Kirjan lukunurkka

[Justiina]

Toisessa ketjussa Anniliisa kirjoitti Auni Nuolivaaran kirjasta Paimen, piika ja emäntä. Luin sen joskus hyvin nuorena, enkä muista siitä enää mitään, mutta kirjan nimi läikähdytti mieltäni, koska se oli eräs äitini lempikirjoista. Hän luki sen moneen kertaan. Jotakin siinä varmaan oli.
Toinen kirja johon hän aina palasi oli norjalaisen kirjailijan Metsien humina. Kirjailijan nimeä en nyt muista, mutta muistelen jotakin siihen suuntaan kuin Gulbrandsen.
Löytyisköhän kuukkelilla?

Löytyi:
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_4571
Tässä on kirjailijan nimi oikein!

Minä palaan harvoin samaan kirjaan pitkän ajan kuluttua. Nykyään kirjoja on saatavilla helposti ja uusia julkaistaan.

[pumpuli]

Lukupiirimme on jo kokoontunut muutamia kertoja. En ole päässyt mukaan. Viikon päästä toivon pääseväni.

Meillä on luettavana Märta Tikkasen kirja: "Emma ja Uno". Tikkanen kertoo siinä äidinäitinsä tarinan. Nuori, hemmoteltu suurtilan tytär avioituu "taivaanrannan maalarin" kanssa. Lapsia tulee joka vuosi ja mies huitelee pitkin maita ja mantuja. "Uno on niitä mahdottomia  miehiä, joihin naiset helposti lankeavat, entisaikoina ja tänä päivänä. Hän on suuren luokan maailmanparantaja, kahnauksiin joutuva myrskykeskus, liekki joka syttyy ja sammuu, innostuu ja innostaa."

Tikkasta olen aina tykännyt lukea.

Turvaton on nainen ollut entisaikoina. Mies voi hukata naisen perinnön, kysymättä edes lupaa.

Ja Emma vaan rakastaa.

Karsin aika paljon kirjojani muuton yhteydessä. Mihinkään ei olisi mahtunut.

[Justiina]

Meillä on luettavana Märta Tikkasen kirja: "Emma ja Uno".
Turvaton on nainen ollut entisaikoina. Mies voi hukata naisen perinnön, kysymättä edes lupaa.

Ja Emma vaan rakastaa.

Kirjan ilmestymisen aikoihin kuulin radiosta Märta Tikkasen haastattelun  jossa hän kertoi Emmasta ja Unosta. Se oli erittäin kiinnostava juttu. Kirjaston uutuushyllystä nappasin pian uunituoreen kirjan käsiini.
Se herätti samoja ajatuksia naisen asemasta entisaikaan kuin sinulla, pumpuli. Teki mieli ravistella Emmaa, että ota jo se ero ja lopeta tuo kiltti odottelu. Helppo nykyään on noin ajatella, mutta  Emmalla ei enää ollut muuta kuin lapsilauma ja sukulaisten armollisuus varana, lisäksi siihen aikaan avioero oli harvinainen ja vaikeasti toteutettava juttu. Lopulta Emma ja Uno erosivat, ja Uno jatkoi maailman parantamista.

Tikkanen eli itse "mahdottoman" miehen kanssa. Rakasti silti.

[Justiina]

Onko kukaan lukenut kiinnostavia kirjoja viime aikoina?
Sain käsiini Heidi Köngäksen  uusimman kirjan Dora Dora. Lukiessani mietin, miten jännästi nykyään naiset ovat alkaneet kirjoittaa sotaan liittyviä kirjoja.

Köngäs sijoittaa henkilönsä Albert Speerin, sihteeri Annemarien, tulkin ja sirkustaikurin jatkosodan aikaiseen Suomen Lappiin matkalle Rovaniemeltä Jäämeren rannalle saksalaisten tukikohtaan. Kirjassa Saksan suunnitteluministeri Speer pohtii suhdettaan Hitleriin. Speer on joutunut Hitlerin epäsuosioon. Annemarie kaipaa miestään, tulkki rakastuu Annemarieen ja taikuri on koko ajan huolissaan kotimaahan jääneestä vaimostaan sekä omasta asemastaan. Taikurilla on juutalaista verta suonissaan. Lopussa tapahtuu jotakin joka oli jo aavistettavissa. En kerro enempää, jos joku haluaa lukea itse.

Kirjaa on kiitetty ja osin moitittu. Minä pidin kovasti, mutta olen vain tavallinen Justiina. Odotan, että Dora Dora olisi Finlandia-ehdokkaana. Ans´ kattoo ny.

[Justiina]

Onko kukaan lukenut kiinnostavia kirjoja viime aikoina?
Sain käsiini Heidi Köngäksen  uusimman kirjan Dora Dora.

Kirjaa on kiitetty ja osin moitittu. Minä pidin kovasti, mutta olen vain tavallinen Justiina. Odotan, että Dora Dora olisi Finlandia-ehdokkaana. Ans´ kattoo ny.

No nih! Olihan se siellä ehdokkaitten joukossa. Muita ehdokaskirjoja en ole lukenutkaan.
Tarja Halonen valitsee voittajan. Siitä johtuen veikkaan, että voittaja on Pirjo Hassisen Popula.

Heidi Köngäksen Dora Doraa raati pitää psykologisesta tarkkanäköisenä romaanina, jonka historiallisena taustana on Hitlerin luottomiehen, varusteluministeri Albert Speerin matka Suomen Lappiin 1943. (HS tänään)

[Anniliisa]

Justiina miettii lukeeko meistä kukaan.
Minä ole ahkera lukija,Aiemmin hankin kirjat omaan hyllyyni.Olin jostakin keksinyt että pitää olla paljon kirjoja niin on Kulttuurikoti.Nyt kun on pieni asunto ei ne kirjat sinne mahdu.Tuolla ne odottavat ,minne lienevät menossa....
Kirjasto on aivan lähellä,en nykyään tilaa enää kovin paljon aikakausi-lehtiäkään.,
En ole minäkään vielä lukenut noita Finlandia ehdokkaita.

Viimeksi luin tämän Kuopiolais kirjailija Sirpa Kähkösen  HIETAKEHDON.
Minun mielestä aikaisemmissa samaan sarjaan kuuluvissa oli enemmän asiaa.
Nyt on yö-pöydälläni Tapani Kiminkisen Maalaislääkärin päivää
Alku on ainakin ihan lupaava,vaikka en olekaan niin Kiminkisen fani...

[Hemuli]

Lukijoita minäkin ja kirjoja on niin, että divarin saisi perustaa.
Aikoinaan olen kuulunut ties kuinka moneen kirjakerhoon, nykyään pengon tarjous-ja alekirjoja.
Tunnustaudun hömpän lukijaksi ja siksi en paljoa viitsi lukemisiani huudella, tuskin yhtään Finlandiaehdokasta olen lukenut.
Vaikka sanotaan, että luettavaksi se on hömppäkin kirjoitettu.

Tykätyimpiä kirjoja on tullut luettua moneenkin kertaan, Sally Salmisen "Katriina" on kirja, jonka luin jo kouluikäisenä ensimmäisen kerran, nyt se on hyllyssä ja luettu ties kuinka moneen kertaan, myöskin "Tuntematon" on tullut luettua useampaan kertaan, elokuvaa katsoessa osaa jo repliikit ulkoa.

Australialaiskirjailijat,  "Okalintujen" kirjoittaja Colleen McCullough ja Tamara McKinley ovat suosikkejani.
Englantilaisen Catherine Cooksonin kirjat taitavat multa löytyä kaikki suomennetut.

Nyt on meneillään yli 700-sivuinen pokkari Lesley Lokon "Tummaa suklaata", jossa suklaata ei ole kuin muutaman henkilön ihon väri. Tuntematon kirjailija, mutta ihan mukavaa luettavaa, haittapuoli on vain pokkarin pieni präntti.

