Keskustelualueet > Matkailu

Aikamatka 50-luvulle

(1/4) > >>

pumpuli:
Luin eilen, että Englannin kuningatar Elisabeth II on ollut vallassa 60 vuotta. Melkoinen "mimmi".

Ajatus palasi 50-luvulle. Tuntuu, kuin kaikki romanttinen, ihana, jännittävä, surullinen, traaginen, olisi tapahtunut 50-luvulla. Itse kai oli silloin vastaanottavimmillaan.

Lehdistä, niistä harvoista, joita käsiinsä sai, seurattiin kuninkaallisten ja filmitähtien elämää.

Englannin kuninkaalla, Yrjöllä, oli kaksi tytärtä, Elisabeth ja Margaret. Kuningas kuoli v. 1952 ja Elisabeth nousi valtaan. Kruunajaiset olivat v. 1954. Romantiikan huippu oli, kun Elisabeth löysi rinnalleen komean Philipin. Olisiko ollut kreikkalainen, laivaston "jermu", Mountbatten (tai sinne päin). Nuoret tytönsydämet sykki.

Minun suosikkini oli kuitenkin villikkoprinsessa Margaret. Hänellä ei ollut hallitsijan paineita. Kun hän rakastui "tallirenkiinsä" Peter Townsendiin, romantiikka oli huipussaan! Vaan ah ja voi, paha hovi ei antanut heidän avioitua. Townsend oli eronnut mies. Hovi ja kirkko pakottivat prinsessan "ruotuun". Ja tytönsydämet itki.  :(

Elisabeth II on luovinut halki vuosikymmenten, vaikka nuoren polven skandaalit ovat ravistelleet hovia. Ja Philip on seissyt jämäkästi rinnalla.

kropsu1:
Eikös pumpuli täällä meilläkin kukkinut samoihin aikoihin-5;kyt luvulla, oma kuninkaallinen
romanssi. En kyllä muista nimiä ketkä he olivat, mutta sulho työskenteli Sirkus- Sariolassa
ja oli afrikkalainen prinssi. Morsio taas oli oma kotimainen vaaleaverikkö jota kutsuttiin vaan
etunimellä,,olisko ollut Tuula, - kuitenkin hyvinkin kotimaista tytön nimeä kantava prinsessa.
Heistä kirjoitti senaikaiset sensatiolehdet ahkerasti.
  Nyt taisi muistua.. angrah,,tai jotain sinnepäin oli prinssin nimi.
Varmaan sinä pumpuli muistat ko. romanssin paremmin kuin senaikainen,, kateellinen Kropsu...
 :o

 

pumpuli:
Googletin vähän: Nokialainen pankkivirkailija Sinikka Toivonen vihittiin v. 1954 Kultarannikolta (nyk. Chana) kotoisin olevan prinssin Andaye Ankrahin kanssa.  8)

Tuula-nimi tuli ehkä mieleesi Hagert-suvun prinssin Allanin puolisosta Tuulasta.

Unohtaa ei sovi myöskään Armi Kuuselan tulista rakastumista Filippiiniläiseen Virgilio Hilarioon.

Ja onhan meillä oma Tabe Sliorimme.

pumpuli:
Joo, saa mieleisiään vastauksia, kun itselleen vastaa!  :P

Ottihan se lujille Suomi-pojille, kun Eloveenatyttöjä alettiin viedä maailmalle.

Noihin aikoihin tekivät myös maihinnousua tummasilmäiset italiaanot. Kuunneltiin Enrico Carusoa (1873-1921) ja Robertino Loreti vieraili Suomessa. O sole mio, Torna a Sorriento.

Minulle suuri idoli oli sokea pianisti-laulaja Roy Charles, semminkin, kun maailmalta alkoi tihkua tietoja, että suomalainen toimittaja Raita Outinen oli alkanut kulkea hänen mukanaan. Vanhemmalla iällä Outinen raotti verhoa ja kirjoitti kirjan: Kasvoton morsian- elämäni Roy Charlesin kanssa. Löysin juuri kirpparilta Roy Charlsin levyn.

Ja mikläs se oli se Lecuana Cuban Boys?

Justiina:
50-luvulta muistan saksankieliset iskelmät ja laulelmat. Niitä ei kuule enää muuutoin kuin Lauantain toivotuissa levyissä joskus. Silloin tällöin Militza Korjus kysäisee korkealla sopraanolla Warum?
Italiaksikaan ei lauleta, pelkää englantia on kevyen musiikin kieli.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu