ÄlyVähä

[matleena]

.
.



VÄRIT

Ne olivat värit suurkaupungin öisen kadun
Hampurin, Lontoon, Pariisin
ei sillä merkitystä.
Kaikissa ne  melkein samanlaisina kiitävät
yön hiljaisuudessa
nukuvassa kaupungissa.

Ne heijastui öiseen makuuhuoneeseen
ne yön valvojaa puhutteli.
Kehoittivat itseään katsomaan
silmin väsynein, kipein luomin.
Yön valvoja katseli,  ne seinälle heijastui
vaihtuivat punaisesta vihreään.
Ajatteliko silloin, toivoi niiden sammuvan
ennen aamunkoittoa.

Eivät ne koskaan sammuneet
valvoi öinen valvoja.

Väsynein silmin.




matleena-14
.

[matleena]

.
.
.



UJO NIITTY


Kesän ujoa niittyä katselin
jälki Luojan herkimmän siveltimen.
Toisti värit taivaan sinipilvien
iltaruskon puppuran.
Meren smaragdivihreän.

Siellä kiuru kiitosta luojan soi
siellä leikki kauneimmat perhoset.
Siellä siili ruoholla vaelsi
pesäkoloon matkasi.
Pesi siellä lukemattomat lintuset
pojat suuriksi kasvatti.
Oli turva se tarhakäärmeen.

Kukat niityn
hienointa pitsiä isoäidin.

Siellä unelmat vaelsi.




matleena-14
.

[matleena]

.
.




KUUTIO

Aukiolle pikkukaupungin se oli ilmestynyt
yön pimeydessä kun ei ollut näkijää.
Aamussa se punaisena loisti
missä oli tekijä.

Se oli mieltä vailla
järjetön reikäkuutio.
Ei sillä ollut sanottavaa
ei mitään annettavaa
ihmiskunnalle.

Kyselivät näkijät
miksi se siinä oli.
Ei kukaan tiennyt.

Se vain oli.
Reikiäkin vain yksi.

Se oli tyhmyys ja viisaus.
Se oli viisaus, seisoi kulmansa varassa
Se oli tyhmyys kun se piti esitellä
ymmärtämättömille.

Tarvitsi ihminen jalkaa kaksi seisomiseen.
Se tarvitsi vain yhden.

Annettiin nimeksi

Viisas Kuutio.





matleena-14
.

[matleena]

.




TIKITIKI

Se ilmestyi uneen
mustaan uneen
tummaan yöhön
se outo
se ilmestyi triljoonien menneiden
menneisyyksien takaa.
hammasrattaat avaruudessa.
Ikuisuuden alussa
äärettömyydessä.
En minä ymmärtänyt.

Ei ollut ketään jolta kysyä
ei ketään
vain minä ja hammasrattaat
menetettyjen aikojen alussa.
Ei  ollut kelloa ei polkupyörää.
Alkuaikojen hämärässä.

Oli loputon aika.
Joka tikitti.

Ymmärsin
se oli alku
elämän ulkopuolella
sen olisi täytynyt olla
sisällä tulevaisuudessa.

Oli alkanut elämä
ottanut virhemuodon
sen täytyi paeta
takaisin aikaan tulevaan.
Muuttua, sillä se oli

elämä itse.




matleena-14
,

[matleena]

.



VIRTA

Se rauhaa näytteli
sen usvat harhasi.
Ne leijuvat yllä veden
ne näkijän eksytti.

Uskoi näkijä näkyyn seesteiseen
sumusillat näyt tyynet avasi
Soi mieleen kauniin soinnun
veden virtaavan kuunteli.

Usva leijui, leikki se härnäsi
pois ikävän karkoitti.
Ei kuullut laulua tummaa
uskoi sielunsa levänneen.

Se oli veden helvetti
se syvyyksiin räjähti
hetken huumasi, juovutti mielen
pois haamut karkoitti menneen.
Vaahto valkea hurmasi.

Se luokseen näkijää houkutti
veden uumeniin salaisiin
usva sen hyväili, kuiskaili hiljaa:
" Tule luokseni täällä on rauhasi
näet unta sinistä.
Unta ikuista. "
Se näkijää lohdutti.

Pois luotaan kääntyi näkijä
ei tohtinut lähestyä.

Jäi sydämensä veden syvyyksiin
eksyi kuohuihin mielensä.




matleena-14
.

[matleena]

.
.




VEDEN NEITI

Ulpukka, veden neiti, keltatukka,
aurinkoinen aaltojen
järven sinisen. Joen suvannon.

Aamuun heräilet
sinipilviin katselet
korentoinen lehdelläsi
päivää paistattelee.

Veden syli pehmeä
laineet keinuttaa
tuuli kesän hyväilee
kaislat kuiskailee.

Hyvä olla on, ilo silmien
veden neiti, keltatukka
ulpukkainen
aurinkoinen aaltojen.

Lemmikki laineiden.





matleena -14
.

[matleena]

.
.




KULTAA POHJOLAN

Hallasuon impi, Tapion tyttö
korven prinsessa
kylmän ruhtinatar.

Kuuluu huhuilu huuhkaimen
fanfaarit metsojen
soi huilu kurkien
soidin suokukkojen.
Porotokka vaeltaa
kettu loukostansa  tarkkailee.
Kurjet tanssivat.
Lukki hetteen reunaan kutoo verkkonsa.

Ikihongat naavaiset meitä verjelee
hallaöiltä rahkasammal meidät peittelee.

Ei meille loista neiti Kesä
Marjaimme kullan saaneet lahjaksi
kuutamoista, tähdistä, öistä tummista.
Kun saapuu syksy
me hehkun auringon
luomme korpisuolle.

Kultaa Pohjolan
marja metsän hovien.





matleena-14
.

[matleena]

.
.




MISSIT KESÄNIITYN

Siniplivi utuinen taivahalla purjehti
aurinkoinen takaa sen maahan kurkisteli
hymyili
kirkkaimmat säteensä
niitylle kesän lähetti.

Mehiläiset, kimalaiset, korennot pörräsi
muurahaiset uutta kekoa ahkerasti rakensi.
Linnut säveltäneet uudet kesälibretot
niitä koko päivän  esitti.

Kauniit oli  kukat kesäniityn
toisiaan ne hieman kadehti.
Saipa ajatuksen neiti Laventeli :
" Me järjetämme missikisat
valitaan Miss Kesäniitty
siten tiedetään kuka meistä kaunehin."

Kukat vallan innostuivat,  niin tehtäisiin
eipä tarvi kyttäillä kuinka monta nuppua
avaa neiti Orvokki.
Tuomariksi pyydettiin ikäneito Lupiini
hieman kuihtunut, ehkä vähän seniili.
Neiti Lupiini asui kivellä korkealla
josta oli hyvä arvostella.

Alkoi kilpailu. Pikkuneiti Sinikello heti kimitti.
"Eihän mua kukaan näe kun olen matala.
Tahdon paikan paremman. Jotta nähtäisiin.
Neiti nostettiin kannon päälle istumaan
Nyt näkyisi.

Alkoi ikäneiti Lupiini arvioida kilpasiskoja.
Silmälasit siniset nenällensä nosti
ilme tärkeä tuli naamalle.
Kukkaneidit vapisi, niin jännitti.
" Neiti Matara on liian matala
kissankello liian pieni.Samoin metsähti
On tämä vaikeaa, kaikki kauniita "
Vihdoin julisti tuomari, ikäneito Lupiini
niittykukan kauneimman.
Suureen ääneen ilmotti :
" Se on neiti Päivänkakkara."

Sinkello kimpaantui oli tunnin istunut
kovalla kannonnokalla.
Takapuoli ihan puutunut.
Neiti Mansikka itkuun pillahti.
Muut surkeina katselivat toisiaan
me ei sitten kelvattu kesäniityn missiksi.
Tuomio on väärä voisikohan valittaa
armoa ei antanut ikäneito Lupiini.

Mutta ensi kesänä oisi uusi kilpailu
sitä neiti Päivänkakkara ei takuulla voittaisi.

Siitä niityn kukkaset taatusti huolehtisi.




matleena-14
..

[matleena]

.
.



MAFIAVARIKSET

Oli Pispalanharjulle räpistellyt varismafia uninen
yönsä oli viettänyt naavakuusen oksilla keikkuen
synkässä metsässä, korvessa piilossa kateilta,
suuhunsa nappasi jokaisen joka uskalsi ryppyillä.

Oli capo Villehartti, Yrjänä, nuorimmainen Santeri
Oli pikatienvarteen  suunnistettu vahtipaikalle.
Oli kelopuuhun istahtaneet aamuparlamenttiin.
Nyt mietittiin mitä tehtäisiin  kun päivä valkenee.
Silllä aikaa kaikki tarkasti pantihin merkille.

Villehartti tupakkikurkullaan ensiksi köhimään :
 " Essonpaariin ei ainakaan siellä viimeksi kävi nolosti
Leijonien kokouksessa
jouduttiin puhe pitämään. Ei asiasta tiedetty mitään. "

Taas pantiin nokat yhteen asia syvältä pohdittiin
kun Yrjänä äkisti kuulutti :
On Toropaisen Natalian mansikat kuulemma kypsiä
nehän me tiedämme entuudestaan on taatusti hyviä.
Mitäs jos sinne räpytellään ihan joukolla aamupalalle."

Kannatti sitä tietenkin ihan jokainen,
oli Natalian mansikat maakunnankuuluja.
Käyntiin räpyttimet, lentoon joukkko räpisti
nelosvaihteella hurjalla matkaa jatkettiin.
Vaikkei  harmia, ei kiirettä varismafialla.

