Jatketaanpas näitä hameenalusjuttuja, kun kerran alkuun päästiin.
Pari tositarinaa:
Tätini lähti maaseudulta koulun jälkeen Turkuun herrasväkeen piikomaan joskus 1920-luvun loppupuolella. Nuori ja sievä kun oli, löysi pian sulhasen.
Kävelivät Tuomiokirkkosillalla. Edessä sipsutti hieno fröökynä. Siihen aikaan oli muotiin tulleet nämä vaaleanpunaiset puuvillakerrastot. Keskellä siltaa neidon pöksyt tipahtivat nilkkoihin. Kuminauha kai oli katkennut. Kylmän rauhallisesti hän astui ulos pöksyistää ja potkaisi toisella jalallaan nimettömät sillankaiteen ali Aurajokeen. Ja jatkoi matkaansa, kuin ei mitään.
Pori 1950-luvulla. Kurssitoverini Maikki ja Eevuli , kämppikset, päättivät lähteä Torpalle tanssimaan. Pynttäytyivät viimeisen päälle. Silloin piti itseään kunnioittavalla friidulla olla "ampiaisvyötärö". Niinpä kiristivät toistensa kureliivit, että soi!

Ihmettelivät, kun ei ollekaan käynyt "flaksi"!

Lähtivät sitten taapertamaan kotiinpäin, Eevuli edellä Maikki perässä. Katulyhdyn valossa Maikki katsoo Eevulia. "Hei, mitä sulta roikkuu hameen alta?" No, nehän olivat ne vaaleanpunaiset liivinnarut, jotka lähdön tuoksinassa oli unohdettu solmia rusetille!
