ÄlyVähä

[Juuli]

Ennenaikaan sitä osattiin juhlia sivistyneesti mikä on nykyään päässyt täysin unohtumaan,,,

Just.
Vappu. Firman pienet kemut. Kun ei vaimon / miehen kanssa juhlinta ole ollenkaan kivaa.
Siitä, sen juhlinnasta kertominen on hieman hankalahkoa, koska useimmista vapuista ei useampikaan oikein mitään muista. Ei aina edes kotoa herätty. Vaan jostain on jollekin jäänyt hämärää mielikuvaa.

Vapun juhlinta  alkaa yleensä jo aattona . Miksi just silloin, ei tietoa .
Niin vain on.
Kampaajalle / parturiin, kotiin. Alkaa armoton jyssäys, puleeraus. Naamaan kilo eri tököttejä niin että eivät silmät kunnolla kiinni. Eipä niiden ole tarkoituskaan mennä. Paitsi jo sammuu, niinkuin somasti kansa tapaa sanoa.
Siis kolmisen tuntia näin puleeratessa vierähtää. Samalla nautitaan, kitataan suorastaan, puoli pullo koskista , jallua tai muuta jaloa juomaa. Ynnä kyytipoikana keskistä.

Kun on polla pikkuisen vielä tolkuissaan, amarsaumat / prässit / kraka suoraan. Pukeudutaan avonaiseen sifonkilenninkiin, vaikka ulkona  työntää räntää. Taivaan täydeltä.
Riemumielin riennetään vappua juhlimaan.
Hauskaa pitämään ravinteliin. Jokainen tietää miten ravintelissa juhlitaan. Kitataan viinaa, tanssataan, pidetään yleistä mökää. Kaadetaan ravintelin palmu. Annetaan portsarille sata eukkua hyvästä palvelusta kiitokseksi. Sitä sitten kadutaan seuraavana työpäivänä samoin kuin sinunkauppoja päätoimitusjohtaja - juoksupoika.  On ihmispolo lyhytmuistiin taipuvainen.
Ravintelista heitetään lopulta ulos möykästämään.
Vaikka onkin yksityistilaisuus.

Ei hätiä mitiä.
Suunnataan torille kohtalotovereita morjenstamaan. Sekä pimiän pullon ostoon. Usein päätyy tukkanuottasille nämä toripileet. Kontataan katuojien kautta himaan. Jos on kuiva maa. Kontataan vaikkei olisikaan.
Hävinnyt osapuoli herää silmä tai silmat mustana aamusella karmaisevaan kohmeloon.
On sunnuntai,  yleinen vapaapäivä. Pari keskaria naamariin tintataan ja eikun samaiselle torille missä turpiin tuli.
Nyt torilla vappujuhla. Kuunnellaan puheet. Lauletaan vesissä silmin työväenlaulut. Kaihoillaan entisajan mmennyttä aikaa pienen pirtin laattialla. Ynnä tappeluita naapurin mukulakunnan kanssa.

Kevätmieli hohtelee.
Sekä nenä.
Otetaan torihuusissa huikkia  pimiästä pullosta. Poiketaan kaljoille pariin paariin. Niihin, mihin päästään vielä  lahjomalla portsari taas sataeukulla sisään.
Hytistään aikansa torilla.  Painellaan taas samaiseen vappuravinteliin mistä yöllä ulosheitettiin, toivotaan ettei portsari muista vappulounaalle. Nakkeja ja simaa., perunasalaattia. Lisää koskista ja jallua. Nyt säästyy sentään palmu. On ripustettu vaijerilla kattoon.
Silmä senkun komistuu. Sekä kunto vahvistuu.
Mellastetaan taas ravintelissa.
Taas lennetään pellolle.

Palataan torin kautta himaan. Ei löydy pimiää pulloa enää. On varastot tukustakin loppu. Taas katuojissa kontataan. Kontataan jälleen raput kolmanteen kerrokseen.
Painellaan seslongille koisimaan.
Niinpä on vappu tänä vuonna juhlittu.
Jäi muistoksi kipiä pää sekä musta, - mustat silmät.
Muita muistoja ei oikeastaan olekaan.
Toivotaan ettei työkavereillakaan ole liiemmälti niitä muistoja.
Kuitenkin yksi juhlista muistuttaa.
Takuulla.

Lompsa.

juuli
.

[Juuli]

Ei ole Taivaan olemus ollenkaan Kirjan mukainen. Kirja on kirjoitettu joskus kaksituhatta vuotta sitten. Kaikki on muuttunut. Taivaskin tietenkin  pysynyt muutoksessa mukana. Ei muuten tulisi yhtään mitään eikä mistään. Pönöttäminen on nykyisin rikesakon uhalla kielletty.

