Kirjoittaja Aihe: ÄlyVähä  (Luettu 431324 kertaa)

Juuli

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 78
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #855 : 05.11.2020 19:50:04 »


Hyvää yötä !

Juuli

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 78
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #856 : 11.11.2020 14:02:41 »


Nyt kun aloin muistelemaan niin jatketaan samaan malliin.
Ei ollut Wäinö Merenkulkiija ainoa lasten valistaja vaan oli metsässä mökki josssa asui kolme vanhaapiikaa. Luhistumaisillaan oli mökki vaan hyvin kelpasi naisille. Kelpasi myös kulkumiehelle , Wiljamille joka vaati nimeensä kaksoisw:een niinkuin Wäinökin. Ei oikein oltu selvillä kenen sulho tämä Wiljami oli. Vahvin ehdokas oli Hieroja- Anni. Tämä Wiljami viljeli viinaksia aika reippaasti mitä Anni ei mökissään sietänyt. Vaan mökiltä meni polku pikatien varteen  linjuripysäkille ja sitä menoa viinapuotiin. Tiheään  kuusikkoon polun varteen perusti Wiljami Korpipaarin missä juomiaan nautiskeli.  Edusta paarissa oli kertoimenaan pulloja jotka äiti kantoi mehupulloikseen. Kerran pullonhakureisullaan otti Nallehaukun kaveriksi. Sitä ei olisi pitänyt tehdä Nalle kun ktasoi paarin reviirikseen. 
Taas kerran nukahti Wiljami telttaansa. Nalle hipsutteli paikalle kun oli kuulevinaan laulunloilotusta. Tuli Nalle vahtimaan ettei kukaan telttaa vie.
Yöllä heräsi Wiljami. Satoi kaatamalla mutta päätti loppuyöksi kömpiä Annin viereen kun oli kylmäkin.
Eipä käynyt se kuin elokuvissa, ei ollenkaan. Nalle oli erimieltä Wiljamin poistumisesta. Kun Wiljami yritti könytä ulos näytti Nälle koko hammasrivistönsä . Säesti murinalla. Ei auttanut Wiljamin kuin palella ja kiroilla teltassaan.
Aamulla kaipailtiin Nallea.  Äiti aavisti missä koiruus oli ja kiireellä paariin. Siellähä koiruus istui portsaroimassa telttaa jonka oviaukosta ei Wiljamista näkynyt kuin silmät.
Pääsi Wiljami mökille. Jälkeenpäin sai äiti kuulla Wiljamin saaneen kunnon lunssan.
Äiti ja muuta kotiväkeä tilanne huvitti . Äiti oli varma että Nallekin virnisteli. Seurauksena pidettiin Nallea enemmän silmällä ettei Wiljami ihan kuolontautia saa.

juuli
.
 

Juuli

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 78
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #857 : 14.11.2020 13:02:08 »


Tämmöistä tapahtumaa kertoili Wäinö Merenkulkija,,,,
Oli Vänä seilannut valtameripaatilla kaukaisia maita pitkin ja poikin. Ei kai ollut enää käymätöntä paikkaa Vänällä. Oli käyty Jaappanit, Ameriikat, tapeltu verissäpäin vuorirosmoja vastaan Kalliolan vuorilla, oli juostu täyttä karkua pakoon tiikerilaumaa Ahriikkan niityillä. Niittyjen nimeä ei Vänä nyt muistanut, vaan eipä tahtia haitannut.
Vaan olipa paikka, missä ei Vänä vielä ollut poikennut. Oli se paikka nimeltään Görlantti, Jääkylä, ikirouta oli maassa, ikilumi ei kokaan sulanut. Görlantti, hirvittävän kylmä maa.
Sinne haaksirikkoutui jäisellä Pohjoismerellä Vänän senhetkinen paatti. Oli pakko rantautua tähän Görlanttiin, vaikka rannassa seisoi görlanttimiehiä hirveät atraimet tanassa. Jälkeenpäin kuultiin jotta niitä atraimia valaanpyyntiin käytettiin.
Siittä maihin, Görlanttiin vaan.
Outoa oli porukka, asuivat jääkalikoista tehdyissä majoissa, jääpiippu katolla törrötti. Pukineet karhunnahkoja, sellaiset görlanttimiehet kesäketineissään kärvistelevälle Vänällekin lahjoittivat.
Siittä vaan tutustumaan, Tutustuttiinhan sitä. Vaan ei ollut hyvä jotta görlanttinaiset, ei järin kauniit Vänän mielestä, tukka kalanrasvalta haisi, vaatteet kuin paletumiskuolemaa odottavalla, Vänää jahtasivat. Ja paha oli haju.
Vaan yksipä tämmöinen Görlanttinainen otti ja Vänään ihastui, rakastui tulisesti oikein.
Eipä rakastunut Vänä. Görlanttimiehet kiiruulla päättelemään , naittaahan nämä kaksi pitää. Ovat ankaria görlanttiukot näissä asoissa.
Eipä tahtonut Vänä.
Otti ja varasti görlanttimiehen luistimet lumimajasta. Olivat kuulemma aidot Nurmekset nämä. Ja niillä sitten jäätä pitkin naapurisaareen, samoin lumiseen, jäitä kalisevaan, säntäämään. Tämän huomasi paitsi görlanttinainen, myös görlanttimiehet. Alkoi armoton ajojahti, Ei käy lukuun jotta sulhasmies noin karkaileepi. Valasharppuinoineen jäälle pinkomaan, takaa-ajoon.
Vaan jäivätpä görlanttimiehet, eivät voineet vastustaa kiusausta pahasti Vänästä jälkeen. Jäivät jahtaamaan kalastelevaa jääkarhua, joka mätti kalaa avannosta toiseen. Oli siinä ihmettelemistä, siinä karhussa, ensi alkuun görlanttimiehillä. Kun tointuivat, kiivas jahti alkoi, Vänä siinä tohinassa unehtui. Pakoon onnella pääsi.
Pääsi Vänä henkeään menettämättä naapurisaareen, josta sitten paatilla taas uusiin seikkailuihin seilasi.

Suorastaan paloivat Juulin sekä PikkuVeikan teetassin kokoiset silmät.  Ei henkikään meinannut kunnolla kulkea pikkuväellä. Isä, joka sattui ohi kulkemaan, naureskeli ja tokaisi jotta oli Vänällä siihen aikaan jo hyvä tuntuma luistimiin, tunnisti ihka oikeat Nurmeksetkin siellä Görlannissa. Ei hievahtanutkaan Vänän ilme. Tuumaili görlanttilaisten olleen paljonkin kehittyneempiä luistelutekeniikkassa, oli täällä pojilla vieläkin vanhojen sahojen terät monojen pohjissa luistimen virkaa toimittamassa.
Jotta sillalailla pääsi karkuun Vänä Görlanttinaista,
- Nurmeksilla.

juuli
.

Juuli

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 78
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #858 : 15.11.2020 17:52:27 »


Niinjuu, ...ne vanhat tavarat...... Oli sitten vaikka vanha rikkinäinen, pohja puhki silpuskoppa
tai emaliämpäri. Juulin pitää ne välttämättä saada. Ei auta vaikka lähimmät vakuuttaa jotta roinaa, roinaa on. Ethän sinä niitä tarvi.
Vaan kun tarvii. Silpuskoppa vaikka parvekkeelle, missä ennestään sahtitynnyri, haravakoneen piikki, vanha saunakuuppa ja rikkinäisä öljylamppuja, ilman lasia. Kyllä Juuli ne tarvii. Koristeena niinkuin lapion ruostunut, katkennut varsi. Oli vanha, pohjapuhki emalipottakin. Ilman kahvaa, tietty. Sen Mies mutisten jotain roinahullusta, jonnekin evakuoi.
Voi elukanpää.
Juuli kera äitimammansa kyyditsi tsensä jopa taksilla kierrätyskeskukseen.  Molempien maanpäälliseen yaivaaseen.  Kahmiakseen pari numeroa liian pieniä tai suuria vaateripsuja. Avonaisia mekkoja, omituisia hattuja, joita ei sitten kumpikaan hirvennyt päälleen laittaa.
Tästähän seurasi jotta vaatetta, outoa kapinetta oli molempien huusholli pullollaan. Eikä kumpikaan kehdannut niitä enää kierrätykseen palautella. Eikä tarvinnut.
Oli näet tuttu myyjä.
Juulilla ne edelleen tursuaa joka lävestä sekä raosta. Äitimamma muutti jokunen vuosi sitten rytky- ja ryysyvapaaseen uusvaatteiseen taivaaseen.  Siellä ei kierrätystä tunneta. Hyvä niin.
Juuli pähkäilee, minne ne kaikki himossaan haalutut rynttyyt veisi. Eipä juuri ole mahiksia, --  kaatopaikka.
Vaan haaveilee Juuli vanhasta ruostuneesta talikosta...
Sen kun vielä saisi.

