ÄlyVähä

[matleena]

.

.

RITILÄ

Asteletko yii ritilän.
Kovin, kirein askelin.
saappaasi survoo.

Tarttuuko lika
saappaista ritilään.

Minä olen tuo ritilä.
.
.
matleena  -13
.
.

[matleena]

.


MYLLY

Minä muistan se kuin eilisen
Kantoi pappa säkkia myllyyn.
Rattailla istuin.
Ihmettelin  nainen katseli
ikkunasta.

Me käytiin koskella katsomassa
Oli suvannon pohjassa
kivi pyöreä. Reikä keskellä.
Sitä ihmeteltiin papalta kysyttiin.
Se oli myllynkivi.  Ikivanha.

Talvella mummo kuoli
Oli  ikkunanainen
tuleva mummopuoli.
.
.

matleena  -13
.

[matleena]

.

.
.

Tämä oli Planeetta Maa

Minä olen Hereos.

Minä olen Hereos. Planeetta Maan ainoa.

Planeetta Maa räjähti
Tuhoutui . Yksi silmäräpäys. Täydellisesti. Minä jäin. Minä,  Hereos Yksinäinen.
Valtava meteoriitti, Caijos III, Charekleen tähtisumusta, toisesta ulottovuudesta törmäsi Planeetta Maahan. Mielipuolisella, tajuamattomalla voimalla.  Planeetta Maa räjähti. Kaikki syttyi. Koko Planeetta. Navalta navalle.  Mitään ei voitu tehdä.  Kaikki tuhoutui. Myskyävä liekkimeri, hirvittävät tsunamit kulkivat yli mantereiden. Mikään ei säästynyt.
Vain minä.

Olen miettinyt miksi juuri  minä säästyin. Miksi en tuhoutunut.  Selitys siihen oli yksinkertainen. Olin napajäätikköretkikunta Antarctiscaree III  geologi. Olimme parhaillaan napajäätikön alapuolella kahdensadan metrin syvyydessä. Minä ja kolme toveriani. Toverini halusivat nousta, minä  jäin. Elätin mielessäni toivetta, jos jotain olisi säästynyt. Toverini ahtautuivat ylös valtavien jäämassojen siirtyillessä Eteläisellä Jäämerellä. Elin varamuonavarasto varassa kolme viikkoa. Nälkä pakotti minut ulos. Näky oli kauhistava. sanoinkuvaamattoman kauhistava. Kaikkialla lainehti meri. Kaikki jää muuttunut vedeksi. Me olimme mantereella. Toverini jäännökset oli meri, mielipuolinen, raivoava,  jääkylmä meri, huuhtonut.  Eksynyt pelastuspartio, yksi harvoista säästyneistä,  löysi minut raivoavasta merestä, kuolleena kuten he olettivat.  Minun aikani ei ollut vielä. Heräsin harmaan kuolemansumun peittämään, valtaamaan auringonnousuun. Partio saapui toiselle  mantereelle, kaupunkiin. Kukaan ei tiennyt mikä paikka tämä oli ollut.  Metropolitan, entinen. Partio jatkoi  tehtäväänsä. Keskittyivät etsimään,  turhaan, muita eloonjääneitä.
Minä jäin yksin.

Kaikki oli poissa.
Jäljellä olivat pilvenpiirtäjien luurangot.
Kaikki elämä oli  kuollut.

Lukuunottamatta pieniä jyrsijöitä, rottia. Nämä olivat säästyneet. Nämä, rotat,  tekivät minulle palveluksen.  En tiedä enää oliko se palvelus. En osaa päättää, haluan ja en halua kuolla. Minäkin. Elämänliekki on voimakas liekki. Se ei sammu. Ihminen ei luovuta. Minä nautin nyt  ravinnokseni näitä jyrsijöitä, rottia. Ei ole muuta. Minulla ei ole tietoa kuinka kauan minä kestän. Sillä ei ole enää merkitystä.  Maailmani  on meletön, mieletön maailma.
Jonakin päivänä minä olen poissa.

Minä olen kuollut.

Elämä on kuollut.
Planeetta Maa on poissa.



Hereos.

Planeetta Maa

Linnunrata.
.

[matleena]

.



SODAN  VARJOT

Hahmot naisten ikkunaan
kadun varjoista heijastuu
huomaa ei monikaan.

Minä ne näen
keskustelevat naiset.

Ostokorteista, pula - ajasta
puhutaan
mistä talvipalttoo pienelle.
Kahvitilkka aamuksi itselle.

Kun sota päättyisi
Palaisi isä lapselle.

.
Matleena -13
.

[matleena]

.

.

Tämä on Pleneetta Telmandree II

Minä ole Mardo

Minä olen avaruuden olostunut. Olonne, ihmisolioiden jälkeläinen. Tuhansia jaareja mennen pakenivat ihmisoliot Planeetta Maan kauhistavaa tuhoutumaa avaruuteen. Planeetalle Mars. He nimeyttivät Planeetan uudelleen. Nimi esiystyy nyt Planeetta Telmandree.  Me olemme vasteplaneetta Planeetta Temaldreelle. Alkuperäisellä Planeetalla Mars , Planeetta Temandreella loppui , häviytyi palade. Ihmisolioiden liian lisääntymisen seurauksena. Vain muutama ihmiolio selviytyi Planeetta Marsiin. Oli kiire lisäytymiseen. Liian kiire, jaarien, satojen, kuluttua ei palade enää riittänyt. Oli etsittävä uusia planeettoja olostumiseen.

