ÄlyVähä

[matleena]

..



PAPERILAPSET

Siinä olivat minun pienet lapseni
paperilapset.
Ne olivat yhtä pieniä kuin minä
oikeasti ne olivat vielä pienempiä.
mutta minä olin niiden äiti.
Minä oli tehnyt ne paperista
Piirtänyt  tarkasti silmät ja suut
leikannut hameet kangaspaloista.
Nyt oli kesä
ne päällä oli kevyt olla.


Ne oli rivissä aitan portaalla
nimet alkoivat kaikki ässällä.
Oli Siiri, Sirkku, Sanelma ja Senja.
Siiri kuiskasi
" Minulla on kuuma
voidaanko mennä uimaan. "
En minä tohtinut sanoa
etteivät ne voisi uida.
Nehän olivat paperilapsia.

Minä en uinut koko kesänä.





Juul-14
.

[matleena]

.
.
     




MITÄMITÄMITÄ

Ärrggggg.....

Mitäs sinä sälli oikeen meinaat
Tännekös aiot pesääsi väsätä.
Tämä sattuu olemaan reviirini
jonka minä juuri valtasin.
Rouvani  hautoo justiinsa.

Mitähän jos lähtisit kalppimaan
hyvän sään aikana 
olen  palannut Afrikasta.
Siipeni, vahva nokkani
lyttäävät  kasaan  räkäviisarisi.
Räpylöillä löylytän, nokkaisen nokalla
ettet  viikkoon lentele
vakoilemassa toisten vesillä.
Käräjille joudun ehkä
ei se mitään haittaa.
Eipä ole sinusta mulle enää huolta.

Eikö se kuulu se sana
vai tulenko minä.
Sitä sinä et kyllä halúaisi.
Loppuikäsi katuisit.

Ala vetää jo.






matleena -14
.

[matleena]

.
.



OODI KUULLE

Hyvää iltaa,  kuu.

Sinä palasit tummalle taivaalle. Niin kaunis on merellä  hopeinen siltasi.
Säteiden kutainen tanssi.

Mutta sinussa on toinenkin puoli. Johon tarkkaan olen perehtynyt.
Palasit nostattamaan ja laskemaan vuorovedet, aiheuttamaan maanjäristyksiä, kolareita.  Saat vannomaan katteettomia rakkaudenlurituksia.
Sudet ulvovat kuutamossa, hyeenat saalistavat.
Noidat ja maahiset ovat sankoin joukoin liikkeellä.  Luudilla, -avaruusaluksilla marsilaiset noidat, potkukeilkoilla, suksilla , skiidoilla. lainelaudoilla. Kuka milläkin. Varmaa on ainostaan että nyt ne hipsii pitkin maita ja mantuja. Taiat ja velhonloitsut loitsitaan jonkun ihmispolon pään menoksi. Sanotaan jotta kummitellee, kaikki haamut ja manalle menneet nousevat ylös maanpinnalle tai laskeutuvat, ihan miten vaan tänne meitä ihmispoloja pelottelemaan.
Sain naistä kummitusraporteista pienenä vanhemman veljen toimesta ihan täyden otoksen. Ei huvita vieläkään muistella. Kirkonmäelle enkä hautuumaalle suostu millään lahjonnalla menemään kun sinä taivalla pällistelet. Minä pelkään nenä valkoisena omassa sängyssä. Lisäksi sain tietää ettei olekaan juustoa. Edamia. Tämä tärkeä tieo saatettiin tyhmään päähäni naurunräkätyksen saattamana.
Se veli.

Nyt keväisenä olet vielä puolikkaana kuuna mutta kohta taas saan valvoa täysversioosi loimottaessa. Ikkunasta kurkiiessasi saat minut  epätoivon partaalle, Minä kun en saa unta kun sinä valtaat tienoot. Ja minun sänkyni.
Tulet ihan viltin alle. Minä pyörin, kääntyilen. Taukoamatta.  Koko yön. Haen tyynystä kylmää puolta. Nousen jääkaapille. Huokailen ja puhisen kiukusta. Lopuksi ulvon minäkin sinulle, kuu.

Voi sinun kanssasi. Mikä kumma saa joka kuukausi sinut tänne kupastamaan. En ainakaan minä ole kutsunut.
Ei sinusta ole hyötyä. Edes maatietä ei näe sinun valossasi kulkea. Pitää oma airami olla. Tai hätätilassa nokialaisen valossa harhailla. Jos sattuu olemaan akussa virtaa. Useinkaan ei satu.
Airami tasen on auton hanskalokerossa ja auto se just hajosi tähän tienlaitaan rankkasateeseen metsätaipaleella. Ja hanskalokero on jumissa. Ei aukea. Kompuroidaan nyt pitkin ojan pohjia. Voi jäädä jopa vieraan, harvoin tutun automopiilin alle.
Vaikka en minä ulos mene.
En millään mene.
Paitsi jos palaa talo.

Nytkin katselen sinua tuolla pilveen verhoutuneena.
Niin olet sentään siedettävä.

Mutta kaunis sinä olet.
Saat sinä vielä tulla.
Minä odotan sinua.
Kuunsiltoinesi.

Hyvää yötä,  kuu.


Juuli-14
.

[matleena]

SURUPUU

Murheiden, tuskien laaksossa  kukkiva
öiseen aikaan hehkui loistossaan.
Levitti  tuoksua, myrkkyä murheen
itkun, kyynelten.

Se oli surupuu.

Mistä se oli sinne joutunut
mistä taimi kulkeutunut.
Sen oliko enkeli musta
manan majoilta istuttanut.

Kukat sinipunaiset illalla avasi
läpi uniharsojen valkeiden.
Se uniini tunkeutui.
Se yön valtasi
syvälle porautui.

Koitti aamu, aurinko nousi
läpi purppurapilvien.
Kukat  surupuun karkoitti
ne  nuppuun sulkeutui.

Aurinko hehkuva
riisui varjot yön.

Heräsin vierellä armaani.




Juuli -14
.

[matleena]

.
.


 Oikee mukavaa iltaa teil kaikil.
Miun pittää iha esittellä,, mie oon ikäneitonoita Hulda Esmeralda Nokinenu. Mie asun niiko noiat yllensä Cyöpelivuorel. Sitä mie o sano mis se o. Muute tullee kansaivaellus ja sitä myö noit ei tykätä. Paitsi yks nuor novviisinoita mut hänel ei sanavaltaa.
Miu elämä o olt vaa noitimiista kissoi, kissoi ja noitumiist.  Lentelemist vähäsis määri. Sekä tappeluu alakerra herra Pääpentelee sen Manalan ruhtinaa Korrboksen kans. Ja sen rakin, koiran, Kreberokse  kans. Joka yhtenää minnuu seurailloo ja hammeest vetelee. Irvistellöö. Monta hametta tärvänt.
Mut nyt o käynt suunnato onni. O kuult minust se Ruohtimaal muuttant valtaherra se kroisos se Nalli Huh josta tulloo nyt ruothsimaa Falunin rinssi Huh ja neljäs kuulemma Kalle jälkee . Sen nuoremma Kalle. Näin kirjoitti paikalline aviissi. Joku Benjaminpiipporeportteri
Aatelkaa mikä onni miul käv.
Tää Nalli  ko o ain tuntent vettoo salaisii affaareihi nii hää palkkas miut kanslistiksee.
Ja siit se sitte alko.

Hää viep miut karipiamereriteilyl ja kaikemaalima kaikelaisii hienoihi paikkoihi , kute Parriisii, Roomaa ja ...pohjoisnaval. Sinne mie e tahtois vaa ko Nalli o kova kalastamaa. Kalastant triljoonaommaisuuenkii. Sannoot jot läks perinverroi karkuu vaa tottuus o tuo ruunuperimys. Nalli Huh I. Nyt o pääkonttor ruotshinmaal Slussenil. Kuulemma. Kertoil reportter jok kaikk tietää. Mie e sano mis lehes mut Aa se alkaa.
Mie oon nii onneline et mie hypi ilos ylös, als, ylös, alas ja hihku Onnee. Taivaista Onnee.
Miul Hulda Esmeralda Nokinenul.

Mie Teiät kutsun häihi. Ne pietää Pariisis Hotel Hiltonis.
Mut siit sitte kesäl paremmi.
Mut siks mie kirjoti kun nyt Pääsiäsen o noitiin kihloihimenoaika.
Salakihlois mie oon kyl olt jo kaua.
Hiiiiiiiii !!!!!

Näkemii. Häihi kutsu tulloo itella mukan.

Noita
Hulda Esmeralda Nokinenu, tuleva misis Nalli Huh
.

[matleena]

.
.
.



VETURIMIES

Tuommoisen junan minä tahtoisin
sillä mummolaan puksuttelisin.
Pääsiäiseksi.
Asemalta kun lähtisin
pillillä lujaa viheltäisin
Jotta äiti ja isä mukaan ehtisi.

Vaikka ei se ois välttämätöntä
osaan minä yksinkin.
Hirmuinen savu katolta nousisi
kun mnä ajelisin.

Ajaisin läpi vuorten ja laaksojen.
Aurinko lintuset, säesti matkaa
sinipilvet vilkutti.

Läpi pienien kylien ajelisin.
Ukot ja akat ja pakaasit
asemalta mukaan ottaisin.
Oli mukana muutama lammaskin
ne hurjasti mäkätti.

Sanoisi kaikki,, - oi miten ohjaa
tuo päällikkö, suuri Veturimies.
Ei ole ennen tämmöstä nähty
mistähän on se kotoisin.
Ainakin junailija oikein taitava
on meitä kuljettamassa.
Onkohan se matkalla mummolaan
vai vakitunen veturinajaja.
 Ei ole vaaraa, ei ole huolta
tällä junamatkalla.-

Pois jäisivät kyydistä ukot, akat
lampaatkin tarhaansa.
minä mummolaan päätyisin.

Mummolan portilla mummoa lujasti halaisin.





mtl -14
.
.

[matleena]

.
.
.


 

RUUSU MESTARIN

Minä näin sen kaiken
Näin kulkueen, näin sotillaat
näin kansanpaljouden.
näin kaksi ryöväriä.

Näin Mestarin.

Oli risti raskas
pilkkasi kansa :
" Nyt auta itseäsi "
Ei vastannut
kulku jatkui.

Maahan vaipui
vettä anoi
ei kukaan antanut.

Matka Golagatalle
vuorelle kuoleman.

Ristiinaulittiin, kuoli ja haudattiin
nousi kolmantena päivänä kuolleista
istuu Jumalan, Isän oikealla puolella
on sieltä tuleva tuomitsemaan
eläviä ja kuolleita.


Sain värin punaisen, veren Mestarin.






matleenai-14
.

[matleena]

.
.



Hyvää Kevätiltaa

Minä olen Leppäsen Kerttu . Neiti.
Vanhapiika olen. Sanovat että olen kärttyinen vaan en minä ole. Kiukustun vain pari kertaa päivässä . Se nyt ei ole yhtään mitään. Ja vain Matti Murkulle joka varpaitani nipistelee.

Mutta nyt on Pääsiäisaika.
Olen maannut laiskana koko pitkän talven ja nyt on aika kömpiä happea haistelemaan.
Ja aurinkoa katsomaan. Lintukavereita, vaikka ne minut tahtookin aina napata suihinsa, tervehtimään.
Minä asun Janatuisen mökin kasvimaalla kolmannen raparperipensaan alla. Tämän punaisen mökin minulle rakensi Janatuisen iloinen pikkuvintiö, Elmeri. Joutoaikoinaan. Minusta tutuu ettei Empulla muunlaista aikaa olekaa. Mutta nätti tuli mökistä. Sskoltaan pihisti hiusväriä ja punaiseksi maalasi. Äiti Janatuinen mekasti kuka on kukkapenkin kivetyksestä kiviä voronnut. Miksi ja minne. Ei tunnustanut Emppu. Ei hiusväriäkään vaikka sisko oli kamalan kiukkuinen.
Oikein hyvä niin. Siis kun ei tunnustanut.

No, tässä kuvassa minä olen vasemmallla punaisessa meokossa. On minulle keltainenkin mutta nyt tulee herra Leevi Leppäkerttu minulle päiväkahville. Viinimarjapensasjuurakko- täytekakulle. Kanervakahville.
Minä niin tykkään Leevistä. Juoruillaan yhdessä kaikki leppismaailman asiat. Ihan kaikki. Kuka on ollut sotasilla muurahaisten kanssa, kuka etanoiden. Kuka on mennyt kihloihin, kuka saanut leppisvauvoja.
Niitä mekin kai saadaan.....kun tuo Leevi kosisi.
Minä niin odotan.

Mutta nyt minun on mentävä sitä kanervakahvia valmistamaan. Ja kaakkuja sanajalkapäytään kanniskeleman. Leevi on tarkka ettei kahvi vaan ole laimistunutta.
Minun ei koskaan ole.

Oikein mukavaa Kesää ja tietysti Iloista Pääsiäistä.
Ja niin, älkää talloko minun varpaitani tuolla kasvimaalla ensi kesänä.

Teidän
Kerttu Leppänen,
Neiti, -vielä.

psss.....Kosi se Leevi.
Voi tätä onnea.
.



matleenai -14
.

[matleena]

.
.



AIRUT KEVÄÄN

Sinä toit kevään
sinä pieni kukka.
Toit säteet auringon, huminan metsän
huokaavat tuulet, laulavat laineet
meren kuiskaavat kaislat.


Soitti metsä iloa, täynnä liverrystä
teki peippo koivuun  pesän.
Etsi kiurut taivaalla toisaan.
Kaikki eli, nauroi, riemuitsi
Oli saapunut kevät.

Laski purppurapiviin aurinko
hämy kevätyön metsään, niityille hiipi
pois kiire, työ.
Aika yön valtakunnan.

Sina avasit aamuun  nuppusi pienet
meille sinesi taivaan esittelit.
Me katsoimme, hymysimme
kilpaa kanssasi.

Soi ylistystä kevään luonto
Me emme tienneet kuinka kiittää
lahjastasi sinivuokko.

Me hiljaa vieressäs kuiskaamme:

Kiitos. Sinä toit kesän.






Juuli-14
.

[matleena]

.



SYVYYKSIEN TUMMA

Sielun syvissä onkaloissa lepäävät tummat vedet.
Kohoavat mustat vuoret äärettömyyteen.
Musta kuu laulaa.
Vaikenevat kotkat.

Yksin
musta ruusu
hyeenat, villikoirat.
Valkeat liljat
kuumeiset käärmeet.

Yöhön ulvovat mustat sudet.




Juuli-14
.

[matleena]

.





KAHDEN KERROKSEN VÄKEÄ

Se kulki Lontoon katuja, melkoinen häkkyrä.
Sisällä se kuljetti kahden kerroksen väkeä.
Ne oli sullottu penkkirivistöihin
kuin koululapset pulpetissa
väki pönötti.
Vastasivat vain kun kysyttiin.

Näin ja mietin,  kuvittelin
mitä tapahtuisi jos pettäisi lattia
alta istujien tuppisuiden.
Aukeisiko väen suut
kuuluisko mekkala, huuto. hulina.
Seuraisiko sekasorto
kaaos kamala.

Yli kaiken  kuuluisi bussissa
maalaismummo  kiljuisi suu ammollaan:
" Voi hyvät ihmiset, tää on loppu maailman.
Kori multa hävisi, kananmunat katosi.
Ei näy missään...
Herra siellä mitä teillä on takamuksissa.

Väki pystyyn kömpii, kääntyy katsomaan
Mummon kanamunat lepää herran takissa.
Mummokin sen huomaa
äityy manaamaan.
" Mitäs herra meinaa. Toisen munakoriin
päättää pudota.  Ne on korvattava
ei ole minulla munakasta ilmaista. "

Herra kaivaa kuvettaan,
maksaa munakkaan. Aika hinnakkaan.
Itseksensä manailee, mummo hykertelee.
" Olipa  se munakas. Varsin rahakas.
Itseksensä valmistui
multa säästyi vaiva.
Saisi loppua
vähän useammin tämä maailma. "




Juuli -14
.
 

[matleena]

.




PENKKI

Se oli kesän kaunein penkki
Siihen kuvastuivat sinipilvet, vihreä meri.
Lauloivat kiurut, törmäpääskyt rakensivat pesiään.
Esittelivät kukat värejään.
Huokaili suvituuli.

Siinä ne istuvat kesäilloin
ne kaksi  ihmistä
ne kaksi helliä sanoja lausuvaa.
Pää olkapäänhän nojava
Tulevaisuuteen luottava.
Ei voinut olla toisin.

Ei niitä tullut erään iltana, ei kumpaakaan.

Penkki odotti aikansa, luovutti
kesä ei ollut vielä päättynyt
se ei koskaan niitä näkisi.

Eikä koskaan tietäisi.




matleena-14
.

[matleena]

.
.




NOKKAMIEHEN ISYYSLOMA

Tässä minut näette, oikein perhepotretissa.
Olen cityhuuhkaja, huuhkainliiton puheenjohtaja.
Monivuotinen, uravetoinen.
On koko perhe kuvaan saatu kerralla
niitä yleensä saa kuvaan haalia
pitkin mannerta.
tuppaavat ne putoilemaan
palmun oksilta.

Mamma onpi Mallorcalla tyylilomalla
minä olen koti-isä viikkopalkalla.
Hyvin tämä sujuu, hoidan samalla
kotia ja virkaa iltasella.

Meillä ei oo kehysriihtä, ei oo pakkolomia.
Ei oo yyneuvotteluja eikä lakkoja.
Meillä onpi tuikka linja
ei mene hiirimies siiliapajille.
Tai tulee lentokielto hetikohta sille.
Ei yhdistellä reviireitä, kullakin on omansa.
Ei ollenkaan me suosita reviiriliitosta.

Kaikki hyvin menee
talvi vähän tekee haittaa.
Myyrät tunkee hangen alle
pitää sieltä nokin, kynsin näkysille kaivaa.

Nyt onpi meillä kesä, ei  pulaa sapuskasta
eikä pesähuoneistoista.
Meilläkin tää koti on
ihan yliopistolla, kasvipuutarhassa.
Mikä täällä akatemialla elellessä ompi.
Ihmiset ne kiikaroi, se sopii kyllä
kunhan eivät kiikareineen pesäkotiin yllä.

" Hei, hei, poika, mitäs aiot, sinne ei mennä
vaara siellä reunoilla, pysy pesän keskellä
reunoilta kuin leppäkeihäs alas sinä lennät.
Alas tulla kurkkimasta
tai tarraan niskavilloista. "




matleena-14
.

[matleena]

.

.

[matleena]

.
.
.
Nnhän se meneee kuin muinakin Vappuina . Eli kertaus on opintojen isä...



VAPPU.

Vapun juhlinnasta kertominen on hankalahkoa, koska ei edellisistä Vapuista oikein mitään muista. Ei aina edes kotoa herännyt. Vaan jostain on jäänyt hämäriä muistikuvia.
Vapun vastaanotto alkaa yleensä jo vappuaattona tasan klo 12.00. Miksi just silloin, ei ole tiedossa. Niin vain nyt on.
Kampaajalle, kotiin, alkaa armoton jyssäys, puleeraus. Naamaan kilo eri tököttejä niin että eivät silmät kunnolla kiinni. Eipä niiden ole tarkoituskaan mennä. Paitsi jo sammuu, niinkuin somasti kansa tapaa sanoa.
Kolmisen tuntia  puleeratessa vierähtää. Samalla nautitaan, kitataan suorastaan, puoli pullo koskista, jallua tai muuta jaloa juomaa. Ynnä kyytipoikana keskistä.
Kun on polla pikkuisen vielä tolkuissaan, amarit, saumat suoraan. Lähdetään ulos juhlimaan. Pukeudutaan avonaiseen kesälenninkiin, vaikka ulkona sataa räntää. Taivaan täydeltä. Sekä julmetun kylmä tuuli.
Ei Torille vaan Ravinteliin. Jokainen tietää miten Ravintelissa juhlitaan. Kitataan viinaa, tanssataan, pidetään yleistä mökää.
Ja Ravintelista heitetään lopulta ulos mölisemään.

Suunnataan Torille kohtalotovereita morjenstamaan. Sekä pimeän pullon ostoon. Usein päätyy tukkanuottasille nämä Toripileet. Kontataan katuojien kautta himaan.
Hävinnyt osapuoli herää silmä tai silmat mustana aamusella karmaisevaan kohmeloon.
On Vappupäivä, pari grogia naamariin tintataan ja eikun samaiselle Torille missä turpiin tuli.
Nyt Torilla puhutaan juhlallisesti. Lauletaan vesissä silmin Työväenlauluja, kaihoillaan entisajan kamalia työväen kohtaloita. Juodaan simaa ja koskista sekä tietty kaljaa. Räikät rääkkyy, ilmapallot leijuu, valkolakit hohtelee.
Sekä nenä.

Otetaan Torin veskissä huikkia säästynestä pimeästä pullosta. Poiketaan kaljoille pariin paariin. Niihin, mihin päästään vielä sisään. Lahjomalla portsari viiskymppisellä.
Juhlitaan aikansa Torilla. Painellaan samaiseen ravinteliin, mistä yöllä ulosheitettiin, Vappulounaalle. Toivotaan ettei portsari muista. Silliä ja tippaleipiä, simaa. Lisää koskista ja jallua.
Silmä senkun komistuu. Sekä kunto vahvistuu.
Mellastetaan ravintelissa.
Taas lennetään pellolle.
Palaillaan Torin kautta himaan. Pimeät pullot on tukustakin loppu. Taas katuojissa kontataan. Kontataan myös raput kolmanteen kerrokseen. Painellaan seslongille koisimaan. Niinpä on Vappu tänä vuonna juhlittu.
Jäi muistoksi kipiä pää sekä musta, - mustat silmät.

Muita muistoja ei ole.
Paitsi tyhjä lompakko.


Mukavaa  Vappua.
.
.
matleena -14
.