
Niin on juu,...ne vanhat tavarat...... Oli sitten vaikka vanha rikkinäinen, pohja puhki silpuskoppa
tai emaliämpäri. Matleenan pitää ne välttämättä saada. Ei auta vaikka lähimmät vakuuttaa jotta roinaa, roinaa on. Ethän sinä niitä tarvi.
Vaan kun tarvii. Silpuskoppa vaikka parvekkeelle, missä ennestään sahtitynnyri, haravakoneen piikki, vanha saunakuuppa ja rikkinäisä öljylamppuja, ilman lasia. Kyllä Matleena ne tarvii. Koristeena niinkuin lapion ruostunut, katkennut varsi. Oli Matleenallla vanha, pohjapuhki Emalipottakin. Ilman kahvaa, tietty. Sen Mies mutisten jotain RoinaHullusta, jonnekin evakuoi.
Voi ElukanPää.
Matleena kera ÄitiMammansa kyyditsi tsensä jopa taksilla Kierrätyskeskukseen. Molempien Maanpäälliseen Taivaaseen. Kahmiakseen pari numeroa liian pieniä tai suuria vaateripsuja. Avonaisia mekkoja, omituisia hattuja, joita ei sitten kumpikaan hirvennyt päälleen laittaa.
Tästähän seurasi jotta vaatetta, outoa kapinetta oli molempien huusholli pullollaan. Eikä kumpikaan kehdannut niitä enää Kierrätykseen palautella. Eikä tarvinnut.
Oli näet Tuttu Myyjä.
Matleenalla ne edelleen tursuaa joka lävestä sekä raosta. ÄitiMamma muutti jokunen vuosi sitten Rytky- ja Ryysyvapaaseen Uusvaatteiseen Taivaaseen.
Siellä ei Kierrätystä tunneta. Hyvä niin.
Matleena nyt pähkäilee, minne ne kaikki himossaan haalutut Rynttyyt veisi.
Eipä juuri ole mahiksia, -
- Kaatopaikka.
Vaan haaveileepi Matleena vanhasta ruostuneesta Talikosta...
Sen kun vielä saisi.