Keskustelualueet > Hyvinvointi

Vanhat toverit

<< < (2/11) > >>

kropsu1:

--- Lainaus käyttäjältä: Anniliisa - 07.09.2012 16:27:42 ---Niinhän se on että ystävät ovat tärkeitä.eikä niitä kannata suututella.
 Tosiystävä ei kyllä hevillä suutukaan.Jos jotenkin menee sukset ristiin niin ystävyys vaan lujittuu kun asiat puhutaan ja sovitaan erimielisyydet.Meitä on tällä foorumi-palstalla monta jotka ollaan vuosia vaihdeltu kuulumisia.
Onpa ollut kokoontumisiakin.Toiset seurailevat sivusta ja joskus tulee sitten kommentti.
On saatu joulukakkuohjeet ym.Ainakin minä olen ajatellut teitä ystäviksi.
Tämähän on tälläistä nettiseurustelua ainakin meille yksineläville.
Kun olen savossa syntynyt ja ikäni myös asunut niin saan uusia ajatuksia sellaisilta paikkakunnilta ja murteista
joita en ole tiennyt ennen olevankaan..
Kropsu on minulle tärkeä ystävä ja siksi pyysinkin häntä Ystävä-mieheksi.

Kokoontuu Golden-Aga tänä syksynä...

--- Lainaus päättyy ---


Kiitos Anniliisa noista rakkaista sanoista.
Ystävänäsi on hienoa olla, myös kaikkien muidenkin ystävänä.
Joku teistä ystävät, veikkasi että olisin suuttunut jostakin tai masentunut,
mutta se eikyllä ole mahdollista koska en suutu, masennuksetkin tulee ja menee.
Sinua Anniliisa haluan halata lujasti, (jos luvan saan)- niistä villasukista jotka
uskon sinun kutoneen vartavasten minulle.
Ehkä Piikatytön "paratiisissa ,-jos totta tulee,, löytyy meillekin yksi
kahdeksastatoista, paikka..... ei sisällä vihjailua. :)

Justiina:
Olipa mukava lukea ystävällistä tekstiä ennen yöpuulle kiipeämistä.
Hyvää yötä kaikille vanhoille tovereille!

Pumpulin aloitukseen sen verran, että minäkin tapaan entisiä työtovereitani joskus, mutta enimmäkseen kirjoittelemme sähköposteja.
Eläkkeelle jäätyäni eräs hieman apatiaan taipuvainen työkaveri soitti ja sanoi kaipaavansa minun nauruani kahvihuoneessa.  ;D
Oli kuulemma piristänyt harmaita päiviä. Ei sitä aina itse tiedä, miten voi olla toisille avuksi.

Anniliisa:
Jotenkin minusta vaan tuntuu että ollaan ,ainakin me jotka vastaillaan toistemme viesteihin ,kuin vanhoja tovereita,siis jonkinlaisia ystäviä keskenämme
 Tämä Kropsun kanssa sanailu on jatkunut monta vuotta,ei olla kyllä koskaan tavattu.
Molemmat ollaan samassa elämäntilanteessa,puoliso on menetetty,perhe,ulkomaisia vävyjä myöten kyllä pyörii ympärillä meistä huolehtien
ja elämä on ulkoisesti hanskassa.Mutta jonkinlainen yksinäisyys silti asuu sydämessä.
Kropsu istuu hämärässä omalla terassillaan ja muistelee menneitä.
Minä kudon sukkaa ja ajattelen aina kelle nyt nämä antaisin.
Mutta sekin on vielä epävarmaa että särkyisikö tämä haavekuva jos nähtäisiin toisemme livenä....

Anniliisa:
Nyt ei taida olla vanhoja eikä uusiakaan tovereita Meidän palstoilla.Ei aina osu nuo sääennusteet.
On niin kaunis aamu että suunnistan sieni ja puolukka-retkelle.Ystävä-nainen,asuu samasssa talossa,
meni sukuloimaan Kouvolaan ja niinpä nyt menen yksin.
Sain jonkin maksullisen kanavan sille Kropsun lempikappaleelle.
en ole vielä yrittänyt kuunnella.Se Kaisan ja kumppaneiden Keltaruusu on kyllä mahtavaa humppaa....

Hemuli:
Löysin minäkin sen maksullisen Syksyn lapsi-kappaleen ja käsittäkseni se pitää ladata kännykkään kuunneltavaksi,
puolen minuutin pätkän sai kuunnella näytteenä.

Hiljaista on, kun "vanhat toverit" ovat koonneet lelunsa eikä leiki enää meijän kaa.
Kukin saa tietysti tehdä kuinka parhaaksi näkee...

Eilen iltapäivän meillä myrskäsi ja satoi vettä kuin aisaa ja tänään on kaunis, aurinkoinen syyspäivä, mittarikin on kipaissut jossain välissä yli seitsemäntoista asteen.

Puolukkametsään mulla ei valitettavasti ole asiaa, omenista tein mehulingolla tuoremehua, mutta se on perin hidasta touhua,
punakaneleista sitä tein ja hyvää tuli.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu