Keskustelualueet > Harrastukset

Kirjan lukunurkka

(1/54) > >>

Inkeri:
Monta on nurkkaa torpassakin, niinpä laitetaanpa kirjahylly sinne yhteen nurkkaan oottelemaan sivujen selaajia, kons milloin minkinlaisen teoksen kimpussa ajatuksiaan tuulettamassa.

Saaspas nähdä , vaikka kuuskulmaseks pytinki muotoutuis, kun aiheita pukkaa.

Sain juuri viimeviikolla luettua paljon julkisuutta saaneen Katja Ketun kirjoittaman Kätilön, jota odottelin monta kuukautta kirjaston varausjonossa, olihan teos ollut ehdolla Finlandia palkinnon saajaksi.

Aihehan siinä on hyvin koskettava, sodan ajan saksalais-suomalainen rakkaustarina, ja kaikkine nuorten suomalaisnaisten kokemuksineen.
Mutta, mutta, se kielten sekamelska teki lukemisen suorastaan tuskatuttavaksi ja todellakin hitaaksi.
Näin jälkikäteen muistini mukaan siellä oli meänkieltä, norjaa, ruotsia, venäjää, suomea , saamea ja saksaa.

Varatkaa siis aikaa lukuhetkiinne ajatuksen kera , aloittaessanne tutusmisen tämän kirjan sisältöön.


Olisipa kiva tietää mielipiteitä tästä " Kätilöstä "  :-)

Kuva suurenee hiirellä klikatessa .


.

Justiina:
Pieni oikaisu, Kätilö ei ollut Finlandia-ehdokkaana, vaikka monien kriitikoiden (ja minunkin mielestäni) olisi ehdottomasti pitänyt olla.  Joukkoon oli valikoitunut heikompiakin esityksiä, esimerkiksi Laila Hirvisaaren kirjan sain vain sinnillä kahlattua läpi.
Kätilö ei ollut helppolukuinen teos, mutta pidin siitä kovasti.
Lukemisesta on jo monta kuukautta, joten en enää muista yksityiskohtia tarkasti. Ilmeisesti kielten paljous ei haitannut, mutta juonen kuljetus vaati lukemaan kirjan kaksi kertaa läpi. Vasta toisella kerralla minulle valkeni kuka kukin oli ja miksi mitäkin teki.

Satuin löytämään kirjastosta Katja Ketun esikoiskirjan Surujenkerääjä. Olen juuri lukemassa sitä noin puolivälissä.
Takaliepeessä sitä luonnehditaan riemukkaan groteskiksi sukusaagaksi, rujonkauniiksi tarinaksi kostosta ja vastuusta.

Hyvin mielenkiintoinen kirjoittaja tämä Katja Kettu.

Hemuli:
Näin kesällä jää lukeminen entistä vähemmälle ja tämä tietokone jo valitettavasti sitä vähensi.

Viimeksi olen lukenut Enni Mustosen Lapinvuokko ja nyt on meneillään Pirjo Tuomisen Perintömaat.
Mustonen on kevyttä luettavaa ja Tuomiseen tykästyin lukiessani hänen historiallisen Satakunta-sagansa.

Inkeri:

Justiinalle kiitokseni oikaisustasi Finlandia palkinnon ehdokkaiden tiimoilta, ikä tekee tehtäviään muistini kohdalla.

Hemulin tavoin on tietokoneen käyttö vähentänyt minullakin kirjojen kulutusta, mutta syyspimeiden tultua uskon asiaan tulevan muutosta. Varmaankin se Lapinvuokko on kiinnostavaa luettavaa, sillä onhan aihe sodanajalta.
Aika lentää siivillä, sillä onhan jatkosodan alkamisestakin kulunut jo 71 vuotta,,,aivan ihmisen ikä .

Onneksemme meillä on kirjastolaitos josta voi hakea lisää luettavaa. :)

espen:
Viimeksi olen lukenut tuommoista dokkaria:

Kiveen hakatut – Urheilusankaruuden jäljillä

Ilo ja onni, kärsimys ja pettymykset – ne kuuluvat ihmiselämään. Tässä teoksessa esitellään merkittävien suomalaisten urheilijoiden ja urheiluvaikuttajien ainutlaatuisia tarinoita. Kohdetta kunnioitetaan, mutta rosoisimpiakaan elämänpolkujen vaiheita ei väistellä.

Kirjassa on kaksikymmentä henkilökuvaa ihmisistä, jotka ovat antaneet suomalaisille monia ikimuistoisia hetkiä. Kirjan kirjoittajat, Ylen urheilutoimituksen tuottaja Arto Teronen ja toimittaja Jouko Vuolle, ovat tehneet suosittua radiosarjaa Kiveen hakatut ja julkaisseet kirjan Kiveen hakatut – Urheilusankaruuden jäljillä. Tässä teoksessa he kertovat jälleen uusia mielenkiintoisia elämänkohtaloita suomalaisista sankareista.

http://www.kirjapaja.fi/tuotteet/2043-suomalaisia-urheilijakohtaloita

Sain viime Jouluna sen  lahjaksi. Ei tosiaan nykyään ole tullut paljon luettua. Se on sääli. Mediavoimat paukuttaa päälle, sitten on netti ja firaabelihommat. Ei kerkee, vaikka on eläkkeellä. Harmin paikka silti. (Oliko hyvä selitys lukemattomuudelle?)

 3

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu