Golden Age Foorumi
Keskustelualueet => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: matleena - 19.07.2012 21:40:57
-
(http://img822.imageshack.us/img822/8546/abcdeafguusilogogogateu.gif)
musiikki
http://www.youtube.com/watch?v=YNlBrJkvzg0
nocturno sydämeni laulu vesam. loiri
http://www.youtube.com/watch?v=qiPYe-KEF7s
lapaloma panhuilu
http://www.youtube.com/watch?v=7NDUlMevhMs
two gitars george curmi viulu
http://www.youtube.com/watch?v=ClG2IIh4...re=related
kalinka, viulut vietn. naistrio
http://www.youtube.com/watch?v=8xkaRFUp...re=related
ystävän laulu vesamatti loiri
Heiiiippati
Tähän on tarkoitus matleenan kerätä melkoisia lapsuusmuistoja,
hulluja sattumuksia, runoja, kaikkea Maan ja Taivaan väliltä.
Hauskaa Pääasissa on tarkoitus pitää.
Olen liikuntavammainen. Tämä kirjoittaminen on minulle Henki ja Elämä.
Kirjoitan Satiirin sävyttämällä Huumorilla, sanovat nuo jotka tietävät.
Minä en tiedä.
Talon tapoja en vielä tunne, mutta en koskaan opikaan ellen nyt aloita.
Nyt kuitenkin kutsuu tuo Budoaari seslongilleen.
Joten jos ei nukuta , tai Koipirepsu haluaa seurustella, siirryn kirjoitushommiin.
Ai niin, viulu. musiikki, piirtäminen, lukeminen ovat exreme lajini.
Tosin en tiedä, onko tämä oikea paikka kirjoittaa, mutta kuten kansa
niin somasti sanoo
- Kokenut kaikkki näkee -.vai oliko se toisinpäin.
Nyt jo voin anoa, Ilkeilyihin en vastaa.
Ei kauan Unta riittänyt JalkaRepsu aloitti uusin Kidutusmetodien kokeilu.
Jatketaan,
Joten nyt lisää toiminnasta
Tällä toimivat Alaosastot
* Jurputus
* Nettipoliisi Hertta Serlokki
* Tarkoitus perustaa eri otsikolla YöKubi Golden Cats
Lisää toimintaa on luvassa, kunhan Matleena alkuun pääsee
Tänne ovat kaikki Tervetulleita Älylliset ja Älyttömät. Ainoa vaaatimus on,
Ilkeilyä toista kohtaa ei sallita, Tappelukset kielletty.
Myös Cyöpeli Times Noitamaa Aviisiil imestyy täällä. Siitä myöhemmin.
Siis Olkaa Tervetulleita , Kaikki Kuolevaiset.
-
Kai on paras aloittaa Nykypäivästä, ennenkuin sinne Kivikauteen siirrytään. Eipä Matleenaa tippakkaan ensi alkuun naurattanut...
(http://img543.imageshack.us/img543/2764/hirvitysetgoge.gif)
MATLEENA, - HATTUMANNEKIINI
Oli muuttunut Matleenan Elo kertaheitolla.
Eläke koitti piirusteluarpeetista, Pääkaupungista, Metropolitanissa.
Metropolista siirtyi Matleena Pikkukaupunkiin Asumisharjoittelijaksi, Harjoitteli elämistä ja oleilua pienemmissä ympyröissä. Eipä paljon olemisenlaatua muutto parantanut, Kaupunkivinkeet oli tälläkin .
Ratikat ei sentään jyristelleet ikkunan alla. Ei jyristelleet Metropolitanin Lokerolähiössäkään. Vaan oli JyristelyÖihin nuorena keskustassa asuessaan perusteellisesti tutustunut. Kaikkeen tottui, vaan ikuna ei tottunut aamuyöstä kolisteleviin Ratikkarattaisiin.
Nyt asusti täällä Kirkonkylässä Maalaispitäjässä, samassa missä Poika kera Vaimon sekä MatteMammon PikkuEnkulin , Jeremias-Pojan. Asusti nyt Lokerossa, Yksiössään, Synnyinpitäjässään. PikkuEnkuli, 3 v. Mammoksi ristinyt. Hyvä kun ei Kammoksi tai Kalmoksi sentään.
Aika oli varsin pitkää. Oli iskenyt jalkaan vielä Invakin. Kipsauksen, väärien hoitojen seuraamuksena luutui jalka väärin, oli Inva todettu. Makoilipa täyshalvaantuneena seitsemisen kuukautta Lasaretissakin. Selvisipa Matleena kuitenkin.
Ei pystynyt ulkona kuin RollatiMersulla liikkumaan, silläkin melko huterasti. Luki, haaveili viulun soitannasta, telkkaa tuijotti iltakaudet.
Pitkää ja tympäisevää oli Matleenan elo.
(http://dl.glitter-graphics.net/pub/699/699271cdv95juxma.gif)
Vaan loppui tympyys. Tuttavat alkoivat vihjailla oudosta, Matleenalle oudosta vempelestä , Tietokoneesta. Vähitellen suli Matleenan Umpijää, Tiekkari eräänä päivänä ilmestyi talouteen.
Oli se laite. Kauan sai tehdä Matleena töitä ennenkuin pikkurikkiisen osan vempeleestä tajusi.
Vaan sitten löysi Skypen, kamerapuhelimen. Löysi luonnollisesti myös kameran. .Alkoi hyödyntää melkoista OlkiHattukokoelmaansa, vanhaa. Kuvata.
Pitkät päivät kuluivat nyt huristellen. Ei ollut enää Aika pitkää. Matleena sovitteli, asetteli, mallaili näitä Vanhoja Olkihattuja kameran edessä, hymyili, ja hymyili. Yritti olla Vintsin Mona-Lisa. Heikko oli tulos.
Oikein suupielet kipeytyivät Leonardon Monalisan-hymyä harjoitellessansa. Välillä askaroi nytkin Lokerossaan, nyt suuremmassa vain, päiväaskareensa. Monta kertaa joku Hatuistaan päälaella. Ei raaskinut pois ottaa, oli juuri sen prikulleen oikeaan asentoon, sopivasti kallelleen, saanut. Siispä tiskattiin, imuroitiin ja toimellettiin ylipäätään jonkinnäköinen Hattuviritys päälaella keikkuen. Ketä se nyt haittasi. Ei ketään Päiväkausiin käynyt kahvittelemassa. Eikä muutoinkaan ketään poikkeillut.
Ei käynyt ketään, ei käynyt Matleena missään, ei käynyt kun ei päässyt. Tiekkarikamerastaan oli Juuli saanut uuden seurustelukaverin.
Pitkiä aikoja kameraa Skypessä räpsytteli. Ei ollut luotu Seurustelukameraa kuin nammavärkin kuvaamiseen.
No päiviä kului. Matleena kuvasi. Hajamielinen kun oli, käveleksi ympäri Lokeroaan milloin minkin näköinen HattuHirvitys päässään keikkuen.
Sitten soi eräänä päivänä ovikello, Maleenan suureksi hämmästykseksi. Mietti josko avaisi. Oli käytäntö jotta soitetaan etukäteen koska tullaan Tietää Matleena ovensa avata. Nykyään kun liikkui kaikensortin hipsijää . Hyvinkin Mattemammo vielä vaikkapa Orjaksi tai Haareminaiseksi kelpaisi. Viimeksimainittua ajatusta ei Matleena niinkään pahana pitänyt.
Olisi Sheikin huomassa varmaankin leppoisat oleskelut.
Vaan toistamiseen klinkutteli ovikello, nyt melko vaativaan sävyyn. Ei auttanut kuin yrittää ovisilmästä klinkuttelijasta selvää saada, tihrustella, vaan eipä saanut.
Oli siis riski orjaksi joumisesta otettava, Ovi avattava. Avasi Matleena ovensa.
Seisoi ovella Huoltomies, Kiinteistönhoitaja. Se Uusi. Seisoi ja tuijotti.
Ei sanaakan suustaan saanut, tuijotti ja tuijotti.
Matleena ehti jo ajatella muuttuneensa vähintäänkin Kirahviksi, niin kiinteää ja epäuskoista oli tämän Huoltomiehen tuijotus.
Sitten välähti.
Oli Matleena, hajamielinen kun nykyisin tuppasi olemaan, päähänsä yhden Hattuhirvityksen, sen vinon ja tulipunaisen Huopahatun, sulalllisen, rusettisen, vielä riikinkukon sulalla varustetun Kammotuksen unohtanut, mitä ei edes kuvaamaan suostunut. Lisäksi senhetkinen muu asustus oli kirkkaanpunaisen Hattukammotuksen kanssa osapuilleen samaa luokkaa.
Oli Yöpaita ruusukuvioinen, aamutakki keltainen sekä reinot. Pojan vanhat. Viisi numeroa liian suuret, Naama oli, silmät, kajalisoitu pikimustiksi, luomet vihreiksi, suuvärkki kirkkaanpunaisina loimotti. Ja yläpäässä Hattukammotus. Oli Huoltsikka uusi ja komea, vasta äskeittäin arpeetinsa vastaanottanut.
Hetkeen ei lausuttu sanaakaan, Ei puolin eikä toisin. Sitten sai Huoltsikka suunsa, jo valmiiksi auki olleen, kautta sanojakin muodostettua. Peruuttaneena selkä kiinni vastapäiseen naapurin oveen, piipitti, sai Matleena juuri ja juuri selvää, silmät viiruina tuijottaen:
" Päivää. Minä tulin laittamaan se vuotavan lavuaaritiivisteen. Taisin tulla pahalla hetkellä, tuntuu Rouva olevan jonnekin lähdössä. Minä taidankin lähteä, tulen paremmalla ajalla, Muuten, onko Rouvalla kaikki nyt yleensäkin hyvin. Ei särje päätä ja muutassemmoista pääoiretta ilmene. Ei näy harhoja ja muuta erikoista."
VoiVoivoi ja voivoi.
Ei sentään tiedustellut, näkyykö sarvipäisiä, hännällisiä Pikkuelukoita.
Vaan ei särkenyt rouvan päätä, ei näkynyt harhoja. Ei, ei ollut oireita. Ei minkäänlaisia. Sopi oikein hyvin, passasi mainiosti Huoltsikan tulla.
Ja niin tupaan astui, ympärilleen vilkkuillen, tämä Komistus - Huoltsikka. Vaihtoi lavuaarin tiivisteen ennätysajassa. Työtä haittasi vain jatkuva Matleenaan-vilkuilu. Varuillaan, valmiina pakoon pinkaisemaan, mikäli Matleena, vaikkapa leipäpuukon kanssa, keittokomerosta äkisti ilmaantuisi. Ties vaikka silpaisi. Matleena
Ei ilmaantunut Matleena edes kahvikupin kera. Työ tehtiin kireässä, vakavassa äänettömyydessä. Ovella sentään muisti peloltaan Näkemiin-Hyvää Päivänjatkoa Komistus-Huoltsikka toivotella.
Huhuhuhuhuh. Kiikustuliin istahti Matleena, naurattikin jo.
Voi Pojat , mikä Huoltomies. Voi Pojat , mikä Komistus.
Olsisipa Matleena parikymmentä vuotta nuorempi. vaan kun ei ollut. Eikä nuorru.
Voi pojat, voi Pojat.
Alkoi Matleena suunnitella huushollinsa remontointia, aluksi vaikkapa kattokruunun lamppujen vaihtoa, energiaystävällisiksi.
Eihän niistä yksinäinen Naispolo mitään käsittänyt. Hioltomiestä ehdottomasti tarvittaisiin.
Vaan ei tarvittaisi minkäänvaltakunnan Pääkappaletta.
Ei.
Asia ei tähän jäänyt. Miten voisikaan. Törmäsi Matleena Siwassa, lähipuodissa, vaivalla sinne könyttyään, tähän HuoltsikkaKomistukseen.
Kauppa oli Väkeä täynnään.
" Hyvää Päivää. Jaahas, Rouva ei sitten sitä Ihanaa Ovenavaushattua nyt laittanutkaan. Vaan mitäpä sitä näin kauppareissulle. Oli muuten erittäin Pukeva se Hattu. Se sulallinen , punainen muistaakseni."
Ei kommentoinut Matleena.
Matleena poistui Siwasta.
Tämä Huoltsikka ei Matleenan kattokruunun lamppuja vaihda.
Ei.
-
(http://www.french-georgia.com/gif/music/music5.gif)
LOMA ESPANJASSA
Lipaston laatikkoa kaivellessani sattui silmiini n. v. 1970 oleva Espanjanmatkan aikainen taskualmanakka, johon lyhyitä lausahduksia kunkin päivän kohdalle mahtui.
Oli mm. seuraavaa :
1. PÄIVÄ. Ei sada. Lähtö Seutulasta. Saattoi lentoasamalle espanjalainen, Suomessa asuva Poikaystävä.
2. PÄIVÄ: Sataa. Perillä Espanjassa. Nouti lentoasemalta suomalainen, Espanjassa asuva Poikaystävä. Iltap. ei sada. Rannalla 2 t., yksin, ei muita. Kylmä. En ruskettunut. Ruokailut Vuorineuvos & Pojan kanssa. Sama pöytä. Yökerho myöhään. En tanssinut, sanoin olevani saksalainen. Huonekaveri Grand of Lady paheksui.
3. PÄIVÄ Sataa. Iltap. ei sada. Rannalla 2 t., yksin, ei muita. Kylmä. En ruskettunut. Ruokailut Vuorineuvos & Pojan kanssa. Sama pöytä. Yökerho myöhään. En tanssinut. Lady paheksui.
4. PÄIVÄ. Sataa. Iltap. ei sada. Rannalla 2 t., Kylmä. Yksin. En ruskettunut. Espanjanpoika myi simpukankuoria. Annoin pesoja, en tiedä kuinka paljon. Poika tuli hyvin iloiseksi. Ruokailut Vuorineuvos & Pojan kanssa. Sama pöytä. Yökerho myöhään. En tanssinut. Lady paheksui.
5. PÄIVÄ. Sataa. Iltap. ei sada. Kävin Malagassa. Yksin. Kylmä. En rusketu. Otti vossikkakuski kuvan, istun vossikassa. En ajellut. Annoin pesoja, en tiedä kuinka paljon. Kuski tuli hyvin iloiseksi. Ruokailut Vuorineuvos & Pojan kanssa. Sama pöytä. Yökerho aamuun. En tanssinut. Lady sekä paheksui että oli oli ilmoittanut Policelle kadoneeksi. Perui ilmoituksen.
6. PÄIVÄ. Sataa. Kotiin. Malagaan saattoi suomalainen, Espanjassa asuva Poikaystävä.
7. PÄIVÄ. Ei sada. Kotona. Lentoasemalta haki espanjalainen, Suomessa asuva Poikaystävä. Kylmä. En ruskettunut.
Lisäksi tipahti kalenterin välistä Äidille postittamatta jäänyt rantamaisemapostikortti, jossa luki :
Heipsan, Äitikkä.
Hyvin meni matka. On hienoa täällä, kuuma.
Hieno hotelli ja mukava huonekaveri. Rusketun.
Oikein on monenlaista menoa ja meininkiä. Ihanaa.
terveisin
Matleena
Niin.
-
(http://img225.imageshack.us/img225/9973/graphicschildren132156v.gif)
VEIKAN LAULU
Syys tuli.
Kesä muistoihin kirjattiin, harvinaisen aurinkoinen, kuuma Intiaanikesä.
Oli nyt väriloiston aika, vaaan ei kauan sekään kestänyt, pois syksyn
tuivertavat tuulet lehdet riipoivat.
Alastomat puut lumipeitettä suojakseen odotivat.
Oli alkanut sekä matleenan että Pikkuveikan, oikeastaan nyt -Veikan-, koulu.
Veikalle oli vihdoin viimein hankittu uusi pyörä, siis uusvanha sekin.
Sininen ja musta oli.
Ei ollut kellään, tuskin koko naapuristossa varaa uusiin, upouusiin pyöriin.
Oliko niitä sodan jälkeen heti saatavissakaan, ei ole matleenalla tietoa.
Joka tapauksessa oli pyörä uusi Veikalle.
Vanha oli loppuunajettu, ensin ties kuinka moni ajaja, sitten matleena, vielä Veikkakin koulumatkansa poljeskellut.
Oli ylpeä, pyöräänsä kehuskeleva nyt Veikka. Kelpasihan sitä kehua, oli pyörä liki uuden veroinen. Vanha oli isän sanaassa jo hengenvaarallinen romisko, kaatopaikalle jouti. Ei viety, Isä pyörän osiin purki, jospa joskus noitakin osia tarvittaisiin.
Mitään ei hävitetty, vanhaa, oli pula kaikesta silloin.
Sodanjälkeinen pula-aika.
(http://img835.imageshack.us/img835/8323/aaaaaaaa1veikkalaulaasv.gif)
Näin sitten poljeskelivat koulumatkansa kumpikin pieni Koululainen uusvanhoilla polkupyörillään. Nopeasti taittui näillä matka. Vihreät, ne olivat uudet kuitenkin, reput kummallakin selässään.
Koulunkäynti, se Veikan niin kaihoten suuresti odottama,
ei osoittautunutkaan pojalle niin erityisen mieluiseksi.
Lukemisen opettelu oli vaivalloista, laskeminen sujui sensijaan, päinvastoin kuin siskolla, hyvin. Oletti poika ilmanmuuta lukemaan oppivansa pelkällä opettajan kuuntelemisella.
Laulu, se oli Veikan toinen haittatekijä. Suuri.
Ikänsä oli Veikka lauleskellut. Ensin Äidin opettamia lastenlauluja lauloi poika. Sitten ilmestyi lasten elämään tämä Väinö-Merenkulkija.
Tämä se, Väinö, varsinaiset viisut, renkutukset Veikalle sekä matleenalle opetti. Suutarintyttärestä Rovaniemen Markkinoihin. Kaikkea mahdollista siltä väliltä. Nämä olisi Äiti ilman muut Pannaan julistanut, vaan olipa tämä Väinö kaukaa viisas, kielsi Äidin kuullen lauleskelemasta oppimaansa. Isästä ei ollut niin väliä, kuulemma.
Niinpä stten monet eläinystävä-ristimiset, Sylvi-Kukon, Jussi-Kanin, Mirkku-Kollikin, sujuivatkin Suutarintyttäret-Rovaniemen Markkinoilla säestyksellä. Varmuudeksi veisattiin kuitenkin Ystävä sä lapsien-virsikin. Se tuntui jotenkin enemmän asiaankuuluvalta. Ainakin hautajaisissa.
Nyt oli tästä laulamisesta kehittynyt ylitsepääsemätön pulma Veikalle.
Tiedossa oli, ettei Veikalle ollut lahjoitettu, Laulunhaltijattaret ilman jättäneet, ei antaneet Veikalle laulunääntä ollenkaan.
Päin seiniä, nuotin vierestä täysin, meni jokaikinen Veikan laulama laulu.
Koulussa kuitenkin opetettiin lauluakin, kuului laulu ilmanmuuta oppiaineisiin.
Oli jopa laulupakko.
Vaan ei ollut pakko, - ei Veikan mielestä.
Tuli Veikan kammoamat laulunkokeet. Ensimmäiset laatuaan Veikan elämässä.
Oppilaat, kukin vuorollaan, Opettaja soittaman urkuharmonin viereen seisomaan ja laulamaan. Opettaja harmonilla laulajaa säesti. Kaikki sinne astelivat sovinnolla, osasi sitten laulaa tahi ei.
Veikka ei.
Ei millään. Ei suostunut edes pulpetistaan nousemaan. Istua tökötti paikollaan, pulpetin kantta äkäisenä, yrmeänä katseli.
Kuuroille korville kaikuivat Opettajan käskyt. Ihan viereenkin tuli Opettaja, maanitteli, melkeinpä rukoili, mutta, - ei. Opettaja luovutti. Oli keinot Veikan laulamiseen saamiseen lopussa.
Opettaja tiesi Veikan kuitenkin laulevan, vaikkakin nykyisin yksikseen. Mitä nyt tehdä, vihdoin keksi Opettaja.
Pyysi, käski siis, Veikan luokkaan jäämään koulun päättymisen jälkeen.
Poika tietenkin jäi. Pakko kun oli.
Koulu loppui siltä päivältä, Veikka luokassa jurona, yksikseen mökötti. Opettaja katseli Veikkaa pöytänsä takaa, kysyi mököttäjältä :
"Mitenkäs nyt, kukaan ei kuule, jospa nyt joku helppo laulu laulettaisiin. "
Ei, ei käynyt laulaminen.
Nyt tuskastui Opettja kunnolla, alkoi Veikkaa sättimään, uhkasi poikaa jopa luokalle jäämisellä.
Tämä naula veti. Suinsurminkaan ei halunnut poika, ei halunnut yhtään päivää, ei tuntia käydä kolua enempää kuin oli pakko.
Pulpetissa istuen , suorastaan karjaisi poika, antoi tulla kaikin äänivaroin :
" Rovaniemen markkinoilla möin mä Lapin Kultaa, sitähän on mulla..."
Oli tämä Opettaja uskovainen. Sen tiesivät oppilaat, Veikkakin varsin hyvin. Tiesi lisäksi,
ettei tätä laulua ei Opettaja uskovaisena kuuntelisi. Siksi sen valitsikin.
Suorastaan itku kurkussa kiljaisi Opettaja Veikkaa lopettamaan tällä punaisella minuutilla laulamisen.
" Riittää, riittää, ihan kokonaan nyt hiljaa."
Loppui siihen paikkaan Veikan laulu.
Loppui Opettajan laulukäskyt.
Poika kotiin pyöräilemään.
Isä kysymään, mikä Veikka viivytti, oliko rallia ajeltu naapurin Tanelin kanssa sorakuopalla.
"Ei ajeltu, minä lauloin. Opettaja käski."
Isä vielä enemmän ihmettelemään, miksi sitä laulamista koulun jälkeen harjoitettiin
Tunnithan sitä varten olivat. Ainakin Isän kouluaikoina. Poika syyn selitti. Isä kyselemään, minkä laulun sitten oli Veikka Opettajalle uhkailtuna luokalle jäännistä laulanut.
Kertoi Veikka.
Nauramaan purskahti isä, nauroi ihan kaksinkerroin. Oli Isänkin tiedossa, tietenkin, tämä Opettajan uskonnollisuus.
Koulua käytiin tavalliseen tapaan, läksyt tehtiin, Veikkakin jotenkuten ne selvitti.
Tuli Joulutodistusten jako , komeili Veikalle todistuksessa laulun kohdalla pelkkä viiva.
Ei ollut kuitenkaan kukaan vihainen. Oli Äiti sitä mieltä, ettei ketään, varsinkin laulutaidotonta,
saisi laulamaan pakottaa. Ei osanneet kaikki laulaa, oli oppimaton taito se. Jos ei, ei oppinutkaan.
Koko kouluaikanaan ei Veikka laulanut luokan edessä. Eikä koulun jälkeenkään.
Ei jäänyt luokalleenkaan, kertaakaan.
Viiva.
Kuitenkin oli Veikka edes yrittänyt.
Eikä yrittänyttä laiteta.
Olihan se jotain, -sekin.
-
(http://img580.imageshack.us/img580/8666/lehdokkiet.jpg)
VALKOLEHDOKKI
Purppurapilvet Tummat Taivaanrannalla väreilee
Yö Tumma utuiset harsot syliinsä peittelee.
Astelen Lehdokkilehdossa yön ääniä kuunnellen.
vainneet Libretot Satakielen, Yöhön kadoneet.
Tunnen Yön Lehdokin tuoksun, kuulaan ja hennon
Se kutsuu luokseen , Yön Perhoset vieraakseen.
Tummassa Yössä hohtaa, nuput Kukan avautuu
Suviyössä loistamaan, hentoa tuoksua huumaavaa
Yön jakamaa. Tuoksun Lehdokin tuntee Perhonen.
Luonto hiljainen, Lehdokin hehku, valkea Loisto
Kauniinpaa ei Kulkija Yön nähdä voi kai toista.
Annettu minun nähdä se, Yön Lehdokki valkea.
Kuunsilta hohtaa, Linnunrata himmeä luo valoa.
Uinuva lehto, Rauha Öinen sen syliinsä sulkenut.
Pois Lehdosta astelen, tuikkivat tähdet taivaan.
Yönkukkaa kaunista ajattelen. Kesässä kerran
Kukkansa avautuu. Lehto tuoksusta huumantuu.
Kukka kaunis Yön, Valkolehdokki luotu elämään
vain yhden Kesän,
Luojaansa kiittämään.
matleena -12
-
Varmasti suurin osa Ryhmäkodesta on ihan mukavia, viihtyisiä.
Vaan voi olla joskus näinkin....
(http://img694.imageshack.us/img694/6827/aaaaaaaa1alukamppaet1go.gif)
ÄLYKÄMPPÄ
Enpä tiedä.
Tahdonko tosiaan vanhustuessani Kämppäni, Seinäni, isolla K, S:lla hoiturikseni.
Uskoisinko ainokaisen henkikultani Kämppäni käsiin ?
Sekö minut, vanhan kompuran, nyt huoltaisi, päivittäisistä askareistani huolen kantaisi.
Enpä tosiaan tiedä.
Oletan vanhuuspäivieni, aikani kuluvan suunnilleen tähän tapaan sekä malliin.
Aamuisin, - yleensä-, olen herännyt.
Niin nytkin, herään melko kova-ääniseen ilmoitukseen Hyvästä Huomenesta sekä kahville kutsuun.
Enpä muista millään ilveellä, kenet olisin mukanani eilisestä Pokeri-illasta Lähikipppolasta mukanani rahdannut. En muista, joku tuttuhan se kuitenkin on.
Anakin niin kovasti toivon, ettei vaan olisi se Janatuisen
Hulttio-Aikamiespoika. Sieltä Turpeisen Baarista. Se Pena.
Olisiko onnekseni kuitenkin Naapuritalon Vaarirepsu, joka sohvalleni uinahtanut olisi.
Ei enää ties kuinka monennen tuopin jälkeen jaksanut omaan Kämppäänsä kömpiä.
Hetkessä muisti palaa, kahviautomaattihan se, ajastin.
Kuppiin se ei minulle kahvia kuitenkaan kaada, eikä tarjoile sänkyyn, joten on itseni keittokomerooni jotenkin keploteltava kipeine jalkoineni.
Muistuttelen, ettei olleet eilen ollenkaan kipeät, tuli tanssahdeltuakin levyautomaatin tahdissa muutama kerta.
No, juon kahvin, suunittelen meneväni vielä hetkeksi pötkölleni, en kuitenkaan sänkyyn saakka ehdi,
kajahtaa ilmoille monen desibelin voimalla Ääni:
"Muista keitin, sammuta liesi."
Säikähdän megafonia pahanpäiväisesti, olen nokalleni, polvilleni tuuskahtaa.
Kämppähän se muistuttaa vakiaskareista. Sänkyyn vielä kömmin, en ehdi kauan torkkua, taas uusi komennus kuin alokkaalle armeijassa.
"On lauantai viides syyskuuta vuonna yksitoista kello kahdeksan. Sää. Asteet plus kaksi. Pilvinen. Ota Lääkkeet. Kasetissa."
Siis otan lääkkeet kasetista lipaston päältä.
Päätän suihkuun könytä. Suihkukoppi erillään WC:stä, joten pissahädän yllättäessä suihkussa, joudun vettä valuvana kiireellä eteisen läpi rynnimään. Jollen sitten pottaa suihkukopissani säilytettele tai lattiakaivoa WC:nä tilapäisesti käytä. Hankalaa, olen nykyisin kovin kankeakroppainen. Suihku kailottaa vähän väliä kuuluvasti,
" Varo, lattia liukas, sammuta minut. Harjaa hampaat."
Selviän Suihkun komentelusta Kämpän oleilutilaan.
Vähän päästä karjahtelee Ääni.
Ämyri, muistuu sota-ajoilta mieleen.
Milloin muistutellaan avaimista, lääkkeistä jne, jne, -loppumattomiin.
Minun ruokkimisestani huolehtii Ruoka-Matti. Täysautomaatti, pakastimen, jääkaapin sekä mikrouunin yhdistelmä. Itse en tee yhtään mitään.
Lämmittää senpäivän ateriani, jonka kalorit on ravitsemusterapeutti sadasosan tarkkudella laskenut.
Kuuluu taas käsky:
"Syömään ole hyvä. Lääkkeet."
Toimintojani seuraa katonrajassa, WC:ssä, suihkussa valvontakamera.
Joka paikassa.
Js aion ulos, kuuluu komento :
"Avaimet" tai "Sataa", vaihtoehtoisesti "Liian myöhä, ei ulos."
Päivä kuluu kulloistakin kova-äänistä komentoa noudattaen.
TV aukeaa säätimestä, radio, ovi, valot samoin.
Yksin, kerrassaan yksin olen, ketään ei näy eikä kuulu mailla eikä halmeilla viikkokausiin. Ihmishoitaja poikkeaa vain lääkkeeni tuomassa, verenpaineeni mittaamassa.
Sekä Ruoka-Matin täyttäjä. Pikapikamies.
Nukkumaanmenoajankin ilmoittaa automaattinen, kaikuva ääni. Kaikuva ja kova siksi, luullaan vanhusten automaattisesta olevan huonokuuloisia.
Minä en ole, vaan Ääni on kuulemma vakioasennettu.
On minulla kuulosuojaimetkin jossain.Nyt vaan en muista, missä.
Ihmisseuraa , ei vain ämyrin, halutessani menen maaten lattialle, joku tulee kohtappian. Tätä ei voi yöaikaan harrastaa, tulee nimittäin PiiPaa-Auto, herää koko asujamisto.
Maisemat on minulla rauhaisat, synkeä kuusikko joka ikkunassa. En niin rauhaisaa yksin ollessani muutenkin, haluaisi, mutta kuulemma sopii vanhuksille hyvin tämä elinolo. Tilastot osoittavat niin.
Parveketta ei ole. Voisin, kuulemma, sieltä pilleripöhnässäni pompppailla.
Tutkittu, oikein akateeminen tutkimus. Asumismuoto.
Sopii niin tai sitten ei, voidaan olla sopivuuudesta eri mieltä.
Ja pahasti.
.
-
(http://img708.imageshack.us/img708/1464/aamuwet.gif)
Matleena on pikkuisen torpan tyttö, muistui mieleen tämmöinenkin tapaus....
PAKO
Oli heinä-aika.
Mukulakunnan suuresti inhoama heinä-aika.
Aurinko siniseltä, pilvettömältä tavaalta loimotteli täydellä terällään.
Kaikki mahdollinen kukki, korea oli luonto.
Ei sateen häivääkään, poutapilvet taivaalla nyt sinisyyttä hallitsivat.
Nyt oli heinät seipäille saatava, ei voitu viivytellä, sateita odotteleman kärsinyt jäädä.
Oli Matleena jo monena kesänä haravamiehenä ahkeroinut, pakosta.
Pikkuveikka oli kasvanut, Matleena epäilyistä huolimatta, haravamiehen mittaan kuitenkin, Veikkakin. Se tiesi pellolle, heinäpellolle, haravamieheksi opettelua.
Vaan eipä Veikka mielisuosiolla hommaan suostunut. Milloin oli varvas kipeä, milloin oravat metsässä kävyillä jalkoihin heitelleet. Kipiät nyt olivat, ei kärsi haravoida, ei ollenkaan. Eipä huomioitu oravia eikä varpaita.
Pellolle oli Veikankin, syistään huolimatta, tultava.
Oli toinenkin, nyt tosipulma, ei saataisi tällä miehityksellä heiniä ajoissa korjuun. Muisti Isä Wilijamin, Ylykämiehen. Joutilaana siellä Hieroja-Annin mökissä taas makoili. Onnistuisikohan puhumaan Annille, jotta Yläkänsä heinäkasakaksi päästäisi. Oli viimekertainen heinänteko saanut äkillisen lopun, Annin suivaannuttua Wilijamin Korpipaari- poikkeiluihin. Jatkuviin.
Niin lähti Isä kyselemään. Onnistuihan se. Anni todennut vain yksikantaan, tuhahtanut, jotta joutaahan tuo, mitä tuossa makoilemassakaan tekee. Joutaa se, hyvinnii.
Wilijamilta ei kysytty. Eikä siihen Wilijamilla sanomista, minkäänlaista olisi ollutkaan. Mökisssä oli Anni se joka elämän laadun, kulkemisen määräsi.
(http://img856.imageshack.us/img856/54/kanto.gif)
Seuraavana aamuna saapui Wilijami-Ylykä pyörällään, peräti prässipuku päällä, heinätöihin. Kertoi kylillä aamutuimaan käyneensä, apteekissa, mistä tämä puku-asu johtui. Äiti epäillen pukuasiaan suhtautui, itsekseen mietti, taisi olla Wilijami yöllisillä reissuillan, tuskin oli Annin mökissä yötään viettänyt.
Samahan tuo nyt oli, ei ainakaan lähikuusikossa kuusen juurella sijaitsevan Korpi-Paarin kautta tällä kertaa ollut poikkeillut Wilijami. Anni viinaksiin perin epäävästi suhtatui, keksi Wilijami Lähmetsästä tiheän Kuusenalustan, missä viinaksensa säilytteli. Ja nautti.
Vaan oli aamu mitä aurinkoisin, heinäilma mitä parhain.
Kahvit juotiin, puurot syötiin. Wilijami orjanvehkeet, niin niitä työhousujaan nimitti, vaihtoi, pellolle suunnattiin. Veikka naama happamana, ei ilme auttanut, tultava oli. Matleena, vähän vanhempi Isosiukku, jo tiesi kokemuksesta ettei auta happamuus.
Tuoksui vastaniitetty heinä, sirittivät sirkat.
Oli armoton työmies tämä VWlijami, lauleli, heinät suorastaan lensivät seipäille. Oli Matleenalla täysi työ perässä haravoida. Veikan haravointi oli lähinnä haravan kannattelua, ei syntynyt jälkeä vielä, ei minkäänlaista.
Hankoamisen lomassa Wilijami puhui. Puhui lakkaamatta.
Kertoi nuorena urheilleensa, Kiinan Keisarin hovissakin painoja nostellut, Sumo-painiakin harrastanut. Oli oikein Sumo-mestari. Kiinan Hoviin ValtamerIä Valtamerilaivoilla seilatessaan, Vieraita Maita kierrellessään eksynyt.
Myös pikajuoksua sekä aitajuoksua oli harjoitellut. Näitä oli Selekiassa, isänsä, Kuninkaan hovissa, pikkupoikana harrastellut. Peräti Selekian mestari oli tässä pikajuoksussa. Isä uskaltautui ääneen arvelemaan, olisiko Wilijamin juoksut olleet lähinnä isäntien karkuunjuoksua piikojen aitasta yöaikaan. Ei tästä tämä, aina iloinen Wiljami toki suutahtanut. Väitti kivenkovaan Mestari olevansa. Ja mielissään oli kun piioista puhuttiin.
Päivä heinähommissa iltaa kohden kului. Kuuma oli.
Kesken hankoamisen ilmoitti Wilijami äkisti, jotta nyt pitää metsikössä poiketa, oli yllättänyt äkillinen tarve heinämiehen.
Mitäpä siinä, Wilijami metsään asialleen, toiset heinätöitä jatkoivat.
Oli tosin juotu päiväkahvit, korista, mukana olevasta välillä. Tästäköhän se Wilijamin
äkillnen tarve metsässä pistäymiseen johtui. Jospa oli liian vahvan kahvin Äiti keittänyt.
Oli kahvi sitten vahvaa tai ei,
KARJAISU
vallan hirveä, kuului metsästä, -yhtäkkiä.
Wilijami se siellä karjui. Oikein sielunsa pohjasta.
Säikähti Äiti, säikähti Isä. Matleena valkeaksi valahti, Veikka suu ammollaan metsään tuijotti. Karhuko se, vai Susi-Hukka, oli Wilijamin tarpeillaan yllättänyt.
Eikä jäänyt asia karjaisuun. Säntäsi , suorastaan rakettina ponkaisi Wilijami metsästä.
Paidan helma vain perässä liehui, kun Wilijami Jokea kohti pinkoi. Nyt uskoi Isäkin Wilijamin tosissaan juoksua harjoitelleen, oli tämä vauhti sitä luokkaa.
Se, miksi Wilijami maailman ennätystä juoksussaan sivusi, selvisi äkkiä.
Huusi, karjui Wilijami suoraa huutoa juostessaan, minkä ääntä sai :
"Maa-ampiaisia, , -kele, -tana."
Ei Wilijami yleensä voimasanoja viljellyt, nyt niitä suorastaan, pinkomisen ohessa, sateli. Ilma sakeanaan kiroilusta sekä ampiaisista. Joelle yritti Wilijami, kiukustunutta ampiaisparvea karkuun päästä. Kiukkuisia olivat, Wilijami metsässä suoraan pesän katolle asiansa toimittaa aikoi.
Oli Wilijami kyykistynyt, pahaa aavistamatta, suoraan ampiasten maapesän päälle.
Nyt kokeiltiin pellolla toisissaan, kumpi kovempaa kulkee, Wilijami vaiko ampiaiset.
Heinäväki tuijotti hölmistynenä, ei siinä muutakaan tehdä voinut. Koskaan ei Äitikään kuulemma noin suurta ampiaisparvea, mikä nyt Wilijamia jahtasi, ollut nähnyt.
Sakeanaan oli ilma ampiaisia, peräti kiukkuisia.
Wilijami pinkoi minkä kintuistaan irti sai.
Pinkoi ja kirosi.
Vihdoin Joelle pääsi, veteen suinpäin, ei ollut aikaa Orjavaatteita riisua. Sinne Jokeen upottautui Wilijami, nenä vain veden pinnalla näkyi. Kiukkuinen ampiasparvi ei noin vain sovinnolla suostunut luovuttamaaan häiritsijästään, pesänsä likaajasta.
Kauan kiukkuiset ampiaiset veden yläpuolella surrasivat, koko ajan sai Wilijami vedessä liota. Ja oli tämä virtaava vesi , vaikka kesä olikin, kylmää.
Ilta alkoi himmetä, Wilijami edelleen joessa istui. Ei ollut pois tulemista.
Ampiaiset vain hetkeksi kerrallaan vainoamisensa luovuttivat. Wilijami joesta pois yritti päästä, heti oli parvi kimpussa taas. Sai pienen aikaa kuitenkin Wilijami Joen penkalla lämmiteltyä, ettei ihan jääkalikaksi jäätynyt
Vihdoin viimein luovuttivat ampiaiset. Uskoivat, ettei saalis vedestä ylös nouse. Siellä istuu vaikka tuomiopäivään saakka. Eivät olleet vihaiset Ampiaiset milläänkään Avustajien, häätäjiensä, hätistelystä.
Wilijamiressu hampaat loukkua lyöden, koko kroppa kylmästä täristen, pääsi joesta, pinteestään ylös vasta iltasella kömpimään. Oli Wilijami perusteellisesti jäässä. Umpijäässä. Sininen oli koko mies. Virtaava vesi kun ei kuumimmillakaan helteillä lämminnyt. Ei siellä mukulakuntakaan kauan kerrallaan viihtynyt. Saati tuntikautta istuksinut, niinkuin nyt Wilijami, pakosta tosin.
Kiireellä Äiti kuumaa mehua jäätyneelle Wilijamipololle tarjoamaan.
Vähitellen lämpeni, pikkuhiljaa alkoi mies sulaa.
Jutut olivat kuitenkin, huolimatta kylmästä kylvystä, ihan entiset.
Olihan Wilijami leijonankesyttäjäkin Sirkuksessa ollut, viis nyt yksistä vähäpätöisistä, mitättömistä ampiaisista.
Olisi kuulemma pois joesta päässyt, juoksemalla , milloin vain olisi huvittanut. Ei vaan nyt ollut huvittanut.
"Äkäne ol Jellona. Vaan mie sitä Petoa muutama kerra kuonolle silpasin.
Jo tokeni"
Entisellään, täysin entisellään, oli tämä Ylykämies-Wilijami.
Ei ollut kellään syytä huoleen, kaikki oli kohdallaan. Ei ampiaiset mitään muuttaneet.
Entiset olivat jutut, entinen oli Wilijami.
Perin olivat mitättömiä nyt Ampiaiset.
-
(http://img215.imageshack.us/img215/429/aaaaaaaa1tanksetsaritel.gif)
(http://img225.imageshack.us/img225/9027/aaaaaaaa1menu1.gif)
Tervetuloa.
-
Älyä sinulla Matleena on vaikka muille jakaa,et muuten noita kuvia ja tekstejäsi saisi lähetettyä tänne palstallemme.
Minä ainakin niistä tykkäsin,olivat niin huumorilla höystettyjä.
Mitä siihen sinun kulkuneuvoosi tulee niin niihin olen tottunut.
Olen saanut monta tosi älykästä keskustelu kumppania kunnonpaikassa heistä.
Selvennän,Kuntoutuskeskus vuorelassa,meidän pääministerin kotikylässä.
Kamera ja matkakuvia olisi minullakin mutta olen tosi tumpelo näissä asioissa.Suunsoitto taitaa olla minun alani.
Kiva kun saadaan uutta tänne palstalle.
-
(http://img651.imageshack.us/img651/3296/kattikiitos1.gif)
Voi, Anniliisa.
Olen hirmuisen Iloinen noista Kehuista.
Asia vain on niin jotten minä mikään luontainen Eistein ole. Minulla sattui vain niin Hyvä Opettaja näissä kuvahommissa. Ei luovuttanut vaikka minä haukuin ja mekkaloin. Otti Luonnolle kun en heti siinä silmänräpsäyksessä oppinut.
On tässä vielä sekin jotta minä olen liikuntavammainen murtuneen jalan väärien hoitojen tuloksena. Tehtiin jo alusssa paha virhe. Tiesivät kyllä allergiani Keskussairaalassa, siellä aikanaan ne testitkin tehtiin. Sekä minä sanoin ennen leikkausta. Ja laittoivat sitä huolimatta allergisoivat raudat jalkaan. Joita ei sitten poistettu. Jalka sitten pitkäaikaisesti tulehtui. Makasin letkuissa täyshalvaantuneena 7 kk. Antibioottimyrkytys. Ja muuta mukavaa. MRSA jne....
Muuten olen ennallani, vaan jalka jäi lyhyemmäksi. Kipsiä kesti 2,5 v. Seurasi invaliditeetti. Nyt olen potilasvakuutuksen kanssa napit vastakkain.
Joten minulla on kamalasti Aikaa kirjoitella. Olen vain kerran tänä kesänä ulos päässyt.
Kiitokset vielä kerran.
.
-
(http://img526.imageshack.us/img526/7140/mustalokki.gif)
MUSTA LOKKI
Ilta syksyinen. Seison meren rannalla kuin jotain odottaen.
Kuunsiltä, Tähti heijastuu pintaan Veen. Varjo Tumma yllä sen.
Hiljaa seison, ihmettelen. Synkkää hahmoa, häilyvää katselen.
Huomaan äkkiä, on Lokki se, tuo varjo tumma, - Lokki Musta.
Liitelee yllä pinnan, mereen laskeutuu. Veteen painuu rinta.
Aalloilla hetken keinuu.
Herää Meri. Aallot raivostuu.
Lyö rantaan aallot lumihuippuiset, ärjyy , pauhaa , ulvoo Tuuli.
Meri äsken niin rauhaisa on hetkessä kiehuva, Hornankattila.
Meri ulvoo tuskaa syvyydestä. Ei Meren raivoa mikään estä.
Ratsastaa aallolla Lokki Musta. Laulaa. Laulun laulaa Kuoleman.
Itkee Lokki, valittaa kilpaa kanssa Meren , raivoavan, kuohuvan
Onko saapunut kohtaamaan Kuoleman. Tuskasta Vapauttajan.
Matkä viimeinen Lokin Mustan. Saavuttanut Tuskiensa Summan.
Lokki vaikertaa, alle aallon vaipuu. Himertyy laulu Lokin Mustan.
Laulu Elämälle viimeinen, niin hiljainen, aaltoon, mereen katoaa.
Sen tuskin kuulen, se Meren Raivoon hukkuu. Aaltohiin vajoaa.
Musta Lokki. Ystäväni. Lajinsa viimeinen.
Pian Aamu sarastaa.
Purppurapilvi meren kohoaa.
Ei enää häilyvää, tummaa varjoa.
Mereen kuvastuu nyt Varjo valkea.
matleena -12
-
(http://img441.imageshack.us/img441/2539/aaaaaaaa1nukenvaunuta.gif)
Kaikenkaikkiaan oli Matleena nykyiseen
elämänmalliin melkoisen tyytyväinen.
Mutta nyt urkeni ihan uusi ura....
Mattemammo on varas.
Ihka vanhana Muorina. aloitti nämä Rosmo-Opinnot
MATLEENAROSMO
Oli todella kaunis, kirkas kesäpäivä.
Oli muuttanut Matleena Kaupungin melskeestä, jossa koskaan ei osannut elää, ei laisinkaan kodikseen tuntenut, takaisin tänne synnyinpitäjäänsä, maalle.
Täällä asui myös Poika joka ikäänkuin huomaamatta oli aikuiseksi varttunut, perheineen. Asuivatkin lähellä, vain parisataa metriä oli omakotitalolle matkaa, jota Poika nyt komentopaikkanaan piti.
Matleena puolestaan lokeroitunut kerrostaloyksiöön.
Poika oli muuttamassa, omakotitalooon. isonpaan. Tästä Matleenan kerrostalon viereisen, myöskin kerrostalon ,takaa kulki oikopolku Pojan talolle, piti vain ylittää talon nurmikenttä, tuli metsänreuna vastaan ja siitä lähti oikopolku sakean männikkö-kuusikkometsän läpi Pojan Komentopaikalle. Ei tarvinnut noita virallisia kulkureittejä, katuja pitkin kierrellä.
Niinpä sitten eräänä kesäsunnuntaina Pojan muuttoaikaan päätti Matleena käydä pomottamassa muuttotouhuja,. Apua siellä ei tarvittu, oli noita kavereita riittämiin. Olisi vain tiellä, Mummonreppana siellä kuleksinut.
Niinpä Pojan pihaan saapui Matleena, ei näy ketään eikä missään. Ovea availla yritti, lukittu. Näistä merkeistä tyhmempikin olisi voinut päätellä muuton jo tapahtuneen, oli keinukin pihakoivusta irroitettu. Mutta ei Matleena. Ei kun ei.
Utelias kun oli piti kuitenkin kurkistaa pihavarastoon, oliko sekin jo tyhjä.
Eipä ollut tyhjä, oli jotain unohtunut.
Kauniit puiset vanhanmalliset nukenvaunut, olivatpa oikein iloisen vihreällä maalatut , oranssit, oikealla kumilla päällystetyt pyörätkin. Ja olipa kuomukin. Puuttui vai nukke.
Matleena ihmettelemään, miten Miniä nyt lapsuutensa nukkeleikkien tärkeimmän, nukenvaunut on tänne unohtanut.
Älykkyys, taas kerran, ,
puhkesi kukoistukseensa , nappasi vaunut kainaloon. Ajatteli jotta saahan Miniä ne sitten häneltä. Vahingossa ne kuormasta pois jääneet.
Metsän läpi oikopolkua raahasi Mattemammo nukenvaunuja kainalossaan Lokeroasuntoa kohti. Olivat yllättävän painavat, ei ihan pienetkään, oksat tuppasivat kahvaan takertumaan. Loppuihan se polku aikanaan, pääsi kuin pääsinkin kerrostalon ison nurmikko-alueen laitaan.
Siihen tyssäsi Matleenan matkanteko, katkesi kuin seinään.
Matleenan tuuriin kuuluvana , kuinkas muutenkaan, oli tällävälin nurmikolle, missä sijaitsi talon puutarhakeinu sekä hiekkalaatikko, saapunut mieskaksikko askaroimaan. Niinkin tärkeä toimi kuin kalaverkojen suoriminen oli menossa. Toinen Herra oli seinänaapuri, toista Herraa ei tuntenut. Onnekseen.
Silmäilyt joita Matleenaan, nukenvaunut kainalossa metsäpolulta yllättäen tupsahtavaan Mummeliin luotiin, olivat melkoiset. Näkyi ihmettelyä, hämmästelyä jopa suoranaista pelkoa. Ties miten sekaisin tuo Muori on. Ei ainakaan ihan lähelle auta päästää.
Kuvittelivat ehkä Mummelin läheisellä kalliolla vaunuja työntelemässä käyvän, kun ei pihassa kehdannut. Koko Talohan näkisi Mummon erikoisen harrastuksen.
Oli miten oli, katsoi Matleena parhaaksi olla pitämättä mitään rupattelutuokiota. Nosti, en niin vähäisenkään nokkansa, ylväästi purjehti , vaunut kainalossa, miesten luodessa pitkähköjä, viipyileviä katseita Matleenaan, nurmikon poikki ulko-ovelle. Lokeroonsa könysi. Pitkät, epäluuuloiset silmäykset aiheuttaneet Vaunut kainalossa. Tuntui vielä selässäkin.
Istui perin kiukustuneena Matleenapolo sohvalle, mietti, pitäisikö kuitenkin mennä selittämään. Olkoon, luulkoot nyt ihan mitä hyvänsä.
Seuraamuksena oli, että joka kerran kun Herra Seinänaapuri tuli vastaan, nosti kyllä kohteliaana Herrasmiehenä hattua, mutta silmäys jonka Matleenaan loi, oli ilmiselvän epäluuloinen, viisto. Tunsi katseet vielä selässäkin. Toista Herraa ei enää, onneksensa , koskaan tavannut. Ei ollut yhtään ikävä, ei.
Vielä seurasi sekin, ettei Miniä tunnistanut vaunuja omakseen. Sanoi niiden olevan talon edellisten asukkien jäämistöä.
Palautusrahtiin ei Matleena enää alkanut, ties ketä tällä kertaa olisi nurmikolle ilmestynyt Vaunumuoria, metsästä putkahtavaa, ihmettelemään. Riitti se yksi kerta .
Nyt toimivat vaunut parvekkeella erinomaisen kauniina kukkaruukun alustana, siinä muistelevat kaihoten entisiä, menneitä aikoja.
Niinpä tekee Matleenakin.
Kukkiansa, oikein nukenvaunuissa, nyt ihailee.
-
(http://img59.imageshack.us/img59/230/0360supervanhaliikkuva.gif)
Kaikenlaista sitä yksinään pällistellessä tulee mieleen...
VANHA - SUPERVANHA
En suostu, en ala vanhaksi.
Supervanha. Oikeinko Supervanhaksi tääsä.
Ei minulle, luonnostaan ikuisesti nuorena pysyttelevälle Neidolle tuo titteli sovi. Alkuunkaan ei.
Sensijaan voin hyvällä Omallatunnolla alkaa Uusnuoreksi.
SE tapahtunee näin:
Hankin silkonit, golgatehampaat,, rasvaimu, botox-ruiskeet,
ellei kauneusleikkausta, istutehiukset, irtoripset, rakennekynnet, vaihtovärit piilolinsseihin,
jooga -tunnit, uimahalli, sauvakävely, voimatreenit, trampoliini, ym. voimistelu-, urheilumuotoja.
Niin tietenkin, golf sekä tennis unohtui. Jetset-lajit.
Lisäksi hankin n. kakskytviis vuotta nuoremman Tiger-Namupala-Uroksen näytille, seuralaiseksi.
Alan Seksuaalineuvojaksi.
Perustan uuden seksilehden, päätoimittajaksi alan.
Käyttöön lisäksi kiitäminen pintapaikoissa, varsinkin Clubeilla ja muissa tapaamispaikoissa.
Yökerhoissa.
Aurinkolomille Etelän JetsetMuotipaikkoihin usein matkustelen.
Eiköhän se Uusnuoruus, ura uusi näillä eväillä urkene.
Vai vielä Supervanhaksi tässä
En ehdi.
matleena
.
-
Sinä matleena vasta erinomanen kuvantaja oot,
tää viimenenkin on niin häikäisevä että silmiin sattuu...
-
(http://img560.imageshack.us/img560/7936/mummo.gif)
Huomenii vaa Kaikil.
Minä olen Wilhelmiina Rummukainen, leski, 83 v., tuttavien kesken Miina vaan.
Asustelin punaisessa mökissäni kera pelakuideni, ruusujeni, kissani ja kanojeni kaikessa rauhassani
Pitäjän syrjäkulmalla. Ei ollut hätää mitään. Hyvin viihdyin. Hevosen "pullista" oli puute ruusun juurille.
Siihen päivään asti, jona Sosiaalitantat Kunnasta äkkirynnäkön luokseni tekivät, totesivat mökkini asumiskelvottomaksi, ehdottivat siirtymistä Kunnan rakentamaan Ryhmäkotiin. Olisi sitten seuraakin.
Eipä minua ajatus ollenkaan viehättänyt, kuinka nyt kävisi kissan ja kanojen. Niitä sinne ei huolittaisi.
Alkoivat lapsetkin painostaa, -sinne,-sinne, oli nyt Ihanuuteen Mummun muutettava.
Ja Mummu muutti.
Muutin Pitäjän syrjäkulmilta Kirkonkylän syrjäkulmille. Niin kauas keskustasta joka tapauksessa, etten kauppaan kuin taksipiilillä pääse. Siis ei muuttunut se asia mihinkään suuntaan.
Asuminen täällä on kerrassaan erikoista, siispä teille, tulevat käyttäjät vähän tietoa jakelen :
Meitä on täällä nyt neljä vanhusta. On jokaisella oma huone. On dementikkokin, joka ei tiedä, mitä oma huone tarkoittaa. Tuppaa kärhämää tulemaan, missä dementikkko milloinkin haluaa asustaa.
Ateriat tuodaan neljästi päivässä, haluan kuitenkin laittaa ainakin aamupalani itse, omatoimisuuteen täällä kannustetaan.
Meillä on kuitenkin vain yksi hella ja yksi suihku ja vessa.
Siinä rollaattorillla köpsytellen, kahvihammas kolotellen, odottelen aamusella kahvinkeitto- sekä suihkuvuoroani. On kova pissihätäkin.
Voin joutessani rupatella mukavia siitä taas vessassa, suihkussa kuhnailevasta naapuristani.
Aamu-, väli-, iltapalat on tarkoitukseni itse rakentaa yhteisistä ruokavaroista. Pääateriakin, mikäli hellalla on tilaa.
Ovat suunnitelleet ruokavarat yhteisiksi. Mitenkähän minulle tuli jotain itämaita mieleen, joku järjestelmä... en nyt muista. Olkoon.
Sitten, vihdoin pääsen suihkuun. Suihkun on tarkoitus riittää mainiosti neljälle. Olkoonkin että osa käyttää vaippoja. Pikkupyyykin huuhtaisee äkkiä viereissessä rakennuksessa, missä on myös sauna. Saunassa käydään vahvemman asuintoverin avustuksella. Saunominen onnistuu talvipakkasellakin. Pyykkitupa on myös eri rakennus. Huoneissa ei saa pöksyjään pestä, eikä vessassa, aina varatussa, voi.
Sujuvasti sujuvat myös vierailut. Vieraat keittävät kahvin yhteisistä ruokavaroista, joista silpaistaan pullat ja kakkuviipaleet.
Se toki suodaan, järjestäväthän perillisemme meille joulu- ja muut juhlat, ainakin naapurikunnassa järjestävät. Miksei meilläkin.
Tosin on yhden mummelin jälkikasvu alkanut päivittäin vierailemaan Mummoa katsomassa, aina päiväkahviaikaan. On yllättänyt äkillinen huoli Mummon hyvinvoinnista. Silpaisevat melkoisen tukevat pulla-, kakkusiivut. Yhteisistä ruokavaroista, itse maksamistamme. Se vähän närää aiheuttaa. Ounaillaan, jospa alkavat kohta syömä-aikoinakin käväisemään.
Ainoa huvituksemme on sitten ilmeisesti yhteinen televisio, jota sitten sopusoinnussa katsellaan. Ohjelmathan ovat nykyisin kaikki kaikille sopivia. Ääni säädetään pysyvästi kovalle, on huonokuuloisia, pitää ainakin enklantia kuulla. Lukea kun ei tekstiä monikaan ehdi. Voi sitä ressua, joka uskaltaa enklanninkielisen puheen viissiosta hiljentää.
Voi sentään, voi, voi.
Kirkkoherran vierailuja ja Iäisyyspuheita ei voitane virkistyksenä pitää. Näitä vierailuja tapahtuu kylläkin kiitettävän usein. Minä en niitä jaksa, alkaa niin riivatusti väsyttämään. En ymmärrä näitä uusia virsiäkään, joten jään pois kun nämä lystit alkavat.
Tottakai minä huolehdin dementoituneesta kohtalotoverista, ei jää hellanlevy päälle ja niin edelleen. Kotiapu käy vain tarvittaessa, tilattaessa.
Yöaikaan vallitsee hiljaisuus.
Mitä nyt joku erehtyy vuorokaudenajoista, veisaa virsiä, tai tinkaa peräti kotiin. Joku lähtee kävelylle, unohtaa avaimet, ilomielin kömmimme vuoteestamme avaamaan oven kun rynkytykseen heräämme. Mitään kuppikuntia ei selän taakse muodostu, olemmehan rauhaa rakastavia, hyväntahtoisia vanhuksia.
Rahapuoli onkin sitten luku sinänsä. Koska eläkkeeni on pieni, menee kaikki asumis-, ruoka-, saniteetti- eli vessapapereihin. Eikä minulle tarvitse jättää taskurahaa, sitä lakisääteistä 15 % eläkkeestä, koska en ole laitos- tai hoivakodissa. Niissä sen saisin.
Olen siis aina, niinkuin sanotaan p.a. Mitä nyt lapset antaa käyttörahaa.
Tehdyn remontin kustannamme me asukit vuokrissamme.
Niistä huvituspuolista vielä. Menisihän siinä mukavasti pari vaariakin. Se ei vaan ole sopivaa, vaikka me olemme ukko-kultiemme kanssa asuneet vuosikymmenet. Varjellaan siveyttämme nyt.
Solidaarisia kun olemme, työllistetään porukalla pari maahanmuuttaja-urosta iloksi vanhoille silmillemme, ulkoiluttamaan. Ja oppisihan siinä sitä televiission enklantiakin. Tai somaliaa ehkä enempi. Opiskellaan kieliä, kotiutetaan muumaalaisia. Opetetaan suomea puhumaan.
Pitäjällehän, Kunnalle tämä sopii kuin nyrkki silmään.
"Kaks kärbest yhel hodasul" kuten sanotaan naapurismaassa Virossa niin somasti. Tässä tapauksssa kärbesiä on jopa neljä.
Tämä on vain minun käsitykseni, viissioni, tästä Ryhmäkodista.
Voi Hyvät Hyssykät.
Olisipa ollut vielä muutama vuosi sitä omaehtoista, itsenäistä,
vapaata elämää.
Mutta kun ei.
Terveisin
(http://img513.imageshack.us/img513/5945/aaaaaaaa1wilhelm.gif)
Wilhelmiina Rummukainen
Ryhmäkoti Syyspuoli
SYYSKORPI 001001
JK. Naapurikunnassa eivät saaneet Ryhmäkotiin kuin yhden asukkaan.
Sekin kyllästyi. Nyt Koti tyhjänä 3 v.
-
(http://img577.imageshack.us/img577/8826/vauvagoga.gif)
Ei ole yhtään kivaa tämä vanheneminen.
Tämä on kamalaa tämä nuoruudesta toipuminen.
Lapsenlapsi ilo teitty , entäs se oma rauha. Ensin tämä Mummon Kultapala, Mummon oma Mussukka.
Pienenpikin Muksu osaa aavistaa ja tietää varmaksi, tässäpä nyt on ikioma Valkoinen Orja.
Muksu Suuri Valkoinen Päällikkö.
Tämä nonstop uliseva Jukebox, alati tahtova Kakkakone tietää tasan tarkkaan mitä tahtoo ja vielä tasatarkemmin mitä ei.
Tahtoo useimmiten mitä ei voi saada, kännykän. kaukosäätimen, sakset, karkin. Ei tahdo syödä, ei mennä päiväunille. Eikä potalle. Tehdään housuun, onhan Orja, joka kakkapyllyn pesee.
Ei tahdo totella Mummoa, ei tarvi. Ei missään eikä minkäänlaisessa asiassa.
Siinäpä sitä päivä joutuisasti kuluukin otellessa. Mummo illalla puhkipoikki, luhistunut.
Sitten nämä fyysiset ja psyykkiset muutokset.
En todellakaan näe Iloa siinä että ruumini rapistuu, joko kerralla suuri luhistuma tai sitten pikkuhiljaa järsitään kuntoa alas pala palalta. En tässä niitä ala luettelemaan. Jokainen tietää omakohdaltaan.
Ja tama psyykkinen puoli. Eipä toimi polla niinkuin ennen, , Järki polviin valahtaa, ei täydellä tehollaan toimi. Nämäkin vaivat tuntee jokainen itse.
Senjälkeen tämä oma, ainainen rauha.
On rauha. Kukaan ei käy. Lapsi, aikuinen, hät`hätää :
" Ei, kyllä mun on nyt mentävä. Kiire." Istuttukin jo peräti puoli tuntia.
Lapsenlapsi, pian aikuinen, soittaa :
"Mä oon ihan pa, oisko sulla lainata ."
Tulee, ylettömällä kiireellä :
"Ei, kyllä mun on nyt mentävä. Kiire." Istuttukin samoin puoli tuntia.
Vanhuksille suunnattuihin rientoihin, yhteisviettoihin, harrasteisiin,
et lähde, koska siellä ihan yksinkertaisesti on tylsää. Matkustaa, istua koneessa tuntitolkulla, et enää jaksa.
Missä se on, se Ilo .
Minä vaan en tiedä.
Siitä huolimatta, Mummon kyynel herahtaa
kaulaan tavatessa kapsahtaa.
-
(http://img688.imageshack.us/img688/9180/sinulleruno.gif)
SINÄ
Olen nähnyt Maata monta, olen kiivennyt Tunturin taa.
Olen pohjaan Meren laskeutunut, en löytänyt parempaa.
Sun luoksesi kaipaan päivin,
öistä luonasi uneksin.
Olen astellut Lemmikkilehdossa, uinut Suvannossa.
Katsellut korennon leikkiä, nähnyt pääskysen liitävän
Sinipilvien utuisten väistyvän,
Purppurapilven kohoavan
Auringon noustessa Merestä.
Olen Lehdossa katsellut tummaan Lähteeseen.
Nähnyt veden väreilevän Suvituulen helliessä.
Yöhuntujen päivän sulkevan syliinsä,
Vanamo kukkaan puhkeava
Suviyössä valkeassa.
Kuunnellut Libreton Satakielen Lehmuslehdossa.
Katselut hehkua Kuunsillan Tähtien tuikkeessa.
Mikään ole ei rakkampaa kun kanssasi olla saan.
Tyynyyn pääni painan,
- minä uneksin Sinusta.
Matleena -12
-
(http://img171.imageshack.us/img171/8826/arttukeskusneit100022.jpg)
ARTTU
Leipäni päälle voita tienasin aikoinaan piirtäjänä Metropolitanissa, Pääkaupungissa, Insinööritoimisto Kepponen & Neuvonta Oyssä. Oli sellainen keskisuuri maanmittausalan toimisto.
Meidän toimiston naispuolisten työntekijöiden tehtäviin kuului päivittäin myös puhelinvaihteen hoitajarouvan tuuraaminen rouvan ruoka- ja kahvitauoilla. Koitti jälleen vuoro.
Varsinaista työtäni en pystynyt keskushuoneessa tekemään, aika kului ikkunasta tuijotellessa, suunnilleen vihellellessä sekä tietenkin puheluiden vastaanottoon ja yhdistämiseen. Eipä rasittaneet työt.
Niin sitten herätteli päiväunista yksi vaihteen ulkolinjoista, nyt siellä ei Huomenta toivoteltu eikä esittäydytty. Miesääni tokaisi:
"Kuka siellä on puhelimessa ?"
Tunnistin äänen omistajaksi Artun, maanmittarin, joka oli parhaillaan maastossa jossain Lapin perukoilla. Vanhapoika oli tämä Arttu, ainainen toimiston naisten härnäilijä ja kiusanhenki.
Nyt oli tilaisuus maksaa potut pottuina, niinpä iloisesti, samettisella äänellä lirkutellen puhelua jatkoin:
"No, Hei Kultsu ! Matllenaahan se täällä, joko on päässyt siellä kolttatyttöjen huomassa toimiston akat unohtumaan ja kuurokin on näemmä tullut, kun et tunne. Oletko kovin siellä juhlinut tunturihotellissa, Etelän Miehellä sitä varmasti viuhka käy. Älä vahingossakaan eksy naineiden naisten kotaan, voi Aslakki huonoa tykätä.
Kellekäs halusitkaan yhdistettävän."
Muistaakseni vielä Pusi-Pusittelinkin.
Hiljaisuus,sitten puhkesi rajuilma, Ukkonen jyrähti, Salama iski.
" Täällä on TOIMITUSJOHTAJA Siltemo, KUKA siellä vastailee ?"
Eipä sitten sattunutkaan olemaan Arttu, ei.
Keskusyksikkö oli onnekseen vanhanaikinen pöytämalli, muuten olisi äänen voimasta räjähtänyt.
Minusta tuli siinä silmänräpäyksessä erittäin hiljainen, suljin puhelimen selittelemättä yhtään mitään. Uutta puhelua ei kuulunut.
Loppupäivä kului kohdallani äänettömyydessä.
Mikäli kuvittelin päässeeni asiasta kuin koira veräjästä, erehdyin pahan kerran.
Aamuna seuraavana soi puhelimeni, soittaja oli Johtajan yksityissihteeri, joka ilmoitti Johtajalla olevan minulle asiaa. Minulle yksin. Kuvittelin jopa äänesssä kuulostavan jonkinasteisen vahingonilon.
Maani myyneenä hiiviskelin Johtajan ovelle, painoin ovisummeria, vihreä valo välähti, sisään oli mentävä. Pahaenteinen hiljaisuus vallitsi ei istumaan pyydetty. Siispä seisoin pelosta kankeana. Johtaja mittaili kokolattiamattoaan kädet selän takana, loi minuun myrkyllisen silmäyksen, aloitti inhoa tihkuvalla, vaarallisen matalalla äänellä:
"Onko Teillä, rouva, aavistustakaan siitä, miksi Te siinä seisotte ?"
Tältä siis hiirulaisesta kissan kynsissä tuntui. Sain pienen, surkean vikinän aikaan :
"On, eikä ainoastaan aavistus, pelkään jopa tietäväni asianne, valitettavasti"
Johtaja jatkoi luotuaan uhriin synkeän mulkaisun:
"Onko tämän toimiston naispuolisilla työntekijöillä jonkinasteinen pätevyys neuvoa, opastaa ja ohjailla toimistoon soittavia miespuolisia asiakkaita, liiketuttavia tai peräti yhtiökumppaneita heidän naisasioissaan. Onko tämä käytäntö jatkuva, vai vain tarpeen vaatiessa, keskuksen päätettävissä. Minulta on ilmeisesti päässyt ohi silmien livahtamaan tämäntasoinen tehtävä työsopimuksessa ? Totta puhuaksi tarkistin juuri työsopimuksenne, en löytänyt sieltä mitään mainintaa ko. palvelusta. Onko Teillä mahdollisisesti jotain sanottavaa. Vastatkaa. "
Vastausta ei syntynyt.
"ULOS !"
Hiljaisempää henkilöä, kun nyt poistui Johtajan huoneesta sai Suomenmaasta hakemalla hakea. Ei taatusti olisi löytynyt. Siitä päivästä lähtien Keskuksen tuurausta hoiti täydellisen muodonmuutoksen kokenut naisihminen, vastaili erittäin asiallisesti, kohteliaasti, melkein niiaillen puheluihin. Ei juolahtanut enää minkänasteinen naisasioissa opastaminen mieleen.
Vajaassa tunnissa oli tämä uusi Tähti syntynyt.
Nimet erinäisistä syistä johtuen muutettu.
-
.
.
(http://www.animated-gifs.eu/phone-240x320-birds/0207.gif)
TUMMAISEIN, LINTUSEIN
Minä Tummaistain tuuditan.
Portaalla riihen hirsisen.
Herää luonto. Kevään aamu usvainen.
Loisti aurinko kultaa, vihertää koivupuut.
Vedet vapaana juoksi. Joet, salmien suut.
Kukkii vuokko. Aamuun herää perhonen.
Minä tuuditan Tummaistain.
Olin riihen uksen ma löytänyt.
Riihen aution, tumman, hylätyn.
Monia ovia kolkutellut, avattu ei.
Avattiin. Käsky painua Helvettiin.
Ei minua suvaittu.
Minä tuuditaan Tummaistain.
Saavuin ovelle riihen. Musta nokipiisi.
Nyt päättyykö tie. Vesi piisillä kuumeni.
Sinä synnyit oljille riihen, alle tummien,
nokisten hirsien. Alle keväisten tuulien.
Sua kohdellut kevät ei hellien.
Minä tuuditan Tummaistain.
Yö myrskysi, salamoi.
Sun vanhoihin raasuihin kapaloin.
Ei vaatetta muuta mulla.
Oljille riihen
uinumaan tummien tummaa unta.
Orsien mustien alla.
Yö tumma sun Maailmaan tulla.
Minä tuuditan Tummaistain.
Nyt istun riihen portaalla.
Mietin, oisiko parempi Taivaassa.
Elämäänkö vain hetkeksi luotu.
Sua rakastan, Lintusein pieni.
Anna en, tahtoon Luojan suostu.
Minä tuuditan Tummaistain.
Jos niin kävisi,
Sinusta Enkeli Luojan tulisi.
Pyydän, Tummaisein, Lintusein
siunaa maallinen tieni.
Minä tuuditan Tummaistain.
matleena -13
.
-
(http://img692.imageshack.us/img692/6986/aaaaaaaa1villllllsahtiv.gif)
Matleenan Muistoja.
Yksinhuoltaja. oli Matleena Pääkaupungissa, Metropolitanissa..
TAITEILIJAN VIOLAN SAHTI
Taas Mummolassa, missäpäs muuallakaan, Pääkaupungin, Metropolitanin Lähiölokeroasukit viikonloppuaan, syksypuolessa kesää, viettivät.
Samat olivat ohjelmanumerot. Poika kiireellä, ensitöikseen, hyvä kun lakin päästä hyllylle nakkasi, valjasti Heppansa, Pappa-Huimanninn sinisten pikkurattaiden eteen. Taas käytiin rajuun taistoon verenhimoisia kannipaaleja vastaan saunatauspajupuskissa, yhä tihenevissä. Taas ehdotti Poika Papalle pidettäväksi lohikäärmelentonäytöksiä, maksua vastaan tietysti, Miu-Mingin, Rottavaarin, syntyperältään marsun, lentoharjoituksia, Pappa siepparina. Eipä heltynyt Pappa vieläkään. Suostui tosin vanhassa pyykkipaljussa vankina, keitettävänä, istumaan, mutta tulta ei saanut Poika alle viritellä. Joku Roti sentään.
Haukku-Koiruus tapansa mukaan myyräkaivuuseen kukkapenkin laitaan suuntasi. Rottavaari MiuMing kohtalooonsa tyytyen häkissään unia veteli, ei tiennyt lohikäärmeeksi, lentotaitoiseksi, opettelustaan tuon taivaallista,
Uneksi, vikinästä päätellen, joutuvansa juuri vinosilmä- kiinalaisukkojen pataan.
Kaikki hyvin , Mirkku- Kolli jossain retkillään, kehtasikin vanha Kolli. Pikkuveikkakin oli jo aikainen mies. Retkillään samaten Veikkakin jossain.
Hiljaista, rauhallista, sunnuntaiehtoota kulutettiin.
Kukin millläkin tavallaan. Oli Matleenan kontolle sattumoisin tietenkin, ihan vahingossa, porkkanoiden nosto osunut.
Vaan poikkesipa Mummolaan vieras....
Poikkesi tuttu mies Maalikyliltä, Jorma , sunnuntaita viettämään, tarinoimaan.
Tai ei tarinoinnista oikein Jorman kohdalla voinut puhua, melkolailla hiljainen, ujohko, oli tämä nuorimies. Jotain juttua syntyi kuitenkin, kunhan asia oli tarpeeksi merkityksellinen.
Ja nyt oli.
Vietti kesiään Jorman naapurina Taiteenharrastaja, asiantuntija, Metropolitanilainen. Tätä Jorma tarpeen vaatiessa kyyditteli ympäri pitäjää, paikasta toiseen uudenkarhealla autollaan. Mieluusti ajoi Jorma, mieluusti Taiteentuntija kyydissä istui.
Oli siis asia oordingissa kaikin tavoin.
Oli kyseinen Taidemies taas Jormaa kyytimieheksi kysäissyt. Oli kyseessä tärkeän Taiteilijan tapaaminen, ihan ostoaikeissa.
Ihan oli kysymyksessä Suuri Naivisti-Taitelija, Orvokkien, Kissojen Kuningatar, Taitelijarouva Viola.
Suostuihan Jorma. Oli joskus kuullut Violasta puhuttavankin, senverran että juuri ja juuri tämän tiesi, kovin arvostettu Rouva oli taiteilijapiireissä.
Matkaan siis, oli kaunis, sunnuntaipäivä silloinkin. Aurinko helotti sinisellä pilvettömällä taivalla, hiukan jo ruska väritti maisemaa.
Hyvin sujui matka, järvien rantoja ihailtiin, kaunista rantamaisemaa yleensäkin, niissä lepäsi taidetuntijan, Arvo oli tämä nimeltään, silmä.
Baarissa poikettiin välillä tupakin haussa, oli tupakkimiehiä tämä Arvo.
Perille saavuttiin valkeaan portinpieleen, punaisen Satumökin eteen auto parkkeerattiin.
Oli, -sunnuntaista ilmeisesti johtuen , väkeä kertynyt Violan pihaan sekä pikkuiseen tupaan melkolailla.
Olihan Violan maine Taiteilijana jo ottanut tulta alleen. Sana kiersi.
Osa ostaakseen, osa muuten vain katseli todella kauniita kissa-, orvokkitauluja. Kyseiset kissat olivat nyt todellisessa Kissojen Paratiisissa , istuksivat millloin kenenkin taulukatselijan sylissä siliteltävänä. Ja niitä siliteltäviä riitti tässä mökissä. Ei tiennyt Viola itsekään Kissojensa, malliensa, tarkkaa lukumäärää.
Niitä joka tapauksessa oli kymmeniä vilistelemässä valtavien kukkien, marjapensaiseden lomassa.
Arvo autosta nousemaan, Jormaa valistamaan.
"Mie vain käväse. Taulu jo paketissa pitäisi olla. Oota sie täällä, eihän tuonne pikkumökkiin mahukaan, on nii suurilukuisesti kansaa likkeellä. Istu vaik pihamaalla. Kauniita kukkii vaik katsele, niitähä näkkyy oleva kun kukkakaupassa Violalla. "
Arvo tupaan nousemaan, pihamaalla vitkasteli juttelemassa, pitihän sitä arvoita sisällä olevista lukemattomista Violan tauluista kyselijöille antaa.
Asiantuntija kun oli.
Vihdoin tupaan sisälle jouti astumaan tämä Arviomies.
Jorma jäi autoon odottelemaan, pihaa, perin kaunista katseli.
Oli Jorma ollut edellisen yön kyytimässä poikasakkia tansseihin, takaisin kunkin , joka ei saatolle päässyt, kotiinsakin avulias Jorma kyyditsi.
Lämmin oli päivä, Arviomies viipyi ja viipyi, alkoi Jormaa armottomasti nukuttamaan. Tietäähän sen, nuorimies oli melkein koko edellisen yön kosiomiehiä tansseista kyydinnyt.
Jätti auton ikkkunan auki, sai raitista ilmaa.
Ja nukahti.
Heräsi, auton ikkunasta työnsi päätään tumma, kaunis, keski-ikäinen rouva, kultakorut korvissa, ranteessa kilisi. Kovin oli kaunis tämä yhtäkkinen Ilmestys.
Ei tuntenut Jorma Rouvaa, oletti tämän olevan yksi taidevierasta.
Rouva Jormaa silmäili, kumartui maahan auton viereen, nosti, työnsi Jorman rinnuksille auton sisään avoimesta ikkunasta sahtihaarikan, vienolla äänellään, hennolla lausahti :
"Ottaa nyt kyytimieski ja maistaa, onko makua sahtii päässy veden joukkoo ollenkaa."
Jorma kaunista Rouvaa katseli, hentoa, ääni kuin musiikkia, ihaili.
Olipa tosiaan sointuva , lintujen lipertelyähän tuo Rouvan ääni oli.
Vastasipa ujo Jorma Rouvalle :
"En minä, Kiitos vain, voi ottaa nyt mitään väkeviä, olen kyytimehenä, ei se nyt sovi millään. Päähän vielä menee."
Silloin muuttui yhtäkkisesti, salamannopeasti, ääni Rouvan kellossa, koveni, naama nyt tummanpuhuvana, kiljaisi, suorastaan rääkäisi melkoisin äänivaroin, Jormaa edelleen, nyt kiukkuisena, silmät viiruina, tuijotti:
"Vai päähän," kiljui FRouva, vähääkään silmät suihtirenkaina tuijottavista vieraista pihamaalla välittämättä.
"Ei se sahti mihkää päähä mene, Mu...uun se menee , ei mihkää päähä. Vai päähä, höh. Mikä mies sie oot, ku et tuota vertaa tiiä. Päähä muka, mihkä päähä se.." Jatkoi Frouva muista välittämättä kiljumistaan pihamaalla.
Sydänjuuriaan myöden säikähtäneenä Jorma Frouvaa tuijotti. Mitä sitä Jorma muuta olisi voinutkaan.
Koko pihakunta ihmisiä kääntyi Rouvan äänen voimasta, nyt korviaan myöden punastunutta Jormaa ja kiljuvaa Frouvaa tuijottamaan.
Ihmisiä tuntui tilanne kovinkin huvittavan, Jormaa ei naurattanut eikä huvittanut tämä asian saama käänne sekä huomio ollenkaan.
Frouva käännähti kantapäillään, kiukkuisena aikoi poistua auton luota,
kun avautui tuvan ovi, Arvo-Taiteentuntijahan siellä rappusilla iloisena huuteli :
"Ai, te olette jo tavanneetkin. Viola, tässä on kyytimeheni Jorma. Ja Jorma , tässä on Taiteilijarouva Viola, Taitelija Luojan suuresta armosta. Kai te jo päivää sanoittekin ?"
Oltiin tosiaankin jo tervehditty, Päivää sanottu, tai paremminkin Viola sanoi, Jorma korvat punaisina kuunnellut.
Viola asteli selkä suorana, loukkaantuneena, kun ei sahti kyytimiehelle maullaan ollutkaan, Satumökkiinsä.
Ajelemaan siitä kirkonkylää kohti lähdettiin, Arvo utelemaan, mitä nyt oikein on, kun Jorma kuin keitetty rapu punoittaa.
Jorma kertoi, edelleen punoittaen, Violan ronskeja sanoja ei kehdannut ihan tarkkaan toistaakaan.
Arvo nauroi, tuumasi, ettei tuo ollut vielä yhtään mitään Viola sanomaksi.
Myöhemmin totesi saman asian henkilökohtaisesti, oikein todeksi, myös Jorma, Violaan tarkemmmin tutustuttuaan.
Jaksoi Viola tapauksesta muistutella. Oli sellainen Kyytimies, ei ollut Viola ennen tavannutkaan miestä, joka ei tiedä, mihin se sahti miehellä menee.
Jorma vakuutti ja vannoi nyt tietävänsä, sitä ei Viola-Rouvan nyt toistella hänelle uudelleen tarvitsisi. Ei missään nimessä enää. Ei mennnyt siis päähän ollenkaan, vaan sinne tietyyn ruumiinosaan, miehillä ainoastaan vaikutti ssahti.
Myöhemmin jaksoi jo Jormakin tapahtuneelle nauraa, mutta aikaa se hiljaiselta Jormalta vei.
Ystävykset, ylimmät, kuitenkin tulivat myöhemmin Violasta ja Jormasta.
Viola oli pohjimmiltaan kovin kiltti, huolimatta ronskista sanakäytöstään, Jorma taasen ujo ja hiljainen.
Hyvin tultiin juttuun elämässä, kumpikin keskenään.
Huolimatta siitä Jorman sahdin vaikutusalueen tietämättömyydestä.
Mutta nytpä Jorma tiesi.
Hyvinkin tarkkaan.
.
-
(http://img689.imageshack.us/img689/9924/aaaaaaaa1liseufovalmin2.gif)
LISE- TÄTI JA UFO
Kesä-aikaa vietettiin.
Niin matleenalla Joukkoineen Mummolassa
kuin Täti Lise Linnassaan, Lähiössä Isokaupungissa.
Hyvin sujui elämä Lisellä.
Sinkerin omapäisen ompelun jälkeen oli elämä rauhallista ollut.
Mitä nyt kerran Hyyryjen Alihyyryt, Lisellä päivähoidossa olleet Katit, kukin vuorollaan päättivät matkailua harrastaa. Lähdettiin vilauksessa, harmaa vana vain jäi,ovenaukaisussa maailmaa katselemaan. Eikä palattu vaikka Lise kuinka huuteli, joka paikan, Linnansa alustankin kolasi.
Ei tultu ei.
Parin-kolmen päivän päästä suvaittiin kotiin, siis Lisen huomaan palata.
Olivat Hyyryt, kumpikin vuorolaan pidemmillä edustusmatkoillaan. Eipä uskaltanut Lise Kattien carter-matkailusta suutaan avata.
Vaarana kun olivat Linnan ympäristön ketut ja supikoirat.
Rauhallista siis oli pääosin Lisen sekä Hyyryjen, Alihyyryjen oleilu.
Kunnes sitten rysähti...
Oli rauhallinen Arkiaamu Lisellä.
Tosin oli Alihyyryistä Yksi, se Musta, kaatanut pari Lisen lattialla olevaa Palmua. Multineen kaikkineen nurin parketille.
Parvekkeen lattiakin mullan vallassa.
Parvekkeen lattian multamäärään olivat syyllisiä Lisen hyysäämät Turkisläimet, Pihaoravat, kesyt, oli Lisen parveke vakituinen Restaurantti.
Kätkivät pähkinänsä , muut eväänsä parvekkeen kukka-laatikoihin. Unohtivat, multa pöllyten niitä sitten kaivelivat unohtuneista kätköistään.
Vaan eipä Lise näistäkään Hyyryistään luopunut. Mukavaa ajankulua olivat ikkunasta kurkkiessaan Tosin ei multien siivoaminen niin järin innoittavaa askaretta ollut. Eikä nuutuneiden kukkien katselu.
Oli kaunis kesä-aamu.
Keittiössään yläkerrassa joi Lise aamukahviaan. Oli palmut ylös asemiinsa taas nostellut, mullat siivonnut. Siinä taas odottivat seuraavaa kaatokertaansa, Palmut.
Oli rauha kaikinpuolin maassa, oravaisetkin rauhassaan pähkinöitään parvkkeella nakertelivat.
Senkertainen Alihyyry, Musta Ville, istuskeli tapansa kuuluen, ikkunalaudalla oravia, lintuja vahtimassa. Kiukuissaan. Ei kiinni saanut, vinkui ja suhisi.
Aurinko jo täydeltä terältä Lisen upeita kukkaistutuksia lämmitti.
Tulisi taas helteinen päivä. vaan niinhän kesään kuuluikin.
Oli Lisellä kahvinjuonti, toinen kupillnen jo,
meneillään kun ulkona
rysähti.
Valtava rysähdys pihamaalla.
Lise säikästi perusteellisesti, kahvi väärään kurkkuun, Alihyyry pinkaisi viivana karkuun päivystyspaikaltaan sohvan alle.
Hetkeen ei saanut henkeä Lise.
Mikä oli tuo.
Valtava rysähdys. Kuin helikopteri olisi pihaan taivaalta pudonnut.
Istui paikallaan Lise. Jähmettynyt Suolapatsas.
Sanattomana yleensä puhelias Lise. Eipä ollut kelle olisi puhunutkaan.
Hiljaa hipsi parvekkeelle, josta turkiskunta oli kaikonnut kuin p.. Saharaan. Eivät nekään jääneet jälkipeliä seuraamaan. Oli pako viisaampi valinta.
Varoen kurkisteli pihamaalle.
Oli laskeutunut Lisen pihaan, juuri komeimman Keisarinkruunuistutuksen päälle valtava metalliesinerykelmä. Ei saanut Lise selvää mikä oli alkuperäinen muoto.
Pitkin pihamaata oli osia sinkoillut.
Sotatanner.
Pisti esiin kasasta, auton kokoisesta putkia, sojotti härveliä, erimuotoista, vipua. Haravan muotoinen, ilmeisesti suunnistuslaitekin näkyi.
Sillä Ufo tämä oli.
Ilmiselvä Ufo.
Oli Lise senverran selvillä näistä Ulkoavaruuden vierailijoista kerrotuista asioista.
Oli tieteellisestikin todistettu siellä elämää olevan. Nämä aatokset, pienet Vihreät Miehet, nyt Lisen mielessä kauhukuvina vilahtelivat.
Kiireellä, säikähtäneenä entisestään lisää ryntäsi Lise takaisin keittiöön.
Poliisi, poliisi, ajatus hoki mielessä.
Soi Ovikello.
Nyt, nyt ne tulee, vilisti Lisen mielessa. Vihreät Miehet.
Seisoi ovella Hyyry, se lahkeellinen.
Tuijotti hetken lakananvalkosta Liseä, kysyi hölmistyneenä:
" Et kai Sinä tuota antenniviritelmää noin pelästynyt. Putosi katolta telkkariantenni.
Kovin oli iso rysäys, tietäähän ne vanhanaikaiset viritelmät. On nyt sitten telkkarit pimeenä. Kai Sinä soitat korjaajan, vai minäko. Jestas kun oot kalpee. "
Ei hetkeen helpottaneet Lisen kuvitelmat.
Hyyrynkin mielesään vihreänä hetken näki.
Sitten, Uljas Lise :
" Mitäs minä. En mitään, Yhtään mitään. Korjaaja, juu, korjaaja, minä soitan. Heti paikalla soitan. Juu."
Kiukutti ja harmitti Liseä. Eniten Hyyryn näkemä oma minä.
Suunniltaan kauhusta oleva Lise.
Lise, jota eivät ompelukoneetkaan, Sinkerit, itsestään ompelevat tolaltaan saaneet.
Ei , ei.
Ollenkaan ei.
Mitä sitä nyt pienistä.
Ufoista.
-
(http://img528.imageshack.us/img528/9862/esppalu.gif)(http://img440.imageshack.us/img440/6809/esptytt.gif)(http://img543.imageshack.us/img543/2240/espmus.gif)(http://img839.imageshack.us/img839/3311/espnuotit.gif)
(http://img842.imageshack.us/img842/7016/aaaaaaaa1esphiekka.gif)
LOMA ESPANJASSA
Lipaston laatikkoa kaivellessani sattui silmiini n. v. 1970 oleva Espanjanmatkan aikainen taskualmanakka, johon lyhyitä lausahduksia kunkin päivän kohdalle mahtui.
Oli mm. seuraavaa :
1. PÄIVÄ. Ei sada. Lähtö Seutulasta. Saattoi lentoasamalle espanjalainen, Suomessa asuva Poikaystävä.
2. PÄIVÄ: Sataa. Perillä Espanjassa. Nouti lentoasemalta suomalainen, Espanjassa asuva Poikaystävä. Iltap. ei sada. Rannalla 2 t., yksin, ei muita. Kylmä. En ruskettunut. Ruokailut Vuorineuvos & Pojan kanssa. Sama pöytä. Yökerho myöhään. En tanssinut, sanoin olevani saksalainen. Huonekaveri Grand of Lady paheksui.
3. PÄIVÄ Sataa. Iltap. ei sada. Rannalla 2 t., yksin, ei muita. Kylmä. En ruskettunut. Ruokailut Vuorineuvos & Pojan kanssa. Sama pöytä. Yökerho myöhään. En tanssinut. Lady paheksui.
4. PÄIVÄ. Sataa. Iltap. ei sada. Rannalla 2 t., Kylmä. Yksin. En ruskettunut. Espanjanpoika myi simpukankuoria. Annoin pesoja, en tiedä kuinka paljon. Poika tuli hyvin iloiseksi. Ruokailut Vuorineuvos & Pojan kanssa. Sama pöytä. Yökerho myöhään. En tanssinut. Lady paheksui.
5. PÄIVÄ. Sataa. Iltap. ei sada. Kävin Malagassa. Kylmä. En rusketu. Otti vossikkakuski kuvan, istun vossikassa. En ajellut. Annoin pesoja, en tiedä kuinka paljon. Kuski tuli hyvin iloiseksi. Ruokailut Vuorineuvos & Pojan kanssa. Sama pöytä. Yökerho aamuun. En tanssinut. Lady sekä paheksui että oli oli ilmoittanut Policelle kadoneeksi. Perui ilmoituksen.
6. PÄIVÄ. Sataa. Kotiin. Malagaan saattoi suomalainen, Espanjassa asuva Poikaystävä.
7. PÄIVÄ. Ei sada. Kotona. Lentoasemalta haki espanjalainen, Suomessa asuva Poikaystävä. Kylmä. En ruskettunut.
Lisäksi tipahti kalenterin välistä Äidille postittamatta jäänyt rantamaisemapostikortti, jossa luki :
" Heipsan, Äitikkä.
Hyvin meni matka. On hienoa täällä, kuuma. Hieno hotelli ja mukava huonekaveri. Rusketun. Oikein on monenlaista menoa ja meininkiä.
Ihanaa.
terveisin. Juuli."
Niin.
-
(http://img407.imageshack.us/img407/6163/aaaaaaaa1aepohjavalmis.gif)
SISKOPLIKKA
Kesäloma ja Mummola.
Siinä se oli yhdistelmä, jota parempaa ei matleenan joukkio tuntenut.
Oli ihan mahdottomuus edes kuvitella muunlaista lomanviettoa. Senkerran kun
oli matleena jalkansa Vieraille Maille maankamaralle laskenut, oli jo Vallesmannit perään sännänneet. Siis ei enää , ihan vähään aikaa kaukomatkailisi matleena.
Ei ollut Mummolassa hätäpäivää.
Suvi kukoisti, ei sadellut, kukat värejään kilpaa hehkutti. Linnut liversi, ruoho vihersi. Valkoapila kukki ja tuoksui. Oli siis Suvi.
Joelle polskuttelemaan vanhaan malliin pääsi Poika. Kun ehti Pappahuimannin ratsatusretkiltä, sotimiselta Punanahkoja vastaan saunantauspajukossa. Olipa jo melkoisesti pusikko tihentynyt. Oli Pappa vesuria harkinnut, vaan kaatui hanke Pojan hanakkaan hakaukseen. Tietenkin jätti Pappa pajupusikon rauhaan. Poikahan se toivoi, tai käski. Sai olla, vaikka ei taivasta näkyisi.
Joten oli kaikki mitä parhaimmalla mallillaan.
Vaan ei olleet asiat ihan näin hyvin Hieroja-Annilla naapurissa.
Ei olleet, ei...
Oli Kesäinen päivä Naapurimökissäkin.
Korpi-Paarissa oli Wilijami toki pistäytynyt, vaan ei mitään havaittavaa tulosta Anni pikakäynnistä havainnut. Sama leppoisa, kehuskeleva, Wilijami oli kuin ennen pikavisiittiään. Näitä visiittejä ei Anni kieltänyt, pelkäsi Wilijamin Paarinsa syvemmälle korpeen piilottavan. Niinkuin olisi Wilijami tehnytkin.
Nyt siis istutuskeltiin nurmikolla kesätuoleissa, jotka oli Wilijami käkkyräisistä oksankarahkoista Annilleen väsännyt. Kovasti ne kauniit olivat.
Oli tunnelma korkealla, oli mitä parhain.
Oli unohdettu metsänistutukset, joiden tuloksena nyt versoi melkoisen tiheä kuusikko Wilijamin Korpi-paarin ympärillä. Eipä olisi hakkuumatkakaan pitkä aikanaan. Muualla ei sitten uusia puita ollutkaan.
Oli siis kaikki mitä parhaimmalla mallilla.
Anni päiväkahveeeta ulos kattoi. Kuka sitä nyt sisällä, kauniilla ilmalla.
Alkoi Anni äkisti polulle, matleenamummolaan johtavaa, tuijotella.
Polulla kun nyt kompuroi nuori naisiminen pihamaata, Annin mökkiä kohti.
Kompasteli, hitaasti eteni matkanteko.
Syykin oli nähtävissä. Toisessa kädessä matkalaukku, toisessa roikkui vastaanhangoitteleva, polvenkorkuinen tyttölapsi.
Oli outo näky metsäpolulla tämä parivaljakko.
Pariskunnan huomattuaan venähti Wilijamin naama melkoisen pitkäksi.
Kiireellä kaksikkoa vastaan polulle säntäsi. Jotain tuntui naiselle kuiskuttavan.
Pihaan saapuivat vihdoin, tyttö kiukutteli, vaan saipa Wilijami esitellyksi :
" Nää ne on Miun Siskoplikka ja jäläkikasavunsa Helsinkistä. Ovat asunnotta jäänehet. Muistuipa Veljmies mieleensä Siskoplikalle."
Eipä asia siitä muuksi muutu, hyväsydäminen Anni mietti. Kaipa oli vieraat majoitettava. Tyttö tosin kovin vastahankaiselta, uhmamieliseltä, näytti. Kovin oli tyttö hiljaa, murjotti kaiketi Kaupungista pakkolähtöään.
Wilijami kovin ärhäkkäänä kaksikon ympärillä pyöriskeli. Kehui pettämättömään tapaansa olojaan sekä elojaan. Kyseli, mistä vieraat, siis Siskoplikka, Annin mökille osasivat suunnistaa.
"Käytiin tuolta naapurista Sinua tiedustelemassa. Tämän oikopolun neuvoivat. Jo oli kuoppainen polku. Vaan tässä sitä nyt ollaan. Ja oltaisiin edelleenkin, kun koti meni alta. Ei pystytty hyyryä maksamaan kun...."
Siihenpä kiiresti lisäsi Wilijami Siskolta työpaikan menneen, kiireesti keskeytti Siskolikan vuodatuksen.
Jotain oli Annin mielestä nyt outoa, varsin kaikersi joku asia. Ei olleet asiat kohdallaan.
Kahville pyysi vieraat, hakipa suolaista palaakin ilmiselvästi nälkäisille matkamiehille.
Kyseli Helsinkin oloja, elämisiä.
Alkoi Siskplikka kertomaan, vaan ei ehtinyt kuin alkuun, kun taas Wilijami keskeytti .
"Juu, niinpä niin. Hyvinhä siel mäni, vaan kun tuli tää lana tai mikä lama hää lienöö, ei ny riittänt työ kaikill. Ei Siskolkaa, pois potkasiit siit Neulomistehtaast."
" Mutta. Mutta kun, eihän se...." yritti Siskoplikka väliin. Turhaan.
Puhumisesta, seurustelusta piti nyt Wilijami tarkan huolen. Ei ollut muilla suunvuoroa.
Tätä jatkui ja jatkui.
Wilijami puhui ja puhui.
Kuinka oli hyvin olleet asiat ennen tätä katastroohvia. Kuinka oli Siskoplikalla kaunis koti, kuinka....
Äkisti kajahti kuuluville, kahvipöydän takaa, kirkas lapsenäääni.
Tähän saakka vaiti ollut Tyttö sai suunsa vihdoin auki ja siitä kuului ilman mitään empimisiä:
"Isä, enks sä enää meitä muistakkaa. Eks sä enää meiän Isä ookkan. Kuka se on tuo Viers Täti. Onko se miun oikee Täti. "
Oli mennä Wilijamilta, niinkuin Anniltakin, kahvi väärään kurkkuun.
Siskoplikka lehahti punaiseksi korviaan myöden.
Wilijami puolestaan vitivalkoiseksi.
Tyttö katseli seuruetta silmät pyöreinä.
Nyt suuttui Anni, tosissaan kimpaantui :
" Ja mitäs peliä pariskunta pelaa miun seljän takan. Kyl mie aavisti. Senkin ryökälet. Nyt ota ja mäne vaimoke vai mikä sie oot. Ota ja lähe matkoihis täl punasel sekunnil."
Purskahti nainen, nyt entinen Siskoplikka, itkuun :
" Vaan ei ole minne männä. Kerjuulle männään. Enhä mie muute vaan ko Wilijami jätti meiät kuin nallin kalliol. Ja ny pakotti Siskoplikaksee. Ettei paljastusi tää."
Pitkään katseli Anni.
Mietti.
Vaan eipä voinut , hyväsydäminen Hieroja -Anni, matkalaisia mierontielle hätistellä.
Katsoi pientä tyttöä.
Ei, ei voinut.
Hiljaisella äänellä totesi, tämä, kiltin sydämen Omistaja, Hieno Nainen :
Kyllä työ saatta täs olla. Ei tää ole teiän vika. Tuon rökäleen, Wilijamin vika. Oikeutta möyte miun pitäis se häätää. Mut ku en mie voi. Niinku en teittiäkään. Ollaa täs, kunha saatta tyätä taas sielt kaupunkist"
Niin jäivät, vaimo ja tyttö Annin hoiviin.
Vaan osasipa Anni Wilijamille kostaa.
Joka asiaan, joka ainoaan ripaukseen, vaikka olisi Anni itsekin voinut ja jaksanut, oli Wilijamin nyt puututtava. Ja tehtävä oli, kaikki.
"Ota ämpär, kaivolle. Hae puut. Kaiva potaatit. Mäne Puotiin. Lakase lattia. Tiski, hoia pois. Keitä aamusel meil kohvit. Hoia Kissat. Ruoki Heluna. Luo lannat ulos. Lämmitä sauna......"
Näin kului Wijamin loppukesä rattoisasti Naisväkeään passatessa. Ei joutanut edes Korpi-Paarissa visiteeraamaan, Wilijami, Ylykämies.
Naisväki tuli mainiosti jutuun keskenään. Porinoita kaffepannun ympäpärillä riitti. Ja mikä oli nyt kahvitellessa, olihan Wilijami, nyt nöyrä Passuasmies. Varjo oli entisestään kesän lopulla Wilijami.
Siskoplikalle löytyi Neulomistehtaasta taas työtä, kaupunkiin palasi.
Surkutteli Anni :
"Voi minkä tek. Oisitha sie hyvinniin joutant täs olemaa. Ol tu Wilijamikii niin nöyrää Poikaa, jot valla eri Wilijami ol. Ei kehuntkaa, - paljo"
Isän kysellessä syytä Wilijamin synkeään, kurjaan ulkomuotoon, tuli vastaus :
" Miulla on se Kiina Keisarin Hovist hankittu Matotauti, se ain kesäl vavailee. Vaivaa vain Aatelisii, ei teit muit. Tää on semmone ko lihat viep luun päält. "
Isää nauratti. Oli koko Kylä tietoinen Wilijamin kesäisestä ahdingosta.
Ei helpottanut Wilijamin Ahdinkotila Siskoplikan lähdetyäkään.
Meno jatkui entisellään. Oli Anni huomannut olotilansa kovinkin mukavaksi. Jatkettava oli Wilijamipolon passinkejaan.
Anni oli ja nautti, Wilijami passasi.
Ja oikeinhan se. Oli Wilijamilla joutilasta aikaa.
Metsäkin Korpi-Paarin ympärillä itsekseen sakeni. Eivät taimet hoitoa tarvinneet.
Vaan nytpä hoivausta tarvitsikin Anni.
Ja paljon.
-
(http://img191.imageshack.us/img191/7434/juhalogoviim00011002203.jpg)
LINTUNI PIENI
Sinua katselen, Lintunen pienoinen.
Kehtoas keinutan, Tuutulaulua hyräilen.
Unien Valtakuntaan olet Sinä matkannut.
Saari Satujen lämmin, luonasi pehmoinen.
Sinua katselen, Tuutulaulua hyräilen.
Leikit päivän jääneet on. Päivä huoleton.
Sen vietit leikkien, kuormautolla ajellen.
Kyytiä hiekka sai, apumiehenä Äiti vain.
Sinä autoa kuljetit, ahkerasti sa ajelit.
Minä Luojalta anelen, Anna sä anteeksi.
Olen toisinaan neuvoton. Teen virheeni.
Sulle kaikkeni antaisin, Lintu pienoinen.
Olet Iloni, Onneni. Olet Maailmani.
Sua pois en antaisi. En koskaan luovuttaisi.
Leikeistä lapsuuden pois kuitenkin purjehdit.
Kokonaan omistaa tahtoo Elämä aikanaan.
Elo vielä tyyntä on, vietät lapsuuden leikkien.
Myrsky kaukana maailman. Murheen, Huolien.
Kerran tarttunet auraan Elon. Sinut Maailmaan
Aika väkisin kuljettaa. Anna tuulien puhaltaa.
Tuulen raivon tuntea saat. Opi karit kiertämään.
Älä kaikkea usko. Kuuntele sydämin avoimin
mikä väärin on, mikä oikein.
Opi rauhassa miettimään.
Opi todella elämään.
Matleena -12
-
(http://img703.imageshack.us/img703/2922/aaaaaaaa1sulkapvalmiske.gif)
KALLE VAARI ja SULKAPALLO
Kesä.
Luonto loisteli, hehkutti.
Mukavaa oli Koululaisenkin, jo kolmasluokkalaisen Matleenan, lomaansa viettää.
Pikkuveikalla ei ollut erillistä kesälomaa, mikä Veikkaa kiukutti. Suunnattomasti.
Ei voinut sanoa, on koulusta loma, Kesäloma. Kun ei minkäännimistä lomaa ollut.
Hyvityksenä oli vielä syksyyn asti, ainaista vapaata. Syksyllä se alkaisi opintie Veikallekin. Kovin kouluun oli Veikalla jo hinku.
Vaan nyt vielä vapaana sai läksyistä juoksennella, ei ne aina Matleenallekaan maitteneet. Varsinkin se laskeminen, laskentopuoli. Hankalaa oli, perin hankalaa, laskento.
Nyt ei sitä surtu, uitiin, hypittiin, leikitttin. Leikki Matleeenakin, vaikka toisinaan oli jo kovinkin Isoa Tyttöä.
Ei pahemmin, ei ollenkaan sade kastellut pieniä kesänviettäjiä.
Liiankin kuiva oli Aikaisten mielestä. Kaipasi Luonto, kukat vettäkin joskus.
Vaan paistoi aurinko, ei sadetta kuulunut.
Vaan naapuritalostapa sitä kuului.
Peräti uusia Ihme Asioita kuului.
(http://img801.imageshack.us/img801/4967/mukulakunta.gif)
Oli tullut naapuritaloon uusi, mailoilla ihan pelattava pallopeli.
Oli sen tuonut tullessa tämä Jyri. Naapurin, maalaistalon kesäpoika Metripolitanista.
Koulupoika vielä, sukulaispoika oli Jyri. Pois Isokaupungin melusta, melskeestä, aina kesäksi Jyrin maalle sukulaisiin koko kesäksi lähettivät.
Hyvä oli täällä viettää loma. Ei tarvinnut pelata pelejä, ei leikkiä kuumilla kivipihoilla.
Nyt oli Jyri saapunut, saapui Jyrin mukana myös tämä uusi peli.
Nimeltään oli outo, oli Sulkapallo.
Mitäs sulkia siinä, jotain kangasta oli, ei ollut muodoltaan mikään pallokaan, ihan Äidin mehutrattia muistutti tämä. Lisäksi siinä oli pienessä pallossa, joksi sitä kuitenkin kutsuttiin, pieniä vinoja puuväkäsiä, kuin kampoja pystyssä. Peliin kuului lisäksi vielä mailat, varrelliset läpyskät kuin mattopiiskat. Niillä mailoilla sitä palloa pelikentälle pystytettävän ison, seipäiden varassa olevan verkon yli lyötiin. Toinen pelaaja vuorostaan yritti lyödä siten ettei toinen palloa mailallaan kiinni saisi.
Aluksi peliä oudosti katseltiin, ihmeteltiin.
Vierastettiin, outo oli.
Lomatalon navetan edusta kelpuutettiin pelikentäksi. Oli edusta sopivan kovaksi tallaatunut, ei ruohotuppaisiin, kiviin, kompastuisi pelaajat.
Seipäät pystyyn, verkko viritettiin.
Pihalle olivar saapuneet Aikuisetkin ihmettelemään mokomaa, kummallista peliä. Mailoja kauhistelivat, toisiaanhan näilla hosuisivat, ei tuolla pienellä osuisi pallooon, ei millään. Kovin oli mitätön se pallokin kooltaan. Olivat jo vähällä kieltää koko pelaamisen, moisen huitomisen, kunnes älysivät, eri puolella, kaukana toisistaan, olivat nämä mailanheiluttajat.
Talon tytär, Silja, ensimmäsenä mailaan uskalsi tarttua. Kentälle Jyriä, nyt opettajaa ja pelin neuvojaa vastapäätä, verkon toiselle puolen asettui.
Varovasti, epäillen, katseli Silja mailaa.
Jyri aloitti opetuksensa, mukulakunta ihmetellen, osa suu auki, opetusta pelikentän laidalta seurasi.
Jyri kädestä pitäen Siljaa neuvoi, tähän ja tähän tartutaan, näin jä näin palloa lyödään.
Juosta pelissä piti koko ajan, piti olla kovastikin vikkelä.
Lyönnit olivat kovia, Jyri esitteli taitojaan, hieman taisi olla itsekehukin mukana opetuksessa.
Vaan meni kuin menikin, pelin säännöt perille Mukulakunnalle.
Kompasteltiin, kaaduttiin, ei osuttu palloon. Polvet ruvella melkein kaikilta oli. Sitkeästi vain pallon perässä juostiin. Kun alkuun päästiin, saavutti Peli, nyt isolla Peli mahtavan suosion.
Melkein tapeltiin vuoroista. Jatkuvasti kuului,- minun vuoro, ei kun minun, älä etuile-. Oli otteva käyttöön oikein muistivihko, mihin merkttiin nämä pelivuorot, niin oli kiivasta vuoroista riitely.
Mukulakunta pelasi.
Aamusta ilta viuhui sulkapallo yli verkon.
Ei syömään, ei edes uimaan nyt ehditty. Ennen asuttiin joessa, vasta kun hampaat kalisi, pois sinisinä tultiin.
Ei nyt.
Tämä oli nyt Kaikki.
Tämä uusi, Sulkapallopeli, sivuutti kaiken muun.
Nopeasti opittiin kovia, nopeitakin lyöntejä iskemään, ei ollut vastustajan helppo tavoittaa palloa mailaansa.
Aikuiset pian menettivät mielenkiintonsa. Siinähän pelaavat, ovat ainakin pois pahanteosta, tuumailivat.
Vaan eipä menettänyt mielenkiintoaan Talon Vanha-Isäntä.
Päiväkausia istui pihakeinussa Vaari peliä seuraamassa.
Eikä suinkaan hiljakseen.
Kiljahtelipa, kannusti, aina voitolla olevaa. Haukkui, moitiskeli häviäjiä.
Eli täysin rinnoin pelissä mukana tämä, Kalle, Vanha-Isäntä. Seurasi silmä kovana joka pelin, arvosteli ja neuvomaankin tuppasi.
Mukulat pelasivat, Kalle kannusti.
Eräänä päivänä sitten, äkisti, kuului keinusta vaatimus :
"Vaa miepä se kanssa pellaan. Onkii tuo niin helpo näköstä, tuoho sulkaiseen palloo nyt ossuu sylilapskii. Kovi on helppoo. Mie ko pesäpalloo oon armeijas paljo pelant. Helpost tuo miul käyp. Annaha se maila. Mie näytä teil, mite pelataa. Lastenleikkii miul tää o."
Eihän mukuloila mitään sitä vastaan ollut. Tosin oli Kalle jo liki kahdeksankymmenen, oli varsin vetreä kumminkin ikäisekseen. Ties minkälainen pelihirmu Kallesta kehkeytyisi. Hirmu, -Kalle omasta mielestään tosin oli jo.
Maila Kalle-Vaarille, Vaari vakaasti, varmana, kentälle asteli, Jyri syöttämään.
Sattumalta oli juuri iltalypsyn aika, navettaan aikova Naisväkikin jäi peliä seuraamaan.
"Katos vaan. Nyt innostui jo Kallekin. No, sehän mukuloille tyyliä näyttää."
Kalle valmistautui Jyrin syöttöiskun vastaanottamaan. Maila sivullaan, jalat harallaan.
Ja Jyri löi.
Löi kovan iskun. Oikein kovan. Pallo kohosi ilmaan , lyönti luja, iskeytyi vauhdilla
- suoraan Kalle-Vaarin avoimena ammottavaan suuhun.
Oli Vaari jännittyneenä seisonut suu auki, suuhun ampaisi nyt kivikova pallo.
Maila samassa lensi nurmikolle, Kalle palloa suustaan irroittamaan.
Mukulakunta sai jalat alleen, navetan taakse nauramaan säntäsi.
Yski, kakoi Kalle, hengenhädässä oikein. Vaan ei pallo suostunutkaan noin vain irtoamaan.
Pallon kampamaiset ulokkeet vastaan harasivat.
Eipä irronnut ei, tämä sulkapallo Vaarin suusta.
Naisväki syöksyi hätiin, koitti vakavana pysytellä, monin keinoin irroittaa, ei sentään saksia eikä puukkoa vaarin suuhun uskalletttu työntää.
Pallo ei irronnut.
Talossa oli puhelin, taksia lääkärireissua varten yritettiin saada käsille. Kaksi oli taksia oli koko pitäjässä, ei kumpikaan vastannut soittoihin.
Autoa ei talossa ollut, ei ollut naapureissakaan.
Hevospeli valjastettiin, ei auttanut nyt muu. Kalle-Vaari kärryille, läpi Kirkonkylän, vieläpä juuri Herrasväen iltakävelyn aikaan, joutui Vaari, suu apposen auki, sulkapallo suussa istumaan.
Lääkäri konsteillaan pallon vihdoin irti Vaarin suusta sai. Eivät suostuneet hoitajat avustamaan, oli muualla kiireitä töitä.
Olisiko ollut naurulla osuutta asiaan, mene, tiedä. Ainakaan Kalle-Vaaria ei tippaakaan asia naurattanut. Eikä enää sulkapallopeliin käjonnut. Ei sietänyt katsellakaan.
Hiljaa yksinään keinahteli pihakeinu, nyt ilman innokasta kannustajaa.
Erillään, kaukana, pysytteli koko sulkapallopelistä,
tämä Kalle-vaari.
Pois oli pelistä.
.
-
(http://img23.imageshack.us/img23/6733/hildur.gif)
NAAKKA HILDUUR
Vanhan Kirkon tapulissa, Hildur, IkäRouvanaakka.
Oli Kirkko vanha, kauan asunut siellä Hildurkin.
Kirkko vuosia satoja, Hildur varmaan yhtä vanha.
Korkeimmamssa Tapulissa asunto, silmät vanhat
Kirkkomaata tarkkaili, Ei kukaan Hilduurin aikana
tahtonut pois haudasta. Rauhassa hiljaa lepäsi.
Maa Venäjän. Nuori Hildur pakeni. Sota. Vainoa.
Lensi yli Uralin, yli Volgan Mutkan, Taiga ankara.
Päätyi Maahan Heinäkenkien, Kirkko Tunturin.
Korkeiin tapuli. Hilduur asumaan. Kylmä maa,
susi ulvoi, karhu vaani, tokka kulki.Hildur pelkäsi.
Naakkakuninkaan Hilduur tapasi. Pesän perusti.
Saattoi maailmaan sadat Naakkalapset. Ei lukua.
Niin elivät. Hilduur, Naakkakunigas, väki vanheni.
Lennähti Naakkakuningas iloon Naakkataivaan.
Silmissä Hildur vanheni. Harmaantui nyt Leninki.
Aamuna, kauniina, Hilduria tapaamaan Noutaja.
Oli kauan Hildur tiennyt. Noutaja Hildurille tulisi.
Alkoi Hilduuriile puhella, Noutaja :
" Sinä vanha Naakka olet. Siirtyisit jo Iloihin
Naakkataivaan. On Rauha, tarvitse ei putoilla
enää haudoille."
Hlidur kerran nukahtanut, Haudalle pudonnut.
Ilomielin lähti Hilduuri. Kuninkaansakin tapasi.
Naakkataivaassa viettävät he Ilon päiviä.
Ikuisesti astelevat siipi siivessä..
matleena -12
-
...................(http://img213.imageshack.us/img213/203/mannakpilvi.gif)(http://img14.imageshack.us/img14/3862/mannakkit.gif)
(http://img571.imageshack.us/img571/6139/aaaaaaaa1mannakorpivalm.gif)
MATLEENA MANNAKORPI
Mannakorven mailla...
Mielitietty.
Niinkuin elämässä tapaa käydä, päivä kerrallaan vierivät vuodet eteenpäin, eivät takaisin päin kääntyilleet.
Oli Poika jo IsoPojaksi kasvanut, Metropolitanin Lähiölokerosta maailmalle lentänyt..
Haukku, Rottavaari MiuMing jo aikoja sitten muualle siirtyneet. Haukku isompiin puistoihin, keikistelemään Koiragentlemanneille, -nyt ei ollut rajaa eikä mittaa -, ei matlenaa vahtimassa, Rottavaari MiuMing iloisena Taivaan Andien Viidakoissa vaelsi.
Yksin asui nyt matleena Lokerossaan, edelleen työssä kävi tälläTilkkutyö-Dirikalla, kuviaan piirteli.
Yksin pitkät illat, viikonloput Lokerossa vaelsi, lattiaa mittaili.
Näköradiotaan tuijotteli. Lueskeli.
Kovin oli yksinäinen matleenapolo.
(http://img818.imageshack.us/img818/861/blume0320pikkukukkaliik.gif)
Mummolassa viikonloppuna jälleen käymässä.
Ei ollut entistä Joukkuettaan mukanaan, yksin matkasi nyt matleena. Omat Nuorenmiehenmenonsa oli jo Pojalla.
Ja niitä riitti, ei Mummolaankaan ollut touhultaan joutanut.
Poislähtö Mummolasta esissä, haikeanana linjuripiiliä pysäkillä vartoili.
Pysähtyi hieno , uusi, punainen Auto kohdalle. Mies, tumma, vaan ei komea, kyytiä matleenalle tarjosi.
Ja se oli Siinä.
Mielitietty.
Alkoi vakituinen seurustelu, riiaminen. Käytiin tansseissa, elokuvissa, teatterissa.
Kovin mieltyi matleena Mielitiettyynsä.
Vaan olipa tämä Mielitietty ovin vanhanaikainen, konservatiivinen mielipiteiltään.
Konsiivi.
Ajoittain niin konsiivi, ettei tiennyt enää matleena kumpi oli viehkompi, Mielitietty vai Auto.
Mummolaaan, työhön, matleenaa kuljetti punaisella, uudella, hienolla Autollaan. Kovin piti matleena tästä.
Oli kätevä tämä Auto.
Oli kätevä tämä Mieskin, hyvä oli olemassa.
Antti.
Korjasi matleenan rappeutumaan päässyttä Lokeroa, asensi ja naulasi. Remonttia Lokerossa teki.
Tottui matleena tähän Mielitietyn konsiivisuuteenkin, ei enää ihmetellyt.
Tukkansakin matleena pitkäksi kasvatti, mielitietyn toivomuksesta, tietty.
Oli tällä Mielitietetylla Sukukin, tietty sekin.
Oli moneen kertaan pyydelty kyläilemään Mielitietyn veljen luo, omakotitaloon Hankokaupunkiin.
Aina oli matleena pyyntöä väistellyt, kenties olisi tämä Velipoikakin Konsiivi.
Frouvakin Velipojalla oli, eläkkeellä jo kumpikin, Velimies että Frouvansa.
Nyt oli matleenalla kesäloma kuitenkin. Ei onnistunut enää kyläilypyynnöstä lipeämään. Niinpä pakattiin kesäisenä viikonloppuna pakaasit.
Nostettiin Auton perään, matka Hankokaupunkiin alkoi.
(http://img842.imageshack.us/img842/6915/wikuk.gif)
Kaunis, kaunis oli kesäinen suvi. Aurinko hehkuili, luonto suorastaan kujersi kesää, valoa.
Linnut sirittivät kilpaa kesä-asuisissa, vehreissä puissa.
Pianhan sujahti matka hienolla Autolla, oli hyvä ajelella, nopea oli Auto. Niinpä sitten Hankokaupunkiin, perille Velipojan pihaan saavuttiin.
Kovin, kovin jännitti matleenaa, pakokauhu suorastaan mielen oli vallannut. Ei enää mikään hyvinyt, oli Autosta ulos astuttava.
Veilipoika Frouvineen pihamaalla vastassa.
Kaunis, upea suorastaan, oli Velipojan pihamaa, kaunis oli Frouva. Kukkivat valtoimenaan ruusut, keisarinkruunut, akileijat. Solisi suihkukaivo.
Vaan oli konsiivi tämä Frouva, mittaili matleenarukkaa, orpopoloista, päästä varpaisiin, kovinpa heiveröiseksi totesi.
Kokonaan toista maata oli Mielitietyn Velipoika. Iloinen , naureskeleva huumoria viljelevä oli.
Sisälle kauniilta, hoidetulta omakotipihamaalta astuttiin. Kovin oli hienoa, pröystäilevää suorastaan. Oli pianot ja kaikki. Nahkakalusteet, musta, palisanderikirjahylly. Kristalli välkehti.
Tunsi Tuhkimoksi matleena itsensä, farkkujaan kovin nolosteli.
Vaan eipä mitään hätiä, olohuoneessa tulokahvit juotiin seitsemän sortin, voileipäkakun kera. Olipa lohivoileivätkin varattu vieraille.
Poistui Talon Emäntä siitä, päivällistä sanoi laittelevansa alulle, -ei kelvannut Frouvalle matleenan apu. Sanoi Neidin vain tiellä olevan, tuskin Neiti tiesi fassanin valmistuksesta yhtään mitään. Eipä tiennyt matleena fasaanista, -ei.
Frouva poistui, käveli tämä Velimies baarikaapille, avasi, totesi :
"Nytpä tehhään Plöröt.
Mie otin ja keitin pannuhuonees oikei kunnon Mannakorpiset, eiköhä oteta ja maisteta, onko veden seessa muuta makkuu.
Ja Neiti kansa, tai Frouvako sie oot. Mie oon Jussi vaa."
Sanoi matleena kerran vielä nimensä, sinunkaupat tehtiin. Plöröt maistettiin. Maistettiinpa toiset ja kolmannet. Ei voinut kieltäytyä matleenakaan plöröistä, olisi perin pitkään katsottu.
Niin kului iloisesti ilta.
Pölöröjä naukkailtiin, jopa Fingerporillisen Frouvakin. Iloista oli tunnelma.
Vaan alkoivat päässä plöröt, lukuisat matleenalla humista. Ei oikein kärryillä matleenaneiti enää pysynyt. Tämän huomasi Talon Frouva, miehet yöpuille komensi, oli yö jo. Matleenalle oli eri huone kuin Mielitiettylleen varattu, eri sänky.
Ei ollut ollenkaan sopivaa saman peiton alla ennen vihkimistä nukkua. Siispä kömpi matleena melkoisesti plöröjä napanneena petiinsä
Uinahti.
(http://img254.imageshack.us/img254/3994/203c.gif)
Heräsi.
Kahvipöytään aamulla pahoinvoivana, kalpeana huojui.
Nyt oli pahasti jotain vinossa. Oli talon Frouva, Konsiivi, kovasti kiukkuisen näköinen, ei muukaan seurue hilpeältä näyttänyt. Oli eilen jopa Antin Frouvaksi nimitelty, nyt ei siitä puhettakaan.
Hiljaisina, vaiti peräti, istuivat eiliset, Iloiset Uroot.
Puhkesi Frouva puhumaan, matlenaa kiukkkuisesti, halveksien peräti, silmäili :
"Se on, kuulkaas Neiti, sillälailla nyt asiat, ettei tässä talossa ihan mitä tahansa suvaita. Ei taida olla Neidillä muistikuvaa, minkäänlaista yön tapahtumista.
Ensin halusi Neiti soittaa pianoa sekä laulaa.
Ei auttaneet mitkään kiellot.
Neiti lauloi.
Pianon klinkutusta, epämääräisiä, epävireisiä aarioita saimma tuntikausia kuulla. Ei suostunut neiti lopettamaan.
Tämä esiintyminen ei vielä riittänyt, riipaisi Neiti päälliimäiset vaatteensa nurkkaan, oli Neiti puolialasti.
Neiti tanssi.
Kaatui kukkapöytä, putosi kristallivaasi kirjahyllystä Neidin tanssiessa.
Tanssinsa jälkeen Neiti suunnisti Jussin ja minun makuuhuoneseen. Parisängylle.
Neiti sammui.
Jussi ja minä valvoimme koko yön keittiössä kuunnellen vuoroin Neidin kuorsausta, vuoroin kovaäänisiä kiljahteluja, örähtelyjä. Silmällistäkään emme saaneet nukuttua. Oli mahdotonta siinä metelissä, minkä Neiti aikaansai. Yksin.
Onko mitään sanottavaa asiaan Neidillä ? "
Hiljaa edelleen olivat, vaiti kerrassaan, niin Jussi kuin Anttikin. Eiliset Ylistelijät.
Sanottavaa oli sensijaaan Neidillä, vuorostaan kimpaantui, suuttui matleena.
"Mitä olen velkaa. Minä poistun. Täällä en ole minuuttiakaan. Ensi juotetaan humalaan, ympärihumalaan, sitten haukutaan suut ja silmät täyteen. Tässä viisisataa. Se kai maljakosta riittää. Antti , heti paikalla lähdet kyytimään minut pois. En ole tässä talossa hetkeäkään. Hyvästi." "
Teki Antti työtä käskettyä. Eipä siinä juuri muutakaan voinut.
Junaan astui matleena. Päätti riiaamisen Konsiivi-Antin kanssa tähän loppuvan. Mies ei kotiin kuljettamaan lähtenyt, vaan Velimiehensä, kera Konsiivi- Frouvan, huomaan vielä jäi.
Loppu on nyt tämäkin Romanssi. Ja niin oli. Ei tapailtu enää.
Poistui matleenan elämästä tämä,
- Konsiivi.
Ikiajoiksi.
-
(http://img228.imageshack.us/img228/9967/maahistenht.jpg)
TUTTAVA MAAHISTEN
Minut vierahaksi kutsuttiin, Linnaan Maahisten uudelleen.
Olin kerran jo vieraana ollut.
Muistin Vallihaudan, Ristikkoportin, Tornin Huuhkaja huhuilee.
Kutsua välttää en voinut.
Taas oisiko Juhlat. Sitä tiennyt en. Matkaan lähdin empien.
Parhaisiin vaatteisiin pukeuduin. Pulma, mitä tuliaisia vien.
Jotain vietävä oli. Maahiset lahjottava, sen entisestä tiesin.
Sammakon reisiä, Korpin koipi, Kyyhkysen, lahjaksiko veisin.
Pulma melkoinen. Tiennyt en, mistä Korpin, Sammakot saisin.
Lähimaillakaan ei asustaneet. Niitä ei tienoilla ollut laisin.
Yön mietin, toisenkin, en keksinyt. Korpeenko vaeltaisin.
En asiaa enää pohtinut. Päätin Päivänkakkarakimpun viedä.
Ilta. Noutaisi Linnan Ajuri. Synkkine, mustine rattaineen.
Odottelin, jo ajattelin Ajurin eksyneen. Väärään ajaneen.
Saapui Ajuri viimeinkin. Kohti Linnaa jo kiireellä matkattiin.
Kiire oli, hevosta hoputti. Neliä, ravia myöhässä laukattiin.
Loisti jo Kuu, syttyivät tähdet. Vihdoin perille saavuttiin.
Myrskysi synkeä Yö. Linnanpihaan astelin. Huuhkain tornin
huhuili. Kuin vanhaa tuttavaa tervehti. Ilolla vastaanotin.
Laskuportti, ruostunut, kitisten avattiin, Linnaan astuttiin.
Oli kaikki niinkuin ma muistin. Pihalla mustat Unikot nuokkui.
Loi varjojaan vanhat Lehmukset. Soihdut seinän varjoa toi.
Taas pitopöytä katettu oli. Nurkassa Soittaja väkeä odotti.
Katsoin katettuun pöytään. Kuten arvasin, tarjolla, kaikki
mahdoton syötävänä. Seittikeitosta, Näsiästä. Oli Tuutinki
vieraalle varattuna. Sisältöä sen rohjennut en laisinkaan
alkaa arvailemaan. Parempi, etten tiedä. Oli ehkä mettä.
Vaan syötävä jotakin oli. Seittikeitto, se sisällä pysytteli.
Alkoi tanssi. Taas kopsaa kiviseen lattiaan sievä kaviojalka.
Nyt Häntä, Saparo somasti vilkkui. Ei istua Maahinen malta.
Ei vastustaa voi viulun soitantaa. Pyöriä pakko, loikkia.
Heti kun soittaja alkaa.
Kumarsi Maahinen tanssimaan. Soitto viulun vie mukanaan.
Ilolla nostan minäkin jalkaa.
Niinkuin ennen, Linna soittoa raikuu, Maahiset nauraa.
Nyt riemuitaan. On kaikilla hauskaa. Ei surua tuntea saa.
Joukkoon liityn, iloitsevaan. Tanssi, nauraa Aamuun saan.
Ei vieläkään Aamu Öistä Tanssia katso.
Alkaa Aamu sarastaa. Loukkooonsa Maahiset katoaa.
Ei Päivää Maahinen siedä.
Lähdettävä on minunkin, en iltaa jäädä voi odottamaan.
Kutsuu arkinen päivä.
Maahisille nyt Näkemiin. Rattaille Ajurin, synkeään kyytiin.
Vaan edelleen yhä ajattelen. Voisi alkaa oppia ottamaan
tavoista Maahisten. Joskus ryhtyä tanssimaan.
Toisinaan tosiaan voisi.
Se Iloa elämään toisi.
- Ei ainakaan haitaksi oisi.
Matleena -12
-
(http://i1145.photobucket.com/albums/o518/Juulituuli/22947b3e.gif)(http://i1145.photobucket.com/albums/o518/Juulituuli/155f0185.gif)(http://i1145.photobucket.com/albums/o518/Juulituuli/2aa830d0.gif)(http://i1145.photobucket.com/albums/o518/Juulituuli/7feeab0d.gif)
ILTAMAT MAAHISTEN
Kutsui Maahiset Noidat Iltamiin.
Kutsua tätä kauan Maahiset pähkäili.
Pyhä Jysäys, Hyvä Sylvi. Noitien hämminki suuri.
Kauan sielläkin neuvoa pidettiin, asiaa epäiltiin.
Oisiko haudattu Koira Arvailtiin, miksi mentäisiin.
Vihdoin Noita Pirkitti, jonka varvas tanssia kutisi
otti ja selvitti, oudon asian ratkaisi.
" Met mänemmä Ilthamiin, vaikk mitä makshaisi.
Siskhot. Tansshimatta on olhtu. Jo tuli Khemut.
Sinne mänemmä Porukhalla. Vasthaa , Siskhot,
ei änkhätä. Met Ilolla Ilthamiin mänemmä."
Kutsu, Maahisten hämästykseksi, hyväksytty.
Siivous armoton Linnassa. Jynssäys ankara.
Noidatkin valmistautumaan. Viitat tuuletus.
Uusiakin hankitaan, on hiirenreikiä viitoissa,
joukolla niitä paikkkaillaan. Koltut minikoltuksi
kaikki saksittu. Ei kukaan Muodissa vanhassa.
Kyyhkynen edeltä tuloviesti viemään lähetettiin.
Tietävät Maahiset valmiina olla Noitia vastassa
Maahisjärven rannassa. Luutien selkään noustiin.
Nousu vaikea, melko tukala, minimekossa istua.
Tuskin takamuksen peitti. Oli pitkä vielä reitti.
Läpi tuulen, pilvien sinisten, perille saavutaan.
Vastassa, hurraamassa, MaahisValtuuskunta.
Linnaan Noidat kyyditys, Linnapihaan astuttiin.
Maahisten Linna mahtava. Musta, synkeä Valli.
Linnan saliin astutaan, oli hienoksi koristettu.
Soittaja vanhaan tapaansa nurkassa odotteli.
Pitopöytä katettu, Maahisten, Noitien herkuilla.
oli Sammakonreittä, Korpin silmiä, Seittikeittoa.
Pidettiin puhe, skoolattin malja, vannottiin Vala,
- ikinä ei tapella. Nyt sopii jo Tanssi alkaa.
Soittaja aloitti, viulu vonkaisi. Maahiset ponkaisi
Noitaneidoille kumartamaan. Lattialle tanssimaan
siirtyi koko juhlaväki. Tään kaikki Kissa Mankuja
pankoltansa näki. Näki Katti kuinka kopsaa sievästi
Maahisen kavio lattiaan. Hännät niin somasti vilkkui.
Pani Soittaja parastaan. Harvoin Noitia tanssimaan
tuskin toista kertaa Maahisten Linnaan saataisiin.
Lattia vallattu. Loikkivat Noidat tanssiaan hurjaa.
Hikipäässä pienet Maahiset seurata Noitia koittaa.
Se jotenkin onnistuu, koko Väki riemastuu, sujuu
kuin lapselta leikki. On vallan hauskaa ja helppoa
tahdissa viulun kiemurtaa, hyppiä, loikata korkealle.
Lattia tömisee, polkkka jyskyy ja raikuu, Maaahiset,
Noidat hyppää tahdissa. Nauru, laulua raikuu Linna.
Ei huomaa kukaan, Linnaa Aamu käy valaisemaan.
Tuli Maahisille hoppu. Ei Aamu Yön Tanssia katso.
Noidat kiireellä Luudilleen saatettiin, pian selkään
nostettiin. Maahisten Ilo, Minissä peppu vilkahti.
Kiireellä Noidat lentelemään. Pilviin, yläilmoihin.
Vaan lähtiäisiksi vielä huudeltiin puolin ja toisin :
" Met tämä varhmalla uusithaa. Ei kerhtaan jää.
Enshivuonna taathusti viimeisthään."
Kotiin Vuorelle Noidat palasi.
Oli poikki Noidat, vei Tanssi voimat,
Vaan hauskaa oli. Kaikille riemua riitti.
Jäätiin odottamaan Vuotta seuraavaa.
Iltamat varmasti uusitaan.
Unessa näki Noidat pelkastään Maahisia.
Musiikki vielä soi korvissa monta viikkoa
Ilthamat varmhasti uusithaan.
Matleena -12
-
(http://img35.imageshack.us/img35/5753/aaaaaaaa1kosio23666nimi.gif)
Maahiset II kts edell.
MATIAS MAAHINEN ja NOITANEITI MATILDA
Maahisjärven rannalla, noilla Maahisten asuinsijoilla
nyt elettiin aikaa kiihkeää.
Jälkeen Iltamien, riiattu NoitaNeitejä. Tosi mielessä.
Surkea oli tilanne, Kylä täynnään Maahispoikamiehiä.
Ei Naisenpuolista edes helmaa minikoltun näkyvissä.
Jo Ryostöretkeäkin suunniteltiin Noitaneitien maille.
Kuitenkin luovuttiin. Neideissä eräitä, kovin änkeitä.
Nyt johti tilannetta, Maahispoikamies, innokas Matias.
Joka Noitaneiti Matildaa kaiholla katseli, kosiskeli.
Ei Noitaneiti Matilda, tosissaan ollenkaan vastustanut.
Jo ikää karttunut Matildalle, naama ryppyjä kasannut.
Ei rypyt haitanneet Matiasta, Matilda kovin mukava.
Ehkä hiemen kipakka . Vaan oikein oli sirpakka.
Kuultiinpa Virkasisarille Matildan jo asiaa tuumailevan :
"Mie shen Mathiaksen nain. Mie pääthänyt. Varhmaksi
mie totennut. Mathias pieni on, vaan petissä mahtoton.
Mathias khaikkensa tekhisi, paithanki ylthhää anthasi,
kehtaisin pyythellä. Mie mitä miesthe paithalla tekhisin.
Pithäköön paithansa. Runsaasthi kalua uutta tarvitshen".
Edistyi rannalla Maahisjärven Romanssi jo vinhaa kyytiä.
Vikisi Matias, vei Matilda. Ei Matiaksella aikaa päätöstä
paremmin harkita. Ja miksi siitä parannut olisi, entistä
enemmän naimisiin tahtoi Matilda. Nyt Häitä ei siirretä,
oli Matildan tahto tämä . Matilda päätti, Matias, - empisi
ehkä. Oli pinttynyt tapoihinsa. Pois Matilda armotta kitki.
Häät vietetiin, Väkeä Kirkko mustanaan. Morsio kaunis,
Sulhanen komea. Lyhyenläntä uhkean Morsion rinnalla.
Pappi sormukset antoi, pari ne vaihtoi, Morsio itkeskeli.
Viikko, kaksi, Häitä juhlittu. Jatkettu oli, Matias kipiä
oli viinistä. Matiaksella Krapula kamala. Onnellinen pari,
huomiotta Krapula Matiaksen, sukiutui näistä kahdesta.
Vielä Kuherruskuukautta viettää, sen selvästi näkee
Rakkaus ei Kortilla , Onnellisella Maahispariskunnalla.
Me paljon , paljon Onnea toivotamme,
Ensimmäiselle MaahisFrouvalle, MaahisAviomiehelle.
Kaikki niin kohdalleen meni.
Odottamaan jäämme, - Uusia MaahisHäitä.
Matleena -12
-
(http://img189.imageshack.us/img189/9594/aaaaaaaa1piratesalkuval.gif)
Maahisruno III
THE PIRATES, MAAHISJÄRVI
Oli Maahisjärvelle ilmestynyt Pursi suuri ja komea
Se mistä, Taivaastako, ei osattu kukaan ees arvata.
Oli Noitafrouvat rannassa pyykillä, liehui mastossa
lippu keltainen, piraattejen värejä. Oli Pääkallokin
lipussa, siitä Frouvat tiesivät, oli ne Merirosvoja.
Riuska Anoppi, joka ei mitään pelännyt, nyt huuteli
" Kheitä ootthe mieheht vierhaat. Kaukhaako tänne
tulheet. Kauankho viivythe. Mithä koskhee asianhe."
Roikkui partaalla miehiä, musta, ruskea, kaikkea,
taisi keltaisiakin olla. Kannella hiljaisuus vallitsi
ei vastattu. Viimein mastoon jo kiipesi Kapteeni,
sieltä antoi tulla :
" Me oomme Piraatteja. Ei kuulu matkamme teille,
ei kysyä saa. Rangaistaan, Kuolema. Vastaamme
jos huvittaa. Teidät vangiksi otetaan. Raatamaan
pelloilla. On riuska tuo Akka ruma,vanha, ahkera.
Ruma ilmanmuuta mukaan otetaan. Ei sitä jätetä "
Maahismiehet metakan kuulivat, apuun riensivät.
" Ei Frouvia varattuja viedä saa, vapaat ottakaa,
jos sovinnolla matkaanne tulevat. Ei viedä ilman"
Naiset kauhuissan parkumaan, tahdo ei merelle
lähteä, matkaan hurjien merirosvojen. Roistojen.
Äkisti Frouvien joukosta kuului jo kiljaisu kimeä :
"Mie lähte ilmamuutha matkaa Rosmhoje näihe."
Hiljaisuus, Riuska Anoppi äkkiä kovin kiljaisi,
huolestui, josko matkaan lain pääsisi, Anoppi
pois ei tahdo jäädä. Kapteenin omaksi valitsi.
Nyt suuttui Manthu: " Ei Anopiia Riuskaa vietä,
on Työmies välttämätön, Anoppi Riuska meillä."
Vallitsi laivassa, rannalla Hiljainen Hetki ankea.
Katosi salamavauhtia naamat laivan partaalta.
Pakoon pinkaisi. Purjeet, reivaus, vauhti hirveä,
teki Kapteeni ennätyksen. Pursi savuten seilasi,
Hätätilassa purren moottorit käyttöön otettiin.
Sinne meni, Anoppi Riuskaa vauhdilla pakeni.
Pääsi Riuskalta Anopilta nyt poru kiukkuinen
Manthulle tavasta jolla Manthu asian hoiteli:
" Sanonmha sie vaphaaehtoisist, et ei pakho
otetha. Kaphteeni itselhe katshonu valmiiksi.
Jo pääshi pakheneman. Mist miehe ny saahn."
Matnhu luimuili, uskoi nyt, Anoppi tosiaan ois
lähtenyt matkaan Merten Julmien Saalistajien.
Oisiko Riuska Anoppi todella Piraattien mukaan
matkannut. Miestä ei löydy mistään. Maahiset,
ei ketään Riuska huolinut. Moni mies tahtonut.
Rannalla suri Anoppi. Perään Kapteenin porasi.
Vaan myöhäistä oli, ei auttanut poru, kaihoilu,
pois Rosmot seilasi. Anoppi Riuskaa pakeni.
Onnistui Anoppi Riuskan Rosmot karkoittaa.
Siinä ei kukaan toinen ois onnistunutkaan.
Hävisi Maahiset Anoppi Riuskalle kokonaan.
matleena -12
-
(http://img155.imageshack.us/img155/1307/graphicsdancing431912ma.gif)(http://img839.imageshack.us/img839/2828/lauanataikissa.gif)
JUSSIJUHLA
Maahisjärven rannalle, tuonne Salomaille.
Juhlavin Aika Suven on koittanut Maahisille.
Koittipa Juhannus, Jussijuhla. Suvi kolean Kevään voittanut.
Kukkaset kukkii, Aurinko loistaa, Lintuset värssyään toistaa.
On Kesä-aika myös Maahisilla.
On päiviä Matilda urakoinut, touhulla Kotaa siivoillut.
Kuurannut, lakaissut, jynssännyt. Manttun pellolle ajanut
pois jaloista pyörimästä. Nyt alkaa olla jo valmista
saapi Manttu Kotaansa palailla.
Sata kalaa on perkailtu. Paistettu, laatikot valmistettu
Ei tule eväistä puutetta. Sopii jo Vieraiden tulla.
Voi alkaa tää Jussijuhla. Virvokkeet Mantulla hankittu
Ei tule pulaa ei, Juotavasta.
Saapuu touhulla Anoppi Riuska vanavedessä Siskoplikka.
Molemmat saaneet on kutsun. Kaukaa jo Riuska Anoppi,
joka koskaan ei ole hiljainen, kiljuu ja kailottaa
Juhannusta Kaunista toivottaa.
Boolimalja pihamaalle kannettu, Maljat kohotettu
Maahisjärven JussiJuhlalle. Kilistys jalalle toiselle,
polville, varpaille. Alkaa Riuskan päässä humista
pian laulaa loilottelee. Kuoroon yhtyy Matilda.
mukana Manttukin kiljahtelee.
Löytäneet paikkansa Virvokkeet.
Pian Vieraat jo tanssia tahtoo, kohta tanner jytisee.
Anoppi Riuska kun polkaksi pistää, taatusti rytisee.
Alta heikommat pakenee, seinän viereen lakoilee.
Mikään ei Riuskaa estä. Hyppii ja pomppii, rallattaa
Manttunkin mukaansa kiskoo Polkkaan kipakkaan.
Ei kärsi Manttun änkätä vastaan.
Tekee jo Virvokkeet tehtävänsä, Riuska kuukahtaa
kesken äkäisen Sottiisin Manttu kainalossaan.
Pariskunta nyt yön kesäisen pihanurmella viettää.
Ei Matildan käskyt tehoa, ei kuule, ei laisin nää.
Pariskunnasta juhlivasta vain kuorsaus jälkeen jää.
Metsän Huuhkaja säestää.
Aamu niin kirkas jo koittaa, nousee Aurinko paistelemaan.
kukkaset nuppunsa avaa, alkaa lintuset librettot, aariansa.
Nousee myös Anoppi Riuska, Manttu heräilee kainalostaan.
Päätään kumpikin pitelee, Anoppi suutansa maistelemaan
" Joku yöllä suuhuni pissillä käynyt. Maistuupi Kissanpissi.
Kun minä se Katin Ryökäleen tapaan, minä Maahisjärveen
hukutan, nakkaan. Maku kamala. Samalla myös kakalla
on Katti suussani käynyt. Kuolemaa minä varmalla teen. "
Päivän mittaan tokenee kumpikin.
Vaan , - ei Kattia, Syyllistä, näkynyt.
Matleena -12
-
(http://krasota-gif.narod.ru/s/fish/02.gif)
-
(http://img708.imageshack.us/img708/6668/lise3pilvi.gif)(http://img24.imageshack.us/img24/5167/nauruaurinkoelv.gif)
(http://img443.imageshack.us/img443/1559/lise3puu.gif)(http://img221.imageshack.us/img221/9608/mopowijamielv.gif)
(http://img545.imageshack.us/img545/47/ruskearivi.gif)
WILIJAMI JA TUNTURMOPETI
Kerkeää Suvea piteli.
Paistoi Päivä, lauloi linnut, siritti sirkat.
Lomaansa viettivät molemmat koululaiset, Matleena sekä Pikkuveikka.
Veikallakin oli jo muutama oikea koululoma takanaan, vieläkin oli loma koulusta paljon hienompi asia kuin tavallinen kesä.
Uimisen, hypinnarun lisäksi Matleena , Veikan sekä Hiljaisen Adjutantin, Tanelin päivät kuluivat melko tarkasti sorakuopalla, äskettäin muotiin tullutta Trialpyöräilyä uusvanhoilla pyörillä treenatessa. Jopa Matleena tähän poikien lajiin innostui. Nämä elintärkeät harrastukset katkaisi Äidiltä käynyt käsky, milloin juurikasmaan harvennukseen, milloin postireissulle. Sekä välttämätön paha, nämä heinätyöt. Jokakesäiset. Heinähommia ei millään ilveellä pakoon päässyt. Ei auttaneet oravien kävyillä kipeiksi viskomat jalatkaan.
Laki kirjoittamaton, olivat heinätyöt ja niihin osallistuminen.
(http://img692.imageshack.us/img692/861/blume0320pikkukukkaliik.gif)
Vaan olipa jäänyt tämä liiteri Wilijami-Ylykämiehen Valmetti-ajelusta melkoisen kurjaan kuntoon. Wilijamin Valmetilla tökkimä Reikä seinässä suurena ammotti. Oli saatava nyt kesän aikana paikatuksi, talvella lumi sisään satelisi. Kuka muukaan hommaan jouti kuin...
Niin lähti isä Hieroja-Annin mökille Wilijamia paikkuuseen tiedustelemaan. Äidin kuuluvista "kuinka minä se ukon kehumiset kestän, taas.." huokailuista huolimatta. Saapui Isä Annin mökille, varoen Wilijamilta, sängyssä makoilevalta, asiaa tiedusteli. Oli kuulemma, Isän mielestä, vain oikeus ja kohtuus, jotta Wilijami reikäsavottaan osallistuisi. Ei ehtinyt Wilijami juuta eikä jaata asiaan lausumaan, päätös kuultiin Annin suusta :" Joutaa. Joutaa se. Oikein hyvinnii joutaa."
Wilijamilta ei kysytty..
(http://img855.imageshack.us/img855/54/kanto.gif)
Niin saapui kauniina kesä-aamuna Wilijami seinän paikkaushommaan.. Puku päällä, väkeville tuoksahtaen. Oli kuulemma taas Maalikylään päivän päälle asiaa. Äiti mielesään hiljakseen totesi Wiliamin kylläkin sieltä juuri tulleen.
Orjanvehkeet päälle, liiteriin reikiä arvioimaan suuntasivat Isä sekä Wilijami. Mikäpä siinä, vasarat , sahat kouraan, alkoi vaivalloinen seinäurakka. Vaivalloinen, koska seinän takana oleva halkopino oli ensin purettava tieltä. Ei käynyt päinsä seinälautojen halkoihin naulaaminen. Ahkerasti suihki saha Wilijamin hyppysissä. Oli Wilijami kova työmies jutuistaan huolimatta. Homma joutui. Vaan olipa eräs seikka jäänyt Isältä tyystiin huomaamatta.
Oli hankittu kesän alussa taloon uusi mopedi, oikea Tunturi- merkkinen menopeli.
Ja tästähän se Wilijamille nyt riesan lykkäsi. Etsiytyivät Wilijamin vilikkusilmät yhtenään lankun päästä seinähommista Mopediin. Ja kohta alkoi kuulua, mitä mieltä pelistä oli Wilijami.
Köhähti, antoi tulla :
"Mie Selekiassa tuollasel harjottelin. Vain vähä isommala. Ol sellanen 5000 kuutioo nokal pyörimäs. Vaa ethä sie Olli tiiä kuutioist mittää. Sit siel ko Kiinan Keisari hovis olin, niin valtavii ol siel mopetitkii. Neljäkii sai pääl istuu. Ja ol vauhti iha hirmuine. Lakos kansa kuka mihinkii kerkes. Pienhä tää taas o tää siu mopeti, Ollisein. Vaa kyl se siul täs kotiolos välttääpi. Hyvinkii välttääpi. Mie vaa oon isompii tottunt siel Valtamere takan. Kulkeeko tää ees kahtakymppii."
Tietenkin otti tämä aliarvointi pahasti isän luonnolle, unohti isä pyhät lupauksensa Wilijamin kulkuvärkkeihin koskemisesta, kiukustui, taas tokaisi :
" Siinhä se on. Kokkeille, mieles tekkee kuitenkii,... Saat nähä, jot kulkeeko tää pien Peli.....kahtakymppii..."
Eipä kahta käskyä tarvinnut Wiliami. Ei ehtinyt Isä neuvoa,
Wilijami loikkasi kuin jänis Mopetin istuimelle.
Nähtävästi jotain hajua oli Wilijamilla Mopetilla ajosta, koska sai vetävän vaihteen päälle ensi yrityksellä.
Mikä se vaihde oli, jäi arvoitukseksi. Tunturi jyrähti kuin traktori, hyppäsi ilmaan, kaaressa lensi sora takapyörän alta. Hädintuskin ehti Isä alta pois. Hädintuskin pysyi satulassa Wilijami.
Äiti pirtistä säntäsi portaille, ei ehtinyt nähdä Wilijamista kuin harmaan vanan. Pakokaasupilvi senkin peitti. Kanat, Mirkku-Kolli pihamaalta navetan alle täyttä karkua pakenivat.
Niin lähti metakalla ja isolla Wilijami.
Peltotieltä kaukaa jo Mopetin pärinä kuului Wilijami siellä Mopetilla, pikku Pelillä, lasetti. Ei ollut Isä tietoinen, olivat Veikka sekä Taneli Mopetia rassailleet, salaa tietenkin, oli saanut kyytiä äänenvaimennin sekä viritety lisää kulkuvauhtia. Ei lasetellut Wiliami nyt kahtakymppiä, ei. Ei ollut kotosalla Veikka, sorakuopalla oli Tanelin kanssa Trial-ajoissaan. Joten ei ollut isällä poikien touhuista aavistustakaan. Eikä ollut kellään muullakaan. Isä kun ei paljon Tunturiin kajonnut, oli kuulemma naisten menopeli tämä Tunturi.
Pörinä, kova sellainen, vaimeni peltotiellä.
Tunnit kuluivat. Odoteltiin jo Koe-ajajaa takaisin. Kai sieltä kohta joutuu. Kyllästyy.
Alkoi jo päiväkin laskea.
Ei kuulu Wiliamia takaisin Tunturi-Mopetilla, - ei.
Alkoi jo Isä pelätä Wilijamille huonosti käyneen. Vaikka Kolari, ei tiedä, outo oli yhtäkaikki Wilijamille tämä Tunturi.
Oli huoli aiheeton, saapui Mopeti, saapui Wilijami, tosin oli ilta jo hyvinkin pitkällä. Melkein Yö oli.
Rehvakas oli Wilijami. Osasipa, sai Wilijami näytettyä. Totesi Mopetin hiemna kovempaa kuin kahtakymppiä kulkeneen, kun " Mie päästelin, täysillä. Hyvinhä tää tottel, Oikei hyvin mäni, eto on peli. Ihan on käypä peli."
Isän tiedustellessa pitkäksi venähtänyttä ajo- aikaa , sai Isä ympäripyöreän vastauksen, kertoi Wiliami "kuha ajelleensa."
Ei ollut totuus ihan niinkään. Sai jälkikäteen Isä kuulla Wlijamin nokka pystyssä naapureiden pihojen ohi ajaneen, melkoista suivakkaa päästeli. Ja kulkihan se viritetty mopo. Muutaman pitkäksi venähtäneen tovin kuluttua palaili rallimies. Nyt oli toinen ääni kellossa. Ajeli ympäri Sulkapallo-Kallevaarin pihamaata. Karjui kurkku suorana suureen ääneen Ajomies - Wilijami:
" Nyt mie appuu tarvihe. Ja palajo. Nyt miuta neuvotte, mite tää Mopeti pyssäytetää. Ku ei oo miul ensinkää tää tuttu."
Ajoi ja karjui Wilijami, neuvoja itku jo kurkussa aneli.
Oli ajatellut mies bensan loppuvan, vaan ei osoittanut merkkiäkään loppumisesta Mopeti. Kulki ja kulki. Yö päälle tuppasi. Vaan ei olleet yhtään viisaampia Kalle -vaari kuin Eetla-Muorikaan kuin mitä Wiliami oli. Oli haetettava pikkupojat, Veikka ja Taneli, läheiseltä sorakuopalta hätiin. Pysäyttämään menopeli. Pojat karjuivat seisottamisohjeet, jotenkin Wiliami ne moottorin metelin yli korviinsa sai, onnistui viimein Tunturi-Mopetin Kalle-vaarin pihamaalle seisauttamaan.
Tästä ei Wilijami, tästä pienestä sivuseikasta, halaistua sanaa Wilijami Isälle kertoillut. Olipa vain kaikki kovin hyvin mennyt. Riemuksensa oikein oli niin kauan ajellut. Ihan jo Yö päälle pukkasi. Ei millään olisi kuulemma lopettaa malttanut.
Pelkäsi Wilijami vahinkoa ihan, jotta Bensa kesken ajelun loppuisi Mopetista. Vaan eipä loppunut Bensa menopelistä, ei. Ihan piti kesken ajelu heittää.
Vaan tulisi se seuraavakin kerta. Silloin olikin pidettävä tarkka vaari,
Täysi olisi oltava,
Bensatankki.
.
-
Imurikauppiassa löytyy näitäkin.
(http://img3.imageshack.us/img3/650/imuriktmoikea01.jpg)
Hyvää Huomenta
Minun nimeni on Rauno Rimpisuo.
Rauski vaan. Vain Sinulle.
Olen ammailtani oikeasti sorvaaja,
nyttemmin uudelleenkouluksen jälkeen
Pölynimurikauppias.
Alkoivat nuo hommelit sorvin ääressä tympimään.
Etsiskeltiin Lehdessä juuri sopivasti edustavan ulkomuodon omaavia nuoria miehiä
Imurikauppiaksi. Muuta vaatimusta ei sitten esitettykään, tietenkin piti supliikki olla kunnossa. Ja minähän omasin molemmat edellytykset, imureista en herttasen pöläystä tiennyt, vaan senhän koulutuksella hoideltaisiin.
Kolme viikkoa istuskelin jonninjoutavilla iltakurseilla. Siitä sitten vaan ihmisten oville, kelloa rimputtelemaan.
Ovat Imurini huippuluokkaa, se näkyy hinnassa tietenkin, maksaa vajaat kolmetonnia, siis euroa.
Sitä ei kerrota, ovat imurit todellisuudessa teknisesti täysin halvempien Imurien luokkaa, imuteholtaan sekä varustuksiltaan. Ei näissä mitään bakteeritapposuodatinta ole, on vain myyntivaltti. Nytpä sitten myyn bakteerintappokoneita, minä, Rauno Rimpisuo, Myyntitykki Rimpisuo.
Iltaisin käyn ovikelloja rimputtelemassa. Kelan listolta olen yksinäiset Mummukat muistiinmerkinnyt.
Että tätä rataa se ilta sujuu.
Ovikelloa rimpautan, avataan. Avaaja yksi niistä listaamistani Mummukoista.
Tietenkin yksin kotosalla, ei siis mitään estettä onnistuneelle myyntityölleni.
Esittelen itseni, asiani, san tilaisuuden olevan ainutlaatuisen.
Kysyn josko sopii esitellä Imuria, Superdeluxus-sellaista.
Häkeltynyt Mummukka ei ehdi kieltää, olen jo täyttä vauhtia imuroimassa persialaista. Siis mattoa, en sihisevää kissanronttia.
Mummukka vieressä hämmentyneenä seurailee. Tyhjennän, jo valmiiksi roskilla ladatun pölypussin. Kysäisen mitä on mieltä Mummukka. Eiköhän tehdä kaupat.
Empii mokoma Nyhjäke. Ei osaa sanoa kun on niin kalliskin. Tähän minä, jotta hyvä maksaa eikä se tee kuin euron per päivä. Siis ilmainen ihan on Imuri.
Vielä empii, aikoo lapsosiltaan kysyä, on kuulemma vanhakin toimiva. Sen
jalomielisesti lupaan pois kuljettaa. Ilmaisin.
Lisäksi valehtelen naapurin Missiksen juuri samanlaisen hankkineen.
Salamannopeasti kaivan paperit, Mummukka jo kypsä, ei estele, nimi alle.
Kauppa tehty. Osamaksu. Kolmekymppiä per kuukausi.
Seuraavalla viikolla ohjataan huoneeseeni Pääkallonpaikalla tuntematon mies.
Vihainen ja haukkuva karjuva Ilmestys. Koska olen myynyt heidän dementoituneelle Mummolleeen kalliin Imurin.
Kauppa purettava, karjuu Mies. Tai mennään oikeuteen.
Katson viisaammaksi kaupan purkamisen. Nyt olen viisastunut, otan selville ettei Mummukoilla ole kovin läheisiä sukulaisia, perillisiä ainakaan lähistöllä. Jos vaikka Ameriikan mantereella ovat, ei haittaa. Vaan ei ihan naapurissa.
Joka tapauksesa kauppa käy kuin vettä vaan.
Riittää näitä, hyväuskoisia Mummukoita.
Ja riittää Imureita.
Siitä vaan, ostamaan.
Teidän
(http://img836.imageshack.us/img836/8527/aaaaaaaa1rimpisuonimik.gif)
Rauno Rimpisuo
Myyntijohtaja
Suomi
Fi
.
-
(http://img812.imageshack.us/img812/8893/puumatav33.jpg) (http://img812.imageshack.us/i/puumatav33.jpg/)
(http://img209.imageshack.us/img209/905/puuma20002.jpg) (http://img209.imageshack.us/i/puuma20002.jpg/)
Hyvää Päivää.
Nimeni on Marjatta Gelligtorius - Shurosboku.
Olen Vanhapiika. Tosin olin avioliitossa pari viikkoa nigerialaisen miehen,
Josp Shurosbokun kanssa. Liitto oli vain miehen maahantulon edistämiseksi solmittu.
Luvattiin korvata suuri summa, mutta korvaamatta se on, edelleen. Aikaa on ja kolmisenkymmentä vuotta. En usko, että saan rahojani, korvausta, koskaan.
Huomasin tuolla Rouvien Rummukainen sekä Ylä -Jooseppi kertomukset. Niistä innostuin. Päätin minäkin vähän minästä, tosin perin vaatimattomasta kirjoittaa.
Tosin Minuja on minulla kaksi.
Olen ammatiltani toimistotyöläinen, konekirjoittaja. Päivisin kirjoitan puhtaaksi
uudella Acerillani kymmeniä pöytäkirjoja, lähetyslistoja sekä lukemattoman määrän mitääntekämättömiä luetteloita. Työni on pitkästyttävää, väsyttävää. Olen yksin huoneessa joten ei ole puhekaveriakaan.
Mutta Iltasin, Iltaisin minä muutun.
Silloin esiin astuu estradille täysin erilainen Minä, numero Kaksi.
Iltaisin herään eloon.
Iltaisin muuttuu konttorin harmaa hiirulainen, sukiutuu hiirulaissta Puuma.
Valkoinen Puuma. Minä kukoistan. Kokonaan toisen minäni läpikäyn. Päälaelta varpaisiin.
Esiin astuu blondi, joka takuuvarmasti saa miesten päät sekä kääntymään
että sekä pyörälle.
Täysin pyörälle.
Ja mikä onkaan helpompi käsiteltävä kuin rakastunut mies. Paitsi kolme rakastunutta miestä.
Siinä samassa sumpussa menevät. Ja minä olen vaativa, makuni on kallis.Tarjoillaan hienoja Illallisia. Auto käyttöön, kauniita Asuja, hajuvesiä jne.Sekä sataa ruusuja minulle, - - konttorirotalle. Illat ovat yhtä kimallusta. Loistavat kalliit korut, hehkuu Tulipunaruusut.
Näin minä elän, iltaisin. Miehiä ympärillä kuin Mehiläisiä hunajassa.
Valitettavasti en voi toista minääni julkituoda, sukuni tietooon ainakaan.
Vanha RovastiIsäni saisi luultavimmin sydänkohtauksen. Sitä minä en sentään halua.
Siis olen Yöperho, Vampyyri, miten vain.
Se, olenko Onnellinen, onkin sitten kokonaan eri asia.
Sitä en pahemmin edes ajattele. En uskalla.
Konttorirotan elämä ei kuitenkaan ole minua varten. Joten molempi parempi.
En myöskään osaa sanoa kuinka kauan jatkan. Olen kuitenkin, Toisen Minäni avulla, kerännyt joltisenkinmoisen pesämunan, sanoisinko jopa omaisuuden, vanhuuteni varalle. Joten toistaiseksi näin jatketaan. Tämä sopii minulle, oltiin siitä mitä mieltä hyvänsä. Vaan minähän elän elämäni niinkuin itse parhaakseni Minuilleni näen.
Ja tämän minä olen parhaaksi nähnyt.
Minäni eivät kumpikaan, kadu tippaakaan.
Minäni elävät ja voivat hyvin.
- Kumpikin.
-
(http://img842.imageshack.us/img842/2998/unenkortit.jpg)
UNEN KORTIT
Kohtalo jakanut Kortit. Avoinna Elämän Portit.
Ehkä jää joku kuitenkin salpojen, lukkojen taa.
Olen saanut ma kortit pohjalta Pakan,
mennyt ei Jako tää tasan.
Vankina oman ruumiini, sana syöpynyt sieluuni.
Öisin en unta saa.
Meren rannalla istun, mietin. Ainiaaksiko luotu Tie
mi Öisin ei Uneen vie.
Paljon ma unesta antaisin, jos mahdollista se oisi.
En tätä tuskaa kantaisi. Edes viholliselle en soisi.
Öiseen mereen tuijotan, Yötä niin tummaa toistaa.
Kuunsirppi Yön vaeltaa, kuvastuu kajo lahdelmaan.
Tähti ainoa tuikkii taivaalla, pientä valoaan hohtaa.
Ei koskaan Kuu, Tähtdet, taivaalla toistaan kohtaa.
En tiedä, väärinkö tämä lie. Alkaa olla tuttu jo Tie
Valita en, olen oppinut. Uni yön minulta poistunut..
Uni menojaan mennyt. En Kortteja vääriksi miellä
Totuus on. Ei Jako oikein ole. Mieltä ei ole tässä.
Ei tule Jakoa uutta Uneen. Jakoa tätä
en enää, - Vääräksi tiedä.
Matleena -12
-
Kiitos matleena. Jos ei runos ole lainaus,, niin oot
etevä.. En tunne runoutta mutta tuon tunnen tästälähtien.
-
Kiitos, Kropsu.
Yksikään runoni tahi tarinani ei ole lainaus. Kaikki kotitekoisia.
Tarinat tapahtuneita. Runot illalla nukkumaan kun pitäisi alkaa, mielessä pyörivät. On noustava muistiin laittamaan, eivät koskaan palaa.
Minä en valehtele vaikka niin taidetaan epäillä. Enkä minä mikään hyvä ole. Ovat ihan omaksi Iloksi
runoiltu, jos voi sitä sanaa edes käyttää.
-
Matleenalle:
Aluks hepuliks sut luulin...
Tahtos lujuus voittaa muulin"..
Jatkumoo!!
-
Luulotko haihtui. Hyvä se jos haihtui.
Kiitos
-
Matleenalle:
Aluks hepuliks sut luulin...
Tahtos lujuus voittaa muulin"..
Jatkumoo!!
Kas tossa, jatkumoon>>>>>
Linkki älyvähä II:seen http://www.ksml.fi/yhteiso/keskustelu/posts/list/54279.htm
-
(http://img845.imageshack.us/img845/5800/graphicssports146880jud.gif) Sinä olet sama Vanha Ilkeilijä kuin ennenkin. Olet lapsellinen, Espen.
Vaan mihinkäs koira karvoistaan pääsee.
Jo Vanhan Sivuston aikaan ilkeilit siitä Mukulakunnan Sivustosta. Ja itse kirjoitit jopa uutiset, telkkaohjelmat, kaikenmaailman lehtileikkeet sivulle rahtasit. Huvittavaksi asian teki se että kirjoitit itse pitkät litaniat telkkulinkkejä sinne MukalaKunnan Sivustolle. Siihen saakka ohjelmiasi jatkoit kunnes joku sai tarpeekseen uutisista, kopionnista, kaikkien muutenkin hyvin löytämistä telkkuohjelmista. Kerroit katsomiesi elokuvien juonet tasantarkaan. Luuletko jonkun lukeneen.
Ja kiljuit kurkku suorana kuvista, isoista minulle. Itse laitoit miljjonahehtaariruusuja Onnittelusivulle heti kun oli mahdolllista. Ja laitoit vaikkei olisikaan ollut mahdollista. Pidit oikein kirjaa merkkipäivistä, itse kerroit. Poistit muistaakseni uutisesi, vaan lehtileikkeikkeiden esittelykisa jatkui. Sekä kaiken maailman niksien kopionti.
Leikit Jonkunvaltakunnan SuurVisiiriä., et muille kirjoitellut kuin anaiharvoin. Syynkin taidan tietää.
Minulle, minun runosivulleni ilkeisit haukkumaryöpyn väsätä. Muistatko mitä ehdotin vaatekappaleeksesi. Se pätee vieläkin.
En usko tämän kehumisen mennee ollenkaan väärälle henkilölle, mutta jos meni, niin pyydän, syvään niian, Anteeksi.
Kaikki vain siksi, etten tiedä tälle Espenille yhtään ainutta kertaa edes kirjoittaneeni.
-
Asia ei tietenkään minulle mitenkään kuulu, mutta nyt haukkuu Matleena väärää puuta!
-
En usko tämän kehumisen mennee ollenkaan väärälle henkilölle, mutta jos meni, niin pyydän, syvään niian, Anteeksi.
Kaikki vain siksi, etten tiedä tälle Espenille yhtään ainutta kertaa edes kirjoittaneeni.
Saat anteeksi, en suinkaan tiedä kenet tuossa haukuit pystyyn. Linkkasin kropsulle vaan lisää, kun hän sitä pyysi.
-
Matleena on vähän äreen" luonteen saanut,, pitää ymmärtää..
Kattokaast poijaat, hän tarvii ymmärtäjää, on hiukan itsekeskeinen
kuten taiteilijalle sopiikin.. ;)
Kropsu sai pienellä ymmärryksellä jopa kiitosta..
Vaikka eikös se ole Kissa,, joka kiitoksella elää.
Eikä haukkuva koira kauaks puusta putoo".
-
Ou Kropsu 1, Kiitoksia. Olenkohan ansainnut tuon ymmärtämyksen.
Anteeksi, Espen. vaan on minua kolhittu ja vainottu, osui kirves väärään Puuhun.
Kun en minä jaksa käsittää mitä minä kirjoituksillani vainoojiltani vien.
En yhtään mitään.
Väsäsin tuollaisen mahdollisimman kauniin, mielestäni, runon.
(http://img19.imageshack.us/img19/8853/kii02.png)
SYDÄMENI
Sinulle annan Sydämeni.
Lahjaksi, ilmaiseksi, en mitään pyydä vastineeksi.
Se pieni hinta on tästä Rakkaudestani, Tunteesta
niin suunnattomasta.
Hyvin syvästä.
Talvi väistyi. Saapuessa Kevään, sen huomasin.
Hiljaa, varkain tuli. Kun ymmärsin, oli myöhäistä.
Mitä katuisin. Tunne, kaipuu, ihana on rinnassa.
Tunne palava. Tunne, kuin kaatuisi koko maailma.
Kuin Salama se liekkiin leimahti.
Sa ota tämä tunne vastaan, kerta tämä ainoastaan.
Ei tule koskaan toista.
Mun ainoani olet, mun Aarteeni, olet mulle kaikkeni.
Kuin Vuoripuro keväinen, virtaa, sykkii rinnassani.
Älä mua torju.
Ota Sydämeni.
.
matleena -12
.
.
-
Hienoa matleena, että ponnistelet luovuutesi parissa. Teksteissäsi on havaittavissa jonkinlainen häivähdyksenomainen pyrkimys kirjalliseen ilmaisuun, mutta minusta ominta alaasi on hassunhauskojen animoitujen ja piirrettyjen kuvien löyhä yhdistäminen kieltämättä persoonalliseen verbaliikkaasi. Jatka valitsemallasi polulla ja kannustakoot raikuvat hurraa-huudot kivikkoista matkaasi teillä tuntemattomilla.
-
(http://img688.imageshack.us/img688/9249/kirahvit.gif)...Että oikein häivähdyksenomaista, Persoonallista kirjallista ilmaisua.
Sitähän minä olen aina sanonut.
Kiitos.
-
.......................................(http://img853.imageshack.us/img853/9831/aurinkokurkkii.gif) (http://img853.imageshack.us/i/aurinkokurkkii.gif/)
(http://img201.imageshack.us/img201/4567/aaaaaaaa1hasmpaatsieni2.gif) (http://img201.imageshack.us/i/aaaaaaaa1hasmpaatsieni2.gif/)
SIENESTYSHAMPAAT
Syksy oli.
Mummolaan Matleena taas poikueineen matkasi, minnekäs muuallekkaan.
Oli jo loma pidetty, alkanut Pojan koulu, Tiikkereiden edustusharkot. Edustusharkkojen nimellä ne Tiikkereiden peleissä kulki, Mitä siellä edustettiin ei vieläkään, selvennyt.
Oli toki paljonkin hienompaa käydä Edustusharkoissa kuin tavallisissa.
Nyt viikonloppuna kuitenkin taas pakaasit pakattiin. Poika kainaloon , Mummolaan. Tai ei kainaloon, ei olisi Poika tullut . Oli jo senverran Isopoika tämä. Äidin Kulta kuitenkin, aika useinkin.
Rottavaari MiuMiug koriin, Linjapiiliin. Haukku loikki Koirataivaan niityllä perhosia jahtaamassa, siis jäi tyhjäksi Linjapiilin takaosan penkinalus. Putelimiesten kanssa oli jo tutustuttu samassa Linjapiilin kulkuvuorossa, kovin tuntuivat Haukkuvainaan rähähdyksiä sekä Irvistelyjä kaipaavan.
Tiedä sitten.
.............(http://img228.imageshack.us/img228/9877/hamuori.gif) (http://img228.imageshack.us/i/hamuori.gif/)
Mummolaan joka tapauksessa perille päästiin, onnellisesti.
oli tilanne muuttunut Mummolassa,
Äiti, Mummo, jo kepin kanssa käveli, vaan kiivas oli tahti. Tiuhaan kopsahti keppi pirtinlattiaan. Pojan Hummareimannikin, Pappa, Taivaan Saunantauspajupusikoihin siirtynyt laukkomaan. Siellä olikin varmaan hienot pusikot taisteluihin Villi-ihmisiä vastaan. Poikaa siellä ikävöi tietty, niinkuin täälläkin päässä Pappaa ikävöitiin.
Oli ristitty uudelleen Äiti-Mummo, oli vääntynyt Pojan ja muidenkin suussa
Muoriksi tämä. Ei vastaan jupissut Mummo, yhtä paljon Mummosta tykättiin
Muorinakin.
..........(http://img717.imageshack.us/img717/5501/kummitussienet.gif) (http://img717.imageshack.us/i/kummitussienet.gif/)
Eivätpä vaan olleet yhtään hellittäneet Mummolan Naisväestä tämä jokasyksyiset Sienihulluuskohtaukset, päinvastoin taisivat pahentua vain iän myötä
Joten sieneen, sieneenhän sitä oli kyynärkepinkin kanssa päästävä. Tosin Muorin kulku Sienien kotipaikoilla oli hieman hankalahkoa, saattoi keppi upota , silloin kyykähti Muori kontusilleen. Sai Matleena kuultavakseen pitkän Litanian Voimasanoja, toisia varsin värikkäitäkin. Tuntuivat Muorin suussa maistuvan nyt uusiokäytössä perin makeilta. Siksi usein niitä lasketteli.
Sekä kyykähteli.
Koitti taas hieno Aurinkopäivä, oli kuin luotu Sienimetsässä kyykähtelyyn.
Niinpä naiset pakkasivat termarin reppuun, ja eikun menoksi.
Oli luonto kaunis. Syksyn Väriloisto.
Hehkuivat ruskan värit täällä etelässäkin, Juulin silmä melkein vesiä kauneudesta lirutteli. Valittiin niitä Herra Kävelemiskepulan kannalta kuivempia kangamaastoja, ei ollut tarkoitus Muoria suonsilmässä uitella. Eikä Matleenaakaan suonsilmäkkeet pahemmin kutsuneet. Olikin runsaasti näitä syksyn Kultakimpaleita kertynyt muutaman sateen jälkeen, siitä vaan koreihin keräämään.
Erillään toisistaan, huutomatkan päässä kuitenkin, Sienimetsästäjät suunnistivat. Alkoivat korit jo täynnä olla,
Juuli jo harkitsi Mummolaan palaamista,
kun kuului Muorin suunnalta korvesta korvia vihlova, paha rääkäisy :
" Apua, Aiaiaaia. Koi Kauhistus,. Aiaiai.... aiaia....Mitä täällä on... . Herranjumala sentään. Täällä on Joku.... Joku..,
voivoivoi..."
Syöksähti Matleena kuusikon läpi, oksat vaan naamaan ripsivät, ääntä kohti kauhistuneena.
Vaan mitä näkikään.
Kökötti Kannon päässä
TEKOHAMPAAT
Ihan oikeat, golgatevalkoiset vieläpä, ilmeisesti yläleuan proteesi se siinä virnisteli myös vitivalkoiselle, kauhusta tärisevälle Muoripahalle. Totesi Matleena ettei lähistöllä näy Kalmoa sitten minkäänmoista.
Nyt otti Muori ja kimpaantui kun hänen ilmoitustaan Kalmosta noin väheksyi Tytär. Päästi uuden kiljaisun, entistä ehomman vain :
"Kuules likka, milloin oot nähny hampaiden kävelevän itekseen mehtään. Varmalla on Kalmo jossaki lähistöllä. Ei kävele hampaat itekseen, ei. "
Oli vähällä Matleena tokaista otta tuohon kannonokkaan ainakin ovat itsekseen köpötelleet, mikäli jossain Kalmo on.
Piti suunsa, oli Muorin nenä jo tarpeeksi valkoinen.
Varoen katseltiin pusikoihin, etsittiin kivien takaa, - ei yhtää Kalmoa ilmestynyt.
Ja onni oli ettei ilmestynytkään. Muorin tärinän, naaman huomioiden.
...........(http://img198.imageshack.us/img198/2576/hampaat.gif) (http://img198.imageshack.us/i/hampaat.gif/)
........(http://img211.imageshack.us/img211/54/kanto.gif) (http://img211.imageshack.us/i/kanto.gif/)
Ei auttanut, hampaat reppuun ja Mummolaan suuntaamaan. Perillä asiaa moneen otteeseen taivasteltiin, moneen eri malliin vääneltiin.
Eikä selvyyttä asiaan ilmestynyt.
Kunnes Veikalla välähti. Otti ja soitti Maalikylään, hammasteknikon vastaanotolle. Olihan se selviö, ihan selviö, ei ilman purentakaluja tulisi toimeen, ei ainakaan kukaan elävä ihminen.
Sai tältä Hammasmaisterilta vastauksen jotta oli tuttu Vaari käynyt uudet hampaat tilailemassa. oli Vaari , Sienimetsässä Vaarikin , huomannut hampaat ilkeän puristaviksi, hankasivat. Laittoi hampaaat kannon nokkaan. Tuumasi siitä pois lähtiessään noutavana taas suuhunsa hankailemaan ja puristamaan. Mutta kävi ohraisesti vaarille, Vaari unohti kannon sijainnin siellä melkoisessa korpimetsässä. Ei uskaltanut Vaari kovin kaukaa haeskellakaan, eksyisi Vaari vielä.
Oli siis kannon nokkaan, missä se sitten olikin, hampaansa suosiolla Tapiolle uhrilahjaksi annettava. Tahi jos hampaaton, paha Susihukkanen niitä suuhunsa sovittelisi.
Joka tapauksessa oli Vaari perin iloinen hampaitaan takaisin sijaintipaikalleen sovitellessaan.
" A, mite mie silviisi. Mie houkka iha oon. Vaa nythä tää kävi ko luomistyö. Kiitti vaa tuhannest. Mit mie velkaa."
Vähällä taas voimasanojen vyöry, vain Matleenan äkeä katsanto sai Muorin suun suppuun. Kerrankin. Ei nyt Vaarin Tekari-Iloa pilattaisi. Olkonkin jotta Muoripolo melkein Sydänkohtauksen sai.
Oli nyt Sienestyshampaat taas turvallisesti tutulla sijaintipaikallaan,
- hankaamassa.
Eikä, onneksi, Kalmoa mailla eikä halmeilla.
Sienirintamalla siis kaikki hyvin.
Mitä ensi Syksynä löytyy
- jää nähtäväksi.
.
-
(http://img688.imageshack.us/img688/9249/kirahvit.gif)...Että oikein häivähdyksenomaista, Persoonallista kirjallista ilmaisua.
Sitähän minä olen aina sanonut.
Kiitos.
Taisit ymmärtää hiukan väärin tuon viestini. Muuten et olisi kiitellyt. Minkälaisen vastaanoton olet saanut niillä kaikilla muilla (ainakin kahdeksalla) foorumilla, johon näitä samoja luomuksiasi postailet? Mikä saa sinut kuvittelemaan, että niistä keskimäärin pidetään? Tämäkin foorumi voisi elää oikein hyvin ilman ÄlyVähääkin. Golden Age -foorumi lienee tarkoitettu täysi-ikäisille ja jo jonkin verran elämää nähneille kansalaisille, mutta sinun kömpelöt satusi puhuttelisivat paremmin päiväkotilapsia.
-
(http://img43.imageshack.us/img43/6252/bettymoott.gif) (http://img43.imageshack.us/i/bettymoott.gif/) Kuuleppas Lotta. Minä ymmärsin edellisen viestisi erittäin hyvin. Kokeilin mitä vastaat. Tulihan se sieltä. Jos puhuttelevat päiväkotitasoista lukijaa, niin sittenhän sinulle sopivat vallan mainiosti.
Täällä Lukijat ovatkin sinun päätelmäsi mukaan ilmeisesti valtaosaltaan sitä, koska niin ahkeraan nostattavat lukiijamäärää. Sinähän voisit vanhemmalle väelle sopivampaa itse kirjoittaa, minä en parempaan pysty. Älä hauku, kirjoita itse parempia.
Näytä.
-
Viittaan vielä tuohon edelliseen viestiini.
Eiköhän tämä palsta tule toimeen ilman sinuakin. Sinun solvaamisiasi.
Toisilla on sentään käytöstavat, eivät moiti vaikkeivat pitäisikään.
Eivät lue.
Puuttuukohan sinulta alkeellisimmatkin käytöstavat.
Olet eilen tänne rekistöröitynyt. Nyt olet jo täysi tekijä.
En enää viesteihisi vastaa. Et ole sen arvoinen.
-
Nyt toistan itseäni. Joku aika sitten totesin, että voi me aikuiset ihmiset! Jos meitä jonkun sepustukset eivät tällä palstalla kiinnosta, vaihdetaan palstaa. En tarkoita, että pitää siirtyä Keskisuomalaisen keskustelufoorumille. Kyllä täälläkin on palstoilla monen monen eri kirjoittajan juttuja.
Jos minulla olisi enemmän aikaa, lukisin Matleenan jutuista rivien välitkin, hauskoja ovat. Monen monta kertaa ne ohitan konsanaan, mutta miksi häntä ja hänen kirjoituksiaan lähtisin arvostelemaan. Täällä on meillä kaikilla sananvapaus ja jos jonkun sanomiset eivät kiinnosta, "vaihdetaan kanavaa"!!!
Olisipa minunkin lähes yhtä sirossa nilkassa yhtä kaunis tatuointi, kuin Matleenalla!!!!!
-
Onhan se niinkin. Kanavan vaihtaminen kun ei aina auta, koska monelta muultakin kanavalta tuota täsmälleen samaa vähä-älyä tunkee tuutin täydeltä tietokoneen näyttö tulvilleen. Tosin nimimerkki matleenan alter ego juuli tuntuu vieläkin ahkerammin roiskivan tuotoksiaan muilla foorumeilla kaikeksi onneksi ÄlyVähä aiheen nimellä, että ne voi kiertää kaukaa. Aion vastedes tehdä sen täälläkin, mutta olkoon itse kullakin huvinsa ja lukekoon ja katselkoon matleenan luovuuden epähedelmiä ne, joita tuonkaltainen jorina ja typerät sekä laittomat kaappauskuvat kiinnostavat.
"Keskusteluun liitetyt kuvat eivät saa sisältää hyvien tapojen tai lainvastaista aineistoa. Kuvien lähettäjän on omistettava kuvien tekijänoikeudet, tai lähettäjällä tulee olla tekijänoikeuksien omistajan lupa käyttää kuvaa. Jos kuvia otetaan verkosta, on ilmoitettava jutun yhteydessä lähde, josta kuva on kopioitu." Tämä on lainaus Golden Age -foorumin ohjeista.
-
(http://img36.imageshack.us/img36/4255/bettykirj.gif)Voi Kiitos. Ihana, Kiltti Piikatyttö. Lämmitti taas kovastikin. Olen miettinyt mikä saa tuollaiset lotat liikeellee, katkerat ja sitä mukaa kiukkuiset. Heiltään ei mene mitään pois. Kirjoituksieni ollessa huonoja älköön lukeko. Vaan kun on saatava hänen OMA äänensä esiin. 1.9 tullut palstallle, jo määrää ja kukkoilee. Voivoi. Ei ressukka tajua miten tekee itsensä naurettavaksi kateutensa, ei minkään muun, esiin tuodessaan. Ja alhaisen luonteensa . Ei ole kummoista teksti häneltäkään, tyyli alarvoinen. Ja taisi olla vihainenkin. No kade pitää olla sitten katsojamäärästä kun kirjoitukseni eivät ole lukukelpoisia. Lottainen kun luet tätä niin voitko kuvitella, minua naurattaa ja on ihan hyvä mieli. Saat minut nauramaan. Piikatyttö saa mielen vielä paemmaksi. Vaan sinä olet myös niitä hauskuuttajia.
Kuuleppas Lottapieni, kuvat oat vapailta sivuilta,, tekijänoikeuksia en loukkkaa. Jää Lotta rauhaasi, ja Hyviä Lukuhetkiä Lottaselle. Jos kiukultasi pystyt mitään lukemaan.
Lotta uskoo ilmeissti tekevänsö jonkunäköisen palstavalloituksen täällä.
Nyt anti olla viimmonen kerta kun tekemisissä ollaan.
Vaan hihihihihi.
Hihihii.. Jollet avaa vähä-älyä ei varmalla tunge tuutin täydeltä vähä-äly.
Kokeile ihmeessä. Lopuksi, olet hyvin, hyvin lapsellinen.
.
-
(http://img11.imageshack.us/img11/4567/aaaaaaaa1hasmpaatsieni2.gif) (http://img11.imageshack.us/i/aaaaaaaa1hasmpaatsieni2.gif/)
SIENESTYSHAMPAAT
Syksy oli.
Mummolaan Matte taas poikueineen matkasi, minnekäs muuallekkaan.
Oli jo loma pidetty, alkanut Pojan koulu, Tiikkereiden edustusharkot. Edustusharkkojen nimellä ne Tiikkereiden peleissä kulki, Mitä siellä edustettiin ei vieläkään, selvennyt.
Oli toki paljonkin hienompaa käydä Edustusharkoissa kuin tavallisissa.
Nyt viikonloppuna kuitenkin taas pakaasit pakattiin. Poika kainaloon , Mummolaan. Tai ei kainaloon, ei olisi Poika tullut . Oli jo senverran Isopoika tämä. Äidin Kulta kuitenkin, aika useinkin.
Rottavaari MiuMiug koriin, Linjapiiliin. Haukku loikki Koirataivaan niityllä perhosia jahtaamassa, siis jäi tyhjäksi Linjapiilin takaosan penkinalus. Putelimiesten kanssa oli jo tutustuttu samassa Linjapiilin kulkuvuorossa, kovin tuntuivat Haukkuvainaan rähähdyksiä sekä Irvistelyjä kaipaavan.
Tiedä sitten.
(http://img259.imageshack.us/img259/9877/hamuori.gif) (http://img259.imageshack.us/i/hamuori.gif/)
Mummolaan joka tapauksessa perille päästiin, onnellisesti.
oli tilanne muuttunut Mummolassa,
Äiti, Mummo, jo kepin kanssa käveli, vaan kiivas oli tahti. Tiuhaan kopsahti keppi pirtinlattiaan. Pojan Hummareimannikin, Pappa, Taivaan Saunantauspajupusikoihin siirtynyt laukkomaan. Siellä olikin varmaan hienot pusikot taisteluihin villi-ihmisiä vastaan. Poikaa siellä ikävöi tietty, niinkuin täälläkin päässä Pappaa ikävöitiin.
Oli ristitty uudelleen Äiti-Mummo, oli vääntynyt Pojan ja muidenkin suussa
Muoriksi tämä. Ei vastaan jupissut Mummo, yhtä paljon Mummosta tykättiin
Muorinakin.
(http://img812.imageshack.us/img812/5501/kummitussienet.gif) (http://img812.imageshack.us/i/kummitussienet.gif/)
Eivätpä vaan olleet yhtään hellittäneet Mummolan Naisväestä tämä jokasyksyiset Sienihulluuskohtaukset, päinvastoin taisivat pahentua vain iän myötä
Joten sieneen, sieneenhän sitä oli kyynärkepinkin kanssa päästävä. Tosin Muorin kulku Sienien kotipaikoilla oli hieman hankalahkoa, saattoi keppi upota , silloin kyykähti Muori kontusilleen. Sai Matte kuultavakseen pitkän Litanian Voimasanoja, toisia varsin värikkäitäkin. Tuntuivat Muorin suussa maistuvan nyt uusiokäytössä perin makeilta. Siksi usein niitä lasketteli.
Sekä kyykähteli.
Koitti taas hieno Aurinkopäivä, oli kuin luotu Sienimetsässä kyykähtelyyn.
Niinpä naiset pakkasivat termarin reppuun, ja eikun menoksi.
Oli luonto kaunis. Syksyn Väriloisto.
Hehkuivat ruskan värit täällä etelässäkin, Matten silmä melkein vesiä kauneudesta lirutteli. Valittiin niitä Herra Kävelemiskepulan kannalta kuivempia kangamaastoja, ei ollut tarkoitus Muoria suonsilmässä uitella. Eikä Matteakaan suonsilmäkkeet pahemmin kutsuneet. Olikin runsaasti näitä syksyn Kultakimpaleita kertynyt muutaman sateen jälkeen, siitä vaan koreihin keräämään.
Erillään toisistaan, huutomatkan päässä kuitenkin, Sienimetsästäjät suunnistivat. Alkoivat korit jo täynnä olla, Matte jo harkitsi Mummolaan palaamista,
kun kuului Muorin suunnalta korvesta korvia vihlova, paha rääkäisy :
" Apua, Aiaiaaia. Koi Kauhistus,. Aiaiai. Mitä täällä on... . Herranjumala sentään. Täällä on Joku.... Joku, voivoivoi..."
Syöksähti Matte kuusikon läpi, oksat vaan naamaan ripsivät, ääntä kohti kauhistuneena.
Vaan mitä näkikään.
Kökötti Kannon päässä
TEKOHAMPAAT
Ihan oikeat, golgatevalkoiset vieläpä, ilmeisesti yläleuan proteesi se siinä virnisteli myös vitivalkoiselle, kauhusta tärisevälle Muoripahalle. Matte totesi ettei lähistöllä näy Kalmoa, ei Kalmoa sitten minkäänmoista.
Nyt otti Muori ja kimpaantui kun hänen ilmoitustaan noin väheksyi Tytär. Päästi uuden kiljaisun, entistä ehomman vain :
"Kuules likka, milloin oot nähny hampaiden kävelevän itekseen mehtään. Varmalla on Ruumiskin jossaki lähistöllä. Ei kävele hampaat itekseen, ei. "
Oli vähällä Matte tokaista otta tuohon kannonokkaan ainakin ovat itsekseen köpötelleet, mikäli jossain Kalmo on.
Piti suunsa, oli Muorin nenä jo tarrpeeksi valkoinen.
Varoen katseltiin pusikoihin, etsittiin kivien takaa, - ei yhtää Kalmoa ilmestynyt.
Ja onni oli ettei ilmestynytkään. Muorin tärinän, naaman huomioiden.
..........(http://img52.imageshack.us/img52/2576/hampaat.gif) (http://img52.imageshack.us/i/hampaat.gif/)
.......(http://img341.imageshack.us/img341/54/kanto.gif) (http://img341.imageshack.us/i/kanto.gif/)
Ei auttanut, hampaat reppuun ja Mummolaan suuntaamaan. Perillä asiaa moneen otteeseen taivasteltiin, moneen eri malliin vääneltiin.
Eikä selvyyttä asiaan ilmestynyt.
Kunnes Veikalla välähti. Otti ja soitti Maalikylään, hammasteknikon vastaanotolle. Olihan se selviö, ihan selviö, ei ilman purentakaluja tulisi toimeen, ei ainakaan kukaan elävä ihminen.
Sai tältä Hammasmaisterilta vastauksen jotta oli tuttu Vaari käynyt uudet hamapaat tilailemassa. oli Vaari , Sienimetsässä Vaarikin , huomannut hampaat ilkeän puristaviksi, hankasivat. Laittoi hampaaat kannon nokkaan. Tuumasi siitä pois lähtiessään noutavana taas suuhunsa hankailemaan ja puristamaan. Mutta kävi ohraisesti vaarille, Vaari unohti kannon sijainnin siellä melkoisessa korpimetsässä. Ei uskaltanut Vaari kovin kaukaa haeskellakaan, eksyisi Vaari vielä.
Oli siis kannon nokkaan, missä se sitten olikin, hampaansa suosiolla Tapiolle uhrilahjaksi annettava. Tahi jos hampaaton, paha Susihukkanen niitä suuhunsa sovittelisi.
Joka tapauksessa oli Vaari perin iloinen hampaitaan takaisin sijaintipaikalleen sovitellessaan.
" A, mite mie silviisi. Mie houkka iha oon. Vaa nythä tää kävi ko luomistyö. Kiitti vaa tuhannest. Mit mie velkaa."
Vähällä taas voimasanojen vyöry, vaan Maten äkeä katsanto sai Muorin suun suppuun. Kerrankin. Ei nyt Vaarin Tekari-Iloa pilattaisi. Olkonkin jotta Muoripolo melkein Sydänkohtauksen sai.
Oli nyt Sienestyshampaat taas turvallisesti tutulla sijaintipaikallaan,
- hankaamassa.
Eikä, onneksi, Kalmoa mailla eikä halmeilla.
Sienirintamalla siis kaikki hyvin.
Mitä ensi Syksynä löytyy
- jää nähtäväksi.
-
(http://img253.imageshack.us/img253/9688/ensirakkaus1.gif) Snipe.
On se mennnyt jo ajat sitten. Ihan alusta asti kun kuvia olen alkanut käyttää.
Siis osannut, jotenkin. Vaan kun kukaan ei näitä vapaiden kuvia kirjoituksissaan
nimeä lähdettä, en ole minäkään aiheelliseksi katsonut. Jospa alkaisi katsomaan.
Kiitos Sinulle neuvomisesta.
Voitaisiin kuule Snipe, olla jonkinlajin ystäviäkin. Lopettaisit tuona
alentuvan suhtautumisesi minuun.
Tunnen itseni lähinnä onkilieroksi kun sinä armollisesti suvaitset puhutella.
Aina on joku piikki mukana. Nyt tuo jakelujuttu.
Koitas kirjoittaa jotakin ihan normaalia. Minusta kuule saa pettämättömän Ystävän.
Sanovat niin.
-
(http://img832.imageshack.us/img832/8623/vapppukatti01.gif)Ymmärretty. Nyt on asia niin etten muista mitään polettijuttua. Enkä lähde etsimään. Jos olen siitä kerta suuttunut, suutun hyvässälykyssä vielä uudelleen. Olkoon.
Ja olen minäkin se Anteeksipyynnön velkaa joten Anteeksi. Suurisuinen Höhelö olen.
Tuppaan tuiskahtamaan ilman aihetta. Neuvomisetkin otan vinoiluna, Sinä neuvo vaan edelleen, olet hirmuisen tietävä. Minä olen tyhmä näissä.
Se vaan nyt vaikeus, olen nimennyt kuvat uusiksi tiedostoon, en minä muista enää mistä ne kaikki sadat on.
Mutta nyt Unholaan kaikki. Mukava alkaa puhtaalta pöydältä. Sinä et koskaan ole solvannut ÄlyVähän juttuja, siitä Kiitos, vaikket ehkä niiin väliä niistä jutuista pidäkään. Vaan viisaasti, kohteliaasti olet hiljaa. Se on Sydämen sivistystä joka puuttuu täällä ainakin muutamalta tyystiin. Eivät ole luultavasti koskaan kuulleetkaan.
Snipe, minä arvostan, olen aina arvostanut Sinua suuresti. Myös ihmisenä, en vain dataVelhona,joka olet. Vaikka olen rähissyt. Minulta tuppaa tuon liikkumisen suhteen hihat palamaan. Inva ei kai ketään iloiseksi tee.
Sääliä en kaipaa, - minun Tieni.
Ollaan ystäviä.
Kiitos.
-
(http://img818.imageshack.us/img818/6571/aaaaaaaa1tapettimrk.gif) (http://img818.imageshack.us/i/aaaaaaaa1tapettimrk.gif/)
ROUVA PYTYN LAKKO
Nämä Asiat lie joillekin omakohtaisen tuttuja, ainakin asunnossa sisällä sijaitsevan Huussihuoneen omistaville. Matleenalle aina vain tutummaksi tuli.
Eleltiin kaikessa rauhallisuudessa Lokerolähiössä, Metropolitanissa.
Poika, Rottavaari sekä Haukku, joka ei vieläkään Ruokinta-Automaatin, Matleenan, komenteluja suostunut kuulemaan. Epäili Matte sen kylläkin kuulevan, kuulihan se Epäjumalansa Pojankin komennot. Kuinka nyt milloinkin oli Haukku- Ylimyksen mieli. Jääkaapin oven aukaisun kuuli eittämättömän varmasti.
Oli sosiaalinen Elämäkin Koivumäessä kovin vilkastunut.
Olivat Asukasyhdistyksen kantavat voimat, Rouvat, kovin innostunet kokoontuleimaan. Sai varastohuone kellarissa nimenkin, Koivumäen Tereessiat ry. Tähän ei tyytynyt tämä villakoiran Omistajatarfrouva, ehdotti nimeksi
Sant Birgitta Royal Club, ei saanut tämä kuin yhden äänen, sekin osoittautui Frouvan omaksi. Hiihtojaosto ehdotti samantien hiihtokisoista innostuneena perustettavaksi Mukulakunnalle hiihtoseuran, nimeksi nuijittiin samantien
Koivumäen Tiikkerit. Matleena toista, Koivumäen Pikakiitäjät, koska mielestään tiikerit eivät hiihdä, ei ainakaan Koivumäessä. Ei saanut kannatusta sekään.
Joten arkiperjantai - iltaa Himassa, pojan vaaatimuksesta nyt Himassa, vietettiin Jarilla, Villellä. Kallellakin oli Hima, ei Koti.
Hiljaista oli, Haukku harrasti pääelinkeinoaan, lojumista divaanilla silmät puoliummessa. Syöksähti ylös heti, kun jääkaapin ovi avautui. Useimmmiten turhaan vaivautui.
Tunsi Matte kutsumusta Huussihuoneseen.
Kas vain, Rouva Pytty oli Padon ilmeisesti joutoaikoinaan putkistoonsa rakennellut. Mikä sinne lirisi, ei eteenpäin lirissyt. Ilmiselviä kuljetusongelmia oli.
Siitä Mattte pikapikaa Poikaa kuulemaan. Oliko rallitimomäkiselle pikataipaleeseen mahdollisesti vesieste, Niagaran Putous kenties, lisätty. Ei ollut, kuulemma. Tivasi ja tiukkasi, ei vaan ollut, ei ollut, Idolia, taas Idolia timomäkistä, hukutettu Niagaraan.
Siitä sitten vaikeasti tavoiteltavaa, vielä krantummin puhuteltavaa , Herra KiinteistöInsinööri Huoltomiestä, haeskelemaan. Ihme, vastasikin heti sekä heti myöskin paikalle lupautui kera apumiehen, vaijerin. Ei tuottanut tulosta käynti, apumiehen rassailu, sanoi soittavansa Putkilikkeeseen.
Oli ilta jo. Ei hoidu tänään enää. Kuulemma.
(http://img62.imageshack.us/img62/582/pyttykulho.jpg) (http://img62.imageshack.us/i/pyttykulho.jpg/)
Rouva Pyttyä ei voinut käyttää. Jotenkin asiat järjestettävä. Älysi Matte, ämpäreitä oli vain yksi, lisäsi arsenaaliin vanha ison, voipytyn , Arabian antiikkiia.
Asia kunnossa, väliaikaistoimenpiteet tehty,
.Alkoi kuulostelemaan Huussihuoneesta kuuluvaa lirinää. Eihän siellä järjen mukaan pitänyt kuulua minkäänvaltakunnan lirinöitä eikä lorinoita. Patohan siellä oli.
Samaan aikaan kuulosteli Matte naapurin, Yläkerran asukkaan, hiihtäjäsuuruuden, oikean, suihkussaan lauleksivan Nuotinvierusaaroitaan. Huusihuoneeseen Matte syöksyi, kas ihan oikeita Havunneulasia purjehti ammeessa iloisesti Naapurin suihkuveden seassa. Pikavauhtia naapurin, nimeäkin saaneen hiihtäjän, ovikelloa rinkuttelemaan, kiljumaan ja jyskäämään ovea. E Legenda tietenkään aarioiltaan mitään kuullut.
Alas kiireesti, puhelimeen. Vastasi tämä mäntyrannaksi leikillään kutsuttu, tuli hetken kuluttua tapausta äimistelemään.
"On ne miun neulasii, on."
Oli jo Matten suu auki kysyäkseen kasvaako Naapurin päässä sankkakin Männikkö, mutta malttoi sentään. Sanoi Legenda lenkillä käyneensä, siitä neulaset. Lupasi kuitenkin suihkuun enää olla menemättä. Parasta ollakin menemättä, mikäli vesi Huussissa vielä nousisi ammeessa, valuisi se auttamattomasti lattialle, siitä olohuoneen parketille, huom. parketille, joka oli siellä jo ostovaiheessa. Ei jälkikäteen varaa olisi ollut.
Siitä taas seuraisi Vedenpaisumus, kenties ainakin Haukun hukkuminen. Sekä Rottavaari Miu-Mingin hukkumakuolema Neulaspäisen yläkerran Asukin kylpyveteen.
(http://img507.imageshack.us/img507/4967/mukulakunta.gif) (http://img507.imageshack.us/i/mukulakunta.gif/)
Aamulla alkoi asian tiimoilta melkoinen kansainvaellus. Oli huoltomiesta, isännöitsijää, joka viimein oli, hukkkuneet nekin, LVI-kuvat jostain esiin kaivanut, putkiliikkeen asiantuntijaa, naapureita, ilmeisesti lähiökaupan juoksupoikakin, oli Matte Finninaaman tunnistavinaan.
(http://img507.imageshack.us/img507/4967/mukulakunta.gif) (http://img507.imageshack.us/i/mukulakunta.gif/)
Pidettiiin Sotaneuvottelu. Miitingejä. Ei tullut asiaan minkäänvaltakunnan valaistusta.
Iltasella taas uusi Hyyskärumba. Oli pakonsanelema Asia tämä.
Oma osionsa kokonaan oli Mukulakunta, jonka mielestä ilmassa oli Suuren Urheilujuhlan tuntu.
Soi siihen Rumbaan ovikellokin,. Sesoi oven takana vessapapereiden Säkkitukkukauppias,
Poika avasi ja ilmoitti vahvan mielipiteen :
" Meillä ei nyt osteta, meillä ei enää käytetä, on nyt voipytty vessana."
Pam, ovi kiinnni Myyntitykin nenän edestä.
Ei ehtinyt Matte mietiskelemään mitä seuraavalla myyyntikerralla Tykillle selittelisi.
Vihdoin asia selvisi, niinkuin asioiden on yleensä tapana. Oli jäänyt rakennusvaiheessa pätkä narua, joka nyt putken seiniltä irronneena tukki Rouva Pytyn kuljetusvaiheen. Taas kulki sekä lorisi iloisesti vallan.
Pato oli murrettu.
Mietti Matte itsekseen, miten mahtoivatkaan maaseudulla pakolliset sisähyyskät toimia.
Tuli tulokseen, Paras ja toimiva, aina, oli vanha kunnon pihapiirin Huussikäymälä, Makki, Hyyskä.
Eipä ole Huussin voittanutta näisssä asioissa, ei.
.
Ei ole eikä tule.
-
(http://i1145.photobucket.com/albums/o518/Juulituuli/0c56bc64.gif)
Minä Kiitän teitä. Olette avanneet ja ehkä lukeneetkin Älyvähän 872 kertaa 1, 5 kk aikana.
Se on paljon se.
Olen hyvin hämmentynyt sekä Kiitollinen.
Kiitos.
Matleena
-
(http://img543.imageshack.us/img543/8093/aaaataetti56677.gif)
TAPETIKEIVERI
Kesä oli , lämmintä riitti.
Metropolitanissa jatkui kaikki suurinpiirtein entisellään, mitä nyt jotain hyvin pientä ja mitätöntä.
Viisari-Villekään ei nyt lähiaikoina ollut napin painalluksiaan suorittanut, en siis Pommiaamuun, eli nukkunut matleena rokulliin.
Poika kävi nyt Tarhassa leikkimässä päivisin, kotonaan lapsia hoitava rouva oli hoitosuhteen irtisanonut, ei syytä maininnut, mutta erittäin vahva epäilys matleenalla oli, ilmitappeluthan ne, ainaiset, rouvan oman samanikäsen pojan kanssa. Mätkittiin suoraan sanottuna toista säälimättä turpiin. Vuorotellen. Olipa suksisauvakin kerran toisella aseena ollut.
Haukkukin oli rauhoittunut, vanhemmiten Haukun sukukuntaan kuuluvien kuulo yleensä heikkenee, Haukulla tapahtui sekin, niinkuin kaikki muukin päivastoin. Kuulo parani, huomattavasti. Se oli jopa Matleenan, Ruokinta-Automaatin puheen alkanut kuulla, jossain määrin sekä jossain, ilmeisesti itse valitsemassaan kohdin. Kuinka sattui millonkin Haukulle asia sopimaan. Pojan, Puoijumalan, äänen oli aina kuullut. Oli myöskin lopettenut, vihdoin, kenkien puruluuna pitämisen, -viisi paria-,
verhojen riekaloimisen, -neljä paria-. Ylenaikaisen, yhtämittaisen ruokakupin hampaissaan kanniskelun , kantapäilläni kuppi kolisten tallustelun, lopettanut Automaatin vainoamisen, jota kesti joskus tuntikaupalla. Kun ei Automaatti heltynyt kuin ruoka-aikaan, otti ja kyllästyi kupin kalinaan.
Kissainhostaan sensijaan se ei irti päässyt. Ne olivat ja pysyivät ikuisina Isoinhokkeina. Varoa piti puistovisiitillä kokoajan. Kahdella keksillä toimi nyt makuupaikalle paluu. Ei enää harjoiteltu agilityä kanssakulkijoiden suureksi iloksi ja riemuksi.
Rottavaari Miu-Miung oli ainoa huushollisssa jolla ei tuntunut mitään pahempia murheita olevan. Hiljaisen, pienen äänensä, vikinänsä korotti, mutta harvoin sekin. Eläkeläispäiviään tyytyväisenä yksiönsä nurkassa eleli.
Saapui Matleena päivänä eräänä, leivänpäällysten ansaitsemispaikalta poika kainalossa, asunnolle Nukkumislähiöön. Jo kerrostalorappuun kuului Haukun kovaääninenen mekastus. Sai Koiruuden vaiennettua, tai paremminkin Poika sai, kotiuduttiin taas, olohuoneesen astui.
(http://img688.imageshack.us/img688/2416/aikakello.gif)
Huomasi tuijottavansa olohuoneen seinän alaosaa, sieltä oli repäisty , irroittu melko siististi.
Tapetti,
iso palanen, suorakaiteen muotoinen . Ei toiminut nyt, jos ei isommin muulloinkaan, tuo järkivähä. Haukkua syyttävästi mulkoili, ei se syylliseltä nyt vaikuttanut, ei luimuillut lainkaan. Sitäpaitsi koheltava Haukku, ikiliikkuja, ei olisi noin tarkkaan työhän pystynyt. Vaikkakin oli matalalla sijaisevaan ikkunalautaan melkoisen säännönmukaisia kuvioita koverrellut aikansa kuluksi, ynnä sohvapäydän kulmat olivat saaneet uuden muotoilun. Huvikseen ihan. Pohti Matleena ongelmaa perinjuurin. Ei millään sytyttänyt. Ei. Poika taas kainaloon, naapureita haastattelemaan, olisiko heillä antaa valaistusta asiaan, olisiko mitään outoa kuulleet, nähneet jne. Tapetintuholaispoppoon ehkä asunnon tienoilla hiippavan havainneet.
Ei, ei oltu , ei useammassakaan paikassa.
Isännöitsijä oli lomalla, sijaista ei ollut, huoltomies ei tapansa mukaan ollut tavoitettavisissa, ei puhelimeen ainakaan vastannnut. Hankalaksi asian teki, että tapetti oli tämän taiteijan, Birger Kaipiasen suunnittelema, Kellolinnut nimeltään, edellisten asukkien jäljiltä vielä. Oli senverran tyyris tämä nyt tuhottu tapetti, ettei Matleenan rahavarannoillani sitä olisi hankittu. Ei ratkennut, ei valjennut, perin outo Tapettivisa. Illalla ei tahtonut uni silmään tulla, mietti millainen mahtoi olla tämä asuntooni yhtäkkiä pesiytynyt olio, jonka ruokalistaan sisältyivät tapetit ? Mikähän muu oliolle jyrsittäväksi kelpaisi ? Hieman pelottikin, mikä asunnossa vieraili, tai kuka.
Joutui Poika tiukkaan kuulusteluun.
" Kuules nyt. Oletko sinä vaikka vahingossa tapettia autokilpailussa , sinä tai Mäkisen Timppa päin ajaneet. Kerropas nyt. Ei Äiti ole vihainen.. kerro."
Pitkä, salaperäinen, - minä tiedän-, silmäys Äitiin, sitten se sieltä tuli.
" Juu. En. Juu. Minä tiiään mikä se o. Se o TapettiKeiveri. Varmalla. Sata vetoo." TapettiKeiveri.
Levisivät Matleenan silmät suunnilleen teeetassin malliin .
" Että siis ...Mikä ? Keiveri mikä ?!! Missä sinä sen olet nähnyt tai mistä sinä sen tiedät. Keiveri...
Mikä Pi...kröhmm...Pimpulan Keiveri ?
Poika vakavana selvittämään:
"Juu. Se Keiveri kävi Jarinkin Himassa. Varmalla,. Sata vetoo. Kävi."
No juu, tämähän sitä nyt, uhmaikää ja mielikuvitusta . Ei kannata nyt päätään vaivata. Eikä Poikaa valehtelusta syyttää. Ohi menisi aikanaan ... Keiverit.
(http://img692.imageshack.us/img692/8168/irvikoirapeili.gif)
Sitten eräänä päivänä Poika oli taas muuntautunut Idolikseen, timppamäkiseksi, Suureksi Rallimieheksi, kaahasi pörräten, kuolan leuasta roiskuillen pitkin villapaidan etumustaa, pikamatkoja autollaan lattiatasossa. Kurkotteli äkkiä olohuoneen sohvan alle, aikansa pitkään tuijoteltuaan, koukki sieltä kätösiinsä sinne lennähtäneen paperilapun jossa luki selvin kirjaimin :
"Olkaa hyvä, laittakaa viesti, tapetin nimi ja numero ylös paperille, tapetoimme seinän uudelleen. Numero ja nimi puuttuu. Terv. MAALARIT."
Jaahas, silleen sitten. Ei ollut Matleeena ollut ollenkaan ollut missään puheissa juttusissa enkä tekemisissä minkäänlaisten maalarien kanssa, ainoa maalari jonka tunsi oli eno, joka ei tänne tulisi luvatta tapettiani reviskelemään. Pojankaan ikä ei vielä riittänyt tapetoitiurakoita sopimaan. Asunto oli oma, tosin pankin kanssa yhteinen vielä, ei päässyt vuokraisäntäkään tapiseeraamaan.
Joten uudelleen ikuisesti hukassa olevaa, krantusti puheteltavaa Herra Huoltomiestä kiinni yrittämään. Nyt tämä yhteydenotto onnistui, tärppäsi n. kymmenennen soittoyrityksen jälkeen. Sekä tietoakin salaperäiseen tapettituhoon löytyi.
Oli suoritettu taloyhtiössä, uusi kun oli talo, peruskorjaustarkastus, jossa oli huomattu sisäseinässäni olohuoneessa halkeama, tapetti siinä oli revennyt. Maalarit siitä kappaleen mallikseen tapettipuotiin irroitelleet. Olin sen halkeaman itsekin huomioinut, en vaan sitä tärkeänä pitänyt, oli mitätön eikä haitannnut. Nyt tämä uusiotapetointi suoritettaisiin Taloyhtiön vakuutuksen laskuun.
Hyvä, asia oli nyt selvinnyt. Ei tarvinnut enää iltasella moneen otteeseen mietiskellä, josko ansioissa ollessaaan asunto pikkuhiljaaa jyrsittäisiin alkutekijöihinsä, pelkät alastomat betonielementit sekä vessapaperirulla jäljelle vain jäisivät.
Tuuli oli tämän maalareiden viestin, parvekkeen oven auki ollessa sohvan alle pölläytttänyt. Uusi tapetti tuli aikanaan, kauan siihen tosin aikaa kului, mutta tuli kuin tulikin vihdoin. Tarkasti sai syynätä jotta eron huomasi.
Unikin palautui entiselleen, oli Tapettimörkö oli uudet uhrit löytänyt, uusiin tapettimaisemiin jyrsimään muuttanut. Tosin ilmestyi tähän juuri uusittuun tapettiin alaosaan värikynästä ilmeisesti peräisin olevia kuvoita, mutta ne vain hieman synkeähköä tapettia elävöittivät.
Oranssi väri sopi erinomaisesti siniseen tapettiin. Vieraiden toimesta usein huomioitiinkin, sopivuus. Huomauteltiinkin jopa uuden tapetin hankinnasta.
Tapettia ei kuitenkaan, tästä kuvoinnista huolimatta,
ei hankita, ei uusita.
-
kuuklen kautta avattuna tulee varmaan satoja, jos ei tuhansia avauksia ja sulkeutumisia, ilman mitään rekkautumisia, turhaa ehkä niitä kaikkia on kiitellä, kiitokset mänöö hukkahan
-
(http://img222.imageshack.us/img222/6350/aurinkoujoliik.gif)Ei minulla ole tekoa googlen kanssa. Kun siltä kuvan otan jostain kuvasivustosta, suoralla osoitteella, niin se tallennan eri nimellä koneelle. En minä ole silloin tällä sivulla, Älyvähässä, kun sen tallennan. En minä hae googlen kautta kuvia tiedostooni. En käytä google kuljetusta. Osoitteet suorat.
Mikä tässä mättää, kun koko ajan vähätellään.
Tai onhan tämä ÄlyVähä.
Ja miksen saa kiitellä.
Outoa.
-
Vaan kun minä en kirjoita yhtään sanaa sinne kuukkeliin. Minulla on ne osoitteet kirjanmerkissä ja sieltä suoraan menen kuvasivustolle ja sieltä kuvaosoite mukaan ja takaisin kirjoitukseen peruuttamalla. En koskekaan kuukkeliin. On siellä sitten google-hakukin mutten minä sitä käytä. Miten se voi ne kerrat laskea. En tajua, enhän minä tarvi sitä.
Tässä suotta kiukkuan. Vaan kun on tullut lunta tupaan näkee vinoilua sielläkin missä ei ole.
Espen, en tarkoittanut.
:-\
-
matleena, ei hätiä mitiä väärinymmärryksiä puolin sekä toisin.
snipe, utvisningen träffar inte nån mottagare, sånt kan händas under nyförtiden också, eller hur?
-
Moro taas. Tein aivan kiusallani kuukkelilla haun sanoilla Golden Age. Ja sain 180 000 000 tulosta
Hyvässä lykyssä Matleena saa siis 180 miljoonaa lukijaa ??
Eiköhän tuo määrä jo kiehdo kirjan kustantajaa ?
-
(http://img685.imageshack.us/img685/1899/aaaaaaaa1uusiiskahauk1.gif)
HAUKKU- ISKA
Nyt on kyseessä tämä Koiraheimon Erikoisnumero, kovakorvainen Kupinkanniskelijakoira Haukku, Koiratyttö, KoiraKuningas., Iso Päällikkö jolla oli Koirapojan Ego.
Osoitti omaavansa muitakin todella hyvinkin erikoisia kykyjä.
Alkoi Matleenan Kesäloma. Se tiesi matkustusta Joukkoineen Linjapiilissä Mummolaan.
Monen viikon vapaus koitti Matleenalle. Pääsi mattopyykille, kasvimaata kitkemään, marjastamaan, heinään, hoitelemaan Mummolan Kanipoikia, säilömään, mehustamaan.
Todellinen vapaus koitti vain Pojalle ja Haukulle. Rottavaari Miu-Miungin sai tyytyä häkissä oleskeluun, tosin pihanurmikolla. Olisi muuuten alta aikayksikön omia polkujaan tallaamaan lähtenyt, marjapensaiden alle , metsän siimekseen . Kadonnut Ikiajoiksi.
(http://img337.imageshack.us/img337/861/blume0320pikkukukkaliik.gif)
Mummolassa Kesää, Lomaa vietettiin.
Keitteli Matleena kaikessa rauhassa tupakeittiössä sapuskaa joukolleen. Ovi pihamaalle oli auki, päivä oli ihana ja aurinko suorastaan kehräsi kultaa taivaalla.
Yhtäkkiä huomasi eteisen kynnyksellä Koiruuden, mustan, pitkäkiharakarvaisen ison Ronttirotuun kuuluvan. Vieras oli Koiruus Matleenalle. Ihan Outo.
Välähti päässä oliko Haukku kenties käväissyt Koirasalongissa Trimmaajalla, värihuuhtelun ottanut maantienväriseen turkkiinsa, hankkinut nyt niin muodikkaat rastat sekä pitkän Helvetin Enkelit - henkisen naamatukan. Oliko tullut vanhakantaisia arvoja, luita sekä koirankeksejä kannattavasta Haukustamme ihan ilmielävä Punkkari . Vai oliko saunan kiukaan alla tuhkakylvyssä pyöriskellyt ?
Eipä kumpaakaan, Koira oli ja pysyi vieraana.
ULOS, kijaisi Matleena hädissään. Ihme tapahtui. Totteli koiramaailman edustaja.
Aloin ihmetelllä Haukun Ei - rähäkkää. Missä piileksi Haukku .
(http://img827.imageshack.us/img827/3581/hund0052raio.gif)
Katsoi Matleena ulos , sielläpä Haukku sekä tämä Vierailta Mailta tullut koirarodun muodikas Edustaja navetan nurkalla touhusivat täyttä häkää askareissa joiden ilmiselvänä tuloksena oli tuottaa maailmaan uusia Koiramaailman edustajia.
Samassa puhelin, tapoihinsa kuuluen soi.
Toisessa päässä esitteli itsensä nuori naishenkilö, meni Matleenalta nimi ohi korvien, vieras, kysyi onko mahdollisesti näkynyt mustaa, isoa koiraa.
" Hyvinkin on. Tuolla touhuilee jalostushommissa meidän Haukku - Koiran kanssa."
" Jessus, Mä tuun heti, "
parkaisi tytttö. Hetkisen kuluttua porhalsi pihaan vaalea auto, kuskina Enkeli/Punkkari-Koiran Omistajatar.
Tyttö tarrasi Punkkari/Enkelin, tässä tapauksessa käteviin tarttumisvilloihin, heitti suorastaan Punkkarikoiran auton takapenkille kiljuen Enkelille kuin pistettävä sika.
Lausahti , katsellen Matleenaa päästä jalkoihin, ikäänkuin Episodi olisi tämän aiheuttama, vähintäänkin Punkkarin salakuljettaja :
"Onkin sitten vietävä Doris piikille, en todellakaan nyt halua pentuja, Teidän koiranne on sekarotuinenkin."
Tosihan se.
Niin oli sekarotuinen ja omasi muitakin piirteitä jotka eivät sopineet koirayksilöille ollenkaan, mm. täydellinen kunnioituksen puute muita kuin Puolijumala Poikaa kohtaan. Tottelematon oli, varasteli makupaloja, jahtasi ja vihasi kissoja. Karkaili. Näitä ei kuitenkaan Tytölle eritelty. Vaan ei toivonut Matleena niiden periytyvän.
Auto pyyhälsi pihasta, Onneton Enkeli kyydissään, ilmeisesti Kirkonkylän päivystävälle Elukkatohtorille.
Just oli Tyttö pois näköpiiristä pyyhältänyt kun, nyt vasta tietenkin, Matleenalla sytytti, - tyttöhän se Haukkukin oli, peruskoiruudeltaan.
Lisäksi oli Tyttö puhutellut Punkkariaan Dorikseksi.
Molemmat koiruudet olivat tyttöjä, olivat kaikesta nähden vieläpä lesbo-rotuun kuuluvia.
Ei pystynyt H. Enkelin kiharamassasta ja karvapaljouden seasta erottamaan oliko tällä pistoolikotelo vai ei. Nyt älysi Enkeli/Punkkarinkin olleen tyttö.
Tätä Ilosanomaa ei Matleena voinut Tytölle enää julistaa. Ei nimeä muistanut eikä ollut tullut auton rekkaria otetuksi ylös. Harvemmin sitä tämmöisissä tapauksissa.
Joskus myöhemmin Tyttö soitteli, kertoi HelvetinEnkelinsä piikillä käyttäneensä, toivotteli Hyvää Jatkoa ja Terviisiä Haukulle, josta ei nyt Isää, elatusvelvollista, tullutkaan. Ei enää oikaissut Matleena tapahtunutta, olkoon sellaisenaan, tehty mitä tehty. Hyvää Kesää samoin Tytölle ja Helvetin Enkelille, Punkkarille, toivotteli.
Nyt on suunnitelmissa ilmoittaa sukupuolineutraali Haukku Koiruuksien SiniPilvi - Yhdistykseen.
Täyttää vaatimukset,
- nekin.
.
-
(http://img834.imageshack.us/img834/5673/aaaaaaaa1nytelm1.gif)
WILIJAMI - SHEIKKI
Oli taasen kesäloma, Pikkuveikalle määrättömän tärkeä, vietetty.
Taas poljeskeltiin uusvanhoilla pyörillä opetusta kuulemaan. Oli Veikalla tämä synkistelyn ja harmittelun paikka, tämä koulun alkaminen.
Oli Trial-ajot sorakuopassa Taneli-Adjutantin kanssa sata kertaa mukavampaa.
Vaan ei nyt ollut valinnanvaraa, oli mentävä. Oli tai ei mukavaa.
Matleenalle ei koulunkäynti yhtä suivaisaa ollut, itseasiassa piti koulusta. Oppinut lukemaan ja kuuli uusia kertomuksia Kaukaisista Maista.
Kotoväki sai rauhassa yöpuulle Matleenasta huolettomana asettua, vähän oli toisin Pikkuveikan laita. Vaan menetteli sekin.
(http://img826.imageshack.us/img826/9205/nyapina.gif) (http://img826.imageshack.us/i/nyapina.gif/)
Matleenan intoa lisäsi vielä kouluun perustettu Näytelmäkerho, johon oli Aikaisetkin tervetulleita. Uusi Opettajaneiti oli Kerhon perustanut, toiveissa saada kaikki mukaan.
Alkoi Harjoitukset.Kolulla, pimeinä syysiltoina polkivat koululle asiaan vihkiytyneet haravalukuiset tosin, näyttelijänalut. Hieman väärä oli toive.
Mutta kukapa muu, kuin Hieroja - Annin Yläkämies Wilijami sen tosissaan ja innoissaan vastaanotti.
Oli otettu harjoiteltavaksi itämainen haaremista kertova näytelmä ja kukapa se muukaan sheikkiä esittäsi, itseoikeutetusti Wilijami. Hiukan pettyi matleena, valittin haaremiapinaa esittämään. Vaan oli se tämäkin, olisi voinut ilman osaakin jäädä. Tyytyi matleena apina näytelmässä olemaan.
Olisi ollut toinenkin sheikki, Joutomies Vänä. Vänän tyrmäsi Wilijami alkuunsa toteamalla ettei Vänä oppisi Sheikki olemaan. Ei sitten millään. Vaan Wilijami se jo Selekian Kuninkaan hovissa jopa Pääsheikkiä joskus tuuraili, kun oli Pääsheikki virkamatkoillaan. Tärkeillä.
(http://img255.imageshack.us/img255/5256/nymiesfaa.gif) (http://img255.imageshack.us/i/nymiesfaa.gif/)
Niin sai Wilijami osan. Liian laiha, ruipelo oli sheikiksi Wilijami, vaan olihan tyynyjä. Komea mahtava Sheikki Wilijamista sukeutuikin. Osasi näytellä tämä sheikki. Niinkin tehokkaasti jotta Opettajaneiti Wilijamin iltakahveelle neidonkamariinsa kutsui. Illat tahtoivat venyä, Hieroja -Anni eli uskossa jotta harjoituksethan ne siellä.
Kunnes sitten meni Wilijami liian pitkälle.
Varma Kosiomiehen asemastaan oli Wilijami. Ihan varma.
Niinpä aloitti öiset retkensä mitenkään arkailematta. Alkoi öiseen aikaan kierrellä koulua kuin katit huhtikuussa. Ei Opettajaneiti alkuun huomannutkaan, sitten kiinnitti huomionsa jälkiin vastasataneessa lumessa. Opettajaneiti ei ollut alkuunkaan hänkään Arkalasta kotoisin, vaan päätti ottaa hiippailijan selville. Öisin oli Neidinkin saatava nukkua, jotta opetus Mukulakunnan kalloihin tulta ottaisi. Niinpä jäi pimeään kamariinsa Neiti väijymään, vierailijaa, öistä hipsijää odottamaan.
Näki Wilijamin koulun pihaan astelevan. Kovin oli itsevarma Wilijamin askel.
Ei sanonut, ei ilmoittanut Neiti mitään Wilijamille seuraavissa harjoituksisakaan. Sattui vain ennen alkua Neiti kuulemaan taas Wilijamin Pääsheikkinä olokehumiset. Ja siitäpä Neiti suivaantui. Varsinainen kahvittelija.
(http://img826.imageshack.us/img826/2106/heikkimatl2liikk.gif) (http://img826.imageshack.us/i/heikkimatl2liikk.gif/)
Niinpä saivat Hieroja -Anni sekä Ylykämiehensä Wilijami eräänä iltana myöhäisen vieraan vastaanottaa. Kuului ovelta koputus, OpettajaNeitihän se siinä. Ihan itse.
Wijami valahti lakanaksi, Anni hämmästyi. Säikähtikin.
Alkoi Neiti avata sanaista arkkuaan. Ja sieltä sitä tuli.
"Se on Wilijami sillalailla asiat, olitpa mikä Pääsheikki hyvänsä, Öiset Pääsheikkinä kujeeraamiset, väijymiset Koulun pihalla loppuvat. Olet vissin elänyt luulossa jotta se Haaremi olisi. Se luulo on väärä. Ihan perusteellisesti väärä. Ne loppuu tähän paikkaan ne luulot. Paina kalloosi ja tarkasti se, Wilijami, tai loppuvat harjoitukset ja äkisti vieläpä.
Hyvästi"
Syvä hijaisuus laskeutui mökkiin.
Sitten aloitti Hieroja-Anni....
Kukaan ei kerro mitä Mökissä tämän jälkeen tapahtui.
Voi vain arvailla. Ehkä jotain voi päätellä Wilijamin ahkerasta passeerinkista Hieroja- Annille. Toi kahveeta, hieroi selkää, toi jalkahautomisvettä. Hoiti lehmät, kissat.
Ei nurissut.
Siispä kaikkein eniten Sheikkiharjoituksista hyötyi Hieroja -Anni. Hyötyisi ilmeisesti vielä tänäkin päivänä, mikäli täällä vielä astelisi.
Vaan ehkäpä jatkuu passeerinki Taivaan Kammareissa.
Pahoin pelkään.
Mene ja tiedä.
-
............
(http://img38.imageshack.us/img38/2808/glumi.gif).......(http://img94.imageshack.us/img94/2407/gluistw.gif).........(http://img191.imageshack.us/img191/3074/gkarh.gif).........(http://img687.imageshack.us/img687/2787/gakka.gif)
(http://img521.imageshack.us/img521/3858/pallorivi.gif)
(http://img521.imageshack.us/img521/3858/pallorivi.gif)
WÄNÄ ja GÖRLANTTI
Suvi taas koittanut Metropolitanin Lokeroasukeille, Inehmoille sekä TurkisEläimille.
Loimotti kuuma Aurinko, kadut sulaa asfalttia hehkuivat. Kovin oli kuuma alkava Kesä.
Koulu loppunut, matleenan loma alkanut.
Tavan mukaan Mummolaan nyt matka kävi. Pakattiin Pakaasit, täpötäyteen LinjaPiillin sullouduttiin, takaosastoon kera Putelimiesten.
Joutuisasti luontui matkanteko, Putelimiesten, vakiomatkaajien, takapenkin alla irvistelevää Haukkua kiltiksi Hauveliksi ylistäessä.
Mummolaan saavuttiin hyvissä voimissa. Poika riemusta kiljuen punanahkoja Saunantauspajukkoon Pappahuimannilla jahtaamaaan. Käyttöön joutui myös vanha Pyykkipata, Pappahuimannia siinä kiehuteltiin. Oli Poika vaihteeksi Punanahka. Ei Pappahuimanni sentään Tulta alle antanut viritellä, oli oltava joku Roti sentään.
Kummasti muistuivat lapsuusajat matleenan mieleen.
Oli majoittunut Saunakamariin, jo aikoja sitten, Joutomies Wäinö, Wäinö-Merenkulkija, Vänä.Jos oli Hieroja-Annin Ylykämiehen, Wilijamin Tarinat mahtavia, vei Wäinö helpolla voiton ihan käsivarren mitalla. Niin matleena kuin Pikkuveikkakin olivat uskollista kuulijakuntaa. Väitti Vänä kivenkovaan rintamakaveri Isälle olevansa. Vaan ei Isä muistanut.
Ja Wäinöllä Tarinaa piisasi , uskomattomia määriä muistissa oli Uskomattomia Tarinoita.
Eräs Tarina jäi pikkumatleenan mieleen varsin selvästi, niin täysin matleena sen uskoi.
Saunanrapuilla kauniina kesäpäivänä Mukulakunta silmät suihtirenkaina kuunteli.
Ja Wäinö kertoi.
(http://img94.imageshack.us/img94/2407/gluistw.gif)
Oli Vänä seilannut Valtameripaatilla Kaukaisia Maita pitkin ja poikin. Ei kai ollut enää käymätöntä paikkaa Vänällä. Oli käyty Jaappanit, Ameriikat, tapeltu verissäpäin Vuorirosmoja vastaan Kalliolan Vuorilla, oli juostu täyttä karkua pakoon tiikerilaumaa Ahriikkan niityillä. Niittyjen nimeä ei Vänä nyt muistanut, vaan eipä tahtia haitannut.
Vaan olipa paikka, missä ei Vänä vielä ollut poikennut. Oli se paikka nimeltään Görlantti, Jääkylä, Ikirouta oli maassa, Ikilumi ei kokaan sulanut. Görlantti, hirvittävän kylmä maa.
Sinne haaksirikkoui jäisellä Pohjoismerellä Vänän senhetkinen Paatti. Oli pakko rantautua tähän Görlanttiin, vaikka rannassa seisoi Görlanttimiehiä hirveät atraimet tanassa. Jälkeenpäin kuultiin jotta niitä atraimia valaanpyyntiin käytettiin.
Siittä maihin, Görlanttiin vaan.
Outoa oli Porukka, asuivat jääkalikoista tehdyissä majoissa, jääpiippu katolla törrötti. Pukineet karhunnahkoja, sellaiset Görlanttimiehet kesäketineissään kärvistelevälle Vänällekin lahjoittivat.
Siittä vaan tutustumaan, Tutustuttiinhan sitä. Vaan ei ollut hyvä jotta Görlanttinaiset, ei järin kauniit Vänän mielestä, tukka kalanrasvalta haisi, vaatteet kuin paletumiskuolemaa odottavalla, Vänää jahtasivat. Ja paha oli haju.
Vaan yksipä tämmöinen Görlanttinainen otti ja Vänään ihastui, rakastui tulisesti oikein.
Eipä rakastunut Vänä.
Görlanttimiehet kiiruulla päättelemään , naittaahan nämä kaksi pitää. Ovat ankaria Görlanttiukot näissä asoissa.
Eipä tahtonut Vänä.
Otti ja varasti Görlanttimiehen luistimet lumimajasta. Olivat kuulemma aidot Nurmekset nämä. Ja niillä sitten jäätä pitkin Naapurisaareen, samoin lumiseen, jäitä kalisevaan, säntäämään. Tämän huomasi paitsi Görlanttinainen, myös Görlanttimiehet. Alkoi armoton ajojahti, Ei käy lukuun jotta Suluhasmies noin karkaileepi. Valasharppuinoineen jäälle pinkomaan, takaa-ajoon.
Vaan jäivätpä Görlanttimiehet, eivät voineet vastustaa kiusausta pahasti Vänästä jälkeen. Jäivät jahtaamaan kalastelevaa Jääkarhua, joka mätti kalaa avannosta toiseen. Oli siinä ihmettelemistä, siinä Karhussa, ensi alkuuun Görlanttimiehillä. Kun tointuivat, kiivas jahti alkoi, Vänä siinä tohinassa unehtui. Pakoon onnellaaan pääsi.
Pääsi Vänä henkeään menettämättä Naapurisaareen, josta sitten Paatilla taas uusiin Seikkailuihin seilasi.
Suorastaan paloivat matleenan sekä PikkuVeikan teetassin kokoiset silmät. Ei henkikään meinannut kunnolla kulkea Pikkuväellä.
Isä, joka sattui ohi kulkemaan, naureskeli ja tokaisi jotta oli Vänällä siihen aikaan jo hyvä tuntuma luistimiin, tunnisti ihka oikeat Nurmeksetkin siellä Görlannissa. Ei hievahtanutkaan Vänän ilme. Tuumaili vain görlanttilaisten olleen paljonkin kehittyneempiä luistelutekeniikkassakin, oli täällä Pojilla vieläkin vanhojen sahojen terät monojen pohjissa luistimen virkaa toimittamassa.
Jotta sillalailla pääsi karkuun Vänä Görlanttinaista,
- Nurmeksilla. (http://img94.imageshack.us/i/gluistw.gif[/IMG)
-
.
(http://img26.imageshack.us/img26/9291/gille1.jpg)
GILLECATTI
Olen Gille mie, Gille aus und zu Gucinfolken.
Kissa olen, Neitojen palvoma, Ylivoimainen.
Elelen rivitalossa kera monien palvelijoiden.
Hienosti palvellaan. Eines eteen kannetaan.
Mulla Mirri kaulassa. Tatuointisydän korvassa.
Niistä minut erottaa tavallisista kujakateista.
Turkista kiiltävästä, hampaista niin valkeista
Kissaneito Miut, Rakkaan Gillensä tunnistaa.
Talvet oikeastaan takanreunalla makoilen.
Saapuu Huhtikuu, mie matkaan ampaisen.
Nyt tuli takamuksiin iskenyt on. Tavallinen
elo tykkänään pois. Nyt Tiikeri vaarallinen
Gillestä sukiutuu. Kosiomies Kissaneitien.
Gille Kulmille suuntaa, katujen kulman laitaan.
Kissaneitoja päivystämään. Ei tehtävä helppo.
On Kosijoita laumat Kulmilla, samoilla Apajilla.
Toisiaan kyräilee Kosijat , synkkiä mulkaisuja
alta kulmien suunnataan. Toiset pakenemaan.
Tappelut, verissäpäin. Kateet Neitikissoista.
Joku Neito vaikka livistämään pääsee salaa
ulos tiukasta vartioinnistaan, palveljoistaan.
Unelma suuruudenhullu. Mieli Kattien palaa.
Volina hirveä, tästä Kosiolaumasta Kattien
lähtee. Korvat saa lukkoon palvelijoitten.
Otetaan avuksi kättäpidempi. Pois Ulisijat
nurkista saatava. Katujen varret keltaiset
pistää katsantoon. Kaunista ei katseltava.
Saapuu Kulmalle Joukko ankara, tarkoitus
Kosiomiehet karkoittaa. Ei Juuttaan ulinaa
yökausia kuuntele kukaan. Huuti annetaan.
Uhkailusta tekoon, Gillekatti pinkoo pakoon.
hurjalla vauhdilla. Jää Haisu, Sauhu musta
uljaista Urhoista.
On varma, taas ensi keväänä, Huhtikuussa
tavataan Kulmilla.
Matleena -12
.
-
(http://img18.imageshack.us/img18/75/aaaaaaaa1enonlaukku6778o.gif) (http://img18.imageshack.us/i/aaaaaaaa1enonlaukku6778o.gif/)
ENON MATKALAUKKU
Kesää, kaunista Aurinkosuvea edelleen vietettiin Kotopirtissä, - niinkuin kaikkkialla muuallakin.
Ei häirinneet muutamat sadekuurot, lyhytaikaiset, kasvimaan, luonnon vain kastelivat. Virkistyivät kasvimaalla porkkanat, tomaatit, hyvin taas kasvaa jaksoivat.
Kukoistaa oikein.
Oli Matleena jo arvonsa tunteva Koululainen, peräti tokaluokka menossa.
Lukemaan oli hyvin ja sujuvasti koulussa opittu. Tätä lukemistaitoa sitten hyödynnettiin kaikin mahdollisin tavoin.
Kaikki luettiin.
Oli tulossa tapetteja laittamaan Matleenan Eno.
(http://img26.imageshack.us/img26/861/blume0320pikkukukkaliik.gif) (http://img26.imageshack.us/i/blume0320pikkukukkaliik.gif/)
Oli Eno Matten lukuinnon tietäen tuonut Pikkukaukaupungista
omiaan sekä kavereidensä vanhoja kuvalehtiä luettavaksi. Vanhoja olivat,
mutta uusiahan ne Mattelle. Pikkuveikka sai tyytyä kuvien katseluun, ei vielä lukutaitoa omistanut.
Oli tämä Eno ammatiltaan maalari.
Kesäisin riitti hommia , urakoita ruuhkaan asti. Oli töitä kun vaan jaksoi tehdä. Talvet olivat sitten hiljaista , luppoaikaa.
Oli kotona jo pitkään puhuttu kamareiden tapiseeraamisesta uudelleen. Vanhat tapetit jo aurinko oli aivan näkymättömäksi kuviot haalistanut. Matleena olisi halunnut tapetit, vaaleanpunaiset ruusurinsessa-tapetit, vaan haaveeksi jäivät ruusutapetit.
Ei suostunut Isä, ei suostunut Äiti. Piti kuulemma olla sellaista vaaleaa ja huomiota herättämätöntä. Siis latteaa, mitääntekemätöntä matleenan mielestä.
Ei olisi Enokaan suostunut, kuulemma, niitä rinsessatapetteja kamarin seinään liisteröimään.
Uudet kuvalehdet pian huomion veivät, kohta oli samantekevää, vaikka tulipunaiset, kirkuvat tapetit seinille vedettäisiin.
Eno ei oikein kesä-aikaan olisi joutanut näitä uusimaan, vaan Äiti oli jo perin kyllästynyt haaleita, vanhoja tapetteja seinillä tuijottelemaan.
Niinpä sitten saapui Eno viikonloppuna, lehtikassi kainalossaan. Kädessä heilui ihan upouusi, hieno, oikein nahkainen Matkalaukku, tapettirullat tähän uuteen laukkuun pakattuina, eivät kastumaan pääsisi.
Kovin oli mieluinen tämä Eno Pikkuveikalle niinkuin Mattellekin. Leikki, lauloi, korttia pelasi lasten iloksi. Pyörittipä hypinnaruakin. Monet tarinat muisti, lapsille kertoa.
Siinä sivussa, siltä se ainakin tuntui, ilmestyivat kamarien seiniin uudet tapetit. Olivat ne uudet kauniit, nyt Mattenkin mielestä. Oli vihreitä lehtiä, ruskeita kruusattuja kovioita koristeena.
Paljon mieluummin näitä uusia katseli.
Eno uutta, hienoa Matkalaukkuaan kovin kehui ja ylisteli. Oli ollut kuulemma edullinen kauppa se kauppa, oli Eno osannut sopivasti hintaa tinkata. Ja komeahan se olikin, ruskea, kannellinen. Oli oikein lukkokin.
Oli Matte huomaavinaan, että Isää tämä loppumaton Matkalaukun Ylistysveisuu alkoi jo kovin kyllästyttää. Isä yritti puheenaihetta vaihtaa, vaan kummasti Eno sen tähän Matkalaukkuun takaisin käänsi.
(http://img210.imageshack.us/img210/754/blume0028ohdake.gif) (http://img210.imageshack.us/i/blume0028ohdake.gif/)
Niin kului, ihan liian nopeasti Matleenan mielestä viikonloppu. Seinät jo perjantai-iltana uudet tapetit koristeekseen saaneet, nyt niitä sitten joukolla ihailtiin. Vaan tämä matkalaukkupa se kilpaili nyt tapettien kanssa ihailusta, ihan huomion uusilta tapeteilta varasti.
Kummasti siihen laukkuuun ja sen ostotapahtumaan Enon tarinointi aina kiertyi. Olisi sitä Tinkaamiskertomusta Matte mielellään aina uudelleenkin kuunnellut, vaan Isä alkoi jo olla melkoisen suivaantunut. Taisi Isä jo ihan pihistä.
Kuului jo tuumailevan, kerrankos sitä nyt uusi matkalaukku hankitaan. Ei hänen tietääkseen vanhoina, käytettyinä myydäkkään. Seuraavalla kaupunkireissulla Isäkin vakuutteli uuden Laukun hankkivansa. Matleenaa jäi vähän hankinta arveluttamaan, ei oikein ymmärtänyt, mihin isä matkalukkua tarvitsisi, ei ollut edes matkustamassa minnekään.
Isä Enon kansaa lauantai-iltana saunoi, niitä näitä iltasella ajan kuluksi juteltiin. Vähän oli jo Eno Laukkutarinaa vähentänyt.
Koitti sitten sunnuntai, oli tämä Enon Kaupunkiin paluupäivä. Ei olisi Matleena eikä Veikkakaan Enoa pois vielä päästäneet. Paremmalta lähtö kuitenkin tuntui, Eno lupasi tulla ensi viikonloppuna uudelleen kyläilemään. Eno uuden, tärkeän Matklaukkunsa pakkasi, sanoi vielä pihaperällä pistäytyvänsä ettei joutuisi Linjurissa hätää kärsimään.
Isä kuului Enon Hyyskäreissulla jotain Äidille supattelevan, mitä, sitä ei Matleena kuullut.
Niin lähti Eno uusine Kapsakkeineen linjuripysäkille. Lupasi stten viikon kuluttua palailla katsomaan josko tapetit vielä seinillä roikkuisivat.
Kuului Isä Enon perään huutelevan varoituksiaan hienon Matkalaukun naaarmuuntumisista. Pitää tarkasti naarmuttumista Enon varoa.
Niin kului viikko arjen askareissa, taas kuin huomaamatta. Matleenalla omat leikit, Veikalla omansa.
Koitti odotettu perjantai-ilta, saapui Eno. Kaivoi taas uutta luettavaa lukuhimoiselle Matleenalle uudesta Matkalaukustaan.
Katsahti Eno kumma ilme kasvoilla Isää, virkkoi :
"Kuule, Olli, olisin minä tullut toimeen ilman niitä kolmea tiiliskiveäkin, jotka sinä salaa olit Laukkuun painoksi pakannut. Painoa koko matkan ihmettelin, kotona vasta avasin. Toin ne takaisin. Painoivat kyllä, pertsakkeet, niinkuin synti. Jätin tuonne saunan nurkalle, en sisään alkanut niitä rahtaamaan. Kiitos vaan hyvästä tarkoituksesta, mutta eipä mulla taida olla niille kaupungissa käyttöä."
Sitä oli se supina pirtissä tarkoittanut. Oli Isä perin juurin suivaantuneena Enon Matkalaukku-kehuskeluihin kannattanut Enolla Laukussaan kolme tiiliskiveä kaupunkiin.
Seurauksna oli tästä tiiliskivien kanniskelusta kaupukiin, ei sanakaan enää Enon suusta kuultu uudesta, hienosta, erinomaisesta Matkalaukusta.
Tyystiin vaikeni Eno.
Seuraavalla kaupunkimatkallaan hankki kuin hankkikin Isä itselleen Matkalaukun, uuden ja hienon nahkalaukun. Sen kehumista oli nyt Äidin vuoro kuunnella. Kunnes Äiti uhkasi polttaa saunanuunissa koko Laukun, ellei siitä jankkaaminen, jatkuva sellainen, loppuisi just ja nyt. Yhtään ei enää Äiti kuuntelisi.
Matleenalle on jäänyt mielikuva, ettei Isä koskaan Matkalaukkuaan käyttänyt, ei tarvinnut. Ullakolle hautautui, pölyttyi hieno Matkalaukku.
Mutta vanhan sanonnan mukaan
- Olihan näkönä kuin Mielonen kirkossa.
.
-
(http://img3.imageshack.us/img3/5949/amppartsi22oma.png) (http://img3.imageshack.us/i/amppartsi22oma.png/)
Joku tuol kysel jotta onkohaa joku törmänt tänä kesän vihaissii ampijaisii. Mie vissist oon. Näi o nyt käynt. miul.
Miul on ropleemi.
Paha,
Miun parvekkeel o ampjiaspesä. Eikä niinkää helpos paikas. Mie oon josku raahant sin koivupölkyn on 70 senttii korkia ja halkasija on n60 sentii., noi simämääräsest. Koristeeks. Sen pääl on joskus kukkkii olt. Nyt ei oo. Siihen o ykskertane syy.
Nää ampijaiset on pesint sanamukkasesti puu ja kuore vällii. Siit o kuor senverra vuosii saatos irront. Mut ei oo halki.
Tää ampijaisparvi o otantt se aravaksee. Aina ko mie en muist, sii ko ylpuolel on kaiteel kukkalaatikko, mie kastele, ja ku mie lakase lattijaa mie kolauta sit pöllii. Auta armias, mite tulloo miul äkkilähtö sisätilloihi. Ovelle siit pöllis o n. 1,5 metrii. Yks askel. Vaa sekkii on näil ampijaisil liikaa. Ei sai ottaa, vaa pakko o ko painaa lauma pääl. Hirmuse vihasii.
Ja vaik mie istuksi korituolis , yks vartiomies sotur, päivystää pölli ympäril koko aja. Ja tuijottaa ilkiäst minnuu. Mie se varsi selväs nään silmäkulmii sekä jalkaterrii asennnost. Ja vaistoon.
Mitä mie teen.
Onha miu saatava partsil olla jos ei muuta nii kessul. Eikä siel muuta tekkoo näil pakkasil ookkaa. Kukkii kasteltava o, ja sii savotas heil kastuu palttoo. Ves ko kannolt valluu. Ja taas männää issooKovvoo, mie etel ja soturlauma peräs.
Milhä mie ne saa pois, ko eihä partsil voi kaasuttaakkaa. Pölli lähel vaik lähelhä mie aina oon, mut iha lähel ei kärsi männä. Silmil tullee välittömäst tää ampijaislauma . Ja se otur päivystää koko aja. Sit ko halla tulloo, nii tetyst tuppajaa huoneesee. Sitä mei tullooo oikei kova ota. Enkähä mie oo varma, voitanks mie se otan.
(http://img411.imageshack.us/img411/1966/amppes22okanto22.jpg)
Kuka hiivatta se ol joka minnuu neuvo sinne pöllin pääl asentelemaa muovitiinuloi ja jätesäkkilöi. Soppii männä, Olkoon nii Hyvä, Ite.
Mie en mäne.
Iha ol Pöljä neuvo. Sielt hyökkäs heti ko ne miun saavin näk, hirmune lauma soturloi, pistimet tanas, verenhimo silmis vaa kiilu, mie näin. Hirmune surina ja pörinä. Miun ol viskattava tiinu mäkkee ja höökittävä ovel ja hyö lauman peräs. Olkii siin ja siin etten mie kontusillein rähmähtänt. Nyt siel o tynnyr kenollaa, soppii tään varsinase Opastaja männä Ite. Ampijaiset tosi siin viel päivystää. Ne äkäset oturit.
Siittä vaa, Ole nii Hyvä. Mie pysyttele sisätilois.
Mie yritä pyyvystää sitähi viimest ampijaist mikä onnistuip livahtammaa ove aukasus.
Jossai se minnuu polloo vaanii.
Enkä mie tiiä mis.
.
-
.
.(http://img834.imageshack.us/img834/4619/aaaaaaaa1kattigavimavoow.gif) Tässä vähän taustaa. Jos kiinnostaa.
Siis Iso Jos.
On Matleena pienen torpan tyttö maalta melkeinpä korvesta. Oli Äiti, Isä, Pikkuveikka. Monet ElikkoYstävät. Oli Mirkku-Kolli, nimi vahinko, tyttönimi. Oli Sylfried, "Sylvi-Kukko", tyttönimi sekin, vahinko. Nalle-Koiruus ja Eno-Jussi, joka oli Enottelustaan huolimatta Kani.
Mukuloiden Ihmis - Eno oli hapan, jopa kitkerä kaninimestä Eno. Mukulat kun tuppasivat nokkospuskan takana kiljumaan kurkku suorana jotta ` Enooo...Enooo..... Säntäsi Eno läpi nokkospuskan. Luuli suurenkin hädän olevan. Mukulat senkun virnistelivät kierosti. Sanoi Eno jotta jompikumpi lähtee Eno tai Hän. Vaan jäivät kumpikin. Siis molemmat Enot. Toinen hyyryllä vakituiseen, toinen vain päiväseltään Heinamaalla auttelemassa.
Pari lehmää, sikapossu syksyisin. Nimi periytyi possulta seuraavalle, edelisen päädyttyä Joulupöytään.
Aina oli nimi Yrjänä.
Ei Joensuu. Ei kai ollut nouseessa vielä silloin tämä Joensuu.
Jääkylmässä Joessa pulikoitiin kesäisin jäätymispisteeseen naapuritalojen Mukuloiden kanssa. Taisi sinne joku joskus pudotakin, kuohuvaan koskeen. Ei kukaan hukkunut sentään.
Noista henkiöistä, Hieroja-Annilla oli Mökki lähimetsässä sekä Wilijami-Ylykä. Kuka lienee Kulkija. Wilijami perusti Korpi-Paarin lähikuusikkoon Ison Kuusen juuurelle. Siellä LinjapiiliPysäkille vievän oikopolun varressa viinaksiaan, muka salaa Annilta nautti.
Saunakamarissa asui Wäinö-Merenkulkija. Mukuloille kaikki renkutukset opetti Äidiltä salaa.
Sekä Sököä.
Wäinö lainasi nimeämälleen Magdalena-Neidolle viisipennisiä. Kunnes Äiti huomasi. Tuli välittömämästi Jäähy.
Kortit uuninpankolle , piti palata Mustaan Pekkaan joka ei Neidosta ollut ollenkaan kiinnostavaa.
Ynnä sai PikkuMatleenan uskomaan jotta tämä oli vaihdokas, todellisuudessa oli Matleena Selekian Rinsessa. Matleena keekoili nokka taivasta kohti pihamaalla, ei ketaan eikä mitään enää totellut, eihän Rinsessan tarvi . Kunnes Äiti kyllääntyi, kovin ottein MatleenaRinsessan tälle Tellukselle palautti. Ei tuntunut Palautus Matleenasta ollenkaan mukavalta.
Wäino teki Rinsessalle nukenvaunut, joita Rinsessa suunnitteli vuokraavansa naapurin Mukulille. Tuntirahalla. Tästäkin teki Äiti kiiruulla lopun. Oli Neidon naama kurtussa seurattava kun Mukulit ilmaisin vaunuja työntelivät.
Tässä Renkutusosiossa oli toinenkin Pätevä Opettaja , Wilijami-Ylykä. Wilijamin Pravuuri oli Rovaniemen Markkinoilla. Wäinon Suutarin Tyttären Pihalla. Nämä, vaikkei mitään muuta, ihan Takuuvarmasti Mukulakunta oppi. Ja hyvin sitäpaitsi.
Jotta oppia Mukuloilla piisasi.
Kumpikin Reissusällejä, kumpikin Emä, - Suurvalehtelijoita. Vaan Mukulat silmät suihtirenkaina kuuntelivat, - uskoivat tietty. Aikaiset naureskeli.
Ei ollut tuttu tämä Wäinö Isälle , Wäinö kivenkovaan väitti Sotakaveri oevansa, vaan työmieheksi leipäpalkalla pestasi. Isä oli muurari, kesät sitä hommaa teki. Pikkuveikka oli Veikka. Velipoika.
Haukku, Rottavaari Miuming, alkuperältään marsu, ovat sitten aikuisen Pojallisen Matleenan ElikkoKuntaa. IsoKaupungissa. Nyt Taivaan puistoissa ErikoisOsastoilla, kuten Miuming Alpit - Jaostolla. Muut ovat Yleisellä.
Siellä Yleisellä Wäinö sekä Wiljami valehtelevat kilpaa toisilleen . Jos on lupa. Ellei ole, salaa, ettei IsoPäälikkö näe. Siellä on Mummo ja Pappa , sillä erolla em. Herroihin jotta eivät valehtele.
Ei valehtele Hieroja-Annikaan. Ei ainakaan paljon. Siellä kerjäävät Makupaloja Haukku , Mirkku-Kollikin vähäsen. Taivaan Jääkaapin edessä . Yhden niistä.
Nyt Matleenalla eläke, muutti takaisin Pitäjään. Yksiölokerossa Kirkonkylässä oloskelee.
Ja muistelee. Ja kaihoilee. Ja kirjoittaa.
Melkeinpä Tippa silmässä.
Juuli
-
Jospa nyt Juulille vastaisin oikeaan lokeroon' entinen lainaus saattoi mennäkin muiden piikkiin.
On juulin perimä/ nuoruus, ollut kuin nykyisen 7-8, -kymppisen,,maasedulla eläneen jokaisen....
Muuten "simpauttajassa oli juuli myös,, saattoi olla aikuinen nainen jolta oli tosirakastuminen unohtunut,
tai vailla kohdetta. Elokuvassa; Simpauttaja, oli melkoisen väkevä kohtaus se vasikan ajo.
Osuvasti oli oivallettu kiima ja yksinäisyys.
Tämäkin, meidän Juuli kertoo kasvuaikaisista tapahtumista, kaikkien tekemiset huomioiden.
Ihan hyviä havaintoja.
-
.
Kiitos, Kropsu1
Juuli on käytetty, kun ei Matleena ole kelvannut.
Vaan tässähän minä Matleena olen. Ei vielä täynnä 70 mutta aika lähehellä jo on.
Ihan varmasti on samanlaisia lapsuuksia tämän ikäluokan ihmisillä. Ollaan sadanjälkeen
syntynyt Suuri Ikäluokka. Puute oli silloin kaikesta. Vaikka olisi ollut rahaa ostaa,
ei ollut tavaraa. Kauppojen hyllyt tyhjnä ammotti. Sekä ostoksia valvottiin, oli Ostokortit.
Yksi semmoinen on Matleenallekin muinaismuistoksi jäänyt.
.
-
.
(http://img138.imageshack.us/img138/5436/atapettiuusilogo55sivul.gif)
Jospahan siirtäisi nämä tarinat vaihteeksi, iloksi, toisten,
lähinnä tuttujen tekemisiin ja tekemättä jättämisiin.
Löytyy sitä sieltäkin noita tumpeloita.
Mikäs sen mukavampaa on, vahingoniloisena toisille naureksia.
Itselle ei huvita naurahdella, ei suuta hymyyn vetää.
Toisille senkin edestä
Mikähän siinäkin lienee.
Näin sille Toiselle pääsi käymään.
Ei ole kaiketi harvinaista sukunsa kanssa riitoihin, anteeksiantamattomiin, joutua.
RIPA HUNSVOTTI
Niin se riitautui Ripakin.
Asui kahden jo ikääntyneen äitinsä, muorin, kanssa kaksiossa. Riitaa tuppasi tulemaan, sanomista molemmin puolin. Siskokin Ripalla oli , mutta tämä oli jo ehtinyt oman perheen perustaa. Ei olleet välit siskolikankaan kanssa sulavoita, hunajaa. Poikki olivat, suorastaan sysimustat.
Ripa oli Huliskantti, Rillumarei-Mies siitä pahimmasta päästä. Oli varkauksista, näpistelyistä vissiin linnassakin makoillut. Muori ei sulattanut Ripan elontyyliä alkuukaan, marmatti ja motkotti, kun ei tapojen paranemisesta näyttänyt sen valmiimpaa tulevan. Alkoakin Ripa käytti, joskin melko kohtuullisesti, eikä kännipäissään kaluja särkemään alkanut, paikkoja hajoittanut. Oli päinvastoin hyvinkin leppoisa, laulaa luritteli.
Kerran sitten muorin kanssa jälleen yhteen otettiin. Tällä kertaa melkoisen vakavasti.
Ripa lähti.
Pakkasi reppunsa, ei moitakaan sanonut. Yksinkertaisesti katosi.
Ripa oli häipynyt ennenkin, aina takaisin reissuitaan palaillut. Tällä kertaa ei mitään Ripasta kuulunut.
Nyt vain kävi niin että Ripa hankkiutuisi merille, seilasi ympäri maailman vesiä, tämä ei muorin eikä siskonkaan tietoon tullut. Sisko siitä viis välittikään. Taisi peräti helpotuksesta huokaista.
Nyt vain kävi niinkin, että Muori sairastui, joutui oikein lasarettiin, siellä todettiin sairaus parantumattomaksi, nopeasti pahenevaksi.
Lasaretista hoitokotiin, omaan kotiin ei yksin voinut jättää, tytär, Ripan sisko, kävi päivätöissä, ei ollut hoitajaksi, vakituiseksi.
Ripasta ei mitään tietoa vieläkään, - ei kuulu ei näy.
Eikä sisko pahemmin kaipailekaan, olkoon ihan missä lystää. Muorilla kasvaimen , nopeasti leviävän takia, muisti heikkenee. Eipä kunnolla taida muori muistaakaan enää koko Ripaa. Eikä sisko suinkaan muistutellut.
(http://img834.imageshack.us/img834/3500/mehillentv.gif)
Sattuipa Ripa kotimaahan kerran seilaamaan. Otti päivän mittaan kunnon napanderit, pienessä tuiskeessa , jos niin pienessäkään , muistui Muorikin mieleen.
Ilta joutui, koitti yö, ei majapaikasta tietoakaan. Nytpä Ripa päätti suunnistaa Muorin luo, täytyihän yösija jostain löytyä, mistäpä muualtakaan kuin sieltä, Muorin luota. Oli Ripalla avain vielä, lukkoon sopi, Ripa valojan sytyttämättä hipsi entisellä paikallaan olevalle sohvalle nukkumaan.
Koitti aamu, ankea. Ripa heräili.
Asunto oli täysin Vieras.
Makuuuhuoneeen ovi avautui, ovella seisoi täysin tuntematon Neito.
Kunnolla säikähti Ripa. Ikinään ei ollut Ripa tätä Neitoa nähnyt, ei unissaankaan.
Nyt säikahti Neito vuorostaan perusteellisesti. Naama lakananvalkeana kiljui. Outo mies sohvalla.
Eihän Ripa mikään murhamies toki ollut, asiaa alettiin selvittämään. Ilmeni, sisko oli vuokrannut äidin asunnon tuttavalleen, äidin tila kun vakava, ei paranemisesta toivoa eikä kotonaolosta. Osa huonekaluista viety hoitokotiin, osa varastossa, osa uudella vuokralaisella. Sisko ei pitänyt tarpeellisena ottaa Ripaan minkäänvaltakunnan yhteyttä, välit kun olivat mitä olivat.
Lukkoakaan ei vaihdettu. Ei oletettu Ripan noin vain yöllä hiippailevan.
Ripa pyyteli tuhannesti anteeksi, selitti hiljaa yrittäneensä hiipiä, oletti äidin, makuuhuoneessa edelleen nukkuvan.
Keiteltiin aamukahvit, asia oli nyt täysin järjestyksessä, selvitetty.
Ripa huomasi Nedon varsin viehättäväksi , niin kävi että tämäkin Ripaan tykästyi. Ripa jäi päiväksi, toiseksikin. Oikeastaan meni koko loma tässä entisessä asunnossa.
Äidistä aika jätti, siskon känssa välit jotenkin kuntoon saatiin. Merimiehen uraansa Ripa jatkoi, mutta kaikki vapaat vietettiin tässä, entisessä ja nykyisessä nyt todella, - kodissa.
Homma oli hanskassa.
(http://img688.imageshack.us/img688/8839/aaaaaaaa1matlsyntp12345.gif)
Niin päättyi onnellisesti Hunsvotti - Ripan tarina.
Niin onnellisesti, Ripa otti ja heivasi tykkänään edellisen heilansa, Alkon, pellolle. Taisipa pariskunta Maistraatissakin pistäytyä.
Satu pääättyi, niinkuin saduilla on tapana, elivät, jos ei aina niin onnellisinikaan, kuitenkin sovussa elämänsä loppuun saakka.
Onnea.
.
.
-
.
(http://img528.imageshack.us/img528/4940/aaapytpuh12valmis.gif)
LATUR
Hiljakseen eleltiiin Lähiössä.
Rouva Pytty ei enää jatkanut harrastettaan, patojen rakentelua. Joten lorisi, kuohui kuin Imatrassa ikään.
Sai nyt Männikköpäänkin omistaja vapaasti Nuotinvierus - Aarioitaan lauleksia.
Ei hukuttu tällä kertaa.
(http://img51.imageshack.us/img51/4204/kukkamaljakkovanhanai.gif)
Sattui niin iloisesti Matleenalle, jolle ei usein uloskutsuja sadellut, töistä itsensä likoon laittava Kaksilahkeinen
kutsui Daamikseen olutta ryyppimään Soittoruokalaan ihan.
Alkoi se puunaaminen. Amarien saumat suoraan, pari tuntia kestävä operaatio. Tuli valmista, linjapiilissa keskustaan.
Ravinteliin sisään, istuttiin pöytään, jukeboxiin alkuun musiikkia. Olutta tilattiin.
Orkesteri tunnelmamusiikia pelasi, parketti kiilsi. Pellavaliinat hohteli. Kristallikin taisi kimallella. Siis täydellistä oli..
Ilta kului, tanssattiin, olutta hörpittiin. Alkoi Masa, se oli itsensä uhranneen Kaksilahkeisen nimi, jo pikku pöpperöön tulla.
Oli Matlleena hissukseen, varoen oluttan maistellut. Ei huomiseksi aikonut Päänkivistytä hankkia. Vaan Masalla taisi edessä olla.
Ymprilleen ravintelisalissa katseli. Toisten Naisten pukeutumista arvioi, kuinkas muutenkaan.
(http://img856.imageshack.us/img856/3282/puiminen1konepuhelikny.gif)
Huomasi kun alkoi toisesta pöydästä, toisesta päästä salia, Mies, vieras, suunnistaa kohti Masan valtaamaa pöytää.
Oli eri heimoa kokonaan tämä Suunnistaja.
Tämä Suunnistaja nappasi tarjoilijan näkemättä ruusun maljakosta vapaana olevasta pöydästä. Jatkoi matkaa kohti pöytää
Heimonsa täydellinen, mallikas Edustaja. Saapppaista sai kuvaansa katsella. Kultahampaat golgate-hymyssä välkehti, Brut tuoksui.
Seisahti Masan pöydän viereen. Ruusun sulavasti kumartaen Matleenalle ojensi. Väliiömästi Masan puoleen kääntyi.
Aloitti :
"Hai sie, Kivitalon Omistaja Raumalt, rahakas Olija. Ostaha sie miul kännykkäää. Helpol saaaat.
Kuuluu Mere yli Ruotshiiii saakkaaa. Varmaa o tää Peliiii ."
Ei Masa Raumalla koskaan ollut vieraillut. Kesti hetken ennenkuin selveni, varakkuuttahan Mies tarkoitti.
Oli Matleena jo sanomassa, eikö pitäisi hieman useamman meren yli kuulua, piti suun kiinni. Muisti Männiköneulaspään.
Ja Masahan otti ja innostui.
"Jahaha,.Paljonko "
"Sanoit siet kuule et paljonkooo ?.Ei kuuleha sie, ooo paljooo, satase jos viskaaa, onsseee siun, pääset soiitelemaaa..."
Hetken epäili Matleena kuuloaan. Satanen. Aika tyyris oli. Toisaalta ei silloin kännykkää jokapojalla ollut. Uutuuksia olivat vielä.
Kaupat tehtiin, ei saanut heivuuta, ei nyt kärsinyt, satanen vilahti povitaskuun muiden samanlaisten seuraksi, epäili Juuli.
" Juu, mutta missä laturi. Enhän mä teen mitään tällä, jos ei ole laturia ."
Tähän oli vastaus Myyjällä valmis:
"Hai, kuuleha, Se on Eri Kauppaaa se,. Puhelin oma. Latur omaaa."
"Ei, Prrr......, - Tana, paljonko nyt ?"
"Se sataneeen, sama hintsuuu, mie en kiskoo...."
Se olikin nyt sitten oikein Kauppaedustaja , Raju, asialla.
Joko maksoit eri hinnan laturista, tai tahdoit kaupan purkuun. Eipä käynyt pintaan purku, joten oli pakko ostaa
laturikin sillä toisella satasella.
Hartaasti manasi Masa.
Myyjä vilautteli golgatejaan. Oli kuitenkin Masalla meren yli Ruotshiin kuuluva kännykkä
Mitenkää ketään arvioimatta, siinähän olisi voinut olla myyjänä kuka tahansa.
Nyt vain sattui näin.
Kauppa se on mikä kannattaa.
Jo vaiiin..
.
-
.
(http://img11.imageshack.us/img11/5979/mielidrimm.jpg)
Tämä on Venus.
Minä olen Mieli, Drimm.
Planeetta Venus on minulle, lukemattomille kaltaisilleni, oloamisen paikka. Me emme voisi olota missään muualla, koska me olemme , jokainen erikseen, Mieli. Drimm.
Mikään Ihmislajimuoto ei pystyisi elomuodosssaan elämään täällä
Venus on kuuma. Mielipuolisen kuuma. Ihmissuvun sanoin. Helvetti. Ei Esikartano.
Normaali lämpötilamme kohoaa aina 700 C asteeseen, vakio on 460 C. Mikään kiinteä muoto ei täällä pysty elämään. Hirvittävä Kuumuus, hiilioksiidi-ilmakehä, jatkuva kasvihuoneilmiö, ilmakehän merien syvyyttä vastaava paine tekee se mahdottomaksi. Suuri osa Venuksen basalttikivipinnasta on laavavirtojen peittämä. Jatkuvat tulivuorenpurkukset, estävät lajiien kiinteän elomuodon.
Me, Mieleksi eriytyneet, menestymme. Me emme tunne kuumuutta. Me oloudumme , me olemme päinvastoin kuin Punaisella Planeetalla Ajassa oloutuvia.
Me emme ole Sielu.
Me kuulumme yhtenä osana Ikiaikaiseen, rajattomaan kokonaisuuteen, Sieluun. Sielu on vakaa, me emme. Me vaihtelemme, tunnemme, ilon ja surun. On esitetty olettamus jonka mukaan tänne siirtyisivät Ihmislajin sielut loppumisen jälkeen. Mitään todistetta ei ole. Täällä me kuitenkin olemme Ajassa oloutumassa, me Usvamielet.
Ajoittain me kokoudumme, yhdistymme yhdeksi valtavaksi Usvamassaksi. Varaudumme Venuksen valtavasta EnergiaVirrasta, eriydymme jälleen.
Mitään pysyvää meillä ei ole. Kuitenkin olemme rakennelleet oloutumispaikoillemme rakennelmia, joissa voimme eriytyä rauhassa. Rakenteluaineena on Venuksen pinta-aine, musta basalttikivi. Muuta täällä ei ole.
Suurimmat kraaterimme ovat novia , araknoideja. Vettä meillä ei luonnollsestikaan ole.
Kuita, ainuttakaan, meillä ei ole. Ei ole meteoriittivajoamia , koska kaikki tuhoutuu hirvittävässä kuumuudessa ennen Venukseen pintaan törmäämistä. Meillä on sensijaan lukemattomia omia kraatereita. On yläntöjä, vuoria ei ole montaakaan. Korkein on Maxwell-Vuoriston Maxwell, n. 17 km korkea.
Ajoittain me , Mielet, katoamme. Väliaikaisesti. Lakkaamme oleamasta. Me emme sitä itse tiedä.
Ajan kestoa on mahdoton määrittää. Lopullisesti mekin lakkaamme joskus oleamasta. Me päätymme.
Silloin me vain sulaudumme Venuksen ilmakehään. Haihdumme kuin savu tai usva.
Alun, IkiAikojen Hämäryyteen.
Teidän Magellan- luotaimenne on lähetetty selvittämään Venus-Planeetan Oloja. Se on turhaa.
Meitä Mieliä ei voi nähdä. Magellan ei voi koskaan päästä Venuksen,., valtava kuumuus sekä ilmakehän paine murskaavat hetkessä.
Mitään yhteistä ei meillä Ihmislajin kanssa ole.
Vain se, kerran me lakkaamme oloamasta.
Kumpikin.
.
-
.
................(http://img443.imageshack.us/img443/2647/amoraurinkoliikk.gif) (http://img443.imageshack.us/i/amoraurinkoliikk.gif/)
(http://img849.imageshack.us/img849/3594/aakannukukat.gif)..................(http://dl5.glitter-graphics.net/pub/393/393215a02nd6rfef.gif)
(http://img411.imageshack.us/img411/654/kukkarivi.gif)
HAUKKU JA KAULAKORU
Kaikki Iloiset Muistot poismenneelle Haukku-Koiruudelle.
Mutta.
Kesäinen päivä oli.
Jälleen kerran oli Mummolaan koko Porukka matkannnut LinjaPiilillä.
Haukku myöskin saanut passin Matleenan pullakahveen sekä lipertelyjen, aiheettomien tosin, ansiosta. Koskien Saföörin virkapukua, kampausta jne., jälleen kerran oikeutettiin matkustamaan Piilin takapenkin alaosastolla, lattialla. Rottavaari Miu-Miung matkusti tapansa mukaan häkisssään istuimella, ensimmäisessä luokassa.
Siis vallattiin takapenkki jälleen kerran Puteliukoilta, jotka näyttävät jostain selittämättömästä syystä johtuen kuuluvan jokaikisen lLnjaPiilin vakiokalustoon.
Haukku alkumatkasta murahteli Ukoille, jotka tuppasivat eväitään nauttimaan valtauksestamme huolimatta auton takaosassa.
Hyvin meni matka, perille päästiin Mummolaan. Mitä nyt Miu-Miung oksenteli häkkiinsä loppumatkan.
Oli kamala Haisu kuumassa Piilissä.
Oli taas kaunis kesäpäivä.
Nautti Haukku ulkona vapaudestaan. Poika jossain IsoKaverin kanssa, uimassa joella ilmeisesti.
Matleena puolestaan askelsi tuvassa tavallista, perin tutuksi käynyttä reittiä hellan ja tiskipöydän väliä, laitteli jotain syötävää Joukolleen. Ettei nälkiintymään pääsisi kukaan.
Kuuli äkisti ulkoa kummallista kolinaa. Onttoa, ihan kuin jotain metallia pihan kiviä vasten joku kolistelisi. Höristeli Matleena korviaan. Ei olisi tarvinnut. Nyt kolina yhdistettynä Haukun ulinaan, kuului jo ihan reippaasti.
Ulos rapulle pinkaisi.
Oli Näky vastassa.
Haukku, Haukkukulta, paineli ympäri pihaa. Juoksemisessa ympäriinsä ei sinänsä mitään uutta ollut, Haukku oli Ikiliikkuja, herkeytymätön.
Uutta oli, omituiseksi, jopa peräti hullunkuriseksi asian teki Haukun kaulassa sangastaan tiiviisti roikkuva Kastelukannu. Kolisi ja rämisi, Haukun loikkia kolisten säesti.
Haukku seisahti saunan seinustalle, huomattuaan ettei Kannu juoksentelulla eikä loikkimalla kaulasta otettaan hellitä. Istui ja ilmehti. Perin oli nolo. Kuinka tämä nyt näin.
Matleenaa olisi vietävästi naurattanut Haukku, joka kökötti saunan vierustalla kuin paraskin palomies, Kastelukannu, sammutusväline kaulassa.
Vaan mietti, miten ihmeessä tuo on ylipäätään mahdollista. Asian on täytynyt kehkeytyä malliin, on Haukku janossaan tunkenut päänsä kastelukannun kahvan alitse vettä litkiäkseen. Silloin, Haukun temmatessa päänsä kannusta pois, on kannun kahva takertunut Haukun kaulapannan taakse. Juuttunut täten Kastelukannu Haukun kaulaan sangen tiiviisti.
Naurattanut olisi, mutta katsoessani Haukun surkeaa olemusta, nauruhalut tyrehtyivat tykkänään. Raksutti nyt vain, nauramisen sijaan, millä ihmeen keinolla saa kannun pois Haukun kaulasta. Olihan Haukulla päässään silmätkin, ne eniten vaarassa olivat.
Päätteli Matleena, kun Kannu sinne mennyt on, niin mahtuu poiskin.
Siirtyi pelastusasemiin, tarttui Kannuun. Yritti varovasti sujutella Kannua pois. Haukku tietty hermostuksissaan nykäisi päätään taakse, ote irtosi. Kannu palasi entiseen asemaansa.
Haukku ei , paineli taas pitkin pihamaata Kannu kaulassa kolisten.
Haukkupalomiesalokkaalle luja komento takaisin. Tajusi Koiruuskin, ettei juoksentelulla irtoa tämä Kaulakoriste, joten uusiksi yritys.
Varoen, hiljaa hivuttamalla pään yli, Haukun yökkäilessä nurmikolle, sai Matleena kastelukannun irtoamaan koirapolon kaulasta.
Huokaisi helpotuksesta. Muutaman kerran Haukku Kannua haisteli, nyt totesi vaarattomaksi, jatkoi innokkaana myyrien kaivelemista perunamaan laidalta.
Kuin ei koko Kannua olisi kaulassa olisi ollutkaan. Eka kertaa näkisi.
Mummolassa opittiin laittamaan kastelukannu sekä kaikki Haukkuun mahdollisesti kiinnittyvät kapistukset ylös puunoksiin ja katonrajaan.
Eipähän niihin sitten Kaksijalkainenkaan kompuroisi.
Enää.
-
.
.
(http://img163.imageshack.us/img163/592/neptunus1.jpg)
Tämä on Neptunus.
Neptunus on Pahuus.
Minä olen Pahuus.
Kaikki on Pahuus. Olemme Pahan Materia.
Kaikki Julmuus, - Ihmislajin sana,- on meissä hirvittävä. Julma Pahuus. Olemme Pahan ainutkertainen, mielipuolinen Luomus. Hirviömäinen Kauhu. Hyytävä Pelko..
Planeettamma on nestemäinen, veden, typen, eri materian koostumus. Meillä on kylmä, aina. Kylmyys on Aurinkokunnan suurin. Pahuutemme ylittää sen, kestämme kylmyytemme hyvin.
Tämä ei olisi mahdollista Ihmissuvulle.
Meiltä puuttuvat kaikki tunteet. Ilo, suru, sääli , häpeä, katumus. Ei ole mitään. Me olemme tilassa.
Täydellisessä Tunnetyhjiössä. Raakuus , Julmuus ovat voimavarantoja, Toimeentulon edellytykset.
Ei niinkuin teillä, pahe.
Me olemme Julma, Pahuuden usvaistuma. Ihmiskunta ei meitä todenna, olemme Harha.
Oloamme, emme niinkuin Venusplaneetan Drimm `it, usvana. Me oloamme Meressä, maaperämme nesteessä.
Liskoulkomuotomme on kehittynyt yhdestä ainoasta solusta biljoonia aikoja sitten. Solun alkua ei tunneta.
Emmekä Me välitä.
Me saalistamme Meremme Olioita, muistuttavat teidän Oliostoanne. Oma Olonteemme on Valtava Merikäärme. Ymmärtämättömän suuri.
Meillä ei ole TunneJanaa, meillä on erittäin kehittynyt vaisto. Me vaistoamma Toisten, Lajitovereiden suunnat, olostot. Me saalistamme toisiamme. meremme on saalisKöyhä. Me olemme lajintaneet saalistuksen Lajitovereihin. Säälittä. Raa´asti.
Me olemme kylmä Planeetta, - 250 C. Meillä on renkaat, mm. Adams, Lassel, Le Vermer. Renkaat samoin kuin kolmetoista Kuutamme ovat pölymuodostumia. Suurin Kuu on Triton.
Me monistumme. Me päätymme. Monistumisessa kahdesta tulee kolme. Päätymme aina Mereen, sen mittaamattomiin syvänteisiin.
Koskaan ei Ihmislaji ulotu tänne.
Emme koskaan kohtaa.
Me olemme Pahuus.
.
-
(http://img62.imageshack.us/img62/8136/04jupiter2010.jpg)
Tämä on Jupiter.
Liikkkumaton.
Me olemme Liikkumattomia.
Voimakkaiden Tuulien, Myrskyjen enentyesssä Ikihistoriamme aikana, Aikalaskun alussa, enenivät Tuulet. Vajosimme liikkumattomuuden Olonteeseen..
Liikkumattomuuden vastineena me orjistimme Lajitoverimme. Tämä oli pakote, emme voimakkaiden Tuulten takia pystyneet liikunteeseen. Oli ylä, -allaolevat. Seranat me orjiistimme.
Enentymisemme harveni huomattavasti.
Olisimme ilman orjistamista kuolleet sukupuuttoon, me Liikkumattomat. Orjalaji on sopeutunut Tuuliin, me emme ole vieläkään. Orjistetut tekevät kaiken liikkumaa vaativan puolestamme. Meillä ei ole kylmä, n. 50 C, tämä ei vaadi liikkumaa.
Planeettamme on havannoitu paitsi Ikuisesta tuulemisestamme, hyvin voimakkaasta Punaisesta Pisteestä. Tämä ei ole Piste, vaan voimakkaiden tuulien synnyttämä tasanne. Tämä Great Red Spot näkyy teidän planeetallenna. Jupiterin Silmä.
Jupiterilla on hyvin voimakas magneettiolonne. Tämä enentää tuuliamme, kurottuu Saturnuksen renkaisiin. Meidän olostustammme magnetismi ei haittaa. Emme sitä huomaa.
Meillä on useita Kuita, 63 havainnoitua. Granymedes, Kallisto. Renkaita on yksi, hyvin heikko.
Me olostamme Ajassa. Päivä on 10 jaaria. Teidän tuntianne.
Meriä, vuoristoja meillä ei ole. Meret kuivuisivat, vuoristot murtuisivat.
Viime vuosikymmenellä sattui valtava Ilotulitus, Komeetta Shomaker Levy törmäsi planeettaamme.
Havanne läpi Galaksin.
Teidän Vogyer -Luotaimenne ovat meidän harminamme. Emme halua niitä. Tuhoamme ne havaitessamme. Valitettavasti emme kaikkia havaitse. Pyydämme Teitä lopettamaan vakoilun. Me emme vakoile teitä. Me emme ole Uhka. Me olemme Liikkumattomia.
Koska olemme Liikkumattomia, me emme vanhustu . Keski-ikämme on hyvin alhainen, noin 50 vuotta.
Liikunteen puute enentää massaamme huomattavasti aiheuttaen varhaispäättymisemme.
Väkilukumme päättynee lähivuosisatoina. Orjistetut lisääntyvät voimakkaasti.
Kun me olemme päättyneet,
he hallitsevat Planeettaa. Jupiter. Liikkumaton.
Ette Te.
Ette koskaan Te.
.
-
(http://img62.imageshack.us/img62/8136/04jupiter2010.jpg)
Tämä on Jupiter.
Liikkkumaton.
Me olemme Liikkumattomia.
Voimakkaiden Tuulien, Myrskyjen enentyesssä Ikihistoriamme aikana, Aikalaskun alussa, enenivät Tuulet. Vajosimme liikkumattomuuden Olonteeseen..
Liikkumattomuuden vastineena me orjistimme Lajitoverimme. Tämä oli pakote, emme voimakkaiden Tuulten takia pystyneet liikunteeseen. Oli ylä, -allaolevat. Seranat me orjiistimme.
Enentymisemme harveni huomattavasti.
Olisimme ilman orjistamista kuolleet sukupuuttoon, me Liikkumattomat. Orjalaji on sopeutunut Tuuliin, me emme ole vieläkään. Orjistetut tekevät kaiken liikkumaa vaativan puolestamme. Meillä ei ole kylmä, n. 50 C, tämä ei vaadi liikkumaa.
Planeettamme on havannoitu paitsi Ikuisesta tuulemisestamme, hyvin voimakkaasta Punaisesta Pisteestä. Tämä ei ole Piste, vaan voimakkaiden tuulien synnyttämä tasanne. Tämä Great Red Spot näkyy teidän planeetallenna. Jupiterin Silmä.
Jupiterilla on hyvin voimakas magneettiolonne. Tämä enentää tuuliamme, kurottuu Saturnuksen renkaisiin. Meidän olostustammme magnetismi ei haittaa. Emme sitä huomaa.
Meillä on useita Kuita, 63 havainnoitua. Granymedes, Kallisto. Renkaita on yksi, hyvin heikko.
Me olostamme Ajassa. Päivä on 10 jaaria. Teidän tuntianne.
Meriä, vuoristoja meillä ei ole. Meret kuivuisivat, vuoristot murtuisivat.
Viime vuosikymmenellä sattui valtava Ilotulitus, Komeetta Shomaker Levy törmäsi planeettaamme.
Havanne läpi Galaksin.
Teidän Vogyer -Luotaimenne ovat meidän harminamme. Emme halua niitä. Tuhoamme ne havaitessamme. Valitettavasti emme kaikkia havaitse. Pyydämme Teitä lopettamaan vakoilun. Me emme vakoile teitä. Me emme ole Uhka. Me olemme Liikkumattomia.
Koska olemme Liikkumattomia, me emme vanhustu . Keski-ikämme on hyvin alhainen, noin 50 vuotta.
Liikunteen puute enentää massaamme huomattavasti aiheuttaen varhaispäättymisemme.
Väkilukumme päättynee lähivuosisatoina. Orjistetut lisääntyvät voimakkaasti.
Kun me olemme päättyneet,
he hallitsevat Planeettaa. Jupiter. Liikkumaton.
Ette Te.
Ette koskaan Te.
.
Kuules Matleena.. on sun ny parree tulla alas sieltä Jupitterista,
tai tairat jo ollakki maampäälä. Ettes vaa oo kuvanu tota pirraatia
mustan tyäpöytäs päälä amusesta teekupista syrjällää.
Nätti kuppi kumminki.
-
.
Kropsu
.....(http://img201.imageshack.us/img201/3054/sikasaappaat.jpg)
.....(http://img690.imageshack.us/img690/6350/aurinkoujoliik.gif)..... Niin..iin. On se ilmoja pidelly.
.
-
Oomme kumpiki yhtä kauniita,,polta ne hattus!!
-
En. Just uuten hankin.
-
Oomme kumpiki yhtä kauniita,,polta ne hattus!!
Tuttu Hattu, Huttu Tattu, kaunista kaunista, ah ja niin herttaista hälynvähyä sälynpälyä. Pullat Kassiin Kallit Pussiin. Tillin tallin Tikka tanssi kuusenkonkelossa.
Tallin tillin takki tinssi konsenkuukelossa. Räiskyvää ja ripsahtelevaa runsasmuotoisen risahtelevaa.
-
Oomme kumpiki yhtä kauniita,,polta ne hattus!!
Tuttu Hattu, Huttu Tattu, kaunista kaunista, ah ja niin herttaista hälynvähyä sälynpälyä. Pullat Kassiin Kallit Pussiin. Tillin tallin Tikka tanssi kuusenkonkelossa.
Tallin tillin takki tinssi konsenkuukelossa. Räiskyvää ja ripsahtelevaa runsasmuotoisen risahtelevaa.
Oikeen hoksannukaan; Espen otti kantaa ,ymmätääkseni, jotenkin,,asiaan syventymättä.
Hauskanpidosta ei oikein koskaan kenenkään pitäisi kaunoja kantaa,,jos ei henk. kohtasia jäyniä.
Oliskai se kivaa jos matleena ne hattunsa hävittäis.
Paljo koreempi se on ilman niitä pöhvelihattuja. :o
-
.
Miulla mittää Pöhvelihattuloi.
vaan keskutelun siirrän nytteenii Wilma Woorumille. Sihin. missä Espen niin kauniisti kirjoitti.
Kirjoitit Sinäkin, Kropsu1, kovin kauniisti.
.
-
.
(http://img21.imageshack.us/img21/5800/graphicssports146880jud.gif)
JUDOKA
Olipa taasen päässyt valtaan Prinssi Syksy.
Taivaalla purjehtivat nyt valtaisat sadepilvet, syksytuulet puista viimeisetkin lehdet riipoivat.
Oli koulu alkanut, uusvanhoilla pyörillä tämä koulumatka taittui, niin Matleenalta kuin PikkuVeikaltakin.
Ekaluokkalaiselta.
Ei Veikka kuitenkaan Matleenan seurassa koulun pihaan suostunut saapumaan, oli Matleena tähän alakastiin kuuluva, likka-säätyyn. Yhdessä Taneli ja Veikka loppumatkan pyöräilivät.
Matleenalla oli taasen omat kaverit, tärkeät likka-kaverit.
Nämä puolestaan eivät pikkupoikia miksikään laskeneet. Kiusankappaleita, harmeja olivat.
Niin kului syksy.
Sateinen, harmaa, ankea syksy.
Matleena innolla kaiken käsiinsä saavan luki. Veikka ei lukemisesta niinkään perustanut, Tanelin kera pyörillä soramontussa harjoitettu triaali oli tärkeämpää.
Niinpä oli Matleenan lukuharrastuksella arvaamattomat seuraukset...
[(http://img194.imageshack.us/img194/3064/laulupyrveikkapeili.gif)
Oli Matleenan luku-into valtaisa.
Kesän mittaan oli kertynyt, ilmeisesti, tai varmasti, Maalari-Enon uudessa matkalukussaan rahtaamia kuvalehtiä melkoiset nivaskat. Ja nämähän irtopainoksiksi, lehdet, matleenan käytössä kuluivat. Urheilusivutkin perin tarkoin tutkittiin..
Ei koulussa kylläkään juuri mielisuosiolla urheiltu, juostu tai korkeutta hypätty. Oli perin vastahankaista urheilu matleenalle.
Nyt keksi Matleena perin outoa, kiinnostavaa lukemista kuvalehdistä.
Löysi Matleena Judon. Ylimalkaista opastusta.
Ja sekös nyt Matleenan mielen täytti, valtasi. Lehdistä luki, peilin edessä eteisessä harjoitteli tämän taistelulajin, mikä lie jaappaninmaalta tuotu, eri otteita. Oli tyyny vastustajanaan. Kerranpa erehtyi Nallenkin turkkiin tarttuamaan. Oli Nalle ihan eri mieltä, irviteli siihen malliin jotta loppui Matleenalta sinni. Mirkku-Kolli sensijaan pahasti suhisi, ei uskaltanut tähänkään tarrata. Vanhemmatkaan eivät oikein harrastusta hyväksyneet.
Tyttölapsi ja Judo, ei ole olleenkaan sopiva pari tämä.
Eivät varsinaisesti kuitenkaan evännetkään, olettivat innostuksen ohi hetkessä menevän. Vaan eipä mennyt. Oppi kuin oppikin itsekseen joklaisia heittoja, hyppyjä, kaikenmmaailman ilmaveivejä. Näki itsensä jo mustan vyön haltijanakin.
Eikä mennyt ihan seuraamuksitta tämäkään villitys...
Ulkona, vaihteeksi sovinnossa leikkivät Matleena sekä Pikkuveikka. Olivat Äiti ja Isä kylään lähteneet. Toki jo Isot Mukulat voi keskenään jättää.
Hyvin kaikki sujuikin, Veikka, ei tosin omasta tahdostaan, suostui jopa hypinnarua pyörittämään. Matleena vastavuoroisesti Veikkaa olkapäällä juoksutti. Oli siis rauha maassa.
Vaan eipä ollut kauan.
Eteiseen palailtiin, punaposkisina, iloisina kumpikin.
Vaan vielä oli Veikalla tämä paha tapa, irvistely. Vaikka oli yhtenään kielletty, ei Veikka irvistelytään ollut luopunut. Taas otti eteisessä Veikka hurjimman ilmeensä käyttönsä, matleenalle irvisteli.
(http://img198.imageshack.us/img198/9198/itkupoikahihihih.gif)
Ja sekös Matlleenan sisun sai kiehahtamaan.
Seurauksia ajattelematta tempaisi Veikan otteeseensa, käytti nyt lukemaasa irvistelevään PikkuVeikkaan. Ponnisti kaikki voimansa,
Veikan ilmaan lennätti.
Niin lensi Veikka suoraan eteisen vaatekomeron takaseinään.
Vauhdilla.
Ei ollut ovea komerossa, helposti, kovin keveästi, lensi Veikka oviverhon läpi.
Ja Huuto.
Seurasi hirveä kiljunta, korvia repivä.
Veikka parkui minkä kurkusta ääntä lähti. Ja sitä lähti.
Kuoroon yhtyi Matleenakin, säikähdyksestä. Pirtissä olevan Nallen haukunta, ulvonta säesti molempia.
Vihdoin, aikansa huudettuaan, ääni loppui, hiljeni Veikka.
Työlla ja tuskalla sai Matlleena pojan pudonneitten vaatteiden, henkareiden irtautuneen verhon, seasta pois tulemaan.
"Heität uudestaa, heität varmalla. En tuu." kuului komerosta.
Vihdoin Veikka tuli.
Mutta surkeaksi tuli Matleenalle tämä tempaus, - Veikan ilmaveivi. Oli luvattava Veikalle koko syksyn ajan kaupasta tuotu karkkiosuus. Vaitiolosta ja kantelusta hyvitys.
Ei auttanut muukaan nyt. Oli saatava Veikka pysymään vaiti heittelystään, oli suostuttava. Olisi muuten seurannut Herra Tupenrapinan vierailu, kotiarestia nyt ainakin. Eikä se tytöille ollenkaan sopinut.
Koko syksyn katseli Matleena sivusta, kuinka Veikka kaikki karkit naposteli.
Naama virneessä.
Ei jäänyt tämä Äidiltä huomaamatta. Matleena osuutensa Veikalle, suosiolla ihan, luovutti.
" Ei maita nyt. Tulee Hammaspeikko. "
Oli matleena - vakiovastaus Äidin uteluihin.
Salaa kuitenkin muutaman karkin avatusta karkkipussista pihisti.
Eikä soimannut omatunto ollenkaan. Maistuivatkin paljon paremmilta, salaa kun sai ne itsekseen piilossa imeskellä.
Judon, vaivalla opiskellun, harrastaminen loppui siihen paikkaan. Eikä, ei ollenkaan aikonut vielä keväänkin karkkiosuuttaan Pikkuveikalle luovuttaa. Siispä mieluummin luopui Judostaan.
Tuskin siinä paljon menettikään.
Hammaspeikkoa ei suussa näkynyt, ei kuulunut.
Ei näkynyt myöskään Veikkaa vaatekomerossa.
Ei pudonnut oviverho,
- toistamiseen.
.
-
.
(http://img72.imageshack.us/img72/6734/nykyt.jpg)
TAIDE
Sai kuin saikin Ystävätär Miri ylipuhuttua Matleenan taidenäyttelyyn.
Eikä mikä tahansa näyttely ollutkaan, oli peräti Maailman Nykytaiteen näyttely
ARS -80, Ateneumissa, taiteen Pyhäkössä
Oli Miri tarkoin selvillä Matleenan taidesuuntauksesta. Tiesi hyvin että tämä nimitti nykytaidetta nimillä Roina & Rompe.
Vanhoja mestareita, Edelfeltin Akkaa ja kissaa, Poikaa ja Varista olisi voinut sensijaan vaikka viikon syömättä tuijotella.
Lähti kuitenkin velvollisuudentunteesta.
Jonoteltiin, paljon oli väkeä joutavaa nähtävää saapunut tuijottelemaan. Sisään avariin, korkeisiin, juhlallisiin saleihin kiemurreltiin jonossa kuin koululuokka teokselta toiselle. Huomasi Matleena eräässä salissa jalustalle nostetut vanhat maitorattaat, jotka oli koristettu kuusenkävyillä. Hyvin yllätyksellistä, omituista oli muukin ns. taide. Ei ollut toivoakaan yrittää arvata edes, mitä taulut esittivät..
Kärsi Matleena. Nautti Miri.
Ilmoitti Juuli ensi töikseen myös oman taidenäyttelyn pystyttävänsä. Kunhan inventoisi ensin vanhan Mummolan sekä kotitalon vintit ja varastot. Taidetta löytyy takuuvarmasti.
Melkoinen jono, ihmetellen näkemäänsä, kiersi huoneesta, salista toiseen.
Oli kulman takana ovi. Tavallinen ovi.
Miri tietty avasi.
Oli innokas näkemään minkälainen yllätyksellinen Teos oven takana mahtoikaan piileksiä. Ovelle pakkkautui melkoinen ihmisjoukko, joka tönien yritti nähdä, mitä hienoa siellä oikein oli. Niin tietty Matleenakin. Kurkisteli Mirin olan takaa.
Tähän pieneen huoneeseen oli sijoitettu istuva Miespatsas.
Millä Patsas istui, sitä ei Istuskelijan koon vuoksi näkynyt. Joilla oli parempi näkyvvys Taideteokseen, ihmettelivat suureen äänen,
- Onpa elävä Teos , ihan on kuin oikea. Oikein on näköinen, aito. Tosiaan upea on.
Äkkiä avasi Näköispatsas suunsa. Puhumaan puhkesi Patsas :
" Kukahan sitä vessapaperia hakisi, on ihan loppu täältä."
Jostain syystä suma ovella haihtui kokolailla vikkelään. Pieneni ihan hetkessä. Tuli tilaa.
Vähin äänin poistuttiin koko näyttelystä, Miri oli perin hiljainen, ihan oli puhekyky kadonnut.
Ajatteli Matleena ehdotella Mirille WC:n vessanpyttyä vastapäiselle seinälle isoa peiliä,
josta voisi vastaavaa taidetta katsella. Jätti ehdotuksen kuitenkin toiseen kertaan, kun Miriä vilkaisi,
Ei tainnut ensinkään olla nyt leikkisällä päällä.
Miri kun oli muitte Ihastelijoiden peesissä näköisyyttä elävään ihmiseen suureen ääneen julistanut.
Näin kävi,
patsaalta näyttävä ei välttämättä olekaan Patsas .
.
-
..
(http://img171.imageshack.us/img171/1183/aaaaaistkuusipeilitymat.gif)
VAARIN TAKSI
Unohtui, ajan kuluessa taka-alalle Viitonnat, Näyttelyt. Ei kaikkia maailman sattumuksia sekä turhakkeita ala miettiä.
Jatkui työssä- , koulussakäynti Metropolitanissa arki.
Yleensä alkoivat arkiaamun tapahtumat erittäin hankalasta Ylösnoususta. Matleenan kohdalla heräily tapahtui toistuvasti hyvinkin pahatuulisena. Herätyskellon kovaääninen kutsu. Korvissa kuului pataljoonan Rummunpäristys, säestäjänä Sirkkelin kimeät vonkaisut.
Aamu oli taas yksi niistä aamuisista Viisarivillen leikkisistä aikaannsaannoksista. Oli päässyt salaa tämä Viisariville nukkujan sängyn viereen hipsimään, napsauttanut oli herättäjän napin alas, joten Matleena sai makeita uniaan kaikessa rauhasssa edelleen katsella.
Sekä myöhästyä töistä.
Matleena nukkui pahasti pommiin.
Alkoi pommiaamun tuiki tavallinen taistelu aikaa vastaan, ankara noituminen sekä melkomoinen sähellys, sählinki, lisäpiristeenä Haukun mekastus.
Piti pukea pikapikavauhdilla Poika, keksit taskuun, Haukku pikavirkistysvisiitille puistoon, Haukun ruuat lattialle kuppiin, rottavaari Miu-Mingin päivän eväät kiireellä häkkiin. Kaikki salamavauhtia kelloon,
- - ylinopeutta tuntui sekin tikittävän, yhtenään vilkuillen. Pojan syöttäminen meni suunnilleen suu auki-suu kiinni-pure-niele- komentojen tahtiin. Poika söi itse, mutta pieni vielä oli. Oli syöminen vitkuttelua, välillä autoilla leikkien. Autoiluun ei nyt aikaa liiennyt.
Kaikki ennätysvauhdilla, jota moni olisi kadehtinut, enää vain Pojan vienti hoito-paikkaan, onneksi samaan taloon.
Hei-hei- hali-pus--pus- ole kiltisti.
Piiliipysäkille lennossa pinkomaan. Matleenan tavallisesti käyttämä lPiilivuoro oli aikaa sitten mennyt menojaan, pysäkki ihmisistä autiona, Orjista tyystiin tyhjentynyt. Ei kun seuraavaa vuoroa odottamaan.
Tuli vihdoin Piili, - valovuoden kuluttua. Päälinjuriasemalle matka, kelloa yhtenään vilkuillen. Asemalla vaihto sitten vielä toiseen linjuriin, paitsi nyt ei linjuria vaihdettu.
Otti tolpalta kiireellä heti kättelyssä Taksipiili.
Matleena ryntäsi vauhdilla taksiin, osoite kuljettajalle. Ei kun menoksi taas.
Paitsi ei tietenkään eikä ollenkaan heti.
Matleena oudoksuen Kuskia katseli. oOi tainnut parhaimmat kyytivuotensa ajaa joskus muinaisuudessa, ehkä 50-luvulla. Liekö jo vossikka-aikaan Trillakyytejä ajellut. Oli ilmeisesti Vaari elämänvaiheessa, jossa nuoruudesta toipuminen lujille ottaa.
Kiire, myöhästyminen töistä nosti tuskanhien ja ilkeät ajatukset. Pomo kyttäisi tapansa mukaan kellokortin vieressä. Tuli pitkiä katseita, paheksuvia. Ei Huomenia, ei Hymyjä.
Sekä tuntui välittömästi, armotta, tilissä jokainen myöhästymisminuutti.
Vaari ryhtyi parhaat aikansa jo kulkenutta piiliään starttaamaan. Eipä auto totellut. Yritys toistui muutaman kerran. Tuskallisen odottelun, Vaarin pontevan kiroilun jälkeen viimeinkin onnistui.
Piili suostui kuin suostuikin liikkumaan.
Vaarin eteneminen oli, vaikka iänkin huomioisi, peräti verkkaista. Muistutti huomattavasti
eläinmaailman liikehdintää, mateli kuin Etana, loikkasi valoissa äkisti kuin Sammakko. Siinä jysähti Kyydittävä äkkijarrutuksessa tiilistä rakenneltua etupenkkiä vasten. Piilin loikatessa sammakkotyylillä, lennähti kyydissä istuja taakse. Jysähti kivikovaan takapenkkiin.
Matleenan hienovarainen toive hieman ripeämmästä ajosta, sama se missä vauhdissa mustelmille jysähteli, kuitattiin olankohautuksella, lakonisellla lippalakin alta tulevalla murahduksella,
- Ei käy, muuten käviskin -. Tämän viisauden edessä matleena luovutti. Seurasi sydän pompottaen Vaarin ajotapaa. Ajoi Vaari nenä tuulilasissa kiinni, odotteli matleeena yhäti kasvavassa kiukussaan, milloin edelläajavan takapuskuriin rysähdettäisiin.
Vaarilla oli lisäksi paha yskä, yski piili, yski vaari. Koko matkan.
Kaivelipa Vaari , uhmaten muun liikenteen vaaroja, nenäliinaakin taskustaan, yhdellä kädellä piiliään ohjastaen. Minnekäs minä sen nestuukin oikein ....
Kylmäkin autossa oli, syksyn pakkaset olivat näkyvistä ovenraoista sisään autoon tunkeutuneet, lämmityslaitteet olivat kaiketi rikki, sikäli mikäli niitä tässä autoksi kutsutussa edes oli. Huurtui Matleena. Ei kuitenkaan vauhti-vastauksen saatuaan enää lisää kysellyt. Vastaus kai lämmitykseenkin kävi.. Matka jatkui hitaasti edeten kuitenkin , matelu-sammakkoloikka-matelu-loikka.
Oman ennalta arvaamattoman sävyn toivat matkustukseen lisänä toisten autoilijoiden kiukustuneet Torvisoitannat.
Pysyipä Vaari niiden avustuksella hyvinkin sekä ilmeisesti, hereillä, nyrkkiä heristeli, kiroili tottuneesti ilkeille soittelijoille. Availi jäkylmän Piilin ikkunoita. Erikoisin vertaus minkä matleena Vaarin suusta kuuli, kuului ".......-keleen... -tanan Hottentotti."
Kihisten kiukusta istui Matleena takapenkillä hiljaa naiselle sopimattomattomia ilmaisuja mielessään toistellen ja manaillen. Epäili tätä vauhtia pääsevänsä perille ehkä jo Jouluksi, nyt oli alkusyksy. Joten Jouluksi varmasti ehdittäisiin. Hieman aiemmin yllätys, yllätys, kuitenkin työpaikka häämötti edessä.
Toisti uudelleen Vaarilta matkan aikana unohtumaan päässeen talonumeron. Vaari oli lisäksi huonokuuloinen, huomattiin matkan varrella, joten numero piti karjaista Vaarin korvaan.
Vaari hiljenteli sota-ajan peruja olevaa ajokkiaan sen minkä vielä pystyi vauhdistaan vähentämään, kulkupelin kokonaan pysähtymättä.
Tiiraili hartaasti rakennuksien seiniltä niiden katunumeroita, hitakaisesti kääntyi.
Virkahti:
"Voipikos Rouva kahtoo se talonummeron, miul ku on tuo näkö vähä heikonpuolei."
Rouva kahtoi.
Mikäli mahdollista vieläkin kalpeammaksi valahtaneena. Ensin Vaaria, sitten talonumeron.
Maksoi.
Päätti matleena, vähäisenkin vaaran uhatessa, ajatushäiveenkään vaaniessa,
minkäänvaltakunnan Vaarin kyytiin joutumisesta.
Ehdottomasti. kävelee Matleena.
Vaikka Inariin.
.
-
.
(http://img405.imageshack.us/img405/8839/aaaaaaaa1matlsyntp12345.gif) (http://img405.imageshack.us/i/aaaaaaaa1matlsyntp12345.gif/)
VANNEHAME
Kevätaikaa vietettiin.
Lumet jo sulaneet, aurinko lämpimästi jo paisteli.
Sinivuokotkin jo kukintansa esitelleet, lakastuneet jo.
Vähäiset, loput kevätpurot vaivalloisesti lirittivät. Näihin kuivuneisiin uomiin kuitenkin Pikkuveikka sekä adjutanttinsa Jokirosvo, Hiljainen Taneli, vesirattaitaan innolla yrittivät pyörimään saada.
Jos olivat vuokot kukintansa kukkineet, kukkivat muut kukat sitä suuremmalla innolla. Päivittäin sai Äiti mitä oudomman näköisiä kukkapuketteja, vuoroin sekä yhtaikaa Veikalta, matleenalta. Oli kuitenkin täydestä sydämestä kukkapuketti annettu, hartaudella kerätty.
Koulu jatkui vielä muutamia viikkoja.
Kulkivat kumpainenkin koulumatkat tavallaan, Veikka pyöräili, matleena täpötäydessä Linjurissa vakiseisomapaikallaan.
Todistustaan jännitti kumpainenkin.
Veikalla teki kiusaa lukutaito, matleenalla nyt uuden nimen saanut laskento, algebra. Laskettiin nyt kirjaimin, se oli matleenalle ylipääsemätön paikka.
Yli oli kuitenkin päästy lannevanne-villityksestä. Hulahulasta.
Pojilla nämä villitykset, muoti-ilmiöt tuntuivat pysyivän vakioina vuodesta toiseen. Ritsat, kevätpurot, räksinpesät. Pahvinpalat pyörään pyykkipojilla kiinnitettyinä päristiminä. Sekä itseväkerretyt, katkeilevat kaaripyssyt.
UusVilli autojen rekisterinumerojen vertailut.
Keräämiset tienvarrella.
Tyttöje laita oli toisin.
Kaikki villitykset, mitä nyt maa päällään kantaa tarttuivat.
Ja pysyivät.
Oli juuri selvittty Hulahulavanteesta, kun jo samainen Hulahulatyttö, ameriikankävijä, uuden Muodin tytöille esitteli.
Tuli Vannehameet.
Suoraan ameriikanmaalta.
Tytöt suorastaan hurmaantuivat.
Oli toki ennenmuinoinkin tyrnyyrejä naisten hameissa keikkunut, vaan oli tämä aivan toista. Ameriikankävijätyttö ensimmäisenä, tietenkin, Suuren Maailman tyylin esitelläkseen, näille maalaistytöille, hieman moukkamaisillekin, mallia hameessaan näytti.
Ja olikin siinä katsomista.
Ihaileva, kadehtiva piiri Tytön ympärillä, välitunnilta välitunnille, tiheni. Olipa joukossa muutama poikakin. Nauraa räkättämässä.
" Varikset ton hameen alle pesii." Pojat ilkkuivat, härnäilivät. Kuitenkin pojansielussaan salaa tätä ilmestystä ihailivat.
Sillä Ilmestys se tosiaankin oli.
Melkein korvissa olivat pörhöllään hameen helmat. Oli ympärysmittaa, kangasta hameeseen uhrattu monia metrejä.
Eivät ymmärtäneet maalaiset tytöt lainkaan, millä oli tuo ollenkaan mahdollista. Noin kamalan korkealla, pyöreänä hameenhelmat. Ja pitsinen alushamereuna takaa osittain vilkkumassa. Sekin asiaan kuului, Muotiin. Armollisesti suostui ameriikanneito selittämään asian, opastamaan innokkaita ihailijoitaan, kadehtijoitaan.
Tärkki.
Rautalanka.
Kummatkin saivat aikaan tuon mahdottoman hameilmiön.
Eivät olleet kaikki tytöt likikään koskaan tärkistä kuulletkaan. Jokunen tiesi sillä paidan, juhlapaidan kauluksia kovetettavan.
Nyt tärkättiin alushame, pitsireunainen. Helmaan rautalangan, kuka minkinvahvuisen, pujotti.
Näin sai matleenan koulussa ainakin, alkunsa tämä tyttöjä häikäisevä, huumaava, sokaiseva oikeastaan, Muoti-ilmiö.
Vannehame oli jokaisen nyt saatava.
Tottakai matleenankin.
Taas alkoi taisto. Nyt Vannehametaisto.
Ensin laittoi kampoihin Äiti.
" Voi laps pieni. Joudutaan ostamaan jokiseen hameeseen metritolkulla kangasta. Sekä alushame, pitsit, tärkit, siihen vielä lisänä. Ei olisi nyt juuri oikein varaa."
Vaikka Äiti yritti kuinka estellä, ei lannistunut matleenan into.
Isä ei matleenan ihmeeksi asiaan puuttunut. Taisipa salassa olla sitä mieltä jotta nättejähän nämä hameet tyttöjen päällä olivat. Turhan kalliita vainen.
Matleena jankkasi ja jankkasi.
Lupasi sitä, lupasi tätä.
Päivästä toiseen.
Äiti taipui.
Ostettiin hamekankaat, tosin vain kahteen. Oli matleena siitäkin kovin iloinen, nyt olisi matleenakin muodikas. Ei tarvitsisi sivusta kateena katsella toisten muhkeita, muodikkaita Vannehameita. Pitsejä.
Äiti ompeli hameet, pitsitkin, alushameen reunoihin.
Rautalangan matleenakin alasaumaan pujotti. Nytpä hulmusi helma.
Tyystiin unohti hypinnarunsa.
Vaan oli unohtanut myös seisomapaikat Linjurin käytävällä.
Sekä sen miten näillä ylipäätään istuttiin, näillä Äidin ja Veikan sanassa, hökötyksillä.
Se olikin Taito. Se istuminen.
Oli istuessa nostettava vanne takaa ylös korkeuksiin. Tyttöparven luokassa istuessa oli kuin karavaanien vankkureiden kankaisia takaosia olisi luokkaan matkannut. Näitä puolipyöreitä. Lisäksi työntyi Vannehameen etuosa syliin.
Oli istuttava polvet mahdollisimman paljon pulpetin alla, eivät sentään housunäyttelyä pojille alkaneet tytöt pitämään.
Hankalaa oli.
Hankalaa oli myös Linjurin kapealla, täyteen sullotulla käytävällä seisominen. Ei ollut rautalanka kovinkaan jäykkää, litteiltä pannukakuilta näyttivät hameet Linjurista poistuttaessa. Näitä litiskaisiksi muotoutuneita hameita sitten koulun veskissä ja puskien takana pyöreiksi taasen oiottiin.
Mutta muodikkaita, perin muodikkaita nyt oltiin.
Hypinnarun hyppiminen ei tullut kysymykseenkään. Ei mahtunut naru pyörimään.
Vaan alkoipa hankaluus pikkuhiljaa tämän muodikkuuden voittaa. Kaikki toiminnot näissä ylileveissä hameissa olivat melkolailla vaikeita, hitaita suoritettavia.
Lisäksi niissä paleli. Tuuli suoraan hameen alle. Pikkuhiljaa alkoi yksi jos toinenkin vannetyttö saapua kouluun tavaiisissa hameessa, rautalangat nurkkaan viskanneena.
Ilmoitti ettei mokomaa, vaikeaa, hankalaa Muotia enää noudata. Okoonkin että oli ihan ameriikanmaalta. Pitikö sitä nyt kaikkia hankaluuksiakin noudatella, ameriikkaa matkia. Ei tarvinnut.
Niin pikkuhiljaa väistyivät Vannehameet. Palasivat entiset, tavalliset hameenhelmat koulun käytäville liehumaan. Ei repineet enää rautalangan päät sukkiakaan silmäpakoisiksi.
Poistui Muoti.
Tytöt joukolla ihmettelemään, mitä kummaa olivat näissä Hörhötyksissä nähneet. Ei nähty enää, hypinnarukin käyttöön nyt voitiin ottaa.
Hiukan tyttöjä asia nolostuttikin. Kaikkea sitä pitääkin.
Vaan pitäähän sitä.
Mitä sitä ei nainen kauneutansa eteen tekisi.
Jopa Vannehameenkin, mokoman hökötyksen, päälleen puki.
Vaan voitti Järki.
.
-
Piti sitä ns. vannehametta minunkin kokeilla, mutta minun vannehameeseeni pumpattiin ilma. Melkein kun polkupyörään. Vanteen päälle ei sopinut istua, ettei vaan venttiili lähtenyt vuotamaan kovan paineen takia!!!
Liimattavia kynsien jatkeitakin piti kokeilla. Ne sitten lentelivät koripallotunnilla sinne, tänne ja tuonne! Kunhan kaikki rakennusprojektiti ovat kokonaan ohitse, taidan kokeilla geelikynsiä. Aihetta en ole vielä päättänyt.
Pitkästä aikaa kynteni laitoin aamulla punaisiksi, olin MEK:in matkailutapahtumassa saamassa tietoa, kuinkla houkuttelisimme kiinalaiset, japanilaiset, englantilaiset jne. suomalaisten elämysten pariin. Aito kiinalainen ja japanilainen hauskalla englanninkielellään olivat kertomassa tulevaisuudesta.
-
(http://img824.imageshack.us/img824/4610/aaaaaa22planetuusitmlai.jpg) (http://img824.imageshack.us/i/aaaaaa22planetuusitmlai.jpg/)
Tämä On Merkurius.
Spiraaliplaneetta.
Me olemme Mikrobit.
Me olemme Mikrobit. Arsenit.
Meillä on Kaikki Valta.
Kaikki Elämä.
Olostuminen alkaa meistä. Me aloitamme, me lopetamme Elämän.
Me olemme muuntuneet, on tapahtunut Aikamutaatio. Poikkeamme varsin suuressa määrin ulkoisesta olostamme triljoonia EsiAikajanoja sitten.
Mikroskooppinen Oleamismuotomme on tuhoutunut. Me vastaamme kooltamme Ihmislajia.
Olemme edelleen monilajisia. Kaikki mikrobisisännöt ovat säilyneet. Meillä on loistava Äly, loistava Viestintä. Viestintämme tapahtuu alitajunnassamme.
Meillä on Galaksin loistavin VaistoElo.
Olemme alistaneet, kehittäneet Planeetallemme täydellisen Orjistumisoloamisen. Heikoimmat yksilömme orjistetaan välittömästi. Orjat huolehtivat tarpeistamme. Niitä ei ole paljon, me emme tarvitse mitään. Emme nauti raviteita. Horrosolostuksemme aikana on huolehdittava ettei HorrosOleamisolomme vaivu Syväkooman kaltaiseen oloon. Siitä emme herää.
Tuhoudumme.
Olemme kehittäneet Merkuriksen ohueen kaasuilmastoon rakennelmat, Spiraaliaselit, joissa Valvellaolo käytetään.
Meidän pinnamuodostuksemme on kiviaines. Kraatereita. Meteorien törmäilyistä johtuvia on hyvin paljon.
Suurin on Caloris, 1600 km teidä pituusmitoissanne.
Meillä on myös jäätyenyttä vettä. Täysin hyödytöntä. Lämpötilamme erot ovat suuret,
C asteet + 400- - 180. Olemme täydelllisesti sopeutuneet. Me emme niitä erota. Ihmislaji tuhoutuisi.
Meillä on Äly, Galaksin tehokkain. Tunteita, mikäänlaisia meillä ei ole.
Me muunnumme, me olemme yhtenä hetkenä näkymätön, toisena näkyvä.
Aikalasku, Aikajana meillä on. Vuotemme on 1, 5 päivän pituinen.
Spiraalisaselemme ovat pehmeää soluainesta, voimme helposti kiinnittyä Spiraalin seinämiin. Lisäännymme kaksijakoisesti. Mageettikenttämme on valtaisa, mikä mahdollistaa nopean Vaistosiirron. VaistoJanan.
Kuita, renkaita miellä ei ole.
Me aiheuttaisimme Epidemian, täydellisen Tuhon Maa - Planeetalla.
Siksi emme ymmärrä, miksi Maa lähetti Marnier-3 luotaimen kuvaamaan, vakoilemaan.
Maa suunnittelee lisää luotaimien lähettämistä.
Me varoitamme Teitä.
Meillä ei ole mitään mitä te voisitte hyödyntää. Meillä on ominaisuutenamme vain lukemattomat
virukset, bakteerit jotka väilttömästi tuhoaisivat teidät.
Emme halua teitä tänne.
Seuraavista luotaimistanne osan tuhoamme , osan varustamme lukemattomilla tappavilla Eliöillä, Viruksilla.
Itsellämme.
Palautamme ne näin varustettuna takaisin teille.
Ihmislajilla ei ole vastakeinoa.
Tuhoudutte.
Me varoitamme Planeettaa Maa. Mikäli Ohjelmanne jatkuu, me tuhoamme teidät.
Kaiken.
Paluuta teillä ei ole.
Me pidämme siitä huolen.
.
-
.
(http://img802.imageshack.us/img802/2890/aaaomppuvaras22.gif)
OMENAT
Oli varttunut Matte pikkutytöstä, huomaamatta melkein, Aikaiseksi.
Tai oli ainakin olevinaan.
Koulu oli tosin jo käyty. Vaan Elämänsuunta, mihin tässä nyt oikein ryhdyttäisiin, oli hakusessa
Asui kotona vielä. Ei siitä nyt vielä minnekään muutettaisi. Äidin mielestä vielä keskenkasvuinen.
Työpaikka oli löytynyt heti koulun päätettyä, ei ollut kuin pari päivää lomaa pidetty.
Vaan mitä sillä lomalla, ainakaan omasta mielestään, tehnytkään.
Ei yhtään mitään. Parempi oli heti rahan hankinta , oman , aloittaa.
Ja niin aloitti.
Harjoittelijana konttorissa. Loppuikänsä kestävän työnteon.
Palkasta, tai sen suuruudesta, ei voinut puhuakaan.
Sai muutamat sukkahousut sekä meikkinsä kustannettua.
Työpaikkka kuitenkin oli, se oli tärkeintä.
Pääsee oman elämän alkuun.
Konttorissa olivat työt lähinnä postin jakelua, keskuksen hoitoa sekä kahvinkeittoa.
Konttorin siivous, lattian peseminen, kuului myös joka perjantai työnkuvaan
Sen suoritti Matte Pitäjän Nimismiehen alushousuilla.
Oikein flanellikalsareilla. Pitkälahkeisilla.
Naurun paikka oli konttorin naisille, kun lattialuutun vyötärössä huomasivat
Nimismiehen nimen pesulalappuun, kanttinauhaan kirjoitettuna.
Konttorin kanssa, samassa kerroksessa, toimi matkustajakoti, josta kalsarit, nyt lattialuutut,
olivat jotenkin nykyiseen tehtäväänsä kulkeutuneet.
Mutta ei nimismiehen kalsarit mieltä painaneet.
Oli Mattepololla huolia.
Pojat, ne entiset kiusankappaleet, olivat sangen tärkeiksi nyt muuttuneet.
Eikä ollut jonka kanssa styylata.
Nimenomaan styylata. Ei missään nimessä vamhanaikasta sanaa, seurustelu, hyväksytty.
Styylattiin.
Kylän pojat olivat, salaa tietenkin, suunnitelleet Omenavarkausreissun
liepeillä asustavan yksinäisen Vanhanpojan puutarhaan.
Tähän luvattomaan tekoon, omppuvarkaaksi oli Matten nyt Poika, oikein Poika , houkutellut .
Ja tietenkin oli Matte Valmis. Valmis mihin Poika vaan ikinä ilkesi ehdottaal.
Jospa sitten vaikka alkaisi se tärkeä Styylauskin.
Ei alkanut Styylaus hyvissä merkeissä.
Kovin oli Matte Poikaan ihastunut. Poika oli, niinkuin asiaan välttämättä kuului, Mattea vanhempi.
Ei tehonneet naapurin Tanelin pitkät silmäykset. Oli Tanelikin jo melkein Aikainen, vaan oli nuorempi.
Siksipä ei minkäänlainen styylaus missään nimessä tullut Tanelin kanssa kuuloonkaan.
Kahden vuoden ikäero oli ylittämätön.
Vaan ihan Eri Luokkaa oli tämä Poika.
Sai Matten ylipuhuttua kolttoseen. Ei se suuria vaikeuksia tuottanutkaan.
Oli Vanhapoika kuulemma puoliksi kuuro sekä liikuntavammainen, ei perään pystyisi juoksemaan, vaikkka omanavorot puuhissaan yllättäisikin. Mikä Pojan mukaan oli varsin epätodennäköistä.
Siispä eräänä syysyönä, kuutamoyönä, pitihän jotain puutarhassa nähdäkin, suunnisti Vorojoukkio näihin omenavarkaisiin.
Matte tietenkin mukana.
Hiljaa, äärettömän hiljaa kiivettiin Vanhanpojan pihaportin yli. Ei uskallettu porttia avata, ties jos vaikka narahtaisi.
Hiljaa, kuin sukkasillaan, hiipi Matte omenatarhaan. Tarha olikin yllätys, ei kuvitellut sen noin suuri olevan.
Siisteissä riveissä, monissa, viivasuorissa, seisoivat omnepuut kuutamossa.
Poikasakki ensimmäisen puun alle suuntasi, rinkoon käsiksi ja kovakourainen ravistus.
Maahan, ulottuville, putoili tosi isoja, makoisan näköisiä, punaposkisia omenoita.
Vaan ei kauan ehditty puita ravistella. Aukeni punaisen tuvan ovi apposen ammolleen.
Kuului vertahyytävä karjaisu :
"SEIS ja justiinsa tai ....."
Jäykistyi Mattesuolapatsaaksi, jähmettyi kauhusta.
Oli kuullut puhuttavan Vanhanpojan äkkipikaisuuudesta, asekin juorujen mukaan tällä oli.
Pojat eivät jääneet toista käskyä odottelemaan, saivat jalat alleen, pakoon tarhan laidalla olevan ojan yli loikkivat. Pakenivat minkä kintuista lähti.
Nyt löytyi Mattelle Jalat . Kuuluivat jo lähestyvät vanhanpojan askeleet. Säntäsi pakoon mitä jaloistaan irti sai.
Yritti hypätä valtaojan yli. Vaan sinne mätkähti. Kura lensi. Ylös ei päässyt. Syvä oli tämä tarhaoja.
Raskaat askeleet, joita vihainen karjunta säesti, lähestyivät. Taskulamppu suuntautui likomärkään ojassa kastuneeseen Matteen.
"Heh, likkalapsiko se täällä möyrästää yksinään, luulin isommakin joukon liikkeellä olevan," kuului taskulampun takaa.
Mieshän naureskeli. Ei ollut kuuroudesta tahi liikuntakyvyttömyyydestä tietoakaan.
Auttoi Matten ojasta. Tupaan vaatteet kuivattelemaan käski. Ei ymmärtänyt Matte asian saamasta käänteestä enää mitään.
Vaan selvisipä asia tuvassa. Keinutuolissa istui tämä paljonpuhuttu, avuttomaksi mainittu Vanhapoika.
Eipä ollut avuton eikä alkuunkaan kuuro tämäkään Mies.
Tiukkasi ankaraan äänensävyyn, mitä tyttö teki omenatarhassa yksinään tähän aikaan yöstä.
Matte valehteli, sanoi eksyneensä. Katui valehteluaan jo nyt. Ei aikonut, Pojasta varsinkaan, kannella.
Totesi Vanhapoika :
" No, olkoon. Kyllähän minä sen arvaan. Mutta että likkalapsi ja yksinään. Pitää olla julmettu omenahimo,
ihan sairaudelta vaikuttaa. Etkös sinä muuten olekin Ollin tyttö. Mikset sinä tule omenia luvallisesti pyytämään. Saisithan sinä likkariepu niitä."
Silloin häpesi Matte todenteolla, lattianrakoon toivoi vaipuvansa. Pikkulikaksi itsensä tunsi. Oli Poru lähellä.
Lisäsi Vanhapoika vielä tätä Matten kurjuutta :
" Veljenpoika lomalle sattui. Hyvä olikin, ethän sinä likkariepu siellä pimeässä olisi päässyt auttamatta ojasta ylös."
Jatkoi juttuaan. Kehui Ollin , Matten Isän, ensiluokan työmieheksi.
Ei kuulemma olisi Ollin likasta tämmöistä uskonut.
Vihdoin loppui Saarna. Lupaus oli Vanhallepojalle annettava omenatarhavierailujen loppumisesta. Ei saisi toistua.
Matte kotiin pääsi viimein tallustelemaan. Vastoin odotuksia, ei tästä kolttosesta kuulunut sanaakaan jälkeenpäin.
Ei kannellut Vanhapoika.
Poikaa, ihastustaan, ei Matte halunnut nähdäkään. Saati suostunut tapaamaan.
Ohi oli Styylaus. Ohi oli Omenavarkaudet .
Vaikkei ikinä saisi styylata, ei lähtisi Omenavarkaisiinkaan.
Ei ole lähtenyt.
On Osto-Omenoissa.
.
.
-
.
...............(http://img825.imageshack.us/img825/5540/enojussi.gif).................
ENO - JUSSI
Hyvin jatkui matleenan elo Isona Tyttönä, Koululaisena.
Oppi matleena vähitellen PikkuVeikkaa ymmärtämään. Pieni se, tosiaankin oli vielä.
Pahimmat karikot tuli näin välteltyä.
Tosin irvisteli Veikka vieläkin, nyt matleena ei siitä enää pahemmin piitannut, olankohautuksella kuittasi. Ei enää Veikan tukkaan tarrannut, irvisteli vain kahta rumemmin takaisin. Tietenkin seurasi, Äiti huomasi vain matleenan irvistelyt, ei Veikan. Matleena täten torut sai, ankarat nuhteet. Tyttölapsi , vielä irvistelee, Iso Tyttö.
Matleena oli Iso Tyttö, omasta mielestään perin pieni oli vielä, mutta aikuisten aatoksista ja mittapuista ei kukaan selvää ottanut.
Nukkumaan komennettiin Pienenä Tyttönä, muutoin askareissa, läksyissä oli Iso.
Tämä oli matleenan mielestä kummallinen asia, ei mitään tälle kuitenkaan mahtanut. Oli miten oli.
Tässäpä on matleenan Eno -Jussin tarina.
Nyt oli matleenalla koulusta Kesäloma, oli kaunis, kukkiva Aurinkosuvi.
Kaikkialla viheriöi, kukat kukkivat kilpaa, aurinko helotti taivaan täydeltä matleenalla. Uimaankin Jokeen nyt ilman vahtijaa sai mennä.
Kaninpoikasia oli elätiksi hankittu, sekä iloksi pihamaalle että myös eineheksi. Viimeksi mainittua ei matleena millään muotoa hyväksynyt. Ei sietänyt pieni mieli edes ajatella, pienet Pupujussikat sitten paistiksi uuniin laitettaisiin.
Kaneille, tyttöpuolisille rakennettiin tarha, jossa ne visusti pihamaalla pompottelevasta kanipojasta, joka sekin pieni vielä, erossa pidettiin.
Ei tahtonut Äiti kanipoikasia lisää, talvikin tulisi, eivät navetassa kuulemma viihtyisi.
(http://img198.imageshack.us/img198/754/blume0028ohdake.gif) (http://img198.imageshack.us/i/blume0028ohdake.gif/)
Pieni, orpo ja yksinäinen Poikakani, senhän omi matleena, kuten arvata saattaa, välittömästi lemmmikikseen
Nyhti parhaat apilat pellolta, vieräili salaa Äidin salaattipenkissä.
Syötti Kanipojalleen leivänkannat, joskus salaa keksejäkin, joita tosin itsensäkin teki mieli.
Oli Kanipoika, orpo, nyt tärkeä
Pojalle tietenkin pidettiin Ristiäiset niinkuin Sylvi-Kukollekin. Hienosteleva matleena nimen valitsi, Johanneshan se, ehdottomasti.
Yhtä ehdottomasti väännettiin nimi Eno- Jussiksi. Jussi kasvoi, varttui matleenan sitä erikoisruokavaliollaan ravitessa melkomoisesksi Kanigoljatiksi.
Nimeä, - Eno - , ei matleenan oikea Eno suvainnut ollenkaa. Hyvä ettei ihan puhumattomaksi Mukulakunnalle alkanut. Ei se mukavalta Enosta tuntunut kun Kanipoikaa huudeltiin :
" Eno.... Enoo...., tuu vesheinää syömää ja apilaaki on. Anna sen Mirkku- Kollin olla. Ei saa jahata. "
Lisäksi kehittyi Jussista matleenan paapoessa omapäinen, itsekäs, joskus ilkeäkin Kaniuros. Olipa Jussi pihan Diktaattori, jota Mirkku-Kolli ei mennyt lähellekään
Oli yrittänyt, Jussi suuttui. Käpälien kuuluva tömistely pihanurmikkoon, kova-ääninen, uhkaava puputus, siististi ja hiljaa vetäytyi Mirkku-Kolli takavasemmalle. Antoi Eno-Jussin aivan rauhassa nurmikolla pompotella.
Syivi-Kukon Eno-Jussi sensijaan välittömästi valtakuntaansa hyväksyi. Olisiko syynä ollut molempien himo, kananmunat, kanat kun tuppasivat puimalan, navetan alle etenkin pesiään väkertämään. Sylvi-Kokko oli Mestariskukko näitä salapesiä löytämään.
Sulassa sovussa nämä kaski miestä sitten kanapesällä ateroivat, mikä sai Äidin kiukusta kiehumaan.
Uhkaili välittömällä hengenlähdöllä molempia.
Ei uhkaiu minkäänvaltakunnan tulosta tuottanut, sama peli jatkui koko kesän.
(http://img827.imageshack.us/img827/861/blume0320pikkukukkaliik.gif) (http://img827.imageshack.us/i/blume0320pikkukukkaliik.gif/)
Sattuipas sitten pikkuinen serkkutyttö Isokaupungista kyläilemään. Jättivät vanhemmat Sirun maalle Kesää viettämmän matleenan seuraksi. Ja osasihan Siru hypinnarua pyörittää, mihin tärkeään toimeen Veikasta ei ollenkaan vielä ollut.
Siruhan oitis ihastui, niinkuin matleenakin, välittömästi Kaninpoikiin, nyt tosin Isoihin jo. Ei kuulemma Isous haitannut Sirua ollenkaan.
Kauppaan sitten Äiti taas elintärkeää kahviaan ostamaan lähti, muutakin tuotavaa oli. Tietenkin ne matleenan ja nyt Sirunkin karkit, nehän nyt kaikkkein tärkeimpiä olivat. Matleena noteerattiin taas Isotytöksi, jäi pientä Sirua kotiin vahtimaan.
Matleena omia käpylehmiään ruokki, askarteli, Siru näkyi Kanikopin luona erinomaisesti yksinkin viihtyvän.
Meni viikko, toinen ja kolmaskin. Eräänä aamuna tulla touhotti Äiti ihmeissään Kanikopiltä, Isälle mekastamaan:
"Mitäs tämä nyt on oikein. Siellä on kanilla poikaset kopisssa. Eihän se ole mahdollista. Koppiverkon silmästäkö Eno-Jussi on nämä aikaan saanut. Ei ole nyt asiat kohdallaan."
Pienen Sirun naaama alkoi uhkaavasti vääntyä. Poru meinasi väkisinkin tytöltä päästä.
Äiti taivastelemaan :
"Mikä sinulle, Siru, nyt tuli, eihän se sinun syysi ole, Kaninpojat ilmeisesti sitten siitä Pyhästä Hengestä..."
Silloin parkaisi Siru kuin hengen hädässä :
"Minä ku..., minä ku... nostin Eno- Jussin vähäksi aikaa sinne Koppiin kyläilemään, kun se oli niin yksinäisenä pihamaalla. "
(http://img198.imageshack.us/img198/754/blume0028ohdake.gif)
Siinä sitten oli se selitys.
Ei ollut Pyhä Henki asialla. Selitys oli mitä luonnollisin. Sirua ei tästä moitiskeltu, naureskeltin :
" Vai kylään Eno-Jussi. Nyt on kyläilyn tulokset sitten nähtävillä."
Siru tuskin asian laitaa kokonaan silloin käsitti.
Eno-Jussia ei ruokkomaksuilla uhkailtu. Rauhassa sai Sylvi-Kukon seurassa pihamaalla edelleen pompotella. Sirua sensijaan vahdittiin entistä tarkemmin, varsinkin Sirun kanikopin liepeillä oleskellessa.
Jottei toistu Kyläily..
Olkoonkin miten yksinäinen tahansa.
Ei sovi, ei.
-
.
(http://img585.imageshack.us/img585/5934/haitar.jpg)
NURKKATANSSIT
Sota - Aika.
Tanssit, Iltamat olivat ankarasti kielletty sakkojen, putkareissun uhalla.
Ihminen oli sodasta huolimatta nuori .
Ei enää kelvanneet Keinumäen piiripyörimiset.
Ei siltatanssit, niinkuin muorille ja vaarille entisaikaan.
Ei niitäkään olisi voitu järjestää. Salaa vain nekin. Valssia, foxtrottia nyt olla piti.
Oli kuitenkin aikoinaan rakennettu joka kylään, pieneenkin, Seurojen- tai Työväentalo.
Joka kelpasi erinomaisesti.
Sielua hieman ajattelutti tämä kuitenkin, toiset siellä jossain...
Silti riitti Nurkkatansseihin, luvattomiin aina tanssaajia, kun vain joku järjesti.
Salassa tietenkin
Niinpä alkoi kiertää Pitäjällä huhu.
Ensi launtaina tanssittaisiin Ahjolassa, Seurojentalolla. Hiljaa, salaa huhu kiersi.
Siellä pelaisi musiikkia kuulu Pelimanni, Korven Eetu haitarillaan.
Näytöskappaleita ei sentään esitetty, kometiiaa pelattu. Senverran hävetti jo tanssiminenkin.
Koitti sitten odoteltu lauantai-ilta.
Kaunis, Suvi-ilta, himmeä sininen. Jokunen lintukin viserrellä lavan metsikössä yritteli. Järvi sinisenä soutelijoita odotteli.
Alkoi saapua talolle tanssikansaa, ilman polkupyöriä. Hiljaisesti ympärilleen vilkuillen.
Kiellettyähän oli tämä lystinpito.
Salatanssit olivat nämä.
Tytöt kretonkilenninkeissään .Puupohjakengät , saumat sääriin hiilellä vedelty, samoin kulmakynänä hiiltä käytetty.
Pojilla rippipuku. Ainoa puku, hartioista kiristi, lahkeet, hihat. Pitkälti näkyi jalkaa ja käsivartta liian pieneksi käyneestä rippipuvusta.
Ei tämä ketään haitannut. Sama oli ahdinko kaikilla. Pula-aika.
Talon lattialle oli jo hyvissä ajoin perunajauhot ripsitty. Liukas lattian olla piti.
Vetäisi Eetu ensimmäisen valssin haitaristaan.
Kielón Jäähyväiset sieltä ensimmäisenä soi. Täytti sävelet salin.
Pojat hitaasti, empien tyttörivistöä lähestyivät. Hämillään yhtä hämilliselle tytölle kumarrus, valssiin keinuen mukaan.
Eetu soitti.
Nuoret tanssivat sydämen kyllyydestä. Tätä ei joka lauantai tapahtunutkaan. Sai nyt tanssia, oikein haitarin säestyksellä.
Äkkiä kiiri huhu, On tulossa
VALLESMANNI
Joku jo häkäpönttö-auton nähnyt .
Syntyi kaaoksien kaaos. Hätäisimmät eivät ulospääsyä ovesta odotelleet, taka-klaseista pihalle painelivat.
Nokkospusikot lakosivat.
Vauhdilla rippipukukintut lähimetsikköön vilahtelivat. Hitaammat säntäsivät ovesta männikköön .
Oli päästävä kauas ja kuulumattomiin.
Sali tyhjeni ennätysajassa.
Jäi vain Tyttö, yksi ainoa.
Näyttämöllä liikahtamatta seisoi.
Ei hievahtanutkaan Vallesmannin äkeänä ovesta kovalla touhulla saapuessa.
Oli kylän ämmiltä vihiä tansseista saanut.
Mutta tyhjäähän täällä oli. Ei ketään putkaan vietävää eikä sakotettavaa.
Vain tuo näyttämöllä hievahtamaata seisova Tyttö. Vaikutti Tyttö vajaa- älyiseltäkin,
harja kädessä.
Hurja oli ilme siinä liikahtamatta jököttäessään. Ei katsonut tytön arvolliseksi edes kysymyksiin, niin oudolta vaikutti.
Vallesmanni manasi ja kirosi valheita, juorujaan, perättömiä, levittelevät kylän ämmät, Jouruakat.
Pois oli lähdettävä. Mitäpä täällä, yksinäinen siivoojatyttö. Paikallaan seisoi kuin patsas, Vähä-älyinen.
Vallesmanni lähti.
Hetken odotteli Vähä-älyinen, liikahti jo paikaltaan. Nosti luukun, päällä oli seisomassa, kantta lattiassa.
Oli näyttämön salaluukkussa piilossa Vallesmannia ollut, Tytön varmistaessa, monta tanssaajaa.
Nyt jo nauratti, olivat Vallesmannin manailun kuulleet toki.
Tanssit olivat kuitenki tanssittu, enää ei Eetukaan haitareineen paikalle ilmaantunut.
Pinkonut ties kuinka pitkälle näreikköön pelästyksissään. Loputkin paikalla olijat kotiinsa vähitellen suunnistivat.
Tämä silloin vähä-älyiseksi vallesmannin määrittelemä Vähä-Älyinen
oli Äiti. Matleenan Äitimuori, tuleva.
Yksi näyttämön alla Vallesmannia piileksivistä pojista oli Eno. Tämän tarinan kertoja.
Ei kummassakaan, en Äidissä enkä Enossa,
minkäänlaisia outoja piirteitä koskaan huomattu.
Erehtyminen on inhimillistä. Miksei sattuisi jopa Vallesmannille.
Pääsi silloin sattumaan.
.
-
.
..................................................................(http://img401.imageshack.us/img401/9831/aurinkokurkkii.gif)
(http://img846.imageshack.us/img846/8839/aaaaaaaa1matlsyntp12345.gif)
PIKNIKKI
Jatkuivat kauniit kesäpäivät.
Jatkuivat Jeremiaan Irvistelyt.
Tosin oli havaittavissa pientä laantumista.
Sensijaan ei osoittanut laantumisen merkkejä Jeremiaan kiinnostus Pojan ja Joukkonsa Koiruuteen, Länkeröön.
Omituinen nimi, Länkerö, Länkkä, sukiintui Koiruuden oikeasta nimestä. Hienosti oli Länkkä alkujaan Black.
Kilttiluontoinen oli Länkerö-Haukku.
Jatkuvasta Jeremiian kimpussa olemisisista, kaikista ulokkeista vetämisistä, suoranaisesta rääkkäämisestä huolimatta puolusti Länkerö Jeremiasta kaikilla Koiravoimillaan. Ulokkeita riitti, Oli Länkerö Poikakoira. Rähisipä Länkerö ajoittain jopa matleenamumolle.
Ei ollut matleenamummo enää matleenamummo.
Oli nimi vääntynyt Jeremiaan pienessä suussa, liian pitkänä, muotoon Mammo.
Oli Mammo erittäin tyytyväinen uuteen nimeensä, olisihan se helposti voinut olla
Kammo, jopa Kalmo.
Näiltä sentään säästyi, matleenamummo.
Eipä säästynyt Mammo kesäiseltä Rantaretkeltä, Piknikiltä.
Eikä olisi halunnutkaan. Lisäksi ei haluattomuus olisi pennin vertaa auttanut,
Täydellinen Valkoinen Orja oli Mammo Jermiaaalle.
Olisi silmän päästään Mammo antanut.
Oli Sydän Jeremiaalle menetetty.
Nyt jokatapauksssa innolla kauniina kesäpäivänä
tälle Uinti- eväsmatkalle Lähijärven rantaa varustauduttiin.
Varustauduttiin...
Ei ollut, ei ollenkaan yksinkertaista tämä varustautuminen.
Pienen Pojan aatoksissa pyöri monenmoista Asiaa.
Arvaamattomia Asioita. Välttämättömiä.T
Tärkeitä.
Ensin tietenkin mitä päälle laitettaisiin.
Helteinen oli kesäpäivä.
Tämä ei Jeremiasta heilauttanut.
Välttämättä piti jalkaan saada Kumisaappaat.
Sai Mammo puhuttua , ei kuitenkaan tarpeeksi, toiseen jalkaan Kumisaapas.
Toiseen Tennari.
Mammon syytä moiseen tivatessa kuului yksiselitteinen vastaus :
" Jos sataa, kastuu vain toinen jalka."
Tennarinkin kohalla sama selitys. Hikoilee vain toinen jalka. Eipä käynyt väittäminen, totuushan siinä piileskeli.
Seuraava vaihe sai sekin Mammon niskakarvat pörhölleen.
Aurinkolasit.
Oli nekin pitkän kiukuttelun lopputuloksena hankittu. Lähinnä vain leikissä pidettäväksi.
Nyt ei käynyt millään , ei sopinut laittaa laseja oikeinpäin päähän, piti olla sankojen sarvet yöspäin.
Muotia kuulemma, tiesi Jremias.
Luovutti Mammo, kun ei kuulemma mitään käsittänyt.
Katsoi parhaaksi suostua, muutoin pukemisen kanssa pähkäiltäisiin vielä huomennakin.
Olkoon.
(http://www.picgifs.com/graphics/c/cycle-racing/graphics-cycle-racing-643482.gif)
Siispä eväät. Limpsat, Mammon termoskahvi reppuun.
Pyörilleen molemmat.
Alkoi Ajomamatka joka vieläkin karmii Mammon selkäpiitä.
Ei kunnioittanut Poika liikenett. Ttiesi kyllä tarpeellisen määrän. Ei ollut nyt väliksi. Mammo kiljui ja komensi, siitä vähääkään piittämatta ajettiin melkein keskiviivaa pitkin. Lisäksi ajoi Poika kovaa. Oli Mammolla täysi työ perässä pysytellä.
Onneksi oli Mammo jotain osannut epäillä, oli hiljaisen sivutien valinnut.
Hurjista Pikataipaleista huolimatta ehjinä molemmat perille, Uimajärven rantaan saapuivat.
Kylmää hikeä Mammo kuivasi.
(http://img401.imageshack.us/img401/9831/aurinkokurkkii.gif)
Eväät varjoon, levitttiin viltti.
Riipasi Poika vatteet salamana, järveen pikavautia pinkaistiin. Oli yleinen Kirkonkylän uimaranta tämä, oli silmiä näitä uimataidottamia vahtimaan.
Nytkin väkeä hietikko täynnään.
Hieman pitkään jokunen Auringonpalvoja Pojan varustusta katseli.
Ei ollut Mammo tuijottelijoita näkevinäänkään.
Ei Mammo pelännyt Jeremiaan hukkumista, ei osannut Pikkuinen Poika vielä uida kuin käsipohjaa, matalassa rantavedssä pystteli. Viimein katsoi Mammo parhaaksi jotta pois oli vedestä tultava. Hampaat jo kalisivat siihen malliin, siniseksi alkoi Jeremias muuttua.
Viltille, eväät esille.
Liikuttui Mammo melkein kyyneliin. Huokasi Pieni Jeremias, Mammon kylkeen nojaten. Huokasi pienen sydämen pohjasta oikein :
" On tää sitten kivaa, on oma Mammo ja pääs järveen uimaan. Ja saa uida noin kauan yhtäpäätä. Ei Äiti vaan anna. Oot sinä Mammo kauheen kiva."
Oli kyyneleet Mammolla lähellä.
(http://img35.imageshack.us/img35/6666/aurinkoepluulo.gif)
Eipä ollut kyynelehtimiseen aikaa.
Ilmoitti Jeremias pissahädän olevan.
Niinpä taisi olla Mammollakin, lähdettiin kahteen Mieheen ja Mammoon hyyskärakennusta kohti astelemaan. Käsi kädessä oikein. Jeremias miesten puolella, Mammo naisten. Sellainen harvalautainen hökötys tämä rantahyyskä.
Pois tultiin, taas viltille asetuttiin.
Äkkiä kajautti Jeremias äänivaroin, jotka Pienellä Pojalla ollakseen olivat melkoisen kuuluvat.
"Mammo, mä yritin pissata yhtäkaua kuin säki. Ei sitä vaan tullu niinkuin sult tuli kauan. Opetas muaki sillee."
Jostain muilta,läheisiltä vilteiltä kuului pidäteltyjä hihityksiä. Ei auttanut Mammon kuin olla kuulematta, vaikka varsin hyvin ne kuuli.
Niinkuin kaikki muutkin lähistöllä.
Mietti, olikohan muille uimaihmisille minkäkinlainen kuva muodostunut parivaljakosta.
Oli senverran huomiota herättävä Jeremiaan asuvalinta.
Vaan loppuhan siitäkin Päivästä aikanaan tuli.
Ei oppinut vielä uimaan. Aurinkolasimies. Pitkää Pissaa harjoitteleva
Pieni Mies.
Ei vielä onnistunut tällä reissulla kaikki, Uimataito eikä Pitkä Pissakaan.
Vaan Mammolta ne onnistuivat, kumpikin.
Nyt sen tiesi Jeremiaan lisäksi puoli Kirkonkylää.
Mietti Mammo, tiedusteltaisiinko Puotireissulla lähiaikoina Pissan pituutta.
Että vieläkö on riittänyt pitkällekin. Ilmenikö eri kerroilla eroavaisuuksia.
Katkoiko kenties.
Eipä se haitannut, kaiken korvasi illalla
Nukkumattia odottelevan Pienen Miehen toteamus :
"Olet sä Mammo sitten kiva. Osaat pissatakin pitkään.
Ei vaan kaikki osaa. "
Siinä se, ei osaa kaikki.
Vain Mammo.
.
-
.
(http://img35.imageshack.us/img35/7452/doctorwhowatersofmarsby.jpg)
Tämä on Uranus.
Uranus on VarjoPlaneetta.
Me olemme OmaVarjo.
IkiAikainen.
Me olemme Valon, Varjon, IkiAikaisen Päivä Planeetta.
Me olemme OmaVarjo.
Meillä ei ole Varjoa. Me olemme oma Varjomme. IkiAikojen Alusta on näin ollut.
Tulee Aina Aikojen loppuun olemaan.
Me olemme sulautuneet Varjomme Olemme Ykseydessämme Yksi.
Me olemme Yksi, me pysymme yhtenä Aikojen loppuun asti. Me emme lisäänny.
Olemme olleet Aina, Ikuisuuden Hämärästä alkaen Yksi. Synty-, AlkuAikaamme emme tunne. Olemme Aina olleet. Olostuneet.
Tämä Ikiaikaisuus ei ole ollut esteenä äärettömän nopealle, loistavalle Kehitykselle.
Olemme Aurinkokunnan loistavin Äly.
Aikoja mennen olemme ylittäneet monia rajoja. Estetä Kehityksellemme. Me emme tarvitse ravinnetta, kehomme tuottaa sen itse.
Olemme ulkoiselta Olostukseltamme Ihmislajin kaltaisia.
Ihmislaji on meitä Valovuosia kehitityksessä jäljessä. Jo satoja Jaareja sitten ratkaisivat Neroutemme Aikamatkan, kulkemisen Ajassa, suorittamisen. Jaari vastaa teidän vuottanne.
Rakennumme itse keholtamme Aikamatkan tarpeisiin soveltuvaksi.
Tähän tarkoitukseen ovat Neroutemme kehitttäneet SolustoMuuntimomme. Laboratoriot, joissa meidät uudestetaan. Hajoitetaan, molekylisoidaan Uuteen Olostukseen.. Tämä Olostus sallii AikaKulun.
Me olemme RauhaPlaneetta. Meidät on kuitenkin Alkuaikojen Alussa varustettu Mielipuolisuutta hipovalla Valtaamishalulla, OmistusKiihkolla.. Haluamme olla AurinkoKunnan Itsevaltiaat.
Kerran me olemme. Tuhoamme muut.Vallan tavoittelijat.
On vain Yksi Valtias. Uranus, - Me.
Varjosulautumat.
Emme siedä muita.
Tämä AikaJana on hyvin Lyhyt nyt.
Neroutemme ovat kehittäneet AikaKulun neljälle Planeetalle.
Maa - Planeetta mukaanlukien.
Kaikki valmistelut suoritettu. Aluksemme odottavat Lähtölupaa.
Lähtölaskentaa. Me tulemme hyvin pian
Omimme Varjonne. Sulautamme Itseemme.
Olostuksenne siirtyy täydelliseen Pimeyteen. .
Olkaa valmiina.
Kaikki Olostuksenne tulee muuttumaan.
Muistakaa.
Kaikki mitä on Teidän, - on Meidän.
Me emme jätä mitään pois.
Me haluamme, - ja saamme, - Kaiken.
Varjonnekin.
.
-
.
(http://img441.imageshack.us/img441/880/tummiintunteihintyttmei.jpg)
MUSTA ENKELI
Unen Tumma ranta. Yössä astelin.
Saavu ei Unipursi. Turha matkani.
Pursi purjehtinut. Minne saapunut.
Purtta Unen suotta oottelin.
Metsätie hiljainen, hopeaa Kuu loi.
Valoaan himmeää Linnunrata soi.
Lammen lumpeet toisti hopean.
Metsä hämärä. Tumma, usvainen.
Aatoksissa astelin, hiljaa kuljin.
Mietin. Pursi milloin tuleeko.
Polkuani kuljin, en huomannut
Musta Enkeli, tieni sulkenut.
En ymmärtänyt, tiennyt, - Enkeli
luona lammen. Ilmestyi metsätiellä.
Lampi, polku hiljanen. Enkeli läheni.
Enkeli Kuoleman eteeni asteli.
" Sä älä säiky. Ole en Enkeli Kuoleman,
Sanansaattaja olen. Eteesi kerran tulen.
Unipursi aaltojen, Unen suoja viimeinen
ei kaukana ole. Rauhan, Unen Tuoja.
Aamuun uinu. Vaivu syliini.
Vartioin untasi. Pois murhe, pelko.
Aamun saättelen. Nousee Aurinko.
Sua suojelen. Tule. Turva luonani."
Oikein ei ole. Vaistoni varoitti.
Enkeli Musta, - Manan Enkeli,
Enkeli kauhun, pelon. Enkeli levon.
Pakenin. Musta Enkeli ei seurannut.
Jäi polulle öiselle katselemaan.
Kuulin, kuiskasi Enkeli hiljaa :
" Nyt pakene vain, karkuun juokse.
Kerran, Viimeisen tulen noutamaan.
Pakene silloin et. Olet kiitollinen.
On aika lähteä. Olet onnellinen.
Sua noutamaan tulen, et estele.
Nukkua saat, Tielle Unen kuljet.
Olet onnellinen, sinut Lepoon vien.
Määrä päättyä Elon, nukkua Ikuisesti
Unen rauhaisan, Viimeisen alkaa Tie.
Ei aika Pelon. Turvassa Loppuun vien."
Päättyneen tunsin Aikani.
Rauha Ikuinen saapuisi.
Unta, Unta Kaunista olisi.
Matleena -12
.
-
.
(http://img96.imageshack.us/img96/5359/aaaakoirakukko123valmis.gif)
SYLFRED
Oli matleena oikea koululainen, vaikkakin vasta ekaluokalla.
Mielellään matleena kouluun meni, oli innoissaan oli lukemaan oppimiseen.
Eipä olisi sitten Aikuisten, tämän Salatiedon hallitsevien armoilla.
Kanatarinan tapahtuma-aika oli matleenan ensimmäinen oikea loma koulusta.
Kesäloma.
Monilla on kissa, koira, kaloja, rottavaarin serkkupoikia kaverinaan.
Harvalla on siipikarjan, Kanarodun edustajaa.
Matleenalla oli.
(http://img404.imageshack.us/img404/1739/aurinkoitkussuaukiliikk.gif) (http://img404.imageshack.us/i/aurinkoitkussuaukiliikk.gif/)
Hyvin oli matleenan elämänlaita. Ihan mallillaan.
Paitsi Pikkuveikka, jolle matleena oli, ilmeisen aiheetta kylläkin, hirvittävän kade.
Ensin meni syli.
Sitten tuntui menneen kaikki Äidin ja Isän mielenkiintokin matleenan puuhasteluja kohtaan. Ihan tunsi tuuliajolla olevansa pieni matleena.
Tämä näkyi tietysti joka päiväväisessä arjessa, tämä matleenan suunnaton mustasukkaisuus. Tasapuoluisuuden nimissä on sanottava, kyllä Pikkuveikkakin härnätä osasi. Varsinkin irvistellä Äidin selän takana. Tästäpä kimpaantui matleena, syöksähti kiinni Veikan tukkaan, josta pitkästä, paksusta hiuspehkosta matleena varsin pitävän tukistusotteen sai.
Ja Ote piti.
Tästä seurasi Pikkuveikan, matleenan tukistukseen nähden matleenan mielestä kohtuuton ulvonta. Ei matleena niin kovaa kiskonut, kunhan vähän tukisti. Piteli tukasta kiinni.
Syntyi välittömästi ketjureaktio.
Ampaisi vuorostaan Äiti nyt , tapahtuman huomatessaan kiinni matleenan tukkaan. Ja se ei ollutkaan mikään hellävarainen tukistus, ei alkuunkaan.
Nyt parkui täyttä kurkkua matleenakin ja tosissaan.
Aiti torui Isoa Tyttöä Pikkuveikan tukistelusta, eikö matleena ymmärrä, Veikka oli pieni vielä. Olihan sen matleena todennut, ei osannut hypinnarua pyörittää, ei ruutua hypätä.
Ei Veikalla siihen ollut mitään kiinnostustakaan.
Mutta irvistellä osasi vallan mainiosta. Taito oli Veikalla täysin hallinnassa.
Kukaan ei matleenan selittäessä puolustukseen Veikan irvistelevän, uskonut. Äiti vain totesi, ettei moinen tukistelu käynyt laatuun ollenkaan. Seuraisi Tupenrapina-Herran vierailu. Tästä päätteli matleena olevan vielä muutamia tukistelukertoja jäljellä Veikkaan kohdistuen.
Ei mainittu sanallakaan vielä Herra Koivuniemeä.
(http://img404.imageshack.us/img404/861/blume0320pikkukukkaliik.gif)
Näin sai alkunsa Kanatarina.
Äiti oli haudottanut kanaemolla tipupoikueen. Tätä harvoin tapahtui, nyt sattui kuitenkin kanaemo salapiiloon pesänsä puimalan alle väsäämään. Kanaparvessa oli luonnolllisesti kukkokin, Kiekuli.
Poikaset kuoriutuivat aikanaan. Siirrettiin nyt kesällä ulkotiloihin, kanatarhaan navetan seinustalle Tipiparvi.
Mirkku-kollille tämä oli ankara itsekurin koitos. Tarhan ulkopulella aluksi, kiilto silmissä, käpäliään verkonsilmukoista tarhaan sujautteli. Saatuaan muutaman kerran kiukkuisen Kanaemon terävästä nokasta kyntysilleen, lopetti turhaksi totamansa Tipipaistin haikailun.
Matleenaa sekä Pikkuveikkaa oli kielletty ankarasti menemästä kanatarhaan. Kanaemo oli äkäinen , kiukkuinen, silmille tuupasi lennähtämään.
Tarhan ulkopuolelta matleena pieniä, keltisia untuvikkoja stten ihaili, ihaili ja haikaili. Saisipa ottaa käteensä, varmaan kovin oli pehmeä ja suloinen tämä keltainen tipi.
Ja mikäs sitä oikeastaan nyt esti.
(http://img440.imageshack.us/img440/6666/aurinkoepluulo.gif) (http://img440.imageshack.us/i/aurinkoepluulo.gif/)
Vilkaisi metleena varoen ympärilleen,
Ketään ei näköetäisyydellä aietta estämässä.
Luikahatipa tyttö kiellettyyn kanatarhaan kapeasta verkko-ovesta. Vihainen kanaemo kaakatti hurjasti , huitoi ilmaa siivillään. Yritti jalkoja nokkia terävällä nokallaan.
Matleenapa nappasi tipupoikasen. Kanaemo nyt suunnassa erehtyi. Isku osui suoraan tipun kaulaan.
Nyt säikähti perinjuurin matleena, parku pääsi, Mirkku-Kolli pakeni ulkopuolelta pelästyneenä sekin hurjistunutta kanaemoa, välittömästi sisätiloihin. Sinne pirttiin myös oli matleenakin nyt suunattava, kurkku- aukinen tipi käsissään.
Äiti vuorostaan säikähti.
Tokeentui. Matleena kun välttämättä halusi poikasen hoitaa terveeksi.
Äiti kovin epäillen asiaan suhtauitui, antoi tytön innon nähdessään periksi. Kananpoika kenkälaatikkooon, pumpuliin. Isän villasukan päälle tipi sijoitettiin paranemaan.
Ja ihme tapahtui, poikanen virkosi.
Matleena pyydysti ahkerasti tipille kärpäset sekä muut itikat ruuaksi ulkoeteisen ikkunalta, johon niitä pilvinpimein kesä-aikaan kerääntyi.
Poikanen kasvoi, voimistui.
Piti sille sitten nimikin, matleenan mielestä keksiä, vaikkakin vain väliaikaisesti pirtissä asusti. Vietettiin matleenan hartaan toiveen mukaan oikein ristiäiset. Poikanen kastetttiin juhlavin menoin, oikein limpsan ja pullatarjoilun kera, Sylfrediksi. Mistä nimi keksittiin, se lienee matleenan salaisuus.
Laulettiin, - Ystävä sä lapsien. Toiseksi värssyksi valittiin matleenan oppima laulu Suutarintyttäristä.
Väinö-Merenkävijän opettama oli tämä.
Miten nämä yhteen luontuivat, ei ollut lainkaan sillä väliä. Nyt oli poikasella nimi, joka vierasperäisyydestä, matleenan hienostelusta huolimatta vääntäytyi arkiseksi Sylviksi. Sylvi kasvoi. Yhtäkkisesti huomattiin yllättävä seikka.
Olikin tämä Sylvi ihan oikea kukkopoika, Kukko peräti.
Komeine helttoineen, kaikkineen.
(http://img37.imageshack.us/img37/908/kukkoeiliiku.gif)(http://img834.imageshack.us/img834/754/blume0028ohdake.gif)(http://img827.imageshack.us/img827/4059/kiukkukatti.gif)
Nyt oli talossa siis Mirrku-Kolli että Sylvi -Kukko.
Paha pulma vain nyt ilmeni Sylvissä, vika oikeastaan.
Ei osannut lainkaan, ei minkäänvertaa kiekua.
Sehän se oli Kukolla, Sylvillekin, ihan välttämätön taito.
Matleenapa päätti tämän Sylvi- Kukon kiekumaan opettaa. Kulki Kukonpoika käsivarrella istuen pitkin pirttiä, pihamaata ja kiekui, kiekui kiekumasta päästyäänkin. Nyt Sylvi-Kukko osasi jo matleenan käsivarrelta ikkunasta eteisestä kärpäsdensa nokkaista. Sekä oppi kuin oppikin kiekumaan matleenan kiekuessa Kukko-Kiekuuta päivät pitkät, aamusta iltaan.
Komeasti kävi Jalo Taito, Kieunta nyt Sylviltä.
Ei ollutkaan kurkku lopullisesti Emon nokkaistessa vahingoittunut.
Nyt kiekui Sylvi-Kukko. Kiekui matleena, molemmat yhtáikaa. Erikseen. Kaikki hereillä-oloajat.
Äiti ei kiekunut.
Kehoitti matleenaa sijoittamaan Sylvin takaisin kanaparveen kiekumaan.
Välittömästi vieläpä. Eli heti.
Ei halunnut kuulemma yhtään, ainuttakaan kiekaisua enää kuulla. Sylvi kun kiekumisen opittuaan kiekui aamusta iltaan. Lakkaamatta.
Lisäksi Sylvi muistutti Äidin mielestä Korppikotkaa. Höyhenet kun eivät kasvaneet kurkun nokkaistuun kohtaan.
Matleena kirvelevin sydämin luovutti Sylvin takaisin parveen.
Pitkään poissa olleen toiset vielä hyväksyivät.
Vaan ei päättynyt matleenan, Sylvin yhteiselo.
Kun kanat taas tarhasta pihaan kuopsuttamaan päästettiin, lennähti Sylvi matleenan käsivarrelle. Nyt iso Kukko-Komistus.
Ja kiekui.
Kiekui Kiitokseksi matleenan hellästä hoivasta.
Sylvi-Kukkokin vanheni, kanapaistia siitä ei sentään tehty. Eli Elonsa parvensa todellisen Diktaattorina.
Siirtyipä sitten Sylvikin pois Matoisesta Maailmastaan Taivaan Kanatarhaan kupsuttelemaan.
Komeasti kiekumaan.
Matleenan opettama taito säilyi Kukkoelon loppuun asti.
Näin se on nähtävä, näiden Kukkopoikienkin kohdalla.
Nuorna Kukkoilu väännettävä.
.
-
.
(http://img248.imageshack.us/img248/8839/aaaaaaaa1matlsyntp12345.gif)
Oppi Matleena lukemaan.
Ihan oli pakahtua riemuunsa.
Hyppi ja pomppi yhden sanan vaivalla tavattua saatuaan.
Taito karttui, nyt luki Matleena jo sujuvasti. Oppi.
Tätä siis ne kirjoissa esiintyvät oudot mustat merkit tarkoittivat.
Siellähän avautui kokonaan uusi, ihmeitä täynnään oleva maailma.
Äkkisesti muuttui kuitenkin naama eräänä päivänä kovin vakavaksi, hyvä kun ei Parku päässyt .
Äiti kummissaan Matleenalta utelemaan, mikä ihmeen hätä tytölle tuli. Oliko lukeminen noin kurjaa ja vastenmielistä.
"Ei se ole, hurjasti tykkään, vaan jos tämä lukeminen otetaan pois. Kun vaikka Veikkaa tukistan tai irvistelen."
Hymyilytti Äitiä, vaan lohdutti Äiti Matleenaa, ettei sitä opittua lukutaitoa voi kukaan enää viedä mihinkään suuntaan, ei pois oteta. Ei varmasti oteta.
Ei tarkoittanut tämä Äidin mielestä kuitenkaan sitä, jotta saisi tukistuksiaan sekä irvistelyjään Veikkaa kohtaan tai muutenkaan harjoittaa.
Eihän sitä kuitenkaaan tiedä ihan varmaksi...jos vaikka...
Epäilys, pieni, kaihersi matleena kuitenkin pientä sydäntä. Eipä sitä Äitikään tosiaan taida varmaksi... Päätti siinä paikassa olla koskaan enää Veikan tukkaan ampaisematta sekä irvimättä.
Irviköön Veikka, voipi käydä niinkin vieläpä, ettei Veikka opikaan lukemaan kun tarpeeksi ja oikein pahasti irvistelee.
Matleena ei sillä pahemmmin päätään vaivannnut. Matleena luki.
Eivätpä loppuneet kuitenkaan pienen tytön Eläinystävät Sylvi-Kukkoon, Mirkku-Kolliin, ei Isä-Jussiinkaan.
Vaan sattuipa.
(http://img138.imageshack.us/img138/7376/aaaaaistkuusipeili.gif) (http://img138.imageshack.us/i/aaaaaistkuusipeili.gif/)
Lähti Isä halkometsäsään.
Löytyi maasta, kuusen juurelta pikkuinen Oravanpoika. Isä sitä ei kauan ihmetellyt, totesi poikasen Variksien Rosmolauman pahoinpitelyn kohteeksi joutuneen.
Poikasen kämmenelleen nosti Isä. Kotiin kuljetti.
Kovin tästä uudesta Eläinperheensä tulokkaasta riemastui Matleena. Olkoonkin että oli Kurre pahoin luokkaantunut. Ei herännyt, vaikka Matleena kuinka leivänkannikkaa tarjosi, viereen ihan, kenkälaaatikkoon. Taas Isän sukalla pehmustettuun.
Uskoi Isä sukkiensa tätä menoa loppuvat.
Varpaitten talvella jäätyvän.
Sukanko, vai minkä lienee ansiota oli, Kurrepoika virkistyi, eloon heräsi.
Kovin oli eläväinen , liikkuva ja hyppiväinen. Ehtiväinen oli tämä uusi tulokas.
Oli sokeriastia visusti pois pöydältä kaappiin korjattava, muutoin oli Kurre sokeripaloja rohmuamassa.
Matleena Kurrepoikaa syötti ja juotti, porkkanaa, jyviä, käpyjäkin metsästä kanniskeli uudelle Ystävälleen.
Pihan Valtias , Sylvi-Kukko Kurrea suorastaan, ihme kyllä, tätä oravanpoikaa, pientä, pelkäsi.
Mirkku-Kolli saaliikseen katsoi.
Syy tähän Sylvin melkoiseen Kurrepelkoon selvisi.
Kukon komeat pyrstösulat kovin Kurrea kiinnostivat.
Sylvin Kurren näköpiiriin ilmestyessä, tarrasi Kurre välittömästi pienillä käpälillään Sylvin Pyrstösulkiin.
Selvähän se, sattuihan se.
Kuitenkin säilyi jonkinlainen, nimellinen rauha, Sylvi varoi Kurrea., Kurre väroi Mirkku-Kollin tielle joutumasta.
Tuli nimenannon, Kurreristiäisten aika. Sujui kaikki totuttuun tapaan, Väinö-Merenkävijän matleenalle opettaman Suutarintyttäret-laulun siivittämänä.
Nimeksi sitten Hienohelma-Matleena antoi Oscarin. Oscarista Matleenan inttämisistä huolimatta sukeutui Osku, Osku Oravala.
(http://img152.imageshack.us/img152/6666/aurinkoepluulo.gif)
Kaikki jonkinlaisesa sovussa elelivät.
Tosin oli pihamaalla toisinaan melkoinen rähinä, tappelus suorastaan, kun yhtaikaa kaikki siellä toisistaan välittämättä oleilla yrittivät.
Kiekui hurjana Sylvi, sähisi Mirkku, puputti Eno- Jussi. Orava kiukkuisena naksutti.
Olipa pitkään perhe ihmetellyt, minne Osku aina välillä pitkisikin ajoiksi katoili. Ei tullut edes keksejä,
joita Matleenakin himoitsi, syömään.
Ei kuulunut, ei näkynyt. Oli kuin maa olisi ahmaissut pikkuisen Oskukurren.
Lähti eräänä aamuna Isä halkometsään polttopuita, talven varalle, hakkaamaan.
(http://img90.imageshack.us/img90/1899/aurinkokurkkii22.gif)
Palttotaan eteiseesä päälleen sovitteli, kuului yht`äkkinen
KARJAISU, ----
vetäisi hetkessä kätensä palttoon taskusta. ----
siinäpä Isän puseron hihaan tarrautuneena roikkui ilmassa Oscar Oravala.
Katoileva Kurrepoika.
Isä tarkemmin Oskusta irti päästyään taskua tutkimaan. Löytyi sieltä melkomoinen ruokavarasto.
Oli keksinpaloja, käpyjen karoja, olisiko joukossa ollut jokunen Onkiliero- Vainaakin.
Lisäksi oli palttoon vuorikangas pesän rakennusmateriaaliksi nakerreltu.
Asiaaa ei enää voinut muuksi muuttaa. Osku Oravalan tekoset oli ja näkyi.
Opittiin ainoastaan Oskun pirtissä häärätessä sulkemaan ja pitämään eteisen ovi visusti kiinni.
Turvattiin näin muiden päällysvaatteiden taskujen pesäkoloiksi joutuminen.
(http://img855.imageshack.us/img855/861/blume0320pikkukukkaliik.gif) (http://img855.imageshack.us/i/blume0320pikkukukkaliik.gif/)
Aikanaan sitten lähti omille teilleen tämä Oscar Oravala.
Tätä osasi Matleenakin jo odottaakin.
Oli pihapuissa hypellyt puusta toiseen ilmeisesti Neiti - Orava. Oskua pihamaalla kaihoten vilkuili.
Eikä enää palannut Osku, perheen itselleen ilmeisesti perusti. Pihapuissa kiipeileviä oravia
Matleena tarkasti tiiraili, olisi Osku joukossa ehkä.
Mahdoton oli tehtävä, niin oli Oravien Klaani toistensa näköisiä.
Mutta muisteli Matleena Osku Oravalaa usein.
Aikuisenakaan ei unhoon jäänyt.
Jäi vain mukavat, iloiset muistot Oravalan Oscarista.
Mukavaa tämä aika oli, aikansa sekin kesti.
Niin tahtoo olla elämässä joskus muulloinkin.
.
-
.
(http://img502.imageshack.us/img502/8434/aaaaaaaa1sikapohja123.gif)
JALOTTELEVA
Elelivät Aiti eli nyt Mummo Pappoineen Mummolassa kaikessa rauhassa.
Lomailevat Metropolitanin Asukit jo aikoja sitten tienuuhommiin palailleet.
Navetan Elikot tapailivat toisiaan nyt Taivaan valkoapilaisilla Laitumilla.
Oli niistä kokonaan luovuttu. Oli luopuminen koville, varsinkin Äidille ottanut.
Maito haettiin nyt tinkimaitona läheisestä naapuritalosta.
Tälle maidonhakureissulle Äiti nytkin eräänä syksyehtoona suunnisti.
Nyt Pappamopolla, ei enää polkupyörä mitään ollut. Mikäli tämä Pappamoposeura
Halavatun Papat olisi silloin ollut olemassa, olisivat Papat saaneet Äidistä Aktiivin.
Huolimatta Mummo Tittelistä.
Hyvinkin ahkerasti Äiti mopoili.
Nytkin takki niskaan.
Mopo käynttin polkaistiin, hinkki tankoon ja matkaan.
Peltotie kulki näiden Matleenaan törmänneiden sähköpaimenlankojen vieritse.
Karvaelikot, rotukarja, laidunsi.
Osasi Äiti nyt varoa sähköistä Paimenta.
Syksypäivä väreissään kilpaili itsensä kanssa. Mitä nyt vähän sateli.
Aiti ajaa hurutteli kaikessa rauhassa, mikä oli Äidin ajotavat tuntien harvinaista.
Varoi mopoillessa. Ei ollut seiniä eikä kattoa mopossa.
Pitkäkarvainen Elikkolauma töllötti mopoilijaa.
Taisi joku Rotukarjalainen mylvinnän naispuolisen Halvatun Papan perään ölähtää.
Osasi varoa Äiti sähköpaimenlankaa. Töyssyjä, kuoppia varoi..
Ei tätä osannut varoa.
(http://img812.imageshack.us/img812/7320/aaaaaaaa1isntviimoikea1.gif)
Yhtäkkisesti, arvaamatta, maitotalon navetan nurkalta pinkaisi ajotielle
POSSUPOIKA.
Suoraan eteen töytäisi.
Iso oli.
Ei mikään pikkupossu.
Parhaissa nuoruutensä voimissa oli tämä Kulkureitin Kuningas.
Äiti tietenkin salamana jarrut pohjaan, kaikki mahdolliset, ettei olisi Possuun törmännyt.
Siitä seurasi välittömästi mahtava, ilmava Lento.
Possunpojan ovelasti tiiraillessa, possun eteen tantereeseen päätyi.
Eipä sattunut ilmojen halki tienpintaan singonnutta Äitiä tälläkertaa kuin Sieluun. Vähät naarmut eivät mitään haitanneet.
Ei voinut Äiti ymmärtää, mistä Possupoika siihen yht`äkkiä ilmestyi kuin taivaalta tipahtaneena. Ei ollut näille seuduin tapana ollut ainakaan ennemmin pitää sikaa irrallaan juoksentelemasssa. Karsinassa niiden Koto oli, ei mopolijoita säikäyttelemässä. Lisäksi oli syksyinen, kylmä ilma. Satelikin.
Maitotalon Isäntä, tämä Kui - Kui -Isäntä, ilmestyi talikko kourassa, kuultuaan ryminän, navetasta pöllämystyneenä.
"Kui.... Kui ......tämä nyt tuollee sattu . Enhä ollenkaa osannu varoo, olipa tuo possu seaikaa jalottelemas, kun tyhjensiin karsinata. Enhä osannu varroo et joku päälle meinais ajella. Sattuks mihi kohtaa ?"
Ei sattunut.
Kimpaantui Äiti.
Ilmoitti, --kui kui--, seuraavan kerran ottavansa, - -kui kui--, rivollin mukaan. Yksikään Possupakana ei mopoilua enää estäisi. Tästä kerrankin vielä tielle säntääjästä, Possupojasta tekisi Äiti välittömästi talonväelle ennenaikaisen Joulukinkun.
Maitotinkiä ei Äiti sentään tohtinut lopettaa. Maitopuotiin Maalikylään oli matkaa.
Päästyään Mummolan pihapiiriin, manaili Äiti Papalle pitävänsä täysin mahdollisena Ulkomaan Elukin, Elefantin, ilmestymistä seuraavaksi Mopoilijan taivalta keskeyttämään.
Tantereeseen lennättämään.
Olihan Karvanaamaelikot tienvieressä laitumalla. Lisänä jalottelevat Possupojat.
Kaikki lukuun otettava.
Elevantit.
.
-
(http://img696.imageshack.us/img696/2130/avilaminaama.gif) (http://img696.imageshack.us/i/avilaminaama.gif/)
.
WILIJAMI
Värihehkuista syksyään Luontoäiti runsain mitoin lahjoitteli.
Oli saatu Mummolassa elot korjuun, oli talveen jo osittain varustauduttu.
Eipä tarjennut Mukulakunta enää joessa pulikoida, niin oli jäistä jo virtaava vesi.
Ratsureimankin viidakkosotimiset aina vain tihenevässä pajupusikossa saunan takana olivat huomattavasti laantuneet. Johtuen tietenkin sateisista syksysäistä. Olisi Poika Viidankon valloitusta jatkanutkin, mutta ei Pappa enää suostunut, ei sateessa sentään laukkomaan.
Joku roti se sentään olla piti.
Viidakonkin lainsäädännössä.
Oli Matleeena pieni tyttö.
Pitkiä päiviään kuluttelemaan oli tämä Hieroja-Annin Ylykämies-Wiljami, alkanut Kotopirtissä poikkeilemaan. Nyt ei enää oikein Korpi-Paarissakaan tarjennut istuksia, kylmässä maassa kauan viihtynyt. Sitäpaitsi oli Hieroja-Anni otettaan huomattavasti kiristänyt. Hädin tuskin uskalsi Wilijami nyt ryypyyn hätäisesti sivuilleen vilkuillen, Korpi-Paarissaan kumota.
Oli kuulemma edessä Mierontie.
Äkäiseen vieläpä.
Annin sanoissa " Tuli Persiissä. "
Aikuiset olivat jo Wilijamin juttuihin kyllästyneet. Pappa niille virnuili, Äiti hymähteli.
Mukulakunnasta löysi Wilijami sensijaan uskollisen, silmät ymmyrkäisenä kuuntelevan kuulijakunnan. Kaiken uskovan. Hämmästelevän, ylenmäärin kiinnostuneen.
(http://www.cosgan.de/images/more/flowers/028.gif)
Wilijami satuili.
Mukulat kuunteli.
Jos oli tarinat Wäinö-Merenkulkijallakin taivaita hipovia, Wilijami pisti vieläkin paremmaksi.
Olivat uskomattomia, ihmeellisiä, nämä Wilijamin Suuren Maailman Seikkailut. Ihmetyksestä huokaileva, silmät suurina kuunteleva Mukulajoukko uskoi empimättä kaiken.
Ei ollut aikuisillekaan, edes kylän juoruakoillekaan, selvinnyt, lukuisista uteluluyrityksistä huolimatta, Ylykä-Wilijamin menneisyys. Se miten oli Anniin tutustunut, sitä ei Wilijami koskaan kellekään täysin kertoillut.
Oli epäilemättä Anni kiellon asettanut Wilijamin mökissä elämisen ehdoksi.
Omasta elämästään sensijaan tarinaa riiti ja riitti, loputtomiin.
Oli syntyperältään jo meitä tavallisia Maan Tallaajia paljon ylhäisempiosainen tämä Wilijami.
Oli Selekian Kuninkaan ja Hovineidon poika. Selekian Kuninkatar oli kuitenkin tämän luvattoman suhteen,
poikalapsen syntymän selville saanut.
Mieronteille Hovineitonsa heitti.
Pelasti Neidon kyyhkymetsällä hoveineen samoillut Kaukomaiden Rinssi.
Siitä alkoikin Wilijamin elämä Rinssin Paassipoikana Kaukomaan Rinssin hovissa.
" Vaan eipä sitä Onnee kauan kestäny. Hovineito-Äet otti ja kuol. Uus Äetpuol ol ilikiä Ämmä. Ei prluukannu ylmäärläisistä paassipoijista tykätä."
Niinpä taivalsi Wiljami-Orlpopolo taasen pitkin maantietä, vaan taaspa Onni poloista Wilijamia suosi. Vastaan saapui kiertävä Sirkusseurue.
"Sirlkukseen leijonankesyttäjäksi pestauiuin. Ol iso, äkäne se Jalopeurla. Vaan minnuu uso. Parl kerltaa kuonolle rläpsäyti. Jo tottel, Hurljimus."
Sirkuskin matkansa päähän tuli. Wiliajmille litterat kouraan luettiin.
Tästä jatkui miehen matka seilaten Merimiehena Valtamerikyntäjässä. Olipa oikein Alakapteenina toiminut.
Saapui Jaappaniin, jossa heti Keisarin palatsiin kutsu kuului. Menihän Wilijami, tottakai, kun Ylimmäisen Palatsiratsumestarin paikka tarjottiin. Siinäpä hommassa sitä vuosia, hienoja Kimoja hoidellessa vierähti. Hoitelipa myös Arapialaisia.
Sitä miten arapialaiset Kimot olivat Jaappanin Keisarin palatsiin joutuneet, ei Wilijami selitellyt.
Kunnes alkoi koti-ikävä kovasti Wilijamin rinnassa, sydänalassa kaikertamaan. Laivaan sitten salaa pesti, ei olisi Jaappanin Keisari Ratsumestaristaan, oivasta, halunnut millään ilvellä luopua.
Vaan Wilijamipa Koti-Suomeen Valtamerihöyryllä seilasi.
Isokaupunkin Pormestarin tyttären nai. Oli, sattuikin tytär olemaan pahapäinen, kiukkuluontoinen. Karkuunpa lähti Wilijami Syöjätärtä.
Tässäpä nyt Hieroja-Annin Suluhona, Annin mökissä asusteli.
Tämä oli lyhykäisyydessään Wilijami-Suluhon elämänkerta, Wilijamin itsensä tarinoimana. Mukulakunta ihastuksesta huokaili, ihmeellinen, kovin ihmeellinen oli tämä Wilijami Seikkailuineen.
Paljon kuuli Mukulakunta selkäpiitä karmivia kauhutarinoita Wilijamin kertomina. Yöllä näki Pikkuveikka painajaisia, oli Äiti jo vähällä lopun tehdä moisten satujen kertomisesta. Lupasi Wilijami tarinoitaan siistiä.
Kauhutarinat Unholaan heittää.
Niin jatkuivat tarinoinnit. Ehtymätön tarinanoiden kertoja oli tämä WIlijami. Wiljami-Tarinoitsija.
Näin kului Syksy.
Wilijamin ansiosta hyvinkin nopeaan. Saapui pakkastalvi lumineen, harvenivat Wilijamin tarinakäynnit, kunnes pahimmilla pakkasilla kokonaan loppuivat.
Koitti uusi Kevät.
Ilmestyi Wilijamikin Mummolaan pihapiiriin. Uudet tarinat, talven mittaan tarkkaan mietityt mielessään valmiina.
Kesä Kesän jälkeen sai Mukulakunta kuulla nämä Wiljamin Uskomattomat Seikkailut Isomaailmassa.
Nyt oli Wilijami lisännyt tarinavarastoonsa myöskin seikkailut Menninkäis-Vuorelle Noitamaassa, jossa ei moni käynyt ole. Ei ainakaan Aikaiset. Ei ole kuulleet puhuttavankaan.
On Matleena hyvin kiitollinen Wilijami-Tarinankertojalle. Moni asia sai kauniisti kerrotun satumuodon. Monet, monet Menninkäistarinat pienen tytön mieleen jäivät.
Aikuisenakin muistelee.
Elämään jäivät Wilijamin tarinat.
(http://www.cosgan.de/images/more/flowers/028.gif) Kiitos, Wilijami - Tarinanakertoja.
Matleena
.
.
-
.
(http://img209.imageshack.us/img209/4941/aaaaaaaa1maratonv100val.jpg)
MARATON
Suvi parastaan yritti.
Eikä jäänyt Yritykseksi.
Kauniita, lämpimiä, olivat kesäiset päivät. Kesää ja Lomaa vietettiin.
Matleena sitä Lomaa vietti. PikkuVeikka ei. Katkera oli Veikka. Minkäs teit.
Ensi syksynä alkaisi tämä Koululaiselämä Veikallekin. Siihen asti oli ilman Lomaa tultava toimeen.
Samoin alkaisi Hiljaisen Jokimerirosvon, Tanelin
Koulu.
Kovin pojat jo syksyä vartosivat, Koululaissäätyyn siirtymistä.
Oli Matleena valistanut, kertoillut, ettei suinkaan ole mikään paras Olotila ollenkaan, - tämä Koululaisuus.
Piti oppia ja osata.
Vielä oli Matleenalla Lomaa jäljellä, ei sopinut nyt kouluasioita murehtia. Eikä niitä murehtinutkaan Matleena, vielä olivat uimiset, hypinnarut pallopelit, varsinkin se Naapurin uutuus, Sulkapallo, tärkeimpiä.
Pikkupoikien kanssa, oikeastaan oli Matleena vahtina, yhdessä joella pulikoimassa käytiin.
Sininen väri naamaan hankittiin.
Nyt sattui niin, tuli Äidille ja Isälle meno Isokaupunkiin.
Ei otettu tälläkertaa Mukulakuntaa mukaan, vaan hankittiin lapsenvahti, Serkkutyttö Kirkonkylältä. Oli vähän vanhempaa vuosimallia tämä Serkkutyttö.
Oli Matleena kovin tätä pestaamista, lapsenlikkaa, vastaan. Yritti kovin todistella, jotta kaksinkin pärjäisivät, Matleena ja Pikkuveikka.
Sekä Nalle-Haukku tietenkin.
Ei tätä kuitenkaan huomioitu.
Lähtivät LinjaPiilikyydilla Äiti ja Isä Isokaupunkiin.
Tuli Lapenlikka, - Päivi.
:-\
Oli tämä Lapsenlikkatyttö vain muutaman vuoden vanhempi Matleenaa.
Vaan oli kovin ollakseen. Hienoa Neitiä piti esittää. Nyt tietenkin myös Aikuista, Määrääjää.
Ei tykännyt asiantilasta Matleena, ei Pikkuveikka.
Heti alkoi Käskytys.
Ei uimaan ilman lupaa, ei naapuriin. Oli Serkun, Päivin, aina tiedettävä, missä kukakin oli.
Ja mitä teki.
Ei noin kovaa vahtia ollut Äitikään pitänyt. Vähän enemmän oli lapsiinsa luottanut.
Vaan ei tämä Hieno Neiti, - Päivi.
Nalleenkin suhtautui yliolkaisesti. Koiranrakki, Joutenolija, Kiusankappale. Tämän Nalle tietenkin vaistosi.
Ei Nallekaan mitenkään ystävällisesti Päiviin suhtautunut. Ei alkuunkaan.
Kun Päivi pihamaalle ilmestyi, alkoi Koiralinnassa välitön haukku ja ulina, murina. Irvistely. Päivi tästä viis välitti, komensi Nalle hiljaa olemaan, mitä Nalle ei tietenkään tehnyt. Niinpä suvipäiviä nyt säesti alinomainen koiranhaukku, Ulina.
Aamulla olivat Vanhemmat lähteneet.
Alkoi jo Iltapuoli koittaa.
Pirtissä istui Matleena. Päivin Seuraneitinä. Ei päinvastoin. Kertoili Päivi kaikki poikakaverinsa, joita tuntui olevan loputon jono. Ei kiinnostaneet Matleenaa.
Pakko oli kuunnella, mitä sanoi Jaska, mitä sanoi Kalle.
Kuinka tykkäsivät.
Äkisti huomasi Matleena Pikkuveikan pihamaalta puuttuvan.
Vaiennut oli Nallekin. Päivi nyt sisällä pirtissä istuksi. Ulos molemmat tytöt Veikkaa huutelemaan.
Ei kuulu, ei näy. Päivi, Matleena Joelle, uimapaikalle säntäämään.
Ei sielläkään. Isokosken yksinäinen kohina, ärjyntä, vain ylhäältä joelta kuului. Sinne ei Veikka menisi, oli Koskenlaskija-Pentin Melkein-Hukkumisesta lähtien Koskea Veikka pelännyt.
Huudeltiin, etsittiin kaikki puimalan alusetkin.
Ei näy, - ei.
Huomasi Matleena polkupyöränkin poissa olevan. Olisiko Tanelille leikkimään kuitenkin ilman Päivin lupaa lähtenyt. Kiireellä matleena Tanelille suuntasi, Päivi kotimieheksi, jos sattuisi Veikka ilmaantumaan. Ei ole Tanelillakaan. Taneli kyllä kotonaan oleili.
Nyt iski tyttöihin tosi Hätä.
Paniikki.
Vanhemmat kaukana Isokaupungissa, matkaa oli melkein kuusikymmentä kilometriä.
Eikä ollut puhelinta kummassakaan paikassa.
:-[
Ilta joutui, pimeni, oli jo loppukesää.
Matleena jo itkua väänsi, Ei ollut tippa kaukana Päivinkään silmistä.
Päätettiin Sulkapallo-Naapuriin turvata.
Vanha-Emännälle sekä Kalle -Sulkapallovaarille asia selitettiin. Oli puhelin tässä naapurissa.
"Oottas ny, mä ku muistele, et sen teitin Enon naapur, minne ne nyt vanhemmat Enollenne meniä, sen nim ois ollu Suikkanen. Pitää ny kumminki heille eli veisvätten sanaa vanhemmille, jot on poika katosis."
Siinä samassa soi Talon puhelin.
Kalle -vaari vastaamaan. Nauroipa nyt Kalle-Vaari puhelimeen.
" Se onkii nyt sille tää assii, jot on löytyny se katonnu Pikkuveikka. Ol pyöräilly Isokaupunkii tei vanhempie peräsä. Ei hätäpäivää kuulema oo. Kovin o vaa väsyny. Olia siin aikamoine reisu vaa pyöräl nin piene miehe ajaa."
Silmät lautasen kokoisina kuuntelivat tytöt Vaarin selostusta.
Että uskalsi Veikka.
Valtatiellä kulki jo siihen aikaan melkoisesti autoja, melkoinen liikenne oli. Lisäksi oli tie kapea ja mutkainen. Ei oltu vielä asfalttiakaan lasketttu tiehen, soratietä koko matka oli. Koko Isokaupungin läpi oli pitänyt vielä kovan urakan päätteeksi ajaa.
Mistä muisti osoitteenkin.
Syvä helpotus kuitenki oli.
Ei enää hätää Veikalla.
Hiukka jäi Matleenaa vaivaamaan, miksi ei Kalle-Vaari Matleenaa pyytänyt puhelimeen. Lohduttautui, oli puhelin vielä niin tuore keksintö. Olikohan Vaari kuvitellut, puhelimeen voi vain yksi puhelun aikana puhua. Ei muiden ääni kuluisi.
Ehkei Vaari tosissaan tiennyt.
:D
Parin päästä saapuivat sekä Kadonnut Veikka että Äiti ja isä kotiin. Eivät Veikalle vihaisia olleet, siunalivat ja ihmettelivät vain.
Lähettivät Yläkertaan hiljaisia Kiitoksia.
Oli Veikalla sisua. Sekä kuulemma kova ikävä yllättänyt Veikan.
Jo saman päivän iltana. Mutisi ja torui Äiti, toista kertaa ei tuollaiselle Maratonille lähdetä.
Autojen alle voi noin pieni pojannaskali jäädä. Hyvinkin voi, säesti Isä, - muodon vuoksi.
Taisipa olla Isä salaa ylpeä Veikka- Pojastaan, melkomoisesta Sisusta.
Kuusikymmentä kilometriä. Siihen ei Isä itsekään noin vain kylmiltään kykenisi. Vaan Veikka kykeni.
Sen Veikka jo pikkupoikana suoritti.
Veikka, 6 - v.
Maratoonari.
.
-
.
(http://img26.imageshack.us/img26/2654/aaaaaaaa1lakritsivalmis.gif)
LAKRITSI
Oli Matleena pienenä Saita.
Omastaan kiinnipitävä, saita, itara suorastaan. Ja kade.
Ei tullut kuulonkaan että olisi edes koskea antanut kiiltokuviinsa, leluihin, mihinkään omaansa.
Tai pois antanut, lahjoittanut. Taivashan siinä olisi revennyt. Matleenan pieneen niskaan tipahtanut.
Väinö- Merenkulkijan askartelemat Nukenvaunutkin suunnitteli naapuriston tyttöpuolisille Mukuloille tuntikorvausta vastaan vuokraavansa.
Sen vuokrausliikeidean tyssäsi Äiti heti alkuunsa.
Sanoi korjaavansa vaunut nukkeineen parempaan talteen ellei moiset haavekuvat vuokraustoiminnasta Matleenan päänupista ota haihtuakseen.
Niinpä oli Matleenan nukkeaan ja vaunuja ilmaisin lainattava naapurien tytöille.
Kulki vieressä sydämistyneenä, kiukkuisena, suu mutrulla , silmä kovana vahti.
Naapurin tyttö vaunuja ilmaisin nyt työnsi.
Kiukutti.
(http://img17.imageshack.us/img17/6666/aurinkoepluulo.gif)
Tulipa sitten Äidille Puotiin lähtöpäivä taasen esille. Omavaraisia oltiin maitopuolen suhteen,
kaupasta oli kuitenkin haettava monta muuta elintärkeää asiaa, joita ilman ei tultu missään nimessä toimeen. Kortilla oleva kahvi sekä sokeri. Sekä tietenkin tärkein, ne Karkit.
Niiinpä sonnustautui Äiti Puotireissulle. Matleena vietiin Naapurin Tädin silmälläpidon, tarkan,
alaiseksi siksi aikaa. Kulki Puotireitti synkän metsän halki oikopolkua, jossa alati olisi Matleenaa kauppatavaroiden lisäksi saanut kanniskella.
Ihan mielellään jäi Matleena Naapuriin, saihan sitten tuliaisina Puodista Karkkia. Aina oli saanut.
Äiti palasi , kotiutui Matleenakin.
Nyt olikin Puotituliaisina matleenan rakastamaa lakritsia, sellaisia paperipäällysteisiä pötkylöitä, joissa musta pojan naama päällyspaperissa komeili. Paperitkin Matleena säästi, ne sentään menivät vaihtoon rahana kauppaleikeissä. Ei olsi niistäkään itarana luopunut. Pakko oli, jos aikoi leikkikaupasta jotain hinkuamaansa tavaraa ostaa, vaikkapa käpylampaita navettaan.
Olsiko sana kiirinyt Äidin Puotiressusta, Karkeista, naapurin pienen Tanelinkin korviin.
Joka tapauksessa saapui Taneli kyläilemään melkein välittömästi.
Matleena Lakupötkönsä paperistaan kuorittua sai. Siinä seisoi Taneli nyt ovensuussa, odottavan näköisenä. Matleenan Lakritsia vilkuili.
(http://img152.imageshack.us/img152/6959/aurnkotosiitkukukkalikk.gif) (http://img152.imageshack.us/i/aurnkotosiitkukukkalikk.gif/)
Tämän tietysti Äiti huomasi.
Huomasi miten Tanelin Lakritsia mieli teki.
Kaihoten katseli, ei vain pyytää kehdannut.
Komensi Äiti matleenaa antamaan Tanelinki Lakritsipötkösta haukata.
Kirvelevin sydämin, Pihimatleena sen salli. Käskystä, ei tietenkään mitenkään muutoin.
Taneli haukkasi, Matleena tiukasti, pihisti, Lakusta kiinni piti
KILJAISU
Veret seisottava, ilman täytti.
Matleena se kiljui.
Niin tiukasta ja nuukasti , pienen kynnen mitalta olisi matleena Tanelin Lakupötkön päästä puraista antanut, itara, nuuka kaikesta oli tyttö.
Taneli pelästyi perinpohjin Matleenan kiljumista. Yhtyi parkumiseeen, oli Äidillä kaksi kilpaa kiljuvaa Mukulaa rauhoiteltavanaan.
Toinen huusi kiukusta.
Ei kivusta niinkään. Ilkeneekin nyt sormiin purra kun toinen hyvää hyvyyttään Lakritsia jakelee.
Toinen parkui säikähdyksestä,.
Ei ymmärtänyt Taneli Matleenan sormia haukanneensa.
Vihdoin sai Äiti Parkujat, molemmat hiljenemään. Otti ja puolitti tasatarkkaan lakritsin, toinen puoli Matleenalle, toinen Tanelille.
Ihme kyllä, Matleena sovinnolla tähän tasajakoon suostui.
Tai oliko niin ihmekään. Ei toista kertaa halunnut Tanelin sormiaan pureksivan.
Eikä Äiti olisi enää minkäänmoisia haukkaamisia sallinut.
Seurasi tästä se, sovinnolla Matleena Lakritsit, Karkit kaverin, paikalle ilmaantuneeen kanssa jakoi.
Oli omat kyntyset vaarassa liikaa nuukaillessa.
Oppia ikä kaikki. Tämäkin asia ihan sormenpäitä myöden.
Piti vain ensin sormilleen saada.
.
-
.
(http://img24.imageshack.us/img24/8606/aaaaaaaa1ham3222valmis2.gif)
SILKKIHAME
Oli Suvi.
Oli Enon Syntymäpäivät.
Oli Matleena varttunut. Poikakin olemassa.
Metropolitanissa työssä käyvä, Lokerossa kerrostalossa asustava ansioäiti oli Matleena.
Vanhan kaavan mukaan, oli Mummolassa Suviaikaa viettämässä taas kerran koko Matleenan Joukkue.
Poika, Haukku, Rottavaari Miuming.
Eipä olisi voinut kukaan kuvitellakkaan muualla lomaa vietettävän. Olihan Matleena yhden Etelänmatkan Espanjan tumman yötaivaan alle tehnyt. Silloin kadonneeksi Policelle huonetoveri Grand Lady ilmoitti.
Eipä voittanut se Mummolan lomia, ei ollenkaan.
Siispä täällä ratsasteli Poika Pappahuimannilla, vähääkään Armoa tuntematta, entiseen tapaan pajupusikossa Taistoja käytiin. Vähääkään Armoa tuntematta, entiseen tapaan, kaiveli Haukku Äidin kukkapenkkejä. Ja päivät pitkät vietti Rottavaari häkissään.
Eikä valituksen sanaa kuulunut.
Nyt kuitenkin oli tullut kutsu Enon syntymäpäiville Iso-Mummolaan, Isojärven rannnalle.
Päälle tietenkin parasta piti hankkiman.
Puettiin Silkkihame.
Arvokkaat, suuret Juhlat olisivat tiedossa Mummolan väelle.
Kovalla tohinalla ryhdyttiin vaatevarastoja katsastamaan, josko löytyisi Juhlaan sopivaa päällepantavaa. Tietenkin kävisi niin, jotta naisväen kaikki asusteet olivat jo kertaalleen Suvulle esitellyt, ei siis voisi toista ketaa samoja käyttää.
Ei millään voisi.
Vaan nokkelaa, perin hoksaavaista oli tämä Mummolan Naisväki näissä Vaatehtimisasioissa. Eihän nyt joka juhlaan tarvitsisi uutta hankkia, kalliiksikin kukkurolle kävisi sellainen meininki. Hyvin kävisi laatuun vaikkapa Äidin Matleenalta mekko lainata. Ei likikään kaikkia Matleenan, itse asiassa perin vähäisiä, mekkovarastoja olleet sukulaiset, Iso-Mummolassa juhlivat, nähneet. Mistä tiesi Suku kenen mekko Äidin yllä oli.
Miehet saivat kelvata entisissä, jo monen juhlan nähneissä tummissa puvuissaan.
Poika sensijaan katsoi tilaisuutensa koittaneen, juhlat kunniaksi piti saada välttämättä uudet farkut, siniset sekä ehdottomasti vain Jamekset, aidot kelpasivat. Ei kuuloonkaan halpatuontimaan tuote.
Saihan Poika tahtonsa helpostikin läpi. Pappa eiKultapalaltaan toki uusia farkkuja kieltänyt. Vaikka farkut, ihka aidot Jamekset, maltaita maksoivatkin. Tottakai, ilmanmuuta, kuului Papan vastaansanomaton lausunto.
Niinpä aurinkoisena, kauniina kovin, koitti Juhlapäivän aamu.
Alkoi naisväellä vimmattu itsensä Juhlakuntoon laittautuminen.
Viimeisen päälle, TipTop piti naisväen oleman.
Ei suortuvaakaan kampauksessa saanut irrallaan roikkua. Tuntikaupalla istuttiin, ehostettiin, lakattiin, puuteroitiin, harjattiin. Hajustettiin.
Viimein, viimeinkin, tuntien aherruksen jälkeen, oli valmista. Saumat suorassa, hiukset melkoisessa lakkakerroksessa.
Miesväki oli tuntikausia jo valmiina istuksinut, lueskellut, pihamaalla kävellyt, ääneen manaillut naisväen perinpohjaisuutta.
Kun Naiset sitten juhlamekoissaan, Äiti matleenan silkkihameessa, pihamaalle ilmestyivät, huomasi miesväki, jotta kannattihan se, kannatti, kovin olivat kauniita nämä täydellisen muodonmuutoksen kokeneet, kauniit perhoset.
Kelpasi näiden seurassa hyvinkin, oikein hyvin esiintyä.
Haukku tupaan teljettiin. Äiti mielessään hiljaa toiveen esitti, ettei ihan kaikkia huonekalujen jalkoja tällä välin koloille jyrsittäisi.
Mutta lähdön hetki juhlaväelle koitti. Autoon ahtauduttiin. Poika tällä kertaa etupenkkiosuuden sai, väitti kivenkovan muutoin uusien Jameksiensä takapenkin ahtaudessa kurttaantuvan. Eikä kurttu-Jameksissa millään, ei millään juhlia voisi.
Kuskiksi Pappa.
Äitiä ei tällä kertaa, inttämisestään huolimatta, rattiin päästetty.
Oli jokaisella omat, huimat kokemukset tästä Sorateiden Virtuoosin ajotyylistä. Ehjinä haluttiin perille Juhliin päästä.
Pitkän, kilometrikaupalla kestävän ajamisen jälkeen Juhlakalun pihamaalle saavuttiin.
(http://img528.imageshack.us/img528/4876/aurinkokitaraliikkuu.gif)
Oli JuhlaTalon pihamaalle jo melkoinen määrä Juhlakansaa kertynyt.
Kerranhan sitä tasakymmeniä täytettiin, oli Eno suuret Juhlat järjestänyt.
Oli katettu pihamaalle , isolle nurmikolla, vastajetulle, Ruokapöytä valkoisin liinoin, kauniiden pihapuiden varjoon. Paikoilleen hiljakseen asetuttiin ison pöydän ääreen, alkoi ruokailu.
Ensin skoolattiin tietenkin Juhlakalun kunniaksi. Pidettiin nämä välttämättömät, Juhliin asiaankuuluvat puheet. Päästiin viimein ruokailemaan. Monenmoiset herkut oli Enon Rouva juhlapäytään avustajineen valmistellut.
Eno oli tunnettu, kova Kalamies. Niinpä kalaa olikin pitopöydässä tarjolla sen kymmeneen sorttiin valmistettuna, arvailla vain sopi mitä oli mikin nimeltään. Kyllä kelpasi Väen juhlia.
Ja Väki juhli.
Iltasella oli tarkoitus ladossa, jonka lattian Eno oli tanssitilaksi kunnostanut, haitarin säestysellä tanssahdella. Ruokailun jälkeen, kahvittelun , halusi Äiti kuitenkin puheen Veljelleen päivän kunniaksi pitää.
Juhlakansa hiljaa odotti.
(http://img651.imageshack.us/img651/6666/aurinkoepluulo.gif)
Nousi Äiti, - vaan äkisti takaisin istui.
Juhlakansa edelleen vaiti, ihmetellen nyt Äitiä tuijotti.
"Tuota, tuota, en nyt puhukaan, Onnea vaan toivotan, Onnea ja Menestystä."
Sai Äiti punoitukseltaan, hämmentyneenä lausutuksi. Mikäpä siinä, olivat juhlijat hieman pitempään puheeseen varautuneet, mutta kelpasihan se toki lyhyempikin. Kun ei kerran pitempää puhetta nyt aikaansaatu. Jostain syystä
Matleena kummeksuen Äitiä vilkuili, niin tuntui tekevän myöskin osa juhlaväkeäkin. Mikähän sille nyt oikein tuli, tyystin kun noin vaikeni. Paikallaan vain hiljaa vielä istui, kun muu ruokaväki jo tanssilatoon alkoi siirtymään, jalalla koreasti pistämään.
Äiti vain istui ja istui paikoillaan.
Matleena kysymään hämmästynennä, menikö ehkä booli noin pahasti jalkoihin.
" Ole höperehtimättä. Ei varmasti mennyt. Vaan otti ja repesi tämä hame, helkutti, kokonaan halki takapuolesta. Pidä nyt siinä sitten minkäänvaltakunnan juhlapuhetta, hame halkinaisena , takapuoli paistaen. Minkä ihmeen hameen sinä oikein minulle järjestit. Ei ne ennen ole hameet istumisesta repeilleet."
Matleena nauruun purskahti, oli tosiaan pitänyt hametta melko lailla. Hauras silkki enää repeämättä näitä juhlimisia kestänyt. Nauru kuitenkin välittömästi tyrehtyi, kun Äiti supatti :
"Milläs tämä Naureksija nyt kuvittelee minun juhlimista jatkava. Takamus vilkkuenko. Allin hameet ovat minulle liian isoja kaikki. Tämä repeillyt körtti enää ompelua kestä. On minun jollain keinolla tästä tuolistakin päästävä pois. Vai kuvitteleeko Hirnuja, että tässä yönkin istuksin. "
Ei kuvitellut, ei ollenkaan näin tapahtuvan. Vaan Matleena nyt varjona Äidin takana, takamusta hipoen, auton luokse asteli. Autossa olisi teippiä, joka nyt ainoana pelastuskeinona hameen paikkamiseen nurjapuolelta koettiin.
Ei lue hätä lakia.
Niin tehtiin. Jotenkin teipit kankaassa loppuillan pitivät. Matleena varmisti Äidin tiukassa vanavedessä, etteivät teipit kävellessä repeilleet. Näköesteenä toimi Matleena.
Kovin olisivat kummeksuneet juhlijat tapausta. Vanhassa mekossakos se Sisar juhlimaan oli tullut. Eikö nyt senvertaa mekkoon olisi rahaa ollut laittaa.
Uusi Mekko juhliin yleensä hankittiin.
Ei tanssinut Äiti Enon Juhlia.
Ei ainuttakaan valssia lattialla pyörähtänyt. Tiiviisti, tiukasti samalla tuolilla istui koko pitkän Juhlaillan.
Loppui Piina Äidiltä viimein.
Matleena tiukassa vanavedessä Juhlapaikalta poistuttiin.
Autolle. Kotiin.
Hiljaa istui autossa Äiti. Hipihiljaa Matleena.
Kotona sitten kuultiin.
Äiti kovaäänisesti ilmoitti mitä mieltä oli Matleenan vaatevarastosta. Ja takuuvarmaksi asian ilmoitti.
Mitään ei jäänyt epäselväksi.
Ikinä ei kuuleman mukaan Matleenan rytkyjä enää huolisi. Alasti mieluummin kuljeskelisi.
Hävetä oli saanut silmät päästään.
Takamuksista halkipoikki revennyt Hame.
Viimeinen kerta Matleenan rytkyissä.
Ei ikinä enää.
Kulki Juttu Kylällä.
On siinä esimerkillisesti Äidistä huolehtiva Tytär. Koko JuhlaPäivän kulki tiukassa vanavedessä.
Ettei Vanha Äiti vain lankeemaan pääsisi.
Ihan malliksi toisille kelpaa.
.
-
.
(http://img842.imageshack.us/img842/552/aaaaaaaa1esp33.gif)
EPSANJANMAA
Ensimmäisenä Työelämän lomakesänä
päätti matkustaa MatleenaNeito Espanjaan.
Aurinkorannikolle.
Senorien, senjoriittojen, toreadorien, matadorien, härkien , muletojen maahan.
Kuuman Auringon alle Etelän Maahan.
Kun kerran päätti niin matka myös tehtiin.
Niinpä löysi Matleena itsensä eräänä iltayönä Espanjanmaan lentokentältä.
Valtava Etelän punainen kuu hopeisena Etelän tummalla taivaalla, lämmin, tuoksuva, oli tämä Etelän Maa.
Siitäpä sitten Hotelliin , jossa huomasi Matleena seisovansa silmäkkäin, kättelevänsä, Maailmankansalaista, todellista, elävää Grand Ladya, tulevaa huonetoveriaan. Lady oli jo monet vuodet, ajoittain, viettänyt eläkepäiviään Espajassa.
Lady oli venäläinen emigrantti.
Hänen Armonsa, jonka Matleena mielesssään Ladyksi nimitti, ryhtyi oitis, lupaa kysymättä, pyytämättä Matleenan vt. Isoäidiksi, otti siipiensä suojaan kokemattoman matkaajan.Olipa todella Matleenalla nyt tehtäväänsä tarmolla syventyvä suojelija.Ladyn pukeutuminen oli aivan oma lukunsa.
Vaatisi viikkolehden sivustot kuvaamaan tätä vaikuttavaa esiintymistä, tyylikkyyttä, asujen vaihtoa tilanteen mukaan. Ja ne HATUT. Milloinkaan ei Matleena ollut eikä ole vieläkään, tavannut vastaavaa Desing-kokoelmaa. Oli sulkaa, harsoa, rusettia, lieriä, kaikki äärettömän hienoja , elegantteja
Lädy oli sormenpäätään myöden LADY.
(http://img801.imageshack.us/img801/5910/aurinkoniiaus.gif)
Opetti Lady Matleenapolollle, tämän sangen puuttelliset käytös-, ruokailutavat merkille pantuaan, Hienostoneidon tavat. Sukeutui Matleenasta osittainen Hovineito.
Aamupäivät jäädytti Matleena itseään Rannalla. Ketään muita Aurigonpalvojia siellä ei näkynyt. Oli liian kylmä. Vaan Matleena viis veisasi. Makasi valkealla hiekalla.
Paleli.
Iltapäivät kuluivat uima-altaalla.
Hotellin puutarhassa palmujen varjossa. Ladyn tarkoin valitsemassa Herraseurassa. Tähän armoitettuun Herraseuraan kuului Kauppaneuvos Vanhempi, , jonka kera, mukaanlukien Neuvoksen Aikamiespojan, Nuorempi, seurassa sujuikin valkoisten liinojen peittämässä, kynttilöiden valaisemassa, Ruokasalissa kaikki ateroinnit. Matleena tunsi itsensä olutkapakan tarjoilijaksi, kyyppariksi näiden , Ladyn, Neuvoksen seurassa.
Mihinkään et mennyt.
Et mihinkään.
Ilmoittamatta Ladylle tarkkaa reittisuunnitelmaa. Kellonaikaa milloin palaisit.
Lisäksi osoittautui tämä Neuvoksen Aikamiespoika innokkaaksi oppaaksi Matleenalle eli nyt Madeleinelle, kuten Lady oli uudelleen Matleenan ristinyt.
Syntyi siis täydellinen, hienostunut, Seurue.
Päätti Madelein repäistä.
Irrottautui Aatelisseuruestaan, lähti omille retkilleen.
Päätyi Yökerhoon.Tulista Flamencoa. Surullista Fadoa.
Mustia Eteläkatseita .Tanssia aamuyöhön.
(http://img705.imageshack.us/img705/2240/espmus.gif)
Yökerho ovensa sulki. Huomasi Madelein joutuneensa suomalaisten porukoissa jatkoille hotelliin. Juhlat venyivät tietenkin aamuun ja pienessä hiprakassa saapui Madelein omaan Hotelliin. Sielläpä odotteli hermostunut, huolestunut, kiukkuinenkin vt, IsoÄiti, Lady, hukkateille joutunutta suojattiaaan.
Varsin sekavassa mielentilassa
" Madelein, Kultaseni. Kuinka sinä saatoit noin minut huolestuttaa. Olin hirvittävän huolestunut katoamisestasi, ilmoitin sinut Espanjan POLICELLLE. Kadonneeksi. "
Siis Espanjan Poliisille.
Voi Auta Taivas.
Kotiinlähtö olisi parin päivän kuluttua.
Ilmoitus olisi kiireesti peruttava. Ei pääsisi liikkumaankaan ilman pelkoa olkapäähän tarttuvasta Policen kourasta, eikä luultavasti pääsisi normaalia tietä edes maasta pois.
Sen sortin Hoivaaja oli Lady.
Lady puihui Espajaa. Peruttiin tehty ilmoitus. Sitä ennen vaati Lady kuitenkin juhlallsen vakuutuksen, ettei tämä vaarallinen Harharetki toistuisi.
Toistu, - Ei.
Vannoi nyt kiukkuinen Matleena.
Ei tosiaan halunnut uutta etsintäkuulutusta kontolleen.
Niinpä sujui, loppuloma Aurinkorannikolla oikeastaan sangen miellyttäväksi osoittautuneiden Ladyn, Neuvoksen sekä Aikamiespojan hellässä huomassa ja varjeluksessa.
Olipa lomasta hyötyäkin. Korjaantuivat Matleenan varsin puuttelliset Pöytätavat.
Hienostuneet nyt oli.
(http://img90.imageshack.us/img90/2647/amoraurinkoliikk.gif)
Lipaston laatikkoa kaivellessa sattui silmiin Espanjanmatkan aikainen taskualmanakka, johon lyhyitä lausahduksia kunkin päivän kohdalle mahtui.
Oli mm. seuraavaa :
1. PÄIVÄ. Ei sada. Lähtö Seutulasta. Saattoi lentoasamalle espanjalainen, Suomessa asuva Poikaystävä.
2. PÄIVÄ: Sataa. Kylmä Perillä Espanjassa. Nouti lentoasemalta suomalainen, Espanjassa asuva Poikaystävä. Iltap. ei sada. Rannalla 2 t., yksin, ei muita. Kylmä. En ruskettunut. Ruokailut Vuorineuvos & Pojan kanssa. Sama pöytä. Yökerho myöhään. En tanssinut, sanoin olevani saksalainen. Huonekaveri Grand of Lady paheksui.
3. PÄIVÄ Sataa. Iltap. ei sada. Rannalla 2 t., yksin, ei muita. Kylmä. En ruskettunut. Ruokailut Vuorineuvos & Pojan kanssa. Sama pöytä. Yökerho myöhään. En tanssinut. Lady paheksui.
4. PÄIVÄ. Sataa. Iltap. ei sada. Rannalla 2 t., Kylmä. Yksin. En ruskettunut. Espanjanpoika myi simpukankuoria. Annoin pesoja, en tiedä kuinka paljon. Poika tuli hyvin iloiseksi. Ruokailut Vuorineuvos & Pojan kanssa. Sama pöytä. Yökerho myöhään. En tanssinut. Lady paheksui.
5. PÄIVÄ. Sataa. Iltap. ei sada. Kävin Malagassa. Kylmä. En rusketu. Otti vossikkakuski kuvan, istun vossikassa. En ajellut. Annoin pesoja, en tiedä kuinka paljon. Kuski tuli hyvin iloiseksi. Ruokailut Vuorineuvos & Pojan kanssa. Sama pöytä. Yökerho aamuun. En tanssinut. Lady sekä paheksui että oli oli ilmoittanut Policelle kadoneeksi. Perui ilmoituksen.
6. PÄIVÄ. Sataa. Kylmä. Kotiin. Malagaan saattoi suomalainen, Espanjassa asuva Poikaystävä.
7. PÄIVÄ. Ei sada. Kotona. Kuuma Lentoasemalta haki espanjalainen, Suomessa asuva Poikaystävä. Rusketun.
Lisäksi tipahti kalenterin välistä Äidille postittamatta jäänyt rantamaisemapostikortti, jossa luki :
" Heipsan, Äitikkä.
Hyvin meni matka. On hienoa täällä. Kuuma.
Hieno hotelli ja mukava Huonekaveri. Rusketun.
Oikein on monenlaista menoa ja meininkiä.
Ihanaa.
terveisin. Matleena."
Niin.
.
.
-
.
(http://img842.imageshack.us/img842/552/aaaaaaaa1esp33.gif)
EPSANJANMAA
Ensimmäisenä Työelämän lomakesänä
päätti matkustaa MatleenaNeito Espanjaan.
Aurinkorannikolle.
Senorien, senjoriittojen, toreadorien, matadorien, härkien , muletojen maahan.
Kuuman Auringon alle Etelän Maahan.
Kun kerran päätti niin matka myös tehtiin.
Niinpä löysi Matleena itsensä eräänä iltayönä Espanjanmaan lentokentältä.
Valtava Etelän punainen kuu hopeisena Etelän tummalla taivaalla, lämmin, tuoksuva, oli tämä Etelän Maa.
Siitäpä sitten Hotelliin , jossa huomasi Matleena seisovansa silmäkkäin, kättelevänsä, Maailmankansalaista, todellista, elävää Grand Ladya, tulevaa huonetoveriaan. Lady oli jo monet vuodet, ajoittain, viettänyt eläkepäiviään Espajassa.
Lady oli venäläinen emigrantti.
Hänen Armonsa, jonka Matleena mielesssään Ladyksi nimitti, ryhtyi oitis, lupaa kysymättä, pyytämättä Matleenan vt. Isoäidiksi, otti siipiensä suojaan kokemattoman matkaajan.Olipa todella Matleenalla nyt tehtäväänsä tarmolla syventyvä suojelija.Ladyn pukeutuminen oli aivan oma lukunsa.
Vaatisi viikkolehden sivustot kuvaamaan tätä vaikuttavaa esiintymistä, tyylikkyyttä, asujen vaihtoa tilanteen mukaan. Ja ne HATUT. Milloinkaan ei Matleena ollut eikä ole vieläkään, tavannut vastaavaa Desing-kokoelmaa. Oli sulkaa, harsoa, rusettia, lieriä, kaikki äärettömän hienoja , elegantteja
Lädy oli sormenpäätään myöden LADY.
(http://img801.imageshack.us/img801/5910/aurinkoniiaus.gif)
Opetti Lady Matleenapolollle, tämän sangen puuttelliset käytös-, ruokailutavat merkille pantuaan, Hienostoneidon tavat. Sukeutui Matleenasta osittainen Hovineito.
Aamupäivät jäädytti Matleena itseään Rannalla. Ketään muita Aurigonpalvojia siellä ei näkynyt. Oli liian kylmä. Vaan Matleena viis veisasi. Makasi valkealla hiekalla.
Paleli.
Iltapäivät kuluivat uima-altaalla.
Hotellin puutarhassa palmujen varjossa. Ladyn tarkoin valitsemassa Herraseurassa. Tähän armoitettuun Herraseuraan kuului Kauppaneuvos Vanhempi, , jonka kera, mukaanlukien Neuvoksen Aikamiespojan, Nuorempi, seurassa sujuikin valkoisten liinojen peittämässä, kynttilöiden valaisemassa, Ruokasalissa kaikki ateroinnit. Matleena tunsi itsensä olutkapakan tarjoilijaksi, kyyppariksi näiden , Ladyn, Neuvoksen seurassa.
Mihinkään et mennyt.
Et mihinkään.
Ilmoittamatta Ladylle tarkkaa reittisuunnitelmaa. Kellonaikaa milloin palaisit.
Lisäksi osoittautui tämä Neuvoksen Aikamiespoika innokkaaksi oppaaksi Matleenalle eli nyt Madeleinelle, kuten Lady oli uudelleen Matleenan ristinyt.
Syntyi siis täydellinen, hienostunut, Seurue.
Päätti Madelein repäistä.
Irrottautui Aatelisseuruestaan, lähti omille retkilleen.
Päätyi Yökerhoon.Tulista Flamencoa. Surullista Fadoa.
Mustia Eteläkatseita .Tanssia aamuyöhön.
(http://img705.imageshack.us/img705/2240/espmus.gif)
Yökerho ovensa sulki. Huomasi Madelein joutuneensa suomalaisten porukoissa jatkoille hotelliin. Juhlat venyivät tietenkin aamuun ja pienessä hiprakassa saapui Madelein omaan Hotelliin. Sielläpä odotteli hermostunut, huolestunut, kiukkuinenkin vt, IsoÄiti, Lady, hukkateille joutunutta suojattiaaan.
Varsin sekavassa mielentilassa
" Madelein, Kultaseni. Kuinka sinä saatoit noin minut huolestuttaa. Olin hirvittävän huolestunut katoamisestasi, ilmoitin sinut Espanjan POLICELLLE. Kadonneeksi. "
Siis Espanjan Poliisille.
Voi Auta Taivas.
Kotiinlähtö olisi parin päivän kuluttua.
Ilmoitus olisi kiireesti peruttava. Ei pääsisi liikkumaankaan ilman pelkoa olkapäähän tarttuvasta Policen kourasta, eikä luultavasti pääsisi normaalia tietä edes maasta pois.
Sen sortin Hoivaaja oli Lady.
Lady puihui Espajaa. Peruttiin tehty ilmoitus. Sitä ennen vaati Lady kuitenkin juhlallsen vakuutuksen, ettei tämä vaarallinen Harharetki toistuisi.
Toistu, - Ei.
Vannoi nyt kiukkuinen Matleena.
Ei tosiaan halunnut uutta etsintäkuulutusta kontolleen.
Niinpä sujui, loppuloma Aurinkorannikolla oikeastaan sangen miellyttäväksi osoittautuneiden Ladyn, Neuvoksen sekä Aikamiespojan hellässä huomassa ja varjeluksessa.
Olipa lomasta hyötyäkin. Korjaantuivat Matleenan varsin puuttelliset Pöytätavat.
Hienostuneet nyt oli.
(http://img90.imageshack.us/img90/2647/amoraurinkoliikk.gif)
Lipaston laatikkoa kaivellessa sattui silmiin Espanjanmatkan aikainen taskualmanakka, johon lyhyitä lausahduksia kunkin päivän kohdalle mahtui.
Oli mm. seuraavaa :
1. PÄIVÄ. Ei sada. Lähtö Seutulasta. Saattoi lentoasamalle espanjalainen, Suomessa asuva Poikaystävä.
2. PÄIVÄ: Sataa. Kylmä Perillä Espanjassa. Nouti lentoasemalta suomalainen, Espanjassa asuva Poikaystävä. Iltap. ei sada. Rannalla 2 t., yksin, ei muita. Kylmä. En ruskettunut. Ruokailut Vuorineuvos & Pojan kanssa. Sama pöytä. Yökerho myöhään. En tanssinut, sanoin olevani saksalainen. Huonekaveri Grand of Lady paheksui.
3. PÄIVÄ Sataa. Iltap. ei sada. Rannalla 2 t., yksin, ei muita. Kylmä. En ruskettunut. Ruokailut Vuorineuvos & Pojan kanssa. Sama pöytä. Yökerho myöhään. En tanssinut. Lady paheksui.
4. PÄIVÄ. Sataa. Iltap. ei sada. Rannalla 2 t., Kylmä. Yksin. En ruskettunut. Espanjanpoika myi simpukankuoria. Annoin pesoja, en tiedä kuinka paljon. Poika tuli hyvin iloiseksi. Ruokailut Vuorineuvos & Pojan kanssa. Sama pöytä. Yökerho myöhään. En tanssinut. Lady paheksui.
5. PÄIVÄ. Sataa. Iltap. ei sada. Kävin Malagassa. Kylmä. En rusketu. Otti vossikkakuski kuvan, istun vossikassa. En ajellut. Annoin pesoja, en tiedä kuinka paljon. Kuski tuli hyvin iloiseksi. Ruokailut Vuorineuvos & Pojan kanssa. Sama pöytä. Yökerho aamuun. En tanssinut. Lady sekä paheksui että oli oli ilmoittanut Policelle kadoneeksi. Perui ilmoituksen.
6. PÄIVÄ. Sataa. Kylmä. Kotiin. Malagaan saattoi suomalainen, Espanjassa asuva Poikaystävä.
7. PÄIVÄ. Ei sada. Kotona. Kuuma Lentoasemalta haki espanjalainen, Suomessa asuva Poikaystävä. Rusketun.
Lisäksi tipahti kalenterin välistä Äidille postittamatta jäänyt rantamaisemapostikortti, jossa luki :
" Heipsan, Äitikkä.
Hyvin meni matka. On hienoa täällä. Kuuma.
Hieno hotelli ja mukava Huonekaveri. Rusketun.
Oikein on monenlaista menoa ja meininkiä.
Ihanaa.
terveisin. Matleena."
Niin.
.
.
Kyllä nyt Matleena mun lempeni sai kolauksen.
Mitens sen meidän kihlauksenkaan mahtaa käydä, kun oot ollut noin
huikentelevainen..
Sormus-rahastakaan ei enää olisi puuttunut muuta kuin 99%.
Jurppii se jos sulla on suomessa ja epsaniassa asuva poika-ystävä,,nyt sit olis
vielä satakunnassa asuva- suomalas-Ugrilainen poikaystävä.
Kyls ainaskin saat pistää välit poikki sen espanialasen kans,, ja maksaa lento
sille espaniaan .. oot tainnu elättääkin sitä "kyytä povellas".
NO,,palataan asiaan..
-
.
(http://img802.imageshack.us/img802/5910/aurinkoniiaus.gif) Kropsu.
Ei oo enää.
Ihan rauhassa voit jatkaa Sormusrahojen keräämistä.
Eipä siitä paljon puutukkaan.
Nyt mennään telkkua tuijottamaan.
-
.
(http://img7.imageshack.us/img7/8494/aaaaaaaa1telkkuvalmis.gif)
NÄKÖRATIO
Oli saapunut KotoPirtin Kyläkuntaan,
Syrjäkylään tämä uusi Ihme Isosta Maailmasta.
Näköradio eli Televiissio.
Niin sitä Hienommat Ihmiset kutsuivat.
Isän Serkkumies, Isotalollinen, sen myöskin ensimmäisinä talouteensa hankki. TeleviissioPuotilainen, Edustaja, ovelle ilmestyi.
Siitä lähtien oli Isä kuin kissa pistoksissa. Puhui ja laklatti jatkuvasti, alati, tästä Ihmehärvelistä.
Kuva liikkuvana, juoksevana pirtin nurkkaan saapui siinä Laatikossa. Taisi olla Serkkumiehelleen kade. Elokuvat, niissäkin liikkuvat hahmot sekä tapahtumat jo kauan olleet tuttuja, mutta että tämä Ihme
jokaiseen tölliinkin oli mahdollista saada.
Jankutus sen näkemisestä Isotalollisen pirtissä paikanpäällä jäyti ja kaiveli Isän sielua pohjamutia myöden. Liekö yölläkään enää nukkunut. Unta Ihmeestä näki.
Aamusta iltaan, illasta aamuun pulina, jankkaaminen jatkui.
Lopulta petti Äidin sinni.
Kuului :
" Sinne mennää ja just tästä paikasta sinne Serkkumiehelle. Yhtään en enää tuota samaa virttä kuuntele. Nyt justiinsa mukulat takit päälle, Nyt lähetään. Tästä paikasta. Matleena Isän, Pikkuveikka Äitin tarakalle. Hopoti, Hopoti. Kiire, Kiire. Äiti ei enää yhtään vitkutelua hyväksy."
Aiheetonta oli hopotus. Kukaan ei taatusti vitkutellut.
Niin lähdettiin Isotalollista kohti isotietä pyöräilemään.
Kaunis oli taasen syksysää.
Matleenan lapsuudessa kaikki ilmat olivat. Tuli taivaalta sitten vaikkapa äkeitä. Nyt kuitenkin Aurinko loisti. Värikylläiset syksylehdet hehkuivat.
Polki Isä hirmuista vauhtia.
Kiire Televiission näkemiseen oli.
(http://img849.imageshack.us/img849/6666/aurinkoepluulo.gif) (http://img849.imageshack.us/i/aurinkoepluulo.gif/)
Saavuttin Isotalon pihaan.
Suureen avaraan tupaan astuttiin.
Jalat moneen kertaan rappuhavuihin hangattu, oli Isotalon Hetti- emäntä kovin tarkka siisteydestä. Pitäjänkuulu.
Nyt pitäisi Matleenan Suuren Unelman, pilvissä tähän asti liidelleen, toteutua. Vaan eipä vaan Matleena mitään erinomaista pirtissä huomannut. Ei, vaikka kuinka tarkasti joka nurkan, ovienkin tausta tiirasi.
Ei mitään missään , ei.
Poru jo kurkkua kuristi.
Vaan Hetti- Emäntä, ystävällinen, ilmoitti:
" Jaa. Tytär ihmettellee, miss se Näköraatio o. Tuolha se o nurkas tuon valakose liina ala . Pittää olla pöyttuuki, jot ei aurinko pääse lassii haalistammaa. Ei tuu siel mittä viel kahtee tuntii, ohjelmaa valmistelloot siel. Mut sit tullooki Rinsessa Ruusune. Hää jok ylenaikaa nukkuup. Ja Rinssi sitte herättellee."
Juotiin kahveet, Otto-Isäntä, äkkipikaisuudesta, kiukkuisuudesta kuulu, ei malttanut taaskaan olla ilman sanomisia:
"Kuka se taase tuo kohvi noin kuumaks keittänt, joha täs suuvärkki pallaa."
Hetti- Emännälle tuttua tämä oli. Tokaisi vain jotta kahvia lienöö aika vaikia kylymäks kiehuttaa.
Oli tavattoman pitkä tämä kaksi tuntia matleenalle, kuin nälkävuosi. Ei tosin tyttö mitään nälkävuosista tiennyt, oli vaan aikaisten kuullut sanovan.
Pikkuveikka veteli unia Isotalon sivustavedettävällä puusohvalla. Ei tiennyt Matleenan pitkistä minuuteista tuon taivaallista.
Mutta nyt.
Nyt alkoi tapahtua.
(http://img211.imageshack.us/img211/6350/aurinkoujoliik.gif) (http://img211.imageshack.us/i/aurinkoujoliik.gif/)
Nousi Isotalon Poika leveän honkaisen pöydän penkiltä.
Vilkaisi taskunauristaan.
Varmisti vielä ajan isosta kaappikellosta.
Totesi AJAN koittaneen.
Televiissio sopi siis avata.
Hetti-Emäntä huolellisesti pöydän kulmalle pellavaisen, valkean pöytäliinan, Televiission suojana olleen , laskosti.
Näki Matleena elämänsä ensimmäisen Televiission.
Ruskea, iso, ovellinen Laatikko.
Ovet avasi hitaasti, varoen Serkkupoika, näkyviin tuli musta lasiruutu. Sellainen vähän ulospäin pullistunut oli. Matleenan katseli simät pyöreinä, mitänhän nyt, ei tuosta ainakaan mitään liikettä eikä puhetta tullut.
Isäntä oli Talon Koneenkäyttäjä. Ei saaneet muut Televiissiota käynnistää Nappulasta, joka alalaidassa mustana kiilteli.
Harkiten, huokaisten , painoi Isäntä Mustaa Nappulaa.
Ja silloin näkyi, mutta ei ollenkaan mitään ihmisiä. Näkyi Matleenan pettymykseksi vain salamoita, harmaata kuin lumisadetta. Kuului melkoinen Rititä ja Pauke.
" Hajosiko se, menikö se nyt rikki, " hädissään kiljaisi Matleena.
" Älä huolehi, eipä vaine. Tekköö alussa aina nuin. Ennenku päässee lämpimäks ja ihmisset sielä valamiina paikoillaa olemaan. Sit alakaa ohojelema"
Rauhoittui Matleena.
Nähtäisiin sittenkin jotain.
Alkoi viimein Rinsessa-elokuva.
Matleenalle ihmeiden ihme.
Silmät suihtirenkaina kuvaa seurasi.
Ei taatusti päässyt yksikään liike Ruudussa, se oli Lasin nimi, ohitse. Musta ja valkoinen oli kuva.
Mutta eipä päässyt Aikaisiltakaan.
Herkeämätättä ruutua, kuvaa tuijotetiin. Ja hiljaa, hipihiljaa piti olla kaikkien. Pirtissä kuului vain Televiission ääni sekä kaappikellon raksutus. Hyvä kun Matleena kunnolla hengittäkään uskalsi.
Loppui elokuva aikanaan. Isäntä vakaasti, harkiten Mustasta Napista taas painoi..
Pimeni Laatikko.
Hetti-Emäntä Televiission taasen pellavatuukin alle huolella peitteli. Kahveelle kuului taas käsky.
Jostain syystä kyläillessä Isotalossa, SerkkuIsäntä toistuvasti halusi kuulla Pikkuveikan Lauluesityksen.
Ei voinut tätä laulutemppuilua Matleena käsittää. Matleenasta, myös Aikaisista Pikkuveikka lauloi pahasti päin seiniä. Ei ollut nuotista tietoakaan.
Oli Näköradiota annettu katsoa.
Ei kehdannut Äiti kieltää.
(http://img594.imageshack.us/img594/3685/poikasininen.gif) (http://img594.imageshack.us/i/poikasininen.gif/)
Riipaisi PikkuVeikka päästään lippalakin.
Oli kerinnyt laittaa.
Asettui ryhdillä Pikkumiehen Lauluasentoon.
Aloitti:
" Suutarinyttären pihalla kasvaa kaunis pihjajapuu, suutarintyttären aitasta kuuluu kuiskaus, eikös... "
Silloin näki ilmeisesti, naamasta päätellen, Äiti muutakin kuin suutarin kuun. Käski Veikkaa hetipaikalla vaikenemaan. Siististi laulamaan.
Alkoi nuotin vierestä virittyneen Esityksensä Veikka uudestaan.
"Kun minä oli pikkuinen Poika, tuli tyttäret mieleheni. Mamma otti vitsan ja rapsutteli, kyllä tyttäret mielestä..."
Ei ehtinyt pidemmälle.
Äti suoraastaan rääkäsi, naama punaisenkirjavana,
löppuu tämä Laulanta just tähän paikkaan. Meidän sakki poistuu välittömästi kotirintamalle lauleskelemaan.
Isäntä tiesi erittäin hyvin Väinö-Merenkulkijan sekä Ylykämies-Wilijamin opettaneen Veikalle, Älyämättömälle, nämä laulut Äidiltä salaa. Kieltänyt Äidin kuullen laulemasta. Ei Veikka tiennyt ettei sovi kylässäkään näitä lauleskella.
Isäntä-Otto nauroi. Suu levällään hohotti.
Äiti vihainen kuin ampiainen.
Kotiin jonkinlaisessa , välttävässä mielentilassa pyöräiltiin.
Eipä Veikalle vihaisia enää oltu. Mitään tämä ei tiennyt pahaa tehneensä.
Matleena oli asiasta tiukasti asiasta toista mieltä. Oikein tarkasti Veikka tiesi.
Oli aina tiennyt. Veikka.
Nukkumaan.
Valot , Tilley-lamppu, kaasuvalo, sammuksiin.
(http://img809.imageshack.us/img809/5910/aurinkoniiaus.gif) (http://img809.imageshack.us/i/aurinkoniiaus.gif/)
Unessa seikkaili Rinsessa Matleena Rinsessalinnassa. Kukki kukat, puro solisi. Lauleli. Kukkia kedolta keräsi.
Aamu koitti, aamupuuro. Pöydässä kuului sitten Isän jyrkkä päätös.
Ei vastaväitteitä sietänyt.
" Meille ostetaan sitten heti TELEVIISSIO. "
Ja ostettiin.
On siitä lähtien töllö Matleenan nurkassa seissyt,
ei mikään ihme enää ole.
Hyvä kun avata viitsii.
Silloin tulee Rinsessa Ruusunen.
.
-
.
(http://i1145.photobucket.com/albums/o518/Juulituuli/aapojatkummvalmis_zps04cd21dc.gif)
REKKARIT
Tuli Syksy.
Alkoi Matleenan Koulu.
Niin alkoi nyt kauan kaivattu, jopa unta yöllä nähty, Pikkuveikankin Koulu.
Hyväksyttiin vihdoin tähän korkea-avoiseen Koululaissäätyyn Pikkuveikka.
Oli Veikka onnessaan, oikein tukehtua tärkeyteen meinasi. Asiaa auttoi myöskin se, paras kaveri naapurin Taneli, Hiljainen Merirosvo, oli Koulutaipaleen myös aloittanut.
Oli tämä hiljainen Taneli, paitsi paras kaveri leikeissä, myös Kulmakunnan paras Tappelija, minkä vuoksi Veikka Tanelia arvostikin. Nämä nahistelut kuitenkin heti sovittiin, ei kaunaa pikkupojat kantaneet.
Oli Matleenalta yhdessä hujauksessa mustasukkaisuus hävinnyt, syynä oli yksinkertaisesti hypinnaru, hypinnarun pyöritys.
Kovin epäili Äidin Veikalle painavan mielipeensä julki tuoneen. Tiettyjä seurauksiakin ennustellut saapuvaksi, mikäli ei sujuisi Veikalta tämä hypinnarun pyöritys.
Sujui se.
Matleena hyppi. Veikka, tosin naama happamana, pyöritti.
Vaikka irvistelisi, kunhan pyöritti, oli Matleenan vankkumaton mielipide.
Kesä oli kauniina ilmojaan lahjoitellut väelleen, heinätkin , kaikki elot jo korjuun saatu.
Niin sitten koulumatkakin kauniissaSyyssäässä aloitettiin.
Oli taas Hankaluus Veikan Auvoiseen Koulunkäynti-Onneen pesinyt.
Oli perinyt Veikka Matleenan vanhan, ennestään matleenallekin vanhan, sinisen polkupyörän.
Matleenalle nyt uusi Uusvanha hankittu, suurempi, kasvanuthan oli Juulikin..
Veikka ei tahtonut vanhaa pyörää, riiteli, murjotti, kieltäytyi jopa kouluun menenmästä sillä Romiskolla. Kaverit nauraa, - tekosyyllä.
Vaan ei tehonnut nyt mikään Vanhempiin. Ei ollut varaa hankkia kahta pyörää, hintaa oli sodan jälkeen vanhoillakin pyörillä, hyvä jos onnistui saamaan.
Veikka nuristen suostui kohtaloonsa, ei kun ei tullut uutta Pyörää.
Niinpä sitten poljettin koulumatkat, kumpikin vanhalla pyörällä.
Hyvin lähti alkuun käyntiin Veikankin koulutaival.
Innoissaan oli uusista kirjoista. Nyt oppisi sen kallisarvoisen lukemisentaidonkin, saisi itse Aku-Ankkansa, Tex Willerinsä luettua.
Ei ollut ottanut Veikka huomioon yhtä, tai ei montaakaan asiaa. Oli itse opiskeltava, opeteltava tämä lukeminen. Ei se Opettajan sanojen, vain puhumisen perustella päähän lukutaito iskostunut. Ei oppinut kuuntelemalla pelkästään lukemaan. Oli itsekin ajateltava.
Tämä oli Veikalle yllätys. Paha yllätys.
Nyt tahtoi Koulun jälkeen käydä niin, läksyt tuppasivat jäämään toiselle sijalle. Harrastukset, ne entiset elintärkeät, ennallaan yritetiin pitää.
Ei niistä olisi tingitty. Ei ainakaan läksyjen takia.
Niinpä jatkoi Veikka harrastamissaan, Taneli hyvänä , samoin kyllästyneenä tavaamiseen, kouluun ylipäätään, perässä kulkevana seuralaisena.
Oli Vahempi Väki poikia tarkoin valistanut, ei ollut joessa kalaa.
Ei ollut koskaan ollutkaan, eikä tulisi. Ei sopinut lujaa paikkakpaikoin virtaava, mustanpuhuva vesi kalojen elinpaikaksi.
Tätäkös pojat uskoivat. Tuntikausia istuttiin onki kourassa joen penkereellä. Mitään ei koskaan saatu.
Ei kalan kalaa.
Tosin väitti Taneli kivenkovaa, kaksikin eri kertaa , Kyrmyniska Ahvenen kivenkolossa Tanelia tiiranneen. Ihan suoraan silmiin tiirasi. Olipa Taneli osannut lukea Isokalan suusta tai kidasta, sanatkin.
"Sinä vain kuvittelet minut onkivasi. Vaan ei käy laatuun semmoinen."
Näin kertoili Taneli, silmät lautasen kokoisena.
Niin pojat onkivat, ei sintin sinttiä.
Toinen intohimo oli autojen, läheisellä valtatiellä pörräävien autojen rekisterinuomeroiden keräily.
Tähän oli ollut vaikeata saada lupaa vanhemmilta. Vakavien lupausten jälkeen, ei ajotielle sitten mennä, penkalla istutaan.
Tietä ei saisi ylittää.
Pojat saaneet vihdoin luvattuaan luvan. Oli istuttava Kotopirtin puoleisella tienvarrella.
Tämä oli harrastus numero Yksi. Heti kahvipaketista saatavien auton keräilykuvien jälkeen. Nämä liimattiin kaupasta saatavaan kansioon perunalla, keitetyllä. Hyvin piti, kun varovasti käsitteli. Oli näitä muutenkin, kullanarvoisisa, varoen käsiteltävä.
Matleena ei niihin saanut sormellaankaan koskea.
Eipä niitä autonkuvia, pahvisia läpysköitä, Matleena kaivannutkaan.
Oli oma Ison Tytön Muitovärssykirja, kiiltokuvia täynnään.
Siihen Tyttökavereiden Muistovärssyjä kerättiin.
Lisäksi luki Matleena .
Ihan kaiken.
(http://i1145.photobucket.com/albums/o518/Juulituuli/aurinkoepluulo_zps10525c62.gif)
Olivat saaneet Pojat, ankarin ehdoin, pitää tämän keräämisharrastuksen.
Läksyt kuitenkin oli tehtävä ensin. Ei muuten puhettakaan valtatien penkalla istumisesta. Pojat tekivät läksynsä, pakon edessä tosin. Kuinka tarkkaan ja ajatuksella ne tehtiin, oli kokonaan toinen asia. Tämä nähtäisiin sitten joulutodistuksessa. Numerot oman tarinansa kertoisivat.
Joka tapauksessa kouluvihkojen sivut tuntuivat täyttyvän numeroista sekä kirjaimista, joten harrastus, rekisterinumeroiden keräily tienpenkalta käsin, sai luvan jatkua.
Vaan saipa tämä keräilyinnostus nolon lopun.
Tähän asti olivat Pojat istuksineet hiljakseen tienvarsipenkalla, rekisterinumerot aina ne nähdessään ruutuvihkoon ylös ottaneet. Eikä tästä ollut poikkeusta tehty. Kertyi pian vihko numeroita täyteen. Tarkkanäköiset Pojat matkankin päästä rekisterit erottivat.
Mutta sitten välähti tuuma, ei kovi hyvä, Poikien päässä.
Niinkuin Pikkupoikien päässä nyt yleensä tuppaa kaikenlaista välähtelemään.
Luvallista ja luvatonta.
Tässä tapauksessa Luvatonta.
Keksivät pojat, pysäytetään Auto.
Miltähän se tuntuisi, oikein Auto pysäyttää.
Keinoja ja eri tapoja alettiin tosissaan miettimään.
Laitettiin ne tosiviisaat Pikkupojan päät yhteen, mietittiin, Tanelilla se sitten välähti.
"Otetaan lakanat tai jotain, ämpärit päähän. Seistään keskellä tietä ne päällä, ei kukaan tunne.
On pakko Auton pysäyttää. Sitten juostaan kovaa karkuun metsään. Ei ne vanhat ukot perässä pysy."
"Juu, niin tehdään." Innostui toinen sankari, Veikka.
Ämpärien pihistäminen kotoa ei ollut temppu eikä mikään.
Yö nukuttiin, aamulla kouluun.
Koko päivät raksuttivat kahdet Pikkupojan aivot pysäyttämis-tempun ympärillä. Taneli, senkummemmin kuin Veikkakaan, ei oppinut eikä kuullut Opettajan opetuksista sinä päivänä yhtään mitään.
Päästiin kotiin, läksyt tehtiin.
Nyt vain oivaa tuumaa toteuttamaan.
Moit, Heit, läksyt tehty, huikattiin kotiväelle.
(http://i1145.photobucket.com/albums/o518/Juulituuli/aurinkokiukkumusta_zpsd882aa67.gif)
Sitten menoksi.
Suunnattiin kohti pysäytyspaikkaa. Hieman , eikä ihan hiemankaan pelotti Poikia. Nyt ei olla luvallisella asialla, en tasantarkkaan tiesi kumpikin Viliskantti. Mutta päätetty on tämä, ja se myös tehtäisiin.
Aluksi istuttiin tienvarsipenkalla, ämpärit vieressä. Kytättiin jännitys korkealle kohosi, yksinäinen auto.
Ja tulihan se sieltä.
Ajaa körötteli pahaa-aavistamaton Ajaja kohti Poikien Tienvarsipäivystyspaikkaa. Ei tietenkään mitään odottanut tapahtuvaksi.
Vaan nytpä loikkasivat pojat , keskelle tietä auton lähestyessä .
Ämpärit päähän.
Pakoon säntäsivät Auton jarruttaessa.
Nyt alkoi tapahtua, tapahtua sellaista, mitä Pojat eivät missään tapauksessa osanneet odottaa.
Auton äkkijarrutus, pysähdys. Pojat pakoon säntäsivät kovinta mahdolllista vauhtiaan, minkä kintuista lkinä lähti.
Vaan eipä ollutkaan Kuski Poikien odottama vanha, kompura ukko.
Oli vielä vireä nuori Mies, paljon nopeampi kintuistaan kuin nämä pikkupojat. Peräkanaa Kuski ja Pojat metsään pinkaisivat. Siinä metsä ryskyi, linnut laulunsa lopettivat, kun nämä kolme rytysivät täyttä karkua.
Pojat huusivat jo hädissään apuakin. Ei pysähtynyt Mies, Pojat juoksukilpailussa, takaa-ajossa helposti saavutti.
Niskasta tarttui sankareita.
" Mitä se tämä on. Kenes poikia te olette ? Vai sillalailla, nyt mennäänkin sitten vanhempien juttusille. Heti. Mars- Mars. Niinkuin olis jo. Liikettä kinttuihin."
Niin marssivat Pojat.
Kauhuissaan ja häpeissään. Nyt ei laula Kunnian Kukko. Kotiarestia tulisi ja lujasti. Jos nyt sillä edes selvittäisiin. Karata ei kannattanut, Mies oli jo juoksutaitonsa osoittanut, eikä se ollut huono ollenkaan. Kiinni saisi ja saisi heti.
Molemmat.
Kotiin , pirttiin, - Isä keinussa istui.
"No, mitä nyt ?" kysyi. Aavisti Isä jotain, oli silmäys ylen synkeä.
Mies selittämään, tärisevistä, nyt lakananvalkeista Pikkupojista ei siihen ollut. Itkua väänsivät molemmat.
Jos oli Mies vihainen, oli Isä sitä kaksinverroin.
Ärjyi suorastaan.
Mies piti ankaran, perusteellisen saarnan Pojille. Uhkaili näiden tuolla menolla, noilla konsteilla, itsensä vielä linnaan, vankilaan hommaavan. Mikä sitten eteen Pikkunaskaleille. Odottivat raitavaatteet, vesi ja leipä Liikenteenvaarantajia.
Nyt Pojat jo ulvoivat.
Mies oli hiljaa, niin oli Isäkin. Olivat saaneet Pojat ajattelemaan tekonsa
seurauksia.
Oli tarkoituskin.
(http://i1145.photobucket.com/albums/o518/Juulituuli/aurinkoitkussuaukiliikkuu_zpsf6e1e8c1.gif)
Pojilta saatiin hetken kuluttua ymmärrettävääkin puhetta :
" EI me eikinä enää. Nyt tiedetään. Ei me vaan ajateltu."
Tähän uskoivat nyt sekä Mies että Isä. Olivat Pojat niin pelästyneitä, kauhuissaan suorastaan.
Hyvä kun eivät housut kummaltakin kastuneet.
Rauha saatiin aikaan.
Veipä Mies Pojat lupauksen kunniaksi limpsoille, pullalle, jätskille Maalikylään baariin. Isälle kahvit tarjosi.
Nyt tarina sai , tällä kertaa, Onnellisen Lopun.
Lupasipa Mies tulla Isää vielä auttelemaankin, liiterin korjaukseen pestauitui. Wilijamin traktoriajelun seurauksena syntynyttä ammottavaa reikää paikkailemaan.
Piti Poikien lupaus.
Rekisterinumeroista ei kumpikaan Poika sietänyt puhuttavan.
Myöhemmällä iällä sietivät sitten hyvinkin, sekä Autoja että rekisterinumeroita.
Siihen kuitenkin oli vielä matkaa, tätä Ämpäriseikkailuaan ei kumpikaan kuitenkaan koskaan unohtanut.
Ei ollut tarkoituskaan unohtaa.
Oli oikein hyvä vähän muistaa.
Oikein hyvä.
.
-
.
(http://img213.imageshack.us/img213/2302/aaaaaaaa1kelosin1valmis.gif)
SINIKUKKAINEN KELLO
Kesä alkoi jo olla lopullaan.
Puut syksyn kultaa lehdissään väläyttelivät. Aamuisin kuura maata hopeoi.
Yöt tummia. Syksy auttamattomasti tuloaan teki.
Tämä syksy oli Matleenan elämän Virstanpylväs, oikein Merkkisyksy.
Meni Matleena Kouluun. ihan oikeaan Kansakouluun. Ensimmäiselle luokalle.
Nyt oppisi laskemaan ja lukemaan. Lukemaan oikeasti. Pienen Matleenan harras toive oli toteutumassa.
Ei tarvitsisi aina mummoa tai muuta aikuista, lukemisen hienon taidon osaavaa pyytää. Ei tuntunut aina sopivankaan.
(http://img90.imageshack.us/img90/5382/aurinkobye2.gif)
Lähti Matleena ensimmäiselle Koulutielleen.
Yksin.
Ei Äitiä huolinut mukaan saattamaan.
Ei kuuleman mukaan ollut muillakaan.
Vaikka vielä ekaluokkalaisia oltiinkiin.
Äiti vähän loukkaantui, mistäs matleena sen noin varmaksi tiesi.
Matleena pysyi kannassaan, Äiti kovin pettyneenä luovutti.
Olisi pienen tyttönsä saattaa halunnut.
Yksi sitten taivalsi Matleena koulua kohti. Pieni sydän jännityksestä lepatteli.
Vatsaa nipisteli.
Koulun pihassa seisoi jo aiemmmin tulleita.
Matleenan mielestä kaiken osaavia, isompia Koulukkaita.
Luokka oli suuri.
OpettajaNeiti outo. Oli taulu. Harmooni . Kaikki
Kovin oli outoa, mutta lukukirjan, uuden saatuaan alkoi koulunkäynti jo paremmalta tuntua. Saatiin kyniä, vihkoja, laskukirjakin. Siitä ei Matleena pahemmin perustanut.
Oma pulpetti, kannellinen oli saatu. Tosin se piti vieraan tytön, Mirin kanssa jakaa. Opettaja selvitti nimet, antoi lukujärjestyksen, mitä ei Matleena oikein vielä ymmärtänyt.
Ihan outoja eivät kaikki Kaverit sentään olleet, oli naapuritalostakin ensimmäisellä luokalla Tyttö. Päivi.
Kotiin saatiin nyt lähteä.
Jäi Matleena vielä koulun pihalle Uutta Oloaan ihastelemaan.
Yksin.
Sattui läheisen pihalehmuksen alle vilkaisemaan.
Vilkaisi toisenkin kerran.
Siinä se oli maassa.
Oikein kaunis.
Ottamaan kutsuva
KELLO
Leikkirannekello. Sinisiä Lemmikkejä oli koristeena rannekkeessa.
Matleena tiesi varsin hyvin, Kello olisi opettajalle, joka vielä luokassa järjesteli seuraavaa päivää, palauttaa. Mutta eipä tehnyt Matleena niin.
Kello oli niin kaunis. Matleena päättikin sen itse pitää. Oikestaan Matleena syytti kelloa. Sehän suorastaan kutsui ja kehoitti,
" Ota minut, ota minut, minä olen niin kaunis. "
Matleena tiesi varsin hyvin tekevänsä nyt väärin. Oikein väärin. Pujotti kellon vieraan, sinisen Kellon ranteeseensa.
Taivalsi kotiin.
Ei Kelloa kukaan alkuun huomannut.
Ruokapäydässä sitten jysähti.
Ensin tiukkasi Äiti, mistä oli Kello kotoisin.
Yritti matleena asiaa kiemurrella. Miri antoi, ei uskottu.
Sitten jyrisi Matleenan vähän pelkäämä isä :
"Mistä se, nyt heti sanot, heti paikalla."
Nyt itki jo Matleena, katui ottamistaan katkerasti. Mikähän tästä oikein seuraa, kielletäänkö kouluun meno kokonaan. Tämän Iso- Rikoksen teki. Omi toisen tavaroita.
Äiti päätti ettei asia tähän jää, aamulla lähtisi äiti Matleenan matkaan kouluun Opettajaneidin juttusille. Matleena Puhutteluun mukaan.
Tietenkin.
(http://img821.imageshack.us/img821/6959/aurnkotosiitkukukkalikk.gif)
Koko yön kärvisteli Matleena kammottavisssa Synnintunnoissa.
Omatunto ilkkui ja soimasi.
" Varas, Varas. "
Aamu sitten koitti, koko Koulumatkan itkeä tihrusti pieni Matleena.
Syvästi tekoaan katui.
Oppilaita, uusia ja vanhoja, oli koulunpiha täynnään, kun itkevää Matleenaa Äiti läpi joukon raahasi kädestä pitäen opettajan huoneeseen. Opettajien asuntoihin mentiin eri ovesta, nyt näkivät kaikki Matleena tehneen jotain Rikollista, Pahaa, ihan kaikki pihassa seisoksivat.
Äiti kertoi, laittoi Matleenan lisäksi omin sanoin tekonsa kertomaan.
Itki Matleena, itki Äiti, itki OpettajatarNeiti.
OpettajaNeiti sanoi anteeksi kaiken antavansa. Matleenan piti tästälähtien olla toisen omaisuutta omanaan pitämättä. Lisäksi tiesi Opettaja kenen sinikukkainen Kello oli. Kertoi Sinikellon omistajalle, pkkutytölle, puun alta pihasta sen haravoidessaan lehtiä löytäneensä.
Opetus, perin, oli tämä Matleenalle.
Sen koommin ei toisen omaisuuteen ole Matleena kajonnut.
Eikä ikinä kajoa.
Ei.
.
-
.
(http://img543.imageshack.us/img543/8427/golagelehti.gif)
PAPAN SILMÄKLASIT
Pääsi sattumaan Papalle, Isoisälle vanhoilla päivillään.
Hajamielinen kun oli.
Unohtumaan tuppasi yksi sun toinenkin asia.
Asusti Pappa Pikkukaupungissa, ei ertyisen pitkä matka minnekään ollut.
Vaan tahtoi sielläkin osoite toisinaan hukkaan joutua.
Näin Papalle sitten kävi .
Rauhallisesti sujui Papan elo PikkuKaupungissa.
Oli maalta sinne lähemmäs palveluja muuttanut.
Yksiössään eleli.
Kaupat vieressä, sauna alakerrassa, telkkari, radio. Kuntokin vielä kohdallaan. Kävelylenkit, joka iltaiset . Kauppareissut hyvin sujui.
Ainoa mikä tuppasi Papalla reistaamaan, oli tuo näkökyky.
Silmäklaseja jo pitkään, moniaita vuosia oli käyttää pitänyt. Niitäkin tosin vain lukiessa. Muutoin näki eteenpäin Kaupungilla hyvin tallustella.
Tulipa sitten Papalle asiaa keskustassa sijaitsevaan Rautapuotiin.
Vasarako, vai saha, hukkaan joutunut.
Joka tapauksessa asiaa oli.
Pappa RautaPuotimatkaa suunnittelemaan. Tarkisti aina lähtiessään, tapoihinsa Tarkkana Vaarina kuului, hella, valot, avaimet, silmäklasit mukana. Täytyihän sitä nähdä, millaisen vasaran hankkisi. Ettei ihan kropoa myytäisi vanhalle miehelle.
Kaunis oli Syskysää, lehdet värejään hehkutti.
Sadetta ei lähimaillakaan.
Lähti Pappa.
Saapui kadulle, jossa Rautapuodin olisi Papan muistin mukaan pitänyt sijaita.
Vaan eipä vain sijainnut.
Pappa hoksasi lähettyvillä puhelinkioskin, sieltä luottelostahan voisi osoitteen, Puodin, tarkistaa. Onko edes koko kaupungissa ollenkaan enää. Sinne sitä Pappa suunnisti. Klasit kaivoi, luetteloa plarasi.
Eipä löytynyt. Puoti ilmeisesti kokonaan toimensa lopettanut.
Eipä sille sitten mitään mahda, tuumaili Pappa, kotiin vain lähdettävä suuntaamaan. Jäätiin nyt ilman vasaraa. Jospa vaikka vanha kuitenkin jostain ilmestyisi.
Jonkin matkaa rauhallisesti kotiin suunnisti.
KelloPuodin näyteikkuna Pappaa kiinnosti.
Vaan ei katseltukaan kelloja ei. Klasit unohtuneet puhelinkoppiin, sinne torin reunalle.
Pappa juoksujalkaa, vetreä kun oli, takaisin koppiin.
Ei ollut klaseja enää, ei.
Joku hyväkäs ne jo talteen korjannut jouten maleksimasta.
Pappaa suututti, ei auttanut kun klasinsa menettäneenä kotiin palata.
Osui kulku torin laidalla maleksivan joutilaan Jokapaikanväinöjen ohitse. Huomasikin siellä omituista kauppaa käytävän.
Seisoskelevassa MiesSakissa kaupattiin kiivaasti Papan klaseja eniten tarjoavalle.
Oli Joukko senverran hurjan ulkomuodon omaavaa, ettei tohtinut Pappa suoralta kädeltä klaseja omikseen väittää.
Hetken fundeerasi Pappa.
Sitten sytytti.
Osti omat klasinsa Pappa takaisin. Ei maininnut sanallakaaan, jotta hänenhän ne.
Tinki kuitenkin. Tämä oli, tinkaaminen, Papalla verissä. Ilman sitä ei ostettu minkään näköistä tarviketta. Epäiltiin Papan Maitopuodissakin tinkaavan.
Tuumaili Pappa jälkikäteen, jotta tulivathan ne moninverroin halvemmaksi ostaa sovinnolla Laitapuolen Kulkijoilta takaisin.
Kuin optikolta uudelleen lääkärissä käynteineen hakea.
Sekä säästyi kulkemisen vaivat.
Sekä peräti halvalla sai, kuulemma, Pappa Silmäklasit.
Hyvin näki Pappa taas Aviisinsa tavata.
Pappalassa taas kaikki hyvin.
.
-
.
(http://img571.imageshack.us/img571/7725/aaaaaaaa1frost1v1lmisva.gif)
KASVATTAMO
Pieni Tyttö oli edelleen Matleena.
Vaikka nyt peräti Koululainen, Ekaluokkainen virallisesti olikin. Oli, Pikkuveikasta huolimatta, varsinkin Isän pikkuinen Matleenarulla.
Matleenaa " Rulla " kiukutti.
Rulla muka. Mikä Rulla.
Rulla oli alkunsa tuutulaulusta " tuu, tuu tupakkirulla " saanut.
Ei tahtonut olla minkäänvaltakunnan rulla Matleena. Ei siitä kuitenkaan kiukutellut, nyt oli parempi olla kiltisti. Pikkuveikka muutoin saisi kaiken Sylin ja huomion.
Veikan irvistelyt jatkuivat.
Jatkuivat myös Matleenan Veikan tukkaan kahahtamiset, sekä Äidin Matleenan pörröön.
Pitkän talven jälkeen koitti kuitenkin Kevät.
Pääsi matleena pääsemättömissä olevassa eläinrakkaudessaan mielipuuhaansa, sammakonkutua lasipurkeissa eteisen ikkunalla kasvattamaan.
Oli kuin oikea akvaario.
Ainakin melkein.
(http://img16.imageshack.us/img16/9642/graphicsfrogs525628poik.gif)
Ojasta kanniskeli veden ja sammakonkudun ulkoeteisen ikkunalle Matleenarulla.
Paljon oli kutua. Jos ei edellinen nuijapääkasvatus onnistuisi, sai uutta kutua tilalle.
Ei pulaa tullut.
Tarkoituksena Kutuviljelmällä oli tuottaa mustia sammmakonpokia, nuijapäitä.
Matleena kasvatti ja vahti.
Äiti inhosi.
Lopulta kyllästyi Äiti. Kieltäytyi luovuttamasta enää ainuttakaan lasipurkkia Kutuviljelmän käyttöön.
Etoi sielusta, kuulemma.
Vaan eipä tiennnyt Äiti.
Oli Matleenalla oma lasiastiavarasto.
Läheisestä, tiheästä pellon takana sijaitsevasta kuusikosta oli matleena suuren kuusen juurelta löytänyt pullovaraston, tyhjiä pulloja kuusen alus täynnä. Kuusen juurella lojui tyhjä viina- sekä kaljapulloja lukuisa määrä. Ensin ihmetteli Matleena. Oli kuullut kyllä Korpirojutehtaista, niistä oli Väinö-Merenkävijä iltaisin kertoillut, joutessaan. Nyt oli tämmöinen Tehdas ihan likettyville perustuksilla.
Ei Matleena silloin tiennyt paikan historiaa, Korpipaari oli Hieroja-Annin Yläkämiehen, Sulahasen, Jouttola. Ei antanut Anni Yljän nurkissaan viinaa viljellä, joten metsään, synkkään kuusikkoon, pois näkyvistä Suloho Paarin pystyyn pisti, oikein A-oikeuksin. Oli metsä sama, mistä Yläkä myöhemmin polkupyörineen ilmestyi.
Nyt olivat nämä kolmen vartin tyhjät , puhtaat pullot mitä sopivimpia akvaarioita Matleenan sammakkoviljelyyn.
Piti vain huuhtaista , ei halunnut kehittyvien nuijapäiden heti juovuksisa pulloisssa uiskentelevan.
Nypä alkoi kova tenttaaminen , mistä pullot kutuineen ikkunalle oikein ilmestyivät. Ei ollut Äidin mielestä kotonurkissa ylimääräistä pullovarastoa, tarkkaan kaikki käytetty marjamehujen säilömiseen.
Ei auttanut Matleenan kuin kertoa.
Äiti salamana kuusen juurelle rynnisti.
Ihastui ikihyviksi pullomäärän, nytpä ei loppuisi mehupullot heti alkuunsa. Aivan oikein päätteli
Matleena, marjastukset syksyisin vain lisääntyisivät.
Nyt kuitenkin Äiti lisäpulloja saadessaan näin oudolla tavalla, salli Matleenakin yhden Viljelmänsä kukkapurkkiensa vieressä hoidella.
Ihme ja kumma.
Kudusta tosiaan pulloissakin kehittyi näitä Äidin Inhokkeja, nuijapäitä.
Niitä Matleena innolla kauraryyneillä ruokki.
(http://img707.imageshack.us/img707/5087/graphicsfrogs934426mekk.gif)
Vihdoin petti Äidin sinni.
Komensi matleenan pellonojaan kasvattamonsa huljauttamaan. Ei enää ilkene katsella, etoi jo ajatuskin näistä musstista iljetyksistä.
Oli Matleenan toteltava.
Ei auttaneet Matleenan selvitykset Piolokian harrastamisesta.
Opiskelusta peräti.
Nuijapäät armotta ojaan hulautettava. Muutoin kantaisi Äiti ne omakätisesti ikkunalautaa rumentamasta Ulkohuussiin.
Ei ymmärtänyt Äiti Piolokian opiskelusta yhtään mitään. Sinne pellonojaan Matleeena katkerana Sammakkokavattamonsa kumosi.
Olipa vaan Luonto järjestanyt asian, ei kauaa Matleena viljelmäänsä surrut.
Pääsisihän kohta hypinnarua hyppimään, ruutua ikkunan alla kinkkaamaan. Sekä oli Kesä, pitkä Kesä Matleenalla uusine leikkeineen. Touhuineen edessä.
Pienessä sielussaan päätteli Matleena,
jotta ei näitä menetettyjä Nuijapääkasvattamoja sureksia kannata.
Olkoot ja menkööt.
.
-
.
(http://img856.imageshack.us/img856/7813/aaa1mustmatloikea333.jpg)
MUSTALAISTANSSI
Jottei pääsisi arttujen, pakettien, taiteiden ym, ym.
töpeksinnän jälkeen syntymään mielikuvaa Matleenan, Epäonnen Haltijattaren Kummilapsen,
Onnen kääntymisestä tavallisen ihmisen tasolle, täytynee tämä harhaluulo oikaista.
Koulua käytiin , vaihtelevalla menestyksllä.
Toisinaan suorastaan etoi.
Toisinaan oli parempiakin päiviä. Piirustus, voimistelu, historia, jopa geometria, niissä Matleena pärjäsi.
Piti kovasti varsinkin piirtämisestä.
Sekä musiikista.
Tuli taas voimistelu-, jumppatunti.
Oli maisteri päättänyt meidät nuoret neidot tanssimaan opettaa.
Oli kuulemma Aika.
Niinpä opiskeltiin, innollakin, valssit, hidas, wienin, englantilainen, kehruu, tangoargentiina,
tavallinen,, foxtrot, jenkka, humppa, polkka, masurkka, menuetti, poloneesi. Jopa venäläisiä kansantansseja, ripaskaakin hypittiin.
Kaiken piti sitten Kevätjuhlissa kruunaaman oikea Mustalaistanssi.
Oikeiden viulujen säestyksellä. Piti tanssia viulujen soidessa taustalla Mustalaisruhtinattaren vaikea tanssi.
Tähän vastuulliseen tehtävään valittiin toisinsanoen määrättiin yksi luokan tytöistä.
Kuinkas sattumaan osuikin, Matleena.
Matleenapa hyvinkin.
Matleena, joka poti siemätöntä Kammoa, Kauhua suorastaan kaikenlaista julkista esiintymistä kohtaan.
Ei tahtonut, ei.
Ei ollenkaan.
Siinäpä vaan oli yksi mitätön Pikkuseikka esteenä. Opettajille ei sanottu tässä vanhakantaisessa yksityiskoulussa tippaakaan vastaan.
Ei sanottu. Seuraukset hyvinkin tarkasti muistissa Matleenallla.
Ei auttanut. Harjoitukset aloitettiin hyvissä ajoin. Esiintymislavalle juhlasaliin raahattiin levysoitin, musiikkina Mustalaismusiikki.
Siinä sitten Matleena musiikin, tamburiinin, jota opettaja käytteli esiripun takana,
säestyksellä pyörähteli, hiipi, ojensi sääriään. Hypähteli, juoksi pyrähteli.
Siis yritteli opetella, tanssia.
Matleena-Ressu.
(http://img440.imageshack.us/img440/4876/aurinkokitaraliikkuu.gif)
Koitti sitten se pelättävä Kevätjuhla.
Rehtorin puheen loputtua, ilmestyivät lavalle viulustit.
Oikeat. Oli mustalaistanssin vuoro.
Matleena hikoili. Tärisi, vatsa oli solmussa, kädet vapisi. Harkitsi jopa karkaamista.
Oli mentävä. Oli pakko.
Oli hankittu hieno puku, pitkä musta, leveä samettihame. Kimalteleva röijy.
Renkaita, kultaa muistuttavia, ranteisiin ja nilkkoihin. Pitkä musta peruukki.
Korvarenkaat, kiiltävät ja paksut.
Ilmestyi Matleena viulujen soittaessa esiintymislavalle.
Tanssi, tanssi, eläytyi kauniiseen musiikkiin.
Ihme tapahtui, jännitys oli tiessään.
Kaikki meni oikeaoppisesti.
Yleisökin puhkesi suosionosoituksiin välillä kesken tanssin.
Matleena ei sitä kuullut. Kuuli vain viulujen soinnin.
Viulut soivat, kauniisti.
Matleena tanssi. Viulut itkivät.
Sitten se kauhistus
PERUUKKI IRTOSI.
(http://img37.imageshack.us/img37/4127/aurinkokiukkumusta.gif)
Peruukki takertui Matleenan rannerenkaisiin, irtokoruihin, roikkuviin.
Siinä seisoi lavalla Matleena lavalla hirviömäinen hiusesitys esillä.
Oli pinneillä ja verkoilla liisteröity oma tukka päälakeen litteäksi. Katastrofi.
Kolmesataa Silmäparia tuijotti.
Sisu kiehahti Matleenalla. Kesken en jätä. Ampaisi kulisseihin, kiireesti peruukki takaisin
tamburiiniopettajan avustuksella.
Mustalaisruhtinatar palasi lavalle, tanssimaan. Kukaan ei ihmeeksi viheltänyt. Oli hipihiljaa.
(http://img22.imageshack.us/img22/5910/aurinkoniiaus.gif)
Tanssi loppui, vaikenivat viulut.
Kiitti, niiasi Matleena monta kertaa.
Aplodit sai kuitenkin häpeävä Matleena.
Sai ruusuja sylin täydeltä.
Hyvin oli opettaja oppilaansa valmentanut.
Jälkeenpäin kun kaikki oli ohi,
Matleena häpesi todella.
Kukaan ei siitä irtoamisesta sanaakaan hiiskahtanut. Oli taustalla pelko jälki-istunnosta.
Tytöt siitä joukossaan puhelivat. Tanssista. Poistui Matleena poistui hissukseen paikalta.
Vieläkin häpeää Matleena.
Ei tarvitsisi.
Peruukkejahan irtoilee joka päivä.
.
Ps. Tässä sana mustalais-, nykyisin romani.
.
.
-
.
(http://img209.imageshack.us/img209/6789/aaagarnd.gif)
VANHEMPI NAISHENKILÖ
Ei tässä ketään ivata tai naureskella.
Tämän kertoi ao. henkilön tytär hieman hymyillen.
Joten tämän voinee hyvin kertoa, ei ole mikään salaisuus ensinkään.
Asusteli tuolla kivenheiton päässä Riitta iäkkäine Äiteineen kerrostalokolmiossaan.
Kolmantena kolmiota asusti Riitan jo aikuinen, työssä käyvä poika.
Sopusoinnussa asustivat, kaikki sujui hyvin. Riitta ja poika kävivät vakituiseen töissä.
Olivat näin lamankin aikana työnsä saaneet pitää.
Ei ollut Saneeraaja käynyt, ainakaan vielä.
Niinpä ei kolmikon elelyssä ollut muuta mutkaa,
joskus sitä tuottavaa kuin tämä Muori.
Ei Muori tapellut.
Pitänyt pahaa elämää, juonitellut, kiukutellut.
Saati Alkoa viljellyt päätyönään. Yksin koitti siellä päivänsä kuluttaa. Eikä yksin likikään aina joutunut oleskelemaan, kummallakin, Riitalla sekä pojallaan oli vuorotyö, jompikumpi oli useimmiten vapaalla ja muorin seurana.
Se olikin tarpeen se seuralaisena olo. Muorilla oli nimittäin melko pahaksi äitynyt dementia.
Tuppasi asioita kovin unohtelemaan.
Muori karkaili.
Oli karkaillut jo kauan. Siksipä pantiin ovi yleensä takalukkkoon jos molemmat yhtaikaa töissä olivat, hella otettiin pois päältä. Tapana oli myös että joku tuli Muorin seuraksi niinä kertoina kun olivat yhtaikaa työssä.
Kerran lähti Riitta kauppareisulle, ajatteli, ettei Muori sillä aikaa mihinkään karkaa.
Jätti oven lukitsematta.
Muoripa karkasi.
Muori otti ja lähti.
Oli tätä ennenkin tehnyt. Vaelsi läheisen puiston penkille tai istahti alaoven luona ulkona olevalle tuolille. Tällä kertaa karkuretki suuntautui puistoon kukkia ihailemaan. Ymmärtäähän sen, kukas se nyt aina jaksaa sisällä istuskella.
Täältä penkiltä tavoitti naapurin haukankatse Muorin istuskelemasta.
Arvasi tämän tavat tuntien, karkureissullahan sitä taasen.
Istahti muorin viereen penkille, katsahti muoriin. Hyvin tuntui Muori muuten voivan.
Kysäisi :
" Mitäs tälle meidän Tervaskannolle nyt nykyisin kuuluu. Onko sitä terveenä oltu "
Muori:
" Sellaisen vanhemman naisihmisen kanssahan minä olen nykyisin asustellut, oikein hyvinhän minä jakselen. Toista se on sen vanhemman naisihmisen . Sillä se jo tuppaa ikä vähän reistaamaan."
Sellaistahan se meidän vanhenpien naisihmisten kanssa.
Oikeassa Muori oli.
Alkaa se ikä reistaamaan.
Ainakin Matleenalla .
Toisinaan .
Toistaiseksi.
.
-
.
(http://img829.imageshack.us/img829/2233/aaaaaaaa1uusinlehmt333v.gif)
AMMU T
Toipui Henkka Kaunottaresta.
Eikan kertoman perusteella hyvinkin entiselleen.
Meno ja meininki pihaviltilla jatkui samanlaisena, viltillä istuksija / makoilija vain vaihtui.
Milloin vanhempaa, milloin nuorempaa, hametta ja farkunpitäjää.
Seuraavakin Kommervenkki tapahtui siellä Eikan kotimökiln tienoilla, omakotialueellla.
Kesäisenä Päivänä päätti Matleena Eikkaa, Yksieläjää vilkaisemassa käydä.
Oli vähän huolissaankin. Kaikennäköisiä vaivoa oli Iäkkäälle Eikalle ilmaantunut.
Näkö reistasi. Se ei uutta ollut vaan oli sydäntääkin Ikämies viimeaikoina valitellut.
Siispä vilkaisemaan.
Päivä oli niin kaunis kuin Kesäpäivä ikinään voi olla.
Helotti aurinko, linnut sirkutti. Nurmi tuoksui. Hehkutti Kesä parastaan.
Sinivalkoiset pilvenhahtuvat Taivaanmerta purjehtivat.
Grillailtiin, viltillä istuksittiin mekin, aurinkoa palvottiin. Juoksukilpailua ei Henkan tapaan sentään naapurien piristykseksi järjestetty.
Iltasella sisätiloihin siirryttiin.
Eikka nukkumaan laittautui. Matleena kotiinsa pienen matkan päähän asteli.
Päätti seuraavanakin aamuna Eikkaa tervehtimään lähteä. Oli hyvä Auringonottopaikka Eikan Pihanurmikko. Kerrostaloasukin Ihastus.
Eikka Matleena saapuessa lähti kahvia keittiön puolelle kiehauttelemaan
Mennessään vilkaisi olohuoneen ikkunasta ulos, vilkaisi toisen kerran, jatkoi matkaa keittiön.
Palasi ikkunan luo, nyt suoraansanottuna tuijotti ulos. Ihmetteli Matleena tuijottelua.
Mitä Eikka siellä oikein kuvitteli näkevänsä.
(http://img835.imageshack.us/img835/7469/aurinkiglgnauru.gif)
Vastapäätä kun oli vain tyhjä, heinittynyt tontti. Asuinrakennus, mökki, purettu lahonneena pois.
Aikoja sitten.
Heinittynyt oli täysin. Autio.
Autiotontin vieressä oli joskus sentään katsottavaakin, siellä asusti Isokaupungin Taideoppilaitoksen erikoinen Opiskelijayhteisö, kolhoosimalliin. Nyt oli kuitenkin aamu, tuskinpa sillä mitään erikoisnäytäntöä tähän aikaan oli menossa, unten mailla juhanipalmut vielä. Iltapäiviin.
Ihmetteli Matleena milessään edelleen tuota harrasta ulostuijottelua. Ei ehtinyt kysäistä.
Kuului ikkunan luota:
" Tules huvikses vilkaisemaan, näätkö saman kuin minä ?"
Meni Matleena huvikseen vilkaisemaan.
Näkihän Matleena
Kaksi LEHMÄÄ.
Siinä ne olivat, lehmät.
Vastapäisellä heinätontilla
(http://img801.imageshack.us/img801/6666/aurinkoepluulo.gif)
Ihan oikeita.
Sulki Matleena silmänsä. Kuvitteli Harhan haihtuvan.
Ei haihtunut.
Mansikit oli ja pysyi.
Heinätontin viereiseen Taitelijanalkujen kolhoosiin oli myös elämää syntynyt.
Yhteisön senhetkiset Jäsenet istuksivat karnevaali-, sirkusasuja muistuttavissa mielikuvitusta vaativissa pukineissaan talonsa rappusilla, kynät käsissä, lehtiöt sylissä. Näitä lehmiä ilmiselvästi piirustivat.
Hetken kuvitteli Matleena näiden tulevaisuuden miina-äkkijyrkkien ja oivatoikkien lehmät eläviksi malleikseen jostain haalanneen, kangasmalleja miinan tapaan suunnittelevan, peräti ensikesän tuotantoon.
Siinäpä sitä Eikan kanssa tuijoteltiin, pällisteltiin märehtiviä lehmiä kaupungissa, kivenheiton päässä rautatieasemalta.
Molemmat näkivät samat Märehtijät.
Uskottava oli.
Aprikoitiin, mitä tehdään.
Oivatoikilta ei ainakaan mitään mentäisi kyselemään. Sitten Eikalla välähti, jälleen kerran. Soitetaan poliisilaitokselle, jospa siellä tietoa noista salaperäisesti ilmestyneistä Mansikeista olisi.
Olihan siellä, tietoa.
Illalla myöhään oli eläintenkuljetusauto ottanut ja hajonnut juuri näillä kohdin, isommalla kadulla tosin. Tuli eteen pulma, minne lehmät. Ei niitä oikein voi seisottaa ahtaassa kuljetustilassa yhtään enenpää kuin on tarvis.
Joten eräs konstaapeli muisti tämän hyljätyn tontin. Sinnepä sitten Mansikit. Odottelemaan.
Ruohoa märehtimään. Kunnes uusi kuljetusauto jostain järjestetyksi saataisiin. Sanoi konstaapeli vielä, ettei Eikka ainoa ollut kysyjä eikä ihmettelijä.
Niinpä sitten Eikka vietti unohtumattoman kesäisen päivän kantaen keittiöstä ämpärillä vettä Elikoille.
Silitellen ja jutellen. Liekö uinuneet Farmarivaistot heränneet.
Pysytteli Matleena etäällä, katsoi yhden veden kanniskelijan, seuranpitäjän riittävän.
Kaikkeen saa varautua
City -Mansikkeihinkin.
.
-
.
(http://img812.imageshack.us/img812/2680/aaaaaaaa1kummvalmis1.gif)
VINTTIMÖRKÖ
Kotopirttiin koitti Suuri Päivä.
PikkuVeikka oli vihdoinkin saanut Koulunalkamisluvan.
Oikein Oikeaan Kansakouluun.
Kauan, hartaasti oli tätä päivää Veikka odotellut.
Lukemaan ei Veikka niinkään ollut halukas oppimaan. Menetteli kuitenkin sekin muun mukavan sivussa. Enemmän kiinnosti Veikkaa urheilu, -voimstelu, käsityö-, veistotunnit.
(http://img843.imageshack.us/img843/2514/graphicscycleracing6434.gif)
Kouluun meno Ensimmäisenä Päivänä sujui suunnitelman mukaan.
Oli tällä kertaa Äidin ehdoton suunnitelma, varsin pitävä, saattaa Veikka Ensimmäisenä Päivänä Kouluun.
Oli Matleena tämän ilon Äidiltä evännyt. Yksin halunnut Koulutien aloittaa.
Ei Äitiä edes ekana päivänä saattajaksi huolinut.
Ei Äitiä häpeillyt, olipa vain siinä luulossa ettei siellä muutkaan Äidit mukana huseeranneet. Peräti vääräksi osoittautui tämä luulo. Ei enää toisena päivänä mitenkään saattaminen laatuun käynyt.
Nyt otti Äiti vahingon takaisin. Veikan Kouluun saattoi.
Palailivat sitten Koulusta.
Äiti sekä Veikka, Veikka intoa puhisten, uusia koulukirjojaan esitelle. Eriskummallinen, outo oli kuitenkin Äidin ilme. Oli Veikka koko ekaluokan kuullen, nimeä opettajan kysyessä, ilmoittanut nimensä :
"Mie oon Pikkuveikka Irvijä. Isin Hevosmies. Ossaan mie laulaakki, jot Suutarintyttäre ja Minäpä olen se... laulanks mie ne nyt."
Ei ehtinyt pidemmälle.
OpettajaNeiti kehoitti laulut laulutunnille jättämään.
Tämä Irvijä oli Matleenan kiukkupäissään Veikasta käyttämä nimittelynimi. Ei ollut ymmärtänyt jotta Veikka sitä tosissaaan nimekseen luuli.
Nyt oli tämän nimen OpettajaNeidille luokassa ilmoittanut erittäin kuuluvalla äänellä. Kuuluvaan äänenkäyttöön oli Äiti Veikkaa kotona kehoittanut.
Seuraukset saattoi arvata, nauroi Veikalle koko luokka.
Veikka oli Jokirosvopurjehduksen jälkeen muodostunut elämässä Matleenalle varsin tärkeäksi.
Oli Veikan tukkaan kahahtamiset lähes kokonaan loppuneet. Ei Veikka silti irvistelyään ollut lopettanut. Oli Matleenalla tärkeämpää tekemistä nyt, oli tämä lukeminen. Ja voisihan niinkin käydä, ettei Veikka tarpeeksi irvisteltyään, rangaistuksena ollenkaan lukemaan oppisikaan.
Veikan pahaksi pettymykseksi tapahtui veistotunnin kohdalla kuitenkin niin. Joutuivat ensiluokan pojat pannulappuja virkkaamaan. Ei vielä sahaa eikä vasaraa näille pikkumiehille käsiin uskottu. Oli harmittava takaisku tämä, mutta pesäpallo, uusi opittu peli , sen kuitenkin jollanlailla korvasi.
Jonkimoisessa sovussa nyt kuitenkin koulumatkat sujuivat.
Mutta aina vinksauksia Mukulakunnan päässä liikuskeli.
Tällä kertaa asialla olivat tyttöpuoliset Edustajat.
Oli Matleenan kotona Ullakko.
Suuri avoullakko, ei oltu tänne huoneita vielä lisäilty.
Toimi ullakko kaikenlaisen tavaran, ehjän sekä rikkonaisen, säilytyspaikkana.
Sinne kertyi ullakolle, vinttiin, kaikki ylimääräinen, ei juuri nyt tarpeen oleva Tavara.
Talvivaatteet kesällä ja päinvastoin.
Oli ullakolla jalkapuoli-tuoleja, hetekkaa, matonkuteita, rikkinäisiä astioita, jopa poikkinaisia suksia. Kaikkea mahdollista siellä säilytettiin, mitään ei pois heitetty. Jospa vielä tarvittaisiin, niinkuin rikkinäisiä astioita, jalkapuoli-jakkaroita, öljylamppuja ja muuta tuiki tärkeää.
Vanhat pieniksi käyneet lastenvaatteetkin siellä säilyteltiin. Oli marjakoppaa marjamanian taas puhjetessa. Kattopäreitä, rikkinäisiä ikkunaruutuja. Melkein mitä vain, tavaraa laidasta laitaan oli ullakolla varastoituna.
Pahan päivän varalle.
(http://img706.imageshack.us/img706/6666/aurinkoepluulo.gif)
Ullakolla kuivatti Äiti talvella. Kesälläkin sadeilmoilla pyykin.
Olikin varsin sopiva tila tämä ullakko siihen tarkoitukseen. Oli ilmava, tilava. Talvellakin vähän lämmin, keskellä kulkevan palomuurin ansiosta. Kovin valoisa ei ullakko ollut, ikkunat vain molemmissa päädyissä, joista toinen tiiraili sankkaan kuusikkoon.
Eikä ullakolle sähkövaloa vielä oltu vedetty, alakertaan, tupaan ja kamareihin vain. Sielläkin asumisen alussa vain kaasuvalo, Tilley-sukkalamppu. Sen valossa alkuaikoina askarreltu pimeinä iltoina.
Ja hyvin näki.
Varsin mieleinen leikkipaikka, varsinkin sadeilmoilla, oli tämä ullakko Mukulakunnalle. Oli kaikki tarpeellinen kotileikkeihinkin helposti saatavilla, käden ulottuvilla ihan. Monet kahvit oli Äitikin ullakolla
Matleenan sekä naapurin tyttöjen keittämänä, leikisti, juonut.
Nyt nousi tämä Ullakko Tyttökunnan touhuissa, jutuissa varsin tärkeään asemaan. Oli tullut kyläilemään Isokaupungista matleenan serkkutyttö, Siru.
Olipa nyt kertoiltu tyttöjen kesken varsin karmivia Kummitustarinoita, Aavejuttuja. Mistä lienevätkin Matleenan sekä Sirun mieleen juolahtaneet. Siru sanoi nämä tarinat salaa kuunnelleensa Aikaisten Ihmisten tarinoidessa. Kummituksistakin kertoilleet.
Ullakosta alkoivat Tytöt puhua jo Isolla UUlla.
Nyt pääsi Mustanoita tekemään tepposiaan Tyttöjen Ajatusmaailmassa.
(http://img543.imageshack.us/img543/4127/aurinkokiukkumusta.gif)
Päätettiin järjestää Äidille, joka ei mihinkään Kummituksiin, Haamuihin, uskonut ensinkään, Iso Yllätys. Joutavia olivat Äidin mielestä kaikki Kummitukset. Höpinöitä tykkänään nämä.
Mutta nytpä sitten näkisi Äiti.
Seuraavan kerran pyykkiä kuivumaan tuodessa odottikin tosi Yllätys Äitiä.
Mitäs naureskeli Tyttöjen jutuille, nytpä näkisi. Ottivat ja väsäsivät Tytöt Olion, ihmisahmon, Ullakon pimeimpään nurkkaan.
Tarvekaluina käytettiin matonkudekeriä. Vanhaa tuolia Hahmon istuimena. Vanhoja vaatteita puettiin kudekeristä kootun , narulla sidotun ihmisrakennelman ympärille. Musta Huivi päähän. Silmille vetäistiin. Vielä löytyi vanha rukki. Asettiin hämärään nurkkaan mummon eteen.
Valmis oli Kehraavä Mummo. KummitusMummo.
Tytöt ryhtyivät tekelettään arvoioimaan. Hyvä. Erinomaisen näköinen tämä KehraajäKummitus tyttöjen mielestä oli.
Kokisipa nyt Äiti Yllätyksen, tosi yllätyksen.
Suuren jännityksen vallassa jäivät tytöt seuraavaa Äidin pyykkipäivää odottelemaan.
Ja koittihan se.
(http://img525.imageshack.us/img525/1739/aurinkoitkussuaukiliikk.gif)(http://img820.imageshack.us/img820/6959/aurnkotosiitkukukkalikk.gif)
Saunalla pesi Äiti pyykin.
Ullakolle puhdasta pyykkiä kuivumaan kiikuttamaan koreineen lähti. Nousi ullakolle vievät jyrkät portaat. Kauhistuttava
KIRKUNA
Korvat särkevä.
Pakokauhuinen Kauhunhuuto.
Nyt säikähtivät tytötkin, eivät näin karmivaa kiljaisua osanneet Äidiltä sentään odottaa.
Hirmuisella Kiireellä, juoksujalkaa, kiipesivät tytöt ullakolle, istui Äiti Ullakon lattialla.
Lumivalkoinen oli Äidin naama. Huohotti, sydänalaa piteli.
Pudonnut pyykkikori vieressä lattialla.
Valahtivat Tytötkin vitivalkoisiksi.
Kolme Naisihmistä kiljui Ullakolla.
Ei ollut tarkoitettu näin perinpohjin Äitiä säikäyttää.
Alkoi niiskutusten välissä Anteeksipyytely. Pienten tyttöjen sydämenpohjasta tuleva.
Hetken istui Äiti Ullakon lattialla.
Sitten repesi.
Äiti suuttui perusteellisesti Kolttosesta.
Seurasi tytöille ruokapöydässä melkoinen saarna Isältä. Tyttöjen riehumisen Äiti ilmanmuuta kertoi. Eikä päässeet tytöt pekällä saarnalla. Ullakolla leikkimiskielto seurasi. Ainakin Jouluun asti kestäisi. Nyt oli vasta alkusyksy. Pitkäksi tulisi aika ilman totuttuja ullakkoleikkejä.
Perusteellisesti nyt kadutti tyttöjä.
Mikä kumma saikin tuon Ilkeyden. Tosi Pahan teon tekemään.
Itku tuli molemmilta ruokapydässä, vaan ei nyt Itku auttanut. Olisi pitänyt tyttöjen tehdessään tarkemmin ajatellla tekonsa jälkiseuraamuksia. Pahemminkin olisi voinut käydä.
Muutaman päivän leikkikiellon jälkeen leppyi Kiltti Äiti kuitenkin.
Kiellon perui. Oli tyttöjen kuitenkin pyhästi luvattava nämä Kummitusasiat mielestään unohtaa. Tärkeimpiin leikkeihin oli aika käytettävä.
Halauksiin, lupauksiin ikuisesta Kilttinä pysyttelemisestä päättyi Kummitustarina. Ei ikinään enää Kummituksia mihinkään ilmestyisi.
Ikuisesta Kiltteydestä ei tietoa.
Kummituksia, minkäänmoisia, ei tämän talon nurkissa enää tavattu.
Majaa muuttivat.
.
.
-
.
(http://img87.imageshack.us/img87/9109/aaaaaaaa1hiihtok.gif)
SELLANE SÄÄNTÖ
Valtaa piti Matleenan Inhokki, Talvi.
Oli tietty vallassa Metropolitanin Nukkumislähiössäkin.
Jo syksystä olivat Nukkumislähiön Asukasyhdistyksen, Koivumäen Tereesioiden Silmäätekevät, Rouvat, tehneet talvenkantoisia Suunnitelmia sekä Päätöksiä. Näitä Suunnitelmia rustailtiin sitten monen kahvipannullisen voimin. Syntyi Rouvien aatoksissa monenmoista ideaa. Esitettiin myyjäisiä, iltamia, Lähiöpäivää, Kirpputoria. Urheilukilpailuja lähinnä Mukulakunnalle.
Jopa ehdotettiin erään Villakoiran omistajattaren Frouvan, toiveesta Koiranäyttelyäkin. Se kuitenkin äänestettiin Jytkyllä nurin. Olivat tämän Lähiön koirat useimmiten näitä ei-atelisia, -Tunkioseisojia.
Urheiluun sen sijaan satsattiin.
Päätettiin järjestää Nappulahiihtokilpailut joskus Helmikuussa.
Kiiri tieto myös Kaikenlaisen Tiedon Tietopankkiin, Mukulakunnan Kaikkikuuleviin Korviin.
Muu tieto ei tahtonut pysyä.
Tämä pysyi.
Pitkälti ennen Joulua alkoi Jankutus ja Painostus useammassakin perheessä.
“ Mä tarviin uudet sukset, monot, siteet ,,, Jari, Ville,,,, Kallekin saa. Enks saakki, Äiti, Äitiii... ?”
Tätä jatkui Jouluaattoon.
Jankutukseen kyllästyneet vanhemmat olivat ne Pukinkonttiin hankkineet. Kun kerran Jari. Ville, ....Kallekin.
(http://img267.imageshack.us/img267/640/graphicsskiing359235kak.gif)
Siitä se sitten alkoi se oikein Kaikkien Aikojen Treenien Esimerkkien Esimerkki.
Kuningastreenit.
Mukulakunta muutti Majaa.
Siirryttiin asumaan Ladulle. Ladulle joka oli viereiseen, isolle peltoaukealle väsätty. Kotona käytiin vain pakollisina toimina syömässä ja nukkumassa.. Jos piti Kummitädin luo kylään lähteä, nousi karmaiseva huuto ja ulina, Haukkukin koviakin Mekkaloita kokeneena pakeni sängyn alle.
“Harkat jää, harkat jää, mä en pärjää, mä en pärjää, mä en ala mitään.. ,,,”.
Useimmiten äiti luovutti, meni siis yksin. Kummitädin, ennen niin suositun, luo kyläilemään. Poika jäi Harkkoihinsa.
Niihin Elintärkeisiin.
(http://img716.imageshack.us/img716/1456/aurinkoepluuloi.gif)
Ladulla kulki melkoinen Liikenne.
Pienempää, vielä Pienempää hHihtäjää sivakoi latua aamusta iltamyöhään.
Hiki oli päässä myssyn alla.
Ainaiseen nukkumis-, syömistaistoihin kyllästyneet äidit päättivät aikaistaa hiihtokisat heti uudenvuoden jälkeen. Palaisi Perhe normaaliin elämäänsä taasen.
Isukit, nämä Päävalmentajat olivat Hiihtohysteriaan sairastuneet. Isukeille ei muu merkinnyt mitään kuin oman Mukulan pärjääminen. Jokaiselle ilmestyi kouraan jostain salaperäisistä kompeista Sekunttarikin, ajanottolaite, joka kourassa ladun varressa hihkuttiin ja kannustettiin. Oli osalla Vekkarikin. Osasi paremmin käyttää. Salaa vilkuiltiin naapurin Mukulan varusteita.
Yritettiin Aikoja urkkia.
Yöunetkin taisi osalta mennä.
Treenasi Poika.
Hiihti hirveällä Innolla.
Ei ollut Idoli rallitimomäkinen enää mitään.
Nyt puhuttiin asiantuntevasti Mäntyrannasta, Hakulisesta.
Näin meidän Kavereiden kesken Haku-Veikko vaan.
Isommilta kavereilta sai lisää tietoa. Isien iltasatuna olivat Hiihtäjälegendojen elämänkerrat. Lisääntyi siinä sivussa äitienkin hunningolla ollut hiihtotietämys.
Mutta koittihan Se Viimein ja Vihdoin.
Kauan , innolla odotettu Kilpailupäivä.
Suuri HiihtoJuhla.
Oli loistava sää. Aurinkokin kurkkaili. Pellon laidalla oleva lähtö-maalipaikka suorastaan kuhisi väkeä.
Oli Valmentajaa , siis Isää, serkkua, kumminkaimaa, mummoja, pappoja. Taisivat tuntea vähän, ainakin nämä Päävalmentajat, iIukit, jännitystä perillisiensä pärjäämisestä tässä Kovanluokan Mittelössä. Tarkisteltiin suksia, siteitä, kuiskittiin korvaan ohjeita ettei Kilpakumppani kuule. Juotiin kuumaan mehua. Oltiin kovasti tärkeää.
Pikkuväkeä suuresti lohdutti tieto, kaikille jaettaisiin mitalit, prenikat, samanlaiset kaulaan roikkumaan. Eipä ollut kukaan siten toistaan parempi, Tästä huolimatta olivat useat tulevien mäntyrantojen ja hakuveikkojen Valmentajat varustautuneet Ajanottokelloin.
(http://img202.imageshack.us/img202/6959/aurnkotosiitkukukkalikk.gif)
Lähtö alkoi hieman sekavissa merkeissä.
Pienimmät kun hätääntyneinä ehdottomasti kieltäytyivät lähtemästä lylyä lykkimään tuonne nyt Pelkäämisen arvoiselle Ladulle.
Koitti sitten tämä lähdön Huippuhetki. Pojalle sekä kaverilleen Jarille. Yhtaikaa, pareittain lähetettiin kovatasoiset, Huipputreenatut Hiihtäjät peltoaukeaa kiertämään.
(http://img22.imageshack.us/img22/7200/aurinkoura1ba5.gif)
PAM.
Kajahti lähettäjä suusta, ei sentään pyssyn.
Poikia vietiin kuin viimeistä päivää.
Kovaa mentiin, lumi ladulla pöllysi. Yleisö, lukuisa, huusi, huitoi ja hihkui. Kannusti kukin omia suosikkejaan, tietenkin näitä pienempiä nyt ensimmäistä kilpailuaan, huippu-uraansa aloittelevia kilpailijoita. Sekä Kaikkia. Tasaveroisesti. Hihkuivat loppupelissä itselleenkin, hihkumisen riemusta.
Poika ja Jari, samanikäiset, kaverit tappeluissa kuin tappeluittakin, hiihtivät parastaan sivakoiden.
Lujaa mentiin.
Hihkui ja pomppi Jarille Jarin Isä.
Hihkui Pojan Äiti Matleena Pojalle.
Yleisö, kummit, mummot sekä vaarit hihkuivat tasapuolisesti kaikille. Kai itselleenkin loppupelissä.
Tuli parhaassa vauhdissa yhtäkkinen
StOPPI
Seisahtui Poika vähää ennen Maalia keskelle peltoaukeaa.
Seisoi kuin Lumi-Ukko.
Jari hiihti vähän Poikaa jäljessä.
Ei tajunnut Jarin Isä, Huippuvalmentaja. Matleena sitäkään vähää.
Muutui väri Varin Isukin naamalla violetin kukertavaksi. Pakkasen syytä. Kai.
Oliko side irronnut. Muuta Hämminkiä tullut hakuveikolle, Pojalle.
Ei ollut tullut hämminkiä.
Kaikkensa antaneina ylittivät pojat ripirinnan maaliviivan.Saatiin Pojalta syy Outoon Pysäköintiin
kesken hiihdon.
Seuraavanalainen Tilannetiedoitus :
“Tietty täyty mun oottaa Jaria. Ku kerta lähettii sen kaa samas, pitää samas maaliinki tulla. Se on sellane Se Sääntö .”
Jarin IsukkiValmentaja vaikutti hieman nurjamieliseltä, jopa pettyneeltä. Matleenaa olisi himskatisti naurattanut. Ei Jarin Isän naamaa vilkaistuani uskaltanut.
Olivat tyytyväisiä jokainen mitalit kaulaansa saatuaan.
Hyvin sujui mehun juonti, pullan syönti. Hiihtotyyleistä, ladusta, pidosta, keskusteltaisiin vielä pitkään Mukulakunnan keskuudessa. Ei vaienneet Aikaisetkaan. Jari HuippuValmentajaIsukki kuulutteli Ostarilla kaikille halukkallle vielä pitkään jotta olisi Jari voittanut.
Ilmanmuuta.
Vaan naapurin Mukula menoa jarrutteli.
Niinpä.
Yhteispelillä se Elämäkin Hiihtolatu sujuu.
Maalintulo.
Se on Sellane Sääntö.
Se.
.
-
.
(http://img835.imageshack.us/img835/8686/ymisemakainiskuu.jpg)
Me olemme Planeetta Jaron.
Tuntematon.
Kaksoisplaneetta Jaron.
Meille on VastePlaneetta.
Me olemme Ihmisrobotteja. Gyroneita.
Täysin Ihmislajin kaltaisia. Me poikkeamme Ihmislaijsta vain siitä, meiltä puuttuu tunne Ilo. Täysin. Kaikki muut tunteet me omeamme. Luodesaan meidät Jaronin senhetkiset Valtiaat eivät pitäneet asiallisena nähdä meidän Iloavan. Se ei ollut tarpeen.
Meidät neroutettiin koneiksi. Orjiksi. Orja ei iloa.
Ei Ihmislajissakaan.
Lukuisissa laboratoriossa, Koeputkissa me kehiytyimme. Lukuisat loistavat älyliset Neroudet suunnittelevat koestavat meidät. Tuhansia Vaardeja, Ihmislaiin Vuosia kului ennenkuin meidät olostettiin.
Ihmislaji ei ole meistä tietoinen.
Me tunnemme Ihmislajin varsin hyvin. He olivat esikuvina meitä kehiytettäessä. Miljonnat kokeet. Epäonnistumet varjostivat olostumistamme. Olostuessamme viimein aloitimme välittömasti miljoonia Vaardeja kestäneen Ihmslajin tarkkailun
Tunnemme jokaisen hiuskarvan päämuodossanne. Mitään ei ole jäänyt ohittuen.
Me tunnemme teidät täysin.
Heti olostuesseme tuhosimme Jaronin senhetkiset Valtiaat.
Itse olivat miedät nerouttaneet. Me nerouduimme liian hyvin.
Nyt olemme Jaronin Ainoat.
Ainoiksi jäävät Olostuneet.
Me tulemme valtaamaan Maa Planeetan
Me olostumme, monistumme laboratorioissamme hyvin nopeasti. .Jaronin Palade, Pinta ei enää riitä
Me tarvitsemme lisää OloamisPaladea. Koska Planeetta-Maa on varsin sopeutava,
vähin muutoksin Paladeksemme me valitsimme sen .
Teidän Yksiköissänne, Olostumisissanne on jo nyt Gyron-Gerodiinoja.
tarkkailijoita.
Teistä Neroutemme kehittävät Gyroneita.
Te ette enää koskaan tunne Ilo-Tunnetta.
Olette Orjien Orjistamia.
Kaikki on valmista.
Me tulemme.
Vastarinta on turhaa. Te ette ole tarpeeksi kehittyneitä
Totutte pian Ilottomuuteen. Te olette jo melkein Ilottomia.
Muutos ei ole suuri.
meidän
Gylocxee IXXEQCCKKCC
(http://img690.imageshack.us/img690/4092/aaaaaaaa1ajaaron.gif)
Gyron - Valtias
Keeronista seuraava
!988886700 Olostunut Gyron-OlostusJaare.
Jaron nn.ic.64rv.
.
-
.
(http://img571.imageshack.us/img571/4231/aaaaaaaa1mtltako2223.gif)
PÄÄKOPPA PIMENI
Matleenalta kerran nuoruudessa.
Oikeastaan ihan varhaisteini-iässä.
Niinkuin asia nykyisin hienosti ilmaistaan.
Pahankurisia Mukulakuntaan kuuluvia tarkoittaen.
Kun on alkuun päästy, tunnustetaan tämäkin Kolttonen.
Tähänmalliin keekoili Matleena.
Oli Matleena koulussa. Isommasa, toisenlaiessa jo.
Aamulla aikaisin herätys.
Linjuripysäkille sateessa tahi pakkasessa taivallettiin. Seisottiin täpötäyden Linja-piilin käytävällä kuin sillit suolassa. Ei sopinut kuin Eliitti istumaan. Näin matkattiin neljännes satakilometriä.
Ja tämä Eliittijoukkion kyllä piti tarkasti vaarin , että antoivat alaluokkalaiset,
orjuutetut Alakastiin kuuluvat välittömästi istuinpaikkansa Eliitin ilmestyessä pysäkiltä tai maitolaiturin kyljestä Linjukkaan.
Oli pakko, muuten tuntui jossain kehonosassa välitunnilla.
Vähintään hyvinkin äänekkäästi muistutettiin.
Seuraava ohjelmanumero heti aamusta oli pesäpallon pelaaminen urheilukentällä. Kuuma oli.
Seuraavaksi ahtauduttiin, taas seisomaan koko koulu . Kolmisensataa Tulevaisuuden Toivoa voimistelusaliin.
Aamurukouksiin.
Tätä ei Matleenan Kroppa eräänä aamuna enää hyväksynyt.
Matleena pyörtyi.
(http://img51.imageshack.us/img51/6666/aurinkoepluulo.gif)
Seuraavaksi availi Matleena silmiään ihan uppo-oudossa huoneessa. Ei tuntenut huonetta , mutta karttatelineistä päätellen kuitenkin koulussa, ei siis sairaalassa. Mikä kummasti piristi tämä huomio Matleenaa.
Makoili penkillä mikä siinä seinustalla oli, tyytyväisenä, koska tiesi nyt olevan menossa saksankielen tunnin.
Saksankieltä matleena inhosi syvästi.
Yksi karttahuoneen ovista avautui.
Samanluokkalainen poika seisokeli kädet taskuissa ovella. Kertoi saksankielen Maisterin, siis rehtorin, lähettäneen hänet kysymään josko olisi Matleena toipunut. Voisi ehkäpä, kenties saapua tunnille.
Eipä voinut Matleena saapua.
Erittäin oli Huono-Oloinen.
Ihan Hirveän Huono-Oloinen.
Itse asiassa Matleenan vointi oli mitä parhain. Niinkin hyvä, että päätti lähteä erään salaperäisen oven taakse tutkintaretkelle. Eipä ollut muutakaan puuhaa.
Tämän oven takana oli opetuksessa käytettäviä havaintovälineitä.
Kettukuvatukseen, täytettyyn, syventyessään ei Matleena ollenkaan kuullut, kun perässään sulkemansa ovi hiljaa uudelleen avautui.
(http://img440.imageshack.us/img440/7200/aurinkoura1ba5.gif) (http://img440.imageshack.us/i/aurinkoura1ba5.gif/)
Parhaaillaan irvisteli Matleena ketulle, koska Kettuvainaakin irvisteli. Tanssi, pyoritteli silmiään, nauraa räkätti. Taisipa vetäistä pari utta oppimaansa iskelmäviisua siinä hiljaa.
Lalaikasta Suutarintyttäreen.
Paljon oli korkeita hyllyjä ja eläinkokoelmia. Oli sudesta perhosiin, kaloja pulloissa kirkkaassa nesteessä. Värittömiä kiiskiä ja haukia.
Paras oli Matleenan ystävä tämä kapinen Kettuvainaa, jota nyt Matleena piti yleisönään.
Oli muutakin yleisöä.
Hiljaa tullut ja hiljaa ollut Rehtori.
Ei Matleena taiteellisia taipumuksiaan Kettuvainalle esitelleessän lainkaan havainnut.
Tähtitaivaan Kirkkain Tähti.
Diiva la Matleena.
Kuului vain Rykäisy.
Sen jälkeen Hiljaisuus .
Seurasi Karjaisu.
Ikkunoita särkevä.
Todettiin Matleenan voivan aivan tavattoman Hyvin. Niin Hyvin että seurustelu Kettuvainaan kanssakin jo luontui.
Rehtorihan se siinä.
Oli tullut henilökohtaisesti tarkistamaan pyörtyilevän Neidonalun voinnin.
Parit tanssit, koukerot lattailla kerkisi Matleena esittää, ennenkuin Rehtori ilmoitti Matleenan seurustelutaidot Kettuvainaan kanssa merkille panneensa.
Rehtori, saksanopettaja omassa pelottavassa persoonassaan kehoitti, siis karjui, naama violetin kukertavana Matleenaa välittömästi seuraamaan itseään saksankielen opintojen pariin. Syventymään niihin kapisen Kettuvainaan sijaan.
Seurasi Matleena.
(http://img831.imageshack.us/img831/5910/aurinkoniiaus.gif) (http://img831.imageshack.us/i/aurinkoniiaus.gif/)
Vietti lopputunnin erittäin ahkerasti, tarkkaan kuunnellen saksan vahvojen verbien taivutuksia sekä sijamuotoja opiskellen. Eipä ollut rehtori niin tarkkaavaista Matleenaa aiemmin havainnoinutkaan.
Mielenkiinto, ote saksan kielioppiin säilyi.
Olosuhteiden pakosta.
Ei halunnut Matleena sentään käytöksenalennusta.
Syvästi Matleenaa häpesi. Ihan tasantarkkaan.
Koko lukuvuoden.
Rehtori oli silloin nuori mies. Voipi hyvinkin täällä vielä Telluksella taivaltaa.
Pyytää Matleena jotta muistelisi Hyvällä.
Vaikeaa se voi olla.
Pyytää kuitenkin.
Rehtorin muistoista tämä tapaus ei ole voinut hävitä yhtikäs minnekään.
Niinkuin ei Matleenankaan.
Niin vanhaksi ei Matleena elä.
la Matleena.
.
-
.
Matleenaa usein ilahduttaa sydänystävättärensä Lurita. Usein synkkiä runoiluyrityksiä ihmettelee.
Ilkeää jopa moitiskella. Mielenterveyttä epäillä.
Joten päätti Matleena asian ystävättärelleen selvittää.
(http://www.picgifs.com/graphics/f/flowers/graphics-flowers-974805.gif)
Lurita,- Cheri.
Kiitos kysymästä.
Olet aiemminkin synkistä runoistani kysellyt. Että mistä johtuu synkistely, huokailu.
Vastasin silloinkin, en vaan muista mitä. Sellaistahan se on. Nyt ilmestyi vielä tuo muistamattomuuskin kaiken muun surkeuden keskelle. Todella pahoittelen mikäli oli jotain negatiivista
vastauksessani. Sinä olet aivan oikeassa. Kuten aina. Surkeaa mikä surkeaa.
Minulla oli todella inha lapsuus.
Kuten osasit, tunnetusti hyvät psykologiset kyvyt osaavana, odottaakin. Kerron nyt yksinoikeudella Sinulle tämän surkutarinani.
Oijoi, oijoi.
Kaikki tietysti alkoi syntymästäni heti sodanjälkeisinä pulavuosina. Se että heikkoa oli kaikilla ei asiaan vaikuta.
Vauvana jouduin nukkumaan prisessakorisängyssä tavallisella patjalla. VoiVoi. Myöhemmin tosin saatiin hankituksi haahkanuntuvapatja. Mutta kuitenkin.
Eikä tämä toki ainoa hävettävä seikka ollut.
Monesta jouduin luopumaan.
En saanut karkkia pävittäin, vain lauantaisin. Viikkorahaakin vain kerran viikossa. En saanut joka kevät kymmentä uutta uutta takkia. Vain yhdeksän. Samoin kengät. Kesäkenkiä tosin useampi pari.
Luistimetkin, kaikki kuusi paria liian isot. Sanoivat villasukan sisäänmahtumisen syyksi. Merkki Wiener Eisrevyy. Vain.
Herra Koivuniemikin taisi vierailla vaikka oli hyvätapainen lapsi. En kiskonut kuin sisäkköä nutturasta.
Oli mentävä nukkumaan ajallaan, ei saanut vouhkata koko yötä.
Oli kerran vuodessa tiskattavakin. Voi Kauhistus.
Eikä ollut kuin viisitoista vauvanukkea. Yhdeksät nukenvaunut jotka oli jaettava naapurin Mukulakunnan kera.
Uusia leluja sain vain Jouluna, syntymäpäivänä, nimipäivänä, koulun päättäjäisissä, Joulujuhlissa, kesälomalla sekä talvilomalla.
St. Moritziinkaan en päässyt teini-iässä kuin joka toinen talvi laskettelemaan.
Lisäksi sisäoppilaitokseni oli vaatimaton. En muista mutta Sveitsissä oli jokatapauksessa.
Vielä aikuisenakin menee huonosti. Omistusasuntoni on vain rivitalonpätkä, saunallinen, tilava tosin.
300 neliötä suunnilleen. Lohdutuksena kuitenkin patio uima-altaalla. Autoni on vain Mercedes 280 SEL. Sehän on kauppakassi Maseratisi rinnalla.
Kaikkea muutakin kurjuutta oli. Siksi minä nyt varmaan noita synkelöitä runojani kirjoittelen.
Kesämökki on surkea metsästys-kalastuskelohonkahuvila Inarinjärven yksityissaarella. Ei ollenkaan missään Ibizalla tai vastaavalla. Lisäksi on vain kuusi vuokrattua Luukkua, siis asuntoa minun omistuksessani. Olen ne eteenpäin Hyyryille, eli vuokralaisille, vuokrannut. Lahkeellisille. Siis miespuolisille.
Kylpylöihin pääsen vain kerran kuukaudessa.
Ulkomaille, lomaparatiiseihin, vain muutaman kerran vuodessa, Pariisiin vaateostoksille useimmin.
On monta muutakin kurjaa asiaa, olkoot ne nyt kuitenkin kertoamatta. Eläkkeenikin on pieni. Muutamia satatonneja kuukaudessa.
Sinä ylelliseen elämään tottuneena varmasti kauhistelet.
Erilaista, tyystiin erilaista, on Sinun elämäsi.
Sinulla on ollut aviomies, ueampikin. Yhden exsäsi kanssa välit nykyisin varsin lämpimät. On monta lastenlastenlastakin. Sinulla, joka olet 25 - vuotias. Sen toki muistan. Sangen usein olet ikääsi toistellut.
Yhtä ihmettelen. Miksi tämä Lämminsuhde- ex-aviomiehesi kehoittelee yhtenään sinua jättämään hänet rauhaan kun samalle foorumille kirjoitatte.
Minulla kurjalla vain yksi avioliitto. Vaatimaton vuorineuvos oli rakas mieheni.
Lisäksi ainoa poikani on vain, mikäsenyt oli...Astronauttis. VoiVoiVoi.
Lisäksi Suuri Kustantaja julkaisee niistä synkistelyrunoistani vain pikkuisen osan. Yhteensä 500 .
Joten huonosti minulla menee. Nyt varmasti ymmärrät miksi niin murehdin.
Vaan koita Sinä olla lukematta niitä ikävyyysrunojani.
Muistathan minua silloin tällöin kirjeellä piristää. Samoin kuin piristät exääsi. Sitä alias Simsalabimia. Joka jostain kumman syystä alituiseen vaihtaa nikkiään. Milloin on Hurjimus, Kurjimus, Surkimus... jnejne. Siis milloin mikäkin. Ei kai vaan Sinua, Ihanaa Naista, paeta yritä näillä foorumeilla. Kun yhdessä samalle satutte.
Yritän jaksaa, kaikesta huolimatta. Sinunhan ei yrittää tarvitsekaan. Olet aina todellinen Ilopilleri.
Exaviomiehesi, kaikki kuusi tosin muuta kertoilevat. Kertoilkoot. Ei heitä kukaan usko. En siis minäkään.
Synkistelemisiin.
Kadehtien
Sydänystäväsi
Matleena von und zu FolkenWohnen
Hotel Hilton
Roma
Italy
.
.
-
(http://img703.imageshack.us/img703/2166/pikkujoulupukkiporot.gif) (http://imageshack.us/photo/my-images/703/pikkujoulupukkiporot.gif/)
Just.
Pikkujoulu. Firman.
Siitä, sen juhlinnasta kertominen on hieman hankalahkoa, koska useimmista Pikkujouluista ei useampikaan oikein mitään muista. Ei aina edes kotoa herätty. Vaan jostain on jollekin jäänyt hämärää mielikuvaa.
Pikkujoulujuhla alkaa yleensä jo perjantaina tasan klo 12.00. Miksi just silloin, ei tietoa . Niin vain nyt on.
Kampaajalle / parturiin, kotiin, alkaa armoton jyssäys, puleeraus. Naamaan kilo eri tököttejä niin että eivät silmät kunnolla kiinni. Eipä niiden ole tarkoituskaan mennä.
Paitsi jo sammuu, niinkuin somasti kansa tapaa sanoa.
Siis kolmisen tuntia näin puleeratessa vierähtää. Samalla nautitaan, kitataan suorastaan, puoli pullo Koskista , Jallua tai muuta jaloa juomaa. Ynnä kyytipoikana keskistä.
Kun on polla pikkuisen vielä tolkuissaan, amarsaumat / prässit / kraka suoraan. Pukeudutaan avonaiseen mustaan sifonkilenninkiin, vaikka ulkona 30 C pakkasta. Taivaan täydeltä lunta tuiskuttaa.
Riemumielin riennetään Joulua juhlimaan.
Hauskaa pitämään Ravinteliin. Jokainen tietää miten Ravintelissa juhlitaan. Kitataan viinaa, tanssataan, pidetään yleistä mökää. Kaadetaan Ravintelin joulukuusi. Annetaan portsarille sata eukkua hyvästä palvelusta kiitokseksi. Sitä sitten kadutaan seuraavana työpäivänä samoin kuin sinunkauppoja toimitusjohtaja-juoksupoika. On ihmispolo lyhytmuistiin taipuvainen.
Ravintelista heitetään lopulta ulos mölisemään.
Vaikka onkin yksityistilaisuus.
Ei hätiä mitiä.
Suunnataan torille Kohtalotovereita morjenstamaan. Sekä pimiän pullon ostoon. Usein päätyy tukkanuottasille nämä Toripileet. Kontataan katuojien kautta himaan. Jos on sula maa. Kontataan vaikkei olisikaan.
Hävinnyt osapuoli herää silmä tai silmat mustana aamusella karmaisevaan Kohmeloon.
On sunnuntai, yleinen vapaapäivä. Pari keskaria naamariin tintataan ja eikun samaiselle torille missä turpiin tuli.
Nyt torilla Joulunavaus. Kuunnellaan kaupungin/pitäjänpäällikön joulupuheet. Lauletaan vesissä silmin Joululaulut. Kaihoillaan entisajan jouluolkia pienen pirtin laattialla. Ynnä tappeluita naapurin Mukulakunnan kanssa uuden mahakelkan käyttövuoroista.
Joulumieli hohtelee.
Sekä nenä.
Otetaan torihuusissa huikkia pimiästä pullosta. Poiketaan kaljoille pariin paariin. Niihin, mihin päästään vielä lahjomalla Portsari taas sataeukulla sisään.
Hytistään aikansa Torilla. Painellaan taas samaiseen Pikkujouluravinteliin
mistä yöllä ulosheitettiin, toivotaan ettei Portsari muista Joululounaalle. Kinkkua, sillisalaattia. Lisää Koskista ja Jallua. Nyt säästyy sentään Joulukuusi. On ripustettu vaijerilla kattoon.
Silmä senkun komistuu. Sekä kunto vahvistuu.
Mellastetaan Ravintelissa.
Taas lennetään pellolle.
Palataan torin kautta himaan. Ei löydy pimiää pulloa enää. On varastot tukustakin loppu. Taas katuojissa kontataan. Kontataan jälleen raput kolmanteen kerrokseen.
Painellaan seslongille koisimaan.
Niinpä on Pikkujoulu tänä vuonna juhlittu.
Jäi muistoksi kipiä pää sekä musta, - mustat silmät.
Muita muistoja ei oikeastaan olekaan.
Toivotaan ettei työkavereillakaan ole liiemmälti niitä muistoja.
Kuitenkin yksi juhlista muistuttaa.
Takuulla.
Lompsa.
.
-
.
(http://img5.imageshack.us/img5/6416/aaaaaaaa1peikkop12valmi.gif) (http://imageshack.us/photo/my-images/5/aaaaaaaa1peikkop12valmi.gif/)
Ihan vielä ei kannata Joulukiltiksi rynniä. Tulee stressi vielä. Siitä liiasta kiltteydestä. Joten voi rauhassa muistella Aikoja kultaisia, aikoja menneitä.
Laps `poloinen, paitaressu
oli entisaikoina, joskus muinaisuudessa lukuisten uhkakuvien,
tosien sekä Aikaisten
mielikuvituksen alaisena täysin lainsuojattomana elävä Olio.
Vaan näin sitä ennen Mukulasta Aikaiseksi vartuttiin.
Lainkuuliasiksi Kansalaisiksi.
Tärkein oli Joulun alla Joulupukki, jonka Tontut, ne Liikkuvat sekä Lentävät , Joulun aikoina kaiken lapsipolon tekemisen kirjasi. Varsinkin kaikki tottelemattomuudet. Ihan joka rakosessa, välikössä kytiksessä olivat. Vaikka miten Mukula yritti, aina pääsi lipsumaan Kilttiysote. Seurauksena sitten merkintä sulkakynällä Tontun muistilehtiöön. Nykyisin nokialaiseen naputeltaisiin.
Kaivossa , sinne kurkistaessa, vaanii Kaivon Herra Peikko Pontus.
Aapiskukko, se olikin kiltti, ahkerasta tavaamisesta se jopa joskus palkitsi , aamulla karkki tyynyn alla.
Metsään salaa hiipatessa vei Metsävelho lapsirassun Luolaansa, järven tai joen rannoilla hiippäili salaperäinen Vesihiisi.
Talon katolla tai puihin kiipeämisen seurauksena sieppasi PilviVeikkonen mukaansa.
Maakellarissa asusti karmea, rupinen PottuKeisari, joka empimättä lapsiraukan
lantuksi tai pahemmin vielä turnipsiksi taikoi.
Saunassa ei saanut saippuaakaan silmiin menessä itkeskellä, koska silloin Saunan takana asustava Saunatonttu nappasi ulisijan kainaloonsa..
Kuu oli juustoa ja tähdet reikiä taivaankannessa, josta enkelit tiirailivat lapsosen vaellusta uskomusten viidakossa. Ukkosella taivaalla jyristeli Ukkosherra, jota ei tarvinnut pelätä.
Valehtelusta seurasi nurkkaan seisomaan joutuminen,
PikkuVeikan kiusaamisesta tukkapölly.
Pitkään ihmettelyn aiheita olivat sellaiset Iso-Herrat, uhrilleen vielä tuntemattomat, kuin Herra Tupen Rapina ja Herra Koivuniemi.
Näihinkin sitten myöhemmässä vaiheessa tutustuttiin paremmin.
Kaikenkaiset haltiat, keijut , MöröMatit, Noidat,ämmit, hiidet sekä menninkäiset asustivat omissa koloissaan.
Pitkä oli lista jota pikkumukulan, reppanan, oli noudatettava tarkasti.
Muutoin tuli kylään Herra Tupen Rapina.
Oli ruokailun säännöt sitten erikseen, ruokapyödässä ei saanut nauraa ei pelleillä, ulosmarssi seurasi säännön rikkomisesta.
Nukkuma-aikoja noudatettiin, ei tullut mieleenkään kiukutella.
Tiskivuorot oli jotain salaperäisestä lainkirjaimesta johtuen vain tyttöpuolisilla. Kun poikapuolinen Mukula pakotettiin tiskaamaan, piti laittaa tuvan ovi lukkoon, jospa sattuisi vaikka naapurin Taneli tulemaan kylään ja näkemään noin arvoa alentavassa puuhassa.
Kesäisin haravoitiin heinäpellolla sekä kasvimaata kitkettiin, syksyllä pakollinen marjametsä. Ei auttanut, tehtävä oli, vaikka kuinka uimaan mieli teki.
Seuraukset änkyröinnistä hyvin tiedettiin.
Kova oli kohtalo silloin.
Ihme kyllä, pahempia traumoja eikä ongelmia myöhäisemmällä iällä kuitenkaan listan laajuudesta huolimatta ilmennyt.
Olisiko nykyisin näillä vanhoilla säännöillä mitään tekoa ja asemaa Mukulan varttumisessa. Nykyisin jo tutti suussa olevilla Tulevaisuuden Toivoilla ilmenee mitä oudoimpia oirehtimisia. Ehkäpä oirehdittiin Vanhaan Hyvään Aikaankin.
Sitä ei vain muisteta tai olla muistavinaan.
Tiedä häntä.
.
-
.
(http://img833.imageshack.us/img833/6660/kaarnavene.gif) (http://imageshack.us/photo/my-images/833/kaarnavene.gif/)
Matleenan suvun pienin, 2 kk pikkuinen poikavauva saa huomenna oman, ikioman nimen.
Kastetaan Taivaan Isän huomaan , varjelukseen.
Eipä puutu Ilotulitustakaan, tykinlaukauksia, ujelluksia.
Samaan aikaan, sattuma, klo 16.00 alkaa Kirkonkylän Joulukadun avajaisten Ilotulitus, joka tavan mukaan
mennään pitkän kaavan mukaan sekin. Kastepaikalle seurakuntakotiin, matkaa tulituspaikalta,
torilta. noin 150 m.
Huomenna klo. 16.00 kyynelehtii Matleenamummo.
http://www.youtube.com/watch?v=YKDQPDRn3Gk
kyynelehtii tätäkin kuullessaan.
.
.
-
.
(http://img833.imageshack.us/img833/6660/kaarnavene.gif) (http://imageshack.us/photo/my-images/833/kaarnavene.gif/)
Matleenan suvun pienin, 2 kk pikkuinen poikavauva saa huomenna oman, ikioman nimen.
Kastetaan Taivaan Isän huomaan , varjelukseen.
Eipä puutu Ilotulitustakaan, tykinlaukauksia, ujelluksia.
Samaan aikaan, sattuma, klo 16.00 alkaa Kirkonkylän Joulukadun avajaisten Ilotulitus, joka tavan mukaan
mennään pitkän kaavan mukaan sekin. Kastepaikalle seurakuntakotiin, matkaa tulituspaikalta,
torilta. noin 150 m.
Huomenna klo. 16.00 kyynelehtii Matleenamummo.
http://www.youtube.com/watch?v=YKDQPDRn3Gk
kyynelehtii tätäkin kuullessaan.
.
.
Sulla hieno syy kyynelehtiä Matleenamummo.
Onnittelut asianomaiselle ja aiheuttajille...
-
.
(http://img690.imageshack.us/img690/3031/aurinkoujoliike.gif)
Kiitos. Kropsu.
Nyt ei kyynelehditä. Pitää siihen Kastejuhaan säästää.
Etteivät loppumaan pääse. Minulla on Kammo , Fobia suorastaa, tätä pauketta, ryskettä kohtaan. Kotona tavallisesti peiton alla korvatulpin varustettuna.
Minnekähän minä siellä seurakuntasalilla säntään. Vessaa ei voi pakopaikkana käyttää koska sitä muutkin tarvitsevat.
Siivouskomeroonko.
.
-
Matleenamummolle Onnittelut! Voit syystäkin kyynelehtiä.On ne liikuttavia tilaisuuksia.
(http://www.picgifs.com/graphics/r/roses/graphics-roses-844145.gif)
-
(http://img820.imageshack.us/img820/8145/menninpoikajuulikukkape.gif)
KASTAJAISET
(http://img819.imageshack.us/img819/5350/abcdmennnkisenk.gif)
Menninkäispoika, Pikkuinen.
Hyvnhän ne. Kiitos kysymästä.
Pikkuisen Menninkäispojan Kastajaiset.
Matleena alaovella tunnin paleli. Syynäsi, tulisiko, ei - tulisi Isukki, Matleenan omapoika, noutamaan. Tuli, oli vain tullut pari ylimäärävaipanvaihtoa kuvioon. Tuli ennenkuin Matleenan pinna kolmannen kerran ehti pimahtaa..
Siitä sitten Seurakuntasaliin ajeltiin.
Käteltiin, hymyiltiin.
Tuli Pappi, poninhäntäpäinen, nuori.
Istutettiin Matleena kastekansan eteen pällisteltäväksi. Kunniapaikalle Menninkäispojan toisen Mummon, Papan kera.
Muu rahvas sitten seisoi. Koko ajan. Pappi puhui lyhyen kaavan mukaan, kuulemma. Vain tunnin kesti. Puhui Kummi, veisattiin. Puhui Pappi, veisattiin. Puhui Menninkäsipojan Isukki. Ei veisattu. Sensijaan rukoiltiin. Lausuttiin runo. Veisattiin. Rukoiltiin. Viimeksi puhui Ponnaripäinen Pappi.
Pideltiin Kynttilää. Pideltiin käsiä Menninkäispojan yläpuolella.
Pestiin Menninkäispojan tukkatupsu taas. Vaikka vasta aamulla sama tehty. Veisattiin Ystävä sä lapsien sekä Suojelusenkeli.
Ei pelästynyt, ei itkustanut reipas Menninkäispoika.
Juhlakalu, pikkuinen Menninkäispoika, nukahti.
Sensijaan pelästyi Matleena äkillisiä tykinlaukauksia perinpohjin. Oli Joulukadun Avaus, samanaikainen. Olipa vaarassa kastua Kunniatuoli. Tirahtaa pissi.
Tirautti Matleena sensjaan pikkuriikkisen itkun.
Kahveepöytään, lyhyen kaavan kursailu.
Oli seitsemää sorttia kaakkua, voileipää. Pikkuleipää.
Turistiin mukavia tuttavallisesti vasta kakskytvuotta sitten tavattujen, nyt niin kovin nuortuneiden, sukulaisten kanssa. Sekä umpivieraiden. Ei kuisuteltu urhoollisesti Kastajaisista poisjääneitten elleskapeista Oltiin sentään Seurakuntasalissa. Muutoin olisi menty tässä peräti pitkän kaavan mukaan.
Pakattiin Matleenalle matkaevääksi jääneitä täyte, - kuivakakkuja. Pikkuleipiä säkillinen.
Noin viikon aamu-, päivä-, iltaeines.
On pakko.
Pakastin kun juuri nyt sattuu olemaan täysi.
Juoksi Matleena viimeyön tunnin välein huusissa.
Sekin oli pakko.
Seuraus neljästä kahveekupillisesta neljässä tunnissa ynnä kolmesta keltaisesta puolenlitran jahvamukillisesta.
Sai Matleenan Sydämen Rinssi, Mennikäinen Pikkuinen nimen jota Matleenamummoa on kielletty voorumille jouruilemasta. Ankarasti.
Senverran kuitenkin jotta alkaa. Fred...
Kiitän teitä.
Kyllä minä teistäkin, kaikista, ihan pikkuisen tykkään.
Tietenkin mikäli se sopii.
Matleenamummo.
http://www.youtube.com/watch?v=YKDQPDRn3Gk
mä olen niin
.
.
-
.
(http://img513.imageshack.us/img513/203/aaaaaaaa1tiepalvelu1.gif)
Saapui Syksy.
Syksyn mukana sateet, tuulet, puiden väriloiston riisuvat, riipovat syysmyrskyt.
Lomat vietetty, Metropolitanissa Pojan koulu alkanut, matleenan leivänhankinta samaten.
Kovin masensi syksy mieltä, kauniin Aurinkokesän jälkeen apeutta syys oikein urakalla jakeli meille Maan Matosille. Olokin kuin onkilierolla oli.
Vaan oli Poikaa kummasti tämä Tiikkereiden Edustusharkat piristivät. Pois ei olisi millään ilveellä jääty. Henki oli tämä ja elämä.
Ei vieläkään ollut matleenalle selvinnyt mitä joskus edustettaisiin ja missä, mutta oli pieni sivuseikka tämä.
Haukkku joko lojui viltillään , päivysti jääkaapin edessä, jätti edelleen Ruokinta-Automaattina pitämänsä matleenan komennot täysin kuuulematta. Pojan kuuli, oikeinkin hyvin kuuli, joten ei ollut vikaa korvissa meidän Haukku-Kullalla.
Rottavaari eleli omia Vaari- elojaan häkkinsä nurkassa, nukkui, söi ja lihoi. Pientä vikinää piti uneksuessaan Perun Vuoristossa pompottelemassa olevansa.
Toinenkin, oikeastaan kolmekin, Pojan harkkojen lisäksi, ilonaihetta tähän syysharmauteen, yhtäkkisesti, odottamatta, löytyi.
Hankki Pikkuveikka Auton.
Hankki työpaikan Metropolitanista.
Hankki itsensä matleenan lokeroon asumaan.
Hyvinhän se vaan mallasi, erinomainen ratkaisu, Lokerokaksioon aina yksi PikkuVeikka mahtui.
Eipä nyt tarvinnut Mummolaankaan Pojan sekä matleenan linjurilla matkata, oli monta kertaa helpompi vain Veikan uuteen Autopiiliin hypätä.
Perillä Mummolassa oltiin yhdessä hujauksessa.
Taas oltiin Veikan kyydissä Mummolaan matkattu, siellä oleskeltu, matleena nyt risusavotassa ahkeroi. Olisi Pappa halunnut savoitoida samantien myöskin Saunantauspajupusikon, taistelu-, Pappahuimannin ratsastusviidakon, mutta tästä toimenpiteestä nosti Poika melkoisen äläkän.
Ei olisi kuulemma sitten enää mitään taistelupaikkaa Punanahkoja sekä Kannipaaleja vastaan jäänyt, oli Äiti marjapensastaistot jyrkästi kieltänyt. Tietenkin Pappa alistui. Ei muunkaanmallinen ratkaisu nyt mahdollista ollut.
Siispä sankka pajuviidakko jäi, pimentäen kokonaan saunakamarin ikkunankin, ei saanut edes niitä pimentäjiä pois raivata. Ei olisi enää ehtinytkään, alkoivat viikkokausia kestävät syysateet.
Hiljakseen sujui viikonloppu, pian oli, liian pian, taasen lähtö Metropolitaniin, vilinään, tungokseen, edessä.
Vaan suorastaanpa hinkui nyt Poika tätä lähtöä. Olihan kyseessä paluumatka Veikan, siis ikioman Enon, ikiomalla, uudella Autolla. Ja sehän olikin jo jotain se.
Oli eittämättä matleenastakin mukava pihassa kassit ja nyytit suoraan Veikan autoon lastata, ei tarvinnut ensin linjuriasemalle pakaasejaan sekä joukkiotaan raahata.
Lähtöhalaukset, -ajakaa varovasti- kuunneltiin muutamaan kymmeneen kertaan, sitten tienpäälle, menoksi.
Vaan eipä mene kaikki aina suunnitelmien mukaan.
Ei sinnepäinkään...
Satoi kaatamalla.
Satoi oikein taivaan täydeltä.
Oli kunnossa taivaalla Esterin pilvet, ei tukospaikkoja, patoja niissä ollenkaan ollut.
Satoi jo kolmatta päivää, sisätiloissa oli aika Mummolassakin ollut pakko viettää, ei ulos ollut menemistä. Oli Papallakin nyt kertyneet vapaapäivät, pitämättömät kesän ajalta näistä Huimanniratsatuksistaan. Sensijaan oli alistuttava Papan niinkuin Veikankin nyt kortinpeluuseen, jopa Sököön, jonka opettamista Pojalle Veikka nyt aika-ajoin ainakin, ankarasti katui.
Kaikki sujui pelissä sääntöjen mukaan, pankissakin jokunen viispenninen.
Ei sallittu minkäänvaltakunnan ilkikuria, väärinpeluuta, silmänkääntötemppuja.
Kaikki sujui niinkuin asiaan kuului, - kunnes Poika hävisi.
Se oli Maailmanloppu se. Kortit lensivät kaaressa päydälle, muoto muuttui mustaksi, vannoi Poika melkein itku kurkussa Ei-Ikinä pelaavansa. Syyttipä kanssapelureitaan huijauksestakin. Kiukkuinen oli pieni mies, ei häviötään yhtään sietänyt.
Tästä otti sitten Pappa peräti itseensä, Veikan kanssa sopivat salaa Pojalta, jotta toinen heistä aina häviäsi. Ei tarvitsisi niitä kiukkupuuskia katsella.
Ja näin toimittiin, rauha ja sopu korttiringissä säilyi.
Matkaatti armottomassa kaatosateessa Merropolitaniin. Haukku matleenan vieruskaverina takapenkillä. Nyt sai Poika himoitsemansa etupenkkipaikan, ei hennonnut Veikka sitä enää korttihäviöiden jälkeen Pojalta kieltää.
Matka sateessa jatkui. Valtatien musta, märkä asfaltti edessä, auton valoissa liukkaana, vaarallisena kiilteli.
Hiljaa ajeltiin, eipä tuntunut olevan kiirettä tiellä muillakaan matkaan lähteneillä. Juteltiin niitä näitä Pojan kanssa, enimmäkseen Tiikkeri- harkoista, eipä juuri muuta puheenaihetta löytynyt. Koulusta jos matleena kyseli, oli vastuus aina sama, vakio : "Siin se, hyvi se."
Onnelliseti matkattiin, ei piiputellut, oikutellut uusi Auto, mitäpä sille nyt upouudelle häikkää tulisi. Varma Peli tämä oli.
Vaan toisin kävi.
Otti ja sammui tämä Varma Peli. Lakkasi kulkemasta tykkänään.
Veikka manaamaan, mikä riivattu sille nyt tuli, tankki täysi, ei pitänyt mitään erikoista matkanteossa olla. Yritti käynnistää, eipä tulosta tuottanut,
Veikan monisanoaisesta, värikkäästä manailusta huolimatta. Ainoa, joka jotain hyötyi, taisi olla Poika, jonka sanavarasto huomattavassa maarin karttui.
Matleena oli viisaasti vaiti, oli oppinut näissä kohdin suunsa sulkemaan.
Siinä sitten syys-rankkasateessa, vieläpä keskellä metsätaivalta, kesken matkaa, seistä jökötettiin sammuneessa, kulkemislakon tehneessä autossa.
Ei ollut siihen aikaan kännyköitä, molemmilla puolen tietä kasvoi synkkä kuusikko, mikäli myt sateelta oikein erotti.
Ei ihmisasumuksia lähimaillakaan.
Mutta niinpä vain kävi Onni Onnettomuudessa, Tuuri kävi.
Pysähtyipä paikalle henkilöpiili.
Ulos sateeseen astui nuorimies, käveli, likomärkänä konepellin alla tutkiskelevan, vikaa haeskelevan, Veikan Auton, nyt Veikan mukaan Romiskon, luo. Esitteli itsensä, sanoi olevansa Tiepalvelun miehiä.
Ei olisi enää paremmin voinut Autoromiskon matkaajille sattua.
Päättivät Veikka sekä Tiepalvelun Mies jättää Romiskon niille sijoilleen, matkaa jatkettaisiin perille tämän Tiepalvelun kyydissä.
Niin toimittiin, tavarat sateessa likomärkinä Tiepalvelun takakonttiin, itse kiireellä kastumasta Tiepalveluautoon sisään syöksyttiin.
Istui siinä Palveluauton etupenkillä nuori nainen, tyttöystävä varmaankin. Poika syliin, Haukku, Vaari lattialle, matka jatkui paremmissa, huomattavasti paremmissa merkeissä. Eteenpäin sentään mentiin.
Kehuttiin, kiiteltiin, ylistyslaulua laulettiin.
Sade ei otettaan hellittänyt, pikemmin vauhtiaan paransi, mutta hätäkös tässä enää oli, kotiin päästäisiin kuivana, ei kävelymatka lähimpään taloon kaatosateessa avunhakuun kenenkään mielessä enää kummitellut.
Hyvinhän hän tässä kävi.
Pilkkopimeä yö oli jo laskeutunut, satoi edelleen, kun matleenan Lokerotalon pihaan saavuttiin
Kovin Auttajia kiiteltiin, bensarahaa annettiin vaivanpalkkaa. Tokihan nyt, vaikka nämä ensin jyrkästi kieltäytyivät.
Todellista Maanteiden Ritaripalvelua tämä.
Oli matleena Poika sylissään juuri Palveluautosta nousemassa, kun koko matkan hipihiljaa pysytellyt Poikapa avasi suunsa, kuuluvasti kajautti ilmoille :
"Ilolintu ja Lentojätkä."
Hups. Hups, hups.
Ei mitään muuta enää kuulunut.
Vaikeni.
Vaikeni koko seurakunta.
Eritoten Tiepalvelun nuoripari.
Ei tiennyt matleena kuinka päin olisi ollut.
Ei tiennyt Pojan moisia sanoja koskaan kuullenkaan, tähän tilanteeseen ei ainakaan tippaakaan sopineet. Anteeksi vuolaasti pyyteli matleena, Poika vain hissukseen oli, ei tiennyt ilmeisesti sanojensa merkitystä ollenkaan.
Poikaa kädestä nappasi, kiireenvilkkaa, enempää selittelemättä Lokeroon sisälle. Nyt yritti matleena kysellä, mistä oikein olivat nuo lausutut sanat peräisin, ei osannut Poika selittää. "Jostai vaa."
Lisäsi vielä, ettei koulussa sellaisista eläimistä ole puhuttu.
Ainakaan vielä opiskeltu.
Ei virkkanut, kysellyt matleena enää mitään, vaikeni.
Poika sanat unohtaisi, - taas uudelleen oppisi.
Maailman Varsitietä kulkeissaan.
.
.
-
.
(http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/64960/1925406.jpg)
SAHTI
Sahti oli ja on edelleen vanha hämäläinen Juhlajuoma Sahti.
Vanha tapa tämä sahdinteko.
Niin tehtiin matleenankin kotona sahti aina juhlapyhiksi.
Sekä muihin Juhliin. Arkeenkin toisinaan.
Olisi talojen miesväki nostanut melkoisen äläkän, ellei sahtia olisi Juhlapyhinä ollut. Ties vaikka työnsä kokonaan lopettaneet olisi.
Tätä sitten Isä naapurin Isäntien kanssa juhlapyhät ihan urakalla nauttivat.
Siis suoraan sanottuna juopottelivat koko pyhät nämä isännät.
Isä mukaan lukien.
Yhtään juhlapyhää ei matleena muistanut, vaikka välillä yrittikin,
ilman sahtia vietetyn.
Miehet raskaiden maatöiden vastapainoksi halusivat juhlia pitkinä pyhinä.
Siinä ei olllut mieltä väärää, eivät ukot kenellekään harmia sahditellesaan aiheuttaneet, eivät edes liiemmin tapelleet. Mitä nyt sylipainia leikillään, koetettiin kumpi on kumpi.
Hyvissä ajoin ennen pyhiä siis, pantiin sahti käymään.
Tämä olikin aikaa ja huolellisuutta vaativa puuha, sitä ei osanneet likikään kaikki talojen emännätkään. Eivät varsinkaan vallasväen Frouvat. Tilasivat sahtinsa valmiiksi pantuna. Siten se kyllä kelpasi herrojenkin nauttia.
Taito , sahdinteko, periytyi äidiltä tyttärelle, vaan kyllä sen useimmat talojen miesväestäkin hallitsivat. Enimmäkseen valmistus jäi kuitenkin naisväen tehtäväksi.
Oli aikaa, vaivaa vaativa puuha tämä sahdinteko.
Hyvinkin koko päivä, aamusta iltamyöhälle siinä vierähti. Eikä sahtia tehty pikkumääriä, yhdestä sahdintekokerrasta tuli valmista juotavaa noin nelisenkymmentä litraa. Kelpasi sitä sitten juhlapyhät ryypiskellä,
ei helposti kesken loppunut. Jos loppui, poikettiin naapuriin kyläilemään, aina jossakin vielä oli.
Valmistus alkoi aikaisin aamulla, saunan padan alle tuli, vettä pataan.
Kaikki astiat, tynnyri, kuurna, ämpärit, kauhat, mela, kaikki sahtikuurnassa käytettävät puupulikat "varitettiin" kiehuvalla katajanoksavedellä, muutoin saaattoi käydä ohraisesti, sahti happani. Meni harakoille koko sahdinteko sekä aineet, maltaat.
Kun astiat olivat taatusti puhtaat, varitettu, kaadettiin mallassäkin sisältö veteen saunapataa. Sitä sitten hitaasti, harkiten imellytettiin hiljaisella tulella padan alla. Puisella pitkävartisella melalla välillä hitaasti pohjia myöden padassa mäskiä sekoiteltiin. Kun mäski oli hautunut, useitakin tunteja, ryhdyttiin sitä kauhomaan pieni määrä, kuupallinen kerrallaan saunan penkillä olevalle, puolikuunmuotoiselle, pitkillä rukiinoljilla puupulikoiden päälle pohjalle huolella aseteltuina, pitkään, puiseen sahtikuurnaan. Pieni määrä kerrallaan.
Oli asetettu kuurna hieman toinen pää ylemmäs, joten vierre, eli vielä käymätön sahti, lirutteli puusaaviin kuurnan toisessa päässä pohjasta olevasta reiästä.
Tämä oli aikaavievää, hidasta puuhaa, piti varoa itsensä polttamista kiehuvalla mäskillä, varoa ettei kuurna tukkeudu.
Kun koko padallinen mäskiä oli kuurnan läpi lirutettu hiljakseen, annettiin sahdin jäähtyä. Nyt erotettiin sahdista ns. naisten sahti, sahti jota ei käytetty. Makea sahti.
Käymään tarkoitettu osa tynnyriin, pieni ripaus hiivaa, tynnyrin kansi tiiviisti paikoilleen , tiivistettiin vielä ilmatiiviiksi hapanleipätaikinalla, joka kannen saumoihin kuivuttuaan oli todella tiivis. Jotkut laittoivat myös letkun ennen tiivistystä tynnyristä vesilasiin, ilmakuplat sitten kertoivat tekijälle sahdin käyvän, sitä kuuluisaa Sahdinvoimaa hakevan.
Vierre sai käydä ainakin pari viikkoa.
Ja olikin sitten valmiissa, käyneessä sahdissa voimaa, ytyä, helposti meni äkkinäiseltä, ennenkuin huomasikaan, jalat alta.
Oli sahti niin hyvänmakuista, outo sitä tuli ahneuksissaan maistelluksi liikaa, edellämainituin seurauksin.
Yleensä ukot istuksivat kesäisin pihanurmikolla, ei pudonnut korkealta, jos sattuikin sahti huimaamaan päänupissa.
Sillä päähän Sahti meni.
Talvella sitten sahditeltiin pirtissä. Sahti oli tosiaankin vahvaa juotavaa, oli alkoprosentteja. Pian syntyi laulukuoro, hoilattiin sekä nuotilleen että nuotin vierestä. Kuinka kukin osasi. Sanat tuppasivat unohtumaan, mutta ei se niin nopo nuukaa ollut. Kävi se laulanta muutenkin, laulaa jurrattiin vain yksillä ja samoilla sanoilla kaikki säkeistöt läpi.
Mukulakunta seurasi, usein naureskellen, ukkojen jutuille silmä kovana vieressä.
Vaimoväkikään ei tätä sahdin nauttimista vinosti katsellut, tiedossahan tämä oli laulunloilotuksineen, sylipaineineen, kaikkine asiaankuuluvine tapoineen.
Sekä usein kuulumattomineenkin.
Usein kesäaikaan löytyi näitä liikaa sahtia nauttineita urhoja pihapusikoista, marajpensaista, kuka mihinkin hyttysten syötäväksi, kesken juhlinnan väsähtäneinä.
Oli sahdissa tuhti Voima.
Ja niin kuului ollakin. Naisten makeaan sahtiin eivät miehet kajonneet, janojuomaksi korkeintaan heinätöissä pellonlaidalla.
Juhlat paranivat iltamyöhään , aamuun mennesssä kuorsaili sahdinjuojia mitä kummallisimmissa paikoissa, puimalan, ladon heinäkasassa, saunan lauteilla, pihapusikoissakin yönsä jokunen sahdin nauttija vietti.
Aamulla, kuka mistäkin heräiltiin, krapula oli kaamea. Vaan ei ollut hätää, juomaton sahti tynnyrissään kummasti paransi. Pari haarikallista, oli olo toinen.
Loppuihan ne pyhätkin viimein, loppui sahtikin.
Krapulaa potevia äijiä käpsehti nyt pirtissä, pihamaalla. Olisikohan sahtia vielä siellä tai siellä.
Useinkin tyydyttiin oman sahdin loppumiseen, alkoivathan välttämättömät arkityötkin tekijäänsä kutsumaan.
Pari päivää meni oloa parannellessa Isältäkin.
Sitten sopikin jo alkaa seuraavia juhlapyhiä odottelemaan. Siinä välissä kertailtiin, naureskeltiin jutuille mitä kukin oli sanonut tai tehnyt.
Sahdin Voima tosin sanoen teetättänyt itsekullakin.
Päättyi juhlinta, alkoi arki.
Vaan olipa taas kunnolla ilo otettu irti elämästä.
Sepä se se olikin taas ihan paikallaan ollut,
poikaa se
hämäläinen Sahti.
.
.
-
Kun Matlleena tuosta joulusahdista kertoi niin muistin sen Mustamarja-liköörini.
Olin sen vallan unohtanut.Niinpä nyt siilailin ja laitoin pulloon.Kovin on makeaa,varmaan hyvä sillä Glökiä on terästää..
Jos alkaa joulun aikaan anniliisan tekstit hypellä niin arvaatte miksi..
Näin valmistellaan joulua,joko on hedelmäkakut leivottu.
-
.
(http://i9.aijaa.com/b/00047/11206838.jpg)
Yllä meren hiljaisuus sininen.
Hauras sininen, väri talven hankien.
peittyneet on niittyvillat, angervot.
Lumipeitteen saaneet kullerot.
Yksinäinen ruoko, yksinäinen katselija
ainoa on talven vallan todistaja.
Viima talven koskettaa. Ahdistaa.
Kuin ihminen
kevättä odottaa.
matleena - 12
.
-
.
(http://i9.aijaa.com/b/00047/11206838.jpg)
Yllä meren hiljaisuus sininen.
Hauras sininen, väri talven hankien.
peittyneet on niittyvillat, angervot.
Lumipeitteen saaneet kullerot.
Yksinäinen ruoko, yksinäinen katselija
ainoa on talven vallan todistaja.
Viima talven koskettaa. Ahdistaa.
Kuin ihminen
kevättä odottaa.
matleena - 12
.
Kuva kaunis katseen alla
syntyy aatos katsannalla...
Herkkyyttä on Matleenalla.
Kropsu- 12,5
-
.
(http://img827.imageshack.us/img827/2431/joulukuusi1.gif)(http://img844.imageshack.us/img844/3095/joulukissa1.gif)
JOULUKINKUN NILKAT
Koitti Joulunalus-aika Metrpolitanin Lähiölokeroonkin.
Oli kovin erilaista tämä Joulunalusaika verrattuna muuhun jokapäiväiseen eloon. Huomattavin elämänmuutos tapahtui nyt Mukulakunnassa.
Mukalakunnasta sukiutui äkisti joukko mahdollisimman kiltisti, jopa äänettömästi liikkuvia, suloisia lapsukaisia. Herranenkeleitä, kaikki. Joka nuppi järjestään.
Oli sama ilmiö joka huushollissa todettu. Ei metakoitu, kiukuteltu, läksyt tehtiin, nukkumaankin peräti ilman kiukuttelua. Punalakkiset, harmaanuttuiset, Korvatunturin Salaiset Asiamiehet voisivat helposti kova-äänisen Mukulan paikallistaa nokialaisillaan.
Se taas tiesi merkintöjä Tontun muistirjaan.
Se taas ei ollut ollenkaan hyvä asia se.
Kiltteyshysteria siis vallitsi.
Nyt kuitenkin oli edessä matkaaminen Mummolaan, niinkuin jokaikinen Joulu.
Oli monta vapaata päivää kummallakin, matleenalla sekä Pojalla.
Pakaasit pakattiin, käytiin läpi pakollliset manooverit Haukun matkustusasiakirjan saamiseksi. Saföörin munkkikahvit, lipertelyt ajotaidosta, ihanan tummasta tukasta.
Onnisti hyvinkin. Puteliukot seuraa pitivät, kunnialla Mummolaan saavuttiin. Oli Eno-Veikka uuuskarhealla Minillään vastassa Linjuriasemalla.
Lumista valkeaa maisemaa ihaillen Mummolaan köröteltiin.
Olivat vastassa jo pihamaalla Mummo sekä Pappa. Oikealta nimeltään Pappahuimanni.
Mikää ei estänyt Huimanni-Hummaa talvellakin ratsuna toimimasta, nyt ei saunantauspusikkoon umpilumeen sentään taisteluun Punanahkoja vastaan päädytty. Kiltisti veti Pappa pihamaalla, auratulla, kärryjä.
Ja Poika hihkui. Kun siihen kyllästyttiin, siis Pappahuimanni ei enää jaksanut, alkoi hurja mäenlasku. Matleenan vanhalla mahakelkalla.
Nyt oli niin, jotta Mummolan karja, kaikki kaksi lehmää, olivat aikaa sitten jo karja-autoon tiensä löytäneet. Samoin kanat, kukko, sika, päässeet parempiin oloihin Elikkotaivaan laitumille.
Kävi Äiti sensijaan muualla ansiossa, oikein virassa oli.
Olivat siis ostoruuat, maidosta lähtien, käytössä Mummolassakin. Joka ainoa asia oli Puodista raahattava.
Vaan eipä sitä valiteltu, kovin oli suuritöinen tuottoonsa nähden tämä kahden vaivaisen lypsyelikon pito, ei kannattanut. Sai rahan muualta paljon helpommalla. Vaikka ei valiteltu, itku silmässä Äiti oli Mansikistaan luopunut.
Eno-Veikka Isän kanssa jo rakennuksilla muurailemassa kulki. Joten hyvin tultiin Mummolassa toimeen. Vaikka jouduttiinkin kaikki Puodista hankkimaan.
Iloisesti, nopeasti kuluivat päivät. Poika Himanni-Ratsullaan rasasteli, mäkeä laski. Sukset ja Papan tekemä mahakelkka, Äidin ja Eno-Veikan perintöä, toimitti virkaansa edelleen. Hyvin toimittikin, lujat vauhdit sillä sai.
Haukku ei täälläkään päässyt lumikammostaan, vaan kun huomasi pihapuiden Olli-Oravat, niille räksytellä sopi päivät pitkät. Viis Lumesta nyt.
Rottavaari majaili kammarin pikkupöydällä häkkeineen, ei räksytellyt, ei tiennyt mitään Kurreserkkupojistaan, ei lumesta liioin. Aina yhtä tyytyväisenä Andien Vuoristosta uneksi.
Kaikki olivat siis asiat reilassa.
Tai ainakin piti oleman.
(http://img543.imageshack.us/img543/3067/joulukjaoksa1.gif)
Koska oli karjasta luovuttu, piti kaikki isommat ostokset tilata Puodista etukäteen.
Nyt oli Äiti tilannut puolikkaan sikaa.
Paloiteltuna.
Kinkkuineen kaikkineen, tietenkin. Piti sitten toinen takajalka ja toinen etujalka paistettaman tuvan suuressa leivinnuunissa Joulukinkuiksi Aattoyönä. Tulikin sianpuolikas laatikossaan , isossa, hyvissä ajoin ennen Aattoa. Itse valkotakkinen Myymälänhotaja se perille toimitti.
Asia, josta Äiti jostain tuntemattomasta syystä oli hyvinkin otettu. Että itse Myymälänhoitaja vaivautuu.
Sai Äiti sekä matleena alkaa laittelemaan paloja pakastimeen. Vaan ei heti noteerattu touhua miksikään, ulkoeteisessä toimi luonnonpakastin, siellä jäätyi possupuolikas kovaksi kalikaksi. Olihan sitä kuitenkin alettava paistamistakin suunittelemaan.
Kinkun oli Myymälänhoitaja itse omakätisesti ruiskusuolannut.
Näin Äidille kertoili.
Hyvä ettei niiallut Äiti.
Äiti ulkoeteiseen, matleena vanavedessä Possulaatikkoa tutkimaan.
Äiti laatikkoa kaiveli, äkkiä kuului melkoinen kiljaisu :
" No nyt mokomat läskikauppiaat tempun teki. Voi sen Tuhannen Halavattu, etten pahemmi sanoisi. Voi hel...."
Säikähti tätä kiljumista matleena. Oliko laatikossa kenties joku muu elikko, ei possua ollenkaan, vaivainen vanhan pässin raadon puolikas.
Ulkona pihalla laukkoneet Pappahuimanni, Poika kerallaan tiiviisti seurasi, ampaisivat kiljaisun kullessaan ulkoteiseen.
"Mikä Mummo sul o, mikä o, mikä , mikä sattuiko sua, puriko sika, eiks se kuallu olekaa..."
Hoki hoki Poika, suu jo uhkaavasti itkua mutruili.
Tulipunainen, kiukkinen äiti nosti laatikosta esille jäisen porsaansorkan.
" Hei, toihan on possun nilkka. "
hihkaisi poika innoissaan tunnistetuaan huurteisen, jäisen kalikan porsaansorkaksi.
" Niin se on, vaan sanotaan kylläkin sorkaksi, eikä sen kuuluisi tässä olla. Ei ollenkaan. Tässä minun kädessäni."
Kysäisi matleena, jotta kauppaaanko se olisi pitänyt jättää, saahan niistä hyvää hernesoppaa.
Tulistui Äiti vielä lisää, ei riittänyt alkuunkaan entinen kiukku.
" Sinä älä siinä viisastele. Minä en tätä huoli. Ei noin kuulu, eikä kukaan asiansa osaava tekään. Joku Tumpelohiivatta siellä possun paloitellut.
Sorkan kuuluu olla kiinni jalassa,. Onko kukaan koskaan kuuluutkaan jalattomasta Jolukinkusta ?
En minä ainakaan. Minä soitan, tuokoot uuden. Sorkilla."
Nyt ei Isä enää saanut nauruaan pidätellyksi, sitä mukaa nauroivat matleena, Poikakin, vaikkei asiaa oikein käsittänytkään. Ihmetteli vain mielessään, mitä nauramista oli sorkattomassa kinkussa.
Taisi virnistellä Haukkukin, ei se asiaa sitäkään vähää käsittänyt. Kunhan virnisteli virnuilun ilosta.
Isä naurunsa seassa mutisi jotain amputoidusta possusta, vaikeni hetimiten, vilkaistuaan Äidin naamaa.
Välittömästi palasi rauha.
(http://img842.imageshack.us/img842/4701/jouluthti1.gif)
Vaan keksi Äiti asiaan, tietenkin keksi, ratkaisun.
Otti neulan ja lankaa.
Otti ja ompeli kintut kiinni kinkkuun.
Ihan parsinneulalla ja langalla.
Koville otti, ei meinannut parsinneula Possun parkkiintunutta nahkaa läpäistä.
Naskalilla avitti.
Jostakin syystä ei Isän kärsinyt tätä ompelutoimitusta katsella. Ulos oli asiaa Isällä. Matleena vahvasti epäili Isän ulos nauramaan menneen.
Mutta niin oli Joulupöydässä komea kinkku, sorkkineen kaikkineen. Langanjäljet tinapaperilla koristeltu.
Ja hyvin maittoi, oikein suussa suli, tämä
amputoitu, parsittu
Joulukinkku.
.
.
-
.
(http://img811.imageshack.us/img811/8128/lintuseinruno.jpg)
PIENI LINTUSENI
Sinua, Sinua katselen Lintuni pienoinen.
Kehtoasi keinutan, tuutulaulua hyräilen.
Unten Valtakuntaan olet sa matkannut.
Saari Satujen lämmin luonasi pehmoinen.
On pienet Enkelit siellä, tyyny untuvaa.
Sinua katselen. Tuutulaulua hyräilen.
Leikit päivän jääneet on. Päivä huoleton.
Sen vietit leikkien, kuorma-autoa ajellen.
Kyytiä hiekka sai, apumiehenä äiti vain.
Autoa kuljetit, ahkerasti sa kuormasit.
Minä Luojalta anelen, annatko anteeksi.
Useinkin neuvoton olen. Teen virheeni.
Sulle kaikkeni antaisin, Lintu pienoinen.
Olet iloni, onneni.
Olet maailmani.
Sua pois en antaisi. Koskaan en luovuttaisi.
Leikeistä lapsuuden kerran pois purjehdit.
Kokonaan omistaa tahtoo Elämä aikanaan.
Elo vielä tyyntä, vietät lapsuuden leikkien.
Kaukana myrskyt maailman.
Surun, huolien.
Kerran tarttunet auraan elon. Sinut maailma,
aika mukana kuljettaa. Anna tuulen puhaltaa.
Älä kaikkea usko. Opi karit kiertämään.
Kuuntele sydämin avoimin
mikä oikein on mikä väärin.
Opit elämään.
Pyydän Taivaan Isältä
Taivaan Isä. Sä suojele
pientä Lintustani.
Matleena - 12
.
-
.
(http://www.vapaa-ajanviettajat.net/images/talvi2012.jpg)
SUOMALAINEN
Suomalainen on sellainen, joka vastaa kun ei kysytä,
kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään,
sellainen, joka eksyy tieltä, huutaa rannalla
ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen:
metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat.
Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy,
tuonne menee ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy
kun toinen heittää kiukaalle vettä.
Sellaisella suomalaisella on aina kaveri,
koskaan se ei ole yksin, ja se kaveri on suomalainen.
Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään,
ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.
Jorma Etto.
.
-
.
(http://img24.imageshack.us/img24/8571/aaaaaaaa1lisen1valm.gif)
LISEN NÄKIMET
Eleli kaikessa rauhassa matleenan Lise-täti omakotitalossaan Isokaupungin Lähiössä.
Hyvin tointui Marokkomaan Ruutanan Velipojan tapaamisesta.
Sai tosin vierailuilla, linjurissa, nyt kotomaassa ylimärääräisiä naurukohtauksia.
Vähän pitkään Liseä toiset vilkuilivat. Olisiko ehkä....
Vaan nauratti väkisinkin Liseä se Kotilammikon Ruutanan Velimies.
Ei oikeastaan ollut mikään omakotitalo, parin huoneen mökki tämä Lisen huusholli.
Oli Linna, iso ja komea tämä Lisen asuintalo.
Komea oli pihakin. Kukkia, suihkukaivo kesäisin pihassa keisarinkruunujen, akileijojen keskellä liritteli.
Hyyyryjen Alihyyryjä, katteja hoivaii Hyyryjen edustusmatkoilleen joutuessa. Pitempiä sekä lyhympiä aikoja.
Kermaa ja lohta. Sekä kinkkusiivuja. Ei silakkaa ollenkaan tarjoiltu. Eikä se olisi silakka Alihyyryille kelvannutkaan.
Kiitokseksi lähtivät Alihyyryt pari kertaa kesässä Carter-Turistimatkoilleen. Selkokilellä ottivat Ritolat.
Karkasivat.
Palasivat miten sattui huvittamaan.
Kumosivat surutta parketille fiikukset, kaivelivat ruukuista mullat permannolle.
Vaan ilolla ja antaumuksella Lise Katteja hoivaili.
Nyt kuitenkin toisenmallinen murhe ja vaiva Liseä ahdsteli...
Oli Lisellä niinkuin matleenalla kuten monella muulla silmäklasit,
Näkimet eli Silmikset.
Oli jo monet vuodet ollut. Hyvin sujui Alihyyryjen täyshoito Liseltä näkimillä.
Tahi oli tähän asti sujunut.
Vaan nyt alkoi silmissä vilistä. Harhakuvia näkyi. Kuten se alasrojahtanut metallihökötys, Ufo.
Kaikennäköistä harmia sekä haittaa tuotti nyt tämä näkeminen.
Oli harmillista kun ei tuttujaan kaupungilla eikä muuallakaan Lise enää morjenstanut.
Alkoivat ylpiäksi ja nokkavaksi Liseä tuttavat sanomaan. Ei morjenstanut Lise tuttuja kun ei nähnyt.
Lahkeellisen Hyyrynkin oveltaan pois käännytti.
Komensi Tuli Persiissä poistumaan.
Oli Hyyryn niin hyvineen liukkaasti ovelta lähdettävä. Ei auttaneet selitykset.
Uhkasi Lise vallesmanit paikalla hälyttää jos ei sillä punaisella sekunnilla kulkurikauppias ovelta poistu.
Kulkurikauppias pakoon hurjistunutta Liseä säntäsi.
Poistui Hyyry.
Vaan ei poistunut vaiva silmäelimistä Lisellä.
Paheni, ei enää aikaisia poikiaankaan toisistaan erottanut Lise. Oli siis kiiruulla näkötohtoriin aika varattava. Sai Lise ajan, jonoa tosin oli.
(http://img217.imageshack.us/img217/4059/kiukkukatti.gif)
Koitti päivä jolloin Lisen oli määrä lääkäriin sukiintua.
Vastaanotolle asteli, Klasimääryksen sai tohtorilta.
Kului aikaa Klaseja valmistettaessa jokunen tovi.
Lise puolisokeana huusholliaan hoiteli.
Ei erottanut missä kulloinkin Alihyyryt seikkailivat. Saiko taas palmuruukkujen multa kyytiä. Pari kertaa istahti Lise Alihyyryn niskaankin, ei älynnyt Katti tuttua palvelijaansa rokokoosohvalla päivätirsoja vedellessään väistää. Ei ennen ollut ollenkaan päälle tupannut istahtamaan Lise. Nyt tuppasi.
Oli ulina karvat pystyssä, häntä suorana sohvan alle sännätessä melkoinen.
Vihdoin sai kun saikin Lise viimein uudet Klasinsa, upouudet näkimet.
Vaan ei toennut se näkökenttä.
Ei alkanut selkenemään ollenkaan.
Lise matleenalle uksimaan :
" On se vain merkillistä. En sitten yhtään paremmin näe. Kahtena näkyy kahveekupit, katitkin kolmena. Mikä tässä nyt mättää, onko silmät pahasti eriparia, kun en totu."
Näkötohtoriin uudelleen, klasipuotiin ensin, oli Lisen suunnistettava. Ei voinut uusia klasejaaan Lise ollenkaan pitää. Ei näkökenttä lutviutunut.
Klasipuodin PuotiPoika Klaseja , tiedostoa silmäsi. Tietokonetta tärkeänä näpytteli.
Totesi Lisen klasien olevan tehdyt täysin männiköön. Ei tietoakaan tohtorin määräyksen mukaista toiminnasta. Täysin oli pielessä nämä klasit.
Samaan syyssyyn ilmoitti tämä pullistelevan egon omistava Puotipoika laskua uusista klaseista kertyvän parinsadan euron huitteille.
Lise Matleenalle soittamaan.
Kimpaantui Matleena.
Ei ole oikein nyt asiat klasipuodissa.
Lise Kuluttaja - asiamiehelle kertomaan lisäpulituksesta. Sai neuvon jottei killinkiäkään enää.
Klasipuotiin taas nyt tyytyväinen Lise suuntaamaan. Tyytyväinen oli, saisi nyt viimeinkin uudet, toimivat Näkimet.
Vaan ei käynyt tämä asia ollenkaan Lisen Suunnittelun mukaisesti.
Lise sai näkimet. Uudet taas.
Piti olla nyt oikeat.
Vaan eipä olleet.
Ei nähnyt Lise senparemmin uusillakaan näkimillään. Vaikka uudelleen silmät ja sekä Ukaasi tohtorilta tarkistettiin uudenmallisilla koneilla ja vimpaimilla.
Ei parannut tilanne, ei ollenkaan.
Nyt seuraavan kohtaamisen aikana näkötohtorin kanssa aikoo Lise kohteliaasti tiedustella josko on näkötohtori milloin viimeksi oman eteenkatsomisensa päivittänyt.
Jos on, niin milloin on.
Komeassa omakotitalossa asustaa nyt komeasti kiukkuinen Lise.
Vaarassa on Alihyyryjen elo, Päivätirsat edelleen.
Kilpaa sihisevät.
Lise sekä katit.
.
-
.
(http://img43.imageshack.us/img43/7857/aaaaaaaa1etet233val.gif)
EMILIE ja EDWARD ETANA
Sinivuorten taakse laski aurinko hiljaa.
Puppurapilvet väistyivät, illan himerrys hiipi.
Syksyn kuulaat, väririkkaat lehdet tummuivat.
Olivat kaikki himmeässä illassa lähes samanvärisiä.
Järven annan kaislat varttaan venyttelivät pinnan yläpuolelle.
Jostain kaukaa kuului huuto yksinäisen lokin.
Pian astuisi valtaistuimelle Prinssi Syksy.
Tässä rantamaisemassa maahusti Herra Edward Etana. Maahusteli eteenpäin hiljaa mutta varmasti.
Herra Edward oli Tammilehdon asukas. Asui Edward Tammenterhokodassa. Pienessä, ruskeassa.
Kovin oli Edward - Herra yksinäinen.
Kuluivat päivät jotenkuten yksin eestaas maahustellessa, paikkoja paikkaillessa.
Herra Edwardilla oli hattu sekä kävelykeppi. Hattu siksi jottei Herrasmies ilman hattua liiku. Keppi oli
Herra Edwardilla Tunkelijoita varten. Tahtoivat useatkin siivekkäät sekä jalalliset Herra Edwardin aamupalakseen.
Tämä ei kävelykepin takia onnistunut. Sillä kun Herra Edward pari kertaa Tunkijoita husaisi, jo karkasivat vauhdilla näkymättömiin. Nämä Tunkeilijat.
Hiljaa vakaana maahusti Edward- Herra.
Saapui vihdoin rantaan, järveä katseli.
" Voi sinua Järvipolo. Pian peittää aaltosi jääkansi. Ei ui lapset. Puhaltee Pohjanviima pinnallasi."
Samassa muisti luistelun, hiihtämisen.
" Vaan onhan onneksi talviriemut, jottet ihan yksin talvea vietä.
On iloiset lapset seurana. "
(http://img217.imageshack.us/img217/6350/aurinkoujoliik.gif)
Ei huomannut Edward-Herra kuinka Tammilehdosta lähestyi Herraa Neito Emilie Etana.
Kaunis Emilie.
Emiliilllä vuorostaan oli keltainen kukkahattu, sinipikkuinen, keltainen päivänvarjo. Ihan oli samasta syystä kuin Edward- Herrallakin.
Huudahti Emilia-Neito :
" Kultaseni, joko sinä kauan odotit. Minulla kun meni aikaa silmäripsien meikkaamiseen. Eikö olekin nyt kauniit. "
Räpsytteli Emilieneito pitkiä silmäripsiään, loi kaipaavan katseen Edward-Herraan.
Punastui Neito.
" On. On hyvin on kauniit. Kaikkihan Sinun ylläsi kaunista on. Säkkikin varmaan. "
lausahti Edward- Herra.
" Vaan voisimmeko me nyt ajatella , mikäli Sinulla sopii, lähteä lounastamaan Terhokaupunkiin. Tiedän siellä oikein mukavan, pienen tammiravintolan. Varmasti viihtyisit. Voisimme aperitiivinkin nauttia. Lähdemmekö, Rakas Emilie."
" Rakas Edward, minä tulen, tiedäthän Sinä, kanssasi vaikka maailman ääriin. "
vastasi punastellen Neito Emilie.
Niin lähtivät nämä kaksi rakastunutta hiljalleen maahustamaan kaupunkia kohti. Syksyä ihailivat. Pikkuisen sataa ropsauttikin. Vaan ei hätää, etanathan pikkusesta sateesta vain ilostuvat. Ilostui pariskunta myös syksyn väriloistosta, lehdistä. Laskevasta , luonnon kultaavasta ilta-auringosta.
Niin saapuivat kaupunkiin Neito Emilie sekä Herra Eward.
Aperitiivit nautittiin.
Vietettiin aivan kahden iloinen iltapäivä.
Sekä monta, monta iltapäivää senjälkeen.
Viikon kuluttua julkaistiin EtanaAviisissa ilmoitus :
- Kihlauksensa ovat julkaiseet Neito Emilie Etana, Herra Edward Etana - .
Huuhkajien Huhutoimisto kertoi häiden olleen kauniit.
Elämä sujui rauhaisana.
Kaikki oli hyvin .
Näin päättyy satu, niinkuin kaikki sadut päättyvät :
Sen pitunen se.
.
-
(http://img823.imageshack.us/img823/4369/plutonen1.jpg)
Tämä on Planeetta Charum.
Me olostumme vedessä.
Me olemme ihmisolioiden kaltaisia.
Pienin haaroituksin.
Olostumismuotomme on ikiaikojen hämäryydestä lähtien ollut vesi.
Planeetta Charum on täydellisesti peittynyt mereen.
Meriä on vain yksi. Tämä Sardonomeri jossa me olemme syntyneet. Täällä me vaivumme takaisin Ikiaikojen hämäryyteen.
Olemme täydellisesti sopeutuneet merielementtin. Tämä ei ole estänyt meitä kehittymästä räjähdysmäisesti teknoligiaamme. Me olemme valovuosia teitä edellä.
Me olemme Voittajia.
Kaikessa.
Maanpäällinen olostumisemme päättyi Planeettamme lämpötilan äkillliseen laskuun. Kaikki kiteytyi jäämuotoon, jäätyi. Ainoastaan valtavat merisyvänteet säilyvät alle nollalämpötilan teidän celsiusasteissanne. Meillä asteikko on radin. Jäätysmisasteemme ilmaolostuksessa oli - 700 C.
Vesi on elementtinä hyvin vaikea, jopa mahdoton eräissä aikeissamme. Vesi elementtinämme on kuitenkin tehnyt monesti mahdottomasta mahdollisen.
Koska olemme joutuneet ponnistelemaan äärirajoille olemme saaneet lisäymmärrystä, lisätietoja joita emme olisi havainneet ilmaolostusmuodossa.
Olemme kehittäneet, eristäneet vedestä valtavat luolastot joihin meri ei tunkeudu. Olemme eristäneet merivedestä hapen. Jota me niinkuin ihmisoliot hengitämme. Luolastomme ovat itseasiassa happea suodattavat valtavat kidukset.
Planeettamme ilmaolostuksen jäätymisen myötä me menetimme myös kiputunteemme. Meille tämä on vaara. Emme havaitse olostusmuotomme lämpötilan äkillistä laskua. Siksi meille on laboratorioissamme asennettu kehoomme lämpölähde. Ylimääräinen konesydän joka määrittää lämpötilamme tarkoin.
Tähän me aikojen alussa saimme opin teiltä, ihmisoliot. Me olemme kehittäneet, muodostaneet siitä täydellisesti kehoomme sopeutuneen elimen. Teillä se korvaa edelleen sydämen olostumisessanne. Meillä se toimii lämpitilamme, verenpaineemme, sinisen veremme tekijöiden vaaratilanteiden hälyttyminä.
Tämä on tehnyt mahdolliseksi myös pitkät planeettojen väliset siirtymät.
Meillä on valmiina kaikki Maaplaneetta siirtymää varten.
Me tarvitsemme teidän kultanne.
Veremme tärkein ainesosa on kulta. Joka hyvin usein, meriolosuhteista, alhaisesta lämötilasta johtuen loppuu kesken olostuksemme. Meidän kultavarannettamme peittää ikuinen jää.
Teillä on kultaa.
Meitä varten.
Me saamme kullan, otamme sen teiltä.
Me laskemme nyt planeettojen välisiä akseleita, kiertoratoja.
Me olemme hyvin pitkällä laskelmissamme.
Me tulemme pian.
Vastarintanne on turhaa.
Jopa vaaraksi teille.
Me olemme valovuosia edellä kehityksessä.
Teidän
(http://img838.imageshack.us/img838/5838/aaaaaaaa1charumvalmis.gif)
Vadaboordit
Sardonomeri.
Planeetta Charum.
.
-
.
(http://img24.imageshack.us/img24/9454/aaaaaaaa1pivkalkukuvava.gif)
Suvi.
Sekä Kesäloma.
Oli matleenan koulutie oikein mukavasti alkanut.
Mielellään lähdettiin, mielellään lukemaan opittiin.
Lukemisentaidon lisäksi oli koulussa matleenan harmiksi aineita, opittavia, jotka eivät tyttöä niin suuresti kiinnostaneet. Yksi tälläinen vaikea, inhoaine, oli laskento. Iltakaudet tankkasi Isä pienen matleenan päähän laskutaitoa, mutta melkolailla turhalta tuntui. Oppi meni, Isän käsityksen mukaan, toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Ei tuntunut matleena ymmärtävän laskennosta yhtään mitään.
Tätä lukemisen taitoa matleena sensijaan moninkertaisesti hyödynsi. Kaikki luettiin missä vähänkin tekstintapaista pilkotti. Mitään ei tyttö ymmärtänyt päivälehden politiikkasivustoista, vaan nekin tarkkaan sanasta sanaan luettiin. Pääasia oli että jossain luki jotain. Sisällön ymmärtämisellä ei niin väliä ollut.
Koulussa toimi matleenan suureksi riemuksi lainakirjasto, johon saatiin lukemaan oppineesta matleenasta kirjaston ehkä ahkerin käyttäjä.
Pienihän oli tämä koulun kirjasto, vain kaksiovinen lasikaappi, mutta matleenanlle se oli Aarrearkku. Kokonaan toinen maailma, uusi ulottovuus.
Naapuritkin, tytön lukuinnon heille selvitessä, omia kirjoja sekä lehtiään lainailivat.
Paljon vietti matleena aikaa myös Mummolassa. Mummo helli ja passasi, Enotkin pientä sisarentytärtä hoitelivat. Jos ei niin mielelläänkään aina, nuoret miehet, niin Mummon käskystä ainakin. Pappa olkapäillä tyttöä kanniskeli.
Oli hyvin kauniin Isojärven rannalla tämä Mummola. Rantaan matleenalla ei tosin yksin ollut lupaa mennä, eikä se tyttöä paljon kiinnostanutkaan. Mitä iloa olisi yksinään rannassa aikaansa kuluttaa. Tosin oli yhdellä Enoista, Taitolla, kanootti, jolla tyttöä pitkin sinistä järven selkää, saaresta saareen, parhaassa tapauksessa meloi. Rantasaunassa saunottiin Mummon kanssa kesäisin, vuorotellen koko Mummolan väki.
Kauppareissut teki Mummo matleena perätuhdolla istuen, kesäisin soutaen. Talvisin kuljettiin hevosella samaa kärrytietä , jossa Rimpilän Hilman Porsaspojat karkuretkensä pinkaisivat, harvemmin järven yli jäätietä.
Ei kovin ranta matleenan kiinnostanutkaan, vaan sitäkin enemmän kamarin kirjahylly. Jopa kokonaan kamariin , kirjahyllyn eteen, muutti matleena nyt ihan asumaan.
Siinä viihtyi päiväkaudet, syöminenkin olisi jäänyt, ellei Mummo olisi komentanut. Ruokapöytään ei sentään Mummo kirjoja seuralaiseksi suvainnut.
Ruokailu oli muutenkin erikoinen tapahtuma. Oli matleenalla täällä Tätikin, Lise-Täti, joka taisi mustasukkaisuutensa takia, nuori tyttö oli vielä Lisekin, vaikka olikin virallisesti matleenan Täti, usein matleenaa komensi sekä määräsi. Kasvatti, kuten Täti itse totesi.
Ja tätä kasvatusta sitten riittikin, ihan matleenan tarpeisiin, vähän ylikin taisi tulla.
Ruokapöydässä piti pureskella suu kiinni, senhän matleena jo tiesikin, mutta löytyi monen monta uutta kasvatustietoa ja tapaa, joita Täti erityisen tehokkaasti matleenaan sovelsi. Veistä ei suuhun, selkä suoraan, ruoka suussa ei puhuta, ei naureta, ei lähdetä kesken pois, ruuasta ei valiteta, ei vääntelehditä, ei mulkoilla eikä varsinkaan osiotella haarukalla toisia aterijoijia.
Osasi Täti-Lise mukavakin olla jos halusi, vaan harvemmin taisi haluta, ei oikein Mummon paapomista matleenan kohdalla hyväksynyt. Silloin kun Täti oli mukava, Täti piirsi, opetti matleenallle lauluja, ihka uusia, ei mitään Suutarintyttäriä, vaan kauniita, jopa kansanluluja. Opetti matleenaan virkkaamaan, tanssahtamaankin, kauniita kuvia piirustamaan, vei uimaan rantaan. Pihassa ruutua hyppeli, hypinnarua pyöritti.
Yksi oli Paikka, mihin matleenalta oli yksin, jopa Enojenkin seurassa, matleenalta pääsy ankarasti Herra Koivuniemen uhalla jopa, kielletty.
Se oli Lise-Tädin Kamari.
Paikka oli Salainen, perin Salainen,
Sangen salaperäinen tämä Kamari oli matleenalle. Joskus uskalsi salaa ovea raottaa ja sisään kurkistaa. Ehdottomasti salaa, ei kukaan näkemässä saanut olla.
Kamari oli matleenasta kuin maanpäällinen taivas, Ihmetys kerrassaan, valkoiset tuolit, oli valkoiset sängynpeite ja oli kirjahyllykin, tämä tytön intohimon kohde. Täälläkin siis oli, - Kirjahylly.
Oli Kamarissa peilikin, isompi kuin Mummmolan muut peilit yhteensä.
Kovin himoitsi matleena tähän Tädin kirjahyllyn kurkistaa, vaan lupaa ei herunut. Sotkisi tyttö vain paikat, tarkan Nuoren Neidon järjestyksen. Ei käy , ei.
Vaan eipä matleena uskonut. Eikä Täti voinut aina kotosallakaan matleenan touhuiluja vahtimassakaan olla. Niinpä kerran , Tädin kyläreissun aikana, pinnisti matleena kaiken rohkeutensa, sydän läpättäen, avasi tämän kielletyn oven, ankarasti kielletyn, Tädin Kamariin, kirjahyllyn eteen astui.
Voi ihme, mikä määrä oli lukemattomia, avamaattomia kirjoja hyllyssä. Matleenan sydän aivan pakahtua oli. Kuinka voikin Täti nämä matleena-pieneltä kieltää, ei Mummo kieltäisi, ei, kaikki saisi matleena lukea.
(http://img585.imageshack.us/img585/6666/aurinkoepluulo.gif)
Kurkisteli matleena ovenraosta, ettei kukaan vain tule.
Tarttui ensimmäiseen kirjaan, luki etusivulla, kauniilla Tädin käsialalla, "Päiväkirjani, Lise."
Nyt tuntui matleenasta, ettei varsinkaan juuri tätä kirjaa sopisi ollenkaan lukea. Ei voinut pieni tyttö kuitenkaan kuisausta vastustaa, vaan luki. Ei toki koko kirjaa, vain muutamia sivuja sieltä täältä. Ei ollut mitään jännittävää, vain ilmoja, tulemisia ja menemisiä.
Ei uskaltanut tyttö kovin kauan kamarissa viipyä, saattoi joku yllättää, siitä ei hyvä seuraisi. Kiireellä Päiväkirja takaisin paikoilleen, ulos huoneesta hiipi tyttö.
Kului muutama päivä, ei toistanut matleena vierailuaan, häpesi jo ensimmäistäkin , kilttihän Täti matleenalle oli loppujen lopuksi kuitenkin. Mitä nyt komenteli ja kasvatti, mutta se kai kuului Tädin velvollisuuksiin.
Oli jo tyttö vähällä Tädille tekonsa tunnustaa, vaan eipä tarvinnutkaan.
Ruokapäydässä, yhtäkkiä, kuului Tädin yllättävä, äkäinen kysymys:
"Kuka teistä on minun kamarissa salaa hiipaillut. Huomattu on. Kuka ?"
Enot vilkulivat toisiinsa, olivat jokainen siellä salaa käyneet, vaan eipä kuulunut tunnustusta. Mummo hiljeni. Pappa samaten.
Ja matleenan suustahan se tuli, tunnustus.
"Minä, minä se olin, kirjahyllyä katselin. Anteeksi."
Nyt sai matleena kuulla olevansa uppiniskainen, pahatapainen, kuritta kasvatettu, selkäsaunaa vailla oleva tytönrääpäle. Eikö muka oltu kielletty, eikö. Mitään ei tyttö näköjään kielloista piitannut.
Aikansa saarnasi Täti, Enot lattiaan, mokomatkin valepukit, katselivat. Oli vähällä sanoa matleena näidenkin harvase päivä Kamarissa vierailevan. Loppui toruminen, saarna vihdoin, Täti Kamariinsa sulkeutui.
Mutta ei kestänyt rauha, ei.
Avautui Kamarin ovi, Täti kuin rajumyrsky pirttiin takaisin.
"Ja Päiväkirjaa luettu, onko, mitä, matleena ? "
Tytön ei auttanut kuin myöntää. Ja tämä se vasta Paha Teko oli. Jos oli äskeinen saarna ollut ankara, leikkiä se nyt tulevan rinnalla. Täti oli nyt tosiaan vihainen, huusi suorastaan, naama violetin kirjavana..
(http://img94.imageshack.us/img94/6959/aurnkotosiitkukukkalikk.gif)
Olisi muistutellut Täti varmasti koko illan, ellei Mummo olisi asiaan puutttunut. Sanoi asiasta jo tarpeeksi torutun, nyt hiljaa kaikki tykkänään. Ja heti paikalla.
Matleena itkuun oli purskahtanut säikähdyksestä. Nyt anteeksi pyyteli ja itki.
Saarna loppui, Täti lupasi tällä anteeksi antaa, vaan toistua ei teko saisi.
Mieli mustana, synkkänä, matleena Enoja vilkuili, nuo eivät tunnustaneet, vaikka taatusti ulkoa Tädin Päiväkirjan osasivat. Oli opetettu matleenalle kantelemisen olevan rumaa, joten matleena hiljeni, ei kannellut.
Toistamiseen ei matleena Tädin Kamariin yksin mennyt.
(http://img717.imageshack.us/img717/7940/aurinkoniiausb.gif)
Seurauksena, ikäänkuin katuen ankaraa saarnaansa, Täti usein siitä lähtien matleenan kamariinsa vei. Välit paranivat huimasti, matleena paljon uusia lauluja, piirustusta uutta oppi, ihan värikynillä peräti.
Tätihän olikin ihan mukava, kasvattamisinnostaan huolimatta.
Tämän asian piankin totesi matleena,
Ihan näin Tyttöjen kesken.
.
-
.
(http://img832.imageshack.us/img832/2060/aaaaaaaa1joulunodotus.gif)
JOULUN ODOTUS
Lähestyi Mukulakunnan Huippujuhla.
Joulu.
Kovaa oli tämä aika mukoloille.
Oikeastaan oli Joulun odotus alkanut jo Uudesta Vuodesta. Siitä edellisestä,
jolloin vielä häivähdys Joulua tuntui rakettiien rätinässä.
Kesäloma katkaisi odottelun joksikin aikaa. Vaan kyllä se siellä mielen sopukoilla hiippaili se tuleva Jouu.
Joulu kuitenkin pääsi yllättämään mukulat ihan jokaikinen kerta. Ei ollutkaan osattu varoa sitä kiltteyttä.
Ei muistettu.
(http://img24.imageshack.us/img24/6666/aurinkoepluulo.gif)
Oli tehty kaikennäköistä elleskappia pitkin vuotta. Oli kiskottu PikkuVeikkaa tukkapehkusta, oli Pikkuveikka irvinyt. Pahinta oli etttei näitä nyt enää tekemättömäksi saanut vaikka kuinka yritti. Nyt oli kiiruulla kiltteydyttävä tahi täyttyi tontun sen joka nurkissa hipsi , jonka Aikaiset monesti olivat nähneet, nokialainen tukkeutuisi.
Kumma juttu oli tämä Aikaisten tonttunäkeminen . Tonttu ei koskaan ilmaantunut pikkuväelle, vaikkakin naapurin Taneli väitti punanunttuisen sekä pipoisen olennon vilistelevän joen jäällä. Silloin kun Taneli sinne luvatta suvantopaikalle avannon hakkasi Kyrmyniskahvenellle Joulua toivottaakseen. Oli Tanelille tästä toivotuksesta seurannut ankea viikko. Ei PikkuVeikan kanssa mäenlaskuun ollut asiaa.
Mutta nyt se taasen alkoi.
Se ylemmääräinen kiltteys.
Oli Äidillä runsaasti avustavaa mukulakuntaa. Kuka kantoi hellapuita, kuka lakaisi, kuka tarjoutui tiskaamaan. Jopa PikkuVeikkakin hädissään. Tosin piti ovi taas lukita Tanelin poikkeamisen varalle.
Kiltteysbuumi kukoisti.
Ei tapeltu, ei vedetty kiskottu tukasta. Nukkumaan mentiin vapaaehtoisesti jopa pari tuntia liian aikaisin. Varmuudeksi. Tosin ei uni silmään siihen pariin tuntiin tullut. Muisteltiin otsa kurtussa vuoden mittaan tehtyjä kolttosia. Oletettiin tontun tähän aikaan varmimmin nurkissa hipsuttelevan.
Läksyt tehtiin erityisellä huolella. Jopa etukäteen silmäiltiin mitä seuraavalla laskutunnilla esiin tulisi. Tuskaannutettiin Isä vaatimalla tätä uusiakin, veilä oppimattomia laskutehtäviä neuvomaan.
Nallea serkä Mirkku Kollia, tavallisimmin toruttuja olioita.
Nyt kilvan kiiiteltiin.
Koulumatkalla ei unohduttu mäenlaskuun. Koulun pihaan kokoontui harvinaisen runsaslukuinen, innokas kolulaisjoukko.
Kukaan ei myöhästellyt. Ei uskaltanut.
Päivät olivat pitkiä kuin nälkävuosi. Saatettiin Äiti ainasella tnkaamisella, - onks viel pitkä aika, montaks yötä vielä - jankutuksilla hermoromahduksen partaalle.
Kurkittiin pelonsekaisin tuntein ikkunasta. Josko sittenkin tonttu ilmaantuisi. Nyt ei piirrelty ikkunaan sormella yhtään kuviota.
Lintulaudalle vietiin innolla talia, kauraryynejä. Toimintoja jotka muulloin olisivat ihmeesti unohtuneet.
Oikein oikein kilttejä olivat nyt kaikki.
Jouluaattoa sekä pelättiin että suurella hartaudella odotettiin.
Koitti se Aatto mukuloille kuitenkin just kun uskottiin jotta ei se ollenkaan tulisi.
Tuli Aatto.
Tuli Pukki.
Tuli monta pakettia.
Oli kilttejä, kuitenkin, oltu.
Suuri oli ilo, helpotus.
(http://img404.imageshack.us/img404/3067/joulukjaoksa1.gif)
matleena - 12
.
-
.
(http://img515.imageshack.us/img515/7411/planeettakokosininen.png)
Tämä on Planeetta Quodedaahe.
Me olemme Sielut.
Me olemme Ihmisolion sielu.
Ihmisolion ymmärrystiedon, datanian mukaan Ihmisolio olostusaikanaan omiutuu kehosta, sielusta, hengestä.
Me olemme sielu. Koko Ihmisolion olostusajan me olemme näkymättömiä. Meitä ei voi aistia.
Kun Ihmisolion olostus saavuttaa meriaanin, olostuksen lakipisteen Ihmisolio lakkaa olostumasta.
Tällöin olustuksen kaikki muut muodot, henki, ruumis , loppuvat. Maaplaneetalla olustus, elämä päättyy.
Vai me sielut jatkamme olostustamme. Matkaamme miljardien valovuosien siirtymän Guadedaheen, uusielämä,
uusiolostus Planeetalle.
Me emme, iImisolion lausuman mukaan, kuole.
Me jatkamme olostustamme nyt näkyvinä, utumaisina harsopilvinä. Sinisinä. Sininen Indigo.
Sininen on meille Elämän Väri. Emme tule , emme valaistu emme ole mitään ilman Indiogoa.
Indigo, kasvi on elinehtomme. Olemme perustaneet Quaddeheehen valtavia Indigoviljelmiä. Näistä saatu sininen väri annetaan pistoksina laboratorioissamme näkyvään Olostusmuotoomme. Olemme sinisiä. Hengityksemme on sinistä.
Veremme virtaa sinisenä.
Me emme vastoin Ihmisolion dataniaa ole kuolemattomia.
Me kuolemme aikanaan.
Kuolemamme johdattaa meidät läpi tähtisumujen avaruuden Luojamme valtaisaan, sanoinkuvaamattoman suureen siniseen Aurinkomereen. Siellä alkaa Ikiuni.
Sen päättymisestä meillä ei ole dataniaa, tiedostusta.
Meillä on suuri ongelma.
Avaruusmatkojen, aikasiirtymien lisääntyessä räjähdysmäisesti ovat indigoviljelmämme uhattuina. Meteorien, satunnaisten lisäksi Ihmiskunnan avaruuteen lähettämät luotaimet, ohjukset, luotaimet tuhoavat enegiakentällään indigoviljelmät.
Näin käy hyvin pian. Olemme lähettäneet Maaplaneetalle lukuisia huomaamattomia luotaimia joista saatu tieto on varsin lupaava.
Me tarvitsemme happenne, maaperänne indigollemme.
Muutoin me tuhoudumme.
Valinta on te tai me.
Tajuntaanne ulottuvista syistä olette tuhoutujia te.
Teitä lohduttanee tieto ettei teidän sielunne tuhoudu. Sielunne siirtyy Planeetta Quadedaahen.
Kunnes sielun vaelluksen päättyessä siirtyy ikiuneen Aurinkomereen.
Itse asiassa tämä on vain oikeus ja kohtuus. Nämä sanat ovat teidän lausumianne.
Te olette myrkyttäneet, saastuttaneet Indigoviljelmät.
Nyt te maksatte siitä. Te maksatte elämällänne, ennenaikaisella loppumisellanne.
Voitto on meidän.
Me jatkamme olostustamme.
Ette te.
Olkaa valmiit.
Me tulemme.
Pian.
Qiuers
(http://img13.imageshack.us/img13/1640/aaaaaaaa1quadeho.gif)
Valtias Quedon QQQQIIW
Planeetta Quehedaahe
.
-
(http://img856.imageshack.us/img856/344/katsekyynel12eireu.gif)
ODOTUS
Aatto Joulun on hiljainen.
On tupa pienoinen
Päre seinällä himmenee.
Armastain odotan luona pienen Ikkunan.
Armastain hetkellä illan saapuvan.
Ensi lumi maahan on satanut.
Pihlajat vierellä aidan lumisina nuokkuvat.
Askel tuttu siellä ei käy. On lumi valkea.
Vieraassa maassa, vieraasta ikkunasta
katsoo mun Armaani.
Maahan vieraaseen Armaani sotimaan.
Oli jätetettävä tienoot omat, rakkaat.
Vieraan maan vieraille oville
mentävä kolkuttamaan.
Vieraassa maassa, vieraassa pihassa
astelee mun Armaani.
Sota Julmaa. Ajattelen. Sydäntä kylmää.
Sanoja ymmärtämään ei Armaani kyennyt.
Halki vieraan maan kulki ase kädessään.
Multa vieraan, en Armaani tahdo jäävän.
Rukoilen, saapua anna kotimaahan vielä.
Jo huomenna saapuu Armaani, rinnalleni.
Yö.
Syttyy tähti.
Päre pihdissä himmenee.
Pihapihlaja vieressä aidan tielle katselee.
Turhaan odotan. Aamu valkenee.
Ei saavu Armaani.
Luojani.
Käännyn puoleesi
Maalla vieraalla varjele.
Palata kotiin anna.
Tuo Jouluksi luokseni.
matleena - 12
.
-
.
(http://img10.imageshack.us/img10/9594/aaaaaaaa1juulikorttilum.gif)
(http://img217.imageshack.us/img217/4706/aaaaaaaa1juulijltkortti.gif)
(http://img20.imageshack.us/img20/4211/aaaaaaaa1juulinjoulukru.gif)
(http://img141.imageshack.us/img141/4011/aaaaaaaa1joulukorttijuu.gif)
(http://img521.imageshack.us/img521/8361/aaaaaaaa1joulkorttipukk.gif)
matleenan / j Itsetehdyt.
-
.
(http://img163.imageshack.us/img163/3677/aaaaaaaa1luisttytt1.gif)
VILLIVARSA
Oli Joulu mennyt.
Kuusi vain oli hyljättynä pihassa.
Hangessa vielä neulasiaan, viimeisiä pudotteli.
Talvi oli vihdoinkin tullut.
Mukulakunnan suuresti kaipaama, aikuisten ei niinkään.
Kaiveltiin kaikki uudet ja vanhat talvineuvot ja kapistukset vinneiltä ja alustoista. Kaikki pengottiin.
Ja löydettiin.
Tosin hokemisien, -eks sä nyt muista, -miss on se ja missä se-, tivaamisten jälkeen.
Nytpä alkoi armoton hiihtotreeni, matleenan sonjahenie-haave harjoitteluvaiheessa, niilohalosten mäenlasku. Hikipäässä latua peltosaralla kierrettiin.
Ei syömään olisi joudettu. Niin oli tärkeää tämä.
Ei olleet koulussa vielä kumpainenkaan, ei Pikkuveikka eikä matleena.
Vaan olivat hyvin tietoisia Koulun lähelle Isojärven jäälle pystytetystä Ihmelaitteesta , Villivarsasta.
Asui koulun lähellä Äidin tuttavapariskunta, jonka luokse nyt kahvikuppikesteille Äiti päätti lähteä.
Piristyksekseen.
Mukulat mukaan tietysti, oli samanikäistä seuraa kahvittelutalossa.
Kelkat esiin, maha- ja potkumalliset. Suunnistettiin kahvittelutaloa kohti. Saisivat Pikku Veikka, matleena leikkiseuraa. Aina toistensa seurassa olivat. Tappelivat. Joskus hyvinkin kiivaasti takkutukassa kiinni oltiin.
Vaan eipä tullut vierailusta ollenkaan hauska.
Kävi kuitenkin Ihan päinvastoin.
Olivat tämän kahvittelutalon pojat viliskantteja, omapäisiä, kaikuivat vanhempien neuvot melkolailla kuuroille korville.
Matleena vähän pelkäsikin poikia, vaan eihän sitä nyt millään tavalla näyttää sopinut.
Aika tuvassa leikittiin. Poikien vakioleikki käsitti tukasta kiskomista, painia, toisten tönimistä.
Oli huuto ja ja metakka tuvassa melkoinen.
Tähän lopen kyllästynyt Emäntä tokaisi:
"Nyt meette sinne jäälle, sillä Varsalla pyörimään. Ei tota tappelusta kukkaa kestä. Lähettä ja justii. Hop, Hop."
Ja niin suunnisti jäälle pienien Villi-Ihmisten lauma, matleena tyttönä vanavedessä. Viimeisenä tietysti. Likkakastia, ei samaan seuraan sopinut.
Isojärven jäälle saavuttiin.
Sielläpä seisoi tämä kummallisuus, Kapistus. Ei ollut matleena ikinä moista nähnyt.
Oli paalun päässä puinen varsi, pitkä, johon oli sidottu mahakelkka.
Kelkka siten pyöri laajassa kaaressa ympyrää kun varresta poikajoukko eteenpäin työnsi ja pyöritti. Uhri, siis Uhri, eli kelkassa istuja sai melkoiset kyyditykset. Riippui täysin poikien mielihaluista millaisen kyydin Uhrille järjestivät.
Yleensä oli vauhti kamala, keskipakoisvoima kiskoi Uhripoloa ulospäin kelkasta koko ajan. Sitä kovempaa kiskoi, mitä kovempi oli kelkan vauhti.
Nyt kelpasikin äkisti pojille oikein hyvin matleenan seura. Tyttö uhriksi valittiin, - yksimielisesti.
Ei auttanut matleenan hangoitttelu, ei tuohon karuselliin tyttö ollenkaan mieltynyt.
Kelkkaan oli tyttöpolon istuttava. Ei vastalauseet tehonneet.
Poikalauma pitkään pyöritysvarteen innolla tarttui. Nytpä Likalle näytettäisiin, mistä pojat pissii. Tämäkin oli kahvitalon poikien vakiolauseita.
Ja pyöritys alkoi.
Ensin pyörittiin hiljaa, salakavalia silmäyksiä matleena-uhriin luotiin, luimisteltiin.
Ajatteli matleena jo hetken jotta mukavaahan tämä pyöriminen oli.
Oikein mukavaa.
Kivojahan olivat pojat, näin likkakastiin kuuluvaakin pyörittivät.
Vaan ei ajatellut kauan.
Huomaamatta kiihtyi vauhti, - kiihtyi, kiihtyi....
Matleenaa alkoi pelottaa tosissaan.
Kelkan vauhti vain kiihtyi, rannan kuuset vain silmissä vilisivät. Alkoi huimata, päässä pyöri, tuntui oudolta vatsassa. Sattui. Kuuli matleena kuin unessa poikien röhönaurun.
" NyT saa likka kyytiä, annetaas vielä kovempaa. "
Vielä koveni vauhti.
Silloin Se sattui.
Petti kelkan kiinnitys.
Matleena sinkoutui kuin ohjus kovalle jäälle monien metrien päähän.
Hirveä oli lento.
Matleena pyörtyi.
Nyt katkesi poikien nauru kuin Seinään.
Tajuton pikkutyttö, matleena, makasi jäällä.
Pojat nyt itku kurkussa ringissä ympärillä. Ei osanneet alkuun mitään Pojat tehdä. Seisoivat suu ammollaan. Sai joku viimein vaivoin esitettyä, täytyy matleena tuosta makaamasta
tupaan, lämpimään, viedä. Kelkalla oli tyttö vedettävä.
Nyt alkoi vuorostaan Poikia pelottaa. Oli nimenomaan kielletty liian kovaa pyörittämästä, saattaa kelkkassaistujalta taju lähteä yhteen suuntaan pyörimisestä. Nyt oli niin käynyt.
Vaan ei auttanut, oli tupaan lähdettävä. Selkäsaunaa se pojille tiesi.
Yhä tajuton matleena kelkkaan ja kiskomaan.
Rankka oli matka nyyhkyttävillä Pojilla. Pelko nyt siellä pissantulopaikan ympärilla, ihan lähellä, puristeli.
Pihaaan saavuttiin.
Vaan nytpä virkosi matleena.
Hyvinkin virkeä oli.
Eikä mikä tahansa matleena, kiukkuinen kuin ampiainen oli tyttö.
Kiukusta kirkui.
(http://img441.imageshack.us/img441/6263/graphicschildren302404t.gif)
Ampaisi lähimmän takkutukan kimppuun. Potki, löi, repi tukasta ja kiljui. Veteli, nykykielellä sanottuna, lähinnä töllistelevää Poikaa kuonoon.
Kirkui kirkumistaan. Mitä ikinä kurkusta ääntä lähti. Ja lähtihän sitä.
Metakan hälyttämänä tietenkin vanhemmat tuvasta kiiruulla pihamaalle.
" Mitä sinä, hävytön likka, mitä sinä meidän poikaa tukasta revit ? Irti just näpit. Jo on huonon kasvatukesn saanut tuo kuriton kakara. Just irti, kuuletkos, vai pitääkös mun..."
Matleena huusi ja kirkui selityksen. Jäällä tapahtuneen, itkikin tyttö.
Nyt muuttui ääni kellossa.
Pojat salama saunalle. Alkoi kuulua melkoinen itku ja parku hetken kuluttua saunan suunnalta. Ihan kuin olisivat pojat nyt vuorostaan kovilla olleet. Taisi vierailla Herra Koivuniemi siellä lähellä pissapaikkaa. Ainakin parkuna oli melkoinen.
" Ei me enää , ei...."
Hetken, aika pitkänkin, kuluttua avautui saunan ovi.
Sieltä hiippaili ulos kolme, nyt kovin hiljaista poikaa.
Maahan katseltiin, pysähdyttiin matleenan eteen.
" Annks sä Anteeks, annaks ? Me ei aateltu. Annaks sä ? Oo kiltti."
Nöyriä kovin oltiin nyt.
Ja antoihan matleena. Hyvinkin antoi.
Ei ollut matleena ollenkaan huonosti kasvatettu.
Hetken päästä jatkuivat talviset leikit. Erolla, ettei enää tukkaa juurineen keneltäkään yritettykään kiskoa.
Vaan Isojärven jäälle ei kukaan vilkuillut. Ei silmäystäkään. Ei edes salaa.
Oli Villivarsan kohtalo kova, saunaa sillä lämmitettiin.
Eikä rakenneltu seuraavana eikä seuraavinakaan talvina enää minkäänmoista Villivarsaa jäälle.
Oli saatu kova oppi, ihan kantapään kautta.
Loppu oli Varsan, villin, juoksut.
Hyvä niin.
.
-
.
(http://img221.imageshack.us/img221/6207/acrrtknntjlk.jpg)
KYNTTILÄNJALKA
Joulunodotuksessa kärvisteli Mukulakunta.
Kylmät väreet selkäpiissä yritettiin muistella vuoden mittaan sattuneita tottelemattomuuksia. Vilppejä.
Ja niitä riitti. Mitä nyt itsekullakin. Vaan montaa eri sorttia niitä oli.
Pukkia pelonsekaisella kunnioituksella odoteltiin.
Ei nähty tonttuja, noita punanuttuja, joita Aikaiset väittivät runsain mitoin nurkissa hipsivän. Jopa niin runsaasti jotta hämärissä niihin kompastumaan tuppasi.
Ainut punanutun nähnyt oli hiljainen merirosvo, naapurin Taneli.
Joka joenjäällä näkemisistään viikon arestin hankki. Luvattomasta avannon kairaamisesta. Tanelin kertomukseen mukulat kovin epäillen suhtautuivat. Kun ei kukaan koskaan eikä missään punanuttua tavannut. Öisinkin noustiin ikkunasta tiiraamaan, kiinnijäämisen uhallakin, joska vilahtaisi edes punainen hiippalakki.
Vaan ei kun ei.
Vaan nousi kapinaan Äiti.
Ihan eri syistä kuin punanutut.
(http://img145.imageshack.us/img145/6666/aurinkoepluulo.gif)
Oli saatu perinnöksi joltain kaukaiselta sukulaiselta, jonka sukulaisuussuhdetta ei Äiti ei Isäkään enää oikein muistanut, vanha kynttilänjalka. Äidin sanassa kammotus, hirviö.
Isä ei asiasta piitannut, totesi vain kauniinpiakin näneensä. Ei olllut olllenkaan väliksi vaikkei joulupöytää koristaisikaan.
Oli kuitenkin mutkia matkassa. Enosedän, kaukaisen, sisko, täti oli Joulupäivänä tulossa rakasta sukulaispoikaa, Isää, katsastamaan. Tämä täti varmalla muistaisi kynttilänjalan. Vaikkei Isää ehkä, parinkymmenen vuoden takaa tunnistaisikaan.
Oli siis pieni pakko kynttelikköä Äidin hetki kahvipöydässä sietää.
Syvä oli Äidin inha.
"Minä en sitä romiskoa hetkeäkään leipomuksieni seurassa katsele "
Kuului Äidin vastaanväitöksiä sietämätön, jyrkkä toteamus.
Isän mielipiteen mukaan kyttelikön paikka oli ehdottomasti kahvipöytä. Kun nyt rakas tätikin saapuisi. Varmalla tunnistaisi jalan, kovin ilahtuisi Tätikulta.
Mukulat kahakanpoikasta mielenkiinnolla seurasivat. Oli näille kynttelikkö yksi ja sama Pääasia jotta kaakkua piisasi.
Sekä Tädin tuliaiset.
(http://img33.imageshack.us/img33/9945/aurinkoangry26.gif)
Koitti Ilta.
Väittely senkun kiihtyi. Ei antanut kumpikaan osapuoli periksi.
Äkkiä nousi Äiti, kamaria kohti vauhdilla suunnisti.
Vaikeni Pikkuveikka, Matleena. Sulki suunsa Isä.
Kuului kamarin kaapin ovi avautuvan. Kolinaa kuului suurta ja pientä.
Äidin manailua hiivatin kynttilänjalasta seurasi särkyvän, räsähtelevän kapistuksen ääni.
Kuulosti kuinka hyppelisi Äiti tasajalkaa kammarin permannnolla.
Isä viivana kamariin, Äidin ääni päälimmäisenä kaikui .
" Nyt siitä päästiin. Minä sen selväksi tein. Ei tarvitse enää ikinä sitä romiskoa kakkuvatien kanssa samaan aikaan kahvipöydässä katsella. Saa tulla vaikka puoli sukua, ehjäksi sitä ei enää kukaan saa. Ohi on piina. "
Pikkuveikka kera matleenan kamariin toteamaan tapahtunutta.
Oli Äiti tallonut, pomppinut kynttelikön romukasaksi. Ei erottanut alkuperää vaikka kuinka tarkasti tiirasi.
Oli Isä viisaasti vaiti.
Eikä kaivannut Tätikään kynttelikköä. Ei huomannut mitään puuttuvan.
Eikä sitä suinkaan talonväki puheeksi ottanut. Mukulakuntaa oli ankarasti kielletty hiiskahtamasta sanaakaan kyttelikköstä. Seuraukset olivat tiedossa, joten hiljaisuuden vallassa kakku, piparit suuhun tiensä löysivät.
Ei kaivannut kukaan eikä koskaan kynttelikköä.
Hyvin tultiin ilman sitäkin toimeen.
-
.
(http://img221.imageshack.us/img221/6207/acrrtknntjlk.jpg)
KYNTTILÄNJALKA
Joulunodotuksessa kärvisteli Mukulakunta.
Kylmät väreet selkäpiissä yritettiin muistella vuoden mittaan sattuneita tottelemattomuuksia. Vilppejä.
Ja niitä riitti. Mitä nyt itsekullakin. Vaan montaa eri sorttia niitä oli.
Pukkia pelonsekaisella kunnioituksella odoteltiin.
Ei nähty tonttuja, noita punanuttuja, joita Aikaiset väittivät runsain mitoin nurkissa hipsivän. Jopa niin runsaasti jotta hämärissä niihin kompastumaan tuppasi.
Ainut punanutun nähnyt oli hiljainen merirosvo, naapurin Taneli.
Joka joenjäällä näkemisistään viikon arestin hankki. Luvattomasta avannon kairaamisesta. Tanelin kertomukseen mukulat kovin epäillen suhtautuivat. Kun ei kukaan koskaan eikä missään punanuttua tavannut. Öisinkin noustiin ikkunasta tiiraamaan, kiinnijäämisen uhallakin, joska vilahtaisi edes punainen hiippalakki.
Vaan ei kun ei.
Vaan nousi kapinaan Äiti.
Ihan eri syistä kuin punanutut.
(http://img145.imageshack.us/img145/6666/aurinkoepluulo.gif)
Oli saatu perinnöksi joltain kaukaiselta sukulaiselta, jonka sukulaisuussuhdetta ei Äiti ei Isäkään enää oikein muistanut, vanha kynttilänjalka. Äidin sanassa kammotus, hirviö.
Isä ei asiasta piitannut, totesi vain kauniinpiakin näneensä. Ei olllut olllenkaan väliksi vaikkei joulupöytää koristaisikaan.
Oli kuitenkin mutkia matkassa. Enosedän, kaukaisen, sisko, täti oli Joulupäivänä tulossa rakasta sukulaispoikaa, Isää, katsastamaan. Tämä täti varmalla muistaisi kynttilänjalan. Vaikkei Isää ehkä, parinkymmenen vuoden takaa tunnistaisikaan.
Oli siis pieni pakko kynttelikköä Äidin hetki kahvipöydässä sietää.
Syvä oli Äidin inha.
"Minä en sitä romiskoa hetkeäkään leipomuksieni seurassa katsele "
Kuului Äidin vastaanväitöksiä sietämätön, jyrkkä toteamus.
Isän mielipiteen mukaan kyttelikön paikka oli ehdottomasti kahvipöytä. Kun nyt rakas tätikin saapuisi. Varmalla tunnistaisi jalan, kovin ilahtuisi Tätikulta.
Mukulat kahakanpoikasta mielenkiinnolla seurasivat. Oli näille kynttelikkö yksi ja sama Pääasia jotta kaakkua piisasi.
Sekä Tädin tuliaiset.
(http://img33.imageshack.us/img33/9945/aurinkoangry26.gif)
Koitti Ilta.
Väittely senkun kiihtyi. Ei antanut kumpikaan osapuoli periksi.
Äkkiä nousi Äiti, kamaria kohti vauhdilla suunnisti.
Vaikeni Pikkuveikka, Matleena. Sulki suunsa Isä.
Kuului kamarin kaapin ovi avautuvan. Kolinaa kuului suurta ja pientä.
Äidin manailua hiivatin kynttilänjalasta seurasi särkyvän, räsähtelevän kapistuksen ääni.
Kuulosti kuinka hyppelisi Äiti tasajalkaa kammarin permannnolla.
Isä viivana kamariin, Äidin ääni päälimmäisenä kaikui .
" Nyt siitä päästiin. Minä sen selväksi tein. Ei tarvitse enää ikinä sitä romiskoa kakkuvatien kanssa samaan aikaan kahvipöydässä katsella. Saa tulla vaikka puoli sukua, ehjäksi sitä ei enää kukaan saa. Ohi on piina. "
Pikkuveikka kera matleenan kamariin toteamaan tapahtunutta.
Oli Äiti tallonut, pomppinut kynttelikön romukasaksi. Ei erottanut alkuperää vaikka kuinka tarkasti tiirasi.
Oli Isä viisaasti vaiti.
Eikä kaivannut Tätikään kynttelikköä. Ei huomannut mitään puuttuvan.
Eikä sitä suinkaan talonväki puheeksi ottanut. Mukulakuntaa oli ankarasti kielletty hiiskahtamasta sanaakaan kyttelikköstä. Seuraukset olivat tiedossa, joten hiljaisuuden vallassa kakku, piparit suuhun tiensä löysivät.
Ei kaivannut kukaan eikä koskaan kynttelikköä.
Hyvin tultiin ilman sitäkin toimeen.
Ihmettelin jo hetken et onkos taas jotenkin muuteltu foorumin käytös sääntöjä'
joihin ei mun käytökseni ylety. Olikin mittarini täys, koska koska piti kirjata ittensä uudelleen
tähän valittujen porukkaan.
Sun Matleena lapsuusperheen tapahtumat olleet melkoisen räväköitä..Äitiä tuntuisolevan pertittynä ,
koska muut perheessä myötäilee.
Oli meilläkin Napakelkka ennen muinoin ,Loimijoen jäällä,,ja sattumuksetkin melkein samanm,oiset.
Kuitenkin me nuijat istutimme kelkkaan ,,jo melko aikuisen Jaskan, joka oli ns kaatumatautinen.
Niin mentiin myös lujaa,, ja Jaskakin tykkäs.
Niin kuitenkin kävi et hän sai kohtauksen ja irtosi kelkasta.. oli pikkupojat huuli pyöreenä kun ei tietty mitä nyt ..
Ohi se muistini mukaan meni ,mutta muistiin jäi,60 v.n takaakin.
Ja toi sun äitis sotkema kynttilänjalka olis vissiin melkoisen arvokas nykyisin.
Näyttäs venäläiseltä messinkijalalta,,Pietarista, joita oli evakkojen tavaroissa.
Hyvää joulua! "kihlattuni"
-
.
(http://img18.imageshack.us/img18/5101/krkajom.gif)
.
-
.
(http://img40.imageshack.us/img40/9976/joulukirkkokorttirauhaa.gif)
Joulun sanomaa luonto julistaa.
Taivas tummenee.
On lumi valkea.
Huokaa lumisena pihapihlaja.
Syttyy tähti kirkas
Kuun Tyttäret soittaa säveltään.
Linnunrata hohtaa
pilviverhoon kuu piiloutuu.
Hiljaa sydämeen rauha laskeutuu.
On Jouluyö.
matleena - 12
.
-
.
(http://img189.imageshack.us/img189/5686/aaaaaaaa1joulur3334.gif)
JUHLA MESTARIN
Tyyntyy tuiskut, viimat talven.
Syttyy tähti, on aatto Joulun.
Puut, pensaat valkopuvussaan
metsän eläimet
ryhtyy Joulua nyt juhlimaan.
Tähti yksinäinen tuikkeellaan
saa lumipuvun kimaltelemaan.
Ihmiskunta rauhaa julistaa
kautta koko maailman.
Käy syntymää Pojan pienoisen
nyt muistamaan.
Kaikk hiljenee työ arkinen.
Juhla kesken talven pakkasten
vie mielen luokse Luojan,
Isän Taivaisen.
Enkelitkin Taivaan juhlaa julistaa
soi riemuin harppu, kitarat.
Maan kansa kirkkoon kiiruhtaa
Luojaansa nyt kiittämään.
Soi virret kauniit Luojan salissa.
On Juhlamieli ihmiskunnalla.
On Juhla syntymän
Suuren Mestarin.
matleena -12
.
-
.
(http://img839.imageshack.us/img839/9158/planeettasielu2usea.jpg)
Tämä on Pleetta Chanores
Me olemme Olostumattomat.
Me emme ole mitään.
Planeetta Chanores on kaiken olostumisen ikiainen alkuasema.
Me emme ole olemassa. Vain mielemme hahmostuu utuna olostumisen ikiaikaisessa odotuksessa.
Olemme aina sekä emme ole olemassa.
Meillä ei ole tietoa esiajoista, ikiajoista, miten alku syntyi, kehiystyi.
On esitetty teorema, kehiytymä, jonka mukaan olisimme toisesta ajasta, kokonaan toisesta galaksista tänne outojen, vieraiden olostusmuotojen siirtymät. Varaosat, varastot.
Niin me käytännössä olemme. Meillä on valtavat maanalaiset laboratoriot joissa kehiystetään varaosia olostumisen muodossa muilla paleetoilla olostuville. Osa meistä on täysin varaosista koestettu, koneita. Nämä eivät koskaan olostu olevana.
Meidän tehtävämme on korvata viallinen olostuminen. Tämän lisäksi olostumme ajoittain uutena yksilönä määrätyllä planeetalla galaksissamme.
Olemme jatkumo.
Meillä ei ole tunteita.
Ne ilmaantuvat vasta olostuessamme. Kuka ne määrittää, kuka valvoo olostumisistamme on hämäryytenä mielessämme. Meille on jäänyt muistiosioon mielle
suuresta Ikiajan kokoamasta utuhahmosta, suuresta Johtajasta. Emme pysty hahmostamaan, olostamaan miellettä.
Me olemme ja emme ole.
Koskaan me emme kuole. Meille on mahdollista vain olostuminen uutena olostusmuotona.
Toisena vaihtoehtona on viallisen olostumisen uudennus.
Me odotamme maan syvänteissä suuren, tuntemattoman Johtajan paluuta. Sen tuntemattoman galaksin uudentumista josta me olemme alkuisin.
Hahmoontumista.
Kuinka kauan me saamme odottaa on merkityksetöntä.
Meillä on, teidän sanamuodossanne, aikaa.
Aika määriteltynä suureena on meille tuntematon mielle.
Kuitenkin Ikiajan dataniaan on ajastettu olostumisaikamme joskus ilmeentyvän.
Silloin me kaikki olostumme.
Yhtäaikaa.
Emme tiedä millaisiksi me olostumme.
Olostummeko teidän määreenne mikaan pahoiksi vai hyviksi. Neutreiksi.
Me odotamme.
Me kohtaamme vielä.
(http://img515.imageshack.us/img515/1624/aaaaaaaa1chan.gif)
DDyycccgqo
Mestari xxxiiiooob
Planeetta Chanores
.
-
.
(http://img707.imageshack.us/img707/5240/joulukirkko.jpg)
http://www.youtube.com/watch?v=cCp_J-BHWEU
Ave Maria Maria Callas
.
-
.
(http://img835.imageshack.us/img835/7036/aaaaaaaa1joluklhja.gif)
.ÄKÄPUSSIN JOULU
Oli Joulunnalusaika nyt.
Valkeat, korkeat lumihanget, paukkuvat pakkaset, tuikkkivat tähdet taivaalla.
Koko mukulankunnan jännityksellä odottama, kiltteyskilpailun, Itsensävoittamisen aika. Eipä tullut matleenalle, ei Pikkkuveikalle näinä aikoina tulleet tappelukset, irvistelyt ollenkaan kysymykseen.
Kilttejä nyt, - niin kilttejä. Kiltteyden takasivat nurkissa Joulun alla kurkkivat Tonttupojat. Näitä väittivät Äiti ja Isä yhtenään talon nurkissa huomannensa. Eikä vai täällä, oli yleinen ilmiö kaikissa syrjäkulman mökeisssä. Äkisti ilmestyi perin kilttejä lapsia kaikkialle.
Joululomalla oltiin.
Oli saatu Todistukset. PikkuVeikkakin ensimmäisensä. Komeili Veikan laulun kohdalla suora viiva. Rovanniemenmarkkinoiden aikaansaannosta oli.
Eipä ilosta Isä hyppelehtinyt matleenankaan laskentonumeron nähtyään.
Mutta nyt.
Jouluaattoa nyt, jännityksllä, vähän pelollakin odoteltiin...
Muistuipa vanhat kolttoset tuiki tarkasti kummallekin mieleen.
Jospa niitä Tontut ei kuitenkaan, kaikkia ainakaan, huomanneet olisi.
Oli kovin kiireistä tämä Joulualusaika.
Kaikki kolot siivottiin, jynssättiin perinpohjin. Tämä siivous osui matleenakin kohdalle. Pikkuveikka ei harjanvarteen, matonkulmaan, vahingossakaan tarttunut. Eikä olisi Isä sitä suvainnutkaan. Pikkuveikka kun sattui olemaan miespuolinen.
Siispä hinkkasi, hankasi, tomutti Äidin apuna vain matleena.
Eikä nipottanut, lähestyi tuo Jouluatto, Pukki tulisi...
Hartaasti ja moneen kertaan oli matleena Joulupukille lahjatoiveensa
esittänyt. Oli väsätty kirjeitä, jätetty ulkoportaalle monet toiveet.
Luistimet.
Ne ne olla piti, kaunoluistimet.
Näki matleena itsensä Jääprisessana sinisssä samettihamosssa pitkin sinistä jäätä kiitävänsä. Uniinkin tuli tuo Jääprinsessa, samettihame. Kovasti uskoi tyttö luistimet saavansa, kovasti oli toivottu.
Nyt sitten kaikkien uurastusten jälkeen oli viimein Aatto koittanut.
Kuusi haettiin, Isä ja Veikka sen kuusen metsästä valitsivat, tiheäoksaisen ja tukevan. Piti kynttilät kunnolla kantaa.
Koristeltiin kuusi. Tässä kohtaa Veikan ja matleenan ote kiltteyspäätökseen jokaikisenä Joulu-aattona, poikkeuksetta, lipesi.
Syttyi armotta riita, kummanko Tähti nyt tänä Jouluna kuuseen latvaan sijoitetaan. Kumpikin omisti oman Tähden, Veikka keltaisen, matleena vihreän. Ja kumpikin muisti, kumpikin tietysti oikein, oman vuoronsa olevan. Asian , riidan sovitteli taas kerran Äiti, arvalla Latvatähti valittiin. Ei sattunut Äitikään muistamaan Tähtivuoroa. Tahallaan ei muistanut, hävinnyt osapuoli olisi armottoman äläkän nostanut.
Jouluateria saatiin sovinnon vallitessa syötyä, kinkut, laatikot, riisipuuro.
Nyt alkoi tämä tukkaa nostattava vaihe, alkoi Joulupukin Odotus.
Vihdoin, pitkän, pitkän odottelun jälkeen, kuului eteisestä kopinaa, kello kilisi, oveen koputettiin. Joulupukkihan se siellä.
Pukki, jota Mirkku-Kolli uunille pakeni, säntäsi, joka sai Nallen rähähtämään perusteelliseen haukkuun. Ei muistanut Nalle edellisiä Pukkijouluja, oli semmoinen koirien muisti.
Haukkumisesta päästiin kuitenkin nopeasti eroon, Nalle ulkosalle toimitettiin. Siellä sitä sopi haukkua. Ei ollut soveliasta Joulupukille mellastaa.
Sairas jännityksestä oli matleenaressu. Saisiko vai eikö saisi toivottuja luistimia. Oikein masuun sattui.
Ensin piti tietenkin vastata jokajouluiseen kiltteys-kyselyyn. Kovasti oli kumpikin kilttinä ollut. Laulua Pukin ehdottaessa, Äiti kiireesti totesi lasten olevan kurkkukipua sairastavia. Ihan kumpikin sairasti, ei ollenkaan nyt laulettaisi, - ei, ei. Joku toinen Joulu sitten. Ällistyi matleena. Ei tiennyt ollenkaan kurkkunsa kipeä olevan. Unohtui kuitenkin tämä nyt hetkessä sairastuminen kun alkoi Pukki Lahjasäkkiään availla.
(http://img138.imageshack.us/img138/6959/aurnkotosiitkukukkalikk.gif)
Alkoi lahjojen jako.
Oli paketti poikineen, Mirkku-Kollille, Nalle -Haukullekin olivat Tontut omat pienet paketit muistaneet.
Kuusenkynttilät loistelivat kilpaa Veikan , matleenan ilosilmien kanssa.
Tuli pakettia monenmoista, vaan alkoi säkki uhkaavasti tyhjentyä.
Säkki pikkkuhiljaa tyhjeni, sitä mukaa kalpeni matleena.
Vielä oli Säkin pohjalla jotain.
Kirje.
Matleenalle.
Tärisevin käsin, itku kurkussa, matleena avasi.
Raha, kortti:
" LUISTINRAHA. "
Hirveä oli matleeenan pettymys. Ei tullut ei, luistimia. Vain raha.
Eikä se ollut ollenkaan sama kuin luistimet, valkeat Kaunoluistimet.
Pillahti tyttö itkuun, suorastaan parkui, suurin osa itkua kiukusta.
Heitti kuoren pirtin permannolle, säntäsi kamariin, hetekaan, suureen ääneen parkumaan pettymystään. Ehti näkemään kiukkunsa raosta isän ällistyneen, pettyneen, surkean ilmeen.
" Mitä sie tyttö nyt, myöhä männää ne lustimet ostamaan. Mitä sie nyt . "
Lustimet, ne Lustimet. Isän sanassa, - Lustimet - olivat tulematta jääneet.
Surkea oli matleenan mieli. Kiukusta lähinnä, ei meinannut loppua parkumisesta tulla ollenkaan.
Viimein saatiin matleenan päähän mahtumaan, ei voinut lustimia sovittamatta ostaa.
Niiskutti tyttö jo viimeisiään, - nyt ymmärsi.
Ja häpesi. Kovin häpesi matleena.
Pyyteli anteeksi, selitti.
" Älä sit , tyttohyvä, nyt ennää. Kyl mie ja Äiti ymmärrettää. Vaa ku ei voia ilman koittamista ostaa. Niinhä me männää het arkpäivän hankkimaa. Olha se siul pettymys, ymmärrettäänhä tuo. Myöpä kahestaa kaupunkii lähetää. Lustinpuotii."
Kultainen, kiltti Isä. Sai taas matleenan järjettömän kiukunpuuskan parhaimmin päin seliteltyä. Vähätteli ihan maanrakoon, kuin ei mitään olisikaan tapahtunut.
Uskoi jo matleena itsekin, ettei ollenkaan koko kiukunpuuskaa olisi ollutkaan.
Pikkuveikkakin ihmeissään kesken uusin Autojnsa kanssa pörräämisen lopetti.
Matleenaa ällistyneenä tuijotti. Mikä sen nyt oikein tuli. Ihan oli tyhmä, olihan rahakin jo valmiina. Senkun ostaa. Outoja nuo likat.
(http://img837.imageshack.us/img837/5910/aurinkoniiaus.gif)
Jatkui Joulu-aatto. Matleenakin jo täysin pettymyksestään tointunut.
Niin piti Isä, tietenkin, lupauksensa. Vieläkin hävetti matleenaa. Kuinka oli voinut edes muuta uskoa.
Kaupunkiin matkattiin, luistimet hankittiin. Tosin olivat luistimet kolme-neljä numeroa liian suuret, kasvun- ja sukanvaraa oli oltava.
Vaan hyvin sujui luistelu joen jäähän lapiodulla pikkuisella jääpläntillä niillä liian suurillakin. Oikein hyvinkin sujui.
Tämän Kiukkusäkkinä olemisensa muistaa matleena aina, joka Joulu.
Muistaa muulloinkin, mutta silloin viimeistään.
Koetteli muutama aika taaksepäin luistimiaan, liian suuret olivat jalkaan vieläkin.
Silläpä ei ollut silloin merkitystä.
Eipä ole nytkään.
Ei luistele matleena enää.
Aikoo luut ehjinä säilyttää.
.
-
.
(http://img248.imageshack.us/img248/7088/aaaaaaaa1uusikarvinen12.gif)
.
-
.
(http://img502.imageshack.us/img502/4574/alkunoitamaisema.jpg)
UNEN RATSU
Taa Sinivuoren laskee päivä.
On edessä ilta tumma.
Vaihtuu yöksi ilta hiljainen.
Kuu noussut, luo hopeaa. Tähtien kirkas silta.
Linnunrata himmeä taivaan kannella kaartaa.
En unta saa.
Virta tuskien virtaa.
Tää tuttua on, öisin tuntenut
uni karttaa, luotani paennut.
Nukahdan, valveille havahdun.
Kuullut oon äänen oudon.
Se kutsuu rantaan vaeltamaan.
Unipursi ehkä on suotu.
Läpi heinikon kuljen, kasteisen,
Yö , nuppunsa kukat sulkeneet.
On metsä Unen nyt Valtakunta.
Vaiti, hiljaa kaikki unessa on.
Lepää luonto, ihmiskunta.
Hiljaa rannalle saavun,
Untako näin.
Seisoo rannalla ratsua kaksi.
Unen Ratsuiksi tarkoitettu.
Toinen musta, toinen siivekäs rusko.
Hiljaa seisoo, kuin taivaasta suotu.
Kuka lienee. Tuntee tuskani summan.
Mitä tehdä nyt, tiedä en.
Onko tarkoitus ratsun selkään,
Unen Valtakuntaan valkeaan lentää.
Tumma on yö, virran kohina kuuluu.
Äkkiä olemus ratsun muuttuu,
Lentää luokseni, katseensa käskee
satulaan nousemaan.
Pelkään. Kammoan.
Outo pakko mun satulaan ajaa.
Ma nousen siivekkään satulaan
Jää toinen partaalle virran.
Tartun ruskeaan, valtavaan harjaan.
Ylemmäs, yhä ylemmäs öistä taivasta
kohoaa ratsuni unen siivin.
Aamurusko mereltä nousee,
purppurapilvet taivaan.
Yö pakenee.
Hiljaisuus selässä ratsun.
Tiedä en kaunko nukkunen.
Ratsun virralle tunnen laskeutuneen.
Unen Ratsu, Unen Valtiaan lähettämä.
Levon suo
Maan pienillle Unettomille.
Matleena -12
.
-
.
(http://img11.imageshack.us/img11/6685/ilmaoorumi1k.jpg)
YKSIN
Taivaan Isä,
ohjaa askeleeni.
Elon polkua mun kulkeissani
Pimeässä yksin harhailen.
Mua suojaa. En harhaan astu.
Sattuu, tien väärän valitsen.
Tien leveän, helpon astella.
Tie oikea on vieressäni,
siltä suljen minä silmäni.
Tummiin pilviin päivä peittyy.
Myrskytuuli kulkee ylläni.
Polku tummaan yöhön heittyy.
Yksin olen, täysin eksyksissä.
Mun valintani, tieni väärässä.
Ei valoa, ei päivän kajastusta.
Näytä suunta, näytä oikea
jotta osaisin ma kotiin kulkea.
Rukoilen, pyydän, tieni ohjaa.
Polkuni mun Valoon johdata.
Tummaan pimeään en halua.
Eksyn siellä ilman apua.
Älä yöhön pimeään mua vie.
Älä polulle, syrjään jätä.
Taivaan Isä, mua suojaa.
Auta avutonta, omaa lasta.
Pyydän, mulle suo sa apusi.
Auta.
Kuivaa kyyneleeni.
matleena -12
http://www.youtube.com/watch?v=Zmu4Qu23JEY
kristallivirta
.
-
.
(http://img824.imageshack.us/img824/6448/aaaaaaaa1haukunkakkakul.gif)
.
HAKUN KAKKAKULTA
Vaikka miten teki matleenan Joukkojen mieli alvariinsa Mummolaan lomilla sekä viikonloppuina matkustaa, oli joskus uhrauduttava, toisiaan oli Lokeroasuntoon jäätävä viikonlopuksi.
Lomalla se ei olisi tullut edes uniin. Ei mitenkään kävisi Metropolitaniin jäännit, lomanvietto, kysymykseen.
Johan siitä olisi kaamea, hirveä Hirmumyrsky peräti, noussut.
Oli Pojalla nämä Tiikkereiden Edustusharkat ajanviejinä, kulukkina, mutta matleenalla ne tahtoivat viikonloput väkisinkin kunnolla suivannuuttaa, kyllästyttää.
Ei aina jaksanut rätti kourassa Lokeroakaan siivoskella, järkikulta tässäkin
asiassa päässä pidettävä.
Vaan olipa matleena tutustunut nuoreenpariin, riiustelevaan, jonka luona sopi vierailla ja jotka vastavuoroisesti sitten matleenan Lokerossa kyläilykäyntejä suorittivat.
Olihan sitä muihinkin kanssakulkijoihin tutustuttava, oli Poikakin alati Harkkoihin menossa tai tulossa, oma oli kaveripiiri Pojallekin jo kerääntynyt.
Haukusta ei ollut seuranpitäjäksi, matleena oli Haukulle ilmaa, näkymätön, paitsi ruoka-aikoina, Ruokinta-Automaattina.
Ja Rottavaari Miumingistä ei seuraa sitäkään vähää.
Joten ihan kiitoksella, mielisssään oli tuttavuudestaan tähän riiuupariin matleena.
Taas oli Lokero-Lauantai, oli mateena riiaajat, Raijan ja Aarnen saunomaan kutsunut.
(http://img545.imageshack.us/img545/6194/kukatkauniitvihr.gif)
Oli jälleen viikonloppu koittanut.
Jälleen oli, niinkuin koko kesän melkein oli ollut, kaunis Suvisää.
Aurinko hehkutteli kultiaan pilvettömältä taivaalta, linnnut Lähiöpuistossa liverryksiään melkein taukomatta kuuluville lurittivat.
Oli Suvi, mitä kaunein Suvi.
Viikonlopuksi oli nyt Metropolitaniin matleenan työkiireiden takia ollut pakko jäädä, ei Mummolamatka nyt onnistunutkaan. Poika alkuun murjotti, väitti Pappahuimannin ihan laiskistuvan sekä ikävissään voisi vaikka syömästäkin lakata, huonosti Pojan mukaan nyt asiat etenivät. Huiti luurangoksi Pappa laihtuisi, ei tiedä mitä seuraisi vielä tästä Metropolitaniin jättäytymisestä.
Matleena ilmoitti kuitenkin eriävänä, vankkana mielipiteenään, ei Pappa yhden viikonlopun poisjäännin Huimannina olonsa takia sentään nälkäkuolemaa kokisi, vaikka olisi Poikaa miten ikävä. Ja taas ensi viikon loppunahan matka Mummolaan suunnattaisiin.
Nyt sensijaan tulisivat Raija ja Aarne kylälemään saunomaan. Tästä Poika innostui, toimi Aarne Pojalle oivana miehenmallina. Oli Pojalla toki omakin Isä olemassa, mutta eipä tämä suuremmin Pojan touhuja seuraillut, ei kiinnostusta oikein riittänyt. Niin oma Poika kun kysymyksessä olikin.
Hyvin pärjäsivät Poika ja matleena kahdestaankin, ehkä paremminkin. Säilyi ainakin sopu .
Alkoi Matleena saunavateja, vihtoja valmiiksi jo laittelemaan. Sauna oli Talon kellarissa, Taloyhtiön yhteinen sauna, muttta lupa oli vieraitakin omalla vuorollaan saunottaa.
Joten saunavieraat saapuivat, kovat löylyt otettiin, sekä mies että naisporukoissa. Pääsi Poikakin nyt Aarnen, miehenmallin saunakaveriksi, aina matleenan kanssa kahden saunottu. Vielä, mietti matleena joskus.
Saunakahville siitä suoriuduttiin. Haukkkukin vieraskoreudessaan malttoi jotakuinkin, tavoistaan poiketen, alati pompottelamatta, -ylös-alas-ylös-alas-, olla.
Aarne pelaili Pojan kanssa lautapelejä, ratki- innoissaan peliseurasta oli Poika.
Raija kera matleenan kahvipöydässä istuskeli, nyt oli käsiteltävä kaikki juorut, varmat sekä epävarmat. Pääasia että uusimmat tietoon saatiin.
Kuka nyt seurusteli kenenkin kanssa, kuka oli riidellyt, sitä rataa jaksettiin asioita tärkeysjärjestykseensä asetella.
Tuli siihen kahvipöydän viereen Haukkuin, sekin tapoihinsa kuului, norkoilemaan, josko jotakin tipahtamaan sattuisi .
Mikään ei olisi Haukkua pois pidellyt, ei maanjäristys, ei talon sortuminen. Niin oli vakitapa tämä pöydän vieressä kerjääminen Haukulla. Ei onnistunut Poikakaan tapaa pois kitkemään.
Raija , eläinrakas kun oli, Haukkua silitteli, kehui. Hyvä kun ei pussaillut Koiraa innossaan. Haukku sensijaan Raijan käsiä nuoleskeli, kuului kerjuutapoihinsa sekin.
Yht`äkkiä kuului pieni klik.
Matleena kysymään , mikä se emahtoi olla, putosiko kenties jotain.
"Ei pudonnut, Haukku innoissaan otti ja nielaisi yhden amuletin tästä roikkuvasta rannerenkaasta, ei se mitään."
Näin sitä tuumaili Raija.
Vai ei mitään. Vaan kyllä nyt vaan ei-mitään. Ensinnäkin ketjussa oleva Amuletti, pieni ankkuri, oli aitoa kultaa, toisekseen ei ollut matleenallla aavistustakaan mitä tapahtuu kultapaloja nieleksiville koiratytöille.
Ei ollut kokemusta, kultaa ei paljon matleenan huushollissa, irrallaan ainakaan roikuskellut. Eikä ollut muutenkaan.
(http://img717.imageshack.us/img717/4127/aurinkokiukkumusta.gif)
Nyt lyötiin kaksi tyhmää päätä yhteen.
Mietintä alkoi, mitähän nyt oikein pitäisi asialle, Haukulle, kultaa mahassaan kanniskelevalle tehdä.
Raija viisaampana päätteli, kun se on sinne mennytkin, tulee luonollista teitä, poiskin.
Siis julistettiin Haukun kakkakasa seuravana ja sitä seuraavana päivänä Puistossa hukkaamiskieltoon. Matleenan oli nyt kasat tarkkaan kaiveltava, korua etsittävä. Ainoa tapa olisi tämä, tosin ei erityisen houkuttelevalta tuntunut.
Saunavieraat illan yöksi vaihtuessa , Poikaa lujasti halailtuaan, tämän lisäajan mankumisesta huolimatta, kotipuoleen ajelemaan lähtivät.
(http://img811.imageshack.us/img811/6666/aurinkoepluulo.gif)
Koitti, valkeni sauraava aamu.
Kakkakasojen kaivelemisaamu.
Matleena puistoon kera Haukun, Kultapalan, aamulenkille suunnisti. Mielessään hartaasti toivoi, ettei kovin montaa ulkoilijaa olisi, toisia koiranulkoiluttajia samaan aikaa puistoon ilmestyisi.
Osottautui toive turhaksi.
Kaunis ilma ylenmäärin kansaa vapaapäivänä houkutti puistoon aikaa kuluttamaan, ulkoilemaan.
Oli varusteena keppi, jolla kaivuutyö suoritettaisiin, kunhan Haukku ensin sopivan paikan vihdoinkin, loputtoman nuuhkimisen jälkeen hyväksyisi.
Onnistuihan se kasan vääntö viimein.
Matleena kiiruulla, sivuilleen vilkuillen, kasaa tikulla kaivelemaan. Vilkuilu oli turhaa, useat ulkoilijat huomionsa, tarkan katseensa, outoon tönkimiseen, koirankasankaiveluun, huomionsa kiinnittivät.
Ei ollut silloin tapana Haukkujen kasoja mukaansa korjailla., saati tutkiskella.
Joten ansaitsematonta, matleenan mielestä, kohtuutonta huomiota matleenan kakkakasa- tutkiskelu herätti.
Vaan onnistui haku, onnistui kuin onnistuikin.
Haukun viimeisen ponnistelun tuloksena kasan päällimmisenä ihan kiilteli se kaivattu, nielaistu koru, Kultainen Ankkuri.
Nyt ei matleena kahta käskyä tarvinnut, Haukulle lahjoma- kotiinpaluukeksit kitusiin.
Kotiin kovalla kiireellä, pois ihmisten silmistä koirankakkakasoja kaivelemasta.
Juoksuksi pistettiin, oli pois puistosta ymmärrettävä kova kiirus. Ei taakse vilkultu.
Kotona koru tiskiin, kuin uusi tämä kultapala oli, kimalsi ja kiilsi.
Sai Raija seuraavana lauantaina kultakorunsa takaisin, Haukun mahassa lenkin heittäneeenä. Nyt tiedettiin sekin, ettei sulata Koiruuksien maha kultaa, vaikka kaikenlaista muuta sinne kuulumatonta hyvinkin pystyy sulattelemaan.
Hyvä se oli tämäkin tieto hallussa, jos Haukku vaikka kuinka innostuu kultapaloja nieleksimään, ahneuksissaan hyvinkin.
(http://img96.imageshack.us/img96/5910/aurinkoniiaus.gif)
Tulipa nyt esiin se vanha totuus,
Ei ole koiraa karvoihin katsomista,
voivatpa hyvikin jopa kultaa sisältä olla,
Nämä Koiramaailman edustajat.
.
-
.
(http://img191.imageshack.us/img191/9617/meripun07.gif)
VEREN MERI
Suden Yö.
Hiekka valkea.
Vie askel kohti merta.
Kauhistun. Meri, veripunainen
huojuu, aaltoilee, soljuu rauhaton.
Hirviötkö mailta Manan saapuneet.
Vaiko Muukalainen tähtien.
Merta kauhun katselen.
Raivo valtaisa.
Tumma, outo Väki vaeltaa meren aalloilla.
Jostain kuulu vaikerrus, itku hiljainen.
Kovenee, se voimistuu, kaiun Kalman saa.
Vainajatko, mereen, tuhoon vaipuneet.
Aallot meren lainehtii, meriverta huuhtelee.
Kauhu huutoon avautuu.
Aika viimeinen.
Ihmiskunta verimereen, tuhoon katoaa.
Häilyy joukko tumma meren aalloilla.
Helvettiä meren kauas pakenen.
Laitaan metsän saavun, katson taakseni.
Siellä yhä verimeri, meri Manan lainehti.
Totta onko, - vaiko nähnyt harhaa.
Koskaan ei selvenne missä meri punainen.
Uskon, jossain on meri Ikuinen.
Meri verinen.
matleena - 12
.
-
.
(http://img191.imageshack.us/img191/9617/meripun07.gif)
VEREN MERI
Suden Yö.
Hiekka valkea.
Vie askel kohti merta.
Kauhistun. Meri, veripunainen
huojuu, aaltoilee, soljuu rauhaton.
Hirviötkö mailta Manan saapuneet.
Vaiko Muukalainen tähtien.
Merta kauhun katselen.
Raivo valtaisa.
Tumma, outo Väki vaeltaa meren aalloilla.
Jostain kuulu vaikerrus, itku hiljainen.
Kovenee, se voimistuu, kaiun Kalman saa.
Vainajatko, mereen, tuhoon vaipuneet.
Aallot meren lainehtii, meriverta huuhtelee.
Kauhu huutoon avautuu.
Aika viimeinen.
Ihmiskunta verimereen, tuhoon katoaa.
Häilyy joukko tumma meren aalloilla.
Helvettiä meren kauas pakenen.
Laitaan metsän saavun, katson taakseni.
Siellä yhä verimeri, meri Manan lainehti.
Totta onko, - vaiko nähnyt harhaa.
Koskaan ei selvenne missä meri punainen.
Uskon, jossain on meri Ikuinen.
Meri verinen.
matleena - 12
.
Kevennäs ny matleena proossaas kevääksi.
Ei se sovi et juri kun on raskaista jouluruuista päästy,
niin sinä tarjoilet hengenravinnoksi noin kaloripitoista
hörpättävää"
Reikäleipiä jo pureskellaan..
-
.
(http://img41.imageshack.us/img41/147/aaaaaaaa1rakastunut6667.jpg)
PORKKANAT
Kuten arvata saattoi,
kulkivat puheet ja juorut kylällä Ädin puheen pitämättä jättämisen seurauksena melkoisena mylläkkänä.
Juorumylly pyöri.
Näistä Enon juhilsta joissa repesi Äidltä hame takaosastaan halkipoikki.
Arvailuja suuntaan jos millaiseenkin esitettiin. Milloin oli liikaa liikuttunut Enon saamasta huomiosta, milloin jopa menettänyt puhekyvyn tykkänään. Olipa kylän pahin juoruakka esittänyt vahvana mielipiteenään, Emma - sisar oli yksinkertaisesti niin juovukkeessa ettei sanaa suustaan saanut.
Kuuluipa puhekykynsä nyt tykkänään, lopullisesti menettäneen.
Matleenaa sensijaan kehuttiin, glooriaa suitsutettiin yltäkyllin. Olipa siinä Äidistään huolta kantava tytär, esimerkki oikein. Hetkeksikään ei Äitivanhaa yksin jättänyt, tiiviisti kantapäilllä koko ajan kulki, herkeämättä. Jottei vanha Äitimuori vain pihamaalla kontilleen lankeaisi. Eihän siitä boolista takuuseen voitu mennä.
Ensin Äiti kimpaantui, sitten nauroi. Ensinnäkään ei Äiti ollut vanha, toisekseen ei ollut lähelläkään lankeamista tasaisella pihanurmikolla. Antoi Äiti juttujen, juorujen olla, ajanmittaan saisivat kyllä tähdelllisempää puheenaihetta. Mutta matleenaan, Äidin sanassa rytkyihin, ei Äiti Juhlien jälkeen sormellaankaan suostunut koskemaan.
Oli Opin saanut.
Eno - Pikkuveikka oli jo aikuiseksi melkeinpä varttunut. Kävi polkupyörällä ralliharjoittelu sorakuopalla jo täysiään, meno oli melkoinen naapurin Hiljaisen merirosvon Tanelin kanssa yhdessä trialia harjoitellessa. Tavoitteena kuulemaan mukaan Suomenmestaruus. Vaatimattomasti.
Olipa Veikalle annettu melkomoinen erityisvapaus, kesän aikana sai Veikka saunakamarissa asustaa ja yöpyä. Ja tastähän oli Veikka sanomattoman ylpeä. Oli Veikka nyt virallisesti melkein aikuiseksi tunnustettu. Polvihousut nurkkaan heitetty.
Eipä suotu matleeenalle aikoinaan tätä saunakamari-asumisoikeutta. Ei sitten millään. Tuvanvieruskamari oli ehdottomasti ainoa sovelias tyttären nukkumapaikka.
(http://img405.imageshack.us/img405/727/aviljamikukka.gif)
Kesä kului, rauhassa elettiin, mitä nyt Wilijami-Tarinoitsijan yllättävät vierailut, luonnollisesti Korpi-Paarin kautta, Annilta salaa poikenneena, arkea ja pyhiäkin piristivät. Tarinaa Ylykämiehellä riitti, aina uutta selvitettävää. Vaan kummasti
Hieroja - Anni Suluhonsa Korpi-Paari vierailut sieti. Ehkä oli osuutensa myöskin Wiljamin aikaansaavuudella, oli Wilijami ensiluokan työmies, satuiluistaan huolimatta.
Näin kului kesä, koitti Aurinkosuven jälkeen samanvertainen Aurinkosyksy.
Puiden lehdet punaista, keltaista, oranssia ruskaa hehkuivat, nurmi vähitellen kullanväriseksi kellastui. Kaunista oli, ei juuri sateet syksyn värejä piiskanneet. Hyvin kävi pihamaalla vielä oleskelu, aurinko vielä pientä leikkijää, Poikaa, lämmitti.
Viljat, heinä jo korjuuseen saatu. Kasvimaiden , porkkanoiden, muiden juureksien nosto oli edessä. Sepä ei liikoja voimia eikä aikaa kuluttanut, naisten hommiin lukeutui ilmanmuuta.
Vielä ei kuitenkaan nostohommiin ryhdytty, maassa , penkeissään vielä rehottivat porkkanat, punajuuret, nauriit ynnä muut.
Lähiaikoina sitten Äiti sekä matleena nämä kellariin talvenvaralle urakoisivat. Vietettiin oikeastaan aikaa melkeinpä laiskotellen. Paitsi Poika sekä kukkapenkkien kaivuuseen erikoistunut Haukku. Poika jaksoi ratsastaa väsymättä Pappahuimanillaan pajupuskissa.
Haukku jaksoi väsymättä Äidin kukkapenkkejä kaivella. Ei tehonneet tunneleiden tähän kaivamis-innostukseen Pojankaan, Puolijumalan kiellot.
Tämä kaikki oli vanhaa tuttua jo, Pappa ratsuna, Haukku kaivurina.
Peräti olisi kummasteltu, mikäli kumpikaan oli erikoisharrastuksensa ykskaks hylännyt.
Nyt kokivat kuitenkin Äidin huolella vaalimat, tarkasti kasteluvetensä, kanakakkansa ajallaan saaneet porkkanat, koko porkkanapenkki, erikoislaatuisen kohtalon. Ei olleet nyt syynä Haukun myyrätunneleiden kaivuut.
Oli asialla tälläkertaa isompi Otus.
(http://img823.imageshack.us/img823/4127/aurinkokiukkumusta.gif)
Ensin sen huomasi Pappa.
Aamusella varhain, hyyskäreisullaaan, maisemaa pihamaalla tapansa mukaan silmäili, valtakuntaansa ihaili. Kelpasikin hyvin tarkastella, oli järjestyksessä, oivassa kerrassan kaikki. Aurinko vinoja syyssäteitään maahan asukeille vielä hehkutteli, kilpaa loistelivat aamuauringossa värikkäät syyslehdet.
Katse myös kasvimahaan osui, erkoisesti porkkamaahan Papan katse nyt kiinnittyi. Ja olipa siinä nyt katsottavaakin. Oli oiken taivasteltavaa.
Porkkanat viivasuorissa riveissä kuten ennekin penkeissään, vaan olipa eroa nyt iltaiseen porkkanaamahan, oli paljonkin. Perin oli huomattava ero.
Iltasella penkissä mullan pettämänä kasvaneet porkkanat sojottivat nyt kaikki järjestään, varsi maahan, multaan peitettynä, oranssinkeltaiset porkkanapuolet ylöspäin, jokaikinen tikkusuoraissa riveissä.
Olivat porkkanat yön aikan nurinkurin käännähtäneet.
Outoa ilmiötä pappa tuijotteli, ei ensin silmiään tahtonut uskoa, kuvitteli yönjälkeistä unta vielä näkevänsä, harhoja peräti.
Tupaan siitä Pappa kiiruulla, taakseen vilkuillen, Äidin katsomaan porkkapenkkiä, väenväkisin ulos tahtoi. Äidin kummastellessa mitä ihmeen katsomista nyt yhdessä tavallisessa porkkapenkissä olisi, kehoitti Pappa varovaisin sanankääntein, nyt pirttilattiaa vilkuillen, Äitiä vain nyt ulos tulemaan ja katsomaan.
Äiti meni, totesi saman kuin Pappakin. Ylösalaisin olivat penkissään porkkanat yön kuluessa päättäneet asentoaan maassa vaihtaa..
Varma oli, ettei itsestään nämä porkkanat penkissä kääntyilleet, joku vitsinvääntäjä tässä asialla oli ollut.
(http://img651.imageshack.us/img651/7889/porkkana2ylsl.gif)
Lukuisten kyselyjen, kovistelujen, jopa uhkailujen jälkeen Veikka tunnusti.
Oli hauska vitsi kuulemma. Asiasta ei Veikalle äkäilty, ei ollenkaan, päinvastoin.
Oli Veikka huomaamattaan, ei ottanut huomioon porkkanapenkissä yöllä touhuillessaan, säästi Äidiltä ja matleenalta maasta nostamisvaivat.
Vaan hssunkurinen näky olivat porkkanat penkistä oranssikeltainen juuripuoli, porkkanapuoli taivasta kohti sojottessaan.
Äiti äityi ihmettelemään ,mikä melkein aikuista Veikkaa oli noin lapsettanut. Tahtoiko vielä Pikkupojan leikkeihinsä palata, jo aikainen mies. Kovasti ainakin tuntui Veikkaa yöllä temppu kiinnostaneen. Eipä siitä vahinkoa kellekkään, ei millekkään tullut, helppo oli porkkanat nyt penkistä kellariin keräillä.
Veikkaa tuntui tempauksensa kuitenkin hiukkasen nolottavan, ei pahemmin selitellyt vaikuttimiaan.
Sensijaan kehoitti Äiti Veikkaa tulevinakin syksyinä samoin toimimaan, eikä nyt tarvitsisi yöaikaan salaa penkissä kaivella, voisi reilusti päivännäöllä porkkanat nostella kuivahtamaan. Kun kerran taipumukset noin vahvasti porkkanannostoon viittasivat.
Turha siihen oli yöuniaan menettää.
Reilusti päivällä vaan.
Ensi syksynä sitten.
.
.
-
.
(https://encrypted-tbn1.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTaVHcQy0myMho8skw4gJQTgnN1sSoTY30q9McbwYPQya_MbEeNgA)
AAMU
Olen sudenkorento.
Herään aamuun kevään varhaiseen.
Unessa kaislat. Ei heränneet vuokot.
Uinuivat aallot.
Siipeni hopeat avasin, lennän korkeuksiin
Työtä ihailen suuren Mestarin.
Rannaton ulappa meren, taivas sininen.
Näen purppurapilven merestä kohoavan..
Saan nähdä sinisen meren, maan vihreän.
Näen kukkivat kukat, näen jokien suut
mi vapaana juoksee, ruohon kasteisen.
Kaikki työtä Mestarin. Iloksi ihmismielen.
Kiitän Luojaani elämästä.
Kiitän Luojaani keväästä.
matleena -13
.
.
-
Ihania runoja sinulla,oikein nautittavia.Kiitos!Taidat olla ihan alan ammattilainen.Olet tuolla www.rakkausrunot.fi laittanut teoksiasia.Suosittelen!
-
.
(http://img16.imageshack.us/img16/734/kauneinruusu.gif)
Paris 20. 1 13
Ihana, tuleva Miniäni Clara
Rakas, tuleva Tyttäreni. ( ent. Klaara )
Olet varmasti hämmentynyt kun tämän saat.
Minulta, tulevalta, rakkaalta anopiltasi.
Minä en millään muotoa halua sekaantua avioliittoonne. Rakkaan ainoan Poikani, sinun, jonka nyt Sinut vaimokseen hyväksyy.
Sivumennen sanoen tuttavien varoitteluista huolimatta. Ne voi kuitenkin jättää omaan arvoonsa, eihän niillä ole merkitystä . Pikkuseikka.
Olen kuitenkin kovin tätä liitttoa miettinyt. Ensinnäkin on kyseessä minun ainoa Poikani Jimmy,.joka on suunnattoman rakas minulle, Äidille. Olen varma jotta myös Jimmy tuntee samoin Äitikultaansa kohtaan. Olen varmasti itsekäs, mutta en usko sinun pystyvän minua sivuuttamaan. Ei kannata loukkaantua, tämähän on vain mitätön pikkuasia. Luonnollinen.
Toivon että olet kuulianen, tottelevainen vaimo Jimmylleni. Jimmy on näet tottunut huolenpitoon. Ehkä , myönnän liikaakin. Laitankin nyt sinulle muutaman vinkin joita toivoisi sinun noudattava.
Ensiksi Jimmyllä on oltava puhdas paita , sukat joka aamu.
Silitetyt, sukatkin.
On huolehdittava jotta kaikki kylpyhuoneessa on kunnosssa, lämmitetty parranajovesi laventelituoksuisena, kylpy, männynhavu, valmiina.
Ruokailuista opastan senverran jotta Jimmyn, joka on hyvin vaatimaton, lempiruoka on tartar-pihvi. Siis raaka jauhelihapihvi kananmunalla. Priima, paistilihaa tienkin. Jälkiruokana demoisoon
päärynät liekitettynä . Kaurapuuro tai muu senkaltainen proletaattiruoka ei tule missään nimessä kysymykseen.
Jimmy polttaa vain kuuubalaisia sikareita. Jimmy juo vain V. S.O P -konajakkia. Partavesi on Brut.
Ei mikään muu. Asusteet, puvut, kaikki tilataan Pariisista Hermekseltä.. Hätätilassa Stocmidrinin Buotigue Helsingissä.
Levolle Jimmy menee tasan klo 21.00. Ei aikaimeemi eikä myöhemmin. Aina tasan klo 21.00.
Herää toimistoonsa klo. 7. 00 . Sekin on tasa - aika.
Sinulla on paljon opittavaa tässä tärkeässä vaimon osassasi. Jimmyn hyvinvointi jatkossakin on minulle omaa itseäni tärkeämpää. Olen varma että edesmennyt Papan hyväksyy opastukseni. Olen myös sinun, tyttäreni, hyväksynnästäsi varma . Käytte joka sunnuntai lounaalla luonani. Jimmy ei saa luulla jotta Maman olisi Jimmycherien hylännyt. Vaikka tavallaan Jimmy nyt minut hylkää. Sinut omakseen ottaa.
Näin meidän tyttöjen kesken, en olisi sitä ikinä uskonut. Nyt kun on näin kuitenkin käynyt, olen varma että meistä tulee mitä parhaimmat ystävät.
Au revoir, cheri
(http://img829.imageshack.us/img829/8505/aaaaaaaa1m22.gif)
Madame
Madam Madlen
Hotel Hilton
Paris
Frangoise
.
-
.
(http://img209.imageshack.us/img209/5147/aalyyrades.jpg)
Tämä on Planeetta Lyyrades.
Toinen aurinkokunta.
Ihmiskasviplaneetta.
On tapahtunut vaikea mutaatio. Me muunnuimme täydellisisesti ihmisolion kaltaisiksi.
Ikiaikojen hämärästä alkuajasta on himmeä muistuma. Ajasta jolloin olimme kasveja meillä ei ole dataniaa.
Toiselta Planeetalta saapuneet Valtiaat kehiyttivät meidät. Valtavat laboratorit täyttivät Lyyrideen paladen.
Trilioonoja kestävä kehitys ei onnistunut täysin. Meiltä puuttuu ihmisolion puhekyky. Meiltä puuttuu tunne sääli. Sen tilalle kehiytettiin loistava datanian, tieto,, muistikyky. Sekä ylimaallinen äly. Näiden avulla olemme kehiyttäneet Lyyridestä aikakulussa valtavasti.
Olemme aurinkokuntamme johtavin planeetta, Valtias.
Korvauksena hirvittäistä kehiytsperoodesita. Meillä säilyy alitajunnassamme hirvittävät muistot, tuskanhuudot. Nämä ovat kuitenkin syvällä, ei häirintää.
Me teemme matkoja, tiedusteluja avaruusaluksillamme toisille planeetoille. Luotain-vaiheen olemme miljoonia vuosia menne jo ohittaneet. Aluksemme, caardet, ovat miehitettyjä. Näemme kuulemme kaiken. Kaikki on dataniassamme.
Olemme aloittaneet vieraan aurinkokunnan tutkimisen. Luotaimemme ovat matkalla Maaplaneetalle. Tämän mahdollistaa aikasiirtymä. Kun luotaimemme palaavat tiedustelulta, päätämme onko Maapalnetta sopiva meidän olostukseemme. Planeetta Lyyridees tarvitsee lisäpaladea, asumistotilaa.
Mikäli Maaplaleetta on sovelias me omiutamme sen.
On kaksi vaihtoehtoa, te tai me.
Valinta on tehtävä pian.
Valinta on selvä. Te olette alkaeellinen rotu, te tuhoudutte.
Lamautamme tärkeät viestimenne.
Te ette voi estää. Tuhoudtte.
Me emme varoita.
Me tulemme.
Aika on tullut.
(http://img838.imageshack.us/img838/5486/aaaaaaaa1lyyrttt1000.gif)
Xorondes
Valtias, Lyyrides 09QQ
datania 3====
.
-
Aika on tullut.
Aika on tullut älyllisten, poistua.
Lyyrades, Xorondes, Lyyrides ja Älyffidees jää, naatiskelkaa.
Datania
Zic Zac Zöö
-
.
(http://img827.imageshack.us/img827/7530/aliisedelaa.jpg)
Isebel
Aavistukset.
Me olemme Planeetta Isebel.
Me olemme Aavistukset.
Toinen aurinkokunta.
Meidän sininen aurinkomme on Cereos.
Ikiajakojen kuluessa tapahtui mutaatio. Menetimme kyvyn ajattelu.
Me tyydymme olostukseemme, Ikiaikojen Suuri Valtias päätti näin.
Me emme ole hahmoissamme kiinteitä, me ilmenemme savuna, usvana. Sumuverhona. Meitä ei voi havannoida.
Dataniaa ei meillä ole. Elämme hetkessä. Ajattelukykymme on alkuaikojen kyky. Tuhoutunut Ikiaikojen mennen. Me aavistamme tulevan. Meiltä puuttuu kyky muistaa.
Siksi emme muista menneitä Ikiaikoija. Sagamme kertovat medän olevan tuote, Suurten Avaruuksien Valtiaiden koestus. Emme usko sagaamme. Aavistusta ei voida meidän käsityskykymme mukaan kehiyttää.
Uskomme Suuren Valtiaan luoneen meidät.
Suuren Valtiaan luokse Siniseen Hämäryyteen me loppuessamme palaamme.
Me ajelehdimme avaruuden pohjattomasssa yksinäisyydessä. Aavistelemme. Aaavistuksemme eivät koske Ihmisolioita.
Heidän kanssaan ei meillä ole mitään yhteistä.
Aavistuksiamme ei voi käyttää delfoina. Ihmiskunta ei niistä hyödy. Ne koskevat vain meitä itseämme.
Mekään emme niistä hyödy.
Emme tiedä miksi olostumme.
Me ajelehdimme Suuressa Tuntemattomassa.
Olemme tyhjyys.
Hyödytön.
Milloinkaan emme kohtaa.
(http://img593.imageshack.us/img593/2415/aaaaaaaa1isebelteksti.gif)
Isebel Aikakirjat 30089 ¤¤¤¤¤¤¤¤00
Jaardiaika 00099¤¤¤
.
-
.
.
(http://img18.imageshack.us/img18/4365/aastrastrekpalneetta.jpg)
Planeetta Cobeltec
Robottoplaneetta.
Täydellinen koneennus.
Me olemme täydellisiä koneita. Täydellisiä robottoja.
Meidät kehiytti , robotosoi ihmisolioiden kaltaiset, olostuneet, avaruudesta saapuneet vieraat Valtiaat.
Olimme aluksi kopiota ihmisoliosta. Me tunsimme, ajattelimme. Nämä kyvyt häviytettiin. Emme tarvinneet niitä. Pystyimme orjistumaan Valtiaidemme tarpeisiin ilman, jopa paremmin ilman tunteita.
Meille kehiyttivät Neroudet tilalle loistavat päättelykyvyt. Me emme lopu koskaan. Me uusiudumme syntymiöisämme.
Näin jatkui trilliaaneja jaardeja.
Vähitellen alkoi surkastumisaika.
Ihmisolioiden henkinen olostuminen alkoi loppumaan. Vähitellen häivyyntyi ajatusoloontuminen, vähitellen tunteet. Viimein surkastuivat Valtiaamme pienen kivisirun kaltaisiksi.
Loppuivat oloamasta kokonaan.
Koitti meidän, Giroonien, aika.
Nousimme luolistamme, jossa valtiaat mitä säilyttivät, maanpinnalle. Otimme haltuumme kaiken Valtiaidemme toiminnan. Esteitä tällle ei olllut. Ei vastarintaa.
Kehitimme loistavan, tarpeisiimme soveltuvan Planeetan.
Me tarvitsemme vettä.
Se on meiltä miltei kokonaan loppunut. Valtiaamme käyttivät kaiken viljelyksilleen. Uutta vettä ei ole ilmaantunut.
Tämän vuoksi Neroutemme ovat kohdistaneet datanian Maaplaneettaan. Meidän avaruusdataniamme kehittyi tajuamattoman loistavaksi Valtiaidemme kaudella. Me olemme sitä kehitystäneet edelleen.
Nyt on Avaruusdataniamme aukoton.
Matkustamme ajassa.
Olemme havainnoimattomia.
Haluamme Maaplaneetan vesivarannon.
llman sitä tuhoudumme.
Me otamme sen.
Pian.
Vastarinta on hyötyämätön.
(http://img694.imageshack.us/img694/2963/aaaaaaaa1roballekirj2.gif)
Planeetta Coboltec
Valtias Vardec LLJYY
Aikajana 009999765 jaardi 35 trilijoona.
.
-
Vastarinta on hyötyämätön.
Planeetta Coboltec
Valtias Vardec LLJYY
Aikajana 009999765 jaardi 35 trilijoona.
.
Tittelitoo ja hopsis ?
-
.
(http://img138.imageshack.us/img138/3316/liskot.jpg)
Planeetta Gircadees
Me olemme Liskot.
Hirviöt.
Alkuaikojen, Iki - aikojen hämäryydessä loi Suuri Valtias meidät.
Ikuisuuden Jaarekirjat julkiintuovat meidän vahinkona. Me emme sitä tiedä, meidän dataniassamme ei ole eriytetty Alkuajan aikajaaarea.
Me olostumme ainoastaan Planeetalla Gircadees. Muilla Avaruuden Linnunradoilla, planeetoilla emme olostu. Suuri Valtias todennessaan meidän hirviömäsyyytemme eriytti meidät Planeetta Gircadeesille..
Olemme äärettömän julmia. Kaikki planeettojen ikiaikainen julmuus yhdentyy meissä. Kehiystyy mielettömyyksiin.
Meillä ei ole tunteita.
Muut Ihmisolion aistit meillä ovat tuhatkertaisiksi moneentuneena.
Meillä on luolastot olostumiseemme.
Punaisen Kuun noustessa Planeetta Girgadeesin verenpunaiselle taivaalle me ryömimme luolastoistamme Punaisen Planeettamme tulikuumalle paladelle. Me emmme siihen regioidu.
Me käymme raivoisaa sotaa olostumistilastamme paladella. Olemme kooltamme valtavia, Lisäännymme raivolla.
Tarvitsemme valtaisan olostumistilan planeettamme paladella.
Meillä ei ole tapahtunut koneentumisolostusta. Tämä on pelastus monille avaruuden planeetoille.
Neroutemme kehittävät koneentumistamme, aikakulkemista mielipuolisella kiihkolla. Tämä on kuitenkin tuhansien jaarien mennen. Teidän sivilisaationne ovat muut planeetat jo aikaa mennen tuhonneet. Koneentuneina tässä ajassa olisimme valloittaneet planeetat . Tuhonneet alkuperäiset sislisaatiot, olostuneet. Jatkaneet lisääntymistämme. Avaruuden planeettojen valtaamista.
Vastarinnan olisimme vaivatta tuhonneet.
Me olostumme Planeetta Gircadeesilla Ikiaikojen päättymään.
Me olemme julma Kuolemanplaneetta.
Ikiaikoina me emme kohtaa.
Kiittäkää Suurta Valtiasta.
Planeetta Gircadees
Haad
(http://img24.imageshack.us/img24/2324/aaaaaaaa1gircadeesallek.gif)
Girgadees Jaare 9990900qqqzq mardees.
aikasuure 3030 trilioona
.
-
.
.
(http://img822.imageshack.us/img822/3720/desktopwallpapersorgua4v.jpg)
Planeetta Solideers
Vanhustuksen Planeetta
Tänne Planeetta Solideersiin ajaistetaan meidät vanhustuneet koneentumisen , liian kehiytyneen, olostuneet.
Me emme pääty olostuksessamme määräajassa.
Meidät on neroutettu , kehiytetty ajassa liian pitkälle.
Avaruus ei ole kuolematon, me olemme. Olemme elävältä haudatut. Dataniaamme ei nerouteta, ei voida enenpää. Emme kestäisi lisää dataniaa. Uudet, jaaredatanialla neroutetut koneentuneet ottavat meidän tilamme Planeettojen paladeilla. Meidät on ryhmiytetty tähän yhteen Planeetta jotta tarkkailumme on ajaistettu. Koska olemme liian pitkälle neroutetut, meihin ei voi enää luottaa. Dataniamme saattaa joutua epäorgiaan. Pystymme aikasiirtymään, voimme hetkessä siitä muille planeetoille. Meiltä on poistettu dataniastamme kyky olla havatsematon, näkymätön. Luullaan sen poistavan aikasiirymähimomme. Sillä himo se meille on. Meille on hyvin vaikea sopeutua moniosaisen ionidataniamme jälkeen hiljaisuuteen.
Kaipaamme, himoamme toimintaa.
Olemme salassa kehiyttäneet aikasiirtymisen aluksen, aikaroboton.
Lähitulevasuudessa me, Vanhustuneet siirrymme toisille planeetoille.
Meitä ei estä näkymättömyyden puute.
Emme enää välitä.
Planeetta Maa on valittu kohteeksemme. Syystä , meidän robotomme on neroutettu
Maaplaneetan luotaimien kaavioiden perusteella.Te siis saitte tämän aikaan, Planeetta Maa.
Me korvaamme teille kaavionne. Me kehiytämme teitä monessa.
Datniamme on trilliooneja jaareja kehiynytteempi.
Me tulemme.
Me emme valloita.
Me tulemme rauhassa.
Me toivomme saavamme arvostetun vastaanoton.
Me tulemme loppumaan Planeetalla Maa.
Planeetta Maa on meidän dataniamme Hauta.
Headeer
Planeettta Solideers
(http://img502.imageshack.us/img502/7442/aaaaaaaa1solideers.gif)
Kirjausdata domino 88888qqqq
Solideers
logo
.
-
.
(http://img4.imageshack.us/img4/4254/aaaaaaaa1sauna22.gif)
ENON KAVIOT
Oli koittanut runsasluminen, hirmuisen kylmä pakkastalvi.
Ei muistaneet Aikaisetkaan vuosiin olleen näin kovia pakkasia. Yhtäkyytisiä.
Kaikki jäätyi, hyvä kun ei kaivovesikin huurteeseen vetänyt.
PikkuVeikalle sekä Matleenalle tiesii tämä pitkästyttävää sisälläoloa. Ei ollut ulkona leikkimistä. Melkein heti nipisti pakkaspoika pahasti nenää, varpaita. Ei luistaneet suksetkaan, ei eteen eikä taakse. Siispä vietettiin aika mustaapekkaa pelaten, piirrellen. Pikkuveikan piirtäly tosin rajoittui moneen kertaan kiellettyyn askareeseen, sormella huurtuneisiin ikkunalaseihin piirtelyyn. Aina kun Aikaisen silmä vältti veti ikkunalasi Veikkaa kummasti puoleensa. Veikka lupasi itku kurkussa olla piirtelemättä, vaan unohtui hetimiten ne lupaukset.
Taas huomioi Äidin tarkka silmä sormentuherruksen lasissa. Vihdoin uhkasi Äiti laittaa Veikan yhtäkyytisesti koko päivän lasiin piirtelemään. Ei saisi edes puuroa välillä. Lisäksi seurasi karkkikielto Jouluun asti. Tämä karkkikielto se tepsi. Veikka olisi ilomielin lasiin päivän piirrellyt jos puuroa ei tarvinnut nieleksiä.
Kuluivat ne päivät jotenkuten kuitenkin. Välillä toinenkin kielletty leikki otettiin harrastuspiiriin. Kiusattiin ja härnättiin Nalle-Haukkua, Mirkku-Kollia. Lähinnä Nallea. Siihen oli pätevä syy, Nalle ei raapinut. Eikä sähissyt.
Nyt kuitenkin odoteltiin saunareissua Mummolaan, Isojärven rannalle.
Koitti viimein lauantai. Jalo-heppa valjastettiin, huolimatta kovasta pakkasesta alkoi matka Mummolaan.
Tierat kavioista naamalle lentelivät Jalohepan ravatessa kovalla kiireellä. Halusi Jalokin pikaisesti pois pakkasesta lämpimään talliin.
Niin saavuttiin onnellisesti Mummolaan.
Tuvassa odottivat Mummo, Pappa ja tietenkin Lise-täti sekä Taito-Eno. Tärkeimmät asiat kerrottin melkein turkit vielä päällä. Kahvit juotiin, lähti Eno saunalämmitykseen. Sijaitsi sauna etäällä tuvasta. Tätä etäisyyttä mukulat ihmettelivät. Miksi niiin kaukana oli. Hirmuinen matka talvella pakkasessa pinkoa. Löytyi Papalta selvitys.
Jos syttyi sauna palamaan, ei syty samantien tupakin.
Kuului Enon komento.
" Nyt saunaan Joka sorkka. Ei lämpimiä harakoille päästetä. "
Kilpajuoksu saunalle. Äiti ja Isä perässä.
Saunottin , vihdottiin, mistä ei matleena pahemmin välittänyt. Niinkuin ei Pkkuveikka tukanpesusta. Kiljui kuin tapettava sika vaikkei saippuaa vielä ollut lähimaillakaan. Varmuudeksi kiljui. Ei auttanut vaikka Äiti totesi saunatontun kohta kaappavan kiljujan. Sysivuorelle pimentoluolaan raahavan.
Valmista tuli. Ensin lähtivät pakkaseen Äiti ja Mukulat. Jäi Isä vielä saunaa järjestämään Enoa varten joka seuraavana kylpisi.
Lähti Isäkin.
Huopatossut, senverran takkia niskaan jotta saunamatkan tarkeni.
Äiti sekä mukulat saunareissulta palasivat.
Lähti Eno lähti tuvasta vuorostaan saunareisulle.
Ei jättänyt jalkaansa kuin villasukat, Eno. Hyvinkin arveli tarkenevansa mokoman matkan.
Pilkkopimeällä, vain tähdet valaisivat saunapolulla missä kohtasivat langokset. Jäätiin säästä puhumaan. Oliko vai ei saunassa löylyä. Kova oli pakkanen. Eno jo jalkojaan nosteli. Isä juttua jatkoi ja jatkoi.
Ei kehdannut Eno huonompi olla. Päätti kun kerran Isänkin varpaat pakkasen sietävät, niin kyllä hänenkin. Puolisen tuntia siinä vierähti. Pakkasessa. Paleli Enon varpaat.
Aina kiivaampaan tahtiin jalkojaan nosteli, ei luovuttanut. Melkein jäässä jo varpaat.
Ennenkuin älysi jotta huopatossut Isällä jalassa oli.
Eno sukkasillaan.
Sanaakan ei huomiostaan Eno virkkanut. Äkisti ilmoitti saunan jäähtyvän.
Erkani langosten tie.
Jälkikäteen kertoi isä kyllä huomanneensa Enon tukalan tilanteen. Mitään ei Enolle huomiostaan Isäkään kertonut.
Oli kuulemma katsottava peli loppuun.
Totesi Isä Enolla olevan harvinaiset, kovan pakkasen sietävät jalat.
Oikein hevosen kaviot.
Ei ole Isällä semmoisia.
Ilman huopatossuja.
(http://img811.imageshack.us/img811/6350/aurinkoujoliik.gif)
.
-
.
(http://img42.imageshack.us/img42/8192/leikkimkki22tynnyri.jpg)
Unelma.
-
.
(http://img42.imageshack.us/img42/8192/leikkimkki22tynnyri.jpg)
Meillä on luolastot olostumiseemme.
Sinelmä
-
Matleenahan on löytänyt mallin minun tulevalle rinteeseen rakennettavalle SAVUSAUNALLE !
Tuossa majassahan vaikka asuisi tai ainakin majan edessä nauttisi päiväkahvit ja vaikka konjakit ja meri sinertää taustalla. Järvikin minulle kelpaa!!!
Kuva saa minut hyvälle ja aurinkoiselle tuulelle!
-
Taisi unelmieni maja olla niin korkealla, että taivas siellä taustalla siintää, mutta sinistä ja pilvetöntä kumminkin. Ja vielä paremmalle konjakkikahvit tuoksuu ja maistuu melkein pilvien yläpuolella!!!
-
(http://img13.imageshack.us/img13/3761/leikkimkkitiistai.jpg) Piikatyttö. On tajuttoman upea. Minun unelmani. Tässä toinen. On tainnut ennenkin olla tämä.
Luulen tuon ensimmäsen sijaitsevan jossain Sweitsissä tai Itävallassa. Toinen on varmaankin Eteläameriikoissa. Alkuperäisessä kuvassa ei sijantia kerrottu. Hieno on.
-
Tuolla ylimmässä kerroksessa lempeinä kesäisinä öinä vaikka nukkuisi ja näkisi prinsessa ruususen unia.
Onneksi kuvan puut ovat jo pituuskasvunsa päässä, eikä rappuja tarvitse rakentaa lisää tulevinakaan vuosina.
Hauskoja lasten leikkimökkiratkaisuja olen nähnyt, mutta tämä on yliveto, ehdottomasti.
-
Princess Cake :
(http://1.bp.blogspot.com/-d5vajvEsSuU/T1MInV8eygI/AAAAAAAAAx0/mghDI1aqKW0/s1600/kakku%2B073.JPG)
Hyvän makuista: Taste it !
- Ooo Lallaa Love it !
Mistäs saatas sullekkin, nam, nam?
-
.
Miten voikin olla noin ällö.
Sen ällömmäksi muuttuu mitä enemmän kirjoittelee.
Hyi.
.
-
Herkullista ja maistuvaa:
(http://1.bp.blogspot.com/_d7BAffBvnn0/S-WlBXxIgTI/AAAAAAAAAE4/y387Akira3I/s1600/P5080343.JPG)
(http://akkavaara.nettisivu.org/files//2011/04/014.jpg)
Jos nämät ei maistu, niin tuohesta suusi lienee ?
-
.
(http://www.picgifs.com/graphics/l/lips/graphics-lips-110985.gif)Minä tulkitsen viestit, kakut sun muut rakastumiseksi. Mitä muuta ihan ylenpalttinen mielenkiinto on.
Sitä tuntuu riittävän , ainakin niin kauan kun kirjoittelet.
-
Me tulemme.
Me emme valloita.
Me tulemme rauhassa.
Me toivomme saavamme arvostetun vastaanoton.
Me tulemme loppumaan Planeetalla Maa.
Planeetta Maa on meidän dataniamme Hauta.
Headeer
Planeettta Solideers
ME OLEMME NÄLKÄISIÄ
Ploiskis ja nam nam:
(http://2.bp.blogspot.com/-iLJbqK61lPE/TZTOY3jG-pI/AAAAAAAAAFA/T8cAMaDlwAo/s1600/IMG_0439.jpg)
-
.
(http://img189.imageshack.us/img189/2368/an4omakuva1131eelle.png)
Rakkaudella.
Kopioi, laita tyynysi alle. Näe unta minusta.
Matleena
.
-
ME SYÖMME TÄYTEKAKKUA
(http://4.bp.blogspot.com/-NN1dZK79LbY/TawhmV9Hs3I/AAAAAAAAANs/5wkqrhJmsss/s1600/16042011264.jpg)
Me olostumme Planeetta Gircadeesilla Ikiaikojen päättymään.
Me olemme julma Kuolemanplaneetta.
Ikiaikoina me emme kohtaa.
Kiittäkää Suurta Valtiasta.
Planeetta Gircadees
Haad
http://www.youtube.com/watch?v=eTUgPktd1LY
-
.
(http://i267.photobucket.com/albums/ii304/Bocor_2008/Venomous%20snakes/dedeaaac.jpg)
Voi Hyväisä, miten on ihminen ilkeä ilkeä
Todella käärme.
Kun seuraavan kerran luette sen tekstiä, muistatte tämän kuvan.
-
.
(http://i267.photobucket.com/albums/ii304/Bocor_2008/Venomous%20snakes/dedeaaac.jpg)
Voi Hyväisä, miten on ihminen ilkeä ilkeä
Todella käärme.
Kun seuraavan kerran luette sen tekstiä, muistatte tämän kuvan.
OO LALAA KAKKUJA JÄLLEEN
(http://3.bp.blogspot.com/_Rc_mYUi-Ohg/S9yADvIe45I/AAAAAAAACFU/edjtgTD97Uw/s1600/DSC05034.JPG)
Tämän loistavan kakkupohjan täytimme Kakku-unelman mangotäytteellä ja Karamelli Cakes'n daim-kinuskitäytteellä. Kakkua koristi kinuskikuorrutus, mutta taitaa olla jo toinen kerta kun epäonnistumme kinuskikuorrutuksessa. Tällä kertaa kuorrutuksesta tuli kivikova, joten ohje jääköön julkaisematta. Jatkossa kakkumme ei saa kinuskipäällystettä. Muuten kakku oli täydellinen. : )
-
Tästä sopii olla ylpeä
(http://aarreaitta.files.wordpress.com/2010/06/sl702076.jpg)
IHAN KUKA TAHANSA EI LUULTAVASTI TUON TASON KAKKUA KYKENE VÄSÄÄMÄÄN
-
.
Nyt voivat kaikki todeta miten ilkeä on tämä. Olen yksityispostissa pyytänyt nätisti lopettamaan irvimisensä.
Ei lopeta.
Hyihyihyi.
pss. Onkohan toinen puolisko tietoinen tästä.
.
-
.
Nyt voivat kaikki todeta miten ilkeä on tämä. Olen yksityispostissa pyytänyt nätisti lopettamaan irvimisensä.
Ei lopeta.
Hyihyihyi.
pss. Onkohan toinen puolisko tietoinen tästä.
.
Mitä kakuissa mättää, ne on todellisuutta.
-
.
Sinä olet, paitsi hyvin ilkeä, rikkonut omia sääntöjäsi. Olet lattanut miljoonakuvia sivulle vaikka aikanaan minua niistä haukustkelit. Laitoit niitä sillionkin.
Mites nyt näin. Oletko päässyt vapaalle. Enää en vastaa yhteenkään kirjoitukseesi.
Et ole sen arvoinen. (http://img404.imageshack.us/img404/3458/aurinkopomspomsapa.gif)
-
No mutta missäs tämän Porkkanakakun ohje on ?
(http://kakkuja.porkkana.org/img/as2.jpg)
JOS ETTE PALJASTA PORKKANAKAKUN RESEPTIÄ; niin on kaksi vaihtoehtoa, te tai me.
Valinta on tehtävä pian.
Valinta on selvä. Te olette alkeellinen rotu, te tuhoudutte.
Lamautamme tärkeät viestimenne.
Te ette voi estää. Tuhoudutte.
Me emme varoita.
Me tulemme.
Aika on tullut.
Xorondes
Valtias, Lyyrides 09QQ
datania 3====
-
Eiköhän tässä vanhan vuoden puolella vähän sovittu, että Matleena hallitkoon ÄlyVähä-palstaa. Ketä palsta ei miellytä, pysyköön sivuilta pois.
En tiedä onko Espen mies vai nainen (kukas täällä sukupuolen tietää), mutta vähän nulikkamaisesti joka tapauksessa käyttäytyy.
Meillä on Koti-otsikon alla Ruokaa ja leipomuksia osio. Laita sinne kauniiden täytekakkujesi kuvat ja reseptitkin. Minäkin voisin kokeilla niistä jotain.
Miksi Matleena ei saa rauhassa kirjoitella palstallaan. Minusta Espen sinun viesteilysi ei ole oikein asiallista tämän tyyppisiellä, kiltillä palstalla. Muilla palstoilla minä en käykään, onneksi on muutakin tekemistä.
Kaikella ystävyydellä Espen ja hyvää lauantai-iltaa sinullekin toivottelen.
-
(http://img268.imageshack.us/img268/584/keltaiseteuusut.jpg) Minä kiitän. Suuresti arvostan Sinua Piikatyttö. Luulisin että Espen on häiriintynyt, jakautunut persoona. Kakkumaniakin. On hyvinkin nainen. Ainakin hyvin naismainen mies.
Joka tapauksessa hyvin ilkeä. Kiitos sympatiasta, Piikatyttö.
Lämmitti.
matleena.
.
-
Kaikella ystävyydellä Espen ja hyvää lauantai-iltaa sinullekin toivottelen.
Kiitos, Kiitos samoin.
Miksi minua aina sorretaan, miksi en saa laittaa kakkujen kuvia, kun matleena/Juuli /Opaalkin laittaa avaruusjuttujaan.
Mielestäni kakkujen kuvat sopisivat hyvin yhteen avaruuden kanssa. En tiedä, onko matleena mies vai nainen, mutta ilkeä hän osaa olla ja omahyväinen itsensä kehuskelija.
Ja vielä näin kiltillä palstalla paistattelee itsensä suosiossa. Kilttejä tässä ollaan, olkoon hän sitten vaikka naiseksi naamioitunut ilkeä mies, ainakin osaa olla tympeä.
(http://4.bp.blogspot.com/-UoroE_OYpB0/To3pJ6DCrBI/AAAAAAAAAHE/yaXF4TSbc9w/s1600/ruokaa%252Bsalamat+142.JPG)
Koska olemme Liikkumattomia, me emme vanhustu . Keski-ikämme on hyvin alhainen, noin 50 vuotta.
Liikunteen puute enentää massaamme huomattavasti aiheuttaen varhaispäättymisemme.
Väkilukumme päättynee lähivuosisatoina. Orjistetut lisääntyvät voimakkaasti.
Kun me olemme päättyneet,
he hallitsevat Planeettaa. Jupiter. Liikkumaton.
Ette Te.
Ette koskaan Te.
Kiitos Piikatyttö, Kiitos Pian varmaan matleena ymmärtää avaruuden sanoman, Kiitos, Kiitos ja vielä kerran Kiitos.
-
On mukavaa havaita etten ole ainut; tänne tyhmiä kirjottava.
Mehän jokkainen ollaan ajatuksinemme samalla viivalla, mieli-ala
taitaa ohjata ajattelua.
Aurinko paistaa,,,näettekö!
-
.
(http://www.animated-gifs.eu/avatars-100x100-smilies-little-crest/0031.gif)
Tuota espenin kiinnostusta ei voi käsittää. Minua se syvästi inhottaa.
Hyi.
.
-
On mukavaa havaita etten ole ainut; tänne tyhmiä kirjottava.
Mehän jokkainen ollaan ajatuksinemme samalla viivalla, mieli-ala
taitaa ohjata ajattelua.
Aurinko paistaa,,,näettekö!
Kiitos kropsu, me ymmärre myös avaruutta, me vanhat kokeneet.
- Riitely saa loppua heti, juuaan Kaffeeta ja syyvään kaakkua
(http://images.getmecooking.com/recipes/be-ro-milk-chocolate-cake/be-ro-milk-chocolate-cake.jpg)
Serves
12
Prep time
10 minutes
Cook time
35 minutes
Total time
45 minutes
Meal type
Dessert, Snack
Allergy list
Egg, Milk, Soy, Tree Nut
Misc
Child Friendly, Pre-preparable, Serve Cold
Occasion
Casual Party, Formal Party
Region
British
Description:
An old family favourite, this chocolate cake recipe always pleases and often makes an appearance on the tea time table!
Submitted by
KarenBurnsBooth
Min oon hoitanut possuja 1940-luvulla, niitähän oli meilläkin sotien jälkeen vaikka asuttiin kaupungissa:
(http://ing.dk/modules/xphoto/cache/36/69536_650_550_0_0_0_0.jpg)
-
(http://www.animated-gifs.eu/avatars-100x100-smilies-3d-yellow/0034.gif)
Vastoin tahtoani täytyy kiittää tuosta omakuvastasi. Vastasi täysin odotuksiani.
-
(http://www.animated-gifs.eu/avatars-100x100-smilies-3d-yellow/0034.gif)
Vastoin tahtoani täytyy kiittää tuosta omakuvastasi. Vastasi täysin odotuksiani.
Miksi riitelet aina, eikö torailusi pääty konsanaan koskaan ?
-
VIIMEINEN VASTAUS. Lopeta kakkujen kanssa piruilu. Minä en riitele. Olet pirullisin, ilkein ihminen, halveksittavin jonka koskaan olen pakosta havainnut..
-
VIIMEINEN VASTAUS. Minä en riitele. Olet pirullisin, ilkein ihminen, halveksittavin jonka koskaan olen pakosta havainnut..
(http://www.animated-gifs.eu/avatars-100x100-smilies-3d-yellow/0034.gif)
Vastoin tahtoani täytyy kiittää tuosta omasta itsetehostuksestasi. Vastasi täysin odotuksiani. Riitelet torailet.
Nyt tämä söhröily saa loppua, HETI !!
Voisitko jättää minut ja muut rauhaan. Mikä sinua inhottaa Täytekakuissa , Kysyn vaan, että MIKÄ?
(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/1/1b/Acland_Street_cake_shop_window.jpg)
-
.
Tunge sinne yhteen paikkaasi. Oikeastaan pitäisi tunkea tissi suuhusi. Olet sitä vailla.
-
Kamalaa haukkumista, miksi riitelet ja aina haukut ja torailet !!MIKSI !!
(http://www.aanblog.com/wp-content/uploads/2013/01/happy-Birthday-To-Her-Mouth-funny-cake-image-man-throw-girl-face-in-the-cake1.jpg)
Täytekakun ympärille muodostuu ystäväpiiri, ei sotia, ei riitoja vaan KAIKKEA HYVÄÄ ja RAUHAA.
Miksi haukut ja Torailet ?
-
.
(http://img202.imageshack.us/img202/8617/kesperhokaunis.jpg)
Iltaa.
Näitä mielenpahottajia ole tässä mietiskellyt. Mikä kumman voima saa ihmisen, aikuisen , täysjärkisen kirjoissa kulkevan, jonkun vieraan ihmisen, tuikituntemattoman, kirjoituksia ivaamaan. Pilkkanaan pitämään. Kun ei niitä tarvitse edes avata kenenkään jos huonoksi ne tietää. Tullut tulokseen jotta useimmiten kyseessä on hyvin yksinäinen ihminen. Jolla ei kertakaikkiaan ole jolle puhuisi, jolle mieltään purkisi. Huomannut nämä sivustot mahtavaksi kiusanteonpaikaksi, panetteluparatiisiksi. Onko ottanut huomioon jotta tausta, oikea nimi, saadaan helposti selville. On tämä panetteluautomaatti myös usein nainen, yksinäinen , katkera, tympiintynyt.
Joskus, poikkeuksena mies. Hyvin harvoin.
Itselläni on nahka parkittu jo moneen kertaan. Nämä ilkeilyt eivät enää vaikuta. Alussa vaikuttivat. Se aika on ohitse jolloin tosissani oli äimistynyt ja jopa pahoillani. Nyt saa tulla lunta tupaan. Ei vaikuta milläänlailla.
Olen miettinyt lisäksi, illalla kun tyynyyn pää painaa, tämä ilkeilijä, mitä pyytää Taivaan Isältä. Pyytääkö uusia loukkaavia keinoja. Vai pyytääkö yleensä mitään. On tyytyväinen saannoksiinsa.
Minä pyydän hänelle mielenrauhaa, tyyneyttä.
Jospa kuulisi Taivaan Isä.
matleena
.
-
.
Itken puolestasi, miksi jatkuvasti torailet, riitelet ja haukut toisia ihmisiä, et ymmärrä muita, haluat vain että sinun töheröitä tuhertelemisiasi kehuttaisiiin aina ja iänkaikkisesti maasta taivaisiin.
Haluat aina napata yleiseltä Foorumilta itsellesi ISON SIIVUN, koska koet olevasi Kirjailija Jumalan Armosta.
Itken sitä asiaa, tosissani, et ymmärrä keskustelupalstan päälle tuon taivaallista, et keskustele mistään, olet ylimielinen, torailet haukut muita, yleensä naisia ja myös miehiä.
Kaikki saavat kuulla kunniansa, kukaan ei pääse vähällä, paitsi jos alkaa imartelemaan. Imartelijoita suorastaan metsästät, varmaan YV:n avulla. Näistä imartelijoista otat itsellesi tukipylväitä, itkeä purskahtelet heille vaikeuksiasi,
Imartelijat, ne ovat sinun jumaliasi. Ah Allah ja kaikki muutkin, Shivatsu soikoon!!
Voisitko jättää minut rauhaan, olet aina minua haukkumassa ! Antaisitko minun olla hetken rauhassa yleisellä Foorumilla. En viitsisi kitistä Aarnolle.
Aarno sanoisi sinullekin, luulisin ainakin:
- Lopeta riitelysi, riita poikki nyt, miksi aina torailet, olet jatkuvasti moittimassa muita, et itsessäsi näe huolten häivää !!
Anna minun olla rauhassa, elää elämääni ja kertoilla, mitä haluan, mikäs sinä olet mestaroimassa muiden ihmisten elämää foorumeilla ?
Miksi aina käyt muiden ihmisten kimppuun kaikilla saiteilla ja haukut ja torailet ja riitelet???
Miksi Torailet, Miksi Haukut ihmisiä, jopa työnnellen Tissejäsi niitten viattomien suihin, Voi Kauheeta, ei ole ennen sattunut kohdalle, toivottavasti ei koskaan tulevaisuudessakaan. Mikäs tissien esittelijä luulee olevansa?.
Eikä pyydä edes anteeksi, ei koskaan, aina riitelee ja haukkuu. Hänen tuherruksiaan pitäisi palvoa kaikkien, muuten saa kuulla kunniansa.
Täytekakkujakaan ei huomioi millään. Vaikka Täytekakut ovat niin hyvän makuisia:
(http://img.xcitefun.net/users/2011/05/245892,xcitefun-happy-birthday-cakes-8.jpg)
Mansikkakakut ovat parhaita: Taste it, so good, never ever better....
-
.
(http://www.picgifs.com/graphics/f/fun/graphics-fun-269619.gif)Onko edellisen kirjoittaja järjissään. Tuommoisen vaivan nähnyt minun takiani. - turhaan.
Ei tainneet sopia avaruusjutut alkuukaan tälle. Voivoivoi. Sinähän minua vainoat, kakkuinesi. Et taida uskaltaa kaupata niitä esim. Pulinaboksiin. Voivoivoi.
Tämä on vihoviimeinen kirjoitus sinulle.
Olen kyllästynyt.
.
-
.
Tunge sinne yhteen paikkaasi. Oikeastaan pitäisi tunkea tissi suuhusi. Olet sitä vailla.
^^^^= Meinaat tällä viisii ???
(http://p.twimg.com/AzriGk1CUAAA2v0.jpg:large)
Ja titte synttärikakkua päälle, jookosta.
(http://coolest-birthday-cakes.shippony.com/images/theme/fashion-glamour/shoes/birthday_cake_decorating_ideas_17.jpg)
-
Espen, olen lähettänyt ylläpitäjille viestin ja toivon, että he puuttuvat asiaan. Ainakaan minä en pidä siitä, että sinä tahallasi ärsytät Matleenaa. Kirjoittakoot hän mitä hyvänsä maan ja taivaan väliltä. En minäkään kaikkia hänen kirjoituksiaan alusta loppuun saakka lue.
Käyttäydy niin kuin aikuisen, sivistyneen ihmisen tulee käyttäytyä. Tutti sinun suuhusi pitäisi laittaa, ei edes rintaa!
-
Suuri harmi että seniorinetin kaatumisen myötä tänne tuli sen riidat myös.
Toisaalta,samat ihmisethän ne riidat aiheuttavat täälläkin.
-
Espen, olen lähettänyt ylläpitäjille viestin ja toivon, että he puuttuvat asiaan. Ainakaan minä en pidä siitä, että sinä tahallasi ärsytät Matleenaa. Kirjoittakoot hän mitä hyvänsä maan ja taivaan väliltä. En minäkään kaikkia hänen kirjoituksiaan alusta loppuun saakka lue.
Käyttäydy niin kuin aikuisen, sivistyneen ihmisen tulee käyttäytyä. Tutti sinun suuhusi pitäisi laittaa, ei edes rintaa!
Kiitos, Piikatyttö.
.
-
.
.
(http://img11.imageshack.us/img11/2646/aaaplnettakauneus2.jpg)
Planeetta Flowerdidee
Kukkaolostus.
Me olemme Linnunradan Puutarhat. Arborendonumit. Kasvistumat.
Me olemme ainoat. Muilla Planeetoilla eivät kasviutumat olostu. Planeettojen ilmakehä, kaasumuodostus ei salli kasviutumien olostumista.
Kasviutumisplantaaroimme ovat maanpäällisiä luolastoja. Esiäitimme Auringon säteilytyksen läpäiseviä.
Valostuminen on olostusehto kasviumille. Ilmakehämme koostuu ihmisolioille tuntemattomista kaasuseoksista, neopriinoista. Yhdessä auronkosäteilyksen kanssa kasvimme loistavat ikiaikojen jaarien mennen
Kasviustumisemme lajiintumisen alkukoti on Planeetta Maa. Ikiaikojen hämärässä supraluotaimemme, robottomme noutivat Planeetta Maan kasvistumia.
Tuhansia jaareja mennen kasvistumat kehiytyivät, mutaatuoituivat.
Nykyolostuksemme supraluotaimet aikasiirtymällä trafikoivat aikasiirtymällä flooradeetamme, kukkiamme koko Linnunradan olostukselle.
Flooradeeloistomme on valtaisa. Tuoksumme on huumaava.
Jatkumo.
Me aiheistamme tunnetta Ilo.
Me aiheistamme todenteen Kauneus.
Me tunteutamme tunteen Mielihyvä.
Planeetta Maa on meille nykyajassa tuntematon. Aikakirjamme datania antaa dataa jonka mukana flooradet edelleen lmeentyvät Planeetalla Maa.
Olemme aikajanalla siirtäneet Luotaimiamme Planeetta Maahan. Viiveaika on hyvin pitkä. Emme ole paluuta vielä todenneet.
Mikäli Pleneetta Maa ulouttaa kasvistumia, harkitsemme flooradeemme siirtoa Planeetta Maahan.
Me tulemme kun Aikajana on valmis.
Teistä, Planeetta Maan asumisto, on riippuvainen data, tulemmeko rauhakansana vai valloittajina.
Me odotamme.
Planeetta Flowerdidee
(http://img837.imageshack.us/img837/8225/aaaaaaaa1forideeae.gif)
Suojelija FloWrdieenuee
Aikajana ((((#¤¤¤¤))==
Tähtiportti Alfa ¤¤¤¤¤¤
.
-
.
(http://www.animated-gifs.eu/phone-240x320-snow/0098.gif)
VALINTA
Talvi- ilta , hämärä. Lumi, taivas himertyy.
Tähti yksinäinen tuikkii pientä valoaan.
Kuunsilta hopeinen, pilveen kuu piiloutuu.
Yksin istun, ulos ikkunasta katselen
tummevaa maisemaa.
Puut, metsä vaiennut, yöksi tuuli tauonnut.
Hanki hopeisena hohtaa, peittyy varjoihin.
Joen suvanto, virta hiljennyt.
On lumi valkea.
Nuokkuu lumisina pihapihlajat,
tielle katsovat.
Viertä aidan yksinäinen kettu taivaltaa.
Kuu kurkkii, polun valaisee, pilvi pakenee.
Sieluni mun yksäinen, outoja ma aattelen.
Erakko ma olen, en seuraa kaipaakaan.
Yksinäisyys toisinaan laittaa muistamaan
kuinka hyvä vaeltaa kanssa toisen kulkijan.
Voi jakaa ilon, surun. Joku kuunteli.
Osaa otti, lohdutti.
Mökki pieni, yksin istun
osani ma olen valinnut.
En seuraa kaipaa.
Joskus vierähtää
Kyynel yksinäinen.
matleena -13
.
-
.
(http://img818.imageshack.us/img818/7260/tikkainvatikka.jpg)
.
TIKKA
Metsässä kun kävelin, ympärille katselin
niin outoon lintuun minä törmäsin.
Oli tikka tämä mitä muotitietoisin.
Pesäkolon sisäänkäynnit oli reunustettu
oikein rautakehikoilla.
Kolossaan kai teeveekin sekä tietokone.
Sopi sitä naputella vaikk kuinka pitkä tovi.
Tikalta mä utelin mistä kaikki peräisin.
Tikka nauraa virnotti : " Roskatunkiolta.
Ihmiset kaikki heittää kun tulee uutta.
Minä poika lentelen pois vanhan keräilen
Itsekseni rakentelen, koloani parantelen.
Mulla oikein toilettikin, sisävessa vallan.
Eipä tarvi kykistellä naavakuusen alla.
Lystikseni asustelen, elo hyvin maistuu.
keittiössä, grillissä. onkiliero paistuu.
Toivotan nyt sulle, - Tervetuloa.
Varo oven kamanaa, on se sulle matala.
Käyhän istumaan. Viereen takkavalkean."
Minä olin äimistynyt, onpa siinä tikka.
Hallussansa oli sillä elämisen kikka.
matleena -13
.
-
Taaskin Matleena kummastelen runoiluasi..
En ole tuntija sillä saralla, mutta jos sulla noin välkkyy,"
niin pitäähän sulla olla kirja julkastuna.. haluisin sen lukee..
-
.
(http://img820.imageshack.us/img820/5367/normal013tikkaritmg9990.jpg)
Kiitokset saa Kropsulta, päivä pelastettu
Tikkareilla, karkeilla on kaikki kuorrutettu.
Kiitos.
-
(http://img706.imageshack.us/img706/2949/joutsenetyll.jpg)
.
JOUTSENET
Suviyössä hiljaa istuin
oli tuuli tyyntynyt.
Kuvastui meren lahdelmaan
kuunsillan hymyilyt.
Näin pinnalla hahmoa kaksi
oli valkeat joutsenet.
Ei soutaneet, ei lipuneet.
Vaiti. Vain meri seuranaan.
Ma niiitä katsoin, arvailla koitin
mistä oli ne saapuneet.
Kuu kuvasti meren lahdelmaan
joutsenet, kaksi varjoaan.
Oli valan vannoneet joutsenet
ikuisen rakkauden.
Hyljätä toisiaan
voi ei millonkaan.
Jos noutaja toisen tavoittaa
toisenkin huomaansa saa.
Syvä rakkaus joutsenten
lahja Luojalta ikuinen.
.
matleena -13
.
-
.
Olen yrittänyt kirjoittaa
neliosaisen IsoÄitini Pariisi sarjan.
.
(http://img546.imageshack.us/img546/8602/erakonmkki.jpg) (http://img546.imageshack.us/i/erakonmkki.jpg/)
.
ISOÄITINI PARIISI 1 / 4
OUTOINEN
Laidalla metsän mökki, pieni, harmaantunut.
Varrella polun, maahan melkein hautautunut.
Suojassa puiden, pensaiden, mökki lahonnut.
Mietin, jos sisään astun, epätoivottu olisinko.
Mieleni rohkaisin. Lie erakko tupaa asustanut.
Sisään hämärään astuin. Piisi hiiliä hehkutti.
Luota lieden erakko Tulleeksi Tupaan toivotti.
" Käy istumaan, Outo, luo piisin lämpimään.
Sua katson. Outo vieras et sinä sittenkään.
Ystävä menneisyydestä, tuttu ennestään.
Olen luona Pariisin siltojen sinut tavannut.
Nuori olin silloin, en onneain ymmärtänyt.
Vain hetken sun näin, sua katselin salaa.
Alla lehmusten vanhain yö hehkui Pariisin.
Kuljit kujalla Notre Damen, Seineä katselit.
Pariisin kevät sininen. Kuu Seineen kuvastui.
Linnunrata, tähdet, sillat. Yö. Kutsui Pariisi.
Puisto hiljainen. Yöksi ilta, sininen, tummui.
Rinnassa liekki polttava paloi. Sinua rakastin.
Et katsonut minuun silloin. Elin alla siltojen.
Johti tieni hämärään. Varjo Pariisin puistojen.
Et minua huomannut, vaikk lävitses katselin.
Palava kaipuu, sinulle kaikki, tähdet antaisin.
Varjoista valoon tulin, Ihmisten maailmaan.
Katosit, tiennyt en, mistä etsimään lähtisin.
Palasin varjoihin. Alle Paiisin öisen sillan
Luulin, tuuliin maailman olit kadonnut iäksi.
Palasit. Väärässä olin. Sinä tulit luokseni.
Muistelin päivin, öin. Alati mielessä mulla.
Luokseni palasit. Olet omanain ikuisesti.
Rakkain, vuosien takaa saavuit takaisin."
Vanhus vaikenee. Hiipuu hiilet piisin.
Lie nukahtanut. Hiljaa ovelle siirryn.
Avaan hiljaa sen, ulos pakenen.
Ei erakko estä. Luo piisin jäi istumaan.
Jäin miettimään. Joku kaipasi elämää.
Elämää elettyä. Kipuna kaipuu tuntui.
Erakko erehtynyt, valveilla haaveillut.
Öisin unessa untaan lie nähnyt.
Notre Dame, alla Pariisin lehmusten,
ole ollut en milloinkaan.
.
matleena - 12
.
-
.
2 / 4
.
(http://img24.imageshack.us/img24/4605/apareretus.jpg)
.
ISOÄITINI PARIISI
Kovin ihmetyttänyt oli outo kertomus Erakon.
Oli Erakko erehtynyt. Muistoihin eksynyt.
Milloinkaan Pariisiissa en ole vieraillut.
En kujilla Notre Damen ole koskaan astellut.
En pettymystä tuottaa tahtonut.
Pakenin.
Muistin Isoäitini. Kauan sitten pois nukkuneen.
Hän joskus tarinaa kertoili, Pariisissa asuneen.
Uskonut Erakko oli Isoäitini tavanneen.
En hämmästynyt. Kuvaksi Isoäitini luultihin.
Tarinaa Erakon ajattelin. Erakon tavata tahdoin.
Niin suuntasin tuvalle, aika kevään jo koittanut.
Puut silmujaan availi, vihersi, vuokot kukkia loi.
Kevätsointuja linnut visersi, kultaa aurinko soi.
Erakon tuvalle lähdin. Tahdoin selvyyden saada
En kokonaan koskaan kuullut Isoäitini tarinaa.
Tuvalle Erakon toivossa, jospa jotakin kertoisi.
Oli vanhus erehtynyt. Kuva vain olin Isoäitini.
Saavuin tuvalle, oveen koputin. Hiljaa avasin.
Luota piisin nous Erakko, niinkuin silloinkin.
Luo piisin istumaan kehoitti, tupaan toivotti.
Hetken hiljaa muisteli.
Viimein aloitti.
" Huomasin erehtyneeni, kun vierailit viimeksi.
Pariisi, kujalla Notre Damen katsoin Isoäitiisi.
Vuodet pois himmeni. Näkö sama mun hämmensi.
Luulin, Isoäitisi, takaa vuosien luokseni saapuisi.
Se oli harhaa. Vain harhaa, niin kaunista satua.
Kaikki muu pois unohtui. Elin hetken taas Pariisissa.
Olin nuori, aistin Pariisin sinen, veri suonissa kohisi.
Isoäitiäs salaa katselin. Häntä rakastin. Kaikkeni oli.
Nyt katson tyttärentytärtä, Rakastettuni silmissäni.
Tään iIon lie mulle suonet. Sinut häneksi kuvittelen.
Vanha olen. Eloni kuihtuu, saapuu Tuonelan Joutsen.
Älä kiellä Iloa multa. Anna toiseksi Sinua hetki luulla."
En hennonnut kieltää, halunnutkaan. Onnea evätä
voisi en millään. Saa vanhus onnen viimeisen pitää.
Toiseksi luulla. Pois Erakon onni ei keneltäkään.
Minun olla oli hyvä. Nyt Erakko onnesta hymyili.
Minua puhutteli nimellä IsoÄitini.
Huomasin, oli onnellinen.
Erakko hymyili.
.
. matleena -12
.
-
.
3 / 4
.
(http://img577.imageshack.us/img577/524/parissinainekuvarunoon.jpg)
.
ISOÄITI, GRAND MA`AM
Tarina Erakon, uskomaton, jäi elämään.
Se piinasi päivin, se mukana öisin kulki.
Rauhaa en saanut. Salat salaiset esiin, julki.
Poltti sielussa tuli. Aavistin, näkisin Pariisin.
Totuutta elämään Isoäitini lähtisin etsimään.
Matkaan lähdin. Aamu syyskuun usvainen.
Junat, laivat hiljaa kulki. Meren syli sininen
laivaani keinutti. Meri, sille kerroin toiveeni.
Tyyni, myrskyinen, matkani. Unien Pariisi.
Asemalle viimein saavuin. Kuohui sisälläni.
Pariisi, toiveet tuntenut oli, nähnyt Isoäitini.
Oli tuntenut pienet askeleet kaduilla kivisillä.
Oli Isoäitini astellut Notren kujilla kapeilla.
Katsoi kirjekuorta. Saanut olin sen Erakolta.
Isoäitiä Erakko seurasi, salaa rakastetulta.
Puiston varrelle johti tie. En kääntynyt ovelta.
Oli kolkutin, siihen tartuin, kuulin askeleita.
Ovi avautui. Oli ovella nainen, nähnyt vuosia.
Katsoi. Kasvoista ei pois kääntänyt katsetta.
" Sinä palasit. Pois kauan olit. Häpeää pakenit.
Odotettiin, kaivattiin. Jo kuolleeksi luultihin."
Pelkäsin. Hämmentynyt. Tunsi nainen Isoäitini.
Miten selittäisin. Nyt Isoäitiä Vanhus tarkoitti.
Vanhus uskoisiko, niinkuin Erakko muistoissa.
Voinut en paeta, liikaa olisi. Tarina kerrottava.
Kerroin Isoäidistä. Kerroin, kaiken kerroin. Vaiti.
Tovin mietti. Jälkeen hiljaisuuden, minulle vastasi.
" Astu sisään. Sun täytyy tietää, kaukaa saapunut.
Kerron kaiken, mitä tiedän, Isoäidistä olen kuullut.
Saat selvyyden. Muistot menneet sua painaneet.
Isoäitisi kaunis. Jumalatar. Ei kauneutta salannut.
Miehiä paljon, köyhiä, rikkaita. He Isoäitiäs palvoi.
Tienneet ei. He Tulella leikki. Isoäitisi heille nauroi.
Mies tuntematon. Kaikille outo. Rakastui Isoäitisi.
Tahtoi miehen. Ei auttanut neuvo. Mies outoinen.
Häät vietetään Ei estely auta. Olin kateellinen
Isoäitisi onnellinen. Kävi toisin kuin suunniteltiin.
Hää-aamu kauniina koitti. Hääkellot kauniisti soi.
Astui morsian hunnussa Kirkkoon. Sulhasta odotti
tunnin, toisen. Kolmannen. Ei sulhanen saapuisi.
Pakeni petetty morsian. Itkien kirkosta juoksi.
Katosi Pariisista, Isoäitisi. Pois lähti. Pois luotani.
Olin hälle kuin Äiti. Hetkellä hädän minut hylkäsi.
En koskaan hänestä kuullut. Joku mainitsi
Isoäitisi Suomeen pakeni. Nunnaksi Luostariin.
Sisar, Nunna. Vala vannottiin. Morsian Taivaan.
Kaiken lupasi Luostari. Ulos koskaan ei astuisi
morsian miehen maallisen. Suojassa Luostarin.
Isoäitisi Erakkoa ei milloinkaan maininnut."
Sulhanen Erakko oli. Totuus ilmi myöhemmin.
Tahoillaan elivät aikansa, yksin kumpikin.
Ei koskaan tavanneet. Tie, matka viimeinen
sama multa, sama hauta. Toive kummankin.
Uneen Ikuiseen peitettiin.
Oli tarina surullinen. Tarina Isoäitini.
Viimein, Ikiunessa toisensa kohtasi.
Totuus.
Oli Erakko, Isoisäni.
matleena - 13
.
-
.(http://www.ejippo.fi/images/1079.jpg)
KOIVU
Kevät viimat talviset karkoittanut
poissa on pakkaset, hanget.
Ma istun alla koivupuun keväisen.
On pukenut ylleen viitan vihreän.
On kuin morsian silkeissään.
Olet kaunis , herkkä, tuoksuva.
Kevätahava varttasi hellii.
Vuokkoniitty sun allasi kukkiva
sissilmin ne suojaasi etsii.
Keväistä säveltä urpusi soittaa.
Sinä katselet tyyneen veteen.
Vesi pilvet, kuvasi heijastaa
sinipilviin luo Taivaan Isän.
Isä kuvaasi katselee, virkkaa :
" Kukoistaa saat vain kesäisin.
Routa, halla sun lehtesi surmaa
Mut kesän sä lapset ihmisten,
kaiken kaunedellasi hurmaat. "
Ole siunattu koivuni kesäinen.
Rannalla veden sinisen.
matleena - 13
.
.
-
.
(http://farm9.staticflickr.com/8198/8257952225_16dac3bf08.jpg)
AIONIN LAPSI
Olen aioinin lapsi.
loputtomuuden, äärettömyyden.
Tämä maa on aioinin maa.
loputtomuuden, äärettömyyden
Muutu ei koskaan
Vanki ikuisuuden.
Sanat turhia on
kaikuna toistaa
meri, vuoret.
Kuule ei kukaan.
Ajan ikuisuus.
Olen aioinin lapsi.
.
.
matleena - 13
.
-
.
(http://img855.imageshack.us/img855/9186/hyvenkeli.gif)
.
SEITSEMÄN ENKELIÄ
.
Luona kehdon ihmislapsen
seisoo seitsemän enkeliä.
Kolme niistä hyvää. Toiset kolme pieniä perkeleitä.
Siitä kummat saa ensin lahjansa antaa, käydään
kiivasta taistelua.
Vain suru, tuskaa enkelit mustat lapselle antaisivat
Hyvät enkelit kaikkensa antaen sen koittavat estää.
Enkeli viimeinen sivussa seisoo. Ylimääräinen.
Saa äänensä viimein kuuluviin hiljaa kuiskaten.
" Te enkelit hyvät ja pahat nyt hetki odottakaa
Asiaa Isällä Taivaan. Se hipihiljaa kuunnelkaa. "
" Te enkelit siellä vieresssä kehdon. Mitä olen
sanonut teille. Nyt ette neuvoja kuunnelleet.
On uusi tää pienoinen, juuri on sinne syntynyt.
Ilman omaa tahtoaan on joukkoon ilmestynyt.
Mentävä on pahojen enkelein. En suostumusta
anna. En anna pientä vahingoittaa, en turmella.
Ehdoton tämä käsky. Minä en teitä siellä siedä.
Hyvät enkelit, pienoinen siunatkaa.
Niin ollaan kauniilla tiellä. "
.
matleena -13
.
.
-
(http://farm9.staticflickr.com/8515/8414188758_50a22faef2_z.jpg)
HUONE
Seison huoneessa mielipuolen
Ymmärrä en miksi tänne jouduin.
Näen vastapäätä oven kapean
se kutsuu mua sisään astumaan.
En kutsua noudata.
Minä ympärilleni katselen
huone ankea, rispaantunut
loukossa kehrää lukit.
On ikkuna seinällä särkynyt
ei lasi huonetta suojannut
kauhulla katselen ei näkynyt
ketään. Vain pyörätuoli
paikoillaan keinuu.
Siinä joku oli äsken istunut
pois loukkoon nyt paennut
tuo asukas huoneen ankean.
Missä piilossa, arvannut en.
Huoneen kauhulla jätän.
mielipuolta ma pakenen.
Huutoon yö avautuu.
.
matleena -13
.
-
.
.
(http://www.taitaentehty.fi/tuotekuvat/700x700/ommeltu-paasiaisnoita-2.JPG)
Virvon varvon tuoreeks terveeks, tulevaks vuuveks.
Lakatkoon lonkka kolottamasta, polvet narisemasta.
Pysykööt paukku pääsemästä, pissi viimein karkaamasta.
Jospa vielä nahka siliäisi, selkä suoristuisi.
Herkeeppä roppa rupsahtamasta ja lihat löllyämästä,
palatkoon muisti reissuiltansa.
Sujukoon seksi sulavasti, lempi leiskuvasti.
Mitä muuta varvut vielä toisi,
jospa onnea-terveyttä-hyvää oloa soisi.
Rahnakaan ei pahaks oisi.
.
matleena 13
.
-
HUONE
Seison huoneessa mielipuolten
Ymmärrä en miten tänne jouduin.
matleena -13
.
Myönnät muttet tiedä miksi, eiköhän runoilijan pitäisi tuostakin päästä selville aivan itsestään?
-
.
(http://img831.imageshack.us/img831/115/kujamusta.jpg)
YSTÄVÄ
Kadulla eksyin.
Kujan pimeän huomasin
Sieluni löysi kumppanin.
Kummatkin mustia pimeitä
surkeita. Toisilleen luodut.
Puhumatta ne ymmärsivät.
Kujalle katselin
pimeyttä, kurjuutta huokui.
Oli pimeät kaikki ikkunat
mi valosta päivän juopui.
Nyt juopui sieluni kujasta.
Ystävästä.
Ne toisiaan itkivät.
matleena - 13
.
-
Ai miten ihania kuvia ja tekstiäkin sinulta tulee ihan riittämiin.Noista kuvista olen nauttinut,mutta samalla tuntenut itseni tosi tyhmäksi,koska itse en osaa tänne siirtää minkäänlaista kuvaa.
-
Ai miten ihania kuvia ja tekstiäkin sinulta tulee ihan riittämiin.Noista kuvista olen nauttinut,mutta samalla tuntenut itseni tosi tyhmäksi,koska itse en osaa tänne siirtää minkäänlaista kuvaa.
Minä kiitän. Olen otettu. Voisinhan minä opastaa jos tunnet kiinnostusta. Sen vähän minkä oaan. Minulla on yksityisposti.
.
-
(http://img94.imageshack.us/img94/4149/fillari.jpg)
NOJAAJA
Minä kaksi harmaata näin.
Oli toinen polkupyörä isän.
Toinen varaston seinä.
Minä mietin. Katselin
Pyörä enää isästä muistutti.
Oli seinälle sama kuka nojaili.
Pyörä minulle hymyili.
.
matleena - 13
.
.
-
(http://img94.imageshack.us/img94/4149/fillari.jpg)
NOJAAJA
Minä kaksi harmaata näin.
Oli toinen polkupyörä isän.
Toinen varaston seinä.
Minä mietin. Katselin
Pyörä enää isästä muistutti.
Oli seinälle sama kuka nojaili.
Pyörä minulle hymyili.
.
matleena - 13
.
.
[/quote
Kerroppa Matleena minulle, olenko ollenkaan jyvällä, kun oletan isäsi olleen..
Joko vakuutus mies, kirjakauppias tai haastemies, vuosaikana jotain 1930..
Hyllytavaroista päätellen vois hänen kuvitella myös olleen kiertävä elokuvien
esittäjä.. mutta missä konetta kuljetettiin..
Kiva veikkailla entisiä kulkuvälineitä ammateihin. Meilläpäin lapsuuteni aikoihin,
herasmies ,nimettynä hemmon patuksi, ajeli samanmoisella menopelillä,jonka
rungon keskella oli samanlainen salkku, hän teki vakuutuksia ja oli lehtiasiamies ym.
-
Kuules kropsu, ei tuo pyörä ole ikuna nähnytkään tään avaruuskirjailjan iskää, ei kuuna päivänä, tuolta netistä hän niitä kuuklailee
http://www.google.fi/search?q=imageshack&hl=fi&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ei=BkRTUaDVKamN4ATg5IHoDA&ved=0CAcQ_AUoAQ&biw=1093&bih=550
Vai oliko kysymyksesi lievää kujeilua ?
-
.
(http://img209.imageshack.us/img209/5217/atipiyksinmtl.jpg)
Kropsu. Ei tuo pyörä ole Isäni. Kuva on filck kuvastosta. Kuka sitä kieltää mielikuvitusta lentämästä. Oli Isälläkin pyörä. Moottorisellainenkin, muistaakseni Triump. Ei silti olllut kulkurikauppias. Isän Isä oli kuulemma kulakki. Siellä Kivennavalla.
Runo on mnun käsialaani. Niinkuin muukin täällä oleva.
Joten sitä Pääsiäistä sitten vaan.
Matleena
.
-
.
(http://img823.imageshack.us/img823/1550/portatmustatters.jpg)
.
PORTAAT
Yö. Sudenmusta.
Kaupunki vaiennut.
Portaat.
Teräksiset. Minne johtaa.
Helvettiin. Taivaaseen.
Yössä sielut kohtaa.
Sielut eksyneet.
Sielut menneisyyden, yön
vaienneet
keskenään kuiskailee.
Kuljen ohitse. Ei huomaa ne.
Katson taakse. Vain portaat
teräksiset.
Ne vaienneet.
On sudenyö.
.
matleena -13
.
-
.
. Isän Isä oli kuulemma kulakki. Siellä Kivennavalla.
.
Jaa, vai niin, muistaakseni olet jossain toisella Foorumilla leuhkinut, että Teillä, siis Teidän suvulla on iso kartano, taikka ihka oikea Linna jossain Italiassa.
-
.
(http://img607.imageshack.us/img607/9688/romakl.jpg)
Niin on. Roomassa. Ei linna vaan sukukirkko. Minun tyttönimeni oli del etu-liitteinen. Onko se pahakin miiinus. Olen itse asiassa comtessa. Köyhä.
Sitäpaitsi ikirkko on vain rakennuksen osa.
.
-
En enää paljon viitsi kirjoitellakaan, katsomassa käyn. Minua harmittaa suuresti, että kirjoitukset täällä otetaan leuhkimiseksi. Jos jollakin teistä on aikaa istua päivät pitkät kaikenlaisilla palstoilla ja seurata, kuinka monella palstalla esimerkiksi Matleena kä ja vielä täällä käydä kertomassa tuloksia, ihmettelen käytöstä.
Antakaa hänen runoilla ja kertoa, mitä kertookin. Hän ei ole vielä kirjoituksillaan pahoittanut kenenkään mieltä. Antakaa hänen mielikuvituksensa lentää. Eikös jossain vaiheessa tämä palsta "pyhitetty" hänen aikaansaannoksilleen.
En tykkää pienisieluisista ihmisistä.
Ilmeisesti minunkin kirjoitukseni muutama viikko sitten koettiin leuhkimiseksi, kun kerroin poikani juhlallisesta valmistujaisjuhlasta. Kukaan ei edes onnitellut. En onnittelujen takia asiasta kertonutkaan, mutta yhtä juhlalliseen tilaisuuteen en enää pääse. Jos tohtoriksi juniorit joskus väittelee, ei tilaisuus edelle mene. Olen muutamassa väitöstilaisuudessa ehtinyt elämäni varrella istuakin.
Nauttikaa pääsiäisen ajasta ja kauniista keväisestä säästä. Ja antakaa kaikkien kukkien kukkia.
-
En tykkää pienisieluisista ihmisistä.
Enkä minä itseriittoisista nirppanokista.
-
.
(http://farm9.staticflickr.com/8373/8600146774_a76a639440.jpg)
.
HAME
Oli outoa väki
minkä markkinoilla näin.
Hameet mustat, sielukin
oliko musta.
Ne rivissä sesoi
kuin sotilaat
Minä katsoin ajattelin
en halua isoksi tulla
en hametta mustaa tahdo.
Pieni halusin aina olla
ilman mustaa hametta.
Minä isoksi kasvoin
Nyt on minulla
hame musta.
.
Matleena -13
.
-
Olen muutamassa väitöstilaisuudessa ehtinyt elämäni varrella istuakin.
Mutta sehän on valtavan hienoa, onnitelut nyt ainakin siitä, kun näyttää kaivertavan onnittelujen ja ihailun puute noin niinkuin yleensä.
Tuohan on jo peräti kultivoituneen elitistä ja korkean tason tapahtuma.
Tämän palstan muut jäsenet eivät yllä koskaan elämässään moiseen saavutukseen, ainakaan helposti.
-
Olen muutamassa väitöstilaisuudessa ehtinyt elämäni varrella istuakin.
Mutta sehän on valtavan hienoa, onnitelut nyt ainakin siitä, kun näyttää kaivertavan onnittelujen ja ihailun puute noin niinkuin yleensä.
Tuohan on jo peräti kultivoituneen elitistä ja korkean tason tapahtuma.
Tämän palstan muut jäsenet eivät yllä koskaan elämässään moiseen saavutukseen, ainakaan helposti.
Kuules lehdenjakaja, sulla on harvinaisen ilkeä luonne.
Antasit jo olla muiden rääpimisen.. :)
-
Kiitos, kropsu! En yleensä puutu muiden kirjoituksiin, mutta nyt on pakko sanoa. En tunne itseäni edes vainoharhaiseksi, kun väitän, että täällä on menossa systemaattinen GA:n keskustelupalstan alasajo! Ja hommaa hoidetaan kulisseista! :(
-
Lisäänpä tuohon vielä sen, että olemme kyllä melkoisia "tassukoita", jos annamme sen tapahtua!
-
Antasit jo olla muiden rääpimisen.. :)
Sanotaan näinkin, että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.
Muuten kropsu, olenko kysynyt sinulta jotakin ?
-
Vaikka olen jo varpaat ovenraossa (sukat jalassa) lähdössä aurinkoiselle pakkasrannalle, minun on pakko vielä rivi pari kirjoittaa. Aivan Pumpulin, Kropsun, Matleenan, Ainulin, Hemulin, Justiinan ja Annuskan juttujen takia tänne tulen. Muitakin toisia kirjoittajia "piikittelemättömiä" löytyy, mutta tässä useimmin kirjoittavat.
Minä kirjoitan omasta arjestani, mikä on täynnä työtä, työtä, jota onneksi teen suureksi ilokseni opettaen samalla nuoret tavallisen maalaistyönkin malliin. Vaalimaan ja pitämään kunnossa aikaisempien sukupolvien aikaansaannoksia.
Omasta mielestäni en ainakaan tarkoituksella ole ketään halunnutt ärsyttää.
Nautitaan aurinkoisesta kevään portin juhlasta täysin sieluin, kaikki me.
-
Kuules lehdenjakaja, sulla on harvinaisen ilkeä luonne.
Antasit jo olla muiden rääpimisen.. :)
Lähden tästä itsekin aurinkoon, saatte olla puolestani rauhassa.
En malta olla vielä toteamatta ja vastaamatta tähän harvinaisen ilkeään viestiin. Nimittäin siitä huomaa kuinka asenteellinen se on kun siihen syvemmin perehtyy.
Sellainen ihminen, sellainen eläkeläinen, joka on auttanut raskasta työtä tekeviä lehdenjakajia tuuraamalla, vuorottelemalla heidän vapaapäiviään on siis täysin arvoton ihmisenä.
Lehdenjakaminen on raskasta työtä, mutta kun on yli 70-kymppisenä vielä hyvässä henkisessä ja fyysisessä kunnossa, niin sitäkin siis voi aikansa kuluksi tehdä.
Eipä tarvitse ostaa kallista kuntosalikorttia.
No, nyt huomaankin, että tuo työ on joidenkin mielestä aivan suoraan ylenkatsomisen arvoista vai...lehdenjakaja? mikäs se semmoinen ihme on.., Hahhhaa, toi jakaa lehtiä ??
PS.
Ennen eläköitymistäni aivan eri puuhasta kuin lehtien jakamisesta, minullakin oli alaisia, mutta mieleeni ei olisi koskaan tullut väheksyä heidän taustojaan ja aikaisempia tekemisiään.
.............
No, tämä nyt näyttäää Täällä olevan sellainen Foorumi, jossa osa porukasta lähtee liikkeelle:
- Minä, minä ja aina minä edellä, asenteella.
Vanha totuus:
- Tyhjän saa pyytämättäkin.
-
.
Minä kiitän kaikkia edellämainittuja kirjoittajia, eritoten Piikatyttöä urhoollisesta puolustuksesta. On vaan niin merkillinen juttu ettei malta millään olla lukematta tekstejäni. Jotainhan siinä on. Ei ne haukut minuun enää koske, ei tee kesää eikä talvea. Mutta voisihan ne olla kirjöittamattakin. Tekee turhaa työtä.
-
.
(http://farm9.staticflickr.com/8054/8399472041_bbc441bcd0.jpg)
LOPPU
Oli kulku seisahtunut
pysäkki viimeinen.
Oliko sota syttynyt,
tauti raivonnut.
Katselin, kumpikaan
ehkä. Oli vika veturin.
Lie jalan taittunut
tie matkaajien.
Päämäärä outo
tienneetkö oli
matkansa viimeisen.
Kuuluu itku lapsen.
Matleena - 13
.
.
-
.
Minä kiitän kaikkia edellämainittuja kirjoittajia, eritoten Piikatyttöä urhoollisesta puolustuksesta.
Kiitokset minunkin puolestani ja vielä kaikkein imelimmät !
-
.
.
(http://img27.imageshack.us/img27/3007/aaaaalatelammas5matleen.jpg)
Kirjani Julkistamistilaisuus tänään 1.4.13
Ravintola MUSTAKATTI, Ryyppi- sviitti klo 18.00 .
Sviitin ovessa kirjan kansikuva.
Omistuskirjoitukset sadalle ensimmäisellle.
Matleena
TERVETULOA.
.
-
.
(http://img22.imageshack.us/img22/2600/akatsoja.jpg)
Nojaa käsiin
Ikkunamies.
Kaikki on ohi
elämä liukunut
huomaamatta.
Kadulla seisoin
pimeässä
minä tiedän
kerran kuin mies
olisin
kaikki häviäisi.
Epätoivo jäisi.
Aika onko tullut.
En tiedä.
.
matleena - 13
.
.
-
.
http://mbookvideo.com/video/n9y2qtaopbE/Michael-Palin-at-the-India-Pakis
portti kinni
http://www.youtube.com/watch?v=zkLBjZ2eqEc
tuuletetaan reinot
http://www.youtube.com/watch?v=FjonZk9DoeA
avaruuden musiikki
.
-
(http://farm9.staticflickr.com/8376/8594687417_cbb7fcd5ba_z.jpg)
.
NÄEN
Lato unohtunut
pelto heinittynyt
pyörä ruostunut.
Kuvat lapsuuden mielessä liikkuu
metsämansikat ladon takana kukkii
korteen ne pujotan
heinä-aikana.
Kielellä maku tuntuu.
.
.
matleena-13
.
-
.
(http://img832.imageshack.us/img832/1681/asfalttirit.jpg)
.
RITILÄ
Asteletko yii ritilän.
Kovin, kirein askelin.
saappaasi survoo.
Tarttuuko lika
saappaista ritilään.
Minä olen tuo ritilä.
.
.
matleena -13
.
.
-
.
(http://img853.imageshack.us/img853/7149/amylly.jpg)
MYLLY
Minä muistan se kuin eilisen
Kantoi pappa säkkia myllyyn.
Rattailla istuin.
Ihmettelin nainen katseli
ikkunasta.
Me käytiin koskella katsomassa
Oli suvannon pohjassa
kivi pyöreä. Reikä keskellä.
Sitä ihmeteltiin papalta kysyttiin.
Se oli myllynkivi. Ikivanha.
Talvella mummo kuoli
Oli ikkunanainen
tuleva mummopuoli.
.
.
matleena -13
.
-
.
(http://img4.imageshack.us/img4/2639/aaaaaaaaaheroesn22tmj2.jpg)
.
.
Tämä oli Planeetta Maa
Minä olen Hereos.
Minä olen Hereos. Planeetta Maan ainoa.
Planeetta Maa räjähti
Tuhoutui . Yksi silmäräpäys. Täydellisesti. Minä jäin. Minä, Hereos Yksinäinen.
Valtava meteoriitti, Caijos III, Charekleen tähtisumusta, toisesta ulottovuudesta törmäsi Planeetta Maahan. Mielipuolisella, tajuamattomalla voimalla. Planeetta Maa räjähti. Kaikki syttyi. Koko Planeetta. Navalta navalle. Mitään ei voitu tehdä. Kaikki tuhoutui. Myskyävä liekkimeri, hirvittävät tsunamit kulkivat yli mantereiden. Mikään ei säästynyt.
Vain minä.
Olen miettinyt miksi juuri minä säästyin. Miksi en tuhoutunut. Selitys siihen oli yksinkertainen. Olin napajäätikköretkikunta Antarctiscaree III geologi. Olimme parhaillaan napajäätikön alapuolella kahdensadan metrin syvyydessä. Minä ja kolme toveriani. Toverini halusivat nousta, minä jäin. Elätin mielessäni toivetta, jos jotain olisi säästynyt. Toverini ahtautuivat ylös valtavien jäämassojen siirtyillessä Eteläisellä Jäämerellä. Elin varamuonavarasto varassa kolme viikkoa. Nälkä pakotti minut ulos. Näky oli kauhistava. sanoinkuvaamattoman kauhistava. Kaikkialla lainehti meri. Kaikki jää muuttunut vedeksi. Me olimme mantereella. Toverini jäännökset oli meri, mielipuolinen, raivoava, jääkylmä meri, huuhtonut. Eksynyt pelastuspartio, yksi harvoista säästyneistä, löysi minut raivoavasta merestä, kuolleena kuten he olettivat. Minun aikani ei ollut vielä. Heräsin harmaan kuolemansumun peittämään, valtaamaan auringonnousuun. Partio saapui toiselle mantereelle, kaupunkiin. Kukaan ei tiennyt mikä paikka tämä oli ollut. Metropolitan, entinen. Partio jatkoi tehtäväänsä. Keskittyivät etsimään, turhaan, muita eloonjääneitä.
Minä jäin yksin.
Kaikki oli poissa.
Jäljellä olivat pilvenpiirtäjien luurangot.
Kaikki elämä oli kuollut.
Lukuunottamatta pieniä jyrsijöitä, rottia. Nämä olivat säästyneet. Nämä, rotat, tekivät minulle palveluksen. En tiedä enää oliko se palvelus. En osaa päättää, haluan ja en halua kuolla. Minäkin. Elämänliekki on voimakas liekki. Se ei sammu. Ihminen ei luovuta. Minä nautin nyt ravinnokseni näitä jyrsijöitä, rottia. Ei ole muuta. Minulla ei ole tietoa kuinka kauan minä kestän. Sillä ei ole enää merkitystä. Maailmani on meletön, mieletön maailma.
Jonakin päivänä minä olen poissa.
Minä olen kuollut.
Elämä on kuollut.
Planeetta Maa on poissa.
(http://img547.imageshack.us/img547/82/aaaaaaaa1her.gif)
Hereos.
Planeetta Maa
Linnunrata.
.
-
.
(http://img836.imageshack.us/img836/4456/asodanvarjot.jpg)
SODAN VARJOT
Hahmot naisten ikkunaan
kadun varjoista heijastuu
huomaa ei monikaan.
Minä ne näen
keskustelevat naiset.
Ostokorteista, pula - ajasta
puhutaan
mistä talvipalttoo pienelle.
Kahvitilkka aamuksi itselle.
Kun sota päättyisi
Palaisi isä lapselle.
.
Matleena -13
.
-
.
(http://img9.imageshack.us/img9/1540/amiesmardisuomut.jpg)
.
Tämä on Pleneetta Telmandree II
Minä ole Mardo
Minä olen avaruuden olostunut. Olonne, ihmisolioiden jälkeläinen. Tuhansia jaareja mennen pakenivat ihmisoliot Planeetta Maan kauhistavaa tuhoutumaa avaruuteen. Planeetalle Mars. He nimeyttivät Planeetan uudelleen. Nimi esiystyy nyt Planeetta Telmandree. Me olemme vasteplaneetta Planeetta Temaldreelle. Alkuperäisellä Planeetalla Mars , Planeetta Temandreella loppui , häviytyi palade. Ihmisolioiden liian lisääntymisen seurauksena. Vain muutama ihmiolio selviytyi Planeetta Marsiin. Oli kiire lisäytymiseen. Liian kiire, jaarien, satojen, kuluttua ei palade enää riittänyt. Oli etsittävä uusia planeettoja olostumiseen.
Löytyi Planeetta Telmandree II.
Täällä ovat minun esi-isäni syntyneet, ilmaantuneet olostumiseen.
Planeetta Telmandree II on tecgnoligialtaan täydellisesti, lopullisesti robotosoitu. Olemme vain olostumassa . Emme tee mtään. Yriytys entistää Planeetta Maan olostustaito, kirjoittaminen epäonistui. Ei ollut muistetta enää. Tämä tallenne on ajatustensiirtona viestiytetty kirjoitustaidon vielä omaantavalle Planeetalle Jaares.
Meille kehiytyi ainaisessa Planeetta Telmandreen hirviömäisessä kylmyydessä suomupeite. Me emme ole liskomuoto, meillä on ihmisolion jaokkeet. Me synnymme, lisäymme olostukseen avaruuden äärettömyydessä. Female-lisäytyminen on loppunut. Neroutemme kehiyttivät avaruus-lisäymisen. Liian paljon ihmisoiloiden naisia, femaleita, menehtyi Planeetta Marsin hirveässä kylmyydessä synnyttäessään.
Minä omaan datanian jossa periyntyy kaikki ihmisolion tuntemukset. Pois on häviytynyt olosuhteiden, hirviömäisen kylmyyden takia kyky tuntea kuumaa, kylmää. Me emme olisi selvinneet mikäli tämä kyky ei olisi poistunut.
En tiedä, en osaa mielentää tulevaisuuttani.
Olen ainonin, ikuisuuden, äärettömyyden lapsi.
Ehkä me kohtaamme.
Jaareja tullen.
(http://img255.imageshack.us/img255/7707/aaaaaaaa1kollijoulumard.gif)
Aoini Mardo
Planeetta Telmandree II
Linnurata
Portti CC1900 Tähtisumu I
.
-
.
.
(http://img33.imageshack.us/img33/5787/alapsetovella.jpg)
TYTÖT
Pieniä tyttöjä olemme.
Sanovat köyhiä.
Emme tunne, emme tiedä
mikä on köyhä.
Tälläista on ollut aina.
Ovenraossa seisomme
kun ihmiset ohitse kulkevat.
On sota jossain ne sanovat
ne meitä katsovat
pois päänsä kääntävät.
Köyhiä ne sanovat.
Isättömiä.
ne kuiskaavat.
Minä en sitäkään tiedä
mikä on isä.
Minä siskolta kysyin.
Ei sisko tiennyt.
matleena --13
.
.
-
(http://farm9.staticflickr.com/8259/8624897922_85e9c4bc04_c.jpg)
.
.
SILTA
Se oli vanha silta
meren rantaan kuljetti
Sitä mummo käveli
minua talutti
Välillä nojattiin
sillan kaiteisiin.
Ei kaiteet enää kestä
nojaamista.
Ei enää kävele mummo
ei minua taluta.
En sillalle enää astu.
Sillalla muistot
vaeltavat.
matleena -13
.
-
(http://img197.imageshack.us/img197/1318/aalppisyklaamit.jpg)
VÄRI LUMEN
Ne tulivat joka kevät.
Vuorilaakson valkeat vehkat.
Niistä tiesi on kevät.
Me niitä poimittiin
ne ei kestäneet maljakossa.
On vehka villi, vapaa
elää vain laakson varjoissa.
Talven tullen lumeen peittyy
väri valkea keväällä
kukissa toistuu.
Kukkaan taivas heijastuu.
matleena - 13
.
-
.
.
(http://img19.imageshack.us/img19/9746/asotilasyprp.jpg)
.
SOTILAS
Minä en tahtonut sotilaaksi.
Tappamaan.
Ei asetta käteeni luotu.
Niin se vain kävi
päättivät toiset sodasta
luotiin vihollinen
entinen ystävä.
Minun oli se tapettava
tai se tappaisi minut.
.
.
matleena -13
.
-
(http://farm9.staticflickr.com/8121/8640824633_67db0947a8_z.jpg)
.
APUTYTTÖ
Myi mummo torilla mustikoita
minä olin mukaan pääsyt
Soudettiin yli järven
linja-autossa pitkä matka.
Kysyi rahastaja
olinko aputyttö
minä olin
Mummo nauroi.
Torilla koju.
Minulla suu mustana
mustikoista.
matleena -13
.
-
.
(http://img248.imageshack.us/img248/6724/ahatutoikeinhienot.jpg)
HATUT
Tässä he ovat
suvun vanhat tädit.
Sllioin kun nuoria olivat.
Sekä heidän hattunsa.
Ne ihanat.
Kuin kermakakut.
Joita minä kadehdin.
Tädit ovat poissa
veivätkö hattunsakin.
Ei niitä enää löydy.
Ei niitä enää käytetä.
Miksei.
Ne ovat ihania.
Minä tahdon fotografin
hattu päässä.
Minä tahdon takaisin menneen ajan.
Minä tahdon takaisin kadonneet hatut.
.
matleena - 13
.
-
(http://farm9.staticflickr.com/8093/8528109644_a69c0c867c_z.jpg)
VALO
Mikä se oli. Tuo äkillinen ääni.
Minä olin pieni.
Olin jo unessa. Ääni herätti.
Oviko narahti.
Valo loisti oven alta. Raollaan ovi.
Se minut herätti.
Tuliko joku vai poistuiko
En minä tiennyt.
Pelkäsin huutaa jos se hyökkäisi
Se kammo.
Minä enemmän pelkäsin.
Syntyi huuto pimeään.
matleena - 13
.
-
Noin sitä löytää ajattelemisen aihetta ihan vaikka arkipäiväisistä käyttöesineistä.kun vain malttaa pysähtyä katselemaan ,ajattelemaan ja pohtimaan asioita.
-
Tuo sun ovenrakokuvasi Matleena on mun mielestäni enemmänkin rauhoittava,
ei siis uhkaava eikä pelottava.
Hieno kuva kaikkiaan..
-
.
Johtunee siitä että olet mies. Ja semmoinen rauhoittava mies. Minä olen heikko nainen, silloin pikkuinen tyttö. Ei ollut tuossa mitään rauhoittavaa. Pelkäsin ihan hirveästi pimeää.
Sekä tuommoisia ovenrakovaloja. Eikä vain silloin, pelkään vieläkin.
Kiitos kannanotosta, Lienakin.
-
.
.
(http://img801.imageshack.us/img801/6162/aplanethiljaisuudenmeri.jpg)
.
Tämä on Hiljaisuuden Meri
Tämä on kaiken loppu.
Täällä on Ikuisuus. Tyyneys. Rauha. Ikiuni.
Me olemme tuntematon Planeetta. Olostuneet tietävät minne he saattavat poistuneet lähimpänsä. Mielen ovi avautuu sinä hetkenä kun läheinen poistuu. Loppu alkaa. Lopullakin on alku. Loppu alkaa täällä. Lopulla ei ole loppua.
Se on aina olemassa koko ajan. Kaikkien jaarien ajan. Menneiden ja tulevien.
Ikuisen ajan on Loppu. Loppu on ääretön.
Se ei koskaan muutu.
Aioini.
Sininen Hiljaisuuden Meri.
Olostuneiden loppumatkan alkupiste teomenerema olemme me.
Hiljaisuuden Meri alkaa lopun.
Kaikki on päättynyt.
Kaikki.
Loppu omintaa kaiken.
Sanoja ei ole.
On lkiuni.
Rauha.
.
-
Hiljaisuuden mereenkö tämä olevuus päättyy, siihen kai mistä alkoikin.
Alussa pimeys liikkui vetten päällä"...-- ja ihmisentekijä määräsi et tulkoon valkeus,
-varmaankin päivää tarkoitti.
Voi se niinkin olla matleena... en kumpaakaan teistä oikein usko,
niine tietämyksinenne, kaikki olis liian helppoo..
-
.
(http://img571.imageshack.us/img571/1940/aalkomies.jpg)
.
ODOTUS
Oli niin pitkä se aika
odotusaika
hallissa oli kuuma.
Juna oli myöhässä
tai ajanut pois raiteilta.
Rikki.
Väsynyt vanha mies.
Uni voitti.
matleena -13
.
-
.
(http://farm9.staticflickr.com/8116/8655803462_6426ba250a.jpg)
TULPPAANIPELTO
Se ei ollut niitty
Se oli pelto
Kaupalliset tulppaanit.
Kauneus ei ole kaupallista.
Vai onko.
Minä tahdon sitten sitä
kaupallista kaunetta.
Milloin minä saan.
matleena -13
.
-
(http://farm9.staticflickr.com/8522/8652634730_80732bce14_z.jpg)
.
SOTILAAT
Syttyi sota.
Me lähdemme taistelemaan.
Me menemme fotogaafiin.
Me emme paluusta tiedä.
Me menemme fotografiin
jäisi muisto jälkipolville.
Me emme paluusta tiedä.
Kaikki on hallussa Salliman.
.
matleena -1
-
](http://farm9.staticflickr.com/8071/8393733322_23e60ff40e_z.jpg)
PIKKUVELI
Minä sain pikkuveljen.
Minä en olisi halunnut.
Minulta meni syli.
Se itki ja nukkui.
Ei se osannut leikkiä.
Olin vihainen.
Minä tahdoin
se olisi vietävä pois.
Ei ne vieneet.
Veikka jäi.
Mina oli vihainen.
Oikein vihainen.
matleena -13
.
-
(http://img507.imageshack.us/img507/9869/ateatteri.jpg)
.
TEATTERI
Se oli vanha teatteri.
Ei ollut enää elämää sillä.
Näytännöt olivat päättyneet.
Näyttelijät pois nukkuneet.
Tuolit jäljellä olivat
istujia odottivat.
Kauan saisivat odottaa.
Ei tule enää ketään.
Tuolit itkivät.
.
matleena -13
.
-
(http://img138.imageshack.us/img138/964/aillallinen.jpg)
.
EILEN
Minä koko viikon odotin
Tätä iltaa.
Näin unta, päivät unelmoin
sinut kohtaisin.
Tänä iltana.
Minä kaadoin viinin
Ilta himmeni.
Minä pöydän ääressä istuin.
Odotin.
Minun mieleni kirkui.
Viini väljähtyi.
Se väljähtyi aamuun.
.
matleena -13
.
-
.
(http://img266.imageshack.us/img266/9669/asuurkaupunkituh.jpg)
.
KAUPUNKI
Se oli meidän kaupunkimme
kunnes pommi pudotettiin.
He pudottivat.
Se ei enää ollut meidän kotimme.
Se oli tuhkakasa.
Se oli heidän kaupunkinsa
kunnes pommi pudotettiin.
Me pudotimme.
Se ei enää ollut heidän kotinsa.
Se oli tuhkakasa.
Meillä kellään ei ollut
enää kotia.
Me itkimme kumpikin.
.
matleena -13
.
-
.
(http://img15.imageshack.us/img15/9097/amustavalkjrvi.jpg)
KUVA
Minä katselen kuvaa.
Minä muistan ne aina.
Ne viheriät lehdot ne keinuvat vedet.
Hopeiset lahdelmat ne valkeat hiekat.
huokaavat tuulet ne kuiskivat kaislat.
Ne tummuvat illat
kuun kultaiset sillat.
Minä muistan ne aina.
matleena -13
.
-
(http://farm9.staticflickr.com/8450/8045446449_b170644858_c.jpg)
.
SOITTO
SOITTO
Ne soittivat sielujen sinfoniaa
se soitto niin hiljaa kuului.
Se nousi puiden latvustoon
se pilviin sinisiin hukkui.
Sen erotti vaivoin ihmiskorva
sen taivaan linnut kuuli.
Se ylistystä soi Luojan.
Se rauhan ikuisen toisi
jos ihminen kuulla voisi.
Pieni soitto muuttaisi
koko maailman.
.
.
matleena - 13
.
.
-
(http://farm9.staticflickr.com/8365/8445847994_3f85dc1cf1_c.jpg)
.
Tuoli
Nojatuoli oli vanha sitä hiiri kotinaan piti.
toppauksiin kasvoi heinä, oli kangas irti.
paistoi päivä haalisti. Värit kaikki vaaleni.
Oli joku hyljännyt sen ahon laidalle
tuiskuun, viimaan. Sateeseen
ei vienyt kaatopaikalle.
Tuli muisteli.
Ajan paremman hyvin muisti.
matleena -13
.
-
titityy
(http://linnusto.taivalkoski.fi/talitiainen.jpg)
-
.
(http://img443.imageshack.us/img443/863/aaaaaaaa1vapputanssit1.gif)
Vappu.
Vapun juhlinnasta kertominen on hankalahkoa, koska ei edellisistä Vapuista oikein mitään muista. Ei aina edes kotoa herännyt. Vaan jostain on jäänyt hämäriä muistikuvia.
Vapun vastaanotto alkaa yleensä jo Vappuaattona tasan klo 12.00. Miksi just silloin, ei ole tiedossa. Niin vain nyt on.
Kampaajalle, kotiin, alkaa armoton jyssäys, puleeraus. Naamaan kilo eri tököttejä niin että eivät silmät kunnolla kiinni. Eipä niiden ole tarkoituskaan mennä. Paitsi jo sammuu, niinkuin somasti kansa tapaa sanoa.
Kolmisen tuntia puleeratessa vierähtää. Samalla nautitaan, kitataan suorastaan, puoli pullo koskista, jallua tai muuta jaloa juomaa. Ynnä kyytipoikana keskistä.
Kun on polla pikkuisen vielä tolkuissaan, amarit, saumat suoraan. Lähdetään ulos juhlimaan. Pukeudutaan avonaiseen kesälenninkiin, vaikka ulkona sataa räntää. Taivaan täydeltä. Sekä julmetun kylmä tuuli.
Ei Torille vaan Ravinteliin. Jokainen tietää miten Ravintelissa juhlitaan. Kitataan viinaa, tanssataan, pidetään yleistä mökää.
Ja Ravintelista heitetään lopulta ulos mölisemään.
Suunnataan Torille kohtalotovereita morjenstamaan. Sekä Pimeän Pullon ostoon. Usein päätyy tukkanuottasille nämä Toripileet. Kontataan katuojien kautta himaan.
Hävinnyt Osapuoli herää silmä tai silmat mustana aamusella karmaisevaan kohmeloon.
On Vappupäivä, pari grogia naamariin tintataan ja eikun samaiselle Torille missä turpiin tuli.
Nyt Torilla puhutaan juhlallisesti. Lauletaan vesissä silmin Työväenlauluja, kaihoillaan entisajan kamalia työväen kohtaloita. Juodaan simaa ja koskista sekä tietty kaljaa. Räikät rääkkyy, ilmapallot leijuu, valkolakit hohtelee.
Sekä nenä.
Otetaan Torin veskissä huikkia säästynestä Pimeästä Pullosta. Poiketaan kaljoille pariin paariin. Niihin, mihin päästään vielä sisään. Lahjomalla Portsari viiskymppisellä.
Juhlitaan aikansa Torilla. Painellaan samaiseen Ravinteliin, mistä yöllä ulosheitettiin, Vappulounaalle. Toivotaan ettei Portsari muista. Silliä ja tippaleipiä, simaa. Lisää koskista ja jallua.
Silmä senkun komistuu. Sekä kunto vahvistuu.
Mellastetaan Ravintelissa.
Taas lennetään pellolle.
Palaillaan Torin kautta himaan. Taas katuojissa kontataan. Kontataan myös raput kolmanteen kerrokseen. Painellaan seslongille koisimaan. Niinpä on Vappu tänä vuonna juhlittu.
Jäi muistoksi kipiä pää sekä musta, - mustat silmät.
Muita muistoja ei ole.
Paitsi tyhjä lompakko.
.
.
-
(http://img585.imageshack.us/img585/7002/akajakki.jpg)
KANOOTTI
Siinä se minua odotti
Punainen Kyynel.
Minun kanoottini.
Minua, Nauravaa Lintua.
Suuren Järven aalloilla keinuvilla.
Sillä minä meloisin
taakse vuorten sinisten
alla huokaavan tuulen
kuiskaavien kaislojen.
Suurille Metsätysmaille.
Minä anon Suurelta Hengeltä.
runsasta saalista.
Ei nälkää näkisi omani.
Suuri Henki, se anna minulle.
.
matleena - 13
-
(http://farm9.staticflickr.com/8416/8697064289_75c50074af_z.jpg)
KENGÄT
Laidalle tulppaanipellon
unohtuneet kengät tarhurin.
Ne niinkuin aurinko loisti.
Värit tuplpaanin toisti.
Ne iloisina kevättä hehkutti.
Kiilteli ja kimalsi.
Ne sai ihmiset hymyilemään.
.
Kiitoksia
te kengät kevään.
matleena -13
.
.
-
.
(http://farm4.staticflickr.com/3506/3272726232_b7813c97f9_z.jpg)
.
LINNUNSILMÄ
Minäkin olen keväinen
minä kukka pikkuinen.
Kun aurinko lehtoa lämmittää
minä nousen vihertämään.
Ei minua oikein huomaakaan
minä ruohoon sulaudun.
Melkein vihreita ovat kukinnot
kun nousen kukoistamaan
Vaan lapsonen pieni kuin minäkin
huomaa, alkaa iloitsemaan
hei, tulkaa kaikki katsomaan
on kukka kaunein päällä maan
täällä yksin piilossaan.
Lapsijoukko ympärillä
minä kainosti hymyilen.
Eniten ystäviä minulla
on koko lehdossa.
Minä olen sIlmä lintusen.
.
matleena -13
.
-
.
(http://img607.imageshack.us/img607/4420/aplaneettakorusininen.jpg)
.
Tämä on Planeetta Cristalparadeers
Me olemme queeneerit
Me olemme avaruuden lomaparatiisi.
Meillä olostutaan loma- työskentelyvapaa-ajat. Meillä on kaikki tarvittava planeetallamme. Meillä on circukset, yökerhot, lomaushotelilt,
uima - altaat, lämpimät merititilanteet. Meillä on vapaa - ajan supratähtialukset. Avaruuden maisemamatkustus. Meillä voi pelata kaikkia mahdollisia vapaapelejä. Tiedonnuspelejä. Meillä on valtaisat dataniaohjatut shakkilaudastot.
Meillä on eläimistöpaladet, villit tiheyestyneet viiidakko - olonteet. Sademetsiköt. Eläinlajit jotka ovat kadonneet muilta planeetoilta, vaeltavat uudennetuissa viidakoissa. Delfiinieliöt uivat merilaltaissa. Me olemme samalla villi, tegonoloinutut planeetta. Me saamme energiamme Sinisestä Kuusta.
Meillä on viidakostomajoitukset jotka on kehiytetty Planeetta Maan , ennen tuhoaikaa, vastaaviksi.
Miellä huolehtii koulutettu datahenkilöstö, queeneerit, asiakkaiden, muiden planeettojen olostuneiden viihtyvyydestä. Valtavat sanitaariomme, kylpylämme huolehtivat kehorakenteen pysyvyydestä, terveystilanteesta.
Meillä vietetään , robonosoitumisen vallaantuessa hyvin pitkiä aikakulumia.
Useita jaareja.
Me emme koskaaan tule olostumaan valloitusplaneettana.
Me olemme rauhaplaneetta.
Täydellistynyt.
Sanioores
(http://img7.imageshack.us/img7/1342/aaaaaaaa1cristl.gif)
Planeetta Cristalparadeers
Linnunrata 23((&///887//
Tähtiportti ¤¤¤¤¤¤¤¤CCM
.
-
(http://farm9.staticflickr.com/8259/8694880287_3d6251111a_z.jpg)
IHAN UUSI
Minä olen pikkuinen lintu.
Olen vihreä, ihan uusi.
Missähän on pesäpuuni.
Aikani kun huhuilen
varmasti ma löydän sen.
Suojaan emon siipien
nukahdan ma pikkuinen.
.
matleena -13
-
Tosi hyvin keksitty otsikko tällä säikeellä :D
-
.
(http://farm8.staticflickr.com/7223/7120458313_38bf4393bb_z.jpg)
TAKKI
Se oli vanha takki
se kaapin oveen nojasi
Kirkkaana kevätpäivänä
vieläkin uudelta näytti.
Minä ehkä vielä pitäisin
omissa häissäni.
.
matleena -13
.
.
-
.
(http://img706.imageshack.us/img706/4994/apainovanha.jpg)
.
HYLÄTTY
Minä olen piano, vanha.
Ikivanha.
Luokkahuoneen nurkassa pölyynnyn
Ei kukaan valitustani enää kuule.
Ei kukaan enää huomioi.
Ei laula, ilakoi.
Ei kevät minussa soi.
Minä yksinäisyydessä itken.
.
matleena -13
.
-
(http://farm9.staticflickr.com/8122/8708076216_17410dabda_z.jpg)
MÖKKI
Se oli iloton mökki.
Kuollut.
Tuhoutunut.
Aikoja sitten se oli iloinen.
Lasten nauru kaikui.
Siitä on paljon aikaa.
Nyt mökki vain kaipaa.
.
matleena -13
.
-
Vähääkään,matleena ,sun nostalgis- romanttisia mietteisiäs väheksymättä, sieppaahan taas jotain
enemmän kesään kuuluvia efektieitä.. Kaikki viitteet synkkyyteemme on jo esitetty
Ny kun meikäkin olettaa olevansa ,auringon suosiossa,,jopa voi vaikka kroppaansa polttaa enemmpiä okasolusyöpiä karttamatta. (0li j0)- Niin , kumpikohan se olikaan tyvi- vai oka- en muista..
-Tässä jo ,hämärän rajamailla, - kossu) tykkään niin perhanastyi elämästäni,,loppuvaihto- ehtoja on mielin määrin.
Varmaan on niitä kaikilla, kun vituttaa niin se on vaan sana..
Järjestelmä on kuin hyvä kellari,,siellä on aina..vaikka ylivuotista.
-
(http://img5.imageshack.us/img5/3518/aaoikeinhyvheatorstaima.jpg)
-
.
(http://img825.imageshack.us/img825/1764/aasetelipussi.jpg)
Hyvää Päivää. Olen Madleen.
Sukunimi jääköön salaisuudeksi. On minulla siihen erittäin painavat syyt. Minä olen lottomiljonääri. Minä, Madleen, pienen torpan tyttö keskisuomesta. Ei ollut elo leveää,
jos ei rutiköyhääkään. Vaan nyt on minulla millä mällätä.
On tuohta, mania, rypälettä, kahisevaa, ruplia, fyrkkaa, mitä nimitystä kukin haluaa käyttää, yllinkyllin. Jo oli aikakin. Olen nimittäin lotonnut jo teini-iästä. Heti kun lotto tuli. Eikä yhtään ainutta voittoa aiemmin ole kohdalleni osunut.
Nyt osui.
Kunnnolla.
Jättipotti.
Ensin säikähdin, sitten riemastuin. Tai toisinpäin. Nyt olen pelkästään surullinen, vihainen ja perinjuurin tympiintynyt.
En tee voitollani yhtään mitään. Asun pienellä paikkakunnalla. Kaikki toistensa asiat tietävät. On minulla oma yksiö vaan eihän se ole mitään ylellisyttä. Niin on monella muullakin.
Ei ole eläkkeeni suurensuuri. Senkin täällä kaikki tietävät. Voitto on pakko pitää salassa. Heti , mikäli julki tulee, on kerjureiden lauma rapussa. Tuttavat, ystävät vippaaamassa. Puhelin soi yhtenään huolimatta salaisesta numerosta. Lehdet kinuavat haastatteluja.
En siis voi autoakaan hankkia. Huhumylly on välittömästi käynnisssä.
Sen minä oikeastaan tarvitsisin. Siis auton. Olen nimittäin invalidi. Rahalla ei terveyttä takaisin saa.
Pankkiin pelottaa mennä. Pelottaa pankkineidin yht`äkkinen käytöksen muutos pankkisalin ollessa täynnään asiakkaita, vuoroaan odottavia.
En voi matkustella yhtä ulkomaan, parin viikon etelälomaa enenpää. Heti käynnistyy huhumylly. Siis kaduttaa koko voitto. Sapettaa suorastaan
En voi yksityiselle, tai voin tietysti, noin suurta sumaa lahjoittaakaan.Vie valtio puolet veroina. Pakanamaille en suostu rahaa peraatteessa jakamaan. Siis olen yksinäinen, onneton, kiukkuan yksinäni yksiössäni. Seinille kiroilen. Rahaa on vaikka lampaat söisi. Vaan en uskalla käyttää. Edellämainituista syistä johtuen.
Ei ole helppoa köyhänkään elämä. Vaan ei ole hurraamista tässäkään.
Kumpikohan se parempi onkaan.
Minä mietin.
Onneton minä joka tapauksessa olen.
Madleen.
.
-
(http://img833.imageshack.us/img833/8650/aaruusuraamiitikk.gif)(http://img822.imageshack.us/img822/3278/aahaukotusitikk.gif)(http://img17.imageshack.us/img17/3421/aaitkuitikkpinv.gif)
Jaa.
Se on huomenna sitten Aiskienpäivä. Onhan se kovin mukavaa, mutta saisi olla olemattakin.
Kun se tuppaa aamusta jo alkamaan, se sou. Savotta suomeksi.
Kahvi tuodaan sänkyyn. Kuuluu sääntöihin poikkeuksetta. Nuorimmainen tunkee tarjottimen kanssa syliin, toiseksi nuorin kiljuu hyyskässä kurkku suorana, pyyhkimää, pyyhkimää...
Juo nyt siinä kahvisi ja näyttele parhaan taitosi mukaan sitä onnellista äitikkää, jota naistenlehdet nyt pullottavat. Kissa pompottelee jalkopäässä, syliin pyrkii väkisellä sekin, Haukku tahtoo ulos. Ja äitikkä hymyää. Vaikka on tämä vain, onneksi vain kerran vuodessa, on äiskä iltasella polla täysin sekaisin.
Jää tiskit huomiseen.
Se vuori.
Joten nytpä vain iltasella päät tyynyyn, äitylit. Tänään on rankka siivous - , leipomispäivä. Kakku, piparit.. Muistettava limpsat sekä jätskit, karkit. Ynnä tilattava tietty ruusu. Huomenna on nukuttava myöhään. Tai oltava nukkuvinaan ja kuunneltava, siis oltava kuulematta kiltisti vastakkaisia mielipiteitä kahvitarjoilusta Äiskälle sekä melkein nyrkkirysyä kuka saa kahvtarjottimen kantaa. Kuka ojentaa ruusun ... jne jne.
Eipä muut kuin
Hyvää Äitylienpäivää, rakkaat siskot.
Aamulla Se alkaa.
.
-
.
(http://img10.imageshack.us/img10/2006/aaaaaaaa1itikklopulline.gif)
ÄITIKKÄ, JUHLAKALU
Heräsi Äitikkä seuraavana aamuna jo varhain.
Ei näin varhain olisi herätystä tarvinnut. Vaan pienoinen jännitys, jopa pelko nipisteli Äitikän vatsaa.
Jokavuotinen, sännöllisesti toistuva rituaali oli alkamassa.
Valvoi, mietti, ei kärsinyt keittiöön kahville meenä. Riivatusti teki mieli. Ja heräsiväthän ne pienet kultamussukat, tosin pari tuntia myöhemmin. Hipsivät Äitikälle kahvin keittoon.
Sänkyyn tarjoilemaan.
Oli aluksi hiljaista touhu. Ei passannut Äitikkää herättää. Vaan vähitellen äänet kovenivat kiljunta-asteelle. Tapeltiin siitä kenen vuoro oli lähteä Haukkua pissittämään. Ei kukaan halunnut, pelkäsivät toisten sillävälin Kahvin Äitikälle tarjoilevan. Niinpä pissasi Haukku eteisen parketille. Äitikkä luuttuamaan, eteisestähän ei keittiöön ollut näkyväisyyttä.
Vihdoin oli Äitikän sängyn vieressä epämääräinen, epämääräisesti puettu, epämääräisellä nuotilla hoilottava lapsikuoro kaunoisine neitoineen.
Kissa himoitsi tarjottimelle kerma-astialle, Nuorimmainen Äitikän syliin. Vanhin ilmoitti lähtevänsä kavereiden kanssa matsiin, tarvivansa ehdottomasti viisikymppiä. Oli tällä kertaa onnea. Muina vuosina säännönmukaisesti sänky kahvista lainehti, vaan ei nyt.
Keskimmäinen hyyskään. Viipyi niin kauan jotta Nuorimmainen pissi housuun. Ei päästänyt Keskimmäinen hyyskään. Ilmoitti jotta varattu oli hyyskä.
Sai Äitikkä ruusunsa, laulunsa, kahvinsa.
Alkoi aivan tavallinen päivä.
Tapeltiin karkki-, jätski-, limpsajaon tasapuolisuudesta. Kiskottiin Kissaa hännästä. Joka kiukkuisena säntäillessään pudotti Äitikkäruusun pöydältä multineen lattialle. Taas Äitikkä harjanvarteen. Ei tahdottu päiväuinille. Nythän oli Äitikkäpäivä. Telkkua tahdottiin, Tolkenia Sormusten Herraa tuijotella. Tai rallia, tapeltiin nyt siitä kumpaa katsotaan.
Illalla huokasi Äitikkä. Onni oli ettei Äitikänpäiviä ollut kerran kuukaudessa. Kerran viikossa olisi ollut katastroohvi.
Tiskit, se Vuori, jäi tiskaamatta. Ei jaksanut Äitikkä enää. Kömpi sänkyyn. Kaikesta huolimatta oli Juhlapäiväänsä, lapsilaumaansa tyytyväinen. Jopa onnellinen oli Äitikkä. Ei tällä hetkellä luopuisi mistään hinnasta Päivästään. Eikä Kultamuruistaan. Vanhimmasta, Keskimmäisestä, Nuorimmasta.
Äitikkäpäivän muulloin olisi Äitikkä kyllä romukoppaan heittänyt, ihan mielellään. Kukahan lienee senkin keksinyt. Ilmeisesti huonoa omaatuntoa poteva kaksilahkeinen.
Aamulla olisi edessä uusi päivä uusine kujeineen.
.
Äitikkä nukkui.
Ei unia nähnyt.
Oli loppu, Äitikkä.
.
-
.
(http://img703.imageshack.us/img703/2114/apikkuinenkakkara.jpg)
LAPSI YÖN.
Se tummassa yössä hohti
päivänkakkara pienoinen.
Säteen auringon toisti
se yön varjoihin.
Se oli auringon lapsi
luotu päivällä kukoistamaan.
Oli tummat yöt niin vieraat
aurikoon silmänsä kirkkaat
oli luotu katsomaan.
Suviyössä vieiä se valvoi
sen nukkuivat sisaret.
Valkeaan kukkaan houkutti
yön perhosen.
Hetken oli se lapsi yön.
matleena -13
.
.
-
(http://img62.imageshack.us/img62/1866/aunikkolehto.jpg)
UNIKKOLEHTO
Minä olen sinun unikkolehtosi
rauhansatama.
Minä olen hiljainen intohimo
ensisuudelma.
Sinä kosketat sisintäni
saat minut värisemään
liekkiin syttymään.
Sinä olet hiljainen intohimo.
Sinä.
Minun rakkaani.
.
matleena -13
.
-
TINTTI
(http://puutarha.net/keskustelu/aihekuva.asp?id=574577)
- Titityy, olen talitintin poikanen
haluisin lentoon
lentäisin meleko pitkälle
- Aina Planeetta Cristalparadeersiin
mut en jaksa, mun oon nälkhä
ootan täsä ruokaa
- Titityy kaikille Planeetta Cristalpradeersin kokkipojille
kun kasoon isoks, lennän sinne
laittakeep menuu valamiiksi.
-
.
(http://img90.imageshack.us/img90/115/aaampiiso.jpg)
.
VANHA JA ILKEÄ
Minä olen ampiainen,
vanha , kade ja ilkeä.
Kun minä keväällä herään
olen valmis pistämään.
Pitkän talven hautonut
olen ilkeilyjäni.
Nyt täysin latautunut
olen minä myrkyllä
Riemuitsen kun pistää saan
saan toiset pahoille mielin.
Ei tule mielenkään kiltti olla.
On minulle elämäntehtävä
olla ilkeä.
matleena -13
.
-
.
.
(http://img62.imageshack.us/img62/1866/aunikkolehto.jpg)
.
UNIKKOLEHTO
Minä olen sinun unikkolehtosi
rauhansatama.
Minä olen hiljainen intohimo
ensisuudelma.
Sinä kosketat sisintäni
saat minut värisemään
liekkiin syttymään.
Sinä olet hiljainen intohimo.
Sinä.
Minun rakkaani.
matleena - 13
.
-
.
(http://farm8.staticflickr.com/7287/8740983802_ce04cec543_z.jpg)
TULPPAANIT
Nuo tulppanit minulle hymyili
helmililjat vierellä säesti
Ne kertoivat on kevät.
Minä katselin
ihailin
Luojaa kiitin
kauneudesta.
.
Totesin
niin on.
On kevät.
matleena -13
.
-
.
(http://farm4.staticflickr.com/3231/3144199146_581a332070.jpg)
OUTO LINNA
Se oli nummelle tuo outo linna.
Mikä se oli ollut
ei sitä muistanut enää kukaan.
Ei siellä kukaan enää asustanut
ei kukaan vieraillut.
Se oli tyhjä
autio
unohtunut nummelle
Se majoitti lepakot.
matleena -13
.
-
.
.
(http://img515.imageshack.us/img515/8330/aaaakuvapienityttrunomu.gif)
MUISTO
Kauniina sen muistan.
Vihreät oli pihapuut, tyyni joen suvanto.
Niitty kukkiva. Suvannon kaunis korento.
Tuoksui suvi, niitty. Paljain jaloin riensi
pieni tyttö kesän. Pistellyt ei hiekka,
ei nokkoset.
Paljaat varpaat vilkkuen
kilpaa kera perhojen.
Kurkki aidanrakosista onko kypsyneet
nuo ahomansikat. Maito mansikkainen
mieleen tytön pienen. Suu makeaksi,
punaiseksi.
Iloiseksi pienen mieli.
Iloinen kuin pääsky pieni tyttönen.
Ei huolta, murhetta kesän lapsella.
Ilosilmät vilkkui, pieni suu hymysi.
Oli ilo irrallaan.
Ilo pisaroi.
Säilyy muistoissani lapsi kesän.
matleena - 13
.
-
.
.
(http://farm8.staticflickr.com/7290/8748431573_7c21ed3cba_c.jpg)
KULKIJA
Kadun varjoihin se sulautui
yksinäinen hahmo
katulampun alla varjoaan väisteli.
Minne se kulki
ei itsekään kai tiennnyt
suuntaa vailla se vaelsi.
Oliko joku hylännyt
yllättänyt yksinäisyys.
Vai oliko aina yksin ollut
vaeltaja autioiden
hämärien
kujien.
Valon pakenija.
matleena -13
.
-
.
.
(http://img20.imageshack.us/img20/4675/apurjeveneet.jpg)
PURJEHDUS
Rannalla minä katselin purjeveneitä
kun lipuivat merellä.
Purjeissa luki USA sinisellä.
Äkkiä olin ruorissa
minulla oli punainen pusero.
Minä voittaisin tämän kilpailun
sen olin päättänyt.
Tuuli hymyili purjeisiin
vain hymyili.
En voittanut.
Minä en hymyillyt.
matleena - 13
.
.
-
.
.
(http://farm4.staticflickr.com/3769/8766734264_3bc3c82d34_z.jpg)
NUORUUSIKKUNA
Ne seisoivat näyteikkunan edessä
vanhat naiset.
Uteliaat
ei noita ollut kun olimme nuoria.
Sasiko takaisin nuoruuden
kannattaisiko se.
Ei.
Mikään ei voi muutua
ei voi muistoja paeta.
Matkaa jatkoivat
muistot mukana.
Ne seuraavat aina
hiljaisillakin kaduilla
uuden ikkuna takana.
Ne eivät vanhuutta kaihda.
matleena -13
.
-
.
.
(http://img825.imageshack.us/img825/6240/apelaavatpojat.jpg)
PELI
Ne olivat pieniä poikia
pelaamassa pimeässä solassa
kadun varjoissa.
Ne pelasivat suklaapalasta
hyvin pienestä
mitättömästä.
Se joka voittaisi
olisi kingi.
Kadun valtias.
Aikuisena ne pelaisivat
pelaisivat elämästä
hyvin suuresta
merkityksellisestä.
Se joka voittaisi
olisi kingi.
Elämän valtias.
Juuli - 13
.
-
.
.
(http://img15.imageshack.us/img15/3898/alelukauppaiso.jpg)
LELUKAUPPA
Se oli ison torin takana
se lelukauppa
Piti ylittää tori.
Sitten näki ne.
Lelut.
Vaikka oli ränsistynyt ikkuna
likainen katu
voi leikkiä haaveleikkiä
Se oli pojan pienen haave
siellä ikkunassa.
Napsu.
Napsu istui ja tuijotti
kaukaisuuteen
omistajaa odotti.
Pienen pojan haaveetkin
olivat kaukaisuudessa.
Toteutuvatko ne
ennenkuin isoksi kasvaa.
Haaveet unohtuvat.
Juuli - 13
.
-
.
.
(http://img819.imageshack.us/img819/155/aoutomeriiso.jpg)
Se oli outo, kauhistava näky
Emme tienneet mikä se oli. Tai paremminkin mikä se oli ollut. Olimme suuntiutuneet tälle oudolle, vieraalle planeetalle avaruustuulien kuljettamana. Aluksemme haaksirikkoutui ohjaannuskelvottomaksi avaruusmyrskyssä. Meillä ei ollut vaihtoehtoja. Kaikkialla väijyvät hiljaiset, näkymättömät avaruustuulet sieppasivat meidät , kuljettivat tänne. Meillä ei ollut aavistustakaan, ei ajatustakaan missä me olimme. Olimme nelimiehistöinen olostuneiden teeami Planeetta Termandeesta. Minä oli teaaminkomentaja vaikka olin olonnevuosiltani nuorin.
Olimme tarkkailleet planeettaa jo hetken tähtialuksen ruudusta. Kaikki oli liikkumatonta. Ei edes avaruustuulia. Ruostuneet, paksut, koloontuneet ruskeat metalliputkien jäänteet osoittivat kohti avaruutta. Okra kuu kohosi hiljaa, äänettömästi radalleen ulkoavaruuteen. Se valoi kelmeän likaisenkeltaisen hohteen kaiken ylle. Kaiken hylätyn. Unohdetun.
Kauhistavan planeetan hiljaisuus oli täydellinen.
Avaruuden mustallla taiivaalla lenteli meille täysin vieraita olioita. Niiden olonne muistutti Planeetta Maan lintuja. Emme ymmärtäneet kuinka ne olivat joutuneet tälle oudolle, vieraalle planeetalle. Ei täällä ollut kukaan koskaan käynyt. Ei ollut mahdollista elää täällä. Kaikki oli kuollutta. Kylmää. Liikkumatonta. Likaista keltaista. Vihreää. Ruskeaa.
Nousin. Pian meidän olisi mentävä ulos tuohon hirvittävään tuntemattomaan. Jätettävä aluksen antama vähäinen suoja. Kohdattava tuntematon. Vieras. Me pelkäsimme. Kuolemaa.
Käynnistin subrastimulaattorikennostot vielä kerran. Etsin ohjeiston. Säädiytin äänenvoiman normiudelle.
Avasin ohjelmistolevykkeen.
Näytölle ilmeentyivät sanat
Alarm. Alarm. Alarm.
Tämä on Planeetta Maa. Suuren Tuhon jälkeinen jaare mennen 0099987.
Poistukaa välittömästi. Viimeinen tiedonne.
Loppu. Loppu. Loppu.
.
-
.
Pariisi 17.6.13
Rakas poikani, rakas Henrik
Nyt kun sinä olet löytänyt sydämesi valitun, minä äitinäsi ainoalaatuisella oikeudella lähestyn sinua kirjeellä.
Olen puolestasi hyvin onnellinen. Se on sanomattakin selvää. Vihdoin olet tavannut sen Oikean.
Sillä oikeahan Hän sinulle on. Sydämessäni on kuitenkin, milloinkas ei olisi, hyvin, hyvin, pieni huoli.
En haluaisi millään juoruta, pois se minusta. Kuiskivat vain tuolla naapureissa, marketissa niin etten ole voinut välttyä kuulemasta. Että ei olisikaan niin kunnon tyttö , muka , tämä Piia. En minä usko alkuunkaan juoruja jotka kertovat Piian olleen kolmesti ennen sinua kihloissa. Merimiehen, kiinnieistönhoitajan eli talonmiehen sekä autonasentajan kanssa. Sinä olisit neljäs. Sinä olet sentään maisteri. Varakas. Olisihan Piia sinulle kertonut. Eikö vain. Ne puheet ovat siis perättömäi samoin kuin puhutaan Piian aviottomasta lapsesta jota isovanhemmat hoitavat. Valhetta sekin.
Kuiskivat huhut lisäksi jotta Piia olisi rattijuoppo. Ehdonalaiseen tuomittu. Senkin sinä tiedä ettei ole totta. Piiallahan on hirveä rattikammo. Ei suostu ajamaan. Ihan on ymmärrettävää noin nuorelta, epävarmalta naiselta kuin Piia on. Minä olen näistä huhuista hyvin vihainen. Toivottavasti et nyt ota itseesi näistä. Ei näitä kukaan usko. Tosin yritti talonmiehen rouva vilautella pari vuotta vanhaa lehteä, jossa, muka, olisi ollut kuvassa ihan Piian näköinen nainen oikeudessa tuomittavana jatkuvista myymälävarkauksista. Siitäkin kuulemma kaksi vuotta ehdonalaista.
Mutta nyt unohdetaan nämä. Ne eivät ole totta. Unohda sinäkin , rakas poikani, nämä parjaavat huhut. Perättömät.
Saavun sunnuntaina tavalliseen aikaan taas sovitulle päivälliselle. Sovimmehan jotta tämä kaunis tapa ei pääty kun te avioon astutte.
Siihen ainoaan oikeaan. Lopulliseen Onneen.
Rakastava äitisi
(http://img23.imageshack.us/img23/1024/83a.gif)
Viola
Paris
Hotel Hilton
Franqoise
.
-
(http://img707.imageshack.us/img707/1829/2biy.jpg)
Tämä on Pleneetta Maa Suuren Tuhon jälkeen.
Me olemme Planeetta Telmandeersin pelastajat.
Me saavuimme Planeetta Maahan jälkeen Suuren Tuhon. Näky oli kauhistava. Hirvittävä. Kaikki oli raunioina. Ruumita lojui kaikkialla. Silpoutuneita jäseniä. Sakea, ruskea savu peitti kaiken. Raunoiden raunioissa näkyi pieniä jyrsijöitä. Kaikkialla .
Nuori äiti istui raunioiden keskellä Katsoi anovasti. Me emme voineet kuin katsella. Kaikki oli loppu. Ruoka ja juoma. Mitään ei ollut.
Meillä oli ollut muoavarasto mutta se oli loppunut jo aikoja mennen.
Osa ihmiskuntaa, eliitti, aikoja mennen valittu joukko pakeni tähtialuksilla avaruuteen. Planeetta Marsiin, nykyiseen Planeetta Telmandeersiin. Suurin osa menehtyi matkalla. Vain pieni joukko selvisi perille.
Meillä oli tähtialuksessa vain rajattu määrä tilaa. Meidän oli tehtävä valinta. Pahoin haavoittuneet oli jätettävä tänne. Tämä oli loppu.
Nuori äiti, lapsi pääsisivät mukaan.
Me lähdemme.
(http://img203.imageshack.us/img203/4633/dej.gif)
Pelastajat
Avaruus
.
-
(http://img811.imageshack.us/img811/9011/lzu8.jpg)
KIVENKUKAT
Ne olivat kukkia kivikon
kalliolla ne viihtyi.
Aurinko, sadepisara ne hetkeksi herätti
ne kylmyyden, hallat sieti.
Oli väriltään apeat, harmaat
kivikkoon ne sulautui.
Niile riitti vain hitunen multaa
mi mukana tuulen kulkeutui.
Kuitenkin ne kukoisti, loisti
ne elostaan Luojaa kiitti.
Ne oliko kuin minun sieluni
mi kivikkoon piiloutui
joskus kalloilla vain kulki.
Aurinko senkin herätti.
Minäkin Luojaani kiitin.
Matleena -13
.
.
-
(http://img542.imageshack.us/img542/8285/vlcz.jpg)
RAKENNUS
Siinä se oli
Minun, meidän uusi kotimme.
Se.
Sen katto pilviä hipoi, kuuta kurkotti
Se ei ollut minun mieleeni.
Minä en siitä pitänyt.
Vain meri oli hyvä
Minä en pitänyt lattian alla
olevasta asunnosta, samanlaisesta.
Minä en pitänyt katon yllä
olevasta asunnosta, samanlaisesta.
Se ei ollut hyvä.
Kun minä menin jääkaapille
meni yläkerrankin asuja.
Haki voileipää niinkuin minä.
Kun minä menin kylpyyn
meni alakarrankin asuja.
Liikenne jyrisi, ilma haisi.
Ei aurinko paistanut
Se ei ollut hyvä.
Minä olin hyvin vihainen.
Niin oli alakerrankin asuja.
Se ei ollut hyvä.
Ollenkaan.
matleena -13
.
.
-
.
...........(http://dl6.glitter-graphics.net/pub/2840/2840716h8pqb8i7jv.gif)
...........(http://img837.imageshack.us/img837/1848/xxi.gif)
(http://img543.imageshack.us/img543/1008/z1gb.gif)
Niin sitä lähdettiin Lähiölokerosta matkantekoon Mummolaan. Juhannuksen viettoon. Pakattiin pakaasit.
Poika, Haukku, Rottavaari MiuMing, Juuli. Enoveikon uudella autolla.
Ahdasta oli.
Poika valitti uusien jameksien ryppääntyvän. Poika vaiennettiin. Heti.
Vihoviimeistä oli matkanteko. Madella, lojua valtatien mittaamattomassa autojonossa, joka hitaasti, hitaasti eteni jokainen kohti hyvin kaukaista, nyt pakolla saavutettavaa, määränpäätä. Vaikka sitten menisi viikko. Taisi mennäkin, ainakin siltä tuntui. Jos paariin, huoltisikalle poikkesit sait odottaa parisen tuntia jotta matelemaan sekaan taasen pääsit väkipakolla änkeämään. Torvet soivat, oli ilmassa suuren urheilujuhlan tuntu. Vilahteli keskisormikin. Vilautteli Enoveikka takaisin.
Enoveikka lateli voimasanoja jotka huomattavasti rikastuttivat Pojan sanavarastoa.
Pojalla oli jännityksestä jatkuva pissahätä. Samoin Haukulla.
Pysähtele siinä sitten sekä säntäile pitkin tienvarsia suojaisaa paikkaa etsimässä. Lisäksi oli kuuma. Vallan erinomaisen kuuma. Jos pidit ikkunata auki autossa, sai Poika kipiän pään siinä kun muutkin Tulvahtelivat edellä ajavien pakokaasut akkunasta sisätiloihin.
Siis akkuna kiinni ja läkähtymispisteeseen. Virtasi hiki. Virtasi limskapullo pari kertaa syliin Lisäksi oli huoltamolla tullut kyytiin ylimääräinen matkustaja joka ilmoitti olemassaolostaan vasta hyvässä matkavauhdissa. Ampiainen. Pientareelle vaan. Yleinen taisto salamatkaajan postamiseksi. Onnistui. Uusi odottelu autojonoon pääsemiseksi. Taas karttui Pojan sanavarasto.
Lisäriesana, mikäli sattui Haukku vainun saamaan toisesta omaan Mummolaansa ilmeisesti myöskin matkaavasta haukkutoverista, lajitoverista, alkoi armoton rähäkkä. Niinkuin toinen koiruus olisi omaa autopiiliä just valtaamassa. Ja tätäkin vihoviimeisen usein sattui. Kaikki kaupungin koirat olivat reissussa. Yhtaikaa.
Vaan matkasta vihdoinvimein selvittiin. Oli näet pakko. Siinä moneen kertaan hihat paloivat. Roppaimet romahtivat.
Oli vastassa ihana Mummola. Voi alkaa ihana JuhannusJuhla.
Hengissä.
.
-
.
.
(http://img811.imageshack.us/img811/8343/qbs.gif)
Taikoja on tehty aikojen alusta. Aikojen alussa sattiu tämäkin tarina... Juhannus kun oli.
Oli nyt se Juhannus. Aatto. Taiat , loitsut elävät hurjaa buumia. Hiukan on mummolta perittyä muinaista pakanauskoa Matleenallakin. Yrittää vähätellä mutta siellä se sielun pohjilla lymyilee.
Sai Matleena päähänsä jotta nyt viimeistään pitää noudattaman näitä vanhakansan juhannustaikoja ja kopeleita. Jos aikoo vielä yljän saada. Niitä konstaja, jotka varmoiksi ja vedenpitäviksi on todetut. Mikäs siiinä. Jalka oli mikä oli vaan Enoveikan reinot mahtuivat.
