Juu......ei, kuvia ei otettu. Pojanpojan kanssa vaan katseltiin, vilkuteltiin ja yritettiin laskea, montako niitä on.
Kuvaamisesta vielä. Olen ollut kova keräämään valokuvia. Koko elämäni on kuvina, vieläpä aikajärjestyksessä ja kansioissa. Vähän tekstiäkin mukana.
Jossain kohtaa päätin: ei enää kuvia. Nyt ei ole edes kameraa.
Olen tykästynyt tosivanhoihin kuviin. Äitini ja isäni suvuista olen kerännyt kaikki kuvat, mitä saatavissa on. Vanhin kuva on kai 1916, sen vanhempia en ole löytänyt. Joitain vanhoja kuviani on julkaistu paikallislehdessä.
Tykkään kyllä muiden ottamista, hienoista kuvista. Herkistyn aina, kun GA:n sivulla on kuvia Loimijoen rannoilta ja koskista. On kuin tulisi kotiin pitkältä matkalta.
Terveisiä tytöltä vastarannalta!
