Jatketaanpa yksinpuhelua. Vanhuksilla on usein tapana ajatella ääneen.
Eilen on ollut autiotalossa tungosta, toista sataa kävijää yhtä aikaa paikalla! Yksin kappalein 188. Ei oo totta! Tuli mieleen palvelunestohyökkäys, toiseksi ajatus että jonkun tietokone on vallattu ja se lähettää yhteydenottoja omaan tahtiin, kolmanneksi että uskaltaako tänne edes tulla enää, neljänneksi laitoin virustorjunnan töihin. Näin epäluuloiseksi ihminen tulee, kun aina varoitellaan... Lopuksi päättelin tykönäni, että kaikki meidän pumpulin tanssittajat haluavat kuulla, miten paraneminen edistyy. Siitä viime päivien vierastulva! Loogista, eikö?

Niin että mitä kuuluu, pumpuli?
Joulu iskee kimppuun, iskeköön. Tänä vuonna laiskotus on huipussaan: meillä syödään PP:n siunauksella valmisruokia, leivonnaisetkin on tilattu ammattilaiselta, kinkkua ei tule, kalaa ostan alan yrittäjältä valmiiksi savustettuna. Pimeys huolehtii siitä, ettei tarvitse liiemmin siivoilla. Lukemiset on jo lainattu, lisäksi se lahjakirja eli Bolla odottaa. Mikäpä tässä valmiissa maailmassa.
Hyvää joulun odotusta!