NUMMERO
Teki kevät tuloaan.
Kotopirtin nurkalle metsikköön ilmestyisivät kohtapuoleen sinivuokot. Ynnä rentukat ja sammakonkutu pellonojiin. Aines Juulin nuijapääkasvattamolle, jokakeväiselle. Huolimatta että lasipurkki verannan ikkunalla oli äidin inhokki no 1. Juulin muistin mukaan ei yhtenäkään keväänä purkista loikiskellut ikkunalle iloisia saammakkopoikia. Oli hulautettava kasvattamonsa pellonojaan. Toinen vaihtoehto oli hyyskä. Sinne äiti ne vedet muutoin kumoisi poikineen kaikkineen
Koulua käytiin vielä. Uusvanhoilla pyörillä poljeskeltiin. Hartaasti odotti Veikka kesälomaa. Jo joulusta lomaa oli kaihoillut. Juuli oli jo tottunut lomailija. Ainoa oli hyvä puoli se että lukea sai päivät pääksytysten.
Kummankin koulunkäynti oli kuitenkin jo voitonpuolella. Lomakaan ei niin hirveän tärkeää enää ollut.
Pitäjässä oli nyt tärkeä vaihe menossa. Oli tulossa kunnallisvaalit. Veikka eikä Juulikan sentään äänestämään vielä päässeet mutta sivusta sitä kuitenkin pakosta kuulivat.
Aikuisia tämän tietenkin kiinnosti tavattomasti. Ei ollut ollenkaan sama miten kunnan asioita seuraavat neljä vuotta hoidettaisiin. Saako Kotorinteen peltotie avustusta vai ei. Voiko haristunutta puusiltaa enää mopolla ajella. Puhumattakaan naapurin kuikui-isännän, kuikuin koska aloitti lauseen kuin lauseen kuikuillaan, kui kui se nyt sillälailla..., jaloelikkolauman kuljettelua kestäisi ropottipamenpojan vahtimille sänkipelloille. Sen ropotin jonka lankoihin olivat sekä äiti että Juuli mopon kahauttaneeet.
Puotiriessulla katseltiin vaalimainoksia latojen seinillä. Monenmoista naamaa siellä leveästi hymyili. Puodissa oli puheenaihe taattu. Kuka yrittää ja kuka ei. Kuulemma Kekäläisen hulttiopoika Reiskakin meinotellut. Äitinsä sai estettyä kun uhkasi Reiskan mierontielle ajaa.
Vaan tosissaan asian otti isäntämies, Seppäläisen Leevi. Oli jo yhden kauden istunut ja tullut tulokseen jotta hyvä oli arpeeti. Kelpasi valtuustosalissa kunnantalolla istuskella ja kunnan asioista päättää. Hyvinkin jouti varsinkin talviaikaan. Maaanvljelystouhunkin hoiti jo aikamiespoika Matti.
Sitten ei kun uudelle kaudelle yrittämään. Ei kuitenkaan ollut ollenkaan varmaa se pääsy Leevllä. Oli joltisenkinmoinen joukko insinööriä, merkanttia ja kosmetolookia. Puotineideistä ynnä pankkineideistä ei ollut suurtakaan vaaraa
Aloitti Leevi-isäntä suurenluokan vaalimanööverin. Löysi ykskaks uusia ystäviä mökinakoista, ukoista, keskenkasvuisistakin. Oikein sydänystäviä joille ei ennen lippareuhka puotijonossa noussut. Kahvipaketti poikineen löysi tiensä mökinakan köökin kaappiin. Ja iltakahveista tuli Leeville oikein sielunasia. Ei akat pahakseen panneet. Sai siinä kahveepaketinkin . Kyllä sen edestä Leevin itsekehuja kuunneltiin. Mukulat oli innoissaan Leevin-sedän yhtäkkisistä kyläilyistä. Aina oli karkkipussi povessa.
Montakin.
Satoi tai pastoi körötteli Leevi-isäntä pikkuvallulla, mersulla ei olisi kelirikkoisia kärryteitä päässyt, mökinakkoja kahvipaketti istuimen alla haastattamaan. Puhui ummet ja lammet maailman tilanteesta, mistä ei itsekään kärryllä ollut. Akat ei ensinkään. Oman pitäjän asoista haasteli harvinaisen vähän. Ehkä siksi kun ei halunnut toisten, toivonsa mukaan tulevien äänestäjiensä vastakkaisia mielipiteitä kuulla. Olla erimieltä.
Eikä siinä kaikki. Höylisti lupautui Leevi akkoja puotiin, sairastuvalle, permanenttiin kuskaamaan. Ukkoja pankkiin , sen harvan kerran kun rahaa tuli. Uusia kesälipokkaita sovittelemaan kirkonkylän kenkäpuotiin.
Oli kylän laitamilla oma pikkumökki Marjamäen Aaretilla. Oli ikämies jo Aaretti. Oikeastaan jo aika vanha. Ei ollut Aaretti ollenkaan kiinnostunut politiikasta, tuskin tunsi sanaa. Oma kessumaata, kissojaan, kanojaan hoiteli. Vanhapoika oli Aaretti.
Mutta sai Aarettiin sen verran eloa Leevi-isäntä iltakahvipoikkeamisillaan että sai Aaretin äänestykseen lähtemään. Höylisti kyydin tarjosi niinkuin mökkienkin asujakunnalle. Eri kertoina kuitenkin ettei päässyt muut kuulemaan kun Leevi nummeron toisille akoille ja ukoille vannotti. Niin teki Aaretillekin. Komensi tiukasti vielä vaiti olemaan muuten ei hevonen kesällä Aaretin vaivaiselle peltotilkulle töihin joutaisi.
Lähdettiin sitten vaalisunnuntaina mersulla ajelemaan kahteen mieheen kohti kunnantaloa, äänestyspaikkaa. Aareti etupenkillä. Lippa silmillä, niska kyrmyssä. Pelotti kun ihan ihmisiin tässä mentäisiin. Kuinka sitä ollenkaan osaisi. Oli maitolaiturilla naiseäläjiä, kylän akkoja. Toisilleen totesivat, - siinä nyt Aarettia viedään. Äänestämään se menee. Ketähän se sekin...nii juu. Sitähä se.
Perille tultiin , kunnansaliin astuttiin. Oli väkeä sali täynnä. Käteltiin tutut ja siinä sivussa vieraammatkin niinkuin ei olisi vuosikymmeniin nähty. Vaikka eilen puodissa viimeksi. Juhlatilaisuus oli nämä vaalit. Seisoskeltiin ryhmissä, puhuttin ja juoruttiin kaikki pitäjän asiat. Yksityisetkin vähän hiljempaa. Kulmien alta vilkuiltiin kopista poistujia. Ketä se tuo...
Jäi Leevi-isäntä toisten isäntien ja silmäätekevien kanssa tarinoimaan kun Aaretti kohti koppia köpitteli. Ei kyselty Aaretilta passia eikä muutakaan henkilöllisyystodistusta. Turhaa se olisi , ei Aaretilla ikipäpäivinä semmoisia ollut. Joten koppiin sulkeutui Aaretti.
Älysi verhotkin eteen vetää.
Ei mennyt kuin hetki kun verhot taas avautuivat. Siellä se seisoi avuttoman näköisenä Aaretti verhojen välissä.
Kuulúi, ei niinkään hiljaa :
" Mikäs se olkaa se sun nummeros Leevi ku minä se jo kerkisi unohtia. Vaikka sinä se nii monest sanot. Se paper missä se ol ylhiäl unohtu piilii."
Jostain syytä tuli Leevin juttukavereille kiire ulos.
Mutta pääsi Leevi istuksimaan kunnanvaltuustoon vielä seuraavaksikin kaudeksi.
Kahvitus siis kannatti.
matleenajuuli2015
