Tulen varmasti lukemaan Tankkien kesän voittipa se tai ei.
Minulla on omakohtainen elävä muisto Euroopan hullusta vuodesta 1968 ja Tšekkoslovakian tilanteesta. Olin lakkaamassa kesämökin pukuhuoneen lattiaa ja kuuntelin transistoriradiosta uutisvirtaa. Naapurin mies, sodan satuttama kuten minäkin, tuli käymään. En ollut koskaan nähnyt häntä niin pelokkaana ja hermostuneena. Hän oli melko varma että meidän tiemme on Tšekkoslovakian tie ja että on ajan kysymys, koska tankit vyöryvät itärajan yli. Siltä silloin tuntui minustakin.
Katsoin Areenasta taannoin Aamun kirjan jossa Kähkönen oli haastateltavana. Muistijälki elokuusta -68 oli niin voimakas, että tunsin taas lattialakan hajun ja kuulin korvissani Lieko Zachovalovan (en muista nimen oikeinkirjoitusta, tarkistan myöhemmin) katkeilevan selostuksen Prahan tilanteesta.
Aamun kirja -ohjelmien seuraamisesta on ollut paljon iloa. On ennakolta päässyt tutustumaan viiden Finlandia-ehdokkaan kirjoihin. Vain Sandströmin Laudaturia ei ole esitelty kuten ei yleensä muitakaan käännöskirjoja esitellä.
Luin viimeksi kirjan jota haluaisin suositella: Jasmin Darznik, Iranilainen tytär. Aloittamista vaille on Jan Guilloun Sininen tähti, kirjasarjan Suuri vuosisata 5. osa.
Vielä Tankkien kesästä:
En tiedä, minkälaista olisi lukea Tankkien kesä, jollei ole lukenut kuutta aiempaa osaa. Ehkä kirjan voi lukea aateromaanina vuodesta 1968, jolloin polarisoituminen ja sodan läheisyys – jopa uhka – vaikuttaa joka sukupolveen. 1968 on taite, hullu vuosi. Romaanin äänisekamelskan voima piilee siinä, että teoksessa kuuluvat arvottamatta rinnakkain punavankien, työläisten, luokkanousijan, sivistyneistön, yrittäjien, journalistin, kapinanuorten, sotatraumakärsijöiden ja pasifistien äänet – ja tytön, jolle hyvinvointivaltioksi ponnistava Suomi tekee mahdolliseksi kasvaa vaikka sepäksi tai astronautiksi. Tai kirjailijaksi.Tässä yllä lainaus eräästä kirjablogista. Hatara pääni ei jaksanut pitää sisällään blogin nimeä tänne saakka, noloa.
Blogi on
Tuijata Kultturipohdintoja, tarkistin
