Keskustelualueet > Yhteiskunta

Etsintäkuulutus

(1/2) > >>

Piikatyttö:
Missä kaikki kirjoittajat ovat?

Lomalla etelässä/pohjoisessa, tietsikka huollossa ,ei olla vielä talviunilta herätty, runosuoni tilapäisesti ehtynyt, odotellaan uusia pirteitä aloituksia, tuliko tämä joillekin liian monimutkaiseksi saapua kirjoittamaan ja rekisteröitymään...

Palatkaapa palstoille tutut ja tuntemattomat, ikävä teitä on!

ketoneilikka:
taitavat olla chatissa.;)
http://www.goldenage.fi/goldenage_kansio/keskustelu/index.html

Anonymous:
Chatti tässä osoitteessa on vielä uutta minulle!!! En arvanne sinne kirjoittautuakaan,koska ajankäyttöni on hieman kortilla tällä hetkellä. Mutta aikansa kutakin. Täytynee sinnekin kurkistaa.

Anniliisa:
Löysin tämän hauskan palstan,taitaa olla yli puolenkymmenen vuoden takaa.
Kovin on nytkin ajankohtainen...Runeberg sai juhlia päiväänsä ilman kommentteja.Minä tapailin Torpantytön sanoja kun siniristi- lippua eilen aamulla virittelin.Runo on aina minua sykähdyttänyt ja olen sen liittänyt tähän runoilijaamme.
Jo päivä laski suvinen,tul ilta ihanainen.Majoille,maille valahti jo rusko sammuvainen.Väsynyt päivän vaivoista miesjoukko vaeltaa,työn tehtyään se kotihin iloiten palajaa. jne..

Justiina:
Etsintäkuuluttaja sai haaviinsa yhden Justiinan  :D
Runebergia ei meillä juhlittu lipulla, mutta leivokset ostin kauppareissulla. Torpan tytön muistelus jatkui täälläkin. Etsin hyllystä Johan Wreden 80-luvulla ilmestyneen kirjan Se kansa meidän kansa on. Tapanani on lueskella sitä kansallisrunoilijan päivän aikoihin. Wrede on tutkinut Runebergia, Vänrikki Stoolin tarinoita ja  1800-luvun suomalaista kansakuntaa runojen valossa.

Muistit hyvin Torpan tytön ensimmäisen säkeistön. Sen luettuaan tulee mielikuva, miten miesjoukko palaa väsyneinä elopellolta kodin rauhaisaan lepoon.

Toinen säkeistö kertoo muuta:

Työns´on se tehnyt, niittänyt on viljan kallihimman,
vihollisjoukon vanginnut tai lyönyt rohke´imman.
Kun päivä nous, se taisteluun jo oli lähtenyt,
kun voitto viimein saatihin, ol´ ilta ehtinyt.

Runo etenee kansanlaulun tapaan. Tyttö portailla odottaa sotakentältä palaavaa sulhastaan, mutta äiti kertoo nuorukaisen paenneen taistelua, koska ei halunnut jättää rakkaitaan. Tyttö ei usko, vaan menee etsimään taistelukentälle jääneiden keskeltä sulhoaan löytämättä tätä sieltä.
Runo loppuu näin:

"Voi äiti, yöhön pimeään ma etsin kaatuneista,
mut noita armaan kasvoja ei ollut kellään heistä.
Viekkaassa tässä maailmass´ en viihdy kauempaa,
kuolleissa kosk´ ei ollut hän, mä toivon kuolemaa."

Wrede kirjoittaa, että runo ei kuvaa todellisuutta, mitään Torpan tyttöä ei ole ollut. Hän kirjoittaa myös, että Torpan tyttö on isänmaallisuuden papitar, jolta miehen petos vei mahdollisuuden sekä ylistää sankaria että surra suloisesti kaatunutta.
Mutta runo on kuitenkin  tunnelmaltaan hieno, eikö totta.

Nyt pitää luovuttaa kone PP:n käyttöön, jatkan joskus toiste Vänrikistä.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu