Nostalgiaa lakritsipötköllä

[Anonymous]

Lapsuus tuli taas mieleen eli siirryin ajatuksissa 1940-luvulla.
Ostin näet eilen kauppareissulla päähänpistosta laatikollisen lakritsipötköjä, vieraan varaksi

Lapsena asuin ihan kylän kaupan naapurissa ja usein lapsi  lähetettiin kauppa-asialle ostamaan hiivaa tai jotain muuta.

Oliko se viiden pennin vai markan hiiva, sitä en edes muista, mutta lakritsipötkö saattoi  maksaa  saman verran.
Hyvältä lakritsi maistui nytkin suussa. Söin vain yhden, koska lapsenakaan en saanut kerralla enempää. :mrgreen:

[Anonymous]

Näitä muistelmia kyllä voisi vaikka keräillä. Puhuit laksitseista, minun muistelmani taitavat olla vielä vähän vanhempia. Muistelen jotain karkkeja joitten nimi oli Pinimitti, ainakin täällä päin, luulisin että sodanajalta.  Ja muistan senkin kun meille tuotiin Suuri Uutuus: jäätelökone. Sillä sitten yrittivät, jäätä sahapurukasasta (niinhän ainakin meillä päin jäätä saatiin säilymään kesään), kermaa, varmaankin luulisin vaniljaa, tarkkaan en todellakaan tiedä. Mutta paljon on muistoja nilltä ajoilta kun "markkinat eivät toimineet". Saippuaakin muistan että perheen naiset tekivät itse. Jotain ne keittivät saunan isossa padassa, en yhtään tiedä mitä.

[Anonymous]

Minulle kävi aivan samoin lakritsan kanssa kun lähdin tänne Floridaan 3 kk että ostin niitä pötköjä lentokentältä ison pussin joita sitten iltaisin syön vähän kuin ikävään, vielä on kuukausi jäljellä ja lakupötköjä varmaan siinä 10 joten täytyy vähän syödä säästäen.
Olen myös opettanu perheen 1.5 pojan kun hän tulee huoneeseen hän saa nakertaa pienen palan 6 hampaalla ja voi että on onnellinen ilme, hän osoittaa aina kaapin päälle sormellaan. Hänen pötkö kestää useamman viikon.

Muita kauppamuistoja olisi vaikka miten, minä perheen vanhimpana tyttönä sain aina mennä kauppaan ja minua hävetti se kun kylän miehet istui aina kaupassa postia kait odottelivat ja jotain aina virnuilivat ihan varmaan leikillään mutta minä en silloin sellaista leikkiä ymmärtäny ja sitten oli se pelko että riittääkö rahat sitä rahaa kun sodan jälkeen ei ollu ja sitten kauppias joutui laittamaan velan vihkoon.
Jauhetun kahvin tuoksu on mielessä ja ne kortit jota kerättiin oliko Joonas valas yksi ja auton kuvia muistan.
Sisareni muistaa aina kun hakivat naapurin tyttären kans heidän isälleen tupakkia 1kpl kerralla, han antoi aina 20 p ja tytöt yhden tupakin, oli siinä kauppiaalla varmaan hymy herkässä oli se niin erikoinen ostos, isäntä varmaan ajatteli että ei mene niin paljoa kun hakee vähä kerralla.

[Anniliisa]

Varmaan lakritsa on meille sotaajan jälkeen kasvaneille niin sydäntä lähellä koska se oli niitä ensimmäisiä namuja joita alkoi saada.
Ostin nytkin tammimarkkinoilta ihanaa tuoretta lakritsaa jota aina nyt mummun kaapista kaivetaan lapsen-lapseni kanssa.
Kerron pienen tarinan .Naapurissa asui vanha nainen ja osti aina lakritsaa jota söi vatsansa toiminnan takia.
Kerran kaksi naapurin lasta tuli vierailulle.Nainen pahoitteli kun ei ollut arvannut ostaa edes karamellejä että olisi jotakin tarjota.
Mutta lapset huomasivat ne lakritsa-patukat kaapin päällä ja sanoivat.On se lakritsakin karamelliä.
Niinpä lapset saivat namunsa ja kaikki olivat tyytyväisiä.

[Piikatyttö]

Isäni veli piti kyläkauppaa 1950-luvulla. Eräänä kauniina kesäisenä päivänä, jolloin hän oli käväisemässä saaressa mökillään, me kyläkunnan keskenkasvuiset keksimme, että serkkupoikani, kiltti sellainen, kiipeää isänsä kaupan  varaston avonaisesta yläikkunasta sisälle (jostain tikapuut keksimme) ja VARASTAA meille kokonaisen laatikollisen laksitsapatukoita. Tuumasta toimeen ja kohta pidimme lakritsikekkerit.

Seuraamuksista minä en muista mitään, kai me pieni  puhuttelu saatiin.

Toisen kerran sama toistui ja serkkupoikani järjesti meille laatikollisen pillilupeja. Sitten vaan metsään joukolla polttamaan ne.Aikuisempina mietimme, että tulipalon vaara oli kai ollut olemassa. Mutta joku on todennut, että pillilupi kuulemma sammui hyvin herkästi! Se ominaisuus kai esti metsäpalon!

Nyt kymmenien vuosien jälkeen nauramme serkkupojan kanssa asialle, mutta totisinta totta juttu oli aikanaan.