Aamulenkillä tänään poikkesin paikallisen urheilukentän Pavilijonkille,
sillänimellä sitä on sanottu vuoskymmenet. Alkuaan on tehty laululavaksi
laulujuhliin. Siellä viihtyy edelleen paikallinen nuoriso, viihtyi jo silloinkin kun
itse olin "kiilimisiässä". Seinillä oli saman moisia hengentuotteita kirjotettuna
ja kuvattuna, kuten ennenkin, joskin huolitummin ja vähän ronskimminkin.
Esim.
- "yksinkö yskin, itsekö itken"
- "Ooon sun"
- "Eka kerralla itkin nyt menee nauraen"
- "Missä vi....a näitä kortsuja tehdään"
- " kuka vei penkin" alla;"toin jo takas"
- " Hellu Ake Vege... PERHE
Paljon muita viestejä lueskelin. Monta vanhaa muistoa heräsi päässäni pimennosta"
Ei nyky-nuoriso mikskään toisenlaiseks muuttunut ole,
sama elämisenmaku sillä, kuin mailman molemmat sivut on olut.
