alajärvelle, Vimpeliin ja Lappajärvelle. Lappajärven Värjäämön tuotteita kaksi säkillistä kyytiin.
Siinä lastatessani pihaan pyyhälsi bussillinen "turisteja paperinaruostoksille"! Muutama naisihminen jäi juttusille ja olivat Suomen Lapista. Joka toinen vuosi tekevät matkan Seinäjoen käsityömessuille. Pohjoisimmat Rovaniemen pohjoispuolelta, eteläisimmät Kemistä. Kahden yön reissu ja monen monessa paikassa käyvät ostoksilla ja muutenkin paikkoihin tutustumassa. Iltapäiväksi menivät Seinäjoen Areenalle itse messuillekin.
Sitten huristelin kalalankatehtaalle ja 12 kalalankarullaa (á 1.8 kg) kyytiin ja taas baanalle.
Reilu puoli tuntia ja olin Kauhavan Kangasaitan pihassa. Täyden palvelun talo kaikille vähänkin käsitöitä harrastaville naisihmisille ja miksei miehillekin. Tunnen minäkin miehiä, jotka ovat kutoneet kangaspuilla poppanaa ja mattoa. Ja näyttelijä Leo Jokelahan kutoi aina sukkaa odottaessaan näyttämön takana omia roolivuorojaan.
En luettele, mitä kaikkea autooni rahtasin Kauhavalla, mutta aikaa meni myös siihen, kun tapasin eläkkeellä olevan johtajan ja kahville piti mennä minua jo toistakymmentä vuotta palvelleen Arjan kanssa.
Itse messuille en enää mennyt. Osaan ne ulkoa ja tällä hetkellä en kaipaa yhtään uutta ideaa kädentaitoihin. Nyt riittää, kun hankin ideoita vanhan syntymäkotini täysremonttiin!!!
Kilometrejä tuli mittariin 380. Ajokeli oli mahtava, aurinkoinen päivä koko matkan ajan. Ainoa harmi oli, kun jouduin ajamaan lähes parikymmentä kilometriä poliisiauton perässä. Piti totella heidän nopeuksiaan!!!
Päivän päätteeksi pieni kevennys:
Vänrikki Olli Juva joutui jatkosodan aikana Maaselän suunnalla rakennuttamaan korsun kenraali Taavetti Laatikaiselle. Korsun lähettyville kyhättiin tietysti myös käymälärakennus. Tarkastaessaan käymälää ja havaittuaan sen istumareiän kovin pieneksi Laatikainen tiukkasi:
- Minkäs mallin mukkaan tämä on tehty?
Juva katsoi hieman ihmeissään kenraalia ja vastasi:
- Tein sen ihan oman pääni mukaan, herra kenraali.
- Mitä helevettiä, Laatikainen tokaisi. Minun takapuoleni mukkaanhan se piti tehä.
(Kenraalijutut kirjasta ja komia Olavi Hurmerinnan piirtämä kuva käymälän lopputarkastuksesta!!!)
-
Iltapäivällä en ehtinyt muuta, kuin nauraa Kirjanurkan tyttöjen hauskoille "kirjoitusvirhejutuille". Nyt A-studion väki selkäni takana väittelee ministeri Hautalan erosta.
Minulla on "virka", josta minua ei kannata erottaa, muutoin jäävät talot siivoamatta ja turistit vastaanottamatta!!!
Tiistai-iltana rannalla oli 14 omaishoitajaa vieraanani. Tarjosin nakkikeittoa, jossa keitossa oli runsaasti juureksia. Keitto maistui. En ole pitkään aikaan ko. keittoa tehnyt ja todella se kaikkine tykötarpeineen nyt onnistui.
Itse toivat ohjelmanumerokseen kynttiläesittelijän. Saivat arvokasta työtä tekevät, nämä omaishoitajat kaikki naisia, aivan omaa aikaa ja kaikki nauttivat retkestään.
Tänään tulin takaisin rannalle ja pakkasesta löytyi vielä rasiallinen ko. keittoa. Tuntui siltä, että keiton maku oli vain parantunut.
Tämä lokakuinen päivä oli mahtava. Järvi oli tyynen tyyni ja aurinko paistoi. Myöhäisillansuussa pilviverhoa tuli taivaanrannalle ja puolikas kuu verhoutui pilviverhoon. Kuunsiltoja pitkin ei päässyt kävelemään!
Päivällä huoltorakennuksen takaa hyppi ja pomppi kaksi tämän keväistä kaurista. Olivatpa sieviä. Seuraavaksi keskellä pihaa oli orava ja pimeyden jo tavoitettua illan, joutsenet ilmeisesti harjoittelevat jo etelään lentoaan. Äänekästä menoa.
Huomenna syyslomalaiset valloittavat rantamme ja minut "häädetään" taas kaupunkiin. Tosin tulen ensi viikolla töihin puolen kilometrin päässä olevaan syntymäkotiini. Siellä on mitä tehdä.
Inhimillinen tekijä tulee vielä kymmenen jälkeen ja sitä seuratessa voin kuoria vielä loppuja omenoita. Sitten omenahilloa on tarpeeksi!
Miellyttävää lokakuista viikonlopun alkua kaikille.
-
Kaksi tuntia sitten palasin viikonloppuretkeltäni Iistä ja matkalla opin uuden suomenkielisen sanan. Sikäläinen emäntäni jäi ystävättärensä kanssa paistamaan kaalikääryleitä ja minä lähdin käymään paikallisessa kauppakeskuksessa. Sieltä palatessani piipahdin paikallisesta K-kaupasta ostamassa meille saunasiiderit ja kala-altaan ohitusmatkalla huomasin tuoreita silakoita rasiassa. Ostin kalarasian ja kyläpaikkaani palattuani hihkuin riemusta, että löysin hyvännäköisiä silakoita.
Arvon rouvat totesivat, etteivät ko. kalat olleet silakoita, vaan meren muikkuja eli maivia (maiva)!!!
Kyllähän rasian kannessa kalalajin nimi mainittiin, mutta sitäkös minä olin lukenut, kun silakoita, herkkujani, oli näköpiirissä!
Niin kalat perattiin, paistettiin ja sitten herkuiteltiin kaalikääryleiden kypsymistä odotellessa. Todella hyviä olivat.
Illan suussa naapurin isäntä toi meille vielä siikoja ja minäkin sain mukaani kaksi Iissä suolakerroksen saanutta ja yhden savustetun siian. Savustettua siikaa piti heti kotiin päästyä maistaa. Hyvää oli, naisväen savustamaksi!!!
Sain elämäni ensimmäisen kerran maistaa yksinkertaisen hyvää jälkiruokaa. Paistinpannulle lorautettiin siirappia ja kermaa. Seos kuumennettiin ja pannulle laitettiin neljään osaan paloiteltu leipäjuusto. Sitä "paistettiin" molemmin puolin, kumottiin lautaselle ja lakkahilloa päälle. Oli todella herkullista. Aion tarjota sitä ystävilleni, joskaan itsetehtyä lakkahiloloa (ilman kiviä) minulla ei ole.
Yleensä tuota maantietä mittaan yksikseni ja osaan siitä yksinäisyydestä nauttiakin, mutta nyt minulla oli mennen tullen mukana ystävä, joka lähti vierailemaan tyttärensä luokse Ouluun. Hän oli mahtavana "apusilmänä", kun yritimme palatessamme pimeän jo laskeuduttua huomata kaikki peltipoliisit, joita Pyhäsalmen korkeudelta aina Iihin saakka on aivan liian monta. Onneksi ohitimme kaikki ilman "salamointia eli kuvan ottamista"! Joskus olen puolivakavissani harkinnut sellaisen "vempaimen" hankkimista, joka paljastaisi tulevat peltipoliisit!
Ja onneksi hirvetkin pysyivät metsähallituksen puiolella.
Taas kerran liikenteessä oli autoilijoita, jotka pimeänkin aikaan tuppaavat lähestymään autoni takapuskuria. Kauhea tilanne, jos minun eteeni vaikka loikkaisi hirvi ja joutuisin tekemään paniikkijarrutuksen. Perässä tuleva auto tulisi perääni ja niskat menisivät minulta!
Tapanani on tuossa tilanteessa vilkutella sumuvaloja ja jättää vaikka vähäksi aikaa ne päälle. Yleensä se tehoaa ja aika monta kertaa takanatulija myös lähtee ohitukseen, vaikka hänen nopeutensa kyllä menee runsaaksi ylinopeudeksi...jos minua lähtee ohittamaan!!!
Vesisade, joka ulkona ropisee, alkoi onneksi vasta nyt. Ajokeli oli hyvä.
Hyvää alkavaa arkiaikaa toivottelen teille kaikille.
-
En oikein tiedä pitäiskö toivottaa Hyvää Kekriä ,Pyhäinpäivää vai Halloveeta ja Kurpitsajuhlaa.
Kaikkea näitä oli tarjolla tuollaTVn puoliseitsämässä.Varmaan työnantajatkin paremmin pärjäisi ilman supistuksia ja lopetusuhkia jos palattaisiin tuohon vanhaan hyvään aikaan.Ei naudittu viiden viikon kesölomista parhaaseen työaikaan..Vaan nyt römppäkelissä ja myöhäissyksyllä sai palkollinen sen viikon loman.Ja jos ei kelvannut niin sai lähteä,eikä tainnut olla mitään työnvälityksiä minne mennä valittamaan.Ollaan kiitollisia kun aika on muuttunut.Vai onko tämä taas pikkuhiljaa paluuta vanhaan.
Me laitoimme tyttöjen kanssa kurpitsalyhtyjä ylisuurista keltaisista kesäkurpitsoista ja niitä nyt ihailemme..
-
Toivotetaan Anniliisa vaikka hyvää pyhäinpäivää.
Minun piti oikein googlettaa ja katsoa "kurpitsajuhlan" synty. Minä kun luulin, että ko. juhla on lähtöisin Yhdysvalloista. Mutta ei. Anglosaksisissa maissa on "kurpitsajuhlaa" vietetty muinaisten kelttien talven alkamisen päivänä, jolloin vainajahenkien uskottiin liikkuvan. Yhdysvaltoihin juhlan toivat irlantilaiset ja skotlantilaiset siirtolaiset.
Kyllä kurpitsalyhdyt tekisivät hyvää, raskaat pilvet matalalla mataa, pimeää jo muutenkin, mutta onneksi ei
sada. Otin lomalaiset vastaan, vein kynttilät haudalle ja taas tänne pikkukaupunkiin. Huomenna nukun niin pitkään, kun unta riittää.
Olisinkohan ansainnut rommikaakaon? Luulen, että olen. Nyt lämmittämään maitoa.
Rauhaisaa pyhäinpäivän aikaa kaikille.
-
Olipa taas päivä, jolloin energiatankit täyttyivät. Noin puolen tunnin ajomatkan päässä Laukaassa on Tupaswilla- niminen perinnepaikka, missä meitä Maalla-hankkeen kutsumana kokoontui 37 eri alan maaseutuyrittäjää.
Pihapiiri on nähtävä, sitä ei voi sanoin kuvailla. Olin aikaisemmin käynyt paikalla perinnemarkkinoilla vieraillen. Nyt maittavien aamukahvien jälkeen puhuttiin oikeaa asiaa, sitten syötiin maistuva keittolounas ja taas asiaa kahvikupposten siivittämänä. Ja saimme aikaiseksi sen, että meitä 26 yrittäjää kokoontuu joulukuun alussa jatkamaan projektia.
Virallisen ohjelman jälkeen paikan isäntä Erkki Kauppinen, joka esiintyi "Pirunpelto"-sarjassa herra Kantosena (Kantonenhan mm. lyttäsi kaivurillaan Sorjosen volvon romukasaksi!), esitteli pihapiirinsä. Pihapiirissä on Suomen suurin savusauna. Sauna oli lämmin ja ylimmälle lauteelle saakka piti vaatteet päällä mennä ihmettelemään!
Täytyy olla asialleen vihkiytynyt ja omata "silmääkin", että sellaisen pihapiirin on saanut aikaiseksi. Ja koko ajan alue kehittyy.
Pihapiirissä pidetään jokavuotiset Tupaswillan kaksipäiväiset perinnepäivät, on joulumarkkinat ja kerran kuukaudessa erittäin suositut naisten turvesaunaillat. Ym.
"Neljän tuulen kansa" on talviteatteria ulkona! Ensi-ilta uudenvuodenaattona. Upea musiikki siivittää tarinaa muinaisten saamelaisten sisukkaasta heimosta. Elävät tulet luovat esitykseen taianomaista tunnelmaa. Lammen jäällä ja rannoilla taistellaan, saalistetaan ja pidetään yhtä.
Toivotaan, että lampi jäätyy! "Pirunpellon Kantonen" on yhtenä näyttelijänä.
Ja kotimatkaa kruunasi kaunis, aurinkoinen sää.
Käykääpäs sivuilla www.tupaswilla.fi
-
Ystävät hyvät, ei tämä ole minun "yksinhöpinänurkka". Pistäkää mielipiteitänne tännekin, jos "minun arkeni" tuo jotain mieleen!
Tänään pesin lomarannan veneet ja ne laitettiin talviteloilleen. Juniori oli kääntöapuna. Lopuille tierummuille laitettiin "juoksutusputket", jos nyt varsinainen rumpuputki olisikin jäätynyt, kuten aika monena keväänä on käynyt. Viime keväänä yksi juoksutusputkikin oli jäässä (huolimaton työ kostautui!) ja niinpä tien yli laitoin lattialämmitysputken jämiä ja imin veden juoksemaan tien yli. Vuorokaudessa olivat pienetkin putket mukavasti madaltaneet ojan vesipintaa, eikä ollut pelkoa tien murskeen ajautumisesta ojaan.
Siinäpä ne rannan talveen varustautumistyöt sitten ovatkin, aurauskepit kun ovat jo paikoillaan ja pihojen haravointia ei ole.
Rannalle kuitenkin huomenna pitää palata Jyväskylän paperienkelikurssin jälkeen. Illan suussa paikallinen lvi-urakoitsija tulee vaihtamaan lämminvesivaraajiin "anodit". Onneksi minun ei tarvitse ymmärtää mistään mitään! Kiltisti vaan menen ja ostan ja maksan kaikenmaailman tarvikkeita ja ammatti-ihmiset tekee työn!!!
Tiistaina Keski-Suomen Matkailuparlamentin iltapäivään Ravintola Revontuleen ja keskiviikkoaamuna tulee koneellisen ilmanvaihdon säätäjä. Huusholleissa on ilmastointi, joka ottaa talteen poistoilman ja lämmittää sillä käyttöveden.
Siihen hommaan sitten pitääkin tulla miehen jo kauempaa. Kuka hyvänsä kun ei saa mennä säätöjä tekemään.
Eipä sitä räntää vielä Keski-Suomessa nähty. Aamupäivän tihhuutteli vettä ja lämpöasteita 5. Taisi vallan aurinkoa huomiselle luvata.
Isänpäivä on jo voiton puolella. Kynttilät kävin isälle sytyttämässä, maalla kun olin.
Nauttikaa sunnuntai-illasta.
-
Nyt on testattu, että ilman "kannettavaa" kyllä pärjää maanantaista torstai-iltapäivään!
Päätteeni on juniorin koekäyttämä ja laitteen oma akku ei tahdo kovin pitkiä istuntoja kestää, joten minulla on "ulkoinen pieni akku", joka laitetaan sähkövirtaan. Siinäpä sitten maanantai-iltapäivän ruuhkassani unohdin akun kaupunkihuusholliin.
Joku "etiäinen" varmaankin laittoi minut sunnuntai-iltana syöttämään tämän viikon erääntyvät laskut pankin sivuille lähteviksi eräpäivinään. Yleensä niitä en enakkoon syöttele.
Puhelimen unohtaminen olisikin sitten ollut aivan eri asia. Saunalahden kautta kun ei ole onnistunut laitattamaan kahteen eri puhelimeen yhtä ja samaa numeroa (aivan viime aikoina en ole asiaa tarkistanut). Toinen telefooni voisi olla jo odottamassa maalla. Lankapuhelinmahdollisuutta kun sielläkään ei enää ole. Eikä kannattaisi pitääkään, kallista olisi tänä päivänä. Nettiyhteyskin kun toimii langattomana omien antenniensa kautta.
Onneksi on vain kännykkäriippuvuus!!!
-
Nyt on testattu sekin, että ilman sähköäkin pärjätään!
Perjantaina tulin tänne rannalle, juniori ja ystävättäreni tulivat pieniin työtalkoisiin myös.
Sunnuntaiaamuna juniori heräili jo aamukahdeksalta ja vitsaili, että ehditään ainakin aamukahvit keittää, jos vaikka sähkökatkos tulee! Syötiin puurot ja juotiin kahvit ja sitten kello 10.00 meni sähköt.
Talothan ovat sähköriippuvaisia. Vesikiertoinen lattialämmitys toimii sähköllä, porakaivon vesi nousee sähköllä, koneellinen ilmastointi tarvitsee sähköä, sammutusjärjestelmä tarvitsee sähköä...kaikki on sähkön varassa.
Sunnuntain kuuden hengen poppoo, joka kasaa "tarinakirjaa" kansakouluaikamme opettajista, koulumatkoista ja kaikenmaailman kouluumme liittyvistä tarinoista, tuli sähköttömään taloon ja sai kahvin sijasta omatekoista viinimarjamehua muun tarjoilun lisukkeena.
Sunnuntai-iltana oli ihana täysikuu. Kun järvi on tyyni ja kuu loistaa täysillä, mielikuvitus rakentaa ihania kuunsiltoja, mutta sunnuntai-iltana järvi lainehti ja tuli lähes pelottava tunne! Muuten oli turvallisuuden tunnetta, kun oli valoisaa.
Toisin oli eilen eli maanantai-iltana, kun oli säkkipimeää. Kuuden-seitsemän kynttilän ja otsalampun kanssa yritin inspiroida itseni jotain tekemään. Ja hiljaisuus oli sataprosenttinen. Nautin siitä! Totesin jollekin tuttavalleni, että tuollaisia "sähköttömiä kausia" aisi olla useamminkin, ilman todellista sähkökatkosta!!!
Puhelin toimi maanantai-iltana lähes moitteettomasti, sunnuntaina oli lupa hetkittäin vain hätäpuheluihin. Otti vastaan junioreiden soitot minulle päin. Ja autossa pystyi puhelinta tarvittaessa lataamaan.
Tänä aamuna jyrähdin Savon Voima Oy:n "yläkertaan" Kuopioon ja tänään sähköt saatiin. Sen verran autettiin kenttämiehistöään vähentänyttä sähköyritystä, että omalta muuntajaltamme pyysin kolmea miestä tarkistamaan sähkölinjamme seuraavalle muuntajalle, onko kaatuneita puita jne. Korjausmiehet tulivat vastaan ja olivat tyytyväisiä omatarkastukseemme. Nopeutimme kaksi, kolme tuntia sähkönsaantiamme.
Päätimme kyläkunnan miesten kanssa, että seuraavan, pitkäkestoiseksi arvioidun katkoksen (toivottavasti kaukana edessäpäin!) alkumetreillä tarkastamme linjat ja "kartoitamme" mahdolliset vikapisteet.
Kokemus tämäkin. Talothan ovat tiiviitä, varaavassa takassa pidin uunillisen verran tulta ja peruslämpö pysyi kohdillaan, kun ulkona oli lämpöasteita, vaikkakin tuulista. Paineettomasti loriseva vesi riitti ja toiletit toimivat.
Televisio pauhaa taustalla, istun päätteen ääressä ja välillä puhelin soi. Arki on tullut takaisin!
-
Taitaa olla kaikikien palstalaisten mielessä jo joulunaluskiireet. En tiedä kiireistä, eilen Kivijärvellä, huomenna Toivakassa ja onneksi vasta viikon kuluttua keskiviikkona Hesaan. Vähän humputtelemaankin!!!
Paperienkeleitä ovat rouvat keskisessä Suomessa innostuneet tekemään ja asia juoksuttaa minua.
Viikonlopun tietämissä täytyy rauhoittua.
Lukemaan olen teidän kirjoituksenne ehtinyt.
Hyvää joulunalusaikaa kaikille. Kilttinä pitää vielä muistaa olla.
-
Taitaa olla kaikkien palstalaisten mielessä jo joulunaluskiireet.
Niin ne joulukiireet! Se on kaiketi alkanut se jumalaton höösääminen joulusta.
Kunpa pääsisi yli joulun niin, ettei tarvitsisi edes unta nähdä siitä.
En tiedä, miksi tökkii. Kai siksi, kun olen nykyään niin laiskistunut, että ei paljoa huvita koko joulu.
Pakko on kuitenkin pojan lasten tähden jotain laittaa. Niin ja onhan tässä aina vaan itsellä kotonakin eräs jouluun uskova...
-
Nyt Piikatyttö ottaa vastaan onnitteluja. Syntymäkuntani (syntymässähän kävin Hesan Kätilöopistolla ja viikon vanhana matkustin pientä nyrkkiä puiden junalla Keski-Suomeen!!!) saa kansallispuiston! Nimeksi on ehdotettu Etelä-Konneveden Kansallispuisto, mutta rautalampilaiset haluaisivat kansallispuiston nimeen myös Rautalammin. Eiköhän tuosta nimestä yksimielisyyteen päästä.
Nyt minullakin tulevana konnevetisenä on mottona "Konnevesi kartalle"!
-
Onnittelut kansallispuistosta! Piti oikein tarkistaa kartalta missä kohtaa Keski-Suomea Konnevesi sijaitsee kun en ole siellä koskaan käynyt. Varmaan kaunis paikka asua.
Hyvää viikonloppua täältä pyryisestä Etelä-Karjalasta!
-
Nyt Piikatyttö ottaa vastaan onnitteluja. Syntymäkuntani (syntymässähän kävin Hesan Kätilöopistolla ja viikon vanhana matkustin pientä nyrkkiä puiden junalla Keski-Suomeen!!!) saa kansallispuiston! Nimeksi on ehdotettu Etelä-Konneveden Kansallispuisto, mutta rautalampilaiset haluaisivat kansallispuiston nimeen myös Rautalammin. Eiköhän tuosta nimestä yksimielisyyteen päästä.
Nyt minullakin tulevana konnevetisenä on mottona "Konnevesi kartalle"!
Onnea kummallekin osapuolelle ja eniten Kansallisveden järviluonnolle.
http://www.youtube.com/watch?v=gRYfwi56B-E
Sopivin nimi olisi Etelä-Konneveden kansallispuisto. Kunnat katoavat liitosten myötä, mutta järvi säilyy.
Kansallispuistojen nimissä ei näy kunnan tai maakunnan nimi. Kuka tietää, missä kunnissa sijaitsevat vaikka Salamajärven, Tiilikkajärven tai Pyhä-Häkin kansallispuistot? Siellä ja monessa muussa kansallispuistossa olemme kolunneet "vaelluskenkävuosina". Tavoite kaikkien kiertämisestä jäi sairauteni pahennuttua.
Onneksi uuteen kansallispuistoon pääsee tutustumaan veneilijänä.
-
Kiitos Justiina vinkistä, eka kertaa ko. veneretken katsoin.
Isot vesialueet ovat Konneveden pitäjän puolella ja järven nimi on Konnevesi. Konnevesi nimessä säilyy, mutta ilmeisesti Rautalampikin nimeen on väännettävä!
Konneveden ja Liesveden, jonka rannalla nytkin kirjoitan, väliin jää useampi koski, joista Siikakoski nimekkäin. Olihan presidentti Kekkosen ja hänen henkilääkärinsä laukaalaisen Sotamaan veneretki Siikakoskelle jokakesäinen tapahtuma.
Konneveden keskustan läheisyydessä on Häyrylänranta, jossa tulevana kesänä on ravintola anniskeluoikeuksineen ja tasokas ruoka. Ja monentasoisella veneellä pääsee rantautumaan kansallispuistoonkin.
Tänään tutustuin ja testasin tehokkaan imurin, Pro-Aquan. Tehoja riittää ja pöly menee vesisäiliöön. Imuroin bonnelit (ne käännetyt!!!), sijauspatjat, tyynyt, täkit peitot, matot, sohvat jne.jne. Erittäin tyytyväinen olin. Ja huh, mitä kaikkea löytyi, vaikka kuinka on puisteltu ja tuuletettu. Huomenna jatkan vielä imurointia. Pari kertaa vuodessa olisi ilmeisen hyvä käydä "huushollit" läpi ko. laitteella.
Sillä pystyy myös vesipesemään vaikka matot.
Pakkanen on laskenut 6-7 asteeseen ja kevyttä lunta tuli sen verran, että tiet piti aurata. Vasta kolmas kerta tänä talvena!
Tervetuloa Konnevedelle!
-
Kyllä Tiilikan kansallispuisto on tullut tutuksi,Sinne tehtiin retkiä aikoinaan Rautavaaran lakkasoita ravatessa.
Samoin Pyhähäkki jäi mieleen Seinöjoen ja Kauhavan reissuita.Ja tietenkin tuo kuuluisa UKKn puisto lapin ruskamatkoilta.
Mutta tämä uusi,Piikatytön elomaille suunniteltu olikin oudompi.Kartta siinä piti ottaa avuksi.
Yllätyin,eilenkin ajeltiin bussilasti teatterin ystäviä Jyväskylään sitä Kauppa-Lopoa katsomaan.
Aika lähellä ainakin kartalla onkin jo Konnevesi tuosta Kuopio-Jyväskylä tiestä.
Onnittelut ja toivottavasti suunnitelma toteutuu.
Jos vielä sellaisia siipiratas veneitä sinne laittavat niin varmaan on houkutus suuri päästä niillä ajelemaan.
Sellaisillahan katsellaan Floridan suoalueita ja pieniä pesukarhuja siellä rannoilla.
Olenpa saanut napattua Alligaattorin pyrstöstäkin kuvan kameraani.
Olisi varmaan aika alkaa opetella näitä kuviakin laittamaan aina mukaan näihin kirjoituksiin.
-
Palasin taas rakkaalle rannalle katsomaan, että ovet ovat lukossa, kraanat oikeassa asennossa jne. jne. Etelän hiihtolomalaiset jättivät vähälumiset maisemat. Kunnollisia hiihtolatuja ei ollut, mutta jäällä saattoi hiihtää, ei ollut vettä, eilä paljon luntakaan. Ja taas kaikki oli siistiä ja "ehjää" lähtijöiden jäljiltä.
Paras osa päivää meni tennishallilla. Saimme Keuruun Tennisseuralaisia vieraiksemme ja minäkin olin kahdessa sekanelinpelimittelössä mukana. Tosin toinen sekanelinpeli toteutui kolme miestä ja minä-kokoonpanolla. Vierailevan seuran naisista oli yksi jäänyt pois ja puutos korvattiin miehellä.
Näin rannalle saapuminen jäi iltamyöhään.
Yksi taloista oli tyhjillään kuluneen viikon, mutta kurkkasin sinnekin. Ja onneksi kurkkasin. Nilanin kaappi, mikä hoitaa lattialämmityksen, koneellisen ilmastoinnin ym. ym. piti ihmeellistä ääntä. Lämpötila, joka on talon tyhjillään ollessa noin 16 astetta, oli laskenut 12,5 asteeseen. Näistä asioista tietävä juniori meni Tahkolle paremman puoliskonsa kanssa, eikä ollut tavoitettavissa. Mutta onneksi parin kilometrin päässä asuu lvi-ekspertti, jolle uskalsin soittaa, vaikka oli lauantai ja kello 20.30. Neuvo oli: talon sähkön pääkytkin pois päältä ja minuutin kuluttua takaisin päälle. Ja niin Nilan lähti käyntiin "normaalilla äänellä". Tunnin kuluttua kävin "kuuntelemassa äänet" ja normaalilta kuulosti. Ekspertti tulee tarkistamaan tilanteen aamulla, vaikka sunnuntai onkin.
Maanantaina täytyy lähteä selvittämään syytä moiseen. Jos olisi ollut kovat pakkaset, olisi saattanut tulla jäätymisiä, vaikka kuinka tehokkaasti kaikki tulevat ja menevät putket onkin eristetty. Eli onnea oli matkassa.
Savon Voima Oy on meidän sähköntoimittaja, joten heiltä tilastot mahdollisista sähkökatkoista menneeltä viikolta (asukkaat eivät pienistä katkoista säikähdä ja minulle ilmoita). Lisäksi Nilanin maahantuoja saa selvitellä asiaa. Talonmiestehtävät ovat monenlaisia!
Lämmitys- ja aurauskulut ovat olleet vuodentakaisia pienempiä Auraustakaan ei ole tarvittu, kuin neljä kertaa. Naapurustosta löytyy siihenkin maksullinen apu, hoitaa automaattisesti rantatien ja pihapiirit. Tuntuu hienolta, kun omalla kylällä on monenlaista osaamista. Ja kun tuota omaa talonmistäkään ei ole!
Morse piti taas katsoa. Sitten tuli New Yorkin rikkaista dokumenttia, taisi tulla toistamiseen. Ja yöradio pauhaa taustamusiikkina.
Kello on paljon, mutta keitän vielä kaakaon (ilman rommia!) ja sitten "pirtti pimeäksi"!
Mukavaa sunnuntaipäivää teille kaikille.
-
Torstaina taas palasin rannalle. Tiistaina sain Nilanin kaappeihin uudet "virtapiirit", kolme jokaiseen kaappiin. Taitaa mennä takuuseen, kun toimiviinkin osat vaihdettiin.
Tämän päivän ongelma, kaikki teetätetään alihankkijan alihankkijalla halvoissa maissa ja sitten korjataan ja korjataan takuutyönä. Ei mahdu minun järkeeni.
Sen verran pakkasta, että lainehtiva järven vesi on jäätynyt. Kun kävelin rantoja pitkin, sauvat piti olla, liukuesteitä kun ei kengissäni ole. Potkulekalla olisi ollut vauhdikasta menoa.
Tänään oli erittäin kaunis ja aurinkoinen päivä. Toinen juniori tuli eilen ja monelaista puuhaa meille riitti. Tärkein asia oli remontoitavan syntymäkotini maalämmön tarjouspyyntöjen tekeminen. Kun on yritys ja hanke menee yli 3000 eur, pitää pyytää tarjous vähintään kolmelta eri toimittajalta. ilmeisesti työn tekee naapuriyrittäjä, mutta silti "paperisota" on käytävä.
Juniori lähti kaupunkiin, minä nautin maalaismaisemasta vielä maanantaiaamuun, jolloin pikkukaupunki kutsuu. Iltapäivällä maaseutumatkailuun ja markkinointiin liittyvä tilaisuus, jossa on viisainta olla mukana.
Illan suussa ennen suosimiani rikossarjoja katsoin netistä Rita Tainola shown, jossa Lenita Airisto oli keskustelukumppanina. Että siinä on kaksi suorasanaista naista. Älykästäkin. Pidän heistä molemmista ja taidan "minikoossa" löytää samoja piirteitä itsestänikin! Katsokaa tytöt ja miksei pojatkin, ko. show ja kertokaa ajatuksista, joita syntyi katselun tuloksena.
Viime lauantaina tv selkäni takana kertoi New Yorkin rikkaista, nyt tuutista tulee Sambian ryöstöpolitiikasta. Ja valkokaulusrikollisiahan maan ryöstäjät ovat.
Toivotaan, että sunnuntainkin sää on lämmijn ja aurinkoinen. Pajunkissat ovat jo puhjenneet Keski-Suomessa. Saas nähdä, mikä kukkameri on pääsiaäisenä vai onko meillä metri lunta!
Nauttikaa keväisen oloisesta säästä!
-
Sukkelat sormeni kehittelivät uuden kulkuneuvon, potkuleka!!! Kätevä jäällä, liikkuu kepeästi ja avaa vaikka avannot!!!
-
Katsokaapas ystävät tänä iltana kello 22.00 "Inhimillinen tekijä". Kerron myöhemmin, miksi pyysin katsomaan!
-
Piikatyttö, olin merkannut sen jo itselleni katsottavien joukkoon.
Hömppää tuleekin kohta korvistakin ulos. Samoin sitä sapelien kalistusta päivästä toiseen. Elämme taas tämmöistä aikaa.
-
Katsokaapas ystävät tänä iltana kello 22.00 "Inhimillinen tekijä". Kerron myöhemmin, miksi pyysin katsomaan!
Ex?
Katson myöhemmin Areenasta. Luin ohjelman esittelyn, ihan kiinnostava aihe.
-
Olen sen verran illantorkku että en jaksa noita myöhäisohjelmia seurata.
Onneksi on Inhimillinen tekijäkin uusintana sunnuntaina ja ihan ihmisten aikaan.
Paljon jää mielenkiintoista näkemättä kun tulevat niin myöhään.
Kuitenkin nykyään on tuo Yle-Areena,sieltä löytyy aika paljon joskaan ei kaikkea..
Olen kuunnellut kuopiolaisen Matti Uusituvan luennon ja hän ohjeisti vanhenevan ihmisen terveyttä.
Kertoi että televisiota ei pitäisi katsella kovin myöhään.
Hänen mukaansa ihmisen pitäisi seurata vähän päivänkiertoa ja nukkua yöllä ja valvoa päivällä.
Etelämpänä se onkin helppoa kun pimeä tulee aina samaan aikaan.
Meillä täällä pohjolassa ei taas kohta sitä pimeää yötö taida edes tulla.
Samainen tohtori oli sitä mieltä että ei näistä ravintolisistä ei ole kovin muuta hyötyä kuin että kukkarosi vähän taas kevenee.
Sanoi kyllä itsekin ottavansa D-vitamiiniä.Tänää sitä taas saadaan tuolta taivaalta,ulos vaan....
-
Oli aika erikoisista kokemuksista kysymys nyt tuolla Inhimillisessa Tekijässä.
Joku on päässyt kurkistamaan vähän tuonpuoleista.
-
Oli aika erikoisista kokemuksista kysymys nyt tuolla Inhimillisessa Tekijässä.
Joku on päässyt kurkistamaan vähän tuonpuoleista.
Katsoin ohjelman Areenasta kuntopyöräillen samalla. Enpä tiedä mitä sanoa. Ohjelma jätti ajattelemisen aihetta.
Ehkä joskus tiedetään aivojen toiminnasta niin paljon, että rajatilakokemuksille löytyy järkeenkäyvä selitys. Mielenkiintoisinta oli kuulla tutkijan kertovan, että rajatilakokemukset saattavat olla kulttuurisidonnaisia. Jääkö aivoihin niin tiukka jälki saamastamme uskonnollisesta ja muusta kasvatuksesta, että kliinisen kuolemankin hetkellä aivot tuottavat opittuja kuvia?
Ohjelman positiivisin anti oli rajatilan kokeneiden kertomus kuolemanpelon katoamisesta ja elämän merkityksellisyyden löytymisestä.
Ohjelman esittelystä:
Osa ihmisistä, jotka on sydämenpysähdyksen jälkeen saatu elvytettyä takaisin eloon, kertovat kokeneensa yliluonnollisia asioita kliinisen kuolemansa aikana. Inhimillisessä tekijässä puhutaan kuolemanrajakokemuksista.
Tiedemaailmassa ei ole päästy yksimielisyyteen siitä, mistä kokemukset voivat johtua; aivojen toiminnasta tiedetään vielä liian vähän. Matti Kiviluoto, Marja Rehn ja tutkija Leo Näreaho kertovat, kuinka kuolemanrajakokemus muutti heidän elämäänsä.
-
Täällä rannalla ulkotöiden parissa touhuan. Tuntuu siltä, että taita tulla rusketusta kasvoille, muuta paljasta pintaa ei vielä ole vara paljastaa! Piti tulla vähän lounastamaan.
Joutsenten edestakaisin lentoa täytyy välillä jäädä ihailemaan. Onneksi pesivät lahden pohjukassa, eivät ole likaamassa rantojamme. Toki opettavat pikkujoutsenia sitten kesän mittaan uimaan ja lentämään tuossa lähietäisyydelläkin.
Jos Justiina tarkoitit ex:llä ex-miestäni, oikein arvasit. Miespuolinen rajakokemuksia kertonut on poikieni isä.
Nyt en malta enempää kirjoittaa, istun päätteeni ääreen illalla. Minulla ei ko. kokemuksia ole henkilökohtaisesti, mutta minulla on ystäviä, jotka ovat yläkerrassa (ilmeisesti yläkerrassa) käyneet!
Nautitaan sinisestä taivaasta ja täysauringonpaisteesta!
-
Oli aika erikoisista kokemuksista kysymys nyt tuolla Inhimillisessa Tekijässä.
Joku on päässyt kurkistamaan vähän tuonpuoleista.
Katsoin ohjelman Areenasta kuntopyöräillen samalla. Enpä tiedä mitä sanoa. Ohjelma jätti ajattelemisen aihetta.
Ehkä joskus tiedetään aivojen toiminnasta niin paljon, että rajatilakokemuksille löytyy järkeenkäyvä selitys. Mielenkiintoisinta oli kuulla tutkijan kertovan, että rajatilakokemukset saattavat olla kulttuurisidonnaisia. Jääkö aivoihin niin tiukka jälki saamastamme uskonnollisesta ja muusta kasvatuksesta, että kliinisen kuolemankin hetkellä aivot tuottavat opittuja kuvia?
Ohjelman positiivisin anti oli rajatilan kokeneiden kertomus kuolemanpelon katoamisesta ja elämän merkityksellisyyden löytymisestä.
Ohjelman esittelystä:
Osa ihmisistä, jotka on sydämenpysähdyksen jälkeen saatu elvytettyä takaisin eloon, kertovat kokeneensa yliluonnollisia asioita kliinisen kuolemansa aikana. Inhimillisessä tekijässä puhutaan kuolemanrajakokemuksista.
Tiedemaailmassa ei ole päästy yksimielisyyteen siitä, mistä kokemukset voivat johtua; aivojen toiminnasta tiedetään vielä liian vähän. Matti Kiviluoto, Marja Rehn ja tutkija Leo Näreaho kertovat, kuinka kuolemanrajakokemus muutti heidän elämäänsä.
Jospa ne rajantakana,kokemiset eivät ollenkaan liity aivotoimintaan.
Ihminenhän on ,vaan hiukan ennen apinaa, puusta alas tullut.
Kaikilla eläimillähän on selittämättömiä ominaisuuksia.
Miks ei sitten ihmiselläkin, siltä ajalta jäänteitä jolloin oli todellinen eläin.
- Onkohan sitä alettu nimittää vaistoksi,, kaikillahan pittää olla nimi ...
-
Piikatyttö, ex oli oikein osunutta ounastelua. ;)
Kropsu, mistäpä me ihmislajin otukset tiedämme mitä kaikkea muut lajit aistivat. Ei ole meillä yhteistä kieltä. Mutta ikinä en unohda sitä katsetta, jonka koirani loi minuun, kun vein sen eläinlääkärille viimeistä kertaa. Se tiesi. Istuin eläinsairaalan lattialla koira sylissä ja itkin ääneen. Sen jälkeen en ole itkenyt kertaakaan.
-
Nyt on testattu, että "tietokoneriippuvuutta" minulla ei ole!!!
Minä mestari onnistuin reilu viikko sitten jumittamaan kannettavani. Kannoin sen tietisikkaliikkeeseen, apua ei löytynyt. Joku levyke olisi pitänyt olla mukana (tallessa?). Onneksi toisella käyttämälläni pankilla on vielä pankkisalissa laite, jolla voi maksaa laskut. Onneksi toisen pankin laskuja ei ollut erääntymässä.
Uutiset olivat television varassa ja paikalliset lehdet kertoivat lähiuutiset. Pyysin jo tarjouksiakin uudesta laitteesta, mutta sitten juniorit ilmoittivat "viikonlopputyöleiristään". Ja ensitöikseen ja alle aikayksikön saivat kuusi vuotta minua palvelleen tietsikkani toimimaan eilen illalla! Olin sulkenut päätteeni päivityksen aikana ja vanha koneeni ei sitä tällä kertaa sietänyt.
Työpäivämme alkoi lauantaiaamuna kello 7.30. Kaatuneiden puiden korjaaja aloitti työt. Ne pitää saada pois ennen mahdollista teiden painorajoitusta. Sitten poikien ja yhden vieraan työntekijän kanssa teimme klapikoneella parin, kolmen vuoden lomatalojen klapit. Saimme urakkamme valmiiksi ennen kuin alkoi vähän ripsimään vettä. Puukasaa on vielä jäljellä, mutta jatkamme parin viikon kuluttua.
Täytyy oikein urakalla myöhemmin lukea, mitä kaikkea olettekaan "sokkoviikkoni" aikana kirjoitelleet.
Oikein hyvää, keväistä viikonloppua toivottaen.
-
Hyviä ja asiallisia neuvoja Ainuli antaa maton kutojille.On tosiaan mattojakin niin monenlaisia kuin kutojiakin.
Jos asiaan ei kunnolla paneudu on jälkikin sen mukainen.Juuri saadakseen siistin maton on seurattava reunaa koko ajan ja samoin aina toimittava.Se pännärin..siis pjngottimen.. siirto tarpeeksi usein monelta unohtuu.
Kun hyppäsin pois kiireisen työelämäni oravanpyörästa hankin omat kangaspuut.
Vähäiseen taitooni hain vahvistusta Kansalaisopiston kudontapiiristä.
Siellä kerran joku kiireinen matonkutoja etsi pännäriään ja sanoi sen hävinneen
.
Lähemmin tarkastellen sen huomattiin olevan jo tukilla asti menossa ja vielä kerros mattoakin päällä.
-
Ihanan aurinkoisesta aamusta puuttuu vain lintujen viserrys! Eiköhän sekin lähiaikoina aamuherätyksiin liity.
Mahtavia mattotyttöjä "tällä palstalla" ja tuo mpännärin "raidaksi kutominen" oli päivän parasta.
Yhdeksältä pelitunti, jospa illalla tavallisesta arjestani enemmän ehtisin kirjoittaa.
Aurinkoista päivää kaikille teille.
-
Tervehdys taas Hämeestä.
On mielenkiintoista lukea teidän päivityksiänne tavallisesta arjesta, teillä aina sattuu ja tapahtuu.
Täällä Hämeessä kaikki on paljon verkkaisempaa, jopa tavallinen arkikin, siitä ei saa irti mitään jutun juurta; aamulla ylös sängystä, samanlainen kaurapuuro joka aamu, sitten pientä puuhastelua mitä milloinkin, kaupassakäyntiä muutaman kerran viikossa, jumppatunnit, kahvituokioita eri yhdistysten parissa.
Illalla television katselua, sitten könyäminen tuttuun ja turvalliseen sänkyyn, ja taas aamulla sama uudestaan :).
Mutta niinhän se on että tavanomainen arki on kuitenkin sitä parasta.
-
Päivänä muutamana Viola kirjoitti hauskasti hämäläisten verkkaisuudesta. Hittainahan se sanontakin hämäläisiä pittää!!! "Illalla television katselua, sitten könyäminen tuttuun ja turvalliseen sänkyyn ja taas aamulla....."
Toisin täällä Savon ja Keski-Suomen rajoilla. Minä unohdin oman "tutun ja turvallisen sängyn" ja hyppäsin aivan ventovieraaseen sänkyyn, valkoisten lakanoiden väliin. Mutta valitettavasti vain oman pääni löysin tyynyltä, prinssejä ei näkynyt! Mutta hyvää silti teki, olla edes yksi yö pois liiankin tutusta nukkumahuoneesta. Vaikka ravaanhan minä kahden nukkumahuoneen väliä, kaupunki- ja maalaissellaisen.
Mutta ihan oikeasti, piristi kummasti edes kahden päivän ja yhden yön visiitti ja matkaakin vain alle 40 kilometriä suuntaansa.
Olin erään seuran vuosikokousviikonlopussa. Tällä kertaa ei Martat! Olin ihan virallisena edustajana. Viisi vuotta olen ns. piirihallitustasosta ollut rakennus ym. muiden kiireiden vuoksi pois, enkä ko. tasolle enää palaa. Mutta kuinka ihanaa oli tavata "vuosikokoustuttuja" vuosien takaa. Tuttuja Iisalmesta, Siilinjärveltä, Kuopiosta, Rantasalmelta, Kiteeltä, Punkaharjulta, Mikkelistä, Tohmajärveltä jne. jne. Jälleennäkemishalaukset antavat hyvää oloa pitkänpitkälle ajalle eteenpäin.
Niin ja pitihän kynnetkin maalata punaisiksi. Varpaittenkin kynnet, vaikka niitä vain itse ihailin!
Astua valmiiseen aamupalapöytään ja valmiiseen lounas- ja illallispöytään on juhlaa arjen keskellä. Puhumattakaan iloisista tanssahtelun askelista kaiken tämän lomassa.
Viime viikon klapitalkoot saivat "siivet selkäänsaä" ja tulevat pääsiäisen tienoon työrupeamatkin tuntuvat mukavalta
tulevalta ulkoilutapahtumalta. Vallankin, jos vielä säätiedotuskin pitää paikkansa, että lämpöasteet kohoavat vallan hurjiin lukemiin.
Kevättä rintoihin teille kaikille!
-
Voisin tähän panna otsikoksi: irti arjesta. Kuten Piikatyttö edellä sanoo, tekee hyvää joskus olla vaikka vain pari päivää poissa kotoa.
Maanantai-aamuna istahdin ystäväpariskunnan auton takapenkille ja matka kohti Ikaalisten kylpylää alkoi. Nyt seuraa kehuja. Toivottavasti yx Korpela ei poista tätä mainoksena.
GA:n etusivulta löysin linkin Ikaalisten Lomarinteeseen. Minua odotti siellä juuri remontoitu, kauniisti sisustettu huoneisto. Sieltä löytyi kaikki hammastikuista vessaharjaan ja kaikkea siltä väliltä. :)
Maanantai-illan naistentanssit yllätti positiivisesti. Pitkiä, komeita, tanssitaitoisia, kohteliaita miehiä! Mulla ihan "sukat pyöri jaloissa". Mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia.
Joo, Vimpelin Veto ja rullaverhot alas! ;)
Lähtöpäivän aamuna aurinko paistoi parvekkeelle, asteita lähelle 30. Siinä istuessa ajattelin, että kyllä tämä etelänmatkat voittaa.
Voin suositella lämpimästi! :D
-
Tampereen juniori soitti päivällä ja stoppasin laminaattimestarin "apuhommat".
Hän kertoi, että Jämijärven onnettomuuden uhrien joukossa oli hänen kurssikaverinsa, joka myös vuosi sitten juhlallisesti vannoi valansa tummaan pukuun sonnustautuneena. Kuusi vuotta opiskelua, vuosi työtä, sitten elämänlanka katkeaa.
En pystynyt estämään kyyneleitä, niin pahalta tuntui.
Kun pääsin kotiin, etsin esille valmistuneiden Kronikka-kirjan. Sen sivulla urheilullinen, 26-vuotias nuori mies "nauraa täysillä".
Kun Kronikan tekijä kysyi häneltä, mitä teet 10 vuoden kuluttua, hän vastaa:"Suljen unelmaduunipaikan oven, heitän lapset mummolaan ja arskat naamalle ja lähden vaimon ja kavereiden kanssa harrastamaan kimppakivaa taivaalle".
Kurssikavereiden kommentteja hänestä:"Mies, jolla on sopivan rento, mutta hyvä asenne lääkäriyteen. Järjen ääni. Team FatBoyz, murskaava keilausmestaruus 2012. Hyvä ja luotettava ystävä. Rehti toiminnan mies, joka seisoo sanojensa takana.......Keräsi kadehtittavan paljon kokemuksia ja elämyksiä välivuotensa aikana: matkustelua maailman ympäri ja laskuvarjohyppyjä."
Elämänlanka katkesi 27-vuotiaana, jolloin elämä vasta edessä. Kuuden vuoden opiskeluoppeja hän ehti toteuttaa vain yhden vuoden, mutta tuon opiskeluvälivuotensa aikana hän kyllä ehti nähdä ja kokea enemmän, kuin moni meistä kokee koko elämänsä aikana.
Onneksi hänkään ei koneeseen noustessaan tiennyt, kuinka hänen maallinen lentonsa päättyy.
-
Tulin tänään Rantasalmelta ja Linnansaaren kansallispuistoretkeltä, jolta retkeltä olisi vähän taianomaistakin kerrottavaa.
Viikko sitten kirjoitin murheellisesta asiasta, nuoren miehen tapaturmaisesta poisnukkumisesta. Toiset huomioivasta, opiskelukavereittensa arvostamasta, monella tapaa esimerkillisestä nuoresta.
Ahkerasti kirjoittamaani on käyty lukemassa, mutta hieman ihmettelen, ettei kukaan ole yhtään riviä kirjoittanut. Menehtynyt nuori mies oli vain oman poikani monivuotinen opiskelukaveri, mutta kyllä asia kosketti minua.
Väkisin mieleeni on noussut ajatus, että turhaan tänne kovin syvällisiä kirjoitan.
-
Piikatyttö, ehkä sitä onnettomuutta käsiteltiin niin paljosti eri medioissa ettei enää jaksettu täällä ottaa siihen kantaa. Ainakin omalla kohdallani oli niin.
-
Tavallista arkea,Hyvää vapun aattoa.Ainakin täällä savon puolessa sataa lunta,maa alkaa näyttää valkoiselta.
Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan,koko kevättalven onkin ollut maa lumeton.
Asiasta toiseen...Piikatyttö.Kerroit tosi kauniisti poikasi opiskelutoverin poismenosta.Luin kyllä ja liikutuin.Taas vain vahvistui käsitys että luoja otti sellaisen miehen jota olisi täälläkin vielä tarvittu.Niin on ihmeelliset luojamme työt.Tutustuin täällä cityssä asuessani tosi lahjakkaaseen nuoreen mieheen,oli vammautunut hornetin alassyöksyssä.Elämä ja haaveet oli mennyttä,löytyi myöhemmin oman purjeveneensä läheltä hukkuneena,surin häntäkin sydämessäni.
Kuolema on niin ihmeellinen asia,sitä niin moni kavahtaa ja ohittaa olan kohauttamisella.
On niin vaikeaa valita sanoja surevalle.
Oli taas Vappukirjoitus minulta,Hyvää vapun aattoa kaikille..
-
Ahkerasti kirjoittamaani on käyty lukemassa, mutta hieman ihmettelen, ettei kukaan ole yhtään riviä kirjoittanut. Menehtynyt nuori mies oli vain oman poikani monivuotinen opiskelukaveri, mutta kyllä asia kosketti minua.
Väkisin mieleeni on noussut ajatus, että turhaan tänne kovin syvällisiä kirjoitan.
Syvällisiin mietiskelyihin on kaikkein vaikeinta kirjoittaa vastauksia. Hyppyturma herätti paljon ajatuksia, mutta on vaikea pukea niitä sanoiksi jotka eivät ole pelkkiä kuluneita kliseitä. Omasta puolestani voin sanoa että siksi olen vaiennut.
Muutenkin keskustelu käy vaimeasti. Luen kyllä tänne ilmestyneet viestit, mutta yritän hillitä kirjoitusripuliani.
Wähälumista Wappua kaikille!
-
Tyynen tyyntä järvimaisemaa ihailen. Yhden naisen aamuaskareet tehty ja tulevan parsakeiton kiehuessa vielä istahdus läppärin ääreen ja sitten töihin syntymäkodin pihapiiriin.
Kaikkien teidän tarinat luen erittäin mielelläni, lokeroimatta niitä enemmän tai vähemmän syvällisiin. Hyvin arkisista asioista minäkin kirjoitan. Poikani opiskelukaverin järkyttävällä tavalla tapahtunut ikiuneen nukkuminen vaan vei ajatuksiani pois arjesta. Edelleenkin tuntuu pahalta kun kuulen, että nuoret Tampereella puuhaavat omaa osanottotapaansa.
Mutta arjen on jatkuttava. Parhaat lähtevät ensin ja siksi kai minäkin täällä saan vielä porskutella!!!
Viikko sitten maanantai ja tiistai Rantasalmella. Meitä oli reilu 20 hengen ryhmä yrittäjiä, elinkeinoasiamiehiä ja -naisia, Metsähallituksen työntekijöitä, kunnan johtoa jne. Rantasalmella Linnansaaren kansallispuiston ympäristöön on syntynyt palveleva yritysrypäs, mikä useamman itsenäisen ja osittaisen ristiinomistamisen myötä toivottaa yhteistuumin turistit tervetulleeksi ja yrittää palvella parhaalla mahdollisella tavalla asiakkaansa.
Yritämme hakea mallia tulevan Etelä-Konneveden kansallispuiston palvelutarjontaan. Ei tarvitsisi kaikkea miettiä alusta loppuun itse.
Majoituimme Lomakeskus Järvisydämessä, jonka nuori omistajavetäjä, kymmenennessä polvessa, esitteli rantasalmelaisten matkailun ympärillä toimivien yritysten yhteistyötä.
Tiistaiaamuna Rantasalmen keskustan ja Savonlinnan kautta Oraviin, josta 112 matkustajaa vastaanottava savonlinnalainen alus otti meidät kyytiinsä. Kolme nuorta ranskalaista otti saman menokyydin, heidän noudettiin sitten neljän tunnin päästä erikseen.
Matkamme vetäjä toivotti meidät tervetulleeksi alukseen ja kertoi samalla matkan olevan "neitsytmatka" ko. kohteeseen ko. aluksella. Neitsytmatka toi mieleeni Titanicin ja olin lähes ääneeni toteamassa, että toivotttavasti ei käy niin kuin Titanicille. Olin onneksi hiljaa!
Noin puoli tuntia menomatka kesti, kävellen tutustuimme Linnansaaressa olevaan kunnostettuun savutorppaan ja sen pihapiiriin. Paluumatka alkoi ja kun matkaa oli tehty noin 5-10 minuuttia, laiva karahti kivelle! Onneksi vauhtia ei vielä ollut kovin paljon, saarimannerta molemmin puolin. Kahvikupposet vain loiskahtelivat liinoille.
Laiva pysyi kivellä, onneksi vuotoa ei tullut ja paluumatkan teimme kahdella isolla moottriveneellä pelastusliiveihin ja huopiin kääriytyneinä. Laivamme jäi odottamaan hinaajaansa.
Onneksi Titanic-vertaus jäi ääneen sanomatta, muuten manaajaksi olisin joutunut. Toki jälkikäteen asiasta tarinoimme ja nauroimme.
Jos joskus matkanne on Rantasalmelle, käykää tutustumassa Järvisydän-kohteeseen. Heillä käy paljon mm. eläkeläisryhmiä ruokailemassa ohikulkumatkallaan ja hyvät yöpymistilatkin löytyvät.
Olin erittäin tyytyväinen näkemääni ja kuulemaani. Koskaan aikaisemmin Rantasalmella en ollut käynyt.
Nauttikaa sunnuntaista!
-
Ei ole Piikatytön elämä ainakaan yksitoikkoista.Laivassakin ehtii seilaillailla ja kivilläkin käydä mökkikylänsä hoidon lomassa.
Nyt oli uutinen siitä elinkeutis vankikarkurista.
Heti tuli mieleen että josko tuokin majaili siellä sinun mökeissäsi.Ymmärsin että ainakin siellä päin hän oli ollut.
Kyllä ei nyt vaan ala sää lämmetä.Ne minun sukujuhlani ovat ensiviikolla.
Tavallaan silloin on aina ollut kaunis kevät,nyt on kylmää ja pakkastakin yöllä.
Floridan lämpöön tottuneet eivät varmaan viihdy vielä mökillämme.pitää majoitus järjestää tänne ..kaupunkiin..ja
ootella että sää alkaisi muuttua kesäisemmäksi.
Tänä iltana on taloyhtiömme pihakatselmus.Mietitään pihatöitä kesän ajaksi.Nurmikoiden hoito ja kaikki sellainen on tehty
talkoilla yhdessä.Kaikkia se ei kiinnosta,ne muutamat alkavat kyllästyä.Huoltovirmat kyllä osaavat rahastaa mutta jälki ei kaikkia miellytä.Näitä nyt pohdilaan..
-
Anniliisa, samat ajatukset vankikarkurista ovat tulleet monien ystävieni ja tuttujeni mieleen. Menin viime torstaina, Vappupäivänä, rannalle ja pois lähdin maanantaina puolilta päivin. Hän ilmeisesti ehtinyt mökillä yöpyä, koska liiketunnistin teki hälytyksen omistajan kännykkään ja perhe lähti tarkistamaan tilannetta. Hirvenlihapaistin karkuri oli kuitenkin ehtinyt ottaa pakastimesta sulamaan!
Olimme eri järvien rannalla, mutta salmi yhdistää järviä, veneliikenne toimii.
Me laitoimme rannallemme kameravalvonnan, josta jo "mökkitien" alussa ja huoltorakennuksen seinässä kyltein kerrotaan. Eiväthän mitkään kyltit kaikkia rosvoja pysäytä. Mitä enemmän rajoja ulkomaille "avataan", sitä enemmän saamme huolehtia kaikenlaisesta turvallisuudestamme. Omaisuusrikoksetkin ovat ikäviä, taloudellistakin vahinkoa aina syntyy, puhumattakaan mielipahasta.
Tiibetinmastiffin poisnukuttamisen jälkeen kuuloaistini terästyi rannalla. Koiran pitäminen toistaiseksi on mahdotonta, koska emme salli kissoja emmekä koiria rantataloissa. Nykyihmiset ovat niin allergisia, emmekä halua
desinfiointisiivouksia. Saatamme menettää jonkun lomanviettäjän, mutta siitä huolimatta ratkaisimme asian näin. Ovet pidän aina lukossa, mutta en osaa pelätä pimeälläkään. Johtuneeko siitä, että rannalla olen lapsuusmaisemissani.
Sää on tänäänkin kaunista, mutta koleaa. Tuuli on tyyntynyt ja aurinko lämmittää. Tänään ilmeisesti vaihdatan kesärenkaat.
Ulkotöissäkös Ainuli häärää, kun ei ole ehtinyt kirjoittamaan ja Annuska samoin. Kropsu ja kumppanit ovat ilmeisesti vaihtaneet "uuteen seuraan"!!!
Mukavan aurinkoista päivää kaikille.
-
Äitienpäivä onnellisesti ohitse. Myöhästyneitä onnitteluja kaikille äideille.
Viikonloppu oli niin touhuntäyteinen, että kannettavani sai levätä!
Juniorit olivat työviikonlopussa ja lauantaina apuna myös ammattitaitoinen kirvesmies. Kahden lomatalon laitureita pidennettiin ja siinä tarvittiin minunkin työpanostani. Minä olin joutilain hakemaan kyllästetyt laudat paikallisesta K-Raudasta. Lainaan kauppiaan ilmaista peräkärryä ja näin aikaa menee myös kärryn palauttamiseen.
Sää onneksi eilen suosi työtämme. Ei edes kuurosadetta.
Illalla Morsen katsoin tämän "härvelin" kautta ja samalla kuuntelin euroviosesiintyjiä! Juniorit halusivat saunomisensa ohessa viisut katsella ja kuunnella. (Taustamusiikkina tv soittaa parhaillaan Itävallan voittajakappaletta. Pidän siitä.) Ovat aikanaan pianon ja kitaran suorittaneet musiikkiopistossa. Toinen heistä rakensi oman sähkökitaran musiikkiopiston ja kansalaisopiston järjestämällä kurssilla. Ja taitaa itsetekemä olla ykköskitaransa. Hesassa aloittivat musiikkileikkikoulussa viisikielisellä kanteleella!
Työrupeama jatkui vielä äitienpäivänäkin oman poppoon kanssa. Työn lomassa sitten syötiin ja jälkiruoaksi juotiin äitienpäiväkahvit täytekakun kanssa.
Poikien lähdettyä jatkoin ulkotöitä aurinkoisessa illassa.
Saimme katiskasta kaksi isoa haukea. Ahvenet ja särkikalat palautin järveen. Toisen hauen jätin muovipussiin ja toinen hauki jäi pussin viereen rantanurmikolle Kun palasin niitä siivoamaan, suurempi hauki oli päätynyt "lintujen ruuaksi". En vaan huomannut minkä merkkinen lintu sen vei. Ihan vähän harmitti, oli niin komea hauki.
Auringon kajo on kadonnut, pitänee minunkin lähteä unten maille. Hyvää yötä!
-
Tulin tännekin kurkistamaan. Tämähän on vähän sama kuin sillä edesmenneellä palstalla olivat ne ns. blogit joihin käytiin kirjoittelemassa arkisia tapahtumia. Ymmärsin että tässä piikatyttö kirjoittelee mutta toisetkin saavat osallistua.
Kyllä se noin on että ei auta tosiaan kaloja jättää ulos vartioimatta. Niille kyllä noutaja saapuu. Epäilen että sinun tapauksessasi noutaja on voinut olla nelijalkainen. Linnut eivät kovin suurta jaksa viedä. Kun järvireissuillani heitän lokeille kaloja niin huomaa että jopa kookas särki jää nielemättä jopkin raja kait siinä kuinka ison kalan pystyy nielemään.
Päiväsi ovat touhua täynnä ja kesällä varmasti enemmän. Minulla on tuossa kirjanmerkeissä ne kolme kaunista mökkiä. Jos matka suuntautuu joskus sinne päin käyn toki vilkaisemassa maisemia.
Se sinun vanhan talon korjausprojekti minua kiinnostaa. Asuin itse vanhassa talossa 11 vuotta ja nyt se on tyhjillään. On mielenkiintoista seurata mitä talolle tapahtuu. Kävin siellä vielä eilen. Siskon piti kerätä sieltä Isän ja Äidin valokuvat pois mutta ei kai ole ehtinyt. Mietin että käyn pari laatikkoa ja haen kuvat tänne. Niitä ei voi kuitenkaan mihinkään ulkovarastoon viedä. Kostuvat pilalle.
Mielenkiintoista myös se kun sähköt oli katkaistu koko talosta. Eikö löytynyt enää maksajaa vai onko itse katkaisseet. Ymmärtääkseni etäluettavaa mittaria ei saisi kokonaan laittaa pimeäksi. No eipä ole minun päänsärkyni. Kunhan maksan viimeisen sähkölaskun ja sakokaivojen tyhjennyksen niin sitten olen siitä soporasta vapaa.
Hyvää vointia sinne arkipuuhien keskelle!
-
On tosi mielenkiintoista seurata Ainulin ja Piikatytön vanhojen talojen kunnostusprojekteja.
1990-luvun puolessavälissä sain äitini peruja vanhan mummonmökin, pienen. Oli tosi huonossa kunnossa. Vuodenverran mietin, mitä teen. Sitten alkoi kunnostusprojekti. Varsinainen työleiri siitä syntyi, kun sitä työn ohessa toiselta paikkakunnalta käytiin tekemässä. Onneksi minulla vielä silloin oli mies, joka osasi ja teki.
Melkein kaikki käytiin läpi ulkoa ja sisätä, vesikatto, uusi kuisti, maalaus sisältä ja ulkoa ym.ym. Koska talo on rakennettu vuonna 1900, pyrimme säilyttämään kaiken ennallaan. Se oli monen vuoden työleiri.
Omat ongelmansa on, kun omistan mökkiä yhdessä serkkuni kanssa. Hän ei ole pannut "kortta ristiin" senparemmin rahallisesti kuin muutenkaan. On siinä "pesässä" jälkipolvilla selvittämistä! Tosin se ei rahallisesti ole paljonkaan arvoinen. Minulle sillä on valtava tunnearvo.
Siitä on hyvä, että olen saanut käyttää nämä vuodet mökkiä kuin omaani.
-
Ihan vastaan erikseen Pumpulille.
Noinhan siinä usein käy ja varsinkin silloin kun sukupolvi vaihtuu. Ei enää ole mitään tunnesiteitä taloon tai paikkaan. Minun veljenpoikani saivat syntymäkotini testamentilla. Jo perunkirjoituksessa ilmoittivat että paikka menee myyntiin. Ovat miltei suoraan sanoneet että vanhempani tuollaisen "rasitteen" heille jättivät. Heillä on molemmilla oma koti ja he eivät tätä tarvitse. On kulunut 15 vuotta Isän kuolemasta. Kukaan ei ole mitään rakennuksiakaan kunnostanut. Kohta kaatuvat päälle. Ulkorakennusten katot olisivat jo varmaan romahtaneet ellei mökkinaapuri olisi kengittänyt rakennuksia ja huolehtinut lumien pudottamisesta ym.
On siltä osin raskas tuota katsoa kun tiedän että paikka oli Isälle ja Äidille erittäin rakas. Toivoivat eläessään että ei vieraille menisi ja nyt on tilanne tämä. Hieman pelottaa sekin jotta millainen uusi isäntä sitten on. Muuttuuko maa sellaiseksi että me emme saa liikkua tässä ympäristössä enää. Laitetaanko ympärille piikkilanka tai puomi.
Ei koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
-
Jatkan vielä tätä "purkaustani", kun sain Ainulilta vertaistukea. Kiitos siitä!
Serkullani on samaisella tontilla isältään peritty jalasmökki. Sukupolvenvaihdokset tapahtuivat suurinpiirtein samoihin aikoihin. Mökki oli kuin nukketalo, kun hän sen sai. Siitä on pian 20 vuotta. Nyt paikka on kuin kaatopaikka. Kattohuovat uusittiin, kun katto vuoti. Ei kuitenkaan pantu räystäskouruja, eikä kiinnitetty huopaa kunnolla. Nyt tuuli on repinyt katon irti puoleenväliin. Ikkunat jää usein talvellakin auki. Kaikenlaista tavaraa on tontille tuotu, mutta mitään ei ole tehty.
Meillä oli yhteinen puucee, mutta kyllästyin sitä hoitamaan ja tein itselleni liiterin nurkkaan ekovessan. En edes uskalla sinne entiseen kurkistaa!
Serkkuni jälkeläiset käyvät joskus "maaseudulla rentoutumassa".
-
Aamu valkeni puolipilvisenä ja järvi lainehtii normaaliaaltoisena! Vielä ulkotyöpäivä ja illan suussa asfaltille.
Ainulin ja Pumpulin kokemukset yhteisomistajuudesta ja suvun jälkeläisten lähiseuraamisesta ovat rasittavia. Onneksi meidän "perikunnassa" ovat vain ainoa veljeni, kaksi poikaani ja minä ja perustimme osakeyhtiön. Toki siksikin, että on maaseutumajoitustoimintaa eli yrittämistä. Sen takia ei osakeyhtiötä olisi tarvittu, mutta omaisuutta on helpompi hallita, on se sitten omaisuutta tai velkaa. Ja samalla olen hoitanut omien poikieni ja itseni välisen "perinnönjaon".
Tuttavapiirissäni on lukuisia teidän tapaustenne kaltaisia esimerkkejä. Harmittaa ulkopuolisenakin seurata tilanteita.
Kun pääsen lomatalojen kesäkauden yli, Ainulin, Pumpulin ja muiden halukkaiden toivon piipahtavan tänne rannalle. Riittää, kun otatte lakanat mukaan! Olen tämän kutsun esittänyt aikaisemminkin, mutta kukaan ei ole ottanut minua tosissaan. Katiskat ja verkot järveen ja grillikatokseen grillaamaan ja puhtaaseen Liesveteen saunan jälkeen uimaan!
Ja yömyssyksi rommikaakaota!
-
Tulinpa vielä uudelleen. Olen toki kutsusi huomioinut aikaisemminkin. Kukaan ei ole ihmeemmin reagoinut. Silläpä tässä puolileikilläni kutsuin itseni kylään. Tosin vain ajattelin pistäytyä ohi kulkiessani.
Ei kait se ole kuin siitä kiinni että laitetaan toimeksi sitten kun lomakausi ja kesän kiireet ovat ohi. Tietysti toivoisi että mahdollisimman moni sitten "kutsun kuulisi" ettemme tarvitsisi ihan kaksin saunoa ja uida.
Kävin välillä toisen pakastimen tyhjentämässä. Kalatkin mahtuivat samaan nyt. Marjoja ei tänä kesänä kovin paljon tulekaan kun ei itsellä ole pensaita. Äidin pensaat jäävät tuonne perikunnan puolelle. Vaikka ei sieltä kovin paljon varmaan tulekaan jos ketään ei kiinnosta pensaiden hoito. Annoin pois raivaussahankin. Viime kesänä niitin pensaiden välit ainakin 5 kertaa.
Nyt näyttää sääkin kohentuvan. Laitan peräkärryn auton perään ja ajelen poikien luo levyjä hakemaan. Olivat ostaneet ne minun ulkorakennuksen lattiaa varten ja ne ovat siellä kun heillä ei ole kuljettamiseen kärriä.
Korvasieniä varmasti nyt löytyykin. Tuskin minäkään lähden niiden perään. On ainakin 20 pussia pakastimessa entisiä. Niihinkin kyllästyy jos kovin usein laittaa ruokaa. Kuivattuja vahveroitakin on aika moneen ruokaan.
-
Jonkun niminen arki alkoi tänään, kun viimeinenkin lomatalo sai asukkaansa. Pietarista, Saksasta ja koto-Suomesta asukkaat ja henkeä vedetään elokuun puolella!!!
Tietysti täytyy olla onnellinen, että tulijoita on. Tänä kesänä ulkomaalaisenemmistö.
Pietarilaispariskunta sitä ikäluokkaa, että opiskelivat saksaa tai ranskaa. Minulla taas oli lyhyt saksa, joten en sillä pärjännyt ja venäjää en puhu ollenkaan. Sitten vaan tulkkiapua ja onneksi ystäväpiiristä löytyy rouva, jonka välityksellä ymmärrämme toisiamme. Maksan palvelusta, mutta katson, että palvelua pitää saada, jos majoittuu meille kolmeksi ja puoleksi viikoksi.
Saksalainen nuori pari tuli laivalla autoineen päivineen Hesaan, siirtyi Turkuun, Raumalle, Naantaliin ja Poriin, mistä sitten Keski-Suomeen. Meillä on sähkökäyttöiset venemoottorit, sellaisen ottivat viikoksi ja ylistivät suomalaista järvikauneutta! Järvikauneutta, jota ei nuorena tytönhupakkona osannut "pitää minään", mutta näillä vuosikymmenillä en voisi kuvitella asuvani keskellä metsää!
Minulla on tapana olla itse ottamassa vastaan turistit. Ja pöydällä heitä odottaa leipomani rusinakakku! Perjantai-iltana leivoin kahta kakkua, lauantain ja sunnuntain tulijoille. Siinä vaiheessa iltaa, kun laitoin vuokia uuniin, huomasin, että olin laittanut pesemäni "pellinpidikkeet" väärin päin paikoilleen, en saanut alusritilää uuniin. Laskin uunin lämpöä ja hetken päästä korjasin virheeni. Tehtyäni "käännöksen" en muistanutkaan nostaa uunin kämpöä, joten kakut "lissahtivat"!!!
Mutta sitkeä suomalainen ottaa uusiksi. Nuorelle parille löytyi tekemiäni Hannatädin kakkuja iso kulhollinen lauantaiksi, mutta tämän sunnuntain tulijoille päätin leipoa kakun rannassa, jonne menin lomatalon tyhjennyttyä. Mittasin kaikki ainekset valmiiksi mukaani ja kun saavuin rannalle, heti ensimmäiseksi kakku uuniin. Mutta sokeri olikin jäänyt pois matkastani. Ei muuta, kun auton rattiin ja pikapikaa tuttavatalon pihaan sokeria lainaamaan. Kaikki ovet lukossa, ei ketään kotona. Sitten seuraavaan taloon ja sokeria löytyi lainattavaksi! Ei tarvinnut ajaa kirkonkylille.
Kaikki oli valmista loma-asukkaiden tullessa ja saivat edellisenkin päivän tulijat vielä kakunkin.
Nuori pariskunta oli kirjoittanut "mökkikirjaan", että hirvi oli piipahtanut pihapiirissä. Minä en ole hirveä nähnyt, synkkä metsä kun kaadettiin rakennusvaiheen alta, mutta kauriita on liikkunut. Niitä kun naapuruudessa syötetään.
Nyt pää tyynyyn, hellekin veroitti voimavaroja. Hyvää yötä!
-
Vauhdilla viikko vierähti. Saksalaisnuoret menossa valkoisella autollaan kohti Etelä-Suomea. Esimerkillisen siistiin kuntoon paikat jättivät ja Trentina Grappa-valkoviiniä pöydälle! Jää odottamaan korkkaamishetkeään. Yritän ylläpitää periaatetta, etten viinipullojakaan yksin availe. Pitää olla hyvää seuraa!!! Paitsi rommipullo, jota rommia lirautan maitokaakaoni joukkoon, yksiksenikin!
Kyllä nyt olisi hyvää seuraa pitänyt olla, viinipullo ja punainen taivaanranta tyynen järvenselän takana! Kylmähkö koillistuuli tyyntyi iltaa kohti. Levottomina ajatukset lentelevät, runollisina!!! Odotankin sitä aikaa, että kaikki rakennusprojektini ovat valmiit ja saan keskittyä vuoden hiljaisempina kausina kirjoittamiseen ja kirjoittamiseen...
Asuinkaupungissani on meneillään "nappulatyttöjen ja -poikien" jalkapallomatsit. Huomenna finaalit.
Torstai iltana Viipurista saapui 40 pojan ryhmä huoltajineen, osalla myös vanhemmat mukana. Meitä oli kolme miestä ja kolme naista ja keitimme 55 vieraalle ja "omalle talkoojoukolle" hyvää nakkikeittoa, teimme maukkaita leipiä ja kahvia, teetä ja pullaa jälkiruuaksi.
Perunateatterin muodosti kolme miestä ja 25 kiloa pottuja kuoriutui hyvää vauhtia. Hyvät oli jututkin kuorijapojilla!
Lauantai-iltana tekivät saslikkia ja grillasivat. Minä en päässyt valmiille herkuille, kun "eläkeläisen" täytyy hoitaa näitä omiakin "busineksia".
Lämpötila ulkona on laskenut reiluun 9 asteeseen, hallan vaaraakin lupailivat paikkapaikoin. Puolukat kukkivat mahtavasti, mutta mustikat ilmeisesti kärsivät lumettomasta talvesta.
Nyt nukkumaan ja näkemään kauniita unia!
-
Puoli tuntia sitten tuli rakeita
(http://i2.aijaa.com/t/00110/13351139.t.jpg) (http://aijaa.com/ZLKZAz)
(http://i5.aijaa.com/t/00975/13351142.t.jpg) (http://aijaa.com/WnRDpw)
(http://i3.aijaa.com/t/00620/13351145.t.jpg) (http://aijaa.com/3l40WX)
Kotikatu:
(http://i10.aijaa.com/t/00638/13351144.t.jpg) (http://aijaa.com/5zgLGt)
-
Katos vaan kun postimieskin on herännyt, ihan on jo ollut ikävä! ;)
Siellä naapurikaupungissa onkin ollut hurjan näköistä...
Täällä on ukkonen kierrellyt tuossa ympärillä ja vähän on vettäkin saatu, mutta onneksi rakeilta on vältytty ainakin toistaiseksi.
Koleaa on ollut jo pidemmän aikaa, mutta ei se mitään - vaatteita ylle ja puita pesään, niin tarkenee!
Ihmeellinen on taas tämä Suomen suvi!
-
Katos vaan kun postimieskin on herännyt, ihan on jo ollut ikävä! ;)
Samoin, kohtuullinen ikävä on ollut hyvää ja tietävää foorumistia.
Jotenkin olen yrittänyt välttää kohtaamasta tuota yksipuolista, täälläkin päsmäröivää, avaruudesta putkahtanutta runoniekkaa, joka pesiytyy milloin minnekin.
Juu, jokohan sitten lauletaan kuorossa:
- Nyt kun kesä mennyt on, syksy saapuu Reposaaren poika http://www.youtube.com/watch?v=1icOcTdgaFw&feature=kp
-
Katos vaan kun postimieskin on herännyt, ihan on jo ollut ikävä! ;)
Samoin, kohtuullinen ikävä on ollut hyvää ja tietävää foorumistia.
Jotenkin olen yrittänyt välttää kohtaamasta tuota yksipuolista, täälläkin päsmäröivää, avaruudesta putkahtanutta runoniekkaa, joka pesiytyy milloin minnekin.
Juu, jokohan sitten lauletaan kuorossa:
- Nyt kun kesä mennyt on, syksy saapuu Reposaaren poika http://www.youtube.com/watch?v=1icOcTdgaFw&feature=kp
Olen erittäin kiitollinen kun välttelet. Minun päällimäminen tunteeni sinuun nähden on.....
matleena
-
Minun päällimäminen tunteeni sinuun nähden on.....
matleena
Omat mämimistunteeni jo kerroinkin, se siitä sitten.
-
"Tavallinen arki" on pitänyt vuosilomaa, kuukauden hiljaisuus!
Itsekin olen ollut hyvin lyhytsanainen. Päivittäin käyn katsomassa, kun tätä "härveliä" on pakko muutenkin käyttää. Positiivisesti pakko. Monelta juoksulta ja puhelinsoitolta välttyy.
Tänä kesänä olen saanut harjoitella vanhaa kouluenglantiani kunnolla. Tiensä rannallemme ovat löytäneet saksalaiset, venäläiset, sveitsiläiset ja yhdet italialaisetkin ovat tulossa. Tilastoa johtavat saksalaiset, pari perhettä tulee jo toisen kerran. Ilmeisesti olivat vuosi sitten tyytyväisiä.
Lauantaina meni ylitöiksi. Viisi saksalaista oli tulossa ja sain viestin, että kone Vantaalla 17.30. Sitten vuokrataan auto ja matka kohti Keski-Suomea alkaa. Saapuivat kello 23.50. Piti käydä kaupassa ja syödä matkalla. Minulla tekemistä riitti huoltorakennuksessa, erittelin juomatölkit pantillisiin ja pantittomiin ym. ym.
Kahdesta autosta pihapiiriin astui kaksi nuorta naista ja kolme komiaa nuorta miestä. Lähes lastenlapsia minulle. Erittäin miellyttäväkäytösisiä, englantia haastoimme, koska minulla vain lyhyt, kolmen vuoden saksa ja ruostunut sekin. Siinä ihasteltiin ja kuvattiin terassilta laskevaa ja nousevaa aurinkoa (kajoa), käytiin talon "käyttöohjeet" läpi, sovitettiin jokaiselle sopivat pelastusliivit, katsottiin veneeseen sähkömoottori jne. Ovat kaksi viikkoa rannallamme.
Kello oli puoli kaksi yöllä, kun kaupunkihuusholliini ehdin. Ajelin normaalinopeuttani hitaammin, mokomia hirviä asustelee reittini varrella, vaikka suhteellisen harvoin niitä näenkin. Synnyinkodin remontti vielä kesken, en siellä viitsi yöpyä.
Sunnuntain kunniaksi taas lajittelin kirjavarastoani ja eteeni tulla tupsahti Kaarina Helakisan "Aapelus - aakkosloruja ja hassuja satuja". Ko. kirjasta lainaan loppulorun.
"Nyt yö on
ja kello kaksitoista lyönyt.
Väki iltapalansa on syönyt.
Hyvää yötä siis ja näkemiin.
Oli lystikästä, että tavattiin."
-
Varmaan Piikatytön lomaparatiisin seutu on täällä Suomen uusimman kansallispuiston lähiseuduilla.
Silmiini osui tuosta Etelä-Konneveden uudesta saavutuksesta artikkeli ja siellä lause.
..Hiljaisuuden temppeli,kirkkaiden vesien paratiisi..
Vielä löytyy ihmisiä jotka antavat arvoa suomen puhtaalle luonnolle.
-
Meidän rannoilta on matkaa maanteitse Etelä-Konneveden kansallispuistoon noin 40 km. Vesiteitse vähemmän. Puistonjohtaja ja Metsähallituksen edustajat kokoavat yrittäjiä, jotka yritystoiminnassaan käyttäisivät kansallispuistoa, yhteiseen infotilaisuuteen 20.8. Tilaisuuteen pitää mennä.
Oma "Marttaköörimme" kokoontui illalla Marttaystävän kesätalolla syömässä ja saunomassa. Sää oli mahtava, suurustettu ja vispikermalla höystetty kesäkeitto vei kielenkin, rukiista "mustikkakukkoa" kahvin kanssa ja "kyytiläiset" saivat "naista vahvempaakin"! Valitettavasti minä olin yksi kuskeista ja nautin hyvää raparperimehua, mutta nyt kotiin tultuani tein rommikaakaon, pitkästä aikaa.
Raparperimehusta huolimatta saunan lauteilla juttu luisti ja paikallisen joen yläjuoksulla oli hyvä uintipaikka. Osa meistä kuitenkin turvautui vesiletkusuihkuun. Kymmenen vuotta ikärenkaita karisi illan mittaan, niin nauru raikui ja meno oli iloista.
Emännällämme oli mahtava kasvimaa, kukkaa oli moneen menoon ja kaiken kukkuraksi kukko piti huolta kahdesta kanasta, nimet unohtuivat. Muutaman kiekaisunkin kuulimme. Emäntä oli hieman huolissaan, haukka oli kaarrellut päivällä pihapiirin yllä, mutta kyllä kukko oli kanasensa pian heinikkoon ohjannut piiloon! Kauris ja ilves olivat vierailleet pihapiirissä ja karhun tassunjäljetkin emäntämme oli kuvannut aika lähellä pihapiiriä.
Jokasyksyinen kokoontumisemme meidän rannoillamme on syyskuussa.
Samettisia elokuun iltoja teille kaikille.
-
Kyllä kai sunnuntainakin voi "tavallisesta arjesta" kertoa!
Turistihomman lomassa olen seurannut , kuinka tomaattini ovat tuottamassa satoa. Kolme tainta istutin ja tomaatteja on tulossa runsaasti. Hieman ihmettelin tutuille ääneen, miksi tomaattini eivät ole vielä saaneet väriä. "Varkaat" oksahangoista olen kyllä säännöllisesti rapsinut pois, mutta sittenkin...
Sitten sain lisää neuvoja. Rapsi kukat pois, katkaise latvat, karsi lehtiä alhaalta ja ylempääkin. Ymmärrän kyllä miksi ko. toimenpide helpottaa tomaattien joutumista, mutta en sitä itse keksinyt, enkä "googlettanutkaan". Nyt googletin ja samat neuvot vielä "kirjallisena" uskoa täytyy. Saa nyt sitten nähdä, alkavatko tomaattien posket punertua!
Olen ehkä aikaisemminkin maininnut blogista, jolle puolivahingossa eksyin. Googlettakaapas "Riitan puutarha", siellä on silmän iloa, hyviä reseptejä niin säilöntään, leivontaan kuin ruuankin laittoon. Sivuilla silmä lepää!
Hyvää sunnuntaipäivän jatkoa. Keskisessä Suomessa aamulla sateista, nyt sekalaista pilvipoutaa.
-
Aromi on aivan toista omissa kasvateissa,siis tomaateissa.Ja sitten kun varoo niitä jääkaappiin laittamasta,niin jopa passaa nautiskella.Jääkaappi kyllä vie maut niin tomaateilta kuin muutamilta muiltakin .
-
Arvaapa Liena, punertuiko tomaatit vai emännän posket? Posket, kun hienosti kasvaneita tomaatteja piti ruveta käärimään papereiohin, jotta olisivat tomaattiposkiin väriä saaneet. Ja tehosihan temppu.
Maku ei ole ehkä niin hyvä, kun auringonpunertamilla tomaateilla, mutta hällä väliä.
Jossain vaiheessa mietein, olisiko vihreitä tomaatteja olemassa, tomaatteja, joihin ei tulekaan punerrusta. Jotkut tuttavanai kertovat tehneensä vihreistä tomaateista hyviä hillokkeita.
Täytyy tutkia tomaatin väriasiaa.
Rannallakin alkaa rauhoittua. Israelilaiset, jotka vuosi sitten olivat 11 yötä, ovat nyt 9 yötä ja lähtevät maanantaina pois. Ilokseni otin marraskuulle itävaltalaisen pariskunnan viikon lomavarauksen. Tilastoni kertoo, että ulkomaalaisia oli tänä kesäkautena enemmän, kuin suomalaisia. Saksalaisia, venäläisiä, italialaiset, israelilaiset ja itävaltalaiset. Niin ja yksi virolainen perhe.
Kyllä kesä meni vauhdilla, kohta lokakuu. Kauheaa!!! Mutta syntymäkodin remontti jatkuu.
Huomenna lauantaina on Rautalammin Pestuumarkkinoiden yhteydessä Etelä-Konneveden kansallispuiston avajaiset.
Itse Ville Niinistö pitää juhlapuheen ja sen jälkeen hänen delegaationsa matkaa Konneveden Häyrylänrantaan. Kutsuvierasjoukon on koonnut Metsähallitus. Kovin suuresta joukosta ei ole kysymys.
Syksyisen kaunista viikonloppua toivottaen.
-
Aivan mukavanmakuisia "paperitomaateistani" tuli. Tuttavani keksi katkaista koko tomaattikasvuston ja ripusti sen pimeään, lämpöiseen tilaan roikkumaan. Ja punaposkisia hänen tomaateistaan tuli. Jäi paperointityö pois.
Tulin perjantai-iltana rannalle. Tämä päivä meni osittain ulkotöissä, mutta illansuussa aloin valmistelemaan huomisen sunnuntain seitsemän kädentaitajan vierailuruokaa. Keitin parsan, kukkakaalin ja hieman ruskistin kanasuikaleita. Aamulla laitan uunivuokaan kaikenmaailman mausteilla maustettuna, sitten uuniin ja loppusuoralla juustoraastetta päälle. Karppaajien herkkua, mutta maistuu meille "ei karppaajillekin". Jälkiruoaksi keitin kiisselin, johon tuli raparperia, mansikkaa ja puolukkaa.
Kun olemme ruokaileet, lähdemme isojen kahvi- ja teepumppukannujen ja rusinakakun kanssa viiden kilometrin päähän ihastelemaan ystävättäreni tekemiä yhdeksää nukkea. Kookkain poikanukke on lähes metrin "pituinen". Ystävättäreni on tehnyt nuket aivan kokonaan itse, kasvoista lähtien. Poikanuket puvuissaan, tyttönuket monenmoisissa asuissa. Kengät ja käsilaukut parkitusta lohennahasta jne. jne. Kymmenen nukke on työn alla. Ystävättäreni on kutonut kangaspuissa mm. pukukankaansa, kasvivärjää lankaa ja kutoo niistä shaaleja.
Nukke-esittelyn jälkeen ajamme perheen rantasaunalle ja nautimme kahvin ja teen terassilla ja istumme ystävättäreni tekemissä tuoleissa. Valtavat, vanhat puut on katkottu ja "pätkistä" on moottorisahalla aloitettu tuolin valmisteluvaihe. Kaikkien työvaiheiden jälkeen on syntynyt korkeaselkäiset, yksilölliset tuolit. Ja pöytä on mahtava, itse sekin tehty.
Kädentaitoihin tutustuttuamme palaamme rannalle ja saunomme ja uimme (minä en ainakaan ui!!!) ja sitten paranamme maailmaa!
Marttaystäviäni oli viikko sitten täällä rannalla 14. Söimme, saunoimme ja vietimme hyvää aikaa. Yksi Martoista tuli taas 45 km:n matkan polkupyörällä ja palasi pyöräillen seuraavana päivänä Matkaa yhteen suuntaan 45 km.
Viime sunnuntaina sienestin. Rouskuja minun koppaani kertyi. Kiehautin ne ja pakastin tulevia sienisalaatteja varten. Kanttarelleja sain vajaan sangollisen. Puhdistin ja pakastin nekin.
Puolukat ja omenat olen hauduttanut Erätukun padassani puolukka-omenahilloksi ja umpioinut hillon.
Syksyn tulon tiedän siitäkin, että viikottainen tenniskaksinpelituntini alkoi. Ensi keskiviikkona jo kolmannen kerran juostaan. Tänne maalle piti tenniskentän valmistua jo viime kesänä, mutta kiireet siirsivät valmistumista. Nyt syksyllä temme pohjan salaojineen ja keväällä loppusilaus. Ilmeisesti massa. Joku lomalainenkin saattaa mielellään pelata, jos säät sallivat.
Lewis piti taas katsoa.Siistiä poliisihommaa ja saa vähän itsekin miettiä ratkaisua!!! Yllättävä lopputulos tänäänkin.
Lokakuisen kuulakasta sunnuntaipäivää toivotellen lähden unten maille.
-
Oletpa tehoihminen,ihailen suuresti.Olet nähtävästi parhaassa työvireessä.Minä olen jo kauan huomannut,miten vuosi vuodelta tulen yhä hitaammmaksi ja osittain innottomaksi.
Vielä niistä tomateista.Olen aivan vanhan Kotiruoka-keittokirjan ohjeella säilönyt pienikokoiset vihreät tomatit.Kovin maisuvia ovat olleet meidän perheessä.
-
Kiitos Liena kehuista! Työntekoon on oppinut, kun jo kansakoulutyttönä veljen kanssa kitkettiin lantturivejä. Ja niitä riitti. Lukiokesätkin tein maalaistöitä, lypsin lehmät, keitin isolla muuripadalla perunoita possuille. Joukkoon omasta viljasta jauhettua jauhoa ja kyllä liha maistui! Helpompi luetella, mitä en lomakesinä tehnyt.
Toki vapaatakin sai, mutta minä nautin kesistä. Ja oppi tekemään työtä. Vaan eihän kaikilla nuorilla ollut kotona edes työtä, mitä tehdä.
Tämän aamun pakkassäässä olin itseeni erittäin tyytyväinen! Eilen rautakankea apuna käyttäen laitoin aurauskepit reilun puolen kilometrin matkalle rantataloille vievän tien reunoille. Työtä tehdessäni mietin, millaisen puukepin laitan valmiiseen koloon ensi keväänä, kun kepit poistetaan. Ei tarvitsisi uusia koloja tehdä, työ olisi nopeampaa ja helpompaa. Mutta kun tien penkkoja kesällä niitetäänkin, keppi ei saisi paljon kohota reiän reunojen yläpuolelle. Mutta jotain kehittelen. Jos hyviä ideoita syntyy teille toisille palstalaisille, otan ideoiota mielelläni vastaan.
Piti taas tulla tänne "sivistyksen pariin". Päivällä tennistunti, sitten illansuussa kokous ja huomenna heti aamulla pitää olla Jyväskylässä. Sitten vauhdilla rannalle, perjantaiaamuna tulee Nilanin kaapin huoltaja. Kaapit lämmittävät lattialämmitysveden, lämmittävät käyttöveden ja hoitavat ilmastoinnin. Käyttövesi lämpiää lähes kokonaisuudessaan Nilanin poistoilman talteenotolla. Sekin hyödynnetään. Laskee sähkölaskua. Meillähän kaikki toimii sähköllä, aivan kaikki. Porakaivovesi nousee sähköllä ja kaikki poistuvat vedet, likavedet, pumppaa sähköllä toimiva pumppu.
Pakkasta oli illansuussa neljä astetta. Mutta hyytävä tuuli nostatti kyllä kylmäntunteen paljon korkeammalle. Lämmintä täytyy ylle laittaa aamullakin ja käsineet käteen. Muuten paleltuu.
Mukavaa talvenoloista lokakuuta teille kaikille.
-
Hups, keskiviikkona tulisi kolme viikkoa, kun olen tänne edellisen kerran skriivaillut! Toki lähes päivittäin käyn katsomassa teidän ahkerampien kirjoituksia, mutta vastailemaan en ole ehtinyt.
On ollut pientä pakkasta, kevyesti lumettunutta maata ja taas vaihteen vuoksi vesisadetta ja lämpöasteita. Eli kelit aivan laidasta laitaan.
Katsoin työallakkaani, monenmoista on kolmeen viikkoon eläkeläiselle kertynyt!!! Viikonloppuasukkaiden vastaanottamista, siivoamista ja vaikka mitä. Lauantaina tuli Saksassa asuva, kansallisuudeltaan itävaltalainen miellyttävä vajaa viiskymppinen pariskunta, joka haluaa työkiireiltään rauhoittua keskellä ei mitään viikon ajan.
Ei sittenkään keskellä ei mitään-maisemissa. Kahtena päivänä viime viikolla ja tänään illalla Etelä-Konneveden kansallispuisto on vienyt minut Rautalammille miettimään ja ideoimaan toisten yrittäjien ja kunnanjohtajien kanssa, kuinka saisimme kaiken mahdollisen irti molempien kuntien alueella sijaitsevasta kansallispuistosta.
Olen harkinnut haulikon ostamista ja metsästyskurssin käymistä! Lähimetsikössä ja pelloilla saan ihailla metsäkaurisperheitä. Naapurustossa niitä syötetään ja yhtenäkin päivänä seurasin rannalla seitsemää korvaparia. Ihmettelivät autoni valoja ja ääntä. Istuin ja ihailin niitä, kunnes kyllästyivät peltilehmäni tuijottamiseen.
Aikanaan sain hopealusikoita pienoiskiväärin 50 metrin ammunnoissa, mutta ehkä haulikko ja minä olisimme liian vaarallinen yhdistelmä!!! Ympäristön mielestä! Ja eräs ystävättäreni kertoi, ettei metsäkauriin liha rasvaisuutensa vuoksi vedä vertaa esimerkiksi hirvenlihalle.
Lauantaina tulin taas yhtä kokemusta rikkaammaksi. Yhden lomatalon perhe oli pihapiirissä ulkoilemassa. Perheen pää oli mennyt noutamaan jotain sisältä ja oli haistanut palaneen sähköjohdon käryn. Astianpesukone oli jumittunut! Viiden minuutin kuluttua olin paikalla ja totesimme, että onneksi hän käväisi sisällä. Tilan tuuletus ja sähkötöpseli pois seinästä. Ei enää saanut virtaa, eikä totellut meitä.
Nyt ymmärrän astian- ja pyykinpesukoneiden ja jääkaappien tulipalotilanteet. Mene tiedä, miten olisi käynyt, jos sisälle ei olisi menty. Talon sammutusjärjestelmä lähtee "syöksemään" vettä vasta, kun katonrajassa on lämpötila 60 astetta. Eli erittäin pahaa jälkeä siihenkin mennessä ehtii tapahtua. Minä en koskaan jätä poistuessani mitään koneita päälle. Toki pihapiiritöitä voin tehdä koneiden käydessä, mutta nyt meni pohjaa pois siltäkin tavalta. Loppuviikosta sitten ollaan viisaampia ja tiedetään, mitä on tapahtunut. Joka tapauksessa talokansioon täytyy lisätä ohje, ettei "pesukoneita" saa jättää päälle, jos talosta lähdetään kauppaan jne.
Taidan tästä irrottautua yöunille. Mukavia marraskuisia päiviä teille kaikille.
-
Hemuli ja Pumpuli ja Justiina ja Anniliisa ja Viola ja ....... niin te kaikki, jotka olette kaamoksesta huolimatta pitäneet sivuja pystyssä. Paitsi pojat, taitavat nukkua talviuntaan...Päivittäin käyn teitä "tervehtimässä", mutta raapustaminen on jäänyt vähemmälle.
Hemuli, odottelet joulufiilistä. Minunkin fiilis on vielä kateissa. En ole tehnyt joulun eteen vielä yhtikäs mitään. Enkä niin kovin paljon taida tehdäkään. Olenhan sittenkin jotain. Olen hakenut mustikan ja puolukan "varpuja" ja kuusen oksia ja etsinyt viime kesänä keräämäni kuivat kuusenkävyt esille. Jos vaikka itsenäisyyspäivän aikoihin saisin aikaiseksi muutaman kranssin. Pajusta olen jo aikaisemmin väännellyt kranssipohjat.
Lomataloja virittelen joulukuntoon. Kuuset terassille, olkipukit paikoilleen, jouluiset tyynyt sohville ym. ym. Niin ja tälle joululle olen jo hankkinut ihanat kelopöllin päälle tehdyt punanenäiset ja suopellavaiset isot hatut päässä olevat joulu-ukot! Juniorit valokuvaavat ja siirtävät joulu-ukon kuvan tänne joulun aikoihin. uskon, että tekin ihastutte niihin. Minä suorastaan rakastuin heihin heti ensisilmäyksellä!
Viikon päästä torstaina hurautan pitkän pitkästä aikaa Hesaan. Tulevat "juristin plantut" esittävät Glorian näyttämöllä näytelmän "Elävänä vai kuolleena". Juniori oli viime vuonna laulava lähetti, tämän vuotista roolia en vielä tiedä. Mutta menoa ja meininkiä taatusti riittää.
Viikonlopun aikaan Keski-Suomessakin päästiin muutaman pakkasasteen puolelle, mutta vesipisaroitahan tuo illansuussa heitteli. Lumesta ei tietoakaan. Saas nähdä, soutamallako tänäkin jouluna mantereelta lähisaareen pääsisi!
Oikein hyvää ensimmäisen adventtisunnuntain jälkeistä aikaa teille kaikille.
-
Minä olen suosiolla siirtynyt jouluhössötyksen sivustakatsojaksi. Istun paikallisen tavarataivaan käytäväkahvilassa, juon capuccinoa ja syön kräämimunkkia. Pällistelen valtavia, kimaltelevia joulukuusia. Ja kuuntelen "kulkuset, kulkuset". Ryppyotsaiset ihmiset ryntäilee sinnetänne.
Jouluvaloja mun ei varmaan kannata laittaa. Vastakkaisella parvekkeella on siniset, punaiset, keltaiset ja vihreät jouluvalot. Niistä ainakin kahdet vilkkuu yötäpäivää! ::)
Oikeesti. Eilen oli lämminhenkinen jumppajien pikkujoulu. Juotiin glögiä, kahvia suussasulavan Brita-kakun kanssa. Laulettiin paljon juomalauluja ja joululauluja. Sain lahjakassin, jossa oli jouluksi aukeava amaryllis, ledikynttilä, kotona tehty limppu ja sinappia. ;D
Tule Joulu Kultainen! "Laps hankeen hukkuu, unhoittuu......."
-
Aivan harmaana ja vettä satavana avautui joulukuun 6. päivä Keski-Suomessa. Eilisen päivän rankka sumuverho on poistunut, mutta muuten niin harmaan harmaata.
Aarno Korpela on avaussivuille laittanut komean lippurivistön, sopii päivään. Edellinen joutsenkuva oli kaunis sekin, mutta joutsenkuva muistutti oman järvemme joutsenista, joita vielä muutama päivä sitten kolme uiskenteli pesäpaikkojensa läheisyydessä. "Sydän syrjällään" katselin kaunista menoa, vähän peläten mahdollisia tulevia pakkasia. "Kekkosen" kalastuskoski virtaavine vesineen on lähellä, mutta tietääkseni siellä ei ole koskaan joutsenia talvehtinut. Toivottavasti lennähtävät sinne, missä olo olisi turvallista ja saalista riittäisi.
Isänmaallisesta päivästä huolimatta aion sitoa tänään lisää mustikka-, puolukka- ja havukransseja. Pressu kodinhoitohuoneen lattialle ja homma käyntiin. Korkeintaa rusetti koristeena. Menneen kesän kauniisti kuivuneita kuusenkäpyjä olisi, mutta ovat niin suuria. En tiedä, mitä niistä tekisin. Onko hyviä ehdotuksia?
Pumpulin lailla sujuu minunkin joulunodotukseni. Kreemileivonnaisia hieman kierrän, painoa voisi pari, kolme kiloa tippua ennen joulua, saisi hyvällä omalla tunnolla sitten syödä jouluherkkuja!!! Muistan aina, kun Tampereella tapasin asiakastapaamisessa joulun alusviikoilla miehen, joka laihduttaa aina ennen joulua viisi kiloa. Sai sitten herkutella olan takaa, eikä paino ylittänyt hänen "ihannepainoaan"!!! Ja ne vähäiset joululahjat, mitä tarvitsen aikuistuville pojilleni, ovat jo "pukin kontissa". Ja ystäville tarkoitetut rusinakakut valmistuvat aikanaan.
Raskas on presidenttimme kättelypäivän ilta, henkisesti. Toivottavasti presidentin kanslian ohjetta kättelijät noudattavat, jättävät suruvalittelunsa sanomatta ääneen. Kaikesta huolimatta tv pitänee pitää taas auki ja toisella silmällä pitää ihailla pukuloistoa. Joskus tuntuu, että monelle daamille vuoden tärkein esilläolopäivä!
Itsenäisyyspäivämme hyvää oloa kaikille toivottaen jatkan aherrustani täällä harmaalla rannalla.
-
Viikko sitten torstai ja perjantai eivät tuntuneet ollenkaan arkisilta! Torstaina alkuillasta tapasin Königissä "entisiä koppilaisia" (jokavuotinen tapaaminen joulukuun toinen torstai ja toukokuussa Kaisaniemen ravintolassa). Parissa tunnissa kuulumiset oli vaihdettu ja sitten suuntasin "Hesan yöhön" Suomalainen kirjakauppa ja Akateeminen kirjakauppa houkuttelivat taas kerran, sitten Gloriaan matkan varrella olevan Artekin glögin ja pipareiden jälkeen odottelemaan juniorin näytöksen loppumista. Ja istua sain narikkamiehet seuranani kolme varttia. Yksi narikkamiehistä totesi, että taisit siinä sohvalla istua vuosi sittenkin! Joo apina muistetaan!!!
