ÄlyVähä

[matleena]

Missä päin maailmaa asui tällainen tornimies? Ei sinulta kauniit kuvat ja niihin liittyvät runoliiset tekstit lopu.Kiitos!

Kiitos Liena. Tuollahan se naapuripitäjässä. Oikein mukavaa syksyä Sinulle Liena. 
Juuli 

[matleena]

VARAPERHOSET

Tuli syksy
peitti routa maan.
Lehdet puun kellastui
repi myrskytuuli mukaansa.
Hallayöt, luonto viluissaan,
kukat kesän nukahtaneet.
Perhoset jo koteloihin
talvehtimaan alkaneet.

Silloin ilmestyivät ne,
varaperhoset.
Kauniit, iloiset
väriänsä, hohtoaan
syksyyn luomaan.
Ne keinui puiden oksilla
ne siipiään räpisti
kuulosti kuin helisisivät
pienet kellot  kesän.

Aikanaan tuuli  kainaloonsa
nappasi.
Oli  hetken kesän muistona

varaperhoset.



matleena2014

[matleena]

ENKELIT KORVATUNTURILLA

Taivaan pajassa kiirettä, sutinaa
pikkuenkelit kutsuttu auttamaan
Hilduuri, Gunvoori ja Joosefiina.
Jösefiina oli vasta ekalla
Hilduuri,Gunvoori tokalla
siellä taivaskoulussa.
Nyt oli joululoma.
Oli käynyt oikein hassusti
Pukin kirjeistä osa
on vahingossa tänne päätynyt.

Tytöt lujasti töitä paiski
liimasi juuri nukelle hiuksia
kun soi Hilduurin  nókialanen
työessun taskussa.
Puuseppämestari Jooseppi
kun Hilduuri vastasi
katsoi vähän kierosti :
" Älä koko päivää puhu. "

Oli soittaja Isä Taivainen.
Pääpomo koko taivasmaan.
Kiireella alkoi Isä selittää
" Nyt on juttu semmoinen
kahden on Maahan matkattava
on  pulma paha Korvatunturilla.
Lahjalistat sekaisin, selvittävä.
Sinä lähdet Gunvoori,
ota Hilduuri  mukaasi.
Joosefina seisomapaikoille
sinipilvellle, vuorolle viimeiselle
Olen varannut paikat teille.
Tässä on matkapilettinne
Homma kotiin hoitakaa."

Just kerkisi enkeiit pilvilinjukkaan
joutui kaikki seisomaan.
Oi uusinta mallia linjukka
pilvet vain silmissä vilisti
kun linjukka porhalsi.
Oli kaksoiskaasutin ja turbo-ahdin.
Kuu-ukko matkaa taivaalta
silmät suihtirenkaina seurasi.

Korvatunturille linjukka laskeutui,
oii kova se tömähdys.
Enkelien päät sekaisin vauhdista
mutta pian ne selveni.
Korviksella vastassa tonttujoukko
lista mukanaan.
Ei enkeleitäkään päästetty pajalle
näkemään lahjoja.

Siinä seisottiin alla tumman taivaan
paleltiin ja listaa vertailtiin.
Lista kojattiin, ei Maijalle paloautoa
eikä Pekalle nukkea.
Voitiin lähteä paluumatkalle
Näkemiin ja hei hei sanottiin
tavata uudestaan luvattiin.
Taisi tontut pikkuisen ihastua
pikkuenkeleihin nätteihin.

Taivaseen taas palattiin
vauhdilla tuhat ja sata.
Joosefiinalla maha kuralla
kun koko ajan pelkäsi.
Kiireellä vessaan pinkaisi.

Sitten suunta taivaskonttoriin
missä Isä Taivainen odotteli.
" Sain soiton jo Korvatunturilta
on homma hoidettu hienosti.
Nyt saa lapset oikeat paketit
jotta teille suuret kiitokset.
Sekä palkankorotus.
Tässä vielä suklaatä palkaksi
saatte suun makeaksi.
Mutta muistakaa pestä hampaat "

Oi pikkuenkelit oikein iloiset
nyt saa ei Maija palo-autoa.
On nyt kaikki oordingissa
sopii Pukin hyvinkin tulla.



matleena2014
.

[matleena]

KOPTERIKERTTU

Ilta yksinäinen, sade ruutuun ropisi.
Ulos katsella yritin
ruudun pisarat himmensi.
Silloin kesämuistot mielen valtasi.

Niityllä kesän astelin paljain varpain
aurinko hymyili, siritti sirkat.
Kukat hennot päätään nyökytteli
liiteli pääskyt sinipilviin.
Mehilä1set pörräsi, mettä keräsi.
Kesälle tuoksui niitty sininen.
Lemmikkikukkainen.

Leppäkertun huomasin
voikukan hörhelöissä
taiteilevan.
Hidasta oli eteneminen
oli tiukkaan hörhelöt pakkautuneet.
Ei väistää ne aikoneet.

Mitä se puuhasi, mitä se aikoi
ei kai lennellä hörhelöillä
niistäkö kopterin taikoi
nousta pilviin pääskyjen lailla
Niistäkö oppia otti.

Katsoi se touhunsa turhaksi
alas  kukasta kiipesi.
Niityllä jatkoi se hidasta matkaa
se mielessään kai tuumasi
ettei siitä kopterilentäjää tule.
Parempi niiityllä, varmoja jalkoja
pareittain kun liikutteli
ei pää pilvissä humise.
Eikä putoa korkealta.

Ikkunasta ulos taas katsoin
- näytti sadekin iloiselta.



matleena2014

[matleena]

PUNARAUTAINEN PORTTI

Ikivanha muuri,  punainen portti
muurattu paikalleen äskettäin.
Se oli kirkkaanpunaista rautaa
ei sellaista aiemmin nähty lain.

Ei tiedetty mitä se taakseen kätki
kalmotko linnan, maahiset, aaveet
nekö sisällä valtaa piti.
Neko soihtuja heilutteli.

Syksytuuli muurin harjalla vonkui
metsän puita se tempoi
Raekuurot kulki, salamat iski
vaan paikoillaan portti pysyi.

Ihmeteltiin millä se kesti
tuulet ja sateet pieksevät
kun lukkona oli vaivainen haka.
Ei siellä aarretta voinut olla
kirstua täynnänsä kultaa.
Oli kai vain puisto villiintynyt
huuhkaja yössä huhuili

Tummassa yössä joku ohitse kulki
jos oisi muurille katsahtanut
olisi ehkä harjalla muurin
tarkkaavat silmät havainnut.



matleena2014

[matleena]

PÄIVÄPÄIVYRI

Kuin sadusta oli se maa
kuin taikasauvalla luotu
keijukanenko lie asialla.

Alinna  pohjalla tiilimuuri ruskea
yläpuolellaan  nurmikko viheriä.
Puut suorassa kasvoivat,
varjot ne loi.
Hehkui taivaalla ihan oikea aurinko.

Ei kunnolla nurmikkoon paistanut
ei valoa sille antanut.
Oli esteenä  esine outo
se päivyri, päiväpäivyri.
Se puuhun oli köytetty.

Se näytti aina vain samaa päivää
ei vaihtunut
ei kukaan kääntänyt.
Ei siinä vuotta lukenut, ei
kuukauttakaan,  päivä aina sama .
kaksikymmentäkaksi se näytti.

Se oli joulun aatonaatto
oliko se tonttujen muistilappu.
Vaikka olikin  kesä.

Se oli taikamaailma
aina siellä se kesä.

Ei  varjo päiväpäivyrin maahan piirtynyt.



Juuli2014

[matleena]

JÄÄKUKAT

Jäätyneet pinnalla lammen
kuin lasisessa ansarissa
ne hiljaa  helisivät
hennot saniaiset.

Ne lampeen pohjanviima  heittänyt
hyiseen  kouraansa riuhtaissut
rannalla värisseet.
Lammelle vimmalla viiman syöksynyt
ne  viskannut veteen mustaan.

Ei uponneet, ne pinnalla kesti.
Viima valtaisat siipensä levitti
lampeen hohkasi kylmyys viiman.
Muuttui kukiksi jään hennot saniaiset
sylissä kristallinkirkkaan jäisen pinnan.

Ne koruina lammen  säihkyi
ne kajossa auringon heikon
kuin smaragdit  kimalsi.

Ne kirkasti synkän päivän
maan pienen kulkevaisen.



matleena2014

[matleena]

TUU,TUU, PIKKUINEN MIES

Jos merellä silmät olisi
se kohisisi :
Olet maailman rohkein kalastaja.

Jos metsällä silmät olisi
se humisisi :
Olet maailman tarkin metsämies.

Jos taivaalla silmät olisi
se hymyilisi :
Olet maailman uljain vuorikotka.

Ei niiden sitä kertoa tarvitse ,,

Sinähän olet jo.




matleena2015
.

[matleena]

IHAILIJA


Tältä tahdon tänä vuonna näyttää
olen ihan hulluna harjoitellut.
Monta vuotta olen tähän loistoon
peilin edessä pyrkinyt.

Moneen asentoon asettunut
melkein niskani nyrjayttänyt
takaosaani kun olen mittaillut.
Ei tulos hääppönen milloinkaan.
en ollut ollenkaan innostunut.

Minut vihdoin kauniiksi nimettiin
vaan ei kukaan omaksi tahtonut.

Tuli vihdoin oikea ihailija
ihan peräti kutsumatta.
Eläintarhassa  kerran katsoi
huudahti : " Oioioi.
Tahdon kanssasi asumaan."

Ikävä kyllä, ei käynyt päinsä
oli kyseessä mamba musta.

En tahtonut ateriaksi.



matleena2015
.

[matleena]

PIKKUVÄEN AIRAMI

Hämärissä metsän syksyisen
vihreässä sammalmatossa
se tuikki pientä valoa
metsän pikkuväelle.

Ettei kompastuisi hiiru-isä
varpuun puolukan
tulossa lapsiaan laskemasta.
Ei sammakko joka vielä
joutessaan loikiskeli hereillä
katkeneeseen koivunoksaan
satuttaisi nenäänsä.

Etanakin näkisi mihin mataisi
ettei lätäkössä nahka kastuisi.
Sieniystävän luota tuli kahvilta.
Ettei katkeaisi sirkan jalka
havunneulaseen
kun palaili soittokeikaltaan.
Näki murkku työn lopettaa
kekoonsa mennä nukkumaan.

Monta oli pientä eläjää
joiden kulkua syksymetsässä
pikkuväen airami
tuikutteli hyvin tarkasti.

Ne oli tuikut pienet
karhunsammaleen.



matleena2015

[matleena]

VIIMEINEN VIINI

Teräksinen viinikannu puutuolilla
ei ainoakaan juoja  sen ympärillä
vuoroaan odottamassa.
Ahnaana.
Olivat jo käyttäneet vuoronsa.
lojuivat tuolin vieressä lattialla.
Meitä oli aluksi kuusi,
nyt yksi.
Minä.

Olivat juoneet ne viisi viimeisen viinin
uskoneet iloon viinin sen  makeuteen.
Oli minun vuoroni.
En empisi.

Minä en joisi.
Jostain syystä.



matleena2015
.

[matleena]

LINNUT EILISEN

Laidalla kaupungin puisto hylätty
Puisto tumma
alastomat puut.
Tummat linnut
penkki lahonnut.
Ei aikaan kukaan penkllä istunut
ei jyviä linnuille antanut
Ei hoivannut.
Ei ilolla katsellut.

Linnut etsi, kehää kiersi
ympärillä penkin.
Hoivaajaansa kaipasi.
Vain pilvet taivaan näki
metsä kutsun kuuli
tummien lintujen.
Pysytteli poissa  istuja.

Ei penkki puiston vastannut.



matleena2015

[matleena]

KIRSIKANKUKAT

Niitä minä odotan
rinteellä vuoren
kukkia kirsikan.
Talven on nukkunut
pieni kirsikkapuuni.

Säteet kevätauringon
pilviverhon läpäisee.
Kukat vuorella heräilee.
Minunkin kirsikkapuuni.

Vuorelle kiipeän
katsomaan kukkia kirsikan.
Kevätaurngon lämmössä
nuput tuhannet avautuu
kiittämään kukkasin pienin
Luojaa keväästä.

Soi rinteellä laulu rastaan
oksalla kirsikkapuuni
kevään illassa kuulaassa.
Viereen kirsikankukkien
se rakentaa  pesänsä.

Syntyy elämä uusi
suojassa kirsikkapuuni.



matleena 2015


 

[matleena]

TANSSI MUSTALLE KUULLE

On päivä paennut
mustaa kuuta väistynyt.
Syttyvät tähdet.
Laulu laineen vaahtopäisen
merestä nousee
laulu musta.
Mustan kuun musta silta
taivaalle kohoaa.

Tanssi mustalle kuulle.
Musta tanssi,  sävelin mustin
saa veren kuohumaan
tahdissa mustien laineiden
raivoisan laulun.
Tanssi mustalle kuulle.

Ei ole muuta, vain kuu musta
merellä hohtaa.
Se sieluja valvoo, se ohjaa
pois päivästä näkevästä.
Yön mustan tanssijan
mustan kuun palvojan
tanssi öinen ei päivää tunne.
.
Ei aamu kuun mustan,
yön mustan tanssia katso.

Pakenee aallot,
päättyy tanssi.
Vaikenee raivo meren.

Ei tanssija muista.


matleena 2015
.

[matleena]

RUUSUVARPUNEN

Varpunen pikkuinen
punarintanen.
Jäänyt talveksi
ei lämpöön matkannut
vaikka ahdisti pakkanen.
Ruusut kesän kukkineet
talvivarasto lintusen.

Oli ruusupensas piikkinen
ei piikiit lhaitanneet.
Varastolle, lumiselle
se usein suunnnisti.
Oli lehdet kuihtuneet
niissä tuuli rapisi.

Oli luoja asian hoitanut
ei nälkä olisi.
Jo paukkui ankara talv.i
Aitta ruusupensaan
turvana  varpusen.

Kevät koitti, tuli suvi.
Viereen ruusunnupun
varpu pesänsä  rakensi.
Oli suojana vieläkin
ruusupensas piikkinen.



matleena2015