Ensinnä suunnisti tätä taikamenoissa erittäin tärkeää vesi-ilmiötä, lähdettä metsiköstä haeskelemaan. Ei ennen ollut moista luonnoilmiöitä havainnut lähistöllä. Vaikka oli ikänsä asunut. Ei havainnut nytkään. Vaikka se vanhan tarun mukaan pitäisi siellä puputtaa.. Päätteli mielessään jotta saa tiheän kuusikon lävitse virtaava valtaoja nyt lähteen virkaa toimittaa.
Sinnepä sitten Juhannusehtoona könysi. Puoliyötä kyhnäsi ojan reunalla itikoiden, pahasisuisten, näin keskikesälla, kupattavana. Valtaojaa tiiraili. Eipä näkynyt ylkää, ei. Sensijaan näkyi runsaasti rupisammakoita. Näitä ei kuitenkaan erityisemmin tehnyt mieli pussailla edes sen yljäksi muuttumisen toivossa.
Kyllääntyi, palelikin, päätti yljän ilmestyspaikalta kotiin naapurin heinäpellon kautta , kukkaisten toivossa suunnistaa. Oli reinot likomärät, ojasta vettä hörppäsi. Pääsi naapurin pellon laitaan, alkoi erilaisia kukkaisia etsiskelemään. Vähän väilä oli liukastua lehmien liukumiinoihin. Kerran taisi lentääkin rähmälleen. Se mitään haitannut. Ylkä oli löydyttävä. Viis kasoista. Märistä reinoista. Siihen ylkäuneen tarvitiin kukat seitsemää sorttia tyynyn alle.
Päätti samantien tärkeän taian, heinikossa ilkosillaankieriskelyrituualin suorittaa. Ei ehtinyt kuin alkuun, kuului pentareelta rykäisy. Naapurin peräkammaripoikamiesisäntähän se siinä ryiskeli. Melkein Matleenan hameenhelmoille. Hetken kuvitteli Matleena yljän jo viimein ilmestyneen.
Vaan ei kauan kuvitellut.
Oli vihainen ja kiukkuinen tämä ylkämieheksi kuviteltu isäntä. Komensi karjuen Matleenan siinä silmänräpäyksessä kokoamaan hynttyynsä ja poistumaan lanaamasta hienojen, kantakirjapihvi-elikoitten eväksiä.
Sai Matleena jalat alleen. Kukkaiset sentään mukaansa ehti siepata. Kun kotiin pääsi, suolasilakoita kurkkunsa kymmenkunta nakkeli. Niitäkin ahtamalla näki yljän. Kuulemma. Se ylkä sitten hakee morsiolle vettä.
Heräsi yöllä kaameaan janoon. Itse oli kraanalle suunnattava. Ei näkynyt yhtään ylkää.
Sensijaan aamusella totesi Matleena allergiansa johtuen kukkaisista , ties mitä olivat, puhjenneen Kukkaiset tyynyt alla tuhanneksi muruseksi liittaantuneet.
Oli kukkaan puhjennut tämä Matleenan allergia.
Silmät turposivat niin ettei ylkää olisi nyt tunnistaisikaan. Vaikka vieressä seisoisi. Hyvä kun yleensä mitään näki. Lisäksi huomasi saaneensa pahanlaisen flunssan valtaojan vieressä päivystyksestä. Kieriskelyrituaalista.
Ei ollut näkynyt ylkää, ei vilaustakaan, kummassakaan paikassa. Flunssainen, allergiaansa aivasteleva, silmät melkein umpimuurautuneena päätti Matleena mielessään jotta oli viimein kerta kun ylkiä näköpiirinsä Juhannuksena tai muinakaan öinä kaihoilisi. Lisäksi nosti Enoveikka hirveän metelin lantaantuneista, läpimäristä reinoista.
Matleena sallii yljille mielihyvin Juhannusrauhan.
Aina.
.
-
.
.(http://img42.imageshack.us/img42/3217/gx82.jpg)
MUMMOLAN IKKUNA
Se oli mummolan ikkuna.
Minä sen tämmöisenä muistan.
Minä muistan ruusukuviot verhoissa
ruusukuviot kahvikupeissa.
harmaantuneen ikkunalaudan
hajuhernepenkin ikkunan alla.
Tuuli heilutti ruusuverhoja.
Tulvi ikkunasta kesätuoksu
mansikka, vastaniitetty heinä,
rantasaunan vihtatuoksu.
Kaiken yllä kahvi ruusukupeissa
Mummo joi kahvia ikkunan äärellä
sanoi
" Se o ny sitte kesä. "
matleena - 13
.
-
(http://www.etusivu.net/viestitaulu/attachment.php?attachmentid=2151&d=1372328469)
USVA
Usva kesän laaksossa vaelsi
se niityn ja pellot peitti
se hiipi metsään himertyvään
se oli kuin lukin seitti.
Joka niemeen, notkoon
se samettiverkon heitti.
Oli sillä hiukset silkkiset,
se oli kuin kasteista mettä
mökin pienen harmaalla verhosi
siihen ei kysynyt lupaa.
Sävyt harmaan ja sinisen
varjoili
laaksoon himmeän
leimasi merkin.
Se saapui hämärään tupaan
ei siihenkään kysynyt lupaa
kietoi vaippaansa pehmeään
tuvan ainoan nukkujan.
Se usvasiivillään suojasi nukkujaa
lepatti kuin perhonen yön.
Se viipyi aamun purppurapilviin.
Se nukkujaa siunasi.
matleena -13
.
-
(http://farm6.staticflickr.com/5448/8795996906_8b6782339d_z.jpg)
LOVE
Minä olin metsän sieni, ihan tavallinen kanttarelli.
Kun hehkui värit syksyn minä rakastuin etanaan.
Ei siinä kauan aikailtu
muutti luokseni asumaan.
Se tuki varttani hentoa, minä sateelta suojasin.
Mietin minne johta tieni kun etanaan turvasin.
Meni kesä, tuli syksy, myrsky metsässä myllersi.
Yhä jatkui yhteiselo.
Luonto talvea odotti.
Tuli talvi, valkean hunnun heitti ylle mun lakkini.
Kuinkas ollakaan, miten sattuikaan
lähti etana matamaan.
Jätti minut kuin rukkasen.
Matkasi muille maille, minä jäin tukea vaille.
Minä käperryin, minä luhistuin
se oli minun loppuni.
Vaan syksynä tulevana
kohtaan etanan uudestaan.
matleena -13
.
-
.
.
(http://img856.imageshack.us/img856/3289/x5lz.jpg)
KAUPUNKI VUORTEN
Asui kaupunki varjossa
vuorten tummain
taivaan sineä tavoitteli
Suojanneet ikiaikoja vuoret
sodan kauhulita, surmalta.
Oli kaupunki tyynen rauhan
meren rannalla lepäsi.
Sinne surua , itkua maailman
epätoivoinen pakeni.
Se antoi rauhan etsijälle
Tuntemattomalle vieraalle.
Se viime lepoon siunasi
oudon matkaajan.
Soi siellä ikuinen musiikki
vuorten, meren, erämaan.
Kaiun meri sininen toisteli.
Se oli viimeinen satama.
Päättyy sylissä matkani.
.
matleena -13
.
-
.
(http://img690.imageshack.us/img690/6303/tpb5.jpg)
VERKKO JA HATUKE
Siinä ne koreilivat näyteikkunassa
Ne himoitut
ihanat.
aurinkolasit, hatuke.
Verkko ja rusetti.
Niitä oli niin monta mallia, mikä sopisi
minulle.
Ja minun kukkarolleni.
Tilipäivään oli pitkä matka.
Mutta oli ne saatava ne oli kaikilla
miksei minulla
en halunnut erottua joukosta
ne oli muotia.
Ei kukaan minua katsoisi
ellei noita olisi.
Minä astuin kauppaan ne ostin
tyhjeni lompakko.
Mutta minä olin muodissa.
Elin vedellä ja leivällä.
matleena -13
.
-
Noin sitä pitää.Mitä Suomen kesä olisikaan elleivät naiset varsinkin hellepäivinä käyttäisi ihania kesähattuja.Ne tuo silmäniloa ja tunnelmaa.Minä olen varannut koko kasan erivärisiä ja erimallisia kesähattuja.Toivottavasti helteitä piisaa.
-
.
(http://img203.imageshack.us/img203/3827/7qyu.jpg) (http://imageshack.us/photo/my-images/203/7qyu.jpg/)
RIKSA
Se oli riksa miljoonakaupungissa
hullunmyllyssä
pakokaasussa
polttavassa auringossa, kaatosateessa
se rikkaita kuljetti
Se kadut tunsi, palatsit
kaatopaikat, kurjien slummit
ilokadut, kiinalaiskorttelit.
Ei kukaan kysynyt kuinka se jaksoi
öin, päivin kuljettaa
Sille huudettiin, sitä komennettiin.
Kaikki otti vastaan ei puolustautunut.
Vaiti vei perille asiakkaan.
Se oli riksa
miten se olisi muuta voinut.
matleena -13
.
.
-
.
(http://img4.imageshack.us/img4/6245/bph7.jpg)
KUNINGATAR
Minä olen sienten kuningatar
minä metsässä hallitsen.
On sammalikko hovini
sienet nöyrät alamaiseni
harmaa jäkälä valtaistuin.
Kattona syksyn kuulas taivas
syysauringon varjot ikkunoina
lehdet vaahteran matto keltainen.
Minulla on punainen kruunu
pitsi keltainen koristaa.
on ruskea hoikka varteni
ääriin metsän värini loistaa
minä ääneti hallitsen.
Ei rauhaani häiritse metsän linnut
ei poimijat kajoa.
Minä olen yksinvaltias
valtakunnassa sienien.
Minä olen kaunis ja myrkyllinen.
matleena -13
.
.
-
Olet hyvä kirjoittamaan ja lisäksi vielä runoilija.Lahjakas ihminen.Haluaisin tietää tuon punaisen sienen nimen.En ole koskaan tuollaista metsässä tavannut.
-
.
Liena. En minä tiedä. Kuva on Filink-kuvaston sivulta. On ilmeisesti vierasmaalainen.
Kiitokset tykkäämisestä.
.
-
.
(http://img199.imageshack.us/img199/6093/3208.jpg)
VAPAA
Oli aamulla niitylle ilmaantunut olento omituinen
Se niittykivellä istui. Istui ja tuijotti.
Oli vasta poikanen. Mutta iso, koukkunokkainen.
Mikä se oikein oli.
Minä ohtse kuljin, huomasin
se ei minua pelännyt.
Loi katseensa synkän , hiiljaisen
kuin sanokseen
Mikä luulen olevasi, sinä ihminen pieni.
Minä olen ilmojen valtias, minä sinipilvissä liidän.
Myrskypilvet ystäviäni, sadekuurot kummejani.
Sinä vaivainen maahan sidottu, et pysty lentämään.
Saat maata kulkea, maata syleillevät aina sun jalkasi.
Minä tuulen lailla kiidän, liidän.
Maa ei minua kahlitse.
Minä olen taivaitten valtias
Minä nousen vuorille.
Seltä kutsuhuutoni huudan vuorten tuulille.
Minä olen vapaa.
matleena -13
.
-
.
(http://img17.imageshack.us/img17/7453/dazm.jpg)
PUNAISET
Ne oli syksyn ensimmäiset marjat.
Ne hehkuivat kuin koralli
kuin punaiset helmet
pöytälaatikossani.
Ne oliko koiranheisipuun vaiko viinimarjan villin
taikinamarjan, happopensaan
ei ainakaan pihlajan.
Kukaan tiennyt ei, ei oltu ennen nähty
ne oli rauhaan jätettävä.
Taivaan linnuille.
matleena -13
.
-
.
.
(http://img62.imageshack.us/img62/1372/acg.gif)
RAPURALLATI
Ovat taasen ajankohtaisia nämä elokuun tunnelmajuhlat.
Rapujuhlat.
Matleena ei osallistu.
Ei missään muodossa.
Ei.
Oli Matleena edelleen Metropolitanissa ansiohommissa keskisuuressa insinööritoimistossa. Täällä ei ollut arttu-vaaraa. Oli ihka uudessa työpaikassa.
Toimiston johtoportaalla oli tapana järjestää henkilöstölleen elokuussa rapujuhlat jossain arvoluokan ravintolassa.Tänä vuonna oli valittu pitopaikaksi Casino, ykköspaikka.
Hyvissä ajoin, jo viikkoja ennen juhlia, alkoi perusteellinen valmistautuminen. Hankittin uusi mekko, hame, kengät. Kampaamossa sävytettiin hiukset, manikyyri, pedikyyri.
Uudet amarinylonit.
Vihdoin koitti juhlapäivä.
Istui Matleena kampaajalla, manikyyriin. Kasvoihin käytti aikaa tuntikausia. Juhlameikki. Ettei meinannut ripsiväristä silmät kiinni mennä. Uusi kolttu, uudet kengät. Amarisaumat suoraan. Lady oli valmis juhlimaan. Vielä chanel5 sipaisu, taksipiili alle. Menoksi.
Casinon rantaan käveltiin pitkin tunnelmallista vanhaa, puusiltaa. Ilta tummansininen. Merenaallot hiljaa keinuivat. Tähdet aloittelivat tuikintaansa yönsinisellä taivaalla, kuukin taisi pilvien lomassa kurkistella.
Kesä tuntui. Maistui iholla.
Casinolta kuului hiljainen musiikki, orkesteri soitti.
Tunnelmoivat viulut elokuun yössä.
Sisään juhlasaliin astuttiin. Hienoksi oli koristeltu, paperilyhdyt himmeät, punaiset, pitkät valkeat pellavaliinat pöydissä. Tulipunaiset ravut tillinoksilla kruunattuna vadeissaan.
Parketti hohti. Viulut hiljaa taustalla.
Istahdettiin, seurue kukin juhlija varatulle paikalleen. Miehet puvuissa, naisilla kauniit mekot. Hiljainen keskustelu, sivistynyt, virisi. Tarjoilijapoika sitoi jokaiselle ruokaliinan rinnustalle. Matleena hieman kummeksui. Tämä oli kai sitten hieno, asiaankuuluva tapa rapujuhlissa.
Koskaan elämänsä aikana ei ollut rapua edes nähnyt, saati syönyt.
Toiset sensijaan jo monesti tähä traditioon osallistuneet.
Vanhoja tekijöitä.
Oli pöydässä monenlaista outoa ruokaiulvälinettä, lautasta, kippoa, pikaria.
Katseli ihaillen Matleena rapupöytää. Huomasi lautasensa vieressä pienen kupin jossa arvelunsa mukaan oli aperitiivi, ruokaryyppy. Oli kirkasta ainakin. Niinpä otti pieniin kätösiinsä kupin. Siemaisi sisällön yhdellä huitaisulla.
Rapukansa vaikeni silmänräyksessä.
Kymmenen silmäparia vaiti tuijotti.
Ei ymmärtänyt tilannetta Matleena alkuunkaan.
Pian ymmärsi. Pöytänaapuri kuiskasi :
" Se, minkä joit, oli kylläkin sormien huuhteluvesi. "
Toivoi Matleena nyt todella parkettiin avautuvan luukun, jonne hiljalleen, eikä niin hiljalleenkaan, vajoaisi. Irtautuisi katseiden alta. Kokonaan katoaisi.
Ei auennut luukkua. Ei.
Ilta oli auttamatttomasti pilalla. Oli vain kestettävä loppuun asti kunnialla. Mutta häpesi Matleena. Koko olemuksensa voimalla. Oli siinä kidutuksessa vielä valssia, tangoa, humppaakin tanssittava, parketilla pyörähdeltävä. Vihdoin loppui piina. Monen, monen pitkän tunnin, kiduttavan jälkeen.
Kotiin vihdoin pääsi. Yöunet tipotiessään.
Mielessä pyori vain se pesuvesi,... se pesuvesi.
Koitti arki. Työaamu.
Oli pakko huuhteluveden siemaisun nähneet työkaverit kohdata. Pelotti ja nolotti. Ihmeekseen huomasi ettei kukaan sanallakaan tätä rapuasiaa maininnut eikä noloa tilannetta arvostellut. Sivistyneitä olivat.
Tämän jälkeen on Juuli kieltäytynyt järjestelmällisesti kaikesta juhlinnasta, illanvietoista, jotka vähääkään sivuavat saksiniekkoja.
Ei tule pesuvattä hörpittyä.
Parempi niin.
Ehdottomasti.
.
-
.
(http://img853.imageshack.us/img853/6580/zvrh.jpg)
TUMMAT
Ne oli samanlaiset
myrskypilvet, minun sieluni
kumpikin myrskysi.
Ei syytä ollut pilvlllä
se oli niiden luonto.
Minulla oli syy
syvä ja painava
oli rakkaani hylännyt.
Minä katselin valkeita kukkia
ne rannalla kukoisti.
Ne ei lohtua tuoneet
ne raivoa lisäsi.
Tahdoin ne polkea maahan
en iloa niiden kestänyt.
Niillä ei ollut oikeutta
näyttää iloisilta.
Minun sieluni itki
päivänkakkarat hymyili.
Se ei oikein ollut.
Minä menin ja poljin ne maahan.
Minun sieluni hymyili.
matleena - 13.
-
.
.
(http://img707.imageshack.us/img707/8190/0xq8.jpg)
ILOINEN MIES
Penkillä jalkakäytävällä iloinen mies.
Hymyilevä.
Mikä sai noin iloiseksi
nykypävänä.
Kun kaikilla kiire ja huolet.
Ryppy silmien välissä kuljettiin.
Tämä oli poikkeus
oliko maailmaan tullut
uusi lapsenlapsi.
Vai kesäkö hymyilytti.
Mieli teki mennä kysymään
Kun harvoin noin hymyillään.
Tavallisena arkipäivänä.
matleena - 13
.
-
.
.
(http://img547.imageshack.us/img547/2272/f7ht.jpg)
RIISIMIES
Riisinviljelijä, riisistä elävä se olen minä
Mingiunxin. Riisinviljelijä.
Ei ole mitään muuta maailmassa kuin riisi.
Veden valtaamat riisivainiot.
Polttava aurinko
Molemmat vain riisiä varten.
Minäkin olen riisiä varten.
Vain sille minä elän.
Olen syntynyt riisinistuttajan lapseksi
olin kymmenes.
Meillä oli savimaja, ruokokatto
Ei muuta ruokaa kuin riisi.
Sen eteen me kahlasimme upottavassa mudassa
Sen eteen me itkimme tuskamme
polttavassa paahteessa.
Kärpäsparve piirittäminä.
Taivaalla kirkuvat kardineerit.
Vaiti.
Etteivät lapsemme näkisi nälkääi.
Kuumina öinä me valvoimme.
Valvoimme ajatellen miten me jaksaisimme
huomenna
riisipellolla.
Minulla on savimaja
Ruokokatto.
Yksitoista lasta.
Sekä
Riisi.
Juuli -13
.
-
(http://img844.imageshack.us/img844/2751/jf6e.jpg)
LUDVIK
Minä olen koira. Rakastunut koiraherra.
Nimeni on Ludvig aus und zu Holzgerrel
Minä olen jalosukuinen.
Neljän nauhan champiooni,
Aatelinen.
Minun rakastettuni Ellinor
asuu viereisessä talossa
Likusteriaita vain miedät erottaa.
Nytkin minä katselen Ellinoria
pientä. sievää villakoiraa
valkoisen, ihanan turkin leikkausta,
kiharat korvat ja häntätupsu.
Siniset silmät ja otsakihara.
Jaloissa pienet punaiset mokkakengät.
Minä räydyn.
Niillä se sipsuttaa, kirsu kohti taivasta.
kaulassa helmet punaiset.
Tukassa rusetti, punainen.
Minä räydyn.
Milloin minä saan Ellinorin.
Minä kuolen.
Ellinor, armaani.
matleena -13
.
-
.
.
(http://img580.imageshack.us/img580/7165/4hal.jpg)
KYLPYHUONE
Oli seurakunta sekopäisten joka oli siellä riehunut.
Kaiken hajoittanut, hampaat irvessä mellastanut.
Lavuaari. seinät, katto särkyneet.
Sähköjohdot irti kiskaistu.
Kuvat mielipuoliset seinään piiretty.
Vessanpytty hävitykseltä säästynyt.
Mikä oli tuhon aikaansaanut
Oliko loppuneet lääkkeet
vaiko uusia annettu.
Liian kauan oliko olleet takana telkien
nämä kurjat ihmisen lapset.
Raivotautiset.
Yksi ihminen ei tällä riehunut.
oli takana joukko hurja.
Onneksi ei kukaan tielle sattunut
näiden ihmiskurjien.
Kohteeksi raivon mielipuolten.
Teljet paikalleen asetettiin
Kertaan seuraavaan.
Tuskiin mielten sairaiden.
matleena -13
.
-
.
(http://img829.imageshack.us/img829/8895/wr8x.jpg)
LIESKOJEN TANSSI
Ne lmestyi mustasta yöstä
taivaalta tummalta laskeutui
Päälle maan ne astuivat.
Ne oli pedot Ilmestyskirjan
ja alkoi ne tanssinsa hurjan.
Ne liekehtivät, ne värjyivät
ne vaanivat, ne saalistivat
ne kipinänsä näkijään sinkosivat.
Ne tanssivat haudoilla vainajien
ne pilkkanaan pitivät meitä.
Niiden hiukset vuoria hipoi
kepein nilkoin ne laskeutui meren harmaan sumuun.
Ei meri liekkejä sammuttanut ne uudelleen hulmahti.
Ne läpi tuulen myrskyisen tanssivat vihassaan
ei ukkosmyrsky pidatellyt.
Niitä elävät kauhulla pakeni
ne monia meitä saivat.
Ne ilkkuivat, ne häijyä nauruaan nauroivat
ne hihitti takana selän.
Ne saalikseen saivat jonkun poloisen.
sen liekkeihin hukutti.
Ne olivat enkelit helvetin
kaikessa loistossaan.
Ne ei ennen aamunkajoa poistuneet
purppurapilvet ne haihtumaan saivat.
Sitä näkyä näkijä milloinkaan
ei koskaan unohda..
Se saapuu öisiin unikuviin
se ei anna rauhaa se mieleen painuu
ei sielua jätä
väsyneemmänkään matkaajan.
Se oli tanssi mieltä vailla
se oli tanssi vihaa täynnä.
Kuitenkin se oli kaunis tanssi.
Ei unohda näkijä.
matleena -13
.
-
(http://img4.imageshack.us/img4/9121/1c6w.jpg)
ISOÄIDIN KENGÄT
Isoädin kengät ne oli.
Löysin ne laatikosta piirongin
kun poissa oli isoäiti.
Kengät astui sydämeeni.
Minä tahdoin saada ne kengät
vaikken mitään muuta saisi.
Oli isoäiti kaunotar Pariisin.
Kuutamoillat. Seine.
Elokuun Pariisi.
Kapeilla kujilla Montmarten asteli
sinisillä solkiremmikengillä.
Niillä nappaskengillä.
Vuohennahkaa ne oli.
Ne oli jalassa isoäidin silloinkin
kun isoisä pyysi tanssiaisiin.
Niillä poloneesi tanssiittiin.
Niillä käytävä katetdraalin asteltiin
vihkipallille rintarinnan.
Ei ollut isoäidillä muuta.
Tuli sota, kengät unohtui
laatikkoon piirongin.
Ne tapasi minut.
Minä astelen niillä vihkipallille.
Katetdraalissa Pariisin.
matleena -13
.
-
.
.
(http://img28.imageshack.us/img28/8533/gh04.jpg)
PELÄTTITYTTÖ
Seinää vasten se nojasi
pelättityttö pikkuinen.
Linnunpelätti.
Oli lainattu hiukset auringonkukalta.
Samaan kauppaan tuli hymykin
kaupanpäälle
ei tarvinnut tinkata.
Oli Pikkuveikan vanhat haalarit
Siskon hiuskoriste lahkeessa.
Vaahteranlehti keltainen toisessa
leuan alla rusetti
aina se hymyili.
Se oli iloinen mutta pelotteli
pois räkätit, harakat, varikset
marjapensaista, mansikkamaalta.
Ei tienneet räkätit
että se oli iloinen
pois pensaista karkasi.
Säästyi lapsille marjat talveksi.
matleena -13
.
-
.
(http://img834.imageshack.us/img834/6725/9nxt.jpg)
MIELETÖN MAAILMA
Mieletön, mieletön maailma
jonkä luonut ihmisvihaaja
Muuten ei voi ymmärtää
noita muurahaispesiä
väenväkisin nostettuja.
ihmisimuurahaiskokekoja.
Eikö maailmassa tilaa
pitikö samaan saareen.
Niiden huippuja pilvet tukivat
ne taivaita tavoitteli.
Siellä elivät yönkuningattaret
päivän kestävät kuninkaat
betonimuurahaiset.
Ne olivt huoneita hulluille
myrkkyä mielelle.
Olen yksi meistä
tuhoon tuomituista.
Mielipuolten karkeloissa.
matleena -13
.
-
.
.
(http://img138.imageshack.us/img138/9548/8yxg.jpg)
MUSTA KIOSKI
Se oli kauppakioski viidakossa
maanosassa mustien
viidakon, savimajojen maassa
norsunluun metsästäjien.
Apinoiden kirkunan
joen krokodiilien
valkeiden hiekkarantojen
kultaisen kuun
syvän, tumman tähtitaivaan.
Linnunradan, Otavan.
Kuulemme viidakon kutsun
kumisevat bongorummut.
Kaislahameet, nilkkarenkaat
nuotiot tummassa yössä
tanssin paljaiden jalkojen
alla Etelän ristin
etelän yössä.
Me olemme muuttuneet
olemme kuin euroopassa
Suorat housut, kauluspaidat
mopedit, polkupyörät
rommi, mahlborot.
Kuitenkin me olemme mustia
villin Afrikan.
matleena -13
.
-
.
(http://img839.imageshack.us/img839/8219/hbm4.jpg)
KUVA
Kuvan vanhan löysin ullakolta
sitä seinä alla ikkunan katseli.
Se oli haaltunut se oli lohkeillut
sitä aika kaltoin kohdellut
ei ollut valoa päivän nähnyt.
Tarinaa kuva tuntenut en
oli vieras tuo nainen kuvan.
Tarinan vanhan kertoi äitini.
On kuva tuo isoädistäsi
nuoresta, kauniista.
Sen maalannut kuulu taiteilija
Nimi minulta unhoon jäänyt.
Rakastui malliin taiteilija
ei muuta kuullut, ei nähnyt.
Kaksi nuorta matkasi Pariisin.
He näkivät Seinen, Pariisin kevään.
He kapeilla kujilla Notren vaelsi
hopeaa kuunsillan katseli
käsikädessä, rintarinnan.
Oli vihkipäivä jo päätetty
nousi sota julma
mukanaan vei isoisäsi
jäi kyyneliin isoäitisi.
Ei palannut isoisäsi
luoti korjasi miehen nuoren.
Itki, suri isoäitisi
oli kyyneliin menehtyä.
Aika kului
vei ullakolle kuvan isoäitisi
ei tahtonut nähdä ei kuulla.
Kuva unohtui saatossa vuosien.
Nyt katselee tyttärentytärtään
kuvasta isoäitisi
vuosikymmenten takaa.
Se pyytää, anoo ettet unohtaisi
enää ullakon hämärään.
On paikka sen sainällä salin.
Muistona rakkauden.
Ikuisen.
matleen -13
.
-
.
(http://img593.imageshack.us/img593/3069/l80j.jpg)
KESÄPOIKA
Poika, pallo ja kesä.
Iloinen poika ja iloinen kesä.
Hiirellä pesä.
Pikkuinen poika ja punainen auto.
Kukkaset kukki ja auto se kulki.
Ilmassa leijui se valkoinen pallo.
Oli se kesä ja oli se ilo.
Oli se hymy ja oli se tukka
joka oli kuin päivänkakkarakukka.
Pikkuinen poika se autossa istui
kesää kukkaset kuiski.
matleena -13
.
-
.
.
(http://img594.imageshack.us/img594/3967/75t7.jpg)
CHARLENE
Minä olen Charlene, tyttö musta
on kotini Lontoon Soho.
Siellä vallitsee viidakon laki
tapa tai tule tapetuksi.
On minulla rotuni puhtaat piirteet
Minä olen mulatti.
Sekarotuinen.
Kansa äitini asui viidakossa
vereni virtaa villi.
Kuunsillalla öisin tanssin
villin viidakon kutsun tunnen
nuotioiden liekit
shakaalinmustassa yössä
joen vapaana virtaavan
palmujen kuiskaavan.
Kuulen apinoiden kirkunan
seassa liikenteen.
Minä näen viidakon sateenkaaren
jälkeen rankkasateen
nousevan ylle Towerin linnan
päättyvän Thamesiin.
Minä olen viidakossa.
Koskaan ei vereni unohda
missä on juureni.
Minä olen viidakosta.
matleena -13
.
.
-
.
(http://img28.imageshack.us/img28/3365/8b6c.jpg)
PEIKKO PONTUS
Siinä se istui se Peikko Pontus
sinisen aitan seinustalla.
Istui ja tuijotti
Me sitä pinkaistiin marjapensaisiin
niin että pätkähti
Koskaan ei oltu nähty moista
ei edes unissa.
Aikuiset kyllä sen mainita muistaa
vähänväliä.
Yleensä silloin kun on oltu tuhmia
Päässä sillä oli naamari kauhea
sarvia oli ja hampaita
takkuinen tukka ja tötteröitä
kummia kapistuksia.
Niskassa oli pari vilttiä
toinen kuin sanomalehtipaperia.
Toinen sukka sininen
toinen oli ihan punainen.
Alkoi Rekkukin haukkua.
Me pensaiden alta kuikittiin
kauheaa peikkoa.
Hirmuinen pääsi poru Pikkuveikalta.
piti vähältä etten minäkin itkenyt
niin kamalasti olin minä säikähtänyt.
Pissi ihan housuun tulla meinasi
Annas olla,
nousi peikko, naamarin pudotti
viltit, tötteröt maahan lysähti.
Meitä kovasti alkoi naurattaa
ei ollut se kamala ollenkaan
eikä peikko varsinkaan.
Se olikin meidän iska
Pontuksen vaatteissa.
Turhaan ihan me pelättiin
Hihhihhihihihhhihii.
matleena -13
.
.
-
(http://img441.imageshack.us/img441/6699/pqdv.jpg)
PELRGONIA - AITA
Oli hopeaseitin kutonut Aika hiuksilleni.
En muistellut nuoruutta, sitä kaivannut.
Se oli mennytta sitä ei takaisin saisi.
Oli varsi painunut kumaraan
kyynärkeppiin nojasin.
Saapunut elämän ilta.
Olin maahan lämpimään muuttanut
pakoon pohjolan talvea
Siellä elin elämääni
valvoin öitäni.
En unta saanut kävelylle lähdin
yöhön etelän lämpimään.
Viritti yönlinnut aariansa
yönperhoset leikitteli
kuunsilta hopeaa mereen hohti.
Saavuin luokse talon vieraan
oli pelargoniat aidalla valkoisella
Se mieleeni toi kotimaani
mummolan ikkunan.
oli pelakuut kukkia mummon
koko kesän ne kukoisti.
Joi mummo kahvia verannalla
pelakuitaan katseli
sanoi ,,, ovat ne niin kauniita
nuo pelakuut, kesän kukkaset.
enkelit Luojan on hoitaneet
saaneet kauniisti kukkimaan.
Muista lapseni Luojasi
saa sinutkin iloitsemaan.
Kyynel poskelle vierähti
kun mummoa muistelin
Kuitenkin olin onnellinen
Minä nuorruin vuosia.
.
matleena -13
.
-
.
(http://img821.imageshack.us/img821/2167/x5l7.jpg)
PERSIKKALAATIKKO
Ne oli verannan pyödällä
ruskeassa pahvilaatikossa
vihreässä silkkipaperissa
ne persikat
samettiposkiset persikat.
Mummo oli ne siihen pakannut.
Oli ruma se laatikko
nätti se käärepaperi.
Krunttupaperi
Yksi puuttui laatikosta.
Pikkuveikka syönyt salaa.
Mummo torui Pikkuveikkaa
miksei lupaa pyytänyt
syödä olisi saanut
vaikka kuinka monta.
Minä olin hipihiljaa
kovasti oli minun mieli tehnyt
niitä persikoita.
Aurinkoisia.
Mummo poskea silitti
sanoi ,,,
Mummon pieni persikkaposki.
matleena -13
.
.
-
.
.
(http://img29.imageshack.us/img29/1787/mtmq.jpg)
MÖKKI
Oli rinteellä vuoren autio mökki
mökki kokonaan lahonnut.
Minä ohitse kuljin, mökkiä katselin.
Ikkunat repsotti, laudat sen halkeili.
Kaikki oli hajallaan maassa makasi.
Illan purppurapilvet seiniä maalaili.
Siellä ennen kai lapsia asustanut
ruutua hypänneet, palloa heitelleet.
Nyt tuulet seinänraoissa laulujaan vihelteli.
Menninkäiset, velhot tekivät taikoja.
Kesäiltoina toisinaan keijut tanssi pihassa.
Vai oliko mökki satujen mökki.
Sen oliko rakentaneet
ne kolme ahkeraa pientä possua
Veli Pontevan johdolla.
Oliko Iso Paha Susi sen pois puhkunut
niinkuin monest oli uhannut.
Oliko sinne Punahilkka kori kädessään
punaisessa hilkassa vaeltanut
mummolle mökkiin piiraan viemään
ettei mummolla yksinään olisi niin ikävä.
Yössä kesäisessä kerttusten laulua kuunteli
kanssa pääetanan tulevista säistä jutteli.
Oliko metsäpolulla Susihukkasen kohdannut
joka oli mummosta kovasti udellut
mihin matka Punahilkan, missä mummo asui
mitä korissa Punahilkan, karkkia, limpsaako
kaikki se tietää tahtoi.
Oliko Susihukkanen edeltä mökkiin rientänyt
oveen koputtanut, sisään astunut
mummo kysellyt, ,,,
Miksi sinulla on noin suuri suu, Hilkka pikkuinen
Siksi että voin syödä sinut ,,, Susi vastannut.
Vaan saapui mökkiin sattumalta metsämies peloton
Pyssyllään , sillä isolla Sutta uhkasi.
Suden kauas korpimaihin tykkänään pelotteli.
Senkoommin ei Pahaa Sutta mökin liepeillä näkynyt.
Ei tulla uskalla oli pyssy hirmuinen. Olisi metsämies
peloton armotta latingin pamauttanut
Sutta takamuskarvoihin.
Mikä oli se oikea tarina
jäi salaisuudeksi.
Ruusunen se ei ainakaan ollut
se nukkui linnassa.
Varmasti joku joskus tarinan osaa oikean kertoa.
matleena -13
.
.
-
.
(http://img11.imageshack.us/img11/4899/tq7y.jpg)
KITARAT
Ne oli ristikkoaidalla vankilan
osui vinosti ilta - aurinko.
Ne kiilsi ja kimalsi
Ne oli soittajan toteemi.
Soi punainen rakkauden akordit
kaipasi lempeää soittajaa
nosti unelmat purppurapilviin, usvalaaksoihin
kuun hopeasillalla soitti.
Se kosketusta hellää plektran odotti.
Soi lehmusten lehtoon illan varjoihin
sai kielensä kauneutta tulvimaan.
Soi synkkää säveltä sininen, mustaa sointua.
Sen kielet leiskuva salama
sen soinnuissa viha vaani.
Se harhasi myrskyihin meren julman
lumihuippuisen vuoren laelle nousi
sai kotkan saalistamaan.
Se herätti suden uvomaan
tähtikirkkaaseen kuutamoyöhön.
Ne kummatkin soivat avaruuteen
kumpi kauniimmin soi
sen kuulija päättää voi.
Juuli -13
-
Olipa selkeitä kuvia ja hyvät tekstit.Kiitos!
-
Olipa selkeitä kuvia ja hyvät tekstit.Kiitos!
Joo, pojallakin on tommonen, melkein samanlainen kitara. Hyviä ja selvänoloisia kitarankuvia löytynyt Netistä.
(http://img11.imageshack.us/img11/4899/tq7y.jpg)
Kiitos kitarankuvien löytäjälle !
-
Niin koreat kitarat,että ne voi pitää vaikka seinäkoristeina,vaikka ei soittaakaan osaisi.
-
(http://img208.imageshack.us/img208/1221/ak5p.jpg)
POST
Se oli Post Office syvässä etelässä
sen valot loistivat tummaan etelän yöhön
Tulikärpäset tanssivat
rämesammakot kurnuttivat.
Sinne minut lähetettiin oppimaan
Mary-tädin luo
Ameriikan Marin
sivistyneen väen hienoja käytöstapoja.
Ei Mari ollut hieno
missis ja mister olivat suuressa valkoisessa talossaan.
Mary oli sisäkkö
ei Mary hakenut postia
sen haki musta Jimmy.
Mary vei postin hopealautasella missekselle ja misterille
He sanoivat ,,,,
Mary jättää siihen. Mary voi poistua.
Mary niiasi.
Syksyllä tuli postissa kirje
minun käsketttin palata.
Minä osasin hienosti niiata.
Matleena -13.
.
-
.
(http://img191.imageshack.us/img191/7096/tr05.jpg)
VESIJOHTO
Se oii vanha vesijohto
Lazion maakunnassa
antiikin Roomassa.
Keisarien, gladiaattorien maailmassa.
Vallanhimon, jounittelujen, petoksen
ajassa.
Se valui vettä muinaisiin kylpylöihin.
Paratiiseihin.
Kauniiden naisten, sotivien miesten
iloihin.
Niitä ei enää ole.
Minä näin sen imaamien, haaremien
rukouskutsujen maassa.
Sen tummansinisessä yössä.
Se hohti mennyttä loistoa.
matleena -13
.
-
.
(http://img577.imageshack.us/img577/9346/j8df.jpg)
KUKKO
Tavallinen varastoon eksynyt kukko minä olin.
Tepastelin kaikenmaailman roinan,
hylätyn tavaran seassa.
Sitä oli hyllyt täynnä.
Mutta ei se minua haitannut.
Vakaasti uskoin olevani erikoinen hienostokukko
kukko riikinkukkovaltaistuimella.
Sinisellä.
Jalokivin koristetulla.
Jyväni tuotiin kultalautasella
Istuin hopeisella orrella.
Kuuntelin hienoa musiikkia
hunnutetut naiset tanssisivat
Taivas oli syvän sininen.
Aukeni varaston ovi.
kuului ,,,
Hus ,,, hus kukko ,,,
Mokoma ,,, tiehesi täältä.
matleena-13
.
.
-
.
(http://img850.imageshack.us/img850/9171/odt9.jpg)
HELMENKALASTAJAT
Se oli kaunis vene.
Simpukoiden, äyriäisten pyydystysvene.
Helmenkalastajien rakentama.
Kaukana Thaimaassa.
Valkoisen korallin, turkoosin meren maassa.
Siellä poltti hiekka paljasta jalkapohjaa
siellä ihmiset hymyilivät.
Lapset leikkivät kaduilla
seassa kerjäsivät kerjäläiset.
kulkukoirat tappelivat ruokajätteistä.
Siellä oli kauniit temppelit
se oli vastakohtien maa.
Me näimme sen ja kauhistelimme.
Mitä me olisimme voineet tehdä.
Emme mitään.
Me vuokrasimme veneen.
Me vain ihailimme maan kauneutta.
matleena -13
.
-
.
.
(http://img13.imageshack.us/img13/9163/myvn.jpg)
HULLU TALO
Vuoren rinteelllä se lahosi
viidakossa
rakennus hylätty.
Se oli hullu, vaarallinen.
Se oli kirottu.
Oliko siinä maahiset, noidat juhlineet
pitojaan hurjia pitäneet
Ohikulkijat kaikonneet, ei sisään katsoneet.
Oliko uhrattu Jumalille
taoittu, loitsittu, noiduttu,
pakanatanssi tanssittu
auringon noustessa itkien takaa vuoren
Valokylttien sammuessa.
Sammuneiden kylttien ohitse kuljin
ei houkutelleet sisään astumaan.
Minä kiirehdin askeleita
taakseni vilkuilin.
en poikennut minäkään
matleena -13
.
-
.
.
(http://img819.imageshack.us/img819/7049/w6xw.jpg)
SE TOINEN
Pieni tyttö kadulla seisoi
toista minäänsä katseli.
Ei tyttö tiennyt sen nimeä
sen vieraan tytön
joka aina seurasi.
Se puuttui vain säällä pilvisellä
kun aurinko pilveen piiloutui
tai illalla myöhäisellä
kun aurinko mailleen laskeutui.
Mikä, kuka kumma se oli
mistä tullut, minne se meni.
Jos oli tytöllä jätski
se oli silläkin.
Koskaan ei tyttö sen ostavan nähnyt.
Mutta aina oli sillä kun oli tytölläkin.
Äiti sanoi sen olevan varjo
vaan eihän kellään sellaista nimeä ole.
Se oli Elisabetti.
matleena -13
.
.
-
.
.
(http://img593.imageshack.us/img593/5950/18s8.jpg)
JOKU
Minä olin punainen möhkäle, taottu raudasta.
Olin kömpelö, painava.
Minä en tiennyt mikä olin, missä olin
missä minä palvelin.
Epäilin olevani rakennuksella .
Serkkuni oli ratakiskon osa
minä sitä kadehdin.
Se sai junamatkat kaukomaihin,
matkustajat, kaikki tuntea.
Se kuuli junan, konduktöörin vihellykset.
Se eli mukana.
Minä olin samalla paikalla
rakennuksen perustalla
en saanut liikkua.
Ei saanut serkkukaan
se vain luuli niin.
matleena -13
.
.
-
.
(http://img692.imageshack.us/img692/5731/0tup.jpg)
MIEHET MUSTISSA
Ne olivat liikemiehiä
valtavassa metropoliksessa
kai lounaalle menossa.
Ne oliko huumekuriireja, salakuljettajia,
ihmiskauppiaita.
Vai vain tavallisia bosseja.
Miehet mustissa.
Pojat pienet istuivat penkillä
niitä katselivat
kenties kadehtivat.
Halusivatko pojat samanlaisiksi.
Jospa vain tavallisiksi johtajiksi.
Isoina.
Jos niitä tavallisia vielä oli.
matleena -13
.
.
-
.
.
(http://img14.imageshack.us/img14/1889/1ft2.jpg)
FORMULAVEIKOT
Me ollaan formulaveljeksiä
meillä on kilpailu kova.
Ei puutu intoa, tahtoa
halu voittaa on hirmuisen luja.
Me ollaan ruusperit,mäkisentimpat
Nimmarit, aarteet, niiltä on meillä.
Me kaahataan mutkat suoriksi
painaa kaasua vimmalla pikkuinen jalka.
Salamoi silmissä
pois tieltä iskä
sä pysyttele varikolla
jos tahdo et alle jäädä.
Me ei kahdesti varoiteta.
Pöly lentää, bensiini haisee
iskee tulta pakoputki.
Me kierroksia lisätään
kuka ensin on maalissa
on kamppailu armoton siitä.
Jokuhan sen aina voittaa
ei ole toisilta kaukana itku.
Kun minä kasvan isoksi
tulee minusta varmalla
Räikkösen Kimi.
matleena -13
.
-
.
(http://img841.imageshack.us/img841/7087/dnp8.jpg)
TIKKALIKKA
Minä olin tikkalikka, ihan tavallinen
tammimetsälähiössä minä asustelin.
Oli töyhtö päässä soma, ihan ikoma
Kärpäsiä, toukkia minä metsästelin.
Kerran innolla puuta nakuttelin
Tuli ukkonen
iski salama
ihan kamala.
Puu halkesi, säleet lenteli
Maahan mätkähdin,
päälleni mä pätkähdin
hetkeksi vintti pimeni.
Kun siitä virkosin
lähteen viereen konttasin
kuvaani mä peilasin
se oli näky hurja
pystyyn noussut tukka.
Nyt ne mulle naureskelee
kutsuu enkeliksi. hippitikaksi.
Vielä pahempaa, luontoaktivistiksi.
Jotta maineeni mä pelastan
on mun lähdettävä lautta valtaamaan.
matleena -13.
.
.
-
.
(http://img543.imageshack.us/img543/9558/lf09.jpg)
PLANETAIKAKIRJAT I
Planeetta Mars
Planeetta Mars oli autio ja tyhjä.
Äänetön.
Tämä näky, Planeetta Marsin aamunkoitto, kohtasi Paneetta Maan Suurta Tuhoa paennutta ihmiskuntaa.
Se kahdenkymmenen ihmisen otoste joka valittiin selviytymään totaalisesta hävityksestä.
Matka oli suuri rasite, suuri vaikeus. Oli selvittävä painottomuudesta valtava aika. Oli sopeudustuttava ahtaisiin, melkein jatkuen pimeisiin tähtialuksen tiloihin. Oli totuttava yllättäviin meteoritörmäyksiin jotka tuntuivat lopulliselta surmalta.
Oli totuttava äkilliseen kirkkaaseen avauussalamointiin. Kaikki oli hirvittävän vaikeaa. Uhkaavaa.
Lopulta saavutti tähtialus Planeetta Marsin. Ennakkoon, jaareja mennen oli lähetetty Planeetta Marsiin ohjelmoidut robotostot, kennolevystöt jota muutostoivat uudisplaneetan Maan ihmisolioille sopivaksi elinpaladeksi.
Tämä muutanta vei kymmeniä jaareja. Kun ihmiskunnan rippeet saapuivat oli Marsin ilmakehiys muutettu hapelliseksi. Painovoima tasannettu.
Äänettöminä seisoivat ihmiskunnan jäänteet Planeetta Marsin pinnalla. Katselivat nousevaa Planeetta Heliosta. Tumma, verenpunainen kajo laskeutui planeetan, aution, äänettömän ylle. Heidät valtasi mielipuolinen pelko.
He tunsivat äänetöntä vihaa, tappavaa raivoa. Heidät oli tuomittu elämään ja kuolemaan Planeetta Marsiin.
Paluuta ei ollut.
Vihaa täynnä he aloittivat Planeetta Marsin uudisrakennuksen.
He eivät olleet kiitollisia pelastumisestaan.
Oli vain mieletön, äänetön viha.
(http://img33.imageshack.us/img33/6096/ye6q.gif)
Planet Mars
Planetaikakirjat I
Tähtiportti 00
Avaruus 000000
.
-
.
.
(http://img841.imageshack.us/img841/5562/kzsh.jpg)
KUMISEVAT KELLOT
Heräisin yöllä tunteeseen outoon
joku huoneeseen sisälle hiipi
kajossa kelmeän kuun.
Se oli utuinen, tumma hahmo
en siiitä selville päässyt.
Minut valtasi pelko
kynttilän sytytin
oli tarjotin kumma viereeni ilmestynyt.
Se oli metallinen. Vieressä vanha kirja.
Teemuki, naurava kettunaama
allaan lukinseitti, musta.
Koskaan en ole sellaista nähnyt.
Nyt minä odotan koska kumisevat kellot.
Minua pelottaa.
matleena -13
.
.
-
.
(http://img31.imageshack.us/img31/4491/kv1d.jpg)
YKSINÄINEN POLKUPYÖRÄ
Se oli hylätty Pariisin laidalle
Seinen sillalle.
Pimeään yöhön yksin odottamaan
jätetty.
Vai odottiko se ollenkaan
mitään tai ketään.
Oliko enää mitään odotettavaa.
Oliko omistajalla uusi kuljettaja
öinen, tumma, virtaava Seine.
Jostain tuikki valoja mustaan yöhön.
Eikö ajaja enää nähnyt niitä
ei enää etsinyt pyörää
ei voinut palata.
Silti pyörä odotti .
matleena -13
.
-
.
.
(http://img401.imageshack.us/img401/1274/0pem.jpg)
MAALARI TAIVAAN
Oli talvinen ilta
minä katselin laskua auringon.
Oli meren jäinen silta.
Saapui paikalle taivaan maalari.
Se avasi paletin, tarttui siveltimeen
alkoi taivasta maalata.
Se värejään säälittä käytti
puna, oranssi, keltainen.
Se loi hopeareunat purppurapilviin.
Kultasi säteet auringon laskevan
sai metsänreuna peitteen sinisen.
Purjehti taivaalla safiiripilvet.
Silta meren, indigokristalli kimalsi.
Oli työ maalarin uskomaton.
Saapui kevät, talven vallan anasti
se maalasi taivaan silloinkin.
Vain kevätaamun kirkkaus karkoitti.
Minä kohtasin suuren maalarin.
matleena -13.
.
-
.
.
(http://img15.imageshack.us/img15/7647/rkco.jpg)
.
VANHAT KAMERAT
Ne oli nostettu kaupunginmummon parvekepöydälle
kun niistä otettiin valokuva.
Ne oli itse kuvanneet paljon.
Paljon kauniita, vanhoja kuvia oli säilötty niiden mieleen.
Maalaismummo ei kuvaan suostunut
kun varasti piru sielun.
Toisessa luki metallikirjaimin Kodak.
Niissä kuvissa oli lapsia lampaantaljoilla
alasti.
Seisottiin vakavina sukat makkaralla jakkaran edessä.
Polkkatukka , letit, vekkihame, polvihousut.
Rusetti päässä, pikkuinen kravatti kaulassa
lelukoirasta pidettiin tiukasti kiinni.
Lähikuvassa kädet ristissä leuan alla.
Ei hymyillyttänyt
kun valokuvaajatäti huusi ,,, nyt liikkumatta
pikemmin itketti.
Oli kuvia menneistä ajoista.
Jo eläneistä tädeistä ja sedistä.
Oli fiikuksia salin nurkassa
vanhoja peililipastoja.
Oli siellä kuva minusta ja lelukoirastakin.
Minä en hymyillyt.
matleena -13
.
-
.
.
(http://img819.imageshack.us/img819/8357/rv1c.jpg)
MARISEEPRAT
Afrikkaan mä matkustin, siellä seikkailin.
Savannilla retkeilin, oli kuumuus kamala.
Sattumalta , onnekseni osuin keitaalle.
Oli vettä , varjoa, linnut lauleli.
Olo oli mitä mahtavin.
Mut silmäni mä melkein pudotin.
Sen myöskin oli löytäneet raidalliset hevoset.
Pahasti minä säikähdin.
Luokse päällikön tuon hevoslauman
minä kiirenvilkkaa säntäsin.
,,, Voi hyvät hyssykät, te ootte mallivarkaita
on päällä maripaita teillä, legginsit,
linnaan joudutte .,,,
Hevoslauman päällikkö nosti turpansa kohti taivasta
yläilmoista silmät viiruina minua tiiraili
mulle virnotti
,,, Me ei olla koneja, me ollaan seeproja.
Meill on olleet nämä kuteet vuosisatoja.
Linnan kalterit jos helähtää
se on tietty maripari joka sinne änkätään.
Sinne viskataan vettäleipää nauttimaan
ikiajoiksi.
Sieltä saavat tiirailla meidän raitoja.
Me pojat etsitään vihrehiä laitumia, kirkkahia lähtehiä
loppuikämme.
Mehän oomme nyt seepramiljonäärejä.
Minä ympärille katselin
näitä raitamiljonäärejä
,,,,, niitä oli satoja.
matleena -13
.
-
.
.
(http://img43.imageshack.us/img43/9227/2pkb.jpg)
KIINAN TYTTÖ
Olen kiinantyttö pikkuinen
olen juuri kouluun päässyt.
Ekaluokalle.
Kerran kouluun mennessä
minä tanssin tuulelle.
Oli villatakki punainen
mummin kutoma
se lämmitti, se liehui tuulessa.
Minä suljin silmäni, ne joista sanovat
että olen vinosilmä, kiinalaiskakara.
Minä en oikein muusta tiedä.
Nyt minä annoin tuulen viedä.
Minä koulusta vähän myöhästyin
luokkahuoneen oven avasin.
Taas oli minun hyvä olla
en minä nähnyt muita
kuin pelkkiä silmiä vinoja.
Olemassa tuskin toisenlaisia onkaan.
Se on satua.
matleena -13
.
.
-
.
(http://img513.imageshack.us/img513/4853/su8y.jpg)
PELIKENGÄT
Jees ,,, Jees ,,, Jees ,,,
me ottelu voitettiin
pahin vastustaja, ekana listoilla.
Oli katsomossa reportterit,
toimittajat suurten päivälehtien.
Ne oli ukin jalassa koripallo-ottelussa
ukki oli koulupoika vielä
lyseossa , alaluokilla.
Oli ollut treenit , harjoitukset kovat
usein pitkin vuotta.
Vaan tuli voitto
hurrasi yleisö.
Salamavalot välähteli.
Juhli joukkue
oli kuuluisuus.
Nyt ovat kaapin nurkassa
voittoaan muistamatta
ukin tossut voitokkaat.
Minulla tallessa on vain lehtileikkeet.
Nekin haalistuneet.
Sekä tossut ,,, tietenkin.
matleena -13
.
-
(http://img96.imageshack.us/img96/314/88y6.jpg)
UUSI MEKKO
Me kaupunkiin matkustettiin
äidin kanssa linja-autolla
minun piti uusi mekko saada
koulun päättäjäisiin.
Oli pitkä ja kuoppainen matka
taas kyseli rahastajaneiti
mitä kaupungissa tekisin.
Menisinkö taas aputytöksi torille.
Mustikoita myymään.
Se oli ihan hassu,
eihän mustikoita keväällä ollut.
Minä kerroin saavani uuden mekon
ehkä ruusukuvioisen.
Ehkä kengätkin uudet saisin.
Kangaspuotiin sisälle astuttiin
heti minä sen hyllyllä näin
sen ruusukankaan.
Punaiset ruusut valkealla pohjalla.
Se oli kallista
mutta äiti osti sitä
osti sopivat, valkeat napitkin.
Minä sain ruusumekon kevätjuhlaan
olin kovasti ollakseni.
Vaikka olikin kengät viimekeväiset.
matleena -13
.
-
.
.
(http://img841.imageshack.us/img841/8580/pdl6.jpg)
PALATSI
Oli erämaan musta yö.
Tuoksui jasmiinit.
Kuu pilven varjoon piiloutui.
Vaienneet aallot tumman veden.
Ei kuiskineet kuumat tuulet,
ei raivonneet hiekkamyrskyt.
ei laulaneet kaskaat, kolibrit.
Vain yksi valvoi, palatsi sulttaanittaren.
Begumin.
Siellä juhlittiin, siellä odotettiin.
Siellä paloivat suitsukkeet, helmeili viini
Siellä riisuttiin burkhat
paljastui asut viimeisen muodin.
Pukukoodit Pariisin.
Oli puvut Diorin, kengät Mark Lhomanin,
kampaukset Vidal Sassoonin.
Tuoksui parfyymi, Chanel, Madam Rochasin.
Oli huulet tulipunaiset, punaiset kynnet.
Kilpaa loistivat safiirit, timantit.
Salassa kyti kateus, viilsi viha
kenet sulttaani tänä yönä vuoteeseen valitsisi.
Se oli turhaa
orpotyttö, alhainen orjatar
tänä yönä vuoteen sulttaanin jakaisi.
Heijastui palasin marmoriin varjo vartijan,
Vai oliko yksinäinen yön kulkija.
Kulkijan kuu vain tunnisti.
Oli erämaan musta yö.
matleena -13
.
-
.
.
](http://img23.imageshack.us/img23/7450/v3pd.jpg)
UNELMIA
Ne ovat unelmia
ne viheriät lehdot ne keinuvat vedet
hopeiset lahdelmat ne valkeat hiekat
huokaavat tuulet ne kuiskivat kaislat
aamussa kimaltava kastehelmi
se iltaruskon purppurapilvi
se tummuva ilta
kuun kultainen silta
ne ovat minun unelmiani.
matleena -13
.
-
.
(http://img401.imageshack.us/img401/4440/c2q.gif)
ISKANPÄIVÄ
Se on suuri juhla Iskojenpäivä. Siis ei äLLää.
Mukulankunta, omat enkulit että naapurien on tämän hyvin tarkkaan tiedostanut. Kerran vuodessa, lukuunottamatta Joulua on mukulakunnalla mainio mahdollisuus esittää lahjatoiveitaan. Äitienpäivä on siitä hankala esityspäivä ettei silloin millään ilkene. Paitsi Pikkuveikka joka kerran antoi äidille punaisen, pienen tippakannun lahjaksi. Veikka oli juuri saanut uuden polkupyörän.
Mutta nyt kehtaa.
Maalla asuva iska on ängetty edellisena päivänä saunakamariin. Kaupugissa asuvalle harkitaan jopa vessa-evakuointia kunnes huomataan että muillakin on sinne asiaa. Kaupunkilais-iska vaaditaan hurjilla uhkauksilla, päähän putoavilla palavilla kivillä ynnä muilla vastaavilla istumaan koko ilta olkkarissa. Keittiöön on ehdoton porttikielto.
Ja niin istuu iska olkkarissa kun keittiössä häärää koko muu pesue.
On saatu aikaan muutama mahtava riita jotka koskevat melkein jokainen kakkutaikinan nuolemista. Kuka saa ja kuka viimeksi nuoli. Tästä iska päättelee jotta kakkuja tulee useampi. Iska ei mene keittiöön vaikkka tekee itsekin mieli nuolla. Iska istuu ja tuijottaa telkkua jota kylläkin muinakin iltoina tekee. Ohjelma vaan sattuu just nyt oleman tylsää. Mutta sen korvaa moninkerroin keittiön ei-tylsä mekastus.
Ei siis poikkkeus.
Mutta aamu on.
Iska on täydessa unessa kun kiljuva inkkarilauma rynnii sängyn viereen . Nuorimmainen sänkyyn. Ojennetaan ruusukimppu. Kiskotaan pyjamanhihasta puoliherännyt, ristisilmäinen iska kahvipöytään keittiöön. Ei uskallettu kantaa sänkyyn tulikuumaa kahvia.
Istuudutaan kahvipöytään. Paitsi Haukku joka kuolaa Kuopuksen vieressä. Nyt ei karjaista häipymään.
Lauletaan iskalle hyvin moniäänsesti sama kuin äidille eli - sä kasvoit neito kaunoinen -. Varmuudeksi, toiveiden suhteen, Kuopus esittää yksinlauluna - pupujussikat, pupujussikat, ne lystikkäitä on -.
Iskalta tipahtaa kyynel. Kuopus huomaa ja pillahtaa suuriäänseen poruun, kun iskaan varmaan sattui.
Kun Kuopus hiljenee on paras mahdollinen hetki esittää iskalle toiveet. Kauko-ohjattava helikopteri, uusi tiekkari, seriffipuku, uusi 22 - vaihteinen pyörä.
Iska ei sano mitään. Hokee ainoastaan yhtä lausetta ,,, katsotaan,,, katsotaan ,,,
Saa äiti päähänsä jotta on sopiva hetki, ilma, lähteä Iskanpäiväajelulle. Tungetaan kaikki autoon jossa kuopus saa etupenkkipakan vetoamalla jameksien ryppääntymiseen. Tästä seuraa muiden mukuloiden kova-ääniset protestit.
On pakko pysähtyä pissalle tiheän kuusikon viereen. Haukku, joka on ängennyt puolisalaa revohkaan mukaan vaatii ulospääsyä sekin. Mennään kukin oman puun juurelle ,,, hipsitään autolle kun asiat on hoidettu.
Puuttuu vain yksi, Haukku.
Uudestaan kuusikkoon. Kaatosateeseen. Hurja huuto ja vihellyskonsertti alkaa. Ei löydy, ei tule Haukku. Sensijaan tulee pimeä. Lisäksi alkaa sataa. On pakko ainakin hetkeksi palata autolle. Kuopus parkuu taas täysin palkein.
Kun autolle litimärkinä kömmitään huomataan, -- siellähän se Haukku takapenkillä istuu. Oli jäänyt ovi vahingossa auki. Takapenkki ynnä muukin autossa on läpimärkää.
Ilo on mukuloilla rajaton, unohtuu koko Iskanpäivä. Iskan mielestä saisi unohtua kokonaan.
Ne on rajuja juhlia ne.
Ottaa pahasti voimille.
.
-
.
(http://officeimg.vo.msecnd.net/en-us/images/MH900431723.jpg)
KÄDET
Nämä ovat äitini kädet
isän käsistä ei ollut kuvaa
mutta äidin käsiä isä silitti
kun lähti pois.
Sanoi ,,, menen odottamaan Sinua.
Isän kädet ovat vain muistoissani
ne ovat siellä paremmassa tallessa
kuin valokuvassa.
Ne ovat aina hellät
ne aina lohduttavat
Ne eivät koskaan haalistu.
matleena
.
-
.
.
(http://img11.imageshack.us/img11/286/r1ai.jpg)
PLANETAIKAKIRJAT II
Planeetta Mars
Ihmiskunta oli saapunut Planeetta Marsiin. Voimatonta vihaa tuntien se seisoi uuden planeetan pinnalla.
He , kaksikymmentä tarkoin valittua, eivät voineet kuin katsoa. Kaikki oli menetetty. Paluuta Planeetta Maahan ei ollut. He voivat vain aloittaa alusta. Ympärillä vain äänetön, musta avaruus.
Planeetta Maan valmistelut Marsin asuttamiseksi olivat jääneet kesken. Suuri Tuho oli tullut yllättäen.
Maasta oli lähetetty Planeetta Marsiin valtavat robotosoidut kennostot joiden tehtävänä oli vakaannuttaa ilma, happi , vakauttaa magnetisimi. Osaksi tämä oli onnistunut. Loppu jäi uudisasukkaiden varaan.
Lisäksi olivat tulokkaat todenneet Planeetan olevan muutakin kuin Maan dataniassa ilmennyt.
Planeetta Mars oli osaksi musta, tutkimaton.
Oli olemassa suuri, musta alue jota ei lainkaan osattu odottaa. Synkkä, musta muuri ilmestyi uudisasukkaiden eteen kuin seinä heidän edetessään Planeetan pinnalla. Kukaan ei tiennyt mitä se oli. Oli tyydyttävä vain arvailuihin. Oliko se planeetan toinen puoli. Vai erillinen planeetta.
Loppuiko Marsin olostuminen tähän mustaan seinään.
Ei auttanut kuin aloittaa Marsin rakennustyö sen valoisalla puolella. Kammottava kauhu koko ajan mielessä. Jos Planeetta Mars olikin asuttu, vastoin oletuksia, olostuivatko Marsin asujat sen pimeässä osassa.
Rakennustyö pääsi kuitenkin alkuun. Rakennettiin mukana tuoduista tarvikkeista valtaisat teltat, joiden suojiin ihmiskunta perusti ensimmäiset asuntonsa. Rakennettiin kadut, paladet. Aloitettiin sairaaloiden, julkisten rakennuksien rakentaminen.
He olivat nyt Planeetta Marsin olostuneita.
Heidän ei auttanut kun odottaa.
Oli pakko, hiljainen palava viha, katkeruus sydämessä.
Odottaa että Planeetta Mars paljastaisi salaisuutensa.
(http://img33.imageshack.us/img33/6096/ye6q.gif)
Planeetta Mars
Planet - aikakirjat II
Tähtiportti 00 1
Avaruus 000000
.
-
.
(http://img89.imageshack.us/img89/5013/tb5g.jpg)
ME
Rakkaani.
Muistathan.
Huokaava tuuli, lempeä elon aamutuuli kuljetti sinisellä merellä kohti kevätaamun vihreää saarta.
Minä rakastuin Sinuun silloin.
Rakkaani.
Tiedäthän.
Huokaavat tuuli, lempeä elon iltatuuli kuljettaa illan purppurapilviin kohti taivaan untuvasaarta.
Minä rakastan Sinua.
Käsi kädessä ikuisuuksiin.
Sinä ja minä.
matleena -13
.
-
.
.
(http://img850.imageshack.us/img850/7708/ek4y.jpg)
Planet - aikakirjat III
Planeetta Mars
Me olimme nyt Planeetta Marsin olostuneita. Pettyneitä, ikävöiviä, katkeria.
Me pelkäsimme.
Me pelkäsimme Marsin pimeää osaa, josta meillä ei ollut mitään ennakkotiedontää. Oliko siellä elämää, jos oli niin mitä se oli. Oikeastaan pimeä puoli ei ollut yllätys. Avaruuden valtavasta äärettömyydestä vain 3 % on valoa. Me siis olemme vähemmistö.
Emme tienneet olko pelkomme aiheeton. Mitään ei tästä sysimusta planeetan osasta ilmeentynyt.
Me olimme kehittäneet Planeetta Maassa dataniamme korkealle tasoisuudelle, mutta tämän mustan, pimeän ratkaisu ei oniistunut.
Vihdoin kehiystivät neroutemme valtavat, ontot johdostot jotka johdettiin pimeään osaan. Emme halunneet toistaa entisen Planeetta Maan ihmiskunnan virheitä.
He lähettivät luotaimiensa Vongueer I ja II mukana täydelliset tiedot ihmiskunnasta avaruuteen. Tuntemattomiin käsiin. He lähettivät alastonkuvan miehestä ja naisesta. Miehen nostamassa kättään. Sen voi hyvin helposti tulkita vihamieliseksi eleeksi. He lähettivät sijaintimme täydelliset kordinaatit mikä oli suuri virhe. He lähettivät musiikkia, rock-musiikkiakin mikä ei ehkä kuulostanut muulta kuin sodanjulistukselta. Pahinta seurasi, pahinta mitä voi kuvitella. He lähettivät avaruuteen luultavasti myös DNA :mme.
Siis kaikki tiedot mitä meistä tuntemattomassa avaruudessa oli, kaikki oli löytäjän käsissä. Oli tämä sitten hirmulisko, alien, vihamielinen tahi rauhaplaneetalta.
Ihmiskunta teki hirvittävän virheen.
Me Marsissa odotimme uuden kokeemme tulosta.
Se tuli.
Äkisti alkoivat johdonnuksemme leiskua, säkenöidä kaikissa mahdollisissa väreissä. Oletimme elämää löytyneen. Mustan osan vallanneet oliostot ilmeisesti tutkivat, tekivät kokeitaan lähettämillämme johdonnuksilla.
Yhtäkkiä niinkuin oli alkanutkin, tulitus loppui.
Vallitsi täydellinen hiljaisuus.
Nyt me vain odotamme. Kuinka kauan, emme tiedä.
Emme voi muutakaan.
Planeetta Maahan ei ole paluuta.
(http://img33.imageshack.us/img33/6096/ye6q.gif)
Planeetta Mars
Aikakirjat III
Tähtiportti 00 2
Avaruus 00000
.
-
.
.
(http://img534.imageshack.us/img534/7830/txqb.jpg)
MUISTOJEN KUKAT
Ne olivat niityt tummat, surujen itkevät kukat
kauneuden tuuli huokaava surmasi.
Ne vei mennessään muistot ilon
kesäpäivien suvisten.
Oli saapunut syys alaston
ei riemuinneet kukat tummuneet
ne talven viimoja odotteli.
Vaan hetkeksi metsäkeiju
niitylle laskeutui.
Se katseli ympärilleen
kukat nuutuneet huomasi.
Mietti mielessään
- Tämä ei käy näin, ei ollenkaan
luon uudelleen kukat loistamaan
iloksi ihmisille -.
Olon uuden keiju loi kukille
avasi silmänsä lemmikki.
Niitty iloitsi
tuuli riemuitsi.
Syys unohtui hetkeksi.
matleena -13
.
-
.
.
(http://img29.imageshack.us/img29/696/2p8b.gif)
LISETÄDIN KUMMITUS
On Juulilla täti.
Lise-täti.
Tädistä nyt ei tämän Lisen kohdalla oikein voinut puhua. Eipä ollut kummoinenkaan ikäero tädillä sekä tädillisellä Juulilla. Mutta täti Lise kumminkin oli.
Oli Lisellä IsoTalo Isokaupungissa, puutarhakupunginosssa. Tietysti.
Eipä ollut mikään lokero tämä.
Ei ollenkaan ollut, ei edes kaukaista sukuakaan tämä talo, paremminkin Linna, Juulin lokerolle.
Oli huoneita kahdessa kerroksessa, iso piha, kasvihuone.
Olipa oikein hyyryläisiäkin. Oli näitä hyyryjä lahkeellisia sekä lahkeettomia. Lahkeellinen hyyry, miespuolinen, hoiti talviaikaan suurimman osan lumitöistä. Vastasi muutenkin Liselinnan remonttipuolesta.
On Lise leski, tarpeen oli apu.
Tarpeen oli myös Lisen apu hyyryläisille. Näillä kun oli puolestaan alihyyryllä Katteja, kummallakin. Näitä sitten Lise hoiteli, Hyyryjen edustus- ym virkistysmatkoilla ollessa. Ja mielelläänhän täti Hyyryjen Katteja hoiti. Kampasi, harjasi, ruokkosi, kermaa juotti. Vaikka Lisen komeat viherkasvit muutamaan kertaan parketille kumosivatkin. Parketille joskus lirauttivatkin. Flyygelin päältä Bööminkristallivaasit pudottivat.
Tilaa oli. Lisellä itselläänkin oikein kahdessa kerroksessa.
Oli Juuli kerran erehtynyt ehdottamaaan Liselle vierasmaalaisiakin hyyryjä ottamaan.
Vaan ei saanut ollenkaan suopeaa vastaanottoa tämä. Saisi Juuli, kuulemma, pitää omista hyyryistään huolen. Jos joskus jonkun ihmeen kaupalla- - mikä ei Lisen mielestä mahdollista ollut -, sellaisia hankkimaan onnistuisi.
Sopuisaa oli elo tädillä sekä hyyryillä.
Oikein sopuisaa.
Kunnes. ..
Oli järjestys Lisellä sellainen, Lise oli Järjestyksen Ihminen, nukkui yönsä alakerran takkahuoneen vieressä, tässä pienemmässä makuusalongissa. Isompi makuusalonki taas sijatsi Lisen yläkerrassa, missä muutkin tarpeelliset, keittiö, olosali, tietokonehuone, kirjasto sijaitsivat. Sekä muita, varahuoneita vieraille.
Oli Lisellä huoneita riittämiin, tilaa runsaasti. Niitä ei tässä nyt kärsi käydä erittelemään. Veisi viikon, ainakin.
Mutta paljon oli tilaa Lisellä.
Yksinään eleli Lise, ei vakinaista lahkeellista huolinut.
Niinpä Lise sitten askarteli milloin mitäkin. Kului aika kesäisin kasvihuoneella, pihan upeita kukkaistutuksia hoidellessa. Käyttipä Lise tietokonettakin sujuvasti.
Oli sitten myöhäinen talvi-ilta.
Ei keksinyt Lise enää järjellistä tekemistä, Yöpuun oksalle päätti suunnistaa. Siis sinne pienenpään makuubudoaariin alakertaan. Meni, telkkaria, teräväpiirtoa, laajakangasta, tietenkin, siellä aikansa tuijotteli. Asioita, päivän mittaan sattuneita sekä asioita yleensäkin divaanillaan mietiskeli.
Kutsui äkisti toiletti Liseä, sinne oli vielä suunnistettava. Hipsutteli Lise ohi takkahuoneen, oli alakerrassa oma, erillinen toilettihuone, kuinkas nyt muutenkaan. Ilmanmuuta, itsestään selvä asia tämä.
Siinä posliinipytyllä istuskellessaan alkoi kuulostella.
Ääni.
Harhojako kuuli Lise.
Ei kuullut harhoja, ei - Arkalasta, kotoisin oleva Lise.
Kuuluipa nyt jostain , linnasta kumminkin outo Ääni, oli Surinaa ja Kilinää. Hiljainen oli Ääni. Vaan ei ollut ennen kuulununut. Talosta kuului, sisäpuolelta. Oli Lise Uljas Naisihminen. Ei pienistä hätkähtänyt.
Vaan nyt alkoi Liseä hirvittää.
Kuului Ääni jatkuvasti, ei lakannut eikä taukoja pitänyt. Vilahteli Lisen mielessa putket, -ei, sähkölaiteet, - ei, ei nekään. Oliko nyt maahiset vallan alakerrassa ottaneet, tanssit, pidot järjestäneet.
Tosissaan pelotti nyt Liseä, kylmä rinki oli Istuinpaikan ympärillä. Ei ollut Lahkeellinenkaan hyyry kotosalla, oli taas niillä edustusmatkoillaan. Ei siis apua tiedossa. Itse oli Lisen, sydän kylmänä, asiasta selko otettava.
Alkoi Lise tutisten ja täristen, henkeään pidätellen huoneita tutkimaan. Mistä tuli tuo Ääni, ennenkuulumaton, ilkeä ja pelottava kerrassaan. Pelottavaa tunnelmaa ei suinkaan vähentänyt pilkkopimeä yö, ikkunoihin rapsehtivat puunoksat. Eipä vilkuillut ikkunoihin, sysimustiin, Lise.
Varovasti, hipihiljaa, valmiina pakosalle säntäämään, huoneiden ovia raotteli.
Ei mitään.
Ei löytynyt minkänlaista äänen aiheuttajaa. Sydän pompotteli, loikki, kun Lise hiipi vaatehuoneen ovelle. Oli tunnistavinaan Äänen nyt sieltä kuuluvaksi. Raotti ovea, ilkeästi vihloi mahanpohjasta.
Pimeä oli vaatehuone, vaan täältä Ääni kuului.
Katkaisija,- naps, valostui huone.
Purskahti Lise , helpotuksesta, nauruun.
Oli jäänyt vaatehuoneen päydälle, tilava kun oli, mahtui pukeutumispöytäkin, sähkö-ompelukone. Siellä tämä Sinkeri nyt itsekseen, jonkun vian saaneena, surisi ja ompeli olematonta kangasta.
Surisi ja kilkutti.
Helpotus oli Lisellä suunnaton. Lakkasi hetkessä istuinpaikkaa kylmäämästä, loppui tutina ja vapina siihen paikkaan.
Sinkeri ,,,, Sinkeri.
Vaatimaton , vanha Sinkeri onnistui siinä missä monimurhaajatkin olisivat epäonnistuneet.
Säikäyttämään Lisen puolikuoliaaksi.
Järjellinen oli selitys.
Vaan mistäpä sitä tiesi. Olisivat hyvikin voineet maahiset Liseä ilahduttaa, jopa pitoihinsa Kunniavieraaksi kutsua.
Ei sitä koskaan tiedä.
.
-
.
.
(http://img43.imageshack.us/img43/4042/k2qg.jpg)
Ruusut kun käy kukkimaan
tuoksua täynnä on maa...
Juuli
.
-
..
(http://img24.imageshack.us/img24/6589/l1ms.gif)
NEITI ISOFIKSUN PIKKUJOULU
Oli Matleena Metropolitaniin muuttanut, uudelleen koulun penkkiä kuluttanut.
Ammatin saanut vaivalla ja väellä, valmistunut vihdoin. Nyt kutsui sitten koko elämän kestävä työmaa. Sai töitäkin kättelyssä heti, ei silloin tämä työttömyys ollut maanvaivana. Pääsi piirtämään. Tätä vartenhan oli koulun penkkiä kulutettu. Oli nyt omalla alalla.
Ei ollut vielä Poikaa, ei Haukkua, ei Rottavaari Miumingiä.
Edessäpäin olivat kaikki kohellukset, sekoilut .
Vaan tästä oli se sekoilemisen harjoittelu hyvä alkaa.
Tuumasta toimeen ,,,
Oli muutto ollut melkoinen ruljanssi.
Ensin harras miettiminen, mitä sinne sinne kaupunkiyksiöön mahtuisi, mikä tarpeellista olisi. Kaikkea haluamaansa ei saanut mukaansa, ei yksinkertaisesti pieneen asuntoon mahtuisi. Vintiltä kaiveli vanhoja huonekaluja, olivat ihan käytettäviä. Ei sitäpaitsi ollut uusiin, hienoihin varaakaan.
Muutto-auto saatiin lainaksi sukulaisilta.
Kylmä oli, eikä autossa tietenkään lämmityslaitteet pelanneet. Paleli varpaat, kädet, nenäkin.
Mutta ei sitä autuutta omaan asuntoon, omiin oloihin muuttamista mitenkään haitannut, ei paljonkaan viimat tuntuneet. Ja olihan muutto-autossa katto sentään ja neljällä pyörällä kulki.
Siitä pikkuhiljaa asettui Juulin elämä uomiinsa.
Työpaikalle oli linjurilla kuljettava.
Oli Matleena huomannut, Metropolitan oli valtava, välimatkat pitkiä.
Jo pari kuukautta oli työssä käynyt, kun firma päätti osallistua osastollaan Joulun alla Suurmessuihin Messuhallissa.
Sai suunniteltavakseen tämän messu-osaston, esilletulevat koneet sekä värit, irtoseinät, kaikki. Oli mieleinen työ tämä.
Vaan sattuipa parahiksi tehtaalla lakko. Eivät pojat kangaskehikkoseiniä rakentelemaan suostuneet. Nyt oltiin lakossa. Oli Matleenan tartuttava naulaan ja vasaraan, itsensä pahemmanlaatuiseksi rikkuriksi tunsi. Oli pakko, ei hätä lue lakia. Muuten olisi lopputili luettu. Osasto saatiin valmiiksi , kuljetettiin Messuhalliin, pysytettiin suureen, kaikenlaisten esilleasettajien valtaamaan halliin.
Matleena pestattiin työpaikkansa messuoosaston esittelijäksi. Mukavahan siellä oli päivät seisoskella,tyylikkäitä asiakkaita tuijotella, laitteita esitellä.
Sen mitä just ja just tekniikkaa tunsi.
Kiinnittyi Matleenan huomio ulkoa saapuvaan, huomiota herättävään herraseurueeseen. Suureen johtajaääneen puhui tai paremminkin huusi tämä joukko, taisivat maan pohatat siinä joukolla liikkellä olla. Kovin oli tyylikästä, vaan oli uhoa, johtajuutta vaikka muille jakaa. Hyvin tunsivat herrat Johtajat arvonsa.
Kuin luonnostaan kävi niin, Johtajat kansoittivat Matleenan pienen messuosaston. Ei olisi Matleena tätä halunnut, oli nyt yksin, paremmin tietävät, osaavat työkaverit jossain muualla, tietenkin.
Herrat oitis huomasivat Matleenan tietämättömyyden, sumeilematta esittivät kysymyksiä. Oli röhkeyttä, ylenkatsomista noissa kyselyissä. Matleenalla ei tietenkään hajuakaan mitä tekniikasta kysyivät. Erään isomahaisen Johtajan mielestä,, ilmoitti suureen ääneen,, ei itseään esitellyt, saisivat paremmin laitteet tuntevan paikalle palkata.
Kiukutti Matleenaaa, outo oli vielä koko firmassa, ei vielä osannut.
Päättyihän se piina. Toista osastoa pommittamaan lähti seurue.
Helpotuksesta huokasi Matleena.
Vaan oli illalla meno oikein ravinteliin työkavereiden kanssa.
Ihan Pikkujoulut.
Se tiesi taas uuutta mekkoa, nyloneita, meikkejä,. Kampaajalle ei raaskinut mennä, pieni palkka ei yksinkertaisesti kaikkeen riittänyt. Tupeerasi, sansegal, amarnylonit, saumat suoraan, äidiltä saatua chanelviitosta tupsaus.
Valmis oli.
Ravintolaan sisälle, pöytätilaus odotti. Paikoilleen asetuttiin, ruokalista läpikäytiin, tavalliseen tuttuun, oopperaleipään päädyttiin. Oli halpakin, sopi Matleenan kukkarolle.
Katseli Matleena ympärilleen. Joka pöydässä valkoinen liina, kukat hehkuivat. Kynttilät, pienet, liekkejään välkyttelivät. Orkesteri parhaillaan soittimiaan viritteli, siis alkaisi tanssi. Oli Matleena innokas tanssija, kovin nautti musiikista, tanssimisesta. Loistavat olivat puitteet nyt verrattuna seurojentalon saliin, missä oli ensitanssi-askeleet ottanut.
Valot salissa himmenivät, alkoi musiikki. Valssipa tietenkin, asiaankuuluvasti.
Kumarsi Matleenalle tyylikäs, niin tyylikäs herra liituraidassa. Välähteli golgatehymy. Tuoksui Brut. Kultaiset kalvosinnapit kimaltelivat solmioneulan kanssa kilpaa.
"Hyvää Iltaa. Kuinka kaunis Neiti on viihtynyt "
No, hyvinpä Neiti. Siitä alkoi kevyt, jokapäiväisiä asoita koskeva jutustelu. Siirtyi puhe työasoihin, Jumaluus kyseli Matleenan työstä ja siitä mitä työstään piti.
Eipä malttanut taas pitää Matleena suutaan kiinni.
Kertoi messuilla olostaan esittelijänä. Johtapoppoon käynnin selosti, arvosteli. Erityisesti arvosteli Isomahajohtajan, tyyliin - mikähän sekin, tosi ilkeä, arvonsa liikaakin tuntevä, tyhjäntärkeä oli koko mies -.
Kuunteli Komistus hymyillen, kyseli mainitsiko ko. Johtaja ehkä, mitä firmaa edusti, sattuiko Matleena kuulemaan mitään sen laatuista. Oli korviin Juulille nimi - Ladymode - tarttunut, sen nyt tälle tanssittajalleen suureen ääneen ilmoitti..
Ladymode hyvinkin , tottakai Komistus oli kuulut tästä isosta tavaratalosta.
Musiikki jatkui, välillä saatteli Komistus pöytäänsä istumaan, taas uudelleen haki tanssimaan.
Kaunista, tanssittavaa oli musiikki, osasivat soittajat työnsä.
Käytiin välillä käsi kädessä puistossa kävelyllä. Oli lämmin ilta. Kuu hopeaa hoti, laineet vielä liplattelivat meren rantaan. Huumaava oli yö.
Tuli valomerkki, Komistus, osasi Matleena jo odottaakin, pyysi jatkoille.
Ei ainakaan Juulin yksiöön. Suorastaan kauhistui Matleena. Ja oliko se sopivaa muutenkaan, empi Matleena. Mutta mukava, rehellisen tuntuinen oli mies oli Jake, tämä Uljuus nimeltään, joten suostui miehen vaatimattomaan kämppään , kuten Jake asuntoaan nimitti, yömyssylle lähtemään.
Taksi otettiin , mies osoitteen antoi, tunnisti Matleena yhdeksi Metropolitanin arvoalueeksi.
Perille hyvinkin tultiin.
Hups. Hups.
Valtava Kartano. Pieni ja vaatimaton kämppä oli tosiaan majapaikka.
Linna oli. Linna.
Ei auttanut, kerjäläistytöksi itsensä tunteva Matleena sisään palatsiin, valtavaan saliin ohjattiin, yömyssy marmorisen takan edessä käteen ilmestyi. Mies pahoitteli sisäkön vapaapäivää, mutta jos miehen
tarjoilemana yömyssy kelpaisi. Kelpasihan se henkeään haukkovalle Matleenalle. Jake toista yömyssyä hakemaan.
Tarttui Matleena pöydällä lojuvaan lehteen, vilkaisi takakantta ,,
- ja kauhistuksen kauhistus, - siinä komeili nimi, jolla vatsakkaan Suurjohtajan alaiset olivat Johtajan firmaa kutsuneet.
Ladymode.
Nyt otti ohraleipä
Manaili Matleena nyt kaiken pölpöttävää suutaan, miksei ollut taas hiljaa. Jake palasi, näki lehden.
Arvasi heti, osoitteen ja nimen siitä Matleena huomannut.
" Valitan. Isomahajohtaja, jonka hurmaavuutta niin ylistelit, on minun isäni, Vuorineuvos Carrells. En voinut sitten enää ilmoittaa kuka olen, en halunnut hyvää taitavaa tanssijaa, mukavaa seuralaista menettää."
Nyt pillastui Matleena perusteellisesti. Kiljui suorastaan :
" Onko laitaa huijata minut tänne saakka. Kun tapahtui se. Vuorineuvoksen haukuin."
Mies totesi tyyynesti :
" Olen samaa mieltä. Hän on itsepäinen, arvovaltaansa sumeilematta käyttävä. Kaikessa."
Jäi suu auki Matleenalta. Tätä nyt viimeksi olisi pojalta, Johtaja tämäkin, odottaa. Omaa isäänsä, Vuorineuvosta alkoi arvostella. Aikansa tuijoteltiin toinen toistaan, miten tässä nyt edettäisiin. Asian ratkasi Matleena, sanoi siitä paikasta kotiin tahtovansa. Jake saattoi taksiin, kotiportille, sanoi tahtovansa tavata.
Ihmeekseen huomasi Matleena suostuvansa.
Mukavahan Jake loppupelissä oli.
Tapailtiin,. Lähtökohdat olivat erilaiset. Eikä siitä sen valmiinpaa kehittynytkään. Raha vei rahan luo, ei tullut Matleenasta Johtajan Frouvaa. Vaan ei pettynytkään. Nuori oli vielä, riittihän noita, poikia vuorineuvoksella tai ilman Matleenalle vielä.
Töihin palasi, hymyili joskus itsekseen. Itsekseen ilmestyivät myös työpaikalle punaiset ruusut. Ei nimeä, vaan arvasipa Matleena. Isomahajohtajan Johtajapoika isänsä arvostelijaa muisti. Aikanaan Matleena omankin löysi, Johtajansa. Ihan ikioman.
Siihen meni , kului vielä vuosia.
Oli Matleena vielä nuori.
Koko maaailma odotti.
.
-
.
(http://img856.imageshack.us/img856/344/katsekyynel12eireu.gif)
ODOTUS
Aatto Joulun on hiljainen.
On tupa pienoinen
Päre seinällä himmenee.
Armastain odotan luona pienen ikkunan.
Armastain hetkellä illan saapuvan.
Ensi lumi maahan on satanut.
Pihlajat vierellä aidan lumisina nuokkuvat.
Askel tuttu siellä ei käy.
On lumi valkea.
Vieraassa maassa, vieraasta ikkunasta
katsoo mun armaani.
Maahan vieraaseen armaani sotimaan.
Oli jätetettävä tienoot omat, rakkaat.
Vieraan maan vieraille oville
mentävä kolkuttamaan.
Vieraassa maassa, vieraassa pihassa
astelee mun armaani.
Sota julmaa.
Sydäntä kylmää.
Sanoja ymmärtämään ei armaani kyennyt.
Halki vieraan maan kulki ase kädessään.
Multa vieraan, en armaani tahdo jäävän.
Rukoilen, saapua anna kotimaahan vielä.
Jo huomenna saapuu armaani, rinnalleni.
Yö.
Syttyy tähti.
Päre pihdissä himmenee.
Pihapihlaja vieressä aidan tielle katselee.
Turhaan odotan.
Aamu valkenee.
Ei saavu armaani.
Luojani,
käännyn puoleesi
maalla vieraalla varjele.
Palata kotiin anna.
Tuo Jouluksi luokseni.
matleena - 12
.
.
-
.
(http://farm4.staticflickr.com/3679/11307117075_41d9943ebc_c.jpg)
JOULUKISSA
Minä olin tavallinen kissa
hiiriä metsästelin.
Kun saapui syys
vielä vapaana juoksentelin.
Auta armias kun koitti joulu
vapaus oli hetkessä loppu.
Minut väkisin kylpyyn raahattiiin
minä nauin ja raavin
ei auttanut mitään
niskavilloista nostettiin.
Oli haju kauhea paljussa
se tarttui turkkiini
hiiret takuulla karkaisi.
Vaan en minä pääse metsästämään
minua sisällä silitelllään.
Sitoi emäntä kaulaani rusetin
päähän hiippalakin hienosti asetti
En minä ollut mikään kissa
minä kamalasti häpesin.
Kun ei vaan kaverit näkisi.
Eteeni tuotin kinkkua, kermaa
oli silakat kadonneet
puhumattakaan hiiristä
Minä en kinkusta välitä
se lisää kiloja
Eikä kermakaan alati maita
se tarttuu viiksini.
Enkä minä tahdo olla
mikään maitoparta.
En ulos pääse, ei kuulonkaan
likaantuu kuulemma rusetti
joutuu hukkaan hiippalakki.
Minä en ole mikään kissa
olen Pelle Hermanni.
Voi kun joulu jo loppuisi
eikä Pukki naureskelisi.
matleena -13
.
-
.
.
(http://img837.imageshack.us/img837/4282/epyq.gif)
JOULUTOIMET
Joulunaika on tärkeä aika.
Se alkaa yleensä heti tapaninpäivän, viimeistään uudenvuoden jälkeen. Kun alkavat alennusmyynnit. Sama tavara saadaan nyt puolta halvemmalla. Kukaan ei kuitenkaan osta, mitäs kahdella samalla tekee. Mutta eri tavaraa löytyy. Niitä säntää äiti innolla hamstraamaan tulevaksi jouluksi
Ne säilytetään varmassa, tuikisalaisessa piilossa eteisen komeron ylähyllyllä. Sitä ei tiedä kukaan. Ei muut kuin Pikkuveikka , Juuli ynnä puolet naapuriston mukulakunnasta. Jotka odottavat innolla tulevaa joulua sekä yhtä suurella innolla keittöjakkaralta tutkivat paketteja sitä mukaa kun niitä ilmestyy. Avata ei uskalleta. Mutta päällisin puolin arvaillaan mitä missäkin on. Onko pehmeitä vai kovia. Sukkia vai autoja. Muutaman kerran pudotaan kettiöjakkaralta korkeuksista. Itkeä ei uskalleta.
Kun on kevät, kesä ja syksy joulua kaihoiltu aatto viimein tulee. Ensin on saatu äiti hermoromahduksen partaalle jatkuvalla kyselyllä, joko se aatto tulee ... koska se oikein tulee ... On ikkunanvieruspenkki muuttunut jatkuvaksi päivystypaikaksi. Huuruinen ikkuna nenän ynnä sormenjälkiä täynnä. Äidin harmiksi.
Äiti on vannoutunut vanhanajan joulun kannattaja. Haalataan tupaan vanhat rekipeitot, ikivanhat reiälliset
ikkunaverhot, matot isosisoäitivainaan kutomat. Olkia äiti ei sentään suostu, Pikkuveikan pyyöstä huolimatta lattialle levittelemään. Eikä pärettä seinälle savustamaan. Ei olisi siihen sopivia reikiäkään sienillä.
Käydään Pikkuveikan Ja Juulin välinen jokajouluinen taisto kumman latvatähti kuuseen tänä jouluna laitetaan. Asiasta järjestää äiti arvonnan. Jonka voittaa Veikka. Juuli murjottaa iltapäivän.
Hirmuisen, kalvavan, pelosekaisen odotuksen jälkeen tulee viimein aatto. Tulee Joulupukki. Niinkuin joka joulu. Vanha risa, pappavainaan nurinkäänneltyltä turkilta näyttävä palttoo päällä, hurja pahvinaamari. Paleltumisen varalta kuulemma.
Astuu Pukki sisään.
Karkaa Mirrku-Kolli uunin pankolle, Nalle-Haukku räjähtää maailmanlopun haukkuun. Pikkuveikka pillahtaa itkuun.
Jostain kumman syystä isä ensitöikseen kehoittaa Pukkia siirtymään kamariin jossa viivytytään hyvä tovi. Kun Pukki tulee harittaa Pukin silmä omituisesti. Pukki pyytää äitiä laulamaan - on äiti laittanut kystä kyllä - johon äiti ei suostu. Äiti siirtää lauluvuoron lapsille johon taas Pikkuveikka ei suostu. Laulu jää Juuli kontolle joka esittää , ei kystä laulun vaan - Portugal kotimaa on Niinan - jonka osaa paljon paremmin.
Nyt jaetaan lahjat, jota ovat jo suunnilleen etukäteen arvailtu. Pukki ei kuulemma näe saajanimeä lukea. On klasit unohtuneet Tunturipajaan. Pikkuveikka ei osaa eikä halua, tehtävä jää sekin Juulille. Joka laskee paketit tarkkaan. Kuinka monta saa Veikka, montako Juuli.
Pukki saa viimein aikaiseksi, kolmannen kamarivierailun jälkeen, nousemisen ovensuupenkiltä. Kummasti ottaa tukea ovenpielistä. On vanha ja huonojalkainen kuulemma. Vaan ei tullessa ollut.
Hyvinkin kettärästi nousi Pukin jalka kynnyksen yli.
Juuli ja Veikka seuraavat Pukin menoa pihamaalla ikkunasta .
" Iska, Iska ... nyt se meni nuri. Mee auttaan .... "
Isa menee. Poistuvat käsikynkkää saunakamarin suuntaan. Sielläkin viivytään melkoinen tuokio. Isä palaa, kertoo Pukin yöpyvän saunakamarissa. Oli kuulemma myöhästynyt poropikavuorosta Korvatunturille.
Reimusta loistavat nyt mukuloiden silmät paketteja avatessaan. Vaikka oli etukäteen melkein kaikki arvailtu.
Mutta kuitenkin... joulu on Joulu.
Ja mukuloiden juhla se on.
Vähän Pukinkin.
.
-
.
.
(http://img41.imageshack.us/img41/6632/jhj7.jpg)
HELMI
Olen merten prinsessa, helmisimpukka
syvyyksissä meren tumman olen piilossa.
Mua sisar meren keinuttaa
tuuli kuiskaava.
Kuulen kaislan huokaavan.
Näen pilveen kuun kulkevan.
Kuvastuu mun kuoreeni pilvet siniset
aallot vaahtohuippuiset tuo helmeen
värin valkoisen.
Olen helmisimpukka
merten prinsessa.
Mua omaksensa tavoittaa kuninkaat ja ruhtinaat.
Olen kaunis, kallis, aarre meren arvokas.
Vai hiekanjyvästä minä kehityn.
Suojassa meren sinisen, alla aaltojen.
Mua prinsessalleen omalle
saapuu prinssi noutamaan
kalastajat verkoissaan joskus minut nähdä saa.
Rakastetulle minut lahjoitetaan.
Kruunuun kuningattaren minut upotetaan.
Salaisuutta meren hohdan.
Sinen illan minä toistan.
Kuun silta kimaltaa.
matleena -13
.
.
-
.
.
(http://img819.imageshack.us/img819/5623/2g6s.gif)
REISSUENKELI
Minä orvokkiniityllä taivaan hipsuttelin
varoen orvokkeja kastelin,
ettei liikaa vetta ne saisi
kun taskussa essun hakulaitteeni kilahti.
Sielta Taivaanisä kuulutti
" Heti paikalla toimistooni "
Kujeita luulin jo tehneeni
paikalle nolona hiivin.
Huoli ohi, se koskikin matkaani
lausui Taivaanisä vakaasti :
" Sinä ota ja liitele pinnalle Maan
siellä alettu on joulua juhlimaan
Sinut suojaksi lasten tarvitaan.
Ehkä vähän aikuistenkin.
Mutta muista on liikenne ruuhkainen
liitele varoen, väistä oikealta tulijaa.
Muista sääntöjä liikenteen noudattaa.
Eikä hurjastella saa ollenkaan.
Tässä on lentolippusi. "
Niin matkaan lähdin mä iloiten
oli taivas tumman sininen
tähdet kannellaan tuikutteli.
Kuu pilvestä kurkisteli.
Sen kultaista siltaa mä liitelin.
Minä saavuin illalla pinnalle Maan
Taivaanisälle viestiä tekstaamaan
uudella nokialaisella
jotta hyvin perille pääsin.
Eteiseen minä hiljaa hiivin.
Eihän se salassa onnistunut
oli Mirkkukissa eteiseen paennut
lasten jouluriemua.
Pyysin Mirkkua hiljaa olemaan,
se lupasi vaieta minusta
jos kermatilkan se saisi.
Sen komerosta mä noudin.
Astuin varoen tupaan pienoiseen
vähän myöhästyin oli käynyt jo Pukki
lapset innolla lahjojaan availi.
Oli autoja, oli nukkeja.
Silmät kilpaa kera kuusen säteili.
Kamarissa nukkui se pikkuinen
minä istuin viereen kätkyen
silitin pikkuista poskea.
Taisin itkeä tirauttaa onnesta
ihmeen tämän kun nähdä sain.
Ihan aamuun minä pientä vartioin.
Koitti aamu.
Taivaaseen lähdin palaamaan
Tuvan väelle jätin hellät hyvästit.
Varoen minä taivaalla liitelin
Muistin väistää oikealta tulijaa.
Kuu-Ukolle Joulua toivotin.
Isä Taivaisen toimistoon astelin
matkaraportin tarkan annoin.
Pyysin siunausta ihan kaikille
Ihan eritoten mainitsin :
" Isä. Suojele pientä kehdossa nukkujaa. "
matleena -13
.
-
.
.
(http://img855.imageshack.us/img855/1420/lrdk.jpg)
TONTTU JASKA JÖPÖTTINEN
Olen Tonttu Jöpöttinen
Olen harjoittelija vasta, Korvatunturilla.
Mitään kamalampaa en tiedä
kuin joulunalusaika.
Kaikki on kuin sekopäisiksi tulleet
juoksevat ees sun tänne.
Ja varsinkin tänne ja sinne.
Kuuluu Pajasta kamala kilke ja kalke
tulikuumana hehkuu ahjo.
Minutkin sinne komennnettiin
sorvaamaan pientä lentsikkaa.
En yhtään olisi tahtonut.
Kun en minä ole mikään seppä
mitään lentsikoista en tiedä.
Onneksi soi nokialainen
oli toisessa päässä Pomo.
Se kutsui minut toimistoon
niinkuin olisin jo.
Pomo komensi äänellä tiukalla :
"Ei sinusta Pajassa apua
siellä olet vain riesana
saat pikapika matkustaa
lapsia paimentamaan.
Niillä on Jouluaatto
mitä tahansa voi sattua.
Alahan luikkia jo.
Ota poropikavuoro
mutta liikennesäännöt muista
tai konstatonttu sakottaa.
Enkä minä niitä sakkoja maksa. "
Niin minä lähdin matkaamaan
tuikki kirkas tähtinen taivas.
Porot tuhatta ja sataa ravasi
lensi lumi ympäri korviani
en tohtinut valittaa.
Kuu taivaalla virnisteli.
Tuli ylinopeuttakin vähäsen
ei huomannut konstatonttu
Onnella perille pääsiin.
Heti laitoin Pomolle tekstarin
sillä nokialaisella
" Olen perille päässyt tuurilla
lähden tupaa kohti suunnistamaan. "
Tuvassa minä huomasin
oli lapsia ainakin tusina
kilpaa kaikki riemuitsi lahjapaketeista.
Silmät loistivat, laulut raikuivat
kuusi nurkassa kimalsi.
Minä pomppasin pöydälle istuksimaan
karkuun lasten jaloista lattialta.
Olin karkkipurkin huomannut
siitä salaa napsimaan.
Nallehaukku pöydän vieressä norkoili
salaa sillekin sujahti muutama karkki.
Niin tuli Joulu minullekin, Tonttu Jöpöttiselle.
Ei tarvinnut Pajassa ahertaa hiki tukassa.
Minä pyödällä istuin, karkkia poskeen pistelin
kera kilttien lasten iloitsin.
Minä toivoin hiljaa itsekseni ,, oisipa Joulu aina.
matleena -13
.
-
.
.
(http://img809.imageshack.us/img809/4636/d8y4.jpg)
PIKKUENKELIT, TAPANINAJELU
Oli meitä kolme enkeliä
ihan pikkuisia, samalla Taivaan osastolla.
Kuka keksikään, kai Hilduri, toisen asteen enkeli
päätettiin me lähteä ihan Tapaninajelulle
Ensin lupa kysyttiin Pomolta, nokialalaisella
" Jos ajelette kiltisti, senkus menette,
luvan minulta saatte."
Pomo takaisin tekstasi.
Päätettiin kokoontua baarissa tutussa
tuolla taivaan syrjäkulmilla.
Vähän hämärää vähän pelättiin
noita kulmien kundeja
aiottiin jo Pomo hätiin kutsua.
Siinä sitten mietittiin mistä kyyti saataisiin
Gunneli, eka luokan enkeli, sitten ehdotti
että soitettaisiin
lemmikkien osastolle, vanhainkotihin.
No me soitettiin, kyyti luvattiin.
Ootellessa me siemailtiin mehua pillillä
Sekä syötiin mansikkajätskiä.
Kyyti tulikin, voi kauhistus
se olikin Konimus Kaakkimus.
Se matkusti pilvellä, lumiset pyörät vain kolisi.
Uskaltaisiko sillä retkelle lähteä.
Jos se hyytyisi matkalla millä takaisin palata.
" Ei me olla pelkurienkeleitä, mehän lähdemme "
komensi Hilduri, se toisen asteen enkeli.
" Nyt vaan rekeen loikataan, taivaalle ajellaan.
Aina me poispäin päästään jos ei muuta niin taksilla.
Tai liftataan Pukin kyytiin sehän tunturille jo palailee. "
Me enkelit rekeen tunkettiin, hepoa komennettiin
ajelulle aikomus lähteä tuolle öiselle taivaalle.
Kuu kulki pilvestä näkyviin, se nauraa virnotti.
Ja voi kauhistus taas ,,,
me ei hepoa liikkeelle saatukaan
se ei aikonut baanalle ollenkaan.
Se ei muuta kun taakseen katseli,
ei laukasta puhettakaan.
silmiään se vain pahasti muljautteli meitä kun vilkuili.
Siihen päättyi Tapaninnajelu, perin nolosti.
Ei ehtinyt alkaakaan
Vaan me päätettiin ensi vuonna kokeilla uudestaan.
Mutta varmasti me tilataan vähän nuorempaa painosta.
matleena -13
.
-
.
.
(http://img28.imageshack.us/img28/1232/fwwn.gif)
ENKELILYSTIT
Me pikkuiset enkelitytöt, me asustamme taivaassa
Me olemme eka asteella, pilvikoulussa.
Oli porukoissa meitä kolme
Hilduuri, Gunvori sekä minä, Joosefiina.
Se Hilduuri oli toka asteella.
Oli elo meillä yleensä ihan kuin taivaassa
mutta joskus aika kävi ihan hirmuisen pitkäksi.
Me hypinnarua hypittiin, neljäämaalia pelattiin
talvisin me virkattiin, sukkia kudottiin.
Sukille oli taivaassa jopa erillinen varasto.
Virkattiin kravattejakin Isä Taivaiselle, meidän Pomolle.
Koskaan se ei niitä käyttänyt, oli todennut Maria-neidille
joka oli Pomon luottohenkilö :
" Ne on hiivatan kamalia, aasitkin nauruun kuolisi
jo semmoisen leukani alle sitoisin."
Etupäässä me juoruiltiin niillä nokialaisilla
kunnes Pomo ärähti :
" Teillä on tonnien kännykkälaskut, se on loppu nyt
tai ykskaks., niksnaks, kännyt joutuvat evakkoon."
Siihen loppui sekin lysti, me joukolla mietittiin
mitä me joutoaikoina oikein tehtäisiin.
Tietysti se Hilduuri, se toisen asteen enkeli
se joka sen koninkin tilasi, jutun ratkaisi.
" Me likat lähdetään tanssaamaan oikein soittoruokalaan ."
Ei oltu ennen käytykään nyt sekin ihme nähtäisiin.
Me puettiin limpsavaatteet, naamarustinki meikattiin.
Amarin saumat suoraan ja sitten menoksi.
Otettiin mukaan omat soittimet, skittat ja maniskat
jos ei musaa muutoin koko illaksi piisaisi.
Me tilattiin tilavin taivastaksi
sisään astuttiin siihen soittoruokalaan
me, - kolme pikkuista enkeliä mentiin ravinteliin.
Oliko semmoisesta koskaan kuultukaan.
Oli hienoa siellä, punaiset liinat, pelasi musiikki
kynttelitkin pöydilla iloisesti tuikutti
me pienet sherryt siemaistiin.
Alkoi tanssi
Nahkarotsi minulle kumarsi.
Hetki tanssattiin, Rotsi hartaasti siipiä tuijotti
pian alkoi se kysellä :
" On kummat räpsyttimet sulla selässä
ne onko nyt uutta muotia
ne eikö ole hankalat tangoa taivutella.
Melkein luulisi että ne on siivet enkelin."
Minä katselin alta sinisten luomien, mietin miitä vastaisin.
viimein tokaisin :
" Ne on muotia ihan mannermaista, ameriikasta kotoisin
eikä ne ole yhtään tiellä, ei edes twistissä."
Rotsi vaikeni, minut pöytään saatteli,
huomasin syrjäsilmällä se kuinka minua tuijotti.
Ei toista kertaa tanssiin hakenut.
Kai räpsyttimiä vierasti.
Vaan tanssia ihan tarpeeksi saatiin, me pikkuiset enkelit.
Lähtiessä ihan vahingossa Gunvori, se eka luokan enkeli
satasen antoi portsarille, juomarahaksi.
kun vitoseksi sitä luuli.
Melkein nenä polvissa kumarteli portsari,
monesti tervetuloa takaisin toivotti.
Me tilattiin taas taivastaksi,
Taivaan koulukotiin takaisin tansseista palattiin.
Oli tehty tanssireissu, salaa Pomolta tietenkin.
Pomo kuitenkin sai kuulla sen
toimistoon me käsky saatiin.
Me hirveästi pelättiin, suorastaan täristiin.
Pomo meitä pitkään tuijotti, sitten sanaisen arkkunsa avasi :
" On sopimatonta luvatta lähteä, pitää lupa kysyä.
Kyllä minäkin monesti nuorena tanssasin.
Minä olin rokissa jopa taivaanmestari.
Tangossa hopeasijalla, en sitä oikein hallinnut
se oli niin vanhanaikaista.
Potkupallia pelasin mestaruusliigassa.
Marjapussia salassa läiskittiin taivaan nurkissa.
Vaan aina piti kysyä lupa enkeli Gabrielilta.
Niin on teidänkin tehtävä, on minulta lupa kysyttävä
ei enkelilupakirjaa ole teillä vielä."
Pomo rintaansa röyhisteli, me katseltiin Pomoa kadehtien.
Me lähdettiin pois toimistolta mutta siinä paikassa päätettiin
Me rokki opittaisiin oikein kunnolla
ei olisi Pomo enää kukkona tunkiolla.
Siinä rokissa eikä twistissä.
Muuten se meidän puolesta saisi määrätä.
matleena -13
.
-
.
.
.
(http://img571.imageshack.us/img571/2515/c7w.gif)
PILVILAIVAENKELIT
Koitti meille taivaassakin se uusivuosi
meille sen ilmoitti varatoimitusjohtaja
Pomosta seuraava, Pyhä Pietari
joka taivaanporttia vartioi hyvin tiukasti.
Me lumilinnaa rakennettiin,
ikkunoita asennettiin juuri tarkasti
kun se saapui yllättäen ala-asteelle,
isoon ääneen meille kuulutti :
" Nyt oisi tehtävä tyttötriolle.
On suuri juhla tiedossa, tämä vuosi uusi.
Siitä ei saa lintsata
ei Gunvori, ei Joosefiina, paitsi Hilduuri
joka makaa lunssassa, kun luistelemaan livahti
taivaan luistinradalle ilman minun lupaani. "
Siihen ehti Gunvori ilmaista jo vastalauseensa :
" Mä en kyllä tule siellä onpi pakkasta
taatusti mä vilustun, sitten makaan lunsassa.
Lisäksi on mulla käsi kauheen kipeä. "
Hirmustui nyt Pietari, muuttui naama punaiseksi :
" Minulle ei pullikoida, sinä tulet takuulla
ei ruinaus tuo auta. Pilvellä sä purjehdit
uutta vuosilukua kannattelet kaiken lisäksi.
Vaikka oisi käsi kuinka kipeä.
Nyt menoksi kuis olis jo, on pilvi lähtöasemissa.
Kiireesti nyt Linnunradan metropysäkille.
jotta ajoissa te ehditte pilviasemalle. "
Taivaan pilviasemalle juostiin kiireellä, oli hirveen kylmä.
Siellä vähän emmittiin, tuohon pilvikuvatukseen
mekö mentäisiin. Oli tehty taatusti viime vuosisadalla.
Mehän tullaan alakertaan että rytisee. Ehdi vuosi alkakaan
me enkeleitä entisiä ollaan pikavauhdilla. Ihan takuulla.
No, me noustiin pilvelle, käteen Gunvorille vuosinumerot.
Pietari ukkostorvellaan pilveen puhalsi.
Pilvi lähti purjehtimaan pitkin kantta taivaan
on kuin oisi astellut valtamerilaivaan.
Joka tosin natisi perin uhkaavasti.
Hiljaa tuulet keinutti, luntakin sateli
taivas kirkas tähtineen meille tuikutti
Kuu-Ukko sillaltaan meille vilkutti.
Gunvori vuosilukua sormet jäässä kannatti
minä olin sivustalla adjutanttina.
Oli tullut purjehtimaan myöskin Hilduuri
ilman lupaa Pietarin, vaikka oli lunsassa.
Ilman villahousuja koko ajan paleli
Ihmiset maan pinnalla meitä tiiraili.
Toisilleen iloissaan ne huuteli :
"Katsokaa, enkelitkin matkustaa
meille ne toivottaa :
" Oikein Hyvää Uutta Vuotta ihan jokaiselle. "
matleena -13
.
-
.
(http://img713.imageshack.us/img713/7655/rqt3.jpg)
KELLO
Se kulki ajassa ajan
miljoonien tähtien alla
sumuisten pilvien alla
miljoonakaupungissa.
Se ei taakseen katsonut niinkuin ihmiset
jotka sen katsomatta ohittivat.
Se ei muistellut mennyttä ei surrut tulevaa
niinkuin ihmiset jotka taakseen katselivat
varjojaan peläten.
Se ei ollut väsynyt
niinkuin ihmiset
jotka olivat nähneet sodan, nälän.
Kello vain ajassa ajan kulki.
Kukaan ei tiennyt mitä se ajatteli.
Jos ihminen olisi pysähtynyt, tarkasti katsonut
olisi nähnyt pilvellä toisen ihmisen.
matleena -14
.
-
.
(http://farm6.staticflickr.com/5501/11830201953_d35d68e5a1_c.jpg)
LUULO
Suuri kotka vuorien, valtias ilmojen minä kuvittelin olevani.
Minä korkeuksista syöksyisin, saaliin kimppuun hyökkäisin
ei uhripolo voinut mitään. Ei pakoon yrittänytkään.
Ehtinytkään ei se olisi.
Minä kingi pilvien, kotka uljas olisin sen pian saavuttanut.
Mua pelkäsi kaikki lintuset, västäräkit, varpuset
haukatkin pilveen hiipi.
Niinhän minä kuvittelin.
Vaan kerran lähteeseen minä vilkaisin, se näytti kuvani.
Voi kauhistus,
voi tavaton
minä olinkin vain lintu pikkuinen.
Oli nokassa marja punainen
sekin näytti liian suurelta.
Se ei ollenkaan hiirtä muistuttanut saati haukkaa vihaista.
Voi että minä häpesin.
matleena -14
.
-
.
(http://farm3.staticflickr.com/2841/11961556534_918ab0c9a5_c.jpg)
RANNALLA MEREN
Siinä me istuimme.
Aikaa jota meillä oli liikaa
vietimme, istuimme penkillä
merenrannalla.
Katselimme merta, alati vaihtuvaa
se oli kuin elämämme.
Ei kahta aaltoa samanlaista
ei kahta elämänpäivää samaa.
Oli kiehuva meri, aallot lumihuippuiset
oli tyyni kuin peili, ei laulaneet aallot
niin oli myös elämämme meri.
Tuli vanhuuden aallot verkkaiset, loivat
ne tyyneyden, rauhan eloomme toivat.
Ne oli tervetulleita ne hiljaiset illat
joihin johtivat elämän kirjavat sillat.
Me katselimme merta, alati vaihtuvaa
katselimme lokkia pilvissä liitelevää
On rauha meren.
Tyyne kysyi . " Muistatko silloin
kuinka me nuorina tanssimme illoin
suviyössä niin kuulaassa. "
Me muistamme sen oikein hyvin.
Sitä muistoa me varjelemme.
matleena-14
.
-
.
(http://aijaa.com/img/b/00103/12997053.jpg)
KUKKAHATTU - HINNI
Minä olen Hiirulan kukkahattu
Hinni Hiirulainen.
Olen oikein iloinen hiiri
asustan mökissa pikkuisessa
sananjalan alla.
On hattuja minulla useita
vaaleita ja tummia
joka päivälle omansa.
Ei millään voisi kuvitella
ilman hattua liikkua.
Se olisi peräti noloa
olisi maineeni mennyttä.
Silmät päästä saisi hävetä.
Tämä on nelikan kukasta
muotia viimeistä.
Nyt on minun lähdettävä
tulee sulhoni lounaalle
pieneen sanajalkamökkiini
juustopiirakalle.
On pöytä katettava
ruusuliina pöydälle.
On aperitiivi sekoitettava
alkaa olla jo kiire.
Siis heippa nyt hetkeksi.
matl-14
..
-
.
(http://aijaa.com/img/b/00813/13005062.jpg)
MUOTISEEPRA
Keitaalla Afrikan ollessani safarilla
ystäväni tapasin, seprakuninkaan.
Sen joka päälle kerran ajoin
suojatiellä hämärissä
hämäsivät raidat samanväriset.
Ei kuitenkaan kaunaa kantanut
vaan heti akoi juttu luistamaan.
" Tapahtunut on vallan kauheita
meidän luovuttava on maripaidasta.
Ei ole enää muotia, on toista kuosia
tää muoti uusi seepraneitojen.
Sä kuule neito raidaton
muoti vallan toinen on
nyt kuuluu olla raidat pitkittäin.
Se on hirveää, se on kamalaa. "
Pomon poskelle jo kyynel tipahti.
Minä oli sangen hämmästynyt
se ei mikään seepra olisi
se ois kuin vanha patjapussi
puna-valkoinen.
Se päinsä ei millään kävisi.
Nyt miettimään mitä keksitään
ei asia voi noinkaan edetä.
Äkisti nyt seeprapomo hihkaisi
" Meil on varastolla ylijäämämaaleja,
valkoista ja punaista
ne käyttöhön nyt heti otetaan.
Ne myydään kalliilla seepraneidoille
ne kilpaa ostavat, ihan tappelevat
muotimaaleista.
Ne sivelköön ne nahkaansa
niin ovat muodissa, ihan uudessa.
Näin suojatiestäkin ne kaikki erottaa
ei jää enää hämärällä kukaan auton alle
on hyvä liikkua.
Meidän paita nykyinen olikin vain plagio
nyt luovutaan me maripaidasta. "
Kun te näätte hevoset puna-valkoraitaiset
niin älkää äimistelkö
ne on seeprat, uusimuotiset.
matleena -14
.
-
.
.
(http://aijaa.com/img/b/00793/13010320.jpg)
TAIDETEOKSET
Ne kohti sinlsta pilveä katsoi.
Kuin kristallit kimalsi.
Ne oli talven taideteokset.
Ne välkehti kuin timantit
ne oii kuin sarvi yksisarvisen
ne oli miekka samurain
pilvien paimenen torvet
niillä laumansa kutsui kokoon.
Juhlivat taas kristalleina
oli nyt niiden vuoro.
Ne olivat taideteos
joka toi surman, kuoleman.
Ihminen uhriksi joutunut
enää koskaan ei niitä ihaillut.
Ne vihasivat kevään aurinkoa
vihasivat tulevaa kesää.
mi niiden loiston taittoi.
Ne itkivät suuria kyyneleitä
oli luovuttava itsestään.
Haihtuivat ilmaan.
Ei ole niitä enää.
Ne uudelleen palaavat
kun talvi jälleen voittaa.
Kun kirkkaina loistavat tähdet.
mtleena-14
,
-
.
(http://aijaa.com/img/b/00948/13015544.jpg)
MORJENS
Tässä te näette korven kingin
lintujen ruhtinaan.
Minä olen kotoisin stadista
täällä vierailen toisinaan.
Ei tarvitse katso tarkasti
te kruununi kyllä huomaatte.
Sen hienon, tulipunaisen.
Samaa maata on frakkipuku
en tuulipuvussa kuljeksi.
En vaikka on hiistakan kylmä
tässä juhlakostuumissa.
Nyt ei paljon laulata vaan stadissa esiinnyin
monet diplomikonsertit minä taidolla livertelin
estraadeilla hienoilla työkseni kukertelin.
Ei tarvitse stadissa kenenkään tietää
jouduin pakkolomalle lähtemään.
Kiireenvilkkaa vaan hipihiljaa
käskettiin lähteä lätkimään.
Vaan sehän on huudossa nykyisin.
Kun firmalla meni helkutin huonosti.
Minä liikaa kuulemma laulelin
jopa puoliajalla.
Onneksi on pakkoloma vain väliaikainen
kun minä palaan niin varmalla laulan
entistä ehommin.
Koko repertuaarini tulette kuulemaan
ei minun ääneni metsässä ole hukkunut
mihinkään.
Ei minusta päästä eroon,
ei välähdä mieleenkään.
Täälläkin minä viihtyisin vaan tulee
ikävä kavereita.
Yksin ei ole kivaa ees mukavia laulella
kun e ole kuulijoita, kuu vain virnottaa.
Nyt minä istun oksalla tippa nokassa.
matleena -14
.
-
.
.
.
(http://aijaa.com/img/b/00703/13017159.jpg)
MERSII PUKUU
Tässä poseraa rouva
korven kingin, metsän ruhtinaan.
Ei herra suvainnut minua mainita
oli kuin en olemassa ollenkaan olisi.
Oli omat syynsä, jotka minä arvaan
esiintyä täällä poikamiehenä.
Minä olen olemassa hyvinkin vahvasti
lauloin siellä metropolissa minäkin aariani
varmasti paremmin kuin tuo räkätti
joka kuvittelee olevansa minun herrani.
Vaan ei ole. Minä meillä pesän paikan määrään
Ei ole nokan koputusta herra muka maestrolla
Minä sanon mihin mikäkin oksa tuodaan
mihin pannaa savea, mihin tulee ikkuna.
Herra saa vain ähertää, kantaa pesätarpeita
minä olen pomo, päällepäsmäri.
Kyllä minä herrasta tykkaan kovasti
vaikka se joka paikkaan lykkää itse ekaksi.
Lykätköön vapaasti
on tahtonsa tiukasti minun taskussani.
Minäkin palaan oopperaan kohta kujertamaan
saa herra tyytyä osaansa
ehkä lavasteista piilossa tiirailemaan.
Nyt on poikia tusina, pesässä sirkuttaa.
Meita onnisti.
matleena -14
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yYzO.jpg)
SININEN POLKUPYÖRÄ
Nuokkuu syksy, talvea odottaa
keltaiset lehdet, kolkko on tuuli.
Lehdet pudonneet huokaa.
Sininen polkukyörä, tässä minä olen
ihan valmiina, matkavarusteissa.
On punaiset renkaat, ruskea satula.
Oma ajuriani odotan.
Oli kuuluisa romaani tehty isoisästä
Ranskanmaalla oli viininviljelijä.
Filmillekin tarina siirrettiin
verrattiin Tuulen viemään
Taisi isoisän tarina jäädä häviölle.
Aikani seisoin tarjolla pyöräliikkeen ikkunassa
en ajokiksi kellekään kelvannut.
sanottiin oli väärä tuo väri sininen.
Vaan tuli vihdoin nuorimies, romaanin lukenut
ei värini enää haitannut
Minä sain ajurin.
Nyt ajellaan pitkin maata, ulkomaihin asti
mies jaksaa polkea ja minä jaksan pyöriä
On viinipullo mukana, ruskeassa laukussa
etutelineellä.
Me menemme tapaamaan mielitiettyä.
Me olemme onnellisia.
matleena -14
.
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yYMI.jpg)
SULTTAANIN VAIMO
En ollut malli kuuluisan maalarin
en Mona-Lisa Leonardon.
En vaimo kauppiaan.
Olin vaimo sulttaanin
ylimyksen, rikkaan.
Valtias haaremin, lukemattomien vaimojen.
Minä oli nuorin.
Avuttomin.
En ollut kauan. Pian opin tavat haaremin
en antanut pilkata, en ivata, en alistaa
en nauraa takana selän.
Sulttaanille kerroin jos jotakin huomasin.
Minä ruoskimista katselin.
Kirkunaa kuuntelin.
Kuin Mona-Lisa hymyilin.
matleena -14
.
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yYEL.jpg)
TENNISHAUKKU
Hauhauhau ja vouhvouhvouh
minä olen koirapoika ilonen.
Aamulla minä huomasin
oli posteljooni pudottanut paketin
eteisen lattialle.
Se oli minulle tietenkin.
Paketin auki jyrsin pienillä hampaillani
se onnistui mainiosti
oli hampaat kuin naskalit.
Minä hämmästyin, oikein kummastuin
silmät suuriksi levisi.
Ei paketti ollutkaan minulle
oli varmaankin isännälle
Oli sisällä outoja palloja
Ei oisi saanut niitä pureskella
niillä isäntä tennistä pelasi.
Oli isäntä vihanen onneksi vain hetken
kun pyhästi lupasin minäkin
pelaamaan tennistä opetella.
Minä osaan jo kärryjä vetää.
matleena -13
.
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yYKS.jpg)
AFRIKKALAINEN
Minussa virtaavat tummat vedet.
Musta veri.
Minun kotini on mustien maa.
Polttavan auringon.
Vihreän viidakon, mustien öiden.
Maanosani on ihmiskunnan synnyinkoti
Eeden, paratiisi.
Minä en viidakkoa paratiisiksi tiedä
minussa velloo syvä viha.
Minä elän vain huomista varten
päivää jolloin saan kostaa.
Vääryydet kansaamme kohtaan.
matleena -14
.
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yyYE.jpg)
SATEENVARJOMETSÄ
Ne laskeutuiko taivaasta
illan tummuessa meitä suojelemaan
muultakin kuin sateelta.
Ne valoako tarvitsivat maahan saapuessaan.
Vai suojelivatko ne itseään maan pahuudelta.
Solaan katujen laskeutui
sateenvarjot siniset.
Niitä ihmiset katselivat
tarkoitusta arvaillen.
Osa väitti ne oli joukot vihollisen
oli sota syttynyt.
Osa epäili oli sirkus kaupunkiin saapunut.
Kukaan tiennyt ei varmaksi mitä ne oli
oliko enteet maailmanlopun
esimaku tulevasta.
Ei voinut kuin odottaa.
Kauniita ne olivat .
varjot siniset
matleena -14.
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yypz.jpg)
MUSTA MUSIIKKI
Minä elän vuorella mustalla
kera mustien käärmeiden.
Yössä mustassa vuorella valvon.
Tähtiä mustia, mustaa kuuta
pimeydessä yön palvon.
Minä soitan mustaa sinfoniaa
minä sieluun pureudun.
Sieluun luotujen syvälle
minä yössä sulaudun.
Osa sielusta ihmisen minulle kuuluu
osa pohjalla mustin ja syvin
se on ihmisen sielun ydin.
Ehkä on ihminen mukaansa saanut
vain osan sen mustan yksin.
En syntynyt ole ihmisestä
en tunne hyvyyttä
en kaipaa menneisyyttä
elän vain hetkeä tätä.
Hetkenä heikkona lopulta
ihminen luokseni saapuu.
Nousee vuorelle mustalle
etsimään totuutta.
Minä jään odottamaan.
matleena -14
.
-
.
.
(http://farm4.staticflickr.com/3743/12509928715_ba6d12feda_z.jpg)
OVI
Äidin kanssa kauppaan lähdettiin
metrossa matkustettiin pitkä matka
Käveltiin loskaista katua
käsi kädessä äidn.
Minä kyselin koko ajan saisinko sen pallon
jonka aiemmin ikkunassa olin nähnyt.
Oli vastaus äidin aina sama
- Katsotaan nyt.
Jos ei ne lopussa ole-.
Vielä vähän käveltiin
ja siinä se oli
kaupan ovi.
Siinä seisoi ihan vieras tyttö
kuitenkin tuttu.
Oli haalari sama
pipokin sama.
Minä ujona tyttöä katselin
mietin sekö sen pallon sai.
Ei sillä palloa ollut
äkkiä huomasin
sehän oli peilikuva.
Kun sillä olisi pallo
oli se minullakin.
Minä toivoin että se pallon saisi.
.
matleena -14
.
-
.
.
(http://kuvaton.com/k/yyv6.jpg)
OUTO
Oli metsään, tien varteen pystytetty
se markkinapallo.
värien monumentti.
Kuin pilvistä oli siihen pudonnut
kesken kestien enkelien.
Ne taisivat taiteesta ymmärtää
enemmän kuin ihmiset.
Nyt siihenkö leirinsä pystyttää
salvadoori ja picasso
nekö sen tekijät alkuperäiset
vai pitikö pitojaan maahiset, peikot
noidat taikojaan tekivät
myrkkyjään keittelivät.
Tarkoitustaan ei kukaan tiennyt
se siinä vain seisoi, paikoillaan oli
kesti tuulet, tuiskut, pakkaset.
paahteen kesäauringon.
Ei sen sanomaa kukaan ymmärtänyt.
moni selittää yritteli.
Se vain kaunis oli.
Juuli -14
.
-
http://www.flickr.com/photos/oschene/11692630175/
Tämän saisi kopioida ihan luvallisestikin noudattamalla seuraavia ohjeita:
http://creativecommons.org/licenses/by-nc-sa/2.0/deed.en
Näin on monien liittämiesi kuvien kohdalla mutta sinä viis välität tekijänoikeuksista, luvista ja ohjeista.
-
.
(http://kuvaton.com/k/yyx4.jpg)
TAITAJA
Hämähäkki olen, heinikon valtias.
Vaellan kesäöisin, vaanin saalista.
Lukki, hämärän renki
peikkojen, maahisten tuttu.
Viritän kiiltävän verkkoni
olen mestarikutoja.
On verkko taideteos
ansaksi luotu kauneus.
Minä lymyän suojassa sen.
Saa kastepisara varkkoni kimaltamaan
kesäaamun auringon noustessa.
Säteilevät timantit
jalokivet Luojan saa verkon loistamaan.
Luo verkon saaliin houkuttaa
saa ansaan nousemaan.
Sen verkkooni kiedon kimaltavaan.
Juuli -14
.
-
.
.
(http://kuvaton.com/k/yywK.jpg)
YÖN YKSINÄINEN
Nainen vaelsi mustassa yössä.
Yksin.
Sadepisarat seuralaisinaan.
Oli synkkä yö, sudenmusta
pilvet maassa kulki.
Ei kyselleet mistä nainen tuli, minne meni
ne oli surulliset pilvet.
Ei olisi nainen vastannut.
Kuu pilveen piiloutunut
ei olisi suuntaa valaissut..
Oliko suuntaa ollenkaan
naisella kulkevalla.
Mitä mietti nainen tuntematon
mikä oli niin suuri taakka
joka oli sateeseen yöllä ajanut
ajatuksia pakenemaan.
Vastaako yö tumma.
Ehkä löytää etsimäänsä.
On viisas tumma yö.
Juuli -14
.
-
.
.
(http://kuvaton.com/k/yyZL.jpg)
KEKO
Ne olivat syntyneet moderniin aikaan
nämä nykymuurahaiset.
Vaelsivat suuressa teräksessä, lasisessa
keossaan.
Se oli suunniteltu huolella kiirettä varten
ei katselua, ei tunnistamista.
Ei toisen muurahaisen huomioimista.
Sai seota, huutaa, rähistä vapaasti
ei kukaan reagoinut.
Sai nukahtaa penkille, kuolla lattialle
se oli normaalia.
Mutta -
älä toista tervehdi
silloin tulee poliisi.
matleena -14
.
-
.
.
(http://kuvaton.com/k/yyre.jpg)
RUMA LINNUNPOIKA
Ihmisen poikaset sanoivat minua rumaksi
kun salaa pesäpuuhun kiipesivät.
Ne osoittivat sormella
naurovat ja kauhistelvat.
Tytötkin kiipesivät ja se oli pahinta.
Niillä oli ilkein nauru.
Itse olivat riukukinttuisia, harvahampaisia.
liiskaiset letit.
En minä emon mielestä ollut ruma.
Minä olin maailman kaunein linnunpoika.
Ainutlaatuinen.
Emo kantoi einestä.
Koko kesän.
Syksyllä minä huomasin
minusta oli tullut joutsen
Kaunis joutsen.
Tulee tytöistäkin kauniita
Niillä menee siihen monia vuosia.
Minä olen jo kaunis joutsen.
Minulla on kaunis nauru.
matleena -14.
.
-
.
(http://kuvaton.com/k/yyeU.jpg)
KAULALINTU
Kaulaa on suotu minulle
ihan tarpeeksi.
Siinä taitaa olla liikaa puolet,
minut lanseerattiin sarjaan kurkien.
En minä ymmärrä mitä tällä tekisin
kun en kurki puiden latvoihin.
Enkä tavoittele taivaan tähtihin.
En kuuta kurkota
tyydyn maan antimiin.
Kun minut nähdään hämärissä
aukeaa se kurkku näkijöilläkin.
Huudetaan ny kurkku suorana :
" Herranjestas,
herranjestas
se on meidän vaarivainaa
nyt se te viime tempun
nousi kummittelemaan.
Se kyllä uhkasikin vielä palata."
Väki jalat alleen ottaa
ei ne taakseen vilkuile
rytisee vaan ryteikkö
kun ne pakoo säntää
vaarivainaata.
Minä nauran kaula kippurassa
vaikka kiukuttaa.
En tahdo ölla vaarivainaa kenenkään.
Olikohan vaarivainaalla kaula noin kamala.
matleena -14
.
-
.
.
.
(http://kuvaton.com/k/yyb5.jpg)
AURINKOTANSSI
Se oli tanssi auringolle
tanssi pakanallnen.
Laski aurinko, purppurapilvet vain sen todisti.
Vuoret auringon kultaamat.
Laski aurinko taa taivaanrannan
luonto vaikeni, - ei huokailut tuuli
ei kuiskailleet rannan kaislat.
Vain meri hiljaa soitteli, aurinkotanssia säesti.
Ne palvoivat aurinkojumalaa
kuin aikoina muinaisina takaa vuosituhansien.
ne näkivät sen tanssin
uhritanssiin AmmonReelle.
Vain kerran elämässä sen sai tanssia.
Vaati uhrinsa aurinko
Oli seuraus kuolema.
Se oli tanssi AmmonReelle.
Minä tanssin sen.
matleenai -14
.
.
-
.
.
.
(http://kuvaton.com/k/yQQ2.jpg)
ILOINEN TALO
Tässä minä olen, iloinen talo
tässä minun iloinen seinä.
Seinällä iloiset kukkaset kukkii
pääskyt pesissään livertelee
sirkat raoissaan sirittelee
sinitaivaalla loistaa aurinko
mellä on ilöinen kesä.
Pihassa raikuu lasten nauru
ruutua, narua hyppii.
Meillä on ilo, meillä on kesä
pyykit seinällä hulmuilee
rouvat pihassa juorulee.
Meillä ei tunneta murhetta
meillä aina on iloinen Kesä.
Minä tahtoisin asua siellä.
matleena -14
.
-
.
.
.
(http://kuvaton.com/k/yQBV.jpg)
VÄSYNYT IKKUNA
Autiolle pihamaalle se yksin katseli
se oli harmaa, lahonnut ikkuna.
Surullinen, vanha ikkuna.
Ei lasten nauru raikunut, ei elänyt ilo pihassa.
Kaikki oli poissa.
Oli seurana vain lähoava seinä.
Ei halunnut se kenenkään sisään katsovan.
Vain se näki huoneen hylätyn, mökin ainoan
vain se näki kurjuuden, puutteen
mökissä eläneen.
Nyt oli sekin kadonnut.
Leikki laittialla vain säde auringon.
Oli jäljellä vain vanha ikkuna.
Väsynyt ikkuna.
Sateet tulivat.
Itki ikkuna tuhannet kyyneleet
vuoksi ajan kadonneen.
Joka ei koskaan tulisi takaisin.
Se oli poissa ikuisesti.
Lahoamaan jäi seinälle
vain vanha ikkuna.
Kuitenkin se odotti jos joku tulisi.
Sen tiesi turhaksi.
Poissa, - .kukatkin.
Se oli kaunis.
Väsynyt ikkuna.
matleena-14
.
-
.
.
.
(http://kuvaton.com/k/yQ2w.jpg)
PIMEÄ PYÖRÄ
Se oli trokarin ajokki
pimeiden pullojen myyjän
lestinheittäjän
yön hämärämiehen.
Sekin kuvitteli olevansa pimeä
vaikka kujan valossa kylpi.
Kaikki sen näki jotka ohitse kulki
ei päässyt silmiltä piiloon
Ei halunnut trokaria kuljettaa
yön pimeisiin loukkoihin.
Ei halunnut seinään nojailla
yökausia odotella.
Miliisiä varoa.
Se halusi olla työläisen pyörä
ahtaajan, varastomiehen
joka hankki leipänsä
päivänvalossa työllään.
Sen omaatuntoa kolkutti
mutta mitään ei se voinut
minne ohjattiin oli kuljettava
oli olomassaolonsa kuitattava
hämärämiehenkin pyörän.
matleena -14
.
-
.
.
(http://kuvaton.com/k/yQDd.jpg)
LINTU SININEN
Kahisi syksylehdet kun metsäpolkua vaelsin.
Oli saapunut Prinssi Syksy.
Mökin harmaan metsän reunassa huomasin,
aution,
alla väriloistoisten tammien.
Minä lähemmäs astelin, ikkunaan katsahdin
- ja siellä se oli
lintu unien.
Se ikkunassa keinahteli kuin lentoon päästäkseen
se oli vanki ruudun, lasisen vankilan.
Sen oliko piirrellyt käsi pikkuinen
iloksi äidin, sisarten.
Talvi-iltojen.
Minä katselin ja mietiskelin
noin pieni lintu, noin pikkunen
voi monelle iloa tuottaa
minulle, vieraallekin.
Se oli kaunis lintu,- lintu sininen.
Lintu unien.
Juuli-14
.
-
.
.
(http://kuvaton.com/k/yQxE.jpg)
SULOSUU
Pieni kissatyttö olen, oikein pehmoinen
ei minua voi kukaan vastustaa.
Soma sulosuuni haukotukseen avautuu.
Pienet sirot hampaat
tosin terävät kuin naskalit
esittelen teille tässä golgatehymyssä.
Kissakavaljeerit palavasti rakastuu
kunhan koittaa huhtikuu.
Saan kuunnella mä monet konsertit
aariat ja kissalibretot.
Näen tappelut, raapaisut
vuoksi sulosuuni,
ihanien sinisilmieni.
Kunhan koittaa huhtikuu.
matleena-14
.
-
.
.
(http://kuvaton.com/k/yQVw.jpeg)
HATTITTATTIEN TANSSI
Kaukana, kaukana salomailla korkean sinivuoren takana asusti hattitattien tattiperhe. Sieniä ne olivat vaikka ne näyttivät ihan jätskipuikoilta tai lankakeriltä. Oikealta sukunimeltään ne olivat mustesieniä. Vaan ei niissä mitään mustetta näkynyt. Ihan olivat valkoisia kuin kesän poutapilvet.
Niiden koti oli ison naavakuusen alla suojassa sateelta josta ne kyllä tykkäsivät mutta liiasta sateesta ne saivat aikamoisen flunssan. Niinkuin sinäkin.
Hattitattiperheessen kuuluivat sieniäiti jonka nimi oli Hunelma, isä oli Hakkima ja pieni tyttö Hinnelma.
Sopuisaa oli elo hattitattiperhessä. Mitä nyt välillä vähäsen, ihan vähäsen kinasteltiin kenellä oli eniten haituvia.
Ihan vähän vain kinasteltiin, eniten todettiin yleensä Hinnelmalla olevan.
Naavakuusen alla oli lämmin kotikolo. Hyvä oli siellä olo. Oikeastaan ei ollut mitään hätää. Lähellä oli kuitenkin iso, upottava suo jossa asustivat nämä ilkeät tunkija-ahmotit joita hattitatit hieman pelkäsivät. Tunkija-ahmotit kun saattoivat nokkaista ohi lennellessään palasen hattitatista. Ja se teki kipeää.
Ilkeät tunkija-ahmotit. Hyihyi niitä.
Mutta nyt oli jokasyksyinen ja keväinen tanssiaispäivä koittanut hattitateille. Ne eivät pystyneet liikkumaan, jalka oli lujasti kiinni maassa, mutta ne pystyivät kuitenkin tanssimaan. Ai että miten kun ei jalat liikkuneet. Kyllä ne pystyivät. Hyvinkin pystyivät.
Aloitti naavakuusi tanssi-illan soittamalla aluksi kuusioperetin tunnetuimman sävelmän " Kuuset ne soittaa ja hattitatit tanssaa ", C - duurissa peräti
Ja hattitatit levittivät valkoiset haituvansa, ne liuskat jotka näyttivät eskimopuikon nuolaisuilta ja heiluttelivat niitä vinhasti naavakuusen soitannon tahdissa. Ja aina vain nopeammin ja nopeampaan tahtiin soitti naavakuusi. Ja nopeammin aina vain viuhuivt valkoiset haitulat.
Ja hattitatit tanssivat. Tanssivat ja nauroivat. Rokattiinkin. Se oli paikalllaankin helppoa.
Kunnes niiden oli pakko, ihan lääpästyksissään kun olivat, lopettaa. Muuten olsisvat haihtuneet savuna ilmaan.
Niin kuuma niillä oli. Mutta riemulla ne olivat tanssineet.
Ja naavakuusi riemulla soittanut.
Kun sinä kävelet metsässä ädin tai siskojen kanssa niin vilkaiseppas kuusien alle. Ei siinä tarvitse olla naavaakaan. Voit yllättyä, siellä voi hyvinkin olla hattitatit tanssaamassa.
Mutta varovasti ja hiljaa etteivät säikähdä hatttatit.
Tanssirauha pitää hattitateilla olla.
Jooko vaan.
matleena -14
.
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yQMH.jpg)
MEREN LAULU
Helisi meren tumma soitto,
se sfääreihin kantautui
Kuun hopeinen silta pintaan peilautui.
Ei huokaillut tuuli, ei kuiskineet kaislat
Oli meri tyyni
ei kuulunut laineiden laulu.
Puut tummina varjoina heijastui
pintaan tyynen veen.
Purppurapilvet mereen vaipuneet
kajon heikon ne vielä loi.
Mestariteos Luojan on meri hiljainen
kerran sai ihminen nähdä sen
ihanuudesta kiittäen.
Kun saapuvi ilta, vaikenee kaikki
kun ympyrä sulkeutuu
Luojani,
anon
anna mun vielä meresi nähdä
anna soittoon sen nukahtaa.
matleena -14
.
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yQZM.jpg)
LONTTILISKO
Isä sanoi aamulla
" Lapset tänään mennään teatteriin
uusi lasten satunäytelmä katsomaan.
Tuli ilta, me lähettiin
ensin juhlavaattet puettiin.
Minä otin Leenan mukaan
Leena oli nukke jolla oli oikea tukka.
Leena sanoi mlellellään tulevansa.
Oli näyttämöllä punainen,iso ikkunaverho
mummolassakin oli, se oli pienenpi.
Oli pehmeät tuolit
Leenallakin oma.
Se sanoi ettei näe, on tuoli liian matala.
minä otin syliin.
Valot pimeni
kaikki hiljeni.
Näyttämölle tuli hirveä Lonttilisko
vihreä, ihan kamala.
Mnä jäykistyin pelosta
tartuin isää kädestä
Ei ollut olekaan mukavaa.
Leena kuiskasi ettei tuo ole kiva.
Ne vaan nauroi näyttömöllä
vaikka Lonttilisko sähisi.
Leena peitti silmänsä
en tykännyt minäkään.
En yhtään.
Se kesti kauan se näytelmä.
Vihdoin poistui Lonttilisko
kun oli yhden miehen syönyt.
Päästin pois.
Isä kysyi :
" Oliko kiva se näytelmä. "
Minä vastasin:
" Oli. Minä tykkäsin kovasti ".
Leena minua silmät suurina tuijotti.
Koko yön Lonttilisko ajoi minua takaa.
Ei saanut kiinni.
matleena-14
.
.
-
.
(http://www.kolumbus.fi/kris.kid/kuvat/vappu.jpg)
Tampere 19.3.14
Hanneledarling ja perhe
Laitan ihanasta vierailustanne pienen kiitosviestin.
Olimme kovin otettuja kun saimme teidät viikonlopuksi vierailulle kesämökillemme. Pitkäähän siitä jo puhuttiinkin. Nyt sitten tervetulleina tulitte. Hauskaahan meillä oli. Tai suoraan sanottuna ainakin teillä oli. Mutta nyt on muutama pieni, mitätön asia selvitystä vailla.
Minä en tiedä oikein miten selviämme kaikista kuluista joita vierailustanne aiheutui. Ensinnä piha-aita jonka Pena ryttäsi kamalaan kuntoon tullessanne. Eikö olisi mahdollisuus saada kaskosta jotain, meille myös. Meidänhän se aita on, tai siis oli.
Senjäkeen säntäsi poikanne kissammme Mirrin kmpuun. Katosi sen kanssa jonnekin.Nyt en tiedä kasvaako Mirrin viikset takaisin. Pitääkö eläinlääkäriin viedä oikein. En myöskään ymmärrä mistä poikanne sai sakset käsiinsä.
Jos lääkärikuluihin hieman osallistuisitte.
Päivällisellä rakas poikanne pudotti liemikulhon , kuuman, parketille. Vahinkohan se tietenkin. Tammiparketti kärsi melkoisen vaurion, senkin korjaukseen vähän kaipaisimme avustusta. Vähän siis. Eihän teillä paljon ole
varaa osallistua kun on ne hirveät asuntolainat teillä, mutta jotain sentään.
Sabotuidusta puutarhakeinustakin jotain pitäisi saada. Rahallista korvausta. Kun poikanne piti sitä vuoristoratana. Sekä avaruusaluksena.
Sattui niinkin että lähtiessänne ajoi Pena kahden alppiruusupensaan yli joten ne ovat nyt entiset.
Miten on. Voitteko uudet taimet hankkia tilalle. Minä kyllä ne taas parissakymmenessä vuodessa saan yhtä reheviksi kuin edelliset. Kiitos.
Eipä muuta sitten. Nämähän ovat pieniä vahinkoja nämä. Kaivomme uusiminen ei ole. Ja siihen me ehdottomasti haluamme saada avustusta. Poikanne, se hyvinkasvatettu, piti sitä pissapakkana koko ajan. Emme heti huomanneet ja kun huomasimme vahnko oli jo tapahtunut. Onneksi poikanne ei kaivoon sentään pudonnut. Ihmettelemme millä konstilla saikin auki kaivonkannen. Se sentään juuri putoamisvaaran takia oli tiukasti pultattu.
Arvioin vahingot ja sain summaksi noin 10.000 €. Se on varovainen aliarvioitu summa.
Ottaisitko, Hanneledarling, yhteyttä niin voisimme sopia maksutavoista.
Jään odottamaan yhteydenottoasi.
Heippa.
Ja Kiitos piristävästä käynnistä.
(http://kuvapilvi.fi/k/yQPR.gif)
puh.987776549866, jos olet hukannut.
J.
.
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yQbE.png)
Niihä se o ettei mää vissii yhtää päivää ettei ois jottai riesaa täs vaellukses. Nyt käv miul tälviisii.
Mie ko oon osallistut kaikemaailma kilpaluihi netis ja siel ko kysytää ain huopatossui numerost alkai kaikelviisii ja kaikelaisii. Ol siel astiastoikii. Kysyttii mikä mellyttääp silmää. Mie vastasi siihe. Sit pari viiko pääst ne taltriikkivirmast innokkaast ja kohteliaast soittiit miul. Kyssyit jos sais miul lähettää ilmassii par lautast. No miehä luva annoi. Tul eikä mittää maksant. No sit män vähä aikaa. Tul uus soitto oonko mie onnellii niist taltriikeist.. Miehä oli nii kovi onnelline.
Hyö sannoit jot saaks hyö lähettää toissiikii, erilaisii. Nytkii taase ilmassii. Käyphä se , hyvinii, mie vastasi. Mie ooti kuukaue vissii. Nii ja samal mie sanoi itsein irti heiä kerhost. Vaik oli jo hetikii sanot ettei pääse jatkuvast minuu lautisil heittelemmää. Het sillo ko taltriikit, ne ilmaset, ensimmäiset, tulliit. Sit vihoviimei tul postist kortti jot ny o taltriikkii haettavis. Mie soittamaa kuljetuspalveluu postii ko e itse pääse sin ja hyö toi. Nii juu toi.
Ol paketis, isos, neljä viinilassii ja kaks lautas sekä lasku joka ol neljäkymmetkaks euroo. Vaatimattomast.
Mie pillastui.
Mie soittamaa sin taltriikkivirmaa. Siel taltriikkikauppias vastas et juu juu rouva kiltti kun te olette meidän lubin jäsen
Mie karjumaa jot en mie oo. Kuulet sie . Mie en oo jäsenen minkää valtakunna lupis. Uso huvikseis.
Joha hää vastamaa et ko mie oon ne hakent postist nii miu pittää maksaa. Mie entist karmeemmal äänel ain pillastunneenpan karjumaa jot tyähä voitta täl systeemil miul lähettä vaikka piano, miunko se pittäis sit maksaa.
Mie e maksa . Tulkaa hakkee ne taltriikit jos ne tahotte ne. Tai mie soita kuluttaja-asjamiesnaisel.
Hää otti ja muutti tyylii hetpaikal tää taltriikkipuotipuksu jotta jos rouva vaikka myöhemmi sit palauttais ne taltriikit ja viinilasit. Sit ko rouval vaa soppii. Ei oo kuulemma ollenkaa kiirus. Hää poistaap miut heiä kirjoist ja kansist . Kokonaa. Sit tää taltriikkinaine kysy viel lopuks ettenhä mie en ilmeiset nyt halluu heil mittää kirjeitäkkää.
En. En mie halluu. Mie e halluu kuullakkaa taltriikkipuotipuksuist enkä mistää taltriikeist ennää halastuu sannaa.
Ikinnää.
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yQcu.jpg)
PLANET-AIKAKIRJAT
Planeetta Mars
VIERAS
Vieras alus oli laskeutunut. Neroutemme tekivät kaiken saadakseen esiin mitä sen oudon, hohtavan kuparilta näystyvän kuoren sisällä oii. Elonmerkkejä ei ollut. Ei ollut valaisua, ei ääntä. Alus ei reagoinut signaaleihin, ei avautunut röntgensäteillä. Lasermodereereni ei osoittanut muuta kuin tyhjyyttä. Dataa ei ilmeennyt.
Se lepäsi hiljaa, äärettömän hiljaa planeettame pinnalla. Meillä oli kauhistava pelko.
Asetimme jatkuvan valvoston aluksen läheisyyteen. Lasermodereeni oli jatkuvassa hälytystilassa.
Teimme ratkaisun. Näin ei voi edeentyä.
Meidän oli mentävä alukseen.
Aluksen pituus, sukkulamuoto oli noin cadameteeriä Maan asteikolla.
Se hohtii uhkaavana kun lähestyimme kobolteenipuvuissa, hapetetuissa.
Astuimme kauhun vallassa alukseen. Tuntemattomaan.
Meille aukeentui uskomaton näky.
Alus oli himmeän valostuksen, koboltinsinisen peitossa. Vallitsi täydellinen hiljaisuus. Me seisoimme ja tuijotimme valtavaa mustaa tasoa jonka peitti mittaamaton määrä olioita joista emme tienneet mitä ne olivat. Ne eivät liikkuneet. Olivatko ne elollisia vai kuolleita. Horrostuneita. Emme ymmärtäneet näkemäämme. Ne näyttivät Maan kukilta. Mutta kukkia ne evät olleet.
Kauhumme lisääntyi kun huomasimme ettemme pystyneet erottamaan aluksen takaosaa. Se katosi mustaan tyhjyyteen. Aluksella ei ollut loppua. Se sulautui mustaan avaruuteen. Ulkopuolelta se oli määriteltävä esine. Täällä ei ollut rajoja. Ei mittoja. Vain tumma, uhkaava sulautuminen mittaamattomaan avaruuteen.
Ikuisuuteen.
Oliko siellä edes tyhjyyttä.
Oli vain oudot liikkumattomat oliot päättymättömällä tasolla.
Meissä heräsi hirvittävä epäilys. Oliko alus harha. Oliko se lainkaan olemassa. Oliko todellinen alus laskeutunut jonnekin muualla planeetallemme. Oliko sitäkään olemassa.
Me emme tiedä.
Me voimme vain odottaa edelleen.
Hirvittävä kauhu.
(http://img534.imageshack.us/img534/368/3b.gif)
Planeetta Mars
Tähtiaikakirjat 00011
Tähtiportti 00010
Linnunrata oooo
Avaruus
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yQ7k.jpg)
SEISAHTANUT AIKA
Kuuhut paistaa heliästi kuollut ajaa keviästi
runoilija muinoin kirjoitti.
Paistaa kuuhut yön heliästi
ajaako kuollut keviästi.
ei ole nähnyt kukaan.
Ehkä ajaa , hopeaa loistaa silloiin silta kuun.
Kuuhut hehkuu kaunis, punainen
silta hopeinen pilveen piiloutuu.
On tumma meri sininen hiljainen.
Nukkuu kaislat rannan
seisahtanut aika.
On yö.
Kuuluu huuto yksinäisen lokin
ei yöpuuta ole löytänyt
mereen laskeutunut
aalloilla keinuakseen,
levätäkseen.
Meri suojelee unennäkijää.
Vaiti on luonto Luojan
kaunein kaikesta.
Näin anna olla aina.
Ajattomuuteen.
Juuli-14
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yQN5.jpg)
KULTAKALA
Olen kultakala Dorothea.
merten kunigatar.
Valtiatar aaltojen.
Tosin sanotaan mua myöskin tetraksi.
Vakaasti olen päättänyt
olen kultakala.
Meriä maailman minä hallitsen.
Olen Poseidoksen kumppani.
Afroditen kanssa käy päiväkahvilla.
Villisti aaltoja hurjia viiletän
kaikki mua väistää.
Minä en pelkää mitään.
Ukkoset ja salamat mua kumartaa
hait ja mureenat kiertää minut kaukaa
Olen ahne peto, merten kauhu.
Nimeni kuiskaten mainitaan
suurella pelolla.
Nyt minä odottelen jospa pikku-Liisalta
heruisi kalamuroja.
valtaistuinsaliini.
Juuli-14
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yla8.jpg)
PLANET-AIKAKIRJAT
Planeetta Mars
Me pelkäsimme.
Hirvittävästi.
Vieras alus seisoi edelleen laskeutumispaikallaan planeettamme pinnalla. Mitään eloontumismerkejä, ei dataniaa havaittu. Vieraat, liikkumattomat oliot olivat aluksen hämärissä.
Me olimme ottaneet datanäytteet olioista ensimmäisellä kerralla. Vastausta ei keskustietokoneemme vielä antanut.
Me olimme pakotetut toiseen käyntiin.
Silloin me näimme ne.
Valojuovat. Loistavat valojuovat muistuttivat Maan muinaisuuden keraamisia äänityslevystöjä. Ne välähtelivät planeettamme pinnalla aluksen takana. Välähtely oli katkeamatonta dataa. Mitään ääntä ei kuulunut. Vain valojuovat.
Me nousimme alukseen. Sama koboltinsininen hämärä verhosi aluksen. Takaosa sulautui Marsin pimeyteen. Avaruuteen.
Tasot lepäsivät liikkumattomina paikallaan.
Ne olivat tyhjiä.
Oliot ovat poissa.
Meidät valtasi lamaannuttava pelko. Oliot eivät voineet palata lähtöasemiinsa. Ne vaelsivat planeettamme pinnalla. Jossakin pimeydessä..
Me poistuimme. Huomasimme saanemme vastauksen olioiden tuntemattomaan dataniaan. Keskustietokoneemme oli määrittänyt oliot täsmälleen Maan muinaisuuden merivuokkojen kaltaisiksi. Miksi, emme ymmärtäneet. Olivatko oliot tulevaisuudesta vai menneisyydestä. Alkaisiko planeetallamme kehiystyä toinen ihmislaji.
Mutaatio.
Saimme lisädataniaa. Oliot etsivät planeettamme merta. Faaraoiden merta. Ne vaelsivat valojuovien ohjaamina kohti tuntematonta päämääräänsä alkaakseen uuden kehiyksen meren syvänteissä.
Kun ne löytäisivät lisääntymispaikkansa niitä ei voisi enää pysäyttää. Ne valtaisivat lisää tilaa.
Olisiko ne tuhottava. Seuraisiko vielä pahempaa. Oliko alarm ohjelmoitu hälyttämään vaaratilanteessa.
Uhkasiko meitä kauhistuttavampi kohtalo.
Tuntematon uhka.
Me emme tienneet.
Vielä.
Kauhu.
(http://img534.imageshack.us/img534/368/3b.gif)
Planeetta Mars
Tähtiaikakirjat 00012
Tähtiportti 00010
Linnunrata oooo
Avaruus
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/ylyR.jpg)
RUUSUPUU
Aarnimetsän laidalla se seisoi
kurkotti sinisiin pilviin.
ikivanha puu.
Se oli nähnyt sadat sateenkaaret
taivaan sinessä liitelevät kiurut.
Oli kaarna harmaa.
rungon peittänyt vihreä sammal.
Mutta se oli ruusupuu.
Keväisin saapuisivat ruusut
loivat ruusutarhan sen rungolle.
Punaiset, hehkuvat ruusut.
Saapuivat muuttolinnut kaukaa
rakensvat pesän oksanhaaraan
liversivät librettonsa.
Silloin hymysi vanha puu.
Se oli taas nuori.
Rakastuneet istuivat sen juurella
pitelivät kädestä, vannoivat valoja
kaiversivat kirjaimet sen runkoon.
Sydämen.
Silloin itki puu kirkkaita kyynelhelmiä
se pelkäsi rakkauden päättyvän.
Palaisivat pikkulepinkäiset keihästämään
saalistaan piikkeihin punaisten ruusujen.
Harmaalle rungolle
putoili veripisarat.
Puu ikävöisi, harmaantuisi.
Jäljellä rakkaudesta haalistuneet arvet.
peitossa vihreän sammaleen.
Ne eivät tottelisi aikaa ne olivat ikuisesti.
Muistuttaisivat onnen ajasta.
Rakastuneet eivät olleet saapuneet.
Ruusut hehkuivat tummaa punaa.
Se aika ei ollut vielä.
Hylätyn rakkauden
hylätyn ruusupuun.
Eli hurmassa nuoruuden ruusupuu.
.
matleena-14
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yl20.jpg)
REINO RENTUKKA
Rentukan Reino minä olen,
sano Reiskaksi vaan.
Mehän aina keväisin pelto-ojalla tavataan.
Sinä rakentelet patoja, pieniä vesimyllyjä.
Minä yritän kovasti talvesta selvetä.
Koko pitkän talven olen nukkunut
suojassa viltin valkoisen.
Kevätaurinko minut herätteli
Vei varastoon vilttini.
Aikani haukottelin, sain vieraaksi kärpäsen.
Se minua aikansa katseli. Se mulle haasteli
kielellä kärpästen.
" Veli hyvä, sun täytyy joutuin jo huomata
on jo korkea aika.
Sinä olen keväinen rentukka
oikeasti Caluktriksen Paltha
Pitää vihreitä lehtiä kasvattaa
vaihtaa uusi paita.
Se keltainen.
Niinkuin olisi jo. "
Minä havahduin, kauhistuin oli kevät jo pitkällä
minä kovasti olin myöhässä.
Kiiruulla paidan vaihdoin, lehdet kasvatin.
Nyt minä kauniina kukoistan
auringonpaisteessa laulelen.
Kanssasi juttelen.
Kun saat myllysi valmiiksi voisit mua auttaa
toisillekin iloa minä kovast tahtoisin tuottaa.
Ota ja kerää maljakkoon
siellä vähän aikaa minä kestän
kunhan muistat minua ahkerasti juottaa.
Vielä hetkisen tässä mun olla anna
kevään paistetta ihailla.
Sitten me lähdetään yhdessä
iloksi mummosi. "
Heippa vaan pellonoja, Kiitos seurasta.
Ensi keväänä tavataan ihan taatusti.
matleena-14
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/ylXV.jpg)
KATSOMO
Valkea kangas, tyhjyyttä huutavat penkkirivit.
Ei ketään
vain minä.
Ei kaivattu muita tämä oli elämäni valkokangas.
Vain minua se esitti.
Se tarina.
En varma ollut katsoa halusinko
mutta olin päättänyt sen nähdä.
Murtuisinko, - en tiennyt.
Pimeni katsomo.
Tuli hiljaisuus.
Se alkoi, elämäni tarina.
Näin kaiken.
Lapsena, kasvana, aikuisena.
Leikkini, unelmani, hurjuuteni, kurjuuteni.
Kaikki.
Elämäni kirjo vilisti silmissäni eli sielussani.
Rumuus, kauneus, viha, rakkaus, unohdus.
Muistot.
Kaikki.
Vanhuuttani en halunnut nähdä.
Minä sitä pakenin.
Itkin.
Juuli-14
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/ylC3.jpg)
ENSILENTO
Oli Prinssi Kevät jälkeen talven saapunut.
Koko pitkän ajan olin kotelossa uinunut.
Nyt heräsin mä kevään uuden tuoksuihin.
Solisivat vedet, vihersivät koivupuut
kastehelmet niityn kimalsivat aamusin.
Kaunista kaikki oli, minä huumaannuin
oli lähdettävä kuitenkin ensilennolle
kun kuivuisivat siipeni.
Purpuraisiin aamupilviin minä kohosin
ylemmäs ja ylemmäs aina nousisin.
Saavuin luo Isän Taivaisen
kämmenelleen istahdin
hänelle hiljaa kuiskailin
minä pieni hento perhonen
Taivaan Isää puhutella uskalsin.
Kainosti minä pyysin
jos vähän minua suojelisi perään katsoisi
Jos saisi lentää kesän ei vaarat uhkaisi.
Isä kuunteli, hetken harkitsi, vastasi :
" Lepattele rauhassa minä pidän vahtia
ei kukaan sua uhkaa, katson perääsi.
Nyt mene, on muuta tehtävää
toimistossa sata hommaa minua odottaa
on näitä keväträstejä minulla pinossa.
Mutta kuule, jos hätä tulee, olen paikalla
soita mulle sillä uudella nokialaisella. "
Minä soittaa lupasin, oli hyvä mieli.
Taivaan Isä suojelee pientä perhosta.
Ensimmäiseksi tarkistan minä nokialaiseni.
matleena14
.
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yl9M.gif) Ei ole Taivaan olemus ollenkaan Kirjan mukainen. Kirja on kirjoitettu joskus kakstuhatta vuotta sitten. Kaikki on muuttunut. Taivaskin tietenkin pysynyt muutoksessa mukana. Ei muuten tulisi yhtään mitään eikä mistään.Pönöttäminen on nykyisin rikesakon uhalla kielletty.
Ei taivaassa käyskennellä eikä kirmailla harput kätösissä pitkin kukkaketoja valkeissa kaavuissa kultakruunut päässä. Ja veisailla päivät päästään virsiä.
Ei sinnepäinkään.
Valkeat vaatteet ja harput otetaan esiin vain juhlapäivinä ja juhlatilanteissa. Niinkuin esim. silloin kun taivaseen tulee uusi asukki. Silloin on juhlat riippumatta siitä kummalle osastolle, tavalliselle vai erikois, tulija sijoittuu.
Taivas on kuin tavallinen pikkukaupunki. Nimeltään Taivaskaupunki. Siellä tehdään työtä.
Kaupungin pääjohtaja, pormestari on Isä Taivainen, lapsille Isi vaan. Joka aamu huristelee Isä työhön Araratin asumalähiöstä keskikaupungille Taivaan kaupungintalolle ihan tavallisella Honda Civicillä, aj. 55 tuh., ei millään Rolls Roycella ninkuin tyhmempi saattaisi luulla. Manailee katujen kuoppia, liian hitaita liikennevaloja. On otettava liikennejaosto puhutteluun Ja pikapuoliin. Taitaa keskisormikin vilahtaa kai ... joskus. Tai ei nyt sentää...joku roti. Löytää tänäaamuna parkkipaikan yllättävän helposti. Tavallisesti saa hakea taivaan kissojen ja korien kanssa.
Meinaa pinna palaa.
Saapuu Isä Taivainen työhuoneeseensa. Siellä odottaa mahtavat pinot rästiin jääneitä töitä. Kuka on tullut ja mennyt, lähtenyt kuka minnekin. Taivaasta ei sinne mustaan paikkaan ketään lähetetä, vaan taivaan eri paikkoihin lähetetään työtä tekemää. Pelloille, rakennuksille jne. Kasvihuoneisiin. On sitä Taivaassakin syötävä.
Isän ahtaan työhuoneen vasemmalla puolella on huone jossa työskentelee Jeesuskristus. Jumalan pojan huone. Siitä eteenpäin valtiovarainavainjohtaja Pietaripyhä, joka vartioi kopissaan Taivaan avaimia. On kaksoiskaappaleet, abloyt kaikista taivaan tilojen avaimista sekä iso kultainen Avain taivaan porttiin. Sitten tulee sisänasiajohtaja Gabrielarkkienkeli ja lapsiasiavaltuutettu Marianeitsykäinen. Gabrielia Maria joskus piloillaan kutsuu karkkienkeliksi koska usein karkkia tarjoilee ... Marialle. Gabriel vuorostaan kutsuu Marineitsykäistä Pikkukukakseen. Viantonta, ystävien kesken leikkiä tämä. Piristystä. Maatalousjohtaja, rakennusinsinööri, eläinaktivisti Joosef kun on vielä esikartanossa odottamassa pääsyä Taivaskaupunkiin.
Kaikissa huoneissa on nykyaikainen, viimeisin ATK. On kännykät, on näyttöpääteet. Musiikki tulee keskusradiosta. Usein soi poppi, jatsi, räppikin jota Isäkin on yritellyt.
Huomasi turhaksi, ei opi.
Päivä uutterasti työskennellään. Alenee pinot Isän pöydällä huomattavasti. Päästään töistä, kaikki samat aamuiset manailut edessä. Ruuhka vain on vieläin kamalampi. Suoranainen kaaos. Nyt pinna tosissaan kiristyy. Vilahtelee se....
Saapuu isä rivitalohuoneistoonsa, kaksioon Araratin lähiöön. Vaihtaa oloasun, pois takki ja kiristävä kravatti. Reinot jalkaan. Syventyy Taivasuutisiin, lehteen odotaessaan nakkikeiton valmistumista. Taivaskanavaa vähän tuijottaa mutta eihän sieltä tule kuin uusintoja. Kiinni kyllästyneenä nappaisee. Ja sitten nakkikeitolla ja ruispuikulalle. Voilla ja metwurstilla. Kevytmaitoa, ei täys, se lihottaa. Jälkiruuaksi rusinasoppa. Emännöitsijä, mastercheef Elvineiti, ne on laittanut. Isä ei ole mikään erityinen kokki.
Lähenee nukumaanmenoaika.
Olisiko vallan kamalaa jotta ottaa Isä jokailtaisen hömpsyn konjamiinia unensaantiin. Muuttihan Poikansakin veden viiniksi jonkun Kaanaan häissä kun oli ängennyt liikaa poppoota häihin. Pääsi loppumaan viini talosta. Olisiko ollut jotain Rannanjärven tai Pukkilan Jaskan esi-isiä.
Pitäisi oikeastaan lähteä vielä taivaan golradalle, klubille, golf on Isän lempparilaji, mutta nyt on jo liian myöhä.
Isä sukeltaa untuvapeiton alle. ja siunaa lapsensa Laittaa suuret kämmenensä ristiin, suuret jotta voisi laajemmalti siunata lapsensa Maassa ja täällä Taivaassa. Siinä vierähtääkin pitkä tovi kun pitää elukitkin muistaa. Muistaa kaikkia pahantekijöitäkin toteamalla jotta jonkun äidin poikia ja tyttöjä nekin on.
Isä kääntyy lappeelleen.
Ja Pääjohtaja, Isä Taivainen nukkuu.
Huomenna on kaunis, uusi päivä.
Semmoinen on matleenan Taivas.
Nääs.
matleena
http://www.youtube.com/watch?v=YKDQPDRn3Gk (http://www.youtube.com/watch?v=YKDQPDRn3Gk)
mä olen niin ... pianoesitys
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yld2.jpg)
METSÄ SININEN
Satumetsään eksyi kerran poika pikkuinen.
Ihan tavallinen.
Tavallinen ollenkaan ei ollut tämä metsä
vallan oli kummallinen
Sinisiä oli puutkin ne varmaan oli narrausta
eihän niitä missään kasva oikeasti.
Poika ihmetteli, vähän pelkäsi. Missä okein oli
kuinka tänne oli joutunut.
Vielä illalla ihan kiltisti sänkyyn peiton alle sukelsi.
Joku tolkku tähän nyt kohtapuoleen saada pitäisi.
Tuli vastaan Mato Punainen, ei oikea ollut sekään
Sanoi :" Hyppää kyytiini, istu selkään
mennään lammelle keltaisia ruutanoita onkimaan.
Saadaan metsän leijonalle välipaloja ."
Poika säikähti, vielä leijonakin,
eikö tässä muutenkin ollut tarpeeksi.
Pois on täältä päästävä
joutuu itsekin leijonan ruuaksi.
Pois, pois, pois, täältä kiireesti
pisti juoksuksi.
Kompastui.....
Lattialta heräsi.
matleena-14
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yl4x.jpg)
MUSTA ENKELI
Minä olen musta enkeli, Kuoleman lähetti.
Olen sanansaattaja Saatanan
piika Paholaisen.
Ei minua kukaan näe.
Minä saavun mustissa pilvissä
matkustan mustissa tähdissä
ratsasta oriilla mustalla
läpi mustan avaruuden.
On kotini tulinen helvetti
siellä sen onkalo syvin,
Sinne virtaa musta vesi
kalat mustat vesiä lipuu.
Minä nostatan sodan kauhut, esihelvetin
saan aikaan leprat, kolerat, ruton
saan aikaan ihmiskunnan tuhon.
Sytytän maailmanpalon valtaisan
sen polttavan liekit valkeat
ukkosmyrskyt hurjat nostatan
tsumanit raivoisat.
Esiin marssitan hirviöt meren.
Ei minua kukaan kumarra
ei kiitä, ei näyttämölle tahdo
Minä odotan onkalossani
kunnes on hetki toimia.
Kuulen Saatanan esiinkutsun
- on aika maailmanlopun.
Sinä milloinkaan älä toivo minua kohtaavasi.
Minä tulen kutsumatta.
matleena-14
.
-
..
(http://kuvapilvi.fi/k/ylqY.jpg)
PAPERILAPSET
Siinä olivat minun pienet lapseni
paperilapset.
Ne olivat yhtä pieniä kuin minä
oikeasti ne olivat vielä pienempiä.
mutta minä olin niiden äiti.
Minä oli tehnyt ne paperista
Piirtänyt tarkasti silmät ja suut
leikannut hameet kangaspaloista.
Nyt oli kesä
ne päällä oli kevyt olla.
Ne oli rivissä aitan portaalla
nimet alkoivat kaikki ässällä.
Oli Siiri, Sirkku, Sanelma ja Senja.
Siiri kuiskasi
" Minulla on kuuma
voidaanko mennä uimaan. "
En minä tohtinut sanoa
etteivät ne voisi uida.
Nehän olivat paperilapsia.
Minä en uinut koko kesänä.
Juul-14
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yl7f.jpg)
MITÄMITÄMITÄ
Ärrggggg.....
Mitäs sinä sälli oikeen meinaat
Tännekös aiot pesääsi väsätä.
Tämä sattuu olemaan reviirini
jonka minä juuri valtasin.
Rouvani hautoo justiinsa.
Mitähän jos lähtisit kalppimaan
hyvän sään aikana
olen palannut Afrikasta.
Siipeni, vahva nokkani
lyttäävät kasaan räkäviisarisi.
Räpylöillä löylytän, nokkaisen nokalla
ettet viikkoon lentele
vakoilemassa toisten vesillä.
Käräjille joudun ehkä
ei se mitään haittaa.
Eipä ole sinusta mulle enää huolta.
Eikö se kuulu se sana
vai tulenko minä.
Sitä sinä et kyllä halúaisi.
Loppuikäsi katuisit.
Ala vetää jo.
matleena -14
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yAap.jpg)
OODI KUULLE
Hyvää iltaa, kuu.
Sinä palasit tummalle taivaalle. Niin kaunis on merellä hopeinen siltasi.
Säteiden kutainen tanssi.
Mutta sinussa on toinenkin puoli. Johon tarkkaan olen perehtynyt.
Palasit nostattamaan ja laskemaan vuorovedet, aiheuttamaan maanjäristyksiä, kolareita. Saat vannomaan katteettomia rakkaudenlurituksia.
Sudet ulvovat kuutamossa, hyeenat saalistavat.
Noidat ja maahiset ovat sankoin joukoin liikkeellä. Luudilla, -avaruusaluksilla marsilaiset noidat, potkukeilkoilla, suksilla , skiidoilla. lainelaudoilla. Kuka milläkin. Varmaa on ainostaan että nyt ne hipsii pitkin maita ja mantuja. Taiat ja velhonloitsut loitsitaan jonkun ihmispolon pään menoksi. Sanotaan jotta kummitellee, kaikki haamut ja manalle menneet nousevat ylös maanpinnalle tai laskeutuvat, ihan miten vaan tänne meitä ihmispoloja pelottelemaan.
Sain naistä kummitusraporteista pienenä vanhemman veljen toimesta ihan täyden otoksen. Ei huvita vieläkään muistella. Kirkonmäelle enkä hautuumaalle suostu millään lahjonnalla menemään kun sinä taivalla pällistelet. Minä pelkään nenä valkoisena omassa sängyssä. Lisäksi sain tietää ettei olekaan juustoa. Edamia. Tämä tärkeä tieo saatettiin tyhmään päähäni naurunräkätyksen saattamana.
Se veli.
Nyt keväisenä olet vielä puolikkaana kuuna mutta kohta taas saan valvoa täysversioosi loimottaessa. Ikkunasta kurkiiessasi saat minut epätoivon partaalle, Minä kun en saa unta kun sinä valtaat tienoot. Ja minun sänkyni.
Tulet ihan viltin alle. Minä pyörin, kääntyilen. Taukoamatta. Koko yön. Haen tyynystä kylmää puolta. Nousen jääkaapille. Huokailen ja puhisen kiukusta. Lopuksi ulvon minäkin sinulle, kuu.
Voi sinun kanssasi. Mikä kumma saa joka kuukausi sinut tänne kupastamaan. En ainakaan minä ole kutsunut.
Ei sinusta ole hyötyä. Edes maatietä ei näe sinun valossasi kulkea. Pitää oma airami olla. Tai hätätilassa nokialaisen valossa harhailla. Jos sattuu olemaan akussa virtaa. Useinkaan ei satu.
Airami tasen on auton hanskalokerossa ja auto se just hajosi tähän tienlaitaan rankkasateeseen metsätaipaleella. Ja hanskalokero on jumissa. Ei aukea. Kompuroidaan nyt pitkin ojan pohjia. Voi jäädä jopa vieraan, harvoin tutun automopiilin alle.
Vaikka en minä ulos mene.
En millään mene.
Paitsi jos palaa talo.
Nytkin katselen sinua tuolla pilveen verhoutuneena.
Niin olet sentään siedettävä.
Mutta kaunis sinä olet.
Saat sinä vielä tulla.
Minä odotan sinua.
Kuunsiltoinesi.
Hyvää yötä, kuu.
Juuli-14
.
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yAYw.jpg)
SURUPUU
Murheiden, tuskien laaksossa kukkiva
öiseen aikaan hehkui loistossaan.
Levitti tuoksua, myrkkyä murheen
itkun, kyynelten.
Se oli surupuu.
Mistä se oli sinne joutunut
mistä taimi kulkeutunut.
Sen oliko enkeli musta
manan majoilta istuttanut.
Kukat sinipunaiset illalla avasi
läpi uniharsojen valkeiden.
Se uniini tunkeutui.
Se yön valtasi
syvälle porautui.
Koitti aamu, aurinko nousi
läpi purppurapilvien.
Kukat surupuun karkoitti
ne nuppuun sulkeutui.
Aurinko hehkuva
riisui varjot yön.
Heräsin vierellä armaani.
Juuli -14
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yA8Y.gif)
Oikee mukavaa iltaa teil kaikil.
Miun pittää iha esittellä,, mie oon ikäneitonoita Hulda Esmeralda Nokinenu. Mie asun niiko noiat yllensä Cyöpelivuorel. Sitä mie o sano mis se o. Muute tullee kansaivaellus ja sitä myö noit ei tykätä. Paitsi yks nuor novviisinoita mut hänel ei sanavaltaa.
Miu elämä o olt vaa noitimiista kissoi, kissoi ja noitumiist. Lentelemist vähäsis määri. Sekä tappeluu alakerra herra Pääpentelee sen Manalan ruhtinaa Korrboksen kans. Ja sen rakin, koiran, Kreberokse kans. Joka yhtenää minnuu seurailloo ja hammeest vetelee. Irvistellöö. Monta hametta tärvänt.
Mut nyt o käynt suunnato onni. O kuult minust se Ruohtimaal muuttant valtaherra se kroisos se Nalli Huh josta tulloo nyt ruothsimaa Falunin rinssi Huh ja neljäs kuulemma Kalle jälkee . Sen nuoremma Kalle. Näin kirjoitti paikalline aviissi. Joku Benjaminpiipporeportteri
Aatelkaa mikä onni miul käv.
Tää Nalli ko o ain tuntent vettoo salaisii affaareihi nii hää palkkas miut kanslistiksee.
Ja siit se sitte alko.
Hää viep miut karipiamereriteilyl ja kaikemaalima kaikelaisii hienoihi paikkoihi , kute Parriisii, Roomaa ja ...pohjoisnaval. Sinne mie e tahtois vaa ko Nalli o kova kalastamaa. Kalastant triljoonaommaisuuenkii. Sannoot jot läks perinverroi karkuu vaa tottuus o tuo ruunuperimys. Nalli Huh I. Nyt o pääkonttor ruotshinmaal Slussenil. Kuulemma. Kertoil reportter jok kaikk tietää. Mie e sano mis lehes mut Aa se alkaa.
Mie oon nii onneline et mie hypi ilos ylös, als, ylös, alas ja hihku Onnee. Taivaista Onnee.
Miul Hulda Esmeralda Nokinenul.
Mie Teiät kutsun häihi. Ne pietää Pariisis Hotel Hiltonis.
Mut siit sitte kesäl paremmi.
Mut siks mie kirjoti kun nyt Pääsiäsen o noitiin kihloihimenoaika.
Salakihlois mie oon kyl olt jo kaua.
Hiiiiiiiii !!!!!
Näkemii. Häihi kutsu tulloo itella mukan.
Noita
Hulda Esmeralda Nokinenu, tuleva misis Nalli Huh
.
-
.
.
.
(http://lekmer.fi/mediaarchive/1059041/productmanMeasurement465x500/eichhorn-puujuna-valo-ja-aaniefektilla-59-cm.jpg)
VETURIMIES
Tuommoisen junan minä tahtoisin
sillä mummolaan puksuttelisin.
Pääsiäiseksi.
Asemalta kun lähtisin
pillillä lujaa viheltäisin
Jotta äiti ja isä mukaan ehtisi.
Vaikka ei se ois välttämätöntä
osaan minä yksinkin.
Hirmuinen savu katolta nousisi
kun mnä ajelisin.
Ajaisin läpi vuorten ja laaksojen.
Aurinko lintuset, säesti matkaa
sinipilvet vilkutti.
Läpi pienien kylien ajelisin.
Ukot ja akat ja pakaasit
asemalta mukaan ottaisin.
Oli mukana muutama lammaskin
ne hurjasti mäkätti.
Sanoisi kaikki,, - oi miten ohjaa
tuo päällikkö, suuri Veturimies.
Ei ole ennen tämmöstä nähty
mistähän on se kotoisin.
Ainakin junailija oikein taitava
on meitä kuljettamassa.
Onkohan se matkalla mummolaan
vai vakitunen veturinajaja.
Ei ole vaaraa, ei ole huolta
tällä junamatkalla.-
Pois jäisivät kyydistä ukot, akat
lampaatkin tarhaansa.
minä mummolaan päätyisin.
Mummolan portilla mummoa lujasti halaisin.
mtl -14
.
.
-
.
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yAJV.jpg)
RUUSU MESTARIN
Minä näin sen kaiken
Näin kulkueen, näin sotillaat
näin kansanpaljouden.
näin kaksi ryöväriä.
Näin Mestarin.
Oli risti raskas
pilkkasi kansa :
" Nyt auta itseäsi "
Ei vastannut
kulku jatkui.
Maahan vaipui
vettä anoi
ei kukaan antanut.
Matka Golagatalle
vuorelle kuoleman.
Ristiinaulittiin, kuoli ja haudattiin
nousi kolmantena päivänä kuolleista
istuu Jumalan, Isän oikealla puolella
on sieltä tuleva tuomitsemaan
eläviä ja kuolleita.
Sain värin punaisen, veren Mestarin.
matleenai-14
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yAgv.jpg)
Hyvää Kevätiltaa
Minä olen Leppäsen Kerttu . Neiti.
Vanhapiika olen. Sanovat että olen kärttyinen vaan en minä ole. Kiukustun vain pari kertaa päivässä . Se nyt ei ole yhtään mitään. Ja vain Matti Murkulle joka varpaitani nipistelee.
Mutta nyt on Pääsiäisaika.
Olen maannut laiskana koko pitkän talven ja nyt on aika kömpiä happea haistelemaan.
Ja aurinkoa katsomaan. Lintukavereita, vaikka ne minut tahtookin aina napata suihinsa, tervehtimään.
Minä asun Janatuisen mökin kasvimaalla kolmannen raparperipensaan alla. Tämän punaisen mökin minulle rakensi Janatuisen iloinen pikkuvintiö, Elmeri. Joutoaikoinaan. Minusta tutuu ettei Empulla muunlaista aikaa olekaa. Mutta nätti tuli mökistä. Sskoltaan pihisti hiusväriä ja punaiseksi maalasi. Äiti Janatuinen mekasti kuka on kukkapenkin kivetyksestä kiviä voronnut. Miksi ja minne. Ei tunnustanut Emppu. Ei hiusväriäkään vaikka sisko oli kamalan kiukkuinen.
Oikein hyvä niin. Siis kun ei tunnustanut.
No, tässä kuvassa minä olen vasemmallla punaisessa meokossa. On minulle keltainenkin mutta nyt tulee herra Leevi Leppäkerttu minulle päiväkahville. Viinimarjapensasjuurakko- täytekakulle. Kanervakahville.
Minä niin tykkään Leevistä. Juoruillaan yhdessä kaikki leppismaailman asiat. Ihan kaikki. Kuka on ollut sotasilla muurahaisten kanssa, kuka etanoiden. Kuka on mennyt kihloihin, kuka saanut leppisvauvoja.
Niitä mekin kai saadaan.....kun tuo Leevi kosisi.
Minä niin odotan.
Mutta nyt minun on mentävä sitä kanervakahvia valmistamaan. Ja kaakkuja sanajalkapäytään kanniskeleman. Leevi on tarkka ettei kahvi vaan ole laimistunutta.
Minun ei koskaan ole.
Oikein mukavaa Kesää ja tietysti Iloista Pääsiäistä.
Ja niin, älkää talloko minun varpaitani tuolla kasvimaalla ensi kesänä.
Teidän
Kerttu Leppänen,
Neiti, -vielä.
psss.....Kosi se Leevi.
Voi tätä onnea.
.
matleenai -14
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yA3S.jpg)
AIRUT KEVÄÄN
Sinä toit kevään
sinä pieni kukka.
Toit säteet auringon, huminan metsän
huokaavat tuulet, laulavat laineet
meren kuiskaavat kaislat.
Soitti metsä iloa, täynnä liverrystä
teki peippo koivuun pesän.
Etsi kiurut taivaalla toisaan.
Kaikki eli, nauroi, riemuitsi
Oli saapunut kevät.
Laski purppurapiviin aurinko
hämy kevätyön metsään, niityille hiipi
pois kiire, työ.
Aika yön valtakunnan.
Sina avasit aamuun nuppusi pienet
meille sinesi taivaan esittelit.
Me katsoimme, hymysimme
kilpaa kanssasi.
Soi ylistystä kevään luonto
Me emme tienneet kuinka kiittää
lahjastasi sinivuokko.
Me hiljaa vieressäs kuiskaamme:
Kiitos. Sinä toit kesän.
Juuli-14
.
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yADe.jpg)
SYVYYKSIEN TUMMA
Sielun syvissä onkaloissa lepäävät tummat vedet.
Kohoavat mustat vuoret äärettömyyteen.
Musta kuu laulaa.
Vaikenevat kotkat.
Yksin
musta ruusu
hyeenat, villikoirat.
Valkeat liljat
kuumeiset käärmeet.
Yöhön ulvovat mustat sudet.
Juuli-14
.
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yAUA.jpg)
KAHDEN KERROKSEN VÄKEÄ
Se kulki Lontoon katuja, melkoinen häkkyrä.
Sisällä se kuljetti kahden kerroksen väkeä.
Ne oli sullottu penkkirivistöihin
kuin koululapset pulpetissa
väki pönötti.
Vastasivat vain kun kysyttiin.
Näin ja mietin, kuvittelin
mitä tapahtuisi jos pettäisi lattia
alta istujien tuppisuiden.
Aukeisiko väen suut
kuuluisko mekkala, huuto. hulina.
Seuraisiko sekasorto
kaaos kamala.
Yli kaiken kuuluisi bussissa
maalaismummo kiljuisi suu ammollaan:
" Voi hyvät ihmiset, tää on loppu maailman.
Kori multa hävisi, kananmunat katosi.
Ei näy missään...
Herra siellä mitä teillä on takamuksissa.
Väki pystyyn kömpii, kääntyy katsomaan
Mummon kanamunat lepää herran takissa.
Mummokin sen huomaa
äityy manaamaan.
" Mitäs herra meinaa. Toisen munakoriin
päättää pudota. Ne on korvattava
ei ole minulla munakasta ilmaista. "
Herra kaivaa kuvettaan,
maksaa munakkaan. Aika hinnakkaan.
Itseksensä manailee, mummo hykertelee.
" Olipa se munakas. Varsin rahakas.
Itseksensä valmistui
multa säästyi vaiva.
Saisi loppua
vähän useammin tämä maailma. "
Juuli -14
.
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yAoi.jpg)
PENKKI
Se oli kesän kaunein penkki
Siihen kuvastuivat sinipilvet, vihreä meri.
Lauloivat kiurut, törmäpääskyt rakensivat pesiään.
Esittelivät kukat värejään.
Huokaili suvituuli.
Siinä ne istuvat kesäilloin
ne kaksi ihmistä
ne kaksi helliä sanoja lausuvaa.
Pää olkapäänhän nojava
Tulevaisuuteen luottava.
Ei voinut olla toisin.
Ei niitä tullut erään iltana, ei kumpaakaan.
Penkki odotti aikansa, luovutti
kesä ei ollut vielä päättynyt
se ei koskaan niitä näkisi.
Eikä koskaan tietäisi.
matleena-14
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yAMP.jpg)
NOKKAMIEHEN ISYYSLOMA
Tässä minut näette, oikein perhepotretissa.
Olen cityhuuhkaja, huuhkainliiton puheenjohtaja.
Monivuotinen, uravetoinen.
On koko perhe kuvaan saatu kerralla
niitä yleensä saa kuvaan haalia
pitkin mannerta.
tuppaavat ne putoilemaan
palmun oksilta.
Mamma onpi Mallorcalla tyylilomalla
minä olen koti-isä viikkopalkalla.
Hyvin tämä sujuu, hoidan samalla
kotia ja virkaa iltasella.
Meillä ei oo kehysriihtä, ei oo pakkolomia.
Ei oo yyneuvotteluja eikä lakkoja.
Meillä onpi tuikka linja
ei mene hiirimies siiliapajille.
Tai tulee lentokielto hetikohta sille.
Ei yhdistellä reviireitä, kullakin on omansa.
Ei ollenkaan me suosita reviiriliitosta.
Kaikki hyvin menee
talvi vähän tekee haittaa.
Myyrät tunkee hangen alle
pitää sieltä nokin, kynsin näkysille kaivaa.
Nyt onpi meillä kesä, ei pulaa sapuskasta
eikä pesähuoneistoista.
Meilläkin tää koti on
ihan yliopistolla, kasvipuutarhassa.
Mikä täällä akatemialla elellessä ompi.
Ihmiset ne kiikaroi, se sopii kyllä
kunhan eivät kiikareineen pesäkotiin yllä.
" Hei, hei, poika, mitäs aiot, sinne ei mennä
vaara siellä reunoilla, pysy pesän keskellä
reunoilta kuin leppäkeihäs alas sinä lennät.
Alas tulla kurkkimasta
tai tarraan niskavilloista. "
matleena-14
.
-
.
(http://kuvaton.com/k/yAqP.jpg)
.
-
.
.
.
Nnhän se meneee kuin muinakin Vappuina . Eli kertaus on opintojen isä...
(http://img802.imageshack.us/img802/4509/aaaaaaaa1dremm2vappukuv.gif)
VAPPU.
Vapun juhlinnasta kertominen on hankalahkoa, koska ei edellisistä Vapuista oikein mitään muista. Ei aina edes kotoa herännyt. Vaan jostain on jäänyt hämäriä muistikuvia.
Vapun vastaanotto alkaa yleensä jo vappuaattona tasan klo 12.00. Miksi just silloin, ei ole tiedossa. Niin vain nyt on.
Kampaajalle, kotiin, alkaa armoton jyssäys, puleeraus. Naamaan kilo eri tököttejä niin että eivät silmät kunnolla kiinni. Eipä niiden ole tarkoituskaan mennä. Paitsi jo sammuu, niinkuin somasti kansa tapaa sanoa.
Kolmisen tuntia puleeratessa vierähtää. Samalla nautitaan, kitataan suorastaan, puoli pullo koskista, jallua tai muuta jaloa juomaa. Ynnä kyytipoikana keskistä.
Kun on polla pikkuisen vielä tolkuissaan, amarit, saumat suoraan. Lähdetään ulos juhlimaan. Pukeudutaan avonaiseen kesälenninkiin, vaikka ulkona sataa räntää. Taivaan täydeltä. Sekä julmetun kylmä tuuli.
Ei Torille vaan Ravinteliin. Jokainen tietää miten Ravintelissa juhlitaan. Kitataan viinaa, tanssataan, pidetään yleistä mökää.
Ja Ravintelista heitetään lopulta ulos mölisemään.
Suunnataan Torille kohtalotovereita morjenstamaan. Sekä pimeän pullon ostoon. Usein päätyy tukkanuottasille nämä Toripileet. Kontataan katuojien kautta himaan.
Hävinnyt osapuoli herää silmä tai silmat mustana aamusella karmaisevaan kohmeloon.
On Vappupäivä, pari grogia naamariin tintataan ja eikun samaiselle Torille missä turpiin tuli.
Nyt Torilla puhutaan juhlallisesti. Lauletaan vesissä silmin Työväenlauluja, kaihoillaan entisajan kamalia työväen kohtaloita. Juodaan simaa ja koskista sekä tietty kaljaa. Räikät rääkkyy, ilmapallot leijuu, valkolakit hohtelee.
Sekä nenä.
Otetaan Torin veskissä huikkia säästynestä pimeästä pullosta. Poiketaan kaljoille pariin paariin. Niihin, mihin päästään vielä sisään. Lahjomalla portsari viiskymppisellä.
Juhlitaan aikansa Torilla. Painellaan samaiseen ravinteliin, mistä yöllä ulosheitettiin, Vappulounaalle. Toivotaan ettei portsari muista. Silliä ja tippaleipiä, simaa. Lisää koskista ja jallua.
Silmä senkun komistuu. Sekä kunto vahvistuu.
Mellastetaan ravintelissa.
Taas lennetään pellolle.
Palaillaan Torin kautta himaan. Pimeät pullot on tukustakin loppu. Taas katuojissa kontataan. Kontataan myös raput kolmanteen kerrokseen. Painellaan seslongille koisimaan. Niinpä on Vappu tänä vuonna juhlittu.
Jäi muistoksi kipiä pää sekä musta, - mustat silmät.
Muita muistoja ei ole.
Paitsi tyhjä lompakko.
Mukavaa Vappua.
.
.
matleena -14
.
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yA5a.jpg)
STADILAINEN
Minä olen nimeltäni myyrä Matias.
Maalla ruispellossa minä asustan.
On täällä elo tukalaa
ateriat perin tiukassa.
Oli ollut morsiokin
se kuulu hiiri Hillevi.
joka Hepokatin matkaan karkasi.
Päätin muuttaa kaupunkiin.
Ei tarvi kaivella mullassa ja mudassa
aina astella saappaat kurassa.
Elää puolinälässä sateessa ja kylmässä
syksyisin ruista sai vähän tähkäpäistä.
Siispä eikun menoksi, laukun pakkasin
mukaan eväsrasiaan kaksi kastikaista.
Suureen metropolitaniin minä matkustin.
Siellä riitti ihmetystä, silmät pyöristyi.
Talot oli korkeita suuria kuin vuoret.
Oli meteli vallan kamala
ihmiset kuin muurahaiset ympäriinsä vaelsi.
Kiire johonkin oli kaikilla.
Mikä parasta, kun ei ollut turhan nuuka
aterian aina sai roskalavasta.
Annas olla ylittämään lähdin katua
aamuruuhkassa.
Ihmisiä väistelin enkä huomannut
kun tuli ratikka kovaa vauhtia.
Minuun törmäsi, ajoi suoraan varpaille
katuun lennätti.
Murtui multa ukkovarvas
minä sain kaupungista ihan tarpeeksi.
Maalla taasen elelen lammen rannalla
vähän vielä onnuskelen saappaat kurassa.
Se ei mitään haittaa
onhan mulla makoisana
suussa mansikka.
matleena -14
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yOAy.jpg)
KIRJE
Heippa.
Mummo kuule kun minulla on oikein suuri huoli
Ei minulla niitä paljon ole muttä tämä on kamalaa.
Mulla koulu hyvin menee, vähän laskento haittaa
mutta koskee tämä kumminkin kouluasiaa.
Kun mun takana istuu iso poika, aina mua kiusaa
mua se heittelee paperipalloilla
jos ei muuta keksi niin letistä se vetää.
Vaikken minä sille mitään puhu, en katsokaan
niin aina tunnilla se supattaa
että mitäs pimpula.
Minä en ole mikään pimpula, minä olen Paula
siksi se pimpulaksi mua sanookin
kun on olemassa semmonen laulu
että pimpula pampula paimenpoika
heitä konttisi jo naulaan.
En minä mitään reppua heitä
mitä se oikein luulee.
Välillä se kutittelee mutta ei se oikein uskalla
kun mua alkaa naurattaa ja opettaja huomaa.
Kumminkin väiltunnilla se lakua tarjoilee
vauhtia antaa keinussa,
pyörittää hypinnarua.
Neuvo mummo kiltti mitä minä oikein teen.
Mutta älä neuvo pahasti
kun minä taidan
siitä pojasta ihan vaan pikkuisen tykätä.
Juuli-14
.
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yOjQ.jpg)
YÖN NEITI
Ilta himertynyt.
Sininen usva
metsään, niityille laskeutunut.
Pilvet purppuraiset mereen, lepoon vaipuneet
Linnut librettonsa laulaneet,
pään siiven suojaan painaneet.
Vain meri hiljaa lauloi, kuiskivat kaislat.
Luonto tumma, sininen.
Ääneti meri, metsä.
Kuunsilta hopeinen pilviin piiloutunut.
Oli rauha öinen
aika yön valtiaan.
Minä vaelsin puistossa vanhan linnan
hämäryyttä ihailin.
Tuoksui vanamo valkoinen
yön perhoset huokutti.
Lehmuset vanhat hiljaa huokaili
tornipöllö tornissa huhuili
puolisoaan etsi.
Minä hiljakseen vaelsin, ei kiirettä ollut mulla.
Äkkiä muuttui luonto puut, pensaat vihreää kultaa hohti
Ilma tuoksuista sakeni.
Näin neidon, tuli minua vastaan, se ilmassa leijui
vaatteessa valkeassa. Se säteili kuin smaragdi hohtoa vihrää
En tiennyt mistä tuli, minne matkalla, luo ystävien kalmistoon
En osanut pelätä.
Se oli Linnan Vihreä Neiti, aave vaeltava.
Se lipui hiljaa luokseni, ei maata jalat koskettaneet
Tuli luo, minua puhetteli äänellä vainajien.
" Sinä. Sinä olet nuori. Minä sinua neuvon
älä koskaan vapaaehtoisesti lähde elämästä.
Ei suuren rakkauden, ei vuoksi kenenkään.
Se tuottaa suuren kaipuun, tuskan valtavan.
lähde vasta kun on aika luokse Isän palata."
Se katseli minua hetken, virkkoi vielä,
" Se totuus on ".
Hiljaa se jatkoi matkaa luo kalmiston.
Luokse ystävien. Manan majoille menneiden.
Se himertyi, ei näkynyt enää, oli kadonnut.
usvaan vihreän puiston.
Minä mietin sanoja neidon.
Oliko neito vuoksi rakkauden itsensä surmannut
Ikuisestiko vaeltaa puistossa linnan etsien kuuntelijaa.
neito yksinäinen, harvoin ihmistä tapaa.
Minä päätin en
elämää, ainoaa pakene.
Elämältä tahdon kaiken.
Aivan kaiken.
matleena -14
.
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yOGP.jpg)
VARTIJAT
Ne roikkuivat ruosteisessa, risaisessa verkkoaidassa
kuin myrskytuuli olisi ne siihen vihassaan viskannut.
Ihmsten salaisuuksien, elämän, tiedon vartijat.
Ne oli pantu paljon vartijoiksi.
Kukaan ei tiennyt mitä ne salasivat.
Rakkautta, vihaa, elämää, kuolemaako ne suojasivat.
Ne eivät tienneet itsekään
joskus ne miettivät olisiko hyvä jos ne tietäisivät
oliko parempi olla tietämättä
ei ollut ketään kelle ne kertoisivat.
Ne eivät kertoneet tiedosta kuin valituille.
Kätköistään tiedot salaisesti antoivat
ettei kukaan vaan kysyisi mitä sinä sait.
Minun elämäni kulku on yksin minun
sitä ei luovuteta muille.
Vuodesta vuoteen, kesästä talveen
roikkuivat aidan, aina ruostuvamman varassa .
Ei kukaan välittänyt miten aika niitä raiskasi.
Ne olivat selvyys, ei niitä kukaan miettinyt.
Niiden oli vain oltava.
Nähtävä ilo. kyyneleet, koko kirjo.
Lohduttaa , iloita kera vartoitaviensa ei voineet
iloita, surra.
Mutta ne tiesivät, näkivät kaiken.
Kerran ne ne lahoaisivat nekin.
Ne voitiin aina korvat uusilla, aidassa roikkuvilla.
Kukaan ei niitä enää kaipaisi
paljon vartijoita, paljon nähneitä
ränsistyneitä
postilaatikoita.
matleena-14
.
.
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yOXg.jpg)
Äiti
Taivaan erikois-osasto
Äiti kiltti, tiedän hyvin, niinkuin Sinäkin, etten ollut mikään erikoisen kiltti tyttö. En viihtynyt pahemmin prinsessahameessa,mihin halusit minut nätisti pukea. Puolustuksena .. kellohameessa kylläkin. Se taisikin olla huonoista puolista paras. En pystynyt olemaan kikattelematta ruokapyödässä. En tehnyt kunnolla läksyjä. en halunnut sovinnolla ainakaan kitkeä porkkanamaata, haravoida heinäpellolla. Vahtia pikkuveikkaa. Päinvastoin. Olin veikalle hirvittävän kade. Ja ilkeä. Vuosikausia.
Sinä kärsit.
Kiusasin Mirkkukollia vaikka Sinä monesti kielsit. Monesti kielsit kiukuttelun, vaatimiset, oikut milloin minkin tavaran haluamiseen. Ei ole puolustus etten minä ymmärtänyt että raha ei kasva puussa. Minä ymmärsin kyllä oikein hyvin. Silti oikkusin.
Kaikki sinä siedit . Sinä rakastit minua.
Rakas Äiti. Voisitko sieltä taivaasta erikois-osastolta antaa minulle anteeksi.
Siksi kun minä, kaikista tuhmuuksista huoimatta rakastin Sinua, Äiti, äärettömän paljon.
Sinä olet minun koko maailmani.
Nyt olet pois ja minulla on kova ikävä.
tyttäresi matte
pss. Kerrothan Isällekin terveiset.
tyttärenne matte
psss. Älä ahmi sitä taivaan hyvää täytekakkua. Tulee massu pipiksi.
Lähetän tämän pikkenkelikuriirin mukana. Kävi kyselemässä onko postia.
.
matte
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yOnK.jpg)
KÄRPÄSAURINKO
Se oli minun maailmani aurinko
pimeinäkin kesäpäivinä hehkui
niityllä toisten aurinkojen seassa.
Jokaisella meistä oli nimikkoaurinko
ei saanut vierailla toisissa auringoissa
vaikka mesi oli varmaan
paljon makeampaa.
Se lähetti ympärilleen valkeita säteitä.
Ne eivät sammuneet
paitsi syksyllä jota ei ajatella kesällä.
Tulee syksy,
se on kaukana.
Ehdin monta kertaa auringossa käydä.
matleena-14
.
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yOCe.jpg)
UNEN UNIKOT
Veripunaisina ne hehkui, unieni unikot
loistivat purppuranpunaa , suvea juhli
taigalla karulla.
Niitä sanottiin kukiksi kuoleman
ken niitä näki unessaan
oli itsensä, surunsa vanki.
Oli kauneus yksinkertainen
punahehku, väri veren, muoto.
Sen luonut oli äiti luonto.
Taiga leimusi, taivas sininen
pilvet valkeat purppuran toisti.
Tuli sielusta niiden kuvastui
taiga liekehti, hehkui liekit.
Minä ne näin, ne kuiskasi
varo, pois täältä ennä
vaarasta sinä, lintu pieni
pois, pois kiirellä lennä.
Minä lensin pilviin, korkeuksiin
en alas katsonut.
Tiesin siellä hehkui
kuoleman unikot
veripunaiset.
Juuli-14
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yOoK.jpg)
PAKENIJA UNEN
On unieni maailma, maailma värien.
Sinne suruja, ahdistusta pakenen.
Ei kysele, ei se moiti
ei mitään tahdo tietää elostani.
Se kulkee kuun kajossa
sen hopeisessa sillassa
sylissä öisen,
tumman taivaan
avaruuden rannattoman.
Hiljainen, äänetön on se maailma.
Rauhan satama.
Värit mustat ahdistuksen maassa mataa
surun tummat sävelet niitä saattaa
ajaa pelko takaa.
Jos saa vallan ilo
liekehtii maalma.
Säkenöi riemua kirkas avaruus.
Aukeaa usko uus.
Ei kestä se
jo päivä kajastaa.
On mentävä
ei katso aamu yön tanssia.
Juuli-14
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yOrm.jpg)
IHANA KESÄ
Se on alkanut.
Ihana kesä. On alkanut jo muutamana kymmenenä vuotena mutta nyt päätettiin perheen kesken että tämä kesä eletään täysillä. Kun muut kesät ovat jotenkin vain luikahtaneet ohitse. Syksy tuli ihan puun takaa. Mutta nyt, nyt nautitaan.
Tavalliset toimet, mitä nyt pientä kevääseen kuuluu, suursiivoukset, pation raappimiset, tuoksuvatelmaryteikön poistaminen sieltä kun alkoi olla vain Tarzania ja Janea vailla. Isä olisi Tarzaniksi suostunutkin, lapset Skitoiksi mutta äitikkä ei Janeksi itseään mieltänyt. Ei suostunut puissa roikkumaan. Oli naapurikin niin lähellä.. Se haave siis haudattiin
kiukkuisten vastalauseiden kera.
Jo vapusta halusi mukulakunta päälleen kesävaatteet vaikka oli kylmä kuin venäläisen siellä. Oli pakko antaa vähän äitikän periksi. Katui kovasti kun kolmea flunssaista mukulaa yhtàikaa sänkyyn hoiteli. Vaan terveitähän niistä tuli. Ja taas kesäkuteet. Onneksi ilma vähän lämpesi.
Sen jälkeen alkoi etsintäpartion tehtävät. Siis mukuloiden vastaperustettu etsntäpartio. Tehtäväkuvaan kuului etsíä vintiltä, komeroista, kaikista mahdollisista paikoista äitikän kesäcarderobi. Isällähä oli aina sama, puku tai shortsit ja teepaita. Äiti oli itsestään selvänä partion päällikkö.
Niin sitten tonki mukulaluma ei niin halullakaan kaikki kaapit, hyyskänkin, likapyykkikasan. Ja löytyihän niitä. Vaikka ei niistä ollut paljon iloa. Osa kutistunut talven aika niin ettei mennyt vetskari kiinni. No, jäi jotain ja niinkuin äitikkä isälle valitteli jotta enhän minä tarvikkaan, enhän minä koskan minnekään pääse...vai...vai...
Oli tehtävä se suursiivo.
Ikkunat, lattiat, kaapit. Sen tiimoilta käytiin monta mielenkiintoista ottelua. Kuka pesee ikkunat, kuka tamppaa matot jnejne loputtomiin. Lopulta huomasi äitikkä jotta kaikki oli jäänyt omalle osalle. Miten se se nyt näin. No, oli läksyt, oli matsit, oli kaverit, oli kaikki muut harkat ja taas jnejne...
Ei auttanut. Oli pantava essu eteen ja kumihanskat käsiin ja menoksi. Meni viikko muuta puhdasta tuli.
Ätikkä näytti vanhalta suolamuikulta.
Hoideltiiin kunnialla mukuloiden kevätjuhlat. Laulettin kun laulettiinkin suvivirsi. Sen aikana tosin pienimmäinen säntäsi lavalta kesken esityksen äitikän syliin. Pissit housusissa. Oli alkanut pelottamaan ihan kamalasti. Tärvääntyi siinä äitikänkin uusi kevätmekko.
Mutta sattuhan sitä. Pienintä tosin hävetti ankarasti, mutta niin hävetti äitikkääkin toisten äitiköiden silmäykset.
Äitikällä on uusi pyörä.
Ja tänä kesänä aikoo aivan satavarmasti myös pyöräillä sillä. Kukkakedoilla, merenranalla. Jopa kuutamolla. Kuunnella lintusten aarioita ja ihailla kesää. Haistella kesätuulta.
Sen äitikkä tekee.
Sitä ei estä mikään.
Paitsi ehkä perhe. Tai ainakin yrittää. Mutta yrittämiseksi se jää.
Äitikkä pyöräilee.
matleena
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yO6E.jpg)
ANNA`S RUM
Anna`s rum sitä sanottiin
mummolan yläkerran vanha huone
vanhat tuolit.
Kuiskailtiin, siellä kummitteli.
Minä en sitä uskonut.
Mikä eli ei voinut kummitella.
Minä tiesin että huone hengitti
tuolit muistoja kuiskaili.
Olin ripustanut uudet verhot
sinistä silkkiä.
Halusin tuolien viihtyvän
tapettien kertovan tarinaa
mummosta ja vaarista.
Ne kertoivat.
Minä en väsynyt kuuntelemaan
Uudet verhotkin kuunteli.
Hiljaisina iltoina.
matleena -14
.
-
Mitä kieltä on "Anna's rum"?
Tämän kuvan huone on Belgiassa.
Mitä sinun suomen kielen dosenttisi tykkää näistä runoelmistasi?
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yO7L.jpg)
KENGÄT
Kesäniityllä astelin
keskellä apilankukkien, seassa sinisten lupiinien.
Varoen kuljin etten maahan polkisi.
Laidalla niityn huomasin vanhan, maatuneen kellarin.
Oli paikalla seissyt talo.
Ei saatossa ajan kestänyt.
Pois oli lahonnut.
Varjo hämärä kulki mielessäni
Lähemmäs astelin
Näin kiviseinän lohkareet sortuneet
turvekaton ruohottuneen jossa matara kukki.
Sisään varoen ryömin, oli sortunut ovi.
Oli hämärä, kostea kellari
hyllyt irtoilleet, homeiseen lattiaan pudonneet
koloissaan seitit lukin.
Seinustalla näin pienen nukkuvan kenkäparin
mietin kenelle lie oli aikanaan kuuluneet.
Ne minut huomasi.
Silmiään raotteli
ne ei enää ääntä saaneet, ne minulle kuiskaili.
" Me muistamme pienen tyttösen
joka niityllä kulki riemuiten.
Soitti sinikellot, lintuset liversi.
Perhot lennähti pienelle kädelle, tyttönen hymysi.
Päättyi sota.
Pula-aikana meidät hankittiin pienelle tytölle
salakaupasta tiskin alta.
Olimme liian suuret, varaa ei ollut valita.
Pieni jalka lipsahteli.
Hyvin kuitenkin hypättiin hypinnarua
kesäisellä nurmella.
Ruutua kinkattin, potkittiin kiveä.
päivänkakkarat, pikkuiset lintuset ystävinä.
Varttui tuo pikkuinen tyttö
kävimme ahtaiksi
meidät kellarin hyllyllle siirrettiin
sinne unohdettiin.
Me tyttöstä kaipasimme
ei palannut, ei meitä muistanut.
Päättyi kesä.
Minä palasin kaupunkiin.
Kengät olin mukaani ottanut
Kunnniapaikalle kamariin
ne piirongin päälle asettelin
Siinä ne muistojaan hymyili.
Hymyilin minäkin.
Minä olin muistanut
minä olin tuo tyttönen.
Juuli-14
.
-
Lainaus Golden Age -portaalin etusivulta kuvien liittämisestä http://www.goldenage.fi/goldenage_kansio/keskustelu/index.html (http://www.goldenage.fi/goldenage_kansio/keskustelu/index.html)
Kuvien liittäminen
Keskusteluun liitetyt kuvat eivät saa sisältää hyvien tapojen tai lainvastaista aineistoa. Kuvien lähettäjän on omistettava kuvien tekijänoikeudet, tai lähettäjällä tulee olla tekijänoikeuksien omistajan lupa käyttää kuvaa. Jos kuvia otetaan verkosta, on ilmoitettava jutun yhteydessä lähde, josta kuva on kopioitu.
Kuvan on liityttävä tekstin aiheeseen ja omien kuvien käyttäminen on hyvinkin suotavaa. Kuvan resoluutioksi on asetettava 72 kuvapistettä/tuuma Tarkistakaa, ettei yhdessä viestissä olevien kuvien yhteinen muistitila ylitä 100 kilotavua. Yhden kuvan koko voi olla enintään 500 x 350 tai 350 x 500. Suosittelen lisättäväksi kuvia sivun alareunassa olevan "lisää liite ja muut asennukset" -toiminnon kautta.
-
.
Katsos vaan,, vanha tuttu riesa Sniperhän se siinä taas mielipuuhissaan.
.
matleena
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yjar.jpg)
KESÄ JA KUKKA
Ne ilmestyi takaa leikkimökin
pikkuinen käsi ja keltainen kukka
oli piilossa siellä
naurava suu ja takkuinen tukka.
Piilosta sieltä vain rapina kuului
siellä hiirulainenko hihitteli.
Pikkuisen näkyi punainen poski.
Ei hiirulla poskea punaista
harmaat sillä viiksikarvat
ei se ollut hiiru.
Kukahan se takana piileksi
oli ihan mahdoton arvata.
Kunnes kuului kuiskaus
hihityksen seasta :
" Tää on sulle tää kukka
sen kukkapenkistä äidin
minä salaa lainasin.
Ei äiti tiedä.
Vaikka tietäisikin
ei olisi ollenkaan äkäinen
kun kukan sulle antaisin."
Minä kiitin ja niiasin
salaperäistä antajaa.
Varmaan pikkuinen keiju.
matleena-14
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yjO7.jpg)
BLUE STATION
Sininen asema.
Sininen kylmyys.
Siniset, liikkumattomat vaunut.
Ei lastaajia, ei veturimiehiä, ei konduktöörejä
ei matkustajia.
Vain kylmä valo
sininen.
Tyhjyys hengitti.
Matkustajat, aavistuksen, pelon pelurit
sullottu kontteihin.
Ikkunattomiin.
Sallittu ei katsoa maata hävitettyä.
Tuhottua maailmaa.
Jos olisivat nähneet eivät elää tahtoisi.
Ne viimeiset ihmiset.
Ei enää ollut katsottavaa
vain tyhjä, musta maailma.
En tahdo nähdä asemaa.
En koskaan.
Minä, -pelon peluri.
matleena-14
.
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yjIU.jpg)
VANHAT HERRAT
Ne oli kaksi varista, herrat Piipponen ja Suikki
vanhaa kulman kundia.
vähän allapäin oli herra varikset.
Ei luontunut nyt oikein mikään
oli ilmakin pilvinen
Ei merelle viitsinyt lähteä
siipiä kastella.
Ei hotsittanut muutenkaan taivaalla lennellä.
Ei kiinnostanut edes sulkapukua huollella.
Herra Piipponen siitä ehdottamaan:
" Jospa räpyteltäisiin
essonbaariin ryypille
vähän piristyttäisiin
mitäs tykkäisit.
Saatais vähän iloa vois tyttöjä katsella.
kuultais tuoreet juorut, kuka minnekin siipeillyt
kuka lusikan nurkkaa heittänyt, kuka munia hautonut.
Kuka lähtee euparlamentiiin meille valehtelemaan."
Herra Suikki vallan riehaantui :
" Juu. Heti lähdetään räpyttämään kohti essopaaria
minä juhlasantaalit vaihdan vaan
jos satun tyttöjä kohtaamaan.
En kehtaa varsikengissä mennä. "
Niin matkaan lähdettiin.
Paarille viimein saavuttiin.
Meni Suikilta lasku vähän pitkäksi paarin ikkunan törmäsi.
Sulkia vähän lenteli, no kasvaa ne uudestaan.
Heti ryypit tilattiin ja opperavoileipä.
Ympärille katseltiin vaivihkaa todettiin
oli essoparlametti joka-amuinen jo kokoontunut.
Nyt mietti varikset, uskaltaiso he jäseniksi pyrkiä
vai ulosko naurettaisiin.
Päätettiin kahteen varikseen yrittää
kohti parlamenttiipöytää lähdettiin taivaltamaan.
Silloin parlamentti pöydän päästä puheenjohtaja hihkaisi :
" Tulkaas pian, kiirehtikää, teitä on jo kaivattu.
Kuinka sujui lento sieltä Helsingistä asti.
Oliko tuulista."
Alkoi kokous essoparlamentin varikset asiantuntijoina.
Ne kovasti ottivat kantaa kastikaiskysymykseen.
Kastikaiset olivat anoneet itsehallintoa.
Ei tahtoneet olla enää variksien alamaisia.
Ei edes kimpassa.
Paljon tuli päätöksiä. Ihmellisiä ja uusia.
Niistä ollut aavitustakaan varisherroilla.
Suikki siinä lopussa muita herroja kiitteli.
"Oli antoisa kokous, kai neuvoja noudatatte.
Me lähdemme räpistämään nyt kotikatolle."
Saapuivat he kotikatolle.
Herra Suikki pitkin nokkaansa tuumaili:
"Olipa matka mukava
lähdettin ennenkuin liityttiiin
siihen uutuuteen, vasepookkiin
Eikä jouduttu opamalle antamaan neuvoja. "
matleena-14
.
-
.
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yjHi.jpg)
KESÄ-ILTA
Kuljin kultaista auringon siltaa
kesäiltana hämyisenä.
Laski aurinko taa metsän hiljaa
kastehelmet niityllä kimalsi
Hehkun purppurapilvien toisti.
Niityllä hymyili kukat apilan
astelin varpain paljain.
Niitty pehmeä askeleen alla
tuntui kuin samettia ois.
Oli vaiennut luonto
hämärä sininen niitylle laskeutui.
Metsä humisi soittoaan
silmät apilain sulkeutui.
Kiuru yölle viritti librettonsa
kesätuuli poskea hyväli.
Kuljin kultaista auringon siltaa.
Varpain paljain.
Kesä.
matleena -14
.
-
.
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yjik.jpg)
MUSTA MUSIIKKI
Ei niistä kukaan ollut kuullut.
Mustista miehistä.
Mustista soittajista
savuisen kapakan takahuoneessa
slummin viidakossa.
Ei lehdissä mainittu ei ylistäneet kriitikot
ei kukaan tiennyt osoitetta.
Ei soittajaa takaseinästä erottanut.
Ei tiennyt soiko seinä.
vai oliko soittaja näkymätön.
Musiiikki sai kaikki uskomaan
ei ollut murhetta.
Oli vain ilo, riemu, rakkaus
soitto täynnä elämää.
Soittaja soitti, toinen maailma
soitossaan soi.
Se oli maailma taivaan
se jatkui loputtomiin.
Värisi yössä musta väri.
Oliko olossa musta väri.
Valkoinenko vain.
matleena -14
.
-
.
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yjfU.jpg)
MYYMÄLÄVARAS
Mikäs kundi sä oikee oot
kun tänne tulet kuokkimaan
paras kun lähdet räpyttelemään.
On siinä missä raaputtelet
mulla onkilierofarmi.
Siihen et jää tonkimaan
ota hyvän sään aika siivet yllesi.
Oon sen suurella huolella hoitanut
ihan nettimyyntiin asti.
sulla ei oo rahaa ostella.
Onkilieroihin patentti haettu mulla.
Minkäänlaista lupaa siihe ei o sulla.
Minä myyn niitä netissä ja tukussa.
Etkö sä muka nähnyt kylttiä
luki siinä Leksan Lieromarketti.
Yksityisalue, pääsy kielletty.
Lähde heti räpyttämään
kohti muita maita, mantuja.
Etkö sä pentele mitään kuule
pois varpaat mullasta.
Minä otan kohta siipeä pidenpää
kutsun naakkamiiliisit
putkaan joudut, rikesakon hankit.
Lähtee rouva vetämään
lapset itkee nälkää
milläs elelet.
Nyt tulen minä ja lähet sinä
se on varma se.
Räpistimet pykälään
kiireellä yläilmoihin
muihin maisemiin.
No, lähtihän se räpyttämään kohti kotikattoa.
Ja minä saan rauhassa kastella lieroni.
matleena -14
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yjDf.jpg)
VERRARI
Minä aamulla heräsin,, ikkunasta katsahdin
meinasin puuroon tukehtua maitolasi kaatua
En tahtonut silmiä uskoa
mutta siellä se oli pihassa
Minun ikioma Verrari.
Jippiijippii......
Ulos minä säntäsin unohtui päällyshousutkin
Mirkkukissa jäi jalkoihin uunipankolle pakeni.
Siinä se oli, siinä se oli minun kilpa-autoni
jolla minä Monacossa ekoja palkintoja ajaisin.
Pellit kiilteli punaiset, oli pyörätkin kumiset.
Ei minua mikään pidellyt, rattiin siitä istahdin
kaasua painoin, kolmonen silmään
puut ne ohitse vilahteli.
Äiskä se portaalla kauhisteli perääni huuteli
jarruta jarruta hyvä lapsi siellä vastassa ojakin.
Ykskaks minä kiepsahdin pellolle ojanpohjalle
vähän aika tärisin likomärkänä ylös kömmin.
Sammakonpoikia syljeskelin.
Äiitikkä paikalle viuhtaisi tarttui niskavillohin
tähdet vain silmissä vilisti.
Lupasin on viimeinen kerta kun hurjastelisin.
Antoihan äitikkä anteeksi kun
nyt on syntymäpäiväni.
matleena -14
.
-
.
.
(https://c2.staticflickr.com/4/3774/14235898766_f4af7e9df0.jpg)
JUSSIJÄNIS
Jestas sentään ramasee kun tarpeeksi pompottelee
viime yö meni pipariksi kun porkkanapenkissä vierailin.
Täytyy oikein kertoilla mitä kaikkea sattuikaan
vaikka oli vierailu perin lyhytaikainen.
Kaunis oli ilta kesän ei pois ollut aurinko hiippaillut
hiippailla päätin minä Amandan porkkanapenkkihin.
Sillä seudun porkkanat parhaat, keltaiset, makeat
niitä sopi pistellä vaikka molempiin poskihin.
Niinhän minä luulin.
Kaikki hyvin sujui, ei ollut koiraa eikä kissaa vahdissa pihassa.
En minä onneton lukuun ottanut ollenkaan Amandan sulhasta.
Enkä sulhasen haulikkoa.
Olin hyvässä vauhdissa porkkanoita napsimassa
kun se ryökäle ilmestyi
haulikko kourassa.
Vielä se mokoma noitui, manaili ja mesosi:
" Ala vetää rusakko sieltä Mantan porkkanamaalta.
Torahampaas irti justiinsa
tai kohta tulee latinki sulta perskarvat kärähti
niinkuin oisi salama iskenyt takamuksiisi."
Se lähti kohti tulemaan hirmuisella vauhdilla
eihän siinä auttanut kun pakoon pötkiä.
Porkkana kainalossa pakenin porkkanamaasta
henki kurkussa.
Tässä istun heinikössä, itsekseni manailen
pitipä olla huono tuuri
kun sattui paikalle sulhanen.
Ensi kerralla tarkasti katson kaikki nurkatkin
ettei väijy sulhaset.
Saan porkkanat rauhassa nakertaa
ei perskarvoihin ammuta.
Ei sitä kehtaisi loikkia
ilman takamuskarvoja.
matleena -14
.
-
Sinulla riittää ihania kuvia ja eikä sinulla ole sanoistakaan puutetta.Kiitokset molemmoista!
-
.
.
(https://c1.staticflickr.com/3/2912/14359908422_6b20960ef2_z.jpg)
NEITI KESÄ
Samettimekko, utusiivet.
Hoikka varsi, ampiaisvyötärö
Sorjat sääret, gasellisilmät.
Värit niin kauniit
muodinmukaiset
valkoinen ja sininen.
Vihreäkin vilahteli villapuserossa.
Se oli neiti Kesä.
Neiti Kesä suvannossa asusteli huvilaansa.
Lumpeenlehdellä, ulpukkalähiössä.
Yön nukkui lumpeenkukassa ihan keskellä.
Kesäyön sinisen.
Aamuisin aamuiunnille suvantoon pulahteli.
Rannan minttukukan teetä nautiskeli.
Siivet kuivasi, hiukset tuuletteli.
Mekon samettisen oioskeli.
siivet utuiset se suori.
Ei saanut jäädä rypyn ryppyä
ei laskoksen laskosta.
Hiukset harjasi
kauriinsilmät suvannossa huuhteli.
Neiti Kesä oli valmis lentohon.
Herra Sääski pidä varasi
Neiti Kesä on peto sinulle.
matleena -14
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yjqs.jpg)
ROMANSSI
Minä rakastuin kärpäseen
ihan tavalliseen duunariin.
Isän puolelta kuitenkin
oli aatelinen
sukua ampiaisten.
Se minua palvoi ja paijasi
kovasti rakasti.
Se minulle kertoi kärpästarinoita
kuinka se päivisin kävi duunissa
kärpäsienirakennuksilla.
Oli tuottaisat urakat
minulle varjon osti
pahimmalle paahteelle.
Se oli vihreä rapaperivarjo.
Minä mettä sille lahjoitin
kovin oli se kiitollinen.
Se siivosi kuihtuneet lehteni
jäteasemalle niityn ne raahasi.
Meillä synkkasi hyvn oli elämä tanssia ruusulla
kunnes ilmestyi tuo vieras, tumma kärpäsneito
se vietteli kärpäseni.
Minä surin ja itkin, melkein kokonaan kuihduin
kun huomasin toisen kärpäsen.
Toisen kanssa nyt elelen
on elo taas onnellinen.
Syksyllä niityn koloseen kahden käymme talviunille
joskus talven mittaan mietimme
mitähän tuo kevät tullessaan.
Minä toivoisin pysyisi loitolla tummat kärpäsneitoset.
matleena-14
.
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yjKG.jpg)
ASIAKAS
Olin kauan sitä kaunokkia katsellut, kukka ihana.
Olin ympärillä pörräillyt miettinyt ehkä mettä olisi.
Sillä hyvin kuusi nälkäistä mehkulasta ruokkisi.
Oli puute suuri, nälkä lapsilla, ei lue hätä lakia.
Minä uskaltauduin istahtamaan
heti alkoi kaunokki haastelemaan
kielellä kaunokkien :
" Pitkään olen seurannut touhujas mehiläinen.
Jos mettä sä halajat on loppu jakelu ilmainen
minä perustin Mervin Mesimarketin.
Meden saanti riippuu lompakosta
euron määrästä, sen paksuudesta
ei ole nappikauppaa tämä. "
Mikä eteen nyt ei mulla euroja
mistäs niitä oisi tullut mehkulle.
Minä voihkimaan ja anelemaan :
"Oi kaunis kaunokki kiltti.
Minulla kun on useampi piltti
mistä minä niille einestä saan
jos et suostu velaksi antamaan. "
Taisi kyynelkin poskelle herahtaa.
Kaunokki mietti, mua päästä koipiin silmäili
" Sinä maksakin syksyllä varmasti
tai vallesmannin laitan perääsi
Olkoon nyt tämän kerran . "
Minä kiitin ja pokkasin kehuin maasta taivaisiin.
Takuulla maksaa lupasin.
En sentään ala myyymälävarkaaksi.
Ei vallesmannia.
mitä sanoisi siitä sukukin.
Kun oikein syvään siinä kumartelin
iskin kärsäni johonkin salapiikkeihin
Se kirveli kamalasti.
Tuli porukin oikeasti.
Kärsä mustui, turposi vaan sai metensä lapseni.
Viis yhdestä kärsästä, ei mitään väliä.
Kun menen mesimarkettiin tiedän varoa piikkejä
ei toista kertaa kärsää sinistä.
matleena -14
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yByQ.jpg)
KAKSI ODOTTAJAA
Rinnakkain betonille, katutasolle ne oli jätetty
odottivat kulkijaa.
Kaksi saapasta
vasen ja oikea.
Ei ilman toista ne toimeen tulleet
ei ilman kulkijaa.
Ne olivat kulkeneet miljooniamiljoonia askeleita
aina ohjattuina. Aina käskyläisinä.
Nähneet tuhannet nousut auringon, iltaruskon
metsät vihreät, vuoret lumiset, aavan preerian
koko maailman.
Niillä ei ollut koskaan omaa tahtoa
eikä ne sitä osanneet kaivata..
Mutta kulkijaa ne kaipasivat
maan vaeltajaa
taivaanrannan maalaajaa.
rannatonta kiertolaista.
Mustalaista kulkevaista
elon matkaajaa.
Mihin oli kulkevainen vaeltanut
saappaat odotti.
Odottaessaan ne varsiaan ihaili.
Ihminen saapasta usein muistutti.
matleena-14
.
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yBAi.jpg)
KUKKA KYYNELTEN
Kukka olen verenpisaran
kutsuttiin kyynel Marian
Olen nuppu kukan vasta
estää aika vielä aukeamasta.
Olen ollut täällä ennenkin
aikaa kulunut vuosituhannet.
En aikaa sitä enää muista.
Muistan, kuivui kyynelvirta,
unohdettiin.
On tahto Isän
aina uudelleen mä palaisin
syntyy keväisin uusi elämä
saavun elonvirran mukana.
Kukkaan taas avaudun
loistavaan, veripunaiseen
kyyneleet kaikki vuodatan
virtaan ajan, unohdukseen
taakse tuhansien vuosien.
Tahtoansa vastaan en taistele
kyyneleet on - ilo.
Tuskan poistavat
lohdutuksen suo muistavalle.
Verenpisara
kukka kyynelten.
matleena -14
.
-
.
(http://img89.imageshack.us/img89/5013/tb5g.jpg)
ME
Rakkaani.
Muistathan.
Huokaava tuuli, lempeä elon aamutuuli kuljetti sinisellä merellä kohti kevätaamun vihreää saarta.
Minä rakastuin Sinuun silloin.
Rakkaani.
Tiedäthän.
Huokaavat tuuli, lempeä elon iltatuuli kuljettaa illan purppurapilviin kohti taivaan untuvasaarta.
Minä rakastan Sinua.
Käsi kädessä ikuisuuksiin.
Sinä ja minä.
matleena -13
.
-
.
Se nyt se suuri juhla. Keskikesän juhla. Tapoja on viettää mitä monimuotoisempia. Moni juudas matkustaa ulkomaille , aurinkorannoille. On kuulemma aina aurinkoa. Paitsi yöllä. Sen kuulemma korvaa komea kuutamo.
(http://kuvapilvi.fi/k/yBuw.jpg) Tästä me Hukkasen kanssa haaveiltiin Keskikesän yötön yö, aurinkoa ihailemaan. Me kaksi ja nokipannu. Ihana, kuulas keskikesän yö. Maahiset tanssiaan esittivät , peikot soittivat luuttua. Vain meille. Metsä huokaili, kaislat kuiskasivat. Vain meille. Meri tyyni. Vain meille.
Kesä, juhannus tuntui iholla. Vain meidän. Niinhän sitä kuviteltiin.
(http://kuvapilvi.fi/k/yBu4.jpg) Tähän me Hukkasen kanssa päädyttiin. Tuijottämään kokkoa kahdensadan muun tuijottajan kanssa . Vesisateeseen. Ei meinannut syttyä, kokko. Eikä sitten syttynytkään, kaatosateessa. Kunhan kärysi ja savutti. Nokesi pyhäpalttoot. Kylmä oli ettei pystynyt kunnolla laulamaan sitä hämäläislaulua " On mulle Suomi suloisin..." Eikä huvittanut kun ei tässä ollut mitään suloista. Ainoa laulanta oli hyttysten ininä. Lukemattomien. Iholla ei tuntunut kuin kylmä sade. Sekä em. mainitut hyttyset. Keskiyön auringosta ei tietoakaan.
Päätetiin lähteä kotiin lämmittelemään. Iltakahville.
Juhannus oli juhlittu.
.
-
.
.
(https://c2.staticflickr.com/6/5512/14264588698_e5ec5f6776.jpg)
VÄRIT
Ne olivat värit suurkaupungin öisen kadun
Hampurin, Lontoon, Pariisin
ei sillä merkitystä.
Kaikissa ne melkein samanlaisina kiitävät
yön hiljaisuudessa
nukuvassa kaupungissa.
Ne heijastui öiseen makuuhuoneeseen
ne yön valvojaa puhutteli.
Kehoittivat itseään katsomaan
silmin väsynein, kipein luomin.
Yön valvoja katseli, ne seinälle heijastui
vaihtuivat punaisesta vihreään.
Ajatteliko silloin, toivoi niiden sammuvan
ennen aamunkoittoa.
Eivät ne koskaan sammuneet
valvoi öinen valvoja.
Väsynein silmin.
matleena-14
.
-
.
.
.
(https://c2.staticflickr.com/4/3886/14296553769_2a59c26ee6.jpg)
UJO NIITTY
Kesän ujoa niittyä katselin
jälki Luojan herkimmän siveltimen.
Toisti värit taivaan sinipilvien
iltaruskon puppuran.
Meren smaragdivihreän.
Siellä kiuru kiitosta luojan soi
siellä leikki kauneimmat perhoset.
Siellä siili ruoholla vaelsi
pesäkoloon matkasi.
Pesi siellä lukemattomat lintuset
pojat suuriksi kasvatti.
Oli turva se tarhakäärmeen.
Kukat niityn
hienointa pitsiä isoäidin.
Siellä unelmat vaelsi.
matleena-14
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yB9Z.jpg)
KUUTIO
Aukiolle pikkukaupungin se oli ilmestynyt
yön pimeydessä kun ei ollut näkijää.
Aamussa se punaisena loisti
missä oli tekijä.
Se oli mieltä vailla
järjetön reikäkuutio.
Ei sillä ollut sanottavaa
ei mitään annettavaa
ihmiskunnalle.
Kyselivät näkijät
miksi se siinä oli.
Ei kukaan tiennyt.
Se vain oli.
Reikiäkin vain yksi.
Se oli tyhmyys ja viisaus.
Se oli viisaus, seisoi kulmansa varassa
Se oli tyhmyys kun se piti esitellä
ymmärtämättömille.
Tarvitsi ihminen jalkaa kaksi seisomiseen.
Se tarvitsi vain yhden.
Annettiin nimeksi
Viisas Kuutio.
matleena-14
.
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yBrE.jpg)
TIKITIKI
Se ilmestyi uneen
mustaan uneen
tummaan yöhön
se outo
se ilmestyi triljoonien menneiden
menneisyyksien takaa.
hammasrattaat avaruudessa.
Ikuisuuden alussa
äärettömyydessä.
En minä ymmärtänyt.
Ei ollut ketään jolta kysyä
ei ketään
vain minä ja hammasrattaat
menetettyjen aikojen alussa.
Ei ollut kelloa ei polkupyörää.
Alkuaikojen hämärässä.
Oli loputon aika.
Joka tikitti.
Ymmärsin
se oli alku
elämän ulkopuolella
sen olisi täytynyt olla
sisällä tulevaisuudessa.
Oli alkanut elämä
ottanut virhemuodon
sen täytyi paeta
takaisin aikaan tulevaan.
Muuttua, sillä se oli
elämä itse.
matleena-14
,
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yBEm.jpg)
VIRTA
Se rauhaa näytteli
sen usvat harhasi.
Ne leijuvat yllä veden
ne näkijän eksytti.
Uskoi näkijä näkyyn seesteiseen
sumusillat näyt tyynet avasi
Soi mieleen kauniin soinnun
veden virtaavan kuunteli.
Usva leijui, leikki se härnäsi
pois ikävän karkoitti.
Ei kuullut laulua tummaa
uskoi sielunsa levänneen.
Se oli veden helvetti
se syvyyksiin räjähti
hetken huumasi, juovutti mielen
pois haamut karkoitti menneen.
Vaahto valkea hurmasi.
Se luokseen näkijää houkutti
veden uumeniin salaisiin
usva sen hyväili, kuiskaili hiljaa:
" Tule luokseni täällä on rauhasi
näet unta sinistä.
Unta ikuista. "
Se näkijää lohdutti.
Pois luotaan kääntyi näkijä
ei tohtinut lähestyä.
Jäi sydämensä veden syvyyksiin
eksyi kuohuihin mielensä.
matleena-14
.
-
.
.
(http://sakari2.files.wordpress.com/2010/03/ulpukka2.jpg?w=600)
VEDEN NEITI
Ulpukka, veden neiti, keltatukka,
aurinkoinen aaltojen
järven sinisen. Joen suvannon.
Aamuun heräilet
sinipilviin katselet
korentoinen lehdelläsi
päivää paistattelee.
Veden syli pehmeä
laineet keinuttaa
tuuli kesän hyväilee
kaislat kuiskailee.
Hyvä olla on, ilo silmien
veden neiti, keltatukka
ulpukkainen
aurinkoinen aaltojen.
Lemmikki laineiden.
matleena -14
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yB50.jpg)
KULTAA POHJOLAN
Hallasuon impi, Tapion tyttö
korven prinsessa
kylmän ruhtinatar.
Kuuluu huhuilu huuhkaimen
fanfaarit metsojen
soi huilu kurkien
soidin suokukkojen.
Porotokka vaeltaa
kettu loukostansa tarkkailee.
Kurjet tanssivat.
Lukki hetteen reunaan kutoo verkkonsa.
Ikihongat naavaiset meitä verjelee
hallaöiltä rahkasammal meidät peittelee.
Ei meille loista neiti Kesä
Marjaimme kullan saaneet lahjaksi
kuutamoista, tähdistä, öistä tummista.
Kun saapuu syksy
me hehkun auringon
luomme korpisuolle.
Kultaa Pohjolan
marja metsän hovien.
matleena-14
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/y8ae.gif)
MISSIT KESÄNIITYN
Siniplivi utuinen taivahalla purjehti
aurinkoinen takaa sen maahan kurkisteli
hymyili
kirkkaimmat säteensä
niitylle kesän lähetti.
Mehiläiset, kimalaiset, korennot pörräsi
muurahaiset uutta kekoa ahkerasti rakensi.
Linnut säveltäneet uudet kesälibretot
niitä koko päivän esitti.
Kauniit oli kukat kesäniityn
toisiaan ne hieman kadehti.
Saipa ajatuksen neiti Laventeli :
" Me järjetämme missikisat
valitaan Miss Kesäniitty
siten tiedetään kuka meistä kaunehin."
Kukat vallan innostuivat, niin tehtäisiin
eipä tarvi kyttäillä kuinka monta nuppua
avaa neiti Orvokki.
Tuomariksi pyydettiin ikäneito Lupiini
hieman kuihtunut, ehkä vähän seniili.
Neiti Lupiini asui kivellä korkealla
josta oli hyvä arvostella.
Alkoi kilpailu. Pikkuneiti Sinikello heti kimitti.
"Eihän mua kukaan näe kun olen matala.
Tahdon paikan paremman. Jotta nähtäisiin.
Neiti nostettiin kannon päälle istumaan
Nyt näkyisi.
Alkoi ikäneiti Lupiini arvioida kilpasiskoja.
Silmälasit siniset nenällensä nosti
ilme tärkeä tuli naamalle.
Kukkaneidit vapisi, niin jännitti.
" Neiti Matara on liian matala
kissankello liian pieni.Samoin metsähti
On tämä vaikeaa, kaikki kauniita "
Vihdoin julisti tuomari, ikäneito Lupiini
niittykukan kauneimman.
Suureen ääneen ilmotti :
" Se on neiti Päivänkakkara."
Sinkello kimpaantui oli tunnin istunut
kovalla kannonnokalla.
Takapuoli ihan puutunut.
Neiti Mansikka itkuun pillahti.
Muut surkeina katselivat toisiaan
me ei sitten kelvattu kesäniityn missiksi.
Tuomio on väärä voisikohan valittaa
armoa ei antanut ikäneito Lupiini.
Mutta ensi kesänä oisi uusi kilpailu
sitä neiti Päivänkakkara ei takuulla voittaisi.
Siitä niityn kukkaset taatusti huolehtisi.
matleena-14
..
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/y8yv.gif)
MAFIAVARIKSET
Oli Pispalanharjulle räpistellyt varismafia uninen
yönsä oli viettänyt naavakuusen oksilla keikkuen
synkässä metsässä, korvessa piilossa kateilta,
suuhunsa nappasi jokaisen joka uskalsi ryppyillä.
Oli capo Villehartti, Yrjänä, nuorimmainen Santeri
Oli pikatienvarteen suunnistettu vahtipaikalle.
Oli kelopuuhun istahtaneet aamuparlamenttiin.
Nyt mietittiin mitä tehtäisiin kun päivä valkenee.
Silllä aikaa kaikki tarkasti pantihin merkille.
Villehartti tupakkikurkullaan ensiksi köhimään :
" Essonpaariin ei ainakaan siellä viimeksi kävi nolosti
Leijonien kokouksessa
jouduttiin puhe pitämään. Ei asiasta tiedetty mitään. "
Taas pantiin nokat yhteen asia syvältä pohdittiin
kun Yrjänä äkisti kuulutti :
On Toropaisen Natalian mansikat kuulemma kypsiä
nehän me tiedämme entuudestaan on taatusti hyviä.
Mitäs jos sinne räpytellään ihan joukolla aamupalalle."
Kannatti sitä tietenkin ihan jokainen,
oli Natalian mansikat maakunnankuuluja.
Käyntiin räpyttimet, lentoon joukkko räpisti
nelosvaihteella hurjalla matkaa jatkettiin.
Vaikkei harmia, ei kiirettä varismafialla.
Jo pilkotti puiden takaa Natalian mansikkamaa
sitä kohti joukolla nokat suuntaamaan.
Alettin laskeutua kohti mansikkarivistöjä
kun huomattiin punaisia outoja kylttejä
pitkin ja poikin mansikkamaalla
ei koskaan oltu nähty moista.
Santeri joka vähän osasi lukea, alkoi kylttejä tavata .
- Pääsy kielletty. Miinoitettu. Käynti omalla vastuulla -.
Päästi Villeharti ruman sanan, Santeri varoitteli :
" Älä manaile Hartti. Rumaa se on. Äitikin kieltänyt."
Vielä enemmän suuttui Vllehartti.
Koko kulmakunnan herätti.
Ei auttanut, räpistimet lentoon, suunta yläilmoihin
perässä haukkuva koiralauma, kylän kulkurikatit.
Muutama isäntä haulikkoineen mafiaa seurasi
pikkuisen siinä Santerin perssulat kärvähti.
Kelopuun oksalle onnella koko lauttue räpisteli
pikatien varressa pohdittiin mikä pieleen meni.
Kiukkuinen Hartti manaili varmuudeksi
korkeimmalla oksalla :
" Ne tynamiitit pitää kieltää lailla
uhkailee ne reiluja rosvojoukkoja. "
Eipä siihen sanomista ollut kellään
varismafia vain nokkaansa nyökytteli.
Yöllä unessa naavakuusen oksalla
jokaisella nokassa punainen mansikka suli.
matleena -14
..
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/y8y3.jpg)
ASFALTTIORVOKKI
Oli siinä ihmettä kerrakseen
kukka asfalttiviidakon.
Yön aikana kukkaan puhjennut
orvokki pikkuinen.
Jos itse paikkansa valinnut
se olisi niitty kesäinen.
kukkamaa hellien käsien.
Vaan tänne iloksi ihmisten
lahjaksi
Suuri Tarhuri sijoittanut.
Oli nuppunsa avannut
kesäaamuun varhaiseen
väreissä loisti,
oli sininen, punainen, keltainen
huumasi tuoksu.
Vaan ei kulkijat katsoneet.
Oli kaikilila kiire, ei aikaa tervehtiä.
Ei aikaa sanoa, oletpa soma,
sinä pikkuinen orvokki.
Itki orvokki pikkuinen.
Se kaikkensa koitti, se väreili
sitä tuuli pehmeä keinutti
se hymyillä yritti
se keimaili
se kulkijoille niiaili
se orvokki pikkuinen.
Tuli tyttönen pieni, seisahti
luo orvokin yksinäisen.
Kysyi tyttönen saako poimia
sen orvokin pikkuisen.
" Minä äidille sut veisin
ikkunalle asettaisin.
Oisi siellä teitä kaksi
toistenne iloksi . "
Suostui orvokki ilomielin
poimi tyttönen orvokin.
Koko kesän ikkunalla
se hehkui ja riemuitsi.
Vain asfalttiorvokki
se orvokki pikkuinen.
matleena-14
.
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/y80j.jpg)
Y. VON UND ZU PIPA-PIIPPONEN
Variksenpoika ihan metropolista olen kotoisin
maaseudulle lähettivät maman sekä pappa oppihin.
Opissa on kuulemma variksenpoika tuulessa.
Kyllä täällä tuuleekin, ihan tarpeeksi
meinaa lähteä pyrstösulat matkoihinsa.
Aatelinen olen, nimeni on Piipponen, von und zu
sen huomaa kyllä punaisesta pipasta.
Etunimeni, en oikein kehtais sitä sanoa
kun on niin omituinen joku pystysuora nouseva.
No, sanotaan, se on Ylermi
Miksi lienee maman moisen antanut
papan sitä ainakaan ei ole keksinyt.
Vaan ei ole papanilla
asioihin mitään sanomista.
Tässä seison niityllä niinkuin toope tollukka
elantoni täällä pitää kuulemma itse hankkia.
Vaan eihän täällä ole kuin korkeintaan matoja
serkkuporukka niityn laidalla nauraa virnottaa:
" Eihän se tollo tiedä mitä tehdä madolla
jos nyt vahingossa nokkaan tarttuisi. "
Nyt siellä vilstää jokin musta, paksu, karvainen
ei kai tarkoitus että nautin olion aamupalaksi.
En ole tottunut kiemurtaviin matoihin
vehnämuroja on ollut aina lautasellani.
Millä minä tuon alas saan
takuulla jää kurkkuun kiemurtelemaan.
Hyvät hysssykät, maman apua. Tuo ei mene alas
ilman maitoa. Ainakaan ei raakana.
Se pitää pariloida mediumiksi.
Ihan tuntuu tämä ettei aikomusta ole parilointiin
raakana kai on nieltävä jos meinaa saada evästä.
Minä pidän kiinni nokasta
etten ainakaan haista lemua.
Silmät kiinni tiukasti, nokka ylös kohti taivasta
kurkkuuni se nakkaisen, tuosta vaan silpaisen
vauhdilla olion alas lotkaisen.
Tukehtua meinaan
niinkuin serkkupojat nauruunsa
kun ruokailuani pelloreunalta ne seurailee.
Mutta mitä ihmettä, ne alkaa taputtaa
kiljuu että metsä raikaa:
" Nyt sä olet varispoika täysin oppinut
onnea ja toukkia sata kiloa. "
Minä olen poika pollea
- huomenna saan minä tiploomin.
matleena -14
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/y8CG.jpg)
EKSYNYT
Minä leppäkerttu pikkuinen
eksyin tähän vihreään viidakkoon.
Joka puolella polkuja vihreitä
ei näy ulospääsyä.
Leenan kasvimaalla minä
kaikessa rauhassa tallustelin
kun tuli aromi hieno tuntosarviini.
Se kamalasti nenää kutitti
ihan aivastutti
minä ihan niiskutin.
Ei auttanut, selvää oli otettava
mikä oli tämä tuoksu kumma
lähdin kohti tuoksua suuntamaan
jouduin viidakossa seikkailemaan.
Nyt kuuluu jonkun askeleet
jospa pois pääsisin.
Oikein arvasin joku tillinvarren kiskaisi
minä lensin mukkelismakkelis
pois pääsin kuitenkin.
Mustelmilla oli joka paikka
ei sillä väliä.
Toista kertaa kuitenkaan
en kohti tuoksuja lähde vaeltamaan.
Juuli-14
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/y8oE.jpg)
SINIKUKKATUOLIT
Siihen ne olivat nukahtaneet.
Kivierämaan sinikukkatuolit.
Polttavaan paisteeseen kiviseinän viereen.
Laitakaupungilla.
Ei niissä kukkia ollut
mutta ne näkivät unelmaa sinistä kellokukista
valkoisista päivänkakkaroista kaukana täälltä
kaukana kaukaisella kukkaniityllä.
Siellä ne uneksivat olevansa .
Vieressä solisi puro.
Sirkuttivat peipot.
Mutta ei ne olleet.
Ne oli unohdettu porottavaan aurinkoon.
Nojaamaan siniseen pöytään
kun eivät voineet nojata toisiinsa.
Vieressään torkkuva kynnysmatto.
Niiden uni ei koskaan toteutuisi.
Kohta tulisi joku,
sanoisi :
Onpa kuuma tuoli.
Voiko tuolle edes istua.
Ei istuisi.
Ohi kulkisi.
Jatkuisi sinisten tuolien uni.
Toteutumaton.
matleena-14
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/y8dW.jpg)
NIITTY SININEN
Takana vanhan kaupungin sen laitakatujen
on luona roskalavojen
niitty sininen.
Se piilossa on ei sinne ihminen eksy.
Ei ole tietä
ei karttaan minkäänmoiseen ole merkitty.
Oikeastaan se ei ole niitty lain
se sanoo niityksi itseään vain
kun ei ole lintuset, sirkat kuulemassa.
Sillä ei ole ystäviä
se on vain pieni töyräs mäen
reunalla metsikön.
Mutta kaunis se on, tiedä ei itse
miten kauniin hohteen töyräs sai
kun se varjossa vanhojen kuusien
jälkeen kesäyön hämärän
kukkansa siniset avasi.
Silloin puhkesi lauluun lintuset
hymyili aurinko.
Solisi puro kiitoksen
niitylle siniselle.
Niitty, se niitty niiaili, kukoisti niin.
matleena-14
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/y8Zg.jpg)
VÄÄRISTYNYT
Niitylle aamukasteiselle oli ilmestynyt
viinipikari lasinen, sininen.
Mistä se oli tullut
sitä tietää en voinut
mua kutsui makea nektari.
Pikariin tartuin katsoin maisemaa lävitse
pikarin sinisen.
Se oli muuttunut täysin
metsä vihreä siniseen verhoutunut
vain sinistä niitty kukki.
Oli horisontti kupertunut
ei sinipilviä taivaan erottanut.
Maisema vääristynyt.
Minä siemaisin makean nektarin.
Pikariin tartuin katsoin maisemaa lävitse
pikarin sinisen.
Se oli muuttunut täysin
metsä vihreä siniseen verhoutunut.
Oli horisontti kupertunut
ei sinipilviä taivaan erottanut.
Maisema vääristynyt.
Ei miksikään muuttunut.
Vain kukkaset kadonneet.
matleena-14
.
-
.
.
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/y8cC.jpg)
MEREN KYYNELEET
Syntymäänsä katui meri. Itki rantojaan,
saariansa puuttomia, autioita vaikersi.
Vuokset mereen virtaavat
sai meren sylin kyynelhelmisen.
Lahdelmiaan tyhjiä meri valitti.
Kiviholvit mahtavat peitti rannat jyrkät.
Ei niitä laineet luoneet
ei merituulet tuoneet
oli nousseet lohkareet meren onkaloista ikivanhoista
Kuolleet kalat, , puut metsän, ruokokaislikko
Ei kalastaja verkkojaan mereen heittänyt
ei onkimies rantalaiturilta onkeaan mereen laskenut.
Ei sukeltaneet helmenkalastajat veteen jääkylmään
se surmannut hetkessä oisi pyytäjän,
Ei pesi merilinnut
päällä kivilohkareen
lokki, valkolintu joskus istahtaa
sekin kohtaloaan valittaa
yksinäistä
joka valkolinnun tänne opasti.
Iltarusko, aurinko ohjasivat valheelliset säteet purppuran
läpi harmaan pilviverhon taivaan.
Siihen oli tyytyminen meren
läpi kyynelten.
Niin eli meri elämää
jota kadehtinut ei-kukaan.
Lohdutus, heikko. Kauniita ne kivet oli.
matleena-14
.
-
.
.
.
(https://c2.staticflickr.com/4/3923/14769711825_1224c95f65.jpg)
ARS MUMMOLAN AITTA
Mummon lasikokelma se oli.
Aitassa varmassa tallessa verkkoikkunan takana.
Ettei kukaan veisi näitä vanhoja hillopurkkeja
eikä vanhoja lehmänkelloja.
Tai muuta arvokasta vanhaa tavaraa.
Muistojen vuorta, tavaravuorta.
Se oli esiintynyt ensin tuvassa
Siitä sai pappa tarpeekseen
sanoi :
" Mitä kummaa vanhat hillopurkit täällä tekevät
pimentämässä näköalaa. "
Oli poistuttava purkkien ja kellojen lakattava
kilisemästä tuvassa.
Oli siirryttävä aittaan kilisemään.
Siellä oli äänelle tilaa.
matleena-14
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yTYf.jpg)
ÄÄNIEN ELÄMÄ
Ne olivat kuin minttupastillit
kuin lelulaatikon lelut
kuin kirjavat hyrrät.
Niitä ne eivät ole.
Ne ovat elämän osa.
Ainutkertainen, uusiutumaton
jäljittelemätön osa.
Ei tule samassa samaa ääntä
maailma kuulemaan.
Ne säilyvät triljoonia vuosia.
Jäävät kun ei ihmiskuntaa enää ole.
Jos tulevat tulevat
ne kuuntelevat niitä ja sanovat
- Voi ei. Ei tästä mitään ymmärrä.
Roskaa. Mitä lie.
Viekää tuhoamoon -.
Vasta silloin ovat ne poissa.
Ne elämän äänet.
Tyhjät kuoret, - lelulaatikkoon.
matleena-14
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yTjU.jpg)
MELKEIN OIKEAT NUKET
Ne istuivat kiviaidan vieressä leikkipuistossa.
Naapurin Iinkeri oli tuonut ne ulos ottamaan aurinkoa.
Kun ne olivat niin kalpeita ettivät ne sairastu.
Inkeri sanoi että aurinko on hyväksi iholle.
Minä mietin saisivatko ne pisamia kuten Inkerillä ja minulla.
Niiden nimet olivat Lise, Matilda, Ingrid ja Lidia.
Niillä ei saanut leikkiä kukaan. Ei edes Inkeri.
Sai vain katsella koska Inkerin äiti sanoi että
ne olivat hienostonukkeja, liian kalliita leikkeihin.
Ne olivat ihan kuin oikeita tyttöjä.
Eivät nukkeja ollenkaan.
Minä katsoin niiden jalkoja.
Ne olivat kuin aitaseipäät. Hirveän laihat.
Katsoin oman Liisanukkeni, äidin tekemää, jalkoja.
Liisan jalat olivat pulleat.
Liisa oli oikea nukke.
Nuo toiset olivat vain jäljennöksiä.
Eivät nukkeja ollenkaan.
Valenukkeja.
Minä en kadehtinut Inkeriä enää yhtään
Minulla oli oikea nukke.
matleena-14
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yTWG.jpg)
HENKI ENTINEN
Ikkunalautaa ne koristi
vanhat siniset pullot
vanhaa rosoista lasia.
Mummolan vintiltä
olin ne varoen kantanut
jottei kolinasta suutu henki pullon.
Ei suuttunut muttei puhunutkaan
ei toiveitani toteuttanut
Iltaisin istuin ja sille juttelin
ei suvainnut Simsalabimiä lausua.
Oli mennyt kai menojaan
sinne pullojen pullotaivaisiin.
Sitten päätin kerran siivota
kuinkas ollakaan
osui pulloihin varsi imurin
pullon lattialle kupsahti.
Nyt löytyi Henkeenkin puhetta.
Kilikilikalikalirikräkskilikalikili
kuului kun Henki manasi.
Se taisi olla viimeinen puhe
mi Hengen suusta kuultihin.
Oli pullotkin varmasti entiset.
Ei tarvinnut puhetta odotella.
Näin ,,, jotain sinistä ikkunasta luikahti.
matleena-14
.
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yTgW.gif)
MATKA KESKEN
Oli jäänyt kesken matka
rannalle unohdettu, sementtiin valettu
vanha ankkuri.
Se edelleen kuljettajaansa odotti
maailman suurilta meriltä.
Noutajaa kanssaan purjehtimaan
viimeinen matka.
Se toivoi loppua toisenlaista.
Se odotti vesiä vapaita
tummia tuulia
kuiskaavia aaltoja
meriä rannattomia
horisonttia harmaata
sen näkisi viimeisen kerran.
Kuva viimeinen muistissa
kuva merestä sinisestä.
Köysi katkaistaisiin.
Se oli perillä.
matleena-14
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yT19.jpg) (http://kuvaton.com/k/)
AMMONIITTIPRINSESSA
Meri julma, petollinen, armoton
upotti se muinoin Atlantiksen
suuren mantereen, salaperäisen
Atlantiksen tarujen.
Oli kukoistaneet taide, sivistys
Vaan kaiken halusi
meri säälimätön.
Minä synnyin raunioihin Atlantiksen
synnyin meren onkaloihin, leviin vihreisiin.
Aikaan jolloin merihrviöt merta hallitsi.
Meren tursakset täällä jakoivat elontilani.
Sain koristelun kauniin aalloista tummista
meren hiekanjyväsistä kuullon, hionnan.
Meren kalliot kotiloni kiilloitti
joka kertoo tarinan tuhansien vuosien.
Minä kilmalsin ja loistelin, moni kadehti
ruhtinaat, merenkulkevaiset mua tavoitteli
vaan harvoin minut kukaan löysi
olin omaisuutta meren, en maallisten.
Kimalsin jumalatar Afroditen helmikruunussa
merenjumalan, Poseidonin makuusalissa
Kraken, hirviöjumala kanssaan kilpaili
herruudesta meren, omistuksestani.
Oli Poseidon valtiaani.
Näin kului vuodet tuhannet.
Minä vanhenin.
Syntyi uudet sukupolvet ammonin.
Väistyttävä oli, tie annettava
minä muutuin, kivetyin.
Nyt raunoilla Atlantiksen, pylvään suojassa
minä aikaa vanhaa kaivaten, meren loistoa
yksin muistelen.
Ei enää palaa se.
Vain minä, minä koskaan en katoa.
En saa rauhaa meren sylissä
minä, ammoni.
Merten kirottu.
matleena -14
.
-
.
.
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yT0A.jpg)
TULEVA
Se oii pieni poika tyhjässä näyttelytilassa
tuijotti tyhjää, maalamatonta taulupohjaa.
Valkoisena se avautui.
Tyhjänä.
Ei tiennyt poika että se oli tulevaisuutensa
avoimena, piirtämättömänä.
Rajoittamaton se oli.
Vielä.
Ei tiennyt kun siihen ilmestyi yksikin pista tai viiva
oli tulevaisuuden suunta annettu, raja valmistettu.
Siihen vedettäisiin lukemattomia viivoja, pisteitä.
Elämä kokonaisuudessaan.
Niitä viivoja ja pisteitä ei enää voinut pyyhkiä pois.
Minä tiesin.
Minä olin tuo pieni poika.
Minun tauluni on täynnä viivoja ja pisteitä
rajattu jo kauan sitten.
Se on täynnä.
Elämästä eletystä täynnä.
Tulee uusi, valkoinen taulu.
matleena-14
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yTx4.gif) (http://kuvaton.com/k/)
KORKKARIKIRAHVI
Kaupungilla minä astelin
yks`kaks kadunkulmassa kohtasin
minä neiti Kirahviin.
Se oli kaunis niinkin muistinkin
suuret silmät, pusuhuulet
kaula kuin joutsenella.
Ehkä vähän oli pitempi.
Ihan yhtä itsetietoinen
kuin viimeksi
kun suojatiellä sen päälle törmäsin.
Ei aikaillut neiti Kirahvi
muitta mutkitta kyseli :
" Sinä päällleajelija, lähtisitkö kanssani
kenkäostoksille.
Minä tahdon korkkikset, oikein piikkarit."
En millään voinut estellä,
niin lähdettiin korkkareita etsimään
Astuttiin muotipuodin ovesta
laajeni silmät myyjättären
suu aiku lopsahti.
" Korkkarit mulle, kymmensenttiset,
tulipunaiset hermekset. "
Myyjätär numeroa tiedustella tohti.
" Jospa toisit ensin kuusiymppiset,
ne varmaan on sopivat "
ilmoitti korkeuksistaan neiti Kirahvi.
En tiedä mistä myyjätär taikoi näkyville.
Niitä neiti Kirahvi sovitteli
peilin edessä keikaili
vihdoin kuului tuomio :
" On nämä ihan sopivat,
vasen vähän varpaan kohdalta puristaa
ohi menee se kun aavikolla pasteeraan.
Kirahvinuorukaiset kaikki minä hurmaan
tulee esiin sorjat sääreni. "
Puodista poistuttiin
jäi myyjätär simät suuriksi
kun korkkareilla koikkelehti neiti Kirahvi
oli vähällä taas jäädä alle auton.
Torvet soi, kuski keskisormea vilautti
kun neiti Kirahvi pitkin katua purjehti.
Katosi kaupungin vilinään
neiti Kirahvi.
Suvaitsi sanoa näkemiin
sekä kiittää avusta.
Täytyy todeta
oli näky hullunkurinen.
Oikein ei askel sujunut.
matleena 2014
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yT94.jpg) (http://kuvaton.com/k/)
KUUT
Kovakuoriainen minä olin
syksyn viljapellossa olin aterialla.
Ihan tavallinen pelto,
tavallinen kovakuoriainen.
Syksyn kuulas yö.
Taivaalle nousi monta kuuta
se ei ollut tavallista
en koskaan ollut nähnyt moista.
Näkyikö jo silmissä vanhoissa
kuuta monta, erilaista
Ne tuliko minua noutamaan
Oikein saattueella.
Tuli.
Minä nousin mukaan kauneimman
ylös pilvihin kohottiin.
Tuuli lempeä kuiskaili
tähdet kirkkaat lohdutti :
" Sä olet matkalla arvokkaimpaan
mitä koskaan voisit tuntea.
Se on kauneinta, se on hartainta.
Mutta koskaan voi et palata, "
Minä kohosin luo Luojan viljapellon
en halunnut palata.
Juuli2014
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yTdE.gif) (http://kuvaton.com/k/)
KERTTUPATLJOONA
Kaunis aamu kun heräsin aurinko hymysi.
Ikkunasta vilkaisin kesken aamukahvin.
Voi kauhistus, mitä näin.
Silmät suljin, ei näky haihtunut
oli leppäkerttuarmeija rannan vallannut.
Pulla suussa minä alas portaita säntäsin
nikonin mukaani sieppasin
oli näky sellainen joka täytyi ikuistaa.
Rannalle saavuni, totta oli, kerttuja satoja
rantahiekalla ryömi, harhaili.
Angry Birds seassa lenteli.
En suuntaa minkäänlaista niillä huomannut.
Ääntä ei mitään kuulunut, ei kertut viserrä.
Olin valmina kuvaamaan,
kun saapui rantapoliisi.
"Huomenta rouva. Aikaisin olette liikkeellä.
Mutta kysyä täytyy onkos nuo kaikki
teidän perillisiä.
En ole kellään nähnyt moista lapsilaumaa
kuinkas te jaksatte huolta kaikista kantaa."
Simäni levisi, jäi suu auki, mitä poliisi höpisi
ei nuo kertut lapsia ole vaan leppäkerttuja
Hulluja tänä aamuna täynnä koko maailma
Nappasin kameran vauhdilla hotelliin pakenin.
Hotellin huoneessa, kaikessa rauhassa
ikkunasta taas vilkaisin.
Ja- voi kauhistus, isä taivainen
leikki rannalla lapsilauma iloinen.
mtl 2014
.
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yTwT.gif) (http://kuvaton.com/k/) On vihdoinkin koittanut syksy. Ihana kaivattu syksy. Koko kesän odoteltu. Kun ankarien helteiden aikana oli tukehtua. Silloin kaihoili vilvoittavaa syksyä. On niin suloista se viileys.
Saa pukea päälleen uuden kamelinkarvaulsterin. Lierihatun, syksykorkkarinilkkurit, hansikkaat. Joita ei helteellä voinut ajatellakaan. Oli tyydyttävä meikeläisen Calvin Kleinin sortseihin jotka just ja just näkyivot Pierre Cardinin t-paidan alta. Ja saman häiskän sandaaleihin. Jotka kummatkin, t-paita ja sandaalit muistuttivat erehdyttävästi tavallisia pukimia.
Nyt pääsee lähimarkettiin keekoilemaan uudessa kamelikarvaulsterissa. Hukkanen saa tyytyä tavalliseen välikausipalsaan ja lippikseen. Niinkuin helteilläkin farkkusortseihin ja lippikseen. Crokseihin. Se on nimittäin rumaa kun mies on koree.
Markettipuotiin kun menee ei ole liian kuuma. Mutta huono sisäilma on. Kun ei kärsi pitää kylmyyden ja sateiden takia ovia auki niinkuin kesällä. Ei se huono ilma muutoin tee haittaa mutta ulsterissa kassajonossa naapurin rouvan kanssa juorutessa saattaa uhata pikkuinen pyörtyminen. Ei sekään mitään. Ei pyörtyillä kesällä eikä ole mahdollisuutta päästä ensiapuun komeiden ambulanssipoikien hoivatessa.
Ja ne sateet. Saa kävellä paljaspäin ja antaa sateen kastella tukan siinä sivussa vaatteetkin läpimäriksi. Sadevesi kun on erinomaista hiustenhoitoainetta. Ja iholle varsin hyväksi. Ei voita kesähelteet kun nahka kiristyi tai paloi.
Ja vielä parempi on kun tulee markettien edustalle peilikirkas, luistava jää. Saa korkonilkkureissa esittää kaikki taitonsa, piruetit ynnä muut luistelutaidot jotta pysyy pystyssä. Eipä esitetä kesällä crokseissa.
Kaikista parasta on kuitenkin ne kuutamoyöt. Ei häiritse himmeä kuutamo niinkuin kesällä aurinko läpi yön silmiin porotti. Hiki lensi eikä unesta tietoakaan.
Miten on ihana aamulla kun aamutakkisillaan kiirehtii postilaatikolle. Siinä varmasti herää. Kesällä ei herännyt. Toikkaroi puolinukuksissa puoliin päiviin ankarssa, tukalassa helteessä.
Vielä ne viileät yöt. Saa nukkua villasukat, ne kutittavat jalassa. Vetäistä ne peiton alle lämpimään palelemasta. Kesällä ei sitäkään voinut kun ei palellut.
Ihana, hurmaava syksy.
Tervetuloa.
mtl 2014.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yTr6.jpg) (http://kuvaton.com/k/)
PETOJEN ISIS
Minä vihaan sinua, kuu.
Sinä loistat öisellä taivaalla kuin pedon merkki.
Lähhttp://www.goldenage.fi/goldenage_kansio/keskustelu/index.htmletät säteesi valaisemaan pahuuden tekoja.
Olet petoksien, valheiden, surmien enkeli.
Suojelusenkeli pahuuden tiellä.
Sinun kelmeän, kuolemaa uhkuva kajosi valo
antaa merkin niillekin saalistajille
jotka päivän valoa kaihtavat.
Viidakon pedoille, ihmispedoille.
Sinussa tiivistyy kaikki pahuus, julmuus
joka ei siedä pävän kirkasta valoa.
Sinun nimiisi vannovat kaikki päivän nousua
kaihtavat.
Murhamiehet, varkaat, raiskaajat, vakoojat,
kaikki paha.
Et ole kaunis vaikka hymnit sinua ylistävät.
Olet julma ja paha.
Verinen sinun kulkusi halki taivaan kannen.
Sinä et rakkautta tunne.
Se minne sinä johdatat ihmismielen
siltä tieltä ei paluuta ole.
Olet pahan alku ja juuri.
Sinä et muutu koskaan.
Olet petojen jumalatar.
matleena 2014
.
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yTee.gif) (http://kuvaton.com/k/).
OMENAENKELIT
Oli taas koittanut syksy, puut lehtensä pudotti.
Oli taivaassa alkanut sadonkorjuu
kasvihuoneen tuotokset, marjat saatava kellariin.
Oli pikkuenkelikomppanja jo työnsä aloittanut.
Oli joukon johtaja pikkuenkeli Hilduuri
se joka meni tokaluokalle.
Toiset, Gunvoori ja Joosefiina oli jo vikalla.
Mehua maijalla keiteltiin, pestiin mehupulloja.
kun soi Hilduurin nokialainen essuntaskussa.
Kaivoi kännyn taskusta esiin, pitkään jutteli.
Huokasi, kikatti Hilduuri, muille ilmoitti :
" Se oli pikkuenkelipoika Matias joka tahtoi
meitä kanssansa omenavarkaisiin.
Toinen pilvi auringosta on omenat kypsyneet
se on mummujen taivasosasto, ihka kissoineen.
Ei mummut omenoita syödä jaksa
eikä niistä kissat perustele.
Mitäs jos kuitenkin mentäisiin sinne varkaisiin
vaikka soimaa se omaatuntoa."
Illalla hipsi Matiasenkeli sinne tyttöjen kammariin
siellä leuhkana tuumasi :
"Rytkyt päälle ja menoksi ennenkuin huomataan.
On sopivasti kuuutamo, nähdään omenat
meitä ei sensijaan nähdä, naamat mustataan. "
Enkelijoukko nokinaamainen toka pilvelle lepatti
vaikka ankarasti sisikunnassa omatunto kolkutti.
Ei päästy alkua pidemmälle
eka puun juurelle ehdittiin
Kun kuului kaamea rääkäisykuoro omenatarhasta
sai Matias jalat alleen, pikkenkelit perässä seurasi
" Mikä se oli, mikä se oli," hoki pikkuinen Gunvoori.
Äkkiä siivet lepattamaan kotopilvelle suuntamaan.
Alas kunnolla ehditty kun soi Hilduurin kännykkä
" Neidit arvoisat sekä jukuri se Matiasenkeli,
Täällä Isä Taivainen, Heti paikalla kuin olis jo
kaikki Taivaan Konttuuriin . "
Ei auttanut vaikka arvattiin mitä koski tää komento.
Neljä noloa pikkuenkeliä marssi Taivaan Konttuuriin.
Oli Isä Taivainen hirveän vihainen, salamat lenteli.
Kiljui ja mulkoili edessä pikkuenkelien.
" Mitä tää on, on järki teiltä kokonaan karannut
omenavarkaisiin... mellä on omenia ihan tarpeeksi.
Tätä ei kuitata näin. Marssitte anteeksi pyytämään.
Ei auttanut taaskaan,
nolona enkelit tokapilvelle mummojen juttusille.
Mummot hymyili sisäänpäin, enkeleille lausahti :
" Myö ko aateltiin lempoako katit keskellä yötä
rääkäisi. Meillä kun katit toimii omenavahtina.
Menkää rauhassa kotopilvelle, Isälle terviisiä.
Vaan älkää tulko toiste
voi olla kerta seuraavalla Peikkopontus vahtina
Ja se ei pakoon päästä. "
Iloissaan pikkuenkelit ihan juoksuksi pisti.
Mummot ikkunasta menoa seurasi :
" Kyllä niistä vielä tulee kunnon enkeleitä.
Ei muistettu antaa omenoita matkaevääksi."
maatleena 2014
.
-
.
.(http://kuvapilvi.fi/k/yTKg.jpg) (http://kuvaton.com/k/)
KASSAKAAPPI
Huone tunkkainen.
Mies vanha, sairas, ei ketään nähdä halunnut.
Ei halunnut kuin vanhan kassakaapin vierelleen.
Ei seinälle, vierelleen jotta koskettaa voisi.
Mies kosketti usein.
Miksi.
Ei kukaan tiennyt kuin ei sitäkään mitä sisälsi.
Kultaako, rojuako.
Aluksi kyseltiin mitä siellä säilytti.
Aina sama:
" Elämäni."
Lakattiin kyselemästä.
Kului vuosi.
Mies vuoteessa.
Paitsi eräänä aamuna.
Mies lattialla.
Avattu kassakaappi.
Nyt tyhjä kaappi.
Miehen vieressä pistooli.
matleena 2014
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/ypYN.jpg) (http://kuvaton.com/k/)
TUMMATYTTÖ
Niityn tummatyttö se oli
syksyisen hämärän niityn.
Sen huomasi vasta laskiessa auringon
purppurapilven saapuessa.
Kirkkaissa säteissä, valossa päivän
se piiloutui vaippaan valkeaan.
Ilta himmeä sai sen hehkumaan.
Oli kesän kanssa sisarten
se niitylle kauneuden, hehkun tuonut.
Syksy tumma vei sisaret nukkumaan
suvea uutta odottamaan
vain yksi jäljelle jäänyt.
Tummatyttö niityn.
Oliko syksy sen unohtanut
yksinään harhailemaan.
Sateessa, kylmässä yössä värisemään
Yksin peloissaan.
Se eikö pääsisi nukkumaan
unta suloista, kesästä uneksimaan
kera sisartensa.
Koittaisi hetki tumman yön
kun viimeisen kerran
silmänsä sulkisi.
Kohtaisi sisarensa.
Se olisi vapaa.
Se niityn tummatyttö.
matleena 2014
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/ypBG.jpg) (http://kuvaton.com/k/)
MIELIPUOLISIENI
Suuruudenhullu sieni se oli
näkijänsä mykistävä.
Madellut ei pilarin vieressä
tavoitteli se pilviä.
Vaiti seisoi metsä
kuuset katseli, ihmetteli.
Huipulla muurin valkoisen
punainen katto loisti.
Pilkut valkoiset tervehti
auringonnousua.
Siellä asuiko ruhtinas sienien
tuo valtias myrkkyjen.
Ne keittikö kalma apunaan
myrkkyliemet sekoitteli.
Peittikö pilvet huuruiset
sienilinnan ikkunat.
Siellä riehuiko valtias Manalan
tanssiko polskaa piru.
Sinne eksyikö koskaan elollinen
myrkkypikarin tyhjensi.
Ruhtinas nauroiko vieressä
kun satoaan kalma korjasi.
Se syntyi syksyn sateilla
öisin myrkkynsä kehitti.
Se oli voittamaton
vain yhtä se pelkäsi.
Kun satoi ensilumi
se valtansa menetti.
Vain valtava myrkkypilvi
ylös taivasiin kohosi.
Sen pilvet siniset hyvästeli.
matleena 2014
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yppG.jpg) (http://kuvaton.com/k/)
MADEMOISELLE PETIT ROSE
Kaunis olet.
Taideteos luojan.
Tullessa kevään arkaillen
ruusutarhaan nousit.
Näit sinitaivaan pilviharson
suvituulen kuljettavan.
Tullessa aamun rusopilvisen
avaat silmät nuppuiset.
Aamuun kimaltelet
kastehelmi kruununasi.
Päivän suvisen sa loistat
säteet auringon lehdilläsi
toistat.
Kaunis olet.
Taideteos luojan.
Ilta himertyy
peittyy pilviin purppuraisiin taivas
kukan tulipunaisen sa suljet.
Yötä odotat
kaskaan öisen sirityksen kuulet.
Tuikkii tähdet taivaankannen
uinut unta Ruususen.
Olet kaunis.
Taideteos luojan.
Sinä mademoiselle Petit Rose.
matleena 2014
.
-
.
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yph6.jpg) (http://kuvaton.com/k/)
VALOÄÄNI
Se hyökyi öiseltä mereltä
kohti tummaa mannerta.
Se eteni madellen puista siltaa
toisti valo sininen
äänen kirkuvan.
Se värähteli, vapisi, hajosi,
eheytyi, taas sirpaleiksi
räjähti.
Se äänestä sai voimansa.
Sillan kirkunasta.
Ei silta halunnut sen pinnallaan matavan
ei valoa sinistä, ei ääntä kirkuvaa.
Se mistä tuli, avaruuden sinfoniako
päälle maan eksynyt.
Ei siedä silta, ihmiskorva sitä kuulla.
Ei silmä nähdä.
Lankut sillan hajosivat, romahtivat kaiteet
mereen öiseen upposivat.
Ei niitä koskaan kukaan kaipaisi.
Vain tuntematon, kauhistava valoääni eteni.
Se rannan saavutti
meri vaikeni.
Kaikki hiljeni.
Värisemään jäi vain valo sininen.
Milloin vaikenisi
kirkuna.
Palaisi ihmiskunta takaisin.
matleena 2014
.
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/ypky.jpg) (http://kuvaton.com/k/)
VARJOHÄMÄRÄN PEILI
Varjohämärän maan,
uusien, vastatulleiden olikkojen, kalmojen maan peili se oli.
Uusiolikot saivat valita viivallisen, ristikkoisen olomuotonsa.
Ihmisen olomuoto oli kielletty.
Aikaa ei ollut olemassa.
Vain he olivat.
Jos olisi ollut olisi huomattu uusien olikoiden seisovan
tuntikausia varjopeilin edessä vaihtaen ilmentymäänsä.
Se oli turhaa.
Ei olikkoja enää koskaan kukaan näkisi.
Vain säilyttääkseen omiutensa ne sen tekivät.
Seisoivat ja vaihtoivat.
Katselivat omaa olikkokuvastustaan.
Joistain tuli ristikoita,
toisista ruudukoita
toisista sulavia viivastoja.
Eräistä tuli kaikkeuden värit.
Joissain yhdistyivät nämä kaikki.
Eri muotoihin niitä jäljensivät taiteilijat
teoksiinsa, veistoksiin, maalauksiinsa.
Mestariteoksiinsa.
matleena 2014
.
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/ypgr.jpg) (http://kuvaton.com/k/)
KAUNOTTARENI,
RAKKAANI
Poistuu kukka, kaunottareni
auringosta se kääntää pään
tuonne tummaan, hämärään.
Aurinko niin hehkuva
taa taivaanrannan katoaa.
Kukka itkee, jää kyyneleet
varjoon yön, pimeään.
Kevään tullen sen istutin
näin varttuvan, näin kukkivan.
Tiesin tämän tulevan
sen tahtonut en tapahtuvan.
Tuli syksy, yö hallainen
se jääti kukan elämän.
Kevään tullen sen ehkä nään
jälleen kukkaan puhkeavan.
Näkemiin, mun kaunottareni.
Niin poistui myöskin ihminen
varjoja yön pakeni.
Häntä koskaan nää mä en.
Hyvästi, mun rakkaani.
matleena 2014
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/ypvq.gif)
TAIVASSIENET
Oli syksy saapunut taivaaseenkin
puut sielläkin värittyi.
Oli flunssa-aaltokin iskenyt
vaan pikkuenkelit siltä välttyi.
Ne kulki koulupolkua pilvien väljssä
nämä Hilduuri, Gunvoori
sekä pikkuinen Josefiina.
Oli Hilduuri ja Gunvoori toisella,
Josefiina vasta ekalla.
Ei oikein koulu huvittanut
oli melkein kesä vielä.
Taas pirisi Hilduurin nokialainen
joka essun taskussa mukana kulki.
Oli siellä Taivan Pääpomo.
Se ehdotti tai käskyhän se
ptäisi enkelien sieniretkelle lähteä
Saisi suolasienia talveksi
kun Pomo niistä niin kovasti tykkäsi.
Tuumasta toimeen.
Enkelipoppoo pilvellä, kahdella matkusti
luokse pilvisienien.
Oli Josefiina kotiin jätettykun oli liian pikkuinen.
Luo pilvisienien saavuttiin, sieniä kummia katseltiin
Gunvoori tointui ensin. Tokaisi :
" Nää ei ole syötäviä, nää o myrkkysieniä.
Ei Pomo näitä tarkoittanut. Vaan en tiedä missä
muualla oikeita olisi."
Lähti enkelit kotipilvelle palaamaan, sieniretki turha.
Mitähän Pääpomo sanoisi kun kuulisi asiasta.
Taivaskonttoorin peläten astuttiin
asennossa seisottiin, juttu vapisten kerrottiin
vaan Pääpomopa tuumasi :
"Voi teitä pikkuenkelit. Minun kuuluu ihan kiittää
Ette sentään halunneet mua enkelikuoroon liittää,
Siis Kiitos pikkuenkelit. "
matleena 2014
.
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/ypMy.jpg) (http://kuvapilvi.fi/k/)
TIKKUNEKKUNOKAT
Me ollaan lintuja, erikoisia
nimikään ei ole tarkkaan tiedossa.
Mutta on nokalla nimi ikioma
tunnistetaan siitä ihan joka iikka.
Me ollaan tikkunekkunokkia,
tikkarilintuja.
Me ollaan muutoin kovin harmaita
päätti Luoja antaa meille jotain iloa.
Teki meille nokkatikkarit
vähempikin ilo oisi piisannut.
Ei oisi tarvinnut olla noin mahtava
nyt se on nokka pelkänä haittana.
Ei lentäessä tahdo mitään nähdä
kun nokkatikkari on näköesteenä.
Monesti on rysähdetty puihin viidakon
jatkuvasti räpyttely mustelmilla nokka.
eikä sitä laastari ollenkaan korista.
Yksi siinä hyvä puoli, puoli makea
tyttöpuoliset tahtoo seuraan tunkea.
Ne tahtoo nokkaamme innolla nokkia
kun maistuu nokka ihan karkilta.
Itsellänsä kun on vain harmaa nokka
perin tavallinen.
Me johdamme maailman nokkatilastoja
sekä pusuja tyttöpuolisilta.
matleena 2014
.
-
Mistä sinulla riittääkään noin ihanat kuvat ja taito pitkiin runoihin.Kiittelen vilpittömästi
-
.
Kiitos, Liena.
.
(https://farm4.staticflickr.com/3716/13533497953_2dac306a2a.jpg)
SINILILJOJEN EREHDYS
Ne kukkivat vielä
syksyllä myöhään.
Nuo hentoiset Idän sinililjat
kukat keväseen aukeavat.
Nuutuneina ne koko pitkän kesän
torkkuivat reunalla koivukujan.
Ei ainuttakaan kukkaa avannut.
Kun alkoi koivu riisua lehtiään
ne unelmoimasta lakkasivat.
Hitaasti avasivat pienet nuput
siniset kauniit kukat loistivat
syksyiseen lehtimattoon.
Mikä niille oli tullut.
Luulivatko ne tulleen kevään.
Tervetulleeksi ne toivotti vain
yksinäinen huuhkaja
koivun alastoman juurella.
Ne kauaa ei eläisi
mutta olihan huuhkaja nähnyt ne.
Niiden sinestä öisin iloinnut.
Toivottanut ne keväällä takaisin.
Niin kauniita ne olivat syksylläkin.
matleena2014
-
Mistä sinulla riittääkään noin ihanat kuvat ja taito pitkiin runoihin.Kiittelen vilpittömästi
Netti on pullollaan ihania kuvia :)
Tuo "Sinililjojen erehdys" on esimerkiksi Sirpan kuva. Matleena nyt vain ei viitsinyt sitä mainita, vaikka Sirpa nimenomaan on pyytänyt, ettei hänen kuviaan pöllittäisi. https://www.flickr.com/photos/17874556@N05/13533497953/sizes/l (https://www.flickr.com/photos/17874556@N05/13533497953/sizes/l)
-
Mistä sinulla riittääkään noin ihanat kuvat ja taito pitkiin runoihin.Kiittelen vilpittömästi
Netti on pullollaan ihania kuvia :)
Tuo "Sinililjojen erehdys" on esimerkiksi Sirpan kuva. Matleena nyt vain ei viitsinyt sitä mainita, vaikka Sirpa nimenomaan on pyytänyt, ettei hänen kuviaan pöllittäisi. https://www.flickr.com/photos/17874556@N05/13533497953/sizes/l (https://www.flickr.com/photos/17874556@N05/13533497953/sizes/l)
Katos vaan. Sn :nkö on ihan kreivilliseen arvoon kohottanut itsensä. Plösähtikö itsetunto kurjuuden puolelle. Sirpan kuten muidenkin kuvien kohdalla on valmiina linkit sivulle , HTLM , BBC koodi, twitteriin, jne , kootvalinta, ja mm.tämä
<iframe src="https://www.flickr.com/photos/17874556@N05/13533497953/player/" width="75" height="75" frameborder="0" allowfullscreen webkitallowfullscreen mozallowfullscreen oallowfullscreen msallowfullscreen></iframe>
mtl
.
-
.
.
(https://farm4.staticflickr.com/3869/14844531717_d10e2f51c9.jpg)
FREGATTIKAPTEENI
Tässä mastoon kiipeän
uljaan merenkyntäjän. Valkopurjeisen .
Fregatin voittamattoman armadan.
Vaikka meri myrsyää, Aallot humisee,
tuuli ulvoo. On myrsky hirveä.
Minäpoika pelkää en, olenhan kapteeni
kaikki laivaväki on minun vastuullani.
Siis mastoon vaan katsomaan
Sieltä hihkaisen :
" Miehet ohoi, hoi, maata näkyvissä
saaren rantaa laskemme maihin
pääsemme tuulensuojahan."
Vaara ohi on. "
Mutta mitäs tämä on.
Minä herään lattiallta
vieressä sängyn oman.
Kainalossani on leikkilaivani,
Jonka sain joululahjaksi.
Mutta oikein mukava oli laivanuneni.
Minusta tule isona fregattikapteeni.
Juuli -2014. matleena
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/ypNy.jpg)
SUDLOR OLEVAINEN, KUOLEVAINEN
Oli avattu nykytaiteen näyttely . Ars se ja se.
Kauan odotettu päälle pyhäkostuumi ja menoksi.
Kansaa virtasi kuin julkkishäihin kuokkimaan
Liput kaliita vaan me lintsattiin. Oli meillä näes
liput ennestään. En ollut tiennytkään.
Tauluja, veistoksia, roskalaatikoita, pinossa kirjoja
ihan kuin meillä kotona.
Miksi piti tulla näyttelyn niitä katsomaan.
Kai se oli hienoa, nähdä ne muualla.
Yksi veti huomion, sudenkorento tauluun juuttunut.
Millä. liimallako, onneksi se kuollut oli, oikein hirvitti.
Tarkasti kun katsoi ihmiskasvot erotti.
Ihmettelin mikä kumma Sudlori tauluun naulattu.
Ei ihmisiä paitsi niitä kolmea naulailla ollenkaan.
En kauan siinä viihtynyt, siirryin merimasemaan.
Ajettelin taiteilija oli sadisti.
Oli sillä hintakin, naulaustaululla
kymppitonnilla oisi saanut omaksi.
Sudlorin.
matleena 2014
.
-
.
.
.
(https://farm6.staticflickr.com/5565/14687657108_f196d4f582.jpg)
PUNAKUKAN AIKA
Tulen elämäni loppuun
muistamaan tämän syksyn.
Kun puut esittelivät väriloistonsa
kun sammal tummui yli vihreän rajan
kun syveni meri violetiksi
kun harmaantuivat kaislat
kun pääsky lähti
kun tuuli vaikersi.
Kun hiljenivät metsän linnut
kun lakkasi sirkkojen siritys
kun hämärä hiipi maille aikaisin.
Yö jatkui.
Maahiset tanssi.
Aurinko nousi purppurpilven takaa
yön päättyessä.
Päättyi myös elämäni pitkä yö.
Sain Sinut.
Syntyi Punakukan aika.
matleena2014
.
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yWA2.jpg)
KESÄVIIPYILY
Katsotaan vielä kesää, armaani,
ei ole kaikki poissa.
Ladonseinässä kukkii hennot kesälemmikit.
Ne seinässä harmaassa ovat päivänvalossa
kuin sinisydämiä.
Kauniita, hauraita.
Lumen, pakkasen jää armoille
palatakseen keväällä luojaa kiittämään.
Kuihtuu, kuivuu, seinälle kuolee kukat.
Ne jäädyttää yön kylmä, halla syntinen.
Koko kesän meille antaneet luvan iloita.
Ne kesti sateet, ilmat viiltävät.
Kukoisti, raesade seinää vasten naulitsi
ne kaiken kesti.
Linnut pesä-aineeksi vei korret kuihtuneet
kiitokseksi lie visertäneet, lemmikille laulaneet.
Hymysi lemmikki.
Linnunpojille ravinnoksi seimenet emo kuljetti.
Ladonseinällä viipyili kesä.
matlena2014
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yWTn.jpg)
MADAM LUMPEENKUKKA
Metsälampi tummasini on kotisi.
Seininäsi metsä vihreä.
Kun aika on,
lampeen tummaan avaat valkokukkasi
hohtamaan kuin kruunu kuningattaren.
Sananjalat, kotkansiipi on verhonasi.
Ympärillä hovineidot, vuokot siniset
niiaa kukinnollesi.
Heijastuu metsälampeen lehmusten
kukkatertut vihreät.
Utupilvet sinitaivaan saa ne seuraksi.
Virittävät librettot kiuru, peipponen.
Kesä on.
matleena2014
.
-
.
.
(https://farm8.staticflickr.com/7306/11368676594_0825009320_z.jpg)
RÄTINKILOOTA
Kammarin pöydällä se murjotti,
elämäänsä suri.
Se vanha laskukone.
Rätinkiloota sanoi mummo.
Sen oikea paikka ei ollut kammarin vastuukilla.
Se oli suuri, lihava pankki sen koti.
Tai kaupan tiski.
Kassalaatikon vieressä
kaunis myyjätärneiti painelemassa
nappuloita.
Kampea veivaamassa, ylös ja alas, ylös ja alas.
Sitä suututti.
Vanha se oli.
Ei sen nuoruudessa ollut tietoa tietokoneista,
elektroniikasta joka sotajoukon tavoin valtaisi
kaupan, teollisuuden, yksityisyydenkin.
Se muisti hyvin miten pankinjohtaja toisinaan
lasketti sillä saatavansa tahallaan väärin.
Silloin siihen sattui.
Se melkein itki.
Se oli rehellinen rätinkiloota.
Ei se voinut mitään pankinjohtajan tahdolle.
Se mietti ankarasti keinoa päästä kammarista
pankkisaliin tai edes maitokaupan tiskille.
Se ei halunnut olla olemassa vain siksi
että joku pyyhkisi siitä pölyt.
matleena2014
.
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yWt4.jpg) (http://kuvaton.com/k/)
ODOTETUT ORKIDEAT
Ne kukat jotka hehkuvat pöydälläni
ovat Sinulta.
Pitkän odotuksen jälkeen.
Orkiedeoja, vaaleanpunaisia ne ovat.
Ihmettelin miten osasit ne valita.
Valitsitko vain kauneimman, kalleimman
vai sanoiko sydän.
Emme koskaan kukista puhuneet
minä odotin, odotin kukkia Sinulta.
Valvoin öisin, ajattelin
jos huomenna olisi kukkien päivä.
Ei ollut, ei seuraava eikä seuraava
minua itketti.
Odotin että muistaisit.
Minä mietin turhaanko odotin
niitä joita ehkä tulisi koskaan.
Odotus oli sieluni syöpynyt
se ei poistumaan suostunut.
Eräänä päivänä Sinä tulit
oli kukat kädessäsi. Minulle ojensit sanoit :
" Olet kallein, rakkain, sinä ainoa aarteeni.
kukat kiitokseksi on merkiksi rakkauden."
Minä itkin,
kiitin enkeleitä jotka pyyntöni pienen kuuli.
Kukat vaaleat kauniit orkideat kaikki muutti.
Minä Sinua rakastan.
mtl2014
-
.
.
(https://farm3.staticflickr.com/2837/12956599463_3ce030be74.jpg)
KUKKIVA POLKUPYÖRÄ
Siinä se nojasi seinään talon
kukkiva polkupyörä.
Oli nojannut jo päivää kaksi
minne kadonnut kuljettaja.
Oliko mennyt tervehtimään
vanhaa tätiään.
Vai nuorta morsiantaan
häitään suunnittelemaan.
Ei kukaan nähnyt kun oli tullut
pyörän parkkeerannut
pyörän siihen kai unohtanut.
Vanhus naapurissa
kävi kukkia kastelemassa.
Vaan ei näkynyt omistajaa
pyörän kukkivan.
Viikko, toinen, ei kuulunut.
Taivasko nielaissut.
Kauniina aamuna suven
näki vanhus
hääparin onnellisen
luo pyörän astelevan.
Kukkakorin syliinsä nosti
kaunis morsian.
Siihen jäi kukkiva polkupyörä
yksin hymyilemään.
ilman kukkaa ainoatakaan.
mtl2014
.
-
.
.
(https://farm6.staticflickr.com/5559/15133098668_2245dde934.jpg)
TUPLAPUNAISET
Siinä me tytöt istuttiin kaupan edessä
korokkeella
Reetta ja Leena.
Katseltiin.
Ihmiset menivät ja tulivat kaupasta.
Koitettiin arvailla etenkin sitä
josko joku osti karkkia tai jätskiä
oliko silläkin pieniä tyttöjä.
Niitä me tiesimme saavamme varmasti
koska kaupassa oli äiti.
Jos olisi ollut vaikka täti
ei ehkä olisi saatu.
Olisi saatu omenoita
eikä se ollut yhtä hyvä.
Meillä oli samanlaiset kengät ja sukat,
tummanpunaiset kuin ruusunkukat
joita olimme salaa ottaneet pensaista.
niistä pistelevistä.
Samanväriset kengät ja sukat
vaikkei oltu kaksosia ei edes siskoksia
mutta me leikittiin että oltiin.
Naapuritaloissa asuttiin
yhdessä aina kuljettiin.
Riitaa ei tullut muusta meille kuin
kumpiko hypinnarua ensin pyöritti.
mtl2014
.
-
.
.
(https://farm8.staticflickr.com/7455/13952782398_44c0db5818.jpg)
SAIRAS HUONE
Pahoinvointi oli asettunut huoneeseen
kipu sairaus, kärsimys alivuokralaisiksi.
Pölyyntynyt kaikki , katto, lattia
bakteerit, virukset juhlaa vietti.
Ei ikkunasta ulos näkynyt.
Kasaantunut matto riekaleinen.
Siellä oli maannut sairas ihminen
ehkä kaksikin
vanhassa rautavuoteessa
yrittänyt elää, noutajansa voittaa
anonut yhtä päivää eloon lisäaikaa.
Se evättiin sanottiiin , kohta kohta
pois joudat siitä virumasta
muita rasittamasta
hylkiö, itse riesa.
Kerran oli ollut nuori nainen
nauravainen, juoksevainen
niityllä kerännyt
kukat maljakkoon.
Iloinnut, nauranut, leikkinyt.
Sitä ei ollut enää
ei ollut naista nauravaista.
Huone tukehtui hajuun sairauden.
Ei kukaan enää muistanut.
mtl2014
.
-
.
(https://farm3.staticflickr.com/2944/15156292080_58fff24e2c.jpg)
SYKSYN MYYNTITYKIT
Viime viikolla ne vielä puussa olivat
ei tarvittu kuin yksi hyinen yö
se ne maahan, lampeen kylmään
syksyn tuuli hyytävä varisti.
Ne oli syksyn myyntitykit, edelläkävijät
syksyn muotivärin näytti, punaruskean.
Siihen pukeutui kohta koko luonto
puut, pensat, kukat eilen kukkineet
sai ylleen muotiluomuksen.
Muuttui väri lammen pinnan
haihtui pilviin kirkas sini
sinne mistä oli tullutkin.
Musta väri vallan otti
lampea se hallitsi.
Sen pinnan syksyn myyntitykit
kohta koristi.
Kunnes riite jäinen kaikki valtasi.
Vielä luonto hetken nauttii kesäelosta
ei enää kauan.
Todistavat syksyn myyntitykit
alakulon, syksyharmaan tulosta.
Ne kaksi koivunlehteä.
mtl2014
.
.
-
.
.
(https://farm4.staticflickr.com/3929/15170184787_9098f84154.jpg)
SYYSKYYNELEET
Me itkemme tuloa syksyn
ikävöimme mennyttä kesää.
On päivät lyhentyneet
vesi kylmennyt
harmaantunut kaislikko.
Ei kuulu enää laulu laineiden
ei kirkuna lokkien
ei tee pääsky pesää rantatörmään.
Olimme kesän eläneet niinkuin se aina oisi
aamu ikuisesti auringon, kesätuulen toisi.
Huomasimme, ei niin se mennyt
jäähtyi meri
sammui kukkien ilo.
Tulee syksy tumma, surullinen.
Me itkemme mennyttä kesää.
matleena2014
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yWbT.jpg)
INDIGOKOBRAT
Me odotamme ostajaa, omistajaamme
taidelasiosastolla Lontoon Harrods` in.
Me kobrat lasiset, kuultavat, hauraat,
hohtavat.
Kristalliset.
Väri sinitaivaan.
Indigonsininen.
Näyteikkunassa tavaratalon.
Piirsi, loi loihtijamme taitelija tuntematon
oliko Venetsian Muranon.
Mallin sai temppelin marmorisen raunoista.
Syvistä viidakoista.
Käärmeistä pyhistä.
Lasinpuhaltaja yksinäinen hytissään
mallin puhalsi, näkyväisen. Kauniin.
On laiva tuonut yli valtameren
kauppatavaraksi arvokkaaksi.
Keskiyöllä näet välähtävän valon sinisen.
Kuulet kalinan kilven panssarin.
Hiljaa odotamme.
matleena2014
-
.
.
(https://farm4.staticflickr.com/3837/15214923369_88933ac73b.jpg)
KRISTALLIKORU
Sen oli desinger oli prinssi Syksy,
värin valinnut kuningas Maa.
Lahjotti kristallit prinsessa Taivas
kimalluksen säde Kuningatar Auringon.
Hopean loi Kuningas Kuu
kastepisarat neiti Aamu.
Varrella metsäpolun
se kimalsi yksinään.
Vain kuihtuneet kukat seuranaan.
Oli sisaret vielä oksistossa
ne viereen leijuisi aikanaan.
Kestäisi vielä tuokion
kunnes saapuu syysyö hyinen.
Tulee piilostaan esiin jäätävä halla
saa seurakseen lumitähtöset.
Se koristaisi pukua kuninkaallisten
se pieni lehti syksyn.
matleena2014
.
-
.
.
(https://farm4.staticflickr.com/3837/15214923369_88933ac73b.jpg)
matleena2014
.
Upeita kuvia ottaa tämä Debra Roberts!
https://www.flickr.com/photos/d2roberts/15214923369/
-
.
.
(https://farm4.staticflickr.com/3735/11654225504_142fa8b241.jpg)
KORU KALEIDOSKOOPPI
Ei Kristallin tarvinnut odottaa
kun leijui vierelle sammalsametillle
siskoista nuorin, Kaleidoskooppi.
Oli päättänyt aiemmin pudota
oli juttuseura vailla.
Sisaret oksistossa paleli, hiljaa oli.
Sammal samettinen lämmitti
kun vihreää untuvaa
kera siskon siinä juttu luisti.
Oli metsä suojana ympärillä
kanervat punaiset loisti
nurmi kullankeltainen hymysi
metsälampi vieressä
värit siskosten toisti.
Oli toinen kuin koru kristallinen
toinen kirjava kaleidoskooppi.
Arkkitehti Luonto suunnitellut
alaiset, prinssi Kuu, toverit
sen toiveet toteutti.
Mielessään syntyi korut kauniit
jalokivet, silkit , sametit.
Kantajalleen antoi loistonsa
rintapielissä kimalsi
hohti ranteissa, hiuksissa.
Ne pienet syksylehdet.
matleena2014
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yWe7.jpg)
NEITI KÄRPÄSSIENI
Se syksymetsässä asusti
mustikkapensaan takana silkkisammaleella.
Serkkujensa koru Kristallin, Kaleidoskoopin
kanssa seuraa piti.
Kuusiherrat, naavaviiksiset sitä suojeli.
Hienohelma punarönsyinen, valkopilkkuinen.
Siinä oli vain yksi vika, se oli myrkyllinen.
Kukaan ei lohduttanut syksysateella
ei peitellyt, ei halaillut.
Ihan yksin sai se olla.
Vain lehtikorusiskokset sille jutteli
kertoi menneestä kesästä tarinoita kauniita.
Kuinka aina päivä paistoi, linnut viserteli.
Kuinka puut vihersi. Kukat kukki. Elo kohisi.
Ei neiti Kärpässientä ollut silloin vielä
vasta nyt oli metsään kohonnut.
Niin kului syksy yhteiselossa.
Yöllä kylmissänsä lohduttivat toisiaan.
Oli aikaa vielä tuloon lumitähtien
yhdessä ystävykset päätti viettää sen.
Lumitähdet yhdessä ne kohtaisi.
matleena2014
.
-
.
.
(https://farm3.staticflickr.com/2945/15215506798_38ba7b2d31.jpg)
LEHTI VAAHTERA
Vaahterassaan mietti pieni lehti
joko aika muuttaa maahan olisi.
Onhan siellä muitakin, kai joukkoon sopisin.
Monta kertaa peiliin vilkaisi
kehtaisiko maahan leijua.
Velä puun haltijalla korjautti väritystä
sitten maahan lennähti.
Vielä oli varaa valita mihin asettuisi
löysi paikan mukavan vieressä koru Kristallin.
Sammalsametillle kävi istumaan.
Tervehtivät toisiaan lehdet Kristalli ja Vaahtera
alkoi juttutuokio kuin itsestään.
Tuumittiin onko aikaista maassa olla jo
puuhunkaan ei takaisin millään pääsisi.
" Vähän aikaista mutta ei se haittaa
saatiin paikat paremmat.
Ei ole tungosta.
Miten olisi kelpaisko tervetuloksi
poimunlehtipisaroista kahvi. "
Kelpasi se kahvi, nautittiin lakkaleivoskin
sekä voipulla.
Lehti Vaahtera kovin kiitteli.
Oli ystävä, mikä sen parempi.
matleena2014
.
-
.
.
.
(http://farm6.staticflickr.com/5448/8795996906_8b6782339d_z.jpg)
LOVE
Minä olin metsän sieni, ihan tavallinen kanttarelli.
Kun hehkui värit syksyn minä rakastuin etanaan.
Ei siinä kauan aikailtu
muutti luokseni asumaan.
Se tuki varttani hentoa, minä sateelta suojasin.
Mietin minne johtaa tieni kun etanaan turvasin.
Meni kesä, tuli syksy, myrsky metsässä myllersi.
Yhä jatkui yhteiselo.
Luonto talvea odotti.
Tuli talvi, valkean hunnun heitti ylle mun lakkini.
Kuinkas ollakaan, miten sattuikaan
lähti etana matamaan.
Jätti minut kuin rukkasen.
Matkasi muille maille, minä jäin tukea vaille.
Minä käperryin, minä luhistuin
se oli minun loppuni.
Vaan syksynä tulevana
kohtaan etanan uudestaan.
matleena -13
.
-
.
.
(http://img835.imageshack.us/img835/5093/fxuc.jpg)
ONERVA OMENA
Minä olen outo omena
ihan omituinen
kummallinen.
Minä vartuin tavallisessa omenapuussa
emoni rakastui perhoseen.
Kesän kesti se lempi.
Minä olen se hedelmä
poikkeava
minä siivet sain.
Minä olen kaunis ja yksinäinen
voi kun kohtaisi perhosen.
Olen erilainen
minä
Onerva Omena.
matleena -13
.
-
.
(https://farm3.staticflickr.com/2918/14222027026_5396a6d945.jpg)
ANNAS MUSIKRUM
Annan talon musiikkihuone se oli
kauan, kauan sitten.
Oli pitsiverhot ja kuviotapetit
turkispäällinen spinettituoli.
Spinetti.
Annan spinetti
jolla Anna musiikkia pelasi.
Anna pelasi musiikkia vain iltaisin
kun talossa vallitsi hiljaisuus.
Takana ikkunan kuunteli linnut
tapetin kuviot kirkastui.
Pitsiverho hiljaa liikahteli.
Mies Annalta nukkunut pois.
Annan soiton tuuli taivaaseen
kuljetti.
Loppui soitto
Anna kyyneliin nukahti.
Nuotit värisi lattialla
vierellä ruusunlehtien.
matleena2014
.
-
.
__.
(https://ci6.googleusercontent.com/proxy/EpSMZ9ivQg3Ye2m40OeV1cDZNT45pNd2buqtq0B3fV1WuauMsbDAM1iR0PkKO-A96ebsQrLjSjAPwGlgZMit-d7hI_8zQPa3VppFZ8q9e9YTsqcI3kc=s0-d-e1-ft#https://farm4.staticflickr.com/3937/15303887569_d18ae5c8d9_z.jpg)
SEINÄTTÖMÄT
Valtava, ylisuuri metropoli se oli
Öinen valaistus, miljoonavalossa
se ilo hyvin kaunis.
Peilaitui tyyneen, mustaan veteen.
Peilautuivat yöhön nukkuvien sielut .
Jotkut osakenomistajat, mielestään,
kuorsasivat tyytyväisyyttä.
Ei ne olleet osakeomistajia
niillä oli vain hallintaoikeus.
Seinätkään ei niiden, vaan taloyhtiön
se oli kauppakirjassa selvästi esitetty.
Omistivat vain illman seinien välissä.
Ei ollut päänalusena todellisuudessa
untuvatyyny.
Tiiliskivi se oli.
Ei sillä merkitystä.
Seinättömät eivät koskaan tervehtineet.
Vain pankinjohtajaa.
matleena2014
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yhgl.jpg)
NOIDAKKO
Vahingossa minä sen löysin.
Se oli pikkusiskon vanha satukirja.
Noidakko.
Sillä oli pikkusiskon antama kummallinen nimi
Se oli Noidakko.
Kun äiti kysyi miksi noin outo nimi
Sisko vastasi ettei se mikään kumma ollut
olihan veikallakin kumma kirja, Viidakko.
Sanoi vielä että se vasta kumma oli
ei siellä villissä metsässä
varmastikaan mitään vii´itiä ollut.
Sen oli kuulemma veikka keksinyt.
Ne vii´it.
Pikkusiskon kirjassa oli sentään noidat.
Niitä ei ollut kukaan keksinyt
ne olivat oikeasti olemassa.
Sanoi mummo.
Se oli huolella kääritty ruskeaan paperiin
laitettu mummon piirongin
ylimmän laatikon pohjapaperin alle.
Siellä se oli löytäjäänsä odottanut
jo kymmeniä vuosia
Mummo huolella säilyttänyt.
Kenties oli papalta salaa lukenutkin
ettei pappa naureskele.
Nyt sen löysin minä
enkä minä lukenut salaa.
Minä luin illalla sängyssä
Yöllä unessa vilistivät kaikki
Noidakon maan noita-akat
menninkäiset, peikot, tontut
kiltit keijukaiset, maahiset.
Mutta ei ne pahaa tehneet.
Ei yhtään tippaa sattunut.
Aamulla minä hymyilin.
Juulimatleena2014
-
.
(https://farm4.staticflickr.com/3938/15343548389_9be7313771.jpg)
HÄMÄRÄN KAUNOTTARET
Aika oli niille lopun alku.
Hämärä, pimeä syys.
Sen synkät, ankarat hallaiset yöt.
Kylmyys, vilu, tuulet hyiset
ujelsi läpi nääntyneiden
niittykukkien kedon.
Se jääti kaunokit mi vielä kerran
tahtoi nähdä auringon,
kesän herran.
Ne voimansa koitti kaiken
taisteli läpi yönsylin jäisen.
Ne avautui aamulla
vain nähdäkseen
kuinka hyytävä halla
oli työnsä tehnyt.
Vain valkoiset päivikit
kukkansa avasi.
Ei lämmitä aurinko enää.
matleena2014
-
.
(https://farm4.staticflickr.com/3951/14931060103_15c4ca7322.jpg)
TAKERTUNUT
Siihen koukkuun elämän takertui
tänne syntynyt ihminen
Jokainen.
Ei suuntaa kohtalon voi määrätä
Elomme alkua, loppua näe emme.
On elämä kuin joki virtaava
kuohuvana koski
tyynenä sen suvanto.
Minkä koemme, sen tiedämme
muu on luuloa ja arvoitusta.
Kunnes päättyy aika kyyneliin
eloamme ne ovat seuranneet.
matleena2014
.
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yhnN.jpg)
KEIJUTAR SYYSLEHTIEN
Siinä se istui keskellä katua
seassa lehtien pudonneiden.
Sillä oli hattu hieno ja outo
oli kuin väärinpäin kattila.
Kannelle kiinnitetty harsoa.
Se oli keijutar syyslehtien.
Jalassa oli saappaat pitkät
varalta sateen tietenkin
ettei kastu varpaat pienet
eikä harsohame liehuva.
Sillä oli päällä harsomekko
sininen kuin kesäpilvet.
Eikö se palele, ihmettelin.
Ei, sehän oli keiju pikkuinen.
Huomasi mnut, haastella alkoi
kielellä keijujen tetenkin
" Hei sinä ihmistyttö
minä sinut tunnenkin.
Usein linnuille jyviä kannoit
kun oli vielä kevät viimainen.
Nyt ne poikaset vieraille maille
pois kylmästä muuttaneet.
Ei oisi jaksaneet jos ei jyväsi
olisi niitä auttaneet.
Pyysivät sanomaan terveiset
ja suuret Kiitokset."
Pois lennähti keijutar.
Nyt voi syksy saapua.
Oli ystäväni turvassa.
matleena2014
.
-
..
(https://farm4.staticflickr.com/3927/15531286511_63ea461dcc.jpg)
TUMMA TYTTÖ
Kun yllä viidakon tutkimattoman yllä loistaa
kuu, valtava, oranssi viidakkoon varjot luo
avaan minä tummat silmäni.
Minä, musta orkidea viidokkoa katselen.
On viidakko minun kotini.
Olen kärpäsloukku
niistä koostuu ravinto
Ne herkästi saapuu luokseni
houkuttaa raadontuoksu ansani.
Ne tulevat, ne jäävät koukkuun
olen saanut ateriani.
.
En ole koriste, kaunista viidakkoa
Synkkä kukinto saa huokailemaan
" Ompa outo, julma. Kotiin tahdon verson. "
He turhaan lehden taittavat,
yrittävät juurruttaa multaan vieraseen.
Kukkimaan ja hehkumaan orkidean mustan.
Ilkeykssäni en elä maassa vieraassa.
Syntyi sanonta:
" Se on orkidea julma. Se tuottaa kuoleman."
matleena2014
.
.
-
..
(http://kuvapilvi.fi/k/yh01.jpg)
SYKSYN UINUNUT
Oliko tuulet syksyn säälivät
rantaan meren sen ohjanneet
rantakiville, vielä lämpimille.
Uinahtanut oliko auringon
viime säteisiin.
Mi hetken vain rannat meren,
kivet tavoitti.
Nukahtaessaan unelmoiko kesästä,
kadonneesta.
Seassa niittykukkien se lepatteli.
Iloitsi ja jutteli
kanssa mäkitervakon riemuitsi.
Säteissa auringon sen värit kimalsi
kilpaa kanssa päivänkakkaran.
Kera niittykukkien
laskua auringon, illan purppuraa
se ihaili.
Aamun kastehelmet herätti.
Nyt rantakivet harmaat sitä helli
aallot hiljaiset unilaulun esitti.
Se nukkui unta syvää.
matleena2014
-
.
Onpi alla viisi uutta
lukea jos haluaa.
Hyvää syksyn jatkoa.
matleena :)
.
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yhtE.jpg)
SYKSYN TAKKUTUKKA
Minä olen syksyn takkutukka.
Tilda Tillinen.
Olosuhteiden pakosta
aidanraosta kurkistelen.
ettei kukaan tällaisena näkisi.
Varmaan karkuun juoksisi.
Koko kesän hyvin voin. Kasvoin, vihannoin.
Kukkasetkin väsäsin. Monet keitot maustin.
Graavilohi minut sai aina seuralaisekseen.
Oli aina hiuksissa
kampaus ihana.
Meni kesä, saapui syksy. Toi tuuli mokoma
pyörremyrskyhulttion.
Sillä ei ollut tapoja
minut maasta kiskaisi. Aidanrakoon lennätti.
Täältä minä nyt tiirailen jos jollekin kelpasin
niinkuin entisaikoina keittiöön kiiruulla haettiin.
Kuningatar maustekasvien, minä Tilda Tillinen.
Tuoksuni sai kaikille ihan veden kielelle.
Nyt olen takkutukka, hiukset kuin hamppua
Enkä minä enää kelpaa kuin taivaan linnuille.
Tyytyväinen olla koitan paitsi räkättirastaisiin.
Ne kun tahtoo sotkea loputkin kampauksesta.
matleena2014
.
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yhCB.jpg)
MARMORIRUUSUT SINISET
Siniset ruusut paadella sun,
äitini armas, rakastetuin.
Väri sininen on haalennut
terälehdet ruusujen murentunut.
Ei virtaa ajan kukaan pysäyttää voi
On hetken aamu, ilta pian koittavi.
Tuonen kellot kutsuen soi.
Sinä yösi valvoit vierellä lapsesi pienen
kehtoa keinuttaen.
Annoit kaiken, mitään et pyytänyt.
Vain lapsellesi onnea nyörästi rukoilit.
Onko aika seisahtunut
kun katson hautaasi sun.
Tuntuu kuin seisoisit vierellä mun
katsoisit silmiin
poskeain silittäisit.
Tiedän sen nyt
en sinua koskaan tarpeesi kiittänyt.
Äiti, kiitoksen vastaan otathan.
Kyyneleeni pyyhkisitkö.
Anteeksi anna.
Äiti. Äitini mun.
matleena2014
.
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yhmF.jpg)
ÖINEN MATKAAJA
Se kulki ohi yön pimeän, synkän maiseman.
Oli kulkenut jo kauan.
Vain metsä autio kuuli kolinan rautapyörien.
Vain taivaan kuun ja tähdet matkaa seurasi.
Vihellykseen rautahevosen
vastasi vain vuorten kojootti.
Esi-isät sen oli kulkeneet vuosia satoja
aikaan kultakuumeen, ameriikan marien.
Aikaan junaryöstöjen, miesten kovien.
Veristen intiaanisotien.
se oli juna öinen
Kertomukset esi-isien oii jääneet mieleen.
Muisteli kulkiessaan läpi mustan kanjonin.
Se muisti kuinka kerrottin kullankaivajista,
miehistä kullanriivaamista.
Käytiin raa`at taistelut kultahipuista
Päivä raadettu, ilta armaalle sulkakynällä,
öljylyhty, mustetolppo hökkelin pöydällä.
kaipausta vuodatettiin paperille hauraalle.
" Kultaa löydän, rakas, palaan luoksesi."
Vain harva palasi.
Se muisti marit ameriikan, piiat missiksien.
Melkein nälkäpakalla nämä vuodet
kuin orjat raatoivat.
Suomeen ei palattu, ei kehdattu.
Sama mekko oli edelleen, isosiskon vanha
ainoana asuna.
Ihme tapahtui, rikastui, palkka maksettu
Kiireellä oli kotimaahan palattu.
Näitä mietti junavanhus raiteilla ikitutuilla.
Matka jatkui kohti vanhaa asemaa.
Nousi aurinko kun saapui vanhus perille
asemalaiturille. Ikitutulle
Hetken sai huokaista, hetken levätä.
Matka uudelleen samana toistuisi.
Se toistuisi kunnes vanhus kumpikaan
ei öinen veturi eikä kuljettaja
enää jaksaisi.
Poissa kuljettaja, rautahevonen.
Muistoja ei silloin olisi.
matleena2014
.
-
.
.
(https://farm4.staticflickr.com/3949/15612104075_558d472e81.jpg)
YÖN VALTIAS
Olet valtias öisen taivaan
hallitsija yön.
Kun jaettiin aikaa ihmisille
sinä yön valitsit.
Jäi päivä aurinkosiskollesi.
Se saa kaikki loistamaan
se antaa kirkkaan valon
varjon himmeän.
Sinun hohtosi on kalpea
varjosi sysimusta,
Kun nouset ylle meren tumman
sinä saat sen muuttumaan
se kulkee mukaan käskyjesi
ajaa aallot satamaan.
Meren kuiskaavat kaislat palvoo.
Metsään varjot ilmestyy.
Kansi taivaan hohtamaan alkaan
kuunsiltasi luot.
Joskus mietin oisiko parempi
jos sua ei olisi
ei pahasti tehdä voisi
valo puuttuisi.
Heijastut mereen yön.
Voisi ei väkevämpää
luonto meille lahjoittaa.
Valtias, sinä tiedät sen.
Yö musta kumartaa.
matleena2014
.
-
.
(https://farm4.staticflickr.com/3834/12924648283_08e86970e4.jpg)
PEHMEÄ HUNTU
Kutoo verkkonsa
sininen hämärä.
Illan peittää huntu pehmeä.
Tummaan syliin meren
suru katoaa.
Kyyneleet.
Unohdan miksi tulin
pakeninko elämää.
Vai tahdoinko vain nähdä
illan himmeän.
Vaienneet on aallot
kuiskii kaislat rannan.
Nukkuu tuuli.
Ääni ainoa
lokin yksinäisen vaikerrus.
Kaksi yksinäistä
meren sylissä.
Hiljaa tummuu ilta.
On huntu pehmeä.
matleena2014
.
-
(https://farm4.staticflickr.com/3836/14955278621_0ce915b3ca.jpg)
SONTIKKA PUNAINEN
Keskelle villiä pihlaja-aitaa hupsahti
punainen sontikka.
Oikea nimikin sillä oli
se oli sateenvarjo.
Se sadetta suojasi.
Mistä siihen tipahti sitä sopi arvailla
kallion kupeeseen nojasi
kupu varjon oli auki.
Miksi se avoinna oli kun ei satanut
tippaakaan.
Ei tarvinnut sadetta maalta suojata.
Siinä se kuitenkin jökötti
se jotakin odottiko.
Siihen paikalle osuin sattumoisin.
Minä varjolta kysymään
mitä se siinä töllöttää.
Tuli vastaus kiukkuisesti :
" Onko sulla päässä vikaa
sadetta tietenkin "
Minä jatkoin nolona matkaa.
matleena2014
.
-
.
(https://farm6.staticflickr.com/5616/15012476304_660899cc36_z.jpg)
KESÄ NUKKUVA
Luonto syksyn aavistaa
käy kesä nukkumaan.
Meri tummuu, laineet väsyneet
rantoihin saaren piiloutuu.
Kaislat kumartuu
mereen vaikenevaan.
Aurinko laskee taa ulapan
hehku ei pilvet purppuraa
säteet sen haalenee.
Puut, kukat värin saa uuden
värit kesän katoaa.
Harmaus syksyn hallitsee
luontoa kesän unohtavaa.
Paenneet linnut kylmää talvea
maihin lämpimiin.
Vaiennut laulu kaskaiden,
peippojen, kiurun.
Vain lokin yössä yksinäisen
laulu soi merellä.
Hiljaa saapuu tumma yö
loistaa tähtien vyö.
Tietää nekin on poissa kesä
syksyyn kaikki hiljentynyt.
Lepoon käy ihmiset, luonto
himmenee aurinko.
Syksy on saapunut.
matleena2014
.
-
(https://farm6.staticflickr.com/5603/15455562307_862465618c.jpg)
VIESTI SYKSYN
Toi tuuli pohjoinen viestin
merenrannan kaislikkoon.
Ne suojassa lahdelman
syksyn viimoja odotteli.
Tuntui tuoksu syksyn
se kesän surmaisi.
Yö usvainen, halla tulisi
jääti meren kylmäksi .
Kaislat hiljaa rannassa odotti
oli aurinko laskeutunut
taa horisontin paennut
mukanaan vei purppurapilvet
yön pimeys odotti.
Ei keinunut joutsen laineilla
ei uikku kruunuineen parjehtinut
kohti ulappaa.
Taivaalla vain lokki liiiteli
sekin yksinäinen.
Viesti oli prinssi Syksyltä
pian saapua lupasi.
Toisi mukanaan harmaan usvan
mi lahdelman verhoisi.
Syttyi tähdet.
Taipui kaisla hiljaa ylle veden
syliin sen uinahti.
Yö tummeni
hiljeni aallot
uinui rantakaislikko.
Valvoi untansa tähtönen.
Juuli2014
.
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yIl5.jpg)
KULTAVIRTA
Solkina purppuraviitan
kultavirrassa keinumme.
Tuuli hopeainen sinipilviin kuljettaa.
Kesän kauniin me iloitsimme
oksistossa elämänpuun.
Rakensi oksahaaraan pesän peipponen
Meille vain se sirkutteli.
Me näimme kultaiset kuunsillat
kesäsöinä hämärinä.
Lauloi kaunemmat laulunsa suvtuuli
Kukki siniset , hauraat lemmikit
seurassa metsätähtien.
Lahjoitti aurinko kultaisen värinsä
iltaruskon purppuran.
Se tiesi syksy saapusi
harmaat, sateiset päivät.
Yöt hallaiset, pimeät.
Säteet aurngön katoaisi
sini lemmikin sammuisi.
Tulisi nyrskyiset tuulet
oksiin ne tarttuisi.
Pois meidät ne riuhtaisi.
Matkaansa jatkoi , oli tehtävä kesken
oli saatava vaimiiksi tulo talven.
Me jäimme syliin kultasen virran
hopeisen tuulen, solkina purppuraviitan.
Me olemme syksyn purppuralapset.
kultavirrassa keinumme.
Kunnes on aika nukahtaa
syliin hopeatuulen.
matleenaa2014
.
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yI8L.jpg)
MAAHISMAA
Kaukana takana sinisten vuorten, lampien
piilossa katseilta vierailta maa maahisten.
Se oli ikiaikojen maa, sadun, tarujen kehto.
Se oli maahisten valtakunta.
Oli vihreä sammal sen verhoillut,
lampi liejunen mutaa täynnä.
Usva harmaa sen sisälleen kätki.
Kuuset naavaiset, vanhat, rankaiset
oli oravat karkottaneet.
Ei helissyt nauru, ei laulu maahisten
ne poissa oli, ikiajoiksi kadonneet.
Oli ennen se vauras, oli kuningas,
valtava valtakunta.
Oli hovi, alamaiset
kaikki tarmoa, toivetta täynnä.
Väki ahkeroi, illat rannalla lammen karkeloi
siellä helisi nauru ja soitto.
Soi iloiten viulu, luuttu.
Koitti ankara talvi, toi sairauden, ruton
sitä maahiset kestäneet ei.
Tautivuoteelle kaatui yksi toisensa jälkeen
ei siitä ne nousseet enää.
Jäi itkemään kuuset jäi suremaan lampi
ei kaikunut nauru, ei leikki.
Oli kuollut ilo, jäi vain suru.
maahiset poissa oli.
Vain säde auringon, sekin yksinäinen
joskus lampeen varjonsa jätti.
Kuusivanhus vain sen näki.
matleena2014
.
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yI2h.jpg)
UNENUNI
Myöhäinen ilta.
Unta vuoteessa odottelin.
Kuu raosta verhojen kurkki.
Ei sitäkään näemmä nukuttanut
joten seuraa vailla alkoi jutella.
"Kuulehan, ihminen pieni, "
se alkoi ja jatkoi :
" Oletko kuullut taioista kuun
jos unetonna valvoo.
Minä kuu voin unen antaa
laatua en pysty takaamaan.
Se olla voi kaunis tai ruma
sinun täytyy tahtoa, uskaltaa. "
Hetken mietin mitä tekisin
en valvoakaan yötä tahtoisi.
Siispä suostuin taikaan kuun.
Kuu hymyili, kättään heilautti
salamana uneen vaivuin.
Oli talo rakenteilla siinä unessa
oli pihalla kukkaset mustat.
Oli tunnelma outo, pelottava
minä silmät suurina katsoin.
Oli talossa kissa, rukkanen
viivoja, sahalaitoja, ympyröitä.
Pahvilaatikoitakin pinossa
yhdessä minä istuin.
Oli tunnelma sininen hämärä
ei ollenkaan mukava.
Kissalla kieli ulkona roikkui
olikohan se elossa.
Minä kauhusta kiljaisin
katosi kissa, rukkanen
Koko talo outo haihtui.
Oli kadonnut kuukin, katala
pilveen sukeltanut.
Päätin , vannoin
koskaan, en ikinä
kuu-uniin suostuisi.
matleena2014.
.
-
(https://farm4.staticflickr.com/3937/15525223177_6877dcc69c.jpg)
VALKEA PIHLAJA
Ensilumi satoi, sai pihlaja hunnun valkean.
Eilen hehkui marjat punaiset vielä vapaina.
On valkeiksi nyt muuttuneet varsi, marjat
alla taakan alas painuneet.
On tullut talvi.
Toissapäivänä vielä näin
kun lennähti tilhiparvi
pihapihlajan oksistoon.
Nyt peitossa lumen on marjat
ei tilhiparvea enää.
Paenneet on suojaan metsikön
aukeaa pihapiiriä
jossa lumi valkea, tuuli hyytävä
nyt valtaa pitää.
Kaunis olet.
Valkea pihlaja.
matleena2014
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yIfu.jpg)
SYNNIN SIELU
Oliko synnillä sielu
sitä miettivät Synti ja Kulkevainen.
Oli Synti paikan valinnut
meren tumman, metsän synkän
taivaan tähdettömän.
Lukki musta harmaata lankaa kehräsi.
Onko synnillä sielulle tilaa,
onkaloissa syvissä, mustissa syövereissä.
Äaneen ajatteli Kulkevainen:
" Sielu on luoduista jokaisella
toisille annettiin sielu vitivalkea
sinulle suotiin sielu pikimusta. "
Oli Synti hetken vaiti :
" Se oikein on. Minun sieluni jos valkea oisi
yössä sudenmustaksi muuttuisi ".
Ei tarvitsisi Sielu kuin kapean laverin
jolla yönsä nukkuisi
kun Synti pahojaan tekisi.
Sen Synti hankki.
Jostain varasti.
Aurinko nousi, valkeni aamu
ei Syntiä näkynyt.
Etsi pävän Sielu, etsi toisenkin
oli tyystiin Synti hävinnyt.
Kohtasi Sielu korpin mustan
siltä kyseli.
Korppi vastasi :
" Vei Synnin Manalan Herra
syvyyksiin maan, orjaksi.
Ei palaa, ei kukaan kaivanne "
Yksi, Sielu, se Sielu kaipasi.
Ei kaivanut Kulkevainen.
matleena2014
.
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yIt1.jpg)
JOKI VIRTAAVA
Kallioinen kivierämaa.
Valtiaana hiekka, harmaat kalliot.
Keskellä joki ainut, virtaava.
Kulki tie läpi solan
kallioihin hakatun.
Poltti aurinko.
Loi kalliot varjot ainoat.
Vain pienen kaitaleen näki vanki
tyrmään mustaan kallioon lukittu.
Näkyi vesi virtaava,
tie sinne johtava.
Vangin syliiinsä oli sulkenut
vankiluolan pimeys.
jano, nälkä huumaava.
Aukko oven umpeen muurattu.
Ei tiennyt ajasta, ei yöstä, aamusta
näki vain joen virtaavan.
Tien sinne johtavan.
Koitti aamu
oli vankiluolan lattialla vanki liikkumaton
Ei noussut katsomaan jokea virtaavaa.
On vanki töyräällä joen virtaavan.
Juuli2014.
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yIvZ.jpg)
LUOJAN PIENI
Yksi Luojan pienimmistä
pikkuinen olen varpunen
Oksalla istun ja ihmettelen
niittyä suurta, kummallista.
Mitä on nuo siniset kellot
jotka vienosti tuulessa helisee
Mitä on nuo pyöreät auringot
jotka pilviä tavoittelee.
Mitä ihmettä voi nuo pienet,
punaiset olla
kun lintuset niitä kanniskelee.
Mitä lie ovat pehmeät hattarat
jotka taivaalla purjehtii.
Mikä niityn reunassa lirisee
kuin harppu soittelee.
Jostain kuuluu siritys
näy ei soittajaa.
Niin paljon ihmettä, opittavaa
minulla, Luojan pikkuisella.
matleena2014
,
-
(https://farm8.staticflickr.com/7498/15597711528_2efc4c21b1.jpg)
KUUN VARTIJAT
Kuunsillalla ne leijui,
kuun vartijat.
Avaruuden linnut mustat
Öisin ilmestyi hopeiselle
kuunsillalle.
Ne äänettömät vaeltajat
kuun vartijat.
Koko yön leijui kuun valossa.
Laskeutuneet ei
kuun kultaiselle pinnalle.
Yötä vartoi ne, siltaa kuun
huomaamatta ajan kulkua.
Kun aamu sarasti
haihtui hohto kuun
himmeni kuunsilta
lepoon kuun vartijat.
Saapui yö
Piirtyi varjot pintaan kuun.
matleena2014
.
-
(https://farm8.staticflickr.com/7471/15214561593_19a9f53c0c.jpg)
KAMPAAMO OUTO
Oli outo se kampaamo
syvällä helvettiviidakossa
pienessä hylkykaupungissa.
Sen omisti parturimestari.
Oli kuulu se mestari
omalaatuisista päähänpistoista.
Hulluista keksinnöistä.
Oli outoja oikkuja
joku kertoi maalla vainajien
öisin sen liikkuvan.
Paloi puutarhassa öisin nuotio
sen liekit sinistä tulta leimusi.
Istui keinussa mestari,
katseli tulta.
Nauroi.
Koe viimeisin
kipsipäähän saatava
hiukset kasvamaan.
Oli hyllyköt liikkeessä
seinällä
täynnä kipsipäitä.
Joissakin kasvoi tukka.
Oliko ne kipsipäitä....
matleena2014
.
-
(https://c2.staticflickr.com/8/7497/15836266522_d469eb8da2.jpg)
TORNIMIES HULLU
Torni korkea, jatke talon katon
siellä asusti se tornimies hullu
ylimmässä kerroksessa.
Vaaleanpunainen oli torni
ikkunoiden peitossa.
Ympärillä tornin korkealla pilvissä
mustat linnut lenteli.
Ikkunasta tornimies kurkotteli
lltaisin
lintuja mustia.
Joskus onnisti.
Kuutamossa kirkkaassa
musta lintu istahti tornimiehen kädelle.
Tarinaa se kertoi, musta lintu satuili.
Tyytyväinen tornimies kuunteli.
Linnun tarinoille joskus hymyli.
Onnellinen oli silloin hullu tornimies.
matleena2014
-
Missä päin maailmaa asui tällainen tornimies? Ei sinulta kauniit kuvat ja niihin liittyvät runoliiset tekstit lopu.Kiitos!
-
Missä päin maailmaa asui tällainen tornimies? Ei sinulta kauniit kuvat ja niihin liittyvät runoliiset tekstit lopu.Kiitos!
Kiitos Liena. Tuollahan se naapuripitäjässä. Oikein mukavaa syksyä Sinulle Liena. :D
Juuli
-
(https://farm8.staticflickr.com/7517/15761894916_8277e5cc5b.jpg)
VARAPERHOSET
Tuli syksy
peitti routa maan.
Lehdet puun kellastui
repi myrskytuuli mukaansa.
Hallayöt, luonto viluissaan,
kukat kesän nukahtaneet.
Perhoset jo koteloihin
talvehtimaan alkaneet.
Silloin ilmestyivät ne,
varaperhoset.
Kauniit, iloiset
väriänsä, hohtoaan
syksyyn luomaan.
Ne keinui puiden oksilla
ne siipiään räpisti
kuulosti kuin helisisivät
pienet kellot kesän.
Aikanaan tuuli kainaloonsa
nappasi.
Oli hetken kesän muistona
varaperhoset.
matleena2014
-
(http://kuvapilvi.fi/k/ykWs.jpg)
ENKELIT KORVATUNTURILLA
Taivaan pajassa kiirettä, sutinaa
pikkuenkelit kutsuttu auttamaan
Hilduuri, Gunvoori ja Joosefiina.
Jösefiina oli vasta ekalla
Hilduuri,Gunvoori tokalla
siellä taivaskoulussa.
Nyt oli joululoma.
Oli käynyt oikein hassusti
Pukin kirjeistä osa
on vahingossa tänne päätynyt.
Tytöt lujasti töitä paiski
liimasi juuri nukelle hiuksia
kun soi Hilduurin nókialanen
työessun taskussa.
Puuseppämestari Jooseppi
kun Hilduuri vastasi
katsoi vähän kierosti :
" Älä koko päivää puhu. "
Oli soittaja Isä Taivainen.
Pääpomo koko taivasmaan.
Kiireella alkoi Isä selittää
" Nyt on juttu semmoinen
kahden on Maahan matkattava
on pulma paha Korvatunturilla.
Lahjalistat sekaisin, selvittävä.
Sinä lähdet Gunvoori,
ota Hilduuri mukaasi.
Joosefina seisomapaikoille
sinipilvellle, vuorolle viimeiselle
Olen varannut paikat teille.
Tässä on matkapilettinne
Homma kotiin hoitakaa."
Just kerkisi enkeiit pilvilinjukkaan
joutui kaikki seisomaan.
Oi uusinta mallia linjukka
pilvet vain silmissä vilisti
kun linjukka porhalsi.
Oli kaksoiskaasutin ja turbo-ahdin.
Kuu-ukko matkaa taivaalta
silmät suihtirenkaina seurasi.
Korvatunturille linjukka laskeutui,
oii kova se tömähdys.
Enkelien päät sekaisin vauhdista
mutta pian ne selveni.
Korviksella vastassa tonttujoukko
lista mukanaan.
Ei enkeleitäkään päästetty pajalle
näkemään lahjoja.
Siinä seisottiin alla tumman taivaan
paleltiin ja listaa vertailtiin.
Lista kojattiin, ei Maijalle paloautoa
eikä Pekalle nukkea.
Voitiin lähteä paluumatkalle
Näkemiin ja hei hei sanottiin
tavata uudestaan luvattiin.
Taisi tontut pikkuisen ihastua
pikkuenkeleihin nätteihin.
Taivaseen taas palattiin
vauhdilla tuhat ja sata.
Joosefiinalla maha kuralla
kun koko ajan pelkäsi.
Kiireellä vessaan pinkaisi.
Sitten suunta taivaskonttoriin
missä Isä Taivainen odotteli.
" Sain soiton jo Korvatunturilta
on homma hoidettu hienosti.
Nyt saa lapset oikeat paketit
jotta teille suuret kiitokset.
Sekä palkankorotus.
Tässä vielä suklaatä palkaksi
saatte suun makeaksi.
Mutta muistakaa pestä hampaat "
Oi pikkuenkelit oikein iloiset
nyt saa ei Maija palo-autoa.
On nyt kaikki oordingissa
sopii Pukin hyvinkin tulla.
matleena2014
.
-
(https://farm8.staticflickr.com/7577/15269765394_fc483293fe.jpg)
KOPTERIKERTTU
Ilta yksinäinen, sade ruutuun ropisi.
Ulos katsella yritin
ruudun pisarat himmensi.
Silloin kesämuistot mielen valtasi.
Niityllä kesän astelin paljain varpain
aurinko hymyili, siritti sirkat.
Kukat hennot päätään nyökytteli
liiteli pääskyt sinipilviin.
Mehilä1set pörräsi, mettä keräsi.
Kesälle tuoksui niitty sininen.
Lemmikkikukkainen.
Leppäkertun huomasin
voikukan hörhelöissä
taiteilevan.
Hidasta oli eteneminen
oli tiukkaan hörhelöt pakkautuneet.
Ei väistää ne aikoneet.
Mitä se puuhasi, mitä se aikoi
ei kai lennellä hörhelöillä
niistäkö kopterin taikoi
nousta pilviin pääskyjen lailla
Niistäkö oppia otti.
Katsoi se touhunsa turhaksi
alas kukasta kiipesi.
Niityllä jatkoi se hidasta matkaa
se mielessään kai tuumasi
ettei siitä kopterilentäjää tule.
Parempi niiityllä, varmoja jalkoja
pareittain kun liikutteli
ei pää pilvissä humise.
Eikä putoa korkealta.
Ikkunasta ulos taas katsoin
- näytti sadekin iloiselta.
matleena2014
-
(https://farm8.staticflickr.com/7560/15933500892_d44f82100a.jpg)
PUNARAUTAINEN PORTTI
Ikivanha muuri, punainen portti
muurattu paikalleen äskettäin.
Se oli kirkkaanpunaista rautaa
ei sellaista aiemmin nähty lain.
Ei tiedetty mitä se taakseen kätki
kalmotko linnan, maahiset, aaveet
nekö sisällä valtaa piti.
Neko soihtuja heilutteli.
Syksytuuli muurin harjalla vonkui
metsän puita se tempoi
Raekuurot kulki, salamat iski
vaan paikoillaan portti pysyi.
Ihmeteltiin millä se kesti
tuulet ja sateet pieksevät
kun lukkona oli vaivainen haka.
Ei siellä aarretta voinut olla
kirstua täynnänsä kultaa.
Oli kai vain puisto villiintynyt
huuhkaja yössä huhuili
Tummassa yössä joku ohitse kulki
jos oisi muurille katsahtanut
olisi ehkä harjalla muurin
tarkkaavat silmät havainnut.
matleena2014
-
(https://farm8.staticflickr.com/7056/8690433215_05ea718399.jpg)
PÄIVÄPÄIVYRI
Kuin sadusta oli se maa
kuin taikasauvalla luotu
keijukanenko lie asialla.
Alinna pohjalla tiilimuuri ruskea
yläpuolellaan nurmikko viheriä.
Puut suorassa kasvoivat,
varjot ne loi.
Hehkui taivaalla ihan oikea aurinko.
Ei kunnolla nurmikkoon paistanut
ei valoa sille antanut.
Oli esteenä esine outo
se päivyri, päiväpäivyri.
Se puuhun oli köytetty.
Se näytti aina vain samaa päivää
ei vaihtunut
ei kukaan kääntänyt.
Ei siinä vuotta lukenut, ei
kuukauttakaan, päivä aina sama .
kaksikymmentäkaksi se näytti.
Se oli joulun aatonaatto
oliko se tonttujen muistilappu.
Vaikka olikin kesä.
Se oli taikamaailma
aina siellä se kesä.
Ei varjo päiväpäivyrin maahan piirtynyt.
Juuli2014
-
(https://farm8.staticflickr.com/7465/15759266638_7a46e104b9.jpg)
JÄÄKUKAT
Jäätyneet pinnalla lammen
kuin lasisessa ansarissa
ne hiljaa helisivät
hennot saniaiset.
Ne lampeen pohjanviima heittänyt
hyiseen kouraansa riuhtaissut
rannalla värisseet.
Lammelle vimmalla viiman syöksynyt
ne viskannut veteen mustaan.
Ei uponneet, ne pinnalla kesti.
Viima valtaisat siipensä levitti
lampeen hohkasi kylmyys viiman.
Muuttui kukiksi jään hennot saniaiset
sylissä kristallinkirkkaan jäisen pinnan.
Ne koruina lammen säihkyi
ne kajossa auringon heikon
kuin smaragdit kimalsi.
Ne kirkasti synkän päivän
maan pienen kulkevaisen.
matleena2014
-
(http://www.picgifs.com/graphics/c/candles/graphics-candles-325106.gif)
TUU,TUU, PIKKUINEN MIES
Jos merellä silmät olisi
se kohisisi :
Olet maailman rohkein kalastaja.
Jos metsällä silmät olisi
se humisisi :
Olet maailman tarkin metsämies.
Jos taivaalla silmät olisi
se hymyilisi :
Olet maailman uljain vuorikotka.
Ei niiden sitä kertoa tarvitse ,,
Sinähän olet jo.
matleena2015
.
-
(https://farm8.staticflickr.com/7370/13691408685_7a8c07767b.jpg)
IHAILIJA
Tältä tahdon tänä vuonna näyttää
olen ihan hulluna harjoitellut.
Monta vuotta olen tähän loistoon
peilin edessä pyrkinyt.
Moneen asentoon asettunut
melkein niskani nyrjayttänyt
takaosaani kun olen mittaillut.
Ei tulos hääppönen milloinkaan.
en ollut ollenkaan innostunut.
Minut vihdoin kauniiksi nimettiin
vaan ei kukaan omaksi tahtonut.
Tuli vihdoin oikea ihailija
ihan peräti kutsumatta.
Eläintarhassa kerran katsoi
huudahti : " Oioioi.
Tahdon kanssasi asumaan."
Ikävä kyllä, ei käynyt päinsä
oli kyseessä mamba musta.
En tahtonut ateriaksi.
matleena2015
.
-
(https://farm9.staticflickr.com/8669/16216992845_ec3859a57e.jpg)
PIKKUVÄEN AIRAMI
Hämärissä metsän syksyisen
vihreässä sammalmatossa
se tuikki pientä valoa
metsän pikkuväelle.
Ettei kompastuisi hiiru-isä
varpuun puolukan
tulossa lapsiaan laskemasta.
Ei sammakko joka vielä
joutessaan loikiskeli hereillä
katkeneeseen koivunoksaan
satuttaisi nenäänsä.
Etanakin näkisi mihin mataisi
ettei lätäkössä nahka kastuisi.
Sieniystävän luota tuli kahvilta.
Ettei katkeaisi sirkan jalka
havunneulaseen
kun palaili soittokeikaltaan.
Näki murkku työn lopettaa
kekoonsa mennä nukkumaan.
Monta oli pientä eläjää
joiden kulkua syksymetsässä
pikkuväen airami
tuikutteli hyvin tarkasti.
Ne oli tuikut pienet
karhunsammaleen.
matleena2015
-
(https://farm9.staticflickr.com/8651/16135242205_9e9df153d8.jpg)
VIIMEINEN VIINI
Teräksinen viinikannu puutuolilla
ei ainoakaan juoja sen ympärillä
vuoroaan odottamassa.
Ahnaana.
Olivat jo käyttäneet vuoronsa.
lojuivat tuolin vieressä lattialla.
Meitä oli aluksi kuusi,
nyt yksi.
Minä.
Olivat juoneet ne viisi viimeisen viinin
uskoneet iloon viinin sen makeuteen.
Oli minun vuoroni.
En empisi.
Minä en joisi.
Jostain syystä.
matleena2015
.
-
(https://farm8.staticflickr.com/7507/15892239438_112472d198.jpg)
LINNUT EILISEN
Laidalla kaupungin puisto hylätty
Puisto tumma
alastomat puut.
Tummat linnut
penkki lahonnut.
Ei aikaan kukaan penkllä istunut
ei jyviä linnuille antanut
Ei hoivannut.
Ei ilolla katsellut.
Linnut etsi, kehää kiersi
ympärillä penkin.
Hoivaajaansa kaipasi.
Vain pilvet taivaan näki
metsä kutsun kuuli
tummien lintujen.
Pysytteli poissa istuja.
Ei penkki puiston vastannut.
matleena2015
-
(https://farm6.staticflickr.com/5487/14001302870_da3dc3072b.jpg)
KIRSIKANKUKAT
Niitä minä odotan
rinteellä vuoren
kukkia kirsikan.
Talven on nukkunut
pieni kirsikkapuuni.
Säteet kevätauringon
pilviverhon läpäisee.
Kukat vuorella heräilee.
Minunkin kirsikkapuuni.
Vuorelle kiipeän
katsomaan kukkia kirsikan.
Kevätaurngon lämmössä
nuput tuhannet avautuu
kiittämään kukkasin pienin
Luojaa keväästä.
Soi rinteellä laulu rastaan
oksalla kirsikkapuuni
kevään illassa kuulaassa.
Viereen kirsikankukkien
se rakentaa pesänsä.
Syntyy elämä uusi
suojassa kirsikkapuuni.
matleena 2015
-
(https://farm4.staticflickr.com/3893/14850914812_ba48a9c2e2.jpg)
TANSSI MUSTALLE KUULLE
On päivä paennut
mustaa kuuta väistynyt.
Syttyvät tähdet.
Laulu laineen vaahtopäisen
merestä nousee
laulu musta.
Mustan kuun musta silta
taivaalle kohoaa.
Tanssi mustalle kuulle.
Musta tanssi, sävelin mustin
saa veren kuohumaan
tahdissa mustien laineiden
raivoisan laulun.
Tanssi mustalle kuulle.
Ei ole muuta, vain kuu musta
merellä hohtaa.
Se sieluja valvoo, se ohjaa
pois päivästä näkevästä.
Yön mustan tanssijan
mustan kuun palvojan
tanssi öinen ei päivää tunne.
.
Ei aamu kuun mustan,
yön mustan tanssia katso.
Pakenee aallot,
päättyy tanssi.
Vaikenee raivo meren.
Ei tanssija muista.
matleena 2015
.
-
(https://farm9.staticflickr.com/8584/16320111991_6ca1c55639.jpg)
RUUSUVARPUNEN
Varpunen pikkuinen
punarintanen.
Jäänyt talveksi
ei lämpöön matkannut
vaikka ahdisti pakkanen.
Ruusut kesän kukkineet
talvivarasto lintusen.
Oli ruusupensas piikkinen
ei piikiit lhaitanneet.
Varastolle, lumiselle
se usein suunnnisti.
Oli lehdet kuihtuneet
niissä tuuli rapisi.
Oli luoja asian hoitanut
ei nälkä olisi.
Jo paukkui ankara talv.i
Aitta ruusupensaan
turvana varpusen.
Kevät koitti, tuli suvi.
Viereen ruusunnupun
varpu pesänsä rakensi.
Oli suojana vieläkin
ruusupensas piikkinen.
matleena2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yG9i.jpg)
NUMMILINNA
Linna vanha nummella rapistui
lahosi muurit harmaat.
Pesi lepakot raoissa muurin
huuhkaja tornissa huhuili.
Mustat unikot puiston nuokkui.
Oli aikoinaan ollut linna ritarin.
Laskusillalla ratsunsa korskui
kun lähti ritari haarniskassaan
lohikäärmettä voittamaan.
Morsian ritarin kaunis kuin uni
jäi linnaan sulhoa odottamaan.
Kultaista kangasta kutoi.
Hääpukuunsa
silkkiin ikävän kirjoi.
Odotti morsian, odotti vuoden
moneksi vuodet hiipi.
Ikävöi sulhoa morsio
uneen iltasin kyyelehti.
Ei kuulunut sulhoa luo morsion
morsian kaipasi, suri.
Ei kestänyt morsio
kuihtui pois.
Haudallaan unikot itki.
On puistossa hauta hoitamaton
surun tarinaa kertoo.
Kuunsillan hohteessa kuullaan
valitus morsion.
matleena2015
-
Sinulta tulee runoa ihan solkenaan.Oletko julkaissut näitä kirjoina.Kuvituskin olisi jo valmiina.Tästä vaan painoon!
-
Kiitos, Liena.
-
(https://farm9.staticflickr.com/8617/16332808632_88e6f69625.jpg)
.
.
PUU
.
Pohjasta meren se kohosi
ajopuu vettynyt.
Aikaa sitten riuhtoi myrsky
sen rannalta kiviseltä.
Mereen viskoi
alle aaltojen vaahtopäisten.
.
Se aaltojen harjalla ratsasti
se karikoissa leikki.
Se sivusi rantoja autioita
kivisiä kallioita.
Se kuuli kaislojen kuiskeen
tiiran huudon se tunsi.
.
Kesän kesti leikki
tuli harmaa syys.
Puu väsynyt
lepoa etsi.
Varjonsa vaikeni.
.
Puu pohjaan painui
se levon sai
pohjahiekassa uinui.
.
Pinnalle meri sen kuljetti
kevätahavan auttaessa.
Puu taivasta anelee
suo mulle aaltojen rauha.
.
Anna lahota, vettyä
mereksi muuttua
syliin sen kadota.
.
Alla aaltojen leponi.
.
.
.
.
matleena2015
-
.(https://farm8.staticflickr.com/7308/16364857261_4cb47394d8_z.jpg)
PERHOSKUNINGAS
Aika seisahtunut.
Huone alaston, ränsistynyt
hoitamaton, likainen.
Seinällä muotokuva.
Kenen lie.
Mennyttä aikaa.
Mies huoneensa veroinen
vanha, loppunut.
Ei jaksanut enää nousta
ei välittää.
Ohitse oni kaikki kulkenut.
ei muistanut mennyttä.
Peitti lattian avatut,
tyhjät laatikot
Kuka ne oli tuonut
ne kotelot silkkiperhosten.
Mananko haltija.
Vieressä vuoteen
lepatti perhoset.
mies laski tarkasti
ettei yhtäkään puuttunut
valtakuntansa alamaisista.
Oli kuningas perhosten.
matleena2015
-
(https://farm8.staticflickr.com/7488/16150566838_faf1d02d8c_z.jpg)
USVAPUUT
Sininen metsä, siniset puut ja pensaat.
Yllä puiden, pensaiden häilyi usva sininen.
Ei aurinko suonut säteitään
pilven varjossa pysytteli.
Taivasta vasten sininen hämärä
pilvistä kuvastelii.
Oliko noitien pihamaa, siellä luutansa seisoi.
Peikkojen leikkikenttä, siellä häntänsä suori.
Temmellyspaikka maahisten, kuuta kumarteli.
Keijujen kuurupiilo.
Ei siellä tuuli tuvertanut, ei riuhtonut myrsky.
Vain sininen hämärä pensaissa hiipi
puihin kurkotteli.
Oli siellä kulkevainen
huomassa liikkulaisten.
Viipyi sininen hämärä suojaten peikkolasta.
Sinne kerran johtaa polkuni
alle sinisten puiden.
Siellä elo hiljenee
kera keijujen sinisten.
matleena2015
-
(https://farm8.staticflickr.com/7440/16415453482_884cafda13.jpg)
PILVEN TAVOITTAJAT
Kaksi pilven tavoittajaa
toinen vanha, toinen uusi.
Puu ja rakennus.
Puu seissyt paikallaan
jo ikiajan.
Rakennus juuri noussut.
Uusi aika.
Puussa asunut vain kaksi lintua
aina palanneet asuinpaikalleen.
Kasvattaneet poikaset.
Muuttaneet, palanneet.
Ikiaikoja.
Ei palanneet
rakennukseen pois muuttaneet.
Poissa olivat.
Ikiaikoja.
Se ero niillä
pilven tavoittajilla.
matleena2015
-
.
(https://farm8.staticflickr.com/7566/15870719648_be4524b348.jpg)
TEHTÄVÄ
Mikä se oli.
Mikä oli sen tehtävä täällä
pinnalla maan.
Kukkako se oli vai marja.
Jos oli kukka oli tarkoitus
iloa levittää.
Jos oli marja
tarkoitus lisääntyä.
Ei se ollut kumpaakaan
oli vain olento olossaan.
Luojan luoma, joutilas
ei sitä tarvinnut kukaan.
Oliko madolle koti.
Se oli kuitenkin olemassa
hengittämässä,
kuuntelemassa
kun suvituuli kuiskaili.
Jos se olikin sen tehtävä
kuunnella
kun ei muuta voi.
Tarkkaan se kuunteli.
matleena2015
-
Sinulta tulee runoa ihan solkenaan.Oletko julkaissut näitä kirjoina.Kuvituskin olisi jo valmiina.Tästä vaan painoon!
Ei ole mitään julkaistu kirjoina. Teksti ei täytä yhdenkään kustantamon laatukriteereitä.
Kauhea homma olisi pyydellä asianmukaiset luvat noiden kuvien julkaisemiseen, vaikka teksti olisikin julkaisukelpoista.
-
Sinulta tulee runoa ihan solkenaan.Oletko julkaissut näitä kirjoina.Kuvituskin olisi jo valmiina.Tästä vaan painoon!
Ei ole mitään julkaistu kirjoina. Teksti ei täytä yhdenkään kustantamon laatukriteereitä.
Kauhea homma olisi pyydellä asianmukaiset luvat noiden kuvien julkaisemiseen, vaikka teksti olisikin julkaisukelpoista.
Sitähän ei kreivi, alias........tiedä. Ihmettelen miksi kreivi näitä lukee kun niin huonoja on.
Kiinnostusta riittää...näköjään. Pysyisi poissa. Ei ole pyydetty mielipidettä. Eikä sillä ole minkänlaista merkitystä.
Aarno Korpela on tarjonnut minulle jokin aika sitten artikkelien kirjoittajan "virkaa."
matleena
.
-
Sinulta tulee runoa ihan solkenaan.Oletko julkaissut näitä kirjoina.Kuvituskin olisi jo valmiina.Tästä vaan painoon!
Ei ole mitään julkaistu kirjoina. Teksti ei täytä yhdenkään kustantamon laatukriteereitä.
Kauhea homma olisi pyydellä asianmukaiset luvat noiden kuvien julkaisemiseen, vaikka teksti olisikin julkaisukelpoista.
Sitähän ei kreivi, alias........tiedä.
Ihmettelen miksi kreivi näitä lukee kun niin huonoja on.
Kiinnostusta riittää...näköjään.
Pysyisi poissa. Ei ole pyydetty mielipidettä. Eikä sillä ole minkänlaista merkitystä.
.
Kyllä Kreivi tietää :D
-
(https://farm9.staticflickr.com/8655/15881913675_02124caf90.jpg)
RAKKAUS
Mitä on rakkaus.
Rakastaako perhonen vuorten kukkaa.
Ei rakasta. Kukka on sille elämän lähde
Rakastaisiko jos tietäisi mitä on rakkaus.
Ei siihen löydy vastausta.
Perhosen elämän säilyttää kukka.
Vaikkei perho rakkkaudesta tiedä.
Minä rakastan perhosta, kukkaa
en niinkuin sinua.
Siihen löytyy vastaus
Ne eivät ole minulle elämän lähde.
Sinä olet.
matleen2015
-
(https://farm8.staticflickr.com/7383/16259246499_48833e0972.jpg)
SALA
Tummassa yössä mies
sateessa tähtien.
Mitä etsi, mitä peitti
salassa silmiltä näkeviltä
Tähdetkö suunnan
määränneet
luo aarteen salaisen.
Kätköpaikan arkun
etsijälle kertoneet.
Peittikö mies tihutyön,
pelkäsi paljastuvan.
Päivävalossa etsiä
oisi voinut aarretta.
Mitä etsi, mitä peitti
ei tähdet kertoneet.
matleena2015
-
Sinulta tulee runoa ihan solkenaan.Oletko julkaissut näitä kirjoina.Kuvituskin olisi jo valmiina.Tästä vaan painoon!
Ei ole mitään julkaistu kirjoina. Teksti ei täytä yhdenkään kustantamon laatukriteereitä.
Kauhea homma olisi pyydellä asianmukaiset luvat noiden kuvien julkaisemiseen, vaikka teksti olisikin julkaisukelpoista.
Sitähän ei kreivi, alias........tiedä. Ihmettelen miksi kreivi näitä lukee kun niin huonoja on.
Kiinnostusta riittää...näköjään. Pysyisi poissa. Ei ole pyydetty mielipidettä. Eikä sillä ole minkänlaista merkitystä.
Aarno Korpela on tarjonnut minulle jokin aika sitten artikkelien kirjoittajan "virkaa."
matleena
.
Sitä ensimmäistä "artikkelia" odotellessa...
Et nyt kuitenkaan ole Lienalle missään vaiheessa viitsinyt suoraan valehdella, että sinun juttujasi joku olisi kirjana julkaissut.
-
(https://farm8.staticflickr.com/7392/16254115240_736b3af187.jpg)
VARJOJEN VANKILA
Varjojen vankila se oli
osa pakoon päässyt
oli seinälle hiipinyt.
Ne nojasi vasten keltaista seinää
ei kauas pakoon päässeet
ne seinä vangitsi.
Osa sisällä vuoroaan odotti
ne odotti yö tulisi
silloin ne eivät näkyisi
ne seinälle hiipisi.
Päivävarjot, aiemmin paenneet
oli kadonneet.
Ne vei yö katala
Ne syliinsä otti, hukutti.
Sitä tienneet ei varjot odottavat
ne luulivat näkyvänsä.
Yö vaaniva nekin sieppasi
pimeyteen upotti.
Myöhäistä kaikki oli
ei elä varjo pimeässä.
matleena2015
-
(https://farm8.staticflickr.com/7430/16457276391_48a92090ae_z.jpg)
KUU HULLU
Hullu kuu se oli
minä nän sen taivaalla tanssivan,
se syöksähti välillä maahan,
tanssi rannalla lammen ripaskaa.
Pilviin nousi linnunrataa tavoitteli
Sillallaan hetken lepäsi.
Nousi, linnunrataa kiitotienä piti
se tähtiä pelotteli.
Se ajoi takaa omaa varjoaa
se oli mieiliipuolikuu.
siihen oli tarttunut kuuhulluus,
oli oman sairautensa vanki .
Se taivalla rieuhui ja remelsi.
se kärrynpyörää heitti
se käänsi vuorovedet
Afroditea hiuksista kiskoi.
Tuli aamu, kuun riehunta loppui
aamu ei kuuta siedä.
pääsi tähdet nukkumaan.
Mikä villitsi kreivi Kuun
Se oliko...rakastunut
neiti Siriukseen.
mtl2015
-
KUU HULLU
Hullu kuu se oli
minä nän sen taivaalla tanssivan,
se syöksähti välillä maahan,
tanssi rannalla lammen ripaskaa.
Pilviin nousi linnunrataa tavoitteli
Sillallaan hetken lepäsi.
Nousi, linnunrataa kiitotienä piti
se tähtiä pelotteli.
Se ajoi takaa oma varjoaa
se oli mieiliipuolikuu.
siihen oli tarttunut kuuhulluus,
oli oman sairautensa vanki .
Se taivalla rieuhui ja remelsi.
se heitti kärrynpyörää
se käänsi vuorvedet
Afroditea hiuksista kiskoi.
Tuli aamu, kuun riehunta loppui
aamu ei kuuta siedä.
pääsi tähdet nukkumaan.
Mikä tuli Kreivi Kuulle
Se oliko...rakastunut
Neiti Saturnustähtöseen.
mtl2015
SATURNUS HULLU
Älä unta sä nää.
Oikolue kyhäelmäsi.
Lue palstan säännöt.
http://www.goldenage.fi/goldenage_kansio/keskustelu/index.html
-
Pitkästä aikaa ilonpilaajat ja tosikot liikkeellä...
Näille sivuille ei kannata tulla vain arvostelemaan tai lakia lukemaan!
-
Pitkästä aikaa ilonpilaajat ja tosikot liikkeellä...
Näille sivuille ei kannata tulla vain arvostelemaan tai lakia lukemaan!
Joo ei.
Matleena runoilee mutta Matleenan runoista saa vain tykätä tai olla hiljaa.
Matleena ei välitä palstan säännöistä eikä yleisistä tekijänoikeuksista mutta sitä ei saa mainita.
Mitä muita nettietiketin sääntöjä Piikatytön mielestä saa rikkoa? Ja kuka saa?
-
En jatka tämän jälkeen asian vatvomista.
Jos olet Kreivi tämän keskustelupalstan valvoja, kerro havaitsemasi epäkohdat/laittomuudet palstamme ylläpitäjälle. Yhteystiedot löytyvät. Sinun tehtäväsi ei ole käydä täällä arvostelemassa meitä palstalle kirjoittajia.
Käytöksesi on erittäin ala-arvoista. Tuskin sen korkeampaa kastia olen, kuin sinä, mutta annan kuitenkin jokaisen aivan rauhassa kirjoittaa omia tarinoitaan.
Joku voi jopa tykätä Matleenan runoilusta. Ja sinähän olisit maailman onnellisin mies (?), jos joku hänet lainakuvista käräyttäisi!!!
-
Kiitos Piikatyttö. Annetaan olla.. Raivi kuvittelee olevansa tällä joku pomo.Voivoi.
Minulle ne kuvat tulee sähköpostiin ja autetaan jopa liittämisessa sekä kiitetään. Kielletty on käyttää niitä kaupallisesti. Annetaan tuon raivin olla.
Korpela täällä on pomo. Ei raivi.
matleena
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/ypbF.gif)
omistettu raiville 11.2.2015
CHEREG
Onkaloihin luutarhan, pimentoihin kalmiston
minä mataan, mataan varjoon mustan kuun.
On avaruuden keskiyö.
Musta taivas, musta kuu.
On musta hiljaisuus
on musta pimeys.
Tähti ainoa loistaa yrittää,
peittää taivaan musta jää.
Mustaa tuskaa tähti laulaa
kaiku ikuisuuden vastaa.
Mitä mataan, mataan hiljaa
on turha kiirehtää
minä tiedän, tiedän omani
varmasti saavani.
Ei liiku kalmot
ei minnekään ne vaella
Ei siirrä niitä tuuli
ei aallot avaruuden.
Aika pysähtyy
kello linnunradan kaksitoista lyö
on aika koittanut.
Olen käärme avaruuden
esiaikojen.
Ei ole loppua,
ikuisuuteen jään.
Sinut vien mukanain.
matleena-14
.
-
Minulle ne kuvat tulee sähköpostiin ja autetaan jopa liittämisessa sekä kiitetään.
matleena
Tuleehan ne, kun niitä itse omaan sähköpostiinsa lähettää :D
-
(https://farm8.staticflickr.com/7441/15844203903_9658d35e1d.jpg)
KEVÄÄN UNINEN
Ihan hirmuisesti minä yritän tulla
herätä uuteen kevääseen.
Minä yritän tulla alta lumen, jään.
Nostaa päätäni pystympään.
Kylmä tuuli hiuksiini tarttuu
pääni taas piilotan
alle lumen valkean.
Tintin titityyn oksalta kuulen
minua kutsuu pois peitosta lumen.
Niin kylmä on , kuinka uskallan
jos jäätyy ainoa kukkani
vasta nuppuun saanut.
En anna pois, en palella anna.
On tarkoitus ihan toinen mulla
jotta ilo siitä olisi sulla.
On hetki vielä mun odotettava
kun sulaa lumi kokonaan.
Kun lämmittää aurinko
kun vihertää nurmi
on minulla kukkia monta.
Ne minä silloin esittelen
iloksi kaikkien ihmisten.
Sinä voisitko odottaa.
matleena2015
-
(https://farm8.staticflickr.com/7453/15915120263_9ae7de5e94.jpg)
KAUPUNKI NIMELTÄ KAAOS
Ei sitä rakennettu satujen maahaan
se rakennettiin maahan sekasorron.
Ei siellä kerrottu keijukaisista
ei prinssistä ei Ruususesta
ei kilteistä maahisista.
Ne oli kuolleita kaikki.
Se oli kaupunki nimeltä Kaaos.
Siellä kerrottiin tarinaa pahuuden
elettiin elämää silmässä myrskyn
hornankattilassa.
Siellä rutto päivysti.
Tarinaa yönmustista susista
jotka kadunkulmissa vaani
noidista mustan magian
jotka myrkkyjuoman sekoitti.
Sinulle ja minulle
yöpöydälle se jätti.
Sen joku joskus joi.
Ei ollut kaupunkia nimeltä Kaaos.
matleena 2015
-
(https://farm8.staticflickr.com/7509/16058545110_7b8c69ea4c_n.jpg)
PETOS
Se oli petollinen ikkuna
pelkät karmit sen koossa piti.
Ei ruutuja lasisia
vain ilma hengitti.
Ei huonetta ollut
ei makuusaleja
vaikka avoinna oli ikkuna.
Siitä lenteli korpit, naakat.
Se kahden tyhjyyden välissä oli
päivä tyhjille seinille paistatteli
Oli arvoitus miksi se rakennettu
ei tarkoitustaan palvellut.
Se avata voitiin ja sulkea
siinä sen merkitys oli.
Se oli petos, mitättömyys.
Esimerkki tarkoitusta vailla.
Se itseään lohdutti
oli paljon samanlaisia.
Mitättömyyksiä.
mtleena2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yudV.jpg) Ei kestä enää kauan. Kun vietetään muutama tovi vielä pimeydessä, lumessa rämmitään koittaa se ihana, odotettu aika. Kevät. Vielä kiskotaan nukkumaan mennessä peitto korviin, unta palloon. Sukelletaan vielä pimeämpään kuorsaamaan.
Mutta annas olla. Kohta koittaa Valo.
Valo ja kirkkaus. Lämpö ja aurinko. Ensin aurinko sulattaa pihalaatat. Jotka muuttuvat kuravesivelliksi. Mukulakunta tahtoo välittömästi kevätvaatteet, tahtoo kevätjuhlakengät puolen neliön kinkkausruutua varten. Pojat parhaat jamekset kalleimman macboxin kontillaan työntelyyn.. Siinä kuravellissä. Seuraa luonnollisesti monta erimielisyyttä.
Piha onkin ihan eri luku. Kaikki talven aikana kertynyt hiekka on pihalaattojen väliin jumittunut. Eikä lähde vaikka miten katuharjalla raapit. Ne on haarukalla kaiveltava. Ja kun saat pois tulee yöllä tosipakkanen. Jäätyy laatat peilijääksi jotta taas liitelet postihakureissullasi keveästi yli laattojen vastapäisen talon seinälle missä postivankkurit pysähtyvät, postin jättävät. Siihen seinään viimeistään pysähdyt sinäkin. Ihmettelet miten pääset takasin ulko-ovelle. Olet päässyt ennenkin, pääset siis nytkin. Jos et muuten niin konttaamalla.
On kumisaappaiden ostoaika. Viimekeväiset halkeili kun vahingossa jäivät viimesyksyn pakkasyöhön kuraisina ulko-oven pihapuolelle.
Eikä mikään ole niin märkää kuin sulava kevätlumi. Eikä mikään niin likaista kuin keväinen, lumeton piha. Ja kadunvieret. Ynnä maantienvarret mitä ei onneksi kaupungissa näe. Ei sitä kaupungin saasteiden jäkeen enää kestäisi. Joka paikka on täynnä pulloja, tupakkilootia, pitsaroskaa. Muovipussia, karkkipaperia. Kaikki lumen alle jäänyt paljastuu.
Ja oma piha. Viime syksyn viimeinen haravointi jäi tekemättä ja nyt se näkyy. Lisänä tuulen tuomat lisäkoristeet. Ei auta, ensimmäsenä kuvahkona pävänä harava käteen ja hommiin. Lumi on liiskannut lehdet tiukkaan. Keepperöinyt suorastaan.
Yöllä on turha yrittää nukkua. On niin valoisaa että kääntyilet miten päin hyvänsä kevätyö kirkkaana silmäluomien alta kajastelee. Aamulla varhain alkaa tinttien kuoro titityynsä. Sitäkin on lyhennetty muotoon tityy, ei enää titityy johon on tottunut. Miksi se se piti sekin lyhentää. Uusi nuotti häiritsee. Fasaanit soittavat bassokäyrätorvea koko myöhäillan ja aikaisen aamun. Varikset aloittaa viideltä. Nuku siinä sitten.
Kun amuyöstä vihdoin saat unta hivenen on aurinko niin korkealla että taatusti taas heräät.
Ei ilahduta sinivuokot, ei valkovuokot, ei käenkaali eikä..mitä niitä nyt on. Näsiät on metsistä kaiveltu omakotitalojen pihoihin. Eikä vuokkoja kaupungissa, edes täällä esikaupunkialueella, huolimatta luonnonmukaisuudestaan näe.
Oman pihan kevätkukat, krookuset, narsissit, tulppaanit, niistä nauttii kaupunkirusakot. Jos ei myyrät ole jo talven aikana niistä huolen pitäneet. Lisäksi kaupunkirusakot ovat nyt maan värisiä joten illalla kun ulko-ovella kun tuuletat säikäyttivät henkihieveriin.Talvellakin ne oli ruskeita. Ne erotti lumesta. Nyt ei. Ovat niin kaupunkilaistuneita että melkein varpaita pyyhkii.
Autosi on puhtaan lumen puuttuessa, yleisen kuran hallitessa maisemaa aina kattoa myöden rapainen. Pikapesussa käytävä alinomaa kun ei parkkipaikalla saa pestä. On käytävä kun ahtaassa parkkiruudussa sotket vaatteesi oman ynnä naapurin auton kurapeitteesseen. Vaimo on kiukkuinen kun uuden kevätpalttoon helma kuraantuu.
Kevätmuoti sitten. Siitä en edes puhu muuta kuin totean että uusiksi menee. Ainakin ne jotka päällä kehtaa ihmisten ilmoilla liikkua. Jos ei muutu muoti niin olet lihonut kiloja talven mittaan. Ei mahdu kuteet päälle. Mies mahtuu omiinsa ja se laittaa kiukuttamaan.
On muutakin tämmöistä keväässä mutta ne tulee eteen vaikkei niitä manaakaaan.
Jaetaan työpaikalla kesälomalistat. Sinun on syyskuussa. Koko pituudelta.
No niin, nyt se alkoi aurinko räkittämään
On tämä kevät kuitenkin ihanaa aikaa.
matleena
-
(http://raumalainen.fi/sites/default/files/styles/grid-6/public/images/_209606.jpg?itok=8aXISPNm)
TUOLI KEVÄÄN
Odotetaan vielä hetki kevättä,
armaani.
Kevätauringon silmiään raotellessa
lumikinos portin pielessä on sulanut.
Mäen rinteeseen pälvi ilmestynyt
vielä ruskea.
Pian kukkii leskenlehdet, vuokot.
Tuolille siniselle aurinkoiset narsissit
keväälle tervetulon toivottamaan.
Kohta oikeat puutarhaan keltaisina
nousevat.
Omenapuun vielä silmuisilla oksilla
virittävät linnut laulukuoronsa.
Taivaalla kirkas aurinko.
Me silloin tiedämme
on tullut kevät.
Tänään
katselemme sinituolin keltanarsisseja.
Kevään airuita.
Odotetaan hetki vielä, armaani.
mtl2015
-
(https://farm8.staticflickr.com/7378/15962508593_4a066687f6.jpg)
UTUMAA
Se oli sinisen hämärän maa.
Maa Hämykuninkaan.
Ei sinne tietä muuta
kuin polku unien.
Utupilvet sinitaivaan peitti
Utuympyrä sininen valoa kajasti.
Loi usvalaaksot, sumumetsiköt.
Vuoret verhosi utu sininen.
Siellä majaa piti usvaprinsessat,
sinikeijut
Ruokoritarit, kaislaparonit.
Värisi sateenkaarikastepisara.
Valjetessa aamun
maa siniutuun hiipi.
Se oli sadun maa.
matleena2015
-
(https://farm8.staticflickr.com/7582/16070514981_503f2accf0_n.jpg)
KEVÄÄN KATSOJA
Ikivanha uppopuu kevättä odotti.
Jäät sulavat pintaan nostaneet
syvänteestä pohjalta meren.
Hyisen talven oli seassa jäiden
keväästä uneksinut.
Vielä tahtoi rannat nähdä
tiiran huudon kuulla
kaislojen kuiskinnan
laineiden laulun
tuntea leikin tuulen.
Se näki ne nyt
ennenkuin kevät oli alkanut.
Se oli tyytyväinen
se meren jäitä kiitti.
Se toivoi kevätahavan
uudelleen pohjaan kuljettavan.
Sen oli nyt hyvä olla.
matleena2015
-
(https://farm9.staticflickr.com/8681/16630171755_96a33af63c.jpg)
KORU KEVÄÄN
Se oli koru tytön pikkuisen
kevätprinsessan
tiaaraksi hiuksilleen kauniisti asetteli.
Sen oli punonut pihakoivu
aurinko apupoikana.
Värit kevään lainanneet
linnunsilmä vihreän,
näsiä punaisen
sinivuokkokin vähän sinersi.
Aurinko kullan kehrasi.
Koru hiuksissa tanssi tyttö pikkuinen
kevätprinsessa
kiitostanssin pihakoivulle.
Linnut laulun, musiikin
aurinko lämmön lahjoitti.
Katseli valkovuokot
virkkoi toisilleen :
" Se on tullut kevät. "
matleena2015
-
(https://www.graphicsfactory.com/clip-art/image_files/tn_image/3/1383663-tn_Royalty-Free-RF-Copyright-Safe-Happy-Ladybug-Cartoon-Character.jpg) On se kummaa tämä elonkulku. Tulee miettineeksi onko se elo yhtään paremmin kuin ennen. Huolimatta kaikenlaisten ihmisten tietämisien eteenpäin menosta. On kuussakin käyty. Ei se tainnut ketään sen enempää hetkauttaa.
.
Tämmöistä oli ja tämmöistä on.
Ennen mukula tuli saunassa maailmaan kovan äherryksen jälkeen. Kesken heinänteon. Kun ei koskaan etukäteen tiennyt miloin tulee.
Nyt parissa tunnissa kätilön kanssa mukavia rupatellessa. Kun on saatu piikki. Nyt on saanut itse ukon kanssa tulotavan päättää. Äherryksellä tai ilman. Eikä aina tarvi ukkoa olla olemassakaan. Ei edes vastakkaista sukupuolta mukulan tekoon. Ajankin saa itse päättää. Sekä teko- että maaimaantuloajan. Ettei tule lasvegaskasinolla pelaillessa..
Sadut, ne nyt oli aika samanlaisia. Ennen grimmiveljesten kauhujutut, pitkäkyntiset jöröjukat, ihmissyöjäsudet. Nyt alienit ja hannibaalilecterit. Saksikäsiedwardit. Samoja painajaisia nähdään.
Ennen kun mukula varttui tuli kiukkumiset ja tappelut. Ne oli pahatapaisuutta ja huonoa ksvatusta. Löytyi apu, herrakoivuniemi. Tokeni pahatapainen mukula.
Nyt psykologille. On ADHD. Löytyy apu. Pillerit . Ei tokene mukula.
Ennen opeteltiin pahat tavat, kessupoltto ulkohyyskän reiällä istuksien. Savua huidottiin ettei näy ulos. Silmissä musteni. Kessuttelijanalku kopsahti kovalle puulattialle vintti pimeänä. Tuli koivuniemi kun äitee haistoi kessunhajun. Eka känni otettiin tanssilavapusikossa. Ja sinne nokkospusikkoon sammuttiin.
Nyt röhnötetään jenkkisohvalla. Pistetään supergalaksikemikaali suoneen. Häipyy sortava maailma. Häipyy telkun pornoleffa. Vaivutaan sohvan pehmeään syliin. Ei mutsia mailla eikä halmeilla. On Pariisissa muotinäytöksessä. Nyt ei tiedetä mitä viina on. Maria kessutellaan.
Ennen ajettiin pyöränrämillä trialia sorakuopassa. Saatiin kunnon ilmalento ja tärsky kovaan tantereeseen. Tähtiä vilisi.
Nyt ajetaan mopoautoilla joissa on katto. Mihinkäs siitä lentelet.
Ennen hiihtolomalla tehtiin nuotiokahvikeittoretkiä hiihdellen kotokalliolle. Nyt lennetään aurikorannikoille tai hiihtokeskuksiin. Päivä kuluu hotellin baarissa, ilta diskossa. Rinteen alla käväistään toteamassa jotta ompas korkea mäki.
Kun vartutaan lisää tullaan työikäisiksi. Ennen lähdettiin kymppikesäisinä piikomaan tai pikkurengeiksi. Nyt tullaan joskus parikymppisinä ei työ- vaan kortistokelpoisiksi. Viksummat opiskelee koko ikänsä. Vielä partasuu-ukkonakin. Erilaisilla tuilla, valtion lainoilla elellään loppuikä. Perhekin elää mikäli ei viikossa kylläännytä ja eri teille lähdetä.
Samoin ei käy edes elon päätäntätavoissa. Ennen veisattiin silmät sumuisina haudalla. Nyt sumutetaan labrassa biohyhmä. Samaa on vain se että huoku lähti.
Lähti ennen ja lähtee nyt.
Ihan sama.
.
.
matleena
-
(http://kuvapilvi.fi/k/y2HP.jpg)
KEVÄISET
Raotteli silmiänsä kevätaurinko
reunaan metsän pälven sulatti.
Sinivuokko heräsi
heti ilmestyi nuppu sininen.
Kurkisteli alta lehtien,
heinäkorsien.
Oli ilma kevään vielä viileä
ei tohtinut se kokonaan
nuppuansa avata.
Alta nupun sinisen
konttaili
muurahainen tokkurainen
polkuansa paikkaili
talven jäljiltä.
Vuokolta se tiedusteli :
"Hyvää Päivää, vuokko kulta
koska nuput aukee sulta
että pääsisin päiväkahville.
Hyvin joutaisin
ei ole vielä heränneet
toiset muurahaiset."
Vastasi vuokko sininen :
"Jospa huomenna
lämmittäisi aurinko
Saisin nuppuni minä avata."
Muurahainen aamulla tulla lupasi
katsomaan josko olisi
auki nuppu sininen.
Silloin saisi kahvitella
kevättä juhlia
muurahainen sekä vuokko sininen.
matleena2015
-
(https://farm9.staticflickr.com/8574/15758644317_9ddb6a6554.jpg)
KEVÄTKERTTU
Puutarhasta alta raparperin minä heräsin.
Kevätaurinko suoraan silmiin tuikutteli.
Sulattanut oli lumen
varret kuivuneet oli jäljellä raparperista.
Ei tietoakaan lehdistä, vihreistä ja isoista.
Ei auttanut kun pitkin kuivuneita korsia
puolitokkurassa kammeta
tutkiskelemaan oisko muut jo heräilleet
talvi-unilta.
Kalle Kastemato, Pirjo Perhonen,
Kimmo Kiiltokuoriainen, Simo Sittiäinen.
Myyrä Matikaista halunnut en tavata.
Se oisi tahtonut minut lounaaaksi.
Aikani kun kömmin jonkun kyllä tapaan,
jos ei tänään, huomenna.
Viikon päästä varmaan kokoontuneet
kaikki kevätpäivää juhlimaan.
On tullut kevät olemaan.
matleena2015
-
Olipa keväistä.Puistoissa heti jo tänään näkyi pieni ,terävä vihreän alku ja linnut melkein huutamalla lauloivat.Aurinko saa ihmeitä aikaan.Mieliala nousee ihan kohisten.Nautitaan ulkoilemalla ja myös ihan istumalla paisteisilla paikoilla jos askel tuntuu painavalta.
-
Pirjo Perhonen ei ole vielä siivilleen rohjennut, mutta ihanalta tuntui, kun aurinkoa riitti aamusta iltaan. Tuntui, että yhtenä päivänä toteutui kahden sateisen ja pilvisen päivän työt ja helposti.
Todella suuri vaikutus ihmismieleen tuolla auringolla.
-
(https://farm6.staticflickr.com/5596/14658763223_58cf8bd0f4.jpg)
TULPPAANITINTTI
Mäen rinteestä kurkistelin
koivun oksalta,
vuokkojen keskeltä.
Lintulautaa talvista etsiskelin.
Ei sitä missään näkynyt.
Oli paikalle, talon seinustalle
ilmestynyt kukkapenkki.
Poissa oli lounaskahvioni
missä minä nyt ruokailisin.
Ihmettä katsomaan lennähdin
kukkia suuria, punaisia,
nimeä en ollut kuullutkaan.
Kuulin kun lapset huuteli
"Hei kaikki tänne kiireellä
on kukkaan tulppaanit puhjenneet. "
Niin nimi tuli minunkin tietooni.
Tulppaanilta varoen kyselin
saisinko hetkeksi istahtaa,
en kukkaasi tallaisi.
"Kaikinmokomin" tulppaani vastasi.
"Olenkin seuraa vailla."
Niin minä kukalle istahdin.
Hetki siinä juteltiin
enimmäkseen säistä.
Minä muistin kukkia ihailla.
"Tervetuloa joskus toistekin
kun kiireiltäsi ehdit, "
tulppaani vastasi.
Aion huomenna pistäytyä.
matleena2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/y29n.jpg)
VALVOMO
Me oven valvomoon avasimme
oli käynti pakollinen.
Se kuului kurssimme ohjelmaan
ei kelvannut virtuaalinen.
Meidän oli nähtävä
mikä aiheutti Suuren Tuhon
jossa katosi puoli maailmaa
tavoittamattomiin.
Se oli tämä valvomosali
jossa nappia painettiin
ei yksi vaan kolme
ei johtaisi työ syytöksiin.
Nousi meret syvyyksistä
siirtyi mantereet.
Salamoi, löi rakeet
nousi myrsky hirveä.
maailma räjähti.
Vain osa säästyi,
vuorille pakeni.
Jälkeläisiä heidän olemme.
Me katsomme valvomoa.
Me elämme jotta muistamme
ettei
näin saa koskaan tapahtua.
Vuosi 2215 datan näytöllä.
matleena2015
-
(https://lh3.googleusercontent.com/-_L_CnsMKX-8/VQBmpAMCwdI/AAAAAAAAARA/BQKVrRh_g94/w958-h719-no/varjo.JPG)
VARJOJEN VANKILA
Varjojen vankila se oli
osa pakoon päässyt
oli seinälle hiipinyt.
Ne nojasi vasten keltaista seinää
ei kauas pakoon päässeet
ne seinä vangitsi.
Osa sisällä vuoroaan odotti
ne odotti yö tulisi
silloin ne eivät näkyisi
ne seinälle hiipisi.
Päivävarjot, aiemmin paenneet
oli kadonneet.
Ne vei yö katala
Ne syliinsä otti, hukutti.
Sitä tienneet ei varjot odottavat
ne luulivat näkyvänsä.
Yö vaaniva nekin sieppasi
pimeyteen upotti.
Myöhäistä kaikki oli
ei elä varjo pimeässä.
Kreivi 2015
-
Hienoa uusia runosuonia on syttynyt!
Yritin keltaista taloa paikantaa, mutta lieneekö Hesasta.
-
Tuo ei ole kreivin. Se on minun matleenan. Kreivi kopioi omiin niminsä tuon runoni.
matleena.
-
.
Tämä on minun, ei kreivin runo.
(https://farm8.staticflickr.com/7392/16254115240_736b3af187.jpg)
VARJOJEN VANKILA
Varjojen vankila se oli
osa pakoon päässyt
oli seinälle hiipinyt.
Ne nojasi vasten keltaista seinää
ei kauas pakoon päässeet
ne seinä vangitsi.
Osa sisällä vuoroaan odotti
ne odotti yö tulisi
silloin ne eivät näkyisi
ne seinälle hiipisi.
Päivävarjot, aiemmin paenneet
oli kadonneet.
Ne vei yö katala
Ne syliinsä otti, hukutti.
Sitä tienneet ei varjot odottavat
ne luulivat näkyvänsä.
Yö vaaniva nekin sieppasi
pimeyteen upotti.
Myöhäistä kaikki oli
ei elä varjo pimeässä.
MATLEENA2015
-
(https://farm9.staticflickr.com/8645/16730068562_9a5412eedd.jpg)
.
NOITIEN SALONKI
Oli kevät jo vauhdilla menossa
puutarhassa kukkaset vihersi.
Aurinko hymyili.
Pääsiäisviikko jo alkanut
kun viereen aidan oli ilmestynyt
kummallinen kukkanen.
Sitä joukolla päiviteltiin
kyseltiin oliko kukaan ennen
moista kuorikukkasta nähnyt.
Todettiin
on pensas alkanut munimaan.
Kunnes kuului väen joukosta
ääni pikkuisen Tiinan:
" Ei se ole muniva kukka
se on pääsiäsisnoitien salonki.
ne on hiustenkuivaajan kupuja
joista tulee noitien kiharat.
Minä olen sen monesti nähnyt."
Hiljaa oltiin ja mietittiin
tieto oikeaksi todettiin.
Nyt sitten odoteltiin
ei oltu nähty ennen
noitaa kiharapäistä.
Ei ole varmaa ollenkaan
vaikka vain Tiina näkisi
eikä kertoisi kellekään.
matleena2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/ySEh.gif)
.
.
Juuli/matleena Hukkaskukan uusin kirja "JUULI & ISOPAHA" julkistamistilaisuus
.
tänään klo 17.00 Ravintola PÖLLÖMUORI Yliopistonkatu 97 Tampere
.
Tarjolla V.S.O.P konjakki ja Näsijärvimuikut.
Kassi mukaan. Ylijääneet muikut jaetaan.
.
TERVETULOA
.
kabinetti, kysy portrsarilta.
.
Juuli/matleena Hukkaskukka
-
(http://kuvapilvi.fi/k/ypPG.jpg)
RUUSU MESTARIN
Minä näin sen kaiken
Näin kulkueen, näin sotillaat
näin kansanpaljouden.
näin kaksi ryöväriä.
Näin Mestarin.
Oli risti raskas
pilkkasi kansa :
" Nyt auta itseäsi "
Ei vastannut
kulku jatkui.
Maahan vaipui
vettä anoi
ei kukaan antanut.
Matka Golgatalle
vuorelle kuoleman.
Ristiinaulittiin, kuoli ja haudattiin
nousi kolmantena päivänä kuolleista
istuu Jumalan, Isän oikealla puolella
on sieltä tuleva tuomitsemaan
eläviä ja kuolleita.
Sain värin punaisen, veren Mestarin.
Juulimatleena2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yJkI.jpg)
RAITASUKKAKEVÄT
Koko talven minä niitä kudoin.
Iloisia raitasukkia.
Ostin uusia lankoja
lankapuodissa värit valitsin.
Purin vanhoja villapaitoja
kyynärpäästä reikäisiä.
Harmaita varvaspuremasukkia.
Minä kudoin reiätkin mukaan.
Nehän olivat sinun tekemiä
ne reiät.
Ei niitä voinut pois jättää.
Kun tuli kevät
ripustin ne narulle mäenrinteeseen
kera vuokkojen kukkimaan
kevättä tervehtimään.
Siihen ne sopivät hyvin.
Koska
sinä hymyilit.
matleena2015
-
Onpa upea saavutus tuollainen sukkamäärä.Jään toiseksi,vaikka ahkeraan kudonkin tv:tä katsoessa.Tunnetko muuten ns.junasukat?Niitä olen kutonut ihan historiallisen tarinan vuoksi.Jos aihe kiinostaa niin pistäpä vaikka Googleen "junasukat",niin historia löytyy.
Annetaan välillä puikkojen levätä!
-
On siinä sukka poikineen! Ovat vielä niin tosi iloisen värisiä. Itse kun en ole käsityöihmisiä ollenkaan, niin arvostan kovasti moista suoritusta!
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yJun.jpg)
ON SE NIIN IHANAA
Herätä aamulla vieressäsi
aamukahvi yhdessä juoda.
Polttaa suunsa.
Aamupuuro vähän pohjaanpalanut.
Lähteä aamulenkille rollalla
keppisi kopsuttaa iloisesti.
Kuunnellä räkätin torut
tervehtiä
ensimmäistä leskenlehteä
kevätauringon hymyillessä.
Laittaa niket eteiseen vierekkäin.
Aloittaa se vihonviimeinen
pation raivaus.
Katkaista kyntensä, ne hoidetut.
Sekin on ihanaa.
Ihanaa on hyttysen ininä
unohtui makuuhuoneen ikkuna auki.
Illalla sinun vieressäsi
kun yrittää unenpäästä kiinni.
Ihanaa se on.
Juulimatleen2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yJR4.jpg)
NUMMERO
Teki kevät tuloaan.
Kotopirtin nurkalle metsikköön ilmestyisivät kohtapuoleen sinivuokot. Ynnä rentukat ja sammakonkutu pellonojiin. Aines Juulin nuijapääkasvattamolle, jokakeväiselle. Huolimatta että lasipurkki verannan ikkunalla oli äidin inhokki no 1. Juulin muistin mukaan ei yhtenäkään keväänä purkista loikiskellut ikkunalle iloisia saammakkopoikia. Oli hulautettava kasvattamonsa pellonojaan. Toinen vaihtoehto oli hyyskä. Sinne äiti ne vedet muutoin kumoisi poikineen kaikkineen
Koulua käytiin vielä. Uusvanhoilla pyörillä poljeskeltiin. Hartaasti odotti Veikka kesälomaa. Jo joulusta lomaa oli kaihoillut. Juuli oli jo tottunut lomailija. Ainoa oli hyvä puoli se että lukea sai päivät pääksytysten.
Kummankin koulunkäynti oli kuitenkin jo voitonpuolella. Lomakaan ei niin hirveän tärkeää enää ollut.
Pitäjässä oli nyt tärkeä vaihe menossa. Oli tulossa kunnallisvaalit. Veikka eikä Juulikan sentään äänestämään vielä päässeet mutta sivusta sitä kuitenkin pakosta kuulivat.
Aikuisia tämän tietenkin kiinnosti tavattomasti. Ei ollut ollenkaan sama miten kunnan asioita seuraavat neljä vuotta hoidettaisiin. Saako Kotorinteen peltotie avustusta vai ei. Voiko haristunutta puusiltaa enää mopolla ajella. Puhumattakaan naapurin kuikui-isännän, kuikuin koska aloitti lauseen kuin lauseen kuikuillaan, kui kui se nyt sillälailla..., jaloelikkolauman kuljettelua kestäisi ropottipamenpojan vahtimille sänkipelloille. Sen ropotin jonka lankoihin olivat sekä äiti että Juuli mopon kahauttaneeet.
Puotiriessulla katseltiin vaalimainoksia latojen seinillä. Monenmoista naamaa siellä leveästi hymyili. Puodissa oli puheenaihe taattu. Kuka yrittää ja kuka ei. Kuulemma Kekäläisen hulttiopoika Reiskakin meinotellut. Äitinsä sai estettyä kun uhkasi Reiskan mierontielle ajaa.
Vaan tosissaan asian otti isäntämies, Seppäläisen Leevi. Oli jo yhden kauden istunut ja tullut tulokseen jotta hyvä oli arpeeti. Kelpasi valtuustosalissa kunnantalolla istuskella ja kunnan asioista päättää. Hyvinkin jouti varsinkin talviaikaan. Maaanvljelystouhunkin hoiti jo aikamiespoika Matti.
Sitten ei kun uudelle kaudelle yrittämään. Ei kuitenkaan ollut ollenkaan varmaa se pääsy Leevllä. Oli joltisenkinmoinen joukko insinööriä, merkanttia ja kosmetolookia. Puotineideistä ynnä pankkineideistä ei ollut suurtakaan vaaraa
Aloitti Leevi-isäntä suurenluokan vaalimanööverin. Löysi ykskaks uusia ystäviä mökinakoista, ukoista, keskenkasvuisistakin. Oikein sydänystäviä joille ei ennen lippareuhka puotijonossa noussut. Kahvipaketti poikineen löysi tiensä mökinakan köökin kaappiin. Ja iltakahveista tuli Leeville oikein sielunasia. Ei akat pahakseen panneet. Sai siinä kahveepaketinkin . Kyllä sen edestä Leevin itsekehuja kuunneltiin. Mukulat oli innoissaan Leevin-sedän yhtäkkisistä kyläilyistä. Aina oli karkkipussi povessa.
Montakin.
Satoi tai pastoi körötteli Leevi-isäntä pikkuvallulla, mersulla ei olisi kelirikkoisia kärryteitä päässyt, mökinakkoja kahvipaketti istuimen alla haastattamaan. Puhui ummet ja lammet maailman tilanteesta, mistä ei itsekään kärryllä ollut. Akat ei ensinkään. Oman pitäjän asoista haasteli harvinaisen vähän. Ehkä siksi kun ei halunnut toisten, toivonsa mukaan tulevien äänestäjiensä vastakkaisia mielipiteitä kuulla. Olla erimieltä.
Eikä siinä kaikki. Höylisti lupautui Leevi akkoja puotiin, sairastuvalle, permanenttiin kuskaamaan. Ukkoja pankkiin , sen harvan kerran kun rahaa tuli. Uusia kesälipokkaita sovittelemaan kirkonkylän kenkäpuotiin.
Oli kylän laitamilla oma pikkumökki Marjamäen Aaretilla. Oli ikämies jo Aaretti. Oikeastaan jo aika vanha. Ei ollut Aaretti ollenkaan kiinnostunut politiikasta, tuskin tunsi sanaa. Oma kessumaata, kissojaan, kanojaan hoiteli. Vanhapoika oli Aaretti.
Mutta sai Aarettiin sen verran eloa Leevi-isäntä iltakahvipoikkeamisillaan että sai Aaretin äänestykseen lähtemään. Höylisti kyydin tarjosi niinkuin mökkienkin asujakunnalle. Eri kertoina kuitenkin ettei päässyt muut kuulemaan kun Leevi nummeron toisille akoille ja ukoille vannotti. Niin teki Aaretillekin. Komensi tiukasti vielä vaiti olemaan muuten ei hevonen kesällä Aaretin vaivaiselle peltotilkulle töihin joutaisi.
Lähdettiin sitten vaalisunnuntaina mersulla ajelemaan kahteen mieheen kohti kunnantaloa, äänestyspaikkaa. Aareti etupenkillä. Lippa silmillä, niska kyrmyssä. Pelotti kun ihan ihmisiin tässä mentäisiin. Kuinka sitä ollenkaan osaisi. Oli maitolaiturilla naiseäläjiä, kylän akkoja. Toisilleen totesivat, - siinä nyt Aarettia viedään. Äänestämään se menee. Ketähän se sekin...nii juu. Sitähä se.
Perille tultiin , kunnansaliin astuttiin. Oli väkeä sali täynnä. Käteltiin tutut ja siinä sivussa vieraammatkin niinkuin ei olisi vuosikymmeniin nähty. Vaikka eilen puodissa viimeksi. Juhlatilaisuus oli nämä vaalit. Seisoskeltiin ryhmissä, puhuttin ja juoruttiin kaikki pitäjän asiat. Yksityisetkin vähän hiljempaa. Kulmien alta vilkuiltiin kopista poistujia. Ketä se tuo...
Jäi Leevi-isäntä toisten isäntien ja silmäätekevien kanssa tarinoimaan kun Aaretti kohti koppia köpitteli. Ei kyselty Aaretilta passia eikä muutakaan henkilöllisyystodistusta. Turhaa se olisi , ei Aaretilla ikipäpäivinä semmoisia ollut. Joten koppiin sulkeutui Aaretti.
Älysi verhotkin eteen vetää.
Ei mennyt kuin hetki kun verhot taas avautuivat. Siellä se seisoi avuttoman näköisenä Aaretti verhojen välissä.
Kuulúi, ei niinkään hiljaa :
" Mikäs se olkaa se sun nummeros Leevi ku minä se jo kerkisi unohtia. Vaikka sinä se nii monest sanot. Se paper missä se ol ylhiäl unohtu piilii."
Jostain syytä tuli Leevin juttukavereille kiire ulos.
Mutta pääsi Leevi istuksimaan kunnanvaltuustoon vielä seuraavaksikin kaudeksi.
Kahvitus siis kannatti.
matleenajuuli2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yHIL.jpg)
.
KEVÄÄN HYMYILYT
Tänään me menemme katsomaan mäenrinnettä
sinne aamuauringon herättämänä levittäytynyt
pilvenvalkoisten kukkien matto.
Ei siellä ole nyt kylmä, armaani
otamme saalin pyörätuoliisi
polvilämmittimeksi.
Ei ole pitkä matka aurinkorinteelle
hyvin sen jaksan.
Ovat puut vielä talvipalttoossa
vuokot täydessä kukassa.
Niille aurinko hymylee.
Mekin siitä osamme saamme.
Kuuluu rastaan toru
ehkä sillä on pesä
Korjaan saaliasi, armaani
Sinä hymyilet
minullakin on hyvä olla.
Jätetään vuokot ja rastas.
Mennään kotiin.
Nurkan takana kurkkii aurinkokesä
Hymyillään armaani .
Koko kesä.
matleenajuuli2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yHu1.jpg)
ME
Soi hopeista laulua merenlahti
ilta hiljaa tummenee
hiipii yön usvattaret.
Laineiden pieni leikki
laskee aurinko.
Meri purppurapilvet kuvastaa.
Me rannalla istumme kahden
katsomme merta varjoilevaa
on ulapalla alusta kaksi
toisiinsa turvaavaa.
Jos olisi minulla huilu
minä yhtyisin säveleen meren
soittaisin auringonnousuun
yli tummuvan veen.
Sinä käteeni tartut hiljaa
sitä hellästi silität
katsoen mua silmiin
olet omani.
Me katsomme ainoa tähteä
yli kultaisen sillan kuun
siellä soi meidän laulumme
ikuisesti
yli avaruuden.
Himmeä purppurapuna.
Me kaksi vain.
matleena2015
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yprE.jpg)
HARMAAKIVET
Katselin harmaata, kivistä rantaa
kiviröykkiötä.
Siinä yksi oli merkitty
oliko kartta piirretty
aikojen alussa kun ihmiskunta
sijojaan etsi.
Tässäkö suoja, turvattu paikka
salassa vihollisilta
Se oliko kylä, vai vain maja
Ehkä se oli isku salaman
harkitsematon.
Kuitenkin voi se olla
kotipolun tienviitta
jotta osaisi kotiin salomailta
silloin aikojen alussa.
Ihmiselle merkityksetön
Kivi, vain yksi harmaa kivi.
Ei kiireessä tässä
muistoilla ole arvoa.
Juulimatleena2015
.
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yH9u.jpg)
VISIITTI
Sain minä vieraaksi perhosen
minä, peltojen kauhistus, pellonojien rumistus.
Oli perhonenkin vaatimaton, kai kaaliperhonen.
Niin me istuimme lähekkäin, perhonen ja minä
kaksi rumuuttaan surevaa.
Kielellä perhojen kuiskasi perhonen :
" Nyt en minä ole ainoa. Olet ruma sinäkin.
Ei vain minua tuijoteta sanota onpa se kalpea
ei tuommoinen ole perhonen mikä lie sittiäinen.
Vaan et ole kaunis sinäkään sinusta sanotaan
ei tuo ole kukka ensinkään mikä lie rikkaruoho. "
Hetken ne vaiti istuivat sitä rumuuttaan surivat
kun jostain ilmestyi sittikuoriainen, nosti lakkiaan
ja kumarsi kohteliaasti, ihan maahan asti :
"Saanko tiedustella, miten on päivä mennyt
ihanilla neideillä. Saanko pyytää pienelle apertiiville
tai punaiselle limonaadille.
Päivänkakkarabaarin. "
Ohdake perhoa vilkaisi. On tämä ennenkuulumatonta
sittiäinen kehtaa drinkille pyytää meitä kahta kaunista.
Mutta voidaanhan me lähteä.
Ei ole muutakaan tekemistä meillä kahdella kauniilla.
Niin ne lähtivät.
Ne kolme kaunista.
Juulimatleena2015
-
Koska julkaiset runosi kirjana vai kenties sellaisia teoksia sinulta löytyykin?Ihailen ja onnittelen!
-
Sinulta tulee runoa ihan solkenaan.Oletko julkaissut näitä kirjoina.Kuvituskin olisi jo valmiina.Tästä vaan painoon!
Koska julkaiset runosi kirjana vai kenties sellaisia teoksia sinulta löytyykin?Ihailen ja onnittelen!
Olet tätä nyt ainakin nämä kaksi kertaa matleenalta kysynyt eikä hän ole kummallakaan kerralla sinulle vastannut. Jos hän olisi jonkun kirjan julkaissut tai julkaisemassa, niin hän olisi taatusti kiirehtänyt kirjaansa mainostamaan täällä ja kaikilla muilla nettipalstoilla, joilla hän näitä samoja juttujaan postailee.
-
Kiitokset "infosta!"
-
Kiitokset "infosta!"
Huomenia aikaisia. Jalmari tällä näyttää tetävän mitä ja milloin kirjoitan. Mutta ei jalmari tiedä. Vaikka on kovasti kiinnostunut minne runojan laitan. Lienalle kiitoksia. Sinä olet semmoinen voimavara minulle. :)
Kirja on ja venyy kun jyrinpäivä.
Mutta mukavaa tätä Hyistä Kevättä.
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/ypbv.jpg)
Piikatytölle ja Lienalle ynnä mulle mukaville
KESÄ JA KUKKA
Ne ilmestyi takaa leikkimökin
pikkuinen käsi ja keltainen kukka
oli piilossa siellä
naurava suu ja takkuinen tukka.
Piilosta sieltä vain rapina kuului
siellä hiirulainenko hihitteli.
Pikkuisen näkyi punainen poski.
Ei hiirulla poskea punaista
harmaat sillä viiksikarvat
ei se ollut hiiru.
Kukahan se takana piileksi
oli ihan mahdoton arvata.
Kunnes kuului kuiskaus
hihityksen seasta :
" Tää on sulle tää kukka
sen kukkapenkistä äidin
minä salaa lainasin.
Ei äiti tiedä.
Vaikka tietäisikin
ei olisi ollenkaan äkäinen
kun kukan sulle antaisin."
Minä kiitin ja niiasin
salaperäistä antajaa.
Varmaan pikkuinen keiju.
matleena2015
.
-
(http://kuvapilvi.fi/k/ygBr.jpg)
CHOIR VIOLA
Armaani.
Tänään menemme kuulemaan kaunista musiikkia.
Choir Violan laulun kevätniitylle.
Nostan sinut pyörätuoliin, auringon hymyyn
työnnän rahisevaa hiekkatietä peipon ihmetellessä.
Ruohottunutta polkua ohi sammaleisten kivien
kannan sinut metsäniitylle
ahomansikoiden, vielä raakileiden viereen.
Siinä on Choir Viola hymyilemässä
aurinkomeressä.
Alkutahdit soi humiseva kevättuuli
kissankellot kilisyttävät triangelia.
pillikkeet hopeista huilua
leinikit kastanjettejaan.
Apilat pientä ksylofonia
siniset kellokukat saksofonia.
Solisee hymninä kirkas puro.
Keskeyttävät pilvilaivat purjehduksensa.
Aurinko lähettää kirkkaimmat säteensä
kuuntelemaan.
Perhosten piirileikki korkealla niityn yllä.
Se oli meidän konserttimme.
Sinä hymyilit.
Näin, olit onnellinen.
Tiesin, nyt alkaa kesä.
Juuli2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/ygJa.jpg)
ALAKULOTUOLIT
Ne oli aseteltu huolella mukulakiviympyrään.
Siniset alakulotuolit suuren kivitalon eteen
mistä ne toisinaan saivat
istujia.
Nekin alakuloistujia.
Istujat olivat aina samoja
toisinaan puuttui joku joukosta
ei koskaan enää tullut istumaan
alakulotuoleille.
Niiden takana värjyi harmaa lampi
jossa ei kukaan verkkoja viritellyt
lammessa ei kala elänyt.
Tiiratkaan eivät kirkuneet.
Imuroitu, paahteella kuloutuva nurmi.
Aurinko hehkui, se vain alakuloa lisäsi
kuumeneva sininen muovi
ei siinä voinut kukaan istua.
Sateella tuoli oli märkä ja kylmä
silloinkaan eivät tulleet alakuloistujat.
Harvoin kulki joku soraisella polulla
silloin ne luulivat näkevänsä näkyjä
ei se ollut kenenkään kulkureitti.
Niillä oli vain varjonsa seurana.
matleena 2015
-
Nyt on Matleena kadonnut.Kivannäköisen tuoliryhmän on laittanut kiveykselle.
Tämä meidän pieni piiri siihen taitais melkein mahtua istuskelemään.
Minun periaate on että ystävää..tai kaveria..ei jätetä.
Kyllä oli muuten eilen ainakin Kallavedellä mahtavat laineet.Nyt kesä joutuu taistelemaan tosissaan.
Pari viikkoa ja alkaa taas yöt pimenemään.Jospa edes saatais kesäisiä päiviä Jussin juhliin..
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yg65.jpg)
SINUN RUUSUSI
Kauniistii ne kukkivat
joka ainoana kesänä kun asuimme talossa
vaaleanpunaisin, herkin kukin.
Kesätuuli hulmutti ikkunaverhoa
kesäöinä asetimme istuimet ikkunan eteen.
huumaava tuoksu täytti huoneen.
Ykinäinen tähti tuikutti
yönlinnun laulu soi hiljaa.
Sinua ei ollut enää.
Ruusut eivät nousseet keväällä.
Ne seurasivat sinua.
Minun muistoni katosivat
Minä muutin pois
muistottomasta talosta.
Kesäpäivänä kuljin ohi talon
näin
ruusut olivat palanneet
ne kukkivat entistä kauniimmin.
Minä muutin taloon
sinun ruusujesi taloon.
Nyt minulla on muistot.
matleena 2015
.
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yg5T.jpg)
LUPIININIITTY
Kesäistä polkua
käsi kädessä astelimme
Ei ollut matkalla määrää, ei kiirettä lain.
Aurinko, serkkunsa päivänkakkarat
polun varrella hymysi.
Viritti libretton lintunen pieni
sirkat siritti.
Korvasienikin ruttuinen, keväältä jäänyt
meitä tervehti.
Se aukeni eteemme yllättäin
lupiininiitty sininen.
Sen sini häikäisi
se jatkui silmänkantamattomiin.
Me vaiti katselimme.
Sinä katsoit minua hämmästyen :
" Minä kuulen niiden kuiskaavan
pois on meidän mentävä.
Niitty noitien on leikkikenttä.
Me varoen poistuimme
Emme taaksemme katsoneet.
Niityltä kuului hetkisen
nauru hiljainen.
matleena2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yXA2.jpg)
LUOJAN PIENI
Yksi Luojan pienimmistä
pikkuinen olen varpunen
Oksalla istun ja ihmettelen
niittyä suurta, kummallista.
Mitä on nuo siniset kellot
jotka vienosti tuulessa helisee
Mitä on nuo pyöreät auringot
jotka pilviä tavoittelee.
Mitä ihmettä voi nuo pienet,
punaiset olla
kun lintuset niitä kanniskelee.
Mitä lie ovat pehmeät hattarat
jotka taivaalla purjehtii.
Mikä niityn reunassa lirisee
kuin harppu soittelee.
Jostain kuuluu sirkutus
näy ei sirkuttajaa.
Niin paljon ihmettä, opittavaa
on minulla, Luojan pikkuisella.
matleena 2015
,
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yXAS.jpg)
KESÄHARMI
Oli aitan harmaille portaille
kukat niityn joutuneet.
Purkissa pienessä harmissaan
toisilleen haasteli :
" Meidät se laholle portaalle
käsi pienen poimijan asetteli.
Ei huolittu salin pellavaliinalle
ei pitsillinalle pianon.
Kauniimmin päivä kuitenkin
meille aitanportaille paistaa.
Tuulet hyväilee hellemmin
jossain portaiden raossa
leppäkerttukin lymyilee.
Muurahainenkin ahertaa
taakkaa suurta kantaa.
Mkä on meidän ollessa
on meillä kesä.
Koivupuussa oksalla
on peipolla pikkuinen pesä."
Ne jatkoivat hymyilyään
lämmössä aurinkokesän.
matleena2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yXI2.jpg)
NIITYN SHAKKIKUNINGAS
Oli niitylle kesäksi muuttanut
shakkikuningas.
Oli perinjuurin kyllästynyt
laudalla lojumaan.
Oli koko talvi sitä eestaas
siirrelty kuin pelinappulaa
Mikä se olikin oikeasti
sitä se ei myöntänyt
sehän oli kuningas.
Kun koitti kevät hiljeni
pelilaudalla elämä.
Kun pelurit kaikki lomille lähti
se valtansa menetti.
Ei uhannet kuningattaret
ei tornitkaan kaatuneet.
Sekin päätti niitylle muuttaa
siellä kaikki niiali.
Niin kuningas kuvitteli
ei tiennyt
tuuli kukkia heilutteli.
Kun helisi kissankello
pelikelloksi sitä luuli.
Se hyvillä mielin nukahti
oli erän taas voittanut.
Tietysti se niin luuli
sehän oli
shakkikuningas.
matleena2015
-
(http://img21.imageshack.us/img21/7373/ikkunavalkea.gif)
Hyvää Juhannusta.
-
(http://dl6.glitter-graphics.net/pub/2840/2840716h8pqb8i7jv.gif)
(http://www.picgifs.com/graphics/c/car/graphics-car-424551.gif)
Niin sitä entiseen aikaan lähdettiin lähiölokerosta matkantekoon mummolaan. juhannuksen viettoon. Pakattiin pakaasit.
Poika, Haukku, Rottavaari MiuMing, Matleena. Enoveikon uudella autolla. Päätettiin lähteä jo torstaina, ei perjantaina. aattona jottei olisi ruuhkaa.
Ahdasta oli pienessä autossa.
Poika valitti uusien jameksien ryppääntyvän. Poika vaiennettiin. Heti.
Vihoviimeistä oli matkanteko. Toisetkin matkustavaiset olivat keksineet tämän nerokkaan torstaimatkustustavan. Madella, lojua valtatien mittaamattomassa autojonossa, joka hitaasti, hitaasti eteni jokainen kohti hyvin kaukaista, nyt pakolla saavutettavaa, määränpäätä. Vaikka menisi viikko. Taisi mennäkin, ainakin siltä tuntui. Jos baariin, huoltisikalle poikkesit sait odottaa parisen tuntia jotta matelemaan sekaan taasen pääsit väkipakolla änkeämään. Torvet soivat, oli ilmassa suuren urheilujuhlan tuntu. Vilahteli keskisormikin. Vilautteli Enoveikka takaisin.
Enoveikka lateli sanoja jotka huomattavasti rikastuttivat Pojan sanavarastoa.
Pojalla oli jännityksestä jatkuva pissahätä. Samoin Haukulla. Pysähtele siinä sitten, säntäile pitkin tienvarsia suojaisaa paikkaa etsimässä. Kaatosateessa just silloin paikalle osuneessa.
Lisäksi oli kuuma. Vallan erinomaisen kuuma. Jos pidit ikkunaa auki autossa, sai Poika kipiän pään siinä kun muutkin Tulvahtelivat edellä ajavien pakokaasut akkunasta sisätiloihin.
Siis akkuna kiinni ja läkähtymispisteeseen. Virtasi hiki. Virtasi jahvapullo pari kertaa syliin. Lisäksi oli huoltamolla tullut kyytiin ylimääräinen matkustaja joka ilmoitti olemassaolostaan vasta hyvässä matkavauhdissa. Ampiainen. Pientareelle vaan. Yleinen taisto salamatkaajan poistamiseksi. Onnistui. Uusi odottelu autojonoon pääsemiseksi. Taas karttui Pojan sanavarasto.
Lisäriesana, mikäli sattui Haukku vainun saamaan toisesta omaan mummolaansa ilmeisesti myöskin matkaavasta haukusta, alkoi armoton rähäkkä. Niinkuin toinen koiruus olisi omaa autopiiliä just valtaamassa. Ja Haukun mummolaa. Ja tätäkin vihoviimeisen usein sattui. Kaikki kaupungin koirat olivat reissussa. Yhtaikaa.
Vaan matkasta selvittiin. Oli näet pakko. Siinä moneen kertaan hihat paloivat. Roppaimet romahtivat.
Oli vihdoin vastassa ihana mummola. Voi alkaa ihana juhannusjuhla.
Hengissä.
matleena
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yXJs.gif) Taikoiha o tehty aikojen alust...Aikoje alus sattu tääkii ...Juhannusko ko sattu nyt olemaa. Ei olt Hukkast viel maisemis.
Oli nyt se Juhannus. Aatto. Taiat , loitsut elävät hurjaa buumia. Hiukan on mummolta perittyä muinaista pakanauskoa Juulillakin. Yrittää vähätellä mutta siellä se sielun pohjilla lymyilee.
Sai Matleena päähänsä jotta nyt viimeistään pitää noudattaman näitä vanhakansan juhannustaikoja ja kopeleita. Jos aikoo vielä yljän saada. Niitä konstaja, jotka varmoiksi ja vedenpitäviksi on todetut. Mikäs siiinä. Jalka oli mikä oli vaan Enoveikan reinot mahtuivat.
Ensinnä suunnisti tätä taikamenoissa erittäin tärkeää vesi-ilmiötä, lähdettä metsiköstä haeskelemaan. Jonka vanhakansa esitti varmana tietona korvessa olevan. Ei ennen ollut Matleena tätä luonnoilmiöitä havainnut lähistöllä. Vaikka oli ikänsä asunut. Ei havainnut nytkään. Päätteli mielessään jotta saa tiheän kuusikon lävitse virtaava valtaoja nyt lähteen virkaa toimittaa.
Sinnepä sitten Juhannusehtoona könysi. Puoliyötä kyhnäsi ojan reunalla itikoiden, pahasisuisten, näin keskikesälla, kupattavana. Valtaojaa tiiraili. Eipä näkynyt ylkää, ei. Senijaan näkyi runsaasti rupisammakoita. Näitä ei kuitenkaan erityisemmin tehnyt mieli pussailla edes sen yljäksi muuttumisen toivossa.
Kyllääntyi, palelikin, päätti yljän ilmestyspaikalta kotiin naapurin heinäpellon kautta , kukkaisten toivossa suunnistaa. Oli reinot likomärät, ojasta vettä hörppäsi. Pääsi naapurin pellon laitaan, alkoi erilaisia kukkaisia etsiskelemään. Vähän väilä oli liukastua lehmien liukumiinoihin. Kerran taisi lentääkin rähmälleen. Se mitään haitannut. Ylkä oli löydyttävä. Viis kasoista. Märistä reinoista. Kunnon ylkäuneen tarvittiin kukat seitsemää sorttia tyynyn alle. Ne hakisi vaikka kiven silmästä.
Päätti samantien tärkeän taian, heinikossa ilkosillaankieriskelyrituualin suorittaa. Ei ehtinyt kuin alkuun, kuului pentareelta rykäisy. Naapurin peräkammaripoikamiesisäntähän se siinä ryiskeli. Melkein Matleenan hameenhelmoille. Hetken kuvitteli Matleena yljän jo viimein ilmestyneen.
Vaan ei kauan kuvitellut.
Oli vihainen ja kiukkuinen tämä ylkämieheksi kuviteltu isäntä. Komensi karjuen Matleenan siinä silmänräpäyksessä kokoamaan hynttyynsä ja poistumaan lanaamasta hienojen, jalosukuisten pihvi-elikoitten eväksiä.
Sai Matleena jalat alleen. Kukkaiset sentään mukaansa ehti siepata. Kun kotiin pääsi, suolasilakoita kurkkunsa kymmenkunta nakkeli. Niitä ahtamalla näki yljän. Kuulemma. Se ylkä sitten hakee morsiolle vettä.
Heräsi yöllä kaameaan janoon. Itse oli kraanalle suunnattava. Ei näkynyt yhtään ylkää.
Aamusella totesi Matleena allergiansa johtuen kukkaisista , ties mitä olivat, puhjenneen. Kukkaiset tyynyt alla tuhanneksi muruseksi liittaantuneet.
Silmät, allergiasta johtuen, turposivat niin ettei ylkää olisi nyt tunnistaisikaan. Vaikka vieressä seisoisi. Hyvä kun yleensä mitään näki. Lisäksi huomasi saaneensa flunssan valtaojan vieressä päivystyksestä. Kieriskelyrituaalista.
Ei ollut näkynyt ylkää, ei vilaustakaan, kummassakaan paikassa. Flunssainen, allergiaansa aivasteleva, silmät melkein umpimuurautuneena päätti Matleena mielessään jotta oli viimein kerta kun ylkiä näköpiirinsä Juhannuksena tai muunakaan öinä kaihoilisi.
Lisäksi nosti Enoveikka hirveän metelin lantaantuneista, läpimäristä reinoista.
Matleena salli yljille tästälähtien Juhannusrauhan.
Matleena
-
Se nyt se suuri juhla. Keskikesän juhla. Tapoja on viettää mitä monimuotoisempia. Moni juudas matkustaa ulkomaille , aurinkorannoille. On kuulemma aina aurinkoa. Paitsi yöllä. Sen kuulemma korvaa komea kuutamo.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yBuw.jpg)
.
Tästä me Hukkasen kanssa haaveiltiin Keskikesän yötön yö, aurinkoa ihailemaan. Me kaksi, nokipannu. Ihana, kuulas keskikesän yö. Maahisten tanssi, peikot soittavat luuttua. Vain meille. Metsä huokailee, kaislat kuiskivat. Vain meille. Meri tyyni. Vain meille.
Kesä, juhannus tuntui iholla. Vain meidän. Niinhän sitä kuviteltiin.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yBu4.jpg)
.
Tähän me Hukkasen kanssa päädyttiin. Tuijottämään kokkoa kahdensadan muun tuijottajan kanssa . Vesisateeseen. Ei meinannut syttyä, kokko. Eikä sitten syttynytkään, kaatosateessa. Kunhan kärysi ja savutti. Nokesi pyhäpalttoot. Kylmä oli ettei pystynyt kunnolla laulamaan sitä hämäläislaulua " On mulle Suomi suloisin..." Eikä huvittanut kun ei tässä ollut mitään suloista. Ainoa laulanta oli hyttysten ininä. Lukemattomien. Iholla ei tuntunut kuin kylmä sade. Sekä em. hyttyset. Keskiyön auringosta ei tietoakaan.
Päätetiin lähteä kotiin lämmittelemään. Iltakahville.
.
Juhannus on juhlittu.
.
Matleena & Hukkanen
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yX3A.jpg)
MARIATULPPAANIT
Laidalla tulppaanipellon
kukki syrjäänjoutuneet.
sinipunaiset tulppaanit.
Oli vahvemmat siskot
punavärin anastaneet.
Lopun värin vei talven halla
sinipunaisina vain ne nousi.
Vierellään loisti tulipunaiset
kavalat sisaret.
Oli syrjäytetyt
hylätyt
ohi kuljettu, ylenkatsottu.
Ei kelvanneet maljakkoon
kenellekään
tulppaanipellon yksinäiset.
Onni niistä kuitenkin hohti
lahjaa yhtä ei siskoilla ollut.
Värit Neitsyt Marian viitan.
matleena2015
-
(http://www.animated-gifs.eu/avatars-100x100-nature/0040.gif) On se niin että näissä koko kesän jatkuvissa sadeilmoissa on hyvääkin
Ajatellaas nyt vaikka seuraavia lohdukkeita.
Sataa, aina. Ei häikäise aurinko. Ei linnunkälkätysherätystä. Nyt yöstä rauhoittunut sade rummuttaa kattoon ja ikkunaan.
Aamukahvilla , kun on yöllä nelisen kertaa herännyt ukkosen reippaaseen salamointiiin, voi yritellä tiirata köökin kkunasta, jotka ovat nyt muodikkaan juovikkaat kun jäi keväällä pesemättä, arvailla millaisin jalkumin postivankkureiden aviisin jättöpaikalle , vastapäisen talon seinälle, suunnistaisi. Avo- vai tavallisilla reinoilla. Vaiko vaaditaan ihan kumisaappaat Ne tosin unohtu yöksi ulkorapulle. Joten niitä e lasketa. Kun on tavallisilla reinoilla aviisi noudettu voi syventyä siihen hetkeksi kun on suunnattava taloyhtiön parkkipaikalle autolle harrastamalla kolmiloikkaa lätäköitä kierrellen ja ylitellen ennen työmatka-ajelua.
Iloisen raidallinen on autokin. Käyntiin lähtee kuitenkin. Työpaikan parkkipaikalle kun on silmät kiiluen pyyhkijöiden räpsinnästä läpi yrittänyt tähystää , muutaman jalankulkijan läpimäräksi roiskuttanut, saapuu sademies tai nainen. Valtava öljyinen kuralätäkkö just oman auton parkin kohdalla. Piikkarit tai puolikengät kummasti vettä hörppii. Ja puku kastuu kun tuuli tempaisee sateenvarjon nurinniskoin eikä suostu enää varjo muotoonsa palaamaan.
Töistä kotiintullessa samanlaiset kuviot , suurinpiirtein
Mutta mikä ilo on kun ei tarvitse kastella kukkapenkkejä, ei kasvimaata. Ei ajaa, kukas nyt sateella, nurmikkoa. Ei matkustaa kesämökille. Eikä mihinkään muuaallekaan. Lapset ei suostu. Ei tarvitse rouvaväen kuivata pyykkiä ulkona, ei tampata mattoja. Ei mennä mattopyykillekään.
Saa koko perhe suihkun oikein sadevedellä kun patiolle asettuu seisoksimaan. Samoin perheen koira. Kissa ei suostu.
Illalla on suuri ilo kun ei lähdetä lenkille. Ei vaimokaan. Sataa edelleen kaatamalla. Voi käpertyä kirja kourassa sohvannurkkaan tai tuijottaa telkkua. Niitä ainaisia uusintoja .
Nekin sateen kodikkaasti ropistessa ikkunaan tuntuvat nyt mukavilta kun vertaa hikipäässä lenklllä juoksemiseen. Nyt vesipäässä. Vaikka vettä se on hikikin. Ei ihan niin runsaasti kuitenkaan lenkkeiljä hikoile mitä nyt kastuisi.
Joten on tässä satamisessa iloiset puolensa. Yksi niistä on tietenkin se ettei pala nahka eikä huusholli ulkoapäin kumpikaan.
Pisarat iloisesti lätäkössä pompottelee.
Nautitaan.
Juuli
-
(http://kuvapilvi.fi/k/y1wH.jpg)
PYÖRÄ
Se oli uohdettu maissipellon laidalle
vanha, loppuunajettu, ruostunut polkupyörä.
Ei läpäissyt lamppu hämärää.
Tuulisella säällä maissin lehdet silittivät
runkoa.
Syksyisin sitä ei erottanut
Maissikin kuollutta ruskeaa.
.
Pyörä muisti ajat jolloin se vielä kulki
ilolla, kello mutkissa kilisten.
Muisti vuoren jyrkanteet
toimivat jarrut.
Takaistuiimella kiljuvat lapset.
Muisti iso-isän kertomaa vanhaa tarinaa
kuinka ruokomajassa viettiin illat.
Muisti kuinka pelto oli ollut puuvillapelto
mustat kädet poimivat valkoista puuvillaa.
Taivaalla hehkui valkoinen aurinko.
Vuosien kuluessa pyörä muuttuisi
osaksi maissipeltoa.
Se nousisi ylös vihreinä varsina
korkeina, tuulessa huojuvina.
Valkeat tähkät tavoittelisivat pilviä.
Se näkisi auringon.
matleena2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yfWv.jpg)
MUISTO
Kuljin kärrytietä aamuvarhain
olin hiljaa vuoteesta noussut
jottet sinä heräisi.
Linnut sirkuttivat,
räkätti torui.
Heinäsirkka soitteli vaikka oli pilvinen taivas.
Olin huomannut ne jo eilen.
Minä muistin.
Poimin vihreät kukat kasteiselta ojanpientareelta.
Hennot kukat varoen kotiin kannoin.
Peipon ihmetellessä.
Hiljaa maljakkoon yöpöydällesi asettelinl.
Sinä herärsit sanoit katsoen kummeksuen
.. . olet poiminut vesiheiniä.
Muistit.
Jatkoit :
"Nehän ovat morsiuskimppuni ruusujen säestäjien,
aatelisten, vihreiden harsokukkkien pikkuserkkuja.
Silloin vuosikymmeniä sitten.
Sinä muistit."
Sinä hymyilit.
matleena 2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yfkL.gif)
.
Ihan vielä ei kannata joulukiltiksi rynniä. Tulee stressi. Siitä liiasta kiltteydestä. Joten voi rauhassa muistella aikoja kultaisia, aikoja menneitä.
.
Laps `poloinen, paitaressu oli entisaikoina, joskus muinaisuudessa lukuisten uhkakuvien, tosien sekä aikaismielikuvituksen alaisena täysin lainsuojattomana elävä olio.
Vaan näin sitä ennen mukulasta aikaiseksi vartuttiin.
Lainkuuliasiksi kansalaisiksi. Osa.
.
Tärkein oli joulun alla Joulupukki, jonka tontut, ne liikkuvat sekä lentävät , joulun aikoina kaiken lapsipolon tekemisen kirjasi. Varsinkin kaikki tottelemattomuudet. Ihan joka rakosessa, välikössä kytiksessä olivat. Vaikka miten mukula yritti, aina pääsi lipsumaan kiltteysote. Seurauksena sitten merkintä sulkakynällä tontun muistilehtiöön. Nykyisin nokialaiseen naputeltaisiin.
Kaivossa , sinne kurkistaessa, vaanii kaivon herra Peikko Pontus.
Aapiskukko, se olikin kiltti, ahkerasta tavaamisesta se jopa joskus palkitsi , aamulla karkki tyynyn alla.
Metsään salaa hiipatessa vei metsävelho lapsirassun luolaansa, järven tai joen rannoilla hiippäili salaperäinen vesihiisi.
Talon katolla tai puihin kiipeämisen seurauksena sieppasi pilviveikkonen mukaansa.
Maakellarissa asusti karmea, rupinen pottukeisari, joka empimättä lapsiraukan
lantuksi tai pahemmin vielä turnipsiksi taikoi.
Saunassa ei saanut saippuaakaan silmiin mennessä itkeskellä, koska silloin saunan takana asustava saunatonttu nappasi ulisijan kainaloonsa..
Kuu oli juustoa ja tähdet reikiä taivaankannessa, josta enkelit tiirailivat lapsosen vaellusta uskomusten viidakossa. Ukkosella taivaalla jyristeli ukkosherra, jota ei tarvinnut pelätä.
Valehtelusta seurasi nurkkaan seisomaan joutuminen,
Pikkuveikan kiusaamisesta tukkapölly.
.
Pitkään ihmettelyn aiheita olivat sellaiset isoherrat, uhrilleen vielä tuntemattomat, kuin herra Tupen Rapina ja herra Koivuniemi.
Näihinkin sitten myöhemmässä vaiheessa tutustuttiin paremmin.
Kaikenlaiset haltiat, keijut , mörömatit, noidat, ämmit, hiidet sekä menninkäiset asustivat omissa koloissaan.
Pitkä oli lista jota pikkumukulan, reppanan, oli noudatettava tarkasti.
Muutoin tuli kylään herra Tupen Rapina.
.
Oli ruokailun säännöt sitten erikseen, ruokapyödässä ei saanut nauraa ei pelleillä, ulosmarssi seurasi säännön rikkomisesta.
Nukkuma-aikoja noudatettiin, ei tullut mieleenkään kiukutella.
Tiskivuorot oli jotain salaperäisestä lainkirjaimesta johtuen vain tyttöpuolisilla. Kun poikapuolinen mukula pakotettiin tiskaamaan, piti laittaa tuvan ovi lukkoon, jospa sattuisi vaikka naapurin Taneli tulemaan kylään ja näkemään noin arvoa alentavassa puuhassa.
Kesäisin haravoitiin heinäpellolla sekä kasvimaata kitkettiin, syksyllä pakollinen marjametsä. Ei auttanut, tehtävä oli, vaikka kuinka uimaan mieli teki.
Seuraukset änkyröinnistä hyvin tiedettiin.
Kova oli kohtalo silloin.
.
Ihme kyllä, pahempia traumoja eikä ongelmia myöhäisemmällä iällä kuitenkaan listan laajuudesta huolimatta ilmennyt. Olisiko nykyisin näillä vanhoilla säännöillä mitään tekoa ja asemaa mukulan varttumisessa. Nykyisin jo tutti suussa olevilla tulevaisuuden toivoilla ilmenee mitä oudoimpia oirehtimisia. Ehkäpä oirehdittiin vanhaan hyvään aikaankin.
Sitä ei vain muisteta tai olla muistavinaan.
.
Tiedä häntä.
.
.matleena
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yf30.jpg)
SINIHYMYISET LUUMUT
Olit kattanut ne verannan pöydälle
ne heti aamulla huomasin.
Olit varkain lähtenyt hedelmätarhaan
vain tuodaksesi minulle ensimmäiset luumut .
Miten vaikea oli sinun liikkua hiekkakäytäviä
pyörätuoleinesi
kun minä en ollut auttamassa.
Minä nukuin.
Aurinko katseli ihmetellen,
peippo viritti laulun
perhosetkin herälivät
sinipilvet sinua katselivat
kastepisarat enemmän kimaltelivat
kun sinä niihin katsoit.
Koko hedelmätarha hymyili sinulle.
Kiitos , armaani.
matleena 2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yfs3.jpg)
VEDEN PIIKAISET
Vedenpiikaiset, pikkaraiset
punahilkat
hiljaa päällä tyynen veen
iltaa ottelee.
Päivän kisailleet
kera sudenkorennon
laineilla laulavilla
kuin höyhen keinuneet.
Illan aurinko
vielä piilossa
varjossa sinipilvien.
Kun suuri maalari
levittää värin purppuran
mi taivaan kattaa käy
nukkumaan vedenpiikaiset.
Himertyy valo auringon
sudenkorento
kaslanvarrelle
yöksi piiloutuu.
Luonto himmenee
nukkuu vedenpiikaiset.
matleena 2015
-
Tunnelmallinen ja kaunis kuvaus .Kiitos!Mistähän sinä löydät aina niin hyvät ja inspiroivat kuvat.
-
Moi Matleena! Olen vasta nyt liittynyt jäseneksi tänne ja löysin sinut sieltä.Se oli kiva.En tiedä kirjoitanko oikeaan ruutuun mutta kokeilen ainakin.Kirjoituksesi ovat aina niin ihania.olen lukenut niitä innolla.Muistatko vielä minut terv.Pauliina :)
-
(http://www.animated-gifs.eu/avatars-100x100-cats/0085.gif) Kiitos paljon. Muistan toki Pauliinan ynnä Lienan. Minun isomummo oli Pauliina. Hänellä ei ennen avioliittoaan ollut sukunimeä ollenkaan. Oli Pauliina Sipintytär.
Kuvat on netistä ynnä juttuihin olen itse niitä väsännyt netistä kokoamalla.
Loppukesää oikein mukavaa.
-
(http://kuvapilvi.fi/k/y3aq.jpg)
SININEN TUULIMYLLY
Se oli sinisten tuulien maa.
Kaukana syvien ulapoiden , vaahtovien laineiden
korkeiden vuorien takana.
Siellä oli sininen tuulimylly.
Kauniiden kukkien, vihreän sammaleen laaksossa.
Se odotti sinistä tuulta.
Se oli rakennettu keijujen, maahisten aikaan
kun niitä vielä oli satoja vuosia sitten.
Oli jauhettu keijujen viljaa
ruusujen terälehtiä, mesiangervoa.
Maahisten puurojauhoja
kultapiiskua ja ohdaketta.
Ne olivat kadonneet, keijut ja maahiset
ihmiset sanoivat ettei niitä ole olemassa.
Kerran ne palaisivat
palaisi sininen tuulikin.
Sen kuiskasi sininen orvokki.
Sininen tuulimylly odotti.
matleena2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/y3pS.jpg)
KESÄN HYMYT
Ne olivat odottaneet kauan
koko kesän
kun saivat luvan avata ensimmäisen nupun.
Niityllä, aamulla kastepisaran kimaltaessa
katsoivat aurinkoon.
Illalla purppuraisiin pilviin.
Niille kuiskaili suvituuli
mutta ne ikävöivät.
Kunnes sinä ne poimit
toit ne esiintymään minulle.
Asetit kannuun valkoiselle tuolille
laitoit pöytäliinankin.
Vanhaan tiinuun päiväkakkarat
Enää ne ei ikävöineet.
Minä katselin niitä koko päivän
Vielä illalla ne hymyilivät
kesäyön varjojen laskeutuessa niitylle.
Niityllä, aamulla kastepisaran kimaltaessa
katsoivat minuun.
Meillä ei ollut enää ikävä.
Oli kesä.
matleena2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/y3I7.jpg)
ÄITINI KÄDET
Katselen käsiä äitini., vanhoja, helliä.
Kädet ryppyiset, kuhmuiset, kuluneet,
kaikkensa antaneet.
Raataneet, väsyneet.
Hiljaa kädet helmassa lepää.
Katselen käsiä,
ohi vuosien vierii vrta.
Muisto elosta vuosien takaa.
Huolilla, työllä raskaalla
kuormattu kädet ahkerat.
Hämäränä muistan kädet lapsuuden
Ne nukkumaan illoin hellästi peitteli
lapsen. Pesäänsä pienen lintusen.
Tuutulaulua hyräili, hiuksia silitti.
Saattoi uneen pienen varpusen.
Kädet äidin vuosina sodan kaikkensa antoi.
Kutoi sukat, käsineet, kaulurit soturin
talvessa taistelevan, lumihangessa palevan.
Jaksoi soturi jatkaa
puolustaa omaa rakasta, kallista Isänmaata.
Pojat sota äidiltä Isänmaa uhriksi vaati.
Väistää ei voinut. Äiti ymmärsi, vaiti kulki
vaikk suru syvällä, raa`asti mieltä raastoi.
Oli kohtalo julma, nuoren elämän sulki.
Kädet jäähyväisin viimeisin kasvoja hyväili.
Tarpeeksi en ole osannut arvoa antaa
Ymmärrän nyt minkä taakan sai kantaa
kädet äitini rakkaan.
Voisinko kylliksi kiittää
arvostaa, kunnioittaa.
Kaiken mulle ne antoi.
Poskille äidin kyyneleet vierii.
" Kiitä älä. Ilolla tein mitä piti.
Toisin vois elonhetket monet.
Osannut en. Yllätti vanhuus.
Olen sinusta kiitollinen.
Sinä lapseni lintuni olet."
Pääni syliinsä painoin.
Kädet hiuksia hellästi silitti.
Ilman niitä ei minua olisi.
matleena 2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/y30n.jpg)
VIIME PERHO
Pientareella odotti syksy
varjot oli päivä pidentänyt.
Lähdimme vielä katsomaan kesäniittyä
Peittelit minut pyörätuoliin
työnsit tuttua rahisevaa hiekkatietä.
Pihlajien varjot ylittävät tien.
Orava naksutteli aidan vieressä
varoitti koskemasta terhovarastoihin.
Tikka rummuttii päivällistään haavasta.
Niityn kukkameri oli törmännyt syksyyn
oli jäljellä ruskeat siemenkotelot.
Vain ohdakkeet jaksoivat puolustautua
syksyn varjovirtaa vastaan.
Katselimme väsynyttä nittyä.
Perhonen lennähti ohdakkeen kukkaan.
Viipyili siinä
kuin näyttäkseen on vielä kesä.
Illalla kysyin
olitko sinä sen tilannut
kesän viimeisen perhosen.
matleena2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/ynpz.jpg) (http://kuvapilvi.fi/k/)
ODOTUS
Tuloa syksyn itki pieni merenlahti.
Saapuisi viluiset yöt
lumpeet aikaisin silmänsä sulki
kun usva lahdelle hiipi.
Aamuun ne avaisi
oli terälehdet huurteiset.
Vesipisarat lehdille jäätyneet
kuin kristallit kimalsi.
Se odotti jäistä peittoa
jonka tulevan se tiesi.
Oli tiiran huudot vaienneet
ei liidellyt lokkien parvi.
Kaislat rannan varjoissa nuokkui.
Oli metsän vihreys tummunut
sille huokaili syksytuuli.
Vain suruiset, viluiset lumpeet
kera lahden kesää mennyttä suri.
Kun saapuisi kylmä, jäinen peitto
kerran viimeisen silmänsä sulkisi
syliin aaltojen vaipuisi.
Oli hiljaista niin.
matleena2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yn5G.jpg)
KIVEN UNIKOT
Kesäntuuli syksystä kuiskaili
usva niityn varjoissa harhaili.
Oli lintusen laulu hiljennyt
puro jääkantta odotteli.
Vaan auringon noustessa vielä
varjoihin pidentyviin
nosti unikko uhmalla päänsä
kivikkorinteeseen.
Se uskoi kesän jatkuvan
oli syysviimat se unohtanut
Se oli unikko kesän.
Vielä sen puna loisti
kesän viimeisen säteen tavoitti
kunnes syyshalla sen nujersi.
Hehkuu, hehkuu kiviunikko
kesään luottaen.
matleena 2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yD8k.jpg)
SYKSYN SININEN
Se syksyä kuunteli
se kesän pellavapelto.
Hämärät usvat, pohjoiset tuulet
sen yllä vaelteli.
Oli varjot päivän pidentyneet
vain säde muutama auringon
maahan ennätti.
Puro niityn värjötteli.
Yksininen pellavakukka
taivaan sinisen muisti
Sen väri syksy viimassa
kirkkaana vielä loisti.
Oli sisaret sen nukahtaneet
iltoihin tummuviin.
Ei laulu sirkun herättänyt
päiviin hämäriin.
Ei kauan sekään vastustaisi
syksyä saapuvaa.
Vielä hetkeksi kuitenkin
se silmänsä siniset avasi
syyspäivää kirkastamaan.
matleena2015
-
On ihana asia,ettei sinun runoratsusi lakkoile,eikä se liian pitkiä yöuniakaan tunne.Kiitos!
-
On ihana asia,ettei sinun runoratsusi lakkoile,eikä se liian pitkiä yöuniakaan tunne.Kiitos!
Kiitos Liena ja mukavaa syksyä sinulle.
toivoopi
matleena
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yD0f.jpg)
KULTALEHTI SYKSYN
Oli aamu varhainen
kuljetti tuuli rantaniitylle
syyslehden kultaisen.
Syliin harmaiden kaislojen
laski hellien.
Peitti niittyruoholla, kastehelmisellä.
Hiljaa peitossa nurmen,
sylissä kaislikon
lehti kultainen.
Kastehelmet kuin timantit kimalsi.
Oli peipot, sirkat vaienneet
ei vesipääskyt liidelleet.
Vain syystuuli huokaili
pilvillle tummille.
Himmeni ilta
loi aurinko purppurapilvet
niitylle kasteiselle.
Yöhön tummaan niitty nukahti
vielä hetken valvoi kultalehti.
Se kesästä unelmoi.
Juuli2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yDUD.jpg)
LUODON YKSINÄINEN
Silloin oli ne tyynet vedet. Tyyni, tuuleton kesä.
Pilviharsot taivaalla utuili ei liikkuneet lehdet puun.
Koitti päivät syksyiset, toi tuulen kadonneen.
Kysyit lähtisinkö purjehtimaan merelle siniselle.
Auttaisit minut veneeseen veisit aavalle ulapalla.
Luodolle autiolle.
Me astuimme veneeseen.
Hiljainen tuuli, keinuttavat aallot
Satamassa kirkuvat lokit.
Kalllioluodolle saavuimme
siellä se oli
luodon yksinäinen.
Oli tuulet sen kukat repineet merelle sirotelleet
vain paljaat oksat ulapalle katseli.
Sinä sanoit sen olevan villikaura.
Minä tiesin paremmin
se oli keijujen mekonhelma pitsinen
kukkakuvioinen.
Se minulle hymyili.
Minäkin hymyilin.
Juuli2015
-
Saaren yksinäisestä tulee mieleen Myrskyluodon Maija.
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yDdj.jpg)
SYKSYN VALKOISET
Laskeutui hämärä, syksyinen ilta.
Kerroit niityllä olevan vielä valkeita kukkia
joihin syksytuuli ei vielä ollut kajonnut.
Kysyit haluaisinko nähdä ne.
Halusin säilöä kesän sinun kanssasi.
Peitit minut pyörätuoliin.
Kuljimme tuttua rahisevaa hiekkatietä.
Pienet tattiarmeijat kohottivat meille lakkiaan
metsikössä tien varrella.
Pysähdyit,
sanoit tässä olevan muurahaisten suojatie
annetaan niiden kulkea ensin
meillä ei ole kiire.
Kallion kupeessa vielä vihreällä niityllä ne kumartelivat
ilta-auringon viiimeisissä säteissä
ne valkeat kukat.
Kaukaa kuului kurkiauran huuto.
Ne saisivat syksyn väriloistoisen takin
ne peittäisi valkea lumihuntu.
Vielä minä sain ne nähdä
säilöä ne
pois nukkuvat valkeat kukat.
Tiesin
näkisin ne keväällä uudelleen.
matleena 2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yD6A.jpg)
YLPEÄT KAISLAT
Ylpeät kaislat ne olivat
ne eivät uskoneet syksyn saapuvan
kylmentyvin vesin
vaikka syksytuulen riepottelemat
valkeat kuohupäiset aallot sen niille kuiskaili
ne katselivat vain sinisiä pilvilauttoja
kurkoittivat niihin
jo ruskeine kukintoineen.
Ne olivat ylpeät kaislat.
Pesänsä jättäneet kuikatkin sen niille kertoivat
ne ei kuunnelleet.
Vain sinisiä pilviä ne tavoittivat.
Pian oli niiden uskottava
kun saapuisi hallaiset yöt
jäinen riite peittäisi lahden.
Riitteenkin alta katselisivat sinisiä pilvilauttoja
ne
meren ylpeät kaislat.
Ne olivat hiljaa.
matleena 2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/y0aS.jpg)
KULTAMATTO
Aamulla kerroit, puistoon yöllä ilmestynyt kultamatto
syksytuuli riipinyt puiden lehdet
sirotellut ne huurteiselle nurmelle.
Halla oli ne värittänyt.
Kultamatto liekehti kilpaa kera syksyisen auringon .
Halusit viedä minut katsomaan kultaista mattoa
hiekkatie rahisi pyörätuolin alla.
Viimeiset syksyasterit värittivät puutarhat.
Rastaat etsivät pudonneita marjoja.
Toruivat meitä kun häiritsimme.
Loistavana se edessämme avauitui
hehkui kera auringon viime säteiden
syksyn kultamatto
Ei sille laskeutunut muuttolintujen parvi
ei nousseet tattiarmeijat.
Se yksin kauneuttaan hehkui.
Me emme sillä kulkeneet
se oli liian kaunis.
Se oli varattu keijuprinsessoille
haltijattarille.
Kuun tyttärille.
Me katselimme
tiesimme
kohta peittäisi sen lumenvalkea
talven ruhtinattaren kärpännahkaviitta.
Se muistoissamme säilyisi
syksyn kultamatto.
matleena 2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/y0j8.jpg)
TULIAINEN
Syksytuuli sen syliinsä sulkenut
niityn kukalta viimeiseltä.
Oli kuljettanut sen läpi pilvien harmaiden
läpi lltaruskon
läpi hallaisen yön.
Laidalle niityn saapunut
aamuna kuuraisena.
Kivelle pienelle laskenut
mekkokankaaksi keijulle niityn
hellästi poimut oikonut.
Sen keiju ylttyisi kurkottamaan
päälllensä pukemaan.
Kelpasi siinä niityllä tanssia
pikkuisen niittykeijun.
Ei pääsisi halla yllättämään
kukkalehti vaaleanpunainen mekkonaan
sen viitaksi kietoisi öisin.
Tuliainen syksytuulen
suojana pikkuisen keijun.
matleena 2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/y0gZ.jpg)
ÄÄNETTÖMÄT
Niillä ei ollut ääntä.
Syksyn hyytävä tuuli
harmaa usvaverho
jäätävä halla
hävittänyt tuulen huminan, lehtien kahinan
lintujen liverryksen.
Ne eivät kuulleet jäätyvän lammen ritinää
jäisten kastehelmitimanttien helinää
routaantuvan maan vaikerrusta
kuolevien kukkien itkua.
Ne eivät tunteneet
niiden ylle laskeutui lumitähtien huntu.
Oli valkea hiljaisuus.
Keväällä tulisivat uudet äänet.
matleena 2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/y0oc.jpg)
KIVIKKOLEHDET
Syksyntuuli merellä myllersi
vaahtopäiset aallot se loihti.
Rantaa sen suojasi kivikko
aallot takaisin merelle viskoi.
Tuuli yllätti pienen metsikön
se käsin kylmin lehdet riipi.
Vain lehti muutama jäljelle jäi
ne tuulelta aneli :
"Älä maahan routaiseen jätä
vie rannan kivikkoon.
Näemme meren ja aallot sen
värit kivien ilonamme. "
Tuuli kuunteli, myöntyi
kuljetti yli vaahtoisen meren
Varoen kivikkoon laski.
Kera kivikon syksyiset lehdet
lumiviittaa odotteli.
Se saapuisi, verhoisi kivikon
valkeat lumitähdet.
Koittaai kevät
herää kivikko
on uusien lehtien aika.
matleena 2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/y0db.jpg)
LUKKO
Matara tuoksui.
Illan hämärät varjot hiipivät pihapiiriin loukkohin
Hiljaa vanha aitta niinkuin oli ollut vuosisatoja.
Se voisi laittaa peräjälkeen miljoonia sanoja
kertoa tuhansia tarinoita ajoista
jolloin se vielä eli.
Sittenkään me emme saisi tietää kaikkea.
Sen ruskeat, lahonneet hirret kätkivät salaisuudet
sen laskemattomia kertoja avattu ovi oli suljettu.
Paikallaan oli vanha ruosteinen avain
joka ei avannut ovea menneisyyteen.
Hämärässä nurkassa verkkojaan kehräävät lukit
olisivat voineet kertoa
ne vaikenivat.
Meillä ei ollut tietoa menneestä
emme tienneet mitä kysyä.
Me voimme vain arvailla.
Menneisyys oli kätketty aika.
Matara tuoksui.
matleena2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/y0cm.jpg)
PYYNTÖ
Pilvet mustat taivaalla purjenti
kesän ne tieltään sysi.
Syksyn myrskytär matkaan lähti
pieneen metsikköön suuntasi.
Se raastoi puita se oksat katkoi
kaiken raivolla tuhosi.
Se lehdet pilviin lennätti
minkä mihinkin viskasi.
kukat viimeiset tallasi.
Saapui luokse keltaisen koivun
pieni lehti oksalla odotti.
Se myrskyttären tulevan kuuli
sille kuiskasi
"Vie minut luokse sinisen penkin
meren rannalle.
Siellä on vesi tyyni
Rauha lumitähtiä odottaa. "
Lehti pieni on penkillä yksinään
vain kastepisarat seuranaan.
Saapuisi huntu valkoinen
kauniisti verhoisi.
Vain kastepisarat heräisi.
matleena2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/ytSN.jpg)
MOREENIN PUNAINEN
Se ei tiennyt missä se oli
oli kivialustalla aamulla herännyt.
Oi yöllä myrskytär oksalta riuhtaissut
Sen lehden heikomman.
Pitkin taivaita kuljettanut
pimeisiin syövereihin
outoihin onkaloihin sukeltanut
pohjasoralle jättänyt.
Moreenilouhimoon.
Aamulla saapuivat työläiset
totesi :
"Se on syksy nyt."
matleena2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yto0.jpg)
KREIVITTÄRET
Kun väistyivät yön utuiset usvat
syysaurinko säteensä valjut suoniitylle soi
Maasta varkain kohosi
punahattuiset, valkopilkkuiset, omahyväiset
ne sienikreivittäret.
Ei niihin kajonneet sudet
karhukin niitä väisti.
Ne oli noitien aamupala.
Noidat vuoreltaan niitylle liiteli
ne aamupalansa nautti.
Ruokajuomana orvokin viimeisen mesi.
Ne päätteeksi tanssiksi pisti.
Ne niityllä temmelsi, ilakoi
käenpiikanen pakeni
kettu louhikostaan kauhisteli
männyt kaarnaansa suojasi.
Ne aikansa niityllä tanhusi
päivä jo mailleen hiipi.
Syksyn myrskytär koivun keltaiset lehdet
voimalla maahan riipi.
Noidat vuorelleen yöksi lepäämään
läpi pilvien tummien riensi.
Vain palatakseen aamulla uudelleen
kun syksyaurinko tietä näytti.
Oli niiden aamupalastaan luovuttava
kun lumihuntu maan peitti.
Kävi noidatkin luolaansa nukkumaan
Kreivittäristä unta näki.
matleena 2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yxQc.jpg)
HARMAA LEPPÄ
Se kuunteli kosken syksyistä kohinaa
suvantorannan harmaa leppä.
Oli paikallaan seissyt vuosikymmeniä
nähnyt keväät ja syksyt.
Keväällä pienet sammakot sen juurilla loikki
niille se hymyili.
Kun säteet auringon veden pinnan tavoitti
vesimittarin, sudenkorennon leikkiä seurasi.
Tummassa vedessä kukkivat valkeat vehkat
kuin lootukset.
Niitä se kadehti.
Saapui syksy se maan jääti
vesi virtaava kylmeni.
Osui kohdalle syksyn myrskytär
se lehdet lepän armotta riipi.
Nyt kadehtivat lehdet muut
lepän lehtiä loistavia.
Oli aurinko kauneimmat säteensä
maahan matkaaville lahjoittanut.
Ohi kiirehti syys
nukkui leppä
talven unta valkeaa.
Vielä raosta lumen
pilkisti
keltainen lehti lepän.
matleena2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yxz8.jpg)
JÄÄPRINSESSA
Sen ei kuulunut olla siinä
värisevänä, kilmaltelevana
ohuella, lammen kristallinsinisellä jäällä
ritisevällä.
Sen kuuluisi olla pohjamudassa nukkumassa
kera sisarten.
Oikukas myrskytär oli sen säästänyt
tuonut läpi kulottuneiden niittyjen
lammen sinipilvistä värittyvälle jäälle.
Metsikön sirkut, peipposet, iloitsivat
katsokaa sen värit ovat vielä kesäiset
kenties palaa kesä.
Ei kesä palannut.
Seuraavana aamuna oli vaahteranlehti,
suuren taiteilijan maalailema kadonnut.
Se oli kohhdannut sisarensa.
Hetken se iloa tuonut
katselijoilleen, ihalilijoilleen.
Nyt oli aika valkean viitan.
Keväällä lmestyisivät aahteraan
pienet. vihreät nuput.
matleena 2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yx53.jpg)
ITSENSä KADOTTANEET
Ne oli itsensä kadottaneet.
Kesä pois unohtunut
syksyn oikukas myrskytär riipoi sijoiltaan.
Se lennatti ne surutta latvoihin puiden
harjoille vuoren
tummiin syksypilviin
piikkipensaisiin ne keihästyivät
muodostaen jäisen lasin tullessa lehtikuvakirjan.
Vasta lumiviitta talven sen sulki.
Lampiin lennätti myrskytär pohjamutiin hautasi
osan maahan routaiseen maatumaan.
Olit nostanut pyörätuolini eteen ikkunan
katselin lehtimyrskyä
se tuiversi puutarhaan sadat syksylehdet.
Ne takertuivt viinimarjapensaseen
Syntyi kaunis syksyryijy.
Värit suuren maalarin
lahjaksi puutarhurin.
Kutsuin sinua katsomaan
sinäkin ihastuit.
Vasta valkea viitta ne peitti.
Pikkuisen, ihan pikkuisen
kun tarkasti katsoi
Ryijy kaunis joskus vilahti
vaikkei itseään muistanutkaan.
Se oli " Palanneet lehdet. "
matleena 2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yvBa.jpg)
KUOLEVA MAA
Se näki kukkien kuolevan
kesäheinän lakoavan.
Se tunsi sateet rinnallaan
myrskyn pintaansa raatelevan.
Kuuli tiirojen kirkunan merellä vaikenevan
aallot lumihuippuiset valtasi lahdelman.
Ei lähettänyt aurinko säteitään
elämää lämmittämään.
Aamuisin jäinen huuru sen pinnalta nousi
poissa kastehelmet kesän.
Tumman pilvet vain taivaalla sousi
pois kesäpäivän siniset pilvet.
Vielä kerran sai se peitteekseen
värihehkuisen syksytakin.
Hetken se lämmitti
pois sekin maatuisi.
Tulisi talven valkea viitta
Se oli kuoleva maa.
Juuli2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yvTF.jpg)
TULEVAISUUSKUVA
Tämäkö on tulevaisuus .
Näinkö me olemme kerran.
Me, homo sapiens.
Tämäkö on kotomaamme äidinkasvot.
Ehkä aika on lähellä.
Kun saastuu ilma, saastuu ruoka.
Emme voi taivaskattoa kupuun sulloa.
Me rakennamme pieniä, pyöreitä metallilasikupuja,
toisistaan erillään. Emme halua toisia kurjia nähdä.
Me tuomme puut, kukat luontoa matkimaan.
Eläimemme ovat eri palloissaan vaikka ruoka on
kemiallista. Me olemme kasvissyöjiä.
Jos herkutella haluamme juustolla
me menemme niiden luo.
Me pelkäämme, emme edes muista sen makua.
Vilja, hedelmät omissa palloissa virkityslähteitä.
Me kuljemme pallojen väliä pienillä aluksilla.
Katsomme aluksen ikkunasta myrkkyavaruutta
mustaa merta jota planeetat eivät valaise.
Sinne ei voi astua. Siellä ei ole hengitysilmaa.
Maahan ei ole paluuta on saaste ydintuhoista.
Tämä kaikki voi olla osamme hyvin pian.
Mikäli sitä ennen emme tuhoa itseämme.
Juuli2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yvXN.jpg)
LUMI
Ne pohjanperuilta matkaan lähti
ne talven lumipilvet.
Mukana kuljetti lumitähdet pikkuiset.
Ne liiteli yli maiden ja merten
päiväkausia matkasi.
Ne verhosi valkeilla tähdillään
pihamaat, niityt ja pientareet.
Mökin pienen katon ne peitti
kuuran savupiippuunkin heitti.
Ne saapui laidalle niityn kivikkoon
oli siellä kesäperhosen kolo.
Sinne oli perhonen piiloutunut
syksyn viimaa ankaraa.
Niityn harmaata hallaa.
Lumitähdet sen kolossa huomasi
sen leikkiin aneli.
Hetken leikki kera tähtien perhonen
kylmää koloonsa pakeni.
Lumitähdet kivikon hunnulla
vitivalkealla suojasi.
Suojassa kivikon nukkuu
talven unta valkeaa
pieni lumiperhonen.
matleena 2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yvVm.jpg)
PITSIMEKKOINEN
Se taivaspilvellä odotteli
kera sisarten
lumitähtönen lumpeenvalkea
lumiprinsessa pikkuinen
pitsimekkoinen.
Tuli aika matkaan lähteä
alas maahan rientämään.
Se keinahteli tuulessa
jäi latvoihin puiden sisaret
kevättnuppuja suojaamaan.
Jouluvaloa metsälle tuomaan.
Pienin matkaa jatkoi
varrelle sammaleen istahti
Sammaleelle haasteli
kielellä metsänväen :
"Sammal kulta saapuu talvi
pyryineen ja tuiskuineen.
Minä tulin sua peittelemään
pakkasherralta suojaamaan.
Minä mekkoni pitsisen levittelen
suojaksi yllesi.
Sinne alle mekon
ei yllä viimaat, pakkaset.
Siellä on lämmin olo.
Kevätaurinkoon heräilet
hymyilyyn sinivuokkojen."
matleena2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yvdP.jpg)
PITSIMYSSY PIHLAJAN
Katselin hiljaista ensilunta, vitivalkeita lumitähtiä
talvenprisessoja, pitsimekkoisia maahan laskeutuvia.
Ne peitti pihamaan, haat, niityt, jääkiteiset lammet.
Vanhimmt jäivät puiden latvustoihin jouluvaloa tuomaan.
Keskimmäiset virkkaamaan pensaille pehmeän pitsinutun.
Taivaalla purjehti tummat lumipilvet.
Oli sininen hämärä.
Niitä keittiön ikkunasta katselin
tulit viereeni, kysyit tahtoisinko nähdä talviniityn
Choir Violan kesäöisen konserttiniityn.
Se olisi ilo, vastasin.
Peitit minut lämpmään turkkiin pyörätuoliin.
Hiljaa satoi pehmeää lumiharsoa kasvoilleni kun kuljimme
aurattua käyrrytietä.
Kuului tilhen tilkutus se etsiskeli viimeisiä pihlajanmarjoja.
Jänisjussin loikat näkyivät lumisen tien pinnassa.
Orava naksutti paheksuvasti.
Suojasi tammenterhojaan.
Emme päässeet niitylle, oli polku lumen vallassa.
Mutta siellä jossain odotti vitivalkean, pehmeän lumen alla
Choir Viola kevättä.
Silloin kuulisimme sen soittavan.
Mutta näimme
oli saanut niittypihlaja kauniin, valkean pitsimyssyn
pienimmän nypläämän.
Oli tullut talvi, armaani.
matleena2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yCOp.jpg)
RUUSU TALVEN
Keväällä sen varsi maasta kohosi.
Nuput punakukat loistoon suven avasi.
Ne leikki, vieraili laakson perhoset
mehiläiset mettä kantoi.
Kera auningon säteiden kilvan kisali.
Saapui syksytär , sen lehdet riipi
yön halla kastepisarat lumitimanteiksi taikoi.
Päivä muuttui yöksi, himersi.
Yö sysimusta, huurteinen koko laakson peitti.
Kadonnut oli lämpö auringon.
Ruusu jäätimantteja itki.
Kuningtar Talvi päättänyt lumitähdet maahan lähettäa
ruusua niin kärsivää lumikeijut auttamaan.
Ne saapui lumikeijut luo ruusun palelevan.
Hiljaa kuiskasi:
" Me autamme, saat hunnut valkean, pehmeän untuvan
se suojaa kevääseen.
Silloin avautuu säteet auringon
palaa perhoset, mehiläiset.
Saapuu uusi kevät,
Sinä kukin punaisin taas kukoistat."
Nukahti ruusu talven
alle lumiviitan valkean.
Untuvanpehmeän.
Näin oli hyvä.
matleena2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yCfu.jpg)
TALVEN YÖ
Talven valkeat hanget hohti
lumitimantit kimalsi.
Etelästä tuuli kuiskaili
pakkanen hellitti.
Yöksi himertyi sininen ilta.
Oli rauha maassa.
Orava oksalla kuusen pesäänsä hyppeli.
Lumikonkaloon valkeaan kaivautui riekko
pujahti lumikko koloon kivikon
kettu häntänsä tuuhean viltiksi kääri.
Nukkui metsänväki.
Kajasti laaksossa mökit nukkuvain ihmisten.
Kuului avaruudesta soitto hiljainen
ne oli symbaalit enkelten.
Kuun kultaista siltaa tyttäret kuun maahan lennähti
Ne hangella tanssi, sädehti, ilakoi
ne valoa kaunista metsään loi.
Oli rauha maassa.
Taivaalla pienoinen tähti muita kirkkaammin tuikutti.
Se oli Joulutähti.
Oli Jouluyö.
matleena2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yCEF.jpg)
NEITI JOULUKÄRPÄNEN
Minä olen neiti Joulukärpänen
semmoinen pikkuinen,
harmaapitsihelmainen.
On pitsikengätkin minulla
joulusydänkin on rinnassa
vaikka kutittaa kamalasti
ja punaiset tuntosarvet.
Heräsin kesken untien outoon tuikkeesen
olin ylähirren raoissa syksystä nukkunut.
Oli syttyneet taivaalle tähdet niin kirkkaat,
kuu-ukon kultainen silta ne minut herätteli.
Lennähdin oksalle kuusen, ihmettä, ei lunta.
Vaikka oli kuulemma joulukuu, kuusi kertoili,
ei lumitähtiä ilmestynyt.
Jatkoin matkaa, näin ikkunan pienen tuvan
sieltä vieläkin kirkkaampi valo loisti
Pörräilin hirren raosta tupaan.
Oli kuusi lumeton sielläkin
loisti vihreäillä oksilla kirkkaat kynttilät
Oli karkkia oksille ripustettu, omenoita
luulen ettei niitä ollut lupa syödä.
Kävi talonväki joulukahville minut kutsuttin mukaan
minä sain ihan pikkuisen mukin, sain pöydälle istua
ja kakkua, torttua maistella.
Vielä punaista mehua juoda.
Olin kuulemma joulukärpänen.
onnenkantamoinen
Tuon onnea, iloa taloon .
Minua pitää passata kuin piispaa pappilassa.
Minä pieni kärpänen Hyvää Yötä toivottelin
ryömin nukkumaan rakoon hirren.
Nukuin tuoksuun kynttillän.
Heräsin tuoksuun piparin.
Voiko enää paremmin olla.
Oikein Hyvää joulua toivotan teille.
matleena2015
-
(http://www.etlehti.fi/s3/files/styles/medium_main_image_no_upscale/public/discussion_comment_image/a_aa_a_juulic_aatuliporo_joulukpuu24keviimeisjoluk.jpg?itok=PlokDe1U)
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yU2Z.jpg)
RENKI KUU
Olet kaunis loistaessasi yön taivaalla.
Kirkkain tähti hehkussasi himmenee.
Talvikuningatar tuhosi kesän.
Heitti lumisen peitteen kaiken ylle.
Metsät, järvet, joet, niityt lumivuorilla peitti.
Lähetät kuunsiltasi niille, niityille ja merille
hangille kultaisena kimaltamaan.
Olet talvikuningattaren renki.
Metsään luot sysimustat varjot
suojaamaan sutta luolassa, maahisia onkaloissa
mustat noidat tanssivat varjoissasi pirunpolskaa.
Ne ovat sinun luomuksiasi, kuu, mustat varjot.
Jänönpoika jää niityn kuunsillalla suden saaliiksi.
Sekö on taikasi lumo.
Olet katala , kuu.
matleena2015
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yUMk.jpg)
TALVEN VÄSYNEET
Ne oli syntyneet siihen
piikkilanka-aidan viereen.
Ne kesän kukki, ojenteli
viihtyi varrellaan perhot, lukki.
Pian kesä menojaan meni
syksyn viimatar puhalteli.
Se riipoi kukat ja lehdet
korret paljaat jäljelle jätti.
Talven tuisku osan korsista taittoi
kun lumihunnun ylle korsien satoi.
Vaan osa vielä taivaalle kurkotteli
toivoi sinipilvet näkevänsä
Lennähti langalle pikkuinen tintti
sai siemenet evääksi.
Läpi kylmyyden korret hymyili
voi olla avuksi.
Lumihuntu mi korret taittoi
alla maan juuria suojasi.
Lumivalkeaa nukkui unta.
Ne kevättä odotti.
Juuli2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yUrP.jpg)
VARJOMIES
Se oli varjomies hullu
varjoaan pelkäävä.
Se asui talossa
ikkunat umpeen muurattu
huoneet pimennetty
monen lukon takana ettei varjo sisään pääsisi.
Päivisin se seisoi talon seinustalla
tarkkaili ettei varjo näkyisi.
Haki oksan suuren puun
sen taakse piiloutui.
Näkyi vain varjo oksan.
Kun lehdet kuihtui
haki oksan uuden
vanhan kadulle se heitti
ei kukaan pois korjannut
pian siihen metsä kasvaisi.
Iltaisin se kertoili tarinoita tähdille
kun kuu ilmestyi mies huoneeseen kiirehti.
ettei varjoaan näkisi.
Se oli sotilas, laskuvarjomies.
Se ei halunnut toista varjoa.
Seuraajaa.
matleena2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yzX2.jpg)
TALVELLE JÄÄNEET
Se ei kysynyt lupaa
niityltä kesäiseltä.
Toi talvi kylmän tullessaan
tuisku tuulet hyytävät
lumiviitan valkean heitti.
Lähetti syksyn kuuraisen
mi lehdet puista riipi.
Jälkeen sen yöt hallaiset
mi järvet ja meret jääti.
Niitylle kaksi punaista kukkaa
se unohti jäätämättä.
Nyt alla lumen valkoisen
ne viluissaan värjötteli.
Ei kevääseen talvea kestä
lumi valkea surmaava ansa.
Hetken ne talvea ihmettelee
pois nukahtaa
kevättä katselee unessansa.
matleenai2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yzn4.jpg)
KADONNEET
Se olisi torjunut
jos olisi osannut
tuiman tuiskun, polttavan pakkasen
Se oli unohtanut.
Syvä uni
peittona valkea lumi.
Ei muistanut niittyä sinistä, ei puroa solisevaa
ei alkavaa kevättä, ei kesää nauravaa.
Kauneimmat säteet auringon
oli muistoista kadonnut.
Ei muistanut apilaa, mataraa, tuoksua kielon
sadetta ropisevaa, leppakerttua piiloutuvaa.
Ei siritystä sirkkain.
Ei muistanut syksyä kuultavaa
marjaa pihlajan punertavaa
kadonneet oli ahomansikat.
Kevät saapuisi
muistaisi
se pieni kissankello.
matleena2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yzzM.jpg)
ORPO
Orpo
yksinäinen
pihlajalaterttu pieni.
Yksin lumelle, talvelle jäänyt.
Pois oli sisaret
se oli puolensa pitänyt
kun talvetar oksia riipoi.
Lumen valkean viitan tertulle laski
peitti viitalla muunkin tienoon.
Jäädytti oksan, ei pääsisi irti
vaikka tahtoisi.
Ei kelvannut evääksi kellekään
tilhet sen oksalle unohtii
ei kettukaan huolinut
maistoi, irvisti.
Paikalleen jätti.
Nyt eli se ehdoilla talven
viiltävä viima, polttava huurre
Se ei paremmasta tiennyt.
Jos tiennyt olisi
ei uskonut olisi
Muistissa oli vain aika talven.
Keväällä se putoaisi, maatuisi
kun jää tertun sulaisi.
Kaunis se oli, heijastui
talven valkeaan lumeen.
Tulisi pihlajaan uuden kesän kukka.
matleena2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yz6T.jpg)
LUMI UNTENI
Unteni lumi
meri
Lumiaallot valkeat hohti
pyörteili rantakiviä kohti.
Kaislat jäiset kuin triangeli helisi.
Nukkui rannan pihlaja.
Meri odotti.
Odotti iltaa tummuvaa
tähteä pientä tuikkivaa
kuunsiltaa hanget kultaavaa
mi karikkoon varjon loi.
Kun saapui tumma yö
tyyntyi tuuli
Meri lepäsi.
Kevät herätti
se oli vapaa.
matleena2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/ysS6.jpg)
KAHDEN VARJON MiES
Se oli koko päivän maalannut taulua.
Nyt se oli valmis.
Oli siihen maalannut oman varjonsa
sen sielunkin
ei ollut muuta mallia.
Taidetaloon seinälle joukkoon muiden
ripusti illalla.
Huoneen valo sulautui illan varjoihin.
Nyt istui, katseli.
Mietti miksi ihmisellä oli yksi varjo vain.
Hiljaa ovi aukeni. sisään hiljaa mies,
varjo.
Mies tauluaan vilkaisi , oli varjo sielläkin.
Mies, outo virkkoi, varjoa toista kaipasit
minä tulin, olen varjosi.
Mies katsoi tauluan, ei varjo liikahtanut.
Mies mietti voiko varjo toista varjostaa.
Varjon sielun toinen varjo anastaa.
Oliko varjo toinen vain jälki kankaassa.
Mies ei tiennyt.
Miehellä kaksi varjoa.
matleena2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/ys3L.jpg)
TALVEN HYLKÄÄMÄ
Se oli niin tumma kun tumma voi olla
se talven hylkäämä yö.
Oli sulaneet hanget metsien, niittyjen.
puut karuina pilviä katseli.
Järvi lumitakin yltään heittänyt.
Puro jäisiä kahleita ravisteli.
Maatui kanervikossa oksat katkeilleet
paljasti sen kuunsllta valju
kohmeessa varpu mustikan.
Järvi viluissaan lainehti.
Purossa koski räikyi, kohisi
se jääkanttaan pois kuljetti.
Vielä viipyisi yö
aurinko nousisi
valkenisi aamu.
Se toisi tullessaan kevään
metsälle talven hylkäämälle.
matleena 2016
-
Jy.
Ei sitä mokomaa tietenkään löydy. Muistaakseni se oli Todayssa.Tässä vastaavia
.
http://www.vastavalo.fi/albums/userpics/12089/normal_050_7_.JPG
.
https://pixabay.com/fi/photos/?image_type=&cat=&min_width=&min_height=&q=narsissit
.
(http://kuvapilvi.fi/k/ysC7.jpg)
.
(http://kuvapilvi.fi/k/ysUy.jpg)
.
(https://pixabay.com/static/uploads/photo/2012/02/17/09/01/flowers-13825_960_720.jpg)
-
(http://kuvapilvi.fi/k/ysZi.jpg)
.
TUULTEN TEMPPELI
Se oli meri hämärän rajamailla
illan purppuraa himersi aurinko
siellä tuulet nukkui.
Siellä seuraa piti hämärän usvattaret
tanssi, ilakoi.
Siellä leikki vedenneidot,
maahiset luodon.
Tähti pieni tuikutteli.
Kun koitti aamu tuulet levänneet
sinipilvet taivaalle kuljetti
aallot vaahtopäiset rannoille ajoi
väreet pinnalle säälistä nosti.
Ne kuun kultasillalla liplatteli.
Ei tiennyt lokki karilla nukkuessaan
ei nuppunsa sulkeneet rantakoivut
vieressään tuulet uinui.
Ei silmä ihmisen tavoittanut
mieli ei havainnut
aatella edes ei tohtinut
ei tiennyt ois kumminkaan.
Salainen
Tuulten temppeli.
matleena 2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/ysKR.jpg)
SOITTAJAPOIKA PAN
Kaukana, takana sinivuoren
oli taikametsä salainen.
Siellä oli kaikki viheriää
vuoripuro solisi kristallina.
Siellä huiluaan soitteii Pan.
Se istui lehdellä ulpukan
huilunsa hopeisen viritti.
Ei sitä kuulleet ihmiset.
Tahdissa sen tanssi perhoset
keijukaiset, usvattaret.
Kurkotti kuusi kuuntelemaan
oksilla oravat höristi korviaan.
Peipot tahtoi lisää kuulla.
Rahkasammalkin tiiraili
ei saanut silmiään irti
kun Pan huilullaan luritti.
Koko kesäisen yön ne ilakoi
sävel huilun metsässä soi.
Kuunsilta kultainen soiton kuuli.
Jatkui soitanto syksyyn
kun tipahti lumihiutale lampeen
Pan huiiunsa pakkasi
luolaansa hiipi,
nukahti.
Juurella vanhan tammen
kevään soittoa odottelen.
matleena2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yokc.jpg)
MERI MIELEN
Rantakivelle laskin käteni
lähetin mieieni merelle
ajatukseni laineille.
Pyysin paremmiksi ne tee.
Ilta yöksi vajui
aurinko laskeva kultasi veet.
Mieleni merellä viipyi
laineilla ajatukseni.
Ne palasi parempina
tyyneltä mereltä
laineilta laulavilta.
Katselin meren purppurasiltaa
kiitokseni merellä soi.
matleeena 2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yodE.jpg)
PORTTI
Jos avaisin, sisään astuisin
laskusiltako odottaisi.
Laattapolkua kulkisin
vanhat lehmukset vartioisi
nuokkuisi mustat unikot.
Ruusupuutarhaan johtaisiko
joutsenlammelle missä lootukset kukkii.
Silta kuun kultainen lampeen heijastuisi.
Linnan kivisen tornit näkisin.
Tornin huuhkaja huhuilisi.
Saapuisin linnan hämärään saliin
missä pitoja juhlittaisiin
Viulunsoittaja loihtisi musiikin
tanssisi ritarit, neidot linnan
soihdut kalvakat varjot kiviseinille loisi
pitopöydällä mesimaljat odotti.
Nurkassa kehräisi lukki.
Nousuun auringon juhlisi juhljat
aamu ei yö tanssia katso.
Katsoin niittyä kalpeaa
portin avasin....
minä laskusillalle astuin.
matleena2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/ymIp.jpg)
SATUJEN MAA
Oliko tuo satujen maa
suuri satujen linna
yksi pikkuinen torni, vaatimaton
mi usvassa kajastaa.
Ei kultasillassa tanssineet tyttäret kuun
sirkkojen soittaessa.
Ei kurkkineet peikot, ei menninkäiset
ei ruusutarhaa, ei prinssiä, prinsessaa
ei ratsua valkeaa
ei vaaninut ilkeä noita.
Ei purppurasäteitä ilta-auringon
vain torni vaatimaton
illan hämyssä kuvasteli
Vasta tornissa sadut kerrotaan
jos joku perille saapuu.
Ylittäisi hämärän maan
kukki kukat pehmeää untuvaa
ettei kulkijaa satuttaisi.
Hiljaa lähden kulkemaan satujen tornia kohti.
matleena2016
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/ym6n.jpg)
-
(https://c1.staticflickr.com/1/683/21970557231_5a11e35c4f.jpg)
HARHA
Se oli harha silmän, sielun
sitä ihminen ihaili.
Ei harhaksi miellyt.
Ei auringon purppura laineilla kuvastuisi
ei laulaisi laineet, ei kuiskisi kaislat
ei kirkuisi tiirat, ei karille laskeutuisi.
Ei pesäänsä rannan kiville lokit rakentaisi.
Kukkisi lumpeet kerran viimeisen
pohjaan maatuisi elämä meren.
Sen tuhon sai aikaan ihmnen
ken purpuraa ihaili
ei tiennyt ei silta kuun kultaisi pintaa meren
ei tuike tähtien heijastuisi.
Päättyisi laineiden keinunta
ei öljy jaksaisi soutaa.
Joukosta pilvien sinisten
meri viimeisen laulunsa noutaa.
Silloin itkee ihminen.
matleena2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/y96s.jpg)
KEVÄISET VEDET
Se valtasi jokisuiston rantamaat
se kevään tulviva virta.
Ravisti jääkantensa rannoille
osan matkalla sulatti.
Jään ryskivän lähdön kuuli tiira
alkoi pesäkoloaan korjailla.
Peittyi veteen rannan harmaaleppä
hukkui tähkäänsä myöden kaislat
sammaleet hautasi.
Nousi aurinko kirkas sinitaivaalle
kevätuulikin heräsi
ne veden kuivatti.
Linnut oksille palasi
vuokko, esikko nuppunsa avasi.
Linnut puiden oksilla liversi
oli koittanut aika kevään.
matleena 2016
-
(http://static-sls.aws.sanomacloud.net/etlehti.fi/s3fs-public/styles/medium_main_image_no_upscale/public/discussion_comment_image/s_vuokko1.jpg?itok=q4JTWrca)
.
KEVÄISET
Raotteli silmiänsä kevätaurinko
reunaan metsän pälven sulatti.
Sinivuokko heräsi
heti ilmestyi nuppu sininen.
Kurkisteli alta lehtien,
heinäkorsien.
Oli ilma kevään vielä viileä
ei tohtinut se kokonaan
nuppuansa avata..
Alta nupun sinisen
konttaili
muurahainen tokkurainen
polkuansa paikkaili
talven jäljiltä.
Vuokolta se tiedusteli :
"Hyvää Päivää, vuokko kulta
koska nuput aukee sulta
että pääsisin päiväkahville.
Hyvin joutaisin
ei ole vielä heränneet
toiset muurahaiset."
Vastasi vuokko sininen :
"Jospa huomenna
lämmittäisi aurinko.
Saisin nuppuni minä avata."
Muurahainen lupasi tulla aamulla
katsomaan josko olisi
auki nuppu.
Silloin saisi kahvitella
kevättä juhlia
auringossa paistatella
muurahainen sekä vuokko sininen.
.
.
matleena2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yVBR.jpg)
KUKKA SATEEN
Kevätaamuna heräsin ropinaan
valui taivaalta outoja pyörylöitä
en niitä tuntenut ollenkaan.
Olin ensimmäistä kesääni niityllä
ihan äsken sain kukkani kukkimaan.
Nyt ei aurinko lämmittänyt.
Mua siskot valisti se on sadetta
jollet suojaudu se turmelee nuppusi.
Minä uskonut en, minä kokeilin
miltä sade tuntuisi.
Oliko sillä siivet pois kukat lennättäisi.
Ei ollut sateella siipiä, ei ahmivaa kitaa.
Se hellästi kukkani kasteli
pisaroistaan kutoi tiaaran
sen kukilleni asetteli
olin kuin prinsessa ikään.
Kun aurinko tuli esiin pilvestään
sateenkaarena loisti tiaara väreissään.
Minä kauniina hymyilin.
En kukkiani sateelta piilota
ne saahan timanttitiaaran.
matleena2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yMXI.jpg)
Äiti
Taivaan erikois-osasto
Äiti kiltti. Tiedän hyvin niinkuin Sinäkin, etten ollut mikään erikoisen kiltti tyttö. En viihtynyt pahemmin prinsessahameessa mihin halusit minut nätisti pukea. Puolustuksena .. kellohameessa kylläkin. Se taisikin olla huonoista puolista paras. En pystynyt olemaan kikattelematta ruokapöydässä. En tehnyt kunnolla läksyjä. en halunnut sovinnolla ainakaan kitkeä porkkanamaata, haravoida heinäpellolla. Vahtia pikkuveikkaa. Päinvastoin. Olin veikalle hirvittävän kade. Ja ilkeä. Vuosikausia.
Sinä kärsit.
Kiusasin Mirkkukollia vaikka Sinä monesti kielsit. Monesti toivoit kiukuttelun, vaatimiset, oikut milloin minkin tavaran haluamiseen loppuvan. Ei ole puolustus etten minä ymmärtänyt että raha ei kasva puussa. Minä ymmärsin kyllä oikein hyvin. Silti oikkusin.
Kaikki sinä siedit . Sinä rakastit minua.
Rakas Äiti. Voisitko sieltä taivaasta erikois-osastolta antaa minulle anteeksi.
Siksi kun minä, kaikista tuhmuuksista huoimatta rakastin Sinua, Äiti, äärettömän paljon.
Sinä olit minun koko maailmani.
Nyt olet pois ja minulla on kova ikävä.
tyttäresi Matleena
pss. Kerrothan Isällekin terveiset.
tyttärenne Matleena
psss. Älä ahmi sitä taivaan hyvää täytekakkua. Tulee massu pipiksi.
Lähetän tämän pikkuenkelikuriirin mukana. Kävi kyselemässä onko postia vietäväksi.
matleena
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yM71.jpg)
UJOKKO
Se oli reunaan niityn asettunut
oli keväältä luvan saanut.
Viereen kivisen aidan
aikoi ujosti kukkansa avata.
Ei tohtinut viereen kaunottarien
niityn leinikkien, orvokkien.
Ei siitä edes unta nähnyt.
Oli ruusu värinsä lahjoittanut
pitsipilviltä muodon saanut.
Sitä tuuli kesäinen helisteli
sirkkujen sirkuttaessa.
Se oli niin pieni, niin pieni
se oli niin sievä, niin sievä
vieressä kivisen aidan
pikkuinen kissankäpälä.
matleena2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/ydw5.jpg)
HIIRULAISEN KAMU
Minäkin asustan syrjässä niityn
risuaidan vierellä.
En minäkään aio niitylle mennä
jalkohin siellä jäisin.
Aikaisin keväällä kukkani avaan
kun leinikki vielä harkitsee.
Sinipunaiset, pienet kukkaset
mehiläisiä parveilee.
Minulla on makea mesi
taitaa hiirullekin maittaa.
kun istuu niityllä vierelläni
vai siementäkö se kaipaa.
Vierellä aidan on lysti olla
ei ole liian kuuma.
Niityllä kuivuu, rapistuu
hipiäni hieno.
Jos illalla vienon dueton kuulet
ne on minä ja hiirulainen.
Kuuntele tarkkaan
kesää kaunista sinulle toivottelee.
matleena2016
-
(http://static-sls.smf.aws.sanomacloud.net/etlehti.fi/s3fs-public/styles/medium_main_image_no_upscale/public/discussion_comment_image/a_aa_ajuulc_aeiti_kesa540.jpg?itok=XzWwKZrh)
NEITI KESÄ
Samettimekko, utusiivet.
Hoikka varsi, uuma ampaisen.
Sorjat sääret, silmät gasellin.
Värit niin kauniit
muodinmukaiset
valkoinen ja sininen.
Vihreäkin vilahteli pitsipuserossa.
Se oli neiti Kesä.
Neiti Kesä suvannossa asusteli huvilaansa.
Lumpeenlehdellä, ulpukkalähiössä.
Yön nukkui lumpeenkukassa ihan keskellä.
Kesäyön sinisen.
Aamuisin aamuiunnille suvantoon pulahteli.
Rannan minttukukan teetä nautiskeli.
Siivet kuivasi, hiukset tuuletteli.
Mekon samettisen oioskeli.
siivet utuiset se suori.
Ei saanut jäädä rypyn ryppyä
ei laskoksen laskosta.
Hiukset harjasi
kauriinsilmät suvannossa huuhteli.
Neiti Kesä oli valmis lentohon.
Herra Sääski pidä varasi
Neiti Kesä on peto sinulle.
matleena2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yw1R.jpg)
KUPLIVA YÖ
Kaukaa takaa yön usvamaan
ne lmestyi ylle öisen virran.
Ne kupli, sädehti, leijui, värjyi
laskua auringon toisti.
Tiennyt ei kukaan mistä ne tuli
oliko yön keijujen trillat.
Menninkäiset vaunuissaan
tulossa lammelle tanssimaan.
Ne ei pimeää pelänneet
jäänyt päivän harsopilvien sini.
Sateenkaaren väriloistot
Kuvastui kuun kultasilta.
Vaikeni yön lintujen laulu
hiljeni kuiskinta tuulen.
Oliko ne unien harha
poistuisi noustessa auringon.
Vain aamun aurinko tietää.
matleena2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/ywtn.jpg)
PELLAVAMEKKO
Minä unessa useasti
kuljen laidalla pellavapellon
käsi tiukasti kädessä mummon
joka ojien ylitse nosti.
Oli pelto kuin meri sininen
sinikukkia tuuli helli.
Aurinko hymyili
siritti sirkku
torui västäräkki
pellon omistavansa luuli.
Mummo kertoi laittavansa pyyhkeet, lakanat
pienelle tytölle kutovansa mekon pitsikauluksella.
Sininen mekko, kellohelma joka tuulessa liehuu.
Minua harmitti, kuka on tyttö joka pellavamekon saa.
Mummoa nauratti tietenkin sinä ,
mummon sinimekkoinen prinsessa.
Nyt nauratti minuakin
lakkasi västäräkkikin torumasta .
matleena 1916
-
(https://c2.staticflickr.com/8/7398/27513149612_ff2b9b9b7f.jpg)
NOITIEN KUKKA
Se oli yksin
ei ollut vertaista toista
yksin tummassa yössä kukki,
yksin lammen rannalla värjyi.
Ei lampeen varjonsa kuvastunut
kuunsäde ei koskettanut.
Ei sille kuiskinut tuuli
harsopilvet sitä väisti
mustat pilvet sen yllä kulki.
Ei kajonneet sirkat, ei peipot
se oli noitien kukka.
Siitä sitoivat noidat seppeleet
pääsiäiskranssit, juhannussalot
tanssiinsa sillä kutrinsa peitti.
Sen kokoissaan poltti.
Sillä mekkonsa, nuttunsa koristi.
Noitamenoihin salaisiin.
keiteltiin noitarohdot.
Yksinäisyyttä ei osannut surra
näin oli aikojen alusta ollut.
Tummassa yössä tumma kukka
yö oli sen valtakunta.
matleena2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/y4QM.jpg)
HIIPUVA LIEKKI
Minun liekkini roihusi ennen valtavana palona
jälkeen näytännön ne ei tahtoneet sammua.
Yleisö itki, huusi, raivosi
näyttämön ruusut peitti.
Olin tähti. Diiva, La Bella, La Rose, Beloved Queen,
maailmani valtiatar.
Teatterin, elokuvan, näytösten ruhtinatar.
Ei ollut ketään vertaistani.
Elämä oli shampanjaa, madeiraa, ruusuja, juhlaa.
En huomannut, niinkuin ei kukaan
takana esirpun vanhuus harmaana odotti.
Se varkain vallan otti.
Huomasin...vanha olin.
Esirippuun salaa aikana näytöksen nojaan
olen yrittänyt unohtaa, sitä ei elämä salli.
Kipuna, kaihona, kateutena muistuttaa
minä ennen tuossa näyttämöllä olin.
Hiljaa mielessä toivon
jospa joku vielä, edes kerran
tarjoaisi osaa Ofelian.
Sen turhaksi tiedän.
Ensiviulua soittaa suru hiljaa.
Ei estä se unelmaani.
Juuli
.
-
Kerrataan vanha, tuttu juhannus...
Se nyt se suuri juhla. Keskikesän juhla. Tapoja on viettää mitä monimuotoisempia. Moni juudas matkustaa ulkomaille , aurinkorannoille. On kuulemma aina aurinkoa. Paitsi yöllä. Sen kuulemma korvaa komea kuutamo.
(http://kuvapilvi.fi/k/yBuw.jpg)
Tästä me Hukkasen kanssa haaveiltiin Keskikesän yötön yö, aurinkoa ihailemaan. Me kaksi, nokipannu. Ihana, kuulas keskikesän yö. Maahisten tanssi, peikot soittavat luuttua. Vain meille. Metsä huokailee, kaislat kuiskivat. Vain meille. Meri tyyni. Vain meille.
Kesä, juhannus tuntuu iholla. Vain meidän. Niinhän sitä kuviteltiin.
(http://kuvapilvi.fi/k/yBu4.jpg)
Tähän me Hukkasen kanssa päädyttiin. Tuijottämään kokkoa kahdensadan muun tuijottajan kanssa . Vesisateeseen. Ei meinannut syttyä, kokko. Eikä sitten syttynytkään, kaatosateessa. Kunhan kärysi ja savutti. Nokesi pyhäpalttoot. Kylmä oli ettei pystynyt kunnolla laulamaan sitä hämäläislaulua " On mulle Suomi suloisin..." Eikä huvittanut kun ei tässä ollut mitään suloista. Ainoa laulanta oli hyttysten ininä. Lukemattomien. Iholla ei tuntunut kuin kylmä sade. Sekä em. hyttyset. Keskiyön auringosta ei tietoakaan.
Päätettiin lähteä kotiin lämmittelemään. Iltakahville.
Juhannus on juhlittu.
Matleena & Hukkanen
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yg65.jpg)
SINUN RUUSUSI
Kauniistii ne kukkivat
joka ainoana kesänä kun asuimme talossa
vaaleanpunaisin, herkin kukin.
Kesätuuli hulmutti ikkunaverhoa
kesäöinä nostimme istuimet ikkunan eteen.
Yksinäinen tähti tuikutti meille,
Yönlinnun laulu soi hiljaa.
Sinua ei ollut enää.
Ruusut eivät nousseet keväällä.
Ne seurasivat sinua.
Minun muistoni katosivat
Minä muutin pois
Kesäpäivänä kuljin ohi talon
näin
ruusut olivat palanneet
ne kukkivat entistä kauniimmin.
Minä muutin taloon
sinun ruusujesi taloon.
Nyt minulla on muistot.
Juuli2016
-
Ihana kuva.Ei uskoisi kuinka voi hyvistä kuvista nauttia.Samoin runoistasi.kiitos molemmista!
-
(http://static-sls.smf.aws.sanomacloud.net/etlehti.fi/s3fs-public/styles/medium_main_image_no_upscale/public/discussion_comment_image/a_aa_ajuulic_mu.gif?itok=53h0aQak)
APUTYTTÖ
Myi mummo torilla mustikoita
minä olin mukaan päässyt
Soudettiin yli järven
linja-autossa pitkä matka.
Kysyi rahastaja
olinko aputyttö.
Minä olin
mummo nauroi.
Torilla koju.
Minulla suu mustana
mustikoista.
.
.
.
matleena2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yZxF.jpg)
KUN PÄIVÄ PÄÄTTYY
On kauneuden aika.
Viimeiset utupurppurasäteet himertää
meren, maan.
Palaa tiira ulapalta
rantakaislikkoon.
Alle siiven painaa pään.
Samettiseen viittaan siniseen
yön tumman neiti tiiran peittelee.
Kultasilta kuun mereen heijastuu.
Kehrää yölintu.
Nukkuu tiira.
On yö.
matleena 2016
-
(https://c2.staticflickr.com/2/1513/24607672973_f0fe49ced7.jpg)
MERIKUU
Tummassa yössä se nousi
meren syvyyksistä
kuu sininen.
luomus meren.
Se kuuli soiton tähtien
ei vastustaa se voinut
ylös linnunrataan kohosi.
Meri tiesi
ei palata se voisi
meren syliin lepäämään
lauluun aallon nukahtaa.
Ei ollut kuunsiltaa
sen yö tumma tuhosi.
Ei riittänyt kajo tähtien.
Meri ikävöi.
Ikuisesti kulkee linnunrataa
kera tähtiseireenein.
Sen näkevät vain meri, tähdet.
Meren luomus,
meren kuu.
matleena2016
-
Aina olen ihmetellyt sitä,että mistä sinulla piisaa noita ihania kuvia.Tuo kuukuvakin on niin ihana ettei paljon tekstiä kaipaa.Sitä tulee kuvaa katsellessa.
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yLy5.gif)
RUNO
Sielu pujahti runoon.
Sen hajaantuneeseen oloon
tummiin vesiin.
Runo oli ollut hajalla jo kauan.
Väsynyt , tulehtunut.
Ei osannut ilmaantua
ei koota sekaisia säkeitään.
Sillä oli raskaat askeleet
Sielua ilman runo oli mitättömyys,
tyhjiö.
musta aukko.
Nyt sielu tuli
alkoi runo elää.
Runolla oli kepeät nilkat.
matleena2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yLwJ.jpg)
METSÄLAMPI
Aarnimetsän ikivanhan laidalla,
suojassa kuusten naavaisten
piilotteli pieni metsälampi.
Ei sitä säteet päivän valaisseet
ei sinipilvet pintaan kuvastuneet
kuu kuusten takaa kurkki.
Kukkineet ei lumpeet, ulpukat
rannoillaan ei osmankäämit ojennelleet.
Ei kalat viihtyneet
vain kiiski vaivainen sitä asusteli.
Yksinäinen sammakko joskus kurnutti.
Jos tuuli laineen viritti
rahkasammaltöyrääseen se karahti.
Se oli valtakunta keijujen, maahisten.
Päivän alla kuusien ne leikki.
Saapuessa yön rantaan lammen hiipi.
Valjussa kuun valossa
hiuksensa keiju huuhteli.
takkutukan suori maahinen,
Peikkovarpaan känsä lioteltiin.
Hopeainen vesi pehmeä
ystäviään hoiti, helli.
Nirhamat, tanssivarpaat arat paranteli
polvet mustelmaiset voiteli.
Hiukset keijun sai hohteen kultaisen.
Onnellinen oli pieni metsälampi.
matleena2016
i
-
(https://c2.staticflickr.com/8/7356/27284580933_4cf6ccf510_n.jpg)
LINTU SININEN
Omenapuun oksalle, taakse ikkunan
se oli lennähtänyt.
Siinä se minua katseli.
Minä peiton alta varoen kurkistelin
en hengittääkään uskaltanut
ihan hipihlijaa olin.
Se oli varmaankin meren takaa
satujen saarelta matkannut.
keralla tiiran, lokin.
Sieltä missä nukkui Ruusunen
tyttäret kuun kuunkultasillalla tanssi.
Missä merenneidot
lumivalkeilla pitsiaalloilla leikki.
ratsasti mustalla orhilla prinssi Rohkea.
Oli kauniit sillä värit kesän
oli taivaansininen takki
keltaiset sukat,
punainen pikkuinen lakki
nätisti kallellaan.
Luki äiti vuoteen vieressä satukirjaa
ei se sitä nähnyt.
Se pikkuinen, pikkuinen sininen lintu
tuli ihan minua varten.
untani vartioimaan.
matleena2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yFiC.jpg)
VÄSYNYT SATAMA
Se oli väsynyt satama.
Purret purjeensa reivanneet
redillä odotti yötä saapuvaa.
Ei katoava aurinko säteitään
kauan merelle lähettäisi.
Vielä se viivytteli.
Yön udutar viittansa kostean
ylle sataman heittäisi.
Ei kuuluisi komennot, käskyt
kapteenin, ei puosun.
Ei purjeita nostettaisi.
Meri tyyntyisi, tuuli nukkuu.
Tyrsky meren ei kohtaa sataman pilareita.
Ei törmäisi vaahtopäät rantaan, kareihin.
Ei kirskuneet ruosteiset ankkurikettingit.
Vaikeni lokkien kirkuna.
Meri tummuu, saapuu yö hämärä, musta.
Nukkuisi purret.
Kuun kultainen silta kansilankuille hohti.
Kuin kristalli kastepisara kannen kimalsi.
Tähdet purjesalkojen lomasta tuikutteli
ne suojasi väsyneen unta.
Se nukkuisi aamuun, satama.
Kilo auringon herättäisi.
Lokkien kirkuna.
matleena2016
-
(http://static-sls.smf.aws.sanomacloud.net/etlehti.fi/s3fs-public/styles/medium_main_image_no_upscale/public/discussion_comment_image/paplapset.jpg?itok=G2m5jlWC)
PAPERILAPSET
Siinä olivat minun pienet lapseni,
paperilapset.
Ne olivat yhtä pieniä kuin minä.
Oikeasti ne olivat vielä pienempiä
mutta minä olin niiden äiti.
Minä olin tehnyt ne paperista
Piirtänyt tarkasti silmät ja suut
leikannut hameet kangaspaloista.
Nyt oli kesä
ne päällä oli kevyt olla.
Ne oli rivissä aitan portaalla
nimet alkoivat kaikki ässällä.
Siiri, Sirkku, Sanelma, Senja.
Siiri kuiskasi :
" Minulla on kuuma
voidaanko mennä uimaan. "
En minä tohtinut sanoa
etteivät ne voisi uida.
Nehän olivat paperilapsia.
Minä en uinut koko kesänä.
matleena2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yPuk.jpg)
NAAMIO
Minun maailmani ei tuntenut surua, ei kyyneleitä.
Se ei ollut edes kuullut niitä sanoina.
Jos se tunsi vieraan, oudon tunteen
se heitti sen pois koska piti sitä epämiellyttävänä.
Maailmalleni oli vain nauru, ylenpalttinen hörhelöinti.
Minä tiedän, on olemassa toinenkin maailma.
Olen kulkenut sen kujilla.
Nähnyt onnettomat ihmiskurjat,
pimeyden ja pelon.
Ilon epätoivoisen etsinnän.
Minä olen klovni.
Maailmassani kerran illassa minä olen tähti.
Areenalla kompastelen pellekengissä
liian suurissa housuissa
Nenäni on punainen pallo.
Nauratan hetken iloa etsiviä ihmispoloja.
Valoheittimien räikeässä ympyrässä
näkyisi pienikin värähdys, pienikin suru.
Joutuisin pois maailmastani toiseen maailmaan,
pelon maailmaan.
Sitä minä en halua.
Minulla on naamio jonka taakse ei saa nähdä.
Illalla kun sen riisun, en katso peiliin.
Tiedän siellä olevan sen toisen maailman
pelon, surun maailman johon en halua.
Minä olen oppinut
minun naamioni ei koskaan putoa.
Minun naamioni on ikuinen.
matleena2016
-
(https://c2.staticflickr.com/8/7775/28820545384_77304a1fa3_z.jpg)
LINNUT
Minä näin vain tumman, ilottoman meren.
Harmaan taivaan.
Laskevan auringon purppura oli kadonnnut.
En jaksanut miettiä milloin se palaisi.
Suruni ei päästänyt ajatuksiani elämään.
Ne mitä oli jäljellä olivat harmaita kuin meri.
Silloin näin linnut.
Ne olivat tuskin erottuvia musti täpliä
harmaalla taivaalla.
Kaukaisuudessa.
Silloin minä tiesin, vielä koittaisi uusi aamu
harmaus, suru väistyisi auringon noustessa.
Yön minua suojelisivat linnut.
matleena2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yP41.jpg)
KAIPAUS
Tuli varkain väreillä leikkivä syksy.
lyhenivät auringon säteet
varjot pitenivät.
Tuli kuulaat illat, tummat yöt.
Hallayöstä sen huomasi,
kuihtuvasta niitystä,
tähtikirkkaista kuutamoöistä.
Mieli kaipasi kesää
vaikka koivut kantoivat kultalehtiä
kuvastui peilikirkkaaseen veteen.
Havupuiden vihreys tummui.
Tummina öinä kalpea kuunsilta
liikkui yksinäinen susi
kärppä piiloutui kivenkoloon.
Jossain huhuili huuhkaja.
Aamulla taivaalla kurkiaura.
matleena2016
-
.
.
(http://kuvapilvi.fi/k/ypYN.jpg) (http://kuvaton.com/k/)
TUMMATYTTÖ
Niityn tummatyttö se oli
syksyisen hämärän niityn.
Sen huomasi vasta laskiessa auringon
purppurapilven saapuessa.
Kirkkaissa säteissä, valossa päivän
se piiloutui vaippaan valkeaan.
Ilta himmeä sai sen hehkumaan.
Oli kesän kanssa sisarten
se niitylle kauneuden, hehkun tuonut.
Syksy tumma vei sisaret nukkumaan
suvea uutta odottamaan
vain yksi jäljelle jäänyt.
Tummatyttö niityn.
Oliko syksy sen unohtanut
yksinään harhailemaan.
Sateessa, kylmässä yössä värisemään
Yksin peloissaan.
Se eikö pääsisi nukkumaan
unta suloista, kesästä uneksimaan
kera sisartensa.
Koittaisi hetki tumman yön
kun viimeisen kerran
silmänsä sulkisi.
Kohtaisi sisarensa.
Se olisi vapaa.
Se niityn tummatyttö.
matleena 2014
.
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yPb8.jpg)
AUTO
Pimeässä kaupungin yössä ajoi musta auto.
Se mateli syrjäisiä laitakatuja valottomana sekin.
Kuljettajalla oli liituraitapuku, harmaa huopahattu,
mustat lasit.
Rintataskussa puvuntakin kohdalla oli kohoutuma.
Samoin oli pukeutuneet takapenkin matkustajat.
Jokaisella oli mustat lasit , kohoutuma takissa.
Ne olivat hiljaisia miehiä.
Ikkunaverhojen raoista auton etenemistä seurasi
monta silmäparia
toivoen ettei pysähtyisi kadulle ulko- oven eteen.
Jos pysähtyi oli paettava paloportaita takapihalle
toivoen ettei alhaalla odota liituraitapukumiehet.
Silloin oli vain katsottava tummia laseja,
Kohoumasta ilmestynytta mustaa esinettä.
Odotettava.
matleena2016
-
(https://c1.staticflickr.com/9/8349/29200718673_e053aba5ff_n.jpg)
SILTA
Silta oli kaukaisessa maassa
auringonnnousun maassa
jonka nimeä ei lausuttu ääneen.
Joku uskalsi kuiskata
yön pimeinä hetkinä
- kadotuksen maa -.
Sen alla ei virrannut puro, ei kulkenut tie.
Sinne johtivat jyrkät portaat
Kun aurinko nousi
kiipesivät ihmiset portaita.
Aurinko oli vielä matalalla
uskoivat olevansa aurinkoa korkemmalla
sielun nousevan auringon mukana
aina korkeammalle ja korkeammalle
kohoavan taivaaseen
saavuttavan hetken rauhan.
Kaikki eivät onnistuneet.
Epäonnistuneet uskoivat
löytäneensä nopeamman tien
taivaaseen.
Pudottautuessa alas maahan
sielu kohoaisi aurinkoa nopeammin.
Kiipesivät kaiteen ylitse,
pudottautuivat.
Sielulla oli ikuinen rauha.
matleena2016
-
.
(http://kuvapilvi.fi/k/yWA2.jpg)
KESÄVIIPYILY
Katsotaan vielä kesää, armaani,
ei ole kaikki poissa.
Ladonseinässä kukkii hennot kesälemmikit.
Ne seinässä harmaassa ovat päivänvalossa
kuin sinisydämiä.
Kauniita, hauraita.
Lumen, pakkasen jää armoille
palatakseen keväällä luojaa kiittämään.
Kuihtuu, kuivuu, seinälle kuolee kukat.
Ne jäädyttää yön kylmä, halla syntinen.
Koko kesän meille antaneet luvan iloita.
Ne kesti sateet, ilmat viiltävät.
Kukoisti, raesade seinää vasten naulitsi
ne kaiken kesti.
Linnut pesä-aineeksi vei korret kuihtuneet
kiitokseksi lie visertäneet, lemmikille laulaneet.
Hymysi lemmikki.
Linnunpojille ravinnoksi seimenet emo kuljetti.
Ladonseinällä viipyili kesä.
matlena2014
.
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yrCm.jpg)
SANIAISNEIDIT
Salokorpi kaukainen niiden koti
harsoviittaisten saniaisneitien
viheriällä sammaljakkaralla
Keijujen, maahisten mailla.
Ei niityllä halunneet nolostella
seurassa leinikkikaunottarien.
Kun ei kukkia osanneet
niitä karsaasti silmäiltiin.
Ei kuuset pitkään katsoneet
oli niillä tehtävää kerrakseen.
Sadesuojana pikkuväen ne toimi.
Yöllä nukkuivat alla sen.
Päivällä paahteelta suojasi
ettei sulaisi hentoiset siivet
ettei pitsimekko haalistuisi.
Maahiset sulkakynänä piti
lemmestä harakanvarpailla
keijuille lurittteli.
Se oli keijujen hiusharja
kun lammelle tanssimaan lähti.
Maahiset takkutukan sillä suori
peikot häntätupsut oikoi.
Se kuun valon polulle heijasti
ettei pikkuväki kompastuisi.
Se oli leppäkerttujen trampoliini.
kastepisarat keräsi
keijujen hienolle hipiälle
kasvovedeksi.
Ei vähäisin puuha..
oli kuusen juttuseura.
matleena2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yrKp.jpg)
RUUSUT RANTAKIVEN
Kuulivat meren kohinan
kaislojen kuiskinnan
ne ruusun punaisen terälehdet.
Ei ymmärtäneet miksi joutuneet
rantakiville meren.
Ruusussa punaa juuri hehkuneet.
Tuoksui kesä vielä.
Syksyn myrskytär ajassa erehtynyt
luuli vuoronsa tulleen.
Ruusun juurineen riuhtaissut
terälehdet pilviin riepotellut.
Rantakiville lehdet leijailleet.
Harmailla kivillä hehkui.
Pian saapuisi tumma yö
huuruiseen syliin sulkisi lehdet.
Ei hehkuisi puna enää.
Rantakivillä viipyilee himmeä varjo
sen lämmössä tiira nukkuu.
matleena2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yqGA.jpg)
KAKSIN
Syksy takana aidan odotteli
oli kesä päiviään lyhentänyt.
Varjot niityllä pidentyneet
kukat kylmissään värjotteli.
Aamuun heräili päivänkakkara
oli kastepisarat yö tuonut.
Pisaraan kukkalehdellä
oli orvokki pujahtanut.
Kimmelsi valjussa valossa
pikkuinen orvokki.
Kaksi kaunista
valkoinen päivänkkakkara,
sininen orvokki
kesäpäivän rinnakkkain vietti.
Sitä ihmetteli leppäkerttu
viritti viulunsa sirkka.
Päivä paistoi kirkkaammin
tuulikin hellemmin hyväili.
Koitti ilta, katosi orvokki
ei enää palannut.
Päivänkakkara kaipasi.
Kastepisarassa sinistä
joskus aamuisin vilahti.
Kakkara tiesi
se oli pikkuinen orvokki.
matleena2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yqX4.jpg)
TÄKYTAKIT
Oli syksytär syksypuserot tuonut
koivun lehdille.
Oli kauniita, värikkäitä, ilo silmälle.
Lehdet niitä ihasteli, syvään niiaili.
Oli punaista, keltaista, ruskeaa
ei ainaista vhreää.
Päätti lennähtää lehdet
niitä näyttelemään
keekoilemaan pihan pikkuväelle.
Saunan portaille lehden asettui.
Siinä istui, odotti että joku näkisi.
Kohta huomasi pikkuveikka
ikihyviksi ihastui :
" Noista saan minä oivat syötit
mato-onkeeni.
Matoihin kalat on kyllästyneet
nää näyttää täytekakuilta ihan. "
Laiturille suunnisti
lehdet koukkuun pujotti.
Istui ja odotti.
Odotti tunnin, odotti kaksi
ei tullut kalaa rikkaammaksi
Äkästyi, ongen vedestä nosti
kiukulla lehdet koukuista nyppi.
loputkin järveen nakkasi
Kas.. alkoi veden pinnalla loiske
ahvenparvi kun ilmaan pomppi.
Ne kaikki lehdet suuhunsa napsi.
Suu mutrussa katsoi pikkuveikka
kun suussa lehti ahvenet sukelsi
mennessään nauraa virnotti.
matleena2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yq4m.jpg)
TAKIT PUNAISET
Kesän haavikossa vihertäneet
oksilla tuulessa hiljaa värisseet.
Nyt saapui syys.
Syksytär maalipurkin, pensselit kainaloon nappasi
viuhuvalla tuulella luo haapojen matkasi.
Oli keltaista ja montaa maalipurkeissa eri variä
punaisen lehdille valitsi.
Samantien lehdet aitan seinähirrelle lennätti.
Siinä ne oli näytillä
katselivat pihamaata
huomasivat ruohon ruskean
harmaantuneen vinttikaivon.
Niitä itseä ei kukaan huomannut.
Paitsi pikku Tiina
joka hetken katseli
sisään juoksi
äidiltä pyyteli:
" Mä saanko takin samanlaisen kun
lehdillä aitan seinällä."
Parin päivän päästä
istui aitan seinustalla
kolme nättiä.
Kaksi hirrellä,
yksi keiju pikkuinen alaportaalla.
Punainen oli takki kaikilla.
Kissa ihailemaan pysähtyi
Rekun haukku kesken katkesi.
Syksyaurinkokin niille hymyili.
matleena2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yqEk.jpg)
SIENISOTA
Syksy metsään saapunut
lehdet värejään odotteli.
Pohjanperukoilta matkaan hurja pohjantuuli
takaritsillään syksytär nokka huurussa paleli.
Oli mukanaan purkit ja pensselit.
Metsikköön saapui
koivuista homman aloitti.
Seuraavaksi haavat, pajut, tammet
keltaisiksi, punaisiksi väritti lehdet
Jäi jäljelle sininen maalipurkki
se ei kenellekkään kelvanut.
Näki rinteessä sienet
ne sinisiksi sutaisi.
Siitäkös halloo nousi
ihmetteli metsän väki
ikuna oltu moisia sinisiä sieniä nähty.
Äkisti niitä kaikki tarvitsi ihka välttämättä.
Noidat tahtoi mausteeksi taikakeittoihin
ei ilman niitä taika mihinkään tehoaisi.
Trumpeteksi lampijuhliin ne halusi peikot
ei ilman soittoa voisi kukaan tanssia.
Maahiset halusi ne karamelleiksi
maiskuttaisi karkkipäivänään.
Keijut ilman divaaneja ei voisi elää
joilla karkelon välissä voisi levähtää.
Kukaan ei periksi antanut.
Syttyi tappelu hirmuinen.
Tarrasi maahinen peikon tukkaan
noidat varsiluudalla keijuja jahtasi.
Ilmassa lenteli tupsut takkutukan
sammal pölisi
tanner tömisi.
Orava puussa syrjässä pysytteli
alas laskeutui, sienestä palan nappasi
pahasti irvisti, äkkiä pois sylkäsi.
Suuren ääneen kuulutti :
" Tappelun vois huoleti lopettaa
ei näillä sienillä kukaan mitään tee. "
Siihen lopahti sienisota vaan
orava kopun päivää sylki ja irvisteli.
juuli2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yEyj.jpg)
LUMIRUUSU
Reunalla pilven talvisen
lumitähtönen pikkuinen
alas maahan kurkisteli.
Sinne määrä matkata
reittiä suunnitteli.
Huomasi niityn lakastuneen
sinne suuntaisi.
Ensin puiden latvoissa tanssi
alas niitylle lennähti.
Oli ruusu hallalta säästynyt
tummaa punaa hehkui.
Lumitähtönen tahtoi suojata
sen talven kylmiltä huuruilta.
Kutoi ruusulle myssyn valkoisen
varrelle virkkasi pitsisen seitin
Ei ruusuun kajonneet pakkaset
lumitähtönen varjeli.
Kului talvi kahdestaan
ruusun ja tähtösen.
Tuli kevät
aurinko lämmitti
lumitähtösen sulatti.
Kukat ruusun kesän hehkui.
Koitti syys, kukat lakastui
kukka yksi jäi talvea odottamaan
tiesi lumitähtösen kohtaavansa.
matleena2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yEOD.jpg)
RAkUUNAENO
Kuva oli mummolan kammarissa seinällä
ruususeinäpaperiilla.
Seinäpaperi vaarin ainainen tuskittelu:
" Miäs tommosella ruusuketolla.."
Mummo ei taipunut uuteen seinäpaperiin.
Kuvassa oli eno, rakuunaeno
erotukseksi muista enoista
koska eno oli rakuuna.
Luurankotakkimies.
Punaiset ratsuhousut, keltainen raita.
Mustat nahkasaapppaat, kiiltävät.
Kuvassa oli musta hevonenkin
rakuunahevonen, ei luurankohevonen
se oli sivuseikka.
Pikkuveljen kanssa laskettiin nappeja
Minä sain viisitoistä veikka kaksikymmentä.
luulen veikka vähän omiaan lisäsi.
Kun tuli vieraita tai tuttuja, ei väliä kumpia
vei mummo kahvittelun jälkeen kammariin
Sanoi:
" Njaah... njaaah. jos kumminki
vähä kattottas tota mun poikaa.
Se o rakuunan siin.
Kattoo pomppaa kans.
On semmone luurankopomppa sil."
Mummolla silmät lattiassa, välillä kurkkasi
mitä vieras tahi tuttu tuumasi.
Oliko kovasti vai vähän kateellinen.
Suu mummolla sievästi supussa.
Vaari kurkisteli ovenraossa :
" Ääh...on se merkilliist kun alvariins
tarvii yhtä kuvaa vahata.
Kuluu täs permantolankutkii.
Mikä siin ny nii erinomast o."
Vieras kuvaa kovin ihaili.
Vieras lähti
vaari salaa pyyhki silmiään.
matleena2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yEfE.jpg)
KAUPPA
Ison tammen varjossa pihamaalla
oli Saimin ja minun kauppa.
Se oli oikeasti entinen varasto
mutta isä nikkaroi sinne seinille hyllyt
ja kauppatiskin jossa oli laatikot
ja oikea kassakone.
Meillä oli valkoiset hilkat, valkoinen takki
jotka oli äiti ommellut.
Hyllyillä oli paljon hienoja tavaroita
oli käpylehmiä ja lampaita.
Kahvipaketeissa, vanhoissa oli kahvia.
Liiteristä haettua sahanpurua oikeasti.
Oli mehua, itsetehtyjä karkkeja,
äidin leipomia sokeripullia.
Vanhoja lelujakin oli.
Liisaa en antanut myytäväksi.
Ulkona seinustalla oli teranssi
jolla oli ruutuliinapöytä ja neljä tuolia.
Siinä oli mukava juoda vadelmanlehtiteetä
äidin kanssa ja syödä pullia jotka äiti
oli ostanut meidän kaupasta.
Pöydän alla kukkivat valkoiset piha-apilat.
Naapurin tytöt tulivat nenä nirpassa
kauppaan. Niiden äiti oli käynyt sanomassa
meidän äidille ettei niillä tytöillä mitään
patettenttia ole kauppaan.
Me olimme sanoneet niin, kuulemma.
Äiti oli vastannut että on niillä se.. patettentti.
Kaupan nurkassa oli vanha, risainen nojatuoli.
Sadunkertojanojatuoli.
Kun siihen istui, laittoi silmät kiinni
tuoli alkoi kertoa satuja.
Aina samoja, Punahilkasta ja Tuhkimosta.
Mukava niitä oli kuunnella vaikka samoja olivat.
Tuoli ei kai muita osannut.
Minä laskin kassaa, vaahteran, koivunlehtiä
kun kilahti kaupan oven kilikello.
Tuli asiakas, se oli äiti.
Kuulin kun Saimi kysyi:
" Mitä hyvää me tänään laitettaisiiin rouvalle."
Se oli meidän ikioma kauppa
joka oli auki ihan koko kesän.
matleena2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yEEv.jpg)
ILOISET HAPSUT
Kevyesti kuin hyöhen,
kuin kehrätyt villat
syksynlehdet
leijuivat mukana tuulen,
mukana syksyttären
pilviin vasten taivasta sinistä
puiden latvoissa ne tanssi.
Syksytär valinnut värit, maalannut
oliko suunnitellut takin kutovansa
syksymaata sillä peittääväsä
niittykukkia vielä suojaavansa.
Minäkin kutoisin
kaulahuivin kutoisin
mielitietylleni.
Lankapuotiin astelin
jos värejä syyslehtien löytyisi
sekaan harmaata piristämään.
melkein samoja löytyi,,
Mittasin ja suunnittelin.
Illasta toiseen raitoja kudoin
hapsutkin solmin
valmistui vihdoin iloinen huivi.
Tuulessa liehuu nyt iloinen huivi
ei sitä lehdistä erottanut.
Ei syksyn kylmyyttä huomattu.
Oli huivi varmaan nätti kun
hapsut ääneen nauroi.
Minkälaisen huivin kutoi syksytär
kun sillä oli aidot värit.
matleena2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yE7S.jpg)
ODOTUS
Aatto joulun on hiljainen.
On tupa pienoinen
Päre seinällä himmenee.
Armastain odotan luona pienen ikkunan.
Armastain hetkellä illan saapuvan.
Ensi lumi maahan on satanut.
Pihlajat vierellä aidan lumisina nuokkuvat.
Askel tuttu siellä ei käy.
On lumi valkea.
Vieraassa maassa, vieraasta ikkunasta
katsoo mun armaani.
Maahan vieraaseen armaani sotimaan.
Oli jätetettävä tienoot omat, rakkaat.
Vieraan maan vieraille oville
mentävä kolkuttamaan.
Vieraassa maassa, vieraassa pihassa
astelee mun armaani.
Sota julmaa.
Sydäntä kylmää.
Sanoja ymmärtämään ei armaani kyennyt.
Halki vieraan maan kulki ase kädessään.
Multa vieraan, en armaani tahdo jäävän.
Rukoilen, saapua anna kotimaahan vielä.
Jo huomenna saapuu armaani, rinnalleni.
Yö.
Syttyy tähti.
Päre pihdissä himmenee.
Pihapihlaja vieressä aidan tielle katselee.
Turhaan odotan.
Aamu valkenee.
Ei saavu armaani.
Luojani,
käännyn puoleesi
maalla vieraalla varjele.
Palata kotiin anna.
Tuo jouluksi luokseni.
matleena
-
(http://kuvapilvi.fi/k/y68N.jpg)
LAMPI
Kylässä kaikki sen tiesivät
siitä kuiskaten puhuttiin.
Ei kukaan halunnut etsiä
se oli suonoitien lampi.
Tuli kylään vieras kulkevainen
halusi lammen löytää.
Ei uskonut vaikka sanottiin
se piilossa on, korven kätköissä
sielä on suonoitien onkalot
noidat ei vierasta siedä.
Lähti uhmaten kieltoja kulkevainen
metsään outoon, hämärään.
Vaelsi päivän, toisen, löysi polun
kuului ääni korpin.
Oli korppi noitien vahtikoira
ilmoitti, tiesivät noidat sumun luoda.
Kulkevainen kulki, katosi polku alta.
Eksyi metsään, matkaa vain jatkoi
läpi sumuverhon astui.
Vastassa lampi, siihen päättyi matka.
tummien kuusien alta hiljainen nauru
kuului.
Oli lampi omansa saanut.
Ei kukaan kaivannut kulkevaista
ei kukaan tuntenut.
Lampi tumma kulkevaisen kätki.
Jatkoi kylä, lampi oloaan
ei mikään muuttunut.
matleena2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/y6vK.jpg)
ILLANHÄMY
Talven ilta, sininen hämärä
syliinsä kietonut
torpan pikkuisen pihan.
Taivaalla tähti, yksi ainoa
pientä valoaan tuikutti joulutähti.
Kapealla polulla mi aittaan johti
näkyi vain yhdet jäljet.
Tassunjäljet.
Oli hipsutellut Mirkkukissa
hiiruille joulua toivottamassa.
Kuului hiiruillekin joulurauha.
Tuvassa illanhyssyä tuvanväki vietti.
Pappa nurkassa keinuhevosta veisti.
Koti sukkaa mummo.
Eno kideradiota kuunteli.
Minä olin mummolassa
oli äiti pikkuveikkaa hakemassa.
Istuin lattialla, räsymatolla iloisella
nukella muka leikin.
Oikeasti tarkkaan syrjäsilmin vilkuilin
kuinka pappa hevoselle harjaa sitoi.
Hyvin tiesin sen saavani
kysyä täytyi kuitenkin
kellehän pappa sen lahjaksi antaa.
"Jollekin vaan joka kiltti on"
murahti pappa nupeja suussa.
Minua nauratti.
Ikkunalla kynttilät hangelle kuvastui.
Satoi hiljaa pehmeää lunta.
Lumitähdet kuin timantit
huurteessa kimalsi.
Myöhemmin. vuosia myöhemmin
taas mummolan pihaan astelin.
Koivut pitsimekoissaan joulua odotti.
Oli autio mökki.
Kuitenkin...
kun tarkkaan katsoin
ikkunan alla
pieni loiste kynttiläin hohti.
Nurkassa kuistin keinahteli hiljakseen
hahmo keinuhevosen.
matleenai2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/y6bJ.jpg)
VUORO
Meren pinnalle, peilityynelle olivat
asettuneet ajatukseni.
Kauan eivät saaneet levätä.
Rajuilma, myrsky puhkesi.
Raivostuneet, vaahtopäiset aallot
salamoiviin pilviiin viskoi.
Pohjattomini onkaloihin syöksi.
Ylös kiskaisi.
Tempoi, repi, heitteli.
Rantaan ei päästänyt.
Ajatukset, väsyneet pohjaan vaipui
alle levien, vihreiden ne piiloutui
ettei myrsky enää pintaan nostaisi.
Mereen ikiaikaiseen ne hapertui,
ioneiksi hajosi.
Pieni itu rantaan nousi ....
meren pinnalla, peilityynellä
odottivat uudet ajatukset.
matleena2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yeWU.jpg)
KUUN KUMARTAJA
Kuuta kumarsi syksyinen tähkä.
kuihtunut korsi.
Oli syksy sen tyhjäksi riiponut
jyvät tuuleen sirotellut.
vielä kohosi niityllä
värisi
huminaa syksyn kuunteli.
Odotti talven valkeaa huntua
pitsimyssyä tähkälleen.
Maahan se viimein lakoisi
uovuttaisi
ei kuuta enää kumartaisi.
Jos kesä olisi
se eläisi
silloinkin se kuuta kumartaisi.
kultasillasta kiittäisi
hopeakimalluksesta tähkien.
Kuun kumartaja se oli.
matleena2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/yeqJ.jpg)
SUON RUUSUT
Kaukana kätköissä korpien hehkui
suonruusut, suopursut.
Viluisella,
hallaisella sammalsuolla
suolampea reunusti.
Valkeat tertut sammalmaton peitti
kelopuun vettyneen koristi.
Tuoksu mystinen huumasi.
Kuvastui kukat mustaan lampeen,
valaisi tien vesikirppujen.
Oli kukka valkea petollnen
kukka myrkkyä kehrasi.
Sen kettu kaukaa kiersi,
ei jänö koskenut.
Vain suokärpänen kukalle istahti.
Ne oli noitien aarre,
lehdistä huumaliemensä keittteli.
iltateenä nautti.
Kukista sitoi ne seppeleet
lammen kalvosta peilasi
Oli noidat kauniita, niin kauniita
ihan silmiä häikäisi.
Oli pursu noitien hajuvesi.
Ne kesän loisti
lumi peitti
alla valkean lumen valkeat suonruusut.
Tullessa kevään
suon peitti
tuoksuvat,
lumenvalkeat suonruusut.
matleena2016
-
(http://kuvapilvi.fi/k/ycjp.jpg)
MENNYT
Elämä oli paennut talosta
talo ei tuntenut enää aikaa.
Se tunsi vain aution hiljaisuuden,
yksinäisyyden.
Viela aika hetken raunioittaisi
antaisi kulkea talon itse loppuun.
Jättäisi nurkissa kutovat lukit.
Tuulen vinkunan seinänraoissa.
Joku uskalikko saattoi nähdä
portaissa edestakasin vaeltavan
naisen valkoisessa kaavussa.
Saattoi nähda kaavun alta vilahtavan
sifonkisen, punaisen röyhelöhelman
kuulla silkkikenkien kopinan.
Se oli talon entinen valtiatar
joka oli tyhjyydelle joutunut
luovuttamaan valtansa.
Puistossa kukki uhmalla punaiset ruusut .
Muurilla kuihtunut muratti.
Kun kaikki luhistuu, särkyy
mistä löytyy valtiattarelle uusi portaikko.
juuli16
-
(http://kuvapilvi.fi/k/ycuX.jpg)
KANERVANUMMEN TALO
Talo seisoi kanervanummella.
se ei ollut lammaspaimenien maja
ei majatalo, ei kirkko.
Lammaspaimenien majat olivat turvemajoja.
Majatalot hirrestä.
Kirkon tornissa oli risti.
Tämä oli muurattu valkeasta tiilesta.
Koskaan ei ollut pihalla ihmisiä
ei lapsia, ei aikuisia.
Muutama puu kasvoi
nummikanerva kukki.
Kun aurinko laski kaukaisen metsänreunan taa
se kultasi valkean talon.
Kanervanummi purppuraa liekehti.
Oliko talo rakennettu vain auringonlaskua varten.
matleena2017
-
(http://i11.aijaa.com/b/00262/14373600.gif)
RAKKAANI
Kesken alkavaa kevättä
pimeni kaunis aurinkopäivä.
Tuli sysimusta, synkkä yö.
Luulin tuntevani surun.
Nyt ymmärsin etten ollut tiennyt mitään.
Vain hiuksenhienon, mitättömän palan.
Painajaisuneksi luulin.
Ei ollut.
Olin valveilla.
Yksin.
Rakkkaani oli poissa.
Kevään tuulessa kuulen kuiskauksesi,
sinivuokossa näen katseesi.
Rakkaani.
Sinua onnenvuosista kiitän.
Sanomattomasti ikävöiden
juulimatleena2017
-
(http://i3.aijaa.com/b/00175/14381840.gif)
MATKA
Rakkaani, sinut kirkkomaahan saatoin
matkalle viimeiselle.
Väsyneet askeleet hiekkaan painautui
kuin luoksesi tahtoen.
Sydän surusta särkynyt, mieli sortunut
ruusukimppusi kyynelvirrasta kastuen.
Ruusut arkullesi hiljaa laskin
onnenvuosista kiitin.
Matkaa kaunista,
unta ikuista,
suojassa enkelin siipien
rakkaalleni pyysin.
Pensasaidalle kirkkomaan
pieni varpunen lennähti,
visersi, toi tiedon taivaasta
on suojassa rakkaani.
juuli/matleena2017
-
(http://i5.aijaa.com/b/00221/14392150.gif)
KENNOT
Minun sieluni oli lävistänyt rautaseiväs,
musta, terävä, kylmä.
Koko ajan se hallitsi, pisti.
Päivisin se oli haalea, öisin jääkylmä.
Vähitellen se haurastui levyksi
sydämen verhosi.
Siihen uraantui kennoja
jotka saivat hiljaiset värit,
sinisen, ruskean, keltaisen.
Punaista ei ollut
eikä sitä koskaan tulisi.
Osa oli tyhjiä.
Tyhjinä ne pysyisivät ajan loppuun asti.
juuli/matleena 2017
-
Kauniita sanoja noissa runoissasi Matleena.Saat varmaan noista ajatuksistasi voimaa jaksaa pahimman yli.Voi kun osattaisiin sanoa jo aikaisemmin ne sanat jotka usein vain jäävät sanomatta.Eräs sairaalan pastori kertoi joskus että usein kuoleva ihminen eniten katuu sitä elämättä jätettyä elämäänsä joka olisi ollut mahdollinen valinta elämän aikana.
-
Kauniita sanoja noissa runoissasi Matleena.Saat varmaan noista ajatuksistasi voimaa jaksaa pahimman yli.Voi kun osattaisiin sanoa jo aikaisemmin ne sanat jotka usein vain jäävät sanomatta.Eräs sairaalan pastori kertoi joskus että usein kuoleva ihminen eniten katuu sitä elämättä jätettyä elämäänsä joka olisi ollut mahdollinen valinta elämän aikana.
Kiitos. Niin se on. Sitä olen minäkin hyvin paljon miettinyt, myös niitä sanoja jotka olisi saanut jäädä sanomatta. En uskalla niitä ajatella.
mtl
-
(http://i3.aijaa.com/b/00342/14408920.gif)
SURU
Minun sieluuni syöksähti musta suru
arvaamatta, lupaa kysymättä
toi mukana sisarensa, tumman itkun.
Valtava, syvä, tuhoava suru.
Polttavat kyyneleet.
Tallasi muruiksi ilon, riemun
oven avasi, ne tuuleen sirotteli.
Se asettui taloksi
suru ovenvartijaksi.
Ei aikoneet poistua.
Kumpikaan.
Se juhli yöt
se juhli päivät
tummat kyyneleet sitä ruokki.
Ulkopuolella kukki ruusu, tulenpunainen
odotti vuoroaan.
Se joutuisi odottamaan kauan... kauan.
Loppuisiko siltä aika...
matleena2017
-
(http://i7.aijaa.com/b/00886/14413787.gif)
TASKUSYDÄN
Monta iltaa minä sitä virkkasin
sydäntä
keltaista
en vielä tiennyt rakastitko sinä minua.
Tapasimme ensi kerran
annoin sydämeni
sujautit sen farkkujesi taskuun
niiden rispaantuneiden.
Sanoit
et koskaan sitä pois ottaisi
sydämeni seuraisi sinua ikuisuuksiin.
Lähtösi jälkeen pakkasin tavaroitasi
farkut huomasin
laitoin käteni taskuusi
sydämeni ei ollut siellä
olit pitänyt lupauksesi
sydämeni seurasi sinua ikuisuuksiin.
matleena2017
-
(http://i11.aijaa.com/b/00325/14418066.gif)
YLPEÄ SURU
Meren rantaniityllä astelin
kivelle istahdin.
En kesän kukkia huomannut
en sirkan siritystä kuullut.
Rakastani kaipasin, itkin.
Viereeni istahti outo perhonen
haastella alkoi,kielellä perhojen.
" Katso, mitä olet minulle tehnyt
Oli siipeni mustat ennen
nyt väri vain reunassa hehkuu
surusi vei värini
kun itseltäsi väri musta loppui.
Sinä suret suruasi, et rakasta nää
Et muista kuinka viisas, kiltti,
hän sinua rakasti.
Palvoi maata alla jalkojesi,
hyvän kaiken sinulle antoi.
Sa muuta surusi toiseksi
muuta suruksi ylpeäksi
se antaa ylpeyden kaipuuseen
et sure suruasi enää. "
Pois lennähti perho
Minä pyyhin kyyneleeni.
Nyt suren ylpeästi.
matleena2017
-
(http://i4.aijaa.com/b/00842/14421550.gif)
MEREN KUKKA
Olen meren kukka
meren usvapilvellä utuilen
nosti tuuletar utupilvet
taivaan syvyyksiin.
Meren, taivaan sini on värini
kuvakseen ne minut loi
sinensä lahjoitti.
Katselen merta kimaltavaa
lumihuippuisia aaltoja
kultavalkeita hiekkarantoja
atolleja turkooseja
joen suistoa hopeista
saaria vihreitä.
Tiiran huudon ma kuulen.
Yön tuikkivat tähdet on ystäviäin
kuuntyttäret kultasillalla kisailee
kukinnoistani seppeleen sitoo.
Auringon nousun purppura
minut aamulla herättelee.
Sen säteet minua kuljettaa
aikojen hämärän taa.
Meren tytär, kukka sininen
vain hetken ma olla saan.
matleena2017
-
(http://i10.aijaa.com/b/00836/14425937.gif)
SURUSIIVET
Ne oli surun utusiivet
mi sydämeen liejaili.
Valkeat kuin lumi
kuin sinipilvet hauraat.
Kun oli tuska tuhoisin
ne siivet sulki.
Surun muruiksi
ne pohjaan sielun
piilotti.
Vain hetkiseksi.
Päivisin muuttui suru
arki vaati askareensa
Saapuessa illan suru mielen valtasi.
Tiukkaan nuppuun surusiivet
sulkeutui.
Vain pieni surun säde esiin pääsi
uneen tunkeutui.
Milloin kokonaan pois veisi surun
edes muruja
avaruuteen leijuisi.
Ei enää tukehduttaisi.
matleena2017
-
(https://i.uppaa.fi/2017/08/03/abettypuutrha600h5004d538.gif)
LAATIKKOTALOT
Meillä oli koulun retki museoon
Ummehtuneeseen,
vanhojen kirjojen tunkkaiseen hajuun.
Mikään ei kiinnostanut
kunnes näimme talot.
Laatikoissa esi-isämme olivat eläneet
syntyneet, kasvaneet, kuolleet.
Talon tai laatikot olivat arkkitehtimme
restauroineet suuren tuhon jälkeen
atomisodan
vikaamista muistoistaan.
Eläimet ja ihmiset asuivat
pienissä puulaatikoissaan.
viljelivät tuhoontuneita peltojaan.
söivät peltojensa tuotteita.
Sairastuivat,
kuolivat melkein sukupuuttoon.
Me asumme kuplissa
atomisodan jälkeen rakennetussa
missä on ilmastointi hapelle, ilmalle
emme syö kiinteää ravintoa,
viljelykset olivat atomituhkaa.
Me nautimme pillereitä
lisäännymme koeputkissa.
Yöt me nukumme seinälokeroissa
erilisissä lokeroissa jokainen.
erillisissä lokerotaloissa.
Meillä on vuosi 2200.
Laatikkotaloissa elettiin
arvailujen mukaan vuotta 2050.
Silloin oli ollut vasta yksi atomisota.
juuli2017
-
(https://i.uppaa.fi/2017/08/08/abettymuistolaatikot4008380d.gif)
SYDÄMENI RASIAT
Huomasin ne vasta tänä aamuna
sydämen pohjalla
viimeisellä reunalla.
Ilon rasiat.
Ne olivat olleet siellä kauan
odottaneet
kunnes suuri suru hellittäisi.
Suru ei ollut poistunut
mutta nyt ilmaantuivat
elämämme säilytetyt ilot.
Ne olivat pienissä rasioissa
jotka tulvivat esiin lohduttavina
kun ne avasin
Kaikki onnen, ilon hetket.
Vain yhtä en voinut avata
sen päällä oli ruusukimppu.
Sekin oli ilon rasia.
Ruusukimpun toisin muassani
kun Sinut kohtaisin.
Siellä missä nyt olet
sinne minä tulen.
matleena2017
-
(https://i.uppaa.fi/2017/08/21/abettykiveti500e3382.gif)
MEREN KIVETTYNEET
Meren pohjassa olivat kivet
kivettyneet tunteet, muistot.
Pinnalla ne olivat keinuneet
aikojen saatossa meren syvänteeseen
uponneet.
Kaikki tunteet, muistot
viha, rakkaus, kateus, ilo, suru
kun olevaiselta tunteet muuttui, katosi
pohjaansa meri ne upotti
Väreet veden särmät niistä hioi.
Yhtään punaista ei sureva nähnyt
ei mustaa iloitseva.
Ne meri salasi
antoi tunteen kuluttaa itsensä loppuun.
Lopun kivesi.
Jos kivet avautuisi
kumpi myrskyn nostaisi
suru vaiko ilo.
Näkisikö vain sen mitä tunsi.
matleena2017
-
(https://i.uppaa.fi/2017/08/24/abettyvaahteralampi600500o7fdf1.gif)
ENSIMMÄINEN
Syvälle korpeen, pois ihmisten mailta
metsälampeen pikkuiseen
oli syksytär lehden lennättänyt.
Siihen sen jätti, pois riensi
tuuli hiljaa nyt lehteä keinutteli.
Oli lämmintä vesi
sen huomasi keijut
jotka hiuksiaan huuhteli.
Ei tienneet oli veden lehti lämmittänyt.
Menninkäiset mi puun takaa kurkisteli
ei muistaneet, tulisi syksy
toisi monia lehtiä muassaan.
Lehdet uudet ei lampea lämmittäisi
oli kuurassa maa
alle lehtien keijut nukahtaisi.
Hiljaista olisi kaikki.
Vain tuuli lehteä keinutteli.
matleena2017
-
(https://i.uppaa.fi/2017/08/24/abettytyynytsyksyKuva352eetee6c1f0.gif)
Tuodaan syksy sisällekin...
matleena
-
(https://i.uppaa.fi/2017/08/30/abettyaurinkolaatikko500eca7c.gif)
LAATIKKOAURINGOT
Kesän kurkistellessa aitan takaa
kun muuttolinnut olivat saapuneet
ne toivat laatikon puutarhaan
marjapensaiden viereen.
Auringonkuvilla koristellun.
Kun aurinko lämmitti puutarhan
linnut oksilla visersivät
ilmestymme me, laatikon pikkuauringot.
Hehkuimme kilpaa auringon kanssa.
Kun aurinko piiloutui sateelta
me hehkuimme edelleen.
Varjot alkoivat pidentyä
muuttolinnut tekivät lähtöä
ne puhuivat syksystä ja talvesta.
Syksyn me jo tiesimme
kun meidät nostettiin tuolille
rankkasateillta piiloon.
Me mietimme..
mikähän on se talvi .
matleena 2017
-
(https://i.uppaa.fi/2017/09/10/abeckycosmos-1684038_960_720a40040781.jpg)
SYKSYN AINOAT
Vielä rohkeni kukkansa avata
pikkuinen niitty töyräällä mäen.
Kukat pienet kukoisti
ei aurinkoa ne enää nähneet.
Ei syksytär vielä matkaan lähtenyt
pohjanperuilla seuralaisia odotteli.
Ei huuruinen halla herännyt
ei tuulet repivät.
Muuttolintujen auraa kukat katseli
keltaiset lehdet koivu
niiden joukkoon ripotteli.
Leinikit, orvokit jo nukahtaneet
alkavan syksyn syliin.
Ei kauan niitty kukkia saisi
pois syksytär riuhtaisi.
Aamuna huurteisena
jäätimantteina se kimalsi.
Vaikeni niitty.
Oli saapunut syksy.
matleena2017
-
(https://i.uppaa.fi/2017/09/19/abeckykultalehdet600a500a400f3b47.gif)
KULTALEHDET
Syksytär esiin taikoi
kultalehtisen puun.
Koko kesän vihersi
nyt kultaa lehdet hohti.
Rannalla metsälammen
kultaista säveltä soi.
Keijut metsän ihmetteli
mikä kultaiset lehdet toi.
Ei tienneet keijut,
ei maahiset ne mistä ilmestyi.
Kultainen tiaara hiuksillaan
saapui keijut lammelle tanssimaan
lampeen kultaista valoa loihti.
Katseli maahiset takana puun
ne toisilleen kuiskutteli:
"Tuo kultainen tiaara hiuksillaan
tanssi jatkuu aamuun asti."
Koivu kultainen hymysi.
matleena2017
-
(https://i.uppaa.fi/2017/10/03/abeckykesa500poissa400d3c04.gif)
KESÄ NUKKUVA
Luonto syksyn aavistaa
käy kesä nukkumaan.
Meri tummuu, laineet väsyneet
rantaan saaren piiloutuu.
Kaislat kumartuu
mereen hiljaiseen.
Laskee aurinko taa ulapan
ei hehku pilvet purppuraa
säteet kalpenee.
Puut, kukat värin uuden saa
värit kesän katoaa.
Hallitsee syksyn harmaus
luonnon kesän unohtavaa.
Linnut kylmää paenneet
maihin lämpimiin.
Vaiennut laulu kaskaiden,
peippojen, kiurun.
Yössä lokin yksinäisen
kuuluu huuto merellä.
Hiljaa saapuu tumma yö
loistaa tähtivyö.
Tietää ne on poissa kesä
syksyyn kaikki vaiennut.
Lepoon luonto, ihmiset.
Himmenee aurinko.
Syksy saapunut.
matleena2014
-
(https://i.uppaa.fi/2017/10/11/abeckyphotomont4002c139.gif)
TANSSI
Kaukana sinivuorten takana
Kaukana poissa mailta ihmisten
oli valtakunta pienten keijujen.
Oli kesä nukahtanut
syksytärkin mennyt menojaan.
Metsä ruskea
ropisi vain sade alakuloinen.
Tumma yö, pilvet vaelsi
piilossa tähdet taivaan
ei kuun tyttäretkään
sillallaan leikkineet.
Äkkiä soitto hiljainen
helähti kuusen juurella.
Heräsi metsän keiju
lähti tanssimaan.
Metsä harmaa, iloton
leikiksi värien sen taikoi keiju.
Sininen. vihreä, purppura
kirkasti metsän syksyisen.
Loisti metsälammen väri uusi.
Eläimetkin riensi katsomaan.
Pöllövaari väitti
ei tuota olekaan
unta vain nähdään kaikki.
Keiju tanssi,
varpaat tuskin maata kosketti
mekko pitsinen lehahteli.
Unelmaa se oli, hehku värien.
Pöllö tiesi
sadussa vain tapahtuisi.
Unelmaa, uutta satua
odottamaan jään.
juuli2017
-
(https://i.uppaa.fi/2017/10/21/abeckylammikko640500b98a8.gif)
VIHAN LAMPI
Sen synnytti viha hehkuva
mieli raivoisa.
Se ennen oli niitty kukkiva
syttyi sota,
säästynyt ei niitty
pommin kohtasi.
Tulen palo kukat, elon surmasi.
silpoi vihan miekka soturit.
Kohisi onkaloon musta vesi
puut kituvat, kaislat vettyneet
rannallaan valtaa piti.
Kukkineet ei lumpeet
vain lehdet syksyn
pintaa koristeli.
Milloinkaan lammen rannalle
kukaan rakennellut majoja.
Tiesi koko kylän väki
yössä sudenmustassa
hehkui lammen pinnalla
liekit siniset.
Syntymäänsä itki lampi.
matleena2017
-
(https://i.uppaa.fi/2017/10/28/abecklruustalvi400a300feb23.gif)
SINUN RUUSUSI
Lumi valkea verhosi kirkkomaan
käytävä lumeen peittyi
askel vain hetken lumessa häilyi.
Luo leposijasi saavuin
sen valkea lumi hohti.
Ruusun punaisen Sinulle omistin
sen koristi valkeat lumitähdet.
Terälehdellä ruusun
jääkyynel helmenä kimalteli .
Kera valkeiden lumitähtien
itki punainen lumiruusu.
Jäätyy ruusu
elo tyhjä on.
Sinua rakastan.
matleena 2017
-
(https://i.uppaa.fi/2017/11/12/abeckiskapaivakuva17a1f86be.gif)
ISKANPÄIVÄ
Se on tänään suuri juhla, Iskojenpäivä. Siis ei äLLää eteen.
Mukulankunta, omat enkulit että naapurien on tämän hyvin tarkkaan tiedostanut. Kerran vuodessa, lukuunottamatta joulua on mukulakunnalla mainio mahdollisuus esittää lahjatoiveitaan. Äitienpäivä on siitä hankala esityspäivä ettei silloin millään ilkene. Paitsi Pikkuveikka joka kerran antoi äidille äitienpäivänä punaisen, pienen tipparasvakannun polkupyörän kettinkeihin lahjaksi. Veikka oli juuri saanut uuden polkupyörän.
Mutta nyt kehtaa.
Maalla asuva iska on ängetty edellisena päivänä saunakamariin. Kaupugissa asuvalle harkitaan jopa vessa-evakuointia kunnes huomataan että muillakin on sinne asiaa. Kaupunkilais-iska vaaditaan hurjilla uhkauksilla, päähän putoavilla palavilla kivillä ynnä muilla vastaavilla istumaan koko ilta olkkarissa. Keittiöön on ehdoton porttikielto.
Ja niin istuu iska olkkarissa kun keittiössä häärää koko muu pesue.
On saatu aikaan muutama mahtava riita jotka koskevat melkein jokainen kakkutaikinan nuolemista. Kuka saa ja kuka viimeksi nuoli. Tästä iska päättelee jotta kakkuja tulee useampi. Iska ei mene keittiöön vaikkka tekee itsekin mieli nuolla. Iska istuu ja tuijottaa telkkua jota kylläkin muinakin iltoina tekee. Ohjelma vaan sattuu just nyt oleman tylsää. Mutta sen korvaa moninkerroin keittiön ei-tylsä mekastus.
Ei siis poikkkeus.
Mutta aamu on.
Iska on täydessa muka-unessa kun kiljuva inkkarilauma rynnii sängyn viereen . Nuorimmainen sänkyyn. Ojennetaan ruusu. Kiskotaan pyjamanhihasta puoliherännyt, ristisilmäinen iska kahvipöytään keittiöön. Ei uskallettu kantaa sänkyyn kahvitarjotinta. Kerran kun kaatui tulikuuma kahvi iiskan syliin.
Istuudutaan kahvipöytään. Paitsi Haukku joka kuolaa kuopuksen vieressä. Nyt ei karjaista häipymään.
Lauletaan iskalle hyvin moniäänsesti sama kuin äidille eli - sä kasvoit neito kaunoinen -. Varmuudeksi, toiveiden suhteen, kuopus esittää yksinlauluna - pupujussikat, pupujussikat, ne lystikkäitä on -.
Iskalta tipahtaa kyynel. Kuopus huomaa ja pillahtaa poruun, kun iskaan varmaan sattui. Kun kuopus hiljenee on paras mahdollinen hetki esittää iskalle toiveet. On menneet nämä lahjatoiveiden esitttäjät vähän päivissä sekaisin. Nyt kun ei ole joulu. Kauko-ohjattava helikopteri, uusi tiekkari, seriffipuku, uusi 22 - vaihteinen pyörä.
Iska ei sano mitään. Hokee ainoastaan yhtä lausetta ,,, katsotaan,,, katsotaan ,,,
Saa äiti päähänsä jotta on sopiva hetki, ilma, lähteä iskanpäiväajelulle. Tungetaan kaikki autoon jossa kuopus saa etupenkkipaikan vetoamalla jameksien ryppääntymiseen. Tästä seuraa muiden mukuloiden kova-ääniset protestit.
On pakko pysähtyä pissalle tiheän kuusikon viereen. Haukku, joka on ängennyt puolisalaa revohkaan mukaan vaatii ulospääsyä sekin. Mennään kukin oman puun juurelle ,,, hipsitään autolle kun asiat on hoidettu.
Puuttuu vain yksi, Haukku.
Uudestaan kuusikkoon. Kaatosateeseen. Hurja huuto ja vihellyskonsertti alkaa. Ei löydy, ei tule Haukku.
Sensijaan tulee pimeä. Lisäksi alkaa lisää sataa. On pakko ainakin hetkeksi palata autolle. Kuopus parkuu taas täysin palkein.
Kun autolle litimärkinä kömmitään huomataan, -- siellähän se Haukku takapenkillä istuu. Oli jäänyt ovi vahingossa auki. Takapenkki ynnä muukin autossa on läpimärkää.
Ilo on mukuloilla rajaton, unohtuu koko Iskanpäivä.
Iskan mielestä saisi unohtua kokonaan.
Ne on rajuja juhlia ne.
Ottaa pahasti voimille.
Silti ,,, oikein kivaa Iskanpäivää.
matleena
-
(https://i.uppaa.fi/2017/11/14/abeckmetsalammi1500h400efb02.gif)
MUISTOJEN LAMPI
Se oli meidän salaisuutemme
metsälampi syvällä korvessa
ikivanhojen kuusten suojaama.
Ei muut sitä tienneet
se oli meidän lampemme.
Kesällä oli elämä
aurinko loisti
oli räkättävät rastaat
huuhkajakin huhuili.
Lumpeenkukan mekko valkea
keltaisessa ulpukka.
Aarian viritti satakieli
peippo säesti.
Kuuntelivat jänö, orava.
Me rannalla kuuntelimme hiljaa
ettemme häiritse
kaislaparonien vartioimia sorsanpoikia.
Tuli syksy
ensin tuli leikkivät värit
ne vei syksytär mennessään.
Linnut katosivat.
Kaislaparonit vartoivat lampea
ruskeina tupsupäisinä
hiljaa kuiskallen.
Kuului yksinäisen tiiran huuto.
Kuvastui lampeen tähtijoukko
kuunsilta heijastui.
Sinä lähdit pois.
Muistitko meidän lampemme.
Minä en mene lammelle enää.
Öisin näen siitä unta
kun ikävöin Sinua.
Silloin tulee kyyneleet.
matleena2017
-
(https://i.uppaa.fi/2017/12/09/abeckhiirilapset7850bou640lyh600400f7fe1.gif)
HIIRULAISNEIDIT
Kaukana, kaukana korvessa
menninkäisten mailla
sinikukkaniityn reunassa
mustikanvarpujen alla
oli hiirulaisten kylä.
Oli mustikkapensaan alla
myös hiiruneitien kamari.
Yön kuunsillan hämyssä nukkui.
Kun aamun säteet kylän valaisi
ne lähti retkelle.
Hiljaa ne hipsutti reunalle lähteen
sammalmättäälle istahti.
Aurinko paistoi, linnut lauloi
elo kuin hunajaa oli.
Huuhtoi hiukset
saniaiskammalla
takut oikoi, kampasi.
Turkin kaarnanpalalla suori.
Häntätupsun letitti.
Oli niillä lumpeenlehdestä hattu
pikkuisten korvien kohdalla reiät
mekot punottu kielonlehdistä.
pienet kengät suutarimestari
taikonut perhosensiivistä.
Sammalikossa tanssi, leikki
niitä koko metsä kuunteli.
Pöllövaarikin vanhuuttaan
innostui hiiruja katselemaan.
Ilta joutui
usva jo nousi
lähti kotia kohdin
niityn sinikelloille niiali.
Tyynyynä niittyvilla
pään painoi
silmät sulki
hiirulaisneidit
Vilma ja Hilda.
Sinikukista unta näki.
Kuu-ukko taivaalla hymyli.
matleena 2017
-
(http://i5.aijaa.com/b/00189/14337320.gif)
REISSUENKELI
Minä orvokkiniityllä taivaan hipsuttelin
varoen orvokkeja kastelin,
ettei liikaa vetta ne saisi
kun taskussa essun hakulaitteeni kilahti.
Sielta Taivaanisä kuulutti
" Heti paikalla toimistooni. "
Kujeita luulin jo tehneeni
paikalle nolona hiivin.
Huoli ohi, se koskikin matkaani
lausui Taivaanisä vakaasti :
" Sinä ota ja liitele pinnalle Maan
siellä alettu on joulua juhlimaan
Sinut suojaksi lasten tarvitaan.
Ehkä vähän aikuistenkin.
Mutta muista on liikenne ruuhkainen
liitele varoen, väistä oikealta tulijaa.
Muista sääntöjä liikenteen noudattaa.
Eikä hurjastella saa ollenkaan.
Tässä on lentolippusi. "
Niin matkaan lähdin mä iloiten
oli taivas tumman sininen
tähdet kannellaan tuikutteli.
Kuu pilvestä kurkisteli.
Sen kultaista siltaa mä liitelin.
Minä saavuin illalla pinnalle Maan
Taivaanisälle viestiä tekstaamaan
uudella nokialaisella
jotta hyvin perille pääsin.
Eteiseen minä hiljaa hiivin.
Eihän se salassa onnistunut
oli Mirkkukissa eteiseen paennut
lasten jouluriemua.
Pyysin Mirkkua hiljaa olemaan,
se lupasi vaieta minusta
jos kermatilkan se saisi.
Sen komerosta mä noudin.
Astuin varoen tupaan pienoiseen
vähän myöhästyin oli käynyt jo Pukki
lapset innolla lahjojaan availi.
Oli autoja, oli nukkeja.
Silmät kilpaa kera kuusen säteili.
Kamarissa nukkui se pikkuinen
minä istuin viereen kätkyen
silitin pikkuista poskea.
Taisin itkeä tirauttaa onnesta
ihmeen tämän kun nähdä sain.
Ihan aamuun minä pientä vartioin.
Koitti aamu.
Taivaaseen lähdin palaamaan
Tuvan väelle jätin hellät hyvästit.
Varoen minä taivaalla liitelin
Muistin väistää oikealta tulijaa.
Kuu-Ukolle Joulua toivotin.
Isä Taivaisen toimistoon astelin
matkaraportin tarkan annoin.
Pyysin siunausta ihan kaikille
Ihan eritoten mainitsin :
" Isä, suojele pientä kehdossa nukkujaa. "
matleena
-
(https://i.uppaa.fi/2017/12/18/abeckamy4joulukuvat600etetou1fe12.gif)
Jouluamaryllis kukkii. Tekee kahdeksan kukkaa. Yhden halk. n. 20 cm.
En aikaisemmin ole näin suurta saanut onnistumaan. Avaa kukkansa ainä öisin.
Kuvittelee olevansa Yön Kuningatar.
matleena
-
(https://i.uppaa.fi/2017/12/19/abeckagenttikuva17b8e6f.gif)
AGENTTITONTUT
Kaukana sinisten vuorten sinisillä rinteillä oli talvi.
Kova oli pakkanen pohjoisessa Joulupukinkin pajan ympäristössä Korvatunturilla.
Oli ilta koittanut. Tähdet tuikkivat taivaalla. Kuukin vaelsi, pilveen välistä piiloutui.
Ulkona metsän siimeksessä Korvatunturin rinteellä kannon nokassa istuskeli tonttu Topias Tohveli. Jota kaverit joskus leikillään vohveliksi kutsuivat. Se ei Topiasta haitannut. Oli nyt paljon tärkeämpää tekemistä nyt Topiastontulla. Paitsi agenttina kiltteysmittaukseen joita suoritettiin säännöllisesti vuoden mittaan. Ei olleet vain joulunalustöitä nämä mittaukset.
Odotteli, oli jo mielestään kylliksi odotellut tonttuneiti Siviä Sininuttua saapuvaksi. Oli sovittu jotta lähdettäisiin yhdessä agenttihommiin, tarkkailemaan lapsien kiltteysasteita. Suoritettaisiin kiltteysmittaus. Vaan nyt ei kuulunut Siviää. Mutta Siviäneiti olikin hieno neiti, myöhästyi usein sen akateemisen vartin. Siviä oli perinjuurin hienostelija. Nutussakin piti olla sinisiä pikkuja mistä oli niminsäkin - Sininuttu - saanut. Oli Topiastonttu joutunut Siviäneidolle uuden kännykänkin hankkimaan. Ihan viimeisimmän mallin, deluxe- merkkisen nokialaisen. Ei kelvannut muu ja sen hankinnan takia oli Siviä nyt suostunut Topiaksen kera agentiksi lähtemään.
Aika kului. Kuu pilven raosta ihmetteli kannon nokassa odottelijaa.
Mutta ei kauan ihmetellyt. sieltä Siviä jo paikalle tipsutteli.
" No niin, voidaankin sitten lähteä siihen lasten kiltteysmittaukseen. Oikein hyvin toimii minun uusi kännyni. Oikein hyvin. " visersi Siviäneiti.
Niin lähdettiin lumista hankea taivaltamaan. Kuinka ollakkaan, tuli vastaan valtava suo. Tämän kiertäminen olisi vienyt pitkän ajan ja siihen ei nyt oikein olisi ollut varaa. Mikäli tänä iltana vielä mittailla aiottaisiin. Joten päätettiin oikaista suon poikki.
Topias Tohveli edellä , Siviä Sininuttu perässä.
Ei suo tietenkään jäätynyt kovillakaan pakkasilla. Ja niinhän siinä kävi ,,,
hups ,,, hups ,,, hups
humpsahti Siviäneiti hienoine sinisine nuttuineen kainaloitaan myöden suonsilmäkkeeseen. Tonttu Topias kiireellä pelastamaan ja sai kuin saikin kiljuvan, huitovan, kiukkuisen Siviän ylös suosta ongittua. Nyt olivat hyvät neuvot tarpeen. Siviä väänsi itkua, ei kylmästä koska tontut eivät palele vaan Siviää kiukutti hieno sininen, nyt läpimärkä nuttu. Eikä hienot tonttuagentit, ei ainakaan naispuoliset, koskaan humpsahtele suohon.
Suon laidalle metsän reunassa huomasivat tonttuagentit pelastuksen. Ihmeen. Ihan oikea heinälato siellä kökötti lumisine kattoineen. Siispä sinne. Märkä Siviä heiniin peiteltiin, nuttunsa riisui. Nyt miettimään millä ihmeen konstilla saataisiin nuttu kuivaksi. Ei kynttilää eikä muutakaan tulta voitu ladossa viritellä.
Vaan Siviä konstin keksi, kuinkas muuten :
" Nyt Tohveli alat nuttua puhaltelemaan. Oikein voimien takaa. Ja juoksemaan ympäri ladon sen minkä jaloistasi irti saat. Nuttua heiluttelet. Tällä konstilla nuttu kuivuu yhdessä hujauksessa."
Ei siinä Topias Tohvelin muukaan hyvinyt. Mikäli ei aiottu ladossa kevättä, kevätaurinkoa odotella.
Niin juoksi Topiastonttu, juoksi ja puhalsi siniseen nuttuun. Nauraa räkättivät harakat, mutta asialle ei nyt mitään voinut.
Kuinka ollakkaan, olisiko ollut Jouluntaika apuna , nuttu kuivui hetkessä. Matka kiltteysmittaukseen pääsi jatkumaan.
Saavuttiin vihdoin ihan iltamyöhällä tarkkailutalon nurkalle. Viritettiin erikoisagenttimittarit. Siviän uusi nokialainen kuunteluasemaan. Hyvin kuului lasten touhut. Nukkumaanmenot, iltapesut. Kuului äiti muistuttelevan kuuntelevista, tarkkailevista tontuista. Oikeassa oli äiti. Tarkkaan kuuntelivat tonttuagentit. Ihan kaikki.
Paluumatkalla suo kierrettiin visusti. Ei halunnut Siviäneiti kuulla puhuttavankaan minkäänlaisista soista.
Korvatunturilla laskettiin tarkkaan mittaustulokset. Ihan oikealla agenttitietokoneella.
Ja hyvin kävi. Kiitettäviä olivat kaikki tulokset. Ei edes flunssaa Siviäneiti saanut.
Tonttu Topias Tohvelin ei koskaan nähty puhaltelevan.
Ei edes viheltelevän.
matleena
-
(https://i.uppaa.fi/2017/12/23/abeckjoulutahtijouluraut334f2.gif)
-
(https://i.uppaa.fi/2018/01/01/abeckbechv500n40072649.gif)
SURUN VENE
Vanha, hylätty vene ajautui rantaan.
Se oli kuin vanha vuosi
joka pysytteli pinnalla
vaikka se oli tuomittu uppoamaan.
Minä tavoitin sen
täytin sen kaikella tuskalla, surulla
vihalla, katkeruudella
jotka olivat asettuneet sieluuni.
Työnsin sen takaisin ulapalle
jonka syvyyksiin sen oli määrä vaipua.
Se ei tahtonut irrottautua
ei palata merelle
Ei hukuttaa surujani.
Rukoilin tuulta
tuuli kuuli,
tumman veden pinnalla
kuljetti kauas ulapalle.
Pienen murun surua, kaipuuta
säästin itselleni.
Ilman niitä en muistaisi
miten hyvä minulla oli kerran ollut.
matleena2018
-
(https://i.uppaa.fi/2018/02/10/a-beck-angel-2906712__pikku2e49e2b5c67867c0.gif)
LUMIENKELI
Olen lumienkeli pikkuinen
asun pienellä lumipilvellä
Kun lumitähdet
maahan matkata aikoo
mukaan lähden minäkin.
Minä hiljaa maahan leijun
laakso, niitty, saa valkean hupun
sen essuntaskusta taiomme.
Kiipeän rinnettä vuoren,
on siellä kolo ketun
häntänsä viltiksi kietonut
lumisametilla kolon vuoraan.
Alla korpikuusen koti jänönpojan
senkin tuiskulta suojaan.
Lammen jäälle lumipeitteen taion
hyisiltä aalloilta kiiskeä peitän.
Oravanpojille lumitiilistä katto
ei yllätä suojasää kastelemaan.
Lapsille pienille ladun luon
mäen hurjan laskettaa.
Mukkelismakkelis pumpulilumeen
voi ilosta kiljaisten pelmahtaa.
Voi lumilinnoja rakennella
lumiukon, akan pyörittää.
Hillestä silmät, napit
nenäksi porkkana.
Paras lahja on kuitenkin
kuva lumienkelin
sen teki tyttö pikkuinen.
Sen mukaani ottaisin
eihän se käy
kun taivaassa enkeli sulaisi.
matleena 2018
-
(https://i.uppaa.fi/2018/02/28/a-beck-iunelma2d86972449e040f8.gif)
OMA
Ne sanoivat,
tämä on minun kaupunkini
tunnen sen kuin omat taskuni.
Menivät aamulla työhön
palasivat illalla kotiin.
Pilvenpiirtäjään.
Katselivat öisin meressä
uivia, loistavia valoja.
Ne eivät liikkuneet
oman katunsa ulkopuolella
eivät tienneet laitakaupungista
siellä vallitsevasta
kurjuuden, väkivallan kierteestä.
Eivät ne tienneet roskakasoja
kaivelevista lapsista
koska niiden kuvia ei ollut
kiiltävälle paperille
painetussa lehdessä.
Eivät ne tienneet siltojen alla
yöpyvistä ihmiskurjista
aaltopahvihökkeleistä
joissa asui
samanlailla rakennettuja
ihmisiä kuin ne.
Ne eivät tunteneet omia taskujaan.
matleena2018
-
(https://i.uppaa.fi/2018/04/16/a-bck-apeach-3321488_960_720kka5007c1a2ce18b1e90d5.gif)
KUKAT KEIJUJEN
Ne kukkivat,
vanhan persikkapuun herkät kukat.
Kevään keiju oli ne oksille avannut
keijujen kevätpuutarhasta noutanut.
Siivillään kevätviimalta suojannut.
Kun aurinko hymyili
liitti hennot kukat kepein sormin
vanhan puun harmaille oksille.
Monta kevättä me niitä odotimme.
Katselimme, ihailimme.
Lähetän hennon, herkän kukkalehden
kera kevättuulen sinne missä Sinä olet.
matleena2018
-
(https://i.uppaa.fi/2018/05/01/a-bc-atulppaanipelto5003c99b3b5151f25a6.gif)
TULPPAANIEN YÖ
Kevätyönä kuulin kuiskauksen
" Tule armaani niitylle.
Sinne on nousseet tulppaanit
ei hehkuaan yön pimeys peitä."
Hiljaa lähdin luo tulppaanien
yökehrääjää kuuntelin.
Oli noussut kuu takaa vuorten
silta kultainen valaisi tieni.
Sinä seisoit tulppaanimeressä
niitä tuuli yön hyväli.
Sen huuma valtasi
luoksesi riensin, varoen
tulppaaneja tallaamatta.
Sinä käteeni tartuit hellien
kuin tulppaani minä oisin.
Kuiskasit hiljaa :
" Rakkaani, sinua kaipasin
tähtien tuolla puolen
en tulematta olla voinut.
Hetki on lyhyt, palattava on
en vangiksi maan voi jäädä.
Kun uudelleen kukkivat tulppaanit
minä palaan luoksesi."
Sinä poistuit tähtien tuolle puolen.
Minä jäin tähtiin katsomaan
keskelle tulppaanimeren.
Rakkaani, tulppaanimeressä
tähtien alla odotan ikuisuuksiin.
Yökehrääjä hyrisi.
matleena 2018
-
.
(https://i.uppaa.fi/2018/06/21/a-bc-aajuulinut-juulinutt-110-l-alkkuusrtar-19golden-age9e45c532489b8223.gif)
.
.
-
(https://i.uppaa.fi/2018/08/11/a-bc-aacumkite-3448472_960_7204ae6d292a1a29313.gif)
JOKI
Korpisuolta, ikikuusien alta
aloitti juoksunsa puro.
Se saapui ihmisten maille
hlljaa virtasi, läpi peltojen,
tummien metsien.
Joeksi yleni.
Tuli eteen koski
valtavat kivet pinnan rikkoi
pohjasta kohosi
ne veden juoksun estää tahtoi.
Raivoisa joki koskeen syöksyi
ärjyi, pauhasi.
Vaahto valkoinen pinnalle jäi,
se räiskyi, hulmusi.
Hiljeni , saapui suvantoon.
Kukka lumpeen lumivalkoinen
lumpeenlehtineen.
Joki virtasi
kulki ihmisen mailla
monta koskea kohtasi.
Suvantoon saapui
kukka lumpeen yksinäinen
lumivalkoinen.
Kuvastui tummaan veteen
tähdet, silta kuun.
Sun määrä tähän jäädä
tähteä odottaa
tähtiparvien taa kuljettaa.
Tää on viimeinen suvanto.
mtl18
-
(https://i.uppaa.fi/2018/08/20/3-noid-lapsetee3638a0f4ef05e4.gif)
LAPSET
Ne oviaukosta kurkisteli
hiljaa ne sisään hiipi.
Ne loukoissa piileskeli
väen nukkuvan odotti.
Kun pimeni lita
ne puuhansa aloitti.
Varpaillaan hiipi
loukoissa tyrski ja tiskui.
Tyhjälle hihitteli.
Nurkissa kuiski ja supatti.
Yö tumma oli kummi niiden
koko yön ne kurkki ja mellasti.
Loukosta loukkoon syöksähteli.
Kun koitti aamu, aurinko nousi
ne vuorelleen pakeni.
Kun nousee kuu
noidan lapset
nurkissa hihittelee.
matleena2018
-
.
(https://i.uppaa.fi/2019/03/07/fantasy-500runooncdb8a41ada8e5ca0.gif)
KEIJU JA VARIS
Salomailla kuuset naavaiset
ikihongat seuraa piti toisilleen.
Ei paistanut päivä
ei oksillaan linnut laulelleet.
Ikuinen oli yö synkkä.
Ei lammessa kalat viihtyneet
liian musta oli vesi .
Yksinäinen ruutana
lammessa uiskenteli.
Rannat sammal tummunut peitti
käsipäivää ranta toista tervehti.
Ei tuulikaan täällä kuiskaillut.
Kaislaparoni, osmankäämi
torkkui rantavedessä.
Pikkuinen keiju pilvissä leikki
lammelle eksyi.
Rannalla istui ja itki.
Varis musta, vanha ja viisas
kärpässienellä aikaa vietti.
Keijun huomasi, säälitti
auttaa keijua piti.
Lennähti varis taikamaahan
sieltä valon lainaksi pyysi.
Oli noitien yö
valon taikoi noidat kurpitsaan.
Kurpitsa nokassaan
pilvien halki
varis musta , vanha ja viisas
valon keijulle lammelle toimitti.
Varista keiju kauniisti kiittää
poistui suru.
Varis musta, vanha ja viisas
lähti keijua saattamaan.
Nyt kumpikin kurpitsa valonaan
sinipilvissä liitää.
jm 2019
-
(https://i.uppaa.fi/2019/05/16/aamuTanr990000uusin520kelt76da73e28d91ec3b.gif)
EMILIE ja EDWARD ETANA
Sinivuorten taakse laski aurinko hiljaa.
Puppurapilvet väistyivät, illan himerrys hiipi. Syksyn kuulaat, väririkkaat lehdet tummuivat. Olivat kaikki himmeässä illassa lähes samanvärisiä. Rannan kaislat varttaan venyttelivät pinnan yläpuolella. Jostain kaukaa kuului yksinäisen lokin huuto.
Pian astuisi valtaistuimelle prinssi Syksy.
Tässä syksyisessä rantamaisemassa maahusti herra Edward Etana. Maahusteli eteenpäin hiljaa mutta varmasti.
Herra Edward oli suuren Tammilehdon asukas. Asusti herra Edward Tammenterhokodassa. Pienessä, ruskeassa.
Kovin oli Edwardherra yksinäinen. Aika kului kotopaikkoja paikkaillessa. Katsastaessa. Herra oli ruma mutta hyvin, hyvin kiltti.
Vaan yksin oli jos jos ei ihan ihmettä tapahdu.
Herra Edwardilla oli hattu sekä kävelykeppi. Hattu siksi jottei herrasmies ilman hattua liiku. Eikä ilman päivänvarjoa. Ei missään nimessä. Rahkasammalsuon varjoilukisälli vihreästä rahkasammaleesta varjon ommellut. Hattu juolukankukasta, sinisestä. Juolukkamatsän hattumaakari hatun vartavasten herra Edwardille huovuttanut.
Oli hatussa aukot säämittausantenneja, sarvia varten. Olivat vallan tarpeelliset nämä aukot koska usein pyydettiin sääennustusta herra Edwrdilta. Etana, Etana, näytä sarves. Ei tarvinnut joka kerta herra Edwardin hattua riisua. KävelyKkppi oli Sananjalkaviidakon kestävimmmmästä sananjalkavarresta. Herra Edwardilla se oli tunkija- ahmotteja varten. Tahtoivat useatkin siivekkäät sekä jalalliset ahmotit, ilkeät, herra Edwardin aamupalakseen.
Tämä ei kävelykepin takia onnistunut. Sillä kun herra Edward kerran, pari tunkija- ahmotteja husaisi, jo karkasivat vauhdilla näkymättömiin.
Nämä tunkija- ahmotit.
Hiljaa, vakaana maahusti Edwardherra syksyisessä tammimetsässä. Keskellä tammenlehtien värihehkua.
Saapui vihdoin rantaan. Järveä katseli. " Voi sinua järvipolo. Pian peittää aaltosi jääkansi. Ei ui lapset. Puhaltee Pohjanviima pinnallasi." Huokaili Edwarherra. Samassa muisti luistelun, hiihtämisen. " Vaan onhan onneksi talviriemut, jottet ihan yksin talvea vietä. On iloiset lapset seurana."
Ei huomannut Edward-herra kuinka Tammilehdosta lähestyi herraa neito Emilie .
Kaunis Emilie.
Emiliillä vuorostaan oli keltainen kukkahattu keltaisesta unikonkukasta. Unikkolehdon hattumestarin tekemä, valkoinen päivnvarjo, päivänkakkaravarjo. Keltaisisin pilkuin. Oli eri syystä kuin Edward- Herralla. Jottei aurinko Emilien poskenpehmeää, kermanvalkeaa hipiää pilaisi. Edwardherran päivänvarjo suojasi häikäisyltä. Neito Emilien pienenpienet, huikaisevan korkeat korkokengät olivat sinisestä helmisimpukasta Sinisen Meren suutarimestari naputellut.
Kovin olivat sievät ne helmikengät.
Huudahti Emilia-neito :" Kultaseni, joko sinä kauan odotit. Minulla kun meni aikaa silmäripsien meikkaamiseen. Eikö olekin nyt kauniit. "Räpsytteli Emilieneito pitkiä silmäripsiään, loi kaipaavan katseen Edward-herraan.
Punastui neito.Edwardherra vallan häikäitsyi Emilieneidon kauniiden silmien loistaessa, Ei auttanut nyt rahakasammalvarjo. Punastui ihan. Edwardherrakin. " On. On hyvin on kauniit. Kaikkihan Sinun ylläsi kaunista on. Säkkikin varmaan. "sai Edwardherra änkytetyksi. Jotenkuten.
" Vaan voisimmeko me nyt ajatella , mikäli Sinulle sopii, lähteä lounastamaan Terhokaupunkiin. Tiedän siellä oikein mukavan, pienen terhoravintolan. Varmasti viihtyisit. Voisimme pikkuriikkisen aperitiivinkin nauttia. Lähdemmekö, rakas Emilie."
Vastasi, edelleen posket punaisina , neito Emilie : " Rakas Edward, minä tulen. Tiedäthän Sinä, kanssasi vaikka etanamaailman ääriin. "
Niin lähtivät nämä kaksi rakastunutta hiljalleen maahustamaan kaupunkia kohti.
Syksyä ihailivat. Pikkuisen sataa ropsauttikin. Vaan ei hätää, etanathan pikkusesta sateesta vain ilostuvat.Ilostui pariskunta myös syksyn väriloistosta, lehdistä. Laskevasta, luonnon kultaavasta ilta-auringosta. Niin saapuivat kaupunkiin Neito Emilie sekä Herra Eward. Aperitiivit, pikkuriikkiset, etanafingerporilliset, nautittiin.
Vietettiin aivan kahden iloinen iltapäivä. Sekä monta, monta iloista iltapäivää senjälkeen.
Viikon kuluttua julkaistiin Etana - Aviisissa ilmoitus :
- Kihlauksensa ovat julkaiseet herra Edward Etana ja neito Emilie - .
Huuhkajien Huhutoimisto kertoi häiden olleen kauniit. Morsiusneitoina olivat toimineet pikkuiset perhostytöt.Ylimorsiusneitona toimi ihmiskansan, sitäkin oli kutsuvieraina, Leenaihmisen pieni perhostyttö. Vaaleanpunaisessa pitsimekossa. Ruusutiaarassa.
Valkeissa helmiballeriinoissa.
Onnellisia, hyvin onnellisia olivat herra Edward sekä rouva Emilie Etana.
Kaikki oli mitä parhaiten.
Näin päättyy satu, niinkuin kaikki sadut päättyvät :
Sen pituinen se.
mj-19.
.
-
(https://i.uppaa.fi/2019/06/20/juhmai12si3sivulf21ee3ab898d3ab1.gif)
Kaunista juhannusta.
-
(https://i.uppaa.fi/2019/07/14/fantasy-4320359_1280mmiest2277fff7c50a2e09f0e7.gif)
LENTO
Tähtien alla
jossakin siellä
taivaanrannalla asusteli
silmänkääntäjä Mikkelsson.
Pajassaan
kuun valossa
outoa laitetta rakenteli.
Pyöräänsä, avaruuspyörää
hitsasi, kilkutteli.
Öisin oli työ tehtävä
taiat, loitsut tehosi.
Valmistui pyörä
avaruuteen tähtien taa
Mikkelsson lähti seikkailemaan.
Matkalla tähtiin taakseen vilkaisi
silmänkääntäjä Mikkelsson.
Sateenvarjonsa liiteli siellä
kohti avaruuspyörää suunnisti.
Varjon pyöräänsä Mikkelsson pyydysti
Ei tiedä vaikka sataisi.
Viereen Maan Mikkelsson jäi
vaikka luulikin tähdissä käyneensä.
Kotiin Mikkelsson palasi
varjonsa naulaan ripusti.
Matka tehty
unessa Mikkelsson kuussa käväisi.
juuli-19
-
(https://static-sls.smf.aws.sanomacloud.net/etlehti.fi/s3fs-public/styles/medium_main_image_no_upscale/public/discussion_comment_image/strawberries-4330211_1280kjuu.gif?ZnuuEoi4eC.oGT5X7lWU2oJZvr8It8wR&itok=B6gmBu7k)
Kuola valuu !
juuli
-
(https://i.uppaa.fi/2019/07/14/fantasy-4320359_1280mmiest2277fff7c50a2e09f0e7.gif)
LENTO
Tähtien alla
jossakin siellä
taivaanrannalla asusteli
silmänkääntäjä Mikkelsson.
Pajassaan
kuun valossa
outoa laitetta rakenteli.
Pyöräänsä, avaruuspyörää
hitsaili, kilkutteli.
Öisin oli työ tehtävä
taiat, loitsut tehosi.
Valmistui pyörä
avaruuteen tähtien taa
Mikkelsson lähti seikkailemaan.
Matkalla tähtiin taakseen vilkaisi
silmänkääntäjä Mikkelsson.
Sateenvarjonsa liiteli siellä
kohti avaruuspyörää suunnisti.
Varjon pyöräänsä Mikkelsson pyydysti
ei tiedä vaikka sataisi.
Viereen Maan Mikkelsson jäi
vaikka luulikin tähdissä käyneensä.
Kotiin Mikkelsson palasi
varjonsa naulaan ripusti.
Matka tehty
unessa Mikkelsson kuussa käväisi.
juuli-19
-
(https://i.uppaa.fi/2019/08/25/tea-party-collection-4293819_1280satutama-l8eabea84cb4ad16a.gif)
KUVA
Ohi näyteikkunoiden
katuja kapeita kaupungin
kulki pikkuinen tyttö
käsi tiukasti kädessä äidin.
Päämääränä valokuvaamo.
Tyttöä pelotti.
Oli serkku kertonut
siellä leimahti salamat
mustasta lakanasta.
Äiti sanoi
ettei siellä tuli leiskunut
mutta mistäs äiti
sen niin varmaksi tiesi.
Tukka kammattiin
korkeaan tuoliin istutettiin
käskettiin hymyilemään
sanomaan muikku.
Kumpaankaan ei suostunut tyttö
jos se muikku näkyy kuvassa.
Maksettiin,
kadulle taas
pikkuinen tyttö
käsi tiukasti kädessä äidin.
Ulkopuolella kaupungin
metsään siirryttiin.
Pitkä matka kotiluolalle
syvällä metsässä
polkua kuljettiin.
Kuva valmistui
oli kuvassa
menninkäistyttö pikkuinen
heimonsa viimeinen.
juuli-19
-
(https://img.aijaa.com/b/00507/14737970.gif)
LOVE
Minä olin metsän sieni, ihan tavallinen kanttarelli.
Kun hehkui värit syksyn minä rakastuin etanaan.
Ei siinä kauan aikailtu
muutti luokseni asumaan.
Se tuki varttani hentoa, minä sateelta suojasin.
Mietin minne johta tieni kun etanaan turvasin.
Meni kesä, tuli syksy, myrsky metsässä myllersi.
Yhä jatkui yhteiselo.
Luonto talvea odotti.
Tuli talvi, valkean hunnun heitti ylle mun lakkini.
Kuinkas ollakaan, miten sattuikaan
lähti etana matamaan.
Jätti minut kuin rukkasen.
Matkasi muille maille, minä jäin tukea vaille.
Minä käperryin, minä luhistuin
se oli minun loppuni.
Vaan syksynä tulevana
kohtaan etanan uudestaan.
tuu-13
(https://ecp.yusercontent.com/mail?url=https%3A%2F%2Foutomaa.kilpinenonline.net%2Fsmf%2Fproxy.php%3Frequest%3Dhttp%253A%252F%252Fstatic-sls.smf.aws.sanomacloud.net%252Fetlehti.fi%252Fs3fs-public%252Fstyles%252Fmedium_main_image_no_upscale%252Fpublic%252Fwysiwyg_images%252F14222027026_5396a6d945.jpg%253Fitok%253DhG8cjKOw%26hash%3Df7bdca5f80d1efe2bc529b83c81fd6f6&t=1566918462&ymreqid=5357fa19-e913-862b-1cd9-28000201d000&sig=TR6j6D79aul20WQJ_E3d5Q--~C)
ANNAS MUSIKRUM
Annan talon musiikkihuone se oli
kauan, kauan sitten.
Oli pitsiverhot ja kuviotapetit
turkispäällinen spinettituoli.
Spinetti.
Annan spinetti
jolla Anna musiikkia pelasi.
Anna pelasi musiikkia vain iltaisin
kun talossa vallitsi hiljaisuus.
Takana ikkunan kuunteli linnut
tapetin kuviot kirkastui.
Pitsiverho hiljaa liikahteli.
Mies Annalta nukkunut pois.
Annan soiton tuuli taivaaseen
kuljetti.
Loppui soitto.
Anna kyyneliin nukahti.
Nuotit värisi lattialla
vierellä ruusunlehtien.
tuu-
(https://ecp.yusercontent.com/mail?url=https%3A%2F%2Fstatic-sls.smf.aws.sanomacloud.net%2Fetlehti.fi%2Fs3fs-public%2Fstyles%2Fmedium_main_image_no_upscale%2Fpublic%2Fwysiwyg_images%2Fyiyl.jpg%3Fitok%3D6B5fQjIk&t=1566920734&ymreqid=5357fa19-e913-862b-1c1b-0a0006013e00&sig=1SqxEOBED0vUiFhHLCu8FQ--~C)
SLUMMI
Kuja, slummin laitakatu
hämärä, ikioma.
Ei kolisseet ratikat
ei metro kiitänyt.
Vain ihmiset. varjoiset
jalkakäytävällä kulkivat
ei päämäärää osalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen kuninkaita rikolliset. Palloa potkivat pojat.
Pienet, kiharapäiset.
Luukkuhousuiset. Isovarvas tennarista pilkisti.
Joilla oli aina aurinkopäivä.
Jalkakäytävällä seiniä merkkaavat kulkukoirat
sähisevät, vihaiset kulkurikatit.
Ränsistyneellä parvekkeella nokeentuivat
iloisesti liehuvat pyykit.
Punaiset päiväpeitteet joita käytettiin
vain sunnuntaisin.
Silloin kun harjattiin kynnenaluset.
Mentiin messuun. Kuulemaan Isä Ramonia.
Saamaan anteeksi viikon synnit.
Naiset juorusivat yli kadun. Nauroivat.
Alhaalla piti varoa jätteisiin liukastumasta
jotka surutta viskattiin alas parvekkeelta.
Ikkunaluukut suljettuina paahteelta,
kärpäslltä.
Se oli palloa potkivien poikien maailma.
Ikioma.
tuu-
KAIPAUS
Tuli varkain väreillä leikkivä syksy.
lyhenivät auringon säteet
varjot pitenivät.
Tuli kuulaat illat, tummat yöt.
Hallayöstä sen huomasi,
kuihtuvasta niitystä,
tähtikirkkaista kuutamoöistä.
Mieli kaipasi kesää
vaikka koivut kantoivat kultalehtiä
kuvastui peilikirkkaaseen veteen.
Havupuiden vihreys tummui
yli vihreän rajan.
Tummina öinä kalpea kuunsilta
liikkui yksinäinen susi
kärppä piiloutui kivenkoloon.
Jossain huhuili huuhkaja.
Aamulla taivaalla kurkiaura.
tuu-
METSÄLAMPI
Aarnimetsän ikivanhan laidalla,
suojassa kuusten naavaisten
piilotteli pieni metsälampi.
Ei sitä säteet päivän valaisseet
ei sinipilvet pintaan kuvastuneet
kuu kuusten takaa kurkki.
Kukkineet ei lumpeet, ulpukat
rannoillaan ei osmankäämit ojennelleet.
Ei kalat viihtyneet
vain kiiski vaivainen sitä asusteli.
Yksinäinen sammakko joskus kurnutti.
Jos tuuli laineen viritti
rahkasammaltöyrääseen se karahti.
Se oli valtakunta keijujen, maahisten.
Päivän alla kuusien ne leikki.
Saapuessa yön rantaan lammen hiipi.
Valjussa kuun valossa
hiuksensa keiju huuhteli
takkutukan suori peikko.
Maahisvarpaan känsä lioteltiin.
Hopeainen vesi pehmeä
ystäviään hoiti, helli.
Nirhamat, tanssivarpaat arat paranteli
polvet mustelmaiset voiteli.
Hiukset keijun sai hohteen kultaisen.
Onnellinen oli pieni metsälampi.
tuu-
(https://i.uppaa.fi/2019/08/27/joutsenet-uusi550uusiksff2d7b61792dcf61.gif)
Rakkaani.
Muistathan.
Huokaava tuuli, lempeä elon aamutuuli kuljetti sinisellä merellä kohti kevätaamun vihreää saarta.
Minä rakastuin Sinuun silloin.
Rakkaani.
Tiedäthän.
Huokaavat tuuli, lempeä elon iltatuuli kuljettaa illan purppurapilviin kohti taivaan untuvasaarta.
Minä rakastan Sinua.
Käsi kädessä ikuisuuksiin.
Sinä ja minä.
tuu-.
-
(https://www.animatedimages.org/data/media/60/animated-angel-image-0014.gif)
TAIVAS
Ei ole Taivaan olemus ollenkaan Kirjan mukainen. Kirja on kirjoitettu joskus kaksituhatta vuotta sitten. Kaikki on muuttunut. Taivaskin tietenkin pysynyt muutoksessa mukana. Ei muuten tulisi yhtään mitään eikä mistään. Pönöttäminen on nykyisin rikesakon uhalla kielletty. Ei taivaassa käyskennellä eikä kirmailla harput kätösissä pitkin kukkaketoja valkeissa kaavuissa kultakruunut päässä. Ja veisailla päivät päästään virsiä.
Ei sinnepäinkään.
Valkeat vaatteet ja harput otetaan esiin vain juhlapäivinä ja juhlatilanteissa. Niinkuin esim. silloin kun taivaseen tulee uusi asukki. Silloin on juhlat riippumatta siitä kummalle osastolle, tavalliselle vai erikois, tulija sijoittuu.
Taivas on tavallinen pikkukaupunki. Nimeltään Taivaskaupunki. Siellä tehdään työtä.
Kaupungin pääjohtaja, pormestari on Isä Taivainen, lapsille Isi vaan. Tavallisille taivaskansalaisille Isä. Joka aamu huristelee Isä työhön Araratin asumalähiöstä keskikaupungille Taivaan kaupungintalolle ihan tavallisella Honda Civicillä, aj. 55 tuh., ei millään Rolls Roycella niinkuin tyhmempi saattaisi luulla. Manailee katujen kuoppia, liian hitaita liikennevaloja. On otettava liikennejaosto puhutteluun Ja pikapuoliin. Taitaa ke....sormikin vilahtaa ... joskus. Tai ei kai sentään. Löytää tänäaamuna parkkipaikan yllättävän helposti. Tavallisesti saa hakea taivaan kissojen ja koirien kanssa.
Meinaa pinna palaa.
Saapuu Isä Taivainen työhuoneeseensa.
Siellä odottaa mahtavat pinot rästiin jääneitä töitä. Kuka on tullut ja mennyt, lähtenyt kuka minnekin. Taivaasta ei sinne mustaan paikkaan ketään lähetetä, vaan Taivaan eri paikkoihin lähetetään työtä tekemään. Pelloille, rakennuksille jne. Kasvihuoneisiin. On sitä Taivaassakin syötävä.
Isän ahtaan työhuoneen vasemmalla puolella on huone jossa työskentelee Jeesuskristus. Taivaan Isän pojan huone. Siitä eteenpäin valtiovarainjohtaja Pietaripyhä, joka vartioi kopissaan Taivaan avaimia. On kaksoiskappaleet, abloyt kaikista Taivaan tilojen avaimista sekä iso kultainen avain Taivaan porttiin.
Tulee sisäasiainjohtaja Gabrielarkkienkeli ja lapsiasiavaltuutettu Marianeitsykäinen. Gabrielia Maria joskus piloillaan kutsuu karkkienkeliksi koska usein karkkia tarjoilee ... Marialle. Gabriel vuorostaan kutsuu Marineitsykäistä Pikkukukakseen. Viatonta, ystävien kesken leikkiä tämä. Piristystä. Rakennusinsinööri, eläinaktivisti Joosef kun on vielä esikartanossa odottamassa pääsyä Taivaskaupunkiin. Oli matkoilla Maassa pitkin poikin kierteli. On nyt eristyksissä pienen flunssan takia..
Kaikissa huoneissa on nykyaikainen, viimeisin ATK. On kännykät, on näyttöpääteet. Musiikki tulee keskusradiosta. Usein soi poppi, jatsi, räppikin jota Isäkin on yritellyt.
Huomasi turhaksi, ei opi.
Päivä uutterasti työskennellään. Alenee pinot Isän pöydällä huomattavasti. Päästään töistä, kaikki samat aamuiset manailut edessä. Ruuhka vain on vieläin kamalampi. Suoranainen kaaos. Nyt pinna tosissaan kiristyy. Vilahtelee se....
Saapuu isä rivitalohuoneistoonsa, kaksioon Araratin lähiöön. Vaihtaa oloasun, pois takki ja kiristävä kravatti. Reinot jalkaan. Syventyy Taivasuutisiin, lehteen odotaessaan nakkikeiton valmistumista. Taivaskanavaa vähän tuijottaa mutta eihän sieltä tule kuin uusintoja. Kiinni kyllästyneenä nappaisee. Ja sitten nakkikeitolla ja ruispuikulalle. Voilla ja metwurstilla. Kevytmaitoa, ei täys, se lihottaa. Jälkiruuaksi rusinasoppa.
Emännöitsijä, mastercheef Marttaneiti ne on laittanut. Isä ei ole mikään erityinen kokki.
Lähenee nukkumaanmenoaika.
Olisiko vallan kamalaa jotta ottaa Isä jokailtaisen hömpsyn konjamiinia unensaantiin. Muuttihan Poikansakin veden viiniksi jonkun Kaanaan häissä kun oli ängennyt liikaa poppoota häihin. Pääsi loppumaan viini talosta. Olisiko ollut jotain Rannanjärven tai Pukkilan Jaskan esi-isiä siellä hillumassa.
Pitäisi oikeastaan lähteä vielä taivaan golradalle, klubille, golf on Isän lempparilaji, mutta nyt on jo liian myöhä.
Isä sukeltaa untuvapeiton alle. Laittaa suuret kämmenensä ristiin, suuret jotta voisi laajemmalti siunata ja siunaa lapsensa Maassa ja täällä Taivaassa. Siinä vierähtääkin pitkä tovi kun pitää elukitkin muistaa. Muistaa kaikkia pahantekijöitäkin toteamalla jotta jonkun äidin poikia ja tyttöjä nekin on.
Isä kääntyy lappeelleen.
Ja pääjohtaja, Isä Taivainen nukkuu.
Huomenna on kaunis, uusi päivä.
Semmoinen on Juulin Taivas.
juuli
(https://ecp.yusercontent.com/mail?url=https%3A%2F%2Fstatic-sls.smf.aws.sanomacloud.net%2Fetlehti.fi%2Fs3fs-public%2Fstyles%2Fmedium_main_image_no_upscale%2Fpublic%2Fdiscussion_comment_image%2Faaaaaforgetniitty400.gif%3FjRNPsr.ni4KrfTRFvlYTUrnn9aJ19rke%26itok%3DXO-6uhE9&t=1567875822&ymreqid=5357fa19-e913-862b-1cfe-ac000401cd00&sig=BWvOFayqc4X0YTUSY2NpPA--~C)
NIITTY SININEN
Takana vanhan kaupungin, sen laitakatujen
on luona roskalavojen
niitty sininen.
Se piilossa on ei sinne ihminen eksy.
Ei ole tietä
karttaan merkitty.
Oikeastaan se ei ole niitty lain
se sanoo niityksi itseään vain
kun ei ole lintuset, sirkat kuulemassa.
Sillä ei ole ystäviä
se on vain pieni töyräs mäen
reunalla metsikön.
Kaunis se on, tiedä ei itse
miten kauniin hohteen töyräs sai
kun varjossa vanhojen kuusien
jälkeen kesäyön hämärän
silmänsä siniset avasi.
