Kirjoittaja Aihe: ÄlyVähä  (Luettu 322158 kertaa)

matleena

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 999
  • Saturnus Sininen Planeetta Alfa II
    • Profiili
ÄlyVähä
« : 19.07.2012 21:40:57 »



musiikki
http://www.youtube.com/watch?v=YNlBrJkvzg0
nocturno sydämeni laulu vesam. loiri
http://www.youtube.com/watch?v=qiPYe-KEF7s
lapaloma panhuilu
http://www.youtube.com/watch?v=7NDUlMevhMs
two gitars george curmi viulu
http://www.youtube.com/watch?v=ClG2IIh4...re=related
kalinka, viulut vietn. naistrio
http://www.youtube.com/watch?v=8xkaRFUp...re=related
ystävän laulu vesamatti loiri

Heiiiippati

Tähän on tarkoitus matleenan kerätä  melkoisia  lapsuusmuistoja,
 hulluja sattumuksia, runoja, kaikkea Maan ja Taivaan väliltä.
Hauskaa Pääasissa on tarkoitus pitää.
 Olen liikuntavammainen. Tämä kirjoittaminen on minulle Henki ja Elämä.
 Kirjoitan Satiirin sävyttämällä Huumorilla,  sanovat nuo jotka tietävät.
 Minä en tiedä.
Talon tapoja en vielä tunne, mutta en koskaan opikaan ellen nyt aloita.
Nyt kuitenkin kutsuu tuo Budoaari seslongilleen.
Joten jos ei nukuta , tai Koipirepsu haluaa seurustella, siirryn kirjoitushommiin.
Ai niin, viulu. musiikki, piirtäminen, lukeminen ovat exreme lajini.
Tosin en tiedä, onko tämä oikea paikka kirjoittaa, mutta kuten kansa
 niin somasti sanoo
- Kokenut kaikkki näkee -.vai oliko se toisinpäin.
Nyt jo voin anoa, Ilkeilyihin en vastaa.

Ei kauan Unta riittänyt JalkaRepsu aloitti uusin Kidutusmetodien kokeilu.
Jatketaan,
Joten nyt lisää toiminnasta

 Tällä toimivat Alaosastot
* Jurputus
* Nettipoliisi Hertta Serlokki
* Tarkoitus perustaa eri otsikolla YöKubi Golden Cats
Lisää toimintaa on luvassa, kunhan Matleena alkuun pääsee

Tänne ovat kaikki Tervetulleita Älylliset ja Älyttömät. Ainoa vaaatimus on,
Ilkeilyä toista kohtaa ei sallita,  Tappelukset kielletty.
Myös Cyöpeli Times Noitamaa Aviisiil imestyy täällä. Siitä myöhemmin.
Siis Olkaa Tervetulleita , Kaikki Kuolevaiset.
« Viimeksi muokattu: 05.04.2013 22:18:49 kirjoittanut matleena »

matleena

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 999
  • Saturnus Sininen Planeetta Alfa II
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #1 : 20.07.2012 04:32:24 »
Kai on paras aloittaa Nykypäivästä, ennenkuin sinne Kivikauteen siirrytään. Eipä Matleenaa tippakkaan ensi alkuun naurattanut...



MATLEENA, - HATTUMANNEKIINI

Oli muuttunut Matleenan Elo kertaheitolla.
Eläke koitti piirusteluarpeetista, Pääkaupungista, Metropolitanissa.
Metropolista siirtyi Matleena Pikkukaupunkiin Asumisharjoittelijaksi, Harjoitteli elämistä ja oleilua pienemmissä ympyröissä. Eipä paljon olemisenlaatua muutto parantanut, Kaupunkivinkeet oli tälläkin .
Ratikat ei sentään jyristelleet ikkunan alla. Ei jyristelleet Metropolitanin Lokerolähiössäkään. Vaan oli JyristelyÖihin nuorena keskustassa asuessaan perusteellisesti tutustunut. Kaikkeen tottui, vaan ikuna ei tottunut aamuyöstä kolisteleviin Ratikkarattaisiin.
Nyt asusti täällä Kirkonkylässä Maalaispitäjässä, samassa missä Poika kera Vaimon sekä MatteMammon PikkuEnkulin , Jeremias-Pojan. Asusti nyt Lokerossa, Yksiössään, Synnyinpitäjässään. PikkuEnkuli, 3 v. Mammoksi ristinyt. Hyvä kun ei Kammoksi tai Kalmoksi sentään.
Aika oli varsin pitkää. Oli iskenyt jalkaan vielä Invakin. Kipsauksen, väärien hoitojen seuraamuksena luutui jalka väärin, oli Inva todettu. Makoilipa täyshalvaantuneena seitsemisen kuukautta Lasaretissakin. Selvisipa Matleena kuitenkin.
 Ei pystynyt ulkona kuin RollatiMersulla liikkumaan, silläkin melko huterasti. Luki, haaveili viulun soitannasta, telkkaa tuijotti iltakaudet.
Pitkää ja tympäisevää oli Matleenan elo.


Vaan loppui tympyys. Tuttavat alkoivat vihjailla oudosta, Matleenalle oudosta vempelestä , Tietokoneesta. Vähitellen suli Matleenan Umpijää, Tiekkari eräänä päivänä ilmestyi talouteen.
Oli se laite. Kauan sai tehdä Matleena töitä ennenkuin pikkurikkiisen osan vempeleestä tajusi.
Vaan sitten löysi Skypen, kamerapuhelimen. Löysi luonnollisesti myös kameran. .Alkoi hyödyntää melkoista OlkiHattukokoelmaansa, vanhaa. Kuvata.
Pitkät päivät kuluivat nyt huristellen. Ei ollut enää Aika pitkää. Matleena sovitteli, asetteli, mallaili näitä Vanhoja Olkihattuja kameran edessä, hymyili, ja hymyili. Yritti olla Vintsin Mona-Lisa. Heikko oli tulos.
Oikein suupielet kipeytyivät Leonardon Monalisan-hymyä harjoitellessansa. Välillä askaroi nytkin Lokerossaan, nyt suuremmassa vain, päiväaskareensa. Monta kertaa joku Hatuistaan päälaella. Ei raaskinut pois ottaa, oli juuri sen prikulleen oikeaan asentoon, sopivasti kallelleen, saanut. Siispä tiskattiin, imuroitiin ja toimellettiin ylipäätään jonkinnäköinen Hattuviritys päälaella keikkuen. Ketä se nyt haittasi. Ei ketään Päiväkausiin käynyt kahvittelemassa. Eikä muutoinkaan ketään poikkeillut.
Ei käynyt ketään, ei käynyt Matleena missään, ei käynyt kun ei päässyt. Tiekkarikamerastaan oli Juuli saanut uuden seurustelukaverin.
Pitkiä aikoja kameraa Skypessä räpsytteli. Ei ollut luotu Seurustelukameraa kuin nammavärkin kuvaamiseen.
No päiviä kului. Matleena kuvasi. Hajamielinen kun oli, käveleksi ympäri Lokeroaan milloin minkin näköinen HattuHirvitys päässään keikkuen.
Sitten soi eräänä päivänä ovikello, Maleenan suureksi hämmästykseksi. Mietti josko avaisi. Oli käytäntö jotta soitetaan etukäteen koska tullaan Tietää Matleena ovensa avata. Nykyään kun liikkui kaikensortin hipsijää . Hyvinkin Mattemammo vielä vaikkapa Orjaksi tai Haareminaiseksi kelpaisi. Viimeksimainittua ajatusta ei Matleena niinkään pahana pitänyt.
Olisi Sheikin huomassa varmaankin leppoisat oleskelut.
Vaan toistamiseen klinkutteli ovikello, nyt melko vaativaan sävyyn. Ei auttanut kuin yrittää ovisilmästä klinkuttelijasta selvää saada, tihrustella, vaan eipä saanut.
Oli siis riski orjaksi joumisesta otettava, Ovi avattava. Avasi Matleena ovensa.
Seisoi ovella Huoltomies, Kiinteistönhoitaja. Se Uusi. Seisoi ja tuijotti.
Ei sanaakan suustaan saanut, tuijotti ja tuijotti.
Matleena ehti jo ajatella muuttuneensa vähintäänkin Kirahviksi, niin kiinteää ja epäuskoista oli tämän Huoltomiehen tuijotus.
Sitten välähti.
Oli Matleena, hajamielinen kun nykyisin tuppasi olemaan, päähänsä yhden Hattuhirvityksen, sen vinon ja tulipunaisen Huopahatun, sulalllisen, rusettisen, vielä riikinkukon sulalla varustetun Kammotuksen unohtanut, mitä ei edes kuvaamaan suostunut. Lisäksi senhetkinen muu asustus oli kirkkaanpunaisen Hattukammotuksen kanssa osapuilleen samaa luokkaa.
Oli Yöpaita ruusukuvioinen, aamutakki keltainen sekä reinot. Pojan vanhat. Viisi numeroa liian suuret, Naama oli, silmät, kajalisoitu pikimustiksi, luomet vihreiksi, suuvärkki kirkkaanpunaisina loimotti. Ja yläpäässä Hattukammotus. Oli Huoltsikka uusi ja komea, vasta äskeittäin arpeetinsa vastaanottanut.
Hetkeen ei lausuttu sanaakaan, Ei puolin eikä toisin. Sitten sai Huoltsikka suunsa, jo valmiiksi auki olleen, kautta sanojakin muodostettua. Peruuttaneena selkä kiinni vastapäiseen naapurin oveen, piipitti, sai Matleena juuri ja juuri selvää, silmät viiruina tuijottaen:
" Päivää. Minä tulin laittamaan se vuotavan lavuaaritiivisteen. Taisin tulla pahalla hetkellä, tuntuu Rouva olevan jonnekin lähdössä. Minä taidankin lähteä, tulen paremmalla ajalla, Muuten, onko Rouvalla kaikki nyt yleensäkin hyvin. Ei särje päätä ja muutassemmoista pääoiretta ilmene. Ei näy harhoja ja muuta erikoista."
VoiVoivoi ja voivoi.
Ei sentään tiedustellut, näkyykö sarvipäisiä, hännällisiä Pikkuelukoita.
Vaan ei särkenyt rouvan päätä, ei näkynyt harhoja. Ei, ei ollut oireita. Ei minkäänlaisia. Sopi oikein hyvin, passasi mainiosti Huoltsikan tulla.
Ja niin tupaan astui, ympärilleen vilkkuillen, tämä Komistus - Huoltsikka. Vaihtoi lavuaarin tiivisteen ennätysajassa. Työtä haittasi vain jatkuva Matleenaan-vilkuilu. Varuillaan, valmiina pakoon pinkaisemaan, mikäli Matleena, vaikkapa leipäpuukon kanssa, keittokomerosta äkisti ilmaantuisi. Ties vaikka silpaisi. Matleena
Ei ilmaantunut Matleena edes kahvikupin kera. Työ tehtiin kireässä, vakavassa äänettömyydessä. Ovella sentään muisti peloltaan Näkemiin-Hyvää Päivänjatkoa Komistus-Huoltsikka toivotella.
Huhuhuhuhuh. Kiikustuliin  istahti Matleena, naurattikin jo.
Voi Pojat , mikä Huoltomies. Voi Pojat , mikä Komistus.
Olsisipa Matleena parikymmentä vuotta nuorempi. vaan kun ei ollut. Eikä nuorru.
Voi pojat, voi Pojat.
Alkoi Matleena suunnitella huushollinsa remontointia, aluksi vaikkapa kattokruunun lamppujen vaihtoa, energiaystävällisiksi.
Eihän niistä yksinäinen Naispolo mitään käsittänyt. Hioltomiestä ehdottomasti tarvittaisiin.
Vaan ei tarvittaisi minkäänvaltakunnan Pääkappaletta.
Ei.

Asia ei tähän jäänyt. Miten voisikaan. Törmäsi Matleena Siwassa, lähipuodissa, vaivalla sinne könyttyään, tähän HuoltsikkaKomistukseen.
Kauppa oli Väkeä täynnään.
" Hyvää Päivää. Jaahas, Rouva ei sitten sitä Ihanaa Ovenavaushattua nyt laittanutkaan. Vaan mitäpä sitä näin kauppareissulle. Oli muuten erittäin Pukeva se Hattu. Se sulallinen , punainen muistaakseni."
Ei kommentoinut Matleena.
Matleena poistui  Siwasta.
Tämä Huoltsikka ei Matleenan kattokruunun lamppuja vaihda.
Ei.
« Viimeksi muokattu: 22.07.2012 19:41:48 kirjoittanut matleena »

matleena

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 999
  • Saturnus Sininen Planeetta Alfa II
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #2 : 20.07.2012 13:14:47 »



LOMA ESPANJASSA

Lipaston laatikkoa kaivellessani sattui silmiini n. v. 1970 oleva Espanjanmatkan aikainen taskualmanakka, johon lyhyitä lausahduksia kunkin päivän kohdalle mahtui.

Oli mm. seuraavaa :

1. PÄIVÄ. Ei sada. Lähtö Seutulasta. Saattoi lentoasamalle espanjalainen, Suomessa asuva Poikaystävä.

2. PÄIVÄ: Sataa. Perillä Espanjassa. Nouti lentoasemalta suomalainen, Espanjassa asuva Poikaystävä. Iltap. ei sada. Rannalla 2 t., yksin, ei muita. Kylmä. En ruskettunut. Ruokailut Vuorineuvos & Pojan kanssa. Sama pöytä. Yökerho myöhään. En tanssinut, sanoin olevani saksalainen. Huonekaveri Grand of Lady paheksui.

3. PÄIVÄ Sataa. Iltap. ei sada. Rannalla 2 t., yksin, ei muita. Kylmä. En ruskettunut. Ruokailut Vuorineuvos & Pojan kanssa. Sama pöytä. Yökerho myöhään. En tanssinut. Lady paheksui.

4. PÄIVÄ. Sataa. Iltap. ei sada. Rannalla 2 t., Kylmä. Yksin. En ruskettunut. Espanjanpoika myi simpukankuoria. Annoin pesoja, en tiedä kuinka paljon. Poika tuli hyvin iloiseksi. Ruokailut Vuorineuvos & Pojan kanssa. Sama pöytä. Yökerho myöhään. En tanssinut. Lady paheksui.

5. PÄIVÄ. Sataa. Iltap. ei sada. Kävin Malagassa. Yksin. Kylmä. En rusketu. Otti vossikkakuski kuvan, istun vossikassa. En ajellut. Annoin pesoja, en tiedä kuinka paljon. Kuski tuli hyvin iloiseksi. Ruokailut Vuorineuvos & Pojan kanssa. Sama pöytä. Yökerho aamuun. En tanssinut. Lady sekä paheksui että oli oli ilmoittanut Policelle kadoneeksi. Perui ilmoituksen.

6. PÄIVÄ. Sataa. Kotiin. Malagaan saattoi suomalainen, Espanjassa asuva Poikaystävä.

7. PÄIVÄ. Ei sada. Kotona. Lentoasemalta haki espanjalainen, Suomessa asuva Poikaystävä. Kylmä. En ruskettunut.

Lisäksi tipahti kalenterin välistä Äidille postittamatta jäänyt rantamaisemapostikortti, jossa luki :

Heipsan, Äitikkä.
Hyvin meni matka. On hienoa täällä, kuuma.
 Hieno hotelli ja mukava huonekaveri. Rusketun.
Oikein on monenlaista menoa ja meininkiä. Ihanaa.
terveisin
Matleena

Niin.

 

matleena

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 999
  • Saturnus Sininen Planeetta Alfa II
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #3 : 20.07.2012 18:13:43 »


VEIKAN LAULU

Syys tuli.
Kesä muistoihin kirjattiin, harvinaisen aurinkoinen, kuuma Intiaanikesä.
Oli nyt väriloiston aika, vaaan ei kauan sekään kestänyt, pois syksyn
 tuivertavat tuulet lehdet riipoivat.
Alastomat puut lumipeitettä suojakseen odotivat.
Oli alkanut sekä matleenan että Pikkuveikan, oikeastaan nyt -Veikan-, koulu.
Veikalle oli vihdoin viimein hankittu uusi pyörä, siis uusvanha sekin.
Sininen ja musta oli.
Ei ollut kellään, tuskin koko naapuristossa varaa uusiin, upouusiin pyöriin.
Oliko niitä sodan jälkeen heti saatavissakaan, ei ole matleenalla tietoa.
Joka tapauksessa oli pyörä uusi Veikalle.
Vanha oli loppuunajettu, ensin ties kuinka moni ajaja, sitten matleena, vielä Veikkakin koulumatkansa poljeskellut.
Oli ylpeä, pyöräänsä kehuskeleva nyt Veikka. Kelpasihan sitä kehua, oli pyörä liki uuden veroinen. Vanha oli isän sanaassa jo hengenvaarallinen romisko, kaatopaikalle jouti. Ei viety, Isä pyörän osiin purki, jospa joskus noitakin osia tarvittaisiin.
Mitään ei hävitetty, vanhaa, oli pula kaikesta silloin.
Sodanjälkeinen pula-aika.



Näin sitten poljeskelivat koulumatkansa kumpikin pieni Koululainen uusvanhoilla polkupyörillään. Nopeasti taittui näillä matka. Vihreät, ne olivat uudet kuitenkin, reput kummallakin selässään.
Koulunkäynti, se Veikan niin kaihoten suuresti odottama,
ei osoittautunutkaan pojalle niin erityisen mieluiseksi.
Lukemisen opettelu oli vaivalloista, laskeminen sujui sensijaan, päinvastoin kuin siskolla, hyvin. Oletti poika ilmanmuuta lukemaan oppivansa pelkällä opettajan kuuntelemisella.
Laulu, se oli Veikan toinen haittatekijä. Suuri.
Ikänsä oli Veikka lauleskellut. Ensin Äidin opettamia lastenlauluja lauloi poika. Sitten ilmestyi lasten elämään tämä Väinö-Merenkulkija.
Tämä se, Väinö, varsinaiset viisut, renkutukset Veikalle sekä matleenalle opetti. Suutarintyttärestä Rovaniemen Markkinoihin. Kaikkea mahdollista siltä väliltä. Nämä olisi Äiti ilman muut Pannaan julistanut, vaan olipa tämä Väinö kaukaa viisas, kielsi Äidin kuullen lauleskelemasta oppimaansa. Isästä ei ollut niin väliä, kuulemma.
Niinpä stten monet eläinystävä-ristimiset, Sylvi-Kukon, Jussi-Kanin, Mirkku-Kollikin, sujuivatkin Suutarintyttäret-Rovaniemen Markkinoilla säestyksellä. Varmuudeksi veisattiin kuitenkin Ystävä sä lapsien-virsikin. Se tuntui jotenkin enemmän asiaankuuluvalta. Ainakin hautajaisissa.
Nyt oli tästä laulamisesta kehittynyt ylitsepääsemätön pulma Veikalle.
Tiedossa oli, ettei Veikalle ollut lahjoitettu, Laulunhaltijattaret ilman jättäneet, ei antaneet Veikalle laulunääntä ollenkaan.
Päin seiniä, nuotin vierestä täysin, meni jokaikinen Veikan laulama laulu.
Koulussa kuitenkin opetettiin lauluakin, kuului laulu ilmanmuuta oppiaineisiin.
Oli jopa laulupakko.
Vaan ei ollut pakko, - ei Veikan mielestä.
Tuli Veikan kammoamat laulunkokeet. Ensimmäiset laatuaan Veikan elämässä.
Oppilaat, kukin vuorollaan, Opettaja soittaman urkuharmonin viereen seisomaan ja laulamaan. Opettaja harmonilla laulajaa säesti. Kaikki sinne astelivat sovinnolla, osasi sitten laulaa tahi ei.
Veikka ei.
Ei millään. Ei suostunut edes pulpetistaan nousemaan. Istua tökötti paikollaan, pulpetin kantta äkäisenä, yrmeänä katseli.
 Kuuroille korville kaikuivat Opettajan käskyt. Ihan viereenkin tuli Opettaja, maanitteli, melkeinpä rukoili, mutta, - ei. Opettaja luovutti. Oli keinot Veikan laulamiseen saamiseen lopussa.
Opettaja tiesi Veikan kuitenkin laulevan, vaikkakin nykyisin yksikseen. Mitä nyt tehdä, vihdoin keksi Opettaja.
Pyysi, käski siis, Veikan luokkaan jäämään koulun päättymisen jälkeen.
Poika tietenkin jäi. Pakko kun oli.
Koulu loppui siltä päivältä, Veikka luokassa jurona, yksikseen mökötti. Opettaja katseli Veikkaa pöytänsä takaa, kysyi mököttäjältä :
"Mitenkäs nyt, kukaan ei kuule, jospa nyt joku helppo laulu laulettaisiin. "
Ei, ei käynyt laulaminen.
Nyt tuskastui Opettja kunnolla, alkoi Veikkaa sättimään, uhkasi poikaa jopa luokalle jäämisellä.
Tämä naula veti. Suinsurminkaan ei halunnut poika, ei halunnut yhtään päivää, ei tuntia käydä kolua enempää kuin oli pakko.
Pulpetissa istuen , suorastaan karjaisi poika, antoi tulla kaikin äänivaroin :
" Rovaniemen markkinoilla möin mä Lapin Kultaa, sitähän on mulla..."
Oli tämä Opettaja uskovainen. Sen tiesivät oppilaat, Veikkakin varsin hyvin. Tiesi lisäksi,
ettei tätä laulua ei Opettaja uskovaisena kuuntelisi. Siksi sen valitsikin.
Suorastaan itku kurkussa kiljaisi Opettaja Veikkaa lopettamaan tällä punaisella minuutilla laulamisen.
" Riittää, riittää, ihan kokonaan nyt hiljaa."
Loppui siihen paikkaan Veikan laulu.
Loppui Opettajan laulukäskyt.
Poika kotiin pyöräilemään.
Isä kysymään, mikä Veikka viivytti, oliko rallia ajeltu naapurin Tanelin kanssa sorakuopalla.
"Ei ajeltu, minä lauloin. Opettaja käski."
Isä vielä enemmän ihmettelemään, miksi sitä laulamista koulun jälkeen harjoitettiin
Tunnithan sitä varten olivat. Ainakin Isän kouluaikoina. Poika syyn selitti. Isä kyselemään, minkä laulun sitten oli Veikka Opettajalle uhkailtuna luokalle jäännistä laulanut.
Kertoi Veikka.
Nauramaan purskahti isä, nauroi ihan kaksinkerroin. Oli Isänkin tiedossa, tietenkin, tämä Opettajan uskonnollisuus.
Koulua käytiin tavalliseen tapaan, läksyt tehtiin, Veikkakin jotenkuten ne selvitti.
Tuli Joulutodistusten jako , komeili Veikalle todistuksessa laulun kohdalla pelkkä viiva.
Ei ollut kuitenkaan kukaan vihainen. Oli Äiti sitä mieltä, ettei ketään, varsinkin laulutaidotonta,
saisi laulamaan pakottaa. Ei osanneet kaikki laulaa, oli oppimaton taito se. Jos ei, ei oppinutkaan.
Koko kouluaikanaan ei Veikka laulanut luokan edessä. Eikä koulun jälkeenkään.
Ei jäänyt luokalleenkaan, kertaakaan.
Viiva.
Kuitenkin oli Veikka edes yrittänyt.
Eikä yrittänyttä laiteta.
Olihan se jotain, -sekin.
« Viimeksi muokattu: 29.11.2014 15:29:57 kirjoittanut matleena »

matleena

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 999
  • Saturnus Sininen Planeetta Alfa II
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #4 : 20.07.2012 21:01:41 »


VALKOLEHDOKKI

Purppurapilvet Tummat Taivaanrannalla väreilee
Yö Tumma utuiset harsot syliinsä peittelee.
Astelen Lehdokkilehdossa yön ääniä kuunnellen.
vainneet Libretot Satakielen, Yöhön kadoneet.

