Kirjoittaja Aihe: Se viimeinen matka.  (Luettu 11229 kertaa)

Anniliisa

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 938
    • Profiili
Se viimeinen matka.
« : 24.02.2011 13:30:19 »
Tavailin tuota ystävänpäivän kunniaksi laitettua opusta  ja ajatukset hiukan karkasivat.
Pitäisi huolehtia että olisi ainakin kuusi ystävää.Saisiko joukossa olla naisiakin vai onko saattojoukon oltava miehiä ainoastaan..
Kun nyt alkaa olla suurin osa papeistakin jo naisia niin miten olisi tämä viimeisen matkan kantaja joukko.
Jospa nais-ystävät kantaisivat ja saisin papiksi miehen.
Nyt kyllä olen varmaan jo toisenlaisen matkan tarpeessa,onneksi on tytär siellä kesämaassa ja matkakin jo ostettuna.
Voikaa hyvin ystävät täällä pakkasessa.
En varmaan ehdi takaisin vielä vapuksi,aion olla kolme kuukautta.Kropsu,etsi muita hommia kevääksi,antaa sen aidan rauhassa lahota...
ps.Anteeksi,en halua ketään mollata näillä mielipiteilläni.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Guest »

Piikatyttö

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 661
    • Profiili
Re: Se viimeinen matka.
« Vastaus #1 : 24.02.2011 14:49:47 »
Itse olen pojilleni antanut ohjeen, että minut aikanaan tuhkataan ja tuhkauurna lasketaan äidin, isän ja veljen viereen. Toinenkin veli vielä mahtuu samalle hautakummulle.

Kaikkia ei miellytä, että sanoo ääneensä omat toiveensa, mutta minun nuoreni ovat tyytyväisiä "ohjeistani", ei tarvitse heidän tehdä päätösiä .

Minulla on tuttava rouva, joka kansalaisopiston  puutyössä teki arkun itselleen. "Sisusti" sen ja ompeli  vielä viimeisen paidan ja myssynkin itselleen. Harkitsi vielä lämpöisten sukkienkin kutomista.Toki kertoi, että paita piti ommella mieheltä salaa!! Ei ollut tykännyt vaimonsa ompeluksesta.

Jos kiireeni sallivat, saatan tuon puutyöosuuden toteuttaa, jos vielä arkkuja tekevät.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Guest »

Anonymous

  • Vieras
Re: Se viimeinen matka.
« Vastaus #2 : 24.02.2011 21:26:13 »
Matkailusta puheenollen Anniliisa ja Piikatyttö käsittelevätkin sellaista matkaa johon ei
tarvita passia eikä viisumeita. Asiassa olen myös senverran valistunut että vintissä on
2- itsetehtyä arkkua ja myös uurnat, joten hautausvaihtoehdot on valmiiksi ajateltu
"koti-kutoisin" välinein. Kansalaisopiston kurssiohjelmassa oli parina vuotena Ko. kurssi.
Eka-kurssi olikin laajasti julkisuuttasaanut,Tv- uutisvuoto-ohjelmaa myöden. Halukkaita
kurssilaisia oli kumpanakin vuonna enemmän mitä mahtui, naisia ja miehiä.
Kursseilla käsiteltiin myöskin koko ajasta iäisyyteen, siirtymis- skaala kaikkine kommervenkkeineen.
Paljon turhempiakin kursseja pidetään. Siellä avartui tämän valluksemme loppupeli ilman
kummempia ihmettelyjä, kirkolliset ja kirkottomat säännökset huomioiden.
Suosittelen
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Guest »

Justiina

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 1190
    • Profiili
Re: Se viimeinen matka.
« Vastaus #3 : 25.02.2011 11:59:52 »
Anniliisa kirjoitti:
> > Pitäisi huolehtia että olisi ainakin kuusi ystävää.Saisiko joukossa olla
> naisiakin vai onko saattojoukon oltava miehiä ainoastaan..
> Kun nyt alkaa olla suurin osa papeistakin jo naisia niin miten olisi tämä
> viimeisen matkan kantaja joukko.
> Jospa nais-ystävät kantaisivat ja saisin papiksi miehen.

Olin äskettäin hautajaisissa, jossa nainen siunasi ja kantajien joukossa oli vainajan läheisimmät naispuoliset sukulaiset. Tilanne ei ollut kummastuttava, oikeastaan naiset kantajina antoi tilanteelle lämpöä ja läheisyyttä. Naiset kantajina ovat kuulemani mukaan yleistymässä. Miksipä ei.

Hyvää ja turvallista matkaa minne sitten oletkin menossa. Etelän lämpöön  :?:
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Guest »

Maija

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 5
    • Profiili
Re: Se viimeinen matka.
« Vastaus #4 : 25.02.2011 15:07:18 »
Sille viimeiselle matkalle  tästä kaikki kerran lähtevät. Minusta on ihan sopivaa naiset kantajana. Me teimme henkilökohtaisesti sellaisen
  ratkaisun, kun appeni haudattiin; Molemmat tyttäret perheineen kantoivat iso-isänsä hautaan. Ensiksi olivat  naiset, seuraavaksi kummankin puolikasvuiset pojat, ja viimeisenä miehet. Tarkistimme papilta poikien kelpaavaisuutta, kun toinen ei ollut vielä käynyt rippikoulua. Mutta kun molemmat olevat melko suurikasvuisia , niin ei siinä ollut estettä. Kummankin perheen tyttäret pudottivat kukkakimpun ensimmäiseksi hautaan. Minusta se oli kaunis tilaisuus, ja sen jälkeen olen kyllä nähnyt toisenkin hautauksen, jossa oli tyttäret kantajina. Sota-aikana oli paljon hautauksia, jossa oli naiset kantajina, olosuhteiden pakosta varmaan.

      Anni-Liisille mukavaa matkaa.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Guest »