Ottamatta sen enempää kantaa nykyiseen maahanmuuttaja-, pakolainen-, turvapaikanhakija -keskusteluun, kerron, että huomenna vien kirppikseltämme kaikki löytämäni liinavaatteet keräilypisteeseen. Paljon muutakin lahjoitettavaa olisi, mutta kaikki vastaanottopaikat ovat tällä hetkellä jumissa! Tulevan perjantaina seison Spr:n lippaan kanssa S-marketin pihassa.
Sensijaan olen paljon miettinyt 40-luvun alun tilannetta, jolloin otimme vastaan suuren määrän Karjalan siirtolaisia. Kouluumme heitä tuli. Meille satakuntalisille oli ihme heidän murteensa. Sitä sitten koulussa pilkattiin ja matkittiin. Viisas opettajmme HH piti meille tiukan puhuttelun karttakeppiä heiluttaen ja irvistely loppui siihen. Myöhemmässä vaiheessa sain heistä hyviä ystäviä ja tanssitovereita. Monet ikäiseni evakot olivat myöhemmin hyvinkin korkeissa viroissa esim. seurakunnan ja puolustusvoimien palveluksessa.
Joku "viisas" keskustelija ehdotti, että jokaisella suomalaisella eläkeläisellä olisi oma maahanmuuttaja, jotta vanhuksen yksinäisyys poistuisi ja maahanmuuttaja oppisi suomen kielen. Suostun, jos saan teettää sillä pakolaiskaverilla pieniä puuhia, mattojen tamppausta, nurmikon ajoa ym. Siinähän sitä samalla oppii kieltä!