Tunnen Yön Lehdokin tuoksun, kuulaan ja hennon
Se kutsuu luokseen , Yön Perhoset vieraakseen.
Tummassa Yössä hohtaa, nuput Kukan avautuu
Suviyössä loistamaan, hentoa tuoksua huumaavaa
Yön jakamaa. Tuoksun Lehdokin tuntee Perhonen.

Luonto hiljainen, Lehdokin hehku, valkea Loisto
Kauniinpaa ei Kulkija Yön nähdä voi kai toista.
Annettu minun nähdä se, Yön Lehdokki valkea.
Kuunsilta hohtaa, Linnunrata himmeä luo valoa.
Uinuva lehto, Rauha Öinen sen syliinsä sulkenut.

Pois Lehdosta astelen, tuikkivat tähdet taivaan.
Yönkukkaa kaunista ajattelen. Kesässä kerran
Kukkansa avautuu. Lehto tuoksusta huumantuu.
Kukka kaunis Yön, Valkolehdokki luotu elämään
vain yhden Kesän,
Luojaansa kiittämään.

matleena -12
« Viimeksi muokattu: 21.07.2012 10:51:15 kirjoittanut matleena »

matleena

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 999
  • Saturnus Sininen Planeetta Alfa II
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #5 : 21.07.2012 07:26:05 »
Varmasti suurin osa Ryhmäkodesta on ihan mukavia, viihtyisiä.
Vaan voi olla joskus näinkin....



ÄLYKÄMPPÄ

Enpä tiedä.
Tahdonko tosiaan vanhustuessani Kämppäni, Seinäni, isolla K, S:lla hoiturikseni.
Uskoisinko ainokaisen henkikultani Kämppäni käsiin ?
Sekö minut, vanhan kompuran, nyt huoltaisi, päivittäisistä askareistani huolen kantaisi.
Enpä tosiaan tiedä.
Oletan vanhuuspäivieni, aikani kuluvan suunnilleen tähän tapaan sekä malliin.

Aamuisin, - yleensä-, olen herännyt.
Niin nytkin, herään melko kova-ääniseen ilmoitukseen Hyvästä Huomenesta sekä kahville kutsuun.
Enpä muista millään ilveellä, kenet olisin mukanani eilisestä Pokeri-illasta Lähikipppolasta mukanani rahdannut. En muista, joku tuttuhan se kuitenkin on.
Anakin niin kovasti toivon, ettei vaan olisi se Janatuisen
Hulttio-Aikamiespoika. Sieltä Turpeisen Baarista. Se Pena.
Olisiko onnekseni kuitenkin Naapuritalon Vaarirepsu, joka sohvalleni uinahtanut olisi.
Ei enää ties kuinka monennen tuopin jälkeen jaksanut omaan Kämppäänsä kömpiä.
Hetkessä muisti palaa, kahviautomaattihan se, ajastin.
Kuppiin se ei minulle kahvia kuitenkaan kaada, eikä tarjoile sänkyyn, joten on itseni keittokomerooni jotenkin keploteltava kipeine jalkoineni.
Muistuttelen, ettei olleet eilen ollenkaan kipeät, tuli tanssahdeltuakin levyautomaatin tahdissa muutama kerta.
No, juon kahvin, suunittelen meneväni vielä hetkeksi pötkölleni, en kuitenkaan sänkyyn saakka ehdi,
kajahtaa ilmoille monen desibelin voimalla Ääni:
"Muista keitin, sammuta liesi."
Säikähdän megafonia pahanpäiväisesti, olen nokalleni, polvilleni tuuskahtaa.
Kämppähän se muistuttaa vakiaskareista. Sänkyyn vielä kömmin, en ehdi kauan torkkua, taas uusi komennus kuin alokkaalle armeijassa.
"On lauantai viides syyskuuta vuonna yksitoista kello kahdeksan. Sää. Asteet plus kaksi. Pilvinen. Ota Lääkkeet. Kasetissa."
Siis otan lääkkeet kasetista lipaston päältä.
Päätän suihkuun könytä. Suihkukoppi erillään WC:stä, joten pissahädän yllättäessä suihkussa, joudun vettä valuvana kiireellä eteisen läpi rynnimään. Jollen sitten pottaa suihkukopissani säilytettele tai lattiakaivoa WC:nä tilapäisesti käytä. Hankalaa, olen nykyisin kovin kankeakroppainen. Suihku kailottaa vähän väliä kuuluvasti,
" Varo, lattia liukas, sammuta minut. Harjaa hampaat."
Selviän Suihkun komentelusta Kämpän oleilutilaan.
Vähän päästä karjahtelee Ääni.
Ämyri, muistuu sota-ajoilta mieleen.
Milloin muistutellaan avaimista, lääkkeistä jne, jne, -loppumattomiin.
Minun ruokkimisestani huolehtii Ruoka-Matti. Täysautomaatti, pakastimen, jääkaapin sekä mikrouunin yhdistelmä. Itse en tee yhtään mitään.
Lämmittää senpäivän ateriani, jonka kalorit on ravitsemusterapeutti sadasosan tarkkudella laskenut.
Kuuluu taas käsky:
"Syömään ole hyvä. Lääkkeet."
Toimintojani seuraa katonrajassa, WC:ssä, suihkussa valvontakamera.
Joka paikassa.
Js aion ulos, kuuluu komento :
"Avaimet" tai "Sataa", vaihtoehtoisesti "Liian myöhä, ei ulos."
Päivä kuluu kulloistakin kova-äänistä komentoa noudattaen.
TV aukeaa säätimestä, radio, ovi, valot samoin.
Yksin, kerrassaan yksin olen, ketään ei näy eikä kuulu mailla eikä halmeilla viikkokausiin. Ihmishoitaja poikkeaa vain lääkkeeni tuomassa, verenpaineeni mittaamassa.
Sekä Ruoka-Matin täyttäjä. Pikapikamies.
Nukkumaanmenoajankin ilmoittaa automaattinen, kaikuva ääni. Kaikuva ja kova siksi, luullaan vanhusten automaattisesta olevan huonokuuloisia.
Minä en ole, vaan Ääni on kuulemma vakioasennettu.
On minulla kuulosuojaimetkin jossain.Nyt vaan en muista, missä.
Ihmisseuraa , ei vain ämyrin, halutessani menen maaten lattialle, joku tulee kohtappian. Tätä ei voi yöaikaan harrastaa, tulee nimittäin PiiPaa-Auto, herää koko asujamisto.
Maisemat on minulla rauhaisat, synkeä kuusikko joka ikkunassa. En niin rauhaisaa yksin ollessani muutenkin, haluaisi, mutta kuulemma sopii vanhuksille hyvin tämä elinolo. Tilastot osoittavat niin.
Parveketta ei ole. Voisin, kuulemma, sieltä pilleripöhnässäni pompppailla.
Tutkittu, oikein akateeminen tutkimus. Asumismuoto.
Sopii niin tai sitten ei, voidaan olla sopivuuudesta eri mieltä.
Ja pahasti.
.
« Viimeksi muokattu: 25.02.2013 13:29:25 kirjoittanut matleena »

matleena

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 999
  • Saturnus Sininen Planeetta Alfa II
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #6 : 21.07.2012 13:06:40 »



Matleena on pikkuisen torpan tyttö, muistui mieleen tämmöinenkin tapaus....

PAKO

Oli heinä-aika.
Mukulakunnan suuresti inhoama heinä-aika.
Aurinko siniseltä, pilvettömältä tavaalta loimotteli täydellä terällään.
Kaikki mahdollinen kukki, korea oli luonto.
Ei sateen häivääkään, poutapilvet taivaalla nyt sinisyyttä hallitsivat.
Nyt oli heinät seipäille saatava, ei voitu viivytellä, sateita odotteleman kärsinyt jäädä.
Oli Matleena jo monena kesänä haravamiehenä ahkeroinut, pakosta.
Pikkuveikka oli kasvanut, Matleena epäilyistä huolimatta, haravamiehen mittaan kuitenkin, Veikkakin. Se tiesi pellolle, heinäpellolle, haravamieheksi opettelua.
Vaan eipä Veikka mielisuosiolla hommaan suostunut. Milloin oli varvas kipeä, milloin oravat metsässä kävyillä jalkoihin heitelleet. Kipiät nyt olivat, ei kärsi haravoida, ei ollenkaan. Eipä huomioitu oravia eikä varpaita.
Pellolle oli Veikankin, syistään huolimatta, tultava.
Oli toinenkin, nyt tosipulma, ei saataisi tällä miehityksellä heiniä ajoissa korjuun. Muisti Isä Wilijamin, Ylykämiehen. Joutilaana siellä Hieroja-Annin mökissä taas makoili. Onnistuisikohan puhumaan Annille, jotta Yläkänsä heinäkasakaksi päästäisi. Oli viimekertainen heinänteko saanut äkillisen lopun, Annin suivaannuttua Wilijamin Korpipaari- poikkeiluihin. Jatkuviin.
Niin lähti Isä kyselemään. Onnistuihan se. Anni todennut vain yksikantaan, tuhahtanut, jotta joutaahan tuo, mitä tuossa makoilemassakaan tekee. Joutaa se, hyvinnii.
Wilijamilta ei kysytty. Eikä siihen Wilijamilla sanomista, minkäänlaista olisi ollutkaan. Mökisssä oli Anni se joka elämän laadun, kulkemisen määräsi.



Seuraavana aamuna saapui Wilijami-Ylykä pyörällään, peräti prässipuku päällä, heinätöihin. Kertoi kylillä aamutuimaan käyneensä, apteekissa, mistä tämä puku-asu johtui. Äiti epäillen pukuasiaan suhtautui, itsekseen mietti, taisi olla Wilijami yöllisillä reissuillan, tuskin oli Annin mökissä yötään viettänyt.
Samahan tuo nyt oli, ei ainakaan lähikuusikossa kuusen juurella sijaitsevan Korpi-Paarin kautta tällä kertaa ollut poikkeillut Wilijami. Anni viinaksiin perin epäävästi suhtatui, keksi Wilijami Lähmetsästä tiheän Kuusenalustan, missä viinaksensa säilytteli. Ja nautti.
Vaan oli aamu mitä aurinkoisin, heinäilma mitä parhain.
Kahvit juotiin, puurot syötiin. Wilijami orjanvehkeet, niin niitä työhousujaan nimitti, vaihtoi, pellolle suunnattiin. Veikka naama happamana, ei ilme auttanut, tultava oli. Matleena, vähän vanhempi Isosiukku, jo tiesi kokemuksesta ettei auta happamuus.
Tuoksui vastaniitetty heinä, sirittivät sirkat.
Oli armoton työmies tämä VWlijami, lauleli, heinät suorastaan lensivät seipäille. Oli Matleenalla täysi työ perässä haravoida. Veikan haravointi oli lähinnä haravan kannattelua, ei syntynyt jälkeä vielä, ei minkäänlaista.
Hankoamisen lomassa Wilijami puhui. Puhui lakkaamatta.
Kertoi nuorena urheilleensa, Kiinan Keisarin hovissakin painoja nostellut, Sumo-painiakin harrastanut. Oli oikein Sumo-mestari. Kiinan Hoviin ValtamerIä Valtamerilaivoilla seilatessaan, Vieraita Maita kierrellessään eksynyt.
Myös pikajuoksua sekä aitajuoksua oli harjoitellut. Näitä oli Selekiassa, isänsä, Kuninkaan hovissa, pikkupoikana harrastellut. Peräti Selekian mestari oli tässä pikajuoksussa. Isä uskaltautui ääneen arvelemaan, olisiko Wilijamin juoksut olleet lähinnä isäntien karkuunjuoksua piikojen aitasta yöaikaan. Ei tästä tämä, aina iloinen Wiljami toki suutahtanut. Väitti kivenkovaan Mestari olevansa. Ja mielissään oli kun piioista puhuttiin.
Päivä heinähommissa iltaa kohden kului. Kuuma oli.
Kesken hankoamisen ilmoitti Wilijami äkisti, jotta nyt pitää metsikössä poiketa, oli yllättänyt äkillinen tarve heinämiehen.
Mitäpä siinä, Wilijami metsään asialleen, toiset heinätöitä jatkoivat.
Oli tosin juotu päiväkahvit, korista, mukana olevasta välillä. Tästäköhän se Wilijamin
äkillnen tarve metsässä pistäymiseen johtui. Jospa oli liian vahvan kahvin Äiti keittänyt.
Oli kahvi sitten vahvaa tai ei,
KARJAISU
vallan hirveä, kuului metsästä, -yhtäkkiä.
Wilijami se siellä karjui. Oikein sielunsa pohjasta.
Säikähti Äiti, säikähti Isä. Matleena valkeaksi valahti, Veikka suu ammollaan metsään tuijotti. Karhuko se, vai Susi-Hukka, oli Wilijamin tarpeillaan yllättänyt.
Eikä jäänyt asia karjaisuun. Säntäsi , suorastaan rakettina ponkaisi Wilijami metsästä.
Paidan helma vain perässä liehui, kun Wilijami Jokea kohti pinkoi. Nyt uskoi Isäkin Wilijamin tosissaan juoksua harjoitelleen, oli tämä vauhti sitä luokkaa.
Se, miksi Wilijami maailman ennätystä juoksussaan sivusi, selvisi äkkiä.
Huusi, karjui Wilijami suoraa huutoa juostessaan, minkä ääntä sai :
"Maa-ampiaisia, , -kele, -tana."
Ei Wilijami yleensä voimasanoja viljellyt, nyt niitä suorastaan, pinkomisen ohessa, sateli. Ilma sakeanaan kiroilusta sekä ampiaisista. Joelle yritti Wilijami, kiukustunutta ampiaisparvea karkuun päästä. Kiukkuisia olivat, Wilijami metsässä suoraan pesän katolle asiansa toimittaa aikoi.
Oli Wilijami kyykistynyt, pahaa aavistamatta, suoraan ampiasten maapesän päälle.
Nyt kokeiltiin pellolla toisissaan, kumpi kovempaa kulkee, Wilijami vaiko ampiaiset.
Heinäväki tuijotti hölmistynenä, ei siinä muutakaan tehdä voinut. Koskaan ei Äitikään kuulemma noin suurta ampiaisparvea, mikä nyt Wilijamia jahtasi, ollut nähnyt.
Sakeanaan oli ilma ampiaisia, peräti kiukkuisia.
Wilijami pinkoi minkä kintuistaan irti sai.
Pinkoi ja kirosi.
Vihdoin Joelle pääsi, veteen suinpäin, ei ollut aikaa Orjavaatteita riisua. Sinne Jokeen upottautui Wilijami, nenä vain veden pinnalla näkyi. Kiukkuinen ampiasparvi ei noin vain sovinnolla suostunut luovuttamaaan häiritsijästään, pesänsä likaajasta.
Kauan kiukkuiset ampiaiset veden yläpuolella surrasivat, koko ajan sai Wilijami vedessä liota. Ja oli tämä virtaava vesi , vaikka kesä olikin, kylmää.
Ilta alkoi himmetä, Wilijami edelleen joessa istui. Ei ollut pois tulemista.
Ampiaiset vain hetkeksi kerrallaan vainoamisensa luovuttivat. Wilijami joesta pois yritti päästä, heti oli parvi kimpussa taas. Sai pienen aikaa kuitenkin Wilijami Joen penkalla lämmiteltyä, ettei ihan jääkalikaksi jäätynyt
Vihdoin viimein luovuttivat ampiaiset. Uskoivat, ettei saalis vedestä ylös nouse. Siellä istuu vaikka tuomiopäivään saakka. Eivät olleet vihaiset Ampiaiset milläänkään Avustajien, häätäjiensä, hätistelystä.
Wilijamiressu hampaat loukkua lyöden, koko kroppa kylmästä täristen, pääsi joesta, pinteestään ylös vasta iltasella kömpimään. Oli Wilijami perusteellisesti jäässä. Umpijäässä. Sininen oli koko mies. Virtaava vesi kun ei kuumimmillakaan helteillä lämminnyt. Ei siellä mukulakuntakaan kauan kerrallaan viihtynyt. Saati tuntikautta istuksinut, niinkuin nyt Wilijami, pakosta tosin.
Kiireellä Äiti kuumaa mehua jäätyneelle Wilijamipololle tarjoamaan.
Vähitellen lämpeni, pikkuhiljaa alkoi mies sulaa.
Jutut olivat kuitenkin, huolimatta kylmästä kylvystä, ihan entiset.
Olihan Wilijami leijonankesyttäjäkin Sirkuksessa ollut, viis nyt yksistä vähäpätöisistä, mitättömistä ampiaisista.
Olisi kuulemma pois joesta päässyt, juoksemalla , milloin vain olisi huvittanut. Ei vaan nyt ollut huvittanut.
"Äkäne ol Jellona. Vaan mie sitä Petoa muutama kerra kuonolle silpasin.
Jo tokeni"
Entisellään, täysin entisellään, oli tämä Ylykämies-Wilijami.
Ei ollut kellään syytä huoleen, kaikki oli kohdallaan. Ei ampiaiset mitään muuttaneet.
Entiset olivat jutut, entinen oli Wilijami.
Perin olivat mitättömiä nyt Ampiaiset.

