Taas on se aika, kun pikkulintujen ruokinta on aloitettu.
Vilkkaasti näkyy ruokailijoita käyvän. Viime talvena myöhemmin katosivat melkein tyystin, miksi lienee kato käynyt, sitä ei tiedä.
Pikkuvarpusia on ollut jo ennenkin ja niin on nytkin sekä viherpeippoja ja tietty tinttejä, tali-sekä sinitiaisia.
Siinäpä ne melkein ovatkin mitä meidän lintulaudalla käy. Niin ja käpytikka pitkän nokkansa kanssa käy talia hakkaamassa ja silloin kyllä talipötkö hupenee.
Lehmäin myötä ovat monet linnut kadonneet. Pääskyset eivät enää pesi navetan vinnillä, kun ei ole ovet auki kaiken kesää, että pääsisivät sinne ja varpusetkin ovat melkein hävinneet, joskus jopa talvella kaipaa niidenkin tirskutusta.
Keltavästäräkit olivat laitumella vakiovieraita, melkein vieressä hyppivät lypsyllä oltaessa, eipä ole niitäkään enää näkynyt, tässsä kotona niitä ei koskaan ole ollutkaan.
Västäräkkipari pesii joka kesä jossain pihapiirissä, ovat vakiovieraita ja syksymmällä ilmestyy sitten poikaset pyrstöään keikuttamaan.
Isommista linnuista naakat ovat oikea maanvaiva, ennen asustelivat vain kirkkojen liepeillä, nyt ovat levittäytyneet joka puolelle. Täällä sanotaankin naakkaa "kirkk'hakkiseksi".
Tässäkin kylässä varmasti on pesä joka käyttämättömässä savupiipussa, meillekin kun ehtivät eräs kesä tehdä piippuun pesänsä, kun oli käyttämättömänä kesäaikaan.