Perjantaina Stockan kellon alle treffit parin ystävättären kanssa ja sitten syömään ja parantamaan maailmaa. Sitten vielä Hakaniemen hallin vintille juomaan hyvät kahvit. Tarja Halosen pöytä oli varattuna, mutta istumapaikat löytyi.
Illalla sitten Gloriaan katsomaan Pykälän Spex 2014 näytelmä "Elävänä vai kuolleena". Se on tarina villistä lännestä, jossa miehet - ja myös naiset - ovat rautaa. Laki ja järjestys on kuitenkin suhteellinen käsitys, eikä kaikki ole aina sitä, miltä näyttää.
22 opiskelijaa näytteli, 11 tanssi ja 12 oli live-orkesterissa. Lähes koko syksyn olivat työstäneet. Opiskelijavoimin lavastivat, puvustivat, markkinoivat jne. Viisi loppuunmyytyä näytöstä. Vuosi sitten pääosan näyttelijäpoika siirsi valmistumistaan puoli vuotta, jotta pääsi vielä kuudennen kerran näytelmään esiintymään! Teatteri oli hänessä menettänyt.
Juniori oli yksi näyttelijöistä ja illan esitys yllätys yllätys alkoi hänen laulullaan. Kolmen ja puolen tunnin esitys oli hyvin laulu- ja tanssipitoinen. Melkein musikaali.
Lauantaina sitten taas kohti Keski-Suomea. Heinolan moottoritiellä mentiin 70 kilometrivauhtia kiltisti ohittelematta. Toivakassa sitten piti nähdä puolalainen puoliperävaunurekka roikkumassa neljän metrin rotkon reunalla. Tikapuilla kuljettajaa oli pelastettu!
Jouluun en ole vielä ehtinyt keskittyä, tänään lauantaina tulee ekat jouluasukkaat ja kuusen kävin jo kahdelle terassille hakemassa ja jalkaansa laittamassa. Valot ripustan aamulla. "Viimeinen silaus" huusholliin ja rusinakakku pöydälle ja vieraat saavat tulla! Kolmas kuusi haetaan maanantaina, aatonaattona seuraavat tulijat.
Teen vain porkkanalaatikon, muut laatikot ostan valmiina. Joulukinkku korvataan tänäkin jouluna hirvipaistilla.
Pysyisipä tuo lumi maassa. Kovin paljon sitä ei lisää ole tullut ja vähän vesisateiselta sää illan suussa tuntui. Ja veneellä saareen pääsisi tänäkin jouluna.
Mutta odotellaan, jos tuo jouluinen fiilis saapuisi.
Hyvää joulunalusaikaa kaikille.
-
Hyvää Joulun jälkeistä aikaa kaikille palstalaisille.
Selvittiin siitä! Eikä veneellä saareen päästy, pakasti sopivasti pariksi yöksi 12-15 astetta ja järvi jäätyi ja satoi vielä pakkaslumen päälle. Aurinko paistaa, noin 10 astetta miinuksella ja maisema on kuin postikortti.
Kaikki pesevät koneet pyörivät, keitin teetä ja piparkakkutalon katto on joutumassa "parempiin suihin"! Itänapurin uuden vuoden asukkaat tulevat porrastetusti, eilen, huomenna ja viikon päästä lauantaina, joten perimmäistä huushollia saan pitää majatalonani. Suomijoululaiset ovat jo poistuneet.
Niin minunkin omat juniorit. Äsken lähti Hesan poika tyttöystävänsä kanssa ajeleman, toinen juniori viettää enemmän aikaansa "anoppilassa", pikkukaupunkikodin läheisyydessä. Mutta oli arkisissa askareissa, siivoamassa ja lamppuja vaihtamassa, kuusien valoja parantelemassa jne.jne. täällä rannalla. Loppiaiseen saakka saa vapaata pitää työstään.
Hyvin harvoin olen joutunut suurempaa joukkoa "jouluttamaan", mutta nyt kyllä oli sen verran menevää ja tulevaa, että tuntui siltä, että köksä olen. Mielelläni kyllä. Omien lisäksi Tapaninpäiväperjantain ja lauantain välisen yön passasin ja seurustelimme ja saunoimme Hesan ystäväpariskunnan kanssa. Jatkoivat lauantaiaamuna matkaansa Ylläksen Äkäslompoloon pariksi viikoksi. Eilen illalla kello 19 siellä pakkaasta -31,5 ! Kommadopipoa pitää päähän laittaa, jos suksille mielii!!!
Eilen lauantaina luovutin köksähommat nuoremmille naisille ja he tekivät mm. erittäin onnistuneen kermaista kantarellikeittoa ym. Sitten illalla vielä Hannunpäiväkahveille.
Onneksi Joulu on vain kerran vuodessa!
-
Kylläpäs on Piikatytöllä ollut touhua töppöset täynnä! ::)
Kaipa tähän ketjuun voin minäkin arjestani kertoa?
Joulun menin sieltä missä on aita matalin, mutta silti polveni äityi aika pahaksi. Olin jo marraskuussa lääkärissä ja sain kortisonipiikin, mutta sen antama ihanuus kesti vajaat kolme viikkoa, oli tosi ihana tunne, kun kipua ei tuntunut pieneen aikaan.
Tänään olin ortopedilla, huomenna menen röngteniin ja kuulemaan tuomiota. Taitaa tulla lähete leikkaukseen, kuinka kauan vaan saa odottaa pääsyä leikkauspöydälle.
Buranan voimalla tässä sitten kitkutellaan... :(
Kotinurkissa enimmäkseen tuli joulu vietettyä. Eilen oli meikäläisen kulttuuripläjäys, kun oltiin elokuvissa. Jo mennessä tiesin, että hömppää on odotettavissa, mutta sittenkin se yllätti, enpä kehuisi. Näyttelijät olivat onneksi hyviä.
Niin ja se elokuva oli "Eila, Rampe ja likka", Heidi Herala ja Pirkka-Pekka Petelius pääosissa.
-
Hemuli, ei tämä ole ainoastaan minun arkisten asioiden temmellyskenttä. Kaikille avoin.
Ihan oikeita töppösiä olisi jalkaan kaivannut, olisi ollut meno kepeämpää ja ei olisi edes sukkia tarvinnut ja tarennut olisi noissa muutaman päivän pakkasäissä. Nythän se taas lupaa melkein vesikelejä. On minulla mustat polvipituiset, mustat lahtisen töppöset, mutta jostain syystä eivät täällä maalla ole mukana. Kuoma-kenkiä pidän ja varpaat tarkenevat!
Moskovalaisen pariskunnan ja kaksi lastaan sain tänään ottaa vastaan. 5-vuotias tytär esitteli innoissaan uutta suksiparia ja siinä esittelyn saivat myös 3-vuotiaan veljenkin suksipari. Olivat innoissaan, kun maa on valkoinen lumesta ja säähänkin on tulossa pakkasen alennusta.
Tänään taas "kassialmana" siirryn sivistykseen! Kyllä niin mielelläni olisin jo pysyvästi täällä järven rannalla, syntymämaisemissa. Mutta eiköhän ensi vuoden puolella muuttolaatikot matkusta tänne.
Vasenta polvenseutuani Hemuli linkutin minäkin muutaman päivän. Tapaninpäivän aamuna puhelin soi huusshollin toisessa päässä ja matkan varrella oli lasten keinuhevonen, jota en ollut lapsiperheen poistuttua vienyt huoltorakennukseen. Pitkä yöasu tarttui hepan "jalkoihin" ja rojahdin vasemmalle polvelleni lattialle!!! Onneksi en lentänyt oven karmeihin. Polven "taustalihas" kipeytyi ja aina levon jälkeen piti vähän linkuttaa. Yöksi laitoin Tummelia ja pitkälahkeista. Nyt muutaman päivän jälkeen alkaa tuntua entiseltään. Nuoriso kiikutti keinuhevosen vauhdilla "talliinsa"!
Tummeli on lempivoiteeni jaloille ja käsillenikin. Vanha hyvä voide.
Nyt tämä pirtti pimenee. Hyvää yötä!
-
Meillä on ollut tosi hiljainen joulun aika - ja hyvä niin!
Pojan perhekin lähti Tapaninpäivänä Leville, joten hiljaista on, mitään vieraita en ole jaksanut (lue viitsinyt!) kutsua, siskon luona joulupäivänä käytiin.
Tänään sitten olin siellä röntgenissä ja niin kävi kuin arvelinkin, leikkausjonossa ollaan kai seuraava puoli vuotta. Lääkäri lohdutti. että hän leikkaisi vaikka huomenna, jos se hänestä olisi kiinni. Kortisonipiikki taas laitettiin, kai se pieneksi aikaa helpottaa.
Rahaa meni, että heikottaa, kun kävin yksityisellä lääkäriasemalla, mutta arvauskeskuksessa ei kuitenkaan olisi tapahtunut mitään, kun sinne joskus olisi päässyt.
Onnekasta Uutta Vuotta minunkin puolestani kaikille, toivottavasti foorumikin tästä lamasta nousee ja kirjoittajat heräilevät!
-
Oootte te Plikat mukavia; Piikatytto elää ulospäin, kovinkin toimeliasta -(on muuten pirun energinen)-, Hemuli taas, -enempi
kotitalous-ihminen.-(masentuu pienistä)- H
yvvää uuttavuotta!!!!!
- mites tuonkin kirjottamansa korjais. :o
-
Hemuli taas, -enempi
kotitalous-ihminen.-(masentuu pienistä)
Jaahas Kropsu, siinä olet ihan oikeassa, että masennun tai ainakin alkaa hatuttamaan joskus ihan turhatkin asiat, sen kotitalousihmisen kanssa saattaa olla vähän niin tai näin. Kotinurkissa ainakin enimmäkseen pysyttelen.
Piikatyttö on kyllä kadehdittavan energinen, mutta taitaa olla vuosirenkaitakin paljon vähemmän kuin meikäläisellä. :D
Pian alkaa sitten se räiskintä kuin kolmas mailmansota olisi syttynyt, sitä pauketta riittää täällä syrjäkylälläkin, ei tarvii lähteä minkään suurempaan cityyn. ::)
-
Hyvä et huomioit Hemuli..vallankin näin noppeesti. Mulla kun "fiilinki kukkii,,kun vähän uhmasin, -terv. ohjeita."
Anteeks pyynnön oon velkaa; etten joudu syytteeseen..
Kivva on ollut taas vuodnpäivät, sillontällön takertuu joihinkin sanomisiin,,varsinkin vanhanaikasiin..
Kantsii muisraa nuorempienkin.. joskus tulee kysyntää,,n
-
Hemuli, minua ainakin lohduttaa, jos ihan kaikki ihmiset eivät jaksa aina suorittaa. Varsinkaan sitä joulua! Luultavasti olen minäkin muutamaa yötä vanhempi kuin energiapakkaus Piikatyttö, ainakin olen raihnaisempi. ::)
Toivottavasti sinun ei tarvitse polvesi kanssa jonottaa enempää kuin sen hoitotakuun saneleman 6 kuukautta, mieluummin vähemmän. Minulla kesti ensimmäisestä terveyskeskuskäynnistä leikkauspäivään tarkalleen 9 kuukautta, mutta siinä oli muita tutkimuksia välillä. Jonohoitaja kyseli kesällä, joko valitan sairaalan toiminnasta, mutta rauhoittelin ettei tässä mitään hätää ole valmiissa maailmassa.
Kropsu, älä nyt liikaa ota virkistettä. Ilta on vielä nuori! - Hyvää tulevaa vuotta sinullekin, vanha kuoma! :D Juttele vain "vanhoja", minusta ainakin on mukava lukea länsisuomalaisten murrejuttuja. Krottimooses toisessa ketjussa jäi arvoitukseksi. Luulisin sitä riepunukeksi.
-
En oo määkä kuullu krottimooseksesta, krottimollikasta kylläkin ja se o just se riepunukke tai räsynukeks sitä pruukattiin meillä päin sannoo.
Kyl määki vähän ajattelin ett on kropsu tainnu ottaa jottain piristävvää, mutta sain pirettyä näppini kurisa enkä kirjottanu siitä mittään. ::)
Sillai kai!
-
Kyllä paukkui tässäkin maalaiskaupungissa euroja taivaalle. Hajanainen pauke alkoi jo iltaseitsemän paikkeilla, jatkuvana räiskeenä 23-24.15. En osaa siitä nauttia. Onneksi taas helpotti, vuodeksi!
Kyllä sitä minäkin olen 40-luvun kasvatti. Äitini ja isäni tapasivat sotatantereella ja "rauhan jälkeen" ja pienet rapiat, minäkin ilmaannuin maailmaan. Viikottainen tennistunti antaa tärinää jaloille ja rintarottingille ja onneksi sokerit sun muut ovat pysyneet kohdillaan. Flunssanestolääkitys, rommikaakaokaan, ei ole arvoja heitellyt. ja työtähän maalaistyttö oppi tekemään jo koulutyttönä, ehkä jo vähän ennenkin. Ainakin kärpäsiä piti olla ripsumassa kesällä, kun naisihmiset lypsi lehmiä!!!
Violan luumukräämiä piti tehdä. Äiti sitä valmisti, mutta minä olin unohtanut, kuinka hyvää se onkin. Nami, nami. Jos Kropsu otti miestä vahvempaa vuoden vaihtumisen kunniaksi, minä lämmitin vain Valion vaaleaa glögiä ja täydestä meni ilman vahvistuksiakin.
Olet Viola menossa katsomaan Jouitsenlammen. Tampereella St.Petersburgin Ballet Theatre sen esittää. Ryhmä kiertää Lontoot ja Pariisit. Minulla oli tilaisuus noin kymmenen vuotta sitten käydä katsomassa Joutsenlampi Pietarin Mariinskin teatterissa. Aitioparvekkeelta sain esitystä haltioissani seurata. Tulet nauttimaan esityksestä.
Illan suussa säikähdin, pitääkö lähteä etsimään sähkömiestä aattoiltana. Puhelimeen tuli viesti rannalta "Sauna Error E7?". Pyysin katkaisemaan pääsulakkeesta koko huushollin virrat. Temppu auttoi, kohta tuli viesti "Kiitos U! Jo sauna toimii!". Mielestäni asukkaat eivät osanneet suomenkieltä, mutta joko jotain osaavat tai sitten kääntäjägoogle auttoi heitä. Pääasia, ettei minun tarvinnut lähteä takaisin rannalle.
Eilen illansuussa sähköt hieman temppuilivat rannalla. Muutaman minuutin sähkökatkoja ja "pieniä räpsäyksiä". Onneksi ei ainakaan samoja ongelmia, kuin Savon suunnalla, Leppävirta ym. Saman Savon Voima Oy:n johtojen alueella olemme ja kolmen vuorokauden sähkökatkosta on vuoden takainen kokemus. Onneksi silloin ei ollut asukkaita eikä pakkasta.
Kropsu, minä mietin aikanaan, josko minusta olisi tullut kotitalousopettaja tai jumppamaikka. Ei tullut kumpaakaan, mutta rusinakakun osaan leipoa!!! Jokaista saapuvaa turistijoukkoa odottaa tekemäni kakku pöydällä ja yleensä se on loman aikana syöty. Toki en turistien roskapusseja tutki, mutta tuskimpa sitä sinne on joutanut.
Kaikille teille toivotan erittäin antoisaa ja miellyttävää vuotta 2015.
-
Tohon sun Piikatyttö kertomaas SAVOSEUDUN SÄHKÖ-YHTIÖÖN;taitaa mulla olla nostalginen tuntuma.
Saattoiko siellä olla verkosto-päällikkönä joku Keijo E.......,,jos niin,niin sattumien summa on "korkeimman kädessä..
vuosia on kertynyt jo hänen kuolemastaankin.. Kaikenmoista mieleen tulee,,pikku vihjeestäkin
Muuten voidaas taas hyvin,me kaikki..Otetaan Hemulikin mukaan ja kuoma JUustiina,,
Et si luovuta Justiina!! ja Hemuli ,oo muutako laiska,.,kinttunsa kans. :) :)
-
Vaikka on hirmu kiire vanhanpojan uudenvuodenpäivän kaffeille (ei mitään muuta yhteistä, kuin autokyyti tarvittaessa Tuuriin tai päiväkahvit, kuten ei tennis-vanhallapojallakaan!!!) täytyy sinulle Kropsu kertoa, että kiireitten mentyä kerron täällä sähkösopimuksen kilpailuttamisesta! Yhdessä yössä voi hinta laskea 12.000 euroa!!!
Juokaa makoisia Uuden Vuoden 2015 päiväkahveja ystävienne kanssa ja vaikka yksinkin. Minä menen nyt.
-
En minä sinne vanhanpojan uuden vuoden päiväkahveille ja kinkkivoileiville jäänyt moneksi päiväksi. Viisi tuntia haasteltiin ja kotipikkukaupunkiin ja perjantaina maalle jännäämään, miten sähköjen käy.
Onneksi muutaman minuutin pitempää katkoa ei ollut, mutta "valon nykimisiä" sitäkin enemmän ja nyt sähkömies tutkii, onko vilkkuminen aiheuttanut jokaisen saunan Error 7-virheen, joka laukeaa vain mittaritaulun pääkytkimen avulla. Sähköt pois koko huushollista ja takaisin.
Siinä Savon Voima Oy saa tulla tekemään omat johtopäätöksensä. Olen vihainen. Eiväthän mitkää sähköä käyttävät laitteet, jotka ovat jatkuvassa virtapiirissä, kestä moista "pomppimista".
Pakkasta 23 astetta ja maisema kuin postikortti pikkukaupungissakin. Illalla ajelin täyden kuun loisteessa ja valoisan tuntua riitti vielä myöhään illallakin. Lumi ja täysikuu yhdessä ja vähän pidentynyt päivä. Mahtavaa. Eikä onneksi tuo kuuhulluuskaan vaivaa!
Oikein mukavaa pakkaspäivää kaikille, tämäkin "ilo" taitaa pian loppua ja taas jännätään lumimyrskyjä ja sähkökatkoja. Jotain muuta jännitystä minäkin elämääni kaipaan, kuin sähköhäiriöitä. Jos nyt minkäänlaista jännitystä
alkuunkaan toivon!
Hyvää Loppiaispäivää. Kuuset ja riisua koristeita ja viedä ulos huomenna. Niin ennen vanhaan!!!
Ps. Kropsulle en ole vielä ilmoittanut, millaisten keskustelujen kautta sähköliittymän hinta yhdessä yössä putosi 12.000 euroa. Mutta selvitys tulee!
-
Rakkaalle rannalle taas kurvailin. Ja sähköt toimii! Meidän tienoo on ollut pahimpien häiriöpaikkojen ulkopuolella. Viikko sitten lauantaina kello 8.00 "kaikki pimeni". Jäi aamukahvit keittämättä. Kun kymmenen paikkeilla soitin juniorille Tampereelle ja pyysin katsomaan, kuinka laajalla alueella Savon Voiman sähköt on poikki, juniori totesi, että sinullahan on sähköt. Ei ollut. Taas kerran sähköyhtiön sivut narrasivat!
Minulta löytyi vikapuolen pomon suora numero ja hänelle soitin. ihmettelin, että johtoporraskin tekee töitö lauantaina, johon vastaus, että varmaan huomenna sunnuntainakin! Kun kerroin, että käytäntö ja heidän nettisivunsa ovat ristiriidassa, pomomies totesi, että "meiltä päin" oli jo ilmoitettu, että sähköt pois. miehiä jo tarkistamassa linjoja.
Lähdin kirkonkylille kahville ja asioille ja kun palasin, sähköt kunnossa.
Mutta osaan sitä toheloida minäkin. Aamulla autoni ovet avautuivat napin painalluksella, mutta, kun pääsin pikkukaupungin keskustaan, lukitus ei onnistunut! Vaihdoin parkkipaikkaa, ajatellen, että "joku sähkölaite purkaa lähietäisyydellä virtojaan ja aiheuttaa häiriötä (tiedän paikkoja, jossa näin tapahtuu). Mutta ei. Ajelin autoliikkeeseeni ja avaimen "patteri" vaihdettiin, mittaustulos ilmoitti, että melkein loppu patteri oli. Minun autossani ei mikään merkivalo kerro, että avaimen patteri loppusuoralla. Toisin oli poikieni isän autossa, "Leksus", jossa joulunaikaan merkkivalo ilmoitti, että patteri riittää noin viikoksi avaimessa. Junuorin piti lähteä aatonaattona vaihdattamaan patteria 45 km:n päähän. Oli pakkasta jne.
Mutta patterin vaihdosta oli hyötyä. Autoliikkeen pojat kysyivät, joko olen katsastanut autoni. Katsastutan sen aina
itse. Kauhistuin, 18.1. auto täyttää vuosia ja tulevana maanantaina viimeinen katsastuspäivä. Viisi minuuttia seurustelua allakan kanssa ja auton nokka kohti Jyväskylää, tuttua katsastuakonttoria kohti. Autoliikkeen pojat neuvoivat, että aja nelosella ja polta karstat menomatkalla (40 km)! Aivan pahin ruuhka-aika ei vielä ollut ja sallittua satastakin sain ajaa - nelosella.
Ja leiman sain!!! Kiitän leimasta itseäni ja autoliikkeen huoltomiehiä, huollatan autoni 15.000 km:n välein, ohjeistuksen mukaan.
Käyn aina samalla katsastusasemalla. Jos tulen muistamaan tämän katsastuksen, muistan kyllä ensimmäisenkin 2-vuotiskatsastuksen. Menen aikaa varaamatta asemalle vajaa viikko ennen viimeistä päivää. Miellyttävä konttoristi toteaa: "Kuukausi sitten teidän olisi pitänyt autonne katsastaa!". Johon vieressä seisonut katsastusmies sanoo, että huomautuksella varmaankin olisit päässyt, jos ratsiaan olisit joutunut. Auto on niin uusi.
Alitajuntaani olin iskostanut, että ajoin autoni Hesasta helmikuun 18. päivä. Mutta ei, se olikin tammikuun 18!
Siinä sitten meni myöhäisen iltapäivän sovitut asiat uudelle aikataululle ja tänne rannallekin ehdin vasta iltakymmeneksi.
Mutta nyt olen ansainnut hyvät yöunet.
-
Menevälle sattuu ja tapahtuu :) :), piikatyttö :), meikäläinen muistaa unissaankin auton huolto-ja katsastusajat. Mutta minulla on aikaa ajatella...
-
Tulin taas kerran siihen tulokseen, että ei näiltä palstoilta "löydä sitä juttua, jonka on joskus lukaissut, mutta haluaisi vielä kurkistaa uudestaan". Olivatko Anniliisa ja Justiina tai Pumpuli tai joku muu "tyttö", jotka olivat jo aloittaneet Jussi Valtosen "He eivät tiedä mitä tekevät"-Finlandia palkitun romaanin lukemisen. Minä vasta kurkistin, että joululahjakirjassa on 559 luettavaa sivua! Millähän sivulla te toiset olette jo menossa!
Tänäänkin olisin voinut aloittaa lukemisen, mutta illasta meni oma aikansa tv:n kuuntelemiseen. Ei niinkään paljon katselemiseen. Aktiivista katselemista oli vain "Kandit" ja "Stuttgard".
Kandeja luulin ohjelmaotsikon perusteella joksikin sairaalahömpäksi, joita en viitsi katsoa. Mutta lyhyt sarjahan on aivan liveä. Oikeaa käytäntöön opettelemista. Ja vain puoli tuntia kerrallaan. Ja sarja paljastaa, mikä mahtava työympäristö kandeilla on osaavan ja kandeille aikaansa antavan hoitohenkilökunnan rinnalla.
Kaikki nuoret ovat miellyttäviä, mutta Miskasta löydän "oman poikani", joka on "harjoitellut" terveyskeskuksessa kohta kaksi vuotta. Ulkoinen olemuskin "peilikuva" ja toiminnan rauhallisuus, mikä miellyttää minua. Yksi harrastuksistakin sama, musiikki.
Miskan musiikkiharrastus on koko perheen harrastus. Kukkakin katsoi ainakin yhden jakson, jossa Miskan isä, Tampereen seurakunnan "pappi", Tarvo Laakso kitaran kanssa laulatti poikansa harjoittelupaikan vanhuksia kauniina kesäpäivänä puitten varjossa. Kukka on aivan oikeassa, yhdessä laulaminenkin on omanlaisensa seuraleikki. Seuraleikki parhaimmasta päästä.
Googletin Tarvo Laakson ja totesin, että harva tuohon ikään mennessä on saanut musiikin parissa yhtä paljon aikaan. Pappistyön ohessa. Suosittelen lukemaan "rokkipapin elämänkertaa".
Lunta on saatu keskisessä Suomessakin. Maanantaiaamuna sain herätyksen täällä rannalla kello neljältä, kun auratraktori tuli rannalle. Nyt tiistai-iltana piti ottaa uusiksi. Lumi on tullut rauhallisesti, ei myrskyjä eikä sähkökatkoja.
Maalainen minusta on tullut. Kerran viikossa käyn pelaamassa pikkukaupungissa tennistuntini ja tarvittaessa pihalumille kyytiä ja kipin kapin takaisin rannalle. Torstaina taas juoksemaan pallon perässä.
Tulevana kesänä aiomme saada tänne rannalle tenniskentän valmiiksi. Joku turistikin saattaa haluta pelaamaan. Ja minusta kyllä saa pelikaverin tarvittaessa. Muut kiireet laitetaan silloin sivuun, jos pelaamaan pääsen.
Nyt tuutumaan!
-
Piikatyttö kyselee tästä Jussi Valtosen opuksesta.
Minä olen sen lukenut.Minua ainakin alkoi peloittaa tämä maailman meno.Ollaanko me enää missään turvallisessa maailmassa.
Tietenkin ymmärrän että on kyse ..vain ..romaanista.Varmaan tekevät myös Englannin käännöksen että voi Amerikan vävykin sen lukea.
Sinne Konneveden kansallispuistoon oltiin jotain laittamassa,en nyt muista mistä oli kysymys.
Mutta minuun kolahti sana Kivisalmi.Onkohan sama paikka jossa kauan sitten meni linjaauto lossilta järveen.
Siinä meni myös Maaningan kunnankätilö pienen poikansa kanssa..
-
Ei varmaankaan ole Ylläpidon vika, jos täältä ei löydä etsimäänsä. :)
Jos me käyttäjät (minä mm.) laittaisimme kirjajutut osioon: Harrastukset, Kirjan lukunurkka, olisi se ehkä helpompi läytää, kuin Pulinanurkasta! ;) Anteeksi!
Tuossa etusivun yläosassa on sana: Haku. Siitä voi yrittää etsiä haluamaansa. En ole kyllä koskaan kokeillut. :-[
-
Ei varmaankaan ole Ylläpidon vika, jos täältä ei löydä etsimäänsä. :)
Jos me käyttäjät (minä mm.) laittaisimme kirjajutut osioon: Harrastukset, Kirjan lukunurkka, olisi se ehkä helpompi läytää, kuin Pulinanurkasta! ;) Anteeksi!
Tuossa etusivun yläosassa on sana: Haku. Siitä voi yrittää etsiä haluamaansa. En ole kyllä koskaan kokeillut. :-[
Olen samaa mieltä pumpulin kanssa, että olisi mukava, kun laitettaisiin omaan ketjuun jotkut määrätyt asiat.
Olen joskus siitä kirjoittanutkin, pulinoihin asiat hukkuvat ja painuvat unohduksiin.
Haku kyllä toimii aika hyvin, sieltä olen hakenut kaipaamiani juttuja.
Onhan täällä kirjan lukunurkkakin, sinne vaan ei ole jälkeen viime kevään mitään kirjoiteltu.
-
Sinne Konneveden kansallispuistoon oltiin jotain laittamassa,en nyt muista mistä oli kysymys.
Mutta minuun kolahti sana Kivisalmi.Onkohan sama paikka jossa kauan sitten meni linjaauto lossilta järveen.
Siinä meni myös Maaningan kunnankätilö pienen poikansa kanssa..
Eilen Savon Sanomissa kirjoitettiin kahdesta viime sotien aikana Etelä-Konneveteen pudonneesta pommikoneesta. Putoamisalueet ovat nykyisen kansallispuiston alueella. Uhrien muistoksi suunnitellaan muistolaattaa Kivisalmen lähelle.
Kivisalmessa tapahtui todellakin paha onnettomuus 50-luvulla, kun linja-auton jarrut pettivät ja se syöksyi puomin läpi järveen. Siitä tapahtumasta on paikalla muistolaatta.
Onnettomuuden seurauksena alettiin puuhata siltaa Kivisalmeen lossin tilalle.
-
Anniliisa ja Justiina, Savon tytöt, Kivisalmi on vain 35 km:n päässä täältä rannalta.
Muistan sen kauniin, kesäisen sunnuntaiaamun, kun radion kautta saimme kuulla Kivisalmen ikävästä "lossionnettomuudesta". Lähinaapurin vanhaemäntä piti sunnuntaiaamuisin pyhäkoulua ja minäkin veljeni kanssa olin naapurissa. Pyhäkoulu keskeytettiin siksi aikaa, kun uutista kuuntelimme, me lapsetkin.
Omalta kylältämme onnettomuudessa menehtyivät kaksi poikaa, heidän äiti pelastui. Perhe onnistui vielä vuosien saatossa saamaan kaksi "uutta" poikaa. Onneksi, vaikka menetettyjä poikia ei millään voinut korvata.
Koivuranta Oy liikennöi edelleenkin seuraavan polven vetämänä. Ohitan heidän hallinsa jokainen kerta, kun ajan täältä rannalta pikkukaupunkikotiin.
Kivisalmeen saatiin silta, en muista, kuinka kauan sitä saatiin odottaa onnettomuuden jälkeen.
Suhteellisen lähelle Kivisalmea, Etelä-Konneveden kansallispuiston alueelle, putosivat nuo Savon Sanomien artikkelissa 27.1.2015 mainitut kaksi suomalaista sotilaskonetta (pommikonetta). Rautalammin kunta on jo tehnyt poliittisen päätöksen muistomerkin tekemisestä ja pystyttämisestä Kivisalmen Kievarin levähdyspaikalle. Rautalampilaiset ovat nopeita ratkaisuja tekeviä, joten voin uskoa, että muistomerkki on paikallaan jo tämän vuoden aikana.
Kivisalmen Kievari on viime vuosina ollut hyvin suosittu "hampurilaispaikka". Paikkaa ovat pitäneet kesäisin pystyssä ammattikorkean yrittäjälinjalla opiskelevat pojat (en ole vielä siellä tyttöjä nähnyt). Hampurilaiset ovat isoja ja maistuvia ja joskus niitä joutuu vallan jonottamaan! Paikalla järjestetään kesän aikana musiiki-iltoja, rantakalailtoja jne.
Jos kesällä ajelette Kivisalmen sillan kautta, pysähtykääpäs poikien Kievarissa!
-
Eilen lauantaina etsin sähkölamput ym. "pimeän karkottaja" tmahdollisen sähkökatkon yllättäessä. Mahdotonta myrskyähä, lunta ja vaikka mitä luvattiin!
Aamu valkeni aurinkoisena, puiden kumarteluja ihailin, mutta mitään ei kaatunut ja sähkökatkoja ei tullut. Savon Voiman sivuilta huomasin, että koko pitäjämme alueella ei seurantani hetkellä ollut yhtään häiriötilannetta. Vaikka heidän sivuhinsa ei aina voikaan luottaa. Kaksi kertaa on käynyt niin, että heidän mielestään meillä on sähköt ja meidän mielestä ei!!!
Päivä oli kaunis, vaikkakin tuulinen. Sauvakävelylenkki piti tehdä. Ja sitten jokaisen talon varaavaan takkaan taas yksi uunillinen lämmitystä. Juniori katsoi tämän vuoden tammikuun sähkönkulutuksen ja vertasi sitä vuoden 2014 tammikuun kulutukseen. Kulutus oli 200 euroa pienempi v.2015 tammikuussa. Kaksi selitystä kulutuksen laskuun: hänen joulun aikaan tekemänsä "asetusmuutokset" ja minun päivittäinen lämmitys. Pienen palkkion saan, kun teen talonmiestöitä. Ja klapit eivät lopu ja kone tekee niitä lisää!
Katsoin taas "Loirinuotiolla". Mika Kaurismäki ja Kari Väänänen olivat vieraina. Olen katsonut kaikki jaksot ja aion katsoa tulevatkin. Jos en satu olemaan tv:n ääressä esitysaikaan, katson netin kautta. Ja tulossa on Lenita Airistoa, Jörn Donneria jne. jne.
Mika Kaurismäki asuu nykyään Brasialiassa ja tekipä hyvää, kun hän kertoi, että "kun hän saapuu Riosta Hesaan, tuntuu, että keskustassa oleva koti on kuin maalle tulisi". Minäkin aina muistan, kun laskeuduin New Yorkin koneesta Vantaalle, tuntui, kuin johonkin pikkukaupunkiin olisi tullut. Enkä Hesassa kymmeniä vuosia kantakaupungissa asuneena osaa sitä minään "Metropolina" pitääkään. Aivan sama ajanko autoa Hesassa tai Jyväskylässä.
Mutta kyllä nyt niin maalaiseksi tunnen itseni, etten viitsisi pikkukaupunkiinkaan täältä lähteä. On vaan kerran pari viikossa mentävä asioita hoitamaan ja tennistä pelaamaan ja tekemään lumityöt pihaan. Näyttää pihapiiri asutulta.
Mukavaa, keväisen talvista tulevaa viikkoa toivotan teille kaikille.
-
Kuka palstalaisista on käynyt katsomassa ruotsalaisen Carin Mannheimerin kirjoittaman komedisn "Vielä ehtii"?
Nyt minä olen. Lähdin mukavan ryhmän mukaan Mikkelin Teatteriin ja esitys oli näkemisen ja kuulemisen arvoinen. Arvostelujen mukaan seniorikomedia on "hierontaa sielulle ja nauruterapiaa keholle." "Sellaista verbaalista ilotulitusta koko 2,5 h, että nuorempia katsojia hekottaa". "Ikää on jo 80, mutta paljon pitäisi vielä ehtiä, asua kollektiivissa, rakastua ja aloittaa uusi elämä".
Mikkelin Teatteri oli uusi asia minulle, mutta erittäin tyytyväisenä niin esitykseen, kuin kaikkeen muuhunkin lähdin kotimatkalle tuttujeni kanssa.
Esitys menee Hesassa ja näyttelijäjoukko on Leena Uotila, Ulla Tapaninen, Riitta Havukainen, Kaisa Torkkel, Vesa Vierikko ja Jukka Rasila. Nimet btakaavat, että menoa riittää sielläkin.
Tampereella näyttelijäkaartiin kuuluu mm. 82-vuotias Eila Roine.
Jos esitys menee mukavan matkan päässä ja ette ole sitä vielä katsonut, suosittelen.
Märkää lunta sataa ja tv kertoo "pääkallokelistä" keskisessä Suomessa. Eipä ole tarvetta tänään autolla minnekään lähteä. Ihanan aurinkoisia päiviä viime viikolla onneksi jo muutama. Tuntuu, että energiaa saa aurinkopäivistä varastoonkin.
Ei kai vaan kevätväsymys vaivaa teitä palstalaiset! Olen kaivannut mukavaa luettavaa, vaikka itsekään en ole ehtinyt kirjoitella. Talonmieshommia, teatterimatka jne. jne.
Kaikki Matit, nimipäiväonnitteluni!
-
Tänään onnitellaan myös Matiasta! Täällä joukossamme häärii muistamani mukaan parikin Matiasta. Onnea heille! :D
Mielestäni on kyllä asiat aika huonolla mallilla, jos eläkeläiset on niin väsyneitä tai kiireisiä, ettei muutamaa sanaa palstalle jaksa tai kerkiä kirjoittaa.
Mulla on se paha tapa, että sanon, mitä ajattelen. Niinpä sanon, että minä olen perinjuurin turhautunut! ::) Vaikka tänne mitä yrittäisi, niin ei juuri vastakaikua saa! Tuolla alakerrassa on matkailu- ja omat rahat osiossa "komeillut" nimi pumpuli jo kuukausikaupalla. Varmaan komeilee maailmantappiin.
En tällä kertaa edes pyydä sanomisiani anteeksi. Justiina sanoi joskus, että palstoilla ei saa huhuilla ketään. Siispä en huhuile. Sanon vain, että hukkaan menee hyvä palsta!
Kauniita kevätpäiviä! 8)
-
Pumpulille sanoisin että kyllä tämä eläkeläinen jaksaa ja ehtiikin, mutta joskus mielenkiinto on vähissä.
Minua pitää varmaankin aina "potkia" että innostus löytyisi.
En millään saa itsestäni ulos Aarno Korpelan kaipaamaa enkelitarinaa. Halua on mutta taito puuttuu :)
-
En tällä kertaa edes pyydä sanomisiani anteeksi. Justiina sanoi joskus, että palstoilla ei saa huhuilla ketään. Siispä en huhuile. Sanon vain, että hukkaan menee hyvä palsta!
Kauniita kevätpäiviä! 8)
Täytyy vähän selitellä tuota huhuilukieltoa. Joskus olen saanut turpiini keskustelupalstalla, kun olen huudellut tuttujen nikkien perään. Viisastuin vahingosta. Olen kanssasi samaa mieltä, pumpuli, että on turhauttavaa nähdä oma nimimerkkinsä jätettynä sinne viimeisimmäksi. Samoin on turhauttavaa, kun kukaan ei kirjoita mitään päiväkausiin.
Ei minullakaan ole kiire eikä erityisen väsy olo, mutta kun elämä on ____________________________________ tasaista kuin Maamme-laulun maisema, ei laaksoa ei kukkulaa, ei siitä paljoa osaa repiä. (Sentään viiva ei kuvaa aivosähkökäyrääni! 8))
Arkeni on arkista. Teatterimatkat ja konsertit eivät huvita. Kuten olen kertonut, kuulon aleneminen vaikeuttaa taidenautintoja. Onneksi näkö (ei ulkonäkö) on parempi ja pystyn lukemaan. Kirjastolaitosta kiitän päivittäin. Siinä ei verotus mene hukkaan.
-
Järkeviä ja ajankohtaisia meille monelle nuo Justiinan ajatukset...
Tuli mieleen kotipuoleni vanha opettaja,häneltä sain aina viisaita neuvoja ja ajatuksia niinkuin evääksi.
Niin se vaan on kun ikää karttuu,moni aikaisemmin niin tärkeäkin asia tuntuu merkityksettömältä.
Kirjasto on minunkin henkireikäni.Sielläkin olen tullut aika valikoivaksi.
Hyllyyn saavat jäädä kaikki rikosromaanit,eikö tässä nykyajassa jo ole tarpeksi jännitystä..
Kevättä kohti kuitenkin mennään,titityy titityy kuuluu aina räntäsateen lomassa.
-
Melkein kesää rinnassa! Illansuussa aurinkoinen järvenselkä aivan tyyni. Vastapäisen saaremme eteläpäähän pesiytynyt joutsenpariskunta ylväänä uiskenteli rintarinnan iltauintinsa. Jäät ovat jo sulaneet meidän rannoilta.
Vaalitulokset päivänvalossa, iso biotehdas "pikkukaupunkiini" jne. jne.
Vaalihurmos ei iskenyt, ääneni meni herralle, joka jäi varasijalle. Mutta puolueeni menestyi hienosti. Useimmiten äänestän henkilöä, nyt osuivat sekä henkilö, että puolue samaan ruotuun.
Biotehtaan tulo Keski-Suomeen on iso asia. Tyytyväinen päätökseen olen minäkin, mutta onneksi olen muuttamassa maalle, ei tarvitse puurekkaralleja olla päivittäin väistelemässä. Niitä tulee riittämään.
Tänään ilman kosteus oli jo sopiva rantarappujen ja kaiteiden öljyämiselle. Eikä luvatty yöpakkasta. Ja niitä riittää, tänään pääsin vasta hyvään alkuun. Viime kesänä käsittelimme yhdet raput, tälle keväälle jäi kahdet. Lisäksi kolme hiekkalaatikkoa ja kolme vastakkainistuttavaa keinua ja niiden aluset. Onneksi terassitilat ovat katettuja, terassikalusteet säilyvät melkein uuden veroisina monen monta vuotta.
Huomenna pitää jo heti aamusta olla kirkonkylällä, pää pitää laittaa tyynylle. Pikkusateita on luvannut, pensselit pysynevät naulassaan!
Työ on ilomme!!!
-
Kevät keikkuen tulevi,sanotaan.näinkö se sitten keikkuu.
Suunnitella aina pitää mitä ehtii tekemään sateen välissä.Nyt olis porukkaa laittaa vähän mökkipihaa ja rantaa taas kesäkuntoon mutta,mutta,.kovin on tumma tuo kaakkois-etelätaivas.mitähän sieltä saadaan päivän mittaan taas niskaamme.
Vettä jo on ainakin Kallavedessä vaikka muillekin antaa.Laineet lyö laiturin yli..
Justiina taisi pähkäillä noita perennapenkkejään.Yhdyn siihen mielipiteeseen että hyvinhoidetut kukkaistutukset ovat kyllä kauniit mutta ei vanhoja varten ainakaan hoidon suhteen.Monet..monivuotiset..kun ovat myös kovia alaa valtaamaan.
Eilen kaivoin itseni uuvuksiin noiden kuunliljojen kanssa.Nyt on taas hostat väljemmin ja juurakoita jäi vaikka kylille jakaa.
Sen kyllä huomasin että kunnon rasitus ja ulkona työskentely on hyvä unilääke.
Työniloa toivottelen kaikille vointinsa mukaan.
-
Edellisen kerran olen tavallista arkea viettänyt 21.4.2015!!! Ihanko totta?
Kyllä arki ihan tavallista on ollut, mutta ehkä tekemistä on ollut niin paljon, etten ole siitä ehtinyt kertoa. Kesä kiireineen alkaa olla voiton puolella. Asukkaita rannallamme on ollut kiitettävästi, 12 viikkoa heitä, jotka ovat olleet jo aikaisemminkin. Viikko sitten lähtivät kaksi viikkoa asuneet lomailijat, jotka varasivat lähtiessään saman lomatalon ja saman ajan ensi kesälle. Ovat ilmeisen tyytyväisiä rannan rauhaan, kauniiseen maisemaan ja puhtaaseen veteen, josta halutessaan saa kalaakin. Tulevat jo kolmannen kerran.
Keskieurooppalaisia lomalaisia on ollut entistä enemmän. Toki koulut useimmissa maissa loppuivat vasta viikko sitten perjantaina, joten meidän kesä alkaa olla kallellaan enemmän syksyn puoleen heidän mielestään. Toki tälle kesälle toivomme "Saharan helleaaltoa" elokuulle!
Eilen saimme valmiiksi beech volley-kentän. Rantalentopalloa suomennettuna, mutta meidän hienohiekkainen kenttä ei ole rannalla. Halusimme pelipaikan pienen matkan päähän lomataloista, joskin järvimaisemalla. Tenniskentän pohja on jo kaivettu viereen, mutta muiden kiireiden vuoksi sen valmistuminen jää myöhäissyksyyn. Pitää valamalla kiinnittää 42 verkkopylvästä ym. ym. Ja minustakaan ei saa kopioita!!! Tervetuloa pelaamaan, lupaan olla pallotykkinä!
Vaikka kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle, olen kuitenkin säännöllisesti käynyt lukemassa kuulumisianne.
Kohta alkavat marjastuskiireet. Marja- ja sienikorit esille. Hyvää heinäkuista sunnuntaita toivottelen teille kaikille.
-
Pitkästä aikaa perjantai-ilta pikkukaupungissa. Rannalle sain eilen 7-vuotiaan pikkumiehen vanhempineen Pietarista reiluksi viikoksi. Oikea herrasmies, ekaluokkalainen. Isä ja äiti olivat tulkkina, englantia ei ole vielä eka luokalla. Sitten vein hänelle palapelejä, liikennematon autoineen ja liikennemerkkeineen ja vielä biljardipöydän. Saa pelata äidin tai isän kanssa. Pöytä ei ole "huoneen kokoinen", vaan sitä voi liikutella paikasta toiseen ja hyvällä säällä sen voi viedä katetulle terassillekin.
Toisiin huusholleihin tuli pitkän viikonlopun asukit. Nuoria miehiä puoli tusinaa. Toivat paljun tullessaan puineen päivineen, vaikka puut olisin heille antanut. Pari kirvestä heille kävin hakemassa, saivat puut vähän kaposemmiksi.
Pikkukaupungissamme oli elorieha-perjantai. Minä ehdin tänne vasta kello 21.20, mutta ilta jatkui vielä minulle sopivasti. Väkeä oli ollut mukavasti liikkeellä. Oli ohjelmaa, myyntikojuja ja monenlaista suolapalaa. Taisivatpa Martat paistaa lettujakin.
Kyllä ovat yöt jo pimeitä. Syksyn tuntu väkisin tulee vastaan. Selkeinäkin aamuina kosteusprosentti aikamoinen. Varpaat kastuu, jos heinikolle menet.
Uljas oli näky, kun joutsenpariskunta ui peräkanaa 7 poikasensa kanssa. Toinen "vanhemmista" meni edellä, toinen viimeisenä. Kyllä vielä kovasti täytyy kasvaa ennen kuin lentoharjoitukset alkavat.
Nyt täytyy kurssi ottaa sänkyyn. Pari työäntäyteistä päivää maalla on tehnyt tehtävänsä. Nukuttaa tai väsyttää!
Hyvää yötä kaikille palstalaisille!
-
Pikkutunneille meni pikkukaupunkipäiväkin! Paistoin kolmen annoksen talkkuna-hannatädinkakkutaikinan. Innostuin kokeilemaan hannoja talkkunajauhoilla. Vehnäjauhomäärän puolitan niin, että puolet ohjeen vehnäjauhomäärästä talkkunaa ja puolet vehnäjauhoja. Väri "ruskettuu" ja maku on "talkkunamainen"!
Vanhaan hyvään aikaan talkkunaa käytettiin ilmeisesti runsaammin. Aivan mm. piimään sekoiotettuna. Monet tuttuni ovat kesäisin ntehneet ns. talkkunahyvettä, mihin tulee rahkaa, kermavaahtoa, talkkunaa ja jotain marjoja. Mustikka ja puolukka ovat terveellisiä hyvemarjoja.
Talkkunajauho, jota minä käytän on savolaista Jorma-ohraa, pelkkää ohraa.
Eilisestä rannalle tulevasta "paljuporukasta" maittava juttu. Kun vein heille kirveitä puiden pilkkomista varten, eräs kavereista kertoi ottaneensa sisäkuviakin lomatalosta, johon tulivat. Lähetti vaimolle ja kohta vaimo ihmettelemään, että kenenkäs tekemä kakku on pöydällä! Mies ihmettelee, että mikä kakku. Hän ei ollut huomannut, että tuleville lomalaisille tekemäni rusinakakku oli kakkukuvun alla pöydällä. Naispuoliset silmät noteerasivat kakun heti.
Ei siinä auttanut muu, kun ottaa kuva pojille melkein mummosta käyvästä vuokraemännästä ja lähettää se vaimolle!!!
Hauskaa puuhaa tuo lomalaisten vastaanottaminen.
Pikkutunneille meni taas. Hyvää yötä kaikille ja kauniita unia.
-
Täysi kuu pilvettömällä taivaalla, auringonlaskusta ei nyt niin kovin kauan, tyynen tyyni järven selkä, sateista ei tietoakaan.
Pitkin päiväntöitten (niin, vaikka sunnuntai) lomassa seurasin joutsenperheen touhuja. Emo (ilmeisesti) edellä, seitsemän jo mukavasti kasvanutta pikkujoutsenta peräkanaa ja isukki perässä. Vähän irtiottoja ja muutama lentoharjoituskin. Noilla taidoilla ei vielä kovin pitkälle lennettäisi, mutta taidot kasvavat joka päivä. Joku tuttavani kertoi, että joutsenpariskunta opettaa pikkujoutseniaan aika johdonmukaisesti. Ottavat välillä ja lennähtävät poikueen luota kauemmaksi, ilmeisesti toivoen, että pienet lentäen perässä. Muutaman kerran olen todistanut ko. tilannetta ja uimalla poikue on perään lähtenyt, toistaiseksi.
Nyt, kun viikkoasukkaiden ruuhka-aika on ohitse tältä kesältä, pystyin viime viikolla ruokkimaan ja saunottamaan erään yhdistyksen keskisuomalaisia jäseniä noin 20 henkilöä. Sää oli mainio, isoa, katettua terassia pystyimme hyödyntämään. Saunojia ja järveenmenijöitäkin riitti niin naisissa, kuin miehissäkin. Viisi vierasta jäi yöksi ja maailma parani aina kello 2.30 saakka. Terassiaamiaisella sitten saimmekin ihailla joutsenperheen menoa peilityynellä järvellämme.
Huomenna taas pikkukaupunkiin. Erään koulun mattoloimi pitää vetää tukille ja langat niisiin ja pirtaan. Kädentaitotunnit vähenevät ja vähenevät, oppilaita ei moisessa touhussa enää näe. Onneksi kuitenkin kangaspuissakin kutominen vielä joitakin nuoria kiinnostaa.
Puolukat punoittavat jo houkuttelevasti. Pieni yöpakkanen tekisi niille hyvää.
Mukaavaa tulevaa syysviikkoa teille kaikille.
-
Lupailivat Keski-Suomeenkin pahempaakin myrräkkää, mitä saimme perjantaina vastaanottaa. Ajelin heti aamusta rannalle, koska 10 vuorokauden lomapariskunta Israelista lähti tänään. Heillä olivat varanneet varmaankin viiden viikon eväät, kun pakkanenkin piti sisällään vaikka mitä. Eivät heittäneet ruokia hukkaan ja avaamattomuilla paketeilla minä lounastan ainakin viikon!!!! Mitähän verottaja sanoo, vuokratuotosta toki alvit ym, mutta ruokalahjoitus... Niin ja juomalahjoitus, neljä isoa tölkkiä suomalaista olutta...
Pariskunta kertoi tulevansa ensi syksynäkin, saa sitten nähdä. Olisi jo neljäs kerta.
Huomenna itavaltalainen pariskunta poistuu ja otan yksinäisyyttä potevan ystävättäreni mukaani ja olemme maalla maanantaiaamuun saakka. Toki siinä talon siivoan, taas, mutta rutiinilla tuo käy. Ja jos viikon on ollut vain kaksi asukasta, pääsen helpommalla loppusiivouksen kanssa.
Puolukoita olen kerännyt vasta yhden sangollisen. Säilön ne kokonaisina lasipurkkeihin. Pesen purkit, keitän veden, huuhtelen puolukat, täytän purkit puolukoilla, jäähtynyt vesi purkkiin ja kansi kiinni. Näin ovat ainakin esiäitimme puolukoita säilöneet, survottujen, puusaaveihin laitettujen puolukoiden lisäksi.
Tyrniä olen paikallisen tyrniviljelijän pensaista kerännyt kaksi kiloa. Pakastin ne ja laitan "terveysjuomiini". Tyrnijauhettahan olen jo ainakin viisi vuotta ottanut joka aamu viilin tai puuron joukossa, ruokalusikallinen kerrallaan. Silmien "öljyisyyttä" pitää yllä ja mitä kaikkia muita vaikutuksia lieneekään. Murskattu ja pakastettu mustaherukka aamupuuroon, siinä minun marjani. Mustikoita en ole ehtinyt keräämään, ostan sen, mitä tarvitsen.
Koolmisen viikkoa sitten maallematkani varrella tapahtui motoristin hengen vaatinut hirvikolari illalla puoli kymmenen aikoihin. Kolme motoristia oli tiistain perinteisellä ilta-ajollaan ja keskimmäinen motoristi ajoi hirven alitse ikävin seurauksin. Menehtynyt motoristi veisti harrastuksenaan hirsitaloa eläkekodikseen noin kahden kilometrin päähän minun syntymäkodistani. Ei ehtinyt valmistua, toki eläkevuosiinkin olisi vielä ollut pieni matka.
Itsekin olen tavannut hirven ko. paikassa, minun suuntani toinen. Hirvimerkkiä alamme vaatimaan ko. tieosuudelle. Viikottain joku näkee hirven, vakituinen tien ylityspaikka.
Rommikaakaototianikaan en ole ehtinyt ottamaan pitkän pitkään aikaan. Nyt viikonloppuna korvaan virheen, vallankin kun on vielä totiseuraakin.
Oikein hyvää syksyistä, viikonloppua kaikille toivottaen.
-
Päivälleen kuukausi sitten on ollut tavallista arkea edellisen kerran!!!
Jostain syystä sunnuntaitkin ovat joskus työpäiviä. Klapithan pitäisi tehdä helmikuun paikkeilla, mutta kas kummaa, meillä klapikone oli eilen täydessä työn touhussa. Iso peräkärryllinen saatiin klapeja ja minun tehtäväkse jäi niiden siirtäminen lomatalojen "liiteriin". Saavat odottaa muutaman päivän työinspistäni puiden parissa.
Kirkonkylillä käydessäni ostin Mökki-lehden 9/2015. Kaiken mielenkiintoisen joukossa oli artikkeli:"Ääniä aalloilla". Alf Backman muistelee vanhoja hyviä aikoja ja niin lähdin muisteloiden pariin minäkin.
Googletin radiokuuluttaja Maija-Kaarina Salorantaa (mainitaan jutussa) ja tuloksena tuli mm. tuttujen "radiokuuluttajaäänien" haastattelu. Ko. rouva muisteli 4-vuotiaana ihastuneensa Lauantain toivottujen kappaleeseen "Viipurin Vihtori".
Ja minunhan piti äsken kuunnella Viipurin Vihtorit, Iitin Tiltut, Suhmuran Santrat jne. Aikaa ei nyt enempään kuunteluun, saan huomenna 15-hengen ryhmän ja olen luvannut ruokkiakin heidät! Mutta lupasin itselleni, että vielä tällä viikolla otan kuuntelut uusiksi ja saatan kuunnella "Aune Alatuuhostakin".
Nyt perunateatteri kutsuu!
Mukavaa illan jatkoa kaikille.
-
Tuo Pumpulille sattunut puhelimen ..temppuilu ..ei ole varmaan ainut nyt kovien pakkasten aikaan.
Ainakaan nämä älypyhelimet eivät ole kovin pakkasenkestäviä..
Oltiin tyttäreni kanssa menossa kyläilemään ja valittiin yleinen kulkuneuvo kun oli niin kylmää autoa ulkona seisottaa.
Bussupysäkillä yritti tytär vielä kelloa katsoo mutta tämä kaikilla mausteilla varustettu laite ei toiminutkaan.
Muttta minun vanha NOKIANI pelasi ihan hyvin.Ei todellakaan pidä näitä hienouksia pakkaseen viedä..
-
Anniliisa, toistaiseksi päättyneen "hirmupakkasjakson" viimeisenä pakkaspäivänä eli perjantaina (- 32) ajoin sinun Kuopioosi serkkupoikani siunaustilaisuuteen.
Kun olin ajanut noin 15 km, dieselini hieman nikotteli. Tankkasin tankin täyteen ja soitin merkkiliikkeeseeni. Syntymäpitäjäni kirkolta löytyi autokorjaamo, josta sain 5 euron pullon ainetta, jota sai laittaa autoni dieselin joukkoon. Ja auto pelasi nikottelematta koko päivän iltamyöhään saakka. Toki pakkanenkin oli jo - 24, kun olin kotona.
Minulla on simpukka Samsung, enkä kaipaa mitään ylimääräisiä hienouksia. Minulle on tärkeintä, että puhelu päättyy, kun laitan "simpukan kiinni", se ei soita "taskupuheluita"! Huovutettu puhelinpussi on todella hyödyllinen pakkasilla. Pitää puhelimen lämpöisenä.
Serkkupoikani siunattiin Pyhän Pietarin kappelissa. Hänet tuhkataa, joten pakkaseen emme joutuneet menemään.
Ihailin kappelin alttaritaulua, joka oli puusta tehty. Pauno Pohjolainen oli kahdesta eri puulajista v. 1997 taulun "veistänyt" (lovileikannut?)
Muistotilaisuus oli Alavan kirkon alasalissa.
Serkkupoikani nukkui ikiuneen 72-vuotiaana. Oli mahtavaa, että suuri joukko koulukavereita Kuopion yhteiskoulusta oli serkkuani saattamassa. Hän oli perheetön, hyvin persoonallinen mies, joten muu tuttavapiiri oli hyvin suppea. Toki meitä serkkuja oli koolla noin 20.
Muistotilaisuus oli minun mieleeni. Serkkuni oli kuuden laudaturin ylioppilas, matemaattisesti erittäin lahjakas. Paikalla oli kaksi luokkakaveria, joiden matematiikan läksyistä serkkuni piti huolen. Mutta myös kielet olivat hänelle helppoja. Yksi muistelijoista kertoi, kuinka hän Hesan teologiseen päästyään mietti ystävättärensä kanssa tiedekunnan tiedotetaulun ääressä, kuinka syyslukukauden kalenteri rakennettaisiin. Serkkupoikani oli paikalla ja totesi, että heprea, latina ja "joku kolmas kieli", niillä menette jouluun!
Serkkupoikani opetteli myös kiinan kielen ja aina muistan, kun hänen ja veljensä tekemää hyvää makaroonilaatikkoa olin Hesan Arabiassa viikonloppuna syömässä ja kiinalainen oopperamusiikki soi taustalla!!!
Hän oli monilahjakkuus. Myös kädentaidoissaan. Minun oli muistotilaisuudessa pakko todeta, että jos hänellä olisi ollut tukija, hänestä olisi tullut yksi Suomen ykkösgraafikoista. Mutta liian moneen suuntaan suuntautuva lahjakkuus oli este erikoistumiselle. Mentoria olisi tarvittu.
Täällä arjessa on taas mukava olla, pakkasta vain - 5 astetta. Kevyesti heittä pakkaslunta täällä keskisessä Suomessa. Mutta puita lähden kuskaamaan, varaavia takkoja pyrin lämmittämään joka toinen päivä.
Mukavan talvista sunnuntaipäivää teille kaikille.
-
Taikauskoisuuteni sai taas siivet selkäänsä!
Tuossa edellä kirjoitin serkkupoikani kuopiolaisesta siunaustilaisuudesta ja mainitsin Pyhän Pietarin kappelissa olevan, taiteilija Pauno Pohjolaisen alttaritauluveistoksen.
Laitoin tuossa puutalkkoitteni jälkeen vuoden 2015 ET-lehtiä kansioon ja avasin lehden numero 6/18.3.2015. Lehdessä oli "5 x sydämellä"- sarjassa haastateltavana kuvataiteilija Pauno Pohjolainen!!! Haastateltava valitsee melkein komestakymmenestä vaihtoehdosta viisi asiaa, jotka askarruttavat häntä. Taiteilija valitsi vaihtoehdot uupumus, ikä, sentimentaalisuus, kohtaaminen ja puurtaminen.
Puurtaminen otsikon alla hän kertoo:"Puu on minulle mieluinen materiaali, koska sillä on identiteetti. Se on jotain mieltä ja sillä on historia, huokoset, syyt ja pihkat. Joskus siitä on vimmattua saada ote. Puu ei aina taivu tahtooni, vaan lohkeaa väärin."
Siinäpä sitä viisautta. Eikös puun halaamisesta saada voimaa?
-
En ole koskaan helmikuussa vesiä laittanut juoksemaan sulatusputken kautta tierumpujen alla. Eilen sen tein. Onneksi juniori oli hyvin teipannut putkien päät, sen kuin aukaisin ja laitoin painoa päälle ja vesi lähti virtaamaan. Lisäjuoksuttimeksi hain ylijäämä lattialämmitysjohtoa, imaisin veden tulemaan ja kaksi mukavasti lorisevaa "apujuoksutinta" toimi kiitettävästi.
Aamulla kävin katsomassa tienvieriojaa ja veden pinta oli laskenut mahtavasti. Samalla oli varsinaisen rumpuputken sisällä kulkeva sulatutusputki "sulattanut" rumpuputken ja vettä tuli oikein kunnolla kahdesta tuutista..
Miesten töitä, mutta tulipahan tehdyksi!!!
Räntää sataa, kauniista lumikerroksesta kohta vain muistot. Järven suunnalle katsottaessa ei tiedä, lainehtiiko järvi vai onko vettä jään päällä. Taitaa vielä olla kunnollinen jääkin paikkapaikoin, mutta ei tuonne mieli tee.
Mutta ulkotöihin pariksi tunniksi pitää mennä, onneksi sadekatkoksen alla työmaani!
Mukavaa päivää teille kaikille, sataa tai paistaa.
-
Piikatyttö suunnittelee vanhuuden turvaksi hoitokotia,jonkinlaista kommuunia.
Ei varmaan mikään huono ajatus.
Meillä täällä Savon Piäkaapunnisssa oli jo kunnalla tonttikin johon piti tulla Senioritalo.Siitä kyllä puhuttiin monet kerrat aina seniorien rupattelu tapaamisissa.
Ei asia edennyt,ymmärsin että rahahanat olivat jotenkin kiinni.Vuokratalon sitten sille tontille rakensivat.
Ilmeisesti savuton,tupakoitsijat loikkii
läheiseen bussikatokseen tupruttelemaan ainakin sateella.
Hartaasti toivon että terveyttä riittäis ja sais asua omassa kodissa ja sitten lähtö tulis kuvainnollisesti ..saappaat jalassa...
Vaikka kirkossa pappi aina rukoilee varjelusta äkkikuolemalta...
-
Yhdestä ns.senioritalosta on kokemusta.Niihin myydän osakkeet kamalan kallilla hinnalla ja ainakin yhden perheen jäsenen on oltava vähintään 55v.Sitten yhtiövastikkeen lisäksi kuuluu ns.palvelumaksu,joka ei sisällä muuta kuin kerran viikossa kupin kahvia yhteisessä tilaisuudessa ja joskus esim.apteekissa käyntiä,mutta ei mitään hoitoa kotiin.Tällainen palveluohjaaja on viitenä päivänä viikossa 4 tuntia toimistossaan ja ohjaa tarvittaessa kaupungin palveluihin.Suuri viihtyisyyden tekijä on talossa toimiva lounasravintola,kerhotilat,seurustelutilat,sekä vapaa kuntosalin käyttö(kuuluu palvelumaksuun).Sitten erilaisissa kerhoissa on kyllä seuraa ja toimintaa tarjolla.Talossa todella hiljaista ,muutenkin asukkaat ovat fiksuja .Ei ole ihan pieneläkeläisten asumismuoto.Jotenkin on tunne,että suuntaus on nyt sellainen,että otetaanpa eläkeläisiltä ne viimeisetkin eurot pois.Tämmöstä tällä kertaa.
-
Aurinkom paistaa täydeltä taivaalta! Kevättä rinnassa!!!
Viime viikon perjantain ja lauantain välisenä yönä menin nukkumaan kello 1.30. Mitä lien touhuillut ja taisi tv:kin olla osasyyllinen. Herätystä en laittanut, koska mitään aikatalullisia meno ja ei ollut.
Ovikello herätti 8.45! Parin kilometrin päästä "emäntä ja isänta" olivat aamukävelyllä ja toteuttivat vierailukutsuni aamukävelylenkillään. Äkkiä aamutakkia päälle ja pari vetäisyä hiusharjalla.
He joivat toiset aamukahvit, minä ensimmäiset. Oli rusinakakkua ja myslihannoja painikkeena. Juttua riitti ja emäntäkin tutustuio lomataloihimme, isäntä oli "sisuksetkin" nähnyt. Kaksi ja puoli tuntia vierähti huomaamatta.
Minun lapsuudessani täällä maalla ei tarvinnut odottaa vierailukutsua. Kylään voitiin mennä ja tulla etukäteen ilmoittamatta. Juhlatilaisuudet tietenkin eri asia. Pääsääntoisesti asia on tänä päivänä aivan toisin. Minä toki en lähde millekään visiitille senkään takia ennen ennakkoilmoitusta, koska haluan, että vierailukohteessani ollaan kotona.
Kun lauantain vieraat poistuivat, innostuin kauniin sään saattelemana lähtemäänn viiden kilometrin sauvakävelylenkille. Lenkin toistin sunnuntaina, jolloin poikkesin jäällekin ja kävelin moottorikelkkojen raiteita pitkin lähisaareemme ja soitin serkkupojan mökin terassilta tiedon, että mökki on saanut olla aivan rauhassa. Vain jäniksen ja kauriiden jälkiä. Eräänä päivänä ihailinkin, kun neljä eri kokoista kaurista, uroskin mukana, kirmaisi saaren mantereelle. Mutta asumaan sinne eivät olleet jääneet.
Eilen oli tennistuntini, mutta tänä aamuna lähdin kello 8.00 samaiselle lenkille sauvoineni ja ajattelin, että kaikkina sellaisina päivinä, kun en lähde "pikkukaupunkireissuille" tai naapurikirkonkyliin päiväkahville, suoritan aamukävelyni. Ja saatan tulevina kauniina aamuina lähteä jo kello 7.00!
Nauttikaa keväisistä päivistä.
Mitäs meidän pilkkikisatytölle kuuluu?
-
Minun tavallinen arkeni alkoi tänä aamuna tuolta pieneltä pihaltani. Aurinko helottaa kirkkaalta taivaalta. Harjasin pois talven hiekoitushiekat. Toivottavasti ei tarvi uusia enää laittaa. Vaikkakin sääprofeetat lupaili "hyytävää". Täällä ei ole hyytävää ollut koko talvena. Lumilapionkin korjasin varastoon. Hommat oli äkkiä hoidettu.
Maatilalla olisi töitä, mutta siellä oli viikko sitten vielä runsaasti lunta.
Lenkkiä olen tehnyt lähes joka päivä ja naama on jo aika ruskea! 8)
Nyt "loihdin" uuniin makaroni-kinkkupaistoksen. Iltapäivällä jumpalle.
Mitenkäs teidän muiden päivä sujuu? ;)
-
Kiitos kysymästä, pumpuli.
Hyvin nukutun yön jälkeen virkeä olo, kohta odottaa ikäihmisten "lempeä" jumppa, joka ei ole lempeää nähnytkään muuta kuin nimessä.
Sitten iltapäivällä kauppareissu ja auton pesu,vaikka turhaahan se on näillä sorateillä.
Huomenna vesijumppa ja sitten erään sopimuksen allekirjoitus. Lopun päivää leipomista seuraavan päivän vierailuviemisten merkeissä.
Eli perjantaina teatteriin "Puhtaana käteen"...se on joululahja lapsilta. Viikonlopun vietänkin lasten luona.
-
Meilläkin oli koko päivän aurinkoista. Ihan poikkeuksellista!
Siskot tuolla edellä kertovat liikuntaharrastuksista. Yhdyn kuoroon. Kuntoutumisohjelmaan kuuluu kolme jumppatuokiota päivässä, 12 liikettä, 20 toistoa. Liikkeet ovat sinänsä helppoja, mutta ai ai miten vielä tekee kipeää. Vieläkään en ole päässyt eroon kyynärsauvoista, vaikka olisi pitänyt jo. Tänään kokeilin ulkona kävelysauvoja, mutta pitkiä matkoja niillä ei vielä kärsi kävellä. Sisällä menee yhdellä sauvalla tai ilmankin, mutta parhaiten etenen takaperin kävellen, siis pakittaen. Tulikohan leikkauksessa kaikki osat kohdilleen? :o
Semmoista tavallista arkea punaisen mökin eukolla...
------------
Piikatyttö, millaisia myslihannatätisi ovat? Olen tehnyt myslikaurakakkuja ja tavallisia kaurakeksejä makean nälkään. Etsin jotakin helppoa, nopeaa ja terveellistä ohjetta. Olisikohan sellaista olemassa?
Viimeksi kokeilin kolmen aineksen pikkuleipiä. Niihin tuli vain banaania, kaurahiutaleita ja rusinoita. Aika vekkulia leivontaa.
-
Justiina, kokeilepas seuraavan reseptin mukaan, kolkeikaa muutkin. Onnistuu miehiltäkin!
- 2 dl mysliä
- 1 dl pellavarouhetta tai talkkunaa
- 1 dl sokeria
- 1,5 ruokalusikallista vehnäjauhoja
- 1 tl leivinjauhetta
- 1 kananmuna
- 100 g voita
- Sekoita kuivat aineet keskenään kuilhossa. Lisää sulatettu voi, kananmuna ja sekoita.
- Anna taikinan kovrttua jääkaapissa noin 1/2 tuntia.
- Leivo taikinasta tanko ja leikkaa paloiksi ja pyörittele palloiksi.
- Jätä pellillä leviämisvara.
- Paista 175 asteessa 10-12 minuuttia.
Minulla on ollut Vavesaaren tilan luomu omena-puolukka-, mustikka- tai tyrnimysliä.
Vavesaaren tila on Kangasniemellä. Heillä mahtavaa marmeladimakeista, mehuja jne. Käykää sivuilla ja sieltä näkee, mistä tuotteita voi ostaa. Kangasniemellä heillä on "Hiliman puoti" ja taitaa nykyään olla myyntiä Kangasniemen keskustassakin. Poiketkaa, jos matkanne menee sitä kautta.
Nyt aion elämäni ensimmäisen kerran kokeilla lusikkaleipiä. Saas nähdä, saanko taikinan lusikasta pellille! Hilloksi kokeilen appelsiini- ja vadelmahilloa.
Pitkästä aikaa tein taatelikakunkin. Onnistui!
Mukavia leivontahetkiä teille kaikille.
-
Kiitos ohjeesta, Piikatyttö! Menee kokeiluun, vaikuttaa ihan lupaavalta.
Päivä on ollut sitä tavallista arkea, jumppaa ja varpaitten kouluttamista oikeaan asentoon ulkona lumessa kävellen. Jospa se taas siitä...
-
Kiitos reseptistä, piikatyttö.
Kokeiltava on,varsinkin kun siihen tulee talkkunaa, hyvää hämäläistä talkkunaa :)
Mysliä on niin monenmoista, siihen varmaan käypi mikä vaan, mitä kaapista löytyy...
-
Viola, mysli kuin mysli varmaankin käy. Minulla vaan sattuu olemaan Vavesaaren luomumyslejä kaapissa, kun käyn Kangasniemellä ostoksilla.
Tein eilen lusikkaleipätaikinan, tänään leivon. Saas nähdä mitä leipiä syntyy!
Keskisessä Suomessa on oikein kaunis kevätaamu. Pakkasta oli aamusta 8 astetta, mutta nyt asteet menossa auringon ansiosta alaspäin. Lumikentät saavat kyytiä. Tietkin tykkäävät, kun yöllä pakkasta ja päivällä aurinkoa.
Hyvää viikonöloppua teille kaikille.
-
Saas nähdä, kuinka käy! Yritän siirtää lomatalorannoillamme liikkuvan "poikaystävän" kuvaa teittien ihailtavaksi!!! Toisessa otoksessa tosin olisi hänen kaksi "naisystäväänsä" ja kolmannessa otoksessa jälkikasvukin.
Riistakameran kautta saan ihailla sekä päivällä, että öiseen aikaan liikkuvat metsän eläimet. Pupujusseja liikkuu aika usein, öiseen aikaan useimmiten.
Jatkan vielä arjen aherrustani, sää on niin komia, että aivan pakko tehdä vielä vähän töitä ulkonakin.
-
Eilen kauniin kevätpäivän kunniaksi saapui rannoillemme kaksi joutsenpariskuntaa, joilla on pesät saaressamme ja järvemme eteläpäässä. Yöpakkaset eintunnu pelottavan ja onhan etäämmällä virtaussulaakin.
Sarvipäiset sarviurokset ovat riistakameramme kiertäneet ponnistuneesti.
Aamu on kaunis. Jyväskylä-päivä tänään ja pikkukaupungin kautta paluumatka.
Nauttikaa keväisestä keskiviikkopäivästä.
-
Valtaisa biotehtaan "kaluste" matkasi Lappeenrannasta Äänekoskelle neljän kilometrin etäisyydellä Satamäärin on uteliaita ajoreitin varrella ollut, mutta minä en viitsinyt lähteä rantamaisemista minnekään. Työt kutsuivat.
Jäät ovat hyvin vähissä. Kohta saisi laiturit soutaa omille paikoilleen, mutta odottelen apuvoimia. Linnusto on haltioissaan jään sulamisesta. Joutsenten lisäksi moni muukin vesilintulaji on ilmestynyt rannoille ja pesilleen.
Johtuneeko siitä, että on sota-ajan jälkeistä polvea, että olen kaksi päivää sorkkaraudan avulla purkanut syntymäkotini "ponttalautalattioita" Juniorit olivat purkamassa niitä hävitettäväksi, mutta ehdin väliin. Ystävättäreni poistaa naulat ja tuttava ajaa toisen reunan sileäksi. Saan hyvää lattiaa aika paljon "vaikka mihin".
Nyt täytyy lähteä tv:n ääreen, Hjallis jututtaa NALLEA!!!!!
-
Kyllä tuo aika lentää, huomenna kuukausi, kun tälle palstalle ennätin. Jos kaiken tuon ajan tapahtumista kertoisin, romaani syntyisi!
Maanantaina nuoremman poikani tyttövauva täyttää kolme viikkoa. Reilun viikon ikäinen hän oli, kun "isän puoleinen" pieni suku matkasi Tampereelle nököä katsomaa. Mukaan teki mieli ottaa! Lähes päivittäin saan valokuvan, jolle olen innostunut juttelemaankin. Vastausta en saa, mutta se ei olekaan tärkeintä!!! Onneksi on skypet ym. yhteydenpitovälineet. Hän on ensimmäinen lapsenlapseni.
Olin "vanha ensisynnyttäjä" ja siksi omat poikani voisivat olla lapsenlapsiani. Mutta hyvä näin.
Täällä maalaismaisemassa on täysi kesä. Kahtena keväänä peltojemme vuokraaja (vuokraa emme peri) on kivikoneella kerännyt kivet ennen kylvöä. Tuntuu siltä, että routa nostaa ja nostaa kiviä loputtomiin. Käväisi mielessä, että hankin rautalankakehikot ja teen kiviaitaa. Samanlaista, kun mm. Turun moottoritien laidoilla ja muuallakin olen nähnyt. Kehikkoja myydään valmiinakin. Toki tälle kesälle on syntymäkodin remontin loppuunvieminen, mutta aina pitää olla uusia "täytetyöideoita". Materiaalia kun tuntuu riittävän kaikkeen mahdolliseen.
Aamulla kävelin hoitamattomia metsäalueitamme läpi raivaajamiehen kanssa. Teki täyden työpäivän eilen ja halusi jatkaa vielä tänäänkin. Nyt kaatuvat hieskoivut. Jatkaa työtään, kun käy valtion mailla suuren istutusurakan tekemässä. Itsekin pystyisin raivaussahaa käyttämään, mutta en halua mennä metsään ellei mukana ole joku toinen. Ei ole vuokraamoa, mistä saisi turvamiehen/naisen rupokapalkalla!!! Ja turvallisuussyistä olen näin päättänyt.
Pellolla on toissapäiväisen kylvörakan jälkeen vieraillut kurkipariskunta, ylväsryhtinen. Yritin vastailla heidän "huutoihinsa", ihmettelivät vain. Joutsenherra uiskentelee ja vartioi naaraansa pesimistä saaremme eteläpäässä. Luonto on kauneimmillaan.
Nyt arkeen. Menen leipomaan loput Hannatädinkakkutaikinasta. Onnistuvat aina ja tulevat aina myös loppuusyödyiksi. Mustikkamyslipiparitaikinan teen seraavaksi jo leipomista odottamaan.
Oletteko tytöt/pojat ehtineet kokeilla myslikakkuja?
Oletko Ainuli ehtiyt kalareissuille, onkinut omasta rannasta?
Oikein kesäistä viikonlopunaikaa teille kaikille toivottaen.
-
Taas kuukausi kirjoitustaukoa. Ostamani pääte tekee kirjoittamisen hitaaksi, ei pysy tahdissani, vaikka en olekaan pikakirjoittaja.
Kuukausi sitten kylvetty kaura kasvaa rantapelloilla kauniisti. Saarenpäästä joutsenpari käy neljän poikasensa kanssa pellolla aterioimassa.
Viime torstaina hurautin Hesassa päiväkahvilla. Juniori sai välitutkintonsa. Vaikka paperit annettiin myös tohtoreille, tarjoilu oli vain kuohuviini, ei kahvitarjoilu. Paljonhan yliopistolla on irtisanomisia ollut, mutta tutkinnot ovat ison ahkeroinnin tuloksia ja valmistumiset ainutkertaisia.
Torstai oli vesisadepäivä, Hesan päässä jonkinlaista sadetta koko ajan ja aikamoinen ukkoskuuro. Olihan siellä taas vettä mennyt kellareihin uutisten mukaan.
Eilen jyrisi täällä keskisessäkin Suomessa ja Savon Voiman sähköt olivat poikki tunnin verran. Harmaanoloinen sää on edelleenkin, mutta ahertaa täytyy. Hesan juniori tuli töihin ja juhannukseen täällä rannalla valmistaudumme.
Ovatko palstalaiset niin kovasti kevät- ja kesätöissään, etteivät paljon ehdi kirjoitella. Vai oletteko vaihtaneet palstaa. Lukemassa käyn, vaikka kirjoittaminen onkin jäänyt vähemmälle muiden kiireiden vuoksi.
Hyvää sunnuntaipäivää kaikille.
-
Itseni kanssa täällä tunnun keskustelevan, mutta haitanneko tuo!
Lomarannalla on täysi tohina päällä. Syyskuun 12. näillä näkymin rauhoittuu, kaikki vapaana. Neljäs kesä menossa ja esimerkiksi perhe Israelista tulee neljännen kerran. Ilmeisesti mieltyneet maaseudun rauhaan ja kalaisaan järveen.
Aika paljon uudelleen tulevia, täytyy olla vain tyytyväinen.
Onneksi vain kahtena viikonloppuna kaikkiin kolmeen vaihtuu yhtäaikaa asukkaat. Kiitos sen, että ollaan kaksi viikkoa. Tänäänkin selvisin yhden huushollin laittamisella.
Tulijoita odotellessani tänään poikkesin metsään ja siellähän on kerättävää. Mustikoita en paljon ottanut, koska saavat vielä kypsyä vähän. Mutta vadelmia riittää ja kypsiä ovat. Tampereen juniorin perheelle tämän iltapäivän kerätyt annoin. Ovat Alisa Lyydian kanssa keskisessä Suomessa. Kaksi ja puoli kuukautta neidillä ikää ja "juttua tulee". Eilen seurustelimme niin tiuhaan tahtiin, että meni "yksi nukkumavuoro" ohitse.
Ei sitä omistaan muista, millaisia juttutuokioita tuossa iässä pidettiin.
Hyviä marja- ja sieniretkiä teille kaikille.
-
Ei mene yksinpuheluksi Piikatytön pakinat.Myös minulla on nyt täysi miehitys kesäpaikallamme.
USAn porykat..Tyttäreni perheineen ovat lomalla,samoin heidän vieraanaan Skotlantilainen nainen.
Englannin kansalaisia on myös toisen tyttäreni mies sekä tytär jolla on kaksoiskansalaisuus.
Eilen oli vielä vierailulla läheisen Lännenratsastus tilan isäntäväki ,puoliso on Hollannin kansalainen.
Siihen omat suomalaiset porukat.Viittä eri kansalaisuutta sulassa sovussa joille tarjoilin nyt Raparperi-juusto kakkua.
Mustikoitakin löytyy ja mustikkakukko on vielä ohjelmassa.Taitaa olla sellainen Savolainen kesäherkku...
-
Mukava kielten "sekametelisoppa" Anniliisa sinunkin ympärilläsi. Jos oikein muistan, ainakin kerran vuodessa tyttäresi perheineen saapuvat savolaiseen kotimaisemaan. Elleivät kahdestikin vuodessa nyt, kun sinä et taida niin usein lentää heidän luokseen.
Onko raparperi-juustokakkuresepti salaisuus? Kokeilisin mielelläni, raparperejä löytyy vielä.
Huomenna menen taas maalle töihin ja vähän vielä vadelmia aion kerätä. Ovat isoja ja puhtaita.
Lierihattu täytyy varata päähän auringon suojaksi.
-
Nyt on varmaan se ..puolukkakesä..jota jo ehdin kaipailla.Viikko sitten oli myrsky,näin ne vaan syksyiset säät vaihtelee.Ei ole tämä syksy paras mahdollinen noiden marjojen ja sienien suhteen.Sieniä kyllä on mutta toukkaisia ja vetisiä.Tyrnit kanssa meni vähän pilalle vesisateessa,vielä vähän kiinni kannoissaan mutta sateessa pehmenneitä.Nyt on kai kerättävä myös nuo luumut ennen kuin niillekin käy huonosti.Luumuista aikomus on keittää hilloa jonka terästän vähän rommilla.
Varmaan säästän pienen tilkan ja kokeilen tuota Piikatytön ..unilääkettä..kuumaan maitokaakaoon sekoitellen....
-
Viikko vierähti nopeasti.Käväisin taas vähän ramppaamassa noita Porvoon mukulakivi
kujia.Kiitän Lianaa niistä kauniista sanoista. Mukavaa on myös minusta lukea näitä teidän palstalaisten juttuja, Anskukin innostui taas mukaan.Ihan kuin sais aina pienen hetken rupatella ystävien seurassa.Minun mottoni on aina ollut että kun ei liikaa vaadi niin saakin enemmän.Nythän on taas se aika vuodesta että alkaa vilkuilla tunnelmavaloja sekä kauniita kynttilöitä.Hyvää syksyä.
-
Hyvä ,että Anniliisa on käynyt tänään. Minäkin nyt tulin tänne kurkistelemaan. Aamupäivä meni ja nyt ollaan jo iltapäivän puolella. Kaupassa äsken käväisin vaikka ei niin tarve ollutkaan. Tulipahan jossain käytyä. Meillä kauppa on kyllä lähes vieressä. Sisareni myös kävi tässä aamupäivällä ja istuttiin hetki pihalla penkillä. Seurattiin oravan touhuja kun sattui myös siellä olemaan. Mies nukkuu ja ajattelin katsoa nyt 12.55 Teemalta ohjelman Laila Kinnusesta kun huomasin semmoisen tulevan.
Hyvää syksyä myös!
-
Taitaa samalla paljastua kantani USA:n presidentin vaalien lopputulokseen, kun kerron, etten aio katsoa uuden presidentin virkaanastujaisia!
Molemmilla on omat raskaat rasitteensa, mutta olisin toivonut naista Obaman seuraajaksi. Monessa liemessä keitettyä, mutta erittäin osaavaa naista.
Nyt auton rattiin ja kunnanjohtajan aamukahveille ja sitten Keski-Suomen matkailuparlamentin iltapäivään kuulemaan, mitä Keski-Suomen matkailulle kuuluu.
Juokaa vaaliaamukahvit!
-
Aamukahvi maistui pahalta uutisia kuunnellessa. Valitettavasti vaaliveikkaukseni meni oikein, vaikka PP moitti taas kerran pessimismiäni. Vaikeaa on hyväksyä, että valehtelemalla, vihapuheella ja sovinismilla pääsee maailman mahtavimmaksi ihmiseksi. >:( Huonosti menee rapakon takana, kun tositv-tyyppi valitaan.
-
Ihan on pakko vastata tuohon tyttöjen pähkäilyyn näissä USAn vaaleissa.
Jo kesällä kun nämä Usassa asuvat olivat lomalla oli tyttäreni huolissaan näistä vaaleista,varsinkin siitä Meksikon muurista.Vävyni sisar kun asuu meksikossa. Nyt kun vaalit olivat ovella tytär pähkäili mitä tekee jos Trunp voittaa .Minä vähän toppuuttelin ja heitin bensaakin .. liekkeihin. Sanoin että voisin jopa äänestää Trupia..Sanoin että eihän nyt Amerikan Preridentti ole mikään diktaattori.
Nyt kai ne siellä nuolee haavojaan ja perästä sitten kuuluu niin kuin sanoi torven tekijäkin.
-
Nyt alkoi tavallinen arki! Ja sitähän riittää, tätä vuotta on pitkästi jäljellä.
Päivälleen 10 vuotta sitten ajoin diesel-Toyotani Hesasta Keski-Suomeen. Auton vaihtokuume iski ja kaksilitraista farmaria ei enää löytynyt, kuin Hesan Itä-Keskuksen Toyotaliikkeestä. Hangon satamasta se viimeinen kärry sinne oli toimitettu. Ei voinut väriäkään enää toivoa. Piti tuo kuultoharmaa hyväksyä. Eli tänään vietettiin autoni kanssa 10-vuotisyhteistyöpäivää. Hyvin on palvellut ja perjantaina taas lähtee viemään minua Hesaan. Maanantaina teetätin 345 000 kilometrin huollon ja katsastin. Läpi meni!
On matkailumessut ja menen kurkkaamaan keskisuomalaista edustusta. Ja vähän muitakin maakuntia.
Syntymäkodin remontti ja lomatalot työllistävät, mutta osaan ottaa vapaapäivänkin ja kaksikin, jos siltä tuntuu. Pari viikkoa sitten lauantaina aamulla lähdimme Hesan pojan ja ystävättärensä kanssa ex-tempore kohti Kuopiota. Puolen päivän tienoilla joimme maukasta kahvia ja jotain herkullista kahvin kanssa Kuopion vanhassa kauppahallissa. Siinä keskellä kauppahallia olevassa kahviossa, jossa tuntui asiakkaita riittävän. Ja jotainhan aina löytyy mukaankin ostettavaa.
Muistelen lukeneeni kauppahallin kylkeen rakennetusta lisukkeesta, kahvila siinä lienee. Minusta se ei sovi vanhan kauppahallin kylkeen, mutta päättäjät ovat sen siihen päättneet lisätä. Ja asiakkaita varmaan riittää ainakin kesällä.
Martoilla oli ainakin aikaisemmin kesäkahvila Kuopion torilla, lienee vieläkin.
Paluumatkalla kävimme Tiinan tuvalla, Koskelon ja Hankasalmen Jari-Pekan puolessa välissä. Tiina jatkaa banhempiensa pitämää taukopaikkaa miehensä kanssa. Ja asikas saa palvelua. Jos Kuopio-Jyväskylä tietä menette, kannattaa pysähtyä. Ja aina löytyy jotain mukaan ostettavaa. Kirjoja, vanhoja kahvipannuja kymmenittäin jne. jne.
Missähän palstalaiset reissailevat, kovin on hiljaista.
Talvista tammikuun jatkoa kaikille toivottelen.
-
Melkein kolme kuukautta, kun olen tälle palstalle kirjoittanut. Arkeni on ollut kaikkea muuta, kuin harmaata.
Tammikuun lopulla rannalle tuli 9 serbialaista biotehtaan rakentajapoikaa. Aamukuudelta lähtevät työmaalleen ja ahertavat lauantainakin. Tällä hetkellä sunnuntainakin. Pääsiäisen sentään huilaavat!
Olen talonmies-siivooja, joka joka lauantai vaihtaa kylpy- ja kasvopyyhkeet ja joka toinen lauantai vaihtaa liinavaatteet sänkyihin, tuulettaa petivaatteet ja imuroi ja tuulettaa matot jne. jne. E rittäin siististi ovat asuneet, terassilla tupakoivat, jätteet, biotkin, hoitavat keräysastioihin jne. Ravintolaillat ja muut houkutukset ovat kaukana, joten kankkusaamut ovat harvassa.
Kyllä saisi moni Suomi-poika mallia ottaa. Lähes kaikilla perhe Serbiassa. Onneksi skypet ym. yhteydenotot on keksitty. Mutta sittenkin. Serbiassakin työttömyys yli 20 % ja kuukausipalkka tavallisessa työssä 250-450 eur/kk. Pakko lähteä ulkomaille töihin.
Siinä menivät kunnallisvaalitkin. Anniliisa oli vaalikoneen kanssa keskustellut ja haki vahvistusta valinnoilleen. Minulla oli tuttava nainen ehdokkaana ja hän sai ääneni. Ei kylläkään päässyt läpi. Mutta äänestää piti.
Joutsenet ovat jo meille saapuneet. Vastapäisen saaremme joutsenpariskunta ei vielä paljon vietä aikaa pesänsä tienoilla, vaan lentelevät sulapaikoille. Jäät ovat vielä jäljellä. Onneksi on myös sulia virtapaikkoja, missä voivat uiskennella.
Valmistaudutaan Pääsiäiseen!
-
Kun nyt on ollut muutama kesäisen lämmin päivä niin luonto on oikein rynninyt loistoonsa. Ilokseni huomasin pienelle pihalleni vuosia sitten istuttamani Sinikka luumupuun olevan täydessä kukassa. Kuin olisin saanut kiitoksen puuhistani istutusten parissa .Ja Hellikki alppiruusukin jo availee nuppujaan.Kyllä suomeen kesä on taas tullut.
-
Nyt on kyllä taas aurinko meitä hellinyt,saapa nähdä mikä on sää sitten jussin päivän aikaan.saadaanko kokot polttaa.
.Nokkosia on nyt keräilty ja kuusenkerkkä-siirappiakin keitelty.
Maton pesijätkin on jo alkaneet heräillä.Näin se kesä hupenee ja kohta taas alkaa yöt pimentyä.Ei mennyt minun veikkau,s oikein Suomen kansallisperhosta valitessa.Pitää kai alkaanyt katsella josko Sinisiipikin esittäytyisi.
Hyvää keskikesän juhlaa toivottelen teille palstamme lukijat..
-
Kolea sää,vajaa kymmenen astetta lämmintä ja sataa tihuuttaa.
Leivoin ja laitoin ..evästä... kylmälaukullisen mökkiläisille mukaan kun menivät Juhannusta juhlimaan.Onneksi on siellä ehjät katot ja hyvä rantasauna.Se on nyt sitten taas tälläinen tämä juhannus¨.Mutta minä oloneuvos jäin city-kotiin.
Saapa nyt nähdä jos illan kuluessa innostun minäkin kun koko Suomi tanssii..
-
Tällainen on juhannus, kylmä ja arkinen. Sen verran annoin periksi, että kävin hakemassa lupiineja ja koiranputkia maljakkoon. Pihapihlajat kukkivat valkoisenaan , niiden raskas tuoksu täyttää ilman.
Kokko on vaihtunut takan lämpöön, rantasauna sähkökiukaan keinotekoiseen kuumuuteen. Lattea tunnelma, mutta onpa joskus ollut toisenlaisiakin juhannuksia.
Kaikesta huolimatta hyvää keskikesän juhlaa itse kullekin säädylle.
Laitanpa uusintana heinäkuisen kuvan lähes kahden vuoden takaa, samat on fiilikset.
-
Ihan vain ..kiusallani niin kauan kirjoitan kun joku VALON SAMMUTTAA..näiltä sivuilta.
Nytkin näkyis olevan lukijoita ihan jonoksi asti.
Onko kukaan palstalaisista edes marjametsään ehtinyt vai onko vain nenä ..netissä.. istuttu kumarassa ja hartioitakin kivistää.
Tein retken marjapaikoilleni,mustikkaa olis mutta sade on jo vähän laatua pilannut.
Vadelmakin alkaa olla pikkuhiljaa valmista kerättäväksi kun nyt saatais poutasäätä.
Keltavahveroitakin löysin ihan mukavasti,saatiin maistuva kastike koko mökkiporukalle.
Yöt alkaa olla jo aika pimeät,ostin pari aurinko kennoa ja laitoin ne kukkapenkiin.Ensin loisti vain toinen niistä ja mietin onko se toinen rikki.Kun siirsin sen vähän kauemmaksi niin syttyi heti palamaan.Ei ne palakaan aivan rinnakkain,sen tästä opin.
Hyvää loppukesää toivottelen..
-
Arkea piisaa. Olen ollut marjametsässä melkein joka päivä sateitten välissä. Mustikoita olisi, mutta ne pilaantuvat jo. Vattupuskaan menin ja tein ensimmäisen kuperkeikan siellä. Miksi ne kasvavatkin niin epäedullisessa maastossa!
Olen odotellut kirjoittajia, mutta paikalla on vain äänettömiä yhtiömiehiä. Ainulille ja sinulle Anniliisa kiitokset yrittämisestä. Henkitoreissaan on foorumi. Mielessä on kyllä monenlaista jutunjuurta kirjoista, luonnosta, maailmasta ja elämästä yleensä, mutta olkoon. Nyt on poutainen hetki, metsä odottaa.
-
Kyllä mustikassa on tullut käytyä lähes päivittäin, kun metsä on ihan vieressä
niin voi aina litran pari noukkia kerrallaan. Kohta on puolukoitten vuoro.
Kanttarellit ovat olleet vähissä tänä kesänä.
Pianhan tämä kesä alkaa olla ohi ja alkaa taas kaikki syksyiset harrastukset ja
pääsee tapaamaan tuttuja.
-
Suolasieniainekset keitetty ja saavat aamuun liota huuhteluvedessään. Puolukoita minulle riittää kaksi sangollista. Viime kesän vesipuolukoita vielä jäljellä. Huomenna keitän puolukkapuuroa ja sitä riittää useammaksi päiväksi.
Kertokaahan kuulumisianne. Minäkin hieman aikataulullisesti rauhoitun. Mitä nyt ensi viikolla piipahdan Kauhavalla Lankavassa(käsityömessut Seinäjoella) ja ensi lauantaina käväisen Vaasasta hakemassa juniorin kalusteita, oli heinä-syyskuun kesätöissä Vaasassa "pykälänikkarina". Yksi pöytäryhmä ei palaa enää Hesaan, vaan matkustaa keskiseen Suomeen.
Nauttikaa aurinkoisista syyspäivistä.
-
Melkein kaksi kuukautta, kun edellisen kerran tänne kirjoitin. Liekö kiireitä pitänyt.
Nuorempi poikani vihittiin lokakuun alussa Filaysonin kauniissa pikkukirkossa Tampereella. "Vissillä puheella" olivat 13 vuotta, mutta nyt siunasivat suhteensa. Puolitoistavuotias tytär ja huhtikuussa syntyvä vauva "tottelevat" nyt yhteistä sukunimeä eikä isän tarvitse "todistella" olevansa syntyvän vauvan oikea isä!
Tamperetalon lähellä on Mylläri-niminen ravintola, jonka yläkerrassa on mainio juhlatila. Ruoka oli erittäin hyvää ja hääkakku oli niin hyvää, että "keittiöön" piti kiitokset lähettää. Tekevät kaiken itse.
Talvisempaa maisemaan toivoisin rannallemme, mutta odotellaan. Pimeää on ja järvi tyynen tyyni ja joutsenet lentelevät edestakaisin.
Sytytellään kynttilöitä!
-
Sumuisen harmaalta näyttää täällä Savossakin.Kallavesikin on vielä jään peitossa.
Ainulin kertomus lemmikeistään herätti myötätuntoa.
Kun puolisoni aikoinaan kuoli yllättäen ja äkillisesti jäi hänen vanha,uskollinen metsästys-koira minun kanssani suremaan.
Tämä 14 vuotias ajokoira ei siitä enää toipunut.Oireili juuri samoin kuin Ainulin koira nyt.
Vein rakkaan koiramme eläinlääkärille ja annoin mennä koirien taivaaseen.Itkien kaivoin itse haudan omaan puutarhaan ja laitoin rottinki koriin peitellen tutuilla peitoillaan.Elämä on myös luopumista.
-
Onneksi Justiina antaa toivoa että minäkin olisin joskus sinut tuon Doroni kanssa.
Soittaa osaan ja vastata kun minulle soitetaan.
Tekstiviestit juuri ja juuri saan laitettua.
Kirjainten haku on hankalaa, apuna on tuo kätevä pallopäinen naputtelukynä.
Kuvata osaan omia varpaitani. Kunnon käyttöohjeita kaipaan
.Onneksi nyt on ...kaikkitietävä...esikoistyttäreni tulossa vähän jeesaamaan.
Naapurille oli puhelinmyyjä sanonut että sitähän nyt osaa sikakin kärsällään tökkiä, miksi minä nyt tuota en oppisi. Pärjäillään.
-
Vauhdilla nyt kyllä kesä saapui,luonto alkaa olla kuin juhannusmorsian ja käki kukkuu.
Kiitos Justiina kun kannustat älypuhelinta opettelemaan.Jotenkin tämä toro on liiankin avulias neuvoineen.
Tekstiviestiä ei ole pakko kirjoittaa,voi myös sen sanella puhuen.Sim-kortti siirtyi entisestä puhelimesta kaikkine tietoineen ja numeroineen.Whats App on laitettu.Mutta jotenkin vain kaipaan sitä entistä kunnon puhelinta.
Olin jotenkin vahingossa hiplannut tämän hienouden äänettömälle enkä huomioinut että on tullut yhteyden ottoja kun olin mökillä.Hyvä kun ei jälkikasvu jo hälyttäneet etsijöitä kun nautin vain hiljaisuudesta.
Etkö sinä osaa katsoa,täällähän on vaikka kuinka monta puhelua vastaamatta sain nuhteita kun kuuntelin vain linnunlaulua.
Nautitaan nyt kesästä,kun ei ole varmaa kuinka kauan se jatkuu..
-
Huhuu..Justiina.
Jotenkin se vain katosi koko palstamme,sivuille ei päässyt.En antanut periksi,aina vaan yritin ja mietin että loppui kuin kanan lento koko juttu.Ei edes kerrottu että nyt valot sammuu...
Nyt se vain taas toimii,kaikki hyvin.Kertokoon ken tietää mitä tässä oikein tapahtui.
KIRJOITELKAA nyt hyvät ystävät .
-
Huhuu :D
Olisi kiva tietää, mitä todella tapahtui. Yritin kesäkuun alussa katsoa sivuja, mutta kun ei päässyt, arvelin GA:n tulleen tiensä päähän ja Korpelan kyllästyneen ylläpitoon. Kaikkihan loppuu aikanaan, tämäkin ilo loppunee joskus.
Poistin osoitteen, samoin tyhjensin kuvakansioni, siis ne pienennetyt kuvat, joita olen tänne lähetellyt vuosien mittaan.
Toiseen tietokoneeseen oli jäänyt suosittujen sivujen joukkoon vielä osoite. Ajattelin poistaa sen, mutta napsautin sen kokeeksi auki. Aukeni!
Nyt meitä on kolme kovaa naista jäljellä. ;D Terveiset vain pumpulille!
Mistä löytyisi lisää väkeä?
-
Ollako vai eikö olla,kyselee Kettu-Herrakin.
Seläilin nettiä ja etsin ohjetta suolakurkkuihin .Uteliaisuudesta avasin tämän niin tutun ja rakkaan keskustelupalstankin. Ja kas kummaa, sehän taas toimi vaikka oli jo aiemmin suljettunakin.
Mutta Missä nyt ystävät oikein luuraa kun ei ole kirjoitelleet.No tietenkin mökeillään ja rannoilla kun on ollut niin mahtavat kesäsäätkin.Jatketaan ihmeessä ja kerrotaan kuulumisia,kiitos Ketulle kun jo aloitit.Ja ihan kiva kuulla että ei ole kerrostalossakaan liian kuumaa.Moni on valitellut toisin.
Vieläkö on kesää jäljellä, saa nyt nähdä.Palaillaan linjoille.
-
Kyllähän täällä ollaan, nimittäin joten kuten hengissä. Päätin olla se joka ei enää huhuile tyhjässä talossa. Mietiskelin sitäkin, että pitäisikö kirjautua ja poistaa omia juttuja täältä. En ole saanut aikaan sitäkään, on ollut kaikenlaista haipakkaa kotirintamalla.
Sattuipa somasti kurkkujen kanssa. Säilöntäpuuhissa olin aamupäivällä. Kasvatin keväällä kurkuntaimia itse. En hennonut heittää niitä tarpeeksi monta menemään ja nyt kurkkua on kasvamassa ihan liian tiheässä. Mikähän lajike se onkaan, se nimittäin kasvattaa valtavat rönsyt ja kuristaa syleilyynsä naapurit. On hauskan näköistä, kun auringonkukan vartta kiipeää kurkku ja lehtikaali kukkii keltaisena! Arvelin PP:lle, että nyt on risteytetty avomaankurkku ja kuristajakäärme.
Yritin haalia mustikoita lähimetsästä. Itikoita on ollut julmetusti ja kuumuus on haitannut siinäkin puuhassa.
Vielä puuttuu tavoitteesta 4,9 litraa. Pitänee lähteä tästä pyrkimään tavoitteeseen.
Olisi mukava kuulla kuulumisia eri puolilta maailmaa, tai ainakin eri puolilta Suomea. Miksi, oi miksi kaikki ne parikymmentä vierailijaa jotka äskenkin olivat täällä ei mitään virka?
Kaikille poikkeaville ( :P) hyvää loppukesää Puupään tuvasta!