matleena

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 999
  • Saturnus Sininen Planeetta Alfa II
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #7 : 22.07.2012 14:20:59 »





Tervetuloa.

Anniliisa

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 938
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #8 : 22.07.2012 16:50:10 »
Älyä sinulla Matleena on vaikka muille jakaa,et muuten noita kuvia ja tekstejäsi saisi lähetettyä tänne palstallemme.

Minä ainakin niistä tykkäsin,olivat niin huumorilla höystettyjä.
Mitä siihen sinun kulkuneuvoosi tulee niin niihin olen tottunut.
Olen saanut monta tosi älykästä keskustelu kumppania kunnonpaikassa heistä.
Selvennän,Kuntoutuskeskus vuorelassa,meidän pääministerin kotikylässä.

Kamera ja matkakuvia olisi minullakin mutta olen tosi tumpelo näissä asioissa.Suunsoitto taitaa olla minun alani.
Kiva kun saadaan uutta tänne palstalle.

matleena

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 999
  • Saturnus Sininen Planeetta Alfa II
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #9 : 22.07.2012 19:21:16 »


Voi, Anniliisa.
Olen hirmuisen Iloinen noista Kehuista.
Asia vain on niin jotten minä mikään luontainen Eistein ole. Minulla sattui vain niin Hyvä Opettaja näissä kuvahommissa. Ei luovuttanut vaikka minä haukuin ja mekkaloin. Otti Luonnolle kun en heti siinä silmänräpsäyksessä oppinut.
On tässä vielä sekin jotta minä olen liikuntavammainen murtuneen jalan väärien hoitojen tuloksena. Tehtiin jo alusssa paha virhe. Tiesivät kyllä allergiani Keskussairaalassa, siellä aikanaan ne testitkin tehtiin. Sekä minä sanoin ennen leikkausta. Ja laittoivat sitä huolimatta allergisoivat raudat jalkaan.  Joita ei sitten poistettu.  Jalka sitten pitkäaikaisesti tulehtui. Makasin letkuissa täyshalvaantuneena 7 kk.  Antibioottimyrkytys. Ja muuta mukavaa. MRSA jne....
Muuten olen ennallani, vaan jalka jäi lyhyemmäksi.  Kipsiä kesti 2,5 v. Seurasi invaliditeetti.  Nyt olen potilasvakuutuksen kanssa napit vastakkain.
Joten minulla on kamalasti Aikaa  kirjoitella. Olen vain kerran tänä kesänä ulos päässyt.
Kiitokset vielä kerran.
.
« Viimeksi muokattu: 22.07.2012 19:45:23 kirjoittanut matleena »

matleena

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 999
  • Saturnus Sininen Planeetta Alfa II
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #10 : 23.07.2012 07:51:58 »


MUSTA LOKKI

Ilta syksyinen. Seison meren rannalla kuin jotain odottaen.
Kuunsiltä, Tähti heijastuu pintaan Veen. Varjo Tumma yllä sen.
Hiljaa seison, ihmettelen. Synkkää hahmoa, häilyvää katselen.
Huomaan äkkiä, on Lokki se, tuo varjo tumma, - Lokki Musta.

Liitelee yllä pinnan, mereen laskeutuu. Veteen painuu rinta.
Aalloilla hetken keinuu.
Herää Meri. Aallot raivostuu.
Lyö rantaan aallot lumihuippuiset, ärjyy , pauhaa , ulvoo Tuuli.
Meri äsken niin rauhaisa on hetkessä kiehuva,  Hornankattila.

Meri ulvoo tuskaa syvyydestä. Ei Meren raivoa mikään estä.
Ratsastaa aallolla Lokki Musta. Laulaa. Laulun laulaa Kuoleman.
Itkee Lokki, valittaa kilpaa kanssa Meren , raivoavan, kuohuvan
Onko saapunut  kohtaamaan Kuoleman. Tuskasta Vapauttajan.

Matkä viimeinen  Lokin Mustan. Saavuttanut Tuskiensa Summan.
Lokki vaikertaa, alle aallon vaipuu. Himertyy laulu  Lokin Mustan.
Laulu Elämälle viimeinen, niin hiljainen, aaltoon, mereen katoaa.
Sen tuskin kuulen, se Meren Raivoon hukkuu.  Aaltohiin vajoaa.
Musta Lokki. Ystäväni. Lajinsa viimeinen.

Pian Aamu sarastaa.
Purppurapilvi meren kohoaa.
Ei enää häilyvää, tummaa varjoa.
Mereen kuvastuu nyt Varjo valkea.

matleena -12
« Viimeksi muokattu: 23.04.2013 09:11:57 kirjoittanut matleena »

matleena

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 999
  • Saturnus Sininen Planeetta Alfa II
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #11 : 24.07.2012 07:01:11 »


Kaikenkaikkiaan oli Matleena nykyiseen
elämänmalliin melkoisen tyytyväinen.
Mutta nyt urkeni ihan uusi ura....

Mattemammo on varas.
Ihka vanhana Muorina. aloitti nämä Rosmo-Opinnot

MATLEENAROSMO

Oli todella kaunis, kirkas kesäpäivä.
Oli muuttanut Matleena Kaupungin melskeestä, jossa koskaan ei osannut elää, ei laisinkaan kodikseen tuntenut, takaisin tänne synnyinpitäjäänsä, maalle.
Täällä asui myös Poika joka ikäänkuin huomaamatta oli aikuiseksi varttunut, perheineen. Asuivatkin lähellä, vain parisataa metriä oli omakotitalolle matkaa, jota Poika nyt komentopaikkanaan piti.
Matleena puolestaan lokeroitunut kerrostaloyksiöön.
Poika oli muuttamassa, omakotitalooon.  isonpaan. Tästä Matleenan kerrostalon viereisen, myöskin kerrostalon ,takaa kulki oikopolku Pojan talolle, piti vain ylittää talon nurmikenttä, tuli metsänreuna vastaan ja siitä lähti oikopolku sakean männikkö-kuusikkometsän läpi Pojan Komentopaikalle. Ei tarvinnut noita virallisia kulkureittejä, katuja pitkin kierrellä.
Niinpä sitten eräänä kesäsunnuntaina Pojan muuttoaikaan päätti Matleena käydä pomottamassa muuttotouhuja,. Apua siellä ei tarvittu, oli noita kavereita riittämiin. Olisi vain tiellä, Mummonreppana siellä kuleksinut.
Niinpä Pojan  pihaan saapui Matleena, ei näy ketään eikä missään. Ovea availla yritti, lukittu. Näistä merkeistä tyhmempikin olisi voinut päätellä muuton jo tapahtuneen, oli keinukin pihakoivusta irroitettu. Mutta ei  Matleena. Ei kun ei.
Utelias kun oli piti kuitenkin kurkistaa pihavarastoon, oliko sekin jo tyhjä.
Eipä ollut tyhjä, oli jotain unohtunut.
Kauniit puiset vanhanmalliset nukenvaunut, olivatpa oikein iloisen vihreällä maalatut , oranssit, oikealla kumilla päällystetyt pyörätkin. Ja olipa kuomukin. Puuttui vai nukke.
Matleena ihmettelemään, miten Miniä nyt lapsuutensa nukkeleikkien tärkeimmän, nukenvaunut on tänne unohtanut.
Älykkyys, taas kerran, ,
puhkesi kukoistukseensa , nappasi vaunut kainaloon. Ajatteli jotta saahan Miniä ne sitten häneltä.  Vahingossa ne kuormasta pois jääneet.
Metsän läpi oikopolkua raahasi Mattemammo nukenvaunuja kainalossaan Lokeroasuntoa kohti. Olivat yllättävän painavat, ei ihan pienetkään, oksat tuppasivat kahvaan takertumaan. Loppuihan se polku aikanaan, pääsi kuin pääsinkin kerrostalon ison nurmikko-alueen laitaan.
Siihen tyssäsi Matleenan matkanteko, katkesi kuin seinään.
Matleenan tuuriin kuuluvana , kuinkas muutenkaan, oli tällävälin nurmikolle, missä sijaitsi  talon puutarhakeinu sekä hiekkalaatikko, saapunut mieskaksikko askaroimaan. Niinkin tärkeä toimi kuin kalaverkojen suoriminen oli menossa. Toinen Herra oli  seinänaapuri, toista Herraa ei  tuntenut. Onnekseen.
Silmäilyt joita Matleenaan, nukenvaunut kainalossa metsäpolulta yllättäen tupsahtavaan Mummeliin luotiin, olivat melkoiset. Näkyi ihmettelyä, hämmästelyä jopa suoranaista pelkoa. Ties miten sekaisin tuo Muori on. Ei ainakaan ihan lähelle auta päästää.
Kuvittelivat ehkä  Mummelin läheisellä kalliolla vaunuja työntelemässä käyvän, kun ei pihassa kehdannut. Koko Talohan näkisi Mummon erikoisen harrastuksen.
Oli miten oli, katsoi Matleena parhaaksi olla pitämättä mitään rupattelutuokiota. Nosti, en niin vähäisenkään nokkansa, ylväästi purjehti , vaunut kainalossa, miesten luodessa pitkähköjä, viipyileviä katseita Matleenaan, nurmikon poikki ulko-ovelle. Lokeroonsa könysi. Pitkät, epäluuuloiset silmäykset aiheuttaneet Vaunut kainalossa. Tuntui vielä selässäkin.
Istui perin kiukustuneena Matleenapolo sohvalle, mietti, pitäisikö kuitenkin mennä selittämään. Olkoon, luulkoot nyt ihan mitä hyvänsä.
 Seuraamuksena oli, että joka kerran kun Herra Seinänaapuri tuli vastaan, nosti kyllä kohteliaana Herrasmiehenä hattua, mutta silmäys jonka Matleenaan loi, oli ilmiselvän epäluuloinen, viisto. Tunsi katseet vielä selässäkin. Toista Herraa ei enää, onneksensa , koskaan tavannut. Ei ollut yhtään ikävä, ei.
Vielä seurasi sekin, ettei Miniä tunnistanut vaunuja omakseen. Sanoi niiden olevan talon edellisten asukkien jäämistöä.
Palautusrahtiin ei Matleena enää alkanut, ties ketä tällä kertaa olisi nurmikolle ilmestynyt Vaunumuoria, metsästä putkahtavaa, ihmettelemään. Riitti se yksi kerta .
Nyt toimivat vaunut parvekkeella erinomaisen kauniina kukkaruukun alustana, siinä muistelevat kaihoten entisiä, menneitä aikoja.
Niinpä tekee Matleenakin.
Kukkiansa, oikein nukenvaunuissa, nyt ihailee.
« Viimeksi muokattu: 24.07.2012 07:18:56 kirjoittanut matleena »

matleena

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 999
  • Saturnus Sininen Planeetta Alfa II
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #12 : 24.07.2012 12:05:17 »


Kaikenlaista sitä yksinään pällistellessä tulee mieleen...

VANHA - SUPERVANHA

En suostu, en ala vanhaksi.
Supervanha.  Oikeinko Supervanhaksi tääsä.
Ei minulle, luonnostaan ikuisesti nuorena pysyttelevälle Neidolle tuo titteli sovi. Alkuunkaan ei.
Sensijaan voin hyvällä Omallatunnolla alkaa Uusnuoreksi.
SE tapahtunee näin:
Hankin silkonit, golgatehampaat,, rasvaimu, botox-ruiskeet,
ellei kauneusleikkausta, istutehiukset, irtoripset, rakennekynnet, vaihtovärit piilolinsseihin,
jooga -tunnit, uimahalli, sauvakävely, voimatreenit, trampoliini, ym. voimistelu-, urheilumuotoja.
Niin tietenkin, golf sekä tennis unohtui. Jetset-lajit.
Lisäksi hankin n. kakskytviis vuotta nuoremman Tiger-Namupala-Uroksen näytille, seuralaiseksi.
Alan Seksuaalineuvojaksi.
Perustan uuden seksilehden, päätoimittajaksi alan.
Käyttöön lisäksi kiitäminen pintapaikoissa, varsinkin Clubeilla ja muissa tapaamispaikoissa.
Yökerhoissa.
Aurinkolomille Etelän JetsetMuotipaikkoihin usein matkustelen.
Eiköhän se Uusnuoruus, ura uusi näillä eväillä urkene.
Vai vielä Supervanhaksi tässä
En ehdi.


matleena
.
« Viimeksi muokattu: 07.10.2013 12:12:45 kirjoittanut matleena »

kropsu1

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 391
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #13 : 24.07.2012 16:09:45 »
Sinä matleena vasta erinomanen kuvantaja oot,
tää viimenenkin on niin häikäisevä että silmiin sattuu...

matleena

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 999
  • Saturnus Sininen Planeetta Alfa II
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #14 : 25.07.2012 04:56:01 »


Huomenii vaa  Kaikil.

