Noidan nuoli.

[kropsu1]

Vissiin oon sota-ajan "riisitautisia" kun ristiselkäni kipeytyy aina joskus,
noidan- nuoleksi, (lumbago) tohtorit sen ennenmuinoin nimitteli.
2 viikkoa se yleensä kesti, jos huilaili, vaan jos ei lepäillyt, vaan liikkui
pers kenossa, niin se meni neljässäeoista päiväsä.
taas se muistuttaa ittestänsä.
Tulipa mieleeni että siihen on syy suomalainen huonekalu- teollisuus ja muukin länsimaalaisuus.
Luulen että itämaiset rodut pysyvät terveselkäisinä siksi kun ovat sahanneet
pöydänjalat poikki ja konttailevat lattialla tyynyjen päällä.
Mitäs luulette?  Niin ja kyllä ne allahinlapsetkin voimistelee kaiken päivää..   :cry:

[Piikatyttö]

Jos istuisin tuntitolkulla päivittäin työpöytäni ääressä, hankkisin työtuolikseni ns. satulatuolin. Moni tuttavani on saanut selkäkipunsa häviämään tai ainakin hellittämään ko. tuolin hankittuaan työtuolikseen. Voisit sinäkin Kropsu ajatella sellaisen tuolin hankkimista vaikka päätetyöskentelyn ajaksi.

Joku tuttavani sai selkänsä kuntoon pudetettuaan painoaan ja vielä ohjattua jumppaa päälle.

Minun ainokaiseni selkästoppi oli noin 15 vuotta sitten. Ensin nuoskan lumen lumityöt lumikolalla ja sen jälkeen autoon ja vuorokauden aikana istuin (en ajanut) noin 1000 km autossa. Penkkien säädön piti olla ok, mutta epäilen istuma-asentoni oikeellisuutta. Kaksi päivää petissä, melkein asentoa muuttamatta. Mutta siihen jäi, onneksi.

Minä sota-ajan jälkeisenä lapsena join maalla maidot ja kermat ja söin itsekirnutun voin. Uskon, että sillä on oma merkityksensä luuston vahvuuteen. Ja leipätyöni ei ole vienyt selkääni. En tehnyt istumatyötä, jos en seisomatyötäkään. Molempia tasapuolisesti.

Mitähän turvekylpy/-haude sanoisi selkäkivullesi?