Joskus tunnen kateutta teille joilla on se joku .
siellä sanomassa aina sen viimeisen sanan.
Anniliisa, tunsin pienen piston tunnossani, koska minä Justiina Puupää (olen ollut puupää) kirjoitellut joskus PP:stä. Tarkoitukseni ei ole kehuskella, mutta kun mies "kuuluu päivään jokaiseen, kuuluu aamuun ja iltaan" laulun sanoin sanottuna, esiintyy hän myös viesteissäni.
Olen saanut elää hänen kanssaan enemmän tai vähemmän sidoksissa 48 vuotta. Kuinka kauan vielä, se on salassa. Juuri tänään puhuimme elämän yllätyksellisyydestä. Nimittäin vilkaisin keittiöstä pukuhuoneen suuntaan ja näin oven raosta lattialla makaavan PP:n liikkumattomat jalat. Säikähdin tosissaan. Hiippailin katsomaan, mitä on tapahtunut. Hengissä oli, tutki makuultaan vesivaraajan alla olevia putkia, koska suunnitellaan pientä remonttia pesuhuoneeseen. Näillä kymmenillä voi valmistautua kaikkeen, omaan ja kaverin lähtöönkin, siitä mahdollisuudesta me kaksi realistia sitten keskustelimme.
Harrastuspiiriini kuuluu kuusi naista, joista neljä on leskiä. Kolme on ollut miehensä omaishoitajia useita vuosia. He puhuvat lämpimästi miehistään, vaikka viimeiset vuodet miesten kanssa ovat ollet hyvin raskaita. Mutta kukaan heistä ei valita nykyistä elämäänsä. He sanovat nauttivansa vapaudestaan.
Viimeisestä sanasta ja määräämisestä vielä... meillä ei pyritä määräilemään ja sanomaan viimeistä sanaa. Me olemme hyvin itsenäisiä ihmisiä kumpikin. Päätämme yhteisistä asioista neuvotellen, mutta muuten ollaan kuin Ellun kanat
Jos mies alkaisi määräillä, olisi hän pian ex. Luultavasti minulle kävisi samoin.