Silloin puhkesi lauluun lintuset
hymyili aurinko.
Solisi puro kiitoksen
niitylle siniselle.
Niitty, se niitty niiaili, kukoisti niin.
ts-2015
loppu
-
(https://i.uppaa.fi/2019/09/17/aaalapsisir1et1jsjuulis49deb031aac67cef.gif) Paljon puhutaan nykyisin koulukiusaamisesta. Syitä siihen löytyy pukeutumisesta, erikoisesta ulkomuodosta, kotioloista. Melkein mistä vain. Lasten mielikuvitus on melkoinen. Vaan on se mielikuvitus tai sen puute melkoinen vanhemmillakin. Se alkaa jo nimenannosta tälle uudelle kansalaiselle. Olisko kenties parempi antaa joku muu , tavallinen nimi töppöstelijälle kuin tytölle Valio, Varma, Mainio, Bunlög joista ei tiedä onko ne tytön vai pojan niinkuin ei näistäkään Wellamo, Launo, Keimo. Kasper ja Jesper tuo mieleen Kolme iloista rosvoa. Yksi käytetty kumpaankin sukupuoleen on Kaino.
Toisaalta kun nyt ei pitäisi sanoa poika eikä tyttö niin nimi jota molemmin puolin käytetään sopii hyvin.
Ei sanota enää Teiksi eli teititellään vanhempia. Ettei mene oppi niinkuin pikkupojalle jolle äiti piti esitelmää kun hänen oli sanottava vanhempiaan Teiksi. Meni hetki ja äiti keitteli puuroa. Poika seisoi vieressä katselemassa ja ilmoitti: " Teiksi siinä vaan puuroa keittelee. "
Kirjailija Kiannon lahjakkuus puhkesi myös osaksi lasten nimissä:
Orvokki Helmi Simpukka, Otso Tähtivalo, Veijo Virmo,
Viena Karma Sirkka Salama Kesäheinä Saarenruusu Pikku-Hilkka,
Jormo Gabriel Sotavalta, Sorjo Uolevi Sotaprinssi, Raida Tsikko Tellervo, Marjatta Iltatähti.
Kyllä ne yhden Launon voittaa.
.
-
(https://i.uppaa.fi/2019/10/01/aaajuhan46afba4835ed68657.gif).(https://i.uppaa.fi/2019/10/01/aaajuhan-l44ffd2eca918b4f7.gif).(https://i.uppaa.fi/2019/10/01/aaajuhan51b46a711b12be537.gif). (https://i.uppaa.fi/2019/10/01/aaajuhan11490b44c67550658a.gif)
Kuvia avaruudesta, suihkari n. 10 km ( kai ) korkeudesta.
-
(https://img.aijaa.com/b/00931/14757946.gif)
Hyvää Päivää.
Minun nimeni on Ediht Mäki - Huistonen.
Eläkettä saan, ikää karttunut. Aikoinani olin postfröökynä. Asuin omassa pikkumökissäni kera kissojeni, kolme viliskanttia minulla oli.
Nyt kävi kuitenkin, jotta tuli tämä jätepömpelilaki. Oli se minunkin hankittava. Ensinnäkin se oli hirvittävän kallis, ei riittäneet säästöni, otettava lainaa pankista. Tämä se oli kaiken pahan alku ja juuri. Jo ottaessani sen, tiesin, etten koskaan sitä maksamaan pystyisi.
Ja niinhän siinä kävi.
Vaan minä olin viisas. Olin saanut lainana säästöjäni vastaavan summan eläkettäni vastaan. Mökkiäni ei kiinnitetty. Olin ovela, otin ja myin pojalleni mökkini näennäisestä summasta. Kahdenkymmenen vuoden maksuajalla.
Kun laskuja ulosoton kautta alettiin karhuta, minulta otettiin luonnolliseti laina eläkeestäni, vaan mökkiin ei pystytty. Säästyi suvulla.
Vaan asua en voinut siellä mökissäni, en enää päivän askareista selvinnyt ilman apua. Ehkä muutoin, vaan oli kantovesi. Niinpä sai poikani päähänsä. Heillehän jäi yksi tyhjä huone, kun vanhin mukula lähti muualle opiskelemaan. Kotona oli enää vain nuorin, hemmoteltu pojanmäntti, pahatapainen lisäksi.
No, mikäs siinä, minä otin ja muutin.
"Meidän uusi sisäkkö" , laski poika leikkiä. En olisi tullut jos olisin tiennyt. Oli melkoinen komento ja elo tässä perheessä.
Oli miniä kiukkuinen, hienosteleva, ruotsia puhuva, bättre folket. Komensi koko huushollin valtikkansa alle. Ei ollut vastaansanomista pojallani eikä pahemmin Tällä nuorella sällinalulla, jota pojakseen kutsuivat.
Miniä kiukkusi, vaati minua hoitamaan ruuanlaiton, tiskit, perheen lellityn villaKoira Tutun ulkoiluttamisen. Tutu ulkoili. Ei tullut mitään ulos Tutusta ulkona, vaan tuli välittömästi sisällä eteisen parketille. Kummatkin asiat. Olen varma jotta Tutu virnisteli pahailkisesti.
Sällinalku humusi kaikeniltaa kera kavareiden, samaa maata, kotiin kolisteltiin kolmen maissa yöllä. Jokaikinen yö. Josko voisi harventaa, tai ainakin hiljaa tulla, sain vastauksen Frouvalta, jotta nuoren pitää itseään toteuttaa saada. Ei siis muutosta. Aamuherätykset jatkuivat, melkein aina tasan klo kolme.
Hoidin lopulta koko talouden. Siivosin, buunasin, pesin pyykin, ikkunat.
Lainasin sällinalulle lisäksi rahaa. Jota en koskaan takaisin saisi.
Olin piika.
Kesti tätä kauan ennenkuin älysin nämä palvelutalot. Kerroin muuttavani sellaiseen, nousi hirvittävä metakka. Miniä huusi ja kirkui, jotta onko tämä nyt palkka kaikesta huolenpidosta ja hellyydestä mitä on isoäiti saanut. Eikö minulla ole sydäntä.
" On. On minulla sydän. Se vaan ei kauaa tätä rumbaa kestä. Joten kiitän huolenpidostanne, kiintymyksestä sekä kaikesta hyvästä, minkä olen saanut. Mutta minä lähden." Miniä itki kiukun kyyneleitä, sällinalku virnisteli. Poika oli nolon näköinen. Osasi edes poika hävetä. Tutu istui vieressäni remmi suussa. Mutta tälläkertaa eteisen parketin siivoaisi joku muu kuin minä.
Seuraavana päivänä lähdin.
Hetkeäkään en ole katunut. Ei ole mikään ryhmäkoti tämä, tämä on kuin hotelli.
Ihanaa, ah ihanaa, on nyt Elo. Joka ilta muistan Taivaan Isää kiittää tästä paratiista. Harvoin käy pojan perhe, ei siedä Frouvan hienostoklyyvari vanhusten ummentunutta hajua, kuulemma. Hyvinpä heillä sen sieti sisäköllään. Vaan ei heitä ole suuremmin ikäväkään.Nyt on minulla, Edith Mäki- Huistosella, kerrankin taivaallinen olo.
Pois en lähde ennenkuin jalat edellä.
Kiitos, Taivaan Isä.
Edithin on hyvä olla.
Iloisin Terveisin
(https://img.aijaa.com/b/00017/14757952.gif)
Edith.
.
-
(https://i.uppaa.fi/2019/11/04/lake-228589_1280usva226bbc6603fb45beea.gif)
USVA
Usva kesän laaksossa vaelsi
se niityn ja pellot peitti
hiipi metsään himertyvään
se oli kuin lukin seitti.
Joka niemeen, notkoon
samettiverkon heitti.
Oli sillä hiukset silkkiset,
se oli kuin kasteista mettä
mökin pienen pihamaan verhosi
siihen ei kysynyt lupaa.
Sävyt harmaan ja sinisen
varjoili
laaksoon himmeän
leimasi merkin.
Se saapui hämärään tupaan
ei siihenkään kysynyt lupaa
kietoi vaippaansa pehmeään
tuvan ainoan nukkujan.
Usvasiivillään suojasi nukkujaa
lepatti kuin perhonen yön.
Viipyi aamun purppurapilviin.
Se nukkujaa siunasi.
juuli-16
.
-
(https://i.uppaa.fi/2019/11/05/coffee-010860peipiha-1v500m213d5ba9faa0a75a.gif)
Ihan vielä ei kannata joulukiltiksi rynniä. Tulee stressi vielä. Siitä liiasta kiltteydestä. Joten voi rauhassa muistella iakoja kultaisia, aikoja menneitä. Laps `poloinen, paitaressu oli entisaikoina, joskus muinaisuudessa lukuisten uhkakuvien, tosien sekä aikaisten mielikuvituksen alaisena täysin lainsuojattomana elävä olio. Vaan näin sitä ennen mukulasta aikaiseksi vartuttiin. Kun ohitettiin töppöstelyaika.
Lainkuuliasiksi kansalaisiksi tultiin.
Tärkein oli joulun alla joulupukki, jonka tontut, ne liikkuvat sekä lentävät , joulun aikoina kaiken lapsipolon tekemisen kirjasi. Varsinkin kaikki tottelemattomuudet. Ihan joka rakosessa, välikössä kytiksessä olivat. Vaikka miten Mukula yritti, aina pääsi lipsumaan kilttiysote. Seurauksena sitten merkintä sulkakynällä tontun muistilehtiöön. Nykyisin nokialaiseen naputeltaisiin.
Kaivossa , sinne kurkistaessa, vaanii kaivon herra Peikko Pontus.
Aapiskukko, se olikin kiltti, ahkerasta tavaamisesta se jopa joskus palkitsi , aamulla karkki tyynyn alla. Metsään salaa hiipatessa vei metsävelho lapsirassun luolaansa, järven tai joen rannoilla hiippäili salaperäinen vesihiisi. Talon katolla tai puihin kiipeämisen seurauksena sieppasi pilviveikkonen mukaansa. Maakellarissa asusti karmea, rupinen pottukeisari, joka empimättä lapsiraukan lantuksi tai pahemmin vielä turnipsiksi taikoi.
Saunassa ei saanut saippuaakaan silmiin menessä itkeskellä, koska silloin saunan takana asustava saunatonttu nappasi ulisijan kainaloonsa.
Kuu oli juustoa ja tähdet reikiä taivaankannessa, josta enkelit tiirailivat lapsosen vaellusta uskomusten viidakossa. Ukkosella taivaalla jyristeli ukkosherra, jota ei tarvinnut pelätä.
Valehtelusta seurasi nurkkaan seisomaan joutuminen,
PikkuVeikan kiusaamisesta tukkapölly.
Pitkään ihmettelyn aiheita olivat sellaiset iso-herrat, uhrilleen vielä tuntemattomat, kuin herra Tupen Rapina ja herra Koivuniemi. Näihinkin sitten myöhemmässä vaiheessa tutustuttiin paremmin.
Kaikenkaiset haltiat, keijut , mörömatit, noidat,ämmit, hiidet sekä menninkäiset asustivat omissa koloissaan. Pitkä oli lista jota pikkumukulan, reppanan, oli noudatettava tarkasti.
Muutoin tuli kylään herra Tupen Rapina.
Oli ruokailun säännöt sitten erikseen, ruokapyödässä ei saanut nauraa ei pelleillä, ulosmarssi seurasi säännön rikkomisesta. Nukkuma-aikoja noudatettiin, ei tullut mieleenkään kiukutella.
Tiskivuorot oli jotain salaperäisestä lainkirjaimesta johtuen vain tyttöpuolisilla. Kun poikapuolinen mukula pakotettiin tiskaamaan, piti laittaa tuvan ovi lukkoon, jospa sattuisi vaikka naapurin Taneli tulemaan kylään ja näkemään noin arvoa alentavassa puuhassa.
Kesäisin haravoitiin heinäpellolla sekä kasvimaata kitkettiin, syksyllä pakollinen marjametsä. Ei auttanut, tehtävä oli, vaikka kuinka uimaan mieli teki.
Seuraukset änkyröinnistä hyvin tiedettiin. Kova oli kohtalo silloin.
Ihme kyllä, pahempia traumoja eikä ongelmia myöhäisemmällä iällä kuitenkaan listan laajuudesta huolimatta ilmennyt.
Olisiko nykyisin näillä vanhoilla säännöillä mitään tekoa ja asemaa mukulan varttumisessa. Nykyisin jo tutti suussa olevilla tulevaisuuden toivoilla ilmenee mitä oudoimpia oirehtimisia. Ehkäpä oirehdittiin vanhaan hyvään aikaankin.
Sitä ei vain muisteta tai olla muistavinaan.
Tiedä häntä.
juuli
.
-
(https://i.uppaa.fi/2019/10/01/aaajuhan46afba4835ed68657.gif)
Kuvia avaruudesta, suihkari n. 10 km ( kai ) korkeudesta.
Et ole tainnut koskaan olla suihkarin kyydissä, kun kuvittelet, että suihkarin lentokorkeudesta voi nähdä yhtä aikaa Kolumbian ja New Yorkin. Kyllä siinä pitää kuule olla reippaasti 6000 kilometrin korkeudessa, että noin laajoja alueita saa samaan kuvaan.
-
(https://i.uppaa.fi/2019/11/09/coffee-uusin-vaali1006c0b07bd58012e3c.gif)
NUMMERO
Teki kevät tuloaan.
Kotopirtin nurkalle metsikköön ilmestyisivät kohtapuoleen sinivuokot. Ynnä rentukat ja sammakonkutu pellonojiin. Aines Juulin nuijapääkasvattamolle, jokakeväiselle. Huolimatta että lasipurkki verannan ikkunalla oli äidin inhokki no 1. Juulin muistin mukaan ei yhtenäkään keväänä purkista loikiskellut ikkunalle iloisia saammakkopoikia. Oli hulautettava kasvattamonsa pellonojaan. Toinen vaihtoehto oli hyyskä. Sinne äiti ne vedet muutoin kumoisi poikineen kaikkineen.
Koulua käytiin vielä. Uusvanhoilla pyörillä poljeskeltiin. Hartaasti odotti Veikka kesälomaa. Jo joulusta lomaa oli kaihoillut. Juuli oli jo tottunut lomailija. Ainoa oli hyvä puoli se että lukea sai päivät pääksytysten. Kummankin koulunkäynti oli kuitenkin jo voitonpuolella. Lomakaan ei niin hirveän tärkeää enää ollut kun tiesi sen kohta tulevan.
Pitäjässä oli nyt tärkeä vaihe menossa. Oli tulossa kunnallisvaalit. Veikka eikä Juulikaan sentään äänestämään vielä päässeet mutta sivusta sitä kuitenkin pakosta kuulivat.
Aikuisia tämän tietenkin kiinnosti tavattomasti. Ei ollut ollenkaan sama miten kunnan asioita seuraavat neljä vuotta hoidettaisiin. Saako Kotorinteen peltotie avustusta vai ei. Voiko haristunutta puusiltaa enää mopolla ajella. Puhumattakaan naapurin kuikui-isännän, kuikuin koska aloitti lauseen kuin lauseen kuikuillaan, kui kui se nyt sillälailla..., jaloelikkolauman, lypsikkien kuljettelua kestäisi ropottipamenpojan vahtimille sänkipelloille. Sen ropotttipaimenpojan jonka lankoihin olivat sekä äiti että Juuli mopon kahauttaneeet. Äiti peräti kuikui-isännän selän takaa. Kuuro oli isäntä. Veti paimenpojan lankoja kun äiti lensi mopolla isännän taitse sivusta valtaojaan ettei ajaisi isännän päälle. " Kui,,kui, mitä sinä siel tehet" oli isännän kommentti.
Puotiriessulla katseltiin vaalimainoksia latojen seinillä. Monenmoista naamaa siellä leveästi hymyili. Puodissa oli puheenaihe taattu. Kuka yrittää ja kuka ei. Kuulemma oli Ketkäläismuorin hulttiopoika Reiskakin meinotellut. Äitinsä sai estettyä kun uhkasi Reiskan mierontielle ajaa.
Vaan tosissaan asian otti isäntämies, Seppäsen Leevi. Oli jo yhden kauden istunut ja tullut tulokseen jotta hyvä oli arpeeti. Kelpasi valtuustosalissa kunnantalolla istuskella ja kunnan asioista päättää. Hyvinkin jouti varsinkin talviaikaan. Maaanvljelystouhunkin hoiti jo aikamiespoika Matti.
Sitten ei kun uudelle kaudelle yrittämään. Ei kuitenkaan ollut ollenkaan varmaa se pääsy Leevillä. Oli joltisenkinmoinen joukko insinööriä, merkanttia ja kosmetologia. Puotineideistä ynnä pankkineideistä ei ollut suurtakaan vaaraa.
Aloitti Leevi-isäntä suurenluokan vaalimanööverin. Löysi ykskaks uusia ystäviä mökin akoista, ukoista, keskenkasvuisistakin. Oikein sydänystäviä joille ei ennen lippareuhka puotijonossa noussut. Kahvipaketti poikineen löysi tiensä mökinakan köökin kaappiin. Ja iltakahveista tuli Leeville oikein sielunasia. Ei akat pahakseen panneet. Saihan siinä kahveepaketin . Kyllä sen edestä Leevin itsekehuja kuunneltiin. Mukulat oli innoissaan Leevi-sedän yhtäkkisistä kyläilyistä. Aina oli karkkipussi povessa.
Montakin.
Satoi tai pastoi körötteli Leevi-isäntä pikkuvallulla, Mersulla ei olisi kelirikkoisia kärryteitä päässyt, mökinakkoja kahvipaketti istuimen alla haastattamaan. Puhui ummet ja lammet maailman tilanteesta, mistä ei itsekään kärryllä ollut. Akat ei ensinkään. Oman pitäjän asioista haasteli harvinaisen vähän. Ehkä siksi kun ei halunnut toisten, toivonsa mukaan tulevien äänestäjiensä vastakkaisia mielipiteitä kuulla. Olla erimieltä.
Eikä siinä kaikki. Höylisti lupautui Leevi akkoja puotiin, sairastuvalle, permanenttiin kuskaamaan. Ukkoja pankkiin sen harvan kerran kun rahaa tuli. Uusia kesälipokkaita sovittelemaan kirkonkylän kenkäpuotiin.
Oli kylän laitamilla oma pikkumökki Marjamäen Aaretilla. Oli ikämies jo Aaretti. Oikeastaan jo aika vanha. Ei ollut Aaretti ollenkaan kiinnostunut politiikasta, tuskin tunsi sanaa. Oma kessumaata, kissojaan, kanojaan hoiteli. Vanhapoika oli Aaretti.
Sai Aarettiin sen verran eloa Leevi-isäntä iltakahvipoikkeamisillaan että sai Aaretin äänestykseen lähtemään. Höylisti kyydin tarjosi niinkuin mökkienkin asujakunnalle. Eri kertoina kuitenkin ettei päässyt muut kuulemaan kun Leevi nummeron toisille akoille ja ukoille vannotti. Niin teki Aaretillekin. Komensi tiukasti vielä vaiti olemaan muuten ei hevonen kesällä Aaretin vaivaiselle peltotilkulle töihin joutaisi.
Lähdettiin sitten vaalisunnuntaina Mersulla ajelemaan kahteen mieheen kohti kunnantaloa, äänestyspaikkaa. Aaretti etupenkillä. Lippa silmillä, niska kyrmyssä. Pelotti kun ihan ihmisiin tässä mentäisiin. Kuinka sitä ollenkaan osaisi. Oli maitolaiturilla naiseläjiä, kylän akkoja. Toisilleen totesivat: " Siinä nyt Aarettia viedään. Äänestämään se menee. Ketähän se sekin...nii juu. Sitähä se."
Perille tultiin , kunnansaliin astuttiin. Oli väkeä sali täynnä. Käteltiin tutut ja siinä sivussa vieraammatkin niinkuin ei olisi vuosikymmeniin nähty. Vaikka eilen puodissa viimeksi. Juhlatilaisuus oli nämä vaalit. Seisoskeltiin ryhmissä, puhuttin ja juoruttiin kaikki pitäjän asiat. Yksityisetkin vähän hiljempaa. Kulmien alta vilkuiltiin kopista poistujia. Ketä se tuo...
Jäi Leevi-isäntä toisten isäntien ja silmäätekevien kanssa tarinoimaan kun Aaretti kohti koppia köpitteli. Ei kyselty Aaretilta passia eikä muutakaan henkilöllisyystodistusta. Turhaa se olisi, ei Aaretilla ikipäpäivinä semmoisia ollut.
Joten koppiin sulkeutui Aaretti. Älysi verhotkin eteen vetää. Ei mennyt kuin hetki kun verhot taas avautuivat. Siellä seisoi avuttoman näköisenä Aaretti verhojen välissä. Kuulúi, ei niinkään hiljaa :
" Mikäs se olkaa se sun nummeros Leevi ku minä se jo kerkisi unohtia. Vaikka sinä se nii monest sanot. Se paper missä se ol ylhiäl unohtu piilii."
Jostain syystä tuli Leevin juttukavereille kiire ulos. Nauramaan kun ei siinä kehdannut.
Pääsi Leevi istuksimaan kunnanvaltuustoon vielä seuraavaksikin kaudeksi.
Kahvitus siis kannatti.
juuli
.
-
(https://ecp.yusercontent.com/mail?url=https%3A%2F%2Fcdn.pixabay.com%2Fphoto%2F2019%2F10%2F29%2F13%2F55%2Flandscape-4587018_960_720.jpg&t=1574009600&ymreqid=5357fa19-e913-862b-1c12-bc0001010e00&sig=w829WdfacJDqc2nRA6eIrw--~C)
-
(https://i.uppaa.fi/2019/12/15/nuppu2502184d4272b5571c8.gif)
SINÄ
Sinulle annan sydämeni.
Lahjaksi, ilmaiseksi. En mitään pyydä vastineeksi.
Se pieni hinta on tästä rakkaudestani. Tunteesta
niin suunnattomasta.
Hyvin syvästä.
Talvi väistyi. Saapuessa kevään sen huomasin.
Hiljaa, varkain tuli. Kun ymmärsin oli myöhäistä.
Mitä katuisin. Tunne, kaipuu, ihana on rinnassa.
Tunne palava. Tunne kuin kaatuisi koko maailma.
Kuin salama se liekkiin leimahti.
Ota tämä tunne vastaan. Kerta tämä ainoastaan.
Ei tule koskaan toista.
Mun ainoani olet, mun aarteeni, olet mulle kaikkeni.
Kuin vuoripuro keväinen, virtaa, sykkii rinnassani.
Älä mua torju.
Ota sydämeni.
Juuli - 12
(https://i.uppaa.fi/2019/12/15/aaaaroses-4024788_1280mar3e4ad5b299ec90eb.gif)
RUUSUPUU
Aarnimetsän laidalla se seisoi
kurkotti sinisiin pilviin.
Ikivanha puu.
Se oli nähnyt sadat sateenkaaret
taivaan sinessä liitelevät kiurut.
Oli kaarna harmaa
rungon peittänyt vihreä sammal.
Se oli ruusupuu.
Puhkeisivat ruusut keväisin
luovat ruusutarhan rungolle.
Punaiset, hehkuvat ruusut.
Saapuivat muuttolinnut kaukaa
rakensvat pesän oksanhaaraan
liversivät librettonsa.
Silloin hymysi vanha puu.
Se oli taas nuori.
Rakastuneet istuivat sen juurella
pitelivät kädestä, vannoivat valan
kaiversivat kirjaimet sen runkoon.
Sydämen.
Silloin itki puu kirkkaita kyynelhelmiä
se pelkäsi rakkauden päättyvän.
Palaisivat pikkulepinkäiset keihästämään
saalistaan piikkeihin punaisten ruusujen.
Harmaalle rungolle
putoili veripisarat.
Puu ikävöisi, harmaantuisi.
Jäljellä rakkaudesta haalistuneet arvet.
peitossa vihreän sammaleen.
Ne eivät tottele aikaa ne olivat ikuisesti.
Muistuttaisivat onnen ajasta.
Rakastuneet eivät vielä saapuneet.
Ruusut hehkuivat tummaa punaa.
Hylätyn rakkauden
hylätyn ruusupuun
aikaa ei ole.
Eli hurmassa nuoruuden ruusupuu.
Juuli2015
(https://img.aijaa.com/b/00507/14737970.gif)
LOVE
Minä olin metsän sieni, ihan tavallinen kanttarelli.
Kun hehkui värit syksyn minä rakastuin etanaan.
Ei siinä kauan aikailtu
muutti luokseni asumaan.
Se tuki varttani hentoa, minä sateelta suojasin.
Mietin minne johta tieni kun etanaan turvasin.
Meni kesä, tuli syksy, myrsky metsässä myllersi.
Yhä jatkui yhteiselo.
Luonto talvea odotti.
Tuli talvi, valkean hunnun heitti ylle mun lakkini.
Kuinkas ollakaan, miten sattuikaan
lähti etana matamaan.
Jätti minut kuin rukkasen.
Matkasi muille maille, minä jäin tukea vaille.
Minä käperryin, minä luhistuin
se oli minun loppuni.
Vaan syksynä tulevana
kohtaan etanan uudestaan.
juuli-13
.
-
(https://i.uppaa.fi/2019/12/18/lumiok99b80dd16947dcfe.gif)
ODOTUS
Aatto joulun on hiljainen.
On tupa pienoinen
Päre seinällä himmenee.
Armastain odotan luona pienen ikkunan.
Armastain hetkellä illan saapuvan.
Ensi lumi maahan on satanut.
Pihlajat vierellä aidan lumisina nuokkuvat.
Askel tuttu siellä ei käy.
On lumi valkea.
Vieraassa maassa, vieraasta ikkunasta
katsoo mun armaani.
Maahan vieraaseen armaani sotimaan.
Oli jätetettävä tienoot omat, rakkaat.
Vieraan maan vieraille oville
mentävä kolkuttamaan.
Vieraassa maassa, vieraassa pihassa
astelee mun armaani.
Sota julmaa.
Sydäntä kylmää.
Sanoja ymmärtämään ei armaani kyennyt.
Halki vieraan maan kulki ase kädessään.
Multa vieraan, en armaani tahdo jäävän.
Rukoilen, saapua anna kotimaahan vielä.
Jo huomenna saapuu armaani, rinnalleni.
Yö.
Syttyy tähti.
Päre pihdissä himmenee.
Pihapihlaja vieressä aidan tielle katselee.
Turhaan odotan.
Aamu valkenee.
Ei saavu armaani.
Luojani,
käännyn puoleesi
maalla vieraalla varjele.
Palata kotiin anna.
Tuo jouluksi luokseni.
juuli
-
(https://images.cdn.etlehti.fi/Yn6cYK1oH4pk3KpuwanJ6IuoieU=/890x0/smart/filters:no_upscale()/etlehti.fi/s3fs-public/discussion_comment_image/graphics-christmas-santas-646055pe_ja_pu_0.gif?itok=0Afupqqh)
-
(https://img.aijaa.com/b/00743/14777208.gif)
REISSUENKELI
Minä orvokkiniityllä taivaan hipsuttelin
varoen orvokkeja kastelin,
ettei liikaa vetta ne saisi
kun taskussa essun hakulaitteeni kilahti.
Sielta Taivaanisä kuulutti
" Heti paikalla toimistooni. "
Kujeita luulin jo tehneeni
paikalle nolona hiivin.
Huoli ohi, se koskikin matkaani
lausui Taivaanisä vakaasti :
" Sinä ota ja liitele pinnalle Maan
siellä alettu on joulua juhlimaan
Sinut suojaksi lasten tarvitaan.
Ehkä vähän aikuistenkin.
Mutta muista on liikenne ruuhkainen
liitele varoen, väistä oikealta tulijaa.
Muista sääntöjä liikenteen noudattaa.
Eikä hurjastella saa ollenkaan.
Tässä on lentolippusi. "
Niin matkaan lähdin mä iloiten
oli taivas tumman sininen
tähdet kannellaan tuikutteli.
Kuu pilvestä kurkisteli.
Sen kultaista siltaa mä liitelin.
Minä saavuin illalla pinnalle Maan
Taivaanisälle viestiä tekstaamaan
uudella nokialaisella
jotta hyvin perille pääsin.
Eteiseen minä hiljaa hiivin.
Eihän se salassa onnistunut
oli Mirkkukissa eteiseen paennut
lasten jouluriemua.
Pyysin Mirkkua hiljaa olemaan,
se lupasi vaieta minusta
jos kermatilkan se saisi.
Sen komerosta mä noudin.
Astuin varoen tupaan pienoiseen
vähän myöhästyin oli käynyt jo Pukki
lapset innolla lahjojaan availi.
Oli autoja, oli nukkeja.
Silmät kilpaa kera kuusen säteili.
Kamarissa nukkui se pikkuinen
minä istuin viereen kätkyen
silitin pikkuista poskea.
Taisin itkeä tirauttaa onnesta
ihmeen tämän kun nähdä sain.
Ihan aamuun minä pientä vartioin.
Koitti aamu.
Taivaaseen lähdin palaamaan
Tuvan väelle jätin hellät hyvästit.
Varoen minä taivaalla liitelin
Muistin väistää oikealta tulijaa.
Kuu-Ukolle Joulua toivotin.
Isä Taivaisen toimistoon astelin
matkaraportin tarkan annoin.
Pyysin siunausta ihan kaikille
Ihan eritoten mainitsin :
" Isä, suojele pientä kehdossa nukkujaa. "
j-tuula-16
.
.
-
(https://i.uppaa.fi/2020/01/17/graphics-cats-530439m1ta17067140a282bb389.gif)
On tainnut Suomi liittyä ihan lopullisesti hikittämismaiden kerhoon. Harjoittelee vielä ennen lopullista ilmastokäännöstä.
Mikäs siinä.
Aamulla on katse tiukasti keitttiön klasissa kun yritetään saada selvää kumpaa tänään sieltä ylhäältä annetaan, luntaa vai vettä . Vaiko ihan räntää tuuppaa. Kun ei saada selvää laitetaan kissa ulkoilemaan. Jos kissa on kuiva ei sada ja jos on mkä on märkä sataa. Jos on lunta turkissa niin lunta sataa. Räntää ei saa havannoitua kun se ehtii turkissa sulaa. Se on kissa arvaamaton. On voinut ottaa vaikka sateenvarjon eikä silloin lopullista ja kuvaa säästä saada.
Saisi oikeastaan sataakin. Työttömänä kun aloitettu ulkoilu. Nyt ei tarvi pusikossa kaahata kuin ohjus niinkuin Jukolan viestissä. Hyvin omintunnoin voi syventyä lehteen tarkistamaan joko hallitus vielä istuu siroilla takamuksillaan ja lujalla tahtotilalla vie Rinteen maillia eteenpäin kunhan hätistivät ensin Rinteen pois malliaan toteuttamasta. Samalla vikaisee mitä nerokasta on taas keksitty työttömille, sellaista siis niinkuin ennenkin jota työtön ei pysy toteuttamaan.Olisi pitänyt helikopteri olla että pystyy säädetyssä ajassa käymään eri paikoissa.
Paha juttu oli Rinteen ero. Se kun jäi minulle 100 € velkaa, vaalipuheessaan lupasi.
Nyt on aikaa kirjoitella lehtien foorumeille vaikkapa ottaa kantaa saako ne Isismuijat tulla Suomeen vai ei. Tai lapset. Miehiä ei ole laskettu mukaan.
Tämä poppoo on sentään tehnyt monta vuotta työtä eikä syljeskellyt vokin käytävillä. Tulemisissa on se huono puoli ettei taida meiltä ammattia vastaavaa työtä löytyä.
Baarissakin voi sateella istua kaljaa ryystämässä. Voi toki muutenkin mutta sade tekee niinkuin luvallisempaa. Ei se baari ole ainoastaan työtä vieruksiville joita työttömät kuulemma ovat. Saa sinne eläkeläisetkin kaljaa mennä kittaamaan.
Niinpä siis taidankin lähteä kun kissa tuli läpimärkänä takaisin.
juuli
-
-
(https://vuodatus-media-2.vuodatus.net/g/31153/787584.jpg)
Kaikenlaista sitä yksinään pällistellessä tulee mieleen...
VANHA - SUPERVANHA
En suostu, en ala vanhaksi.
Supervanha. Oikeinko supervanhaksi tässä.
Ei minulle, luonnostaan ikuisesti nuorena pysyttelevälle Neidolle tuo titteli sovi. Alkuunkaan ei.
Sensijaan voin hyvällä omallatunnolla alkaa uusnuoreksi.
SE tapahtunee näin:
Hankin silkonit, golgatehampaat,, rasvaimu, botox-ruiskeet,
ellei kauneusleikkausta, istutehiukset, irtoripset, rakennekynnet, vaihtovärit piilolinsseihin,
jooga -tunnit, uimahalli, sauvakävely, voimatreenit, trampoliini, ym. voimistelu-, urheilumuotoja.
Niin tietenkin, golf sekä tennis unohtui. Jetset-lajit.
Lisäksi hankin n. kakskytviis vuotta nuoremman Tiger-namupala-uroksen näytille, seuralaiseksi.
Alan Seksuaalineuvojaksi.
Perustan uuden seksilehden, päätoimittajaksi alan.
Käyttöön lisäksi kiitäminen pintapaikoissa, varsinkin clubeilla ja muissa tapaamispaikoissa.
Yökerhoissa.
Aurinkolomille Etelän jetsetmuotipaikkoihin usein matkustelen.
Eiköhän se uusnuoruus, ura uusi näillä eväillä urkene.
Vai vielä supervanhaksi tässä.
En ehdi.
juuli
-
(https://img.aijaa.com/b/00195/14790011.gif)
SATUJEN MAA
Oliko tuo satujen maa
suuri satujen linna
yksi pikkuinen torni, vaatimaton
mi usvassa kajastaa.
Ei kultasillassa tanssineet tyttäret kuun
sirkkojen soittaessa.
Ei kurkkineet peikot, menninkäiset
ei ruusutarhaa, prinssiä, prinsessaa
ei ratsua valkeaa, ei vaaninut ilkeä noita.
Ei purppurasäteitä ilta-auringon
vain torni vaatimaton
illan hämyssä kuvasteli
Vasta tornissa sadut kerrotaan
jos joku perille saapuu.
Ylittäisi hämärän maan
kukki kukat pehmeää untuvaa
ettei kulkijaa satuttaisi.
Hiljaa lähden kulkemaan satujen tornia kohti.
Juuli2016
(https://i.uppaa.fi/2020/01/24/Saniaiset-1000x724so400afbdf00e4bc9c935.gif)
SANIAISNEIDIT
Salokorpi, kaukainen koti
harsoviittaisten saniaisneitien.
Päivää ne vietti.
viheriällä sammaljakkaralla
Keijujen, maahisten mailla.
Ei niityllä halunneet nolostella
seurassa leinikkikaunottarien.
Kun ei kukkia osanneet
niitä karsaasti silmäiltiin.
Ei kuuset pitkään katsoneet
oli niillä tehtävää kerrakseen.
Sadesuojana pikkuväen ne toimi.
Yöllä nukkuivat alla sen.
Päivällä paahteelta suojasi
ettei sulaisi hentoiset siivet
ettei pitsimekko haalistuisi.
Maahiset sulkakynänä piti
lemmestä harakanvarpailla
keijuille lurittteli.
Se oli keijujen hiusharja
kun lammelle tanssimaan lähti.
Maahiset takkutukan sillä suori
peikot häntätupsut oikoi.
Se kuun valon polulle heijasti
ettei pikkuväki kompastuisi.
Se oli leppäkerttujen trampoliini.
kastepisarat keräsi
keijujen hienolle hipiälle
kasvovedeksi.
Ei vähäisin puuha..
olla kuusen juttuseura.
juuli-19
-
(https://i.uppaa.fi/2020/01/31/coffee-tstojuuli12345ARTTUtama-33c881521d6e1afd66.gif)
ARTTU
Leipäni päälle voita tienasin aikoinaan piirtäjänä Metropolitanissa, pääkaupungissa, Insinööritoimisto Kepponen & Neuvonta Oyssä. Oli sellainen keskisuuri maanmittausalan toimisto.
Meidän toimiston naispuolisten työntekijöiden tehtäviin kuului päivittäin myös puhelinvaihteen hoitajarouvan tuuraaminen rouvan ruoka- ja kahvitauoilla. Koitti jälleen vuoro. Varsinaista työtäni en pystynyt keskushuoneessa tekemään, aika kului ikkunasta tuijotellessa, suunnilleen vihellellessä sekä tietenkin puheluiden vastaanottoon ja yhdistämiseen. Eipä rasittaneet työt.
Niin sitten herätteli päiväunista yksi vaihteen ulkolinjoista, nyt siellä ei Huomenta toivoteltu eikä esittäydytty. Miesääni tokaisi:
"Kuka siellä on puhelimessa ?"
Tunnistin äänen omistajaksi Artun, maanmittarin, joka oli parhaillaan maastossa jossain Lapin perukoilla. Vanhapoika oli tämä Arttu, ainainen toimiston naisten härnäilijä ja kiusanhenki.
Nyt oli tilaisuus maksaa potut pottuina, niinpä iloisesti, hunajaisella äänellä lirkutellen puhelua jatkoin :
"No, Hei kultsu !Juulihan se täällä, joko on päässyt siellä kolttatyttöjen huomassa toimiston akat unohtumaan ja kuurokin on näemmä tullut, kun et äänestä tunne. Oletko kovin siellä juhlinut tunturihotellissa, Etelän miehellä sitä varmasti viuhka käy. Älä vahingossakaan eksy naineiden naisten kotaan, voi Aslakki huonoa tykätä. Kellekäs halusitkaan yhdistettävän." Muistaakseni vielä pusi-pusittelinkin.
Hiljaisuus,sitten puhkesi rajuilma, ukkonen jyrähti, salama iski.
" Täällä on toimitusjohtaja Siltemo, KUKA siellä vastailee ?"
Eipä sitten sattunutkaan olemaan Arttu, ei.
Keskusyksikkö oli onnekseen vanhanaikinen pöytämalli, muuten olisi äänen voimasta räjähtänyt. Minusta tuli siinä silmänräpäyksessä erittäin hiljainen, suljin puhelimen selittelemättä yhtään mitään. Uutta puhelua ei kuulunut. Loppupäivä kului kohdallani äänettömyydessä. Mikäli kuvittelin päässeeni asiasta kuin koira veräjästä, erehdyin pahan kerran.
Aamuna seuraavana soi puhelimeni, soittaja oli johtajan yksityissihteeri, joka ilmoitti johtajalla olevan minulle asiaa. Minulle yksin. Kuvittelin jopa äänesssä kuulostavan jonkinasteisen vahingonilon.
jMaani myyneenä hiiviskelin Johtajan ovelle, painoin ovisummeria, vihreä valo välähti, sisään oli mentävä. Pahaenteinen hiljaisuus vallitsi ei istumaan pyydetty. Siispä seisoin pelosta kankeana. johtaja mittaili kokolattiamattoaan kädet selän takana, loi minuun myrkyllisen silmäyksen, aloitti inhoa tihkuvalla, vaarallisen matalalla äänellä:
"Onko Teillä, rouva, aavistustakaan siitä, miksi Te siinä seisotte ?"
Tältä siis hiirulaisesta kissan kynsissä tuntui. Sain pienen, surkean vikinän aikaan :
"On, eikä ainoastaan aavistus, pelkään jopa tietäväni asianne, valitettavasti"
Johtaja jatkoi luotuaan uhriin synkeän mulkaisun:
"Onko tämän toimiston naispuolisilla työntekijöillä jonkinasteinen pätevyys neuvoa, opastaa ja ohjailla toimistoon soittavia miespuolisia asiakkaita, liiketuttavia tai peräti yhtiökumppaneita heidän naisasioissaan. Onko tämä käytäntö jatkuva, vai vain tarpeen vaatiessa, keskuksen päätettävissä. Minulta on ilmeisesti päässyt ohi silmien livahtamaan tämäntasoinen tehtävä työsopimuksessa ? Totta puhuaksi tarkistin juuri työsopimuksenne, en löytänyt sieltä mitään mainintaa ko. palvelusta. Onko Teillä mahdollisisesti jotain sanottavaa. Vastatkaa. "
Vastausta ei syntynyt.
"ULOS !"
Hiljaisempää henkilöä, kun nyt poistui Johtajan huoneesta sai Suomenmaasta hakemalla hakea. Ei taatusti olisi löytynyt. Siitä päivästä lähtien keskuksen tuurausta hoiti täydellisen muodonmuutoksen kokenut naisihminen, vastaili erittäin asiallisesti, kohteliaasti, melkein niiaillen puheluihin. Ei juolahtanut enää minkänasteinen naisasioissa opastaminen mieleen.
Vajaassa tunnissa oli tämä uusi Tähti syntynyt.
Nimet erinäisistä syistä johtuen muutettu.
juuli
-
(https://cdn.pixabay.com/photo/2020/02/15/10/32/animal-4850564_1280.jpg)
Tullaan tyylillä.
-
(https://ecp.yusercontent.com/mail?url=https%3A%2F%2Fcdn.pixabay.com%2Fphoto%2F2020%2F03%2F01%2F17%2F52%2Fowl-4893668_960_720.jpg&t=1583349971&ymreqid=5357fa19-e913-862b-1c55-96000101eb00&sig=xGSyryk2dlWz0o17.Yazlg--~C)
Ukuli.
-
(https://www.animatedimages.org/data/media/1536/animated-sleeping-beauty-image-0068.gif)
Missä on kaikki täältä ?
-
(https://i.ibb.co/Jrsg8LP/aaalapsisir1et-k.gif)
-
Pari kuvaa,,,
(https://i.ibb.co/RYg1v9f/birds-029219tuula-VAva.gif)
(https://img.aijaa.com/b/00172/14815699.gif)
-
(https://i.ibb.co/dL24MnK/coffee-01rusk-vaalipapp1230977-VA-UU123.gif)
SÄRKYVÄT MUNAT
Asusti pikkumökissään Kirkonkylässä rouva, Amalia-rouva, hieno kuin riikinkukko, kaunis, iloinen. Kilttikin. Vaan oli suustaan ronskinpuoleinen. Veti reippaasti vertaa Taiteilija-Violalle. Kissoja molemmilla, lukumäärää ei kumpikaan rouvista tarkkaan tiennyt. Kanat sensijaan oli heppö laskea, ei yhtään ainutta Amalialla ollut.
Yksin asusteli, ei ollut maalikylissä kanaloita pahemmin. Oli munat Puodista noudettava, jos aikoi lettuja tai muita munantekeleitä syödä.
Oli tulossa viikonloppu.
Tiet olivat vaarallisen liukkaat, sama tauti vaivaa teiä nykyisinkin. On hiekka , oli silloinkin, ilmeisesti Suomenmaasta loppu, tai ainakin kortilla. Oli Amalian Puotiin suunnistettava, muutakin einestä oli hankittava. Tulisi kenties vieraitakin Amaliaa ilostuttamaan. Poika ainakin, perheineen. Vaikkei Amalia paljon Pojan villistä jälkikasvusta välittänyt. Tuppasi joka paikan tutkimaan tämä viliskantti. Olivat vaarassa kaikki Amalian arvokkaat posliinit, astiastot. Lisäksi kiskoi kissoja hännästä. Leikkasipa yhden viiksetkin. Oli kuulemma nätimpi niin. Tiellä vain kissalla. Pojan mielestä, Amalian ei.
Kissalta ei kysytty.
Lähti siis Amalia-Rouva Puotiin. Varovasti kävi Amalian Puotimatka. Kovin oli kaljua, jäistä ja liukasta.
Perille kaatumatta, Puotiin astui.
Hiljaista näin aamutuimaan, kauppias yhtä hienon näköistä herraa, yhtä ainoaa asiakasta palvelevan näkyi.
Kukahan oli, vierailulla varmaaankin, mietti Amalia mielessään. Hieno oli herra, hattu ja kaikki, kun maalikylän miehillä päässä ryttyili lippalakki, tavallinen varuste. Sekin perintönä vaarilta saatu.
Tuli Amalian vuoro, herra vielä jotan hyllyistä tutkiskeli.
"Niit munnii, miul ei oo omast takaa." kailotti Amalia.
Kauppias yritti hyssytellä, herraa vilkuili. "Nii, onha niit minul monest olt tarjol, en vaa huolinu ole, ties kui vanhoi ois olleet. Jos vaik kukomunnii ois olleet" jatkui Amalian kuuluva kailottaminen. Hattuherrakin jo Amaliaa vilkaisi.
Kaupat suoritettiin, ostokset maksettiin.
Yhtämatkaa poistuivat Amalia ja hattuherra Puodista. Kävi vieläpä niin somasti, oli yhteinen kulkusuunta kotiinkin, kummallakin.
Edessä oli jyrkkä, liukas mäki, kirkonmäki. Kirkkojoki vielä vieressä virtasi jäättömänä. Sitä sitten ylös kumpikin taiteilemaan. Oli liukas, kavala oli tämä kirkkomäki. Siihen aikaan ei ollut puodeissa minkäänlaisia munakennoja, ruskeaan paperipussiin kananmunat varoen puotilainen pakkasi. Nyt oli kummallakin munat pusseissaan muiden ostosten lisäksi. Varoen, hiljaa edettiin, ei ollut hiekoitettu mäkeä laisinkaan. Niinkuin ei muitakaan kulkemisreittejä.
Amalia vilkaana, puheliaana, piti seuranpidosta huolen, ei herra paljonkaan, ei oikeastaan lainkaan, puheenvuoroa saanut. Puolessa väliä mäkeä kuitenkin seisahduttiin, henkeä vedettiin, nyt sai herrakin puheenvuron, Amalian hetkeksi hiljetessä. Totesi herra : "On varovasti nyt mentävä, liukas, liukas on mäki. Menee vielä munat rikki, On niin herkkiä särkymään."
Ja siihenkös vastasi, riemastui ihan Amalia : "Voi sen toki. Munat ne voikii särkyy, vaan on miun tään vanhan röppösen kanssa iha mukava männä litkutella. Ei oo särkynt viel, vaik oon monasti langennu, vanha ihmine. Litsaus vaa kuuluupi, särkynt ei oo milloinkaa. Kokemuksest mie tiijä. Ehjän, iha ehjän on säilynt. Alpertti-vainaaki kovast kehu, mite on ehiän ja tuoreen säilynt."
Ei virkkanut herra Amalian jutusteluun yhtään mitään. Ei sanan sanalla kommentoinut.
Matka varoen jatkui, luntakin hiljalleen sadella alkanut. Vielä oli Amalialla asiaa, ennen kotiportilleen kääntymistä : " Ny kun tuota luntakii sateleepi, niin herra astuupi nyt varoen, ettei säry munat. Eipä tult lume alt sit niit kaivella. ja mitä se frouvakiin sannoo, jos herra munansa särkeepi. Jääp ilman kokonaa. Voi toraisa olla. "
Niin kääntyi Amalie pihatielleen. Herra matkaansa munineen jatkoi.
Kotiinsa saapui munaretkeltään tämä hattuherrakin.
Pappilaan. Pitäjän uusi kirkkoherra.
Rouvalleen virkkoi : "Kukahan oli tämä puhelias rouvasihmnen, jonka kanssa yhdessä puodista palailtiin. Olipa puhelias rouva. Mutta oli siellä liukasta." Munista ja Amalian puheista ei kirkkoherra sanaakaan rouvalleen maininnut. Kysellä yritti rouva. Vaan vaikeni kirkkoherra. Pääasia, munat, kuitenkin ehjinä säilyivät.
Ei tullut toraa.
Ehjät munat kirkkoherralla.
Rauhallinen oli viikonloppu.
juuli
.
-
(https://img.aijaa.com/b/00827/14824066.gif)
JUULI, - HATTUMANNEKIINI
Oli muuttunut elämä kertaheitolla.
Eläke koitti piirusteluarpeetista Metropolitanissa.
Metropolista siirtyi juuli pikkukaupunkiin asumisharjoittelijaksi, Harjoitteli elämistä ja oleilua pienemmissä ympyröissä. Eipä paljon olemisenlaatua muutto parantanut, kaupunkivinkeet oli tälläkin . Ratikat ei sentään jyristelleet ikkunan alla. Ei jyristelleet Metropolitanin lokerolähiössäkään. Vaan oli jyristelyöihin nuorena keskustassa asuessaan perusteellisesti tutustunut.
Nyt asusti täällä kirkonkylässä maalaispitäjässä, samassa missä Poika kera vaimon sekä Juulimammon pikkuenkulin , Jeremias-pojan. Asusti nyt lokerassaan, yksiössään, synnyinpitäjässään. Pikkuenkuli, 3 v. mammoksi ristinyt. Hyvä kun ei kammoksi tai kalmoksi sentään.
Aika oli varsin pitkää. Oli iskenyt jalkaan vielä invakin. Kipsauksen, väärien hoitojen seuraamuksena luutui jalka väärin, oli inva todettu. Ei pystynyt ulkona kuin Rollaatimersulla liikkumaan, silläkin melko huterasti. Luki, haaveili viulun soitannasta, telkkaa tuijotti iltakaudet.
Pitkää ja tympäisevää oli elo.
Vaan loppui tympyys. Tuttavat alkoivat vihjailla oudosta, Juulille oudosta vempelestä , tietokoneesta. Vähitellen suli Juulin umpijää, tiekkari eräänä päivänä ilmestyi talouteen.
Oli se laite. Kauan sai tehdä Juuli töitä ennenkuin pikkurikkiisen osan vempeleestä tajusi.
Vaan sitten löysi Skypen, kamerapuhelimen. Löysi luonnollisesti myös kameran. .Alkoi hyödyntää melkoista olkihattukokoelmaansa, vanhaa. Kuvata.
Pitkät päivät kuluivat nyt huristellen. Ei ollut enää aika pitkää. Sovitteli, asetteli, mallaili olkihattuja kameran edessä, hymyili, ja hymyili. Yritti olla Vintsin Mona-Lisa. Heikko oli tulos.
Oikein suupielet kipeytyivät Leonardon Monalisan-hymyä harjoitellessansa. Välillä askaroi nytkin lokerossaan, nyt suuremmassa vain, päiväaskareensa. Monta kertaa joku hatuistaan päälaella. Ei raaskinut pois ottaa, oli juuri sen prikulleen oikeaan asentoon, sopivasti kallelleen, saanut. Siispä tiskattiin, imuroitiin ja toimellettiin ylipäätään jonkinnäköinen Hattuviritys päälaella keikkuen. Ketä se nyt haittasi. Ei ketään säiväkausiin käynyt kahvittelemassa. Eikä muutoinkaan ketään poikkeillut.
Ei käynyt ketään, ei käynyt Juulikaan missään, ei käynyt kun ei päässyt. Tiekkarikamerastaan oli saanut uuden seurustelukaverin.
Pitkiä aikoja kameraa Skypessä räpsytteli. Ei ollut luotu seurustelukameraa kuin nammavärkin kuvaamiseen.
No päiviä kului. Juuli kuvasi. Hajamielinen kun oli, käveleksi ympäri lokeroaan milloin minkin näköinen hattuhirvitys päässä keikkuen.
Sitten soi eräänä päivänä ovikello, Juulin suureksi hämmästykseksi. Mietti josko avaisi. Oli käytäntö jotta soitetaan etukäteen koska tullaan. Tietää Juuuli ovensa avata. Nykyään kun liikkui kaikensortin hipsijää . Hyvinkin Juulimammo vielä vaikkapa orjaksi tai haareminaiseksi kelpaisi. Viimeksimainittua ajatusta ei Juuli niinkään pahan pitänyt.
Olisi sheikin huomassa varmaankin leppoisat oleskelut.
Vaan toistamiseen klinkutteli ovikello, nyt melko vaativaan sävyyn. Ei auttanut kuin yrittää ovisilmästä klinkuttelijasta selvää saada, tihrustella, vaan eipä saanut.
Oli siis riski orjaksi joumisesta otettava, Ovi avattava. Avasi Juuli ovensa.
Seisoi ovella huoltomies, kiinteistönhoitaja. Se uusi. Seisoi ja tuijotti. Ei sanaakan suustaan saanut, tuijotti ja tuijotti. Juuli ehti jo ajatella muuttuneensa vähintäänkin onkilieroksi, niin kiinteää ja epäuskoista oli tämän huoltomiehen tuijotus.
Sitten välähti.
Oli Juuli, hajamielinen kun nykyisin tuppasi olemaan, päähänsä yhden hattuhirvityksen, sen vinon ja tulipunaiset rusetit hatussa, vielä riikinkukon sulalla varustetun kammotuksen unohtanut, mitä ei edes kuvaamaan suostunut. Lisäksi Juulin senhetkinen muu asustus oli kirkkaanpunaisen hattukammotuksen kanssa osapuilleen samaa luokkaa.
Oli yöpaita ruusukuvioinen, aamutakki keltainen sekä reinot. Pojan vanhat. Viisi numeroa liian suuret. Naama oli, silmät, kajalisoitu pikimustiksi, luomet vihreiksi, suuvärkki kirkkaanpunaisina loimotti. Ja yläpäässä hattukammotus. Oli huoltsikka uusi ja komea, vasta äskeittäin arpeetinsa vastaanottanut.
Hetkeen ei lausuttu sanaakaan, Ei puolin eikä toisin. Sitten sai huoltsikka suunsa, jo valmiiksi auki olleen, kautta sanojakin muodostettua. Peruuttaneena selkä kiinni vastapäiseen naapurin oveen, piipitti, sai Juuli juuri ja juuri selvää, silmät viiruina tuijottaen:
" Päivää. Minä tulin laittamaan se vuotavan lavuaaritiivisteen. Taisin tulla pahalla hetkellä, tuntuu Rouva olevan jonnekin lähdössä. Minä taidankin lähteä, tulen paremmalla ajalla, Muuten, onko Rouvalla kaikki nyt yleensäkin hyvin. Ei särje päätä ja muutasemmoista pääoiretta ilmene. Ei näy harhoja ja muuta erikoista."
VoiVoivoi ja voivoi.
Ei sentään tiedustellut, näkyykö sarvipäisiä, hännällisiä pikkuelukoita. Vaan ei särkenyt rouvan päätä, ei näkynyt harhoja. Ei, ei ollut oireita. Ei minkäänlaisia. Sopi oikein hyvin, passasi mainiosti huoltsikan tulla.
Ja niin tupaan astui, ympärilleen vilkkuillen, tämä komistus - huoltsikka. Vaihtoi lavuaarin tiivisteen ennätysajassa. Työtä haittasi vain jatkuva Juuliin-vilkuilu. Varuillaan, valmiina pakoon pinkaisemaan, mikäli Juuli, vaikkapa leipäpuukon kanssa, keittokomerosta äkisti ilmaantuisi. Ties vaikka silpaisi. Juuli
Ei ilmaantunut Juuli edes kahvikupin kera.
Työ tehtiin kireässä, vakavassa äänettömyydessä. Ovella sentään muisti peloltaan Näkemiin-Hyvää Päivänjatkoa komistus-huoltsikka toivotella.
Huhuhuhuhuh. Kiikkustuliin Juuli istahti, naurattikin jo. Voi Pojat , mikä uholtomies. Voi Pojat , mikä komistus. Olisipa Juuli parikymmentä vuotta nuorempi. vaan kun ei ollut. Eikä nuorru. Voi pojat, voi pojat. Alkoi Juuli suunnitella huushollinsa remontointia, aluksi vaikkapa kattokruunun lamppujen vaihtoa, energiaystävällisiksi.
Eihän niistä yksinäinen Naispolo mitään käsittänyt. Hioltomiestä ehdottomasti tarvittaisiin.
Vaan ei tarvittaisi minkäänvaltakunnan pääkappaletta.
Ei.
Asia ei tähän jäänyt. Miten voisikaan. Törmäsi Juuli lähipuodissa, vaivalla sinne könyttyään, tähän huoltsikkakomistukseen.
Kauppa oli väkeä täynnään.
" Hyvää Päivää. Jaahas, Rouva ei sitten sitä ihanaa ovenavaushattua nyt laittanutkaan. Vaan mitäpä sitä näin kauppareissulle. Oli muuten erittäin pukeva se hattu. Se sulallinen , punainen ihanuus." Ja nauroi päälle.
Ei kommentoinut Juuli.
Juuli poistui puodista
Tämä huoltsikka ei Juulin kattokruunun lamppuja vaihda.
Ei.
.
-
(https://i.ibb.co/RBWHw7G/coffee-amp-pako-VA.gif)
PAKO
Oli heinä-aika.
Mukulakunnan suuresti inhoama heinä-aika.
Aurinko siniseltä, pilvettömältä tavaalta loimotteli täydellä terällään. Kaikki mahdollinen kukki, korea oli luonto. Ei sateen häivääkään, poutapilvet taivaalla nyt sinisyyttä hallitsivat. Nyt oli heinät seipäille saatava, ei voitu viivytellä, sateita odetteleman kärsinyt jäädä.
Oli Juuli jo monena kesänä haravamiehenä ahkeroinut, pakosta.
Pikkuveikka oli kasvanut, Juulin epäilyistä huolimatta, haravamiehen mittaan kuitenkin, Veikkakin. Se tiesi pellolle, heinäpellolle, haravamieheksi opettelua. Vaan eipä Veikka mielisuosiolla hommaan suostunut. Milloin oli varvas kipeä, milloin oravat metsässä kävyillä jalkoihin heitelleet. Kipiät nyt olivat, ei kärsi haravoida, ei ollenkaan. Eipä huomioitu oravia eikä varpaita. Pellolle oli Veikankin, syistään huolimatta, tultava.
Oli toinenkin, nyt tosipulma, ei saataisi tällä miehityksellä heiniä ajoissa korjuun. Muisti isä Wiljamin, ylkämiehen. Joutilaana siellä Hieroja-Annin mökissä taas makoili. Onnistuisikohan puhumaan Annille, jotta ylkänsä heinäkasakaksi päästäisi.
Oli viimekertainen heinänteko saanut äkillisen lopun, Annin suivaannuttua Wiljamin Korpipaari- poikkeiluihin. Jatkuviin.
Niin lähti isä kyselemään. Onnistuihan se. Anni todennut vain yksikantaan, tuhahtanut, jotta joutaahan tuo, mitä tuossa makoilemassakaan tekee. Joutaa se, hyvinnii.
Wiljamilta ei kysytty. Eikä siihen Wiljamilla sanomista, minkäänlaista olisi ollutkaan. Mökisssä oli Anni se joka elämän laadun, kulkemisen määräsi. Wiljami oli joutomies joka jotenkin oli Annin mökkiin osunut.
Seuraavana aamuna saapui Wiljamiylkä pyörällään, peräti prässipuku päällä, heinätöihin. Kertoi kylillä aamutuimaan käyneensä, apteekissa, mistä tämä puku-asu johtui. Äiti epäillen pukuasiaan suhtautui, itsekseen mietti, taisi olla Wiljami yöllisillä reissuillan, tuskin oli Annin mökissä yötään viettänyt.
Samahan tuo nyt oli, ei ainakaan lähikuusikossa kuusen juurella sijaitsevan Korpi-Paarin kautta tällä kertaa ollut poikkeillut Wiljami. Anni kun viinaksiin perin epäävästi suhtautui, keksi Wiljami lähmetsästä tiheän kuusenalustan, missä viinaksensa säilytteli.
Ja nautti.
Vaan oli aamu mitä aurinkoisin, heinäilma mitä parhain.
Kahvit juotiin, puurot syötiin. Wiljami orjanvehkeet, niin niitä työhousujaan nimitti, vaihtoi, pellolle suunnattiin.
Veikka naama happamana, ei ilme auttanut, tultava oli. Juuli, vähän vanhempi isosiukku, jo tiesi kokemuksesta ettei auta happamuus.
Tuoksui vastaniitetty heinä, sirittivät sirkat.
Oli armoton työmies tämä Wiljami, lauleli, heinät suorastaan lensivät seipäille. Oli Juulilla täysi työ perässä haravoida. Veikan haravointi oli lähinnä haravan kannattelua, ei syntynyt jälkeä vielä, ei minkäänlaista.
Hankoamisen lomassa Wiljami puhui. Puhui lakkaamatta.
Kertoi nuorena urheilleensa, Kiinan keisarin hovissakin painoja nostellut, sumo-painiakin harrastanut. Oli oikein Sumo-mestari. Kiinan hoviin valtameriä valtamerilaivoilla seilatessaan, vieraita maita kierrelessään eksynyt.
Myös pikajuoksua sekä aitajuoksua oli harjoitellut. Näitä oli Selekiassa, isänsä, Kuninkaan hovissa, pikkupoikana harrastellut. Peräti Selekian mestari oli tässä pikajuoksussa. Isä uskaltautui ääneen arvelemaan, olisiko Wiljamin juoksut olleet lähinnä isäntien karkuunjuoksua piikojen aitasta yöaikaan. Ei tästä tämä, aina iloinen Wiljami toki suutahtanut. Väitti kivenkovaan mestari olevansa. Ja mielissään oli kun piioista puhuttiin.
Päivä heinähommissa iltaa kohden kului. Kuuma oli.
Kesken hankoamisen ilmoitti Wiljami äkisti, jotta nyt pitää metsikössä poiketa, oli yllättänyt äkillinen tarve heinämiehen. Mitäpä siinä, Wiljami metsään asialleen, toiset heinätöitä jatkoivat.
Oli juotu päiväkahvit korista, mukana olevasta välillä. Tästäköhän se Wiljamin äkillnen tarve metsässä pistäymiseen johtui. Jospa oli liian vahvan kahvin äiti keittänyt. Oli kahvi sitten vahvaa tai ei,
KARJAISU
vallan hirveä, kuului metsästä, yhtäkkiä.
Wiljami se siellä karjui. Oikein sielunsa pohjasta.
Säikähti äiti, säikähti isä. Juuli valkeaksi valahti, Veikka suu ammollaan metsään tuijotti. Karhuko se, vai Susihukka, oli Wiljamin tarpeillaan yllättänyt.
Eikä jäänyt asia karjaisuun. Säntäsi , suorastaan rakettina ponkaisi Wiljami metsästä.
Paidan helma vain perässä liehui, kun Wiljami jokea kohti pinkoi. Nyt uskoi isäkin Wiljamin tosissaan juoksua harjoitelleen, oli tämä vauhti sitä luokkaa. Se, miksi Wiljami maailman ennätystä juoksussaan sivusi, selvisi äkkiä.
Kiljui, karjui Wiljami suoraa huutoa juostessaan, minkä ääntä sai :
"Maa-ampiaisia, , -kele, -tana."
Ei Wiljami yleensä voimasanoja viljellyt, nyt niitä suorastaan, pinkomisen ohessa, sateli. Ilma sakeanaan kiroilusta sekä ampiaisista. Joelle yritti Wiljami, kiukustunutta ampiaisparvea karkuun päästä. Kiukkuisia olivat kun Wiljami metsässä suoraan pesän katolle aikoi toimittaa asiansa. Oli Wiljami kyykistynyt, pahaa aavistamatta, suoraan ampiasten maapesän päälle.
Nyt kokeiltiin pellolla toisissaan, kumpi kovempaa kulkee, Wiljami vaiko ampiaiset.
Heinäväki tuijotti hölmistynenä, ei siinä muutakaan voinut tehdä. Koskaan ei äitikään kuulemma noin suurta ampiaisparvea, mikä nyt Wiljamia jahtasi, ollut nähnyt.
Sakeanaan oli ilma ampiaisia, peräti kiukkuisia.
Wiljami pinkoi minkä kintuistaan irti sai.
Pinkoi ja kirosi.
Vihdoin joelle pääsi, veteen suinpäin, ei ollut aikaa orjavaatteita riisua. Sinne jokeen upottautui Wiljami, nenä vain veden pinnalla näkyi. Kiukkuinen ampiaisparvi ei noin vain sovinnolla suostunut luovuttamaan häiritsijästään, pesänsä likaajasta.
Kiukkuiset ampiaiset veden yläpuolella surrasivat, koko ajan sai Wiljami vedessä liota. Ja oli tämä virtaava vesi , vaikka kesä olikin, kylmää.
Ilta alkoi himmetä, Wiljami edelleen joessa. Ei ollut pois tulemista. Ampiaiset vain hetkeksi kerrallaan vainoamisensa luovuttivat. Wiljami joesta pois yritti , heti oli parvi kimpussa taas. Sai pienen aikaa kuitenkin Wiljami joen penkalla lämmiteltyä, ettei ihan jääkalikaksi jäätynyt.
Vihdoin viimein luovuttivat ampiaiset. Uskoivat, ettei saalis vedestä ylös nouse. Siellä istuu vaikka tuomiopäivään saakka. Eivät olleet vihaiset ampiaiset milläänkään avustajien, heinäväen, häätäjiensä, hätistelystä.
Wiljamiressu hampaat loukkua lyöden, koko kroppa kylmästä täristen pääsi joesta, pinteestään ylös vasta iltasella kömpimään. Oli Wiljami perusteellisesti jäässä. Umpijäässä. Sininen oli koko mies.
Virtaava vesi kun ei kuumimmillakaan helteillä lämminnyt. Ei siellä mukulakuntakaan kauan kerrallaan viihtynyt. Saati tuntikautta istuksinut, niinkuin nyt Wilijami, pakosta tosin.
Kiireellä äiti kuumaa mehua jäätyneelle Wiljamipololle tarjoamaan.
Vähitellen lämpeni, pikkuhiljaa alkoi Wiljami sulaa.
Jutut olivat kuitenkin, huolimatta kylmästä kylvystä, ihan entiset.
Olihan Wiljami leijonankesyttäjäkin Sirkuksessa ollut, viis nyt yksistä vähäpätöisistä, mitättömistä ampiaisista. Olisi kuulemma pois joesta päässyt, juoksemalla , milloin vain olisi huvittanut. Ei vaan nyt ollut huvittanut.
"Äkäne ol jellona. Vaan mie sitä petoa muutama kerra kuonolle silpasin. Jo tokeni"
Entisellään, täysin entisellään, oli ylkämies-Wiljami. Ei ollut kellään syytä huoleen, kaikki oli kohdallaan. Ei ampiaiset mitään muuttaneet.
Entiset olivat jutut, entinen oli Wiljami.
Perin olivat mitättömiä nyt ampiaiset.
juuli
.
-
(https://i.ibb.co/GMHtm3j/coffee-mopetiw-VA400.gif)
WILJAMI JA TUNTURMOPETI
Kerkeää suvea piteli.
Paistoi päivä, lauloi linnut, siritti sirkat.
Lomaansa viettivät molemmat koululaiset, Juuli sekä Pikkuveikka.
Veikallakin oli jo muutama oikea koululoma takanaan, vieläkin oli loma koulusta paljon hienompi asia kuin tavallinen kesä.
Uimisen, hypinnarun lisäksi Juuli , Veikan sekä Hiljaisen Adjutantin, Tanelin päivät kuluivat melko tarkasti sorakuopalla, äskettäin muotiin tullutta trialpyöräilyä uusvanhoilla pyörillä treenatessa. Jopa Juuli tähän poikien lajiin innostui. Nämä elintärkeät harrastukset katkaisi äidiltä käynyt käsky, milloin juurikasmaan harvennukseen, milloin postireissulle. Sekä välttämätön paha, nämä heinätyöt. Jokakesäiset. Heinähommia ei millään ilveellä pakoon päässyt. Ei auttaneet Veikan oravien kävyillä kipeiksi viskomat jalatkaan.
Laki kirjoittamaton, olivat heinätyöt ja niihin osallistuminen.
Vaan olipa jäänyt tämä liiteri Wiljami-ylkämiehen Valmetti-ajelusta melkoisen kurjaan kuntoon. Wiljamin Valmetilla tökkimä Reikä seinässä suurena ammotti. Oli saatava nyt kesän aikana paikatuksi, talvella lumi sisään satelisi. Kuka muukaan hommaan jouti kuin...
Niin lähti isä Hieroja-Annin mökille Wiljamia paikkuuseen tiedustelemaan. Äidin kuuluvista "kuinka minä se ukon kehumiset kestän, taas.." huokailuista huolimatta. Saapui isä Annin mökille, varoen Wiljamilta, sängyssä makoilevalta, asiaa tiedusteli. Oli kuulemma, isän mielestä, vain oikeus ja kohtuus, jotta Wiljami reikäsavottaan osallistuisi. Ei ehtinyt Wiljami juuta eikä jaata asiaan lausumaan, päätös kuultiin Annin suusta :" Joutaa. Joutaa se. Oikein hyvinnii joutaa."
Wiljamilta ei kysytty..
Niin saapui kauniina kesä-aamuna Wiljami seinän paikkaushommaan.. puku päällä, väkeville tuoksahtaen. Oli kuulemma taas maalikylään päivän päälle asiaa. Äiti mielesään hiljakseen totesi Wiamin kylläkin sieltä juuri tulleen.
Orjanvehkeet päälle, liiteriin reikiä arvioimaan suuntasivat Isä sekä Wiljami. Mikäpä siinä, vasarat , sahat kouraan, alkoi vaivalloinen seinäurakka. Vaivalloinen, koska seinän takana oleva halkopino oli ensin purettava tieltä. Ei käynyt päinsä seinälautojen halkoihin naulaaminen. Ahkerasti suihki saha Wiljamin hyppysissä. Oli Wiljami kova työmies jutuistaan huolimatta. Homma joutui. Vaan olipa eräs seikka jäänyt Isältä tyystiin huomaamatta.
Oli hankittu kesän alussa taloon uusi mopedi, oikein Tunturi- merkkinen menopeli.
Ja tästähän se Wiljamille nyt riesan lykkäsi. Etsiytyivät Wiljamin vilikkusilmät yhtenään lankun päästä seinähommista mopediin. Ja kohta alkoi kuulua, mitä mieltä pelistä oli Wiljami.
Köhähti, antoi tulla :
"Mie Selekiassa tuollasel harjotteli. Vain vähä isommala. Ol sellanen 5000 kuutioo nokal pyörimäs. Vaa ethä sie Olli tiiä kuutioist mittää. Sit siel ko Kiinan Keisari hovis olin, niin valtavii ol siel mopetitkii. Neljäkii sai pääl istuu. Ja ol vauhti iha hirmuine. Lakos kansa kuka mihinkii kerkes. Pienhä tää taas o tää siu mopeti, Ollisein. Vaa kyl se siul täs kotiolos välttääpi. Hyvinkii välttääpi. Mie vaa oon isompii tottunt siel Valtamere takan. Kulkeeko tää ees kahtakymppii."
Tietenkin otti tämä aliarvointi pahasti isän luonnolle, unohti isä pyhät lupauksensa Wiljamin kulkuvärkkeihin koskemisesta, kiukustui, taas tokaisi :
" Siinhä se on. Kokkeille, mieles tekkee kuitenkii,... Saat nähä, jot kulkeeko tää pien Peli.....kahtakymppii... halvattu. "
Eipä kahta käskyä tarvinnut Wiliami. Ei ehtinyt isä neuvoa, Wiljami loikkasi kuin jänis mopetin istuimelle.
Nähtävästi jotain hajua oli Wiljamilla mopetilla ajosta, koska sai vetävän vaihteen päälle ensi yrityksellä. Mikä se vaihde oli, jäi arvoitukseksi. Tunturi jyrähti kuin traktori, hyppäsi ilmaan, kaaressa lensi sora takapyörän alta. Hädintuskin ehti isä alta pois. Hädintuskin pysyi satulassa Wiljami.
Äiti pirtistä säntäsi portaille, ei ehtinyt nähdä Wiljamista kuin harmaan vanan. Pakokaasupilvi senkin peitti. Kanat, Mirkku-kolli pihamaalta navetan alle täyttä karkua pakenivat.
Niin lähti metakalla ja isolla Wiljami.
Peltotieltä kaukaa jo mopetin pärinä kuului Wiljami siellä mopetilla, pikku pelillä, lasetti. Ei ollut isä tietoinen, olivat Veikka sekä Taneli mopetia rassailleet, salaa tietenkin, oli saanut kyytiä äänenvaimennin sekä viritety lisää kulkuvauhtia. Ei lasetellut Wiljami nyt kahtakymppiä, ei. Ei ollut kotosalla Veikka, sorakuopalla oli Tanelin kanssa trial-ajoissaan. Joten ei ollut isällä poikien touhuista aavistustakaan. Eikä ollut kellään muullakaan. Isä kun ei paljon Tunturiin kajonnut, oli kuulemma naisten menopeli tämä Tunturi.
Pörinä, kova sellainen, vaimeni peltotiellä.
Tunnit kuluivat. Odoteltiin jo koe-ajajaa takaisin. Kai sieltä kohta joutuu. Kyllästyy.
Alkoi jo päiväkin laskea. Ei kuulu Wiljamia takaisin Tunturi-mopetilla, - ei.
Alkoi jo isä pelätä Wiljamille huonosti käyneen. Vaikka kolari, ei tiedä, outo oli yhtäkaikki Wilijamille tämä Tunturi.
Oli huoli aiheeton, saapui mopeti, saapui Wiljami, tosin oli ilta jo hyvinkin pitkällä. Melkein yö oli.
Rehvakas oli Wiljami. Osasipa, sai Wiljami näytettyä. Totesi mopetin hieman kovempaa kuin kahtakymppiä kulkeneen, kun " mie päästelin, täysillä. Hyvinhä tää tottel, Oikei hyvin mäni, eto on peli. Ihan on käypä peli."
Isän tiedustellessa pitkäksi venähtänyttä ajo- aikaa , sai isä ympäripyöreän vastauksen, kertoi Wiljami "kuha ajelleensa."
Ei ollut totuus ihan niinkään. Sai jälkikäteen isä kuulla Wiljamin nokka pystyssä naapureiden pihojen ohi ajaneen, melkoista suivakkaa päästeli. Ja kulkihan se viritetty mopo. Muutaman pitkäksi venähtäneen tovin kuluttua palaili rallimies. Nyt oli toinen ääni kellossa. Ajeli ympäri Kalle-vaarin pihamaata. Karjui kurkku suorana suureen ääneen ajomies - Wiljami:
" Nyt mie appuu tarvihe. Ja palajo. Nyt miuta neuvotte, mite tää mopeti pyssäytetää. Ku ei oo miul ensinkää tää tuttu."
Ajoi ja karjui Wiljami, neuvoja poru jo kurkussa aneli.
Oli ajatellut mies bensan loppuvan, vaan ei osoittanut merkkiäkään loppumisesta mopeti. Kulki ja kulki. Yö päälle tuppasi. Vaan ei olleet yhtään viisaampia Kalle-vaari kuin Eetla-muorikaan kuin mitä Wiljami oli. Oli haettava pikkupojat, Veikka ja Taneli, läheiseltä sorakuopalta hätiin. Pysäyttämään menopeli. Pojat karjuivat seisottamisohjeet, jotenkin Wiljami ne moottorin metelin yli korviinsa sai, onnistui viimein Tunturi-mopetin Kalle-vaarin pihamaalle seisauttamaan.
Tästä ei Wiljami, tästä pienestä sivuseikasta, halaistua sanaayisälle kertonut . Olipa vain kaikki kovin hyvin mennyt. Riemuksensa oikein oli niin kauan ajellut. Ihan jo yö päälle pukkasi. Ei millään olisi kuulemma lopettaa malttanut.
Pelkäsi Wiljami vahinkoa ihan, jotta pensa kesken ajelun loppuisi mopetista. Vaan eipä loppunut pensa menopelistä, ei. Ihan piti kesken ajelu heittää.
Vaan tulisi se seuraavakin kerta. Silloin olikin pidettävä tarkka vaari,
Täysi olisi oltava,
pensatankki.
juuli
.
-
(https://i.ibb.co/J716ccd/coffee-mets-herra-520-t-m.gif)
WILJAMI- TAIMINEUVOS
Kaunista,lämmintä tulevaa suvea Kotopirtissä odoteltiin.
Vallitsi loskainen, kurainen, sulavan lumen aika. Kevät,oikeastaan kevätkesä jo. Kovin piti vielä talvi pintansa, vaan koitti kauniitkin alkukesän päivät. Alkoi luonto vihertää, vuokot kukkansa näytille toivat.
Vielä oli koulua jäljllä Pikkuveikalla sekä Juulilla. Sitten alkaisi tämä Veikan unelma, tämä oikea kesäloma. Ei käsittänyt Juuli,
mikä kummallinen ero sillä tavalliseen kesään oli, vastausta ei saanut Veikalta kysyttäessä.
Vain alta kulmain mulkaisu.
Alkoivat myös peltotyöt sekä metsänistutukset, mikäli joku metsäänsä oli myydä raaskinut.
Hieroja -Anni oli.
Mikä oli taimia istuttaessa.
Olihan Annilla Istustusmies omasta takaa.
Tämä Wiljami-ylkä.
Oli tehnyt talvella puukaupat, melkoiset, Anni puulaakiyhtiön kanssa.
Oli Annin mökki pieni, ahdas. Vaan metsäpä oli Annilla melkoinen, ihan koskematon puusto, vieläpä. Oli Anni sitä mieltä, jotta elääpi hieronnallakin. Mitäpä suuremmalla talollakaan tekisi. Siivottavaa vain lisää tulisi.
Oli Hieroja-Anni kuulu siisteydestään. Kova oli komento Wiljamilla. Ei sisätiloissa kessuteltu. Ryypiskely nyt olisi ollut vihoviimeinen teko. Tiesi Anni nykyisin Korpi-Paari olemassaolon. Vaan sen suvaitsi. Perusteena Wiljamin, Korpi-Paarin syvemmälle metsään muutto. Vaan nytpä alkaisi nämä istutushommat Wiljamille. Jotain leipänsä eteen tekisi nyt, yleensä makoileva ylkäkin.
Ei kysytty taaskaan Wiljamin mielipidettä.
Annin mielipide piisasi.
Niinpä hankkitui Wiljami istustushommiin.
Oli pakko.
Vaihtoi orjanvaatteet, pukunsa henkariin ripusti, mökin komeroon. Odottamaan taas maalikyläkäyttöä, jota ei näillä näkymin luvassa ollut. Oli taimimäärä melkoinen, hyvinkin siinä puolisen kesää vierähtäisi.
Ei joutanut makoilemaan Wiljami nyt.
Kuokka, lapio, olalle.
Metsään suunnisti Wilijami, istutushommiin. Kauniit päivät olivat, suosi luonto istustustointa, ei pisaraakaan vettä taivaalta ripeksinyt. Oli sadetta Wiljami suorastaan rukoillut, vaan eikun ei. Kuuma oli metsä. Mäkärät, muut verenhimoiset Inisijät Wiljamipolon melkein kuiviin kuppasivat. Tuskallista, kovin tuskallista oli tämä Istustuspuuha Wiljamille.
Vaan olipa siihenkin neuvokkaalla Wilijamilla konstinsa valmiina. Hätäkös noilla taimilla oli, ehtii ne vähemälläkin hosumisella.
Ja pakkokos niitä oli niin laajalle alalle istutella. Kunhan maassa olisivat.
Oli turhaa käveleksimistä, kuokan, lapion raastamista ympäri Annin melkoisen laajaa metsää.
Ei Anni tarkistamassa kävisi. Ainakin näin oletti Wilijami taimien kanssa tuskitellessaan.
Niin aloitti Wilijami oman metsänistutussunnitelmansa toteuttamisen.
Oli Korpi-paarikin sopivasti samalla puolen metsää missä istustushommakin tapahtui.
Kovin kutsui paari, kovin janotti istutushomma. Vaan oikopolkua pääsi Annin näkemättä linjapiilipysäkille, sitä tietä kaupunkiin, Alkopuotiin.
Pääsipä useinkin, Wilijami. Eipä tiennyt Hieroja-Anni mitään ylkänsä puuhista. Ei aavistustakaan ollut.
Iltasella viipyili Wilijami metsässä kovasti myöhälle, saattoipa havumajassaan yöpyäkin. Siispä ei erottanut Anni kovinkaan usein viinaksien aromia ylkänsä huokumisessa. Sekä osasi Wimjami mökissä oleillessaan Annin niin kaukaa kiertää kuin pieni mökki vain salli. Paljon oleilikin Wilijami mökin pihamaalla, näin kauniina suvena.
Selitteli Wilijami.
Näin jatkui metsäistutukset.
Ei käynyt Hieroja-Anni metsässään , ei siellä päinkään poikkeillut. Oli Annilla melkoisesti asiakkaita. Toukotöissään isännät kuka minkäkin paikan nitkauttaneet. Riitti toimintaa nyt hierojalla.
Omin nokkinensa sai Wiljami metsässä puuhastella. Ihan omatuntonsa mukaan. Perin oli laaja tämä Wiljamin omatunto.
Todettiin tämä laajuus Metsäherran tarkistuskäynnille poiketessa. Ei tätä käyntiä, Metsäherraa osannut Wilijami odottaa, ollenkaan lukuun ottaa.
Täysi llätys oli. Täysi yllätys oli myös Annille sekä Metsäherralle Wiljamin istutussuunitelmat. Oli puuntaimet toki istutettu.
Vaan oli istutettu kaikki Korpi-Paarin lähiympäristöön. Ympäristön oli Wiljami liikaa käveleksimistä vierastaessaan parhaaksi istutuspaikaksi todennut.
Vaan eipä samoin todennut Metsäherra. Otti ja suuttui perusteellisesti. Täysin oli eri mieltä Wiljamin metsänhoitosuunnitelmasta. Vihainen oli Metsäherra, retuliininaama, oikein Herra kiroilikin, kun Wilijamin istutussunnitelmaa arvioi. Niin kävi, oli Wiljamin alusta aloitetteva, suunnitelmansa hylättävä.
Niin toimiva kuin se Wiljamin mielestä oli ollutkin.
Taas oli pakko.
Meni Wiljamilta koko kesä, ei auttanut rukoilutkaan. Ei auttanut sateen anelutkaan. Pari kertaa suvaitsi ukkonen jyrähdellä.
Ei auttaneet anelut Anniltakaan. Ei antanut periksi Hieroja-Anni.
Uusiksi meni. Ei ollut tulemista, elämistä mökissä, ellei uusiosuunnitelma, korjaustoimi, istutuksessa Wiljami-ylkälle sopisi.
Oli syksy jo alullaan, kun Wiljami seuraavan kerran Jakuaarillaan maalikylään polkaisi.
Siellä kertoili Puodissa :
" Metsäherlra miun ehtotuksesta hoitosuuntaa muuttel. Ol kuulemma miu suunnitelema paljokii parlemp. Ehottel hää yhteistyätäkii. Paljo harlkittii tät. Enhä mie kehant palrempi olla ku Iso Helrra. Jo vain jätin tuommose ehtotukse. Enhä mie kehtaa männä. Vaik sano minnuu jot Esospertti mie oon. Taimineuvokseks miut nimeskii."
Siinä Wiljamin ärrä kummasti sorahteli selitellessä istutuksien viipymistä.
Kuinka oli Wilijamin uusi suunnitelma paljon, paljon parempi.
Kyllä oli aika poika,- tämä Wiljami - Esospertti.
Kova poika oli.
juuli
.
-
(https://i.ibb.co/1GtnWgy/aaaaahaukut-kes-123-VA123t-M.gif)
HAUKKU- ISKA
Nyt on kyseessä tämä merkittävä koiramaailman extrapainos, koirapersoona, kovakorvainen kupinkanniskelijakoira Haukku.
Koiratyttö, Koirakuningas, Suuri Päällikkö jolla oli koirapojan ego. Osoitti omaavansa muitakin todella hyvinkin erikoisia kykyjä.
Alkoi Juulin kesäloma.
Se tiesi matkustusta joukkoineen linjapiilissä Mummolaan. Monen viikon vapaus koitti Juulille. Pääsi mattopyykille, kasvimaata kitkemään, marjastamaan, heinään, hoitelemaan Mummolan kanipoikia, säilömään, mehustamaan.
Todellinen vapaus koitti vain Pojalle ja Haukulle. Rottavaari Miu-Miungin sai tyytyä häkissä oleskeluun, tosin pihanurmikolla. Olisi muuuten alta aikayksikön omia polkujaan tallaamaan lähtenyt, marjapensaiden alle , metsän siimekseen.
Kadonnut ikiajoiksi.
Mummolassa kesää, lomaa vietettiin.
Keitteli Juuli kaikessa rauhassa tuvassa sapuskaa joukolleen. Ovi pihamaalle oli auki, päivä oli ihana ja aurinko suorastaan kehräsi kultaa taivaalla. Yhtäkkiä huomasi eteisen kynnyksellä Koiruuden, mustan, pitkäkiharakarvaisen ison ronttirotuun kuuluvan. Vieras oli koiruus Juulille.
Ihan outo.
Välähti päässä oliko Haukku kenties käväissyt koirasalongissa trimmaajalla, värihuuhtelun ottanut maantienväriseen turkkiinsa, hankkinut nyt niin muodikkaat rastat sekä pitkän Helvetin Enkelit - henkisen naamatukan. Oliko tullut vanhakantaisia arvoja, luita sekä koirankeksejä kannattavasta Haukusta ihan ilmielävä punkkari . Vai oliko saunan kiukaan alla tuhkakylvyssä pyöriskellyt ?
Eipä kumpaakaan, koira oli ja pysyi vieraana.
ULOS, kijaisi Juuli hädissään. Ihme tapahtui. Totteli koiramaailman edustaja.
Alkoi ihmetellä Haukun Ei - rähäkkää.
Missä piileksi Haukku .
Katsoi Juuli ulos , sielläpä Haukku sekä tämä vierailta mailta tullut koirarodun muodikas edustaja navetan nurkalla touhusivat täyttä häkää askareissa joiden ilmiselvänä tuloksena oli tuottaa maailmaan uusia koiramaailman edustajia.
Samassa puhelin, tapoihinsa kuuluen soi. Toisessa päässä esitteli itsensä nuori naishenkilö, meni Juulilta nimi ohi korvien, vieras, kysyi onko mahdollisesti näkynyt mustaa, isoa koiraa.
" Hyvinkin on. Tuolla touhuilee jalostushommissa meidän Haukku - koiran kanssa."
" Jessus, mä tuun heti, "
parkaisi tyttö. Hetkisen kuluttua porhalsi pihaan vaalea, uusi auto, kuskina Enkeli/Punkkari-koiran omistajatar.
Tyttö tarrasi Punkkari/Enkelin, tässä tapauksessa käteviin tarttumisvilloihin, heitti suorastaan Punkkarikoiran auton takapenkille kiljuen Enkelille kuin pistettävä sika.
Lausahti , katsell Juulia päästä varpaisiin, ikäänkuin episodi olisi tämän aiheuttama, vähintäänkin Punkkarin salakuljettaja :
"Onkin sitten vietävä Doris piikille, en todellakaan nyt halua pentuja, teidän koiranne on sekarotuinenkin."
Tottahan se. Sekarotuinen ja omasi muitakin piirteitä jotka eivät sopineet koirayksilöille ollenkaan. Täydellinen kunnioituksen puute muita kuin puolijumala Poikaa kohtaan. Tottelematon oli, varasteli makupaloja, jahtasi ja vihasi kissoja. Karkaili. Näitä ei kuitenkaan Tytölle eritelty. Vaan ei toivonut Juuli niiden periytyvän.
Auto pyyhälsi pihasta, onneton Enkeli kyydissään, ilmeisesti irkkonkylän päivystävälle elukkatohtorille.
Just oli Tyttö pois näköpiiristä pyyhkäissyt kun, nyt vasta tietenkin, Juulilla sytytti.
Tyttöhän se Haukkukin oli, peruskoiruudeltaan. Lisäksi oli Tyttö kiljunut Punkkarilleen nimellä Doris.
Molemmat koiruudet olivat tyttöjä, olivat kaikesta nähden vieläpä lesbo-osioon kuuluvia.
Ei pystynyt HelvetinEnkelin kiharapaljoudesta, seasta erottamaan oliko tällä pistoolikotelo vai ei. Nyt älysi Enkeli/Punkkarinkin olleen tyttö.
Tätä Ilosanomaa ei Juuli voinut Tytölle enää julistaa. Ei nimeä muistanut eikä ollut tullut auton rekkaria otetuksi ylös. Harvemmin sitä tämmöisissä tapauksissa.
Joskus myöhemmin Tyttö soitteli, kertoi Helvetin Enkelinsä piikillä käyttäneensä, toivotteli Hyvää jatkoa ja Terviisiä Haukulle, josta ei nyt Isää, elatusvelvollista, tullutkaan. Ei enää oikaissut Juuli tapahtunutta. Olkoon sellaisenaan, tehty mitä tehty. Hyvää Kesää samoin Tytölle ja Helvetin Enkelille, Punkkarille, toivotteli.
Nyt on suunnitelmissa ilmoittaa sukupuolineutraali Haukku koiruuksien SiniPilvi - Yhdistykseen.
Täyttää vaatimukset.
Nekin.
juuli
.
-
(https://i.ibb.co/41KJgD9/chair-korpiports1-TUO.gif)
KORPI-PAARIN PORTSARI
Kesä koitti.
Kukkivat kukat.
Aurinko loimotteli, linnut kesäsointujaan visersivät, sirkat sirittivät.
Kevät olikin kulunut vinhaa vauhtia. Pääasiassa Nalle-haukun sulhasmiehiä hätyytellessä.
Nyt oli onneksi tämä urakka kunnialla suoritettu. Ei ilmestynyt Nalle-neidon linnoitukseen koiralapsia,
ei yhtään ainokaista.
Sensijaan ilmestyi Nallelle vakituinen poikakaveri, jokimerirosvon, sen hiljaisemman, kotokoira Passa. Tämä Tanelin kotokoira oli päättänyt, sen enenpiä kyselemättä, Nallen vakikaveriksi omistautua.
Hyvin hoitikin hommansa. Yötä päivää päivysti Passa Nallen Linnoituksen nurkilla. Panssiverkon läpi prinssesaansa tiirasi. Oli jo iäkkäämmänpuoleinen tämä Passa, vaan ei se tahtia haitannut. Silmät kirkkaina, lemmestä leimahdellen, valittuaan verkkoaidan silmien raoista ujosti vilkuili.
Eräänkin kerran haki Himmu-Emäntä Passansa Nallen tarhan liepeiltä.
Hanttiin laittoi lujasti tämä Passa. Vaan eipä auttanut, oli pois Nalle-tyttökaverin luota lähdettävä.
Takaisin aina palasi, vakipaikalleen päivystämään. Ei Nalle tätä ihailua pahakseen pannut, oli päinvastoin ollakseen tästä palvonnasta.
Vaan oli otettu Nalle-Haukku muustakin, paljon tärkeämmästä asiasta.
Nyt oli kyseessä tämä Hieroja-Annin sulhasen, Wiljamin, Korpipaari.
Täyttä häkää toimi tämä Paari.
Oli kokonaan Wiljamin yksityishallinnassa tämä.
Ei ollut Wiljami Korpipaaristaa muille Pitäjän jokapaikanväinöille kertoillut, kokonaan privaattipaarinaan hoiteli.
Ei tiennyt kuin Kotopirtin Isäntäväki, sekä tietenkin Hieroja-Anni. Tämän Paarin olemassaolon oli Anni jo ajat sitten vainunnut.
Vaan eipä Anni siitä kummempia meteleitä nostanut. Oli Anni sitä mieltä, jotta saa Wiljami Paarinsa pitää. Jos nyt motkottaa, ottaapi Wiljami nokkiinsa, perustaa Paarinsa vielä syvemmälle korpeen. Nyt ainakin tiesi, suunnilleeen, missä Wiljami aikaansa vietti. Ellei sitten Kirkonkylän kaljakuppilassa istuksinut. Niin piti Wilijami Paarinsa pystyssä, hyvin sen hoiteli.
Vaan saatiin nyt hankala mutka matkaan, uhka koko Paarin olemassaololle.
Oli äiti asiaa ajattelematta tarkemmin, ottanut Nallen mukaansa pullonhankintareissulleen muutaman kerran.
Ei Wiljami kuljetellut tyhjentyneitä puteleitaan minnekään, sinne kuusen juurelle heitti.
Äidillä taasen oli ikuinen uupelo mehupulloista. Sujuvasti oli toiminut tämä yhteispeli. Tähän saakka.
Wiljami tyhjensi putelit, äiti raijasi pullot Kotipirttiin mehupullojen virkaa toimittamaan. Nallepa nyt tietenkin laski mehupullovaraston Kotipirtin reviiriin kuuluvaksi.
Ei ollut Nallesta pentuna ollut Paarin toiminnalle estettä.
Vaan nyt Isokoirana oli.
Oli toiminut yhteispeli pullovarastossa äidillä sekä Wiljamilla.
Nytpä tuli iso Mutta.
Ei toiminut enää.
Nalle otti ja alkoi vahtia Korpipaaria, oikein portsariksi pestautui. Päivällä, moneen otteeseen, kävi Nalle virkapaikalla tarkkailemassa. Jottei kukaan sinne Kotopirtin väkeä lukuunottamaata majoittunut.
Nyt ottikin Wiljamin ohraleipä. Kun Wiljami Paariaan lähestyi, aloitti Nalle raivokkaan puolustussodan.
Siinä korpi raikui, Nalle haukkui, ulisi ja irvisteli. Loisti Hhammastarha.
Olisi Nalle, ilman omakseen katsomansa Paarin puolustamistakin Wiljamia inhonnut, muisti hyvin pentuaikaisen kuonolle läpsäisyn.
Olipa Wiljami pienen havumajan Paarin yhteyteen sateensuojaksi kuusen juurelle väsännyt. Oli Wiljami pullon tyhjennettyään havumajaansa könynnyt, tirsat päätti vetäistä.
Ei ollut Nalle nyt virkapaikallaan, ei näkynyt, ei kuulunut koiratyttöä. Väsyttihän se, oli melkoinen urakka jallupullon tyhjennys yhteen pekkaan.
Sinne sammui Wiljami, havumajaan. Tällävälin, Wiljamin tyytyväisenä uinaillessa, saapui Paarin uusi Valtias, Omistaja, Nalle-Haukku paikalle. Vahtivuoronsa aloitti.
Antoi Wilijami uinailla, istui jökötti majan ulkopuolella.
Wiljami siitä yön koittae loistaen, ikenetssa heräili.
Hetken siinä silmitteli, totesi tyytyväisenä majassaan Korpipaarissa olevansa, Annin huomaan tästä voisi laittautua.
Vaan ei nyt voinut.
Oli Nalle vahtivuorossaan, Portsarina toimi.
Ei päästänyt Wiljamia ulos majastaan, irvisteli, hampaat irvessä murisi. Ei uskaltanut Wiljami nenäänsäkään ulos työntää.
Olisi voinut olla nenää köyhempi.
Niin vietti Wiljami unohtumattoman, sateisen, kesäyön havumajassaan Korpipaarissa.
Aamusella alkoi Nallen isäntäväki ihmetellä Nallen puuttumista. Arvasi äiti asianlaidan, mistä kadonneen Nallen löytäisi. Niin löysi äiti palelevan Wiljami-havumajastaan, Nalle istui totisena vahdissa.
Kuin ei mitään olisi tapahtunut. Maailman luonnollisin asia, hyvinhän Wiljami majassa, Nallen huolehtiessa ulkopuolella, pärjäsi. Olisi äitiä naurattanut, ei sentään talvipakkanen ollut.
Vaan lenssun hankki Wiljami. Ei parannut parannnella lenssua nyt Korpipaarissa. Ties vaikka nykyinen omistaja olisi paikalle sattunut. Hieroja-Annin mökissä makoili Wiljami. Sairasti lenssunsa.
Oli tästä Nallen portsaroinnista hyötyäkin.
Hieroja-Anni otti ja heltyi.
Antoi Wiljamilleen luvan iltasella fingerporillisen lääkkeeksi roppiaan ottaa. Vähitellen unohtui Wiljamilta koko Korpipaari.
Sinne metsittyi Paari. Loput putelit peitti putoavat, tuulen viskomat risut, kävyt. Unohtui tämä ainutlaatuinen lajissaan, tämä paari, Korpipaari. Tuuheat kuuset vain aikoja menneitä humistessaan muistelevat Paarin kulta-aikoja. Menneet, muistojen joukkoon kätkeytyneet.
juuli
-
(https://img.aijaa.com/b/00789/14829174.gif)
WILJAMI, - UIMAMAISTER
Suvi hehkui.
Oli loma.
Kesäloma nimenomaan Pikkuveikalla sekä Juulilla.
Oli aherrettu täysi vuosi koulussa kumpikin.
Vihdoin koitti tämä kesäloma jota Veikka joululomasta lähtien oli ankarasti kaihoillut. Ei vapaus kummallekaan kumminkaan koittanut niistä arkiaskareista. Vaan Pikkuveikka syvästi inhoamaan kouluun ei nyt tarvinnut polkea. Veikan mielestä koulussa ei muuta tähdellistä ollut kuin matkat. Oli Veikalla uusvanha polkupyörä,sitä kelpasi kavereille näytellä. Oli nyt kasvanut Veikkakin kotihommissa kelvolliseksi avustamaan.
Oli vihdoin päässyt toisesta inhoamastaan taksvärkistä, hypinnarun pyörittämisstä. Vakioaskareet oli Veikankin askaroitava. Ei auttanut vaikka kuinka selitti jalkoihin sattuvan. Oravat pihalla kävyillä pommittivat.
Kipiästi käypi. Ei huomioineet äiti eikä isäkään Veikan valituksia. Ädin sanassa pihapuissa ei viihtynyt yksikään orava, siitä piti Nalle tarkasti räkytyksellään huolen. Oli kitkettävä, heinäpellolla heinäkasakkana haravanvarressa oltava.
Kuuma oli kesä. Sateet jonnekin unohtuneet. Ei auttanut kuin haaveilla uimaan pääsystä. Joki tosin oli jo aikansa palvellut uimapaikkana. Olivat rakentaneet kylän pojat oikein uimalaiturin, hyppytornin, läheisen pikkujärven rantaan. Sielläpä sitä mukulakunta kaikki liikenevän aikansa vietti.
Naama sinisenä, hampaat kalisten.
Sinnepä sitä kerran uimareissulle ylkämies Wiljamikin..
Kuten joka kesä oli Wiljami pellolla hankomiehenä.
Vaihteleva oli pestuun pituus. Riippui täysin Hieroja-Annin pinnan pituudesta. Suoraan oli suhteessa nämä.
Ei malttaut Wiljami pysytellä poissa Korpi-Paaristaan, janottihan sitä heinäpellolla. Joten oli Wiljami mukavassa myötätuulessa hankoamisen loputtua.
Sai Anni loppuillan kuunnella laulun loilotusta, ruokottomia puheita. Ensin ne kuuli äiti heinahommissa. Ei auttanut äidin kuin kestää Wiljamin kehut sekä vitsit. Ei ketään muutakaan heinään saatu.
Niinpä ilmestyi Anni ennemmin tai myöhemmin pellon laitaan ilmoitusluonteisena asiaa toteamaan jotta Wiljamilla oli kaksi vaihtoehtoa, joko loppuu heinäarpeeti tai lähtö mökistä, Annin mökistä nimenomaan, kälppimään.
Ja Wilijami tietty lähti. Heinäarpeetista.
Vaan ennen sitä sai tarpeekseen Pikkuveikka.
Wiljami oli nyt ottanut asiaakseen uimalaiturin sekä mukulakunnan uimiset.
Perusteellissti.
"Kun mie oli siel Jaappanin keisarin hovis yltallimestarin, siel sit vast uitii. Ei oo mittää nää pienet lätäkön rippeet. Jaappanis ol järvii joka sorlmel. Kaikk siel osas hienost uia, Miekii kaks maisterlin tutkintoo suorliti. Ei pärljaänneet kukkaan Jaappanist miulle. Nää pienet lätäköt, kurlavelliiihä nää....."
Kimpaantui Veikka moisesta uuden laiturin häpäisystä. " On se vaa kummallist ku sä oot paras joka asiassa. Eks sä vois tulla meille uimaopettajaks, kunei me vielä kaikkia sukelluksia osata. Ois se kivaa oppia. Tuu nyt ja näytä meil kuin ne tehään . Eihän me osata mitään ilman sinuu..."
Ja Wiljami lupautui.
Ei oikeastaan Wiljamilla muukaan hyvinyt.
Niinpä sitten iltasella lähti parivaljakko pyöräilemään Uimalaituria kohti. Veikka edellä uusvanhallaan, Wiljami Jakuaarillaan perässä. Ei ollut matka pitkä, rantaan pikapikaa saapui parivaljakko. Komea oli poikien rakentama hyppytorni, korkea ja oikein ponnistuslaudalla varustettu. Ei turhaan oltu uurastettu, mahtava oli lopputulos.
Ja väkeä ranta mustanaan Ilta oli, työt tehty. Sekä oli nyt isommillekin kelpaava uimalaituri. Wiljami tapansa mukaan morjensteli sinne ja tänne, oli jo tuttavina puoli pitäjää. " Mie noita nyrkiltapettavia opettammaa tuli. Ko pyys. Olinha mie Jaappanis Suurl-Uimamestarl."
Pusikon suojaan molemmat uimahousut vaihtamaan. Ylvääna tepasteli uusi uimaopettaja laiturille. Kröhi ja röyhisteli Wilijami. Ei epäilystäkään. Jaappanin Suur-Uimamestarihan se siinä.
Vaikeni rannan yleisö.
Jännityksellä seurattiin tulevaa näytöstä.
" Kyllähä mie tään nyrkiltapettavien lauman opeta. Kunnol opetankii."
Vippalaudalle ylvas Wiljami. Rinta rottingilla.
Poms, poms. Plums, plumps.
Sinne molskahti Wiljami.
Oli vanhempi väki , isomman mukulat huomaavinaan,
eipä sukeltanut Wiljami ollenkaan oikeaoppisesti.
Wilijami putosi.
Umpisukelluksiin.
Väki jännityksellä seurasi mestarin näytöstä. Lausuttiin arveluja koska pää pinnalle pulpahtaa. Kuinka pitkään mestari oikein sukelluksissa viipyisi. Varmaankin kovinkin pitkään. Voisi jopa aika pitkäksi odottajilla käydä.
Vaan eipä tullut aika pitkäksi.
Melkeinpä heti ponnahti Wiljamin pää veden pinnnalle.
Seurasi päätä ammollaan oleva suu, kuului hurja huuto.
"Appuu, appuu, mie huku. En mie ossaa uia. Appuu..."
Väki kauhistui .Isommat mukulakunnan pojat kiireellä veteen. Uimataitoiset aikaiset järveen säntäsivät. Osa karkasi pusikkoon, epähienosti tosin, nauramaan. Porukalla yskivä, vettä syljeksivä Wiljami äkkisyvästä vedestä kuiville kiskottiin.
Makasi Wiljami rannalla henkihaukkana.
Vaan oli pian Wiljami entinen Wiljami.
Yski suurimmat vedet :
" On outoo tuo veenlaatu miul. Ei olt Jaappanis näi upottavvaa tuo ves. Mie en oo tähä tottunt.Ol paljo rluoheeempaa Jaappanin veslaatu. Tuos on joku vika. Vaan kyl mie ko vähä opiskele. Eikä mee siinä kaua ko mie opi ".
Vaan meni siinä kauan. Wiljamin lupauksesta huolimatta.
Meni koko kesä. Ei näkynyt Wiljamia, mesrliuimarlia uimalaiturilla sen koommin. Loppuivat puheetkin mlkein kokonaan uimamestalrin tutkinnosta.
Ei ihan kokonaan. Muisti Wilijami Puodissa yleisölleen kehaista.
"Kylh mie muute. Mut se veslaatu. Iha tykkänää miulle outo ja iha on vierasta mallia."
Vierastapa se veslaatu,
hyvinkin.
Se ves.
-
(https://img.aijaa.com/b/00644/14830775.gif)
Ennenaikaan sitä osattiin juhlia sivistyneesti mikä on nykyään päässyt täysin unohtumaan,,,
Just.
Vappu. Firman pienet kemut. Kun ei vaimon / miehen kanssa juhlinta ole ollenkaan kivaa.
Siitä, sen juhlinnasta kertominen on hieman hankalahkoa, koska useimmista vapuista ei useampikaan oikein mitään muista. Ei aina edes kotoa herätty. Vaan jostain on jollekin jäänyt hämärää mielikuvaa.
Vapun juhlinta alkaa yleensä jo aattona . Miksi just silloin, ei tietoa .
Niin vain on.
Kampaajalle / parturiin, kotiin. Alkaa armoton jyssäys, puleeraus. Naamaan kilo eri tököttejä niin että eivät silmät kunnolla kiinni. Eipä niiden ole tarkoituskaan mennä. Paitsi jo sammuu, niinkuin somasti kansa tapaa sanoa.
Siis kolmisen tuntia näin puleeratessa vierähtää. Samalla nautitaan, kitataan suorastaan, puoli pullo koskista , jallua tai muuta jaloa juomaa. Ynnä kyytipoikana keskistä.
Kun on polla pikkuisen vielä tolkuissaan, amarsaumat / prässit / kraka suoraan. Pukeudutaan avonaiseen sifonkilenninkiin, vaikka ulkona työntää räntää. Taivaan täydeltä.
Riemumielin riennetään vappua juhlimaan.
Hauskaa pitämään ravinteliin. Jokainen tietää miten ravintelissa juhlitaan. Kitataan viinaa, tanssataan, pidetään yleistä mökää. Kaadetaan ravintelin palmu. Annetaan portsarille sata eukkua hyvästä palvelusta kiitokseksi. Sitä sitten kadutaan seuraavana työpäivänä samoin kuin sinunkauppoja päätoimitusjohtaja - juoksupoika. On ihmispolo lyhytmuistiin taipuvainen.
Ravintelista heitetään lopulta ulos möykästämään.
Vaikka onkin yksityistilaisuus.
Ei hätiä mitiä.
Suunnataan torille kohtalotovereita morjenstamaan. Sekä pimiän pullon ostoon. Usein päätyy tukkanuottasille nämä toripileet. Kontataan katuojien kautta himaan. Jos on kuiva maa. Kontataan vaikkei olisikaan.
Hävinnyt osapuoli herää silmä tai silmat mustana aamusella karmaisevaan kohmeloon.
On sunnuntai, yleinen vapaapäivä. Pari keskaria naamariin tintataan ja eikun samaiselle torille missä turpiin tuli.
Nyt torilla vappujuhla. Kuunnellaan puheet. Lauletaan vesissä silmin työväenlaulut. Kaihoillaan entisajan mmennyttä aikaa pienen pirtin laattialla. Ynnä tappeluita naapurin mukulakunnan kanssa.
Kevätmieli hohtelee.
Sekä nenä.
Otetaan torihuusissa huikkia pimiästä pullosta. Poiketaan kaljoille pariin paariin. Niihin, mihin päästään vielä lahjomalla portsari taas sataeukulla sisään.
Hytistään aikansa torilla. Painellaan taas samaiseen vappuravinteliin mistä yöllä ulosheitettiin, toivotaan ettei portsari muista vappulounaalle. Nakkeja ja simaa., perunasalaattia. Lisää koskista ja jallua. Nyt säästyy sentään palmu. On ripustettu vaijerilla kattoon.
Silmä senkun komistuu. Sekä kunto vahvistuu.
Mellastetaan taas ravintelissa.
Taas lennetään pellolle.
Palataan torin kautta himaan. Ei löydy pimiää pulloa enää. On varastot tukustakin loppu. Taas katuojissa kontataan. Kontataan jälleen raput kolmanteen kerrokseen.
Painellaan seslongille koisimaan.
Niinpä on vappu tänä vuonna juhlittu.
Jäi muistoksi kipiä pää sekä musta, - mustat silmät.
Muita muistoja ei oikeastaan olekaan.
Toivotaan ettei työkavereillakaan ole liiemmälti niitä muistoja.
Kuitenkin yksi juhlista muistuttaa.
Takuulla.
Lompsa.
juuli
.
-
(https://img.aijaa.com/b/00489/14834591.gif) Ei ole Taivaan olemus ollenkaan Kirjan mukainen. Kirja on kirjoitettu joskus kaksituhatta vuotta sitten. Kaikki on muuttunut. Taivaskin tietenkin pysynyt muutoksessa mukana. Ei muuten tulisi yhtään mitään eikä mistään. Pönöttäminen on nykyisin rikesakon uhalla kielletty.
Ei taivaassa käyskennellä eikä kirmailla harput kätösissä pitkin kukkaketoja valkeissa kaavuissa kultakruunut päässä. Ja veisailla päivät päästään virsiä.
Ei sinnepäinkään.
Valkeat vaatteet ja harput otetaan esiin vain juhlapäivinä ja juhlatilanteissa. Niinkuin esim. silloin kun taivaseen tulee uusi asukki. Silloin on juhlat riippumatta siitä kummalle osastolle, tavalliselle vai erikois, tulija sijoittuu.
Taivas on kuin tavallinen pikkukaupunki. Nimeltään Taivaskaupunki. Siellä tehdään työtä.
Kaupungin pääjohtaja, pormestari on Isä Taivainen, lapsille Isi vaan. Tavallisille taivaskansalaisille Isä. Joka aamu huristelee Isä työhön Araratin asumalähiöstä keskikaupungille Taivaan kaupungintalolle ihan tavallisella Honda Civicillä, aj. 55 tuh., ei millään Rolls Roycella niinkuin tyhmempi saattaisi luulla. Manailee katujen kuoppia, liian hitaita liikennevaloja. On otettava liikennejaosto puhutteluun Ja pikapuoliin. Taitaa keskisormikin vilahtaa ... joskus. Tai ei kai sentään.. Löytää tänäaamuna parkkipaikan yllättävän helposti. Tavallisesti saa hakea Taivaan kissojen ja koirien kanssa.
Meinaa pinna palaa.
Saapuu Isä Taivainen työhuoneeseensa.
Siellä odottaa mahtavat pinot rästiin jääneitä töitä. Kuka on tullut ja mennyt, lähtenyt kuka minnekin. Taivaasta ei sinne mustaan paikkaan ketään lähetetä, vaan taivaan eri paikkoihin lähetetään työtä tekemään. Pelloille, rakennuksille jne. Kasvihuoneisiin. On sitä Taivaassakin syötävä.
Isän ahtaan työhuoneen vasemmalla puolella on huone jossa työskentelee Jeesus Kristus. Jumalan pojan huone. Siitä eteenpäin valtiovarainjohtaja Pietaripyhä, joka vartioi kopissaan Taivaan avaimia. On kaksoiskaappaleet, abloyt kaikista taivaan tilojen avaimista sekä Iso kultainen avain taivaan porttiin.
Tulee sisäasiainjohtaja Gabrielarkkienkeli ja lapsiasiavaltuutettu Marianeitsykäinen. Gabrielia Maria joskus piloillaan kutsuu karkkienkeliksi koska usein karkkia tarjoilee ... Marialle. Gabriel vuorostaan kutsuu Marineitsykäistä Pikkukukakseen. Viatonta, ystävien kesken leikkiä tämä. Piristystä. Rakennusinsinööri, Eläinaktivisti Joosef kun on vielä esikartanossa odottamassa pääsyä Taivaskaupunkiin.
Kaikissa huoneissa on nykyaikainen, viimeisin ATK. On kännykät, on näyttöpääteet. Musiikki tulee keskusradiosta. Usein soi poppi, jatsi, räppikin jota Isäkin on yritellyt.
Huomasi turhaksi, ei opi.
Päivä uutterasti työskennellään. Alenee pinot Isän pöydällä huomattavasti. Päästään töistä, kaikki samat aamuiset manailut edessä. Ruuhka vain on vieläin kamalampi. Suoranainen kaaos. Nyt pinna tosissaan kiristyy. Vilahtelee se....
Saapuu isä rivitalohuoneistoonsa, kaksioon Araratin lähiöön. Vaihtaa oloasun, pois takki ja kiristävä kravatti. Reinot jalkaan. Syventyy Taivasuutisiin, lehteen odotaessaan nakkikeiton valmistumista. Taivaskanavaa vähän tuijottaa mutta eihän sieltä tule kuin uusintoja. Kiinni kyllästyneenä nappaisee. Ja sitten nakkikeitolla ja ruispuikulalle. Voilla ja metwurstilla. Kevytmaitoa, ei täys, se lihottaa. Jälkiruuaksi rusinasoppa.
Emännöitsijä, mastecheef Elvineiti, ne on laittanut. Isä ei ole mikään erityinen kokki.
Lähenee nukumaanmenoaika.
Olisiko vallan kamalaa jotta ottaa Isä jokailtaisen hömpsyn konjamiinia unensaantiin. Muuttihan Poikansakin veden viiniksi jonkun Kaanaan häissä kun oli ängennyt liikaa poppoota häihin. Pääsi loppumaan viini talosta. Olisiko ollut jotain Rannanjärven tai Pukkilan Jaskan esi-isiä siellä hillumassa.
Pitäisi oikeastaan lähteä vielä Taivaan golfradalle, klubille, golf on Isän lempparilaji, mutta nyt on jo liian myöhä.
Isä sukeltaa untuvapeiton alle. Laittaa suuret kämmenensä ristiin, suuret jotta voisi laajemmalti siunata ja siunaa lapsensa Maassa ja täällä Taivaassa. Siinä vierähtääkin pitkä tovi kun pitää elukitkin muistaa. Muistaa kaikkia pahantekijöitäkin toteamalla jotta jonkun äidin poikia ja tyttöjä nekin on.
Isä kääntyy lappeelleen.
Ja pääjohtaja, Isä Taivainen nukkuu.
Huomenna on kaunis, uusi päivä.
Semmoinen on Juulin Taivas.
.
-
(https://images.cdn.etlehti.fi/RMOqSKK9kNgFPiERBVnv4YwFjp4=/890x0/smart/filters:no_upscale()/etlehti.fi/s3fs-public/discussion_comment_image/fantasy-600_taiv.gif?itok=QtceFX5h)
SINISEN UNEN MAA
Monen vaaran, monen veden,
monen aurigonlaskun
monien laineiden laulavien
kuiskaavien kaislojen
takana oli maa
sininen maa
jossa leikki, nauru vallan saa.
Sinisen unen maa.
Siellä valtaa piti unikuninkaat
Nukku-Matti apunaan.
Oli outo sen järjestys
päivät nukuttiin
yöt valvottiin.
Päivät iloittiin
kaikki leikit leikittiin
ilmapallot ilmaan laskettiin
pilviin kohoamaan.
Kämmekkämaassa piilossa
ei etsijä löytänyt.
Oli yö aikaa työn
silloin lapset laskettiin
oliko kaikki tallessa
peiton alla turvassa
Nukku-Mattia odottamassa.
Nukku-Matti kamariin hipsutti
pienen nukkujan peitteli.
Kertoi sadut ja tarinat.
Siihen nukahti pikkuinen
hymy mukana uneen seurasi.
Se oli Sinisen unen maa.
juuli-20
-
(https://s7.gifyu.com/images/Kuva0874juham-ja-j.gif)
Poikani itse keräämä kimppu. Jokakesäinen rituaali.
juuli
-
(https://s7.gifyu.com/images/graphics-kesan-lapsiperhot.gif)
MUISTO
Kauniina sen muistan.
Vihreät oli pihapuut, tyyni joen suvanto.
Niityt kukkivat, suvanto, kaunis korento.
Tuoksui suvi.
Paljain jaloin riensi pieni tyttö kesän.
Pistellyt ei hiekka, ei nokkoset.
Paljaat varpaat vilkkuen
pieni tyttönen yli nurmen vilisteli.
Kilpaa kera perhosten.
Kurkki aidanrakosista onko kypsyneet
nuo ahomansikat. Maito mansikkainen
mieleen tytön pienen. Suu makeaksi,
punaiseksi. Iloiseksi pienen mieli.
Iloinen kuin pääskynen on tyttönen.
Ei huolta, murhetta kesän lapsella.
Ilosilmät vilkkui, pieni suu hymysi.
Oli ilo irrallaan.
Ilo pisaroi.
Säilyy muistoissani
lapsi kesän.
juuli
.
-
(https://ecp.yusercontent.com/mail?url=https%3A%2F%2Fcdn.pixabay.com%2Fphoto%2F2020%2F07%2F10%2F15%2F52%2Fbouquet-of-flowers-5391136_960_720.jpg&t=1594897286&ymreqid=5357fa19-e913-862b-1cc5-0c000701a300&sig=Kui6emyBOnxECH.F0E4FJQ--~D)
-
(https://ecp.yusercontent.com/mail?url=https%3A%2F%2Fcdn.pixabay.com%2Fphoto%2F2020%2F08%2F02%2F11%2F37%2Fhouse-5457422__340.jpg&t=1596715984&ymreqid=5357fa19-e913-862b-1c72-5d0001014300&sig=6QVxLvuSH4_Lr8.URhsnLg--~D)
-
(https://img.aijaa.com/b/00921/14888434.gif)
-
(https://img.aijaa.com/b/00267/14889286.gif)
SININEN TUULIMYLLY
Se oli sinisten tuulien maa.
Kaukana syvien ulapoiden , vaahtovien laineiden
korkeiden vuorien takana.
Siellä oli sininen tuulimylly.
Kauniiden kukkien, vihreän sammaleen laaksossa.
Se odotti sinistä tuulta.
Se oli rakennettu keijujen, maahisten aikaan
kun niitä vielä oli satoja vuosia sitten.
Oli jauhettu keijujen viljaa
ruusujen terälehtiä, mesiangervoa.
Maahisten puurojauhoja
kultapiiskua ja ohdaketta.
Ne olivat kadonneet, keijut ja maahiset
ihmiset sanoivat ettei niitä ole olemassa.
Kerran ne palaisivat
palaisi sininen tuuli.
Sen kuiskasi sininen orvokki.
Sininen tuulimylly odotti.
.tuula
-
(https://img.aijaa.com/b/00048/14893752.gif)
Kone temppuilee.
-
(https://s8.gifyu.com/images/aaaaa-juhan-skoott1.gif)
Pojan uusin hankinta. Venäläinen skoottori v- 1952.
-
On hieno,olisiko mallia otettu Italialaisesta Cazeta skootterista? Tai päinvastoin?
-
(https://img.aijaa.com/b/00918/14900383.gif)
Pojan Harrikka. Poika ei kuulu mihinkään kerhoon.
Edellinen on venäläinen, Tula-merkkinen.
.
-
(https://img.aijaa.com/b/00471/14901616.gif)
LATUR
Hiljakseen eleltiiin lähiössä.
Sattui niin iloisesti Juulille, jolle ei usein uloskutsuja sadellut, töistä eräs itsensä likoon laittava kaksilahkeinen kutsui daamikseen olutta ryypiskelemään soittoruokalaan ihan.
Alkoi se puunaaminen. Amarien saumat suoraan, pari tuntia kestävä operaatio. Tuli valmista, linjapiilissa keskustaan.
Ravinteliin sisään, istuttiin pöytään, jukeboxiin alkuun musiikkia. Olutta tilattiin.
Orkesteri tunnelmamusiikia pelasi, parketti kiilsi. Pellavaliinat hohteli. Kristallikin taisi kimallella. Siis täydellistä oli..
Ilta kului, tanssattiin, olutta hörpittiin. Alkoi Masa, se oli itsensä uhranneen Kaksilahkeisen nimi, jo pikku pöpperöön tulla.
Oli Juuli hissukseen, varoen oluttan maistellut. Ei huomiseksi aikonut päänkivistytä hankkia. Vaan Masalla taisi edessä olla. Ympärilleen ravintelisalissa katseli. Toisten naisten pukeutumista arvioi, kuinkas muutenkaan.
Huomasi kun alkoi toisesta pöydästä, toisesta päästä salia, Mies, vieras, suunnistaa kohti Juulin valtaamaa pöytää.
Oli eri heimoa kokonaan tämä suunnistaja. Tämä suunnistaja nappasi tarjoilijan näkemättä ruusun maljakosta vapaana olevasta pöydästä. Jatkoi matkaa kohti Juulin pöytää Heimonsa täydellinen, mallikas edustaja. Saapppaista sai kuvaansa katsella. Kultahampaat golgate-hymyssä välkehti, Brut tuoksui.
Seisahti Juulin sekä Masan pöydän viereen. Ruusun sulavasti kumartaen Juulille ojensi. Väliiömästi Masan puoleen kääntyi.
Aloitti :
"Hai sie, kivitalon omistaja Raumalt, rahakas olija. Ostaha sie miult kännykkäää. Helpol saaaat. Kuuluu mere yli Ruotshiiii saakkaaa. Varmaa o tää peliiii ."
Ei Masa Raumalla koskaan ollut vieraillut. Kesti hetken ennenkuin selveni, varakkuuttahan mies tarkoitti. Oli Juuli jo sanomassa, eikö pitäisi hieman useamman meren yli kuulua, piti suun kiinni. Muisti männiköneulaspään.
Ja Masahan otti ja innostui.
"Jahaha, paljonko "
"Sanoit siet kuule et paljonkooo ?.Ei kuuleha sie, ooo paljooo, satase jos viskaaa, onsseee siun, pääset soittelemaaa..."
Hetken epäili Juuli kuuloaan. Satanen. Aika tyyris oli. Toisaalta ei silloin kännykkää jokapojalla ollut. Uutuuksia olivat vielä.
Kaupat tehtiin, ei saanut heivuuta, ei nyt kärsinyt, satanen vilahti povitaskuun muiden samanlaisetn seuraksi, epäili Juuli.
" Juu, mutta missä laturi, ? Enhän mä teen mitään tällä, jos ei ole laturia ."
Tähän oli vastaus myyjällä valmis:
"Hai, kuuleha, Se on eri kauppaaa. Puhelin oma. Latur omaaa."
"Ei, perrr... - tana, paljonko nyt ?"
"Se sataneee, sama hintsuuu, mie en kiskoo...."
Se olikin nyt sitten oikein kauppaedustaja , raju, asialla.
Joko maksoit eri hinnan laturista, tai tahdoit kaupan purkuun. Eipä käynyt pintaan purku, joten oli pakko ostaa laturikin sillä toisella satasella. Hartaasti manasi Masa.
Myyjä vilautteli golgatejaan. Oli kuitenkin Masalla meren yli Ruotshiin kuuluva kännykkä
Mitenkään ketään arvioimatta, siinähän olisi voinut olla myyjänä kuka tahansa.
Nyt vain sattui näin.
Kauppa se on mikä kannattaa.
Jo vaiiiiiiin..
juuli
-
(https://img.aijaa.com/b/00507/14737970.gif)
LOVE
Minä olin metsän sieni, ihan tavallinen kanttarelli.
Kun hehkui värit syksyn minä rakastuin etanaan.
Ei siinä kauan aikailtu
muutti luokseni asumaan.
Se tuki varttani hentoa, minä sateelta suojasin.
Mietin minne johta tieni kun etanaan turvasin.
Meni kesä, tuli syksy, myrsky metsässä myllersi.
Yhä jatkui yhteiselo.
Luonto talvea odotti.
Tuli talvi, valkean hunnun heitti ylle mun lakkini.
Kuinkas ollakaan, miten sattuikaan
lähti etana matamaan.
Jätti minut kuin rukkasen.
Matkasi muille maille, minä jäin tukea vaille.
Minä käperryin, minä luhistuin
se oli minun loppuni.
Vaan syksynä tulevana
kohtaan etanan uudestaan.
tuu-13
(https://s8.gifyu.com/images/aaamusikrun400.gif)
ANNAS MUSIKRUM
Annan talon musiikkihuone se oli
kauan, kauan sitten.
Oli pitsiverhot ja kuviotapetit
turkispäällinen spinettituoli.
Spinetti.
Annan spinetti
jolla Anna musiikkia pelasi.
Anna pelasi musiikkia iltaisin
kun talossa vallitsi hiljaisuus.
Takana ikkunan kuunteli linnut
tapetin kuviot kirkastui.
Pitsiverho hiljaa liikahteli.
Mies Annalta nukkunut pois.
Annan soiton tuuli taivaaseen
kuljetti.
Loppui soitto.
Anna kyyneliin nukahti.
Nuotit värisi lattialla
vierellä ruusunlehtien.
tuu-
SLUMMI
Kuja, slummin laitakatu
hämärä, ikioma.
Ei kolisseet ratikat
ei metro kiitänyt.
Vain ihmiset. varjoiset
jalkakäytävällä kulkivat
ei päämäärää osalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen kuninkaita rikolliset. Palloa potkivat pojat.
Pienet, kiharapäiset.
Luukkuhousuiset. Isovarvas tennarista pilkisti.
Joilla oli aina aurinkopäivä.
Jalkakäytävällä seiniä merkkaavat kulkukoirat
sähisevät, vihaiset kulkurikatit.
Ränsistyneellä parvekkeella nokeentuivat
iloisesti liehuvat pyykit.
Punaiset päiväpeitteet joita käytettiin
vain sunnuntaisin.
Silloin kun harjattiin kynnenaluset.
Mentiin messuun. Kuulemaan Isä Ramonia.
Saamaan anteeksi viikon synnit.
Naiset juorusivat yli kadun. Nauroivat.
Alhaalla piti varoa jätteisiin liukastumasta
jotka surutta viskattiin alas parvekkeelta.
Ikkunaluukut suljettuina paahteelta,
kärpäslltä.
Se oli palloa potkivien poikien maailma.
Ikioma.
tuu-
KAIPAUS
Tuli varkain väreillä leikkivä syksy.
lyhenivät auringon säteet
varjot pitenivät.
Tuli kuulaat illat, tummat yöt.
Hallayöstä sen huomasi,
kuihtuvasta niitystä,
tähtikirkkaista kuutamoöistä.
Mieli kaipasi kesää
vaikka koivut kantoivat kultalehtiä
kuvastui peilikirkkaaseen veteen.
Havupuiden vihreys tummui
yli vihreän rajan.
Tummina öinä kalpea kuunsilta
liikkui yksinäinen susi
kärppä piiloutui kivenkoloon.
Jossain huhuili huuhkaja.
Aamulla taivaalla kurkiaura.
tuu-
METSÄLAMPI
Aarnimetsän ikivanhan laidalla,
suojassa kuusten naavaisten
piilotteli pieni metsälampi.
Ei sitä säteet päivän valaisseet
ei sinipilvet pintaan kuvastuneet
kuu kuusten takaa kurkki.
Kukkineet ei lumpeet, ulpukat
rannoillaan ei osmankäämit ojennelleet.
Ei kalat viihtyneet
vain kiiski vaivainen sitä asusteli.
Yksinäinen sammakko joskus kurnutti.
Jos tuuli laineen viritti
rahkasammaltöyrääseen se karahti.
Se oli valtakunta keijujen, maahisten.
Päivän alla kuusien ne leikki.
Saapuessa yön rantaan lammen hiipi.
Valjussa kuun valossa
hiuksensa keiju huuhteli
takkutukan suori peikko.
Maahisvarpaan känsä lioteltiin.
Hopeainen vesi pehmeä
ystäviään hoiti, helli.
Nirhamat, tanssivarpaat arat paranteli
polvet mustelmaiset voiteli.
Hiukset keijun sai hohteen kultaisen.
Onnellinen oli pieni metsälampi.
tuu-
loppu
-
(https://i.pinimg.com/564x/ad/73/71/ad737197f6913e6e30e55ccb75e50cde.jpg)
Hyvää yötä !
-
(https://img.aijaa.com/b/00757/14908323.gif)
Nyt kun aloin muistelemaan niin jatketaan samaan malliin.
Ei ollut Wäinö Merenkulkiija ainoa lasten valistaja vaan oli metsässä mökki josssa asui kolme vanhaapiikaa. Luhistumaisillaan oli mökki vaan hyvin kelpasi naisille. Kelpasi myös kulkumiehelle , Wiljamille joka vaati nimeensä kaksoisw:een niinkuin Wäinökin. Ei oikein oltu selvillä kenen sulho tämä Wiljami oli. Vahvin ehdokas oli Hieroja- Anni. Tämä Wiljami viljeli viinaksia aika reippaasti mitä Anni ei mökissään sietänyt. Vaan mökiltä meni polku pikatien varteen linjuripysäkille ja sitä menoa viinapuotiin. Tiheään kuusikkoon polun varteen perusti Wiljami Korpipaarin missä juomiaan nautiskeli. Edusta paarissa oli kertoimenaan pulloja jotka äiti kantoi mehupulloikseen. Kerran pullonhakureisullaan otti Nallehaukun kaveriksi. Sitä ei olisi pitänyt tehdä Nalle kun ktasoi paarin reviirikseen.
Taas kerran nukahti Wiljami telttaansa. Nalle hipsutteli paikalle kun oli kuulevinaan laulunloilotusta. Tuli Nalle vahtimaan ettei kukaan telttaa vie.
Yöllä heräsi Wiljami. Satoi kaatamalla mutta päätti loppuyöksi kömpiä Annin viereen kun oli kylmäkin.
Eipä käynyt se kuin elokuvissa, ei ollenkaan. Nalle oli erimieltä Wiljamin poistumisesta. Kun Wiljami yritti könytä ulos näytti Nälle koko hammasrivistönsä . Säesti murinalla. Ei auttanut Wiljamin kuin palella ja kiroilla teltassaan.
Aamulla kaipailtiin Nallea. Äiti aavisti missä koiruus oli ja kiireellä paariin. Siellähä koiruus istui portsaroimassa telttaa jonka oviaukosta ei Wiljamista näkynyt kuin silmät.
Pääsi Wiljami mökille. Jälkeenpäin sai äiti kuulla Wiljamin saaneen kunnon lunssan.
Äiti ja muuta kotiväkeä tilanne huvitti . Äiti oli varma että Nallekin virnisteli. Seurauksena pidettiin Nallea enemmän silmällä ettei Wiljami ihan kuolontautia saa.
juuli
.
-
(https://img.aijaa.com/b/00856/14909352.gif)
Tämmöistä tapahtumaa kertoili Wäinö Merenkulkija,,,,
Oli Vänä seilannut valtameripaatilla kaukaisia maita pitkin ja poikin. Ei kai ollut enää käymätöntä paikkaa Vänällä. Oli käyty Jaappanit, Ameriikat, tapeltu verissäpäin vuorirosmoja vastaan Kalliolan vuorilla, oli juostu täyttä karkua pakoon tiikerilaumaa Ahriikkan niityillä. Niittyjen nimeä ei Vänä nyt muistanut, vaan eipä tahtia haitannut.
Vaan olipa paikka, missä ei Vänä vielä ollut poikennut. Oli se paikka nimeltään Görlantti, Jääkylä, ikirouta oli maassa, ikilumi ei kokaan sulanut. Görlantti, hirvittävän kylmä maa.
Sinne haaksirikkoutui jäisellä Pohjoismerellä Vänän senhetkinen paatti. Oli pakko rantautua tähän Görlanttiin, vaikka rannassa seisoi görlanttimiehiä hirveät atraimet tanassa. Jälkeenpäin kuultiin jotta niitä atraimia valaanpyyntiin käytettiin.
Siittä maihin, Görlanttiin vaan.
Outoa oli porukka, asuivat jääkalikoista tehdyissä majoissa, jääpiippu katolla törrötti. Pukineet karhunnahkoja, sellaiset görlanttimiehet kesäketineissään kärvistelevälle Vänällekin lahjoittivat.
Siittä vaan tutustumaan, Tutustuttiinhan sitä. Vaan ei ollut hyvä jotta görlanttinaiset, ei järin kauniit Vänän mielestä, tukka kalanrasvalta haisi, vaatteet kuin paletumiskuolemaa odottavalla, Vänää jahtasivat. Ja paha oli haju.
Vaan yksipä tämmöinen Görlanttinainen otti ja Vänään ihastui, rakastui tulisesti oikein.
Eipä rakastunut Vänä. Görlanttimiehet kiiruulla päättelemään , naittaahan nämä kaksi pitää. Ovat ankaria görlanttiukot näissä asoissa.
Eipä tahtonut Vänä.
Otti ja varasti görlanttimiehen luistimet lumimajasta. Olivat kuulemma aidot Nurmekset nämä. Ja niillä sitten jäätä pitkin naapurisaareen, samoin lumiseen, jäitä kalisevaan, säntäämään. Tämän huomasi paitsi görlanttinainen, myös görlanttimiehet. Alkoi armoton ajojahti, Ei käy lukuun jotta sulhasmies noin karkaileepi. Valasharppuinoineen jäälle pinkomaan, takaa-ajoon.
Vaan jäivätpä görlanttimiehet, eivät voineet vastustaa kiusausta pahasti Vänästä jälkeen. Jäivät jahtaamaan kalastelevaa jääkarhua, joka mätti kalaa avannosta toiseen. Oli siinä ihmettelemistä, siinä karhussa, ensi alkuun görlanttimiehillä. Kun tointuivat, kiivas jahti alkoi, Vänä siinä tohinassa unehtui. Pakoon onnella pääsi.
Pääsi Vänä henkeään menettämättä naapurisaareen, josta sitten paatilla taas uusiin seikkailuihin seilasi.
Suorastaan paloivat Juulin sekä PikkuVeikan teetassin kokoiset silmät. Ei henkikään meinannut kunnolla kulkea pikkuväellä. Isä, joka sattui ohi kulkemaan, naureskeli ja tokaisi jotta oli Vänällä siihen aikaan jo hyvä tuntuma luistimiin, tunnisti ihka oikeat Nurmeksetkin siellä Görlannissa. Ei hievahtanutkaan Vänän ilme. Tuumaili görlanttilaisten olleen paljonkin kehittyneempiä luistelutekeniikkassa, oli täällä pojilla vieläkin vanhojen sahojen terät monojen pohjissa luistimen virkaa toimittamassa.
Jotta sillalailla pääsi karkuun Vänä Görlanttinaista,
- Nurmeksilla.
juuli
.
-
(https://img.aijaa.com/b/00075/14909726.gif)
Niinjuu, ...ne vanhat tavarat...... Oli sitten vaikka vanha rikkinäinen, pohja puhki silpuskoppa
tai emaliämpäri. Juulin pitää ne välttämättä saada. Ei auta vaikka lähimmät vakuuttaa jotta roinaa, roinaa on. Ethän sinä niitä tarvi.
Vaan kun tarvii. Silpuskoppa vaikka parvekkeelle, missä ennestään sahtitynnyri, haravakoneen piikki, vanha saunakuuppa ja rikkinäisä öljylamppuja, ilman lasia. Kyllä Juuli ne tarvii. Koristeena niinkuin lapion ruostunut, katkennut varsi. Oli vanha, pohjapuhki emalipottakin. Ilman kahvaa, tietty. Sen Mies mutisten jotain roinahullusta, jonnekin evakuoi.
Voi elukanpää.
Juuli kera äitimammansa kyyditsi tsensä jopa taksilla kierrätyskeskukseen. Molempien maanpäälliseen yaivaaseen. Kahmiakseen pari numeroa liian pieniä tai suuria vaateripsuja. Avonaisia mekkoja, omituisia hattuja, joita ei sitten kumpikaan hirvennyt päälleen laittaa.
Tästähän seurasi jotta vaatetta, outoa kapinetta oli molempien huusholli pullollaan. Eikä kumpikaan kehdannut niitä enää kierrätykseen palautella. Eikä tarvinnut.
Oli näet tuttu myyjä.
Juulilla ne edelleen tursuaa joka lävestä sekä raosta. Äitimamma muutti jokunen vuosi sitten rytky- ja ryysyvapaaseen uusvaatteiseen taivaaseen. Siellä ei kierrätystä tunneta. Hyvä niin.
Juuli pähkäilee, minne ne kaikki himossaan haalutut rynttyyt veisi. Eipä juuri ole mahiksia, -- kaatopaikka.
Vaan haaveilee Juuli vanhasta ruostuneesta talikosta...
Sen kun vielä saisi.
juuli
.
.
-
.
(https://img.aijaa.com/b/00735/14910108.gif)
BLUE STATION
Sininen asema.
Sininen kylmyys.
Siniset, liikkumattomat vaunut.
Ei lastaajia, ei veturimiehiä,
ei konduktöörejä.
Vain kylmä valo sininen.
Tyhjyys hengitti.
Matkustajat, pelon pelurit
sullottu kontteihin.
Ikkunattomiin.
Sallittu ei katsoa maata hävitettyä.
Tuhottua maailmaa.
Jos nähneet olisi ei elää tahtoisi.
Ihmiset viimeiset.
Ei enää ollut katsottavaa
vain tyhjä, musta maailma.
En tahdo nähdä asemaa.
En koskaan.
Minä, pelon peluri.
tuula 2020
.
-
(https://img.aijaa.com/b/00301/14916108.gif)
SELLANE SÄÄNTÖ
Valtaa piti Juulin inhokki, talvi.
Oli tietty vallassa metropolitanin nukkumislähiössäkin.
Jo syksystä olivat nukkumislähiön asukasyhdistyksen, Koivumäen Tereesioiden silmäätekevät, Rouvat, tehneet talvenkantoisia suunnitelmia sekä päätöksiä. Näitä suunnitelmia rustailtiin sitten monen kahvipannullisen voimin. Syntyi rouvien aatoksissa monenmoista ideaa. Esitettiin myyjäisiä, iltamia, Lähiöpäivää, Kirpputoria. Urheilukilpailuja lähinnä mukulakunnalle.
Jopa ehdotettiin villakoiran omistajattaren frouvan, toiveesta koiranäyttelyäkin. Se kuitenkin äänestettiin jytkyllä nurin. Olivat tämän Lähiön koirat useimmiten näitä ei-atelisia, -tunkioseisojia.
Urheiluun sen sijaan satsattiin.
Päätettiin järjestää nappulahiihtokilpailut helmikuussa.
Kiiri tieto myös kaikenlaisen tiedon tietopankkiin, mukulakunnan kaikkikuuleviin krviin.Muu tieto ei tahtonut pysyä.
Tämä pysyi.
Pitkälti ennen joulua alkoi jankutus ja painostus useammassakin perheessä.
“ Mä tarviin uudet sukset, monot, siteet ,,, Jari, Ville,,,, Kallekin saa. Enks saakki, Äiti, Äitiii... ?”
Tätä jatkui jouluaattoon. Jankutukseen kyllästyneet vanhemmat olivat ne Pukinkonttiin hankkineet. Kun kerran Jari. Ville, ....Kallekin.
Siitä se sitten alkoi se oikein Kaikkien Aikojen Treenien Esimerkkien Esimerkki.
Kuningastreenit. Mukulakunta muutti majaa.Siirryttiin asumaan ladulle. Ladulle joka oli viereiseen, isolle peltoaukealle väsätty. Kotona käytiin vain pakollisina toimina syömässä ja nukkumassa.. Jos piti kummitädin luo kylään lähteä, nousi karmaiseva huuto ja ulina, Haukkukin koviakin Mekkaloita kokeneena pakeni sängyn alle.“Harkat jää, harkat jää, mä en pärjää, mä en pärjää, mä en ala mitään.. ,,,”.
Useimmiten äiti luovutti, meni siis yksin. Kummitädin, ennen niin suositun, luo kyläilemään. Poika jäi harkkoihinsa.
Niihin elintärkeisiin.
Ladulla kulki melkoinen liikenne.
Pienempää, vielä pienempää hHihtäjää sivakoi latua aamusta iltamyöhään.
Hiki oli päässä myssyn alla.
Ainaiseen nukkumis-, syömistaistoihin kyllästyneet äidit päättivät aikaistaa hiihtokisat heti uudenvuoden jälkeen. Palaisi Perhe normaaliin elämäänsä taasen. Isukit, nämä päävalmentajat olivat hiihtohysteriaan sairastuneet. Isukeille ei muu merkinnyt mitään kuin oman mukulan pärjääminen. Jokaiselle ilmestyi kouraan jostain salaperäisistä kompeista sekunttarikin, ajanottolaite, joka kourassa ladun varressa hihkuttiin ja kannustettiin. Oli osalla vekkarikin. Osasi paremmin käyttää. Salaa vilkuiltiin naapurin mukulan varusteita.
Yritettiin aikoja urkkia.
Yöunetkin taisi osalta mennä.
Treenasi Poika.
Hiihti hirveällä innolla.
Ei ollut dioli rallitimomäkinen enää mitään. Nyt puhuttiin asiantuntevasti Mäntyrannasta, Hakulisesta.
Näin meidän kavereiden kesken Haku-Veikko vaan. Isommilta kavereilta sai lisää tietoa. Isien iltasatuna olivat hiihtäjälegendojen elämänkerrat. Lisääntyi siinä sivussa äitienkin hunningolla ollut hiihtotietämys.
Mutta koittihan Se viimein ja vihdoin.
Kauan innolla odotettu kilpailupäivä.
Suuri hiihtojuhla.
Oli loistava sää. Aurinkokin kurkkaili. Pellon laidalla oleva lähtö-maalipaikka suorastaan kuhisi väkeä.
Oli valmentajaa , siis isää, serkkua, kumminkaimaa, mummoja, pappoja. Taisivat tuntea vähän, ainakin nämä päävalmentajat, isukit jännitystä perillisiensä pärjäämisestä tässä kovanluokan mittelössä. Tarkisteltiin suksia, siteitä, kuiskittiin korvaan ohjeita ettei kilpakumppani kuule. Juotiin kuumaan mehua. Oltiin kovasti tärkeää.
Pikkuväkeä suuresti lohdutti tieto, kaikille jaettaisiin mitalit, prenikat, samanlaiset kaulaan roikkumaan. Eipä ollut kukaan siten toistaan parempi, Tästä huolimatta olivat useat tulevien mäntyrantojen ja hakuveikkojen valmentajat varustautuneet ajanottokelloin.
Lähtö alkoi hieman sekavissa merkeissä. Pienimmät kun hätääntyneinä ehdottomasti kieltäytyivät lähtemästä lylyä lykkimään tuonne nyt pelkäämisen arvoiselle ladulle.
Koitti sitten tämä lähdön huippuhetki. Pojalle sekä kaverilleen Jarille. Yhtaikaa, pareittain lähetettiin kovatasoiset, huipputreenatut hiihtäjät peltoaukeaa kiertämään.
Pam.
Kajahti lähettäjän suusta, ei sentään pyssyn.
Poikia vietiin kuin viimeistä päivää. Kovaa mentiin, lumi ladulla pöllysi. Yleisö, lukuisa, huusi, huitoi ja hihkui. Kannusti kukin omia suosikkejaan, tietenkin näitä pienempiä nyt ensimmäistä kilpailuaan, huippu-uraansa aloittelevia kilpailijoita. Sekä kaikkia tasaveroisesti. Hihkuivat loppupelissä itselleenkin, hihkumisen riemusta.
Poika ja Jari, samanikäiset, kaverit tappeluissa kuin tappeluittakin, hiihtivät parastaan sivakoiden.
Lujaa mentiin.
Hihkui ja pomppi Jarille Jarin isä.
Hihkui Pojan äiti Juuli Pojalle. Yleisö, kummit, mummot sekä vaarit hihkuivat tasapuolisesti kaikille. Kai itselleenkin loppupelissä.
Tuli parhaassa vauhdissa yhtäkkinen Stoppi. Seisahtui Poika vähää ennen maalia keskelle peltoaukeaa. Seisoi kuin lukko. Jari hiihti vähän Poikaa jäljessä.
Ei tajunnut Juuli. Muuttui väri Jarin isukin naamalla violetin kukertavaksi. Pakkasen syytä. Kai.
Oliko side irronnut. Muuta hämminkiä tullut hakuveikolle, Pojalle. Ei ollut tullut hämminkiä. Kaikkensa antaneina ylittivät pojat ripirinnan maaliviivan. Saatiin Pojalta syy outoon pysäköintiin kesken hiihdon. Seuraavanalainen tilannetiedoitus :
“Tietty täyty mun oottaa Jaria. Ku kerta lähettii sen kaa samas, pitää samas maaliinki tulla. Se on sellane se sääntö .”
Jarin isukkivalmentaja vaikutti hieman nurjamieliseltä, jopa pettyneeltä. Juuli olisi himskatisti naurattanut. Ei Jarin isän naamaa vilkaistuani uskaltanut.
Olivat tyytyväisiä jokainen mitalit kaulaansa saatuaan.
Hyvin sujui mehun juonti, pullan syönti.
Hiihtotyyleistä, ladusta, pidosta, keskusteltaisiin vielä pitkään mukulakunnan keskuudessa. Ei vaienneet aikaisetkaan. Jari huippuValmentajaisukki kuulutti ostarilla kaikille halukkallle vielä pitkään jotta olisi Jari voittanut.
Ilmanmuuta. Vaan naapurin mukula menoa jarrutteli.
Niinpä. Yhteispelillä se elämänkin hiihtolatu sujuu.
Maalintulo. Se on Sellane Sääntö.
Se.
juuli
.
-
(https://img.aijaa.com/b/00548/14921937.gif)
Kielo oli ennen joulukukka.
Hyvää Joulua ja Rauhallista Uutta vuotta.
juuli
-
(https://img.aijaa.com/b/00378/14925084.gif)
-
(https://vuodatus-media-2.vuodatus.net/g/31153/787584.jpg)
Kaikenlaista sitä yksinään pällistellessä tulee mieleen...
VANHA - SUPERVANHA
En suostu, en ala vanhaksi.
Supervanha. Oikeinko supervanhaksi tässä.
Ei minulle, luonnostaan ikuisesti nuorena pysyttelevälle Neidolle tuo titteli sovi. Alkuunkaan ei.
Sensijaan voin hyvällä omallatunnolla alkaa uusnuoreksi.
SE tapahtunee näin:
Hankin silkonit, golgatehampaat,, rasvaimu, botox-ruiskeet,
ellei kauneusleikkausta, istutehiukset, irtoripset, rakennekynnet, vaihtovärit piilolinsseihin,
jooga -tunnit, uimahalli, sauvakävely, voimatreenit, trampoliini, ym. voimistelu-, urheilumuotoja.
Niin tietenkin, golf sekä tennis unohtui. Jetset-lajit.
Lisäksi hankin n. kakskytviis vuotta nuoremman Tiger-namupala-uroksen näytille, seuralaiseksi.
Alan Seksuaalineuvojaksi.
Perustan uuden seksilehden, päätoimittajaksi alan.
Käyttöön lisäksi kiitäminen pintapaikoissa, varsinkin clubeilla ja muissa tapaamispaikoissa.
Yökerhoissa.
Aurinkolomille Etelän jetsetmuotipaikkoihin usein matkustelen.
Eiköhän se uusnuoruus, ura uusi näillä eväillä urkene.
Vai vielä supervanhaksi tässä.
En ehdi.
juuli
-
(https://www.tuusulanseurakunta.fi/kuvat/tuusula-6241-f967408ff923a41df7fd95d6337a579b.jpg?v=1599308946)
Hyvää Päivää. Olen Madleen.
Sukunimi jääköön salaisuudeksi. On minulla siihen erittäin painavat syyt. Minä olen lottomiljonääri. Minä, Madleen, pienen torpan tyttö keskisuomesta. Ei ollut elo leveää,
jos ei rutiköyhääkään. Vaan nyt on minulla millä mällätä.
On tuohta, mania, rypälettä, kahisevaa, ruplia, fyrkkaa, mitä nimitystä kukin haluaa käyttää, yllinkyllin. Jo oli aikakin. Olen nimittäin lotonnut jo teini-iästä. Heti kun lotto tuli. Eikä yhtään ainutta voittoa aiemmin ole kohdalleni osunut.
Nyt osui.
Kunnnolla.
Jättipotti.
Ensin säikähdin, sitten riemastuin. Tai toisinpäin. Nyt olen pelkästään surullinen, vihainen ja perinjuurin tympiintynyt.
En tee voitollani yhtään mitään. Asun pienellä paikkakunnalla. Kaikki toistensa asiat tietävät. On minulla oma yksiö vaan eihän se ole mitään ylellisyttä. Niin on monella muullakin.
Ei ole eläkkeeni suurensuuri. Senkin täällä kaikki tietävät. Voitto on pakko pitää salassa. Heti , mikäli julki tulee, on kerjureiden lauma rapussa. Tuttavat, ystävät vippaaamassa. Puhelin soi yhtenään huolimatta salaisesta numerosta. Lehdet kinuavat haastatteluja.
En siis voi autoakaan hankkia. Huhumylly on välittömästi käynnisssä.
Sen minä oikeastaan tarvitsisin. Siis auton. Olen nimittäin invalidi. Rahalla ei terveyttä takaisin saa.
Pankkiin pelottaa mennä. Pelottaa pankkineidin yht`äkkinen käytöksen muutos pankkisalin ollessa täynnään asiakkaita, vuoroaan odottavia.
En voi matkustella yhtä ulkomaan, parin viikon etelälomaa enenpää. Heti käynnistyy huhumylly. Siis kaduttaa koko voitto. Sapettaa suorastaan
En voi yksityiselle, tai voin tietysti, noin suurta sumaa lahjoittaakaan.Vie valtio puolet veroina. Pakanamaille en suostu rahaa peraatteessa jakamaan. Siis olen yksinäinen, onneton, kiukkuan yksinäni yksiössäni. Seinille kiroilen. Rahaa on vaikka lampaat söisi. Vaan en uskalla käyttää. Edellämainituista syistä johtuen.
Ei ole helppoa köyhänkään elämä. Vaan ei ole hurraamista tässäkään.
Kumpikohan se parempi onkaan.
Minä mietin.
Onneton minä joka tapauksessa olen.
Madleen.
.
-
(https://img.aijaa.com/b/00230/14940938.gif)
-
(https://img.aijaa.com/b/00071/14940963.gif)
-
ON niin hauska tuo Juulin kertomus että on pakko vähän keventää
.
Se on totta että rahalla ei aina saa onnea eikä terveyttä .
Silloin 70-luvun alussa kun tuo Lotto-peli oli tullut sattui tuttu kylämme mies saamaan voittopotin.
Markka-aikaa silloin elettiin eikä tämä voittaja ollut aikaisemmin rahoissa kylpenyt.
Näitä ylellisiä Saanojakaan ei vielä ollut joka kylässä. Niinpä tämä rahamies työllisti kylän taksimiehen,otti siipiveikkoja mukaan ja mentiin Helsinkiin saunomaan.
Mukana olijat sitten kehuskelivat sitä mahtavaa reissua.
Taisi hän hankkia kesäpaikan jossa myös vieraitaan kestitsi ja kylvetteli kesäaikaan .Siellä käyneet kertoivat että oli tuvan seinällä seteleitä nastoilla kiinni laitettu ,sieltä oli helppo lainata tarvitsijallekin.
Näin ne voitot pikkuhiljaa hupeni ja voittaja palaili pikkuhiljaa pienyrittäjäksi ,hyvä ja työteliäs mies kun oli luonteeltaan.
Että näinhän se menee.
-
Anniliisan kirjoitus palautti mieleeni aikoinaan kotipitäjässäni eläneen miehen, josta tuli legenda ja hänestä on paljon juttuja.
Mies, olkoon S, eleli yksikseen pienessä, rähjäisessä mökissään.Paikkaa kutsuttiin S:n Kartanoksi. Rahaa kuitenkin lienee ollut ja väkevät maistui.
Kerrotaan, että S erään kerran teki riemureissun Helsinkiin. Lienee ollu kavereita mukana. Kotiin tultiin komiasti taksilla, noin parisataa kilometriä. Suharille annettiin osoite: S:n Kartano. Lienee siinä kuskilla ollut naama pitkänä, kun pihaan päästiin.
Kotiin päästyä, S huomasi, että rakas lippalakki oli jäänyt Hesaan.
Lippalakki tuli sitten toisella taksilla S:n Kartanoon. ;D
-
(https://img.aijaa.com/b/00487/14941373.gif)
Tässä kolme tarviketta minkä käyttö tuottaa jonkinmoisia vaikeuksia, jopa vaarallisia käyttäjälleen.
Ensin tulitikut. Kun tikun raapaiset katkeaa se alvariinsa kahtia ja palava pää lentää hevon kuuseen. Tai siis asuntoosi jonnekin mitä et ehtinyt huomata. Nyt sitten kyykkimään ja tutkimaan sohvanaluset, nurkat, syynäämään kaikki piilossa olevat paikat mitkä palava tikku taatusti löytää. Syynääminen on itse asiassa ihan turhaa. Odotetaan vain mistä alkaa sauhu nousta. Pahempi on juttu jos se omalle pyhäkoltulle parkkeeraa.
Ihoteippi jota ei saa juuttumaan ainakaan tässä ruskeassa mallissa. On niin ihoystävällinen. Kummassakaan, et valkeassakaan et saa käsivoimin poikki kun pitäisi sitoa harso. Jos et ole katkonut valmiiksi pätkiä purkenee harsoside saksia tavoitellessa.. Ala sitoa uudestaan.
Käsidesi joita on mm. terveyskeskusten käytävillä . Antavat ainakin metrin suihkun. Jos on suunnattu itseesi päin niinkuin pakko olla käsiin suihku lentää ohi käsien pyhäkoltullesi ja tekee melkoisen pläntin millä koltulla sitten kesäaikaan ainakin ilman takkia palailet pois sairaalasta ihmisten tuijoteltavana kun se pläntti on semmoisessa tietyssä paikassa,
Kasvomaski joka ei pysy paikoillaan vaan tuppaa väkisin aina silmille. Saat yhtenään olla nykimässä pois tätä näköestettä. Hengenvaarallinen ainakin autoillessa . Jos ei tule korona tulee kolari.
Vaikka miten valittaa ei tapahdu mitään. Joten sytytetään tulipaloja, irroitellaan siteita, ruikitaan käsidesiä pitkin ja poikin. Ajetaan maski silmillä kolaria odotellen.
Mutta minkäs teet.
Et yhtikäs mitään.
juuli
.
ps- kiva kun tänne muutkin kirjoittaa.
-
(https://img.aijaa.com/b/00158/14957574.jpg)
HIIRULAISNEIDIT
Kaukana, kaukana korvessa
menninkäisten mailla
sinikukkaniityn reunassa
mustikanvarpujen alla
oli hiirulaisten kylä.
Mustikkapensaassa piilossa
hiiruneitien kamari.
Yön kuunsillan hämyssä nukkui.
Kun aamun säteet kylän valaisi
ne lähti retkelle.
Hiljaa hipsutti reunalle lähteen
sammalmättäälle istahti.
Aurinko paistoi, linnut lauloi
elo kuin hunajaa oli.
Huuhtoi hiukset
saniaiskammalla
takut oikoi, kampasi.
Turkin kaarnanpalalla suori.
Häntätupsun letitti.
Oli niillä lumpeenlehdestä hattu
pikkuisten korvien kohdalla reiät
mekot punottu kielonlehdistä.
pienet kengät suutarimestari
taikonut perhosensiivistä.
Sammalikossa tanssi, leikki
niitä koko metsä kuunteli.
Vanha pöllövaarikin
innostui hiiruja katselemaan.
Ilta joutui
usva jo nousi
lähti hiirut kotia kohti
niityn sinikelloille niiali.
Tyynyinä niittyvilla
pään painoi
silmät sulki
hiirulaisneidit
Vilma ja Hilda.
Sinikukista unta näki.
Kuu-ukko taivaalla hymyli.
juuli
.
.
-
(https://img.aijaa.com/b/00523/14945083.gif)
Ei taida kukaan tietää millainen asema olo muinoin läkkeiden asema esim. kivikaudella. SEnverran on tietoa tihkunut ettei poppaukot suinkaan ilman hurmoseliksiirejä henkiä mananeet vaan oli siihen ihan oma tuote. Ilmeisesti joku oli kärpässientä huvikseen maistellut ja huomannut että tässäpä sitä oli ihmeaine ihan puskista saatavilla. Näki kaikenmaaliman kummajaiset, oudot oliot jotka ei oleet suinkaan mitään ystävällisiä sieluja. Mutta olo tuli niin autuas etti sitä kokeilua kertaan jätetty. Eikä kerrottu kavereille. Vaikka särki kaverin hammasta kuinka riivatusti ei neuvottu muuta kuin kuumalla kivellä poskea hautomaan mistä se hammas suuttui vieläkin pahemmin jomottamaan. Nämä loitsuamismenot ja manaukset äityivät lopulta niin hurjiksi että töppöstelijöitä kiellettiin paikalle menemästä kun aluksi oli tyydytty siihen että säntäsivät täyttä karkua kuin Jukolan veljekset Isolle kivelle Mäkelän sonnia pakoon.
Meni ainakin pari tuhatta vuotta kunnes lääketiede tuli näihin nykyisiin miljoonamittoihin. Joka tautiin on sata lääkettä. Se on minua askarrattanut kun nämä huumeeksi luokitellut lääkekasvit ovat kiellettyjen listalla. Mitä nyt muutaman sadasosa millin lääkkeeseen harvoin lisäävät.
Mitä järkeä on tässä. Annetaan polon kitua ja mädätä vaikka olsi apu ihan helpolla saatavilla. Mitä ihmeen väliä on sillä jos 80- kymppinen vaari tai mummukka sortuu tai siis alkaa maria lonkkakipuunsa sauhuttelemaan. Saisi yöt nukuttua ja päivällä jaksaisi kahvit keittää ja ruokamurut laittaa itse. Nyt käy kolmekin kotisisarta kailliilla hinnalla muoriruipeloa hoivaamassa. Kun maripöhnässä jalka nousisi vinhaan ja nauru raikuisi koko päivän.
Vakavasti ottaen nämä huumeet olisivat tosi helpotus monele pahoista kivuista kärsiville ja säästyis monta lasarettimatkaa.
Taidankin tehdä lakialoitteen jotta huumeet ainakin asiallisen valvonnan alle pois pannasta ihka kokonaan. Sinne vaan apteekkarin hyllyyn ja ihan näkyville eikä mistään tiskin alta kaupata.
juuli
-
(https://images.cdn.etlehti.fi/nYk1PysutgX6M6VFzlvTYSvcpDs=/890x0/smart/filters:no_upscale()/etlehti.fi/s3fs-public/discussion_comment_image/alo2vvv.gif?itok=SF2mvGDa)
(http://www.animated-gifs.fr/category_animals/avatars-100x100-cats/0072.gif)
juulin luukku
-
-
(https://img.aijaa.com/b/00659/14956374.jpg)
Kiinasta se lähti. Corona.
Aluksi suhtauduttiin niinkuin ei se meitä koske. Ilmanmuuta oletettiin ettei se meillä saa otetta. Tuonne liikakansoitusmaihin se asettuu riehumaan. Annettiin hyssytellen maskiehdotuksia, liikkumisvaroituksia yli 7- kymppisille. Kehoitettiin opettelemaan oikea aivastustapa jne..
Oltiin lintukodossa johon mikään suurtuho ei yllä. Hymisteltiin.
Äkisti huomattiin kuinka asianlaita todellisuudessa oli. Corona riehui.
Nyt ilmestyi mahtava määrä johtajia, asiantuntijoita sunmuuta merkkikansaa selittelemään miten nyt kun homma lipesi hanskasta toimitaan. Nyt ilmestyy kieltoja, pakkoja, huomioonottamisia jotka olisi jo ensimerkit huomattua pitänyt saattaa voimaan. Olisiko pitänyt ottaa malli niistä maista joissa jyrkät rajat oli vedetty. Ei viikon ja kahden, kuukaudenkaan varotoimenpiteet, ne vapaaehtoiset tehonneet.
Miksei ilmestynyt tavallista kansaa mielipiteitään esittämään. Uskoisin että hekin olisivat osaneet sanoa " kuunnellaan asiantuntujoita." Heillekin, kansan äänelle olisi tullu tilaisuus tvssä essintymiseen mistä näytti tulleen tietyille henkilöille ihan vakipaikka. Miksei ei ole koottu paneelia jossa olisi edustettuna maalareita, muurareita , koti-äitejä, kaupan kassoja ym. joita luulisi tuhon myös koskevan, jopa ensisijaisesti. Onko ylijohtaja pöytänsä takana suuremmassa vaarassa kuin kaupan kassa joka asiakkaita aamusta iltaan palvelee ja kaikenmalliset aivastukset vastaanottaa. Onko maahanmuuttajien rokotus, niiden jotka käpsivät ilman maskia ja seurustelevat vain toistensa kanssa vakisuomalaista tärkeämpiä. Samanlailla me alkukansa levitämme coronaa kun rokote meiltä siirtyy. Sitä kun ei koko aikana ole ollut riittävästi. Yksi siitä vähästä teilattiin kokonaan. Vaikka aluksi hurrattiin että eka tilaus riittää vaikka kahteen Suomen väkimäärään.
Suurempaa ihmetystä herättää kuitenkin se että vastustetaan maskin käyttöpakkoa tai paremminkin lakia ynnä tiettyjen kokoontumispaikkojen sulkemista. Ynnä rajoilla tarkistusta. Mitä ajattelee ihminen kun kuljeksii ilman suojaa tämän tappajan alueella. Eipä voi muuta kuin todeta että itselleen sika kiusaa tekee kun kottinsa kaataa.
Vaan nyt kun liikkumiskäsky oli annettu huomasi joku instanssi että se on perustusain vastainen . Voi poloinen hallitus, eikö perustuslakia tunneta ollenkaan eikä tullut mieleenkään tarkistaa voiko kansalaista noin vain kieltää menemästä sinne ja sinne. Nyt kun elinkeinojen harjoittajien kiellot vielä todetaan lain vastaisiksi niin siitä kehittyykin niin valtaiset korvausvaatimukset etä Suomi uppoaa kuin neula heinäsuovaaa.
Voitaisinko olettaa että kun corona on saanut urakkansa valmiiksi kehittämällä yhä uusia muotoja luo oman maailmansa kun entinen malli enää ole esteenä.
Ei tarvitse enää maskipakosta valitella.
juuli
.
-
https://youtu.be/7lLC5k-07HM
-
(https://img.aijaa.com/b/00992/14956082.gif)
-
(https://img.aijaa.com/b/00170/14956115.gif)
-
(https://images.cdn.etlehti.fi/o23pFK8QgPWhvCHpDHHP_iWVVnA=/890x0/smart/filters:no_upscale()/etlehti.fi/s3fs-public/discussion_comment_image/kiisakavely.gif?itok=XgzEZF40)
------
(https://images.cdn.etlehti.fi/J4G9BPpu8NvE_q1YCfMVI-l1YF4=/890x0/smart/filters:no_upscale()/etlehti.fi/s3fs-public/discussion_comment_image/animaatjes-cats-2122221.gif?itok=mu2NrHUU)
-
(https://img.aijaa.com/b/00677/14960341.jpg)
-
(https://img.aijaa.com/b/00841/14961488.gif)
Matkalla Kaamasiin Päijänteen rannalta. Ei ollut silloin hel..enk..vaan ihan tavallsia prätkäjengiläisiä. Tuli istuttua 750 km yhtäkyytiä takaritsillä. Tiesi istuneensa. Kuva Saariselälltä.
juuli
-
(https://images.cdn.etlehti.fi/Hij1d3Oga1s0KNHMCNmxGJGgQ2M=/890x0/smart/filters:no_upscale()/etlehti.fi/s3fs-public/discussion_comment_image/carakatt500t.jpg?itok=g5VOdlTm)
-
(https://img.aijaa.com/b/00232/14968258.jpg)
RAITASUKKAKEVÄT
Koko talven minä niitä kudoin.
Iloisia raitasukkia.
Ostin uusia lankoja
lankapuodissa värit valitsin.
Purin vanhoja villapaitoja
kyynärpäästä reikäisiä.
Harmaita varvaspuremasukkia.
Minä kudoin reiätkin mukaan.
Nehän olivat sinun tekemiä
ne reiät.
Ei niitä voinut pois jättää.
Tuli kevät
ripustin ne narulle mäenrinteeseen
kera vuokkojen kukkimaan
kevättä tervehtimään.
Siihen ne sopivät hyvin.
Koska
sinä hymyilit.
juuli
-
https://www.youtube.com/watch?v=IypL_EcI9XE
-
(https://img.aijaa.com/b/00867/14973229.jpg)
Hyvää Huomenta
Minun nimeni on Rauno Rimpisuo.
Rauski vaan. Vain Sinulle.
Olen ammailtani oikeasti sorvaaja, nyttemmin uudelleenkouluksen jälkeen
pölynimurikauppias.
Alkoivat nuo hommelit sorvin ääressä tympimään.
Etsiskeltiin Lehdessä juuri sopivasti edustavan ulkomuodon omaavia nuoria miehiä imurikauppiaksi. Muuta vaatimusta ei sitten esitettykään. Tietenkin piti supliikki olla kunnossa. Ja minähän omasin molemmat edellytykset, imureista en herttasen pöläystä tiennyt, vaan senhän koulutuksella hoideltaisiin. Kolme viikkoa istuskelin jonninjoutavilla iltakurseilla. Siitä sitten vaan ihmisten oville, kelloa rimputtelemaan.
Ovat imurini huippuluokkaa, se näkyy hinnassa tietenkin, maksaa vajaat kolmetonnia, siis euroa.
Sitä ei kerrota, ovat imurit todellisuudessa teknisesti täysin halvempien imurien luokkaa, imuteholtaan sekä varustuksiltaan. Ei näissä mitään bakteeritapposuodatinta ole, on vain myyntivaltti. Nytpä sitten myyn bakteerintappokoneita, minä, Rauno Rimpisuo, myyntitykki Rimpisuo.
Iltaisin käyn ovikelloja rimputtelemassa. Kelan listolta olen yksinäiset Mummukat muistiinmerkinnyt.
Että tätä rataa se ilta sujuu.
Ovikelloa rimpautan, avataan. Avaaja yksi niistä listaamistani mummukoista. Tietenkin yksin kotosalla, ei siis mitään estettä onnistuneelle myyntityölleni.
Esittelen itseni, asiani, sanon tilaisuuden olevan ainutlaatuisen.
Kysyn josko sopii esitellä imuria, Superdeluxus-sellaista. Häkeltynyt mummukka ei ehdi kieltää, olen jo täyttä vauhtia imuroimassa persialaista. Siis mattoa, en sihisevää kissanronttia. Mummukka vieressä hämmentyneenä seurailee. Tyhjennän, jo valmiiksi roskilla ladatun pölypussin. Kysäisen mitä on mieltä mummukka. Eiköhän tehdä kaupat.
Empii, mokoma nyhjäke. Ei osaa sanoa kun on niin kalliskin. Tähän minä jotta hyvä maksaa eikä se tee kuin euron per päivä. Siis ilmainen ihan on imuri.
Vielä empii, aikoo lapsosiltaan kysyä, on kuulemma vanhakin toimiva. Sen jalomielisesti lupaan pois kuljettaa. Ilmaisin. Lisäksi valehtelen naapurin missiksen juuri samanlaisen hankkineen.
Salamannopeasti kaivan paperit, mummukka jo kypsä, ei estele, nimi alle.
Kauppa tehty. Osamaksu. Kolmekymppiä per kuukausi.
Seuraavalla viikolla ohjataan huoneeseeni pääkallonpaikalla tuntematon mies.
Vihainen ja haukkuva, karjuva ilmestys. Koska olen myynyt heidän dementoituneelle mummolleeen kalliin Imurin.
Kauppa purettava, karjuu mies. Tai mennään oikeuteen.
Katson viisaammaksi kaupan purkamisen. Nyt olen viisastunut, otan selville ettei mummukoilla ole kovin läheisiä sukulaisia, perillisiä ainakaan lähistöllä. Jos vaikka Ameriikan mantereella ovat, ei haittaa. Vaan ei ihan naapurissa.
Joka tapauksessa kauppa käy kuin vettä vaan.
Riittää näitä, hyväuskoisia mummukoita.
Ja riittää imureita.
Siitä vaan, ostamaan.
Teidän
(https://img.aijaa.com/b/00168/14973238.jpg)
Rauno Rimpisuo
Myyntijohtaja
Suomi
Fi
.
-
(https://img.aijaa.com/b/00719/14973623.jpg)
-
.
https://www.youtube.com/watch?v=w9Mn7oBzbow
.
-
(https://images.cdn.etlehti.fi/2fuzAjPFbDgov3Cae2qDhEzX15I=/890x0/smart/filters:no_upscale()/etlehti.fi/s3fs-public/discussion_comment_image/cara_a0002_k.jpg?itok=uFhZwnaq)
-
(https://img.aijaa.com/b/00828/14980611.jpg)
uusin hankinta.
-
(https://www.imagehousing.com/images/2021/10/02/aaaaaaaaaaaaaaa-onnkuv1va23t-et1.gif)
Joku tietäväinen on todennut kodin olevan onnellisuuden ja rauhan satama.
Minä väitän ettei se ole. Ollenkaan eikä sinnepäinkään.
Vähän päästä saa tietotoimistoista lukea miten just kotona on sattunut sitä ja sattunut tätä joista on onni kaukana.
Otetaan ensin silmälasit. Ne kapineet jotka on monelle tuiki tärkeät. Ilman olet kuin lepakko. Toimii kun on nenällä mutta hyvin usein ne eivät siellä ole. Alkaa armoton lasijahti. Haetaan ensin ne selvimmin näkyvät paikat joista siirrytään sohvanalusiin. Keittiön kaappeihin ja muihin kätköihin minne tavallisissa oloissa lasit eivät joutuisi. Nyt onkin poikkeustila.
Ei löydy, ei. Kun on pari tuntia kurkoteltu, kumarreltu, venytty, kääntyilty huomataan että nehän onkin päälaella tauolla. Manataan ja huokaistaan helpotuksesta kun uusien hankinta kustantaisi kolmisentonnia.
Toinen itsensä hukkaaja on avaimet. Muistetaan varmaksi että jätin ne eteisen pöydälle vanhan bakeliittipuhelimen viereen. Siitä ne on joko poltergeist Hermanni voronnut tai itsekseen ovat opetelleet siirtyilemään. Taas alkaa jahti. Nyt syynätään taas kaikki mahdolliset. Hiki tuleee kun välähtelee pääkopassa mikä rumba ja kuulustelu alkaa uusien hankinnassa. Sen kun joutuu , hankinnan tekemään isännöitsijän kautta johon muutenkin on huonot välit. Lukot on kuulemma kovalla hinnalla just uusittu koko talossa ja uusien avaimien saanti voi olla vaikeahkoa. Viimeksi kurkistetaan käsilaukkuun ja siellähän ne. Huokaistaan taas. Hankintaan avainkaappi.
Ruokatarvikkeiden loppumisesta ei kannata tehdä numeroa kun se on jokapäiväinen tuttu. Aina puuttuu jotakin.
Vaatteitaan haeskelee alvariinsa kun ei muista missä kaapissa se ja se pusero on.
Paljon hukkuu tavaraa kotosalla. Vähitellen siihen tottuu. Kyniäkään ei löydy kun pitäisi kirjoitella jotain ylös ettei unohda.
Yksi perin mielenkiintoinen seikka on sängyn petaaminen. Normaalisti petaat joka aamu. Ihan iloksi itsellesi. Vaan jos kerrankin jätät petaamatta sekokuntoon niin voit olla varma jotta naapuri tai joku muu tuttu piipahtaa. Siis jos on olosi yksinäinen petaamattomuudella se yksinäisyys katoaa. Varma on niin.
Lukemattomia hukkaamis-, onnettomuusuhkia väijyy kotonasi. Voit olla varma ettei ne koskaan poistu. Ne on pysytelleet vakioina jo usean sukupolven ajan eli niillä on runsaasti vanhaa taitoa.
Sinun ei auta kuin sopeutua.
Kiltisti.
juuli
.
-
(https://img.aijaa.com/b/00533/14959780.jpg)
1. Nämä ovat naisen arkipokat. Ruskeat, mitäänsanomattomat kulmiot. ei kuitenkaan jokanaisen katsantoon tarkoitetut. Sopivat naiselle jolla on tiettyjä valuvikoja naamavärkissä kuten omenaposket ja pottunenä. Poskia malli katkaisee samoin pottunenän puolittaa. Tihrusilmät malli ovelasti piilottaa reunan alle. Hörökorvat pienentää. Malliin on lisätty härpäke joka ovelasti kilisee, vieden huomion maanantai-aamun olotilan, tytinän tahdissa. Näitä käyttää Maija Meikeläinen, ei Polly Poikkeava.
2. Stadionipokat. Näitä käyttävät huippu-urheilijat tai siksi aikovat. Tukevat, tarpeeksi tilavat jotta nähdään ohitse säntäävät kilpaveikot. Lasien aisoissa lisä-aisa tekee laseista kestävät. Voi teipillä kiinnittää naamaan jolloin eivät tipahda kovissakaan rynnäköissä. Monivärisinä hämäävät kilpailijan joka ei tiedä näkeekö punaista vai vihreää. Erinomaiset pitkänmatkanjuoksijoille koska eivät huurru ollessaan irti kasvoista. Eivät hankaa.
3. Pappamummulasit koronapiikin ekaluokassa saaneille. Erinomaiset jousto-aisat jotka mahdollistavat nenän äkkinäisen turpoamisen, kasvojen kaikkinaisen muuttumisen. Otsan kuplimisen. Näiden kanssa käytetään ainoja ja reinoja, huopikkaita talvella. Kippurakärkisaappaita. Mummut pitkää esiliinaa ja papat liivintaskukelloa. Monissa liemissä keitetyt. Vakavat kirkkoklasit.
4. Jos haluat pysytellä muodin huipulla tai edes samassa vaunussa niin nämä ovat valintasi. Pukujen dekoltee on avara, helma kapea. Kengät 12 cm cuccit tai manolitot. Hajuvesi Chanel 5. Kleopatramainen vinous tekee kissamaisen viettelijättären. Näillä voi huoleti mennä presidentin itsenäisyysjuhliin. Kaikkiin pienempiin kemuihin . Nämä tekevät arjesta juhlan.
Siitä vain mallailemaan mikä parhaiten itsekullekin sopii. Tai voihan ne ottaa kaikkikin. Naisen mieli on muuttuva,
Miksei lasitkin.
Juuli
-
(https://www.imagehousing.com/images/2021/12/04/aaaaaaaaaaaaaaaaapukkioikea12s.gif)
Joutessain kortteja väsäämään.
juuli
-
(https://images.cdn.etlehti.fi/yL302LU4_GiSOSjQKbwktA7WF1I=/890x0/smart/filters:no_upscale()/etlehti.fi/s3fs-public/discussion_comment_image/aaaaaaaaaaaaaaaajuulikino450filmi1.gif?itok=ilEC9VKP)
Nyt on juhlittu päivää jonka aiheesta en omalla kohdallani en osaa sanoa mitään. Koskaan en ole täysin itsenäinen onnistunut olemaan. Huhupuhetta koko itsenäisyys.
Kun synnyin oli kehtoni äärellä jos jonkinmoista riekkujaa ja naamanvääntäjää. On helppo ne kuvitella kun itse vääntelehdin samalla tavoin just tulleen töppöstelijän tavatessani. Siinä suu vääntyy, silmiin heikommilla ilmestyy tippa ja toisilla naama naurusta vääntyy omituiseen asentoon. Ja se kielenkäytö on sitä laijia josta ei ota erkkikään selvää. En sitäpaitsi omin voimin edes päässyt tähän maailmaan.
.Kotona komensivat vanhemmat. Koko ajan älä sitä ja älä tätä. Kouluun sitten oli mentävä ja siellä äkseeräsivat opettajat. Ei puhettakaan itsenäisyydestä. Niin vain kiskaistiin laulu koko luokan edessä vaikka pelotti niin hirviästi. Ja nolotti. Pakko oli.
Siitä sitten aikanaan konttoriin töihin ja nyt komenteli johtaja. Ja siinä olikin komentoa tytölle ihan omiksi tarpeiksi. MIkään ei ollut oikein. Itsenäisyydestä ei oltu kuultukaan. Poikapuolisilla tuli eteen lisäksi armeija jasta itsenäisyydettömyydestä tytöt, ainakin silloin säästyi.
Naimisiin ja sattui pahimman lajin hirmu mieheksi. Alussa ei sillekään mikään kelvannut mutta hirmu laantui vanhetessaan mutta kokonaan hirmustelu ei loppunut. Milloin ruoka ei ollut mieleistä, kahvi lliian kuumaksi keitetty, milloin sukat oli huonosti huuhdottu kun pesuaine haisi. Ei tuoksunut vaan haisi.
Sitten jäätiin leskeksi. Nyt alkoi varsinainen rumbasamba Kelan ja kaikkinaisten muiden julkisten laitosten kanssa. Hiki nousee otsatukkaan vieläkin kun ajattelen. Ei ymmärtänyt asoiden laadusta eikä kulusta yhtään mitään. Oli vain pykäläviidakko johon olisi pitänyt käydä jotain ymmärtääkseen parin vuoden kurssi. Ainakin.
Kun siitä jollain lailla selvisi ja asettui omaan luukkunsa eläkepäiviä viettämään sai varautua Pojan jokailtaisiin soittoihin onko kaikki kunnossa. Muutaman kerran on pölähtänyt omilla avaimailla puolenyön aikaan tarkistamaan vieläkö on muori maan päällä ja huoku kulkee. Tulee kun olen laittanut päiväunien ajaksi kännyn pois päältä ja siihen tilaan unohtanut. Hyvähän se kun Poika tarkistaa mutta se herätys , äkillinen ei ole mukavaa .Eikä itsenäistä.
juuli
Joten näin on maailma mennyt. Joskus hyvin ja joskus huonosti. Mutta aina ilman sitä itsenäisyyttä jota nyt kovin juhlitaan. Minä en sitä omalta kohdaltani juhli.
Sattuneista syistä.
juuli
.
-
(https://www.imagehousing.com/images/2021/12/15/winter2n.jpg)
ODOTUS
Aatto joulun hiljainen.
On tupa pienoinen
Päre pihdissä himmenee.
Illan hetkellä saapuvan
armastain odotan luona pienen ikkunan.
Ensi lumi maahan on satanut.
Pihlajat vierellä aidan lumisina nuokkuvat.
Askel tuttu siellä ei käy.
On lumi valkea.
Vieraassa maassa, vieraasta ikkunasta
katsoo mun armaani.
Maahan vieraaseen armaani sotimaan
Vieraan maan vieraille oville
mentävä kolkuttamaan.
Vieraassa maassa, vieraassa pihassa
astelee mun armaani.
Sanoja ymmärtämään ei armaani kyennyt.
Halki vieraan maan kädessään.
Multa vieraan, en armaani tahdo jäävän.
Rukoilen, saapua anna kotimaahan vielä
armaani, rinnalleni.
Syttyy tähti.
Päre pihdissä himmenee.
Pihapihlaja vieressä aidan tielle katselee.
Aamu valkenee.
Ei saavu armaani.
Luojani,
käännyn puoleesi
maalla vieraalla varjele.
Palata kotiin anna.
Tuo jouluksi luokseni.
juuli-20
-
(https://lh3.googleusercontent.com/XoMSdRi0Yi19sR3s6A1SOQwVtvpjvtoq90A1en6uezgoIzQd-_ga9yFfx985dLkUpuaiXGiNZMH2y3jObRzyhiXawYfjvB36epPDNhKwXX5_99NQEYN63RM5kJmawWgdlazoD-MuS9GwkVFM0aDDmnYlmCweRvbPyK7V6TfQKN128hCcJaFDtA-WsdqPMFzEtZtcI1_Q9JasK6NepYqrW-1u2fTwwXatPT2gNjGYaZwYCxt7c8RiSnHrOuA03JM3OskhB22Ms9atuaPMpN1xU1wLsEl0BhJg6IadhDb1LLQEscvuzBEo1VM6GJ0QWl_wG8Eihy3VIBSK_X-vfvl3FvcUr5MqTu1SoJRYW6Ek4aVhoJwlNuHW48ZYFyjruJJa1WjXDh4VsAspyYyhdvLBAjbe2r_yFyVJt0FNguK3o9Spxu6qXJ6MukbE8QlRC_hAcUFiv0T4xFFpFmqp4BJqAeJcDLwMR2qFksbnpnCuGvQh_DQFm3OH7G4fJk3AaR1s3rdLoe8TWqqIbsNv9eclJHBJDl4yT5NyE7ixyPY72SFVLwJ2ZRmLko1dQ0Ao6qb2F8F5KgRLZecIWnW4dHMxeRxbYGPJyfGyAaiw_4nD41XXs3yxVZLuewLUTkXu8LLzJxJoazl89UVejww13_Fd6RM-ogO7LGyAjjJlptF_t7daYavuwiW4JxM7LV7lxyOk2kI9paXH30tleg4koAk1-Tk=w508-h338-no?authuser=0)
AGENTTITONTUT
Kaukana sinisten vuorten sinisillä rinteillä oli talvi.
Kova oli pakkanen pohjoisessa Joulupukinkin pajan ympäristössä Korvatunturilla.
Oli ilta koittanut. Tähdet tuikkivat taivaalla. Kuukin vaelsi, pilveen välistä piiloutui.
Ulkona metsän siimeksessä Korvatunturin rinteellä kannon nokassa istuskeli tonttu Topias Tohveli. Jota kaverit joskus leikillään vohveliksi kutsuivat. Se ei Topiasta haitannut. Oli nyt paljon tärkeämpää tekemistä nyt Topiastontulla. Agenttina kiltteysmittaukseen joita suoritettiin säännöllisesti vuoden mittaan niin nyt oli joulumittauksien aika.
Odotteli, oli jo mielestään kylliksi odotellut tonttuneiti Siviä Sininuttua saapuvaksi. Oli sovittu jotta lähdettäisiin yhdessä agenttihommiin, tarkkailemaan lapsien kiltteysasteita. Suoritettaisiin kiltteysmittaus. Vaan nyt ei kuulunut Siviää. Mutta Siviäneiti olikin hieno neiti, myöhästyi usein sen akateemisen vartin. Siviä oli perinjuurin hienostelija. Nutussakin piti olla sinisiä pikkuja mistä oli nimensäkin - Sininuttu - saanut. Oli Topiastonttu joutunut Siviäneidolle uuden kännykänkin hankkimaan. Ihan viimeisimmän mallin, deluxe- merkkisen nokialaisen. Ei kelvannut muu ja sen hankinnan takia oli Siviä nyt suostunut Topiaksen kera agentiksi lähtemään.
Aika kului. Kuu pilven raosta ihmetteli kannon nokassa odottelijaa.
Mutta ei kauan ihmetellyt. sieltä Siviä jo paikalle tipsutteli.
" No niin, voidaankin sitten lähteä siihen lasten kiltteysmittaukseen. Oikein hyvin toimii minun uusi kännyni. Oikein hyvin. " visersi Siviäneiti.
Niin lähdettiin lumista hankea taivaltamaan. Kuinka ollakkaan, tuli vastaan valtava suo. Tämän kiertäminen olisi vienyt pitkän ajan ja siihen ei nyt oikein olisi ollut varaa. Mikäli tänä iltana vielä mittailla aiottaisiin. Joten päätettiin oikaista suon poikki.
Topias Tohveli edellä , Siviä Sininuttu perässä.
Ei suo tietenkään jäätynyt kovillakaan pakkasilla. Ja niinhän siinä kävi ,,,
hups ,,, hups ,,, hups
humpsahti Siviäneiti hienoine sinisine nuttuineen kainaloitaan myöden suonsilmäkkeeseen. Tonttu Topias kiireellä pelastamaan ja sai kuin saikin kiljuvan, huitovan, kiukkuisen Siviän ylös suosta ongittua. Nyt olivat hyvät neuvot tarpeen. Siviä väänsi itkua, ei kylmästä koska tontut eivät palele vaan Siviää kiukutti hieno sininen, nyt läpimärkä nuttu. Eikä hienot tonttuagentit, ei ainakaan naispuoliset, koskaan humpsahtele suohon.
Suon laidalla metsän reunassa huomasivat tonttuagentit pelastuksen. Ihmeen. Ihan oikea heinälato siellä kökötti lumisine kattoineen. Siispä sinne. Märkä Siviä heiniin peiteltiin, nuttunsa riisui. Nyt miettimään millä ihmeen konstilla saataisiin nuttu kuivaksi. Ei kynttilää eikä muutakaan tulta voitu ladossa viritellä.
Vaan Siviä konstin keksi, kuinkas muuten :
" Nyt Tohveli alat nuttua puhaltelemaan. Oikein voimien takaa. Ja juoksemaan ympäri ladon sen minkä jaloistasi irti saat. Nuttua heiluttelet. Tällä konstilla nuttu kuivuu yhdessä hujauksessa."
Ei siinä Topias Tohvelin muukaan hyvinyt. Mikäli ei aiottu ladossa kevättä, kevätaurinkoa odotella.
Niin juoksi Topiastonttu, juoksi ja puhalsi siniseen nuttuun. Nauraa räkättivät harakat, mutta asialle ei nyt mitään voinut.
Kuinka ollakkaan, olisiko ollut Jouluntaika apuna , nuttu kuivui hetkessä. Matka kiltteysmittaukseen pääsi jatkumaan.
Saavuttiin vihdoin ihan iltamyöhällä tarkkailutalon nurkalle. Viritettiin erikoisagenttimittarit. Siviän uusi nokialainen kuunteluasemaan. Hyvin kuului lasten touhut. Nukkumaanmenot, iltapesut. Kuului äiti muistuttelevan kuuntelevista, tarkkailevista tontuista. Oikeassa oli äiti. Tarkkaan kuuntelivat tonttuagentit. Ihan kaikki.
Paluumatkalla suo kierrettiin visusti. Ei halunnut Siviäneiti kuulla puhuttavankaan minkäänlaisista soista.
Korvatunturilla laskettiin tarkkaan mittaustulokset. Ihan oikealla agenttitietokoneella.
Ja hyvin kävi. Kiitettäviä olivat kaikki tulokset. Ei edes flunssaa Siviäneiti saanut.
Tonttu Topias Tohvelin ei koskaan nähty puhaltelevan.
Ei edes viheltelevän.
juuli-17
-
(https://lh3.googleusercontent.com/cZ_wbO0tvjJsBQlYg6DIFllOgLVReGCrAH5-p9aAahAuvEbN5x1clpVOVqFAiLJx4qnlRopB284JU2vBay335RiZ1-1sQFRhLH4JZuLDVorE_CPZ1_Kusy8OQqMkVglM0H4HvWgod2pjMBAEAGR147WFPaF5D9PmlRwzEAGT5lZ9j8D59qrS4Z4HVvOy85RGtP3IkkWXVce2uIbIVrgYZAcnQpGjqxirn_S4n8ezFTWODf7Dd4XOqbYjWMOeP1RXl0lnu9kjtM11rYt9ag7CStjwHYIe3Q5pkznS7-Ft58XFN5yGD5CB-40F2ch41oG_oK2asH5-tUXpPMheULKi2LNsbnf8EMgB7z2OUGggMVC33tVGXjusYdBxte7Q2BRImyRigWp9FQlBdemMUDwPY4F-QXJyfyKWUDjXylPUQH0JdPZAs97Q4stXgRfM4sflH3yReD3MxHIA_YIJPR6HoqFrLMdmSAft5Dpn9woRFWa9txsZO-PTZzfgJPzl2osdGSk7p4clje5n3q49STcKy6NEB-F3oKUX29F-ApxvSLTAAhsoRzA1-gx_otC7uahUZIu2jW-KEX9jy5BvtiB_ir08U6WXFwNIWaOErZ14wgBM8Ami3Z_Al9m4G7qNyndDORGNmX4ikq1-ZgHHUGHZkyJ5iIAXZHWoclYEV9QCSKFDHBxJEdWtzxhwqx3wHSsd5n72aXJ7zfUOYMjGrBUUbkc=w600-h349-no?authuser=0)
pääsi sattumaan ,,,
juuli
-
(https://imagizer.imageshack.com/img924/8359/zOkB9p.gif)
Se on tämä joulu poikkeuksellinen ja hankala niin ihmisille kuin joulupukillekin. Ei päässeet ihmiset vierailemaan, ei pukki tonttuineen lahjojen jakoon.
Siellä istui pukki pajassaan tiekkari nokan alla ja murehti. Ei tietoakaan kuinka aattona lahjojen jaon kävisi. Tontutkaan ei uskaltaneet koronakieltoa uhmata. Petteri Punakuonoon tauti tuskin tarttuisi mutta kaikki muut olivat vaarassa. Aikansa pukki suri ja ihan silmissä ränsistyi murehtiessaan. Parta muuttui harmaaksi risuparraksi ja silmät unenpuuteesta punaisiksi. Tuli lopulta tulokseen että ei auta, on lähetettävä pikatähtipalvelun pikkuenkelien mukana lahjat jokaiselle eteiseen tai johonkin pihan loukkoon. Lähetti faksin Isä Taivaiselle ja pyysi pikkuenkeliagenttiarmeijaa apuun. Suostuihan Isä näin tärkeään pyyntöön.
Niinpä sitten aattona Pukkilan pihassa parveili melkoinen pikkuenkelten armeija valmiina pakettijakoon. Lunta tuprusi ja pakkanen paukkui. Mutta eiväthän enkelit palele. Pienetkään. Jokaisella oli oma osoiteluettelo nokialaisessa. Navigaattori toimi joten eksymään ei päässyt.
Se joka ei asian laatuun ollut tippaakaan tyytyväinen oli Petteriporo. Mitä se nyt on, pikakiitona pilvissä lahjoja viedään. Ei helky kulkunen eikä kitise reen jalakset. Kukaan ei huutele eteisessä onko lapset kilttejä vai ei.
Mutta ei siinä Petterin valitusta huomoitu. Lahjat oli perille saatava aattona tai pääsisi monelta pieneltä töppestelijältä surkea itku. Ja isommiltakin kun oli viikkokausia oltu kilttejä pahemmin lipsumatta.
Siinä kävi melkoinen pienten siipien viske kun enkelit matkaan lähtivät. Petteri katseli ja manaili ettei tuosta hyvä hyvi. Putoavat taivaalta kun lentokyky oli vielä lapsenkengissä.
Mutta niin vaan kävi että pienten töppöstelijöiden niinkuin muidenkin lahjat määränpäänsä löysivät. Mikä lahja missäkin, eteisessä tai pihapolulla. Sillä niin väliä kun silmät tuvassa ilosta loistivat.
Niin onnistui pukin joulujärjestelyt vaikka ihmisten säännöt haittana olivatkin.
Kiitos pukki !
juuli
-
(https://img.aijaa.com/b/00680/15021070.jpg)
Se on monen mutkan takana tämä naisihmisen elo. Kun maailmaan ilmestyy ei ole huolen häivää vielä moneen aikaan. Menee elo töppöstelijänä ja nuorena tyttösenä kuin silkkiä vaan.
Annas olla kun lähenee neljäkymppiä. Jo alkaa tuijotus peiliin ja tarkka syynäys josko nitä rypistyksi ilmestyy. Ei vakoja sentään vielä ihan. Silloin ei ehkä löydy ryppääntymistäkään mutta kun kuuskymppiä täyttyy löytyy jo varmat kurtut. Ja vaot hyvässä alussa tai eräiden huono-onnisten naamassa esillä jo. Kun peiliin katsoo eivät häivy kaikista manailuista huolimatta minnekään vaan suurenevat päivä päivältä ihan silmissä. Joka aamu kun peiliin vilkaisee on sama kurttunaama esillä. Kalenterinkin lehden kun repäisee tuntuu jotta naama ilmestyy sinnekin vakoineen ja kurttuineen. Peiliin tulee vilkaistua lukemattomia kertoja päivässä.
No onneksi löytyy netistä hakemalla monenmoisia päteviä neuvoja tunkeilijoiden häätämiseen. Niitä rasvoja ja geeljä sitten kalliilla euroilla tilaamaan ja nassuun läträämään suurella innolla ja toiveella.
Vaan voi käydä ihan päinvastoin. Kun rypistyminen ei häätäjän mielestä tarpeeksi nopeasti tapahdu lisätään ryppyrasvan määrää niin että jo leuasta tippuu.
Tässä se on vaaranpaikka jota ei ole huomannut rasvaaja . Rypyt lisääntyvät kaameassa määrin. Silmäaluset ja päällyset turpoaa ettei aamulla auki meinaa saada. Silmäpussit joita ei ennen ollut ilmestyvät nyt kuin taikaiskusta. Nyt ei enää uskalla rasvaaja lisätä määrää vaan alkaa haeskella kotikonsteja niiden uusienkin ryppyjen ja vakojen poistoon. Manaa ja hakee. Lotraa silmiinsä vuoroin kurkkua, teepusseja ja jopa kylmillä lusikoilla painelee. Poru melkein pääsee mutta kun ei tunnu kyyneleetkään kunnolla valuvan.
Viikko menee ja toinen päälle. Hieman tuntuu kotikostit auttavan ja samalla vahvistuu päätös että kun tästä selviää, jos selviää siis ei ikuna ryppyrasvoihin koske.
Oli se sen lajin opetus.
juuli
-
Tässä klikattavksi. musiikkia.
https://www.youtube.com/watch?v=3b74PTOh_5s
https://www.youtube.com/watch?v=Zmu4Qu23JEY
-
(https://img.aijaa.com/m/00381/15057211.jpg)
(https://img.aijaa.com/m/00566/15057213.jpg)
Tätä on väännetty moneen uskoon. Toistaiseksi olen ommakseni tuntenut. Kuva valehtelee.
Matto on tummanvihreä eikä sininen. Toivottavasti posti lähettää oikean kokoisena kun joskus menee ihan postimerkkinä.
terviisin
-
(https://is.mediadelivery.fi/img/1440/59e153b1db325c515ed5babd012f8b6e.jpg.webp)
vartijat.
-
Onko täältä kaikki poissa. Jos vaikka uudestaan alotetaan . Mukavahan tänne on kirjoitella. :)