Tänään on superkuu, mutta tietysti taivas on pilvessä.
Kuinka musta tuntuu, että aina kun taivaalla jotain tapahtuu, niin taivas on pilvien peitossa.
Kahtena edellisenä iltana kyllä kuu on möllöttänyt kirkkaalla taivaalla.
Tässä kuva vuoden takaisesta superkuusta.
Hieno kuutamo kuvassasi. Meillä on taivas selkenemässä juuri nyt. Ensi yönä saattaisi kuu näkyä. Viime yönä nukuin, mutta edellisenä hiippailin unettomana. Silloin näin kuun kurkistelemassa saunan katonharjan yli. Aika matalalla se joskus kahden ja kolmen välillä oli. Kuu ei minua valvota, siihen tarvitaan sisäsyntyisiä vaivoja. Niitä piisaa.
Monesti uutisissa kerrotaan meteoriiteista, superkuista ja muista öisistä ihmeistä, mutta kuten sanoit, taivas on pilvessä. Samoin kuun- ja auringonpimennysten kanssa.
Vieläkin naurattaa lukivirheeni, kun ensi kerran luin lehdestä
perseidien maksimista. Tuli mieleen jotakin hyvin isoa XXXL tai vielä isompaa.
