Keskustelualueet > Koti

Jouluttaako?

(1/7) > >>

Justiina:
Mitä pitäisi tehdä, että joulun lähestyminen innostaisi? Tuntuu että kaikki muut ovat innosta pinkeinä (opin uuden muotitermin) joulun valmisteluissa. Minua laiskottaa ja tympii. Jos olisi lunta maassa ja muutama pakkasaste, olisi mieli ehkä avoimempana juhlavalmisteluille.
Nyt kun Georg ei ole vinkannut hedelmäkakun ohjettakaan, ei tässä osaa torhistautua työhön.
Potkaiskaa nyt kunnon emännät Justiinaan vauhtia!  :lol:

Aarno Korpela:
Tänään on minulle tärkeän ihmisen syntymäpäivä.
Elämänsä 15 ensimmäistä vuotta huutolaislapsena ollut täyttää 84 vuotta virkeällä mielellä.

En ole kondiittori, mutta haluan ilahduttaa häntä kakulla.
Ihan tavallinen ohje, mutta saa nähdä maistuuko kakussa sherry. :D

George vois laittaa Justinan kaipaaman ohjeen.

Justiina:
Maistuis varmaan mullekin tuo kakku ja ihan varmasti maistui päivänsankarille.

Joulusta syrjähdän, kun tartun huutolaisuuteen. Taannoin oli televisiossa ohjelma huutolaislapsista. Se oli sydäntäsärkevää katsottavaa. Meidän hyvinvointivaltiossamme todella elää ihmisiä, jotka on myyty melkein orjan asemaan. Sijoituspaikasta tietysti riippui paljon, mutta  tuskin kukaan heistä  sai elää turvattua lapsenelämää ja kokea kaipaamaansa hellyyttä.
Jospa myöhemmät vuodet edes vähän ovat korvanneet lapsuuden menetyksiä.

Jouluun palatakseni: tänään aloitin joulukorteista ja ostin leivontatarvikkeita. Kyllä se siitä, pienen kapinoinnin jälkeen. :?
Georg on vuosittain muistuttanut hedelmäkakusta, mutta nyt on jo hieman myöhäistä, G:n kakkua pitää muhittaa tosi pitkään ensin uunissa ja sitten jääkaapissa.

pumpuli:
Eipä kovasti jouluta. Turhaa tohinaa kolmen päivän takia. Lapsille kuitenkin pitää.

Menen tuohon huutolaisuuteen. Isoisäni oli huutolaispoika ( nyt jo mananmajoilla). Äitinsä kuoli nuorena, isästä ei tietoa. Hänet myytiin n. 10-vuotiaana. Onni onnettomuudessa oli, että hänet huusi naapuripitäjän suutarimestari. Paikka oli varmaankin kohtalaisen hyvä, työtä toki piti tehdä. Vihtori sai suutarinopin ja elätti tällä taidollaan myöhemmin ison perheensä. Kun teollinen jalkineiden valmistus alkoi, hän siirtyi "tieneuvokseksi". Kulki ympäri kyliä haravat, lapiot ja harjat ym. polkupyörän tarakalla.

Varmaan syvät haavat jäi siitä "auksoonista", koska hän usein sanoi: " MInähän olen vaan tällainen huutolaispoika".

merituuli:
Eikö tämä vähän haiskahda huutolaisuudelta, kun vanhuksia yritetään lähettää perhehoitoon ? Ensin kilpailutetaan kuka
 halvimmalla ottaa, mitähän siitäkin tulee ja ymmärtävätkö nämä perheet edes mihin ryhtyvät ?

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu