Ruokaa ja leipomuksia.

[Justiina]

Tänään olin kipinämikkona ja PP:n vasempana kätenä. Lämmitimme kylätalona toimivaa vanhaa kansakoulua. Urakkana oli lämmittää 6 pönttöuunia (pystyuunia vai millä nimellä niitä eri puolilla maata kutsutaankaan) ja yksi iso leivinuuni. Leivinuunin luukussa ei ollut  BMW vaan Porin Valu. Onkohan Valu BMW:n jälkeläinen?
AMK:n ja Pumpulin uunit ovat varmaan tosi vanhoja.

Itse aiheeseen eli joululaatikoihin mennäkseni, taidan ostaa valmiit laatikot. Nyt laiskottaa niin maan perusteellisesti koko joulutouhu. Huomenna jos edes sais kortit postiin...

[pumpuli]

AMK:n uunista en tiedä, mutta minun hallussani olevan mökin on pappani rakentanut v. 1900. Käsittääkseni uunit ovat alkuperäiset.

Teeppäs, Justiina, lanttulaatikko valmiista soseesta. Ostin tuoretta lanttusosetta, en pakastettua. Sitten vaan kermat, munat ja mausteet maun mukaan. Helppoa! Ja hyvää tuli. Nam. 

[Justiina]

Teeppäs, Justiina, lanttulaatikko valmiista soseesta. Ostin tuoretta lanttusosetta, en pakastettua. Sitten vaan kermat, munat ja mausteet maun mukaan. Helppoa! Ja hyvää tuli. Nam. 

Juu, niin minä laiska olen jo pitkään tehnytkin. Isojen lanttujen kanssa tappeleminen ei ole nivelrikkoisen hommaa.
Nyt vaan justiinsa Justiinaa kehtuuttaa. Onneksi meidät on kutsuttu valmiiseen pöytään tyttären luo. Vävy jaksaa väsätä mädit ja pateet ja muut höystöt. Minen jaksa enää.

[Hemuli]

Kiva lukea, että on muitakin, jotka "oikaisevat" ruuanlaitossa.

Maksa- ja perunalaatikot tilasin eräästä lounasruokalasta ja lanttusurvoksen ostin valmiina jo viime vuonna. Kypsentää pitää itse, siitä tulee mielestäni se joulun tuoksu.
Olisi hienoa omistaa tuollainen mies joka tekee kaikki laatikoista lähtien itse!

Muuten olen edelleen kyllästynyt koko joulun hössötykseen.
Kunpa pääsisi joulun ajaksi johonkin piilopirttiin!

[pumpuli]

Prisiis samaa mieltä Hemulin kanssa siitä joulun hössötyksestä. Kuukausikaupalla sitä on hehkutettu! Piilopirttiin minäkin olen haikallut, mutta kun siellä on niin kylmä. 

Vuosikymmeniä vietin joulut hellan ja jääkaapin välissa, laittaen pöytään "kystä kyllä". Nyt on helpompaa. Pääsen vähän valmiillekin, mutta kun on niin paljon pyhiä, niin jotain on kotonakin oltava.

Yritetään ajatella positiivisesti! 

[Anniliisa]

 Kuinkahan moni palstalainen on saanut kärsiä nyt riehuneesta Seija-myrskystä.
Justiina-kamu...ollaanhan molemmat näitä savon oikeita immeisiä...,tämä on vain sellainen omakehu.....
Turhaan kannat huonoa omaatuntoa kun ei enää joulun teko kovin huvita..
Minä kyllästyin tähän joulun hyysäämiseen silloin kun pääsin irti yhteisestä pesästä perikunnan kanssa.
Nyt menen aattoiltana syömään jonkun tyttäreni luokse..jos pyytelevät..tai sitten viereiseen Kunnonpaikan pitopöytään.Olen saanut kyllä kutsun myös tyttäreni anopilta sellaiseen kolmen lesken joulunviettoon,saa nyt nähdä mistä itsensä jouluna löytää...Kyllä nykyään on myös saatavana ihan syötäviä jouluruokia näistä ruokakaupoistamme.
En todellakaan ylenkatso tätä Piikatytön ideaa,varmaan se onnistuukin kun sinulla on jo tilatkin siihen valmiina.
Samoin,kyllä jouluruokien ym.laitto on kivaa puuhaa kun vain siihen on innostusta vielä jäljellä.
Meilläpäin on sanonta..Kukin taaplaa tyylillään..

[Justiina]

Kuinkahan moni palstalainen on saanut kärsiä nyt riehuneesta Seija-myrskystä.
Justiina-kamu...ollaanhan molemmat näitä savon oikeita immeisiä...,tämä on vain sellainen omakehu.....
Turhaan kannat huonoa omaatuntoa kun ei enää joulun teko kovin huvita..

Anniliisa, kiva kun tulit takaisin aurinkolomalta.
Seija ei meillä ollut niin kovana kuin Eino oli. Sähköt menivät noin yhdeksäksi tunniksi, eli ei korvausta tule siirtomaksuissakaan. Bensaa paloi aggregaatissa ja otsalamppujen varaus oli vaarassa loppua. Meidän kyökissä hiippaili kaksi Luciaa aamutuimaan, ei toki kynttiläseppele päässä vaan otsalampuin valaisevina.
Nytkin tuulee melko lailla. Onkohan jossakin puu sopivasti kallellaan 

Joulun valmistelut tökkivät, koska vuosi vuodelta kaupallisia tiedotteita kaikesta tarvittavasta alkaa tulla yhä aikaisemmin ja aikaisemmin. Ylitarjonta aiheuttaa vastareaktion.
Jotakin laittelen, mutta hyvin pienimuotoista on verrattuna voimissa olon aikaan. Olen kehittelemässä kulutuksen vähentämisestä ja elämän leppoistamisesta uutta hyvettä itselleni.

Kun tässä ketjussa on kyse ruuasta ja leipomuksista, laitan kaurakeksiohjeen. Tein tästä perusohjeesta pikkujouluisia lisäämällä rusinoíta (n. 1 dl) ja taloussuklaan palasia (n. 50 g)  taikinaan.

150 g voita (käytin pullomargariinia) sulatettuna
2½ dl sokeria (vähensin)
2 dl kaurahiutaleita
1 dl grahamjauhoja (karkeaa spelttiä)
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
½ tl kanelia
1 kananmuna

Kaikki sekoitetaan, nostellaan pieniä kokkareita pellille, paistetaan 5 -7 min/200°.

Kaurakeksien ohjeita näyttää olevan kymmenittäin. Tämä oli yksi sovellutus.

[Annuska]

Ajattelen tässä mitä ruokasekoituksia tekisi näistä joulusta jääneistä rosollista,kinkusta yms.tähteistä. Vinkkejä varmaan voisi joku keksiä kun ei ruokia voi hukkaankaan heittää. Ainahan jokaiselle jotain jää.

[Justiina]

Ajattelen tässä mitä ruokasekoituksia tekisi näistä joulusta jääneistä rosollista,kinkusta yms.tähteistä. Vinkkejä varmaan voisi joku keksiä kun ei ruokia voi hukkaankaan heittää. Ainahan jokaiselle jotain jää.

Ei hyvää ruokaa heitetä pois, ei toki. 
Sillittömän rosollin, peruna- , porkkana- ja lanttulaatikon rippeet ovat joskus päätyneet kasvissosekeittoon. Rippeet kattilaan, vähän nestettä, vettä tai ruokakermaa päälle, kuumennus, soseutus, taas nestettä lisää, tuorejuustoa tai mitä sattuu juustoa olemaan sulatetaan joukkoon, yrttimaustetta tarvittaessa, voi tarjoilla kinkkukuutioitten kanssa.

Siinä meni jo vähän kinkkua. Muuta kinkusta: munakas ja kinkkukiusaus.
Kaikkein helpoimmin kiusaus syntyy peruna-sipuli -pakasteesta. Päälle vain ruokakermaa ja juustoraastetta. Jälkimmäinen ei ole tarpeen.
Perinteisimmin kinkkua saa katoamaan hernekeitossa.

Onkohan kukaan enää laittanut lipeäkalaa? Me söimme sunnuntaina ennen joulua vanhanajan tapaan lipeäkalaa, maitokastiketta, perunoita ja vihreitä herneitä.
Riisipuuroa ja hedelmäkeittoa oli aatonaattona. Eihän kaikkea jaksa kerralla vatsan protestoimatta.

[Annuska]

Kiitos vinkeistä Justiinalle. Minäkin ajattelin että kinkkukiusausta ainakin voi tehdä kun on pakastimessa perunasipulisekoitusta. Tuo on hyvä vinkki tuo sinun kasvissosekeittosi. Sulatejuustoakin on vähän kun vieraat toivat jotain pähkinäjuustoa.

Lipeäkalaa meillä ei ollut kun kukaan ei tykkää siitä. Lohta ja silliä kylläkin oli. Silliä on vieläkin mutta ei rosollin seassa.

[acca]

  Lipeäkala on joulun herkkuruokia. Olen opettanut lapsenikin siitä tykkäämäään.
 Ja nyt tyttären lapsetkin sitä syövät. Tosin heidän kasvatukseen kuuluu että kaikkee pitää maistaa ja lautanen pitää tyhjäksi syödä, jos itse on sen täyttänyt.

[Justiina]

  Lipeäkala on joulun herkkuruokia. Olen opettanut lapsenikin siitä tykkäämäään.
 Ja nyt tyttären lapsetkin sitä syövät. Tosin heidän kasvatukseen kuuluu että kaikkee pitää maistaa ja lautanen pitää tyhjäksi syödä, jos itse on sen täyttänyt.

