Rauhallista menoa kohti syksyä täälläkin. Ulos pitäisi mennä korjaamaan viimeisiä kuolleita perennanvarsia ja hieman haravoimaankin. Asiantuntijat sanovat, ettei kasveja saisi leikata syksyllä. Kai ne paremmin talvehtisivat varsiensa alla, mutta kamala sotku on keväällä selvitettävänä riipin raapin kaatuneista ja osin mädänneistä kasvustoista. Haravoinnistakin ollaan kahta mieltä, mutta jos syksystä tulee taas tammikuulle kestävä, ovat lehdet ja muut roskat aina silmän alla. Lumipeite on armollinen, jos sellaista saadaan. Kolea sää on jarrutellut ulos menoa. Luulen, että minulle laitettiin viimeisimmässä lonkkaleikkauksessa ilmapuntari jalkaan, niin kovasti on kolotellut hyiseksi muuttunut ilma.
Olenkin ollut tupahommissa ja harrastanut kaikenlaisia säilöntäkokeiluja kurpitsasta ja omenista. Kokeilin tehdä minttuhyytelöäkin ensi pääsiäisen lampaan seuraksi. - Pitkän tähtäimen suunnitelma! Siinä puuhastelun ohella olen muistellut Eino Leinon runoja. Inspiraatio on tullut Ainulin runokorteista. Sattui somasti eräänä päivänä, kun kuulin radiosta Leinon sanoihin sävelletyn Syystunnelman.
Runokorttien syysmaisema tuli mieleen eilen illalla, kun ajelin hämärissä kotiin. Tienvarren lehtikuuset loistivat vielä keltaisina kuin lyhdyt. Kesällä niitä ei huomaakaan.
Jokin aika sitten runokorteissa oli Väinämöisen laulun viimeinen säkeistö. Tässä on sen ensimmäinen, joskus muistokirjoituksissakin käytetty:
Ei iloja monta ihmislapselle suotu:
Yks kevään riemu
ja toinen kesän
ja kolmansi korkean, selkeän syksyn riemu.
Kyntää, kylvää,
korjata kokoon,
levätä vihdoin rauhassa raatamisestaan.
- Eino Leino -
Komea runo kaikkinensa.
-------
Yritän liittää tähän lapsenlapsen piirrosohjelmalla tekemän kuvan mummon auringonkukista. Nyt ne kyllä roikottavat päätään hallan puremina.
Hyvää tätä päivää, kirjoitelkaahan toisetkin.
