"On ihmeen hyvä kotiin tulla taas."
Mutta matkalla oli mukavaa.
Perjantaina köröttelin onnikassa ja sain ihailla kauniita, lumisia maisemia. Silmäni lepää aina kunnostetuissa, vanhoissa rakennuksissa.
Perillä oli vastassa ystäväni "Mirkku". En varmaan olisi selvinnyt perjantai-iltapäivän bussirumbassa yksin Tesomalle.
Perillä odotti madekeitto. En muista, milloin viimeksi olisin syönyt madesoppaa. Näin hyvää tuskin milloinkaan!

Ilta kului tuliais-punaviinin äärellä. Ystävyytemme on 52 vuoden takaa. Siinä ymmärtää toista jo pelkästä katseesta. Tuli taas, ties monennenko kerran, käsiteltyä nuoruudenrakkaudet, kivat ja karseet työkaverit ym. Ja nauru maittoi!

Lauantai-iltapäivällä teatteriin, joka oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Kuusi erilasta naiskohtaloa sairaalan sängyllä. Ja raskaana (ihan oikeesti) oleva hoitaja. Miehet olivat voimakkaasti läsnä, vaikka heitä ei näkynyt. Traagisia, surullisia kohtaloita . Mutta myös rehevä huumori hersyi. Siitä vastasi varsinkin Tuija Vuolle.
Kotimatkalla seurasimme silmät ihastuksesta pyöreinä, miten kanssamatkustaja, nuorimies, poisti määrätietoisin ja vähäeleisin ottein bussista ulos vahvassa humalatilassa olevan, häiritsevästi käyttäytyvän ja bussin käytävälle "levinneen" häirikön!
Matkalla sain myös tulevaisuutta varten oppitunnin, miten rollaattorin kanssa selviää kaupungin vilinässä. Siitä teen joskus ihan oman "jutun". Nimeksi tulee: "Rollaattori narikassa."

Kaunista kevätpäivää!