Löytyi Planeetta Telmandree II.
Täällä ovat minun esi-isäni syntyneet, ilmaantuneet olostumiseen.
Planeetta Telmandree II on tecgnoligialtaan täydellisesti, lopullisesti robotosoitu. Olemme vain olostumassa . Emme tee mtään. Yriytys entistää Planeetta Maan olostustaito, kirjoittaminen epäonistui. Ei ollut muistetta enää. Tämä  tallenne on ajatustensiirtona viestiytetty kirjoitustaidon vielä omaantavalle Planeetalle Jaares.

Meille kehiytyi ainaisessa Planeetta Telmandreen hirviömäisessä kylmyydessä suomupeite. Me emme ole liskomuoto, meillä on ihmisolion jaokkeet. Me synnymme, lisäymme olostukseen avaruuden äärettömyydessä. Female-lisäytyminen on loppunut. Neroutemme kehiyttivät avaruus-lisäymisen. Liian paljon ihmisoiloiden naisia, femaleita, menehtyi Planeetta Marsin hirveässä kylmyydessä synnyttäessään.

Minä omaan datanian jossa periyntyy kaikki ihmisolion tuntemukset. Pois on häviytynyt olosuhteiden, hirviömäisen kylmyyden takia kyky tuntea kuumaa, kylmää. Me emme olisi selvinneet mikäli tämä kyky ei olisi poistunut.

En tiedä, en osaa mielentää tulevaisuuttani.

Olen ainonin, ikuisuuden, äärettömyyden lapsi.

Ehkä me kohtaamme.
Jaareja tullen.



Aoini Mardo

Planeetta Telmandree II

Linnurata

Portti CC1900 Tähtisumu I
.

[matleena]

.
.


TYTÖT

Pieniä tyttöjä olemme.
Sanovat köyhiä.
Emme tunne, emme tiedä
mikä on köyhä.
Tälläista on ollut aina.

Ovenraossa seisomme
kun ihmiset  ohitse kulkevat.
On sota jossain ne sanovat
ne meitä katsovat
pois päänsä kääntävät.
Köyhiä ne sanovat.

Isättömiä.
ne kuiskaavat.

Minä en sitäkään tiedä
mikä on isä.

Minä siskolta kysyin.
Ei sisko tiennyt.


matleena  --13
.
.

[matleena]

.
.
SILTA

Se oli vanha silta
meren rantaan kuljetti
Sitä mummo käveli
minua talutti
Välillä nojattiin
sillan kaiteisiin.

Ei kaiteet  enää kestä
nojaamista.
Ei enää kävele mummo
ei minua taluta.

En sillalle enää astu.

Sillalla muistot
vaeltavat.


matleena -13
.

[matleena]

VÄRI LUMEN

Ne tulivat joka kevät.
Vuorilaakson valkeat vehkat.
Niistä tiesi  on kevät.

Me niitä poimittiin
ne ei kestäneet maljakossa.
On vehka villi, vapaa
elää vain laakson varjoissa.

Talven tullen lumeen peittyy
väri valkea keväällä
kukissa toistuu.

Kukkaan taivas heijastuu.


matleena - 13
.

[matleena]

.
.


.
SOTILAS

Minä en tahtonut sotilaaksi.
Tappamaan.
Ei asetta käteeni  luotu.

Niin se vain kävi
päättivät toiset sodasta
luotiin vihollinen
entinen ystävä.

Minun oli se tapettava

tai se tappaisi minut.
.
.
matleena -13
.

[matleena]

.

APUTYTTÖ

Myi mummo torilla mustikoita
minä olin mukaan pääsyt
Soudettiin yli järven
linja-autossa pitkä matka.

Kysyi rahastaja
olinko aputyttö
minä olin
Mummo nauroi.

Torilla koju.

Minulla suu mustana
mustikoista.


matleena -13
.

[matleena]

.


HATUT

Tässä he ovat
suvun vanhat tädit.
Sllioin kun nuoria olivat.
Sekä heidän hattunsa.
Ne ihanat.
Kuin kermakakut.
Joita minä kadehdin.

Tädit ovat poissa
veivätkö hattunsakin.
Ei niitä enää löydy.
Ei niitä enää käytetä.
Miksei.

Ne ovat ihania.

Minä tahdon fotografin
hattu päässä.

Minä tahdon takaisin  menneen ajan.
Minä tahdon takaisin kadonneet hatut.
.

matleena - 13
.

[matleena]

VALO

Mikä se oli. Tuo äkillinen  ääni.
Minä olin pieni.

Olin jo unessa.  Ääni herätti.
Oviko narahti.

Valo loisti oven alta. Raollaan ovi.
Se minut herätti.
Tuliko joku vai poistuiko
En minä tiennyt.
Pelkäsin huutaa jos se hyökkäisi
Se kammo.

Minä enemmän pelkäsin.

Syntyi huuto  pimeään.


matleena - 13
.

[Liena]

Noin sitä löytää ajattelemisen aihetta ihan vaikka arkipäiväisistä käyttöesineistä.kun vain malttaa pysähtyä katselemaan ,ajattelemaan ja pohtimaan asioita.

[kropsu1]

Tuo sun ovenrakokuvasi Matleena on mun mielestäni enemmänkin rauhoittava,
 ei siis uhkaava eikä pelottava.
Hieno kuva kaikkiaan..

[matleena]

.
Johtunee siitä että olet mies. Ja semmoinen rauhoittava mies. Minä olen heikko nainen, silloin pikkuinen tyttö. Ei ollut tuossa mitään rauhoittavaa. Pelkäsin ihan hirveästi pimeää.
Sekä tuommoisia ovenrakovaloja. Eikä vain silloin, pelkään vieläkin.
Kiitos kannanotosta, Lienakin.