ÄlyVähä

[matleena]

Äiti

Taivaan erikois-osasto

Äiti kiltti. Tiedän hyvin niinkuin Sinäkin, etten ollut mikään erikoisen kiltti tyttö. En viihtynyt pahemmin prinsessahameessa mihin halusit minut nätisti pukea. Puolustuksena .. kellohameessa kylläkin. Se taisikin olla huonoista puolista paras.  En pystynyt olemaan kikattelematta ruokapöydässä.  En tehnyt kunnolla läksyjä. en halunnut sovinnolla ainakaan kitkeä porkkanamaata, haravoida heinäpellolla. Vahtia pikkuveikkaa.  Päinvastoin. Olin veikalle hirvittävän kade. Ja ilkeä.  Vuosikausia.
Sinä kärsit.
Kiusasin Mirkkukollia vaikka Sinä monesti kielsit. Monesti toivoit  kiukuttelun, vaatimiset, oikut milloin minkin tavaran haluamiseen loppuvan. Ei ole puolustus etten minä ymmärtänyt että raha ei kasva puussa.  Minä ymmärsin kyllä oikein hyvin. Silti oikkusin.
Kaikki sinä siedit . Sinä rakastit minua.

Rakas Äiti.  Voisitko sieltä taivaasta erikois-osastolta antaa minulle anteeksi.
Siksi kun minä, kaikista tuhmuuksista huoimatta rakastin Sinua,  Äiti,  äärettömän paljon.
Sinä olit minun koko maailmani.
Nyt olet pois ja minulla on kova ikävä.

tyttäresi Matleena

pss. Kerrothan Isällekin terveiset.

tyttärenne Matleena

psss. Älä ahmi sitä taivaan hyvää täytekakkua. Tulee massu pipiksi.
Lähetän tämän pikkuenkelikuriirin mukana. Kävi kyselemässä onko postia vietäväksi.

matleena

[matleena]

UJOKKO

Se oli reunaan niityn asettunut
oli keväältä luvan saanut.
Viereen kivisen aidan
aikoi ujosti kukkansa  avata.

Ei tohtinut viereen kaunottarien
niityn leinikkien, orvokkien.
Ei siitä edes unta nähnyt.

Oli ruusu värinsä lahjoittanut
pitsipilviltä  muodon  saanut.
Sitä tuuli kesäinen helisteli
sirkkujen sirkuttaessa.

Se oli niin pieni,  niin pieni
se oli niin sievä, niin sievä
vieressä kivisen aidan

pikkuinen kissankäpälä.



matleena2016

[matleena]

HIIRULAISEN  KAMU

Minäkin asustan syrjässä niityn
risuaidan vierellä.
En minäkään aio niitylle mennä
jalkohin siellä jäisin.

Aikaisin keväällä kukkani avaan
kun leinikki vielä  harkitsee.
Sinipunaiset, pienet kukkaset
mehiläisiä parveilee.
Minulla on makea  mesi
taitaa hiirullekin maittaa.
kun istuu niityllä vierelläni
vai siementäkö se kaipaa.

Vierellä aidan on lysti olla
ei ole liian kuuma.
Niityllä kuivuu, rapistuu
hipiäni hieno.

Jos illalla vienon dueton kuulet
ne on minä ja hiirulainen.
Kuuntele tarkkaan
kesää kaunista sinulle toivottelee.



matleena2016

[matleena]

NEITI KESÄ

Samettimekko, utusiivet.
Hoikka varsi, uuma ampaisen.
Sorjat sääret, silmät gasellin.
Värit niin kauniit
muodinmukaiset
valkoinen ja sininen.
Vihreäkin vilahteli pitsipuserossa.

Se oli neiti Kesä.

Neiti Kesä suvannossa asusteli huvilaansa.
Lumpeenlehdellä, ulpukkalähiössä.
Yön nukkui lumpeenkukassa ihan keskellä.
Kesäyön sinisen.

Aamuisin aamuiunnille suvantoon pulahteli.
Rannan minttukukan teetä nautiskeli.
Siivet kuivasi, hiukset tuuletteli.
Mekon samettisen oioskeli.
siivet utuiset se suori.
Ei saanut jäädä rypyn ryppyä
ei laskoksen laskosta.
Hiukset harjasi
kauriinsilmät suvannossa huuhteli.

Neiti Kesä oli valmis lentohon.

Herra Sääski pidä varasi
Neiti Kesä on peto sinulle.



matleena2016

[matleena]

KUPLIVA YÖ

Kaukaa  takaa yön usvamaan
ne lmestyi ylle öisen virran.
Ne kupli, sädehti, leijui, värjyi
laskua auringon toisti.

Tiennyt ei kukaan mistä ne tuli
oliko yön keijujen trillat.
Menninkäiset  vaunuissaan
tulossa lammelle tanssimaan.

Ne ei pimeää pelänneet
jäänyt päivän harsopilvien sini.
Sateenkaaren  väriloistot
Kuvastui kuun kultasilta.

Vaikeni yön lintujen laulu
hiljeni kuiskinta tuulen.

Oliko ne unien harha
poistuisi noustessa auringon.

Vain aamun aurinko tietää.



matleena2016

[matleena]

PELLAVAMEKKO

Minä unessa useasti
kuljen laidalla pellavapellon
käsi tiukasti kädessä mummon
joka ojien ylitse nosti.

Oli pelto kuin meri sininen
sinikukkia tuuli helli.
Aurinko hymyili
siritti sirkku
torui västäräkki
pellon omistavansa luuli.

Mummo kertoi laittavansa pyyhkeet, lakanat
pienelle tytölle kutovansa mekon pitsikauluksella.
Sininen mekko, kellohelma joka tuulessa liehuu.

Minua harmitti, kuka on tyttö joka pellavamekon saa.
Mummoa nauratti tietenkin sinä ,
mummon sinimekkoinen prinsessa.

Nyt nauratti minuakin
lakkasi västäräkkikin torumasta .




matleena 1916
 

[matleena]

NOITIEN KUKKA

Se oli yksin
ei ollut vertaista toista
yksin tummassa yössä  kukki,
yksin lammen rannalla värjyi.
Ei lampeen varjonsa kuvastunut
kuunsäde ei koskettanut.

Ei sille kuiskinut tuuli
harsopilvet sitä väisti
mustat pilvet sen yllä kulki.
Ei kajonneet sirkat, ei peipot
se oli noitien kukka.

Siitä sitoivat noidat seppeleet
pääsiäiskranssit, juhannussalot
tanssiinsa sillä kutrinsa peitti.
Sen kokoissaan poltti.
Sillä mekkonsa, nuttunsa koristi.
Noitamenoihin salaisiin.
keiteltiin noitarohdot.

Yksinäisyyttä  ei osannut surra
näin oli aikojen alusta ollut.

Tummassa yössä tumma kukka
yö oli sen valtakunta.



matleena2016

[matleena]

HIIPUVA LIEKKI

Minun liekkini roihusi ennen valtavana palona
jälkeen näytännön  ne ei tahtoneet sammua.
Yleisö itki, huusi, raivosi
näyttämön ruusut peitti.

Olin tähti. Diiva, La Bella, La Rose, Beloved Queen,
maailmani valtiatar.
Teatterin, elokuvan, näytösten ruhtinatar.
Ei ollut ketään vertaistani.
Elämä oli  shampanjaa, madeiraa, ruusuja, juhlaa.

En huomannut, niinkuin ei kukaan
takana esirpun  vanhuus harmaana  odotti.
Se varkain vallan otti.
Huomasin...vanha olin.

Esirippuun salaa aikana näytöksen nojaan
olen yrittänyt unohtaa, sitä ei elämä salli.
Kipuna, kaihona, kateutena muistuttaa
minä ennen tuossa näyttämöllä olin.

Hiljaa mielessä toivon
jospa joku vielä, edes kerran
tarjoaisi osaa Ofelian.

Sen turhaksi tiedän.
Ensiviulua soittaa suru hiljaa.

Ei estä se unelmaani.




Juuli
.

[matleena]

Kerrataan vanha, tuttu juhannus...

Se nyt se suuri juhla. Keskikesän juhla. Tapoja on viettää mitä monimuotoisempia. Moni juudas matkustaa ulkomaille , aurinkorannoille. On kuulemma aina aurinkoa. Paitsi yöllä. Sen kuulemma  korvaa komea kuutamo.



Tästä me Hukkasen kanssa haaveiltiin Keskikesän yötön yö, aurinkoa ihailemaan. Me kaksi,  nokipannu. Ihana, kuulas keskikesän yö. Maahisten tanssi,  peikot soittavat luuttua. Vain meille. Metsä huokailee, kaislat kuiskivat. Vain meille. Meri tyyni. Vain meille.
Kesä, juhannus tuntuu iholla. Vain meidän. Niinhän sitä kuviteltiin.



Tähän me Hukkasen kanssa päädyttiin. Tuijottämään kokkoa kahdensadan muun tuijottajan kanssa . Vesisateeseen. Ei meinannut syttyä, kokko. Eikä sitten syttynytkään, kaatosateessa. Kunhan kärysi ja savutti. Nokesi pyhäpalttoot. Kylmä oli ettei pystynyt kunnolla laulamaan sitä hämäläislaulua " On mulle Suomi suloisin..." Eikä huvittanut kun ei tässä ollut mitään suloista. Ainoa laulanta oli hyttysten ininä. Lukemattomien. Iholla ei tuntunut kuin kylmä sade. Sekä em. hyttyset. Keskiyön auringosta ei tietoakaan.
Päätettiin lähteä kotiin lämmittelemään. Iltakahville.

Juhannus on juhlittu.

Matleena & Hukkanen

[matleena]

   


SINUN RUUSUSI

    Kauniistii ne kukkivat
    joka ainoana kesänä kun asuimme talossa
    vaaleanpunaisin, herkin kukin.
    Kesätuuli hulmutti ikkunaverhoa
    kesäöinä nostimme istuimet ikkunan eteen.
    Yksinäinen tähti tuikutti meille,
    Yönlinnun laulu soi hiljaa.

    Sinua ei ollut enää.
    Ruusut eivät nousseet keväällä.
    Ne seurasivat sinua.
    Minun muistoni katosivat
    Minä muutin pois

    Kesäpäivänä kuljin ohi talon
    näin
    ruusut olivat palanneet
    ne kukkivat entistä kauniimmin.
    Minä muutin taloon
    sinun ruusujesi taloon.

    Nyt minulla on muistot.


    Juuli2016

[Liena]

Ihana kuva.Ei uskoisi kuinka voi hyvistä kuvista nauttia.Samoin runoistasi.kiitos molemmista!

[matleena]

APUTYTTÖ

Myi mummo torilla mustikoita
minä olin mukaan päässyt
Soudettiin yli järven
linja-autossa pitkä matka.

Kysyi rahastaja
olinko aputyttö.
Minä olin
mummo nauroi.

Torilla koju.

Minulla suu mustana
mustikoista.
.
.
.
matleena2016

[matleena]

KUN PÄIVÄ PÄÄTTYY

On kauneuden aika.
Viimeiset utupurppurasäteet himertää
meren,  maan.
Palaa tiira ulapalta
rantakaislikkoon.
Alle siiven painaa pään.

Samettiseen viittaan siniseen
yön tumman neiti tiiran peittelee.
Kultasilta kuun mereen heijastuu.
Kehrää yölintu.
Nukkuu tiira.

On yö.


matleena 2016

[matleena]

MERIKUU

Tummassa yössä se nousi
meren syvyyksistä
kuu sininen.
luomus meren.
Se kuuli soiton  tähtien
ei vastustaa se voinut
ylös linnunrataan kohosi.

Meri tiesi
ei palata se voisi
meren syliin lepäämään
lauluun aallon nukahtaa.
Ei ollut kuunsiltaa
sen yö tumma tuhosi.
Ei riittänyt kajo tähtien.
Meri ikävöi.

Ikuisesti kulkee linnunrataa
kera tähtiseireenein.
Sen näkevät vain meri, tähdet.

Meren luomus,
meren kuu.


matleena2016

[Liena]

Aina olen ihmetellyt sitä,että mistä sinulla piisaa noita ihania kuvia.Tuo kuukuvakin on niin ihana ettei paljon tekstiä kaipaa.Sitä tulee kuvaa katsellessa.