juuli
.
.

Juuli

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 78
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #859 : 16.11.2020 17:54:21 »
.



BLUE STATION

Sininen asema.
Sininen kylmyys.
Siniset, liikkumattomat vaunut.
Ei lastaajia, ei veturimiehiä,
ei konduktöörejä.
Vain kylmä valo sininen.

Tyhjyys hengitti.

Matkustajat,  pelon pelurit
sullottu  kontteihin.
Ikkunattomiin.
Sallittu ei katsoa maata hävitettyä.
Tuhottua maailmaa.

Jos nähneet olisi ei elää tahtoisi.
Ihmiset viimeiset.

Ei enää ollut katsottavaa
vain tyhjä, musta maailma.

En tahdo nähdä asemaa.
En koskaan.

Minä, pelon peluri.


tuula 2020
.
« Viimeksi muokattu: 16.11.2020 17:59:13 kirjoittanut Juuli »

Juuli

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 78
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #860 : 03.12.2020 17:48:22 »



SELLANE SÄÄNTÖ

Valtaa piti Juulin inhokki, talvi.
Oli tietty vallassa metropolitanin nukkumislähiössäkin.
Jo syksystä olivat nukkumislähiön asukasyhdistyksen, Koivumäen Tereesioiden silmäätekevät, Rouvat, tehneet talvenkantoisia suunnitelmia sekä päätöksiä. Näitä suunnitelmia rustailtiin sitten monen kahvipannullisen voimin. Syntyi rouvien aatoksissa monenmoista ideaa. Esitettiin myyjäisiä, iltamia, Lähiöpäivää, Kirpputoria.  Urheilukilpailuja lähinnä mukulakunnalle.
Jopa ehdotettiin villakoiran omistajattaren frouvan, toiveesta koiranäyttelyäkin. Se kuitenkin äänestettiin jytkyllä nurin. Olivat tämän Lähiön koirat useimmiten näitä ei-atelisia, -tunkioseisojia.
Urheiluun sen sijaan satsattiin.
Päätettiin järjestää nappulahiihtokilpailut helmikuussa.

Kiiri tieto myös kaikenlaisen tiedon tietopankkiin, mukulakunnan kaikkikuuleviin krviin.Muu tieto ei tahtonut pysyä.
Tämä pysyi.
Pitkälti ennen joulua alkoi jankutus ja painostus useammassakin perheessä.
 “ Mä tarviin uudet sukset, monot, siteet ,,, Jari, Ville,,,, Kallekin saa. Enks saakki, Äiti, Äitiii... ?”
Tätä jatkui jouluaattoon. Jankutukseen kyllästyneet vanhemmat olivat ne Pukinkonttiin hankkineet. Kun kerran Jari. Ville, ....Kallekin.

Siitä se sitten alkoi se oikein Kaikkien Aikojen Treenien Esimerkkien Esimerkki.
Kuningastreenit. Mukulakunta muutti majaa.Siirryttiin asumaan ladulle. Ladulle joka oli viereiseen, isolle peltoaukealle väsätty. Kotona käytiin vain pakollisina toimina syömässä ja nukkumassa.. Jos piti kummitädin luo kylään lähteä, nousi karmaiseva huuto ja ulina, Haukkukin koviakin Mekkaloita kokeneena pakeni sängyn alle.“Harkat jää, harkat jää, mä en pärjää, mä en pärjää, mä en ala mitään.. ,,,”.
Useimmiten äiti luovutti, meni siis yksin.  Kummitädin, ennen niin suositun, luo kyläilemään. Poika jäi harkkoihinsa.
Niihin elintärkeisiin.

Ladulla kulki melkoinen liikenne.
Pienempää, vielä pienempää hHihtäjää sivakoi latua aamusta iltamyöhään.
Hiki oli päässä myssyn alla.
Ainaiseen nukkumis-, syömistaistoihin kyllästyneet äidit päättivät aikaistaa hiihtokisat heti uudenvuoden jälkeen. Palaisi Perhe normaaliin elämäänsä taasen. Isukit, nämä päävalmentajat olivat hiihtohysteriaan sairastuneet. Isukeille ei muu merkinnyt mitään kuin oman mukulan pärjääminen. Jokaiselle ilmestyi kouraan jostain salaperäisistä kompeista sekunttarikin, ajanottolaite, joka kourassa ladun varressa hihkuttiin ja kannustettiin.  Oli osalla vekkarikin. Osasi paremmin käyttää. Salaa vilkuiltiin naapurin mukulan varusteita.
Yritettiin aikoja urkkia.
Yöunetkin taisi osalta mennä.

Treenasi Poika.
Hiihti hirveällä innolla.
Ei ollut dioli rallitimomäkinen enää mitään. Nyt puhuttiin asiantuntevasti Mäntyrannasta, Hakulisesta.
Näin meidän kavereiden kesken Haku-Veikko vaan. Isommilta kavereilta sai lisää tietoa. Isien iltasatuna olivat hiihtäjälegendojen elämänkerrat. Lisääntyi siinä sivussa äitienkin hunningolla ollut hiihtotietämys.

Mutta koittihan Se viimein ja vihdoin.
Kauan innolla odotettu kilpailupäivä.
Suuri hiihtojuhla.
Oli loistava sää. Aurinkokin kurkkaili. Pellon laidalla oleva lähtö-maalipaikka suorastaan kuhisi väkeä.
Oli valmentajaa , siis isää, serkkua, kumminkaimaa, mummoja, pappoja. Taisivat tuntea vähän, ainakin nämä päävalmentajat, isukit jännitystä perillisiensä pärjäämisestä tässä kovanluokan mittelössä. Tarkisteltiin suksia, siteitä, kuiskittiin korvaan ohjeita  ettei kilpakumppani kuule. Juotiin kuumaan mehua. Oltiin kovasti tärkeää.
Pikkuväkeä suuresti lohdutti tieto, kaikille jaettaisiin mitalit, prenikat, samanlaiset kaulaan roikkumaan. Eipä ollut kukaan siten toistaan parempi, Tästä huolimatta olivat useat tulevien mäntyrantojen ja hakuveikkojen valmentajat varustautuneet ajanottokelloin.

Lähtö  alkoi hieman sekavissa merkeissä. Pienimmät kun hätääntyneinä ehdottomasti kieltäytyivät lähtemästä lylyä lykkimään tuonne nyt pelkäämisen arvoiselle ladulle.
Koitti sitten tämä lähdön huippuhetki. Pojalle sekä kaverilleen Jarille. Yhtaikaa, pareittain lähetettiin kovatasoiset, huipputreenatut hiihtäjät peltoaukeaa kiertämään.

Pam.
Kajahti lähettäjän suusta, ei sentään pyssyn.
Poikia vietiin kuin viimeistä päivää. Kovaa mentiin, lumi ladulla pöllysi. Yleisö, lukuisa, huusi, huitoi ja hihkui.  Kannusti kukin omia suosikkejaan, tietenkin näitä pienempiä nyt ensimmäistä kilpailuaan, huippu-uraansa aloittelevia kilpailijoita.  Sekä kaikkia tasaveroisesti. Hihkuivat loppupelissä itselleenkin, hihkumisen riemusta.
Poika ja Jari, samanikäiset, kaverit tappeluissa kuin tappeluittakin, hiihtivät parastaan sivakoiden.
Lujaa mentiin.
Hihkui ja pomppi Jarille Jarin isä.
Hihkui Pojan äiti Juuli Pojalle. Yleisö, kummit, mummot sekä vaarit hihkuivat tasapuolisesti kaikille. Kai  itselleenkin loppupelissä.

Tuli parhaassa vauhdissa yhtäkkinen Stoppi. Seisahtui Poika vähää ennen maalia keskelle peltoaukeaa. Seisoi kuin lukko. Jari hiihti vähän Poikaa jäljessä.
Ei tajunnut Juuli. Muuttui väri Jarin isukin naamalla violetin kukertavaksi. Pakkasen syytä. Kai.
Oliko side irronnut. Muuta hämminkiä tullut hakuveikolle, Pojalle. Ei ollut tullut hämminkiä. Kaikkensa antaneina ylittivät pojat ripirinnan maaliviivan. Saatiin Pojalta syy outoon pysäköintiin kesken hiihdon. Seuraavanalainen tilannetiedoitus :
“Tietty täyty mun oottaa Jaria. Ku kerta lähettii sen kaa samas, pitää samas maaliinki tulla. Se on sellane se sääntö .”
Jarin isukkivalmentaja vaikutti hieman nurjamieliseltä, jopa pettyneeltä. Juuli olisi himskatisti naurattanut. Ei Jarin isän naamaa vilkaistuani uskaltanut.
Olivat tyytyväisiä jokainen mitalit kaulaansa saatuaan.
Hyvin sujui mehun juonti, pullan syönti.

Hiihtotyyleistä, ladusta, pidosta, keskusteltaisiin vielä pitkään mukulakunnan keskuudessa. Ei vaienneet aikaisetkaan. Jari huippuValmentajaisukki kuulutti ostarilla kaikille halukkallle vielä pitkään jotta olisi  Jari voittanut.
Ilmanmuuta. Vaan naapurin mukula menoa jarrutteli.

Niinpä. Yhteispelillä se elämänkin hiihtolatu sujuu.
Maalintulo. Se on Sellane Sääntö.
Se.

juuli

.

Juuli

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 78
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #861 : 22.12.2020 16:56:39 »


Kielo oli ennen joulukukka.
Hyvää Joulua ja Rauhallista Uutta vuotta.
juuli

Juuli

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 78
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #862 : 01.01.2021 20:41:52 »

Juuli

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 78
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #863 : 24.01.2021 04:38:50 »


Kaikenlaista sitä yksinään pällistellessä tulee mieleen...

VANHA - SUPERVANHA

En suostu, en ala vanhaksi.
Supervanha.  Oikeinko supervanhaksi tässä.
Ei minulle, luonnostaan ikuisesti nuorena pysyttelevälle Neidolle tuo titteli sovi. Alkuunkaan ei.
Sensijaan voin hyvällä omallatunnolla alkaa uusnuoreksi.
SE tapahtunee näin:
Hankin silkonit, golgatehampaat,, rasvaimu, botox-ruiskeet,
ellei kauneusleikkausta, istutehiukset, irtoripset, rakennekynnet, vaihtovärit piilolinsseihin,
jooga -tunnit, uimahalli, sauvakävely, voimatreenit, trampoliini, ym. voimistelu-, urheilumuotoja.
Niin tietenkin, golf sekä tennis unohtui. Jetset-lajit.
Lisäksi hankin n. kakskytviis vuotta nuoremman Tiger-namupala-uroksen näytille, seuralaiseksi.
Alan Seksuaalineuvojaksi.
Perustan uuden seksilehden, päätoimittajaksi alan.
Käyttöön lisäksi kiitäminen pintapaikoissa, varsinkin clubeilla ja muissa tapaamispaikoissa.
Yökerhoissa.
Aurinkolomille Etelän jetsetmuotipaikkoihin usein matkustelen.
Eiköhän se uusnuoruus, ura uusi näillä eväillä urkene.
Vai vielä supervanhaksi tässä.
En ehdi.

juuli

Juuli

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 78
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #864 : 24.01.2021 15:46:25 »


Hyvää Päivää. Olen Madleen.
Sukunimi jääköön salaisuudeksi. On minulla siihen erittäin painavat syyt. Minä olen  lottomiljonääri. Minä, Madleen, pienen torpan tyttö keskisuomesta. Ei ollut elo leveää,
jos ei rutiköyhääkään. Vaan nyt on minulla millä mällätä.
On tuohta, mania, rypälettä, kahisevaa, ruplia, fyrkkaa, mitä nimitystä kukin haluaa käyttää, yllinkyllin. Jo oli aikakin. Olen nimittäin lotonnut jo teini-iästä. Heti kun lotto tuli. Eikä yhtään ainutta voittoa aiemmin ole kohdalleni osunut.
Nyt osui.
Kunnnolla.
Jättipotti.
Ensin säikähdin, sitten riemastuin. Tai toisinpäin. Nyt olen pelkästään surullinen, vihainen ja perinjuurin tympiintynyt.
En tee voitollani yhtään mitään. Asun pienellä paikkakunnalla. Kaikki toistensa asiat tietävät. On minulla oma yksiö vaan eihän se ole mitään ylellisyttä. Niin on monella muullakin.
Ei ole eläkkeeni suurensuuri. Senkin täällä kaikki tietävät. Voitto on pakko pitää salassa. Heti , mikäli julki tulee, on kerjureiden lauma rapussa. Tuttavat, ystävät vippaaamassa. Puhelin soi yhtenään huolimatta salaisesta numerosta. Lehdet kinuavat haastatteluja.
En siis voi autoakaan hankkia. Huhumylly on välittömästi käynnisssä.
Sen minä oikeastaan tarvitsisin.  Siis auton. Olen nimittäin invalidi. Rahalla ei terveyttä takaisin saa.
Pankkiin pelottaa mennä. Pelottaa pankkineidin yht`äkkinen käytöksen muutos pankkisalin ollessa täynnään asiakkaita, vuoroaan odottavia.
En voi matkustella yhtä ulkomaan, parin viikon etelälomaa enenpää. Heti käynnistyy huhumylly. Siis kaduttaa koko voitto. Sapettaa suorastaan
En voi yksityiselle, tai voin tietysti, noin suurta sumaa lahjoittaakaan.Vie valtio puolet veroina. Pakanamaille en suostu rahaa peraatteessa jakamaan. Siis olen yksinäinen, onneton, kiukkuan yksinäni yksiössäni. Seinille kiroilen. Rahaa on vaikka lampaat söisi. Vaan en uskalla käyttää. Edellämainituista syistä johtuen.
Ei ole helppoa köyhänkään elämä. Vaan ei ole hurraamista tässäkään.
Kumpikohan se parempi onkaan.
Minä mietin.
Onneton minä joka tapauksessa olen.

Madleen.
.
« Viimeksi muokattu: 24.01.2021 17:07:05 kirjoittanut Juuli »

Juuli

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 78
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #865 : 18.02.2021 16:52:59 »

Juuli

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 78
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #866 : 18.02.2021 17:30:16 »

Anniliisa

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 938
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #867 : 22.02.2021 07:09:00 »
  ON  niin hauska tuo Juulin kertomus että on pakko vähän  keventää
.
Se on totta että rahalla ei aina saa onnea eikä terveyttä .

Silloin 70-luvun alussa kun tuo Lotto-peli oli tullut sattui tuttu kylämme mies saamaan voittopotin.

Markka-aikaa  silloin elettiin eikä tämä voittaja ollut aikaisemmin rahoissa kylpenyt.

Näitä ylellisiä Saanojakaan ei vielä ollut joka kylässä. Niinpä tämä rahamies työllisti kylän taksimiehen,otti siipiveikkoja mukaan ja mentiin Helsinkiin saunomaan.
 Mukana olijat sitten kehuskelivat sitä mahtavaa reissua.

