.
.
RAPURALLATI
Ovat taasen ajankohtaisia nämä elokuun tunnelmajuhlat.
Rapujuhlat.
Matleena ei osallistu.
Ei missään muodossa.
Ei.
Oli Matleena edelleen Metropolitanissa ansiohommissa keskisuuressa insinööritoimistossa. Täällä ei ollut arttu-vaaraa. Oli ihka uudessa työpaikassa.
Toimiston johtoportaalla oli tapana järjestää henkilöstölleen elokuussa rapujuhlat jossain arvoluokan ravintolassa.Tänä vuonna oli valittu pitopaikaksi Casino, ykköspaikka.
Hyvissä ajoin, jo viikkoja ennen juhlia, alkoi perusteellinen valmistautuminen. Hankittin uusi mekko, hame, kengät. Kampaamossa sävytettiin hiukset, manikyyri, pedikyyri.
Uudet amarinylonit.
Vihdoin koitti juhlapäivä.
Istui Matleena kampaajalla, manikyyriin. Kasvoihin käytti aikaa tuntikausia. Juhlameikki. Ettei meinannut ripsiväristä silmät kiinni mennä. Uusi kolttu, uudet kengät. Amarisaumat suoraan. Lady oli valmis juhlimaan. Vielä chanel5 sipaisu, taksipiili alle. Menoksi.
Casinon rantaan käveltiin pitkin tunnelmallista vanhaa, puusiltaa. Ilta tummansininen. Merenaallot hiljaa keinuivat. Tähdet aloittelivat tuikintaansa yönsinisellä taivaalla, kuukin taisi pilvien lomassa kurkistella.
Kesä tuntui. Maistui iholla.
Casinolta kuului hiljainen musiikki, orkesteri soitti.
Tunnelmoivat viulut elokuun yössä.
Sisään juhlasaliin astuttiin. Hienoksi oli koristeltu, paperilyhdyt himmeät, punaiset, pitkät valkeat pellavaliinat pöydissä. Tulipunaiset ravut tillinoksilla kruunattuna vadeissaan.
Parketti hohti. Viulut hiljaa taustalla.
Istahdettiin, seurue kukin juhlija varatulle paikalleen. Miehet puvuissa, naisilla kauniit mekot. Hiljainen keskustelu, sivistynyt, virisi. Tarjoilijapoika sitoi jokaiselle ruokaliinan rinnustalle. Matleena hieman kummeksui. Tämä oli kai sitten hieno, asiaankuuluva tapa rapujuhlissa.
Koskaan elämänsä aikana ei ollut rapua edes nähnyt, saati syönyt.
Toiset sensijaan jo monesti tähä traditioon osallistuneet.
Vanhoja tekijöitä.
Oli pöydässä monenlaista outoa ruokaiulvälinettä, lautasta, kippoa, pikaria.
Katseli ihaillen Matleena rapupöytää. Huomasi lautasensa vieressä pienen kupin jossa arvelunsa mukaan oli aperitiivi, ruokaryyppy. Oli kirkasta ainakin. Niinpä otti pieniin kätösiinsä kupin. Siemaisi sisällön yhdellä huitaisulla.
Rapukansa vaikeni silmänräyksessä.
Kymmenen silmäparia vaiti tuijotti.
Ei ymmärtänyt tilannetta Matleena alkuunkaan.
Pian ymmärsi. Pöytänaapuri kuiskasi :
" Se, minkä joit, oli kylläkin sormien huuhteluvesi. "
Toivoi Matleena nyt todella parkettiin avautuvan luukun, jonne hiljalleen, eikä niin hiljalleenkaan, vajoaisi. Irtautuisi katseiden alta. Kokonaan katoaisi.
Ei auennut luukkua. Ei.
Ilta oli auttamatttomasti pilalla. Oli vain kestettävä loppuun asti kunnialla. Mutta häpesi Matleena. Koko olemuksensa voimalla. Oli siinä kidutuksessa vielä valssia, tangoa, humppaakin tanssittava, parketilla pyörähdeltävä. Vihdoin loppui piina. Monen, monen pitkän tunnin, kiduttavan jälkeen.
Kotiin vihdoin pääsi. Yöunet tipotiessään.
Mielessä pyori vain se pesuvesi,... se pesuvesi.
Koitti arki. Työaamu.
Oli pakko huuhteluveden siemaisun nähneet työkaverit kohdata. Pelotti ja nolotti. Ihmeekseen huomasi ettei kukaan sanallakaan tätä rapuasiaa maininnut eikä noloa tilannetta arvostellut. Sivistyneitä olivat.
Tämän jälkeen on Juuli kieltäytynyt järjestelmällisesti kaikesta juhlinnasta, illanvietoista, jotka vähääkään sivuavat saksiniekkoja.
Ei tule pesuvattä hörpittyä.
Parempi niin.
Ehdottomasti.
.