Lipeäkala jakaa mielipiteet voimakkaasti. Monelle nykyihmiselle se on jo tuntematon ruokalaji. Lisäksi se haisee melko ilkeälle eikä maistukaan millekään ilman pippurilla maustamista. Mukava lukea, että acca on siirtänyt perinnettä seuraaville polville.

Nykyään lipeäkala valmistuu vaivatta uunissa paistaen. Kaukaisessa lapsuudessani lipeäkalan valmistus oli pitkä prosessi lipeän valmistuksineen, liottamisineen ja huuhteluineen. Etsin netistä vanhoja ohjeita.
Kas tässä, kokki Kolmosen tapaan:
http://www.kokkikolmonen.com/tuotteet.html?id=3/106

Muistan, että meillä vietiin lipeässä liotetut kapakalat järveen huuhtoutumaan.

[Annuska]

Onneksi tämä joulunaika päättyy. Sanoin eilen aamulla miehelle että joululoma on nyt loppu ja velttoilu saa riittää. Tein ensin kahvikakun ja kun uuni oli lämmin valmiiksi niin tein vielä pakastimeen jääneet 5 torttulevyä tortuiksi. Sisko soitti sopivasti ovikelloa ja sai kahvin kanssa lämmintä torttua. Pakastimeen jäi myös joulusta peruna,porkkana ja lanttulaatikkoa 1rasia kutakin. Nostin äsken ne sulamaan että tulee nekin syötyä pois. Joulukoristeet aion myös poistaa tänään. Sitten onkin hyvä lähteä sen päälle iltapäivällä naapurin kanssa lenkille. Tuntuu että on jo liikaa oleillut vaan eikä ole mitään järkevää oikein tehnyt vähään aikaan. Eilen silittelin jo käsityötänikin ja siirsin kirjontakehystä ja aion sitäkin taas jatkaa. Kummasti noiden pitkien pyhien aikaan tuntuisi tottuvan tuohon syömiseen ja pelkkään oleiluun ja kunhan nyt aika kuluu jotenkin tyyliin.

Nyt on siis piristyttävä ja ruokavaliotakin vähän muutettava kevyempään joulukinkun, suklaakonvehtien ja löhöilyn jälkeen.

[Anniliisa]

Helpolta näyttää tämä kevennys ruokien suhteen jos selailee näitä naisten lehtiä.
En kyllä usko että raavas mies noilla pärjää.
Justiinan kehoituksesta katsoin tuota Kokki kolmosen lipeäkalan valmistusta.
Olen valmistanut kuivatuista turskista tuota herkkua.Mutta ei silloin mitään kalkkia siinä käytetty.
Kun kuivat turskat tuotiin kaupasta niin ensin ne nyljettiin,Nykyäänhän on tuo nahka mukana kaupan valmiissa kalassa.
Nahka oli tosi tiukassa siinä kapakalassa,koko perhe siihen operaatioon osallistui,appeni jopa teki niistä selkäruodon nikamista sellaisia noppia joilla voi lapsien kansssa leikkiä paria ja liikaa..
Sitten nämä kuoritut kalat,olivat melkein metrin pituisia ,laitettiin sellaiseen ..viholaissäkkiin..ja säkki järveeen virtaavan puron suuhun.Siellä ne saivat liota kunnes olivat jo vähän notkistuneet.
Uunista,jossa oli polteltu vain puhtaita koivuhalkoja juuri tätä varten otettiin tuhkaa josta se lipeät ehtiin.

[Anniliisa]

Jatkan tätä lipeäkalan valmistusta.
Koivuntuhkat laitettiin korvoon ja päälle kiehuvaa vettä,sekoiteltiin hetki ja jätettiin jäähtymään.
saatiin kirkas lipeälios,tuhkat oli painuneet pohjalle. Nyt tähän siivilöityyn lipeään laitettiin nämä järvestä haetut turskat,voitiin ne nyt jo paloitella pienemmiksi kun puukko jo pystyi.Sitten korvo vietiin karjakeittiön nurkkaan ja siellä aina niitä vähän käänneltiin.Anoppi aina kokeili peukalollaan niiden kypsymistä.Sitten sopivan pehmeät kalapalat taas puhtaaseen kylmään veteen.Vettä vaihtaen saivat nyt liota lipeät pois.Mutta eihän silloin ollut vielä pakastimista tietoakaan,valmiit ja vähän valutetut kalat laitettiin pärevasuun ja puhdasta lunta aina kerrosten väliin.Sieltä niitä oli helppo aina hakea ja irroitella lumen seasta lihaaitan nurkasta.Pakkanen oli se pakastin.Ja olihan se aivan eri maku kuin nyt valkoiseksi ja mauttomaksi tehdyssä teollisessa tuotteessa. Kyllä joku naapurin emäntä kuivatti kevätahavassa myös haukia,en sitä koskaan ole kokeillut.