Luin eilen, että Englannin kuningatar Elisabeth II on ollut vallassa 60 vuotta. Melkoinen "mimmi".
Ajatus palasi 50-luvulle. Tuntuu, kuin kaikki romanttinen, ihana, jännittävä, surullinen, traaginen, olisi tapahtunut 50-luvulla. Itse kai oli silloin vastaanottavimmillaan.
Lehdistä, niistä harvoista, joita käsiinsä sai, seurattiin kuninkaallisten ja filmitähtien elämää.
Englannin kuninkaalla, Yrjöllä, oli kaksi tytärtä, Elisabeth ja Margaret. Kuningas kuoli v. 1952 ja Elisabeth nousi valtaan. Kruunajaiset olivat v. 1954. Romantiikan huippu oli, kun Elisabeth löysi rinnalleen komean Philipin. Olisiko ollut kreikkalainen, laivaston "jermu", Mountbatten (tai sinne päin). Nuoret tytönsydämet sykki.
Minun suosikkini oli kuitenkin villikkoprinsessa Margaret. Hänellä ei ollut hallitsijan paineita. Kun hän rakastui "tallirenkiinsä" Peter Townsendiin, romantiikka oli huipussaan! Vaan ah ja voi, paha hovi ei antanut heidän avioitua. Townsend oli eronnut mies. Hovi ja kirkko pakottivat prinsessan "ruotuun". Ja tytönsydämet itki.

Elisabeth II on luovinut halki vuosikymmenten, vaikka nuoren polven skandaalit ovat ravistelleet hovia. Ja Philip on seissyt jämäkästi rinnalla.