.
Ihan vielä ei kannata joulukiltiksi rynniä. Tulee stressi. Siitä liiasta kiltteydestä. Joten voi rauhassa muistella aikoja kultaisia, aikoja menneitä.
.
Laps `poloinen, paitaressu oli entisaikoina, joskus muinaisuudessa lukuisten uhkakuvien, tosien sekä aikaismielikuvituksen alaisena täysin lainsuojattomana elävä olio.
Vaan näin sitä ennen mukulasta aikaiseksi vartuttiin.
Lainkuuliasiksi kansalaisiksi. Osa.
.
Tärkein oli joulun alla Joulupukki, jonka tontut, ne liikkuvat sekä lentävät , joulun aikoina kaiken lapsipolon tekemisen kirjasi. Varsinkin kaikki tottelemattomuudet. Ihan joka rakosessa, välikössä kytiksessä olivat. Vaikka miten mukula yritti, aina pääsi lipsumaan kiltteysote. Seurauksena sitten merkintä sulkakynällä tontun muistilehtiöön. Nykyisin nokialaiseen naputeltaisiin.
Kaivossa , sinne kurkistaessa, vaanii kaivon herra Peikko Pontus.
Aapiskukko, se olikin kiltti, ahkerasta tavaamisesta se jopa joskus palkitsi , aamulla karkki tyynyn alla.
Metsään salaa hiipatessa vei metsävelho lapsirassun luolaansa, järven tai joen rannoilla hiippäili salaperäinen vesihiisi.
Talon katolla tai puihin kiipeämisen seurauksena sieppasi pilviveikkonen mukaansa.
Maakellarissa asusti karmea, rupinen pottukeisari, joka empimättä lapsiraukan
lantuksi tai pahemmin vielä turnipsiksi taikoi.
Saunassa ei saanut saippuaakaan silmiin mennessä itkeskellä, koska silloin saunan takana asustava saunatonttu nappasi ulisijan kainaloonsa..
Kuu oli juustoa ja tähdet reikiä taivaankannessa, josta enkelit tiirailivat lapsosen vaellusta uskomusten viidakossa. Ukkosella taivaalla jyristeli ukkosherra, jota ei tarvinnut pelätä.
Valehtelusta seurasi nurkkaan seisomaan joutuminen,
Pikkuveikan kiusaamisesta tukkapölly.
.
Pitkään ihmettelyn aiheita olivat sellaiset isoherrat, uhrilleen vielä tuntemattomat, kuin herra Tupen Rapina ja herra Koivuniemi.
Näihinkin sitten myöhemmässä vaiheessa tutustuttiin paremmin.
Kaikenlaiset haltiat, keijut , mörömatit, noidat, ämmit, hiidet sekä menninkäiset asustivat omissa koloissaan.
Pitkä oli lista jota pikkumukulan, reppanan, oli noudatettava tarkasti.
Muutoin tuli kylään herra Tupen Rapina.
.
Oli ruokailun säännöt sitten erikseen, ruokapyödässä ei saanut nauraa ei pelleillä, ulosmarssi seurasi säännön rikkomisesta.
Nukkuma-aikoja noudatettiin, ei tullut mieleenkään kiukutella.
Tiskivuorot oli jotain salaperäisestä lainkirjaimesta johtuen vain tyttöpuolisilla. Kun poikapuolinen mukula pakotettiin tiskaamaan, piti laittaa tuvan ovi lukkoon, jospa sattuisi vaikka naapurin Taneli tulemaan kylään ja näkemään noin arvoa alentavassa puuhassa.
Kesäisin haravoitiin heinäpellolla sekä kasvimaata kitkettiin, syksyllä pakollinen marjametsä. Ei auttanut, tehtävä oli, vaikka kuinka uimaan mieli teki.
Seuraukset änkyröinnistä hyvin tiedettiin.
Kova oli kohtalo silloin.
.
Ihme kyllä, pahempia traumoja eikä ongelmia myöhäisemmällä iällä kuitenkaan listan laajuudesta huolimatta ilmennyt. Olisiko nykyisin näillä vanhoilla säännöillä mitään tekoa ja asemaa mukulan varttumisessa. Nykyisin jo tutti suussa olevilla tulevaisuuden toivoilla ilmenee mitä oudoimpia oirehtimisia. Ehkäpä oirehdittiin vanhaan hyvään aikaankin.
Sitä ei vain muisteta tai olla muistavinaan.
.
Tiedä häntä.
.
.matleena
