ÄlyVähä

[matleena]

.
.




BLUE STATION

Sininen asema.
Sininen kylmyys.
Siniset, liikkumattomat vaunut.
Ei lastaajia, ei veturimiehiä, ei konduktöörejä
ei matkustajia.
Vain kylmä valo
sininen.
Tyhjyys hengitti.

Matkustajat, aavistuksen, pelon pelurit
sullottu  kontteihin.
Ikkunattomiin.
Sallittu ei katsoa maata hävitettyä.
Tuhottua maailmaa.

Jos olisivat nähneet eivät elää tahtoisi.
Ne viimeiset ihmiset.

Ei enää ollut katsottavaa
vain tyhjä, musta maailma.

En tahdo nähdä asemaa.
En koskaan.

Minä, -pelon peluri.



matleena-14
.

[matleena]

.




VANHAT HERRAT

Ne oli kaksi varista, herrat Piipponen ja Suikki
vanhaa kulman kundia.
vähän allapäin oli herra varikset.
Ei luontunut nyt oikein mikään
oli ilmakin pilvinen
Ei merelle viitsinyt lähteä
siipiä kastella.
Ei hotsittanut muutenkaan taivaalla lennellä.
Ei kiinnostanut edes sulkapukua huollella.

Herra Piipponen siitä ehdottamaan:
" Jospa räpyteltäisiin
essonbaariin ryypille
vähän piristyttäisiin
mitäs tykkäisit.

Saatais vähän iloa vois tyttöjä katsella.
kuultais tuoreet juorut, kuka minnekin siipeillyt
kuka lusikan nurkkaa heittänyt, kuka munia hautonut.
Kuka lähtee euparlamentiiin meille valehtelemaan."

Herra Suikki vallan riehaantui :
" Juu. Heti lähdetään räpyttämään kohti essopaaria
minä juhlasantaalit vaihdan vaan
jos satun tyttöjä kohtaamaan.
En kehtaa varsikengissä mennä. "
Niin matkaan lähdettiin.

Paarille viimein saavuttiin.
Meni  Suikilta lasku vähän pitkäksi paarin ikkunan törmäsi.
Sulkia vähän lenteli, no kasvaa ne uudestaan.
Heti ryypit tilattiin ja opperavoileipä.
Ympärille katseltiin vaivihkaa todettiin
oli essoparlametti joka-amuinen jo kokoontunut.
Nyt mietti varikset, uskaltaiso he jäseniksi pyrkiä
vai ulosko naurettaisiin.
Päätettiin kahteen varikseen yrittää
kohti parlamenttiipöytää lähdettiin taivaltamaan.

Silloin parlamentti pöydän päästä puheenjohtaja hihkaisi :
" Tulkaas pian, kiirehtikää, teitä on jo kaivattu.
Kuinka sujui lento sieltä Helsingistä asti.
Oliko tuulista."

Alkoi kokous essoparlamentin varikset asiantuntijoina.
Ne kovasti ottivat kantaa kastikaiskysymykseen.
Kastikaiset olivat anoneet itsehallintoa.
Ei tahtoneet olla enää variksien alamaisia.
Ei edes kimpassa.

Paljon tuli päätöksiä. Ihmellisiä ja uusia.
Niistä ollut aavitustakaan varisherroilla.
Suikki siinä lopussa muita herroja kiitteli.
"Oli antoisa kokous, kai neuvoja noudatatte.
Me lähdemme räpistämään nyt kotikatolle."

Saapuivat he kotikatolle.
Herra Suikki pitkin nokkaansa tuumaili:

"Olipa matka mukava
lähdettin ennenkuin liityttiiin
siihen uutuuteen,  vasepookkiin
Eikä jouduttu opamalle antamaan neuvoja. "




matleena-14
.

[matleena]

.
.
.



KESÄ-ILTA

Kuljin kultaista auringon siltaa
kesäiltana hämyisenä.
Laski aurinko taa metsän hiljaa
kastehelmet niityllä kimalsi
Hehkun purppurapilvien toisti.

Niityllä hymyili kukat apilan
astelin varpain paljain.
Niitty pehmeä askeleen alla
tuntui kuin samettia ois.

Oli vaiennut luonto
hämärä sininen niitylle laskeutui.
Metsä humisi soittoaan
silmät apilain sulkeutui.
Kiuru yölle viritti librettonsa
kesätuuli poskea hyväli.

Kuljin kultaista auringon siltaa.
Varpain paljain.

Kesä.




matleena -14
.

[matleena]

.
.
.



MUSTA MUSIIKKI

Ei niistä kukaan ollut kuullut.
Mustista miehistä.
Mustista soittajista
savuisen kapakan takahuoneessa
slummin viidakossa.
Ei lehdissä mainittu ei ylistäneet kriitikot
ei kukaan tiennyt osoitetta.

Ei soittajaa takaseinästä erottanut.
Ei tiennyt soiko seinä.
vai oliko soittaja näkymätön.

Musiiikki sai kaikki uskomaan
ei ollut murhetta.
Oli vain ilo, riemu, rakkaus
soitto täynnä elämää.
Soittaja soitti, toinen maailma
soitossaan soi.
Se oli maailma taivaan
se jatkui loputtomiin.

Värisi yössä musta väri.


Oliko olossa musta väri.
Valkoinenko vain.





matleena -14
.

[matleena]

.
.
.



MYYMÄLÄVARAS


Mikäs kundi sä oikee oot
kun tänne tulet kuokkimaan
paras kun lähdet räpyttelemään.
On siinä missä raaputtelet
mulla onkilierofarmi.
Siihen et jää tonkimaan
ota hyvän sään aika siivet yllesi.

Oon sen suurella huolella hoitanut
ihan nettimyyntiin asti.
sulla ei oo rahaa ostella.
Onkilieroihin patentti haettu mulla.
Minkäänlaista lupaa siihe ei o sulla.
Minä myyn niitä netissä ja tukussa.

Etkö sä muka nähnyt kylttiä
luki siinä Leksan Lieromarketti.
Yksityisalue, pääsy kielletty.
Lähde heti räpyttämään
kohti muita maita,  mantuja.

Etkö sä pentele mitään kuule
pois varpaat mullasta.
Minä otan kohta siipeä pidenpää
kutsun naakkamiiliisit
putkaan joudut, rikesakon hankit.
Lähtee rouva vetämään
lapset itkee nälkää
milläs elelet.

Nyt tulen minä ja lähet sinä
se on varma se.

Räpistimet pykälään
kiireellä yläilmoihin
muihin maisemiin.

No, lähtihän se räpyttämään kohti kotikattoa.
Ja minä saan rauhassa kastella lieroni.







matleena  -14
.

[matleena]

.
.



VERRARI

Minä aamulla heräsin,, ikkunasta katsahdin
meinasin puuroon tukehtua maitolasi kaatua
En tahtonut silmiä uskoa
mutta siellä se oli pihassa
Minun ikioma Verrari.

Jippiijippii......

Ulos minä säntäsin unohtui päällyshousutkin
Mirkkukissa jäi jalkoihin uunipankolle pakeni.
Siinä se oli, siinä se oli minun kilpa-autoni
jolla minä Monacossa ekoja palkintoja ajaisin.
Pellit kiilteli punaiset, oli pyörätkin kumiset.

Ei minua mikään pidellyt, rattiin siitä istahdin
kaasua painoin, kolmonen silmään
puut ne ohitse vilahteli.
Äiskä se portaalla kauhisteli perääni huuteli
jarruta jarruta hyvä lapsi siellä vastassa ojakin.

Ykskaks minä kiepsahdin pellolle ojanpohjalle
vähän aika tärisin likomärkänä ylös kömmin.
Sammakonpoikia syljeskelin.
Äiitikkä  paikalle viuhtaisi tarttui niskavillohin
tähdet vain silmissä vilisti.

Lupasin on viimeinen kerta kun hurjastelisin.
Antoihan äitikkä anteeksi kun

nyt on syntymäpäiväni.




matleena -14
.

[matleena]

.
.



JUSSIJÄNIS

Jestas sentään ramasee kun tarpeeksi pompottelee
viime yö meni pipariksi kun porkkanapenkissä vierailin.
Täytyy oikein kertoilla mitä kaikkea sattuikaan
vaikka oli vierailu perin lyhytaikainen.

Kaunis oli ilta kesän ei pois ollut aurinko hiippaillut 
hiippailla päätin minä Amandan porkkanapenkkihin.
Sillä seudun porkkanat parhaat, keltaiset, makeat
niitä sopi pistellä vaikka molempiin poskihin.

Niinhän minä luulin.
Kaikki hyvin sujui, ei ollut koiraa eikä kissaa vahdissa pihassa.
En minä onneton lukuun ottanut ollenkaan Amandan sulhasta.
Enkä sulhasen haulikkoa.
Olin hyvässä vauhdissa porkkanoita napsimassa
kun se ryökäle ilmestyi
haulikko kourassa.

Vielä se mokoma noitui, manaili ja mesosi:
" Ala vetää rusakko sieltä Mantan porkkanamaalta.
Torahampaas irti justiinsa
tai kohta tulee latinki sulta perskarvat kärähti
niinkuin oisi salama iskenyt takamuksiisi."

Se lähti kohti tulemaan hirmuisella vauhdilla
eihän siinä auttanut kun pakoon pötkiä.
Porkkana kainalossa pakenin porkkanamaasta
henki kurkussa.

Tässä istun heinikössä, itsekseni manailen
pitipä olla huono tuuri
kun sattui paikalle sulhanen.

Ensi kerralla tarkasti katson kaikki nurkatkin
ettei väijy sulhaset.
Saan porkkanat rauhassa nakertaa
ei perskarvoihin ammuta.

Ei sitä kehtaisi loikkia
ilman takamuskarvoja.





matleena -14
.

[Liena]

Sinulla riittää ihania kuvia ja eikä sinulla ole sanoistakaan puutetta.Kiitokset molemmoista!

[matleena]

.
.




NEITI KESÄ

Samettimekko,  utusiivet.
Hoikka varsi, ampiaisvyötärö
Sorjat sääret, gasellisilmät.
Värit niin kauniit
muodinmukaiset
valkoinen ja sininen.
Vihreäkin vilahteli villapuserossa.

Se oli neiti Kesä.

Neiti Kesä suvannossa asusteli huvilaansa.
Lumpeenlehdellä, ulpukkalähiössä.
Yön nukkui lumpeenkukassa ihan keskellä.
Kesäyön sinisen.

Aamuisin aamuiunnille suvantoon  pulahteli.
Rannan minttukukan teetä nautiskeli.
Siivet kuivasi, hiukset tuuletteli.
Mekon samettisen oioskeli.
siivet utuiset se suori.
Ei saanut jäädä rypyn ryppyä
ei laskoksen laskosta.
Hiukset harjasi
kauriinsilmät suvannossa huuhteli.

Neiti Kesä oli valmis lentohon.

Herra Sääski pidä varasi
Neiti Kesä on peto sinulle.





matleena -14
.

[matleena]

.
.



ROMANSSI

Minä rakastuin kärpäseen
ihan tavalliseen duunariin.
Isän puolelta kuitenkin
oli aatelinen
sukua ampiaisten.
Se minua palvoi ja paijasi
kovasti rakasti.

Se minulle kertoi kärpästarinoita
kuinka se päivisin kävi duunissa
kärpäsienirakennuksilla.
Oli tuottaisat urakat
minulle varjon osti
pahimmalle paahteelle.
Se oli vihreä rapaperivarjo.

Minä mettä sille lahjoitin
kovin oli se kiitollinen.
Se siivosi kuihtuneet lehteni
jäteasemalle niityn ne raahasi.

Meillä synkkasi hyvn oli elämä tanssia ruusulla
kunnes ilmestyi tuo vieras, tumma kärpäsneito
se vietteli kärpäseni.

Minä surin ja itkin, melkein kokonaan kuihduin
kun huomasin toisen kärpäsen.
Toisen kanssa nyt elelen
on elo taas onnellinen.

Syksyllä niityn koloseen kahden käymme talviunille
joskus talven mittaan mietimme
mitähän tuo  kevät tullessaan.

Minä toivoisin pysyisi loitolla tummat kärpäsneitoset.






matleena-14
.

[matleena]

.





ASIAKAS


Olin kauan sitä kaunokkia katsellut, kukka ihana.
Olin ympärillä pörräillyt miettinyt ehkä mettä olisi.
Sillä hyvin kuusi nälkäistä mehkulasta ruokkisi.
Oli puute suuri, nälkä lapsilla, ei lue hätä lakia.

Minä uskaltauduin istahtamaan
heti alkoi kaunokki haastelemaan
kielellä kaunokkien :

" Pitkään  olen seurannut touhujas mehiläinen.
Jos  mettä sä halajat on loppu jakelu ilmainen
minä perustin  Mervin Mesimarketin.
Meden  saanti riippuu  lompakosta
euron määrästä, sen paksuudesta
ei ole nappikauppaa tämä. "

Mikä eteen nyt  ei mulla euroja
mistäs niitä oisi tullut mehkulle.
Minä voihkimaan ja anelemaan :
"Oi kaunis kaunokki kiltti.
Minulla kun on useampi piltti
mistä minä niille einestä saan
jos et suostu velaksi antamaan. "
Taisi kyynelkin poskelle herahtaa.

Kaunokki mietti, mua päästä koipiin silmäili
" Sinä maksakin syksyllä varmasti
tai vallesmannin laitan perääsi
Olkoon nyt tämän kerran . "
Minä kiitin ja pokkasin kehuin maasta taivaisiin.
Takuulla maksaa lupasin.
En sentään ala myyymälävarkaaksi.
Ei  vallesmannia.
mitä sanoisi siitä sukukin.

Kun oikein syvään siinä kumartelin
iskin kärsäni johonkin salapiikkeihin
Se kirveli kamalasti.
Tuli porukin oikeasti.

Kärsä mustui, turposi vaan sai  metensä lapseni.
Viis yhdestä kärsästä, ei mitään väliä.

Kun menen mesimarkettiin tiedän varoa piikkejä
ei toista kertaa kärsää sinistä.





matleena -14
.

[matleena]

.
.




KAKSI ODOTTAJAA

Rinnakkain betonille, katutasolle ne oli jätetty
odottivat kulkijaa.
Kaksi saapasta
vasen ja oikea.
Ei ilman toista ne toimeen tulleet
ei ilman kulkijaa.

Ne olivat kulkeneet miljooniamiljoonia askeleita
aina ohjattuina. Aina käskyläisinä.
Nähneet tuhannet nousut auringon, iltaruskon
metsät vihreät, vuoret lumiset, aavan preerian
koko maailman.
Niillä ei ollut koskaan omaa tahtoa
eikä ne sitä osanneet kaivata..

Mutta kulkijaa ne kaipasivat
maan vaeltajaa
taivaanrannan maalaajaa.
rannatonta kiertolaista.
Mustalaista kulkevaista
elon matkaajaa.

Mihin oli kulkevainen vaeltanut
saappaat odotti.
Odottaessaan ne varsiaan ihaili.

Ihminen saapasta usein muistutti.



matleena-14
.

[matleena]

.




KUKKA KYYNELTEN

Kukka olen verenpisaran
kutsuttiin kyynel Marian
Olen nuppu kukan vasta
estää  aika vielä aukeamasta.
Olen ollut täällä ennenkin
aikaa kulunut vuosituhannet.

En aikaa sitä enää muista.
Muistan,  kuivui kyynelvirta,
unohdettiin.
On tahto Isän
aina uudelleen mä palaisin
syntyy keväisin uusi elämä
saavun  elonvirran mukana.

Kukkaan taas avaudun
loistavaan, veripunaiseen
kyyneleet  kaikki vuodatan
virtaan ajan, unohdukseen
taakse tuhansien vuosien.

Tahtoansa vastaan en taistele
kyyneleet on - ilo.
Tuskan poistavat
lohdutuksen suo muistavalle.

Verenpisara
kukka kyynelten.




matleena -14
.

[matleena]

.



ME

Rakkaani.
Muistathan.
Huokaava tuuli, lempeä  elon aamutuuli  kuljetti sinisellä merellä kohti kevätaamun vihreää saarta.
Minä rakastuin Sinuun silloin.

Rakkaani.
Tiedäthän.
Huokaavat tuuli, lempeä elon iltatuuli kuljettaa illan purppurapilviin kohti taivaan untuvasaarta.
Minä rakastan Sinua.

Käsi kädessä ikuisuuksiin.

Sinä ja minä.






matleena -13
.

[matleena]

.
Se nyt se suuri juhla. Keskikesän juhla. Tapoja on viettää mitä monimuotoisempia. Moni juudas matkustaa ulkomaille , aurinkorannoille. On kuulemma aina aurinkoa. Paitsi yöllä. Sen kuulemma  korvaa komea kuutamo.

  Tästä me Hukkasen kanssa haaveiltiin Keskikesän yötön yö, aurinkoa ihailemaan. Me kaksi ja nokipannu. Ihana, kuulas keskikesän yö. Maahiset tanssiaan esittivät , peikot soittivat luuttua. Vain meille. Metsä huokaili, kaislat kuiskasivat. Vain meille. Meri tyyni. Vain meille.
Kesä, juhannus tuntui iholla. Vain meidän. Niinhän sitä kuviteltiin.

  Tähän me Hukkasen kanssa päädyttiin. Tuijottämään kokkoa kahdensadan muun tuijottajan kanssa . Vesisateeseen. Ei meinannut syttyä, kokko. Eikä sitten syttynytkään, kaatosateessa. Kunhan kärysi ja savutti. Nokesi pyhäpalttoot. Kylmä oli ettei pystynyt kunnolla laulamaan sitä hämäläislaulua " On mulle Suomi suloisin..." Eikä huvittanut kun ei tässä ollut mitään suloista. Ainoa laulanta oli hyttysten ininä. Lukemattomien. Iholla ei tuntunut kuin kylmä sade. Sekä em. mainitut hyttyset. Keskiyön auringosta ei tietoakaan.
Päätetiin lähteä kotiin lämmittelemään. Iltakahville.

Juhannus oli juhlittu.

.