Taisi hän hankkia kesäpaikan jossa myös vieraitaan kestitsi ja kylvetteli kesäaikaan .Siellä käyneet kertoivat että oli tuvan seinällä seteleitä nastoilla kiinni   laitettu ,sieltä oli helppo lainata tarvitsijallekin.

Näin ne voitot pikkuhiljaa hupeni ja voittaja palaili pikkuhiljaa pienyrittäjäksi ,hyvä  ja työteliäs mies kun oli luonteeltaan.
      Että näinhän se menee.


pumpuli

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 903
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #868 : 22.02.2021 09:09:32 »
Anniliisan kirjoitus palautti mieleeni aikoinaan kotipitäjässäni eläneen miehen, josta tuli legenda ja hänestä on paljon juttuja.

Mies, olkoon S, eleli yksikseen pienessä, rähjäisessä mökissään.Paikkaa kutsuttiin S:n Kartanoksi. Rahaa kuitenkin lienee ollut ja väkevät maistui.

Kerrotaan, että S erään kerran teki riemureissun Helsinkiin. Lienee ollu kavereita mukana. Kotiin tultiin komiasti taksilla, noin parisataa kilometriä. Suharille annettiin osoite: S:n Kartano. Lienee siinä kuskilla ollut naama pitkänä, kun pihaan päästiin.

Kotiin päästyä, S huomasi, että rakas lippalakki oli jäänyt Hesaan.

Lippalakki tuli sitten toisella taksilla S:n Kartanoon.  ;D

Juuli

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 78
    • Profiili
Vs: ÄlyVähä
« Vastaus #869 : 22.02.2021 19:33:01 »


Tässä kolme tarviketta minkä käyttö tuottaa jonkinmoisia vaikeuksia, jopa vaarallisia käyttäjälleen.

Ensin tulitikut. Kun tikun raapaiset katkeaa se alvariinsa kahtia ja palava pää lentää hevon kuuseen. Tai siis asuntoosi jonnekin mitä et ehtinyt huomata. Nyt sitten kyykkimään ja tutkimaan sohvanaluset, nurkat, syynäämään kaikki piilossa olevat paikat mitkä palava tikku taatusti löytää. Syynääminen on itse asiassa ihan turhaa. Odotetaan vain mistä alkaa sauhu nousta. Pahempi on juttu jos se omalle pyhäkoltulle parkkeeraa.
Ihoteippi jota ei saa  juuttumaan ainakaan tässä ruskeassa mallissa. On niin ihoystävällinen. Kummassakaan, et valkeassakaan et saa käsivoimin poikki kun pitäisi sitoa harso. Jos et ole  katkonut valmiiksi pätkiä purkenee harsoside saksia tavoitellessa.. Ala sitoa  uudestaan.
Käsidesi joita on mm. terveyskeskusten käytävillä . Antavat ainakin metrin suihkun. Jos on suunnattu itseesi päin niinkuin pakko olla käsiin suihku lentää ohi käsien pyhäkoltullesi ja tekee melkoisen pläntin millä koltulla sitten kesäaikaan ainakin ilman takkia palailet pois sairaalasta ihmisten tuijoteltavana kun se pläntti on semmoisessa tietyssä paikassa,
Kasvomaski joka ei pysy paikoillaan vaan tuppaa väkisin aina silmille. Saat yhtenään olla nykimässä pois tätä näköestettä. Hengenvaarallinen ainakin autoillessa . Jos ei tule korona tulee kolari.
Vaikka  miten valittaa ei tapahdu mitään. Joten sytytetään tulipaloja, irroitellaan siteita, ruikitaan käsidesiä pitkin ja poikin. Ajetaan maski silmillä kolaria odotellen.
Mutta minkäs teet.
Et yhtikäs mitään.

juuli
.
ps- kiva kun tänne muutkin kirjoittaa.
« Viimeksi muokattu: 22.02.2021 19:35:44 kirjoittanut Juuli »