Kirjoittaja Aihe: ÄlyVähä  (Luettu 411454 kertaa)

Piikatyttö

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 661
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #210 : 21.02.2013 08:31:19 »
Espen, olen lähettänyt ylläpitäjille viestin ja toivon, että he puuttuvat asiaan. Ainakaan minä en pidä siitä, että sinä tahallasi ärsytät Matleenaa. Kirjoittakoot hän mitä hyvänsä maan ja taivaan väliltä. En minäkään kaikkia hänen kirjoituksiaan alusta loppuun saakka lue.

Käyttäydy niin kuin aikuisen, sivistyneen ihmisen tulee käyttäytyä. Tutti sinun suuhusi pitäisi laittaa, ei edes rintaa!


pauliina

  • Vieras
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #211 : 21.02.2013 10:52:48 »
 Suuri harmi että seniorinetin kaatumisen myötä tänne tuli sen riidat myös.
 Toisaalta,samat ihmisethän ne riidat aiheuttavat täälläkin.

matleena

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 999
  • Saturnus Sininen Planeetta Alfa II
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #212 : 21.02.2013 13:56:49 »
Espen, olen lähettänyt ylläpitäjille viestin ja toivon, että he puuttuvat asiaan. Ainakaan minä en pidä siitä, että sinä tahallasi ärsytät Matleenaa. Kirjoittakoot hän mitä hyvänsä maan ja taivaan väliltä. En minäkään kaikkia hänen kirjoituksiaan alusta loppuun saakka lue.

Käyttäydy niin kuin aikuisen, sivistyneen ihmisen tulee käyttäytyä. Tutti sinun suuhusi pitäisi laittaa, ei edes rintaa!

Kiitos, Piikatyttö.
.

matleena

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 999
  • Saturnus Sininen Planeetta Alfa II
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #213 : 21.02.2013 21:29:02 »
.
.


Planeetta Flowerdidee

Kukkaolostus.

Me olemme Linnunradan Puutarhat. Arborendonumit. Kasvistumat.
Me olemme ainoat. Muilla Planeetoilla eivät kasviutumat olostu. Planeettojen ilmakehä, kaasumuodostus ei salli kasviutumien olostumista.
Kasviutumisplantaaroimme  ovat maanpäällisiä luolastoja. Esiäitimme Auringon säteilytyksen läpäiseviä.
Valostuminen on olostusehto kasviumille. Ilmakehämme koostuu ihmisolioille tuntemattomista kaasuseoksista, neopriinoista. Yhdessä auronkosäteilyksen kanssa kasvimme loistavat ikiaikojen jaarien mennen
Kasviustumisemme lajiintumisen alkukoti on Planeetta Maa. Ikiaikojen hämärässä supraluotaimemme, robottomme noutivat Planeetta Maan kasvistumia.
Tuhansia jaareja  mennen kasvistumat kehiytyivät, mutaatuoituivat.
Nykyolostuksemme supraluotaimet aikasiirtymällä trafikoivat aikasiirtymällä flooradeetamme, kukkiamme koko Linnunradan olostukselle.
Flooradeeloistomme on valtaisa. Tuoksumme on huumaava.
Jatkumo.

Me  aiheistamme tunnetta Ilo.
Me aiheistamme todenteen Kauneus.
Me tunteutamme tunteen Mielihyvä.

Planeetta Maa on meille nykyajassa tuntematon. Aikakirjamme datania antaa dataa jonka mukana flooradet edelleen lmeentyvät Planeetalla Maa.
Olemme aikajanalla siirtäneet Luotaimiamme Planeetta Maahan. Viiveaika on hyvin pitkä. Emme ole paluuta vielä todenneet.
Mikäli Pleneetta Maa ulouttaa kasvistumia, harkitsemme flooradeemme siirtoa Planeetta Maahan.

Me  tulemme kun Aikajana on valmis.
Teistä, Planeetta Maan asumisto, on riippuvainen data, tulemmeko rauhakansana vai valloittajina.

Me odotamme.

Planeetta Flowerdidee



Suojelija FloWrdieenuee

Aikajana ((((#¤¤¤¤))==

Tähtiportti Alfa ¤¤¤¤¤¤
.
« Viimeksi muokattu: 22.02.2013 07:58:23 kirjoittanut matleena »

matleena

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 999
  • Saturnus Sininen Planeetta Alfa II
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #214 : 23.02.2013 05:02:20 »
.


VALINTA

Talvi- ilta , hämärä. Lumi, taivas himertyy.
Tähti yksinäinen tuikkii pientä valoaan.
Kuunsilta hopeinen,  pilveen kuu piiloutuu.
Yksin istun, ulos ikkunasta katselen
tummevaa maisemaa.
Puut, metsä vaiennut, yöksi tuuli tauonnut.
Hanki hopeisena hohtaa, peittyy varjoihin.
Joen suvanto, virta hiljennyt.
On lumi valkea.

Nuokkuu lumisina pihapihlajat,
tielle katsovat.
Viertä aidan yksinäinen kettu taivaltaa.
Kuu kurkkii, polun valaisee, pilvi  pakenee.

Sieluni mun yksäinen, outoja ma aattelen.
Erakko ma olen, en seuraa  kaipaakaan.
Yksinäisyys toisinaan laittaa muistamaan
kuinka hyvä vaeltaa kanssa toisen kulkijan.
Voi jakaa ilon, surun. Joku kuunteli.
Osaa otti, lohdutti.

Mökki pieni, yksin istun
osani ma olen valinnut.

En seuraa kaipaa.

Joskus vierähtää
Kyynel yksinäinen.

matleena -13
.
« Viimeksi muokattu: 23.02.2013 09:59:28 kirjoittanut matleena »

matleena

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 999
  • Saturnus Sininen Planeetta Alfa II
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #215 : 28.02.2013 19:56:53 »
.


.
TIKKA

Metsässä kun kävelin, ympärille katselin
niin outoon lintuun minä törmäsin.
Oli tikka tämä mitä muotitietoisin.
Pesäkolon sisäänkäynnit oli reunustettu
oikein rautakehikoilla.
Kolossaan kai teeveekin sekä tietokone.
Sopi sitä naputella vaikk kuinka pitkä tovi.

Tikalta mä utelin mistä kaikki peräisin.
Tikka nauraa virnotti : " Roskatunkiolta.
Ihmiset kaikki heittää kun tulee uutta.
Minä poika lentelen pois vanhan keräilen
Itsekseni rakentelen, koloani parantelen.
Mulla oikein toilettikin, sisävessa vallan.
Eipä tarvi kykistellä naavakuusen alla.

Lystikseni asustelen, elo hyvin maistuu.
keittiössä, grillissä. onkiliero paistuu.
Toivotan nyt sulle, - Tervetuloa.
Varo oven kamanaa, on se sulle matala.
Käyhän istumaan. Viereen takkavalkean."

Minä olin äimistynyt, onpa siinä tikka.
Hallussansa oli sillä elämisen kikka.

matleena  -13
.
« Viimeksi muokattu: 06.03.2013 16:43:39 kirjoittanut matleena »

kropsu1

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 391
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #216 : 28.02.2013 21:02:09 »
Taaskin Matleena kummastelen runoiluasi..
En ole tuntija sillä saralla, mutta jos sulla noin välkkyy,"
niin pitäähän sulla olla kirja julkastuna.. haluisin sen lukee..

matleena

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 999
  • Saturnus Sininen Planeetta Alfa II
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #217 : 01.03.2013 08:49:47 »
.


Kiitokset saa Kropsulta,  päivä pelastettu
Tikkareilla,  karkeilla on kaikki kuorrutettu.
Kiitos.

matleena

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 999
  • Saturnus Sininen Planeetta Alfa II
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #218 : 06.03.2013 16:34:48 »

.

JOUTSENET

Suviyössä hiljaa  istuin
oli tuuli tyyntynyt.
Kuvastui meren  lahdelmaan
kuunsillan hymyilyt.
Näin pinnalla hahmoa kaksi
oli valkeat  joutsenet.
Ei soutaneet, ei lipuneet.
Vaiti. Vain meri seuranaan.

Ma niiitä katsoin, arvailla koitin
mistä oli ne saapuneet.
Kuu kuvasti meren lahdelmaan
joutsenet,  kaksi varjoaan.
Oli valan vannoneet joutsenet
ikuisen rakkauden.
Hyljätä toisiaan
voi ei millonkaan.

Jos noutaja toisen tavoittaa
toisenkin huomaansa saa.

Syvä rakkaus joutsenten
lahja Luojalta ikuinen.
.

matleena  -13
.


« Viimeksi muokattu: 01.06.2013 17:02:49 kirjoittanut matleena »

matleena

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 999
  • Saturnus Sininen Planeetta Alfa II
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #219 : 09.03.2013 19:50:02 »
.
Olen yrittänyt kirjoittaa
neliosaisen IsoÄitini Pariisi sarjan.
.


.

ISOÄITINI PARIISI   1 / 4

OUTOINEN

Laidalla metsän mökki, pieni, harmaantunut.
Varrella polun, maahan melkein hautautunut.
Suojassa puiden, pensaiden, mökki lahonnut.
Mietin, jos sisään astun, epätoivottu olisinko.
Mieleni rohkaisin. Lie erakko tupaa asustanut.

Sisään hämärään astuin. Piisi hiiliä hehkutti.
Luota lieden erakko Tulleeksi Tupaan toivotti.
" Käy istumaan, Outo, luo piisin lämpimään.
 Sua katson. Outo vieras et sinä sittenkään.
Ystävä menneisyydestä, tuttu ennestään.

Olen luona Pariisin siltojen sinut tavannut.
Nuori olin silloin, en onneain ymmärtänyt.
Vain hetken sun näin, sua katselin salaa.
Alla lehmusten vanhain yö hehkui Pariisin.
Kuljit kujalla Notre Damen, Seineä katselit.

Pariisin kevät sininen. Kuu Seineen kuvastui.
Linnunrata, tähdet, sillat. Yö. Kutsui Pariisi.
Puisto hiljainen. Yöksi ilta, sininen, tummui.
Rinnassa liekki polttava paloi. Sinua rakastin.

Et katsonut minuun silloin. Elin alla siltojen.
Johti tieni hämärään. Varjo Pariisin puistojen.
Et minua huomannut, vaikk lävitses katselin.
Palava kaipuu, sinulle kaikki, tähdet antaisin.

Varjoista valoon tulin, Ihmisten maailmaan.
Katosit, tiennyt en, mistä etsimään lähtisin.
Palasin varjoihin. Alle Paiisin öisen sillan
Luulin, tuuliin maailman olit kadonnut iäksi.

Palasit. Väärässä olin. Sinä tulit luokseni.
Muistelin päivin, öin. Alati mielessä mulla.
Luokseni palasit. Olet omanain ikuisesti.
Rakkain, vuosien takaa saavuit takaisin."

Vanhus vaikenee. Hiipuu hiilet piisin.
Lie nukahtanut. Hiljaa ovelle siirryn.
Avaan hiljaa sen, ulos pakenen.
Ei erakko estä. Luo piisin jäi istumaan.

Jäin miettimään. Joku kaipasi elämää.
Elämää elettyä. Kipuna kaipuu tuntui.
Erakko erehtynyt, valveilla haaveillut.
Öisin unessa untaan lie nähnyt.

Notre Dame, alla Pariisin lehmusten,

ole ollut en milloinkaan.
.

matleena - 12
.
« Viimeksi muokattu: 10.03.2013 07:43:18 kirjoittanut matleena »

matleena

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 999
  • Saturnus Sininen Planeetta Alfa II
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #220 : 11.03.2013 19:14:48 »
.
2 / 4
.


.

ISOÄITINI PARIISI


Kovin ihmetyttänyt oli outo kertomus Erakon.
Oli Erakko erehtynyt. Muistoihin eksynyt.
Milloinkaan Pariisiissa en ole vieraillut.
En kujilla Notre Damen ole koskaan astellut.
En pettymystä tuottaa tahtonut.
Pakenin.

Muistin Isoäitini. Kauan sitten pois nukkuneen.
Hän joskus tarinaa kertoili, Pariisissa asuneen.
Uskonut Erakko oli Isoäitini tavanneen.
En hämmästynyt. Kuvaksi Isoäitini luultihin.

Tarinaa Erakon ajattelin. Erakon tavata tahdoin.
Niin suuntasin tuvalle, aika kevään jo koittanut.
Puut silmujaan availi, vihersi, vuokot kukkia loi.
Kevätsointuja linnut visersi, kultaa aurinko soi.

Erakon tuvalle lähdin. Tahdoin selvyyden saada
En kokonaan koskaan kuullut Isoäitini tarinaa.
Tuvalle Erakon toivossa, jospa jotakin kertoisi.
Oli vanhus erehtynyt.  Kuva vain olin Isoäitini.

Saavuin tuvalle, oveen koputin. Hiljaa avasin.
Luota piisin nous Erakko, niinkuin silloinkin.
Luo piisin istumaan kehoitti, tupaan toivotti.
Hetken hiljaa  muisteli.
Viimein aloitti.

" Huomasin erehtyneeni, kun vierailit viimeksi.
Pariisi, kujalla Notre Damen katsoin Isoäitiisi.
Vuodet pois himmeni. Näkö sama mun hämmensi.
Luulin, Isoäitisi, takaa vuosien luokseni saapuisi.

Se oli harhaa. Vain harhaa, niin kaunista satua.
Kaikki muu pois unohtui. Elin hetken taas Pariisissa.
Olin nuori, aistin Pariisin sinen, veri suonissa kohisi.
Isoäitiäs salaa katselin. Häntä rakastin. Kaikkeni oli.

Nyt katson tyttärentytärtä, Rakastettuni silmissäni.
Tään iIon lie mulle suonet. Sinut häneksi kuvittelen.
Vanha olen. Eloni kuihtuu, saapuu Tuonelan Joutsen.
Älä kiellä Iloa multa. Anna toiseksi Sinua hetki luulla."

En hennonnut kieltää, halunnutkaan. Onnea evätä
voisi en millään. Saa vanhus onnen viimeisen pitää.
Toiseksi luulla. Pois Erakon onni ei  keneltäkään.
Minun olla oli hyvä. Nyt Erakko onnesta hymyili.

Minua puhutteli nimellä IsoÄitini.
Huomasin, oli onnellinen.

Erakko hymyili.
.
 
. matleena  -12
.

matleena

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 999
  • Saturnus Sininen Planeetta Alfa II
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #221 : 12.03.2013 11:08:18 »
.
3 / 4
.


.

ISOÄITI, GRAND MA`AM

Tarina Erakon, uskomaton, jäi elämään.
Se piinasi päivin, se mukana öisin kulki.
Rauhaa en saanut. Salat salaiset esiin, julki.
Poltti sielussa tuli. Aavistin, näkisin Pariisin.
Totuutta elämään Isoäitini lähtisin etsimään.

Matkaan lähdin. Aamu syyskuun usvainen.
Junat, laivat hiljaa kulki. Meren syli sininen
laivaani keinutti. Meri, sille kerroin toiveeni.
Tyyni, myrskyinen, matkani. Unien Pariisi.

Asemalle viimein saavuin. Kuohui sisälläni.
Pariisi, toiveet tuntenut oli, nähnyt Isoäitini.
Oli tuntenut pienet askeleet kaduilla kivisillä.
Oli Isoäitini astellut Notren kujilla kapeilla.

Katsoi kirjekuorta. Saanut olin sen Erakolta.
Isoäitiä Erakko seurasi, salaa rakastetulta.
Puiston varrelle johti tie. En kääntynyt ovelta.
Oli kolkutin, siihen tartuin, kuulin askeleita.

Ovi avautui. Oli ovella nainen, nähnyt vuosia.
Katsoi. Kasvoista ei pois  kääntänyt katsetta.
" Sinä palasit. Pois kauan olit. Häpeää pakenit.
Odotettiin, kaivattiin. Jo kuolleeksi luultihin."

Pelkäsin. Hämmentynyt. Tunsi nainen Isoäitini.
Miten selittäisin. Nyt Isoäitiä Vanhus tarkoitti.
Vanhus uskoisiko, niinkuin Erakko muistoissa.
Voinut en paeta, liikaa olisi. Tarina kerrottava.

Kerroin Isoäidistä. Kerroin, kaiken kerroin. Vaiti.
Tovin mietti. Jälkeen hiljaisuuden, minulle vastasi.
" Astu sisään. Sun täytyy tietää, kaukaa saapunut.
Kerron kaiken, mitä tiedän, Isoäidistä olen kuullut.

Saat selvyyden. Muistot menneet sua painaneet.
Isoäitisi kaunis. Jumalatar. Ei kauneutta salannut.
Miehiä paljon, köyhiä, rikkaita. He Isoäitiäs palvoi.
Tienneet ei. He Tulella leikki. Isoäitisi heille nauroi.

Mies  tuntematon. Kaikille outo. Rakastui Isoäitisi.
Tahtoi miehen. Ei auttanut neuvo. Mies outoinen.
Häät vietetään  Ei estely auta. Olin kateellinen
Isoäitisi onnellinen. Kävi toisin kuin suunniteltiin.

Hää-aamu kauniina koitti. Hääkellot kauniisti soi.
Astui morsian hunnussa Kirkkoon. Sulhasta odotti
tunnin, toisen. Kolmannen. Ei sulhanen saapuisi.
Pakeni petetty morsian. Itkien kirkosta juoksi.

Katosi Pariisista, Isoäitisi. Pois lähti. Pois luotani.
Olin hälle kuin Äiti. Hetkellä hädän minut hylkäsi.
En koskaan hänestä kuullut. Joku mainitsi
Isoäitisi Suomeen pakeni. Nunnaksi Luostariin.

Sisar, Nunna. Vala vannottiin. Morsian Taivaan.
Kaiken lupasi Luostari. Ulos koskaan ei astuisi
morsian miehen maallisen. Suojassa Luostarin.
Isoäitisi Erakkoa ei milloinkaan maininnut."

Sulhanen Erakko oli. Totuus ilmi myöhemmin.
Tahoillaan elivät aikansa, yksin kumpikin.
Ei koskaan tavanneet. Tie, matka viimeinen
sama multa, sama hauta. Toive kummankin.
Uneen Ikuiseen peitettiin.

Oli tarina surullinen. Tarina Isoäitini.
Viimein,  Ikiunessa toisensa kohtasi.

Totuus.
Oli Erakko,  Isoisäni.

matleena - 13
.

matleena

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 999
  • Saturnus Sininen Planeetta Alfa II
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #222 : 18.03.2013 10:11:58 »
.

KOIVU

Kevät viimat talviset karkoittanut
poissa  on pakkaset, hanget.
Ma  istun alla koivupuun keväisen.
On pukenut ylleen viitan vihreän.
On kuin morsian silkeissään.

Olet kaunis , herkkä, tuoksuva.
Kevätahava varttasi hellii.
Vuokkoniitty sun allasi kukkiva
sissilmin ne suojaasi etsii.

Keväistä säveltä urpusi soittaa.
Sinä  katselet tyyneen veteen.
Vesi pilvet, kuvasi heijastaa
sinipilviin luo Taivaan Isän.

Isä kuvaasi katselee,  virkkaa :
" Kukoistaa saat vain  kesäisin.
Routa, halla sun lehtesi surmaa
Mut kesän  sä lapset  ihmisten,
kaiken kaunedellasi hurmaat. "

Ole siunattu koivuni kesäinen.
Rannalla veden sinisen.

matleena - 13
.
.








« Viimeksi muokattu: 18.03.2013 10:43:53 kirjoittanut matleena »

matleena

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 999
  • Saturnus Sininen Planeetta Alfa II
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #223 : 19.03.2013 22:48:26 »
.


AIONIN LAPSI

Olen aioinin lapsi.
loputtomuuden, äärettömyyden.
Tämä maa on aioinin maa.
loputtomuuden, äärettömyyden

Muutu ei koskaan
Vanki ikuisuuden.
Sanat turhia on
kaikuna toistaa
meri, vuoret.
Kuule ei kukaan.

Ajan ikuisuus.

Olen aioinin lapsi.
.
.

matleena - 13
.





« Viimeksi muokattu: 19.03.2013 23:45:56 kirjoittanut matleena »

matleena

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 999
  • Saturnus Sininen Planeetta Alfa II
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #224 : 21.03.2013 22:52:22 »
.


.

SEITSEMÄN ENKELIÄ
.
Luona kehdon ihmislapsen
seisoo seitsemän enkeliä.

Kolme niistä hyvää. Toiset kolme pieniä perkeleitä.
Siitä kummat saa ensin lahjansa antaa, käydään
kiivasta taistelua.
Vain suru, tuskaa enkelit mustat lapselle antaisivat
Hyvät enkelit kaikkensa antaen sen koittavat estää.

Enkeli viimeinen sivussa seisoo. Ylimääräinen.
Saa äänensä viimein kuuluviin hiljaa kuiskaten.
" Te enkelit hyvät ja pahat nyt hetki odottakaa
Asiaa Isällä Taivaan. Se hipihiljaa kuunnelkaa. "

" Te enkelit siellä vieresssä kehdon. Mitä olen
sanonut teille. Nyt ette neuvoja kuunnelleet.
On uusi tää pienoinen, juuri on sinne syntynyt.
Ilman omaa tahtoaan on joukkoon  ilmestynyt.

Mentävä on pahojen enkelein. En suostumusta
anna. En anna pientä vahingoittaa, en turmella.
Ehdoton tämä käsky.  Minä en teitä siellä siedä.
Hyvät enkelit, pienoinen siunatkaa.
Niin ollaan kauniilla tiellä. "
.

matleena -13
.
.
« Viimeksi muokattu: 11.06.2013 18:53:45 kirjoittanut matleena »