.
.
.
Tämä oli Planeetta Maa
Minä olen Hereos.
Minä olen Hereos. Planeetta Maan ainoa.
Planeetta Maa räjähti
Tuhoutui . Yksi silmäräpäys. Täydellisesti. Minä jäin. Minä, Hereos Yksinäinen.
Valtava meteoriitti, Caijos III, Charekleen tähtisumusta, toisesta ulottovuudesta törmäsi Planeetta Maahan. Mielipuolisella, tajuamattomalla voimalla. Planeetta Maa räjähti. Kaikki syttyi. Koko Planeetta. Navalta navalle. Mitään ei voitu tehdä. Kaikki tuhoutui. Myskyävä liekkimeri, hirvittävät tsunamit kulkivat yli mantereiden. Mikään ei säästynyt.
Vain minä.
Olen miettinyt miksi juuri minä säästyin. Miksi en tuhoutunut. Selitys siihen oli yksinkertainen. Olin napajäätikköretkikunta Antarctiscaree III geologi. Olimme parhaillaan napajäätikön alapuolella kahdensadan metrin syvyydessä. Minä ja kolme toveriani. Toverini halusivat nousta, minä jäin. Elätin mielessäni toivetta, jos jotain olisi säästynyt. Toverini ahtautuivat ylös valtavien jäämassojen siirtyillessä Eteläisellä Jäämerellä. Elin varamuonavarasto varassa kolme viikkoa. Nälkä pakotti minut ulos. Näky oli kauhistava. sanoinkuvaamattoman kauhistava. Kaikkialla lainehti meri. Kaikki jää muuttunut vedeksi. Me olimme mantereella. Toverini jäännökset oli meri, mielipuolinen, raivoava, jääkylmä meri, huuhtonut. Eksynyt pelastuspartio, yksi harvoista säästyneistä, löysi minut raivoavasta merestä, kuolleena kuten he olettivat. Minun aikani ei ollut vielä. Heräsin harmaan kuolemansumun peittämään, valtaamaan auringonnousuun. Partio saapui toiselle mantereelle, kaupunkiin. Kukaan ei tiennyt mikä paikka tämä oli ollut. Metropolitan, entinen. Partio jatkoi tehtäväänsä. Keskittyivät etsimään, turhaan, muita eloonjääneitä.
Minä jäin yksin.
Kaikki oli poissa.
Jäljellä olivat pilvenpiirtäjien luurangot.
Kaikki elämä oli kuollut.
Lukuunottamatta pieniä jyrsijöitä, rottia. Nämä olivat säästyneet. Nämä, rotat, tekivät minulle palveluksen. En tiedä enää oliko se palvelus. En osaa päättää, haluan ja en halua kuolla. Minäkin. Elämänliekki on voimakas liekki. Se ei sammu. Ihminen ei luovuta. Minä nautin nyt ravinnokseni näitä jyrsijöitä, rottia. Ei ole muuta. Minulla ei ole tietoa kuinka kauan minä kestän. Sillä ei ole enää merkitystä. Maailmani on meletön, mieletön maailma.
Jonakin päivänä minä olen poissa.
Minä olen kuollut.
Elämä on kuollut.
Planeetta Maa on poissa.
Hereos.
Planeetta Maa
Linnunrata.
.