Liki yksitoista kuukautta olin odottanut, että pääsen ties monennenko kerran käymään Valkovuokkojen maassa. Pelkäsin matkaani lykkääntyvän, silla sairastin pahan, mutta onneksi lyhyen taudin. Mutta perille pääsin kauniissa äitienpäivän auringossa. Otin muistoksi useita valokuvia. Laitan tähän kuvan vakuttaakseni teidät, että todella kävin valkovuokkojen maassa. Huom. Kuvan saat suuremmaksi klikkaamalla sitä.
Vaikka olen sieltä ottanut joka vuosi monta kuvaa, niin aina vaan löytyy kuvattavaa. Nyt tykkään kuvata kukkasia, mutta kouluun piti viedä silloin kauan sitten joka kevät kauniisti prässätty ja kuivattu kukkanen, joka oli siististi kiinnitetty paksulle valkoiselle arkille. Eri kasveja piti kerätä kesän mittaan 30 kpl. Jotta kevätkukkani olisi ollut mahdollisimman näyttävä, keksin, että vien joka vuosi valkovuokon ja pystyinkin aina löytämään edellisvuotista isokukkkaisemman valkovuokon. Opettajaan se meni täydestä ihme kyllä, mutta itselleni tein pienen kiusan, koska minun niinkuin muidenkin piti kerätä neljän kesän aikana yhteensä 120 erinimistä kasvia.
Valkovuokkojen maan Koillisnurkalla on pieni alue, jota kutsun Narsissien maaksi. Äitini on ollut yli 60vuotta sitten perustamassa tätä Tasettimaata. Halusin kuvata ja näyttää teille kuvan juuri niistä narsisseista, jotka polveutuvat suoraan alenevassa polvessa äitini aikanaan istuttamista.
Löysin matkallani muutakin ja siitäkin haluan kertoa, mutta myöhenmmin.