Odottamassa ovat Cecilia Ahernin "Mitä huominen tuo tullessaan" ja Anne Tylerin "Afrikan naiset". Viimemainittu tuli Otavamedialta asiakaslahjana, muut ovat alekirjoja.

Otavamedialta tulee Seura ja Viva sekä Pojan lapsille Villivarsa ja Leppis, sieltä sitten saa aina valita muutaman ilmaislehdenkin laskun maksettuaan.

[Justiina]

Justiina miettii lukeeko meistä kukaan.

Viimeksi luin tämän Kuopiolais kirjailija Sirpa Kähkösen  HIETAKEHDON.
Minun mielestä aikaisemmissa samaan sarjaan kuuluvissa oli enemmän asiaa.

En toki epäile kanssakirjoittajiani lukemattomuudesta Ajattelin kysäistä vinkkejä teiltä.

Tilasin pari viikkoa sitten Kähkösen Hietakehdon. Ovat kovasti varattuja, meitä savolaisia kiinnostaa Kuopion lähihistoria.

Luin äsken Mikko-Pekka Heikkisen uutuuskirjaa Terveiset Kutturasta.  Kirja on veitikkamainen jännäri ja sotakirja samalla sekä outo tulevaisuuden kauhukuva Suomesta. Siinä Pohjoinen ja Etelä joutuvat sotaan, siis kyseessä on kuvitteellinen sisällisota. Aiheestaan huolimatta alkoi nukuttaa, kun takka humisi hiljaa ja radio soitteli Lauantain toivottuja. Otin läppärin auki, ja kas täällä puhuttiin kirjoista.

Hemuli, minäkin luin kauan sitten Katriinan. Sekin oli äitini lempikirjoja.
Salmisesta tuli mieleen toinen ruotsiksi kirjoitettu vanha romaani, jonka lukemisesta on ihmisikä.
Nimittäin tämä:
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_10233

Kuin valkoliljat, se teki nuoreen mieleeni vaikutuksen. Vieläköhän tekisi?

Minulle tuli tekstari Otavalta. Saisin lahjakirjan palkkioksi Kotiliedestä. Pitääpä selata tarjontaa.

Lukemisiin!

Myöhemmin.
Palasin rikospaikalle korjaamaan virhettä. Kirjan nimi oli väärin. Nyt se on oikein. Kirjoitin aiemmin illalla melkein torkahtaneena.
Eläköön tämä Muokkaus-toiminto.

http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Suomeen+syttyy+uusi+sis%C3%A4llissota/HS20120923SI1KU02qa0

[pumpuli]

Ensi viikon lukupiiriin pitäisi viedä oma kirja. Valitsin tuolta saneeratusta kirjahyllystäni Gunnar Matssonin "Prinsessan". Aikoinaan luin sen moneen kertaan.

Nyt täytyy ottaa selvää, muistaakseni siitä tehtiin elokuva. Ja Gunnar Matsson taisi kuolla nuorena. Hataria muistikuvia.

[Justiina]

Ensi viikon lukupiiriin pitäisi viedä oma kirja. Valitsin tuolta saneeratusta kirjahyllystäni Gunnar Matssonin "Prinsessan". Aikoinaan luin sen moneen kertaan.

Nyt täytyy ottaa selvää, muistaakseni siitä tehtiin elokuva. Ja Gunnar Matsson taisi kuolla nuorena. Hataria muistikuvia.

Mielenkiintoista! Hataria muistikuvia kirjasta... luinko sen joskus vai luinko vain kirjoituksia ja Matssonien haastatteluja? Hehän olivat aikansa julkkiksia.
Ryhdyin kuukkeloimaan. Löytyi tietoa, että Gunnar kuoli vähän yli 50 vuotiaana. Oli alkoholisti noin 15 vuotta. Seija avioitui toisenkin kerran. Uusi aviomies kirjoitti myös kirjan Seijasta.
Viitteitä elokuvaan ei löytynyt. (Prinsessa-elokuva kertoo Kellokosken prinsessasta.)

http://salpakirja.net/2678/jos-vain-saan-olla-onnellinen/

Gunnar Mattsson on kirjoittanut itsestään paljastuskirjoja, mm. Gunnar on sellainen. Tuli mieleen toinen suomenruotsalainen itsestään ja vaimostaan kirjoittanut eli Henrik Tikkanen. Siinä perheessä tosin rouvakin osasi kirjoissaan paljastaa aviomiehen heikkoudet.

Olisipa mukava olla teidän "kirjakerhossanne" vaikka vain kärpäsenä katossa.

[pauliina]

 (Prinsessa-elokuva kertoo Kellokosken prinsessasta.)

 Erittäin mielenkiintoinen kirja sekä elokuva. Minulla jopa omakohtaisia kokemuksia "prinsessasta",Nikkilän sairaalan opetusjaksolta.

[Hemuli]

Voi Justiina minkä linkin pistitkään! Löysin sieltä jo monta kiinnostavaa kirjaa...
Sitä en käsitä, kun kirjakerhojen kirjat eivät kelpaa antikvariaatteihin, niin näkyi tämänkin ehdoissa olevan.
Kerran eräs torilla vanhoja kirjoja ostava ja myyvä kauppias sanoi, että ei muuta kuin kannet pois ja paperikeräykseen. Ei oikein uskoisi niiden olevan lyhennettyjä versioita.

Olen lukenut Kellokosken prinsessan ja piti päästä elokuvakin katsomaan, vaikka ei joka vuosikaan tule elokuviin lähdettyä. Tykkäsin molemmista, vaikka elokuva ei niin kirjan tekstiä noudattanutkaan, mutta niinhän se tahtoo aina olla. Ei pitäisi lukea kirjaa ensin.

[pumpuli]

Suurkiitos, Justiina, linkistä. En tiennyt, että Seija Matssonista on kirjoitettu toinenkin kirja. Nyt täytyy vaan saada se käsiinsä. Kirjastosta varmaan löytyy. 

Vieläkin mulla on "kutina", että Prinsessasta ( siis Gunnar Matssonin ) tehtiin elokuva. Yritän selvittää, en vaan tiedä mistä. Googlesta ei löydy. 

[pumpuli]

Muutama sananen maanantai-iltaisesta lukupiiristämme. Jokainen sai tuoda oman kirjan. Ryhmämme nuorin jäsen esitteli väitöskirjan, jota käytetään oppikirjana. Käsitteli musiikkiterapiaa. Hän itse toimii parhaillaan vammaisten musiikkiterapeuttina.

Ryhmämme miesjäsen esitteli Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa. Mulla on se vielä lukematta, mutta panin lukulistalle.

Minun Prinsessani herätti monenlaisia mietteitä. Miesjäsenemme oli tavannut kerran G. Matssonin "livenä". Olivat olleet, Matsson ja Juha Watt Vainio,  menossa "pikku pilkkumissa" johonkin ravinteliin ja miehemme oli opastanut heidät oikeaan paikkaan. 

Ryhmämme "historijoitsija" esitteli Laila Hirvisaaren tuotantoa. Minä en ole koskaan oikein "jaksanut" lukea Hirvisaarta.

Lopuksi saimme kuulla pari Aila Meriluodon runoa.

Tammikuun kokoontumiseen saamme luettavaksi Sirpa Kähkösen Hietakehdon.

Siinähän sitä on talvi-iltojen ratoksi.

[pumpuli]

Höpisen täällä yksinäni. Ei se mitään. Matti Salminen laulelee tuolla levylautasella komealla äänellään. 

Sain sitten käsiini sen Seija Matssonista kertovan kirjan. "Jos vain saan olla onnellinen". Kirjoittaja norjalainen Ola Tungesvik. Eihän se ole "Prinsessan" veroinen, mutta kuvaa kuitenkin päähenkilön myöhempiä vaiheita. Sekin selvisi, että Prinsessasta tehtiin elokuva. Ruotsalaiset tekivät. Eli ei mun aivot ihan "narikassa" vielä ole!