60-luvun alussa nuorena, vastavalmistuneena sain työpaikan Pohjois-Satakunnasta, kuulusta pontikkapitäjästä.
Tehtäviini kuului kulkea koulu- ja kotikäynneillä pitkin laajaa pitäjää. Koska minulla ei ollut autoa, sain taksinkäyttöoikeuden. En tiedä mitä luottotaksi puuhasi, mutta eräänä päivänä hän esitti minulle, että tossa sun työlaukussas kulkis mukavasti aina pari pulloa. Kukaaan ei osaisi epäillä mitään. Senverran oli järkeä päässäni, että en "kuriiriksi" ruvennut.
Tutustuin tietysti myös paikkakunnan nuoriin poliisimiehiin. He kertoivat työkseen kaatelevansa kotipolttoista maahan :roll: .
Pidimme sitten poliisit ja sairaalan "hoitsut" juhlia. Lähdin poliisimiehen matkassa hakemaan "pimeetä pulloa" tietystä paikasta. Taksilla, tottakai. Kun tehtävä oli suoritettu ja nousimme autosta, poliisimies sanoi kuljettajalla: "Sinä et sitten ole nähnyt mitään, kuullut mitään, etkä tiedä mitään." "Asia selvä", kuului ratin takaa.
