On se kumma. Mikä saa kaksi elämänsä ehtoopuolella olevaa naiseläjää ajamaan kuulaassa kesäillassa ja -yössä sata kilometriä suuntaansa? Ja vain voidakseen pyöriä toisten yhtä "hurahtaneiden" kanssa liukastetulla parketilla vastapäivään erilaisten rytmien tahdissa.
Suomalainen tanssilavakulttuuri on pitänyt pintansa vuosikymmenten saatossa. Ilmiö lienee ainutlaatuinen maailmassa.
Ilmassa leijuu koko tunteiden kirjo: iloa, onnea, ihastumista, rakastumistakin, pettymystä, mustasukkaisuutta, eron tuskaa.
Kysyin eilen ikääntyneeltä leskimieheltä, mikä saa hänet tulemaan paikalle lähes viikottain. " Saa edes kerran viikossa pitää naista lähellään", kuului vastaus. Siis ihmisen ikävä toisen luo.
Hauskaa Juhannusta!
Olkaa lähekkäin!