Minun kyllä täytyy kaivella esille lintuäänikasetit, soitinkin on vielä olemassa. Minä en tunnista kaikkien pikkulintujen ääntä ja jo ensimmäiset äänet kuulin nyt rannallakin. Kuovien ääni on tuttu ja niitä kuului. Sorsat ja joutsenpariskunnat uiskentelivat ylväästi tyynen tyynellä järvellä, joka oli jo täysin jäätön. Liikkeellä olivat myös moottoriveneet.
Vuosi sitten keväällä telkät saivat komeat pesimäpöntöt, mutta silloin olimme hieman myöhässä. Toivottavasti tälle kesälle pöntöt saavat asukkaita. Olen aikeissa hankkia vielä toiset kolme pönttöä. Naapurin koulupoika kovertaa niitä isoista puista, täytyy kannattaa nuorta yrittäjää!
Justiinan muistelemana pääsiäisenä lähdin poikien kanssa Hesaan ja autossani oli jo kesärenkaat. Äitienpäivän vastaisena yönä ja vielä hieman äitianpäivänäkin satoi lunta. Velipoika soitti ja kysyi, uskallammeko lähteä kohti Keski-Suomea. Lähdimme, mutta matka oli ikimuistoinen. Tulimme Heinolan ja Hartolan kautta ja aurauskalustosta ei ollut tietoakaan sen jälkeen, kun moottoritie päättyi. Yksi ajoura eteenpäin ja toinen vastaan. Ohituksia ei kannattanut ajatellakaan, joskaan ei montaa ohitettavaa ollut liikenteessäkään. Onneksi muutama rekka-auto teki hieman leveämpää ajouraa.
Vain yksi ojaanajotapaus Leivonmäen korkeudella. Ilmeisesti matkaan ei lähdetty ellei ollut pakko. Kun pääsimme oman talomme kohdalle, ensin piti tehdä lumityöt, jotta pääsimme pihaan. Ja ennätys tuli matkaan käytetyssä ajassakin.
Vuosi oli 1995, 1996 tai 1997. Allakkaa en viitsi hakea. Vuonna 1994 muutimme ja loppuvuonna 1997 uusin auton eli joku noista vuosista.
Pojat muistuttivat, että voisin jo vaihdattaa kesärenkaat, mutta minulla on "äitienpäivä-ajoitus" ko. työlle. Ennen äitienpäivää en kesärenkaita vaihdata. Toki niiden 13 vuoden aikana, kun ajoin kitkarenkailla, ei vaihtopäivällä niin väliä ollutkaan, mutta nyt kyllä nastat kuluvat. Joskin aika lumettomia teitä on koko talven saanut ajaa, ovat joka tapauksessa kuluneet.
Sammakkoja en ole vielä keskisessä Suomessa nähnyt tai kuullut.