Jo pilkotti puiden takaa Natalian mansikkamaa
sitä kohti joukolla nokat suuntaamaan.
Alettin laskeutua kohti mansikkarivistöjä
kun huomattiin punaisia outoja kylttejä
pitkin ja poikin mansikkamaalla
ei koskaan oltu nähty moista.

Santeri joka vähän osasi  lukea, alkoi kylttejä tavata .
- Pääsy kielletty. Miinoitettu. Käynti omalla vastuulla -.
Päästi Villeharti ruman sanan, Santeri varoitteli :
" Älä manaile Hartti. Rumaa se on. Äitikin kieltänyt."
Vielä enemmän suuttui Vllehartti.
Koko kulmakunnan herätti.

Ei auttanut, räpistimet lentoon, suunta yläilmoihin
perässä haukkuva koiralauma, kylän kulkurikatit.
Muutama isäntä haulikkoineen mafiaa seurasi
pikkuisen siinä Santerin  perssulat kärvähti.

Kelopuun oksalle onnella koko lauttue räpisteli
pikatien varressa pohdittiin mikä pieleen meni.
Kiukkuinen Hartti manaili varmuudeksi
 korkeimmalla oksalla :
" Ne tynamiitit pitää kieltää lailla
uhkailee ne reiluja rosvojoukkoja. "

Eipä siihen sanomista ollut kellään
varismafia vain nokkaansa nyökytteli.

Yöllä unessa naavakuusen oksalla
jokaisella nokassa punainen mansikka suli.



matleena -14
..

[matleena]

.
.




ASFALTTIORVOKKI

Oli siinä ihmettä kerrakseen
kukka asfalttiviidakon.
Yön aikana kukkaan puhjennut
orvokki pikkuinen.

Jos itse paikkansa valinnut
se olisi niitty kesäinen.
kukkamaa hellien käsien.
Vaan tänne iloksi ihmisten
lahjaksi
Suuri Tarhuri sijoittanut.

Oli  nuppunsa avannut
kesäaamuun varhaiseen
väreissä loisti,
oli sininen, punainen, keltainen
huumasi tuoksu.
Vaan ei kulkijat katsoneet.

Oli kaikilila kiire, ei aikaa tervehtiä.
Ei aikaa sanoa, oletpa soma,
sinä pikkuinen orvokki.

Itki orvokki pikkuinen.

Se kaikkensa koitti, se väreili
sitä tuuli pehmeä keinutti
se hymyillä yritti
se keimaili
se kulkijoille  niiaili
se orvokki pikkuinen.

Tuli tyttönen pieni, seisahti
luo orvokin yksinäisen.
Kysyi tyttönen saako poimia
sen orvokin pikkuisen.

" Minä äidille sut veisin
ikkunalle asettaisin.
Oisi siellä teitä kaksi
toistenne iloksi . "

Suostui orvokki ilomielin
poimi tyttönen orvokin.

Koko kesän ikkunalla
se hehkui ja riemuitsi.

Vain asfalttiorvokki
se orvokki pikkuinen.




matleena-14
.
.

[matleena]

.
.




Y. VON UND ZU PIPA-PIIPPONEN

Variksenpoika  ihan metropolista olen kotoisin
maaseudulle lähettivät maman sekä pappa oppihin.
Opissa on kuulemma variksenpoika tuulessa.
Kyllä täällä tuuleekin, ihan tarpeeksi
meinaa lähteä pyrstösulat matkoihinsa.

Aatelinen olen, nimeni on Piipponen, von und zu
sen huomaa kyllä punaisesta pipasta.
Etunimeni, en oikein kehtais sitä sanoa
kun on niin omituinen joku pystysuora nouseva.
No, sanotaan, se on Ylermi
Miksi lienee maman moisen antanut
papan sitä ainakaan ei ole keksinyt.
Vaan ei  ole papanilla 
asioihin mitään sanomista.

Tässä seison niityllä niinkuin toope tollukka
elantoni täällä  pitää kuulemma itse hankkia.
Vaan eihän täällä ole kuin korkeintaan matoja
serkkuporukka niityn laidalla nauraa virnottaa:
" Eihän se tollo tiedä mitä tehdä madolla
jos nyt vahingossa nokkaan tarttuisi. "

Nyt siellä vilstää jokin musta, paksu, karvainen
ei kai  tarkoitus että nautin olion aamupalaksi.
En ole tottunut kiemurtaviin matoihin
vehnämuroja on ollut aina lautasellani.
Millä minä tuon alas saan
takuulla jää kurkkuun kiemurtelemaan.

Hyvät hysssykät, maman apua. Tuo ei mene alas
ilman maitoa. Ainakaan ei raakana.
Se pitää pariloida mediumiksi.
Ihan tuntuu tämä ettei aikomusta ole parilointiin
raakana kai on nieltävä jos meinaa saada evästä.

Minä pidän kiinni nokasta
etten ainakaan haista lemua.
Silmät kiinni tiukasti, nokka ylös kohti taivasta
kurkkuuni se nakkaisen, tuosta vaan silpaisen
vauhdilla olion alas lotkaisen.
Tukehtua meinaan
niinkuin serkkupojat nauruunsa
kun ruokailuani pelloreunalta ne seurailee.

Mutta mitä ihmettä,  ne alkaa taputtaa
kiljuu että metsä raikaa:
" Nyt sä olet varispoika täysin  oppinut
onnea ja toukkia sata kiloa. "

Minä olen poika pollea
- huomenna saan minä tiploomin.




matleena -14
.

[matleena]

.
.




EKSYNYT

Minä leppäkerttu pikkuinen
eksyin tähän vihreään viidakkoon.
Joka puolella polkuja vihreitä
ei näy ulospääsyä.

Leenan kasvimaalla minä
kaikessa rauhassa tallustelin
kun tuli aromi hieno tuntosarviini.
Se kamalasti nenää kutitti
ihan aivastutti
minä ihan niiskutin.

Ei auttanut, selvää oli otettava
mikä oli tämä tuoksu kumma
lähdin kohti tuoksua suuntamaan
jouduin viidakossa seikkailemaan.

Nyt kuuluu jonkun askeleet
jospa pois pääsisin.
Oikein arvasin joku tillinvarren kiskaisi
minä lensin mukkelismakkelis
pois pääsin kuitenkin.
Mustelmilla oli joka paikka
ei sillä väliä.

Toista kertaa kuitenkaan
en kohti tuoksuja lähde vaeltamaan.



Juuli-14
.

[matleena]

.
.




SINIKUKKATUOLIT

Siihen ne olivat nukahtaneet.
Kivierämaan sinikukkatuolit.
Polttavaan paisteeseen kiviseinän viereen.
Laitakaupungilla.

Ei niissä kukkia ollut
mutta ne näkivät unelmaa sinistä kellokukista
valkoisista päivänkakkaroista kaukana täälltä
kaukana kaukaisella kukkaniityllä.
Siellä ne uneksivat olevansa .
Vieressä solisi puro.
Sirkuttivat peipot.

Mutta ei ne olleet.
Ne oli unohdettu porottavaan aurinkoon.
Nojaamaan siniseen pöytään
kun eivät voineet nojata toisiinsa.
Vieressään torkkuva kynnysmatto.
Niiden uni ei koskaan toteutuisi.

Kohta tulisi joku,
sanoisi :
Onpa kuuma tuoli.
Voiko tuolle edes istua.

Ei istuisi.
Ohi kulkisi.

Jatkuisi sinisten tuolien uni.
Toteutumaton.




matleena-14
.

[matleena]

.
.




NIITTY SININEN

Takana vanhan kaupungin sen laitakatujen
on luona roskalavojen
niitty sininen.
Se piilossa on ei sinne ihminen eksy.
Ei ole tietä
ei karttaan minkäänmoiseen ole merkitty.

Oikeastaan se ei ole niitty lain
se sanoo niityksi itseään vain
kun ei ole lintuset, sirkat kuulemassa.
Sillä ei ole ystäviä
se on vain pieni töyräs mäen
reunalla metsikön.

Mutta kaunis se on,  tiedä ei itse
miten kauniin hohteen töyräs sai
kun se varjossa vanhojen kuusien
jälkeen kesäyön hämärän
kukkansa siniset avasi.

Silloin puhkesi lauluun lintuset
hymyili aurinko.

Solisi puro kiitoksen
niitylle siniselle.

Niitty, se niitty niiaili, kukoisti niin.





matleena-14
.

[matleena]

.
.




VÄÄRISTYNYT

Niitylle aamukasteiselle oli ilmestynyt
viinipikari lasinen, sininen.
Mistä se oli tullut
sitä tietää en voinut
mua kutsui makea nektari.

Pikariin tartuin katsoin maisemaa lävitse
pikarin sinisen.
Se oli muuttunut täysin
metsä vihreä siniseen verhoutunut
vain sinistä niitty kukki.
Oli horisontti kupertunut
ei sinipilviä taivaan erottanut.
Maisema vääristynyt.

Minä siemaisin makean nektarin.

Pikariin tartuin katsoin maisemaa lävitse
pikarin sinisen.
Se oli muuttunut täysin
metsä vihreä siniseen verhoutunut.
Oli horisontti kupertunut
ei sinipilviä taivaan erottanut.
Maisema vääristynyt.

Ei miksikään muuttunut.
Vain kukkaset kadonneet.





matleena-14
.