Minä olen Wilhelmiina Rummukainen, leski, 83 v., tuttavien kesken Miina vaan.
Asustelin punaisessa mökissäni kera pelakuideni, ruusujeni, kissani ja kanojeni kaikessa rauhassani
Pitäjän syrjäkulmalla. Ei ollut hätää mitään. Hyvin viihdyin. Hevosen "pullista" oli puute ruusun juurille.
Siihen päivään asti, jona Sosiaalitantat Kunnasta äkkirynnäkön luokseni tekivät, totesivat mökkini asumiskelvottomaksi, ehdottivat siirtymistä Kunnan rakentamaan Ryhmäkotiin. Olisi sitten seuraakin.
Eipä minua ajatus ollenkaan viehättänyt, kuinka nyt kävisi kissan ja kanojen. Niitä sinne ei huolittaisi.
Alkoivat lapsetkin painostaa, -sinne,-sinne, oli nyt Ihanuuteen Mummun muutettava.
Ja Mummu muutti.
Muutin Pitäjän syrjäkulmilta Kirkonkylän syrjäkulmille. Niin kauas keskustasta joka tapauksessa, etten kauppaan kuin taksipiilillä pääse. Siis ei muuttunut se asia mihinkään suuntaan.
Asuminen täällä on kerrassaan erikoista, siispä teille, tulevat käyttäjät vähän tietoa jakelen :

Meitä on täällä nyt neljä vanhusta. On jokaisella oma huone. On dementikkokin, joka ei tiedä, mitä oma huone tarkoittaa. Tuppaa kärhämää tulemaan, missä dementikkko milloinkin haluaa asustaa.
Ateriat tuodaan neljästi päivässä, haluan kuitenkin laittaa ainakin aamupalani itse, omatoimisuuteen täällä kannustetaan.
Meillä on kuitenkin vain yksi hella ja yksi suihku ja vessa.
Siinä rollaattorillla köpsytellen, kahvihammas kolotellen, odottelen aamusella kahvinkeitto- sekä suihkuvuoroani. On kova pissihätäkin.
Voin joutessani rupatella mukavia siitä taas vessassa, suihkussa kuhnailevasta naapuristani.
Aamu-, väli-, iltapalat on tarkoitukseni itse rakentaa yhteisistä ruokavaroista. Pääateriakin, mikäli hellalla on tilaa.
Ovat suunnitelleet ruokavarat yhteisiksi. Mitenkähän minulle tuli jotain itämaita mieleen, joku järjestelmä... en nyt muista. Olkoon.

Sitten, vihdoin pääsen suihkuun. Suihkun on tarkoitus riittää mainiosti neljälle. Olkoonkin että osa käyttää vaippoja. Pikkupyyykin huuhtaisee äkkiä viereissessä rakennuksessa, missä on myös sauna. Saunassa käydään vahvemman asuintoverin avustuksella. Saunominen onnistuu talvipakkasellakin. Pyykkitupa on myös eri rakennus. Huoneissa ei saa pöksyjään pestä, eikä vessassa, aina varatussa, voi.

Sujuvasti sujuvat myös vierailut. Vieraat keittävät kahvin yhteisistä ruokavaroista, joista silpaistaan pullat ja kakkuviipaleet.
Se toki suodaan, järjestäväthän perillisemme meille joulu- ja muut juhlat, ainakin naapurikunnassa järjestävät. Miksei meilläkin.
Tosin on yhden mummelin jälkikasvu alkanut päivittäin vierailemaan Mummoa katsomassa, aina päiväkahviaikaan. On yllättänyt äkillinen huoli Mummon hyvinvoinnista. Silpaisevat melkoisen tukevat pulla-, kakkusiivut. Yhteisistä ruokavaroista, itse maksamistamme. Se vähän närää aiheuttaa. Ounaillaan, jospa alkavat kohta syömä-aikoinakin käväisemään.

Ainoa huvituksemme on sitten ilmeisesti yhteinen televisio, jota sitten sopusoinnussa katsellaan. Ohjelmathan ovat nykyisin kaikki kaikille sopivia. Ääni säädetään pysyvästi kovalle, on huonokuuloisia, pitää ainakin enklantia kuulla. Lukea kun ei tekstiä monikaan ehdi. Voi sitä ressua, joka uskaltaa enklanninkielisen puheen viissiosta hiljentää.
Voi sentään, voi, voi.
Kirkkoherran vierailuja ja Iäisyyspuheita ei voitane virkistyksenä pitää. Näitä vierailuja tapahtuu kylläkin kiitettävän usein. Minä en niitä jaksa, alkaa niin riivatusti väsyttämään. En ymmärrä näitä uusia virsiäkään, joten jään pois kun nämä lystit alkavat.

Tottakai minä huolehdin dementoituneesta kohtalotoverista, ei jää hellanlevy päälle ja niin edelleen. Kotiapu käy vain tarvittaessa, tilattaessa.
Yöaikaan vallitsee hiljaisuus.
Mitä nyt joku erehtyy vuorokaudenajoista, veisaa virsiä, tai tinkaa peräti kotiin. Joku lähtee kävelylle, unohtaa avaimet, ilomielin kömmimme vuoteestamme avaamaan oven kun rynkytykseen heräämme. Mitään kuppikuntia ei selän taakse muodostu, olemmehan rauhaa rakastavia, hyväntahtoisia vanhuksia.
Rahapuoli onkin sitten luku sinänsä. Koska eläkkeeni on pieni, menee kaikki asumis-, ruoka-, saniteetti- eli vessapapereihin. Eikä minulle tarvitse jättää taskurahaa, sitä lakisääteistä 15 % eläkkeestä, koska en ole laitos- tai hoivakodissa. Niissä sen saisin.
Olen siis aina, niinkuin sanotaan p.a. Mitä nyt lapset antaa käyttörahaa.
Tehdyn remontin kustannamme me asukit vuokrissamme.

Niistä huvituspuolista vielä. Menisihän siinä mukavasti pari vaariakin. Se ei vaan ole sopivaa, vaikka me olemme ukko-kultiemme kanssa asuneet vuosikymmenet. Varjellaan siveyttämme nyt.
Solidaarisia kun olemme, työllistetään porukalla pari maahanmuuttaja-urosta iloksi vanhoille silmillemme, ulkoiluttamaan. Ja oppisihan siinä sitä televiission enklantiakin. Tai somaliaa ehkä enempi. Opiskellaan kieliä, kotiutetaan muumaalaisia. Opetetaan suomea puhumaan.
Pitäjällehän, Kunnalle tämä sopii kuin nyrkki silmään.
"Kaks kärbest yhel hodasul" kuten sanotaan naapurismaassa Virossa niin somasti. Tässä tapauksssa kärbesiä on jopa neljä.
Tämä on vain minun käsitykseni, viissioni, tästä Ryhmäkodista.

Voi Hyvät Hyssykät.

Olisipa ollut vielä muutama vuosi sitä omaehtoista, itsenäistä,
vapaata elämää.
Mutta kun ei.

Terveisin



Wilhelmiina Rummukainen
Ryhmäkoti Syyspuoli
SYYSKORPI 001001

JK. Naapurikunnassa eivät saaneet Ryhmäkotiin kuin yhden asukkaan.
Sekin kyllästyi. Nyt Koti tyhjänä 3 v.
« Viimeksi muokattu: 25.07.2012 06:30:24 kirjoittanut matleena »