Piioista puheenollen, mieleeni tulee muisto lapsuudesta.
Naapurin isossa talossa oli kaksi kaunista piikaa, toinen tumma, toinen vaalea. Äitini, kylän ompelija, ompeli heille vaatteita. Me pikkuplikat seurasimme silmä tarkkana, minkälaisia ihanuuksia kretonkista syntyi.
Vakituinen leikkimme oli: "Erkkilän piika." Istuimme rivissä kotini verannan kaiteella ja poljimme kuviteltua polkupyörää. Asettelimme omat kretonkimme pyörän satulan taakse, niinkuin olimme nähneet piikojen tekevän. Samalla peilasimme itseämme vastapäisestä "klasista".
Kylän nuoretmiehet "mourusivat" yömyöhällä piikojen ikkunan takana. Jotenkin kummasti kylällä tiedettiin heti seuraavana päivänä, kuka oli päässyt sisälle ja kuka, onneton, oli jäänyt ulkopuolelle.
Näillä kaunottarilla oli kyläyhteisössä tärkeä rooli.