Ei kestä enää kauan. Kun vietetään muutama tovi vielä pimeydessä, lumessa rämmitään koittaa se ihana, odotettu aika. Kevät. Vielä kiskotaan nukkumaan mennessä peitto korviin, unta palloon. Sukelletaan vielä pimeämpään kuorsaamaan.
Mutta annas olla. Kohta koittaa Valo.
Valo ja kirkkaus. Lämpö ja aurinko. Ensin aurinko sulattaa pihalaatat. Jotka muuttuvat kuravesivelliksi. Mukulakunta tahtoo välittömästi kevätvaatteet, tahtoo kevätjuhlakengät puolen neliön kinkkausruutua varten. Pojat parhaat jamekset kalleimman macboxin kontillaan työntelyyn.. Siinä kuravellissä. Seuraa luonnollisesti monta erimielisyyttä.
Piha onkin ihan eri luku. Kaikki talven aikana kertynyt hiekka on pihalaattojen väliin jumittunut. Eikä lähde vaikka miten katuharjalla raapit. Ne on haarukalla kaiveltava. Ja kun saat pois tulee yöllä tosipakkanen. Jäätyy laatat peilijääksi jotta taas liitelet postihakureissullasi keveästi yli laattojen vastapäisen talon seinälle missä postivankkurit pysähtyvät, postin jättävät. Siihen seinään viimeistään pysähdyt sinäkin. Ihmettelet miten pääset takasin ulko-ovelle. Olet päässyt ennenkin, pääset siis nytkin. Jos et muuten niin konttaamalla.
On kumisaappaiden ostoaika. Viimekeväiset halkeili kun vahingossa jäivät viimesyksyn pakkasyöhön kuraisina ulko-oven pihapuolelle.
Eikä mikään ole niin märkää kuin sulava kevätlumi. Eikä mikään niin likaista kuin keväinen, lumeton piha. Ja kadunvieret. Ynnä maantienvarret mitä ei onneksi kaupungissa näe. Ei sitä kaupungin saasteiden jäkeen enää kestäisi. Joka paikka on täynnä pulloja, tupakkilootia, pitsaroskaa. Muovipussia, karkkipaperia. Kaikki lumen alle jäänyt paljastuu.
Ja oma piha. Viime syksyn viimeinen haravointi jäi tekemättä ja nyt se näkyy. Lisänä tuulen tuomat lisäkoristeet. Ei auta, ensimmäsenä kuvahkona pävänä harava käteen ja hommiin. Lumi on liiskannut lehdet tiukkaan. Keepperöinyt suorastaan.
Yöllä on turha yrittää nukkua. On niin valoisaa että kääntyilet miten päin hyvänsä kevätyö kirkkaana silmäluomien alta kajastelee. Aamulla varhain alkaa tinttien kuoro titityynsä. Sitäkin on lyhennetty muotoon tityy, ei enää titityy johon on tottunut. Miksi se se piti sekin lyhentää. Uusi nuotti häiritsee. Fasaanit soittavat bassokäyrätorvea koko myöhäillan ja aikaisen aamun. Varikset aloittaa viideltä. Nuku siinä sitten.
Kun amuyöstä vihdoin saat unta hivenen on aurinko niin korkealla että taatusti taas heräät.
Ei ilahduta sinivuokot, ei valkovuokot, ei käenkaali eikä..mitä niitä nyt on. Näsiät on metsistä kaiveltu omakotitalojen pihoihin. Eikä vuokkoja kaupungissa, edes täällä esikaupunkialueella, huolimatta luonnonmukaisuudestaan näe.
Oman pihan kevätkukat, krookuset, narsissit, tulppaanit, niistä nauttii kaupunkirusakot. Jos ei myyrät ole jo talven aikana niistä huolen pitäneet. Lisäksi kaupunkirusakot ovat nyt maan värisiä joten illalla kun ulko-ovella kun tuuletat säikäyttivät henkihieveriin.Talvellakin ne oli ruskeita. Ne erotti lumesta. Nyt ei. Ovat niin kaupunkilaistuneita että melkein varpaita pyyhkii.
Autosi on puhtaan lumen puuttuessa, yleisen kuran hallitessa maisemaa aina kattoa myöden rapainen. Pikapesussa käytävä alinomaa kun ei parkkipaikalla saa pestä. On käytävä kun ahtaassa parkkiruudussa sotket vaatteesi oman ynnä naapurin auton kurapeitteesseen. Vaimo on kiukkuinen kun uuden kevätpalttoon helma kuraantuu.
Kevätmuoti sitten. Siitä en edes puhu muuta kuin totean että uusiksi menee. Ainakin ne jotka päällä kehtaa ihmisten ilmoilla liikkua. Jos ei muutu muoti niin olet lihonut kiloja talven mittaan. Ei mahdu kuteet päälle. Mies mahtuu omiinsa ja se laittaa kiukuttamaan.
On muutakin tämmöistä keväässä mutta ne tulee eteen vaikkei niitä manaakaaan.
Jaetaan työpaikalla kesälomalistat. Sinun on syyskuussa. Koko pituudelta.
No niin, nyt se alkoi aurinko räkittämään
On tämä kevät kuitenkin ihanaa aikaa.
matleena