Ei taivaassa käyskennellä eikä kirmailla harput kätösissä pitkin kukkaketoja valkeissa kaavuissa kultakruunut päässä. Ja veisailla päivät päästään virsiä. 
Ei sinnepäinkään.
Valkeat vaatteet ja harput otetaan esiin vain juhlapäivinä ja juhlatilanteissa. Niinkuin esim. silloin kun taivaseen tulee uusi asukki. Silloin on juhlat riippumatta siitä kummalle osastolle, tavalliselle vai erikois, tulija sijoittuu.

Taivas on kuin tavallinen pikkukaupunki.  Nimeltään Taivaskaupunki. Siellä tehdään työtä.

Kaupungin pääjohtaja, pormestari on Isä Taivainen, lapsille Isi vaan. Tavallisille taivaskansalaisille Isä. Joka  aamu  huristelee Isä työhön Araratin asumalähiöstä keskikaupungille Taivaan kaupungintalolle ihan tavallisella Honda Civicillä, aj. 55 tuh., ei millään Rolls Roycella niinkuin tyhmempi saattaisi luulla.  Manailee katujen kuoppia, liian hitaita liikennevaloja.  On otettava liikennejaosto puhutteluun Ja pikapuoliin. Taitaa keskisormikin vilahtaa ... joskus. Tai ei kai sentään.. Löytää tänäaamuna parkkipaikan yllättävän helposti. Tavallisesti saa hakea Taivaan kissojen ja koirien kanssa.
Meinaa pinna palaa.

Saapuu Isä Taivainen työhuoneeseensa.
Siellä odottaa mahtavat pinot rästiin jääneitä töitä. Kuka on tullut ja mennyt, lähtenyt kuka minnekin. Taivaasta ei sinne mustaan paikkaan ketään lähetetä, vaan taivaan eri paikkoihin lähetetään työtä tekemään. Pelloille, rakennuksille jne. Kasvihuoneisiin. On sitä Taivaassakin syötävä.
Isän ahtaan työhuoneen vasemmalla puolella on huone jossa työskentelee Jeesus Kristus. Jumalan pojan huone. Siitä eteenpäin valtiovarainjohtaja Pietaripyhä,  joka vartioi kopissaan Taivaan avaimia. On kaksoiskaappaleet, abloyt kaikista taivaan tilojen avaimista sekä Iso kultainen avain taivaan porttiin.
Tulee sisäasiainjohtaja Gabrielarkkienkeli ja lapsiasiavaltuutettu Marianeitsykäinen. Gabrielia Maria joskus piloillaan kutsuu karkkienkeliksi koska usein karkkia tarjoilee ... Marialle. Gabriel vuorostaan kutsuu Marineitsykäistä Pikkukukakseen.  Viatonta, ystävien kesken leikkiä tämä. Piristystä. Rakennusinsinööri, Eläinaktivisti Joosef kun on vielä esikartanossa odottamassa pääsyä Taivaskaupunkiin.

Kaikissa huoneissa on nykyaikainen, viimeisin ATK. On kännykät, on näyttöpääteet. Musiikki tulee keskusradiosta. Usein soi  poppi, jatsi, räppikin jota Isäkin on yritellyt.
Huomasi turhaksi, ei opi.

Päivä uutterasti työskennellään. Alenee pinot Isän pöydällä huomattavasti. Päästään töistä, kaikki samat aamuiset manailut edessä. Ruuhka vain on vieläin kamalampi. Suoranainen kaaos. Nyt pinna tosissaan kiristyy. Vilahtelee se....

Saapuu isä rivitalohuoneistoonsa, kaksioon Araratin lähiöön. Vaihtaa oloasun, pois takki ja kiristävä kravatti. Reinot jalkaan. Syventyy Taivasuutisiin, lehteen odotaessaan  nakkikeiton valmistumista. Taivaskanavaa vähän tuijottaa mutta eihän sieltä tule kuin uusintoja. Kiinni kyllästyneenä nappaisee. Ja sitten nakkikeitolla ja ruispuikulalle. Voilla ja metwurstilla. Kevytmaitoa, ei täys, se lihottaa. Jälkiruuaksi rusinasoppa.
Emännöitsijä, mastecheef Elvineiti, ne on laittanut. Isä ei ole mikään erityinen kokki.
Lähenee nukumaanmenoaika.

Olisiko vallan kamalaa  jotta ottaa Isä jokailtaisen hömpsyn konjamiinia unensaantiin. Muuttihan  Poikansakin  veden viiniksi jonkun Kaanaan häissä kun oli ängennyt liikaa poppoota häihin. Pääsi loppumaan viini talosta. Olisiko ollut jotain Rannanjärven tai Pukkilan Jaskan esi-isiä siellä hillumassa.
Pitäisi oikeastaan lähteä vielä Taivaan golfradalle,  klubille, golf on Isän lempparilaji, mutta nyt on jo liian myöhä.

Isä sukeltaa untuvapeiton alle.  Laittaa suuret kämmenensä ristiin, suuret jotta voisi laajemmalti siunata  ja siunaa lapsensa Maassa ja täällä Taivaassa.  Siinä vierähtääkin pitkä tovi kun pitää elukitkin muistaa. Muistaa kaikkia pahantekijöitäkin toteamalla jotta jonkun äidin poikia ja tyttöjä nekin on.
Isä kääntyy lappeelleen.

Ja pääjohtaja, Isä Taivainen nukkuu.
Huomenna on kaunis, uusi päivä.

Semmoinen on Juulin Taivas.
.

[Juuli]

SINISEN UNEN MAA

Monen vaaran, monen veden,
monen aurigonlaskun
monien laineiden laulavien
kuiskaavien kaislojen
takana oli maa
sininen maa
jossa leikki, nauru vallan saa.
Sinisen unen maa.

Siellä valtaa piti unikuninkaat
Nukku-Matti apunaan.
Oli outo sen järjestys
päivät nukuttiin
yöt valvottiin.

Päivät iloittiin
kaikki leikit leikittiin
ilmapallot ilmaan laskettiin
pilviin kohoamaan.
Kämmekkämaassa piilossa
ei etsijä löytänyt.

Oli yö aikaa työn
silloin lapset laskettiin
oliko kaikki tallessa
peiton alla turvassa
Nukku-Mattia odottamassa.

Nukku-Matti kamariin hipsutti
pienen nukkujan peitteli.
Kertoi sadut ja tarinat.
Siihen nukahti pikkuinen
hymy mukana uneen seurasi.

Se oli Sinisen unen maa.


juuli-20

[Juuli]

Poikani itse keräämä kimppu. Jokakesäinen rituaali.
juuli

[Juuli]

MUISTO

Kauniina sen muistan.
Vihreät oli pihapuut, tyyni joen suvanto.
Niityt kukkivat, suvanto, kaunis korento.
Tuoksui suvi.
Paljain jaloin riensi pieni tyttö kesän.
Pistellyt ei hiekka, ei nokkoset.
Paljaat varpaat vilkkuen
pieni tyttönen yli nurmen vilisteli.
Kilpaa kera perhosten.

Kurkki aidanrakosista onko kypsyneet
nuo ahomansikat. Maito mansikkainen
mieleen tytön pienen. Suu makeaksi,
punaiseksi. Iloiseksi pienen mieli.
Iloinen kuin pääskynen on tyttönen.
Ei huolta, murhetta kesän lapsella.
Ilosilmät vilkkui, pieni suu hymysi.


Oli ilo irrallaan.
Ilo pisaroi.

Säilyy muistoissani 
lapsi kesän.

juuli
.

[Juuli]

[Juuli]

[Juuli]

[Juuli]

SININEN TUULIMYLLY

Se oli sinisten tuulien maa.
Kaukana syvien ulapoiden , vaahtovien laineiden
korkeiden vuorien takana.
Siellä oli sininen tuulimylly.
Kauniiden kukkien, vihreän sammaleen laaksossa.
Se  odotti sinistä tuulta.

Se oli rakennettu keijujen, maahisten aikaan
kun niitä vielä oli satoja vuosia sitten.
Oli jauhettu keijujen viljaa
ruusujen terälehtiä, mesiangervoa.
Maahisten puurojauhoja
kultapiiskua ja ohdaketta.
Ne olivat kadonneet, keijut ja maahiset
ihmiset sanoivat ettei niitä ole olemassa.

Kerran ne palaisivat
palaisi sininen tuuli.

Sen kuiskasi sininen orvokki.

Sininen tuulimylly odotti.


.tuula

[Juuli]

Kone temppuilee.

[Juuli]

Pojan uusin hankinta. Venäläinen skoottori v- 1952.

[Kettu5]

 On hieno,olisiko mallia otettu Italialaisesta Cazeta skootterista? Tai päinvastoin?

[Juuli]

Pojan Harrikka. Poika ei kuulu mihinkään kerhoon.
Edellinen on venäläinen, Tula-merkkinen.
.

[Juuli]

LATUR

Hiljakseen eleltiiin lähiössä.

Sattui niin iloisesti Juulille, jolle ei usein uloskutsuja sadellut, töistä eräs itsensä likoon laittava kaksilahkeinen kutsui daamikseen olutta ryypiskelemään soittoruokalaan ihan.
Alkoi se puunaaminen. Amarien saumat suoraan, pari tuntia kestävä operaatio. Tuli valmista, linjapiilissa keskustaan.
Ravinteliin sisään, istuttiin pöytään, jukeboxiin alkuun musiikkia. Olutta tilattiin.
Orkesteri tunnelmamusiikia pelasi, parketti kiilsi. Pellavaliinat hohteli. Kristallikin taisi kimallella. Siis täydellistä oli..
Ilta kului, tanssattiin, olutta hörpittiin. Alkoi Masa, se oli itsensä uhranneen Kaksilahkeisen nimi, jo pikku pöpperöön tulla.
Oli Juuli hissukseen, varoen oluttan maistellut. Ei huomiseksi aikonut päänkivistytä hankkia. Vaan Masalla taisi edessä olla. Ympärilleen ravintelisalissa katseli. Toisten naisten pukeutumista arvioi, kuinkas muutenkaan.

Huomasi kun alkoi toisesta pöydästä, toisesta päästä salia, Mies, vieras, suunnistaa kohti Juulin valtaamaa pöytää.
Oli eri heimoa kokonaan tämä suunnistaja. Tämä suunnistaja nappasi tarjoilijan näkemättä ruusun maljakosta vapaana olevasta pöydästä. Jatkoi matkaa kohti Juulin pöytää Heimonsa täydellinen, mallikas edustaja. Saapppaista sai kuvaansa katsella. Kultahampaat golgate-hymyssä välkehti, Brut tuoksui.
Seisahti Juulin sekä Masan pöydän viereen. Ruusun sulavasti kumartaen Juulille ojensi. Väliiömästi Masan puoleen kääntyi.
Aloitti :
"Hai sie, kivitalon omistaja Raumalt, rahakas olija. Ostaha sie miult kännykkäää. Helpol saaaat. Kuuluu mere yli Ruotshiiii saakkaaa. Varmaa o tää peliiii ."
Ei Masa Raumalla koskaan ollut vieraillut. Kesti hetken ennenkuin selveni, varakkuuttahan mies tarkoitti. Oli  Juuli jo sanomassa, eikö pitäisi hieman useamman meren yli kuulua, piti suun kiinni. Muisti männiköneulaspään.
Ja Masahan otti ja innostui.
"Jahaha, paljonko "
"Sanoit siet kuule et paljonkooo ?.Ei kuuleha sie, ooo paljooo, satase jos viskaaa, onsseee siun, pääset soittelemaaa..."
Hetken epäili Juuli kuuloaan. Satanen. Aika tyyris oli. Toisaalta ei silloin kännykkää jokapojalla ollut. Uutuuksia olivat vielä.

Kaupat tehtiin, ei saanut heivuuta, ei nyt kärsinyt, satanen vilahti povitaskuun muiden samanlaisetn seuraksi, epäili Juuli.
" Juu, mutta missä laturi, ? Enhän mä teen mitään tällä, jos ei ole laturia ."
Tähän oli vastaus myyjällä valmis:
"Hai, kuuleha, Se on eri kauppaaa. Puhelin oma. Latur omaaa."
"Ei, perrr... - tana,  paljonko nyt ?"
"Se sataneee, sama hintsuuu, mie en kiskoo...."
Se olikin nyt sitten oikein kauppaedustaja , raju, asialla.

Joko maksoit eri hinnan laturista, tai tahdoit kaupan purkuun. Eipä käynyt pintaan purku, joten oli pakko ostaa laturikin sillä toisella satasella. Hartaasti manasi Masa.
Myyjä vilautteli golgatejaan. Oli kuitenkin Masalla meren yli Ruotshiin kuuluva kännykkä
Mitenkään ketään arvioimatta, siinähän olisi voinut olla myyjänä kuka tahansa.
Nyt vain sattui näin.
Kauppa se on mikä kannattaa.

Jo vaiiiiiiin..

juuli

[Juuli]

         

LOVE

Minä olin metsän sieni, ihan tavallinen kanttarelli.
Kun hehkui värit syksyn minä rakastuin etanaan.
Ei siinä kauan aikailtu
muutti luokseni asumaan.

Se tuki varttani hentoa, minä sateelta suojasin.
Mietin minne johta tieni kun etanaan turvasin.
Meni kesä, tuli syksy, myrsky metsässä myllersi.
Yhä jatkui yhteiselo.
Luonto talvea odotti.

Tuli talvi,  valkean hunnun heitti ylle mun lakkini.
Kuinkas ollakaan, miten sattuikaan
lähti etana matamaan.
Jätti minut kuin rukkasen.

Matkasi muille maille, minä jäin tukea vaille.
Minä käperryin, minä luhistuin
se oli minun loppuni.

Vaan syksynä tulevana
kohtaan etanan uudestaan.


tuu-13




ANNAS MUSIKRUM

Annan talon musiikkihuone se oli
kauan, kauan sitten.
Oli pitsiverhot ja kuviotapetit
turkispäällinen spinettituoli.
Spinetti.

Annan spinetti
jolla Anna musiikkia pelasi.
Anna pelasi musiikkia iltaisin
kun talossa vallitsi hiljaisuus.

Takana ikkunan kuunteli linnut
tapetin kuviot kirkastui.
Pitsiverho hiljaa liikahteli.

Mies Annalta nukkunut pois.
Annan soiton tuuli taivaaseen
kuljetti.
Loppui soitto.
Anna kyyneliin nukahti.

Nuotit värisi lattialla
vierellä ruusunlehtien.

tuu-


SLUMMI

Kuja, slummin laitakatu
hämärä, ikioma.
Ei kolisseet ratikat
ei metro kiitänyt.
Vain ihmiset. varjoiset
jalkakäytävällä kulkivat
ei päämäärää osalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sen kuninkaita rikolliset. Palloa potkivat pojat.
Pienet, kiharapäiset.
Luukkuhousuiset. Isovarvas tennarista pilkisti.
Joilla oli aina aurinkopäivä.

Jalkakäytävällä seiniä merkkaavat kulkukoirat
sähisevät, vihaiset kulkurikatit.

Ränsistyneellä parvekkeella nokeentuivat
iloisesti liehuvat pyykit.
Punaiset päiväpeitteet joita käytettiin
vain sunnuntaisin.
Silloin kun harjattiin kynnenaluset.
Mentiin messuun. Kuulemaan Isä Ramonia.
Saamaan anteeksi viikon synnit.

Naiset juorusivat yli kadun. Nauroivat.

Alhaalla piti varoa jätteisiin liukastumasta
jotka surutta viskattiin alas parvekkeelta.
Ikkunaluukut suljettuina paahteelta,
kärpäslltä.

Se oli palloa potkivien poikien maailma.
Ikioma.

tuu-


KAIPAUS

Tuli varkain väreillä leikkivä syksy.
lyhenivät auringon säteet
varjot pitenivät.
Tuli kuulaat illat, tummat yöt.
Hallayöstä sen huomasi,
kuihtuvasta niitystä,
tähtikirkkaista kuutamoöistä.

Mieli kaipasi  kesää
vaikka koivut kantoivat kultalehtiä
kuvastui  peilikirkkaaseen veteen.
Havupuiden vihreys tummui
yli vihreän rajan.

Tummina öinä kalpea kuunsilta
liikkui yksinäinen susi
kärppä piiloutui kivenkoloon.
Jossain huhuili huuhkaja.

Aamulla taivaalla kurkiaura.

tuu-


METSÄLAMPI

Aarnimetsän ikivanhan laidalla,
suojassa kuusten naavaisten
piilotteli pieni metsälampi.

Ei sitä säteet päivän valaisseet
ei sinipilvet pintaan kuvastuneet
kuu kuusten takaa kurkki.
Kukkineet ei lumpeet, ulpukat
rannoillaan ei osmankäämit ojennelleet.
Ei kalat viihtyneet
vain kiiski vaivainen sitä asusteli.
Yksinäinen sammakko joskus kurnutti.
Jos tuuli laineen viritti
rahkasammaltöyrääseen se karahti.

Se oli valtakunta keijujen, maahisten.

Päivän alla kuusien ne leikki.
Saapuessa yön rantaan lammen hiipi.
Valjussa  kuun valossa
hiuksensa keiju huuhteli
takkutukan suori peikko.
Maahisvarpaan känsä lioteltiin.

Hopeainen vesi pehmeä
ystäviään hoiti, helli.
Nirhamat, tanssivarpaat arat paranteli
polvet mustelmaiset voiteli.
Hiukset keijun sai hohteen kultaisen.

Onnellinen oli pieni metsälampi.


tuu-

loppu