LOVE
Minä olin metsän sieni, ihan tavallinen kanttarelli.
Kun hehkui värit syksyn minä rakastuin etanaan.
Ei siinä kauan aikailtu
muutti luokseni asumaan.
Se tuki varttani hentoa, minä sateelta suojasin.
Mietin minne johta tieni kun etanaan turvasin.
Meni kesä, tuli syksy, myrsky metsässä myllersi.
Yhä jatkui yhteiselo.
Luonto talvea odotti.
Tuli talvi, valkean hunnun heitti ylle mun lakkini.
Kuinkas ollakaan, miten sattuikaan
lähti etana matamaan.
Jätti minut kuin rukkasen.
Matkasi muille maille, minä jäin tukea vaille.
Minä käperryin, minä luhistuin
se oli minun loppuni.
Vaan syksynä tulevana
kohtaan etanan uudestaan.
tuu-13
ANNAS MUSIKRUM
Annan talon musiikkihuone se oli
kauan, kauan sitten.
Oli pitsiverhot ja kuviotapetit
turkispäällinen spinettituoli.
Spinetti.
Annan spinetti
jolla Anna musiikkia pelasi.
Anna pelasi musiikkia vain iltaisin
kun talossa vallitsi hiljaisuus.
Takana ikkunan kuunteli linnut
tapetin kuviot kirkastui.
Pitsiverho hiljaa liikahteli.
Mies Annalta nukkunut pois.
Annan soiton tuuli taivaaseen
kuljetti.
Loppui soitto.
Anna kyyneliin nukahti.
Nuotit värisi lattialla
vierellä ruusunlehtien.
tuu-
SLUMMI
Kuja, slummin laitakatu
hämärä, ikioma.
Ei kolisseet ratikat
ei metro kiitänyt.
Vain ihmiset. varjoiset
jalkakäytävällä kulkivat
ei päämäärää osalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen kuninkaita rikolliset. Palloa potkivat pojat.
Pienet, kiharapäiset.
Luukkuhousuiset. Isovarvas tennarista pilkisti.
Joilla oli aina aurinkopäivä.
Jalkakäytävällä seiniä merkkaavat kulkukoirat
sähisevät, vihaiset kulkurikatit.
Ränsistyneellä parvekkeella nokeentuivat
iloisesti liehuvat pyykit.
Punaiset päiväpeitteet joita käytettiin
vain sunnuntaisin.
Silloin kun harjattiin kynnenaluset.
Mentiin messuun. Kuulemaan Isä Ramonia.
Saamaan anteeksi viikon synnit.
Naiset juorusivat yli kadun. Nauroivat.
Alhaalla piti varoa jätteisiin liukastumasta
jotka surutta viskattiin alas parvekkeelta.
Ikkunaluukut suljettuina paahteelta,
kärpäslltä.
Se oli palloa potkivien poikien maailma.
Ikioma.
tuu-
KAIPAUS
Tuli varkain väreillä leikkivä syksy.
lyhenivät auringon säteet
varjot pitenivät.
Tuli kuulaat illat, tummat yöt.
Hallayöstä sen huomasi,
kuihtuvasta niitystä,
tähtikirkkaista kuutamoöistä.
Mieli kaipasi kesää
vaikka koivut kantoivat kultalehtiä
kuvastui peilikirkkaaseen veteen.
Havupuiden vihreys tummui
yli vihreän rajan.
Tummina öinä kalpea kuunsilta
liikkui yksinäinen susi
kärppä piiloutui kivenkoloon.
Jossain huhuili huuhkaja.
Aamulla taivaalla kurkiaura.
tuu-
METSÄLAMPI
Aarnimetsän ikivanhan laidalla,
suojassa kuusten naavaisten
piilotteli pieni metsälampi.
Ei sitä säteet päivän valaisseet
ei sinipilvet pintaan kuvastuneet
kuu kuusten takaa kurkki.
Kukkineet ei lumpeet, ulpukat
rannoillaan ei osmankäämit ojennelleet.
Ei kalat viihtyneet
vain kiiski vaivainen sitä asusteli.
Yksinäinen sammakko joskus kurnutti.
Jos tuuli laineen viritti
rahkasammaltöyrääseen se karahti.
Se oli valtakunta keijujen, maahisten.
Päivän alla kuusien ne leikki.
Saapuessa yön rantaan lammen hiipi.
Valjussa kuun valossa
hiuksensa keiju huuhteli
takkutukan suori peikko.
Maahisvarpaan känsä lioteltiin.
Hopeainen vesi pehmeä
ystäviään hoiti, helli.
Nirhamat, tanssivarpaat arat paranteli
polvet mustelmaiset voiteli.
Hiukset keijun sai hohteen kultaisen.
Onnellinen oli pieni metsälampi.
tuu-
Rakkaani.
Muistathan.
Huokaava tuuli, lempeä elon aamutuuli kuljetti sinisellä merellä kohti kevätaamun vihreää saarta.
Minä rakastuin Sinuun silloin.
Rakkaani.
Tiedäthän.
Huokaavat tuuli, lempeä elon iltatuuli kuljettaa illan purppurapilviin kohti taivaan untuvasaarta.
Minä rakastan Sinua.
Käsi kädessä ikuisuuksiin.
Sinä ja minä.
tuu-.
