.
ENON KAVIOT
Oli koittanut runsasluminen, hirmuisen kylmä pakkastalvi.
Ei muistaneet Aikaisetkaan vuosiin olleen näin kovia pakkasia. Yhtäkyytisiä.
Kaikki jäätyi, hyvä kun ei kaivovesikin huurteeseen vetänyt.
PikkuVeikalle sekä Matleenalle tiesii tämä pitkästyttävää sisälläoloa. Ei ollut ulkona leikkimistä. Melkein heti nipisti pakkaspoika pahasti nenää, varpaita. Ei luistaneet suksetkaan, ei eteen eikä taakse. Siispä vietettiin aika mustaapekkaa pelaten, piirrellen. Pikkuveikan piirtäly tosin rajoittui moneen kertaan kiellettyyn askareeseen, sormella huurtuneisiin ikkunalaseihin piirtelyyn. Aina kun Aikaisen silmä vältti veti ikkunalasi Veikkaa kummasti puoleensa. Veikka lupasi itku kurkussa olla piirtelemättä, vaan unohtui hetimiten ne lupaukset.
Taas huomioi Äidin tarkka silmä sormentuherruksen lasissa. Vihdoin uhkasi Äiti laittaa Veikan yhtäkyytisesti koko päivän lasiin piirtelemään. Ei saisi edes puuroa välillä. Lisäksi seurasi karkkikielto Jouluun asti. Tämä karkkikielto se tepsi. Veikka olisi ilomielin lasiin päivän piirrellyt jos puuroa ei tarvinnut nieleksiä.
Kuluivat ne päivät jotenkuten kuitenkin. Välillä toinenkin kielletty leikki otettiin harrastuspiiriin. Kiusattiin ja härnättiin Nalle-Haukkua, Mirkku-Kollia. Lähinnä Nallea. Siihen oli pätevä syy, Nalle ei raapinut. Eikä sähissyt.
Nyt kuitenkin odoteltiin saunareissua Mummolaan, Isojärven rannalle.
Koitti viimein lauantai. Jalo-heppa valjastettiin, huolimatta kovasta pakkasesta alkoi matka Mummolaan.
Tierat kavioista naamalle lentelivät Jalohepan ravatessa kovalla kiireellä. Halusi Jalokin pikaisesti pois pakkasesta lämpimään talliin.
Niin saavuttiin onnellisesti Mummolaan.
Tuvassa odottivat Mummo, Pappa ja tietenkin Lise-täti sekä Taito-Eno. Tärkeimmät asiat kerrottin melkein turkit vielä päällä. Kahvit juotiin, lähti Eno saunalämmitykseen. Sijaitsi sauna etäällä tuvasta. Tätä etäisyyttä mukulat ihmettelivät. Miksi niiin kaukana oli. Hirmuinen matka talvella pakkasessa pinkoa. Löytyi Papalta selvitys.
Jos syttyi sauna palamaan, ei syty samantien tupakin.
Kuului Enon komento.
" Nyt saunaan Joka sorkka. Ei lämpimiä harakoille päästetä. "
Kilpajuoksu saunalle. Äiti ja Isä perässä.
Saunottin , vihdottiin, mistä ei matleena pahemmin välittänyt. Niinkuin ei Pkkuveikka tukanpesusta. Kiljui kuin tapettava sika vaikkei saippuaa vielä ollut lähimaillakaan. Varmuudeksi kiljui. Ei auttanut vaikka Äiti totesi saunatontun kohta kaappavan kiljujan. Sysivuorelle pimentoluolaan raahavan.
Valmista tuli. Ensin lähtivät pakkaseen Äiti ja Mukulat. Jäi Isä vielä saunaa järjestämään Enoa varten joka seuraavana kylpisi.
Lähti Isäkin.
Huopatossut, senverran takkia niskaan jotta saunamatkan tarkeni.
Äiti sekä mukulat saunareissulta palasivat.
Lähti Eno lähti tuvasta vuorostaan saunareisulle.
Ei jättänyt jalkaansa kuin villasukat, Eno. Hyvinkin arveli tarkenevansa mokoman matkan.
Pilkkopimeällä, vain tähdet valaisivat saunapolulla missä kohtasivat langokset. Jäätiin säästä puhumaan. Oliko vai ei saunassa löylyä. Kova oli pakkanen. Eno jo jalkojaan nosteli. Isä juttua jatkoi ja jatkoi.
Ei kehdannut Eno huonompi olla. Päätti kun kerran Isänkin varpaat pakkasen sietävät, niin kyllä hänenkin. Puolisen tuntia siinä vierähti. Pakkasessa. Paleli Enon varpaat.
Aina kiivaampaan tahtiin jalkojaan nosteli, ei luovuttanut. Melkein jäässä jo varpaat.
Ennenkuin älysi jotta huopatossut Isällä jalassa oli.
Eno sukkasillaan.
Sanaakan ei huomiostaan Eno virkkanut. Äkisti ilmoitti saunan jäähtyvän.
Erkani langosten tie.
Jälkikäteen kertoi isä kyllä huomanneensa Enon tukalan tilanteen. Mitään ei Enolle huomiostaan Isäkään kertonut.
Oli kuulemma katsottava peli loppuun.
Totesi Isä Enolla olevan harvinaiset, kovan pakkasen sietävät jalat.
Oikein hevosen kaviot.
Ei ole Isällä semmoisia.
Ilman huopatossuja.
.
